Vapaavahti - Frivakt 3/2009

Kotkan Meripäivät Amorella vei jalkapalloturnauksen

Ms Midas i Raumos hamn Sjöfarare i Ylläs landskap

VAPAAVAHTI 3/09

Sjöfarare på vandring vid Ylläs s. 45

Terhi voitti Kotkan Ruusun Merimieslaulufestivaaleilla

Futisturnaus pelattiin hienossa säässä Salon Liikuntapuistossa

Satsaa itseesi

Lehdissä on tämän tästä uutisia, että suomalaisten kunto laskee. Alokkaitakaan ei saa juoksuttaa ennen kuin heidät on kuntoutettu sauvakävelyn avulla. Vasta sitten voidaan siirtyä fyysisimpiin suorituksiin. Erään urheiluopiston tekemästä tutkimuksesta selviää, että työikäisten kunto on laskenut ja paino noussut 1980-luvun alusta tasaisesti. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös merenkulkijoiden piirissä tehdyissä tutkimuksissa.

Tilanne on huolestuttava, sillä tätä menoa olemme tulevaisuudessa kunnoton kansakunta, jonka terveydenhuoltokulut ovat liian suuret. Suunta on saatava muuttumaan ja nopeasti. Näihin ”talkoisiin” tarvitaan kaikkien mahdollisten tahojen panostusta ja tosissaan.

Myös meidän merenkulussa työskentelevien on syytä olla huolissamme merenkulkijoittemme hyvinvoinnista. Tiedon puutteeseen se ei ainakaan kaadu, sillä tutkimustuloksia on riittävästi, mutta mistä löytyy se kuuluisa tahto? Merenkulkija on itse saatava tahtomaan muutosta. Vastuu omasta kunnosta on viime kädessä jokaisella itsellään.

MEPA on tänäkin vuonna panostanut paljon työhyvinvointiin merityössä. M/S Silja Europalla aloitimme huhtikuussa lähes 60 hengen voimin vuoden kestävän Arjessa Kuntoon- työhyvinvointikurssin. Kurssiin kuuluu ryhmätapaamisia monipuolisine koulutuksineen ja väliaikoina noudatetaan mahdollisimman hyvin annettuja/sovittuja ohjeita.

Elokuun yhteistapaamisesta saatu palaute on rohkaisevaa. Liikuntaa on lisätty, paino on pudonnut, laivan kuntosali on kovassa käytössä ja sairauksista johtuvat poissaolot ovat vähentyneet. Aivan upeata.

Samoin kahdella matkustaja-aluksella oli koko kevään MEPAn palkkaama kunto-ohjaaja viikoittain vetämässä kuntojumppia ja antamassa henkilökohtaista ohjausta liikunta-asioissa.

Toivotaan, että tämä ”Suomen malli” yleistyisi maailmalla ja oikeasti välitettäisiin omasta työvoimasta ja sen hyvinvoinnista. Uskon, että siihen satsatut rahat saadaan takaisin moninkertaisesti pidempinä työurina ja vähempinä sairaslomina. Ennen kaikkea se on tietenkin satsaus omaan hyvinvointiin.

Tutkimuksista on opittu, että pienillä muutoksilla päästään pisimmälle. ”Kertarysäyksen” kaltaista oikotietä ei ole kestäviin ratkaisuihin. Toisin sanoa mikäli tähtää kesäksi ”uimapukukuntoon”, niin nyt on jo kiireesti aloitettava. Kesään on vain yhdeksän kuukautta. Tavataan rannalla ja onnitellaan itseämme.

Martti Karlsson

Satsa på dig själv

I tidningarna kan man ofta läsa nyheter om att finländarnas kondition blir sämre. Rekryter får man inte ens kommendera att springa innan man har tränat dem med stavgång. Först därefter kan man övergå till mera fysiska prestationer. En undersökning, som utförts av ett idrottsinstitut, visar att konditionen hos personer i arbetsför ålder har sjunkit jämnt sedan början av 1980-talet, samtidigt har vikten ökat. Liknande resultat har man fått vid undersökningar gällande sjöfarare.

Situationen är oroande, med den här takten har vi i framtiden en nation utan kondition men med för stora utgifter för hälsovård. Vi måste snabbt få riktningen att ändra. För det ett sådant ”talko” behöver vi satsningar från alla håll och det på allvar.

Också vi som arbetar inom sjöfarten har anledning att vara bekymrade över våra sjöfarares välmående. Brist på information är det åtminstone inte, resultat av undersökningar har vi tillräckligt, men hur är det med den goda viljan? Vi måste förmå sjöfararen att själv vilja ha en förändring. I sista hand ansvarar var och en själv för sin egen kondition.

SSB har också i år satsat mycket på arbetsvälbefinnande till sjöss. Med M/S Silja Europa började vi i april med nästan 60 personer kursen ”För en bättre vardag”, som pågår ett helt år. I kursen ingår gruppträffar med mångsidig utbildning och där emellan iakttar man så noga som möjligt de instruktioner som getts eller som man kommit överens om.

Responsen från den gemensamma träffen i augusti var uppmuntrande. Man har ökat motionerandet, vikten har sjunkit, fartygets konditionssal är i flitigt bruk och frånvaron på grund av sjukdom har minskat. Alldeles utmärkt.

Under hela våren avlönade SSB en konditionsinstruktör som varje vecka ledde gympa och gav individuell vägledning på två passagerarfartyg.

Vi får hoppas att den ”finländska modellen” skulle bli mera vanlig ute i världen och att man på allvar skulle bekymra sig om sin egen arbetskraft och dess välbefinnande. Jag tror att man mångfaldigt får tillbaka de pengar man satsat, i form av längre arbetskarriär och minskad sjukfrånvaro.

Undersökningarna har visat att man kommer längst med små förändringar. Stora, drastiska genvägar leder inte till bestående lösningar. Med andra ord, om man vill uppnå en ”bikiniform” till sommaren så gäller det att snabbt sätta igång. Det är bara nio månader till sommaren. Vi ses på badstranden och gratulerar oss själva.

Martti Karlsson

HeVosVoIMIA MAAllA jA MeRellä

kuva: Containerships

Yliperämies Mertsi Romppasen käyskellessä työmaallaan Suomen suurimman konttilaivan Containerhips VII komentosillalla, hänen j alkojensa alla meuruaa liki 17 000 hevosvoiman kone. Se ei kuitenkaan ole syy miksi Romppanen miettii hevosia ja puhelee niistä mielellään laivaa ajaessaan.

Syynä hevosjuttuihin on muutaman vuoden takainen elämänmuutos, kun Romppanen laittoi pisteen kaupunkilaiseen elämäänsä ja muutti maalle hoitamaan hevosia.

Mielikuva hevosista liittyy Romppasen mielestä jouhevasti myös työhön merellä. Kyse on luonnosta ja luonnonvoimista, joiden kanssa on oltava nöyrä.

-Hevosen selässä sen ymmärtää, kun alla on 500 kiloa lihasta ja hevosella oma tahto. On hienoa tehdä yhteistyötä ison eläimen kanssa, Romppanen miettii.

Romppasen ja hänen kihlattunsa Pauliina Uotilan tilalla asustaa pariskunnan neljän hevosen lisäksi kolme koiraa ja kolme kissaa. Mielikuvissaan Romppanen näkee tilan eläinten joukkoon vielä mahtuvan ainakin kanalauman ja navetan kunnostuksen jälkeen siankin.

-Hevosista olen ollut kiinnostunut aina. Nelisen vuotta sitten kävin Mepan ratsastus-

kurssilla Niinisalossa, Romppanen kertoo. Kohtalo tuo lisää lemmikkejä

Monet tilan eläimistä ovat tulleet pariskunnan haltuun ikään kuin kohtalon sanelemina.

-Yksi koiristamme tuli vanhemmalta pariskunnalta, joka ei voinut sitä enää pitää. Kissakin tuli naapurin yllätyspentueesta ja 3-vuotias Suomenhevonen tuli äskettäin Pauliinan ystävän lopetettua tallinsa. Joskus on tehtävä nopeitakin ratkaisuja.

Suomenhevosen tulevaisuus on Romppasen mukaan ensisijaisesti ravihevoseksi kouluttaminen ja jos se ei onnistu niin hevonen koulutetaan ratsuksi.

Hevosten pito on maalla viihtyvälle pariskunnalle ensisijaisesti elämäntapa, mutta leipäänsä hevoset saavat tienata sitä mukaa kuin niiden ominaisuudet sallivat.

-Viime kesänä syntyneestä varsasta odotetaan ensisijaisesti ravuria ja hyviä aikoja juoksevan hevosen käyttö astutuksessa on aina kannattavaa, Romppanen kertoo ja miettii, että varsalla on edellytykset juoksijaksi.

Varsan lämminverinen 12-vuotias emä, entinen ravuri, saa vielä tehdä ainakin yhden varsan, joka mahdollisesti myydään. Tilan neljännen hevosen, tai ponin, tulevaisuuden varalle Romppasella on omat suunnitelmansa.

-Siinä on tuleville lapsille hieno harjoitteluhevonen.

Maatyöstä lepoa merityössä

Janakkalassa Viralan kylässä sijaitsevalla 1,2 hehtaarin tilalla on Romppasen mukaan vielä paljon työtä tehtävänä tilan kunnostuksessakin. Hevoset pitävät pariskunnan arjen työntäyteisenä ja kun yliperämiehen työrytmiin kuuluu kolme viikkoa merillä jää täysipainoisiin maatöihin samanmittainen jakso.

-Töihin kun tulee niin pääsee lepäämään fyysisesti, sanoo Romppanen ja esittelee kämmeniään, joissa maatöistä saadut rakkulat ovat parissa viikossa laivalla hiipuneet arviksi.

-Hyvin palanutta hevosenlantaa lapioidessaan sitä on maatyön perimmäisten ky-

Viime kesänä syntynyt varsa ikuistettiin kuvaan emänsä ja Mertsi Romppasen kanssa.

symysten äärellä, Romppanen naureskelee, mutta korostaa, että nykyihmisen vieraantuminen luonnosta on murheellista.

-Liikaa elektroniikkaa, likkaa tietokoneita. Luonto on se mistä olemme tulleet ja sen kanssa on elettävä tulevaisuudessakin, Romppanen filosofoi.

Kotiin päästyään merenkulkija kerää voimia nukkumalla, yliperämiehen työaika kun osuu laivalla aamuyön varhaisiin tunteihin ja uni on koottava vuorokauden mittaan useammista palasista.

Romppanen on tehnyt käytännössä koko

työuransa Containerships -varustamon palveluksessa. Aloitettuaan opinnot merikoulussa Kotkassa hän työskenteli ensin Länsisatamassa varustamon laivoja lastaamassa ja pätevyyskirjan saatuaan aloitti varustamon Petsamo-laivassa perämiehenä.

Containerships VII komentosillalta Romppasen on löytänyt pian kolmen vuoden ajan. Viime vapaalla Romppanen kertoo postiluukusta kolahtaneen merikapteenin pätevyyskirjan.

Sirpa Sutinen

HäsTKRAFTeR TIll lAnds

Då överstyrman Mertsi Romppanen går på Finlands största containerfartygs kommandobrygga, ombord på Containerships VII, brummar en maskin med nästan 17 000 hästkrafter under hans fötter. Det är ändå inte orsaken till att Romppanen tänker på hästar och gärna pratar om dem medan han styr fartyget.

Bakom hästhistorierna ligger en omvälvning i livet för några år sedan, då Romppanen satte punkt för sitt liv som stadsbo och flyttade till landet för att sköta hästar.

Romppanen tycker att tankarna på hästar också lätt kommer då man arbetar på sjön. Både hästar och hav är natur och naturkrafter som kräver ödmjukhet av människan.

- Då man sitter på hästryggen förstår man det, under sig har man 500 kilo muskler och hästen har sin egen vilja. Det är fint att samarbeta med ett stort djur, funderar Romppanen.

På Romppanens och hans fästmö Pauliina Uotilas gård går utöver parets fyra hästar också tre hundar och tre katter. Romppanen tänker sig att åtminstone en hönsflock skul-

le rymmas med och efter en renovering av ladugården också ett svin.

- Jag har alltid varit intresserad av hästar. För fyra år sedan deltog jag i en av SSB:s kurser i ridning i Niinisalo, berättar Romppanen.

och ödet hämtar flera husdjur

Många av gården djur har hamnat i parets vård alldeles som bestämt av ödet.

- En av våra hundar fick vi av att gammalt par som inte mera kunde hålla den. En katt fick vi då grannen fick en överraskande kull ungar och den treåriga finska hästen kom då

Pauliinas vän upphörde med sitt stall. Ibland måsta man fatta snabba beslut.

Den finska hästens framtid är enligt Romppanen att i första hand tränas till travhäst, och om det inte lyckas skolas hästen att bli ridhäst.

För paret som trivs på landet är hästskötsel främst ett sätt att leva, men hästarna får tjäna sitt levebröd i den mån de har förutsättningar för det.

Fölet som föddes senaste sommar väntas i första hand bli en travhäst och det lönar sig alltid att hålla en snabb häst som avelsdjur, berättar Romppanen och funderar att fölet har förutsättningar att bli en travhäst.

Det varmblodiga 12-åriga stoet, tidigare travhäst, får åtminstone föda ännu ett föl, som möjligen säljs. För gårdens fjärde häst, en ponny, har Romppanen andra framtidsplaner.

- Den blir en fin häst att öva på för barnen då de kommer.

lantarbetet ger vila från jobbet till sjöss

På gården med ett jordområde om 1,2 hektar i Virala by i Janakkala finns det enligt Romppanen ännu mycket att göra. Hästarna håller paret fullt sysselsatta och då överstyrmannens arbetstörn räcker tre veckor följer en lika lång period för rejält lantarbete.

- Då man kommer tillbaks till jobbet får man vila fysiskt, säger Romppainen och visar sina handflator med blåsor som på ett par veckor blivit valkar.

- Då man skyfflar väl brunnen hästgödsel står man inför lantarbetets yttersta frågor, skrattar Romppanen, men tillägger att dagens människa är sorgligt fjärmad från naturen.

- För mycket elektronik, för många datorer. Ur naturen har vi kommit och med den skall vi leva också i framtiden, filosoferar Romppanen.

Då sjöfararen kommer hem samlar han krafter med att sova, ombord sträcker sig överstyrmannens arbetstid inpå morgonnatten, och sömnen består av flera kortare perioder under dygnet.

Romppanen har i praktiken under hela sin yrkesverksamma tid jobbat för rederiet Containerships.

Då han inledde studierna i sjöfartsskolan i Kotka jobbade han först i Västra hamnen med att lasta rederiets båtar och då han fått sitt behörighetsbrev började han som styrman ombord på Petsamo.

På kommandobryggan på Containerships VII har Romppanen stått snart tre år. Romppanen berättar att sjökaptenspapperen kom med posten under den senaste ledigheten.

Sirpa Sutinen

Mertsi Romppanen på ContainershipsVII däck på Nordsjön.

IlMojen HAlTIjAT suosIVAT MeRIPäIVIä

Kotkan kantasatamassa järjestetyssä tapahtumassa vieraili peräti 250.000 kävijää. Lisää väriä toivat Tall Ships´ Racen Turkuun matkalla olevat purjelaivat, joita Kotkassa poikkesi kuutisenkymmentä.

Perinteiden mukaan Meripäivät alkoivat torstain juhlaparaatilla, joka keräsi katujen varteen noin 30.000 ihmistä.

Varsin värikkäässä paraatissa paikalliset yritykset ja yhdistykset esittelevät toimintaansa. Paraatissa liikuttiin tanssien, kävellen tai moottoreiden voimalla. Parhaana paraatikulkueena palkittiin miesvoimistelijaryhmä Möljän Pöljät. Notkeat ja hyväkuntoiset miehet olivat pukeutuneet raidallisiin asuihin.

Meripäiväneuvosparin valinnassa haluttiin kunnioittaa koulutuksen ja sivistyksen merkitystä. Meripäiväneuvoksettareksi valittiin taannoin myös opetusneuvoksen arvonimen saanut Kaisa Rönkä. Hän on toiminut muun muassa opettajana, koulutuspäällikkönä ja toimialajohtajana. Meripäiväneuvokseksi nimitettiin Juhani Saarinen, joka on toiminut rehtorina ja kirjoittanut historiikkeja. Hän aloitti keväällä Langinkosken keisarillisen kalastusmajan museon intendenttinä

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sirpa Kittilä

Areenalla ohjelmaa moneen makuun

Torstaina tarjoiltiin sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen rosvopaistiateria ja sotilaskodin munkkikahvit. Meripäiväareena rakennettiin jälleen Merikeskus Vellamon viereen. Jättiläiskokoinen teltta siirrettiin Meripäivien jälkeen Turkuun Tall Ships Races -tapahtumaa varten.

Kotimaisista artisteista yleisöä kiinnostivat muun muassa Paula Koivuniemi, Yö, Popeda, Kolmas Nainen, Agents ja Mamba. Ulkomaisista esiintyjistä nimekkäimpiä olivat takavuosien superyhtyeet Boney M ja Deep Purple, jonka hitti ”Smoke on the water” uppoaa edelleen kansaan kuin häkä.

Tapahtumia kaikkialla

Kotkan ja Karhulan toreilla nähtiin takavuosien tapaan kotimaista ja kansainvälistä katuteatteria. Paraatin voittajaryhmä Möljän Pöljät voimistelivat myös Merikeskus Wellamon Kattoestradilla. Ravintola Kairon puistossa soivat Melodiset Meripäiväjatsit neljänä iltana muun muassa Kotka Big Bandin tahdeissa.

Kun puhutaan Kotkasta, muistellaan myös Juha Vainiota. Junnun muistokonsertti ”Yleisessä saunassa -Juha Vainion sanoin ja sävelin” vedettiin kahdesti Kotkan kaupunginteatterissa. Otto Kanervan ja Kalle Torniaisen tuottamassa tapahtumassa esiintyivät Veeti Kallio, Katri Ylander ja Jenna Bågeberg.

Juha Vainio -palkinto on myönnetty vuosittain Meripäivien yhteydessä merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle vuodesta 1991 lähtien, jolloin sen sai edesmennyt Juice Leskinen. Tänä vuonna 5.000 euron palkinnon sai Dave ”Isokynä” Lindholm Vuonna 1952 syntynyt Lindholm on paitsi laulaja ja lauluntekijä myös kitaristi, joka on soittanut muun muassa Sleepy Sleeperseissa, Leningrad Cowboys´ssa ja Pelle Miljoonan bändissä.

Kikka Laitinen onnitteli Juha

Vainio -palkinnon saanutta

Dave Lindholmia

Evenemangen i Kotkas huvudhamn besöktes av 250 000 personer. Tall Ships’ Race gav extra färg då ett sextiotal segelfartyg anlöpte Kotka under seglatsen mot Åbo. Havsdagarna inleddes traditionellt på torsdagen med en festparad som samlade ca 30 000 människor längs gatorna.

De lokala företagen och föreningarna presenterade sin verksamhet i den synnerligen färggranna paraden. I paraden rörde man sig dansande, promenerande, eller med motor. Den manliga gymnastikgruppen Möljän Pöljät belönades som den bästa i paraden. De vältränade och smidiga männen var klädda i randiga dräkter.

Vid valet av havsrådspar ville man visa uppskattning för skolning och bildning. Till havsrådinna utsågs Kaisa Rönkä som nyligen fått titeln undervisningsråd. Hon har bland annat verkat som lärare, utbildningschef och branschchef. Till havsråd utsågs Juhani Saarinen, som verkat som rektor och skrivit historiker. Han började under våren som intendent vid museet på den kejserliga fiskestugan i Langinkoski.

Mångsidigt program på Arenan

På torsdagen bjöds krigsveteranerna med äkta hälft på rövarstek och soldathemmets munkar med kaffe. Havsdagsarenan byggdes igen upp vid Maritimcentret Vellamo. Ett jättestort tält flyttades efter Havsdagarna till evenemanget Tall Ships’ Races i Åbo.

Bland andra Paula Koivuniemi, Yö, Pobeda, Kolmas Nainen, Agents och Mamba intresserade publiken, av de inhemska artisterna. Av de utländska artisterna var de mest berömda sin tids supergrupper som Boney M och Deep Purple, vars låt ”Smoke on the water” fortfarande fängslar publiken.

evenemang överallt

På torgen i Kotka och Karhula kunde man som under tidigare år se inhemsk och utländsk gatuteater. Paradens vinnargrupp Möljän Pöljät gymnastiserade också på Maritimcentrets Vellamos Takestrad. I parken vid restaurang Kairo ljöd melodisk havsdagsjazz under fyra kvällar, bland annat till tonerna av Kotka Big Band.

Då man talar om Kotka minns man också Juha Vainio. Junnus minneskonsert ”Yleisessä saunassa - Juha Vainion sanoin ja sävelin” uppfördes två gånger på Kotkas

Teemu Selänne kom till Kotka för att lyssna på Junnu Vainios musik

stadsteater. Veeti Kallio, Katri Ylander och Jenna Bågeberg uppträdde i programmet som producerats av Otto Kanerva och Kalle Torniainen

Juha Vainio-priset har årligen i samband med Havsdagarna delats ut till en framstående finländsk författare av sångtexter, allt sedan år 1991 då priset tillföll framlidne Juice Leskinen. I år gick priset på 5000 euro till Dave ”Isokynä” Lindholm. Lindholm, som är född år 1952, är förutom sångare och textförfattare också gitarrist. Han har spelat bland annat i Sleepy Sleepers, Leningrad Cowboys och Pelle Miljoonas band.

Anne Vuorijärvi-Eronen från Mariella följde med öppningsparaden med sin man och sitt yngsta barn Pianisten Lenni-Kalle Taipale höll en paus

MeRenKulKIjoIden KulTTuuRITAPAHTuMA KoTKAssA 18.7.

Tänä vuonna perinteinen kulttuuritapahtuma osui päällekkäin merimieslaulufestivaalien alkukilpailujen kanssa, mikä näkyi yleisömäärässä. Kirjaston auditorioon saapuneet kuulijat saivat kuitenkin nauttia hienosta ohjelmasta.

Kotkan Hyrrät vetivät vanhan tavan mukaan vauhdikkaan tanssiesityksen kirjaston aulassa. Tilaisuus jatkui auditoriossa, jossa MEPAn toimitusjohtaja Martti Karlsson toivotti vieraat tervetulleiksi. Juontajana ja yhteislaulujen vetäjänä toimi vanha konkari Matti Piipari. Raimo Suomi säesti haitarilla.

Merimieslaulufestivaalien merimiessarjaan osallistuneet Tapio Suomi, Timo Hentunen ja Esa Peuho esiintyivät kukin vuorollaan. Risto Pahlama toimi Timo Hentusen ohella säestäjänä. Esiintyjät olivat rentoina ja saivat aktiivisen yleisön kanssa luotua hienon tunnelman.

Tapahtuma jatkui huumorin merkeissä. Haminan Bastionissa esitettiin kesällä Jari Nenosen kirjoittamaa hauskaa näytelmää ”Saatana saapuu Kolsilaan”. Tästä nauruhermoja kutkuttavasta Jalle Niemelän ohjaamasta kappaleesta esitettiin kohtaus neljän näyttelijän voimin.

Merimieslaulufestivaaleilta tauolla oleva Kai Pärnänen saatiin hälytettyä paikalle hyvän syyn takia. Merimiesunionin Itäkustin osasto oli myöntänyt hänelle 340 euron arvoisen tunnustuspalkinnon. Osaston puheenjohtaja Anu Ryökkynen ja Tuula Valjus kävivät luovuttamassa palkinnon kukkien kera. Pärnänen kitaroineen esitti kiitokseksi laulun.

Lämminhenkinen tilaisuus päättyi, kun tilaisuutta mukailevan runonkin esittänyt Matti Piipari veti Raimo Suomen säestyksellä yhteislaulut.

merikapteeniksi opiskeleva Markus Venho tutustui

Mepan näyttelyyn

sjöFARARnAs KulTuReVeneMAng I KoTKA den 18 julI

I år hölls det traditionella kulturevenemanget vid samma tid som sjömanssångfestivalens första uttagningstävling, och det syntes i publiksiffrorna. De som mött upp i bibliotekets auditorium fick ändå njuta av ett högklassigt program.

I bibliotekets aula fick man som många gånger tidigare se Kotkan Hyrrät framföra en dansuppvisning. Evenemanget fortsatte i auditoriet, där SSB:s verkställande direktör Martti Karlsson hälsade publiken välkommen. Som konferencier fungerade Matti Piipari, gammal i gamet, och han ledde också allsången. Raimo Suomi ackompanjerade på gitarr.

Tapio Suomi, Timo Hentunen och Esa Peuho, som hade deltagit i sjömansserien i sjömanssångfestivalen, uppträdde i tur och ordning. Utöver Timo Hentunen ackompanjerade också Risto Pahlama. De uppträdande var avspända och tillsammans med den aktiva publiken skapade de en fin stämning.

Evenemanget fortsatte i humorns tecken. Under sommaren har man på Hamina Bastion i Fredrikshamn visat ett underhållande skådespel ”Saatana saapuu Kolsilaan”, skrivet av Jari Nenonen. Av pjäsen som kittlat skrattnerverna, regisserad av Jalle Niemelä, fick man nu se ett avsnitt, med fyra skådespelare.

Man fick ett gott skäl att kalla in Kai Pärnänen, som hade en paus under sjömanssångfestivalen. Sjömansunionens Östkustavdelning hade beviljat honom en premie på 340 euro. Avdelningens ordförande Anu Ryökkynen och Tuula Valjus överräckte priset och en blombukett. Som tack framförde Pärnänen en sång som han ackompanjerade på gitarr.

Stämningen var varm. Matti Piipari framförde en dikt skriven för evenemanget, och som avslutning ledde han allsång till Raimo Suomis ackompanjemang.

MeRIMIeslAuluFesTIVAAlIT KäYTIIn PuuVeneKesKuKsessA

Kilpailu käytiin yksipäiväisenä ja sitä seurasi parhaimmillaan kolmesataapäinen yleisö. Merimiessarjan voittajan Terhi Karjalaisen aktiivinen kannustusjoukko Silja Europalta piti tunnelmaa korkealla.

Tuomariston puheenjohtaja Esa Nieminen toivoi festivaalin kehittyvän suuntaan, jota Terhi Karjalainen ja hänen esittämä laulunsa Tahdoin mennä edustivat. Terhi esitti kotkalaisen merimiehen Marko Ritolan tekemän kappaleen sovittaja Simo Saharin säestyksellä.

MEPAn vanhat tutut Kai Pärnänen ja Esa Peuho sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi. Kai Pärnänen sai myös Merimiesunionin Itäkustin osaston palkinnon, joka

Mt Nesteen päällikkö Pekka Hynönen vaimoineen tuli tutustumaan Meripäivien ja Mepan kulttuuritarjontaan

luovutettiin Merenkulkijoiden kulttuuritapahtuman yhteydessä. Esa Peuholla oli myös reipas kannattajajoukko mukanaan.

Kilpailun taso oli vaihteleva

Tuomaristo antoi paljon arvoa uusille jutuille. Festivaaleilla kuultiin kahdeksan kantaesitystä, joista kolme meni finaaliin. Kantaesityspalkinnon sai kappale Vain meri yksin antaa, jolla joensuulainen Julia Eklund vei myös solistisarjan voiton. Kappaleen on säveltänyt ja sovittanut Kimmo Parviainen. Sanoituksesta vastasi Rauli Nordberg.

Kuoro- ja lauluyhtyeiden sarjassa annettiin ykköspalkinto Viihdekuoro Hyvän Tuulen Laulajille. Kuoro esitti Reijo Paavolan johtamana hienon rap-sovituksen perinteisestä suomalaisesta kansanlaulusta Varjele Luoja

Esa Peuholla oli vankka kannattajajoukko

Terhi lauloi, Simo Sahari säesti

sjöMAnssångFesTIVAlen Hölls I TRäbåTscenTReT

Tävlingen, som hölls som ett endagsevenemang, hade som bäst en trehundrahövdad publik. Sjömansseriens vinnare Terhi Karjalainens aktiva hejarklack från Silja Europa såg till att stämningen var hög.

Juryns ordförande, Esa Nieminen, hoppades att festivalen skulle utvecklas i den riktning som representerades av Terhi Karjalainen och hennes sång Tahdoin mennä. Terhi framförde låten gjord av sjömannen Marko Ritola från Kotka till Simo Saharis ackompanjemang

SSB:s gamla bekanta Kai Pärnänen och Esa Peuho placerade sig på andra och tredje plats. Kai Pärnänen fick också emotta Sjömans-Unionens Östkustavdelnings pris, som överlämnades i samband med Sjöfararnas kulturevenemang. Också Esa Peuho hade med sig en hurtig hejarklack.

Tävlingens nivå varierande

Juryn visade nya arrangemang stor uppskattning. Under festivalen kunde man lyssna till åtta uruppföranden, av dem gick tre till finalen. Priset för uruppföranden fick låten Vain meri yksin antaa, med den tog Julia Eklund från Joensuu också segern i solistserien. Låten var tonsatt och komponerad av Kimmo Parviainen. Texten var skriven av Rauli Nordberg. I serien för körer och sånggrupper gavs första priset åt underhållningskören Hyvän Tuulen Laulajat. Kören framförde den traditionella finska folkvisan Varjele Luoja som ett rap-arrangemang under ledning av Reijo Paavola

Låten Jussi, framförd av Kai Pärnänen, berättade en litet mera traditionell sjömanshistoria, som isynnerhet gjorde intryck på Risto Nikula, SSB:s ombud i Kotka, som redan för nittonde gången satt med i juryn.

- Sångens berättelse passar bra in på sjömanssångfestivalen och berör också nära min egen bekantskapskrets, berömmer Nikula.

Han har lagt märke till att tävlingen allt mer liknar en schlagertävling, och var därför

- Terhi Karjalainen vann Kotkan Ruusu och Sjömansserien, Kai Pärnänen blev tvåa och Esa Peuho trea

nöjd med stycket som Kai uppförde. Risto är äldst som medlem i juryn, i sällskap av Pauli Ylitalo från Raumo. Visserligen tyckte han nog också om segraren Terhi Karjalainens framträdande.

- Terhi är en ny, potentiell sångerska. Med rätt producent kunde hon nog göra en skiva som säljer riktigt bra, funderar Nikula.

Platsen för tävlingen lyckat vald

Sjömanssångfestivalerna har arrangerats på många olika platser i Kotka. Utrymmena har inte alltid varit lika lämpliga som nu.

- Träbåtscentret är en synnerligen lämplig omgivning för den här tävlingen, säger Risto Nikula berömmande.

Utrymmet med trehundra sittplatser var fullsatt och stämningen var hög. Ibland har tävlingarna ordnats på större arenor, då har den halvfulla salen ohjälpligen dämpat atmosfären. Enligt Nikula har ändå finalkonserten alltid varit ett högklassigt och fint evenemang.

- Juryns ordförande Esa Nieminen tyckte att tävlingen har utvecklats i rätt riktning

suuRIA PuRjelAIVojA AuRAjoen RAnnoIllA

Tall Ships´ Races rantautui jälleen Suomeen parin vuoden tauon jälkeen. Moni alus poikkesi Pietarista tultuaan edellisessä isäntäkaupungissa Kotkassa. Turussa laivat olivat yleisön nähtävillä 22.-26.7.2009

Vapaavahti tapasi englantilaisen opiskelijan, Ali Lennoxin, joka purjehti Osprey -aluksen mukana.

Tämä on ollut hieno kokemus. Purjehdin jo viime vuonna yliopistojen välisessä kisassa, Ali kertoo.

Hänen mielestään Pietari oli historiallisine rakennuksineen todella hieno kokemus. Kotka oli myös hyvä paikka, vaikka niin vanhoja rakennuksia ei kaupungista löytynytkään. Ali on matkustellut paljon, ja piti varsinkin suomalaisia naisia erityisen kauniina.

Bristolista kotoisin olevan Lennoxin venekunta sijoittui kuudenneksi Gdynian ja Pietarin välisellä osuudella. Hänellä on kokemusta myös voittamisesta. Viimevuotisessa yliopistojen purjehduksessa hän kuului Liverpoolista Norjaan purjehtineen voittajaveneen miehistöön.

Kummallakin puolella jokea

Turkuun saapui yli sata alusta. Menomatkalla Pietariin haverit vainosivat etenkin puolalaisaluksia, joista yhden miehistö jouduttiin evakuoimaan mastojen katkettua. Nuoret eivät olleet moksiskaan, vaan kehuivat Suomen meripelastusjärjestelmää ja helikopterikyytiä.

Suurin alus oli venäläinen nelimastoparkki Sedov, joka toimi myös yleisön vetonaulana. Kaikkiaan laivoihin ja tapahtumiin kävi

tutustumassa yli puoli miljoonaa ihmistä. Miehistöparaatin aikaan sattui rankkasade, mutta sunnuntaina laivojen lähtöä saatiin seurata kauniissa poutasäässä.

Lähtö oli komea tapahtuma, jota myös tasavallan presidentti Tarja Halonen oli uudella veneellään seuraamassa Airistolla. Alukset lähtivät Aurajoen rannoilta ”konvoissa”, jota miinalaiva Hämeenmaa johti. Väylät olivat kapeat ja tuuli oikukas, joten purjeiden sijasta alkumatka taittui moottorivoimin. Varsinkin suurimmat alukset käyttivät reilusti konetehoa, jotta ohjailtavuus säilyisi.

Suomesta kisassa oli mukana 17 alusta, joista suurimmat olivat Estelle, Helena, Albanus ja Valborg. Liettuaan päättyneen kilpailun voitti puolalainen C-luokan alus Dar Natury. Toiselle sijalle ylsi B-luokassa purjehtiva brittialus Pegasus ja kolmannelle sijalle C-luokan alus St Iv Virosta. Suomalaisista aluksista korkeimmalle sijoittui B-luokan kahvelikuunari

Helena, joka oli omassa luokassaan toisen kilpaosuuden kolmas. PK

Ali Lennox

tuli Bristolista

sToRA segelFARTYg VId AuRA ås sTRändeR

Tall Ships’ Races anlöpte igen Finland efter en paus på ett par år. Många av fartygen anlöpte på sin väg från S:t Petersburg också Kotka, som senast stod som värd. I Åbo kunde allmänheten se fartygen 22 - 26.7.2009.

Frivakt träffade Ali Lennox, brittisk studerande som seglade med fartyget Osprey.

Det har varit en fin upplevelse. Senaste år seglade jag redan i en tävling mellan universiteten, berättar Ali.

S:t Petersburg med sina historiska byggnader var enligt honom en verkligt fin upplevelse. Kotka är också en bra plats, också om det inte fanns så gamla byggnader där. Ali har rest mycket och tyckte att de finländska kvinnorna är speciellt vackra.

Lennox som är hemma i Bristol placerade sig med sitt båtlag på sjätte plats på etappen mellan Gdynia och S:t Petersburg. Han har också erfarenhet av att vinna. I tävlingsseglatsen mellan universiteten senaste år, från Liverpool till Norge, hörde han till besättningen på den segrande båten.

På båda sidor av ån

Över etthundra fartyg anlände till Åbo. Under etappen till S:t Petersburg drabbades särskilt de polska fartygen av haveritillbud, ett fartyg måste evakueras då masterna brutits. Ungdomarna tog det lugnt, de bara berömde Finlands sjöräddningssystem och helikopterskjutsen.

Den ryska fyrmastbarken Sedov var det största fartyget och fungerade också som dragplåster för publiken. Fartygen och evenemangen besöktes av sammanlagt över en halv miljon människor. Vid tiden för be-

sättningarnas parad öste regnet ned, men på söndagen kunde man följa med fartygens avfärd i vackert uppehållsväder.

Avfärden var en imponerande syn, också president Tarja Halonen följde med seglatsen från sin nya båt ute på Erstan. Fartygen seglade i konvoj från stränderna vid Aura å, ledda av minfartyget Hämeenmaa. Farlederna var smala och vinden byig, istället för att segla måste man under den första sträckan förlita sig på maskinkraft. I synnerhet de största fartygen använde motorernas effekt för att säkra manöverbarheten.

Från Finland deltog 17 fartyg, de största var Estelle, Helena, Albanus och Valborg. Det polska fartyget Dar Natury i C-klassen vann seglatsen som slutade i Litauen. På andra plats kom B-klassens brittiska Pegasus och på tredje plats C-klassens St Iv från Estland. Av de finländska fartygen klarade sig B-klassens gaffelskonare Helena bäst, med en tredje plats i sin egen klass på den andra tävlingsetappen.

VoITTAjAn äänessä soPIVAsTI MeRIMIessäRMää

Silja Europalla työskentelevä

Terhi Karjalainen putsasi palkintopöydän Kotkan Merimieslaulufestivaaleilla. Hän voitti sekä merimies- että solistisarjan ja pääpalkinnon, Kotkan Ruusun. Alan konkari Esa Nieminen oli hyvin vaikuttunut Terhin kyvyistä ja innosti häntä jatkamaan laulajan uralla.

Terhi poikkesi Helsingin MEPAssa kun oli matkalla työvuorolle laivalleen.

- Tarkoitus on ottaa rauhallisesti, Silja Europa on aivan hyvä työpaikka, toteaa Terhi. Hän on laulanut koko ikänsä. Terhi on kotoisin Rautalammilta maatalosta, jossa äiti säesti tyttäriään ja kuljetti heitä eri paikkoihin laulamaan. Hänellä on kaksi vanhempaa ja yksi nuorempi sisar. Terhi on myös soittanut jonkin verran pianoa.

Laulaminen on hänen intohimonsa. Hän haluaa tehdä sen tunteella ja säilyttää luovuuden. Terhi on ottanut yksityistunteja laulussa ja tekniikassa, mutta haluaa säilyttää oman persoonallisuutensa. Hän keskittyy nyt itsensä kehittämiseen. Aikaisemmin kuvioissa oli myös bändi, Voodoo Ragdoll. Koulutuksen kautta merille

Terhi Karjalainen opiskeli Kuopiossa Savon ammatti- ja aikuisopistossa. Hän muutti valmistuttuaan Helsinkiin ja aloitti tarjoilijana Uunisaaressa.

- Hyvä ystäväni kertoi työmahdollisuuksista Silja Line -varustamossa, Terhi kertoo Hän pääsi kokeilemaan viikonlopuksi. Työ tuntui hyvältä ja varustamo passitti hänet Maarianhaminaan Basic Training - koulutukseen. Sen jälkeen jobeja on ollut, Terhi on seilannut lähinnä Siljan aluksilla.

Hän pitää työstään. Aluksi hän toimi tarjoilijana ja siirtyi myöhemmin keittiöön. Ilmapiiri laivalla on hyvä. Työn luonne mahdollistaa myös laulajan uran kehittämisen.

- Lomat ovat säännölliset. Toisaalta laivalinja on sellainen, että olen helposti tavoitettavissa, jos jotain ilmenee artistirintamalla, Terhi miettii.

Kotkassa Terhillä oli tehokas kannustusjoukko, johon kuului useita ystäviä laivalta. Silja Europalta sateli myös onnitteluja Terhille, kun tieto voitosta saavutti työkaverit. omia biisejä

Monet yllyttivät Terhiä osallistumaan Merimieslaulufestivaalien kilpailuun. Hän eteni taannoin Idols -kisassa teatteriviikonloppuun asti, mutta ei pitänyt touhua kovin mielekkäänä. Terhi on tehnyt myös omia kappaleita yksin ja bändin kitaristin kanssa. Hän on yleensä vastannut sanoituksesta ja sävellys on tehty yhdessä.

Kotkan Merimieslaulufestivaaleilla Terhi esitti Simo Saharin säestyksellä Marko Ritolan tekemän kappaleen Tahdoin mennä Marko Ritola voitti merimiessarjan viime vuonna ja on tehnyt yli 50 biisiä. Marko on seilannut myös Silja Europalla, joten kyvykkäät artistit saivat näin yhdistettyä voimansa tuloksekkaasti

PK

Tahdoin mennä

En minä tahtonut muuta kuin mennä

Mennä niin kauas kuin mennä saa

Kemikaalilastissa tulla ja mennä

Ympäri tuulista maailmaa

En minä tahtonut muuta kuin olla

Olla niin vahva kuin olla saa

Kemikaalilaivalla tulla ja olla

Merituulen tahdissa matkustaa

Siellä moottorit pauhaa maailman rauhaa

Mastojen laulussa rauhani koin

Voi sitä rauhaa kun moottorit pauhaa

Siellä halvinta rommia join

En minä tahtonut muuta kuin tehdä

Työni ja palkkani pois lunastaa

Haalaushommissa leipäni tehdä

Mielessä kasvosi syntymämaa

Siellä moottorit pauhaa maailman rauhaa

Sieltä sun luoksesi itseni toin

Voi sitä rauhaa kun moottorit pauhaa

Minä halvinta rommia join

VInnARens RösT lAgoM sjöMAnssTRäV

Terhi Karjalainen som jobbar på Silja Europa gjorde rent på prisbordet vid Sjömanssångfestivalen i Kotka. Hon segrade både i sjömans- och solistserien. Esa Nieminen, veteran inom branschen, var helt övertygad om Terhis talanger och uppmuntrade henne att fortsätta banan som sångerska.

Terhi stack sig in på SSB på väg till sin arbetstörn ombord.

- Jag har tänkt ta det lugnt, Silja Europa är en riktigt bra arbetsplats, säger Terhi.

Hon har sjungit hela sitt liv. Terhi är hemma från ett jordbrukshemman i Rautalampi, modern ackompanjerade sina döttrar och förde dem till olika platser för att sjunga. Hon har två äldre systrar och en yngre. Terhi har också spelat piano litet.

Sången är hennes passion. Hon vill sjunga med känsla och bevara det kreativa. Terhi

har tagit privatlektioner i sång och teknik, men vill behålla sin egen personlighet. Nu koncentrerar hon sig på att utveckla sig. Tidigare uppträdde hon också med ett band, Voodoo Ragdoll.

Till sjöss via utbildning

Terhi Karjalainen studerade i Kuopio i Savolax yrkes- och vuxeninstitut. Då hon blev färdig flyttade hon till Helsingfors och började som servitris på Ugnsholmen.

- En god vän berättade om möjligheten att få arbete på Silja Lines rederi. berättar Terhi.

Hon fick pröva på jobbet ett veckoslut. Det kändes bra och rederiet skickade henne till Mariehamn för Basic Training-utbildning. Sen dess har hon haft jobb. Mest har Terhi seglat på Siljas båtar.

Hon trivs med sitt arbete. I början jobbade hon som servitris och flyttade senare till köket. Atmosfären ombord är god. Arbetets karaktär gör det också möjligt att utveckla karriären som sångerska.

- Ledigheterna är regelbundna. Och linjen är sådan att jag är lätt att nå, om det

dyker upp någonting på artistfronten, funderar Terhi.

I Kotka hade Terhi en effektiv hejarklack som bestod av flera vänner från båten. Från Silja Europa började också gratulationerna dugga, då ryktet om Terhis seger hade nått arbetskompisarna.

egna låtar

Det var många som uppmuntrade Terhi att delta i Sjömanssångfestivalens tävling. För inte så länge sedan avancerade hon i tävlingen Idols ända fram till teaterveckoslutet, men tyckte inte att hela bestyret kändes så vettigt. Terhi har också gjort låtar ensam och med bandets gitarrist. I allmänhet har hon stått för orden och tonsättningen har man gjort tillsammans.

Vid Sjömanssångfestivalen i Kotka framförde Terhi, till Simo Saharis ackompanjemang, låten Tahdon mennä, som gjorts av Marko Ritola. Marko Ritola, som vann sjömansserien i fjol, har gjort över 50 låtar. Marko har också seglat på Silja Europa, och de båda begåvade artisterna kunde nu förena sina krafter med gott resultat.

uuTun KoTIMATKA KoTKAAn neljän

TuRKIn-Vuoden jälKeen

Heimo Kuha teki vaiherikkaan matkan Istanbulista monien kanavien ja kuuluisien kaupunkien kautta Kotkaan. Heimo kipparoi Uuttu -nimistä venettä, mutta hän on s eilannut maailman meriä isommillakin aluksilla.

Kokenut merimies tutustui laivaelämään jo 11 -vuotiaana koulupoikana, kun hänen isänsä seilasi Kaste - nimisessä aluksessa. Hän teki yleismiehen hommia ja otti Kotkassa ensimmäisen oikean jobin 14 -vuotiaana Effoan ss Dioneen.

Ensimmäisen perämiehen jobin sain Nielsenin Pandaan vuonna 1963. Seilasimme lähinnä Itämeren liikenteessä, Heimo muistelee. Pisimmän työuransa Heimo Kuha teki Kotkassa satamaluotsina. Hän on osallistunut veneisiin ja purjealuksiin liittyvään yhteisötoimintaan muun muassa Suomen Purjelaivasäätiössä ja Kotkan Meripäivien tapahtumissa.

Olen viettänyt purjealuksilla jo kahdeksan talvea Karibialla. Uusia keikkoja odotellaan, Heimo toteaa.

Uuttu -vene saapui miehistöineen Kotkaan heinäkuun alussa. Vastaanottojuhlissa oli ystävien ja kylänmiesten lisäksi Kymen Sanomat ja paikallinen radioasema. Heimo Kuha kirjoitti matkasta värikkään kertomuksen. Tarina on kokonaisuudessaan MEPAn nettisivuilla ja lyhennelmänä ohessa.

uuTTus HeMFäRd TIll KoTKA

eFTeR FYRA

åR I TuRKIeT

Heimo Kuha gjorde en händelserik hemfärd till Kotka från Istanbul, via många kanaler och berömda städer. Heimo var skeppare på båten Uuttu, men han har seglat också med större båtar på de sju haven.

Den erfarna sjömannen lärde känna livet ombord redan som 11-årig skolpojke då hans far seglade på fartyget Kaste. Han jobbade som ATman och tog sin första riktiga hyra i Kotka som 14-åring på Effoas ss Dione.

Mitt första jobb som styrman fick jag år 1963 på Nielsens Panda. Vi seglade huvudsakligen i trafik på Östersjön, minns Heimo.

Heimo Kuha gjorde sitt längsta dagsverke som hamnlots i Kotka. Han har deltagit i samarbete kring båtar och segelfartyg bland annat inom Suomen Purjelaivasäätiös verksamhet och kring Kotka Havsdagar. Jag har redan tillbringat åtta vintrar ombord på segelfartyg på Karibiska havet. Och nya jobb väntar, säger Heimo.

Båten Uuttu med besättning anlöpte Kotka i början av juli. På välkomstfesten var utöver vänner och bybor också Kymen Sanomat och lokalradion på plats. Heimo Kuha skrev en färgstark skildring av resan. Den kan läsas i sin helhet på SSB:s hemsidor www.mepa.fi

Tarkempi selostus matkasta löytyy netistä: www.mepa.fi/kotimatka.pdf

Den här artikeln kan du läsa på svenska på SSB:s hemsidor: www.mepa.fi/uuttu.pdf

Heimo Kuha värväsi mukaan Jussi Väyrysen ja valitsi mielenkiintoisen reitin Kreikan saariston ja Korintin kanavan kautta Messinasta Roomaan ja Korsikalle. Kanavia myöten matka jatkui Pariisin, Belgian ja Hollannin kautta Itämerelle. Heimo Kuhan kertomus jatkuu:

Ko TIMATKA Ko TKAA n

Kävimme Jussin kanssa jo marraskuussa Istanbulissa sopimassa kevään telakoinnista. Talven aikana teimme suunnitelmat miehistön vaihdoista, provianttitäydennyksistä sekä tarvike- ja varaosahuollosta. Osa tarvikkeista jouduttiin ottamaan mukaan Suomesta.

Maaliskuun Istanbul oli keväinen. Telakointi saatiin eri vaiheiden jälkeen suoritettua. Turkista ostettiin monia tavaroita, hintataso oli selvästi halvempi kuin Euroopassa. Koeajolla näimme paljon laivoja ankkurissa, mikä lämmitti vanhan merimiehen sydäntä.

Touhua riittää ennen kuin lähtö koittaa

Mukaan tarvittiin mitä erilaisimpia tavaroita. Laivatarvikekauppias Ero Bahadir oli suureksi avuksi. Onneksi mukanamme oli huoltojen ajan myös sähkömies Ilkka, joka asensi ja huolsi ammattitaidolla kaiken tarvittavan.

Viranomaisten kanssa riitti vielä touhua, ennen kuin narut saatiin irrotettua 30. maaliskuuta seitsemän aikaan illalla. Ensimmäinen osuus päättyi vuorokauden jälkeen

Lesvoksen saarelle Kreikan puolelle. Sieltä matka jatkui leppoisan kevätsään vallitessa Chioksen kautta Samokselle.

Ilmat huononivat aavistuksen verran, ensin tuuli voimistui, sitten tuli sumu. Naxokselta matka jatkui Pireukseen ja suureen, 700 veneen Marina Alimokseen. Täällä vaihdettiin paitsi miehistöä, myös WCpönttö, jonka Jussi asensi ammattitaidolla.

Pönttö maksoi 250 euroa. Lisää rahanmenoa, 270 euroa, tuli Korintin kanavamaksusta. Tosin maisemat olivat mahtavat ja aikaa säästyi kolme vuorokautta. Korintin kaupungissa vietetyn yön jälkeen jatkettiin Patrakseen

Tulivuoren tuhkaa

Paxoksen saari oli hieno ja veneilijän kukkarolle halpa. Italian Ripostosta jatkoimme Jussin kanssa kahdestaan Messinaan, missä tuli jälleen miehistötäydennystä. Tuuli toi kannelle Saharasta hiekkaa ja tulivuori Etnan tuhkaa. Marinan maksut olivat kalliit, pesulalaskukin peräti 100 euroa.

Seuraavaksi ajettiin Amalfin kautta Caprille, joka oli täynnä turisteja ja hinnat sen mukaisia. Yö keinuttiin ankkurissa. Toki miehistö kävi tutustumassa paikkoihin. Pilvisenä aamuna suuntasimme Gaetaan ja sieltä Rooman Ostiaan. Petäjäveden Purjeseuran porukka lähti täältä kotiin. Uuden miehistön kanssa suuntasimme Ile de Giglion ja Korsikan kautta Monacoon, josta ei löytynyt vapaata venepaikkaa.

Kanavien kautta kohti pohjoista

Yövyimme Nizzan marinassa, joka oli yllättävän halpa. Marseillessa vaihdettiin jälleen miehistöä. Kohtasimme myös toisen kotkalaisen, risteilyalus Kristina Reginan. Vaihdoimme kuulumiset VHF -radiolla. Saavuimme Rhone-joelle, mistä alkoi pitkä kanavaosuus.

Neljän päivämatkan jälkeen saavuimme Lyoniin. Näimme viinitiloja, vanhoja linnoja ja kaupunkeja sekä peräti viisi ydinvoimalaa. Osuudella oli 13 sulkua ja nousimme 146 metriä merenpinnan yläpuolelle. Ranskan kielen taito olisi täällä ollut ”kova sana”.

Matka jatkui Canal Centralia pitkin. Syvyys on 1,8 metriä. Automatisoidut sulut ovat 38 metriä pitkiä ja 5 metriä leveitä. Jo ensimmäisen päivän aikana sulutimme 27 kertaa. Nähtävää riitti täälläkin. Matkasimme Loire-joen yli Eiffelin suunnittelemaa hienoa siltakanavaa pitkin.

Kanavan nimi vaihtui ensin Canal Briareksi, sitten Canal du Loingiksi. Sulut toimivat täällä manuaalisesti. Vihdoin pääsimme Seine -joelle. Pariisin tulo lykkääntyi, kun oli pyhäpäivä ja sulut menivät kiinni klo 18.00.

Tunneleista belgian puolelle

Marseillen ja Pariisin välisen osuuden ajoimme 13 päivässä. 180 sulkua ja 1050 kilometriä oli pakko vetää tiukalla aikataululla miehistön jäsenten lomien takia. Nyt saimme mukaan myös tyttärenpoikani Samulin opettelemaan kansimiehen töitä. Pariisin läpiajo oli upea kokemus, komeita siltoja, puistoja ja rakennuksia.

Canal Oisella liikenne oli vilkasta. Jännitystä oli ilmassa, kun saavuimme ensimmäiseen, 1054 metriä pitkään tunneliin. Se oli kuusi metriä leveä ja hieman huonosti valaistu. Seuraavana päivänä ajoimme 4351 metriä pitkän tunnelin läpi. Siellä oli onneksi valoohjattu kohtaamispaikka.

Belgiassa kanavat suurenivat, samoin alukset ja sulut. Hollantiin saavuttuamme olimme mielissämme, kun asioita pystyi hoitamaan englannin kielellä. Ajoimme padotuilla sisämerillä ja kapeilla kanavilla. Välillä mentiin vain metrien päässä asukkaiden hyvin hoidetuilta pihoilta.

Hollannin jälkeen siirryimme Saksan puolelle ja

Uuttu lipuu pitkin Canal du Centrea

Samuli sai hyvää oppia merenkulun taitoihin

Laivakauppias

Ero Bahadir ja Jussi Väyrynen

Ems-Jade kanavalle. Wilhelmshavenissa piti viettää kaksi päivää kovan tuulen takia. Cuxhavenissa jouduttiin puolestaan poikkeamaan polttoaineongelman takia. Asia saatiin kuntoon ja matka jatkui Brunsbuttelin sulkujen kautta Kielin kanavaan.

Vihdoin Itämerelle

Kielin kanavassa ei voi ajaa huviveneellä yöllä, joten pysähdyimme Rendsburgiin. Aamulla pääsimme joutuisan Kielin sulutuksen jälkeen Itämerelle. Illaksi ehdimme Tanskan Nyborgiin, jossa yövyimme. Seuraavana päivänä tuuli yltyi Ison Beltin sillan tienoilla, menimme suojaan Kerdemindeen.

Jatkoimme sitten Ruotsin Halmstadiin, jonne saavuimme juuri ennen kovan myrskyn puhkeamista. Täällä tavattiin paljon muita suomalaisia, jotka olivat kannustamassa jalkapallon nuorten EM-turnauksessa pelaavaa Suomen joukkuetta.

Vietimme kaupungissa myös juhannuksen, koska tuuli pysyi navakkana. Kuulimme, että Götan kanava olisi tästä eteenpäin hyvin ruuhkainen. Emme halunneet venyttää Kotkaan tuloa, joten valitettavasti jätimme Götan kanavan väliin.

Kalmarin kautta Kotkaan

Halmstadista ajoimme Kööpenhaminaan, jossa yövyimme vanhasta kauppasatamasta tehdyssä marinassa. Kauniin ilman suosimana pääsimme lähtemään kohti Kalmaria. Kesätuuli yltyi ja satamavierailu venyi kolmen päivän mittaiseksi. Miehistö vahvistui, kun nuorempi tyttäreni liittyi tyttönsä kanssa muonavahvuuteen.

Puolet porukasta oli jo omaa perhettäni, kun ajoimme Öölannin Hoburgin kautta Visbyn satamaan. Gotlannista suunta otettiin kohti Saarenmaata. Kauniin sään vallitessa jatkoimme Haapsaluun, missä pääsimme kunnon saunaan. Piritan kautta saavuimme aivan aikataulussa Helsinkiin, joten ehdimme vielä käydä kotona Porvoossakin saunomassa.

Kotkan Sapokkaan tulimme alkuperäisen aikataulun mukaan perjantaina 3.7. klo 1630. Tulojuhlat olivat mieleenpainuvat. Matkamme pituus oli noin 7100 kilometriä. Seisontapäiviä oli 22 ja ajopäiviä 73. Matkalle oli mukava lähteä. Vielä mukavampaa on palata kun matka oli onnistunut ja kokemukset karttuivat. Suuret kiitokset kaikille mukana olleille. Yksin tällaista matkaa ei voi tehdä.

Teksti ja kuvat: Heimo Kuha

MIdAs

Hyvässä maalissa oleva Godby Shippingin M/S Midas odottaa Rauman kantasatamassa. Alus on aamupäivällä saapunut Puolan Gdyniasta vakiosatamaansa Raumalle tällä kertaa poikkeuksellisesti pariksi päiväksi, joten miehistöllä on mukavasti aikaa antaa haastatteluja lehtijuttuun. Vastaanotto on miellyttävän lämmin, kun saavun paikalle ruoka-aikaan.

Kokkistuju, ahvenanmaalainen Michael Andersson, on valmistanut maukkaan aterian ja sitä nauttiessa kyselen ensin kaikkea yleistä miehistöön ja laivaan liittyvää. Aluksella on töissä yhdeksän henkilöä eli kapteeni, yliperämies, ykkösperämies, konepäällikkö, ykkösmestari, kokkistuju, puosu, matruusi sekä puolimatruusi. Pian käy ilmi, että nyt päällä olevasta väestä suuri osa on tullut Midakselle varustamon toiselta alukselta Link Starilta, joka on vuoden alusta maannut Maarianhaminassa. Hyvä kysymys kuulemma onkin, että minne ovat menneet Midaksella aiemmin olleet. Ilmeisesti varustamon uusille laivoille. Törnien pituus Midaksella on neljä viikkoa.

Midas on rakennettu Saksassa Sietaksen telakalla vuonna 1990 ja oli ennen Godby Shippingille siirtymistään Boren omistukses-

sa Bore Sea -nimisenä. Kaikkiaan vuonna 1973 perustettu Godby Shipping omistaa seitsemän laivaa, jotka kaikki seilaavat Suomen lipun alla.

Midas kuljettaa paperia periaatteessa säännöllistä linjaa Kotka-Gdynia- Rauma, mutta tällä hetkellä Kotka on rotaatiosta pois sieltä tulevien niin pienten lastimäärien takia. Kesäkaudella totutusta linjasta on poikettu muutenkin, kun varustamon muita aluksia on telakoitu ja sen takia on käyty mm Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa ja Englannissa.

Wärtsilän kone

toimii kuin kello

Ruokailun jälkeen konepäällikkö Juhani Soini ja ykkösmestari Martti Väänänen esittelevät konehuonetta. -Tässä on Wärtsilän kone Vasa 9R32E. Kone toimii kuin kello, ongelmia ei ole ollut, esittelee Godby Shippingillä yli 7 vuotta töissä ollut Juhani. -Tällä viikolla tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä kun eka kertaa lähdin merille, Juhani kertoo omasta seilaushistoriastaan. Vaasan Vaskiluodossa kävelin kassin kanssa S/S Kruciaan syyskuun kuudes vuonna 1969, ensimmäinen reissu suuntautui Gdyniaan ja Antwerpeniin. Kaikki pituuspiirit on tullut ylitettyä laivalla kumpaankin suuntaan ja melkein kaikki suomalaiset varustamot käytä läpi paitsi Effoa. Erikssonin kylmälaivoissa meni 90-luku, niillä tehtiin pitkiä merimatkoja. Ennen oli mukavaa kun oli enemmän aikaa.

Porukka viihtyy laivalla

Messissä tapaan kansipuolen miehet matruusi Alexander Continesin sekä puolimatruusi Kasimir Laxellin

- Olen Midaksella vikaeeraamassa. Hyvin olen viihtynyt, ei ole valittamista, Alexander sanoo. Aloitan Mirandassa vakituisena matruusina parin viikon kuluttua.

-Merille lähtö oli minulle pikkupojan unelma ja nyt on meneillään perämiesopinnot, todennäköisesti kuitenkin haluan jatkaa täkillä. Lomat kuluvat kotona jouten ollessa, paljon aikaa menee puolitoistavuotiaan lapsen kanssa, kertoo Alexander.

Myöskään puolimatruusi Kasimir Laxell ei ole ollut Midaksella pitkään.

-Eka törni on meneillään. Vakituiseksi olen tullut ja aika hyvin viihdyn täällä. Olen ainakin kevääseen, ehkä kesään. Sitten pitäisi saada perämieskirjat ulos ja katsoa jatkoa. Nyt koetan lomillakin suorittaa opintoja. Muuten lomat kuluvat matkustellessa ja mökillä.

Kokkistuju Michael siistii pöytiä ruokailun jäljiltä ja kertoo olleensa Midaksella puolisen vuotta.

Kokkistuju

Michael

Andersson hoitaa

Midaksen byssan

Kippari

Juha Sairio

vaihteeksi

”prätkän puikoissa”

Yliperämies

Janne Lustig

- Link Starilta tulin tänne ja Birkalla olin aiemmin 14 vuotta. Palkka on parempi kuin maissa, se on ammatin plussapuolia. Tosin lomilla teen joskus maissa töitä. Midaksella viihdyn ihan hyvin.

Kielitaito kehittyy

Kansimiesten haastattelun jälkeen kiipeän brygalle päällikkö Juha Sairion ja yliperämies Janne Lustigin kanssa, siellä tapaamme laivalla vasta aloittaneen ruotsalaisen ykkösperämiehen Simon Frohmin. Kun puosu Urmas Sepp on virolainen ja kokkistuju Michael ahvenanmaalainen, tarkoittaa se ettei suomi riitä laivalla työkielenä.

- Itse asiassa yksi tämän ammatin hyviä puolia on se että tulee ylläpidettyä kielitaitoa, sanoo päällikkö Juha Sairio.

Juha lukeutuu Link Starilta Midakselle tulleisiin ja kertoo että oli välillä maissa töissä, kolme vuotta VTS:llä. Sitä ennen hän seilasi ATC:n öljytankkereilla.

- Alunperin merille lähtö oli ”oma hullu päätös” ja on se joskus kaduttanut, kun työ on raskasta kun on huonot kelit ja täytyy olla paljon poissa kotoa. Pitkät lomat on hyvä juttu. Nyt kesällä olin 12 viikkoa lomalla ja se meni tosi nopeasti, kertoo kesällä moottoripyöräilyä ja talvikaudella uintia ja sählyä harrastava Juha.

Moottoripyörällä Juha on ajanut lomilla ympäri Eurooppaa, Keski-Eurooppa on tullut käytyä tarkkaan ja kohteena on ollut myös mm Man-saari, Italia, Bosnia-Hertsegovina ja Kroatia. Pyöränä on tällä hetkellä 1000cc Kawasaki, joka on laivalla mukana.

Puolisen vuotta Midaksen förstinä olleelle, ja Link Starilta tulleelle Janne Lustigille ammatinvalinta sen sijaan oli selvä jo lapsesta saakka.

- Isojen laivojen hohto sai lähtemään merille. Se oli haaveena 5-vuotiaasta lähtien, Janne kertoo.

- Pitkät vapaat on hyvä juttu ja se ettei tarvi käyttää aikaa aamuja iltaruuhkissa kun on työpaikalla koko ajan. Kiire tuntuu lisääntyvän eikä ole aikaa mennä maihin, pohtii Janne ammatin hyviä ja huonoja puolia.

Jannen lomat kuluvat kesällä mökkeillen ja talvella harrastuksiin kuuluu laskettelu. Nuorempana hän pelasi jääkiekkoa.

Brygan jälkeen Juha Sairio ystävällisesti esittelee laivan tiloja. Midas näyttää olevan ikäänsä nähden kaikin puolin tosi siistissä kunnossa, huomaa että sitä on pidetty hyvin. Mukavaksi lopuksi saamme -yhtä lukuun ottamatta- koottua koko porukan kannelle yhteiskuvaan sopivasti vähän ennen kuin syyskuun aurinko laskee.

teksti ja kuvat: Kirsi Vallenius

puolimatruusi Kasimir Laxell

MIdAs

Godby Shippings välskötta M/S Midas väntar i huvudhamnen i Raumo. Fartyget har under förmiddagen anlänt från Gdynia i Polen till sin ordinarie hamn, den här gången undantagsvis för ett par dagar. Manskapet har gott om tid för intervjuer för tidningen. Då jag anländer vid lunchtid blir jag varmt mottagen.

Åländska kockstuerten Michael Andersson har tillrett en smaklig måltid och medan jag intar den frågar jag om allmänna saker gällande manskap och fartyg. Fartyget har nio man ombord eller kapten, överstyrman, förste styrman, maskinchef, maskinmästare, kockstuert, båtsman, matros och lättmatros. Det klarnar snart att de flesta ombord har kommit till Midas från ett av rederiets andra fartyg, Link Star, som sedan årets början varit upplagd i Mariehamn. En bra fråga lär vara vart Midas tidigare manskap gått. Uppenbarligen till rederiets nya fartyg. På Midas är arbetstörnarna fyra veckor.

Midas är byggd i Tyskland på Sietas varv år 1990 och var tidigare i Bores ägo under namnet Bore Sea. Godby Shipping grundades år 1973 och har allt som allt sju båtar som alla seglar under blåvit flagg.

Midas fraktar papper, i princip på en regelbunden linje Kotka - Gdynia - Raumo, men Kotka är nu borta från rotationen, på grund av den minskade mängden gods. Under sommaren har rutterna också annars växlat, då flera av rederiets fartyg legat i docka. Därför har rutterna gått bl.a. till Holland, Belgien, Frankrike och England.

Wärtsiläs maskin går som ett urverk

Efter måltiden presenterar maskinchefen Juhani Soini och maskinmästaren Martti Väänänen maskinrummet.

- Det här är Wärtsiläs maskin Vasa 9R32E. Den går som ett urverk, vi har aldrig haft problem med den, förklarar Juhani som jobbat på Godby Shipping i sju år.

- Den här veckan blir det precis 40 år sedan jag första gången gick till sjöss, berättar Juhani om sin egen seglingshistoria. Med min kasse gick jag i Vasklot hamn i Vasa ombord på S/S Krucia den sjätte september 1969, första resan gick till Gdynia och Antwerpen. Under resorna har jag korsat alla longituder från båda håll och jag har varit i nästan alla finländska rederiers tjänst utom Effoas. Nittiotalet gick ombord på Erikssons kylbåtar, med dem gjorde vi långa sjöfärder. Förr hade man mera tid, det var trevligt.

Manskapet trivs ombord

I mässen träffar jag däcksmännen, matrosen Alexander Contines och lättmatrosen Kasimir Laxell

- Jag vikarierar på Midas. Jag har trivts bra, har ingenting att klaga på, säger Alexander. Om ett par veckor börjar jag som fastanställd matros på Miranda.

- Att gå till sjöss var min dröm som liten pojke och nu studerar jag till styrman, troligen vill jag ändå fortsätta på däck. Ledigheterna tillbringar jag hemma, nog går tiden då man har ett barn på

Matrosen Alexander Contines trivs bra på Midas

Förste maskinmästare Martti Väänänen och den pålitliga maskinen

ett och ett halvt år, berättar Alexander.

Inte heller lättmatrosen Kasimir Laxell har varit länge på Midas.

- Det här är min första arbetstörn. Jag är fastanställd och trivs bra här. Jag är åtminstone till våren, kanske till sommaren. Sedan borde jag få mina styrmanspapper och se vad det blir i fortsättningen. Nu försöker jag studera under ledigheterna. Annars brukar jag resa eller vara på stugan.

Kockstuerten Michael städar borden efter måltiden och berättar att han varit på Midas ett halvt år.

- Jag kom hit från Link Star och tidigare var jag hos Birka i 14 år. Lönen är bättre än på land, det är yrkets plussida. Nog jobbar jag litet i land, ibland, under ledigheterna. På Midas trivs jag riktigt bra.

språkkunskaperna utvecklas

Då jag intervjuat däcksmännen kliver jag upp på kommandobryggan med befälhavaren Juha Sairio och överstyrman Janne Lustig, där träffar vi svenske förstestyrman Simon Frohm, som nyligen börjat jobba ombord. Då båtsmannen Urmas Sepp är est och kockstuerten Michael ålänning innebär det att det inte räcker med finska som arbetsspråk ombord.

- I själva verket är en av yrkets goda sidor att man upprätthåller sina språkkunskaper, säger befälhavaren Juha Sairio.

Juha hör till dem som kommit från Link Star till Midas och berättar att han emellan jobbat till lands, tre år på VTS. Före det seglade han på ATC:s oljetankfartyg.

- Ursprungligen var det mitt ”eget tokiga beslut” att gå till sjöss, och ibland har jag

ångrat det, då jobbet har varit tungt och vädret dåligt och man måste vara mycket borta hemifrån. De långa ledigheterna är en bra sak. I somras var jag ledig 12 veckor och de gick snabbt, berättar Juha som ägnar sig åt motorcykelfärder under sommaren och under vintern åt simning och innebandy.

Med sin motorcykel har Juha färdats runt i Europa, Mellaneuropa har han besökt ofta men också ön Man, Italien, Bosnien-Hercegovina och Kroatien. Motorcykeln är för närvarande en 1000 kubiks Kawasaki, som är med ombord.

För Janne Lustig, som har kommit från Link Star och varit förstestyrman på Midas ett halvt år, har yrkesvalet varit klart redan som barn.

- De stora fartygens glans lockade till sjöss. Det var en dröm redan sedan jag var fem år, berättar Janne.

- De långa ledigheterna är en bra sida, och det att man inte behöver sitta i rushen morgon och kväll, då man hela tiden är på arbetsplatsen. Brådskan tycks öka, man har inte tid att gå iland, funderar Janne om yrkets goda och dåliga sidor.

- Under sommaren tillbringar Janne ledigheterna på stugan, under vintrarna åker han slalom. Som yngre spelade han ishockey.

Efter kommandobryggan förevisar Juha Sairio vänligt fartygets utrymmen. Midas ser ut att på alla sätt vara i gott skick, med tanke på åldern. Det märks att man sköter om den. Som en trevlig avslutning lyckas vi samla alla - på en person när- på däck för en gruppbild just innan septembersolen går ned.

text och bild: Kirsi Vallenius

Kockstuerten Michael Andersson ansvarar för niomannabesättningens proviant

Överstyrman Janne Lustig

SweeT HoMe cHIcAgo

Laivan saunasta oli paapuurin paattitäkille ikkuna - ihan hyvänkokoinen neliskanttinen, eikä mikään perinteinen pikkuinen pyöreä venttiili. Mukava oli saunoessa katsella maisemia ajaessamme pitkin Belgian kanavia: Lehmiä ja muita kotieläimiä laitumella, sitten yht’äkkiä pikkukaupungin keskustassa jonkun olohuone, missä ehkä tämä joku tuijotti ulos ikkunansa edestä ohiajavaa laivaa, välillä autojonoja puomin takana odottamassa nostetun sillan laskeutumista. Sitten oli jo aika siirtyä saunasta suihkuun, kun ruman terästehtaan likaista betoniseinää tuntui jatkuvan kilometri toisensa jälkeen.

Ehkäpä juuri tämän laitoksen tuotoksia olivat ne teräsplooturullat, joita lastattiin pinoihin ruumiemme pohjalle. Rullat oli määrä viedä Pohjois-Amerikan Suurille järville. Jos Pohjois-Atlantilla sattuisi tulemaan vastaan ikäviä ilmoja, tietäisi se rautalastissa viikon keikkumista kuin Linnanmäen kieputtimessa.

Kesäaikaan Pohjois-Atlantillakin saattaa olla tyyntä ja hyvissä voimissa saavuttiin St. Lawrence lahdelle, ajettiin pitkin St. Lawrence jokea ohi Quebecin ja Montrealin. Ontario-järvelle saapuessamme läpi ”Thousand Islands” saariston oli kuin olisi Saimaalla seilannut. Tosin Saimaalta ei löydy sellaisia ökypalatseja, Euroopasta siirrettyjä keskiaikaisia linnoja ja muita kartanoita, mitä pilkotti saaresta jos toisestakin. Mukava oli paistatella päivää brygän siivellä ja arvokkaasti tervehtiä vastaantulevien loistojahtien miljonäärejä.

Ujuttautuessamme Wellandin kanavan ensimmäiseen slussiin käski kippari kirjoittamaan rekvisiitan ja viemään erään konemiehen lääkäriin mahahaavahoitoon. Muulle laivaväelle mahahaavat olivat ihan mukavia, tosin tujusta riippuen. Usein lääkärit määräsivät potilaalle maitoa, ja vähän höylimpi tuju saattoi tilata sitä niin paljon, että muukin porukka sai peltilehmän sijaan tuoretta maitoa. Koska Wellandin slusseja oli kaikkiaan kahdeksan, ei kiirettä takaisin laivalle ollut, ja ehdimme hyvin koukata paluumatkalla Niagaran putousten pauhua ihmettelemässä.

Michigan järven eteläpäästä alkoi häämöttää intiaanikielestä nimensä saanut Chicagon kaupunki. Nytkin ajeltiin pitkin kanavia, kunnes töijättiin aution, ränsistyneen tehtaan kaijaan. Aikaa sitten hylätyissä junanvaunuissa kasvoi puskia ja puhelinpylvään korkuisia puita. Piha oli täynnä ruosteisia teräsplooturullapinoja, joitten jatkoksi alettiin kärräämään ruumistamme lisää samanlaisia rullia - ei tosin yhtä ruosteisia.

Mepan opintokerho-ohjaajakurssin opeilla oli koko matka pidetty useampaakin ker-

hoa. Aiheina St. Lawrence-joki, Suuret järvet ja Chicago blues musiikki.

Blueskerho puuhaili maatutustumisretkeä. Vaikkei Howling Wolfia, Muddy Watersia tai muita Chess-levy-yhtiön tähtiä arveltu kuultavaksi löytyvän, jotakin alkuperäistä haeskeltiin. Mustilta satamamiehiltä saatiin utsituksi jonkilainen osoite lapulle piirrettynä.

Valkoihoinen taksikuski kieltäytyi välittömästi ajamasta ehdottamaamme osoitteeseen. Vaihtoehtona oli autoilijan paljon paremmaksi kehuma blues-paikka, mitä köröteltiin katsastamaan. Opintokerholaisillemme ei kelvannut kiiltävissä kamppeissa kajautteleva bändi, jossa kaikki soittajat olivat kalpeanaamoja.

Rasistisesti seuraavaksi kelpuutettiin vain musta taksikuski, joka ei hämmästellyt antamaamme osoitetta. Kadut kapenivat, talot mataloituivat ja yön pimeydessä pysähdyttiin pienelle ovelle, minkä takaa avautui ahdas huone. Pöytiä ei ollut monia, mutta peränurkassa soitti kokomusta bändi: rumpali, basisti ja huuliharpunpuhaltaja.

Turpahöylämiehellä oli tekniikka hallussaan: säveliä soljui asteikkoa ylös ja alas kuin Vili Vesterisen haitarista. Alkuhämmästelyn ja muutaman kaljamukin jälkeen alkoi jatkuva asteikkoharjoitus jo puuduttaa ja tuumattiin etsiytyä kolmanteen paikkaan. Vaan sitten vaihtui solisti. Jos oli edeltäjä vikkelä, oli seuraaja rauhallinen. Soittelivat taustamiehet hidasta tai nopeaa, oli huuliharpisti omissa maailmoissaan ja puhalteli jatkuvasti uusia maisemia pelistään. Niinpä loppuillan istuimme hievahtamatta, kunnes erään kerholaisemme konserttikestävyys alkoi loppua ja päädyimme kadulle etsimään taksikyytiä kotilaivalle hylätyn tehtaan laituriin.

Suhari oli nuori riski musta mies, joka

tiesi, mistä laiva löytyy ja tuntui tietävän kaiken muunkin: ”ai noouu mään!” Kartastakin olisi laivan sijainti näkynyt, mutta kommentti oli ”noouu need määän!” Vauhdilla mentiin välillä pitkin kapeita pikkukatuja, sitten leveämpiä ja lopulta jo huristeltiin moottoritiellä.

Toden totta laiva löytyikin. Tosin välissä oli leveä kanava, eikä siltoja näkynyt kummassakaan suunnassa. Ympärillämme oli vain synkkiä varastorakennuksia ja peltiaitoja. Ajurille kelpasi jo karttakin, vaikkei se tainnut olla oikeankielinen. Kuski ei osannut ratkaista, miltä kantilta sitä olisi katsonut ja mikä tarkoitti mitäkin.

Opintokerhomme onneksi taaksemme putkahti poliisiauto. Toinen konstaapeli istui ratin takana radiopuhelimen mikrofoni kourassaan, toinen nousi verkkaisesti ylös käsi tukevasti rivollinperällä. USA:n poliiseille on opetettu kohtelias kielenkäyttö:”du ju niid help söör, jees söör, nou söör” ja lopulta ”pliis follow me söör”. Poliisiauton perässä kurvailtiin pimeitä kujia. Yht’äkkiä ilmaantui silta kanavan yli. Niinpä olimme jo kohta laivan vieressä, poliisiauto tirautti piipaataan ja kurvasi matkoihinsa. Sopivasti siinä vaiheessa tulivat opintokerhon tunnitkin täyteen.

PS. Sweet home Chicago kappaletta pidetään Roberton Johnsonin tekemänä ”blues standardina”, joka kuulunee kaikkien bluesia soittavien ohjelmistoon, kuten tämän kirjoittajan Tanssiyhtye Rautalaivankin (www.rautalaiva.fi). Robert Johnson ei liene koskaan käyneen Chicagossa. Jos olisi käynyt, olisikohan laulua tehnyt?

Timo Sylvänne

MEPAn kirjasto

suosittelee:

Milja Nitovuori

Kirjailijoita Taiteiden Yössä

Helsingissä elokuun lopulla järjestettävien juhlaviikkojen aikana kaupungilla riittää kuhinaa. Kaikki huipentuu yleensä perjantai-illan karnevaalitunnelmiin, jolloin myös kirjakaupat pitävät oviaan auki iltamyöhään. Uudet ja vanhat kirjailijat esittelivät tuotantoaan Suomalaisessa ja Akateemisessa kirjakaupassa.

Suoraan Reykjavikista saapunut Aleksander Stubb tuli Akateemiseen kirjakauppaan esittelemään kirjaansa Miehen treenikirja.

Hänellä oli juoksulenkillä alkanut itää ajatus treenikirjan tekemisestä miehille. Aika ei riittänyt työstämään kirjaa yksin ja apuun löytyi urheilun monitoimimies Ilkka Järvimäki.

Miehet haluavat kertoa kirjassa kunnon kohentamisesta ja ylläpitämisestä moralisoimatta kenenkään elämäntapoja.

Aleksander Stubbin lapsuudenhaave tulla huippu-urheilijaksi ei toteutunut, vaan hänestä tuli Suomen urheiluhullu ulkoministeri.

Stubb kertoi kuntoilun antavan hänelle lisävirtaa ja tekevän hänestä mukavamman ihmisen. Kun keho voi hyvin, niin mielikin voi hyvin.

Hänen mottonsa on, että tunti päivässä

Hasso Krull tuli kertomaan kirjastaan Meter ja Demeter, jonka on suomentanut Anu Laitila.

Krull on virolainen runoilija ja monipuolinen filosofinen kirjallisuuskeskustelija.

Alkuteos tästä runoelmasta ilmestyi viisi vuotta sitten Virossa ja sai menestyneen vastaanoton. Teosta kutsutaankin Viron lyriikan merkkipaaluksi. Kirjailija nimesi teoksen eepokseksi ajatuksenaan, että ehkäpä eepoksen statusta voisi näin elvyttää.

Meter ja Demeter kuvaa maailman tuhoutumista vedenpaisumuksessa ja uuden syntymistä. Kirjailijalta kysyttiin kirjan motiiveista ja miksi hän valitsi nimenomaan veden tuhoamaan maailman. Krull sanoi, että jos tuli tuhoaa, niin paluuta ei ole, mutta veden jälkeen luonto aina palautuu. Hän on kerännyt tarinoita matkoillaan kaikkialta maailmasta ja teksti on vapaasti virtaavaa. Kerronta on tyyliltään yksinkertaista ja luontevaa ilman minkäänlaista vihjailevaa sävyä.

liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään.

Stubb kertoi, ettei ole vienyt valtioiden päämiehiä saunaan neuvotteluihin, mutta juoksulenkeillä on tullut puitua paljonkin asioita.

Treenikirjassa käsitellään juoksua, uintia, pyöräilyä, hiihtoa sekä trialthonia ja näiden lajien huippuosaajat antavat oman asiantuntemuksensa kirjaan.

Aleksander Stubb halusi myös varoittaa liikainnostumisesta ja painotti urheilulajien monipuolisen kokeilun tärkeydestä. Viikonloppuisin hän mielellään kuntoilee koko perheen kanssa.

Lapset oppivat pienestä pitäen liikkumaan ja arvostamaan yhdessä vietettyä aikaa.

Parasta mainosta kirjalle on Stubbin oma upea ulkoinen olemus.

Janne Ahonen yhdessä toimittaja Pekka Holopaisen kanssa on kirjoittanut kirjan Kuningaskotka

Ahonen saapui haastatteluun turvamiesten saattelemana ja ympäröitiin nauhaaidalla. Tuskinpa kukaan kirjallisuudesta kiinnostunut kuulija olisi kuitenkaan riehaantunut, vaikka Ahonen komea ilmestys onkin.

Kuningaskotka on Suomen kansan arvostaman urheilijan ja upean uran mäkihyppääjänä tehneen Janne Ahosen huikea tarina. Elämänkerta ottaa lukijan mukaan matkaan ympäri maailmaa uskomattomiin seikkailuihin. Urheilutapahtumiin saa toisenlaisen kuvan, kun televisiosta katsottaessa ja lukija pääsee kurkistamaan Ahosen henkilökohtaiseen elämään.

Ahoselta kysyttiin mistä johtui hänen pitkä nousujohteinen ura ja hän kertoi syyksi, ettei ollut nuorena mikään huippuhyppääjä. Häviämisien kautta kovalla työllä hankittu taito parani aikaa myöten eikä maine päässyt kihahtamaan hattuun nuorella iällä.

Kirjassa Janne kertoo lohduttomista tunnelmista vuonna 2008 jolloin hän päätti lopettaa uransa.

Tämän vuoden maaliskuussa Pekka Holopainen sai puhelun ja Ahonen kysyi: ”Mahtuisko kirjaan vielä yks juttu?” Holopainen sanoi, että mahtuis vaikka mitä vielä, joten antaa tulla.

”Niin no semmosta, että J.Ahonen aikoo hypätä kaudella 2009-2010 mäkiviikolla, olympiakisoissa ja lentomäen MM-kisoissa. Treenaamisen olen aloittanut karstan poistolla lihaksista.”

Miksei Janne Ahonen voisi tehdä combackia, kun muutkin urheilijat ovat sen tehneet. Varmasti me kaikki toivotamme Jannelle onnea ja menestystä tulevaan kauteen.

33 Ideaa on Jenni Peltosen kirja helpoista ja nopeista sisustusprojekteista.

Kirjassa on selkeät kuvat, työohjeet ja tarvittavat materiaalit. Jenni Peltonen toivoo, että lukija saa esimerkeistä inspiraatioita omien projektien tekemiseen ja pelastaa jonkun esineen roskikselta. Aarteita voi löytää komeronnurkasta tai kirpputoreilta ja sitten vaan hauskaan puuhaan.

Tämän päivän sana on tuunaaminen ja erilaisia tuunaamistapoja esiteltiin Akateemisen yössä.

Vanhasta uutta, egologisesti eläen ja omin käsin valmistettu on noussut arvoon arvaamattomaan.

Tarvitset vain koivunrisuja, rautalankaa, oksasakset, sivuleikkurit ja hanskat. Kirjassa opetetaaan sidontatekniikoita aloittelijoille sekä edistyneimmille ja tämän jälkeen voi laskea oman luovuuden valloilleen. Tekeminen ei ole muotoihin kangistunutta ja perustekniikka on yksinkertainen.

Tarja Heikkilän kirja Risuja ja Rautalankaa on opas todellisiin taideteoksiin.

rekommenderar: av Gerd Grabber

dödlig seglats

Den tremastade barken Penang avseglade från Middlesborough i England hösten 1939 på väg mot Australien för att hämta vetelast till Europa. Penang tillhörde de sista segelfartygen på den såkallade vetetraden Australien - England. Kaptenen ombord, Karl Viktor Karlsson, lyssnar på skeppsradion, allt mera oroad ju längre söder- och österut man seglar. Kriget blossar upp i Europa och medan Penang lastas stiger spänningen.

Kaptenens son var fem år gammal då han såg sin far sista gången. Då sonen Karl Olof i slutet av 1990-talet besökte Ålands Sjöfartsmuseum fick han adressen till en dam, Dorothy Laird, i England som seglat och brevväxlat med fadern. Efter hennes död fick Karl Olof överta korrespondensen som ligger som grund för boken.

Vad hände med Penang? Så sent som 2005 anhåller de finländska myndigheterna om en utredning gällande tyska U-140:s torpedering utanför Irlands kust i början av december 1940. Tyskarna hade enligt myndigheternas uppgift torpederat Lawhill, som emellertid vid den tidpunkten befann sig på väg från Assumption till Nya Zeeland. Efter författarens begäran om ytterligare utredning fastslogs att fartyget av allt att döma varit Penang. Då både u-båtens befälhavare och chefen för tyska marinen avlidit lades ärendet ned.

Författare: Karl Olof Karlsson

Oy Litorale Ab 2009

ISBN: 978-952-5045-34-5

Tjockare än någonsin

HBL-journalisterna Stefan Lundberg och Staffan Bruun fortsätter serien Stefan och Staffan böcker som baserar sig på duons program Fritt fram i Radio Vega sedan år 1988. Stefan och Staffan skonar ingen. Deras kontakter och insikter från den politiska arenan ger ständigt nytt stoff. Med fingret på tidens puls driver man frisk med allt och alla, från den egna ankdammens politiker till kineser, ryssar och amerikaner.

Boken innehåller också tio exklusiva frågesporter av HBL:s legendariske filmredaktör Hans Sundström

Ab Burt Kobbat Oy och Scoop Kb

ISBN 978-952-99361-6-8

esA lonKA VAlTAKunnAnsoVITTelIjAKsI

MEPAn hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2000 toiminut Esa Lonka aloitti

valtakunnansovittelijan työt elokuussa. Merimiespalvelutoiminnan hyvin tunteva Lonka jatkaa myös MEPAn hallituksessa.

Johtaja Esa Lonka toimi jo piirisovittelijana ollessaan valtakunnansovittelijan varamiehenä. Vuonna 1987 alkanut piirisovittelijan työ ja sen antamat kokemukset olivat ratkaisevassa asemassa, kun työmarkkinajärjestöt lopulta pääsivät yksimielisyyteen kevään valintaprosessissa.

MEPAn hallituksessa Lonka edustaa valtiovaltaa. Hän on aktiivisesti mukana MEPAn toiminnassa ja aina selvillä, mitä talossa ja merenkulussa tapahtuu. Alan järjestöihin hän on saanut toki tuntumaa myös piirisovittelijan työssä.

Esa Lonka on koulutukseltaan juristi ja harrastaa purjehdusta sekä murtomaahiihtoa.

esA lonKA

bleV RIKsFöRlIKnIngsMAn

Esa Lonka, som sedan år 2000 har verkat som ordförande för SSB:s styrelse, tillträdde tjänsten som riksförlikningsman i augusti. Lonka som är väl förtrogen med sjömansserviceverksamheten fortsätter också i SSB:s styrelse.

Direktör Esa Lonka verkade redan som distriktsförlikningsman då han fungerade som riksförlikningsmannens ersättare. Arbetet som distriktsförlikningsman inleddes år 1987 och den erfarenheten vägde tyngst då arbetsmarknadsorganisationerna slutligen nådde enighet vid valprocessen under våren.

Lonka representerar statsmakten i SSB:s styrelse. Han är aktivt med i SSB:s verksamhet och håller sig informerad om vad som händer i huset. Av sjöfartsorganisationerna har han redan fått erfarenhet i arbetet som distriktsförlikningsman.

Esa Lonka är till utbildningen jurist. Hans främsta fritidssysselsättningar är segling och terrängskidning.

MePA TRAP HAulIKKoKIsA 25.8.2009

Nastolan aurinkoisella ampumaradalla käytiin kilpailu kuudentoista merenkulkijan voimin. Mukana oli useita ensimmäistä kertaa tapahtumaan osallistuvia henkilöitä. Pajulahdessa nautitun lounaan jälkeen siirryttiin Kumiantien radalle. Kukaan ei eksynyt.

Kari Kopra opasti uusia ampujia muutaman harjoituskierroksen ajan. Kilpailussa ammuttiin neljän ryhmissä kaksi kertaa viidentoista laukauksen sarja. Monena vuonna kärjessä ollut Marjo Penttilä Silja Serenadelta antoi tasoitusta muille kun ei päässyt osallistumaan tällä kerralla.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä oli Silja Europan Leif Bäcklund 12 osumalla. Seppo Kämäräinen Purhalta pudotti 11 kiekkoa, ja Mariellan Väinö Lehtinen 10. Lefa piti pintansa toisella kierroksella ja voitti MEPA-Trapin jo viidennen kerran. Kilpailu on käyty vuosittain 1994 lähtien.

Hopean ja pronssin kohtalo ratkaistiin uusinnalla, koska sekä Lehtinen että Kämäräinen päätyivät tulokseen 20. Uusintakierroksella hopea meni Kämäräiselle.

Joukkuekilpailun voitti Silja Europa ampujinaan Bäcklund ja Pasi Savioja, yhteistulos 38 pistettä. Toinen tila jaettiin 32 osumalla kahden joukkueen kesken. Neste 1:ssä ampuivat Tuomo Jousala ja Seppo Kämäräinen. Saariston joukkueessa kiekkoja pudottivat viime vuoden voittaja Kari Laurila ja Jani Tukia Kiitokset kaikille!

”Celinan sissit” Ainer, Metsähovi ja Lönnqvist

ssb:s TäVlIng I TRAPsKYTTe 25.8.2009

Sammanlagt sexton sjöfarare deltog i tävlingen som gick av stapeln i soligt väder på skyttebanan i Nastola. Flera av deltagarna var med första gången. Efter en lunch i Pajulahti förflyttade man sig till skyttebanan vid Kumiantie. Ingen tappade bort sig.

Kari Kopra introducerade nybörjarna under några övningsrundor. I tävlingen sköt man i grupper om fyra, två gånger en serie på femton skott. Marjo Penttilä från Silja Serenade, som legat i täten många år, var förhindrad att delta och gav nu andra en chans.

Efter första omgången låg Leif Bäcklund från Silja Europa först med 12 träffar. Seppo Kämäräinen från Purha fällde 11 duvor och Väinö Lehtinen från Mariella 10. Lefa höll ut under andra varvet och segrade nu i SSB:s Traptävling för femte gången. Tävlingen har arrangerats sedan 1994.

Silver och brons avgjordes med en ny omgång då både Lehtinen och Kämäräinen skjutit resultatet 20. Kämäräinen tog hem silvret.

I lagtävlingen segrade Silja Europa med skyttarna Bäcklund och Pasi Savioja, med sammanlagt 38 poäng. Andra plats med 32 träffar delades av två lag. I Neste 1-laget sköt Tuomo Jousala och Seppo Kämäräinen. I Saaristos lag fälldes duvorna av fjolårets segrare Kari Laurila och Jani Tukia

Ett varmt tack till alla!

TULOKSET

JOUKKUEKILPAILU

I lagtävlingen segrade Silja Europa med skyttarna Bäcklund och Pasi Savioja

Kari Kopra opasti ampujia

Kulloon golFKIsA PelATTIIn VAIHTeleVAssA säässä

Suurin osa pelaajista sai kierrettyä hienossa kunnossa olleen kentän kuivana. Takalenkillä oli enää muutama ryhmä, kun lyhyt mutta melko sakea vesisade kasteli loppupään kilpailijat. Kisaan osallistui 44 merenkulkijaa.

Aamulla Turusta samalla autolla lähteneet Matti Isoherranen ja Tuomas Norokytö putsasivat tylysti palkintopöydän. Matti otti voiton tasoituksellisessa lyöntikisassa (68). Tuomas uusi viimevuotisen voittonsa scr -sarjassa. Samaan bruttolyöntimäärään 78 pelasi myös Tuomas Rautaheimo, mutta jäi kakkoseksi suuremman tasoituksen johdosta. Norokytö tempaisi myös pisimmän lyönnin, 280 metriä.

Bruttolyöntikisan kolmas oli Jari Mäkineste Stenalta (80). Seuraavina Risto Rousku (81), Esa Tammi (83), Thomas Svahn (84), Roland Helle (85), Olavi Pohjola (87), Jussi Vahtera (90) ja Pekka Mikkola (93).

Tasoituksellisessa kisassa toiseksi tuli Tuomas Rautaheimo (71) ja kolmanneksi Risto Rousku (71). Naisten sarjan voitti Anitta Järvinen (78), toinen oli Jaana Järvelä (86) ja kolmas Teija Westerholm (96). Lähimmäksi lippua, 178 cm, löi Anitta Järvinen.

Kilpailun yhteydessä pelatun puttikisa voitti Esa Tammi 28 putilla. Puttikisan palkinnon lahjoitti Kari Salonen

Kiitokset kaikille ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan!

Tulokset/Resultaten på SSB:s hemsidor: www.mepa.fi/brutto.pdf www.mepa.fi/mepagolf.pdf

Anitta Järvinen voitti naisten sarjan

Matti Isoherranen ja Tuomas Norokytö putsasivat palkintopöydän.

golFTäVlIng I Kullo I oMVäxlAnde VädeR

Största delen av spelarna lyckades torrskodda runda banan som var i gott skick. Det var bara några grupper som i slutändan råkade ut för en kortvarig men häftig regnskur. Sammanlagt deltog 44 sjöfarare i tävlingen.

Matti Isoherranen och Tuomas Norokytö, som samma morgon kommit med bil från Åbo, tog helt kallt hem priserna. Matti tog hem segern i slagtävling med handicap (68). Tuomas förnyade sin seger från ifjol i scrserien. Tuomas Rautaheimo klarade samma antal bruttoslag (78) men blev tvåa på grund av högre handicap. Norokytö stod också för längsta drive, 280 meter.

Studiekompisarna Jari Mäkineste och Harri Höckert möttes efter en paus på tjugo år

Bruttoslagtävlingens trea var Jari Mäkineste från Stena (80). Som följande kom Risto Rousku (81), Esa Tammi (83), Thomas Svahn (84), Roland Helle (85), Olavi Pohjola (87), Jussi Vahtera (90) och Pekka Mikkola (93).

Tuomas Rautaheimo blev tva i tävlingen med handicap (71) och trea Risto Rousku (71). I serien för damer segrade Anitta Jär-

vinen (78), tvåa blev Jaana Järvelä (86) och trea Teija Westerhom (96). Närmast flaggan, 178 cm, slog Anitta Järvinen.

I puttävlingen segrade Esa Tammi med 28 puttar. Kari Salonen donerade priset i puttävlingen.

Ett varmt tack till alla, välkommen igen nästa år!

MePAn

jAlKAPAlloTuRnAus PelATTIIn sAlon

lIIKunTAPuIsTossA

Viime vuodesta poiketen palloa saatiin potkia aurinkoisessa säässä. Viiden laivajoukkueen turnausvoittaja selvisi viimeisessä pelissä, kun tappioitta kulkeneet Amorella ja Birka Trader kohtasivat. Amorella selvisi voittajaksi 1-0 varsinaisella peliajalla vedetyn rangaistuslaukauksen ansiosta. Birka Traderin loistavasti pelannut ja joukkuetta kullan syrjässä kiinni pitänyt maalivahti Bernt Lindell valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

TULOKSET 09.09.09

TSEMPPARIT

Kristian Artvik, AMORELLA

Bernt Lindell, BIRKA TRADER

Ilkka Tuukkanen, AILA

Juhana Aalto, ISABELLA

Jani Pesonen, GABRIELLA

Bernt Lindell Birka Traderilta valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi

Edellisvuoden voittaja Mariella oli Naantalissa telakalla, mutta ei saanut joukkuetta kasaan. Turnausajankohtaa siirrettiin yhdellä päivällä, jotta muista Viking Linen laivoista saatiin porukkaa mukaan. Tänä vuonna oli pelaamassa jopa kaksi rahtilaivaa, Birka Trader, ja parilla Lauran pelaajalla vahvistettu Aila.

Turnaus pelattiin vanhaan tapaan pienellä kentällä juniorimaaleihin seitsemän miehen vahvuisilla joukkueilla. Viking Linen Hanne Sirainen edusti ansiokkaasti kauniimpaa sukupuolta, kaikkiaan pelaajia oli reilut viisikymmentä. Peliaika oli 2 x 15 minuuttia ja jokaiselle joukkueelle tuli neljä peliä, kun kaikki pelasivat kaikkia vastaan.

Amorella antoi vastustajille kylmää kyytiä. Kolmessa ensimmäisessä pelissä joukkue teki kaksikymmentä maalia ja päästi vain yhden. Isabellan, Ailan ja Gabriellan porukat olivat samaa tasoa, ja pelitulokset sen mukaisia. Viime vuodesta vahvistunut Birka Trader jylläsi lähes Amorellan veroisesti.

Otteluita pelattiin varsin tiiviiseen tahtiin. Matsien välillä vedettiin sentään vähän happea. Puolenpäivän aikoihin vietettiin pidempi kahvipaussi, ja nautittiin Patrick Qvarnströmin tekemiä herkullisia sämpylöitä. Kahvia ja juomia kului muutenkin, iltapäivällä sää oli varsin kesäinen.

Ratkaisut nähtiin iltapäivällä

Tauon jälkeen pelattiin vielä neljä ottelua. Lopulliset sijoitukset selvisivät vasta viimeisten pelien päätyttyä. Ailan porukka sai ison vaihteen päälle, kun Langh Shipin konttorista tuli energinen kannustusjoukko. Isabella sai yllättävän kovan vastuksen Ailasta ja joutui loppujen lopuksi taipumaan 1-2.

- Tavoite oli olla viiden joukossa ja tehdä yksi maali. Lopputuloksissa olimme neljäs ja teimme kolme maalia, hehkutti Ailan joukkueen kapteeni Mikko Aulanko, joka viimeksi oli pelannut jalkapalloa viime vuosituhannella.

Gabriella oli viimeisessä ottelussaan kohentanut maalieroaan ja sai urakkansa päätökseen. Manageri Tapsa Outisen johdolla joukkue kävi suihkussa ja pääsi katsomaan palkintopystien kohtaloa.

- Ailan voitto tietää meille pronssia, laskeskeli Tapsa tyytyväisenä

Viime vuoden pronssiottelijat Amorella ja Birka Trader kohtasivat sarjamuotoisen turnauksen viimeisessä ottelussa, joka oli tavallaan finaali. Amorellalle riitti tasapeli paremman maalieron turvin. Turnausvoiton varmisti niukka 1-0 voitto. Nousujohteisessa kehityksessä oleva Birka Trader antoi kovan vastuksen ja kuuluu ehdottomasti seuraavan vuoden voittajasuosikkeihin.

Salon Liikuntatoimisto hoiti jälleen järjestelyt hienosti. Tuomaritehtävät suorittivat asiantuntemuksella Paul Lipiäinen ja Jouni Toppinen Salon Erotuomarikerhosta

Kiitokset kaikille!

ssbs

FoTbollsTuRneRIng sPelAdes I sAlo IdRoTTsPARK

I motsats till senaste år fick man spela i soligt väder. I turneringen deltog fem fartygslag och segern avgjordes i den sista matchen då Amorella som spelat utan förluster mötte Birka Trader. Amorella tog hem segern med siffrorna 1 - 0 tack vare en straffsparktävling under egentlig speltid. Birka Traders målvakt Bernt Lindell, vars strålande spel gav laget en chans till guld, valdes till turneringens bästa spelare.

RESULTAT 09.09.09

AMORELLA - ISABELLA 7-0

AILA - AMORELLA 0-5

GABRIELLA - AMORELLA 1-8

GABRIELLA - BIRKA TRADER 0-2

GABRIELLA - ISABELLA 2-2

BIRKA TRADER - AILA 3-0

GABRIELLA - AILA 7-1

AMORELLA - BIRKA TRADER 1-0

ISABELLA - BIRKA TRADER 1-6

ISABELLA - AILA

1. AMORELLA

2. BIRKA TRADER

3. GABRIELLA

4. AILA

5. ISABELLA

KÄMPARE

Kristian Artvik, AMORELLA

Bernt Lindell, BIRKA TRADER

Ilkka Tuukkanen, AILA

Juhana Aalto, ISABELLA

Jani Pesonen, GABRIELLA

Fjolårets segrare Mariella låg i docka i Nådendal, men lyckades inte mobilisera ett lag. Tiden för turneringen sköts upp med en dag för att få med spelare från Viking Lines andra båtar. I år deltog till och med två fraktfartyg, Birka Trader och Aila, förstärkt med ett par spelare från Laura.

Turneringen spelades enligt gammal modell på den mindre planen med juniormål och sjumannalag. Viking Lines Hanne Sirainen representerade förtjänstfullt det täckare könet. Sammanlagt var spelarna drygt femtio. Speltiden var 2 x 15 minuter och varje lag spelade fyra matcher då alla spelade mot alla.

Amorella bjöd motspelarna på hårt motstånd. Under de tre första matcherna gjorde laget tjugo mål och släppte in bara ett. Isabellas, Ailas och Gabriellas lag var jämnstarka och resultaten därefter. Birka Trader som blivit starkare sen ifjol gick fram nästan lika hårt som Amorella.

Matcherna spelades i synnerligen högt

tempo. Mellan matcherna pustade man ändå ut. Vid middagstid höll man en längre kaffepaus med Patrick Qvarnströms läckra semlor. Kaffe och drycker gick också annars åt, under eftermiddagens sommarväder.

eftermiddagens matcher avgörande

Efter pausen spelades ännu fyra matcher. De slutliga placeringarna klarnade först efter de sista matcherna. Ailas lag lade in högsta växeln, då en energisk hejarklack från Langh Ships kontor dök upp. Isabella mötte ett överraskande hårt motstånd från Aila, och fick slutligen nöja sig med siffrorna 1 - 2. - Vår målsättning var att vara bland de fem bästa och göra ett mål. I slutresultatet blev vi fjärde och gjorde tre mål, myste Mikko Aulanko, kapten för Ailas lag. Själv hade han senast spelat fotboll under senaste årtusendet.

I sin sista match hade Gabriella ökat sin målskillnad och fick sitt jobb gjort. Under ledning av managern Tapsa Outinen gick laget i duschen, och kunde sedan följa med hur pokalerna skulle fördelas.

- Ailas seger ger oss brons, kalkylerade Tapsa förnöjd.

Amorella och Birka Trader som ifjol spelade om bronset möttes i turneringens sista match, som på sätt och vis blev en final. För Amorella räckte jämnt spel, tack vare större målskillnad. Turneringens seger vanns med en knapp marginal med siffrorna 1 -0. Tack vare sin dynamiska utveckling bjöd Birka Trader på hårt motstånd, och hör absolut till förhandsfavoriterna som vinnare i nästa års turnering.

Salos Idrottsbyrå skötte igen arrangemangen utmärkt. Paul Lipiäinen och Jouni Toppinen från Salos Skiljedomarklubb fungerade som sakkunniga domare.

Ett varmt tack till alla!

Amorella vann alla matcher och tog hem mästerskapet

13.-

Tukholman Djurgårdenissa sijaiseva Kaknäs-Merimiesklubi järjesti jälleen vuosittaiset merenkulkijoiden Urheiluviikot heinäkuussa 13-19.7.2009.

Urheiluviikon tapahtumat aloitti Ruotsin lipun alla purjehtivan m/s Finnfellow, jonka neljä miehistön jäsentä, laivan ollessa Kapellskärin satamassa, kävi tekemässä urheiluviikkojen aloitustulokset Kaknäsin viheriöillä ja juoksuradoilla.

Viking Linen Gabriella aloitti näyttävästi, miehistön ensimmäisen osan saapuessa Kaknäsiin Urheiluviikon toisena päivänä, tiistaina 14.7. ja toisen osan torstaina 16.7. Kaknäsklubin järjestämillä bussikuljetuksilla. Tämä osallistuminen Kaknäsin urheiluviikon tapahtumiin Tukholmassa, on Gabriellan miehistölle jo traditioksi muodostunut tapahtuma -ja järjestyksessään jo viides perättäinen osallistuminen. Aktiivisuus liikunnassa ja urheilussa on koko Gabriellan miehistön yhteinen iloinen harrastus, jossa aktiivisimmat harrastajat ve-

tävät mukaansa aina myös muita osallistujia. Muita Suomen lipun alla purjehtivien laivojen osallistujia olivat Silja Serenaden aktiivit naiset, sekä muutamat heidän miespuolisista kollegoistaan. Urheilusuoritusten ohella liikunnallisista lajeista suurimman osallistujamäärän sai liikkeelle ”beach volleyboll”, Mölkky peli sekä Polttopallon harrastajat.

Kaikkiaan yhteensä 123 suomalaista merenkulkijaa kävi tekemässä urheilu- ja liikuntasuorituksia Urheiluviikon aikana Tukholmassa, Viking Linen m/s Gabriellan henkilöstön ollessa ylivoimaisesti aktiivisimpia osallistuja 24 henkilön voimin ja Silja Serenaden ollessa hyvänä kakkosena 17 henkilöllään.

teksti: Harri Joensuu/ Sjömansservice Kaknäs

Kaknäs Sjömansklubb i Djurgården i Stockholm arrangerade igen den årliga Idrottsveckan för sjöfolk den 13 - 19 juli 2009.

Idrottsveckan inleddes med att m/s Finnfellows besättning om fyra man gjorde de första resultaten på planerna och löpbanorna i Kaknäs medan fartyget, som seglar under svensk flagg, låg i hamn i Kapellskär.

Den första delen av deltagare från Viking Lines Gabriella gjorde en imponerande början då de kom till Kaknäs under Idrottsveckans andra dag, tisdagen den 14.7, och den andra delen torsdagen den 16.7 med busstransport som Kaknäsklubben ordnat. För Gabriellas besättning har det redan blivit en tradition att delta i Idrottsveckan på Kaknäs i Stockholm - det var nu femte året å rad man deltog. För Gabriellas besättning är det en gemensam och glädjefylld fritidssysselsättning

att aktivt delta i motion och idrott. De mest aktiva utövarna lockar också med sig andra deltagare. Deltagare från andra fartyg under finsk flagg var de aktiva damerna från Silja Serenade, och några av deras manliga kolleger. Utöver idrottsprestationerna var de flesta deltagarna intresserade av ”beach volley”, sällskapsspelet ”mölkky” och brännboll.

Det var sammanlagt 123 finländska sjöfarare som gjorde resultat i idrotts- och motionsgrenar under Idrottsveckan i Stockholm. Viking Lines m/s Gabriellas besättning var överlägsen i aktivitet med 24 deltagare och Silja Serenade god tvåa med sina 17 personer.

text:

Harri Joensuu/ Sjömansservice Kaknäs

ARjessA KunToon - sIljA euRoPAn TYöHYVInVoInTIoHjelMA jATKuu

Edellisessä Vapaavahdin numerossa kerrottiin, kuinka hyvin laivaporukka innostui Kuntoutuskeskus Petrean, MEPAn, TallinkSiljan ja Turun Aluetyöterveyslaitoksen yhteistyönä tekemästä hankkeesta. Iloinen ilmapiiri on vallinnut edelleen, kun merenkulkijat ovat kohdanneet ryhmäpäivillä.

Keväällä alkanut ohjelma on edennyt suunnitelmien mukaan. Kummastakin työvuorosta koottu ryhmä on hyvin sitoutunut. Kaksipäiväisen aloitustapahtuman jälkeen ryhmät ovat kokoontuneet kesäkuussa, elokuussa ja syyskuussa. Ryhmäpäivillä merenkulkijat ovat saaneet terveystietoa, käytännön ohjeita sekä annoksen kulttuuria ja tietenkin terveellisen lounaan ja välipalat.

Petrea suunnitteli osallistujille myös kotitehtävät. Ensimmäinen, keväällä alkanut omatoiminen jakso oli kuusi viikkoa. Ryhmän jäsenet tarkkailivat syömisiään, lukivat tuoteselosteet ja panostivat liikuntaan. Kesäkuun ryhmäpäivillä käytiin läpi vuorotyön erityispiirteitä, selän hoitoa ja ryhtiä sekä painonhallintaa. Kulttuuritarjontana oli kasvitieteellinen puutarha ja Ruissalon Mepalan kaunis luonto.

Into säilyy

Kesäloman ja grillikauden haasteellinen omatoimijakso kesti kymmenen viikkoa. Elokuussa ja syyskuussa kokoonnuttiin jälleen ryhmäpäivien merkeissä.

- Tunnelma oli aivan loistava. Tällaisen porukan kanssa on hienoa tehdä töitä, fysioterapeutti Eija Jäppilä kehuu

Petrean asiantuntijat ovat kartoittaneet laivan olosuhteita ja henkilökunnan työskentelytapoja sekä ruokailutottumuksia. Lihashuoltoharjoituksia suunniteltaessa huo-

mioidaan aluksella tehtävän työn kuormitus esimerkiksi tiskauksessa ja siivouksessa.

Teemana on ollut sydän- ja verisuonisaurauksien ennaltaehkäisy tai niiden hallinta. Ravinnosta luennoinut Pirjo Alho on kertonut kurssilaisille kokonaisuuden merkityksestä

- Kohonnutta kolesterolia ja verenpainetta voidaan hoitaa liikunnan ja ravinnon yhteisvaikutuksella, Pirjo Alho toteaa

Monet merenkulkijat ovat olleet tyytyväisiä, kun ovat saaneet ravintotietämyksensä päivitettyä.

Kunto ja mieli kohenevat

Turun Aluetyöterveyslaitoksen ylilääkärin Heikki Saarnin mukaan ryhmän jäsenten terveystilanne on kohentunut. Veri- ja verenpainearvot ovat parantuneet, monien paino on pudonnut ja liikunta on lisääntynyt. Silja Europalla on kaksi kuntosalia. Ennen niissä oli tilaa, nyt on ajoittain ahdasta.

Syyskuun puolenvälin ryhmäpäivillä ohjelmassa oli luentojen ohella kuntosaliopastusta ja allasjumppaa. Vesi on monille hyvä elementti lihaskunnon ylläpitoon. Uimisen ohella vedessä voi tehdä monia liikkeitä ilman nivelille tulevaa painorasitusta.

Tällä kerralla kulttuuriohjelmana oli tutustuminen Turun Tuomiokirkkoon. Oppaana toimi legendaarinen turkulainen kulttuurivaikuttaja Aiju von Schöneman. Seuraavat ryhmäpäivät ovat lokakuussa, minkä jälkeen on omatoiminen jakso. Keväällä pidetään vielä seurantapäivät.

- Porukka on pysynyt hyvin kasassa, eikä kukaan ole kritisoinut ohjelmaa. Merenkulkijat ovat huomanneet, että pienilläkin arjen muutoksilla saa tuloksia aikaan, Eija Jäppilä toteaa.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Satu Stenroos

Pirjo Alho luennoi merenkulkijoille terveellisestä ravinnosta

FöR en bäTTRe VARdAg - sIljA euRoPAs

ARbeTsHälsoPRogRAM FoRTsäTTeR

I senaste nummer av Frivakt berättade vi om hur besättningen varmt välkomnade samarbetsprojektet som startats av Rehabiliteringscentralen Petrea, SSB, Tallink-Silja och Åbo Arbetshälsoinstitut. Den goda atmosfären har fortfarande hållit i sig då sjöfararna har mötts under gruppträffarna.

Programmet som börjat under våren har fortsatt enligt planerna. Grupperna, som består av personal från båda arbetsskiften, har hållit fast vid målsättningarna. Sedan projektet började med ett tvådagarsevenemang har grupperna träffats i juni, augusti och september. Under gruppträffarna har sjöfararna fått hälsoinformation, konkreta instruktioner och självfallet hälsosam lunch och mellanmål.

Petrea planerade också hemuppgifter för deltagarna. Under våren räckte den första perioden av självständig verksamhet sex veckor. Gruppmedlemmarna följde med vad de åt, läste varudeklarationer och satsade på motion. Under gruppträffen i juni gick man igenom skiftesarbetets särdrag, ryggens hållning och skötsel och viktkontroll. Kulturutbudet var ett besök i den botaniska trädgården och den vackra naturen kring Mepala på Runsala.

entusiasmen håller i sig

Under semestertid och grillsäsong varade den utmanande perioden av självständig verksamhet tio veckor. I augusti och september träffades man igen på gruppdagar.

- Stämningen var alldeles strålande. Det är fint att jobba med sådana människor, säger fysioterapeut Eija Jäppilä berömmande.

Petreas sakkunniga har kartlagt förhållandena ombord på fartyget, personalens arbetssätt och kostvanor. Då man planerar träning av musklerna beaktar man belastningen vid till exempel diskning och städning.

Förebyggande av hjärt- och kärlsjukdomar, och hur man lever med dem, har varit ett tema. Pirjo Alho, som föreläst om kostvanor, har berättat för kursdeltagarna om helhetens betydelse.

- Höjda kolesterolvärden och blodtryck kan skötas med hjälp av motion och rätt kost i samverkan, konstaterar Pirjo Alho.

Många sjöfarare har varit nöjda då de fått uppdaterad kunskap om näringsfrågor. lyft för kondition och humör

Överläkare Heikki Saarni från Arbetshälsoinstitutet i Åbo berättar att gruppmedlemmarnas hälsotillstånd har förbättrats. Blodoch blodtrycksvärden har förbättrats, många har gått ned i vikt och motionerandet har ökat. På Silja Europa finns det två konditionssalar. Förr var där gott om utrymme, nu är det tidvis trångt.

På gruppdagarna i mitten av september stod utöver föreläsningar på programmet vägledning i konditionssal och vattengympa. För många är vattnet ett bra element för att upprätthålla muskelstyrkan. Utöver

simning kan man i vattnet utföra många rörelser utan att lederna belastas.

Kulturprogrammet den här gången var ett besök i Åbo Domkyrka. Som guide fungerade den legendariska Aiju von Schöneman, grand old lady inom Åbos kulturliv. De följande gruppdagarna ordnas i oktober, sedan följer igen en period av självständig verksamhet. Under våren arrangeras ytterligare uppföljningsverksamhet.

- Grupperna har hållit ihop bra och ingen har kritiserat programmet. Sjöfararna har märkt att man kan uppnå resultat också med hjälp av små förändringar i vardagen, konstaterar Eija Jäppilä.

text: Pekka Karppanen bild: Satu Stenroos

Golfmaila auttaisi tasa painoilussa, tuumii ”Kihis”

KoKKIen KIsAT

Silja Serenaden kokkien vuosittain käytävä pienpeliturnaus

järjestettiin tänä vuonna Saimaan vesistön varrella elokuun viimeisenä sunnuntaina. Liperissä sijaitseva Maukan mökki toimi 11-miehisen kokkikatraan kilpailuareenana ja majoituspaikkana.

Vuodesta 2003 järjestetyn tapahtuman lajit vaihtelevat. Tällä kerralla kilpailtiin suunnistuksessa, puujalkakävelyssä ja limukorikiipeilyssä. Kokonaiskilpailun voittajalle annetaan erikoispalkinto, joka meni jo kolmannen kerran Jukka Heiskalalle.

Limukorikiipeilyssä kilpailijalla oli turva köysi ja hän pinosi koreja päällekkäin. Kai Korhonen sai pinottua 27 koria ja pysyi pystyssä niiden päällä, mistä heltisi osakil pailuvoitto. Liperin maastossa oli piilossa kahdeksan rastia, kisan voitti Mikko Pot tonen. Puujalkakävelyssä tarvittiin hyvää tasapainoa ja nopeutta. Vanhalla ketulla, Heiskalla on näitä ominaisuuksia riittämiin, selvä voitto!

Silja Serenaden kokkiporukassa on hyvä yhteishenki. Pienpeliturnauksesta on muo dostunut hieno perinne, jolla on taatusti työssä hyvinvointia lisäävä vaikutus.

voittajat Heiskala, Pottonen ja Korhonen

KocKARnAs TäVlIng

Kockarna på Silja Serenade arrangerade sin årligen återkommande turnering i småtävlingar vid Saimens insjöled under den sista söndagen i augusti. Maukkas stuga i Libelits fungerade både som tävlingsarena och inkvarteringsplats för kockarnas elvamannaskara.

Grenarna varierar i tävlingen som anordnats sedan 2003. Den här gången tävlade man i orientering, styltgång och klättring på lemonadkorgar. Segraren i helhetstävlingen får ett specialpris, det gick nu för tredje gången Jukka Heiskala.

I lemonadkorgsklättringen var tävlarna fästa vid säkerhetslinor och radade korgar på varandra. Kai Korhonen lyckades rada 27 korgar på varandra och höll sig stående på dem, vilket gav honom en deltävlingsseger. I terrängen i Libelits var åtta kontroller gömda, Mikko Pottonen vann den tävlingen. I styltgången krävdes gott balanssinne och snabbhet. Den gamla räven Heiskala hade tillräckligt av de här egenskaperna, klar seger!

Det råder en god laganda bland Silja Serenades kockar. Småtävlingsturneringen har blivit en fin tradition som garanterat ökar välbefinnandet i arbetet.

YlläKsen MATKAllA HYVä MeInInKI

Tunnelma nousi korkealle jo Reinikkalan Esan ohjaamassa bussissa, kun keula kääntyi pohjoiseen päin syyskuun toisena torstaina. Videoita ei kaivattu, matka sujui maisemia katsellen ja porukkaan tutustuen. Tauot pidettiin Hirvaskankaalla ja Iissä.

Perille Ylläksen Mepa -majoille saavuttiin illalla. Kurtakon Ella oli etukäteen vienyt peruselintarvikkeet majoille, ja perjantaiaamusta lähtien tehtiin aamupalat itsepalveluna. Mukana oli 34 vaeltajaa, joista vain kahdeksan oli miehiä. Uusia kasvoja oli paljon.

Syyskuun alkupuoli on hyvä ajankohta MEPAn päivävaelluksille. Päivät ovat vielä melko pitkiä, yöpakkasia on harvoin ja hyttysistä ei enää ole vaivaa. Yleensä ruska on kauneimmillaan, mutta tänä vuonna se ei ollut vielä täydessä loistossaan.

Päiväretket

kahdessa ryhmässä

Korsisaaren bussi oli porukan käytössä koko viikon. Esa kuskasi aamuisin vaeltajat lähtöpaikoille, ja käveli itsekin porukan mukana. ”Harrasteryhmä” teki päivittäin 5-10

kilometrin mittaisia retkiä, kun taas Seppo Turusen vetämä joukko käveli pidempiä, 15-20 kilometrin mittaisia taipaleita. Matkan varrella syötiin eväät ja päivällinen nautittiin viiden aikoihin Lainion Krouvissa.

Sää oli koko reissun ajan hyvä. Vain yhtenä päivänä tuli pieni sadekuuro. Huonon sään aikana MEPAn porukka on yleensä käynyt bussilla Särestöniemessä, Pakasaivolla tai muussa retkikohteessa. Nyt käveltiin jokaisena päivänä. Vain kerran poikettiin päivävaelluksen jälkeen Yllä Saaga -hotellissa uimassa.

Koko porukka pärjäsi hienosti, eikä kukaan kitissyt, mikä onkin oleellista yleisen tunnelman takia. Merenkulkijat saivat paljon uusia ystäviä ja joukon yhteishenki parani päivä päivältä. Kännykkänumeroita vaihdettiin ja yhteydenpidosta sovittiin. Paluumatkalle lähdettiin varhain aamulla, ja Helsinkiin bussi saapui torstai-iltana kuuden aikoihin.

”FlAggsKePPeT” geR glAd sAMVARo ocH nY KondITIon I lAPPlAnd

vandrarna tog sig fram över fjällsluttningarna.

Med var sjöfolk från våra kombi-isbrytare, passagerarfärjor, lastfartyg och tankers, bland dem också ett par från svenskflaggade Birka Paradise och Viking XPRS. Där har man för sjöpersonalens del slutit avtal med SSB om fortsatt samarbete.

Och med var två damer från Finlands för närvarande största tankfartyg, mt Stena Arctica. Sedan februari 2008 för bjässen på 117 000 dwt finsk flagg, och ombord jobbar 19 finländare samt ett varierande antal elever. Det här Koreabygget från 2005 har Helsingfors som hemort.

De flesta föreföll känna varandra från tidigare kurser och fjällvandringar i SSB:s regi och stämningen blev från början uppsluppen. En katt fanns det emellertid bland hermelinerna, undertecknad sjöfartsjournalist, som vänligen hade inbjudits av Martti för att pröva på något nytt.

- Fjällvandringen på hösten i Lappland är flaggskeppet bland alla våra kurser, sade Sjömansservicebyråns direktör Martti Karlsson, när en välbesatt buss den 10 september satte kurs mot SSB:s stugor vid Ylläsjärvi. I nitton års tid har han lett organisationens fjällvandringar i Lappland.

och pröva fick jag!

Efter tre dagar hemma igen började också svullnaden i höger vrist ge med sig. Den fick jag under den sista dagens mestadels lodräta nedklättring från Kätkätunturi till fast mark, en sträcka på bara 1,6 kilometer, som emellertid kändes som minst 16. Ovana fjällvandrare som inte likt Martti Karlsson glatt springer ned för stup och stenåkrar bromsar gärna försiktigt och sliter därmed på vrister och skenben. Men jag klarade av 67 kilometers fjällvandring under sex dagar i strålande väder med begynnande höströda, ”ruska”. Och i sällskap med dryga trettiotalet underbara människor!

Vi bildade två grupper. Seppo Turunen från isbrytaren Kontio tog hand om de snabbfotade fjällgasellerna, ibland mer än hälften av gruppen. Den gruppen avverkade

Himlen var blå, solen värmde och markerna började sakta växla i höstrött när

också betydligt fler kilometrar än de andra. Resten skötte Martti Karlsson om. I den gruppen rörde vi oss i snitt med en hastighet av tre kilometer i timmen, medan fjällgasel lerna höll 4 km/h.

Det gick bra att fritt växla mellan grupperna. En dag bildades ytterligare en tredje grupp, som fick vila ömma fötter på en snäll vandring kring Forststyrelsens Kellokas naturum på norra sidan av Ylläs.

Kaffe, torrfuror och höströda

Den första dagen var det myrmarker med långa spångar. Här fascinerades vi bl.a. av jättestora myrstackar och prövade på det sociala livet vid en ”laavu”, som på svenska kallas skärmskydd. Man bänkar sig på stockar runt en eld. Någon hugger mer ved, en annan hänger en back över elden och kokar kaffe. Så pratar man med grannarna, helt främmande människor, diskuterar rutter och upplevelser.

Följande dag njöt vi av silverglänsande torrfuror och tysta skogar där höströda fick markerna att glöda. Ett vattendrag tog vi oss över på en hängbro. Över Kukas (474 meter

över havet) var luften glasklar och himlen blå med vid utsikt över fjällvärlden.

Tredje dagen startade vandringen med ett kort besök vid den kvarnen vid Äkäslinkka fors för att sedan gå upp till 467 meters höjd vid Linkukero. Sen gick det nedåt till den idylliska lilla tjärnen Linkusilmä. Här prövade vi på en kåta. Den fick också tjäna som fond för en bild av största delen av gruppen, eftersom både fjällgaseller och naturvandrare för en gångs skull sammanstrålat på samma plats.

jari sillanpää och stenåkrar

Plötsligt insåg vi att halva kurstiden gått! Under tiden hade vi svetsats samman och känt konditionen stiga. Medan vi äldre pus-

Damerna dominerade. Från vänster Marianne Ylä-Kojola (Isabella), Satu Sutelainen och Arja Ahonen från Silja Serenade samt Anu Ryökkynen (isbrytarna) redo för den första vandringsdagen.

tade ut på kvällarna hemma i stugorna, tog yngre kolleger glatt kurs på närmaste karaokekrogar. Den kväll Jari Sillänpää uppträdde i grannskapet försvann nästan alla damer ur SSB:s stugby...

Så gick det vidare. Jag imponerades av stenåkrarna vid Keskisenlaki nordost om Ylläs. Men så hade jag inte heller - med tanke på en svag fot - varit med om vandringen på det allra mest krävande stället, Pirunkuru. Det är en brant klyfta på Kesänki-fjällets sydsida där det gäller att erövra ett lodrätt stenhelvete.

Sten fanns det minsann också tillräckligt av på Ylläs, där toppstationen ligger på 718 meters höjd. Gruppens verkliga toppar tog sig upp ända till toppen, och ned igen. Här hade Martti Karlsson sällskap av bl.a. Talvikki Forsström från Birka Paradise, en till det yttre förrädiskt spröd dam, som emellertid visade en otrolig seghet. Hennes goda humör förmörkades inte ens av de våldsamma blåmärken Ylläs stenar lämnade på hennes ben som minne av klättringen nedåt.

Den sista dagen åkte vi norrut ända till Levi, som mötte med halvtomma anläggningar och butiker där lagren realiserades. Turismen i Lappland har lidit hårt av recessionen i år.

Här blev det bara en 11 kilometers vandring upp till Kätka, där vi grillade korv. Klättringen ner blev påfrestande, men i restaurang Tuikku på närmaste fjälltopp var det eftermiddagsdans. Det satte fart på livs-

Jouni Olin (Birka Carrier) på väg över en hängbro norr om Äkäslompolo. Bakom honom Veijo Vaarasto och Talvikki Forsström (Birka Paradise).

Eld och korv på Kätkä fjäll. Merja Kujanpää (Silja Europa), Monica Grönberg (kombi-isbrytarna), Taina Oksanen (Kontio), Martti Karlsson, Nina Uusitalo (skymd) från Klenoden samt Kirsti Hanninen (Amorella) stående längst till höger.

andarna, och den sista kvällen hämtade en taxi på nytt danslystna för en sista glad kväll tillsammans.

Under dagarna i Lappland vandrade vi tillsammans i olika konstellationer, pratade om fartyg, jobb, problem, barnbarn och andra människor. För mig blev det en ahaupplevelse att inse att Finlands få återstående djupvattenseglare i dag finns på kombi-isbrytarna Fennica, Nordica och Botnica. Att Anne Vajesoja och Tuula Saarela på Stena Arctica är lika hemmastadda i Sullom Voe och Primorsk, två trista oljehamnar, som i

Finlands sjömanskyrka i Rotterdam är inte förvånande. Inte heller att Jouni Olin på Birka Carrier eller Nina Uusitalo på Klenoden är vana vid många främmande hamnar vid Nordsjön och Atlanten.

Men när Monica Grönberg berättar om Kanada och Panamakanalen eller Anu Ryökkynen om dagar i Angola blir man stum. Det är ju sådant gamla ärrade sjöbussar från trampfartens dagar förväntas prata om. Men de här Kotkaflickorna på kombi-isbrytarna har redan upplevt mycket man i färjesjöfarten bara kan fantisera om.

Ung energi. Anne Vajasoja (Stena Arctica) och Juta-Jana Kuutok (Viking XPRS) hörde till glädjepillren. Här är det spex på gång under en paus i vandrandet.

Att som utomstående bli vänligt accepterad i en krets sjöfarare som denna värmer hjärtat. SSB:s flaggskepp har all anledning att flagga över topp för fint kamratskap. På köpet fick jag ökad lungkapacitet och mer muskler som minne av en oförglömlig vecka i Lappland. Tack!

Thure Malmberg (Text och foto)

Tämä artikkeli suomeksi MEPAn nettisivuilla

Kaffepaus. Martti Karlsson i grön luva håller koll på kaffekokningen. Från vänster Taina Oksanen (Kontio), Pauli Marteala (Mariella) och Nina Uusitalo (Klenoden).

TunnelMIA MePAn KuRsseIlTA

Elokuun melontakurssilla sää oli suosiollinen

Perhekurssilla riitti ohjelmaa moneen makuun

Tai Chi -harjoituksia kiinalaisten tapaan kauniissa syyssäässä

Voi Hyvin -kurssilaiset Karjalohjalla aloittelevat keppijumppaa

lAInAA PolKuPYöRä

VuosAARen MeRIMIesKesKuKselTA

MEPA hankki merenkulkijoiden käyttöön kaksi polkupyörää, joita säilytetään Vuosaaren Merimieskeskuksessa. Pyörän saa lainaksi kuittaamalla nimensä ja yhteystietonsa klubilla olevaan vihkoon. Sataman ympäristöstä löytyy hyviä pyöräilyalueita. Pyörillä ei voi kuitenkaan ajaa satamassa ISPS -alueella. Merimieskeskuksen pihalla on myös pieni koripallokenttä, palloja saa lainaksi klubilta.

lånA en cYKel På noRdsjö sjöMAnscenTRuM

SSB har anskaffat två cyklar som står till sjöfararnas förfogande på Nordsjö Sjömanscentrum. Man får låna cyklarna mot att man kvitterar ut dem med namn och kontaktuppgifter i ett häfte. I hamnens omgivning finns utmärkta cykelleder. Cyklarna kan dock inte användas inom hamnens ISPS-område. På sjömanscentrets gård finns också en basketplan, bollar kan lånas från klubben.

oPInAHjo MAAn TAsAlle.

Lauttasaaren kärjessä kohtasi syksyistä kulkijaa lohduton näky. Monta merenkulkijaa matkalle kouluttanut Helsingin Merenkulkuoppilaitos on raunioina. Vuosina 1966-1988 Purjeentekijänkujan päässä toiminut koulu asuntoloineen saa väistyä asuntorakentamisen tieltä.

Opettajina koulussa toimi useita legendaarisia henkilöitä rehtori Juho Uinon johdolla. Jouni Louekarin, Kari Lehtosalon, Urho Hilskan, Jorma Nykqvistin, ”Idi” Mäkisen ja monen muun opit muistetaan takuulla. Asuntolan vahtimestarit ”Linssi” ja ”Propelli” jäivät varmasti kaikkien mieleen. Myös MEPAn Jaska, Mara ja Pekka lähtivät aikoinaan täältä käsin merille.

Koneoppia merimiehen aluille 1970-luvulla

POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU

2009

Merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvauskilpailun järjestävät vuosittain yhteistyössä Suomen, Ruotsin, Tanskan, Islannin sekä Norjan merimiespalvelulaitokset. Kilpailuun voivat osallistua kaikki laivatyössä olevat merenkulkijat.

Kilpailuaika on vuoden 2009 loppuun. Kilpailuun voi osallistua mustavalko-, väri-, dia ja digitaalikuvilla. Kaikki kuvat kilpailevat samassa sarjassa. Jokaisesta viidestä maasta valitaan loppukilpailuun 15 parasta. Viisi parasta palkitaan, pääpalkintona on 7000 DKR arvoinen digitaalikamera. Muut palkinnot ovat arvoltaan 300 - 700 euroa.

HUOM, liitä paperikuvista negatiivit mukaan. Digitaalikuvista cd mukaan.

Aiheiden tulisi liittyä erityisesti merenkulkuun, laivaelämään tai merimiehen työhön ja vapaa-aikaan. Kilpailutöihin tulee liittää selkeästi osallistujan nimi, osoite, puhelinnumero ja ammatti sekä laiva, jossa työskentelee. Töitä voi lähetää 31.12.2009 saakka osoitteella:

Merimiespalvelutoimisto

PL 170, 00161 Helsinki

Tiedustelut puh: 09 668 90016 / Sirpa Kittilä tai

e-mail kulttuuri@mepa.fi

En nordisk fototävling för sjöfolk arrangeras årligen i samarbete mellan sjömansserviceorganisationerna i Finland, Sverige, Norge, Danmark och Island. Alla ombordanställda sjöfarare kan delta.

Tävlingstiden utgår i slutet av år 2009. Man kan delta i tävlingen med svartvita-, färg-, dia- och digitala bilder. Alla bilder tävlar i samma serie. Till finalen väljs de 15 bästa bilderna från varje land. De fem bästa premieras, första pris är en digitalkamera värd 7000 DKR. Övriga pris är värda 300 - 700 euro

OBS, bifoga negativen av pappersbilderna och CD med digitalbilderna.

Motiven skall ha anknytning till sjöfarten, livet ombord eller sjömannens arbete och fritid. Märk tävlingsbidragen tydligt med namn/pseudonym och bifoga namn, adress, telefonnummer samt namnet på det fartyg där du är anställd. Tävlingsbidragen bör insändas före 31.12.2009 under adress:

Sjömansservicebyrån, Box 170, 00161 Helsingfors. Närmare upplysningar per telefon: (09) 6689 0016 / Sirpa Kittilä eller e-post: kulttuuri@mepa.fi

Mepa järjestää salsatunteja, jotka sisältävät chachachaata, sambaa ja bachataa.

Ohjelma:

Ma 05.10. klo 12.30-13.30

Ti 13.10. klo 12.30-13.30

Ma 19.10. klo 12.30-13.30

Ti 27.10. klo 12.30-13.30

Ma 02.11. klo 12.30-13.30

Ti 10.11. klo 12.30-13.30

Ma 16.11. klo 12.30-13.30

Ti 24.11. klo 12.30-13.30

TERVETULOA!

Paikka: Katajanokan liikuntahalli, Helsinki

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors

Namn:

Adress:

RISTIKON RATKAISIJAT

Vapaavahti 2/09 ristikoiden oikein ratkaisseiden joukosta arvottiin kirjapalkinnot Pekka Niemimäelle Helsinkiin ja Björn Coranderille Inkooseen Tammikuussa järjestetty MEPAn ensimmäinen mosaiikkikurssi oli heti menestys. Suositulle harrastukselle tarjotaan nyt lisää kurssipäiviä marraskuun lopulla.

MOSAIIKKIKURSSI

30.11.-1.12.09

HELSINGIN MEPASSA

Opettajana toimii Laila Immonen. Kurssin päätyönä päällystetään puutarjotin mosaiikkipaloilla. Opetus, materiaalit, majoitus ja ruokailut ovat maksuttomia MEPAn piiriin kuuluville merenkulkijoille. Tiedustelut: Sirpa, puh (09) 6689 0016, opinto@mepa.fi

TuleVIA KuRssejA

Toimitusjohtaja

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021 GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik 4, Helsinki Proviantg 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 0400 849 143

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj