Vapaavahti - Frivakt 2/2009

Brasilian pojat

Finstashipin virikepäivä

Gabriella på Må bra -dagar

Tre årtionden med Kontula

VAPAAVAHTI 2/09

Sevillassa rakennetaan taas. Seppo Heiskari, Pasi Järvelin ja kumppanit muistelevat, millaista oli seilata edellisissä Sevillan laivoissa

FRIVAKT 2/09

palvelut jatkuvat myös vieraan lipun alla

Pärmbild: Birka Paradise, här avbildad av Teemu Hangasluoma, gjorde avtal med SSB och personalen får också i fortsättningen sjömansservice, nu under främmande flagg

Takakansi – Baksida: Sirpa Kittilä

Idrottsprästen Epsu med ms Gabriella på Må Bra -dagar på KuorteneenUrheiluopisto

Aulis Virtanen kävi Jari Haapameren kanssa Brasiliassa muun muassa Amazonin joenvarsikylissä

VAPAAVAHTI • FRIVAKT

Vaaran ajat

Monesti kuulee ja saa lukea vaarallisista ja/tai vaikeasti navigoitavista vesistä. Usein mainitaan ensimmäisenä Kap Horn, mutta nykyisin huimasti lisääntynyt merirosvous on tehnyt erityisesti Somalian lähialueet tosi vaarallisiksi.

Usein puhutaan myös Bermudan kolmiosta, jonne laivojen kerrotaan katoavan. Suomen rannikko on myös erittäin vaikeasti navigoitava, mutta paljon vaarallisempi paikka meille suomalaisille on Ahvenanmeri. Sen taakse katoaa suuria matkustaja-aluksia, mutta ei suinkaan jäljettömiin. Niihin vaihtuu Ruotsin lippu. Miksi? Suomalaisille jäi ”mämmi käteen”, kun Ruotsi sai pitää nuuskan EU:n pöydissä. Ei hyvä.

Suomen lipun alla olevien merenkulkijoiden tekemät työvuodet ovat kymmenessä vuodessa vähentyneet 10300:sta 7863:een. Suurin syy työpaikkojen vähenemiseen on juuri ollut edellä mainittujen matkustaja-aluksen katoaminen Suomesta. Matkustaja-aluksen siirtymisellä Ruotsin aluerekisteriin on suuri vaikutus suomalaiseen merenkulkuun, huoltovarmuuteen, merenkulkualan oppilaitoksiin, työmarkkinaosapuoliin, Merimieseläkekassaan ja monien, erityisesti Ahvenanmaan kuntien verotuloihin.

Myös merimiespalvelutoiminnalle tällä on suuri merkitys. Reilu enemmistö palvelumaksun maksajista kun työskentelee matkustaja-aluksilla. Tämä näkyy erityisesti siinä, että Mepamaksun tuotto on viimeisen vuosikymmenen aikana vähentynyt vaikka palkat ovat nousseet. Kun vielä huomioidaan rahan arvon pieneneminen ja kustannusten nousu niin yhtälö on tosi hankala.

Uskottavan merimiespalvelutoiminnan ylläpitäminen ja kehittäminen vastaamaan ajan haasteita vaatii myös taloudellisia resursseja. Tähän asti sitä on tehty paljolti henkilöstöä vähentämällä ja työtä järkeistämällä. Tämä tie on katsottu ja nyt on mietittävä uusia avauksia.

Yhtenä mahdollisuutena on yrittää saada ulosliputettuihin laivoihin merimiespalvelulain mukainen sopimus. Tällä tavoin turvattaisiin ainutlaatuisen monipuolinen palvelu laivaväelle. Se lisäisi varmasti viihtyvyyttä aluksella ja toisi monia mahdollisuuksia vastikevapaille.

Toinen ainutlaatuisen tärkeä asia on uuden tonnistoveron saaminen alalle. Se loisi uskoa tulevaisuuteen ja toisi uusia aluksia ja työpaikkoja Suomen lipun alle viimeistään kun nousu alkaa. Siihenkin on jo syytä valmistautua hyvissä ajoin näin merenkulusta riippuvaisessa maassa.

Oikein rentouttavaa kesää!

Farans tid

Många gånger hör man eller läser om farliga och/eller svårnavigerade farvatten. Ofta nämner man Kap Horn som det främsta, men numera har områdena i närheten av Somalia blivit verkligt farliga på grund av sjöröveriet, som ökat enormt.

Man talar också ofta om Bermudatriangeln, där fartygen sägs försvinna. Finlands kust är också synnerligen svårnavigerad, men för oss finländare är Ålands hav en mycket farligare plats. Bakom det havet försvinner stora passagerarfartyg, men ingalunda spårlöst. De byter till svensk flagg. Varför? Finländarna blev stående med ”memman i hand”, då EU beslöt låta Sverige hålla snuset. Inte bra!

Under tio år har sjöfararnas årsverken under finsk flagg minskat från 10300 till 7863. Att de här nämnda passagerarfartygen försvunnit från Finland är den största orsaken till att antalet arbetsplatser minskat.Då ett passagerarfartyg överflyttas till Sveriges fartygsregister har det stora konsekvenser för den finländska sjöfarten, försörjningsberedskapen, sjöfartsbranschens yrkesskolor, arbetsmarknadsparterna, Sjömanspensionskassan och många kommuners skatteintäkter, i synnerhet på Åland.

Det har stor betydelse också för sjömansservicen. En dryg majoritet av dem som betalar sjömansserviceavgift arbetar nämligen på passagerarfartygen. Det syns tydligt, då intäkterna från sjömansserviceavgifterna under det senaste årtiondet minskat, trots att lönerna stigit. Då man dessutom beaktar att penningvärdet sjunkit och kostnadsnivån stigit blir ekvationen verkligt besvärlig.

Det krävs också ekonomiska resurser för att upprätthålla och utveckla en trovärdig sjömansservice, som motsvarar tidens utmaningar. Hittills har det långt lyckats genom att minska personal och rationalisera arbetet. Den vägen har nu nått sitt slut, det är tid att hitta nya lösningar.

Ett alternativ är att försöka få till stånd avtal, i enlighet med sjömansservicelagen, med de utflaggade fartygen. På det sättet skulle man trygga en unikt mångsidig service för fartygets personal. Det skulle garanterat öka trivseln ombord och erbjuda många möjligheter till fritidssysselsättning under vederlagsledigheten.

En annan synnerligen viktig sak är införandet av den nya tonnageskatten. Det skulle inge tro på framtiden och resultera i många nya fartyg och arbetsplatser under blåvit flagg, senast då uppgången börjar. I ett land som är så beroende av sjöfarten är det skäl att i god tid förbereda sig också för det.

En riktigt avkopplande sommar!

Martti Karlsson

KonTulAn Kolme VuosIKymmenTä

ESL -Shippingin pitkään palvellut työjuhta jatkaa merenkulkua uusien isäntien hoidossa. Laiva kävi vielä huhtikuun lopulla kotisatamassaan jättämässä jäähyväiset matkallaan Pietariin.

Vuonna 1980 Turussa rakennettu Ms Kontula ja siinä seilanneet merenkulkijat ovat olleet MEPAlle hyvä asiakas heti alusta lähtien. Laiva on käynyt muun muassa Kaukoidässä, Huippuvuorilla, Australiassa, Afrikassa ja Amerikassa, mutta palannut aina jossain vaiheessa Suomeen. 1 A - jääluokan laiva kun on pystynyt huolehtimaan kotimaisten voimaloiden hiilitarpeista kovinakin jäätalvina. Kontulan merenkulkijat ovat aina olleet aktiivisia MEPA – palveluiden käyttäjiä. Nyt MEPAlla oli ikävä tehtävä tyhjentää aluksen kirja- ja videovarastot. Löysimme vielä vähän kirjoja, ja keräsimme katsotut DVD – elokuvat. Hampurin merimiespappi kävi jo hakemassa suurimman osan kirjoista, kun Suomen reissusta ei vielä ollut tietoa, päällikkö Matti Hautala kertoo.

Ms Kontulalle tuli keikka Itämerelle. Mat-

kalla poikettiin Hernesaaren laituriin Helsinkiin. Käytävillä on pakattuina lomalla olijoiden tavaroita omistajiaan odottamassa. Tarpeellinen ja käypä aluksen omaisuus kuljetetaan varustamon varastolle. Toisaalta laivan mukaan lastataan varaosia ja tarvikkeita uusille omistajille.

Pojat nostavat parhaillaan painavaa hydraulista työntövartta kuorma-autosta ja vinssaavat sen pakan alle, Hautala kurkistaa ikkunasta.

Försti Antero Virtanen ja perämies Tommi Tuominen ovat kansimiesten kanssa nostohommissa. Päällikkö Hautalan mukaan laivalla ei juurikaan katsota jobin perään. Kannella tehdään töitä yhdessä. Varsinkin ruumajobeissa tarvitaan väkeä. Spanttien välit joudutaan puhdistamaan ”käsikorttauksella”.

merenkulkijasukua

Matti Hautalan isä oli päällikkönä ESL –Shippingillä, samoin nykyisin luotsina toimiva veli. Helsingistä kotoisin oleva Matti meni Lauttasaaren merimiesammattikouluun vuonna 1985. Harjoittelupaikka löytyi vanhasta Pasilasta ja puolikkaan jobi samaisesta Kontulasta, jossa hän on nyt päällikkönä.

ESL Shipping on ollut hyvä työnantaja, koko ajan on ollut jobia, Hautala kehuu.

Hänelle järjestyi töitä myös kouluaikojen välillä. Kipparin paperit hän sai 1997 Kotkasta. Ennen Kontulaa hän on ollut päällikkönä Bravossa ja Hesperiassa

Nykyisin Kontula on käynyt harvemmin Suomessa. Matin aikana eteläisin reissu on ollut Mauritaniaan ja pohjoisin Murmanskiin. Satama-ajat vaihtelevat vuorokaudesta

puoleentoista. Miehistönvaihdot ovat usein olleet ulkomailla.

Punttisali on täällä ollut kovassa käytössä. Myös MEPAn lehdet, kirjat ja videot luetaan ja katsotaan tarkkaan, Matti kertoo.

Satamaturvallisuuskoodi ISPS ei ole Matin mukaan haitannut kovinkaan paljon Kontulan väkeä. Joissakin paikoissa, esimerkiksi Ust-Lugassa, maihin tosin pääsee vain merimiespassilla.

Pitkän linjan esl –mies aloitti yhtiössä jo 1970-luvulla

Helsinkiläinen matruusi Marko Roteesila aloitti varustamossa vuonna 1978 vanhassa Arkadiassa. Tämän nimisiä laivoja ESL –Shippingillä on ollut kaikkiaan viisi. Roteesilan Arkadia oli 1959 Lyypekissä rakennettu vajaan 20.000 tonnin alus. Monet varustamon laivat on tullut seilattua sen jälkeen.

Pirkkolan kanssa ajettiin paljon hiiltä Salmisaaren voimalaitokselle. Lauttasaaren silta piti aina nostaa pystyyn, jotta päästiin laituriin, Marko muistelee.

Mies jatkoi vanhassa Pasilassa ja tutustui Kontulaan jo aluksen alkutaipaleella. Hän muistelee, että miehitystä pienennettiin jo vuonna 1981.

Työvoimaa on kyllä tullut lisääkin tarpeen mukaan, ja harjoittelijoista on ollut apua, Roteesila kehuu.

Kontulassa, kuten muissakin ESL – Shippingin laivoissa miehistö osallistuu lastin purkuun. Merenkulkijat käyvät nosturinkäyttökurssin ja saavat ”kraanakortin”. Lastia voidaan omalla väellä ja kalustolla siirtää pienempiin laivoihin ja proomuihin.

Roteesilan mukaan varustamossa on halutessaan voinut heittää pitkiäkin törnejä, vaikka lomajärjestelmä pyörii. Hänen pisin työrupeamansa on marraskuusta toukokuuhun, kun Kontula kävi muun muassa Afrikassa.

Mieleen ovat jääneet myös reissut Huippuvuorille ja Muurmanskiin, Marko muistelee.

Byssan vahvuus enää kaksi henkilöä.

Isossa laivassa on iso keittiö. Kokkistuju Kjell Lindqvist ja talousapulainen Tuula Stenström pitävät suuren aluksen tunnelmasta. Kontula tekee ainakin nykymittapuun mukaan pidempiä matkoja, jolloin porukka pääsee ”meren rauhaan”.

Toinen positiivinen asia merielämässä ovat pitkät vapaat, Kjell Lindqvist naurahtaa.

Paraisilta kotoisin oleva mies tuli Kontulaan pari vuotta sitten. Hän on työskennellyt hotelli- ja ravintola-alalla myös ulkomailla.

1980 – luvulla olin Ruotsissa, kun kave-

Helsinkiläinen matruusi Marko Roteesila aloitti varustamossa jo 1970-luvulla

Päällikkö Mati Hautala on jo toisen polven ESL-kippari

ri pyysi Uuteen Seelantiin töihin vuodeksi. Niitä vierähtikin sitten useampi ennen kuin palattiin takaisin, Kjell muistelee.

Hän kävi basic training – kurssin ja siirtyi merille töihin. Kontula on hänen aikanaan liikennöinyt lähinnä Pohjois-Euroopassa. Kjell Lindqvist käy lähes joka satamassa maissa kävelemässä. Venäjällä on joskus ollut hankala päästä maihin. Meripäivinä vapaa-aika kuluu punttisalilla kuntopyörää polkien. Myös MEPAn kirjat ja videot ovat olleet käytössä.

Harjoittelijasta messin ja täkin kautta brygalle

Jussi Vaahtikari kertoo laivan tulleen Nordenhamista, Saksasta. Tarkoitus on mennä Pietariin lastaamaan kivihiiltä Imminghamiin. Tampereelta kotoisin oleva perämies tuntee laivan muitakin osastoja.

Olin aikoinaan Kontulan täkkipuolella harjoittelijana kylmänä talvena, kun messityttö sairastui ja kippari ehdotti sisähommia, Jussi kertoo.

Raumalla opiskelijana ollut Jussi heitti törnin loppuun messikallena, ja palasi sitten koulun penkille. Vuosituhannen vaihteessa oli vuorossa armeija. Varustamosta on aina löytynyt jobi, ja ESL:llä hän on pääasiallisesti seilannutkin. Nyt hän on palannut Kontulaan väliperämieheksi.

Merikapteenin tutkinnosta puuttuu vielä opinnäyte, Jussi kertoo ja menee auttamaan porukkaa varaosien nostossa.

Konepuolelle

uudelleenkoulutuksen kautta

Veli-Pekka Tamminen teki rakennusalan töitä parikymmentä vuotta. Liedosta kotoi-

sin oleva mies on nyt Kontulan toinen konemestari.

Selkä meni huonoon kuntoon ja edessä oli alan vaihto, Tamminen kertaa.

Hän oli ollut laivastossa armeijassa, ja tehnyt kaasulaivoihin eristystöitä muun muassa laivan mukana Singaporesta Dubaihin. VeliPekka piti alaa kiinnostavana ja meni opiskelemaan Kotkaan ammattikorkeakouluun.

Jobi löytyi tästä varustamosta heti, kun valmistuin 2002, Veli-Pekka sanoo.

Hän on seilannut sen jälkeen useissa ESLShippingin laivoissa. Tammisen mukaan meriala ja konepuoli ovat hienoja ammatteja. Nuorille ne olisi saatava houkuttelevaksi. Työharjoitteluun tuleville opiskelijoille pitää antaa järkeviä töitä ja painottaa ammatin

hyviä puolia. Separaattorin puhdistus, pilssi- ja torppaustyöt saattavat karkottaa nuoret muille aloille, vaikka nämä työt perinteisesti onkin teetetty nuorimmilla. Tosin jonkunhan ne joka tapauksessa on tehtävä.

Kontulassa on vuosien varrella nähty satoja ammattitaitoisia merenkulkijoita. MEPA - miehille laiva on ollut tuttu vierailukohde. Kahdenkymmenenyhdeksän vuoden aikana kirjapaketteja on nostettu kraanalla, joskus toisen laivan tai hinaajan ulkosivulta. Välillä materiaalia on lähetetty ulkomaille tai annettu lentoasemalla vaihtomiehille. Yhteyttä on pidetty radiopuhelimella, teleksillä, faksilla ja sähköpostilla. Kontula on nyt menossa legendaksi legendojen joukkoon.

Helsingin Hernesaaressa Kontulan mukaan lastattiin varaosia ja tarvikkeita uusille omistajille.

TRe åRTIonden med KonTulA

ESL Shippings gamla trotjänare fortsätter seglatsen med nya ägare. Båten besökte ännu i slutet av april sin hemhamn för att ta farväl under sin resa mot S:t Petersburg.

Ms Kontula, byggd i Åbo år 1980, har med sina sjöfarare ända från början varit en god kund hos SSB. Fartyget har besökt bland annat Fjärran östern, Spetsbergen, Australien, Afrika och Amerika, men alltid återvänt till Finland i något skede. Fartyget i isklass 1 A har också under stränga isvintrar lyckats trygga de inhemska kraftverkens behov av kol. Sjöfararna på Kontula har aktivt utnyttjat SSB:s service. Nu hade SSB det tråkiga uppdraget att tömma fartygets bok- och videolager.

Vi hittade ännu litet böcker och vi samlade ihop de DVD-filmer vi sett. Sjömansprästen i Hamburg hann redan avhämta största delen av böckerna, då vi ännu inte visste om besöket i Finland, berättar befälhavaren Matti Hautala.

Ms Kontula fick ett jobb på Östersjön. Under resan gjorde man en avstickare till Ärtholmens kaj i Helsingfors. I korridorerna väntar packade ägodelar på att sjöfarare som är på ledighet skall avhämta dem. Utrustning som hör till fartyget och är i gott skick transporteras till rederiets lager. För den nya ägarens bruk lastas reservdelar och utrustning.

Som bäst lyfter pojkarna ett tungt hydrauliskt skjutskaft från en lastbil och vinschar det under fördäck, säger Hautala då han tittar ut.

Det är försten Antero Virtanen och styrman Tommi Tuominen som är med och lyfter med däcksmännen. Befälhavare Hautala berättar att man ombord inte brukar välja vad man gör. På däck jobbar man till-

sammans. I synnerhet i lastrummet behövs det folk. Mellan spanterna kommer man åt bara med handredskap.

Av sjöfararsläkt

Matti Hautalas far var befälhavare hos ESL Shipping, likaså brodern som numera verkar som lots. Matti som är hemma från Helsingfors började i sjömansyrkesskolan på Drumsö år 1985. Praktikantplatsen hittade han på gamla Pasila och jobbet som lättmatros på samma Kontula där han nu är befälhavare.

ESL Shipping har varit en bra arbetsgivare, det har funnits arbete hela tiden, berömmer Hautala.

Han lyckades få jobb också mellan skolterminerna. Kaptenspapperen fick han i Kotka år 1997. Före Kontula har han varit befälhavare på Bravo och Hesperia.

Numera har Kontula allt mera sällan besökt Finland. Under Mattis tid har den sydligaste resan gått till Mauretanien och den

nordligaste till Murmansk. Liggtiderna varierar från ett till ett och ett halvt dygn. Manskapsbytena har ofta skett utomlands.

Gymmet har här varit i flitigt bruk. Tidningar och böcker från SSB läser man noggrant. Också SSB:s videofilmer ser man flitigt på.

Säkerhetskoden ISPS har enligt Matti inte förorsakat speciellt mycket problem för Kontulas folk. På några platser, tillexempel i Ust-Luga, får man ändå inte gå i land med enbart sjömanspass.

en långa vägens esl-man började redan på 1970-talet

Matrosen Marko Roteesila från Helsingfors började hos rederiet år 1978 på gamla Arkadia. ESL Shipping har haft sammanlagt fem båtar med det namnet. Roteesilas Arkadia på knappa 20 000 ton var byggd i Lübeck år 1959. Sedan dess har han seglat på många rederiers fartyg.

Med Pirkkola fraktade vi en stor mängd kol till Sundholmens kraftverk. Drumsöbron måste alltid lyftas upp för att vi skulle komma in till kajen, minns Marko.

Han fortsatte på gamla Pasila och bekantade sig med Kontula redan då fartyget var nybyggt. Han kommer ihåg att manskapet minskades redan år 1981.

Vi har nog sedan fått mera arbetskraft då det behövts, och praktikanterna har varit till stor hjälp, berömmer Rootesila.

Manskapet på Kontula deltar i lossningen, liksom på ESL Shippings andra båtar. Sjöfararna går en kurs i lyftkransanvändning och får ett ”krankort”. Man kan flytta last till mindre båtar och pråmar med eget folk och utrustning.

Enligt Rootesila har man inom rederiet kunnat göra också en längre arbetstörn om man så önskat, och avbytningssystemet fungerar. Hans längsta törn var från november till maj, då Kontula bland annat gick till Afrika.

Resorna till Spetsbergen och Murmansk minns man också, berättar Marko.

I byssan nu bara två personer

Ett stort fartyg har ett stort kök. Kockstuert Kjell Lindqvist och ekonomibiträdet Tuula Stenström tycker om atmosfären på ett stort fartyg. Kontula gör åtminstone enligt nutida mått längre resor, då manskapet kan njuta av ”friden till havs”.

En annan positiv sak i livet till sjöss är de långa ledigheterna, skrattar Kjell Lindqvist. Han är hemma från Pargas och kom till Kontula för ett par år sedan. Han har jobbat inom hotell- och restaurangbranschen också utomlands.

På 1980-talet då jag var i Sverige lockade en kompis mig för att jobba ett år på Nya Zeeland. Åren blev sedan flera innan vi kom tillbaks, minns Kjell.

Han gick basic training-kursen och gick till sjöss. Under hans tid har Kontula gått närmast mellan nordeuropeiska hamnar. Kjell Lindqvist går iland för att promenera i nästan alla hamnar. I Ryssland har det ibland varit svårigheter att gå iland. Till sjöss fördriver han den lediga tiden i gymmet eller på motionscykeln. SSB:s böcker och videofilmer har varit i bruk.

Veli-Pekka Tamminen omskolade sig från byggnadsbranschen till maskinmästare.

Styrman Jussi Vahtikari har seglingserfarenhet också från byssan och däcket.

Från praktikantplats till mässen och via däcket till kommandobryggan

Jussi Vaahtikari berättar att båten kommit från Nordenham i Tyskland. Man skall vidare till S:t Petersburg för att lasta stenkol till Immingham. Styrmannen från Tammerfors är förtrogen också med andra delar av fartyget.

Jag praktiserade i tiderna en kall vinter på Kontulas däck, då mässflickan blev sjuk och skepparen föreslog jobb inomhus, berättar Jussi.

Jussi studerade på den tiden i Raumo, han jobbade törnen till slut som mässkalle, och återvände sedan till skolbänken. Vid millennieskiftet stod värnplikten i turen. Hos rederiet har det alltid funnits jobb, och hos ESL har han huvudsakligen seglat. Nu har han återvänt till Kontula som förstestyrman.

Det fattas ännu ett prov för sjökaptensexamen, berättar Jussi och börjar hjälpa de andra med att lyfta reservdelar.

Till maskinsidan via omskolning

Veli-Pekka Tamminen jobbade på byggen ett tjugotal år. Han är hemma från Lundo och nu andre maskinmästare på Kontula.

Ryggen blev så dålig att jag måste byta bransch, förklarar Tamminen.

Han gjorde sin värnplikt i flottan, och har gjort isoleringsarbeten på gastankfartyg bland annat från Singapore till Dubai. Veli-Pekka tyckte att branschen var intressant och började studera vid yrkesskolan i Kotka.

På det här rederiet hittade jag genast jobb då jag blev färdig år 2002, säger Veli-Pekka.

Sedan dess har han seglat på flera av ESL Shippings båtar. Tamminen tycker att sjöfartsbranschen och maskinsidan är fina yrken. Man borde göra dem attraktiva för ungdomen. Då sjöfartsstuderande kommer för att praktisera borde man ge dem förnuftiga sysslor och framhålla de goda sidorna i yrket. Jobb med rengöring av separatorn, slagvatten och städning kan skrämma bort de unga till andra branscher, trots att de arbetena traditionellt har skötts av de yngre. Men faktum är ju att någon måsta göra dem i alla fall.

Under årens lopp har man på Kontula sett hundratals yrkeskunniga sjöfarare. För SSB:s ombud har båten blivit bekant. Under tjugonio år har man lyft ombord bokpaket med lyftkran, ibland från ett annat fartyg eller bogserbåt. Ibland har man skickat material till utlandet eller med avbytesmanskap på flygfältet. Kontakten har hållits per radiotelefon, telex, telefax och el-post. Kontula är nu på väg att bli en legend bland andra legender.

Kockstuert Kjell Lindqvist och ekonomibiträde Tuula Stenström tycker om atmosfären på ett stort fartyg.

sevillan Kultaisesta tornista löytyy

esPAnjAn meRenKulun

HIsToRIA PIenoIsKoossA

Andalusian pääkaupunki Sevilla tarkoittaa maallikoille paikkaa, missä Sevillan parturi aikoinaan hoilasi. Jalkapallohulluille se on Sevilla FC:n ja Real Betisin kotikaupunki. Entä merenkulkijoille ja muille alan toimijoille?

Kun aikoinani luin merenkulkijoille suunnatuissa YLEn lyhytaalto-ohjelmissa hakurahtiliikenteen positiolistoja, ei Sevilla muistaakseni ollut kertaakaan huulillani. Mutta tuttu se oli: puhuttiin Sevillasarjan laivoista, joita Suomen telakkateollisuuden harmiksi värkättiin Espanjassa. Kun hakuporukkaan kuuluneelta skönemannilta Suomessa udeltiin, näkikö hän Sevillan parturia, kuului vastaus: - Enpä nähnyt, mutta sen villan partureita kylläkin...

Kun etsii kartalta Sevillan, se vaikuttaa valtameripurjehduksen kannalta vähintään oudolta linnulta: se on kaukana sisämaassa pitkän Guadalquivirin varrella. Mutta joki on syvä ja veden korkeutta voidaan säädellä lukuisilla suluilla. Kun laivat aikoinaan suurenivat eikä ruoppausmenetelmät olleet kyllin tehokkaita, keskittyi Atlantin-liikenne Cadiziin. Mutta Sevilla on edelleenkin telakka- ja satamakaupunki.

Historian kannalta katsottuna Sevilla on suorastaan Espanjan kaikkien aikojen satama: se oli kuningaskunnan lähtöportti Etelä- ja Väli-Amerikkaan suunnatuille kullanryöstö- ja intiaanien lahtausretkille, joita voidaan pitää yhtenä pahimmista rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Sattuma tai ei, mutta kirkollisten hirviöiden ylläpitämä inkvisitio perustettiin juuri Sevillassa. Entä Sevilla tänään?

Matkailijalle kaupunki on toivekohde. Visuaalinen ilme on säilynyt keskiaikaisessa kaupunginosassa satoja vuosia. Pari, kolme metriä kapeiden hurmaavien asunto- ja puotikujien jälkeen silmien eteen avautuvat kaupungin sydämessä yhtä aikaisesti Alcázarin linnoitus muslimiajoilta tuhannen vuoden takaa sekä katedraali ja arkkipiispan palatsi 1500-luvulta. Näky on tyrmäävä. Ja kun matkailija astuu näihin rakennuksiin sisälle, hän ottaa lukua uudestaan.

Sevilla on Espanjan tapas -pääkaupunki, elämäniloinen, aurinkoinen, vehreä, täynnä tapahtumia, hintatasoltaan edullinen, kaukana madridilaisesta jäykkyydestä tai Barce-

Lähes 1000 vuoden ikäinen, Sevillan satamaa vartioinut Kultainen torni palvelee nyt merimuseona. Nimen alkuperästä on kaksi olettamusta. Rakennuksen ulkoseinät oli alun perin pinnoitettu kultaa muistuttavalla materiaalilla tai sitten nimi johtuu siitä, että tornissa säilytettiin Etelä-Amerikan ryöstöretkiltä kuljetettua kultaa.

lonan ”eurooppalaisuudesta”. Vapaavahdin lukijoille se merkitsee merenkulkukaupunkia, jossa on pienehkö, mutta sitäkin kiinnostavampi merenkulkumuseo.

Cristobal Colon nelimetrisenä

Osana kaupungin puolustusjärjestelmää

Guadalquivirin rannalle sataman ääreen pysytettiin Kultainen torni, johon merenkulkumuseo Museo Maritimo Torre del Oro on sijoitettu. Esineistöön perehtymistä vaikeuttaa se, että kaikki tekstit ovat vain espanjaksi. Mutta pienoismalleja voi syynätä

ilman kielitaitoakin. Tietenkin näytillä ovat Kolumbuksen laivasto ja Espanjan koululaivaylpeys, 2000 neliömetrin purjepinta-alan Juan Sebastian Elcano

Pienoismallien määrä ei ole suuri, mutta se on siinä mielessä edustava, että mukana on monia eri laivatyyppejä. Matkustajalaivoja edustaa 4 metriä pitkä Cristobal Colonin (Barcelona) malli. Yhdistetyistä kuivarahti- ja matkustaja-aluksista - jotka olivat tavarankuljetuksen ohessa käytännöllisiä viemään siirtolaisia Atlantin taakse - on esimerkkinä Cabo de Hornos (Sevilla). Kuivarahtialuksena on Cabo Tortosa (Bilbao), Espanjan tankkerilaivastoa edustaa Puertollano (El Ferrol) ja sotalaivoja Victoria. Kaik-

Tankkeri Puertollano. Vitriinin päällä majakoiden pienoismalleja.

kea en kirjannut ylös, mutta esineistöstä näki, että puolilaivataulujen valmistaminen on ollut Espanjassa suosittu harrastus.

Suurten seinäkarttojen avulla on helppo perehtyä espanjalaisen merenkulun suurtekoihin, kuten Fernao de Magalhaesin maailmanympärimatkaan: reissuun lähdettiinyllätys yllätys - Sevillasta vuonna 1519. Kun oli käyty muun muassa Bahia de Rio de Ja-

neirossa, kierretty Kap Horn (1520), poikettu Tyynenmeren saarilla, Filippiineillä ja Timorilla (1521), kierretty Hyväntoivonniemi, käyty Kap Verdellä ja kierretty Azorit, saavuttiin takaisin Sevillaan syksyllä 1522.

Edellä luetellun lisäksi museossa on lippuja, karttoja, tarkasti taiteiltuja laivatauluja, navigointivälineistöä ja alan merkkihenkilöiden potretteja.

spaniens sjöfartshistoria i miniatyr

Hatunnoston arvoista on se, että Espanja ei ainakaan tässä museossa häpeä kuvata Suuren Armadan katastrofia vuonna 1588. On uskallettu tehdä tiliä menneisyyden virheistä. Sitä samaa suosittaisin eräälle Suomen lähinaapurille...

Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

I Gyllene ToRneT I seVIllA

För en lekman är Andalusiens huvudstad Sevilla platsen där Barberaren i Sevilla i tiden gav hals. För fotbollsfantasterna är det hemstaden för Sevilla FC och Real Bets. Men vad betyder den för sjöfarare eller andra inom branschen?

Då jag i tiderna läste positionslistor för fartyg i trampfart i YLE:s kortvågsprogram för sjöfarare, var namnet Sevilla så vitt jag minns aldrig med. Men bekant var det nog: Man talade om fartyg i Sevilla-serien, till stor förargelse för Finlands varvsindustri byggdes de i Spanien.

Då man söker Sevilla på kartan, får man intrycket av att den är minst sagt en främmande fågel med tanke på oceantrafik: staden ligger långt inne i landet vid den långa floden Guadalquivir. Men floden är djup

och vattenhöjden regleras med ett otal slussar. Då fartygen i tiden blev större och muddringsmetoderna inte var tillräckligt effektiva, koncentrerades Atlantens trafik till Cádiz. Men Sevilla är fortfarande en varvoch hamnstad.

Ur historiskt perspektiv är Sevilla rent av Spaniens hamn genom tiderna: den var kungadömets avgångsport för färderna till Sydoch Mellanamerika där man rövade guld och slaktade indianer, vilket med fog kan sägas vara ett av de största brotten mot mänskligheten. Det må vara ett sammanträffande, eller inte, att inkvisitionen som upprätthölls av de kyrkliga monstren grundades just i Sevilla. Och Sevilla i dag?

För turisten är staden ett önskemål. Den medeltida stadsdelens visuella karaktär har

bibehållits under hundratals år. Då man passerat två, tre meter breda bedårande gränder med bostäder och små butiker, öppnar sig i stadens hjärta samtidigt utsikten över fästningen Alcázar från den muslimska eran för tusen år sedan och katedralen och ärkebiskopens palats från 1500-talet. Synen är överväldigande. Då resenären stiger in i byggnaderna väntar nya upplevelser.

Sevilla är Spaniens ”tapas-huvudstad”, levnadsglad, solig, grönskande, full av evenemang, prismässigt förmånlig, fjärran från Madrids stelhet eller Barcelonas ”europeiskhet”. För Frivakts läsare är det en sjöfartsstad med ett litet men desto mera intressant sjöfartsmuseum.

Fyra meter lång Cristobal Colon

På Guadalquivirs strand invid hamnen restes det Gyllene tornet, i vilket Museo Maritimo Torre del Oro är beläget. Att alla texter är enbart på spanska försvårar besökarens möjlighet att bekanta sig med föremålen. Men fartygsmodeller kan man syna också utan språkkunskaper. Columbus flotta och Spaniens stolthet, skolskeppet Juan Sebastian Elcano, med en segelyta om 2000 kvadratmeter, finns naturligtvis utställda.

Antalet fartygsmodeller är inte stort, men nog representativ med många olika fartygstyper. Passagerarfartygen representeras av en fyra meter lång modell av Cristobal Colon (Barcelona). Som ett exempel på de kombinerade torrlast- och passagerarfartyg som var praktiska för att utöver godstransporterna föra emigranter över Atlanten, ser vi Cabo de Hornos (Sevilla). Av torrlastfartygen visas modellen av Cabo Tortosa (Bilbao), Spaniens tankfartygsflotta representeras av Puertollano (El Ferrol) och örlogsfartygen av Victoria. Jag antecknade inte allt, men föremålen visade att tavlorna med halvmodeller varit en omtyckt hobby i Spanien.

Med hjälp av de stora kartorna på väggarna är det lätt att sätta sig in i den spanska sjöfartens stordåd, som Fernão de Magalhães världsomsegling: året var 1519 då man seglade ut från - ja varifrån annars - Sevilla. Efter att man hade besökt bland annat Bahia de Rio de Janeiro, rundat Kap Horn (1520), gjort en avstickare till öarna i Stilla havet, Filippinerna och Timor (1521), rundat Godahoppsudden, anlöpt Kap Verde och rundat Azorerna återvände man till Sevilla hösten 1522.

Utöver det här uppräknade finns på museet flaggor, kartor, detaljerade fartygsmålningar, navigationsinstrument och porträtt av framstående personer ur sjöfartens historia.

Det är värt att lyfta på hatten för att Spanien åtminstone inte skäms över att avbilda Stora Armadans katastrofala nederlag år 1588. Man har vågat göra upp med fel som gjorts i det förgångna. Det samma ville man rekommendera åt en av Finlands nära grannar...

Text och bild: Sakari Karttunen

MS Kelo, byggd i Sevilla år 1976 under resan till de Stora sjöarna. Under slussningen i Wellandkanalen hann en del av besättningen vanligen besöka Niagarafallen. Timo Sylvänne som tagit bilden fungerade som tolk för en sjöman vid ett läkarbesök.

Marinmuseets yppiga musa, ett segelfartygs galjonsfigur

Suomalaisille merenkulkijoille tulevat ensimmäisinä mieleen Nielsenin bulkkerit, kun puhutaan espanjalaisesta telakka- ja satamakaupungista. Sevillassa tehtiin 1970-luvun puolivälissä viisitoista irtolastialusta, jotka kaikki tilattiin Henry Nielsen Oy:n hoitoon. Vuosikymmenen alussa varustamolle oli jo valmistunut samalta telakalta kaksi pienempää laivaa, Solano ja Tivano.

Ms Patricia Australian rannikolla 1977

Kuva: Timo Sylvänne

seVIllAn lAIVoIssA seIlAnneITA

Isot, 35.000 tonnin bulkkerit olivat lähes kaksisataametrisiä. Pienempiä 30.000 tonnin aluksia tehtiin viisi, ja ne mahtuivat Kanadan suurille järville. Kaikki alukset olivat maailmanlaajuisessa liikenteessä, ja niillä seilanneita merenkulkijoita pidettiin arvossa ja kunnioitettiin. ”Pois pyykkivesiltä!” totesi moni, kun sai jobin.

Suuri, viisitoista laivaa käsittävä tilaus oli merkittävä liiketoimi 1970-luvulla, vaikka menikin ulkomaiselle telakalle. Monille aluksille annettiin nimet tuulten mukaan; Pampero, Levante, Monsun, Matai. Sevillan sisarukset valmistuivat vuosina 19751977. Rahtimarkkinat olivat vuosikymmenen alussa hyvät, mutta taantuma iski ilkeästi juuri, kun laivat tulivat liikenteeseen.

ulosliputukset ja merenkulun lama purivat

Tilanne parani 1970 - luvun lopulle tultaessa joksikin aikaa. Seuraava notkahdus tuli 1980 - luvun alkupuolella. Varustamoissa tuskailtiin, kun ”handy size” - bulkkerin päivärahti liikkui 2500 dollarin tuntumas-

sa. Se ei aluksen päiväkustannuksiin riittänyt alkuunkaan. Monia aluksia pantiin ylösmakaamaan.

Suomen Pankin muuttuneiden lupasäännösten mukaan varustamot alkoivat ulosliputtaa aluksia. Suomen lippu alkoi hävi-

Ms Solano ajoi myös Vaasa Linen rahtausta mm Helsinki, Leningrad, Bilbao, Vancouver.

Tässä Timo Sylvänteen kuvassa laiva tulossa Panaman kanavaan. Paluumatkalla Guatemalan, El Salvadorin kautta täkillä oli isoja pönttöjä johonkin teollisuuslaitokseen

tä maailman meriltä ja Sevilla - laivojen ahterista. Nielsenin hoidossa olevia laivoja oli myyty jo aikaisemmin ulkomaisille varustamoille. Ms Nan Fung siirtyi Ilmari Tuulivarustamolle jo seitsemän Nielsen - kuukauden jälkeen ja palveli uutta isäntää peräti 24 vuoden ajan.

Sevillan sisarukset kyntivät maailman meriä keskimäärin reilun parin vuosikymmenen ajan ulkomaisten varustamoiden hoidossa. Pari alusta menetettiin havereissa, useimmat muut kohtasivat matkansa pään Kaukoidän romuttamoilla. Yksi sisaruksista on yhä liikenteessä. Ab Helsingfors Steamship Co Ltd:lle vuonna 1977 valmistunut Pampero. Alus on monien vaiheiden jälkeen päätynyt Saint Vincentin ja Grenadiinien lipun alle ja kulkee nimellä Transorient. 32-vuotias alus on tänä keväänä liikkunut ainakin Välimerellä ja Luoteis-Afrikassa.

Viidentoista aluksen sarja työllisti aikoinaan suuren määrän suomalaisia merenkulkijoita. Ne olivat monille myös hieno tapa nähdä maailmaa. Tuolloinhan laivat vielä viipyivät satamissa. Nuo ajat elävät vielä muistoissa, kuvissa, maalauksissa, pienoismalleissa ja eritoten Nielsen - Nostalgiaristeilyllä, jonka Jukka ”Wintiö” Vanhanen on järjestänyt vuosina 2003 ja 2008.

Kokemusta kaikkien

sevilla - tyyppien keittiöistä

Kokkistuertti Riitta Kukkonen vitsaili Wintiölle, kun tämä oli yhden päivän Riittaa nuorempi. Merenkulkijat seilasivat yhdessä Nielsenin Tuuliassa, ja tapasivat kummallakin nostalgiaristeilyllä.

- Sevillan laivoista minulla on hyviä muistoja. Porukka oli mukavaa eikä pahoja myrskyjäkään kohdattu, Riitta muistelee.

Botnican stuju Rauni Söderlund oli järjestämässä Calderetan grillijuhlia v. 1977

Riitta oli keittiöapulaisena hakemassa ms Tivanoa Sevillasta, kun laiva lähti liikenteeseen 16.11.1971. Ensimmäisellä matkalla haettiin sokerilasti Santoksesta Kantvikiin. Tuohon aikaan törnin pituus oli vuosi, eikä laiva enää Riitan aikana tullut Suomeen. Parhaiten jäi mieleen romulastin kuljetus Englannista Kiinaan. Maa oli silloin vankasti kommunistien ja Maon käsissä. Touhu oli hyvin erilaista kuin muualla.

Riitta kävi välillä kokkiluokan ja seilasi Nielsenin tankkilaivoissa, kunnes tuli seuraavan Sevilla - laivan vuoro. Caldereta oli juuri valmistunut ja Riitta Kukkonen mönsträttiin kokiksi. Työtörnien pituus oli lyhentynyt puoleen vuoteen. Hän muistaa ainakin

Timo Sylvänne otti kuvan, kun Al Mukallan redillä mentiin maihin Solanon pelastusveneellä, ohjaamassa matruusi Raimo Nikula ja vieressä moottorimies Matti Laine.

matkan Panaman kautta Vancouveriin. Merimiesunionin nettisivuilla on Riitan kuvaus linjakasteesta Calderetalla vuodelta 1977. Hän oli itse ylittänyt linjan jo mt Enskerillä vuonna 1970, mutta Kap Hornin kiertämisestä hän sai päällikkö Jaakko Kouvosen allekirjoittaman todistuksen.

suomen lipun alla suurilla järvillä ja euroopan liikenteessä

Sevilla - sarjan pienemmillä aluksilla saattoi kulkea Saint Lawrence Seaway´ta pitkin Suurille Järville. Riitta oli mukana, kun Pauligin ms Pamela haki viljalastin Duluthista vuonna 1980. Pamelan jälkeen Riitta meni ms Litaan, jossa hän oli jo seilannut kerran aikaisemminkin. Viimeiseksi Riitan Sevilla - bulkkeriksi jäi ms Altano, joka myytiin 1982 iranilaisille. Laiva sai nimekseen Anis, mutta joutui ohjushyökkäyksen kohteeksi Iranin ja Irakin välisessä sodassa ja edelleen romutettavaksi Gadani Beachille.

Merenkulun 1980 - luvun laman aikana suomalaiset cross trade - alukset myytiin tai ulosliputettiin lähes kokonaan. Jobeja ei enää löytynyt vanhaan malliin.

- ”Jouduin” seilaamaan pasiseereissakin, kun Nielsenin työtarjoukset loppuivat uuden Solanon ja Tuulian jälkeen, Riitta naurahtaa.

Ammattitaitoinen merenkulkijanainen sai kuitenkin edelleen seilata Suomen lipun alla, kun pientonnisto pikkuhiljaa lisääntyi. Riitta oli ensin Engshipilla ja siirtyi myöhemmin Langhille ms Ailaan, jossa oli lähes alusta loppuun. Hän meni sitten Sofian kautta ms Christinalle, josta jäi eläkkeelle vuonna 2007.

Kolme sevillan

sisarusta Finnlinesille

Oy Pulpships Ab luopui ms Tivanosta, kun sille valmistuivat isommat alukset Matai ja Forano. Yhtiö ajautui rahoitusvaikeuksiin vuonna 1977. Laivat makasivat ulkosivut vastakkain ankkurissa Kruunuvuoren selällä, kun Helsingin Osakepankki etsi uusia omistajia. Nielsen operoi laivoja vielä hetken Monsun- ja Passad - nimillä Mare Ship Ltd:n ja Hermes Ship Ltd:n lukuun, kunnes ne päätyivät Ky Jussi Ketola & Co: n omistukseen. Miehitys ja kunnossapito siirtyivät samalla Finnlinesille ja aluksille annettiin nimet Finnbeaver ja Finnfury.

Palkkiyhtymän omistama Puhos aloitti liikennöinnin Nielsenin lukuun valmistuttuaan 1977 alkukesällä. Vuoden 1980 alusta varustamotoiminnan hoito vaihtui Finnlinesille. Kaikki kolme bulkkeria liikennöivät Suomen lipun alla vuoden 1985 lopulle, jolloin ne ulosliputettiin ensin Caymansaarten, sitten Bahaman lipun alle.

salamatkustajia Finnfurylla

Kokenut Finnlinesin merenkulkija Seppo Heiskari seilasi Finnfuryn mukana Afrikan ympäri vuosien 1984 ja 1985 vaihteen tienoilla. Ruumat olivat täynnä kehitysapuun menevää viljaa, sokeria ja muuta säkkitavaraa, joten kovin pikaista reissua ei ollut tiedossa.

- Kuorman teko kesti Antwerpenissakin viikon päivät, matruusina mukaan lähtenyt Seppo muistelee.

Matkanjohtajana toimi rauhallinen vanhan ajan herrasmieskippari Ove Gustafsson. Suurin osa lastista purettiin hienoista hiekkarannoistaan kuulussa Kenian Mombasassa. Säkkien lossaus tehtiin käsipelillä, joten kolmen viikon aikana porukka ehti tutustua kaupunkiin ja kokeilla jopa surffilautaa. Purkaustyötä tehtiin yötä päivää.

- Sokerin haju houkutteli ruumat täyteen ampiaisia ja mehiläisiä. Välillä piti ajaa kettinkivetoiset luukut kiinni ja ruumaan heitettiin jonkinlainen savuava pommi, joka myrkytti pistiäiset, Seppo kertoo.

Heiskarin mieleen jäi merkillinen tapaus. Eräs ”syväraumalainen” tepasteli kaijalla hänen paitansa päällään. Kävi ilmi, että kaveri oli vienyt hytistä myös Sepon dongarit. Mies jäi kiinni ja tapaus ehdittiin käräjöidä ennen kuin Finnfury lähti. Tuomio oli tyly; viisi kuukautta pakkotyötä ja sen jälkeen karkotus Keniasta.

Isossa laivassa on paljon piilopaikkoja Loppulasti purettiin Tansanian puolella Dar es Salaamissa. Uloslähdön jälkeen Kiisken Jari meni pentteriin ja huomasi, että jääkaapilla oli kutsumaton vieras.

- Kaveri oli pokkana viittoillut ”Don´t tell anybody” -merkkejä, Seppo naurahtaa.

Kari Riutta kertoo: Muistaakseni olimme vain puolitoista viikkoa redillä, Puhos jotakuinkin saman verran. Finnfury oli ex Forano, jota laskettiin perämiesluokilla esimerkkilaivana. Kun lastiopin kokeet olivat ohi, sanoin yliopettajalle, että nyt pitäisi lähteä käytännön harjoituksiin kaksi viikkoa ennen koulun loppua, sain jobin samaan paattiin. Vapaata minulle myönnettiinkin ja tuliaiseksi toin syksyksi laivasta erilaisia lastiplaaneja ja laskuesimerkkejä, jotka Pekka Kurki mielellään otti vastaan.

Turun satamakapteeni Kari Riutta otti puolikkaana ollessaan

Laiva tarkastettiin ja löytyneet kuusi ”jänistä” käytiin viemässä takaisin Tansaniaan. Sitten Finnfury pääsi jatkamaan kohti Richard´s Bay´ta, josta otettiin hiililasti Italiaan. Matkalla löytyi vielä kaksi salamatkustajaa, joita tarjottiin maihin. Etelä - Afrikan viranomaiset eivät ottaneet miehiä vastaan, joten heidän oli jatkettava matkaa laivan mukana.

Finnfury lähti Hyväntoivonniemen kautta kohti pohjoista ja Välimerta. Tummat pojat opetettiin tekemään kansitöitä.

- Heidän nimensä väännettiin suomalaiseen muotoon; Retu ja Tahvo. Miehet skrapasivat ja maalasivat, Heiskari muistelee. Lasti purettiin Savonassa Italiassa, jossa oli vielä silloin suomalainen merimieskirkko. Paavo Rasimus oli pappina. Retu ja Tahvo eivät päässeet täälläkään maihin. Sepon työtörni tuli Savonassa täyteen ja hän lähti kotiin. Finnfury haki jenkeistä viljalastin Leningradiin. Suomenlahdelle tultaessa pääsivät Retu ja Tahvo viimein pois laivasta. Suomen viranomaiset hakivat heidät Helsingin kasuunilta maihin ja toimittivat Afrikkaan. Veijarit olivat kuitenkin karanneet ja saattaja jäi papereidensa kanssa pyörimään Tansanian lentoasemalle.

Nykyisin msv Botnican päällikönä toimiva Pasi Järvelin heitti Puhoksen kanssa ”järvireissun”. Pasi joutui ottamaan hieman ylimääräistä vapaata rehtori Jouko Haaviston tiukasti valvomasta oppilaitoksesta. Hän muistelee matkaa:

muistoja PuHos-laivasta

Pääsin II perämieheksi Puhokseen merikapteeniluokkien välisenä kesänä 21.5.4.8.1984 (76 vrk). Muistaakseni viimeinen lähtösatama oli Naantali ja lastina te-

rästä merikapteeni Yrjö Herralan toimiessa päällikkönä. Pohjois-Atlantilla otimme kokeneen Herralan jäävuorivaroitukset tarkasti huomioon ja muutamina sumuöinä olimme turvallisuussyistä lähes pysähdyksissä.

Suuret Järvet Atlanttiin yhdistävä Saint Lawrence-joki oli jo Quebecistä alkaen ensikertalaiselle kapeudessaan äärimmäisen näyttävä. Montrealin ja Ontario-järven välissä on 2 USA:lle ja 5 Kanadalle kuuluvaa sulkua. Ensimmäinen lastierä jätettiin Ontario-järven rannalla olevaan Torontoon. Wellandin kanavalla muutamat vahtivapaalla olevat henkilöt lähtivät katselemaan vieressä ollutta Niagaran putousta, mutta perämiehellehän tämä ei tietysti ollut mahdollista lukuisien sulkukiinnitysten (8 kanadalaissulkua) valvonnan vuoksi.

Erie-järvellä poikkesimme Toledossa sekä ennen St.Clair-järvelle saapumista Detroitissa. Huron-järvelle saimme laivaan muutamaksi päiväksi suomea puhuvan luotsin. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet Kanadaan Suomesta vuosikymmeniä aiemmin. Michigan-järvellä poikkesimme viemään osan lastista Chicagoon. Läntisin ja viimeisin purkaussatamamme vuoden 1984 kesällä oli Superior-järven rannalla ollut Duluth, jossa alukseen tutustui joukko amerikansuomalaisia. Thunder Bay’ssa sekä Duluthissa asui vielä 25 vuotta sitten lukuisia Suomesta Amerikkaan muuttaneita vanhuksia tai heidän jälkeläisiään. Duluthissa vietimme laivaväen kanssa erinomaisen hauskoja country & western live-iltamia.

Viljalaivan vitsaukset

Mieleenpainuvimpia muistikuvia Puhoksesta ovat tuhannet torakat, jotka olivat kotiutuneet alukseen pysyvästi. Viljalaivoissa-

tämän kuvan Puhoksesta toukokuussa 1985 Finnfury`n kannelta Leningradin redillä.

han torakat eivät ole harvinaisuuksia. Minulle kerrotun tarinan mukaan punaiset torakat olivat tulleet Kanadan intiaaniseudulta, mustat Etelä-Afrikasta ja valkoiset Marseillesta. Pääsimme radiosähköttäjän kanssa päällystömessiin lounaalle aamuvahdista heti puolipäivän jälkeen. Rutiininomaisesti painoin leivänpaahtimen lämpökytkimen alas, jonka jälkeen ehdin hyvin taittelemaan pari vanhaa sanomalehteä tiukaksi tötteröksi - yksi minulle ja toinen vastapäätä istuvalle kipinälle. Yleensä 25 sekunnin päästä paahtimesta alkoi kavuta lukuisia torakoita päällystömessin ruokapöydälle, johon litsasimme sitten kaikki saunasta tulleet vikkelät asukkaat. Seuraavaan kierrokseen lisäsimme omat leipämme, koska takuuvarmasti ”cockroach-sauna” oli tyhjennetty kestovieraistaan. Iltavahdin päätteeksi kävin usein pentterissä smörgås-sulkeisissa, mutta yhtä usein käännyin tyhjin vatsoin pois. Jo jääkaapin ovea avattaessa pentterin turkille ilmestynyt valo herätti niin kiitettävän määrän torakoita, ettei minun oikeastaan ollutkaan iltaisin nälkä. Lienee selvää, että nukuin Puhoksessa 21/2 kk valot päällä.

Paluulastiksi saimme viljaa Milwaukeesta. Satamaan saavuttaessa alusten on alitettava maantiesilta. Ruorissa oli fiksu jungmanni, joka hieman ennen sillan alittamista totesi, ettei alus mahdu sillan alta. Komentosillalla kansipäällystö sekä luotsi naurahtivat kommentille, joskin päällikkö halusi tarkistuttaa sillan korkeuden luotsilta. Valitettavasti luotsi ei tiennyt tätä. Silta lähestyi hurjaa vauhtia ja tilanne rupesi näyttämään komentosillan tasolta siltä, ettei laivalla olisi mitään mahdollisuutta päästä yhtä korkeana satamaan. Päällikkö veti telegrammista Full Astern. Alus oli tyhjä ja ui korkealla, sillä painolastistakin suurin osa oli tyhjennetty tulevan lastin vuoksi Michigan-järvel-

Radiosähköttäjä Timo Sylvänne työskenteli useissa Sevillassa tehdyissä laivoissa. Hänen Vapaavahtiin kirjoittamansa jutut löytyvät myös netistä: www.aanimeri.fi/juttuja

lä. Alus tärisi hervottomasti, mutta pysähtyi kuitenkin siten, että sillan keskikohta oli kuutosluukun kohdalla. Päällikkö määräsi jungmannin mastoon katsomaan, josko laiva mahtuisi alta. Laivapojan mukaan maston topista jäisi vielä reilu puoli metriä vapaata tilaa ja niinpä matelimme viimeiset

Uunituore ms Patricia Sevillan bunkrauskaijassa juhlaliputuksessa vuonna 1977. Kuvan ottanut Timo Sylvänne meni laivan päälle puolitoista kuukautta ennen luovutusta.

manoveeraukset satamaan, jossa vietimmekin useamman vuorokauden.

matkantekoa merkintälaskun ja sekstantin varassa

Paluumatkalla Erie-järvellä sattui vahdissani nk. ”Near Miss”, vaikka tuollaisia tapahtumia ei siihen aikaan ylös kirjattukaan. Matalassa väylässä ajoin vahtia luotsin ollessa lounaalla. Saavuin keskelle purjevenekilpailua, jossa veneiden oli tarkoitus mennä editseni vasemmalta oikealle. Matalan väylän vuoksi minulla ei ollut mahdollisuutta väistää spinaakkerit mastossa olevia veneitä. Olin ostanut Amerikasta kameran, joka oli viritettynä komentosillalla mahdollisia tilannekuvia varten. Katsoin, että vasemmalta tulossa olevista veneistä ensimmäinen saattaisi uhkarohkeana yrittää mennä editseni. Nappasin kuvasarjan. kuinka tämä vene häipyi keulan alle eikä siinä vielä kaikki. Kaksi seuraavaakin elämäänsä kyllästynyttä purjehtijaa tahtoi riskeerata henkensä ja molemmat pallopurjeet häipyivät näkyvistäni keulan alle. Toisella kädellä vedin telegrammista ja toisella painelin kameran laukaisijaa tulevaa meriselitystä varten. Kuin ihmeen kaupalla kolmaskin amerikan hjallis ilmestyy pitkän tovin jälkeen styyrpuurista keulan alta kättään iloisesti tai tuskasta heiluttaen.

Paluumatkassa Eurooppaan oli myös sangen ikäviä piirteitä. Eräs matruusi jouduttiin jättämään Montrealissa maihin sairastumisensa vuoksi, jonka lisäksi eräs konemestari sai Atlantilla sydäninfarktin selviten kuitenkin Liverpooliin sairaalaan. Atlantilla taivas oli pilvessä koko matkan emmekä onnistuneet saamaan sekstantilla kuin yhden summittaisen position (puolipäivälatitudi). Satelliittinavigaattoria aluksessa ei ollut. Merkintälaskelmiin verrattuna saaret ilmestyivät tutkaan kuitenkin vain parikymmentä mailia etuajassa.

Liverpoolista alus palasi kontinentille ja otin ulosmaksun.

Sisätiloiltaan Puhos oli asiallinen ja hytit riittävän isoja. Komentosilta oli ehkä hieman vanhoillinen, mutta toimiva. Lukuisat manoveeraukset Suurten Järvien slusseissa sujuivat päällikön kokeneissa käsissä taiten. Kansimiehiä oli tuohon aikaan runsaasti, mahdollisesti jopa kahdeksan.

teksti:Pekka Karppanen (Puhos: Pasi Järvelin)

kuvat: Timo Sylvänne, Kari Riutta, Rauni Söderlund

Lähteet: Finnish Maritime Index, Suomen Varustamot Ry Kiitokset: Timo Sylvänne, Pasi Järvelin, Kari Riutta, Seppo Ketola, Seppo Heiskari, Tapani Saarinen, Riitta Kukkonen

Timo Sylvänne på Sydkinesiska havet med MS Tivano i taifunen Dinahs våld. ”Efter ovädret gungade hon så att kylskåpet lossnade i pentryt och soffan i dagrummet”.

FARTyG FRån seVIllA

Då det blir tal om spanska varvoch hamnstäder med finländska sjömän, är det Nielsens bulkfartyg som man kommer att tänka på. I medlet av 1970-talet byggdes femton bulkfartyg i Sevilla, alla beställda för Oy Henry Nielsen Ab:s räkning. I början av årtiondet hade redan rederiet på samma varv låtit bygga två mindre fartyg, Solano och Tivano.

De stora bulkfartygen på 35 000 ton var nästan tvåhundra meter långa. Av de mindre fartygen på 30 000 ton byggde man sammanlagt fem, de kunde trafikera också på de stora sjöarna i Canada. Alla fartyg gick i trafik jorden runt och man visade stor respekt för sjömän som seglat på dem. Man brukade säga att man ”slapp bort från tvättvattensbaljan” då man fick jobb ombord. En stor beställning på femton fartyg var en betydande affär på 1970-talet, trots att den gick till ett utländskt varv. Många fartyg gavs namn efter vindarna; Pampero, Levante, Monsun, Matai. Systrarna från Sevilla blev färdiga åren 1975 - 1977. Fraktmarknaden var god i början av årtiondet men lågkonjunkturen slog till hårt just då fartygen började trafikera.

utflaggningar och sjöfartens lågkonjunktur

blev avgörande

I slutet av 1970-talet förbättrades läget för en tid. Följande svacka kom i början av 1980-talet. Av de mindre övergick Puhos, och av de större Matai och Forano, till Finnlines. Kommanditbolaget Jussi Ketola & Co gav båtarna på 35 000 ton namnen Finnfury och Finnbeaver. Finnlines VD Rolf ”Poppe” Sundström våndades då dagsfrakten för ett bulkfartyg i klassen ”handy size” låg vid 2500 dollar. Det räckte inte tillnärmelsevis för att täcka kostnaderna per dag. Och Finnbeaver blev ju sedan upplagd vid Davao Gulf på Filippinerna.

Radiotelegrafisten Timo Sylvänne minns: På Patricia hade vi tillsammans med en däcksman redan i hotellet i Sevilla en duo med två gitarrer, och vårt spelande i hotellets restaurang lockade en hop tonåriga flickor till platsen. Styrmannen köpte senare små trummor som försten, blivande skeppare, började slå på. De här konserterna ordnade trion allt emellan. Bilden är från en lyckad maskerad, i vilken nästan hela manskapet deltog uppvisande stor fantasi. På redden i Karachi gungade vi 4 – 5 veckor och den nätta uppläserskan av TV:ns väderrapporter var ett av de få tidsfördriven.

Då Finlands Bank ändrat licensreglerna började rederierna flagga ut. Den blåvita flaggan sågs allt mera sällan på världshaven eller i Sevillafartygens akter. Nielsens fartyg hade redan tidigare sålts till utländska rederier. Ms Nan Fung övergick till Ilmari Tuulis rederi redan efter sju månader hos Nielsen, och tjänade sin nya husbonde under modiga 24 år.

Systerfartygen från Sevilla plöjde de sju haven i medeltal under drygt tjugo år i utländska rederiers ägo. Ett par fartyg gick förlorade i skeppsbrott, de flesta andra mötte sitt öde på upphuggningsplatser i Fjärran östern. Ett av fartygen trafikerar ännu; Pampero, som byggdes för Ab Helsingfors Steamship Co Ltd år 1977. Efter många förvecklingar går fartyget under Saint Vincent och Grenadinernas flagg, nu kallad Transorient. Det nu trettiotvååriga fartyget har under våren trafikerat åtminstone Medelhavet och nordvästra Afrika.

Serien om femton fartyg sysselsatte i tiderna ett stort antal finländska sjöfarare. För mången bjöd de också en utmärkt möjlighet att se världen. På den tiden dröjde båtarna ännu kvar i hamnarna. De tiderna lever ännu i minnet, på bilder och målningar och som fartygsmodeller, och i all synnerhet på de nostalgikryssningar som Jukka ”Wintiö” Vanhanen har ordnat åren 2003 och 2008 för Nielsens personal.

Från matros till styrman

Levante, som fått sitt namn efter den kraftiga vinden som blåser från Gibraltar, gjorde tre resor med kollast till Ingå, då Tapani Saarinen, som just blivit utexaminerad som styrman mönstrade på som matros sommaren 1977.

- Med skepparen Paavo Haveris medverkan fick jag mitt första jobb som båtens styrman, minns Saarinen som numera är befälhavare hos Finnlines.

Nielsen sökte snart frakter på längre linjer för sina bulkfartyg på 35 000 ton. Levante lastade i Antwerpen och Rouen och styrde stäven mot Fjärran östern. Fartyget var ungt, men det var också besättningen. Enligt Saarinen är många ännu kvar i arbetslivet. Tapani Karhuvaara var då lättmatros. Roope Malin matros och Jukka Heiskala förstekock.

- Förstestyrman var Frank Homolka som avled senaste år. Han hade kommit till Finland efter ockupationen av Tjeckoslovakien, berättar Saarinen.

Med nutida mått mätt var besättningen så ung, att Saarinen förundrar sig över att man klarade av att manövrera det rätt stora fartyget på världshaven. Man navigerade mellan Indonesiens öar med hjälp av enbart en sextant. Man behövde inte vara rädd för pirater, men höll noggrant utkik hela tiden.

- Inom området mötte man många fartyg som frågade om sin egen position. De hade ingen klar uppfattning om var de seglade, skrattar Saarinen.

MS Patricia är snart färdigbyggd på bilden som Timo Sylvänne tog på varvet i Sevilla. Den mindre seriens sista fartyg, Puhos, är ännu under arbete.

Lagandan ombord på Levante var verkligen god. Under resan till Fjärran östern och Australien fick man tillfälle att se världen och till och med fyra aktiva vulkaner.

äntligen en beställning från Finland

Den sista av de här ryktbara bulkfartygen avgick från Sevilla år 1977. Viking Line, som börjat förnya sitt tonnage, beställde år 2007 ett nytt fartyg. Fartyget byggs på varvet Astilleros de Sevilla och väntas bli färdigt till våren 2010. Det här fartyget är speciellt planerat för att trafikera den korta rutten över Ålands hav.

Viking ADCC (All seasons Day Cruising and Commuting) byggs i isklass 1A, det garanterar en säker trafik året om. Ombord ryms 1500 passagerare och 320 personbilar. Fartyget trafikerar med en fart på 22 knop, det förkortar restiden mellan Kapellskär och Mariehamn till två timmar.

För att minimera miljöeffekterna förses alla motorer på ADCC med katalysatorer och på fartyget installeras en anläggning för sortering av avfall, dels för återvinning dels för att förstöras i land. Allt avfallsvatten, såsom gråvatten, svartvatten och slagvatten, pumpas iland för behandling i vattenreningsverk.

Viking ADCC har byggnadsnummer 001. Varvet privatiserades just innan bygget påbörjades. Tidigare tillhörde det spanska staten. Viking Lines 133 meter långa fartyg är alltså det första fartyg som på varvet i Sevilla byggs i den nya ägarens regi.

PK

Källor:

Finnish Maritime Index Ålandstidningen Viking Line

Astilleros de Sevilla och beräknas vara leveransklart till våren 2010.

Viking ADCC byggs på det spanska varvet

Brasilia on vienyt silja serenaden miesten sydämet sAdemeTsIsTä KARneVAAlITunnelmAAn.

Koristeellinen korukauppias

Jari Haapameren

taustalla kuuluisa

Sokeritoppa

Silja Serenaden Club Ball -yökerhossa työskentelevät Aulis Virtanen ja Jari Haapameri ovat menettäneet sydämensä Brasilialle. Haapameri on käynyt Etelä-Amerikan pinta-alaltaan laajimmassa valtiossa jo viisi kertaa ja Virtanenkin voi neljän vierailunsa jälkeen nimittää itseään Brasiliaan suuntautuvan matkailun veteraaniksi. Viimeksi kaksikko vietti maassa seitsemän viikkoa tammi-maaliskuussa.

- Brasilian kaltaisesta jättimaasta löytyy jokaiselle jotakin. Meidänkin matkaamme mahtui niin piraijojen kalastusta Amazonin sademetsissä, Rio de Janeiron perinteistä merimiestunnelmaa kuin aitoa karnevaalimeininkiä Puerto Securon kaupungissa. Vanhojen kontaktien avulla meille tarjoutui mahdollisuus myös vierailuun paikallisen intiaanipäällikön luona, Virtanen kertoo.

- Amazonin varrella Logoa Marmoryssa asuvalla intiaaniystävällämme oli kaksi vaimoa ja peräti 28 lasta. Hänen mukaansa niin pitkän iän kuin miehisen kunnon salaisuus on säännöllisessä piraijojen syömisessä ja guaranan juomisessa, naurahtaa Aulis ja tunnusti, että esimerkki innosti suomalaisetkin maistamaan veitsenterävistä hampaistaan tunnetun petokalan lihaa.

Auliksen mukaan paikalliset suhtautuvat ystävällisesti vieraisiin

Pitkän työrupeaman perinteisellä Finnjetillä tehneet Aulis Virtanen ja Jari Haapameri lähtivät ensimmäisen kerran Brasiliaan viisi vuotta sitten. Tuolloin pontimena oli puhdas seikkailunhalu, mutta sittemmin kaksikko on suunnannut matkansa samoihin maisemiin silkasta rakkaudesta maahan.

- Olemme jutelleet Jarin kanssa moneen kertaan, että Brasilia tulee olemaan mei-

dän eläkevuosiemme kotimaa. Sikäläiset ihmiset ovat erittäin ystävällisiä vieraita kohtaan, vaikka emme puhuneetkaan vielä kovin kummoista portugalia. Mikä miellyttävintä, on hintatasokin Suomeen verrattuna hyvinkin kohtuullinen, Virtanen selvittää.

Haapameren ja Virtasen viimeisimmän yhteisen matkan ehdoton kohokohta oli Amazonille suuntautunut matka. Liikkeelle lähdettiin Manauksen kaupungista jokilaivalla ja matka suuntautui kohti rannikkoa.

- Serenaden parfyymishopissa työskentelevä Irmeli Sokka kertoi meille, että hänen serkkunsa asuu Manauksessa ja tietysti otimme mieheen yhteyttä. Muun muassa Nokia-Siemensille töitä tehnyt Arto Sokka on naimisissa paikallisen naisen kanssa. Hän on suunnitellut aloittavansa retkien järjestämiseen ja kalastukseen keskittyvän yrityksen Amazonilla. Asiakkaat olisivat lähinnä suomalaisia ja muita eurooppalaisia. Kaiken pitäisi olla kunnossa marraskuussa, kun lähdemme seuraavan kerran Brasiliaan, Aulis kertoo.

Suomalaiskaksikko pääsi nauttimaan myös aidosta brasilialaisesta karnevaalitunnelmasta pienessä Puerto Securon kaupungissa, joka on paikallisen väen suosiossa oleva rantaturismin kohde.

- Musiikki soi kaikkialla ja tytöt tanssivat kaduilla värikkäissä ja totuuden nimissä myös niukoissa asusteissaan. Jari on käynyt aikaisemmin Rion karnevaaleilla ja hänen mukaansa Puerto Securon bahiakarnevaalista puuttuu täysin isomman tapahtuman kaupallisuus, Virtanen vertaa.

Rio de Janeirossa Jari Haapameri ja Aulis Virtanen hakeutuivat edellisiltä matkoilta tutuksi tulleeseen satamaan ja sieltä edelleen merimieshotelli Pumaan, jonka vakioasiakaskunta koostuu lähinnä filippiiniläisistä, kreikkalaisista ja muista maista peräisin olevista merimiehistä.

- Huone maksoi kahdelta hengeltä reilut kymmenen euroa, joten sitä ei tosiaankaan voinut sanoa kalliiksi. Hotellissa oli hintalaatusuhde kohdallaan. Sitä voi suositella muillekin siihen suuntaan lähteville. Tosin varauksella, koska seutu on rauhatonta satama-aluetta, sanoo Aulis Virtanen

teksti: Asko Tanhuanpää kuvat: Aulis Virtanen ja Jari Haapameri

Merileväpäähineet uimalakkeina

Manauksen kuulu Oopperatalo

Jokilaivan kokki valmistaa liharuokaa

Suklaantekoa Puerto Securossa

Aulista ja Jaria ei koti-ikävä päässyt vaivaamaan

silja serenades män förlorade sina hjärtan till Brasilien

FRån ReGnsKoG TIll KARneVAlsyRA

Vår fångst bestod av både ödlor och rovfiskar

Aulis Virtanen och Jari Haapameri som jobbar på nattklubben Club Ball på Silja Serenade har förlorat sina hjärtan till Brasilien. Haapameri har redan fem gånger besökt staten som är Sydamerikas största till arealen och också Virtanen kan efter sitt fjärde besök kalla sig en veteran som Brasilienresenär. Senast tillbringade duon sju veckor i landet under tiden januari-mars.

- I ett jättestort land som Brasilien finns det något för en var. Inom vårt program rymdes pirayafiske i Amazonernas regnskog, traditionell atmosfär av sjömansliv i Rio de Janeiro och äkta karnevalsyra i staden Porto Seguro. Med hjälp av gamla kontakter erbjöds vi också möjligheten att göra ett besök hos en lokal indianhövding, berättar Virtanen.

- Vår indianske vän som bodde i Logoa Marmory vid Amazonfloden hade två hustrur och hela 28 barn. Han ansåg att hemligheten bakom både hög ålder och vi-

Längs Amazonfloden färdades vi med säregna flodbåtar

rilitet var att regelbundet äta pirayor och dricka guarana, skrattar Aulis och erkänner att exemplet uppmuntrade också finländarna att smaka på köttet av fisken som är känd för sina knivskarpa tänder.

Aulis Virtanen och Jari Haapameri, som gjort ett långt dagsverke på traditionella Finnjet, åkte för fem år sedan till Brasilien för första gången. Då sporrades de mest av ren äventyrslusta, men därefter har duon styrt kosan mot samma landskap av pur kärlek till landet.

- Vi har många gånger pratat med Jari om att Brasilien kommer att vara vårt hemland då vi pensionerats. Människorna där är synnerligen vänliga mot besökare, trots att vår portugisiska inte ännu är så mycket att skryta med. Och mycket trevligt är också att prisnivån är synnerligen måttlig jämfört med den i Finland, förklarar Virtanen.

Den absoluta höjdpunkten under Haapameris och Virtanens senaste gemensamma resa var en färd till Amazonfloden. Från staden Manaus startade resan med flodbåt ut mot kusten.

- Irmeli Sokka, som jobbar i Serenades parfymshop, berättade att hennes kusin bor i Manaus, och det var klart att vi tog kontakt med honom. Arto Sokka, som bland annat jobbat för Nokia-Siemens, är gift med en kvinna hemma från Manaus. Han har planerat att starta ett företag som organiserar resor och fiske i Amazonområdet. Kunderna skulle närmast vara finländare och andra européer. Allt borde redan fungera i november då vi nästa gång reser till Brasilien, berättar Aulis.

Duon från Finland hade också tillfälle att avnjuta äkta brasiliansk karnevalsyra i den lilla staden Porto Seguro, som för de lokala invånarna är ett populärt mål för strandturism.

- Musiken ljöd överallt och flickorna dansade på gatorna i sina färggranna, och i san-

De trevliga männen hittade sällskap överallt

Indianen i Lagoa Marmory har två hustrur och 28 barn. Aulis tog vara på tipset. Att äta pirayor ökar enligt indianerna viriliteten.

ningens namn, också mycket knappt tilltagna klädesplagg. Jari har tidigare besökt karnevalerna i Rio, och enligt honom saknar Porto Seguros bahiakarneval helt de större evenemangens kommersiella inslag, jämför Virtanen.

I Rio de Janeiro sökte Jari Haapameri och Aulis Virtanen sig till hamnen, som redan hunnit bli bekant under tidigare resor, och vidare till sjömanshotellet Puma, vars stamkunder närmast är filippiner, greker och sjömän från andra länder.

- Rummet kostade dryga tio euro för två personer, så man kan verkligen inte säga att det är dyrt. I hotellet är pris och kvalitet i balans. Man kan rekommendera det också åt andra på väg i den riktningen. Visserligen med en viss reservation, det är beläget inom det oroliga hamnområdet, säger Aulis Virtanen.

text: Asko Tanhuanpää

bilder: Aulis Virtanen och Jari Haapameri

meRImIesPAlVeluToImIsTon HAllITuKsen ToImInTAKeRTomus VuodelTA 2008

Ulkomaan merikuljetukset laskivat hieman, sillä vienti väheni heinäkuusta lähtien. Siihen vaikutti syksyllä alkanut maailmanlaajuinen suhdannekäänne ja kansainvälinen rahoituskriisi. Kuljetustarpeiden vähenemisen ja rahtihintojen alenemisen vuoksi laivoja oli poissa liikenteestä tai ne ajoivat harvennetulla aikataululla.

Suomalaisen tonniston osuus ulkomaan meriliikenteessä nousi hieman. Tähän vaikutti ulkomaanliikenteen kauppalaivaston kasvu. Toimivan tonnistoveron valmistuminen siirtyi seuraavalle vuodelle.

Matkustajaliikenteessä kasvua oli Suomen ja Viron välisessä liikenteessä. Tähän vaikutti Viking Linen ja Tallink Siljan uusien nopeiden matkustaja-alusten tulo liikenteeseen. Reitillä liikennöineiden pikaalusten määrä väheni silti johtuen kiristyneestä kilpailutilanteesta. Ulkomaisilla risteilyaluksilla Suomessa käyneiden määrä lisääntyi 32 prosenttia.

Vuosaaren uusi satama otettiin käyttöön marraskuun loppupuolella. Keväällä Merimiespalvelutoimisto ja Suomen Merimieskirkko alkoivat rakentaa Vuosaaren satamaan merimieskeskusta (Helsinki Seafarer’s Centre). Keskus ei valmistunut sovitussa aikataulussa, vaan sen käyttöönotto siirtyi seuraavan vuoden tammikuulle.

Elokuvia ja kirjoja vaihdettiin hieman edellisvuotta enemmän. Ensimmäiset teräväpiirtoelokuvat toimitettiin laivoille. Vieraskielisiä kirjoja hankittiin lisääntyneen kysynnän vuoksi aiempaa enemmän.

Kursseja järjestettiin saman verran kuin edellisvuonna. Osallistujien määrä laski vähän. Suurin syy siihen oli perustason ATK-kurssien kysynnän väheneminen. Vastaavasti liikuntaa ja työhyvinvointia edistäviä kursseja oli suunniteltua enemmän.

Merenkulkijoiden harrastenäyttelyyn töitään lähettäneiden määrä lisääntyi monen vuoden laskun jälkeen. Osaltaan siihen vaikutti digitaalisen valokuvauksen suosion kasvu myös merenkulkijoiden keskuudessa.

Asiamiesten tekemät laivakäynnit lisääntyivät. Merenkulkijat käyttivät paljon Mepan nettipisteitä. Lisäksi ulkomaisille aluksille lainattiin satamissa kannettavia tietokoneita yhteydenpitoa ja uutispalvelua varten. Kansainvälisen merimiespalvelusopimuksen mukaisesti toimitettiin runsaasti ulkomaisia sanomalehtiä laivoille.

Urheilutoiminnassa joukkuelajeihin osallistui useita laivajoukkueita. Yleisurheiluun osallistuneiden merenkulkijoiden määrä kasvoi hieman monen vuoden laskun jälkeen. Mepan varaamilla sali- ja hallivuoroilla oli paljon käyttäjiä.

Vuoden loppupuolella neuvoteltiin ensimmäinen uuden merimiespalvelulain mukainen palvelu- sopimus Viking Linen XPRS-alukselle. Sopimus astuu voimaan vuoden 2009 alusta.

Kiinteistö Linnankatu 3 vapaana olleet liiketilat saatiin vuokrattua. Rakentamisen kalleuden vuoksi julkisivukorjausta ei tehty. Ruissalon kesäpaikassa oli kävijöitä hieman edellisvuotta vähemmän. Sitä vastoin Mepan lapinmajojen käyttö lisääntyi.

TIedoTus

VAPAAVAHTI

Vapaavahti-lehti ilmestyi neljä kertaa kaksikielisenä ja nelivärisenä. Lehdissä tiedotettiin MEPAn järjestämistä palveluista, tapahtumista ja kursseista sekä merenkulkijoiden vapaa-ajan toiminnasta.

Vuoden 2008 lehdissä keskityttiin MEPAn omaan toimintaan sekä merenkulkijoiden terveyteen ja työhyvinvointiin. Laivajoukkueiden urheilutapahtumat raportoitiin laajalti. Merenkulkijoista ja alalla työskentelevistä henkilöistä tehtiin haastatteluja. Merenkulkijoiden omia juttuja julkaistiin säännöllisesti

MEPAn opintotoiminnasta, kirjallisuudesta ja kulttuuritarjonnasta kerrottiin monipuolisesti. Liikuntalajeista, käden taidoista ja luovista harrastuksista oli runsaasti juttuja ja kuvia. Merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvauskilpailun parhaat kuvat esiteltiin ja merenkulkijoiden ottamia kuvia käytettiin lehden kuvituksessa runsaasti.

Päivälehtien merenkulkuaiheisista kirjoituksista koottiin Vapaavahti-uutisia liitteeksi. Vuoden 2009 kursseja ja MEPAn palveluita esiteltiin Vapaavahdin liitteessä. Laivojen ja merenkulun sidosryhmien lisäksi lehteä lähetettiin merenkulusta kirjoittaville tiedotusvälineille sekä tilaajille. Vapaavahdin kokonaissivumäärä oli 226 (220) ja vaihteli 56:sta 60:een. Lehden kokonaispainosmäärä oli 2500 kpl, josta noin 100 lähetettiin ulkomaille.

(suluissa vuoden 2007 luvut)

MUU TIEDOTUS

MEPAn suomenkielisiä internetsivuja uudistettiin. Vapaavahti siirrettiin luettavaksi myös internetissä. Sähköpostin välityksellä toimitettiin viikoittain kotimaisista ja ulkomaisista tietolähteistä koottuja merenkulun uutisia noin 90 laivalle.

Merenkulun lehdistön, paikallisradioiden sekä kotisivujen kautta tiedotettiin MEPAn kulttuuri- ja urheilutapahtumista sekä muista palveluista. MEPAn kursseista ja liikuntaohjelmista jaettiin mainoksia laivahenkilökunnille.

Merenkulkijoiden harrastenäyttelyt ja merimiesurheilu saivat myönteistä julkisuutta rannikkokaupunkien tiedotusvälineissä. MEPAn toiminnasta tiedotettiin omilla kursseilla, merenkulkualan opiskelijoille, eri näyttelyiden yhteydessä sekä lehtihaastatteluissa.

leHTIPAlVelu

Ulkomaille tilattavien päivälehtien määrää supistettiin jakelun hidastumisen ja postituskulujen kallistumisen johdosta. MEPAlla oli vuoden 2008 lopussa 5 (7) lehtipistettä ulkomaiden satamissa, joihin oli tilattu 4 (9) Helsingin Sanomien ja 1 (5) Hufvuds-

tadsbladetin vuosikertaa. Sanoma- ja aikakauslehtiä tilattiin merenkulkijoille Hankoon, Raumalle, Mäntyluotoon, Kaskisiin, Raaheen, Ouluun, Kemiin ja Saimaan kanavalle. Aluksille välitettiin 1994 (2061) lehtipakettia postin, meklareiden ja lentoaseman palvelupisteen kautta.

Suomen satamissa vieraileville ulkomaisille merenkulkijoille tilattiin lehtiä Saksasta, Ruotsista, Puolasta, Englannista, Hollannista, Venäjältä, Virosta ja Filippiineiltä. Lehtivalikoimaa täydennettiin irtonumeroita hankkimalla. Ulkomaisille merenkulkijoille toimitettiin myös sähköpostiuutisia yhteistyössä muiden merimiespalveluorganisaatioiden kanssa.

eloKuVAPAlVelu

Laivoille välitettiin elokuvia sekä televisiosta nauhoitettuja kotimaisia näytelmiä, viihdeja asiaohjelmia. Tv-ohjelmia nauhoitettiin yhteensä 70 (66) kpl. Lisäksi toivomusten mukaan toimitettiin myös harrasteohjelmia.

Elokuvia vaihdettiin yhteensä 24 807 (24 446) kpl. Vaihtokertoja oli 1 677 (1 673), joista pääosa 974 (992) tapahtui Helsingin toimistosta. Elokuvat toimitettiin laivoille asiamiesten, yhdyshenkilöiden, vaihtomiesten ja Merimieskirkkojen välityksellä.

Elokuvapalvelussa oli kertomusvuonna mukana 153 (156) laivaa.

oPInToToImInTA

MEPA järjesti 69 (69) kurssia, joille osallistui 680 (692) merenkulkijaa. Atk-kurssien kysyntä väheni edellisvuoteen verrattuna. Harrastekursseista suosituin oli hopeaketjukurssi. Edellisvuosien tapaan perheliikunta ja päiväretkiä Ylläksellä olivat suosittuja. Ahvenanmaalla MEPAn ruotsinkieliset kurssit järjesti Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis).

Merenkulkijoille lainattiin kielikursseja, ATK-kirjallisuutta ja muuta itseopiskelumateriaalia.

KIRjAsToPAlVelu

Kirjastoja vaihdettiin asiamiesten, postin, matkahuollon sekä yhdyshenkilöiden välityksellä 471 (463) kertaa.

Helsingin laivakirjastossa vieraili vuoden aikana runsaasti lainaajia. Moniin laivoihin henkilökunta kävi itse valitsemassa kirjastot tai lähetti toivelistat.

Jokaisella suomalaisaluksella oli 35- 250 suomen- ja ruotsinkielistä kirjaa käsittävä kirjasto, joka vaihdettiin tarpeen mukaan. Henkilökunnan kansainvälistymisen vuoksi kirjastoihin lisättiin mm. venäjän-, englannin- ja etenkin vironkielisiä kirjoja.

Suomen satamissa vierailevilla ulkomaisilla aluksilla kierrätettiin kirjoja mahdollisuuksien mukaan.

Vapaavahdissa julkaistiin edelleen kirja- ja kirjailijaesittelyitä sekä haastatteluja.

lIIKunTA

Toimintavuonna kiinnostivat merenkulkijoita eniten joukkuelajit. Salibandyssä, jalkapallossa ja jääkiekossa osallistujia oli paljon. Yleisurheilussa oli hieman edellisvuotta enemmän osallistujia. Golfin suosio säilyi ennallaan.

Toimintavuonna järjestettiin 25 (21) liikuntakurssia ja liikunnallista Voi Hyvin kurssia, joille osallistui 325 (279) merenkulkijaa. Merenkulkijoille järjestettiin myös tutustumistapahtumia eri liikuntaharrastuksiin, kuten seinäkiipeilyyn, keilailuun, jousiammuntaan ja ratsastukseen.

Presidentti Urho Kekkosen kiertopalkinnon, Kekkosen Kannun, sai ms Gabriella, jonka miehistö osallistui menestyksekkäästi MEPAn järjestämiin salibandy-, jääkiekko- ja jalkapalloturnauksiin, sekä yleisurheiluun.

Kaarinassa järjestetyn salibandyturnauksen voitto meni Gabriellalle. Pajulahden jääkiekkoturnauksen voitti Isabella. Salon jalkapalloturnauksen paras oli Mariellan joukkue. Laivojen yleisurheilumestari oli Swegard.

Merenkulkijat kilpailivat henkilökohtaisista mestaruuksista trap -ammunnassa, golfissa ja sulkapallossa. Sisäsoudussa otettiin vastaan itse suoritettuja ranking -tuloksia. Vuoden merimiesurheilijaksi valittiin kokkistuertti Rauni Söderlund Botnicalta.

Merenkulkijoiden käyttöön varattiin liikuntatiloja Kotkassa, Turussa, Maarianhaminassa ja Helsingissä. Kuntosalipalveluja käytti n 18.600 (18.800) merenkulkijaa. Yleisurheiluun osallistui 171 (147) merenkulkijaa. Liikuntasaleja käytti 880 (920) ja jäähalleja 810 (744) merenkulkijaa.

Helsingissä ja Turussa pelattiin 21 (24) kansainvälisen sarjan jalkapallopeliä. Risteilylaivojen miehistöille järjestettiin tiloja koripallon ja jalkapallon harjoitteluun

HARRASTUS- JA VIRKISTYSTOIMINTA

Merenkulkijoiden harrastekatselmus järjestettiin 36:nen kerran. Siihen osallistui 46 (34) harrastajaa,

joiden työt koostuivat mm. pienoismalleista, maalauksista, köysitöistä, keramiikka- ja käsitöistä sekä valokuvista.

Parhaista kilpailutöistä koottu näyttely oli esillä Helsingin merimiesklubilla 14.3.30.3.2008.

Kotkan Meripäivien yhteydessä järjestettiin perinteinen merimieskulttuuritapahtuma yhdessä

Kotkan kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. Harrastetöistä ja merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvauskilpailun parhaista kuvista oli näyttely Kotkan pääkirjastossa.

Merenkulkijoiden pohjoismaiseen valokuvauskilpailuun osallistuttiin kaksikymmentäensimmäisen kerran ja valokuvia siihen lähetettiin yhteensä 1085 kpl (939). Kilpailun voitti merenkulun opiskelija Michael Nord Ruotsista.

Helsingin satamassa vierailleiden alusten henkilökunnalle järjestettiin taide- ja tutustumisretkiä eri kohteisiin. Ylläsjärvellä sijaitsevien MEPAn lomahuoneistojen käyttöaste oli 50,7 (49) prosenttia.

KAnsAInVälInen yHTeIsTyÖ

Pohjoismainen päällikkökokous pidettiin 05.11 Haugesundissa. Kokouksessa käsiteltiin pohjoismaisten kysymysten lisäksi kansainvälisen merimiesurheilun tulevaisuutta ja muita kansainvälisiä merimiespalveluasioita.

Kansainvälisen Merimiespalvelukomitean (ICSW) vuosikokous pidettiin 14.03 Venetsiassa. Kokouksessa keskusteltiin komitean rahoituksen turvaamisesta, kun ITFST maksama ylimääräinen tuki loppuu. Lisäksi saatiin raportit työohjelmista ja mietittiin uusia painopistealueita. Komitean presidiumin kokoukset pidettiin Lontoossa 30.06-01.07 ja 01-02.09.

Kansainvälisen Merimiesurheilukomitean (ISS) tekninen valiokunta kokoontui 03.12 Haugesundissa. Kokouksessa vahvistettiin kuluneen vuoden urheilutulokset ja päätettiin seuraavan vuoden urheilutapahtumista.

KoTImAInen yHTeIsTyÖ

Yhteistyössä Merimieseläkekassan kanssa osallistuttiin kahden varustamon yli 40-vuotiaille naistyöntekijöille ja -esimiehille tehtyyn työhyvinvointitutkimukseen. Tulosten analysointi ja mahdolliset jatkohankkeet siirtyivät seuraavalle vuodelle.

Turun aluetyöterveyslaitoksen ja Tallink Siljan kanssa neuvoteltiin laajasta työhyvinvointihankkeesta Silja Euroopan henkilökunnalle.

Merimiespalvelutoimiston ja Suomen Merimieskirkon yhteistyöryhmä keskittyi Vuosaaren Merimieskeskuksen (Helsinki Seafarer’s Centre) rakentamiseen.

Merimiespalvelutoimistoa tukivat taloudellisesti seuraavat satamakaupungit: Helsinki, Kotka, Turku ja Kemi.

AsIAmIes- jA

KluBIToImInTA

HELSINKI

Helsingin asiamiehet tekivät Porvoosta Hankoon käsittävällä toimialueellaan 1943 (1951) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 196 (212) kertaa, ja elokuvia 551 (589) kertaa. Liikuntatapahtumiin osallistui 1220 (1162) merenkulkijaa.

Ulkomaisille merenkulkijoille järjestettiin liikuntatapahtumia, kuljetuspalveluita sekä kiertoajeluita. Laivakäyntien yhteydessä toimitettiin ulkomaisia lehtiä, sekä kierrätettiin videokasetteja ja kirjoja laivojen välillä. Merenkulkijoiden yhteydenpitoa kotimaihinsa on edistetty välittämällä puhelukortteja, sekä lainaamalla matkapuhelimia. Helsingissä vieraileville laivoille lainattiin langattomalla internet-yhteydellä varustettuja kannettavia tietokoneita.

Helsingin Merimiesklubilla oli internetyhteydellä varustettuja tietokoneita merenkulkijoiden vapaassa käytössä. Niitä käytti 2900 (2550) merenkulkijaa. Vierailuja klubilla ja käyntejä kuntosalilla kirjattiin noin 16 000 (16000), sauna- ja kokoustiloja varattiin 11 (29) kertaa.

Hangon ja Inkoon internet-pisteitä käytti 541 (818) merenkulkijaa.

Helsingin asiamies hoiti merimiespalvelutehtäviä Rotterdamissa (25.11-4.12)

KOTKA

Kotkan aisamies teki kertomusvuonna toimialueellaan Kotkan, Haminan, Loviisan ja Lappeenrannan satamissa 1632 (1465) laivakäyntiä. Kirjastoyksikköjä vaihdettiin 47 (89) kertaa. DVD-elokuvapaketteja vaihdettiin 204 (246) kertaa.

Lisäksi jaettiin käytöstä poistettuja VHSfilmejä Kädestä käteen-paketteina ulkolaisille aluksille. Kuljetuspalveluja MEPAn autolla tarjottiin 12 (26) kertaa.

Kansainvälisiä pre paid-puhelukortteja

myytiin yhteistyössä Haminan Merimieskirkon kanssa. MEPA-infotilaisuuksia pidettiin 3 (1) merenkulkualan opiskelijaryhmille.

Kotkan Meripäivien aikana kävi 388 (359) vierasta tutustumassa merenkulkijoiden harrastenäyttelyihin.

TURKU

Turun sivutoimiston toimialueella tehtiin 1255 (1063) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 151 (108) kertaa ja elokuvia 417 (332). Kuljetuspalveluja sai 108 (179) merenkulkijaa.

Turussa järjestettiin 17 (19) MEPAn kurssia, joille osallistui 151 (156) merenkulkijaa. Opintopaketteja lainattiin 3 (4 ) kpl.

Kuntosalikävijöitä oli 2634 (2788). Liikuntatoimintaan osallistui 1377 (1905) merenkulkijaa. Mepalassa kävi 2408 (2449) vierailijaa.

YHDYSHENKILÖT

Yhdyshenkilöt tekivät kertomusvuonna 2662 (2703) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 77 (54) ja elokuvia 82 (103) kertaa. Kuljetuspalveluja annettiin 32 (90) merenkulkijalle. Kaskisen nettipistettä käytettiin 766 (789) kertaa.

TOIMIHENKILÖT

HELSINKI: toimitusjohtaja Martti Karlsson, yleissihteeri Sirpa Kittilä, AV-sihteeri Heli Myllykangas, toimitussihteeri Pekka Karppanen, asiamies Jaakko Aarninsalo, asiamies Niklas Peltola, kirjastosihteeri Milja Nitovuori, toimistosihteeri Paula Suhonen, taloussihteeri Gerd Grabber, siivooja Auli Liukkonen.

KOTKA: asiamies Risto Nikula

TURKU: asiamies Juhani Laine, asiamies Juha Toivanen

YHDYSHENKILÖT

HANKO: Jani Hedback

INKOO: Tom Björklöf

KASKINEN: Jarmo Nordback

KEMI: Pia Vestenius

LAPPEENRANTA: Nico Silvast

RAAHE: Petri Leskelä

RAUMA: Tero Reingoldt, Eija Tuorila

OULU: Antti Härö

PALVELUTILASTO

HAllInTo

EDUSTAJISTO

Merimiespalvelutoimiston edustajistoon kuuluivat kertomusvuonna seuraavat henkilöt (edustajien varajäsenet suluissa):

T YÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN EDUSTAJA

Puheenjohtaja

lainsäädäntöjohtaja Tarja Kröger (hallitussihteeri Seija Jalkanen)

LIIKENNE JA

VIESTINTÄMINISTERIÖN EDUSTAJA

Varapuheenjohtaja

toimistopäällikkö Ove Hagerlund (merenkulun tarkastaja Marko Rahikainen)

VALTIOVARAINMINISTERIÖN EDUSTAJA

työmarkkinalakimies Pirkko Janas (työmarkkinalakimies Mika Saarinen)

LAIVANVARUSTAJIEN EDUSTAJAT

merihenkilöstöpäällikkö Ulla Häkkinen (merihenkilöstöpäällikkö Lena Marcus)

merihenkilöstöpäällikkö Outi Byckling (johtaja Erkki Kotiranta) merihenkilöstöpäällikkö Mikaela Björkholm (merihenkilöstöpäällikkö Thomas Doepel)

merihenkilöstöpäällikkö Bengt Björkholm (OTM Linda Langh)

MERENKULKIJOIDEN EDUSTAJAT

Miehistö

korjausmies Rauno Mutka (keittiömestari Tarja Rännäli) tarjoilija Arja Ahonen (kokki Anu Ryökkynen)

Kansipäällystö

merikapteeni Carl-Henrik Järvinen (varatoiminnanjohtaja Risto Blomquist)

Konepäällystö

konemestari Markku Suni (konemestari Harri Piispanen)

Edustajiston varsinainen kokous pidettiin 18.4. Siinä käsiteltiin Merimiespalvelulain (447/2007) 15. §:n mukaan edustajistolle kuuluvat asiat sekä tulo- ja menoarvioluonnos

HAllITus

Merimiespalvelutoimiston hallitukseen kuuluivat kertomusvuonna seuraavat henkilöt (varajäsenet suluissa):

T YÖ- JA

ELINKENOMINISTERIÖN EDUSTAJA

hallitusneuvos Esa Lonka (hallitusneuvos Raila Kangasperko)

LAIVANVARUSTAJIEN EDUSTAJAT

asiantuntija Tero Jokilehto (asiantuntija Jukka Kantola) asiantuntija Kimo Kostiainen (johtaja Olof Widén)

MERENKULKIJOIDEN EDUSTAJAT

Miehistön edustajat

liittosihteeri Pekka Teräväinen (24.7 asti )

liittosihteeri Kenneth Bondas (alkaen 25.7), Suomen MerimiesUnioni (toimitsija Satu Silta)

Päällystön edustajat

merikapteeni Veikko Engren, Suomen Laivanpäällystöliitto (merikapteeni Pekka Partanen) sähkömestari Pekka Savikko, Suomen Konepäällystöliitto (asiamies Reima Angerman)

TIlInTARKAsTusKeRTomus

Suomen Merimieskirkko ry:n edustaja pääsihteeri Sakari Lehmuskallio

Hallituksen puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Esa Lonka ja varapuheenjohtajana hallitusneuvos Raila Kangasperko. Hallitus kokoontui kolme kertaa toimintavuoden aikana.

Merimiespalvelutoimiston nimen ovat olleet oikeutettuja kirjoittamaan Esa Lonka ja Martti Karlsson yhdessä tai kumpikin heistä erikseen hallituksen jäsenen Tero Jokilehdon tai Pekka Teräväisen tai toimiston av-sihteeri Heli Myllykankaan kanssa.

Tilintarkastajina ovat toimineet KHT Heidi Vierros sekä tilintarkastusyhteisö KPMG Oy Ab ja KPMG:n nimeämänä tilintarkastajana KHT Outi Hieta. Varatilintarkastajana toimi KHT Jari Nurmi.

Merimiespalvelutoimiston taloudellinen asema ilmenee oheisesta taseesta ja tuloslaskelmasta.

Helsingissä 19. helmikuuta 2009

Merimiespalvelutoimiston edustajiston varsinaiselle kokoukselle

Olemme tarkastaneet Merimiespalvelutoimiston kirjanpidon, tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja hallinnon tilikaudelta 1.1. - 31.12.2008. Tilinpäätös sisältää taseen, tuloslaskelman ja liitetiedot.

Hallituksen ia toiminnanjohtajan vastuu

Hallitus ja toiminnanjohtaja vastaavat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta ja siitä, että ne antavat oikeat ja riittävät tiedot Suomessa voimassa olevien tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti. Hallitus vastaa kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan asianmukaisesta järjestämisestä ja toiminnanjohtaja siitä, että kirjanpito on lain mukainen ja että varainhoito on luotettavalla tavalla järjestetty.

Tilintarkastajan velvollisuudet

Tilintarkastajan tulee suorittaa tilintarkastus Suomessa noudatettavan hyvän tilintarkastustavan mukaisesti ja sen perusteella antaa lausunto tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta. Hyvä tilintarkastustapa edellyttää ammattieettisten periaatteiden noudattamista ja tilintarkastuksen suunnittelua ja suorittamista siten, että saadaan kohtuullinen varmuus siitä, että tilinpäätöksessä tai toimintakertomuksessa ei ole olennaisia virheellisyyksiä ja että hallituksen jäsenet ja toiminnanjohtaja ovat toimineet Merimiespalvelutoimistosta annettujen säädösten mukaisesti.

Tilintarkastustoimenpiteillä tulisi varmistua tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen lukujen ja muiden tietojen oikeellisuudesta. Toimenpiteiden valinta perustuu tilintarkastajan harkintaan ja arvioihin riskeistä, että tilinpäätöksessä on väärinkäytöksestä tai virheestä johtuva olennainen virheellisyys. Tarvittavia tarkastustoimenpiteitä suunniteltaessa arvioidaan myös tilinpäätöksen laadintaan ja esittämiseen liittyvää sisäistä valvontaa. Lisäksi arvioidaan tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen yleistä esittämistapaa, tilinpäätöksen laatimisperiaatteita sekä johdon tilinpäätöksen laadinnassa soveltamia arvioita.

Tilintarkastus on toteutettu Suomessa noudatettavan hyvän tilintarkastustavan mukaisesti.Käsityksemme mukaan olemme suorittaneet tarpeellisen määrän tarkoitukseen soveltuvia tarkastustoimenpiteitä lausuntoamme varten.

Lausunto

Lausuntonamme esitämme, että tilinpäätös ja toimintakertomus antavat Suomessa voimassa olevien tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot Merimiespalvelutoimiston toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot ovat ristiriidattomia.

Helsingissä 23. helmikuuta 2009

Heidi Vierros

Outi Hieta KHT KHT

sTyRelsen FÖR sjÖmAnsseRVICeByRåns

VeRKsAmHeTsBeRäTTelse FÖR åR 2008

Utrikessjötransporterna minskade något, då exporten började sjunka i juli. Till det bidrog den världsomfattande konjunktursvängning som börjat under hösten och den internationella finanskrisen. På grund av det minskade behovet av transporter och sjunkande fraktpriser togs fartyg ur trafik eller trafikerade med glesare tidtabeller.

Det finska tonnagets andel av utrikessjöfarten ökade något. Till det medverkade utrikeshandelsflottans tillväxt. Beredningen av en fungerande tonnageskatt framsköts till följande år.

För passagerartrafikens del skedde tillväxt för trafiken mellan Finland och Estland. Till det bidrog att Viking Line och Tallink Silja satte in nya snabba passagerarfartyg i trafiken. Antalet snabbgående fartyg på rutten minskade trots allt på grund av den hårdnande konkurrensen. Antalet passagerare på utländska kryssningsfartyg som anlöpte finska hamnar ökade med 32 procent.

Den nya hamnen i Nordsjö togs i bruk i slutet av november. Under våren började Sjömansservicebyrån och Sjömanskyrkan bygga ett sjömanscentrum (Helsinki Seafarers’ Centre) i Nordsjö hamn. Centret blev inte färdigt enligt överenskommen tidtabell, och ibruktagandet framsköts till januari följande år.

Något flera filmer och böcker byttes än föregående år. De första Blu-ray-filmerna levererades till fartygen. På grund av ökad efterfrågan anskaffades mera böcker på främmande språk än tidigare.

Lika många kurser arrangerades som under det föregående året. Antalet deltagare minskade något. Största orsaken låg i minskad efterfrågan på ADB-kurser på grundnivå. Däremot hölls flera motionsoch arbetshälsofrämjande kurser än planerat.

Antalet sjöfarare som skickat in sina alster till sjöfolkets hobbymönstring ökade efter en nedgång under många år. En bidragande orsak till det var att fotografering med digitalkamera vunnit ökande popularitet också bland sjöfararna.

Ombudens fartygsbesök ökade. Sjöfararna använde flitigt SSB:s internetpunkter. Dessutom lånade man ut bärbara datorer för kommunikation och nyhetstjänst åt utländska fartyg i hamnarna. I enlighet med den internationella konventionen om sjömansservice levererades rikliga mängder av utländska tidningar till fartygen.

Ett flertal fartygslag deltog i olika laggrenar inom idrottsverksamheten. Antalet sjöfarare som deltog i friidrotten ökade något efter att ha minskat under flera år. De motionssalar och idrottshallar som SSB reserverat var i flitigt bruk.

Under slutet av året inleddes förhandlingar om det första serviceavtalet, i enlighet med den nya sjömansservicelagen, för Viking Lines XPRS-fartyg. Avtalet träder i kraft från början av år 2009.

De kontorsutrymmen som stått tomma i fastigheten Slottsgatan 3 uthyrdes. Reparationen av fasaden gjordes inte, på grund av de höga byggnadskostnaderna. Sommarvillan på Runsala hade något färre besökare än året tidigare. Däremot ökade användningen av fritidslägenheterna i Lappland.

FRIVAKT

Tidningen Frivakt utkom fyra gånger på två språk och i fyrfärg. I tidningen informerades om SSB:s tjänster, evenemang och kurser och om fritidsverksamhet för sjöfolk.

Under år 2008 fokuserade man i tidningen på SSB:s egen verksamhet samt på sjöfararnas arbetshälsa och välbefinnande. Om fartygslagens idrottsevenemang rapporterades ingående. Sjöfarare och personer som arbetar inom sjöfartsbranschen intervjuades. Sjöfararnas egna bidrag publicerades regelbundet.

Tidningen rapporterade mångsidigt om SSB:s kursverksamhet och om litteraturoch kulturutbud. Ett stort antal reportage med bilder publicerades om olika motionsgrenar, händighetsarbeten och skapande verksamhet. De bästa bilderna från sjöfolkets nordiska fototävling publicerades och en stor mängd av foton tagna av sjöfarare användes som illustrationer i tidningen.

Sjöfartsnyheter från dagspressen sammanställdes i bilagan Frivakt-nyheter. Kurserna år 2009 och SSB:s service presenterades i en bilaga till Frivakt. Förutom till fartygen och till sjöfartsorganisationerna skickades tidningen till medier som uppmärksammat sjöfarten samt till ett antal prenumeranter. Det totala antalet sidor var 226 (220) och varierade mellan 56 och 60. Upplagan omfattade 2500 exemplar, av vilka ca 100 skickades utomlands.

(inom parentes siffrorna för 2007)

ÖVRIG INFORMATION

SSB:s finskspråkiga hemsidor förnyades. Frivakt gjordes tillgänglig för läsning också i Internet.

Ungefär 90 fartyg fick varje vecka per epost sjöfartsnyheter sammanställda ur inhemska och utländska källor.

Via sjöfartsorganisationernas tidningar, lokalradio och SSB:s hemsidor förmedlades information om SSB:s kultur- och idrottsevenemang och om övrig service. Informationsblad om SSB:s kurser och idrottsprogram delades ut till fartygens personal.

Sjöfolkets hobbyutställningar och sjömansidrotten fick positiv publicitet i kuststädernas massmedia. Man informerade om SSB:s verksamhet på egna kurser, på möten för sjöfartsstuderande, i samband med olika utställningar och i tidningsintervjuer.

TIdnInGsTjänsT

På grund av långsam distribution och höjda postavgifter minskades antalet prenumerationer på dagstidningar till utlandet. I slutet av år 2008 hade SSB 5 (7) tidningsstationer i utländska hamnar. Till dem förmedlades 4 (9) årgångar av Helsingin Sanomat och 1 (5) årgång av Hufvudstadsbladet. SSB pre-

numererade på tidningar och tidskrifter för sjöfarare till Hangö, Raumo, Mäntyluoto, Kaskö, Brahestad, Uleåborg, Kemi och Saima kanal. Till fartygen förmedlades 1994 (2061) tidningspaket per post, via mäklare eller servicepunkten på Helsingfors-Vanda flygstation.

För utländska sjöfarare som besökte finländska hamnar beställdes tidningar från Tyskland, Sverige, Polen, England, Holland, Ryssland, Estland och Filippinerna. Tidningsutbudet kompletterades med inköp av lösnummer. I samarbete med andra sjömansserviceorganisationer sammanställdes också nyhetsbrev per e-post för utländska sjöfarare.

FIlmTjänsT

Filmer och inhemska skådespel, underhållnings- och faktaprogram inspelade från TV förmedlades till fartygen. Sammanlagt inspelades 70 (66) TV-program. Dessutom levererades hobbyprogram enligt önskemål.

Sammanlagt utbyttes 24 807 (24 446) filmer. Antalet utbyten var 1 677 (1 673), av vilka de flesta 974 (992) skedde i Helsingfors. SSB:s ombud och kontaktpersoner leverade filmerna till fartygen. Filmer byttes också via Sjömanskyrkorna och utbytesmanskap.

Sammanlagt var 153 (156) fartyg inskrivna i filmtjänst.

sTudIeVeRKsAmHeT

SSB ordnade 69 (69) kurser, i vilka sammanlagt 680 (692) sjöfarare deltog. Efterfrågan på ADB-kurser minskade jämfört med föregående år. Av hobbykurserna var silvertrådskursen mest populär. Liksom under tidigare år var familjemotion och Ylläsvandringar omtyckta. På Åland arrangerade SSB svenskspråkiga kurser i samarbete med Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis). Sjöfararna hade möjlighet att låna språkkurser, ADB-litteratur och annat material för självstudier.

KURSER

BIBlIoTeKsTjänsT

Bibliotek byttes sammanlagt 471 (463) gånger via ombud, post, Matkahuolto och kontaktpersoner. Skeppsbiblioteket i Helsingfors besöktes under året av ett stort antal låntagare. Till många fartyg avhämtade man personligen böcker som man själv valt på biblioteket eller så skickade man in önskelistor på böcker.

Varje finländskt fartyg hade ett bibliotek omfattande 35 - 250 finsk- och svenskspråkiga böcker, som byttes enligt behov. På grund av besättningarnas internationalisering skaffades mera böcker på bl.a. ryska, engelska och framförallt på estniska.

På de utländska fartyg som besökte finska hamnar byttes också böcker i mån av möjlighet. I Frivakt presenterades fortsättningsvis bok- och författarpresentationer och intervjuer.

moTIon

Under verksamhetsåret intresserade laggrenarna sjöfararna mest. I innebandy, fotboll och ishockey var antalet deltagare stort. I friidrott deltog något flera än föregående år. Golfens popularitet höll i sig.

Under verksamhetsåret ordnades 25 (21) motionskurser eller Må Bra-kurser med huvudvikt på motion. Sammanlagt deltog 325 (279) sjöfarare. Det ordnades också besök för att bekanta sig med olika grenar, såsom väggklättring, bowling, bågskytte och ridning.

President Urho Kekkonens vandringspris, Kekkonens Kanna tillföll ms Gabriella, vars besättning med stor framgång deltog i SSB:s turneringar i innebandy, ishockey och fotboll samt i friidrott.

Segern i innebandyturneringen i S:t Karins gick till Gabriella. Isabella vann ishockeyturneringen i Pajulahti. Mariellas lag var bäst i fotbollsturneringen i Salo. Swegard vann fartygslagens mästerskap i friidrott.

Sjöfararna tävlade i individuella mästerskapstävlingar i trap-skytte, golf och badminton. SSB upprätthöll en rankinglista för innerodd, till vilken man själv kunde meddela resultat. Kockstuert Rauni Söderlund från Botnica utsågs till Årets sjömansidrottare.

Motionsutrymmen reserverades för sjöfarare i Kotka, Åbo, Mariehamn och Helsingfors. Tjänster i konditionssalar utnyttjades av ca 18 600 (18 800) sjöfarare. I friidrott deltog 171 (147) sjöfarare. Bollsalar utnyttjades av 880 (920) och ishallar av 810 (744) sjöfarare.

I Helsingfors och Åbo spelades 21 (24) fotbollsmatcher i den internationella serien. För manskap på kryssningsfartyg reserverades utrymmen för att träna basket och fotboll.

HoBBy oCH ReKReATIon

Sjöfolkets hobbyutställning ordnades för trettiosjätte gången. Deltagarna var sammanlagt 46 (34) och de bidrog med bl.a. fartygsmodeller, målningar, reparbeten, keramik och handarbeten samt foton.

Av de bästa tävlingsbidragen sammanställdes en utställning som kunde ses på Helsingfors sjömansklubb under tiden 14.3 - 30.3.2008.

I samband med Kotka havsdagar arrangerades det traditionella sjömanskulturevenemanget i samarbete med Kotka stads kulturbyrå. En utställning sammanställd av hobbyarbeten och de bästa bilderna från den nordiska fototävlingen arrangerades på Kotka huvudbibliotek.

SSB deltog för tjugoförsta gången i sjöfolkets nordiska fototävling. Sammanlagt skickades 1085 (939) bilder in till tävlingen. Sjöfartsstuderande Michael Nord från Sverige vann tävlingen.

För personalen på fartyg som besökte Helsingfors ordnades besök på utställningar och exkursioner.

Beläggningsprocenten för SSB:s fritidslägenheter i Ylläs var 50,7 (49).

InTeRnATIonellT sAmARBeTe

Det nordiska chefsmötet hölls den 5.11 i Haugesund. Vid mötet diskuterades utöver det nordiska samarbetet också den internationella sjömansidrottens framtid och andra internationella sjömansserviceärenden.

Internationella Sjömansvälfärdskommittén (ICSW) höll sitt årsmöte i Venedig den 14.3. Vid mötet diskuterades tryggandet av kommitténs ekonomi, då ITFSF:s extra understöd upphör. Mötet fick också rapporter om arbetsprogrammen och man diskuterade nya tyngdpunkter för verksamheten. Kommitténs presidium sammanträdde i London 30.6 - 1.7 och 1 - 2.9.

Internationella Sjömansidrottskommitténs (ISS) tekniska utskott sammanträdde i Haugesund den 3.12. Vid mötet fastställdes idrottsresultaten under det gångna året och man fattade beslut om idrottsverksamheten under det kommande året.

sAmARBeTe I HemlAndeT

I samarbete med Sjömanspensionskassan deltog man i kartläggningen av arbetshälsotillståndet hos kvinnliga, fyrtio år fyllda ombordanställda på två rederier. Analysen av resultaten och möjliga uppföljningsprojekt uppsköts till följande år.

Underhandlingar fördes med Arbetshälsoinstitutet i Åbo och Tallink Silja om ett omfattande arbetshälsoprojekt för personalen på Silja Europa.

I arbetsgruppen för samarbete mellan Sjömansservicebyrån och Sjömanskyrkan fokuserade man på byggandet av Sjömanscentret (Helsinki Seafarers’ Centre) i Nordsjö.

Sjömansserviceverksamheten stöddes ekonomiskt av hamnstäderna Helsingfors, Kotka, Åbo och Kemi.

omBuds- oCH

KluBBVeRKsAmHeT

HELSINGFORS

Ombuden i Helsingfors gjorde 1943 (1951) fartygsbesök inom sitt serviceområde från Borgå till Hangö. Bibliotek byttes 196 (212) gånger och filmer 551 (589) gånger. I idrotts- och motionsevenemang deltog 1220 (1162) sjöfarare.

För utländska sjöfarare ordnades idrottsevenemang, transporter och rundturer. I samband med fartygsbesöken levererades utländska tidningar och videokassetter och böcker byttes ut mellan fartygen. För att underlätta sjöfararnas möjligheter att hålla kontakt med hemlandet förmedlade man telefonkort och lånade ut mobiltelefoner. På fartyg som besökte Helsingfors utlånades bärbara datorer med trådlös internetförbindelse.

På Helsingfors Sjömansklubb stod datorer med internetförbindelse avgiftsfritt till sjöfararnas disposition. De utnyttjades av 2900 (2550) sjöfarare. Ungefär 16 000 (16 000) besök på klubben och i motionssalen kunde noteras. Bastu- och mötesutrymmen reserverades 11 (29) gånger.

Internetpunkterna i Hangö och Ingå utnyttjades av 541 (818) sjöfarare.

Helsingforsombud skötte sjömansserviceuppgifter i Rotterdam (25.11 - 4.12).

KOTKA

Ombudet i Kotka gjorde under verksamhetsåret 1632 (1465) fartygsbesök inom sitt verksamhetsområde i Kotka, Fredrikshamn, Lovisa och Villmanstrand hamnar. Bibliotek byttes 47 (89) gånger och DVD-filmpaket 204 (246) gånger.

Därtill delades paket med avskrivna VHSfilmer ut till utländska fartyg.

Transport med SSB:s bil ordnades 12 (26) gånger.

I samarbete med Sjömanskyrkan i Fredrikshamn såldes internationella telefonkort. För sjöfartsstuderande hölls 3 (1) informationsmöten om SSB:s verksamhet.

Under Kotka Havsdagar bekantade sig 388 (359) besökare med sjöfararnas hobbyutställning.

ÅBO

Inom Åbo filialbyrås serviceområde gjordes 1255 (1063) fartygsbesök. Bibliotek byttes 151 (108) gånger och filmer 417 (332). Transporttjänst fick 108 (179) sjöfarare.

I Åbo arrangerades 17 (19) kurser, i dem deltog 151 (156) sjöfarare. Sammanlagt 3 (4) studiepaket utlånades.

Motionssalen besöktes av 2634 (2788) sjöfarare. I motions- och idrottsverksamhet deltog 1377 (1905) sjöfarare. Mepala hade 2408 (2449) besökare.

KONTAKTPERSONER

Kontaktpersonerna gjorde under året 2662 (2703) fartygsbesök. Bibliotek byttes 77 (54) och filmer 82 (103) gånger. Transporttjänst gavs åt 32 (90) sjöfarare. Internetpunkten i Kaskö utnyttjades 766 (789) gånger.

FUNKTIONÄRER

HELSINGFORS: verkställande direktör Martti Karlsson, allmänsekreterare Sirpa Kittilä, AV-sekreterare Heli Myllykangas, redaktionssekreterare Pekka Karppanen, ombud Jaakko Aarninsalo, ombud Niklas Peltola, bibliotekssekreterare Milja Nitovuori, byråsekreterare Paula Suhonen, ekonomisekreterare Gerd Grabber, städerska Auli Liukkonen.

KOTKA: ombud Risto Nikula

ÅBO: ombud Juhani Laine, ombud Juha Toivanen

KONTAKTPERSONER

HANGÖ: Jani Hedback

INGÅ: Tom Björklöf

KASKÖ: Jarmo Nordback

KEMI: Pia Vestenius

VILLMANSTRAND: Nico Silvast

BRAHESTAD: Petri Leskelä

RAUMO: Tero Reingoldt, Eija Tuorila

ULEÅBORG: Antti Härö

SERVICESTATISTIK

FÖRVAlTnInGen

REPRESENTANTSKAPET

Sjömansservicebyråns representantskap hade under verksamhetsåret följande medlemmar (suppleanterna inom parentes):

ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIETS

REPRESENTANT

Ordförande

lagstiftningschef Tarja Kröger (regeringssekreterare Seija Jalkanen)

KOMMUNIKATIONSMINISTERIETS

Viceordförande

REPRESENTANT

byråchef Ove Hagerlund (sjöfartsinspektör Marko Rahikainen)

FINANSMINISTERIETS

REPRESENTANT

arbetsmarknadsjurist Pirkko Janas (arbetsmarknadsjurist Mika Saarinen)

REPRESENTANTER

FÖR SKEPPSREDARNA

sjöpersonalchef Ulla Häkkinen (sjöpersonalchef Lena Marcus)

sjÖmAnsseRVICeByRån

RESULTATRÄKNING 01.01.-31.12.2008

sjöpersonalchef Outi Byckling (direktör Erkki Kotiranta)

sjöpersonalchef Mikaela Björkholm (personalchef Thomas Doepel)

sjöpersonalchef Bengt Björkholm (jur. mag. Linda Langh)

REPRESENTANTER

FÖR SJÖFARARNA

Manskapet

reparatör Rauno Mutka (köksmästare Tarja Rännäli) servitris Arja Ahonen (kock Anu Ryökkynen)

Däcksbefälet

sjökapten Carl-Henrik Järvinen ( viceverksamhetsledare Risto Blomquist)

Maskinbefälet

maskinmästare Markku Suni (maskinmästare Harri Piispanen)

Representantskapets ordinarie sammanträde hölls den 18.4. Vid sammanträdet behandlades de i § 15 i Sjömansservicelagen (447/2007) nämnda ärendena.

sjÖmAnsseRVICeByRån

sTyRelsen

Sjömansservicebyråns styrelse hade under verksamhetsåret följande medlemmar (suppleanterna inom parentes):

ARBETS- OCH

NÄRINGSMINISTERIETS REPRESENTANT

regeringsråd Esa Lonka (regeringsråd Raila Kangasperko)

REPRESENTANTER FÖR SKEPPSREDARNA

ombudsman Tero Jokilehto (ombudsman Jukka Kantola) ombudsman Kimo Kostiainen (direktör Olof Widén)

REPRESENTANTER FÖR SJÖFARARNA

Manskapet

förbundssekreterare Pekka Teräväinen (till den 24.7 )

förbundssekreterare Kenneth Bondas (från den 25.7), Finlands Sjömans-Union (funktionär Satu Silta)

Befälet

sjökapten Veikko Engren, Finlands Skeppsbefälsförbund (sjökapten Pekka Partanen)

ReVIsIonsBeRäTTelse

elmästare Pekka Savikko, Finlands Maskinbefälsförbund (ombudsman Reima Angerman)

Representant för Finlands Sjömanskyrka generalsekreterare Sakari Lehmuskallio

Som ordförande för styrelsen fungerade regeringsrådet Esa Lonka och som viceordförande regeringsrådet Raila Kangasperko. Under verksamhetsåret sammanträdde styrelsen tre gånger.

Sjömansservicebyråns namn tecknades av Esa Lonka och Martti Karlsson tillsammans eller någondera av dem tillsammans med styrelsemedlemmen Tero Jokilehto eller Pekka Teräväinen eller byråns AV-sekreterare Heli Myllykangas.

Som revisorer har fungerat CGR Heidi Vierros och revisionsbyrån KPMG Oy Ab och som revisor utnämnd av KPMG CGR Outi Hieta. Revisorssuppleant var CGR Jari Nurmi.

Sjömansservicebyråns ekonomiska ställning framgår av närslutna balans- och resultaträkning.

Helsingfors den 19 februari 2009

Till Sjömansservicebyråns representantskaps ordinarie möte

Vi har granskat Sjömansservicebyråns bokföring, bokslut, verksamhetsberättelse och administration för räkenskapsperioden 1.1 - 31.12.2008. Bokslutet omfattar balansräkning, resultaträkning och noter till bokslutet.

Styrelsens och verksamhetsledarens ansvar

Styrelsen och verksamhetsledaren ansvarar för upprättandet av bokslut och verksamhetsberättelse samt för att de ger riktiga och tillräckliga uppgifter i enlighet med de bestämmelser och stadganden som gäller i Finland om uppgörande av bokslut och verksamhetsberättelse. Styrelsen ansvarar för att övervakningen av bokföring och medelsförvaltning är ändamålsenligt ordnad och verksamhetsledaren för att bokföringen är lagenlig och att medelsförvaltningen är ordnad på ett tillförlitligt sätt.

Revisorns skyldigheter

Revisorn bör utföra granskningen enligt i Finland tillämpad god revisionssed och på basen av granskningen avge berättelse om bokslut och verksamhetsberättelse. God revisionssed förutsätter tillämpande av yrkesetiska principer och att granskningen planeras och genomförs så att man får tillräcklig visshet om att bokslutet och verksamhetsberättelsen inte innehåller väsentliga fel och om att styrelsens medlemmar och verksamhetsledaren har verkat i enlighet med de stadganden som gäller Sjömansservicebyrån.

Revisionsåtgärdernas uppgift är att försäkra sig om riktigheten i siffror och övriga uppgifter i bokslut och verksamhetsberättelse. Valet av åtgärder baserar sig på revisorns överväganden och bedömningar av risken att bokslutet innehåller väsentliga oriktigheter beroende på oegentligheter eller fel. Vid planerandet av behövliga granskningsåtgärder bedöms också den interna kontroll som ansluter sig till uppgörandet av bokslutet och dess presentation. Vidare utvärderas den allmänna presentationen av bokslutet och verksamhetsberättelse, principerna för uppgörandet av bokslutet samt de bedömningar ledningen tillämpat vid uppgörandet av bokslutet.

Revisionen har genomförts enligt i Finland tillämpad god revisionssed. Enligt vår uppfattning har vi vidtagit för ändamålet tillräckliga granskningsåtgärder för vårt utlåtande.

Utlåtande

Som vårt utlåtande framför vi att bokslutet och verksamhetsberättelsen, i enlighet med de stadganden och bestämmelser som gäller i Finland gällande uppgörande av bokslut och verksamhetsberättelse, ger riktiga och tillräckliga uppgifter om resultatet av Sjömansservicebyråns verksamhet och dess ekonomiska ställning. Uppgifterna i verksamhetsberättelse och bokslut är konfliktfria.

Helsingfors den 23 februari 2009

KPMG OY AB

Heidi

Vierros Outi Hieta CGR CGR

merenkulkijoiden harrastetyöt

matkaavat Kotkaan

Laadukas vuoden 2008 merenkulkijoiden harrastetyökokoelma on seuraavaksi nähtävillä Kotkan Meripäivillä. Kuvataide, käsi- ja kätevyystyöt sekä hienot köysityöt

kuvattiin Helsingin Katajanokan näyttelyn yhteydessä.

Valokuvaaja Kalevi Karusuo piti satoa hyvänä. Muutamana vuonna järjestetty hopeaketjukurssi on kerännyt merenkulkijoita ja alkanut tuottaa töitä näytille. Lähes joka vuosi löytyy myös jotain uutta, piristävää tekniikkaa. Vanhoihin tekijöihin voi aina luottaa. Kokkosen Ramin kitarat, Karppasen Ilkan pienoismallit, Honkaharjun maalaukset ja Turusen Sepon köysityöt ilahduttivat monia silmäpareja

Hotelli Skattan aulassa. Osa näyttelytöistä myytiin saman tien.

Perinteen mukaan merenkulkijoiden harrastetyöt ovat esillä Kotkan Meripäivillä 15.-19.07.2009. Paikkana on Kotkan kirjasto, jossa nähdään myös Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat työt. Lauantaina 18.7. järjestetään merenkulkijoiden kulttuuritapahtuma kirjaston auditoriossa.

Leena Iskaniuksella oli hieno kokoelma lasitöitä näyttelyssä

sjöfararnas hobbyarbeten reser till Kotka

Den högklassiga samlingen av sjöfararhobbyarbeten från år 2008 kan nästa gång beundras på Kotka Havsdagar. Bildkonst, hand- och händighetsarbeten och förnämliga reparbeten fotograferades i samband med utställningen på Skatudden i Helsingfors.

Fotografen Kalevi Karusuo tyckte att skörden var god. Kurserna i silvertrådsarbeten som arrangerats under några år har samlat många sjöfarare och det börjar finnas alster att ställa ut. Nästan varje år finns det också någon ny, uppiggande teknik. På gamla mästare kan man alltid lita. Rami Kokkonens gitarrer, Ilkka Karppanens fartygsmodeller, Honkaharjus målningar och Seppo Turunens reparbeten är alltid till fröjd för månget öga i aulan på Hotel Skatta. En del av arbetena såldes genast. Som traditionen bjuder är sjöfararnas hobbyarbeten utställda under Kotka Havsdagar 15 - 19.7.2009. Platsen är stadsbibliotekets aula, där man också kan se de bästa bilderna från den nordiska fototävlingen. Lördagen den 18.7 arrangeras sjöfararnas kulturevenemang i bibliotekets aula.

Raimo Kokkonen ja kitarat

Ann-Mari Laineen keramiikkatyöt Marja Wuorisalon mosaikkityö

Ann-Mari Laineen rintaneuloja

Masi Paakkasen ”Last supper”

Jaana Aallon pääsiäispuput

Erkki Näsin puiset veneet

Risto Honkaharjun ”Ms Tali”

Arto Dahlbon ”Viimeinen saari”

Ilkka Karppasen taidonnäyte

Risto Honkaharjun ”Myrskyävä meri”

seppo Turusen käsissä köydet taipuvat

Köysityöt ovat merimiesten harrastetöistä niitä perinteisimpiä. Laivoissa köysien taitajia pidetään arvossa. Harrastus on levinnyt eri ammattikuntiin ja myös maihin. Moni on saanut oppinsa jm Kontion pursimieheltä, Seppo Turuselta.

Sepolla on pitkä työura Merenkulkulaitoksen aluksilla. Hän aloitti jo vuonna 1968 kesätöissä mittaus- ja tukialuksilla, muun muassa Hyökyllä.

- Monella laivalla on murrettu jäätä vanhasta Avusta ja Samposta lähtien, Seppo muistelee.

Laivan kansimiehet joutuvat aina tekemisiin köysien kanssa. Ennen töitä oli paljon enemmän. Perustaitoja opetettiin merimiesammattikouluissa ja laivoilla oppia antoivat vanhat poosut. Naruista ja köysistä pystyi tekemään muutakin kuin solmuja tai silmukoita touveihin. Merimiehille niistä tuli luontainen ja perinteinen harrastus.

MEPAn aloittaessa köysityökurssit tuli opettajaksi alan harrastaja Arvo Kinnunen, joka oli varsinaiselta ammatiltaan radiosähköttäjä. Seppo Turunen osallistui kurssille ja sai sieltä kipinän tulevalle harrastukselleen.

- Arvon ikäännyttyä oli puhetta, että minä alkaisin kouluttaa harrastajia MEPAn kursseilla, Seppo muistelee.

1990 -luvun lopulla Arvo Kinnunen luopui kurssien vetämisestä ja Seppo Turunen aloitti opettajana. Kurssit ovat kolmipäiväisiä. Yleensä merenkulkijat innostuvat hommasta niin paljon, että eivät malta kunnolla pitää taukoa. Hotelli Skattassa asuneet kurssilaiset punoivat köysiä iltamyöhään ja aloittivat taas heti aamulla.

Köysitöiden taitajalla riittää kysyntää

MEPAn köysityökurssit ovat lähes aina täynnä. Sana on kiirinyt ja Seppoa on monesti pyydetty pitämään kursseja myös muualle. Oman talon, Merenkulkulaitoksen väelle hän on pitänytkin kursseja. Muutamia vuosia sitten hän oli Viking Linen laivoilla. - Pelit ja vehkeet olivat kokoustiloissa.

Merimiehiä meni ja tuli pariksi tunniksi oppimaan aina kun heillä oli parin tunnin tauko, Seppo kertoo.

Monelle koulutusta kysyvälle hän on joutunut vastaamaan kieltävästi. Parhaillaan on vaiheessa erään suuren venekerhon jäsenille suunniteltava kurssi. Toinen hanke on satamajäänsärkijä Turson keulapunos. Sepon on tarkoitus opastaa museoaluksen omaa henkilökuntaa punoksen pleissauksessa.

Seppo Turunen on ollut ainakin kerran MEPAn perhekursseilla Pajulahdessa. Hän opasti merenkulkijoiden kouluikäisiä lapsia köysitöiden saloihin. Hän on myös antanut köysityönäytöksiä yleisölle Kotkan Meripäivillä.

näyttäviä töitä

Sepon köysityöt ovat huippuluokkaa. Niitä on annettu lahjaksi hyvinkin korkea-arvoisille henkilöille. Mattoja, punoksia, koreja ja koristetöitä on ollut näytteillä eri puolilla

Suomea MEPAn ja muiden tahojen järjestämissä näyttelyissä. Hän on saanut niillä monia palkintoja. Merikeskus Vellamossa Kotkassa on nyt näytteillä monia Sepon töitä.

Köysityötaitojen lisäksi Seppo tunnetaan kovana urheilumiehenä. Hän on merimiesurheilussa voittanut monia pohjoismaisia yleisurheilumitaleita. Jm Avussa ollessaan hän voitti yhdessä Jukka Siirosen kanssa laivajoukkueiden maailmanmestaruuden pöytätenniksessä. Hän harrastaa yhä jalkapallon erotuomaritoimintaa.

MEPAssa mies tunnetaan hyvin. Yhtä hyvin Seppo tuntee MEPAn. Hän on osallistunut hyvinkin monen tyyppiselle kurssille. Ylläksen vaellusretkillä Seppo on ollut useita kertoja mukana vetämässä nopeatempoisten ryhmää. Tänä kesänä hän avustaa myös MEPAn melontaretkillä.

RePen FoRmAs I sePPo TuRunens HändeR

Reparbetena hör till sjömännens mest traditionella hantverk. Ombord på fartygen åtnjuter knopkonstnären stor respekt. Hobbyn har spritt sig till olika yrkesgrupper också på land. Och mången har fått sin lära under ledning av Seppo Turunen, båtsman på ib Kontio.

Seppo har bakom sig ett långt dagsverke på Sjöfartsverkets fartyg. Han började redan år 1968 med sommarjobb på mätnings- och underhållsfartyg, bland andra på Hyöky.

- På många fartyg har jag brutit is, allt från gamla Apu och Sampo, minns Seppo. Däcksmännen på fartyg kommer alltid att hantera rep. Förr var den mycket mera sådana arbeten. Grundkunskapen lärdes ut i sjömansyrkesskolorna och ombord på fartygen fick man lära sig av de gamla båtsmännen. Av snören och rep kunde man göra också annat än knopar eller öglor i tågvirket. Ur det föddes en naturlig och traditionell fritidsverksamhet bland sjömännen.

Då SSB började ordna kurser i reparbeten fick man Arvo Kinnunen som lärare, en entusiast i branschen, till yrket radiotelegrafist. Seppo Turunen deltog i en kurs och där tändes gnistan till hans kommande hobby.

- Då Arvo började bli till åren kommen blev det tal om att jag kunde börja fungera som lärare på SSB:s kurser, minns Seppo.

I slutet av 1990-talet drog Arvo Kinnunen sig tillbaks från kursverksamheten, och Seppo Turunen började som lärare. Kurserna räckte tre dagar. Vanligen blev sjöfararna så ivriga att de inte ens ville hålla pauser. Kursdeltagarna som bodde i Hotell Skatta

flätade rep långt in på kvällen och började igen genast följande morgon.

stor efterfrågan på kunniga repkonstnärer

SSB:s kurser i reparbeten är nästa alltid fullbokade. Ryktet har spritt sig och Seppo har många gånger blivit ombedd att hålla kurser också för andra. Och han har hållit kurser för personalen på det egna rederiet, Sjöfartsverket. För några år sedan var han också på Viking Lines båtar.

- Verktyg och material fanns i mötesutrymmena. Sjöfararna kom och gick för att lära sig då de hade ett par timmars paus, berättar Seppo.

Han har varit tvungen att säga nej åt många som frågat om undervisning. Som bäst planerar han en kurs för medlemmarna i en stor båtklubb. Ett annat projekt är ett stävskydd för hamnisbrytaren Turso. Seppo har för avsikt att lära museifartygets egen personal att göra det som splitsarbete.

Seppo Turunen har åtminstone en gång varit på SSB:s familjekurs i Pajulahti. Han invigde sjöfararnas barn i skolåldern i reparbetenas mysterier. Han har också de-

monstrerat hur reparbeten görs inför publik på Kotka Havsdagar.

Imponerande arbeten

Seppos reparbeten är av toppklass. De har getts som gåvor åt högt uppsatta personer. Mattor, flätade arbeten, korgar och prydnadsföremål har varit utställda på olika håll i Finland på utställningar arrangerade av SSB eller andra aktörer. Han har fått många pris för dem. Många av hans alster är som bäst utställda på Maritimcentret Vellamo i Kotka.

Seppo Turunen är känd inte bara som repkonstnär utan också som ivrig idrottsman. I sjömansidrotten har han vunnit många medaljer i nordiska friidrottsmästerskap. Då han jobbade på ib Apu vann han tillsammans med Jukka Siironen fartygslagens världsmästerskap i bordstennis. Fortfarande verkar han som skiljedomare i fotboll.

På SSB känner man honom väl. Lika väl känner Seppo SSB. Han har deltagit i kurser av många slag. Under fotvandringarna i Ylläs har han många gånger varit med och lett gruppen som håller snabbare tempo. Den här sommaren assisterar han också vid SSB:s paddlingskurser.

VAAlIT

Persianlahdella oli kuuma. Auringon tulisesti kärventäessä standardibrygän pelti kupruili kuin rospuuttoaikainen kylätie. Kuumuutta riitti alapuolella olevaan asuinhyttiin: Punkan päädyn lämpömittari pysytteli 45 asteessa. Radiohytissä sirisevä seinän kokoinen päälähetin pisti vielä paremmaksi ja nosti lämpötilaa kymmenellä asteella. Rannikkoradioaseman trafiikkijonossa omaa vuoroa odotellessa ja liikkumatta kirjaa lukiessa iho oli kosteannihkeä. Kun käänsi kirjasta sivua, liike iski hien hyökymään pintaan kuin huippu-urheilijalla lehdistötentissä dopingkäryn jälkeen.

Pitkin Persianlahtea oli sadoittain tankkilaivoja ankkurissa odottamassa lastausmääräyksiään. Jotkin olivat siellä manneet jo vuosia, me onneksi vasta muutaman viikon. Ainoa ajankulu pitkästyneillä perämiehillä tuntui olevan vhf-radion kutsu- ja hätäkanavalla elämöinti. Erikoisista ilmakehän kerrostumista johtuen radioliikenne kuului koko lahden päästä päähän. Oli säännöllisin kellonajoin kuuluvaa hullun huutoa, erilaisten eläinten ääntelyä, koneen ääniä, musiikkia. Erään pitkään kestäneen sinfonian jälkeen joku hermostunut koitti oxfordilaisittain huudella, kuka siellä soittaa. Toinen vastasi: ”Mantovani!”.

Takuuvarma bisnesidea olisi perustaa Persianlahdelle painonpudotuskeskus. Halvalla saisi ostetuksi jonkin siellä ylösmakaavan laivan. Ruokana silliä ja perunaa, juomaksi öljynkatkuista vettä. Kyllä paino putoaa, minullakin kuukaudessa kymmenen kiloa.

Helpotukseksemme emme joutuneet pidenpään kuuntelemaan konsertteja emmekä pudottamaan painoa. Orderisähkeen koordinaattien mukaan löytyi hiekka-aavikon rannasta poiju ja sieltä öljyputken pää, mistä saatiin lasti vietäväksi Karachiin.

Laivaporukasta puolet oli ollut jo yli puoli vuotta mönsträttynä, joten heille oli iloinen uutinen päästä lähtemään kotimaahan ehkä jo muutaman päivän kuluttua. Yleensä villin linjan tankkipaatit eivät joutuneet viikkokaupalla odottelemaan ankkurissa laituripaikkaa, vaan pääsivät varsin pian purkamaan lastia.

Karachiin saavuttuamme poislähtevää porukkaa poikkeili radiohytissä hoitamassa ulosmaksujaan. Jaoin vastakirjoja, seilauskirjoja ja passeja. Signeerattiin rullaa ja kirjoitettiin vetoseteleitä. Paikallista rahaa tilanneille oli meklari tuonut laivaan pinoittain repaleisia rupia ja paiseita.

Sorvari tutkaili vastakirjastaan ulosmaksuaan pitkään ja kyseli sitten, missäs näkyy lomaraha. Unionin lehdessä kun oli kirjoitettu, että saman kuun alusta olisi tullut voimaan uusi vuosilomalaki ja sen mukaan kuuluu maksaa lomapalkan päälle lomarahaa.

Poikkesin kerrosta alemmaksi kipparin toimistoon kyselemään, olisiko siellä tietoa tämmöisestä uudesta laista lomarahoineen.

”Jaa, tässä olla tämmöinen paksu kirje. Mine ei olla ehtiä sitä avata. Sinä otta ja katso, ollako där mitä. Sinä ottaa myös tämä toine paksu kirje, oleko där joku meille tärkeä.”

Ensimmäisestä kirjeestä löytyi vuosilomalaki, joka oli tullut voimaan pari viikkoa aiemmin. Onneksi poispestanneet olivat lähdössä vasta seuraavana päivä, joten oli yö aikaa perehtyä lomarahan saloihin ja laskea ulosmaksut uudelleen uusien pykälien mukaisesti.

Kipparin mainitsema ”tämä toine paksu kirje” sisälsi vaaliasiakirjat. Suomessa olisi syksyllä vaalit ja ”laivassa ja laitoksessa” elävillekin oli annettu oikeus äänestää.

Karachista suuntaisimme Punaisenmeren kautta kohti Eurooppaa, joten vaaleja ei tarvitsisi kiireessä yön kähmyssä ennen lähtöä järjestää. Matkan aikana merellä voisi jokainen antaa äänensä ja Adenissa saataisiin äänet postiin bunkrauksen yhteydessä.

”Sinä viedä nämä äänistysreklam ahteri messit. Sano där kaikki, joka ei tulla äänestää, se ole viinakielto”, oli kipparin evästys äänestyksen esivalmisteluiksi ja äänioikeutettujen aktivoimiseksi.

Äänestysajankohtana sitten poikkeili laivaporukkaa radiohytissä hakemassa passiaan ja suuntasi kerrosta alemmaksi salongin oven taakse. Aamupäivän radiovah-

din päätyttyä selasin passipinosta omani, ja laskeuduin salongin eteen jonoon.

”Te anta henkilötodistus”, oli vaalivirkailija päällikön ensimmäinen ohje. Tarkkaan sitten verrattiin passikuvaa äänestäjätarjokkaan naamaan ja tarkastus meni läpi:”Te olla sama miees”.

”Te mene äänestysboxi anta ääni” oli seuraava ohje äänestyslipun kera. Timppa oli jätelaudoista rakennellut yhdeltä sivulta auki olevan kehikon ja sinne tason, mihin oli kiinnitetty narulla kynä.

Äänen piirtämisen jälkeen tarvittiin leimaa ja kirjekuoria, jotta arvokas ääni aikanaan löytäisi oikeaan vaalipiiriin oikean ehdokkaan hyväksi.

”Te käske seuraava sisälle”, oli ohje äänestysprosessin loppuessa ja viinakiellon uhan väistyessä.

Uusien orderien mukaan ei sitten poikettukaan Adenissa, koska määränpää oli Punaisellamerellä Port Sudan. Jos Jemenin posti jäi paitsi vaalikirjettämme, tasoittui tilanne sillä, että varustamon Adeniin lähettämä laivaposti jäi noutamatta ja lienee siellä vieläkin. Sudanissa äänestysasiakirjamme annettiin meklarille postin kautta kotimaahan toimitettavaksi.

Olimme jo menossa Suezin kanavassa kohti pohjoista ja valokuvailin brygän siivellä rannan sotaromuja. Kippari tuli viereeni nojailemaan reelinkiin:

”Kun olla Port Sudan ulosklaaraus, meklari kysyä, captain, mikä olla se suur kirjekuor, missa ole där moni pienempi kirjekuor sisalla ja niissa taas ole där pienempi kirjekuor ja där olla valkoisi lappuja”.

Timo Sylvänne,

jAlomeTAllejA muKAAn uuden-seelAnnIn mATKAlTA

Gabriellan Seppo Flink on edelleen kovassa kunnossa. Hän toimi veteraanien 14-miehisen voimannostojoukkueen johtajana ja louhi itse hopeaa pääsiäisenä tehdyllä turnausmatkalla.

Uuteen Seelantiin on pitkä matka riippumatta siitä, mistä suunnasta sinne menee. Suomalaisveteraanien porukka lensi Aucklandiin Pariisin ja Hong Kongin kautta.

- Lentomatkojen jälkeen ei tuntunut jet lagia. Matka jatkui pikkubussilla kohti 350 kilometrin päässä olevaa kisakaupunkia, Taupoa, Seppo kertoo.

Väkiluvultaan Suomea hieman pienemmässä maassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Suomalaisporukalla oli mahdollisuus

tutustua Uuden Seelannin luontoon. Pohjoissaarella on toimivia tulivuoria, kuumia järviä, sekä geysirejä, joista kohoaa kuuma vesisuihku kymmenien metrien korkeuteen. Sepon ja kumppaneiden kuskina toimi mukava kaveri, jo 28 vuotta maassa asunut entinen saksalainen merimies, Otto.

Kisapaikalla väkeä monesta maasta

Kisakaupunki Taupo sijaitsee Uuden Seelannin pohjoissaarella Acklandin ja pääkaupunki Wellingtonin puolessa välissä. Veteraanien penkkipunnerruksen maailmanmestaruuskisoihin oli saapunut 250 osanottajaa 28 eri maasta. Seppo oli päättänyt ottaa mitalin. Kilpakumppanit katsastettuaan hän taktikoi itsensä sarjaa ylemmäksi.

- 67,5 kilon sarjassa voitto meni kuitenkin norjalaiselle kilpakumppanille, kun sel-

käni kramppasi enkä voinut parantaa viimeistä suoritusta, Seppo kertoo.

110 kilon tuloksella Seppo sai hopeaa. Muille suomalaisille tuli yksi mitali kaikista väreistä. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla käyty kilpailu sai paikkakunnalla suurta huomiota.

- Paikallinen televisioyhtiö haastatteli minua nuorille tarkoitettuun ohjelmaan. Kerroin oman voimannostoharrastuksen ja merimiesammatin lisäksi suomalaisesta junioriurheilusta, Flink selvittää.

Kilpailun jälkeen kisajoukkue vietti Uudessa Seelannissa vielä muutaman päivän.

merimiesklubille mePAn viiri

Suurin osa uusiseelantilaisista on brittiläistä, irlantilaista tai alankomaalaista alkuperää. Saarten alkuperäiskansaa ovat maorit, jotka tulivat 1300-luvulta Polynesialta. Seppo ja suomalaiskelpailijat saivat nähdä muun muassa maorien turistiesityksen.

- Ainakin vanhemmat maorit ovat tunnettuja runsaista tatuoinneistaan. Turisteille esiintyneillä maoreilla ei pahemmin tatuointeja näkynyt, Seppo muistelee.

Sunnuntai-iltana vuorossa oli käynti Aucklandin Stella Maris -merimiesklubilla. Seppo luovutti klubille MEPAn viirin, jonka hän kävi hakemassa ennen matkalle lähtöä.

- Laitureissa oli suuria kontti- ja autolaivoja, jotka viipyvät satamassa pari päivää, Seppo kertoo

Stella Maris -klubin asiakkaina oli enimmäkseen filippiiniläisiä merenkulkijoita. Suomalaisia ei ollut ennen Sepon ryhmää käynyt vähään aikaan.

teksti: Pekka Karppanen ja Seppo Flink kuvat: Aila Niemi

Saksalainen Otto (oik) toimi suomalaisporukan kuskina pitkällä automatkalla

Maorien turistiesityksessä esiintyneellä soturilla oli perinteisiä tatuointeja

FRån nyA ZeelAnd med ädlA meTAlleR I BAGAGeT

Gabriellalla työskentelevä vuoden merimiesurheilija mallia 2004 on säännöllisesti miehittänyt veteraanikisojen palkintokorokkeita.

Seppo Flink på Gabriella är fortfarande i god kondis. Han fungerade som ledare för ett 14-mannalag av styrkelyftveteraner och tog själv hem silver i turneringen vid påsktiden.

Det är lång väg till Nya Zeeland, oberoende från vilket håll man reser dit. De finländska veteranerna flög till Auckland via Paris och Hongkong.

- Vi kände inte av någon jetlag efter flygresorna. Resan fortsatte med minibuss 350 kilometer till tävlingsstaden Taupo, berättar Seppo.

I landet, vars folkmängd är litet mindre än Finlands, har man vänstertrafik. Gruppen från Finland hade möjlighet att bekanta sig med naturen i nya Zeeland. På Nordön finns aktiva vulkaner, heta sjöar och gejsrar, det heta vattnet sprutar upp till en höjd om tiotals meter. Som chaufför för Seppo och hans kompisar fungerade Otto, en tysk, före detta sjöman som bott i landet redan 28 år.

På tävlingsplatsen folk från många länder

Tävlingsstaden Taupo ligger på Nordön, mitt emellan Auckland och huvudstaden Wellington. Till veteranernas världsmästerskapstävlingar i styrkelyftning hade sammanlagt 250 deltagare från 28 olika länder samlats. Seppo var besluten att ta en medalj. Efter att ha mönstrat sina medtävlare lyckades han med hjälp av taktik placera sig i en högre serie.

- I serien för 67,5 kilo gick segern trots allt till den norska medtävlaren, då jag fick kramp i ryggen och inte kunde förbättra den sista prestationen, berättar Seppo.

Med resultatet 110 kilo tog Seppo silver. De andra finländarna tog en medalj av varje färg. Tävlingen som ägde rum veckan efter påsk fick stor uppmärksamhet på orten.

- Jag blev intervjuad av det lokala televisionsbolaget för ett program riktat till ungdom. Jag berättade om min egen styrkelyftningshobby, om sjömannens yrke och om junioridrotten i Finland, förklarar Flink.

Efter tävlingen tillbringade laget ännu några dagar i Nya Zeeland.

ssB:s bordsvimpel till sjömansklubben

Största delen av befolkningen är av brittiskt, irländskt eller holländskt ursprung. Öarnas ursprungsbefolkning utgörs av maorier, som kommit från Polynesien på 1300-talet. Seppo och de andra finländska tävlarna fick bland annat se ett maoriskt turistuppträdande.

- Åtminstone de äldre maorierna är kända för sina rikliga tatueringar. På de maorier som uppträde för turisterna, såg man inte till speciellt mycket tatueringar, minns Sep-

po.

På söndag kväll stod ett besök på Stella Maris Sjömansklubb i Auckland på programmet. Seppo överlämnade SSB:s bordsvimpel som han hade avhämtat före avfärden.

- Vid kajerna låg stora container- och bilfraktfartyg som ligger i hamn ett par dagar, berättar Seppo.

På Stella Maris-klubben är de flesta besökarna filippinska sjömän. Före Seppos grupp hade inte finländare besökt klubben på en tid.

text: Pekka Karppanen och Seppo Flink bilder: Aila Niemi

På sjömansklubben i Auckland är största delen av besökarna filippinska sjömän. Senast någon finländsk sjöman var på besök före Seppo, var troligen då Eriksons kylfartyg kom för att lasta kiwifrukter.

MEPAn

kirjasto suosittelee: Milja Nitovuori

Seitsemän Bond elokuvaa tehnyt Roger Moore sai valtavat ihmismassat liikkeelle vierailullaan Suomessa.

Tänä vuonna 82 vuotta täyttävä Moore on säilyttänyt charminsa ja ennen kaikkea upean äänensä. Yleisön halusi tietysti kuulla ne maailman kuuluisimmat sanat: My name is Bond, James Bond.

Omaelämänkerrassaan Roger Moore kertoo saaneensa ensimmäisen kipinän näyttelemiseen katsoessaan harrastelija näyttelijä isäänsä. Lapsena hän ei voinut arvata kuuluvansa joskus itse tuohon taianomaiseen maailmaan.

Jo 40- luvulla alkanut ura alkoi pienen pienistä osista, mutta Pyhimys sarja teki hänestä tunnetun. Elokuvan teot ovat vieneet Mooren maailman toiselta puolelta toiselle.

- Lopetin 25- vuotta sitten Bond elokuvien tekemisen, koska Bond tytöt alkoivat muistuttaa lapsenlapsiani, kertoi Moore

Nimeni on Moore, Roger Moore

Moore aloitti muistelmien kirjoittamisen jo 1992, mutta eräällä matkalla hänen laukkunsa varastettiin ja samalla hävisivät valmiit konekirjoitusliuskat. Häntä ei huvittanut palata näppäimistön eteen ennen kuin vuonna 2007.

Valmistunut kirja on ”elokuvafriikkien” toiveuni, mutta itse olisin halunnut lukea vielä enemmän Mooren omasta elämästä.

Moore kertoi olevansa kiitollinen hyvästä onnesta, jota hänellä on ollut työssään ja yksityiselämässään, sekä matkan varrella tapaa-

mistaan poikkeuksellisista ihmisistä.

Eläkeläisenä vuonna 1991 hän aloitti Unicefin hyväntahdon lähettiläänä ja kokee tämän työn antoisimmaksi mitä on koskaan tehnyt.

Aateloitu Sir Roger ja hänen vaimonsa Lady Kristina ovat tehneet tunnetuksi Unicefin lasten hyväksi tekemää työtä ja auttaneet omalta osaltaan apua tarvitsevia.

- Toivon tuominen sinne, missä ihmiset voivat todella huonosti, on meille tärkeää, totesi Moore.

Valtiotieteen tohtori, kirjallisuus kriitikko Jukka Tarkka kertoi Akateemisessa Kirjakaupassa uudesta sotasyyllisyyttä käsittelevästä teoksestaan Hirmuinen asia.

Tarkan kirja perustuu hänen vuonna 1977 valmistuneeseen väitöskirjaan, joka käsittelee vuonna 1946 käytyä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä.

Tämän jälkeen on saatu paljon uutta tietoa, kun vanhat arkistot avautuivat. Kirjassa Tarkka arvio uudelleen sotasyyllisyyskysymyksen ja paljastaa sodan jälkeisen tilanteen kaikessa julmuudessaan. Tarkan mukaan oikeudenkäynneissä ei ollut kysymys niinkään oikeudesta, vaan politiikasta. Silloisen tietopohjan lisäksi on nyt käytettävissä Paasikiven ja Kekkosen arkistot sekä muita asiakirjoja. Samasta aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia, mutta Tarkka haluaa täsmentää kuvaa suuren draaman sisällöstä.

Slangista ja elämästä stadissa kiinnostuneille on tarjolla nyt kaksi kirjaa. Erkki Mattssonin Kun Eki oli snadi/ Hima stadissa ja Raija Tervomaan Mut mulle sattuu aina. Mattssonin kirja on kokoelma kirjoista Kun Eki oli snadi ja Hima stadissa sekä radio- ja lehtipakinoista.

Graafikko, pakinoitsija Mattsson on Edico Oy:n ensimmäinen kirjailija.

Vuonna 2002 hänet valittiin Stadin Kundiksi samaan aikaan kun Stadin Friiduksi valittiin Tarja Halonen.

Kirjassa on Mattssonin ainutlaatuiset piirrokset antamassa lisäkuvaa 30- luvun Helsingistä. On mukava lukea lapsista ja samoista korttelista, missä itse liikuin parikymmentä vuotta myöhemmin.

Pauliina Susi on kirjoittanut ajankohtaisen kirjan Pyramidi. Kirja sukeltaa verkostomarkkinoinnin syövereihin. Se kertoo naisesta, joka haluaa menestyä ja menestyjistä jotka haluavat vielä enemmän.

Kirjailijalta kysyttiin onko hänellä omakohtaista kokomusta asiasta ja hän vastasi, että on tutustunut toimintaan, mutta romaani on kuitenkin mielikuvituksen tuotetta. Hän haluaa näyttää kuinka helppoa on joutua huijatuksi, koska jokainen kuitenkin haluaa uskoa voittojen mahdollisuuteen ja kokeilla onneaan. Ihmisen perusluonne on sellainen. Kirja on melkein dekkari tyyppinen ja etenee vauhdikkaasti. Kirjan loputtua lukija huomaa tulleensa itsekin huijatuksi.

Leena Parkkinen on noussut esikoiskirjallaan Sinun jälkeesi Max kevään Tapaukseksi.

Kirja syntyi Parkkisen opiskellessa Kriittisessä korkeakoulussa. Hän kirjoitti 60 liuskaa novellia. Silja Hiidenheimo kustannusosakeyhtiö Teoksesta luki sen ja totesi aiheen olevan liian laaja novelliksi, mutta kannusti kirjoittamaan siitä kirjan.

Kirja kertoo kyljistään kiinni olevista kaksosista, joilla on yhteinen maksa, mutta erilaiset elämäntavat. Max on ruumis ja Isaac sielu.

Eritoten kirja perustuu ajatuksiini sisaruudesta, ystävyydestä ja parisuhteesta, kertoi kirjailija.

Siiamilaiset kaksoset ovat hyviä päähenkilöitä, koska heidän avullaan saa kerrottua ihmisen kahdesta puolesta. Tarina kulkee Euroopan nurjaa puolta ja näyttää, että ilman ristiriitoja ei ole ihmisyyttäkään.

Kirja on tehty harkiten varmuudella ja viisaudella.

Kirja kerrallaan (book on demand) kirjakauppa sijaitsee Helsingin Lasipalatsissa.

Kirja kerrallaan käynnistyi Mediakeskus Oy:n puolivuotisena projektina EU:n Urban Pilot- projektin tuella.

Tarkoituksena oli testata digitaalisen painotekniikan soveltuvuutta kirja-alalle. Haluttiin säilyttää vanhaa kirjallisuutta asiakkaiden saatavilla ja pidentää kirjan ikää. Kaikkiaan nimikkeitä on nyt saatavilla yli 200 .

Omakirja- palvelussa omakustanteensa on painattanut yli 400 kirjoittajaa.

Tämä vinkiksi merenkulkijoille, joilta löytyy pöytälaatikko kirjoituksia.

Lisätietoja löytyy sivulta www.kirja.lasipalatsi.fi

Raija Tervomaalta kysyttiin mistä syntyi kirjan nimi Mut mulle sattuu aina ja hän sanoi, että mutsi sanoi, että sulle sitä sattuu aina.

Tervomaa on toiminut äidinkielen maikkana ja hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja. Ylenaikaisen slangipakinoitsijana hän toimi vuodesta 2001. Eläkkeelle jäätyään oli taas aikaa itse kirjoittaa.

Pakinoissa Tervomaa funtsailee elämää ja elämänmenoa itseään säästämättä.

Tervomaan kirjassa on myös Erkki Mattssonin kuvitusta.

Maria Turtschaninoff on kirjoittanut kirjan Arra.

Kirjailijalta kysyttiin, miksi fantasia on nykyään niin suosittua ja kenelle kirjaa voi suositella.

Turtschaninoff sanoi, että jo kansansadut ovat kiinnostaneet kaiken ikäisiä ja nykyään on paljon tarjolla fantasia kirjallisuutta. Fantasian kautta on helpompi käsitellä vakaviakin asioita. Lukija voi löytää oman tasonsa, jolla pohtii asioita.

Arra on musta takkutukkainen tyttö ja hän elää suurperheessä, jossa vanhemmilla ei ole hänelle aikaa. Tyttö kasvaa hiljaisuudessa, mutta hiljaisuudesta kehittyy erityisominaisuuksia.

Arra selvittää tiensä yksinäisyydestä ja löytää vihdoin oman äänensä.

Soturioppilas -Ninjakirjan kirjoittanut

Aleski Delikouras antoi näytöksen Kirja ja Ruusu -tapahtumatorilla

Aleksi Delikouras ja Kristiina Delikouras ovat kirjoittaneet kirjan

Fatal Ninja- Soturioppilas.

Ninja-saaga oli tehty lyhytelokuvaksi, jossa oli 7 episodia ja näistä syntyi kirja.

Aleksi Delikouras on itse kiinnostunut itämaisesta filosofiasta ja hallitsee kamppailulajeja.

Ninjan maagisessa maailmassa nuori Hinetoshi oppii Kung Fun itämäista taistelukulttuuria mestari Nagerun kanssa. Oppipojan ja mestarin välillä vallitsee luottamus eikä huumorikaan puutu tapahtumista.

Kirjan toteutusta ja toimitusta on tukenut äiti Kristiina Delikouras.

Mitt namn är Moore - Roger Moore

Roger Moore, som spelat in sju Bond-filmer, fick väldiga människomassor i rörelse under sitt besök i Finland.

Moore, som fyller 82 innevarande år, har behållit sin charm och framför allt sin anslående röst. Publiken ville naturligtvis höra de världsberömda orden: My name is Bond, James Bond.

I sin självbiografi berättar Roger Moore att fått den första gnistan till skådespelaryrket då han sett sin far som amatörskådespelare. Som barn kunde han inte föreställa sig att han en dag själv skulle höra till denna magiska värld.

Karriären började redan på 1940-talet med pyttesmå roller, men det var som Helgonet han blev berömd. Filmandet har fört Moore till alla hörn av världen.

- För 25 år sedan slutade jag göra Bondfilmer, för att Bondflickorna började påmin-

na om mina barnbarn, berättar Moore.

Moore började skriva sina memoarer redan år 1992, men under en resa blev han bestulen på sin väska och samtidigt försvann de färdiga maskinskrivna sidorna av manuskriptet. Han hade ingen lust att återvända till tangentbordet före år 2007.

Den färdiga boken är filmfantasternas önskedröm, men själv skulle jag ha velat läsa mera om Moores eget liv.

Moore berättar att han är tacksam för den goda tur han har haft i sitt arbete och i sitt privatliv, och för att under livets gång ha fått träffa unika människor. Då han gick i pension år 1991 åtog han sig uppdraget som goodwillambassadör för UNICEF och han upplever det arbetet som det mest givande han någonsin gjort.

Den numera adlade Sir Roger och hans hustru Lady Kristina har gjort UNICEF:s arbete för barnen känt och de har för sin egen del hjälpt nödlidande.

- För oss är det viktigt att kunna föra hoppet dit, där människorna mår verkligt dåligt, konstaterade Moore.

Bokhandeln Kirja kerrallaan (Books on Demand) är belägen i Glaspalatset i Helsingfors. Glaspalatsets multimediacentrum startade verksamheten som ett halvårsprojekt med stöd från EU:s specialprogram Urban Pilot. Avsikten var att testa hur den digitala trycktekniken lämpar sig för bokbranschen. Man ville dels bevara gammal litteratur tillgänglig för kunderna, dels förlänga bokens livslängd.

Allt som allt finns nu över 200 titlar tillgängliga. Över 400 skribenter har utnyttjat möjligheten att låta trycka sin bok på eget förlag. Detta som ett tips till sjöfarare som har material i skrivbordslådan.

Mera information hittar man på www.kirja.lasipalatsi.fi.

Olli Lehtinen: Sokea etsivä. Teos 2009. 291 s.

Entisen merimiehen epätavallinen dekkari

Sokea etsivä on helsinkiläisen Olli Lehtisen (s. 1966) esikoisromaani. Kiinnostavaksi esikoisteoksen tekee jo ennen syvempää perehtymistä se, näkyykö ennakkomainonnas-

sa mainittu kirjailijan aikaisempi rooli merimiehenä tässä romaanissa.

Oleellinen tieto kirjailijan taustasta on kuitenkin se, että hänen näkönsä romahti vuonna 2001, minkä jälkeen hän opiskeli kymmensormijärjestelmän, sai valtiolta puhuvan tietokoneen ja alkoi kirjoittaa. Hänen pakinoitaan ja kolumnejaan on julkaistu näkövammaisten lehdissä.

Sokea etsivä kertoo nimensä mukaisesti sokeutuneesta miehestä, joka etsii kadonnutta tyttöystäväänsä. Tapahtumapaikka on Helsinki ja tarkemmin monet baarit, puistot ja putkatkin.

Mikä sitten tekee näinkin viattomasta lähtöasetelmasta dekkari? Sokea päähenkilö, Jere Kivalo, herää putkassa, muisti on mennyt liian viinan kanssa läträtessä ja läheiset ihmiset kadonneet kuka minnekin. Näillä eväillä sokea alkaa etsiä ja yrittää ratkaista kadonneiden läheisten arvoitusta. Rikkana rokassa on vielä Kivalon huoneistosta paljastuva verilammikko.

Mutta kuinka etsintä sokealla sujuu? Lehtinen onnistuu punomaan jännityksen verkon tarinaansa juuri sokeuden kautta, kuinka pelottaviksi moni asia voi muuttua kun ei näe. Taitavaa työtä hän tekee myös kirjoittaessaan auki, kuinka näön puuttuminen vai-

SSB:s bibliotek rekommenderar: av Milja Nitovuori

Maria Turtschaninoff har författat boken

Arra

Författaren tillfrågades varför fantasilitteratur nu är så populär och vem man kan rekommendera boken åt. Turtschaninoff svarade att redan folksagorna har intresserat människor i alla åldrar och att en stor mängd fantasilitteratur står till buds. Genom fantasilitteraturen är det möjligt att behandla också allvarliga ämnen. Läsaren kan finna sin egen nivå och begrunda olika frågor.

Arra är en flicka med svart, tovigt hår, hon lever i en storfamilj, där föräldrarna inte har tid för henne. Flickan växer upp i tysthet, men ur tystheten växer speciella egenskaper fram. Arra finner sin väg ut ur ensamheten och äntligen också sin egen röst.

kuttaa jokaiseen askeleeseen, tapaamiseen, etsimiseen, arkeen kaikkiaan.

Jännitystarinan kuljettamisen ja sokeuden problematiikan lisäksi romaani on tyylillisesti hillittömän hauska. Lehtinen revittelee vammaisuuteen liittyvillä ennakkoluuloilla ja avaa terävän älyllisesti uusia näkökulmia tärkeän aistin puuttumiseen.

Kirjailija on valinnut kerronnan muodoksi puhekielen, joka sopii Kivalon tajunnanvirtana toimivaan todellisuuden havainnointiin erinomaisesti. Mausteena kielessä on merkillisiä sarjakuvan äänitehosteiden tyyppisiä sanoja, jotka kuvaavat ja vahvistavat toimintaa tyyliin; ’vips, vips’ valkoinen keppi hakee esteitä, ’tapu, tapu, hamu, hamu’ kädet tunnustelevat, onko lompakko pöydällä.

Sokean etsivän huumori on yhdistelmä suurta itseironiaa ja koomisia yksityiskohtia. Lehtinen on onnistunut tyylikkäästi yhdistämään traagisen ja koomisen, millä reseptillä lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.

Tällä epätavallisella dekkarilla on kunnia aloittaa kustantajansa uusi Motiivi-dekkarisarja.

Sirpa Sutinen

Kiitos Mepalle, TrimMarelle, Gabin vapaa-ajan kassalle ja fyssari Maaritille ja suurin kiitos teille, jotka osallistuitte kurssille. Olette ihania ja rakkaita, Jumala teitä siunatkoon. Nähdään taas!

Vihdoinkin entisen ja vähän nykyisenkin Gabriellan työntekijän, liikuntapappi Epsun unelma toteutui: Hän sai kutsua rakkaat ystävänsä, työkaverinsa Kuortaneen Urheiluopistolle. Hän sai vihdoinkin kauan kaivatun tilaisuuden tarjota vanhalle työyhteisölleen viikonloppupakettia, jolle hän tiesi olevan tilausta. puksi yhteinen venyttely ja rentoutus Epsun kanssa.

Huhtikuisena perjantai-päivänä oli Kuortaneella kuhinaa. 16 M/S Gabriellan työntekijää saapui junalla ja autoilla Kuortaneelle. Odotukset olivat korkealla ja tunnelma katossa. Jo syksystä asti päiviä oli odotettu ja nyt ne alkoivat. Ilmassa oli paljon hyvää ja odottavaa mieltä. Suurin osa kurssille osallistuneista oli ensimmäistä kertaa Kuortaneen Urheiluopistolla ja piti todella paljon ensivaikutelmasta. Luonnollisesti järjestäjät olivat ”fiksanneet” (laivatyöntekijän käyttämä termi) osallistujille liikuntahotellin parhaat huoneet järvimaisemineen ja omine saunoineen.

Alkushokista, hyvästä sellaisesta selviydyttyään urheiluopiston fysioterapeutti Maarit otti laivatyöntekijät hyvään hoivaansa - luvassa oli kaksi hikistä tuntia monipuolista lihaskuntotreeniä.

Treenissä ei päästetty ketään helpolla ja moni sai uusia vinkkejä sekä lihaskunnon kohentamiseen että huoltamiseen. Illalla vietettiin vielä aikaa yhdessä keilaten ja kuulumisia vaihtaen. Uni maistui varmasti jokaiselle ja jo illalla vähän varoiteltiin, että monenlaista aktiviteettia olisi lauantaina luvassa.

Kovan päivän päälle rantasaunaan

Lauantaiaamuun herättiin auringon paistaessa kirkkaana taivaalla. Aamupäivä juteltiin Epsu-papin johdolla työssä ja arjessa jaksamisen aakkosista. Yhdessä keskusteltiin liikunnan merkityksestä, elämäntavoista ja sekä henkisen voinnin vaalimisesta. Lauantain liikunnallinen kohokohta oli päivällä ja sitä voisi melkein kutsua triathlon-treeniksi. Ensin tehtiin lenkki, osa sauvoen ja osa hölkäten. Sen jälkeen oli tarjolla Maaritin pitämää spinningiä kovakuntoisimmille ja lo-

Kyllä tämän hikoilun ja rehkimisen jälkeen oli ihana syödä ja viettää loppuilta rantasaunalla. Myös Epsu ja Maarit olivat mukana ja iloitsivat rennosta illanvietosta pitkän työpäivän päätteeksi.

Hiljaista ja väsynyttä ei porukka kovasta liikunnasta huolimatta ollut, ja monenlaisia tarinoita vaihdettiin ja nautittiin upeasta järvimaisemasta (rohkeimmat kävivät uimassakin, vaikka jäät eivät olleet vielä kunnolla lähteneet) ja toistemme seurasta. Makkaraakin taisi joku syödä ja joku vähän enemmänkin.

Hyvin nukutun yön jälkeen Maarit vielä jumppautti porukan altaassa ja opetti heille vesijuoksutekniikkaa. Epsu oli jo kiirehtinyt pitämään verkkarikirkkoa Kauhajoelle.

Vesiliikunnasta virkistyneenä syötiin vielä yhdessä lounasta ja sitten koitti eroamisen aika. Mutta vain hetkeksi, sillä uusi perinne oli alkanut ja jo nyt laivalla odotellaan ensi vuoden Hyvän Olon Päiviä. Toiselle vahdille vietiin paljon terveisiä ja syksyllä on sitten heidän vuoro tulla Epsun ja Maaritin hyviin ja hoitaviin käsiin.

Epsu näki nyt selvemmin kuin koskaan aikaisemmin viiden laivalla vietetyn vuoden merkityksen: Hän on saanut kasvaa kirkon työntekijäksi, Suomen ensimmäiseksi liikuntapapiksi, näiden ihanien ihmisten keskellä ja nyt hän saa palvella heitä tätä kautta. Hän saa liikuntapappina järjestää laivatyöntekijöille mahdollisuuden irtaantua arjesta Yhdessä fysioterapeutti Maaritin kanssa hän voi antaa heille eväitä parempaan jaksamiseen sekä töissä että vapailla.

kirjoittanut Epsu Helle, Kuortaneen Urheiluopiston liikuntapappi +M/S Gabriellan työntekijä

Äntligen förverkligades idrottsprästen Epsus dröm: Han fick inbjuda sina kära vänner och arbetskamrater från Gabriella till idrottsinstitutet i Kuortane. Han fick äntligen det länge efterlängtade tillfället att bjuda sin gamla arbetsgemenskap på ett veckoslutspaket som han visste att behövdes. middagen diskuterade man under ledning av prästen Epsu vad som är ”abc” för att orka i arbete och vardag. Vi diskuterade om betydelsen av motion, levnadsvanor och hur man sköter sin mentala hälsa. Den motionsmässiga höjdpunkten på dagen kunde nästan kallas en triathlon-träning. Först gjorde man en runda, en del med stavar, en del joggande. Sedan följde Maarits spinning för de som var i den hårdaste konditionen och till slut stretching och avslappning med Epsu.

Fredagseftermiddagen i april var det liv och rörelse i Kuortane. Sexton anställda på Gabriella anlände med tåg och buss till Kuortane. Förväntningarna var stora och stämningen var hög. Redan sedan hösten hade man väntat på dagarna och nu började de. De flesta av kursens deltagare var första gången på idrottsinstitutet i Kuortane och tyckte mycket om det första intrycket. Naturligtvis hade arrangörerna ”fixat” (en term som används ombord) de bästa rummen med utsikt över sjölandskap och egna bastur för deltagarna.

Efter att ha klarat den första chocken, en god sådan, tog fysioterapeuten Maarit hand om sjöfararna. Två timmar svettig och mångsidig muskelträning utlovades. Under träningen slapp ingen undan lätt och många fick goda tips för att öka och upprätthålla den egna muskelstyrkan. Kvällen tillbringade man tillsammans, man bowlade och utbytte senaste nytt. Säkert somnade alla lätt och redan under kvällen förvarnades man om aktiviteter av många slag under lördagen.

strandbastu efter en hård dag

Lördag morgon vaknade man till en dag med solsken från klar himmel. Under för-

Efter allt detta svettande och knegande var det underbart att äta och tillbringa resten av kvällen vid strandbastun. Också Epsu och Maarit var med och gladde sig åt det avspända kvällssamkvämet efter en lång arbetsdag. Trots den ansträngande motionen var man varken tysta eller trötta, många slags historier berättades och man njöt av det vackra sjölandskapet och varandras sällskap, några tog sig ett dopp, trots att isarna ännu riktigt gått. Några åt nog litet korv och någon åt rentav litet mera.

Efter en natts god sömn ledde Maarit ännu vattengympa i bassängen och lärde gruppen vattenlöpningsteknik. Epsu hade skyndat till Kauhajoki för att hålla gudstjänst. Uppiggade av vattengympan åt vi ännu lunch tillsammans, sedan var avskedets stund inne. Men bara för en tid, för en ny tradition har sett ljuset och på fartyget vän-

tar man redan på nästa Må Bra-dagar. Till det andra arbetsskiftet skickades många hälsningar och i höst är det sedan deras tur att överlämna sig i Epsus och Marits goda och vårdande händer.

Epsu såg nu klarare än någonsin tidigare betydelsen av att ha tillbringat ett år på fem båtar. Han har fått växa som kyrkans arbetstagare och Finlands första idrottspräst, tillsammans med dessa underbara människor, och nu får han tjäna dem på detta sätt. Som idrottspräst får han för de ombordanställda arrangera möjligheten att lösgöra sig från vardagen. Tillsammans med fysioterapeuten Maarit kan han förse dem med vägkost för att bättre orka både i arbetet och på fritiden.

skribent: Epsu Helle, idrottspräst på Kuortane Urheiluopisto, anställd på M/S Gabriella

Ett tack till SSB, TrimMare, Gabis fritidskassa och fyssan Maarit, och ett stort tack till alla er som deltog i kursen. Ni är underbara och älskade, Gud välsigne er. På återseende!

FInsTAsHIPIn VIRIKePäIVä

Liikuntapäivän ideoivat ja yhdessä MEPAn kanssa järjestivät Pekka Savikko ja Rauno Mutka. Mukana oli luonnollisesti myös varustamo, joka suhtautui asiaan myönteisesti. Kaikki halukkaat saivat lähteä mukaan ja palkka maksettiin. Osa toki joutui jäämään töihin. Talouspuoli oli hoidettava ja murtajia piti valmistella kesäseisokkiin.

Ideapalavereissa todettiin, että Nuuksio on sopivan matkan päässä. Siellä ja lähellä olevalla Solvallan urheiluopistoilla saatiin järjestettyä tarvittavat tapahtumat ja ruokailut reilulle viidenkymmenen hengen ryhmälle. Parhaiten tämän porukan tarpeisiin sopi neljän kilometrin mittainen Haukankierros, joka lähtee Haukkalammen luontotuvan parkkipaikalta.

Kuulantyöntöä ja kiperiä kysymyksiä

Reitin varrelle käytiin aamulla kiinnittämässä kymmenen rastia, joissa oli merenkulkuun ja luontoon liittyviä vaihtoehtokysymyksiä. Vastauskaavakkeen kääntöpuolella oli vielä merenkulkuaiheinen tietokilpailu. Savikko ja Mutka jakoivat porukan ryhmiin, jotka lähtivät patikoimaan pienin väliajoin. Parkkipaikalla pantiin pystyyn kuulakisa, johon osallistuivat lähtövuoroaan odottelevat kilpailijat.

Haukankierroksen reitti käy jyrkillä kallioilla, joilta aukeavat huimat näkymät Haukkalammelle ja Myllypuron laaksoon. Aamulla oli pilvipoutaa, mutta päivän mittaan saatiin useampia sadekuuroja. Neljän kilo-

Konttoriväki ja merenkulkijat viettivät yhteisen päivän toukokuun lopulla liikunnan ja kisailun merkeissä. Tapahtuma alkoi bussikuljetuksella Katajanokan jäänmurtajalaiturilta. Vajaa tunti meni aamuruuhkassa ennen kuin päästiin jalkautumaan Nuuksion kansallispuistoon. Päivä meni patikoidessa ja tietokilpailukysymyksiä pohtiessa. Illan ohjelmassa oli saunaa, pihvinpaistoa ja karaokea.

metrin luontopolun patikointiin ja rastien selvittämiseen meni ryhmästä riippuen reilu tunti. Kaikki kiersivät reitin omaan tahtiinsa, tämähän ei ollut nopeuskilpailu.

solvallan urheiluopistolla jumppaa ja ruokailu

Moni ryhmä pohti vielä parkkipaikalla viimeisiä kysymyksiä. Vastauskaavakkeet kerättiin ja ajettiin bussilla muutaman kilometrin päähän Solvallaan. Jumppa ja venyttely oli tarkoitus pitää ulkona. Sää oli sen verran epävakaista, että kolmen vartin voimistelu tehtiin sisällä musiikin soidessa.

Yhden aikoihin päästiin jylhissä maisemissa sijaitsevan Solvallan Urheiluopiston ruokapöytään. Ison ryhmän ruokailu ja kahvittelu meni sujuvasti ja paluumatkalle päästiin lähtemään hieman etuajassa. Bussissa oli hyvä tunnelma. Tapahtuma oli ollut tervetullut piristyspäivä pitkän talven jälkeen.

saunan jälkeen pihviä ja karaokea

Jäänmurtaja Urhon saunat odottivat lämmitettyinä patikkaväkeä. Toimitsijat vetäytyivät Jm Voiman salonkiin käymään läpi kysymyksiä ja palkintoja. MEPAsta ja Finsta-

hipilta saatiin osa palkinnoista. Tapahtumaa kävi seuraamassa myös toimistopäällikkö Marina Paulaharju, joka ystävällisesti toi hienoja palkintoja mukanaan Merimieseläkekassasta.

Muutama kysymys osoittautui vaikeaksi. Kukaan ei sentään ollut merkinnyt Helena Lindgreniä MEKin johtajaksi, suurin osa valitsi oikean vaihtoehdon, Helena Jaatisen. MEPAn edeltäjän, Kauppalaivaston Huoltoneuvoston oikea nimi oli harvoilla tiedossa. Kysymyksiä oli 18. Oikeiden vastausten määrä vaihteli yhdentoista ja viidentoista välillä.

Sateen vuoksi pihvit jouduttiin paistamaan sisätiloissa. Yhtä hyvin ne sielläkin maistuivat. Iltatilaisuudessa olivat mukana Finstashipiltä myös henkilöstöpäällikkö Thomas Doepel ja uusi toimitusjohtaja Tero Vauraste. MEPAn toimitusjohtaja Martti Karlsson totesi palkintoja jakaessaan päivän olleen loistava päänavaus työhyvinvoinnin edelleen kehittämiseen. Ilta jatkui karaoken merkeissä.

Rauno Mutkan mukaan tapahtuma onnistui hienosti. Laivaväki ja varustamo olivat tyytyväisiä. Uutta toimintapäivää aletaan suunnitella saman tien.

Kiitoksia kaikille hengessä ja tapahtumassa mukana olleille!

FINSTASHIP JOUKKUEKISA

1. Sepon enkelit, 15 pist

Seppo Jauhiainen

Saga Laakso

Hanna Räikkälä

Helena Niemelä

2. Jumbot, 15 pist

Markus Alakoski

Jouni Sanasvuori

Armi Puhakka

Eino Leinonen

Virve Torniainen

Arvo Peuraniemi

3. Nuuksion nuijat 1, 14 pist

Kari Tossavainen

Arto Uimonen

Julle Vuorinen

Tapio Lahtinen

4. Karjalaiset, 14 pist

Teija Karjalainen

Sanna Viitanen

Jouni Kautonen

Jari Mutka

Mikko Seppälä

Juha Peltola

FInsTAsHIPs ReKReATIonsdAG

En dag i slutet av maj tillbringade kontorsfolket och sjöfararna en dag tillsammans i motionens och tävlingens tecken. Evenemanget började med busstransporten från isbrytarnas kaj på Skatudden. Färden tog en knapp timme i morgonrushen, innan man väl var framme i Noux nationalpark. Dagen förflöt med fotvandring och frågesport. På kvällsprogrammet stod bastubad, biffstekning och karaoke.

Pekka Savikko och Rauno Mutka kläckte idén till motionsdagen som arrangerades i samarbete med SSB. Med var naturligtvis också rederiet, som förhöll sig positivt till saken. Alla intresserade fick delta och tiden var avlönad. Några måste nog stanna kvar.

Ekonomisidan måste skötas och inför sommarens driftstopp fanns det jobb på isbrytarna.

Vid planeringsmötena hade man konstaterat att Noux ligger på ett lämpligt avstånd. I Noux och på närbelägna Solvalla idrottsinstitut kunde man arrangera evenemang och måltider för gruppen om drygt femtio personer. För den här gruppens behov lämpade sig bäst den fyra kilometer långa Haukkalampirundan, som börjar vid Haukkalampi naturstuga.

Kulstötning och knepiga frågor

På morgonen hade man längs rutten lagt ut tio kontroller med alternativa frågor om sjöfart och natur. På baksidan av frågeformuläret fanns ännu en frågesport om sjöfart. Savikko och Mutka delade in deltagarna i grupper, som startade sin vandring med korta mellanrum. På parkeringsplatsen ordnade man en tävling i kulstötning för de deltagare som väntade på sin tur att starta.

Haukkalampirundan löper över branta klippor med hisnande utsikt över Haukkalampi och Myllypuro dal. Under morgonen var det uppehållsväder, men under dagens lopp fick vi flera regnskurar. Att vandra den fyra kilometer långa naturstigen och svara vid kontrollerna tog beroende på grupp drygt en timme. Alla vandrade rutten i egen takt, det här var ju ingen hastighetstävling.

Gympa och måltid på solvalla Idrottsinstitut

Många grupper funderade ännu på parkeringsplatsen på de sista frågorna. Svarsformulären samlades in och man åkte med

buss några kilometer till Solvalla. Det hade varit meningen att hålla gympa och stretching utomhus. Men vädret var så ostadigt, att man gymnastiserade tre kvart inomhus till takt av musik.

Vid ettiden kunde man sätta sig till bords på Solvalla Idrottsinstitut som ligger i ett storslaget landskap. Den stora gruppens måltid med kaffe löpte smidigt och återfärden kunde börja litet tidigare än beräknat. Stämningen i bussen var god. Evenemanget hade bjudit ett välkommet uppiggande avbrott efter den långa vintern.

efter bastun biff och karaoke

På isbrytaren Urho stod basturna varma för fotvandringsfolket. Funktionärerna drog sig tillbaks till Ib Voimas salong för att diskutera frågor och pris. SSB och Finstaship bidrog med en del av prisen. Också byråchef Marina Paulaharju hade kommit för att följa med evenemanget, hon hade vänligt nog med sig fina pris från Sjömanspensionskassan.

Några frågor visade sig vara svåra. Ingen hade ändå gissat på Helena Lindgren som direktör för SPK, största delen valde rätt svar, Helena Jaatinen. Det var få som kände till SSB:s föregångare, Handelsflottans Välfärdsråd. Frågorna var sammanlagt 18. De rätta svaren växlade mellan elva och femton.

På grund av regnet var man tvungna att steka biffarna inomhus. Men lika gott smakade de där. Under kvällsevenemanget var Finstaships personalchef Thomas Doepel och den nya VD:n Tero Vauraste närvarande. SSB:s VD Martti Karlsson konstaterade, då han delade ut prisen, att dagen varit en strålande början för att vidareutveckla arbetet för välbefinnande i arbetet. Kvällen fortsatte med karaoke.

Rauno Mutka tyckte att evenemanget lyckats fint. Fartygsfolket och rederiet var nöjda. Man börjar genast planera nästa rekreationsdag.

Tack till alla som var med andligen eller deltog!

ARjessA KunToon

Kuntoutuskeskus Petrean pihalta lähdettiin sauvakävelylle; Ryhmä A (Vauhdikkaat), Ryhmä B (Reippaat)

Silja Europa merenkulkijat

voivat hyvin - työhyvinvointikurssin jälkeen vielä paremmin

Paaston ja labran kautta aamiaispöytään

MEPAn, TallinkSiljan, Turun Aluetyöterveyslaitoksen ja Kuntoutuskeskus Petrean yhteistyöhanke on otettu hyvin vastaan Turun ja Tukholman väliä liikennöivällä Silja Europalla. Vuoden kestävässä hankkeessa on mukana kaksi merenkulkijaryhmää, joten kummastakin työvuorosta on mahdollisuus osallistua toimintaan.

- Europan väki on ollut erittäin motivoitunutta, kaikki ovat aina ajoissa paikalla, Pirjo Alho Petreasta kehuu.

Hanke alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa, kun laivalla pidettiin infotilaisuudet kummallekin työvuorolle. Noin kuukautta myöhemmin järjestettiin aloituspäivät Turussa Kuntoutuskeskus Petrean tiloissa. Ensimmäisessä ryhmässä oli 29, toisessa 24 merenkulkijaa Silja Europalta.

- Väkeä on ollut lähes kaikista laivan ammattiryhmistä. Porukka on hyvin yhtenäistä. Ulkopaikkakuntalaiset yöpyivät täällä ja turkulaisetkin tulivat aamupalalle, Alho kertoo

Ennen Petreaan tuloa kurssilaiset saivat ohjeet aloituspäivien ohjelmasta ja ruokavaliosta ennen laboratoriokokeita. Verikokeiden jälkeen päästiin aamupalalle ja käsiksi päivän ohjelmaan, joka käsitti luentoja, tes-

tejä, ravintoa ja rentoutusta. Testeillä kartoitettiin henkilöiden lähtötilanne, muun muassa tasapaino ja lihaskunto. Päivän päätteeksi oli allasjumppaa.

Toisena päivänä ohjelma jatkui sauvakävelyn, tehtävien ja ravitsemusopin merkeissä. Tapahtumat suoritettiin kahdessa ryhmässä. Monelle Europan merenkulkijalle tuli paljon uutta asiaa ja kokemuksia. He

Pertti Myllylän mukaan porukalla on erittäin positiivinen henki

olivat kuitenkin innolla mukana.

- Merenkulkijat osaavat kysyä, ja kyseenalaistaa. Olemme jo päässeet sinuiksi ja osaamme esittää asiat ”merimieskielellä”, Pirjo Alho naurahtaa.

Hänen mukaansa merenkulkijan ammatti on haastava. On tavallaan kaksi elämää, toinen töissä, toinen kotona. Käynnissä olevan hankkeen tarkoitus on parantaa merenkulkijoiden oloa pienin askelin. Heitä opaste-

taan löytämään omatoimisesti itselleen sopivia liikunta- ja rentoutusmuotoja. Laivaelämä asettaa omia ehtojaan myös ravinnon ja levon saannille.

Fysioterapeutti Eija Jäppilä ja liikunnanohjaaja Jani Puustinen opastivat kurssilaisia teleskooppisauvojen käytössä Petrean pihalla. Porukka oli positiivisella mielellä.

- Kaikki ovat hyvin tyytyväisiä tätän tapahtumaan. En ole vastaavanlaisella ollut.

Pirjo Alho koordinoi ryhmää ja vastaa ravintoluennoista

MEPAn liikunta- ja ATK -kurssit ovat kyllä tuttuja, 28 vuotta laivojen baareissa työskennellyt Pertti Myllylä kiittelee MEPAa koko porukan puolesta.

Tapaamiset jatkuvat

Syksyyn mennessä ryhmillä on kolme puolen päivän kokoontumista. Lokakuun lopulla on seurantapäivä Petrean tiloissa ja seuraavan vuoden huhtikuussa on vielä treffipäivä. Tapahtumien yhteydessä tutustutaan myös MEPAn palveluihin ja Turun kulttuuritarjontaa.

Ryhmäpäivä 3.6. oli varsin kylmä ja sateinen. Petrean kokoontumisen jälkeen oli vuorossa käynti Mepalassa Ruissalossa. Alkuviikon helteet lupailivat hyvää, mutta keskiviikkona päätettiin mennä pitämään sadetta sisätiloihin ja tutustuttiin Kasvitieteellisen puutarhan saloihin. Mepalassa nautittiin salaattia ja grillattiin makkaraa. Silja Europa tuli satamaan hieman myöhässä. Muutamat kurssilaiset menivät Ruissalosta suoraan laivalle töihin.

Silja Europan ”Arjesta Kuntoon” -hankkeen seuraavat ryhmäpäivät ovat elokuussa. Vapaavahti seuraa kurssilaisten toimintaa ja tunnelmia.

FÖR en BäTTRe VARdAG

Sjöfararna på Silja Europa mår bra - och efter en kurs för att öka välbefinnandet i arbetet ännu bättre.

Samarbetsprojektet för SSB, Tallink-Silja, Åbo Arbetshälsoinstitut och Rehabiliteringscentralen Petrea har fått ett varmt mottagande på Silja Europa som trafikerar mellan Åbo och Stockholm. I projektet som avses pågå ett år, deltar två sjöfarargrupper, det är alltså möjligt för arbetstagarna i båda skiftena att delta.

- Personalen på Europa har varit synnerligen motiverad, alla har alltid infunnit sig i god tid, berömmer Pirjo Alho från Petrea.

Projektet började i månadsskiftet marsapril, då man ombord höll informationsmöten för båda arbetsskiften. Ungefär en månad senare arrangerades de första dagarna i Rehabiliteringscentralen Petreas utrymmen i Åbo. I den första gruppen var deltagarna från Silja Europa 29, i den andra deltog 24 sjöfarare.

- Deltagarna har representerat nästan alla yrkesgrupper på fartyget. Grupperna är mycket homogena. Deltagarna som inte bor på orten övernattar här och åboborna kommer till morgonmålet, berättar Alho.

Till frukostbordet

efter fasta och labra

Kursdeltagarna fick på förhand instruktioner om programmet första dagen och om dieten före laboratorieproven. Efter blodproven fick man morgonmål och dagens program kunde börja. Det omfattade föreläsningar, tester, hälsosam kost och avslappning. Dagen avslutades med vattengympa.

Under den andra dagen fortsatte programmet med stavgång, arbetsuppgifter och kostlära. Arbetet skedde i två grupper. Mången sjöfarare från Europa fick lära sig mycket nytt och fick nya erfarenheter. Alla deltog ändå med stor entusiasm.

- Sjöfararna kan både ställa frågor och ifrågasätta. Vi har redan kastat titlarna och börjat framställa sakerna på ”sjömansspråk”, skrattar Pirjo Alho.

Hon tycker att sjöfararens yrke är utmanande. Man lever på sätt och vis två liv, ett i arbetet, ett hemma. Det nu startade projektet är avsett att förbättra sjöfararnas arbetshälsa med små steg. De får vägledning för att finna just för dem själva lämpliga motions- och avslappningsformer. Livet ombord ställer också egna villkor då det gäller kost och vila.

Fysioterapeut Eija Jäppilä och idrottsinstruktör Jani Puustinen gav kursdeltagarna instruktioner om hur man använder teleskopgångstavar på Petreas gård. Deltagarna var positivt inställda.

- Alla var mycket nöjda med det här eve-

Idrottsinstruktör Jani Puustinen instruerar kursdeltagarna före stavgången

nemanget. Jag har inte varit på något motsvarande. SSB:s motions- och ADB-kurser är nog bekanta, säger Pertti Myllylä berömmande, han har jobbat 28 år på baren på olika fartyg, han tackar SSB på hela kursens vägnar.

Träffarna fortsätter

Före slutet av hösten samlas grupperna tre gånger för en halv dag. I slutet av oktober ordnas en uppföljningsdag i Petreas utrymmen och i april nästa år har man ännu en träff. I samband med evenemangen bekantar man sig också med SSB:s service och kulturutbudet i Åbo.

Dagen för gruppträffen den 3.6 var mycket kall och regnig. Efter samlingen på Petrea följde ett besök på Mepala på Runsala. Värmen under början av veckan bådade gott men på onsdagen beslöt man ta regnskydd inomhus och man bekantade sig med Botaniska trädgårdens mysterier. På Mepala åt man sallad och grillade korv. Silja Europa kom i hamn något försenad. Några kursdeltagare gick direkt till arbetet ombord efter besöket på Runsala.

Projektet ”För en bättre vardag” på Silja Europa har sina nästa gruppträffar i augusti. Frivakt följer med kursdeltagarnas verksamhet och stämningarna i grupperna.

Silja Europa-personal besöker Mepala på Runsala

VInTeRsPelen 2009 TuRussA

Kevään alkamista juhlistettiin tänäkin vuonna Vinterspelen-tapahtumalla. Vinterspelen on neljän pohjoismaisen ruotsinkielisen merenkulkuoppilaitoksen opiskelijoiden yhteinen kokoontuminen ja leikkimielinen urheilukisailu. Vinterspelenin tarkoitus on lisätä yhteishenkeä sekä ystävyyttä näiden koulujen oppilaiden välillä. Se järjestetään vuorotellen jokaisen tapahtumaan kuuluvan oppilaitoksen kotipaikkakunnalla. Tänä vuonna järjestysvuorossa oli Turku.

Vinterspelen on perinteisesti järjestetty joko maaliskuun viimeisenä tai huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tänä vuonna se järjestettiin 3.-5.4. Tapahtumaan ovat vuosittain ottaneet osaa Göteborgin, Kalmarin, Maarianhaminan, sekä Turun merenkulkuoppilaitokset. Valitettavasti tällä hetkellä maailmalla valtoimenaan riehuva talouslaantuma sai kuitenkin Göteborgin porukan perumaan viime metreillä osallistumisensa tämän vuoden peleihin.

Poikkeuksena muiden vuosien talvipeleihin, aloitettiin ne tänä vuonna tutustumalla heti perjantaiaamun aluksi tutustumalla STX-Europen telakalla rakennettavaan Oasis of the Seas-loistoristeilijään, joka tulee

valmistuessaan olemaan maailman suurin risteilyalus. Esittelykierros oli todella kattava ja mielenkiintoinen. Kierros sisälsi mm. tutustumisen aluksen brygalle, ravintolatiloihin, teatteriin, hyttitiloihin ja konehuoneeseen. Miltäpä kuulostaa esim. ulkosivulla oleva poreallas, jossa lilluessaan voi samalla ihailla Karibian luonnonkauniita maisemia? Laivan sisäosista löytyy muun muassa täysin kattamaton kävelykatu, sekä ylös ja alas hiljalleen liikkuva vuorovesibaari, jonka kyydissä voi risteilymatkalla nauttia Cuba Libren jos toisenkin.

Kisa alkaa

Telakalta matkaa jatkettiin Juhana Herttuan lukion vieressä sijaitsevalle koulullemme, jossa nautimme ravitsevan lounaan sekä pidimme myös pienen esittelykierroksen vieraillemme. Esittelykierroksen jälkeen oli aika potkaista pelit varsinaisesti käyntiin. Perjantaipäivän lajeina olivat Piraattipallo sekä jo perinteeksi muodostunut köydenveto. Harmittaa näin turkulaisena kyllä myöntää, että molempien lajien suvereeni hallitsija oli tänä vuonna Maarianhamina. Perjantain ohjelma iltaa kohden jatkui hyvän musiikin, pitsan, rattoisan jutustelun ja hauskanpidon merkeissä.

Lauantaiaamuna, saatuamme porukkamme kokoon, jatkui ohjelmamme Amazing Race- henkisellä kaupunkisuunnistuskisalla. Joukkueiden oli löydettävä perille pelkästään muutaman turistikartalle piirretyn rastin avulla. Rastien luona oli joukkueiden suoritettava päättelykykyä, hyvää joukkuehenkeä sekä alueellista tuntemusta vaativia tehtäviä. Reitin lopussa sijaitsi päivän urheilut päättävä maittava pihalounas, jonka nautittuamme oli aika siirtyä valmistautumaan päätösjuhlaan.

Piraattipallossa oli menoa ja meininkiä.

maarianhamina menestyy

Tapahtuman päätösjuhlaa juhlimme Holiday Club Caribian tiloissa YO-kylän läheisyydessä hyvän ruoan ja viinin merkeissä. Taisi siinä parisen snapsilauluakin helähtää. Ja kuten päätösjuhlaan perinteisesti kuuluu, pidettiin juhlan päätteeksi kisojen palkintojenjako. Jo useana vuotena peräkkäin on Maarianhaminan porukka saanut kantaa kotiin sekä kirkkaimman pokaalin, että sen mukana kulkevan palkintopotkurin - niin myös tänäkin vuonna. Kalmarin porukka oli toinen, Turun koulun tullessa vasta kolmanneksi. Ei mennyt kotikisat ihan nappiin.

Loppujen lopuksi, vaikka häviö käteen jäikin, jäi tämän vuoden Vinterspelenistä hyvät muistot mieleen. Pääsin näkemään taas kaikki edellisinä vuosina jo tutuksi tulleet kaverit ja vaihtamaan kuulumisia heidän kanssaan. Hauskaa oli koko viikonlopun alusta loppuun saakka ja eikä mitään suurempia ongelmia ilmennyt. Odotankin nyt malttamattomana jo ensi vuoden Vinterspeleniä, joka järjestetään Maarianhaminassa. Mitäköhän Team Kongo meitä varten keksiikään?

Oppilasyhdistyksemme puheenjohtajana haluaisin kiittää kaikkia tapahtumaamme tukeneita tahoja. Tänä vuonna mukana tukemassa olivat Merimiespalvelutoimisto,

Suomen Laivanpäällystöliitto, Turun Satama, Forum Marinum, Yrkeshögskolan Novia, Axxell Sjöfart, Aboa Mare Ab sekä Ånikap.

Hyvää kesää kaikille ja turvallista seilaamista!

Terveisin: Aku Hautala

Merenkulkuopiskelija ja oppilasyhdistys

ENÅ:n puheenjohtaja

(Kaikki kuvat on ottanut Johanna Djupsjöbacka ja hän on antanut luvan käyttää niitä Vinterspeleniin liittyvässä jutussa).

Dragkamp. Lagen från Kalmar och Mariehamn tar mått på varandra.

VInTeRsPelen 2009 I åBo

Vårens ankomst firades också i år med evenemanget Vinterspelen. Vinterspelen är en gemensam samling och en lekfull idrottstävling för studerande vid fyra nordiska svenskspråkiga sjöfartsskolor. Avsikten med Vinterspelen är att stärka sammanhållningen och knyta vänskapsband mellan eleverna i de skolorna. Spelen arrangeras turvis på respektive skolors hemorter. I år var det Åbos tur att stå som arrangör.

Vinterspelen har traditionellt ordnats antingen under sista veckoslutet i mars eller under första veckoslutet i april. I år arrangerades de 3 - 5 april. Årligen har sjöfartsskolorna i Göteborg, Kalmar, Mariehamn och Åbo deltagit. På grund av den ekonomiska recessionen som just nu rasar i världen annullerade laget från Göteborg i sista stund sitt deltagande i årets spel.

Till skillnad från vinterspelen under tidigare år började programmet i år med ett besök på STX-Europes varv för att bekanta sig med bygget av lyxkryssaren Oasis of the Seas, som då den står färdig kommer att vara världens största kryssningsfartyg. Presentationsrundan var mycket omfattande och intressant. Vi bekantade oss med fartygets kommandobrygga, restaurangutrymmen, teater, hytter och maskinrum. Hur låter det till exempel med ett bubbelbad på utsidan, där man kan ligga och beundra de natursköna karibiska vyerna? I fartygets inre finns också en gågata under bar himmel och en tidvattensbar, där man under kryssningen kan avnjuta en Cuba Libre eller två medan baren stilla glider upp och ned.

Tävlingen börjar

Från varvet fortsatte vi vår färd till vår skola som ligger invid det finska gymnasiet Juhana Herttuan lukio. Där åt vi en närande lunch och höll också en liten presenta-

tionsrunda för våra gäster. Efter presentationen var det tid att sätta igång de egentliga tävlingarna. Fredagens grenar var Piratboll och den redan traditionella dragkampen. Så här som åbobo är det nog förargligt att vara tvungen att medge att Mariehamn var den suveräna mästaren i båda grenar i år. Fredagen program fortsatte under kvällen med god musik, pizza, muntert prat och trevlig samvaro.

På lördag morgon, då vi samlat vårt gäng, fortsatte programmet med en stadsorienteringstävling av typ Amazing Race. Lagen skulle hitta fram med hjälp av bara några kontroller utmärkta på en turistkarta. Vid kontrollerna skulle lagen klara av uppgifter som krävde slutledningsförmåga, god laganda och lokalkännedom. I slutet av rutten bjöds man som avslutning på dagens idrott på en smaklig lunch i det fria, därefter var det tid att börja förbereda sig för avslutningsfesten.

mariehamns framgång fortsätter

Evenemangets avslutningsfest gick av stapeln på Holiday Club Caribia invid Studentbyn, med god mat och gott vin. Nog ljöd där också en snapsvisa eller två. Och så som avslutningsfestens tradition påbjuder, avslutades festen med prisutdelning. Redan

under flera år å rad har gänget från Mariehamn fått bära hem både den blankaste pokalen, och den därtill hörande prispropellern - så också i år. Kalmar blev tvåa medan Åboskolan kom först på tredje plats. Tävlingen på hemmaplan blev ingen fullträff precis.

Sist och slutligen, trots att vi nu förlorade, lämnade Vinterspelen i år också trevliga minnen. Man fick tillfälle att träffa alla som blivit bekanta från tidigare år och utbyta senaste nytt med dem. Roligt hade vi hela veckoslutet, från början till slut, och inga större problem uppstod. Nu väntar jag redan otåligt på Vinterspelen som arrangeras i Mariehamn nästa år. Vad månne Team Kongo skall hitta på för oss?

I egenskap av ordförande för vår elevförening vill jag härmed tacka alla instanser som understött vårt evenemang. Med i år var Sjömansservicebyrån, Finlands Skeppsbefälsförbund, Åbo Hamn, Forum Marinum, Yrkeshögskolan Novia, Axxell Sjöfart, Aboa Mare Ab samt Ånikap.

Jag önskar alla en trevlig sommar och trygg seglats!

Hälsningar

Aku Hautala

Sjöfartsstuderande och ordförande för elevföreningen ENÅ

Evenemangets avslutningsfest arrangerades på Holiday Club Caribia

GolFKAusI KäynnIssä

- KeVään KIsA on KäyTy

Merenkulkijoiden golfkisan lähtölista yleensä elää viime hetkeen asti. Niin kävi tälläkin kerralla, ja nyt ”eli” myös paikka. Pickalaan päästyämme totesimme, että kenttä oli vaihtunut Forestista Seasideen. Ei se mitään. Lähtöpaikka oli lähempänä, ja iltapäivällä saatiin Pikkalanlahdelta viilentävää tuulta. Sää oli pääosin aurinkoinen.

Mukana oli taas monta vanhaa tuttua. Hyvällä osallistumisprosentilla oli ESL-Shippingin ms Pasilan miehistö. Laiva oli kiinnittynyt pienen matkan päähän Kantvikiin ja neljä pelaajaa pääsi osallistumaan kisaan miehistönvaihtojen ansiosta. Pasilaa edustivat Harri Höckert, Pauli Ojanen, Pasi Pitkälä ja Pekka Mikkola

Lopulta matkaan lähti 39 kilpailijaa ja kaikki kiersivät täydet 18 väylää. Aikaa neljän pelaajan ryhmillä meni 4,5-5 tuntia. Vain harva oli ehtinyt tutustua kenttään tarkemmin. Ms Gabriellan Jussi Vahtera asuu paikkakunnalla ja pelasikin hyvin. Kilpailu käytiin tasoituksellisena lyöntikisana.

Voiton vei tuloksella 66 Jukka Mäkivaara. Toiseksi tuli Roland Helle (75) ja kolmanneksi Ilpo Nurminen (75). Mukana oli kaksi naista, Nina Okko pelasi tuloksen 75 ja Sari Tanskanen kiersi kentän 80 lyönnillä.

Scratch - tuloksia: Roland Helle (82), Tuomas Kiihamäki (84), Risto Rousku (88), Jussi Vahtera (89), Kari Salonen (91), Harri Joensuu (93).

Lähimmäs lippua löi Jukka Mäkivaara (2,78m). Pisimmästä avauksesta vastasi Tuomas Kiihamäki (242m).

Kiitokset kaikille!

Golfsäsongen startade - vårens tävling avgjord

Många gamla bekanta mötte upp igen. ESL-Shippings ms Pasila stod för en fin deltagarprocent. Båten låg förtöjd i Kantvik, inte långt borta, och fyra spelare kunde delta i tävlingen tackvare manskapsbyten. Pasila representerades av Harri Höckert, Pauli Ojanen, Pasi Pitkälä och Pekka Mikkola

Slutligen var det 39 tävlare som startade och alla rundade fulla 18 hål. För fyramannagrupperna tog rundan 4,5 - 5 timmar. Bara ett fåtal hade hunnit bekanta sig närmare med banan. Jussi Vahtera från ms Gabriella är ortsbo, han spelade också bra. Tävlingsformen var slagtävling med handicap.

Segern gick till Jukka Mäkivaara med resultatet 66. Tvåa blev Roland Helle (75) och trea Ilpo Nurminen (75). Två damer deltog, Nina Okko med resultatet 75 och Sari Tanskanen som rundade banan med 80 slag.

Scratch-resultat: Roland Helle (82), Tuomas Kiihamäki (84), Risto Rousku (88), Jussi Vahtera (89), Kari Salonen (91), Harri Joensuu (93).

Närmast flaggan slog Jukka Mäkivaara (2,78 m). Längsta drive slog Tuomas Kiihamäki (242 m).

Ett varmt tack till alla!

I allmänhet lever startlistan ännu in i sista stund vid sjöfararnas golftävling. Så gick det också den här gången, och nu ”levde” också platsen. Då vi kom till Pickala kunde vi konstatera att platsen bytts från Forest till Seaside. Nå, inget problem. Startplatsen var närmare och under eftermiddagen blåste sedan svalkande vindar från Pickalaviken. Vädret var övervägande soligt.

Martti Karlsson gratulerade Jukka Mäkivaara

merimiesmotoristit tapasivat Tammisaaressa

Kenties kesän kylmin päivä sattui kohdalle, kun moottoripyöräilevät merenkulkijat tapasivat Tammisaaren sillan kupeessa olevalla huoltoasemalla. Osa lienee mennyt suoraan Ruukin kierroksen lähtöpaikalle, osa taisi jäädä kotiin lämmittelemään. Tusinan verran merimiesmotoristeja käväisi kuitenkin kahvilla ja kertomassa tunnelmia.

Mepa järjesti moottoripyöräilyä harrastaville merenkulkijoille kokoontumisia viimeksi 1980-luvulla. Merimiesmotoristeilla on sen jälkeen ollut lähinnä varustamokohtaista toimintaa, kuten esimerkiksi Siljalla ja Finnlinesilla. Perämies Jussi Heimalan mukaan pelkästään Eckerö Linellä on kymmeniä alan harrastajia. Hän ehdottikin keväällä tilanteen kartoitusta.

MEPA järjesti nettisivuilla kyselyn, johon reilut viisikymmentä kiinnostunutta lähetti yhteystietonsa sekä muutamia ehdotuksia tapahtuman luonteesta. Kuluvalle kesälle aikataulu alkoi käydä tiukaksi. Onneksi ms Finnstarin ciiffi Jarmo Heikkinen tarjosi oman varustamonsa tapaamiselle suunniteltua päivää Tammisaaressa 6.6.09 myös muiden merimiesmotoristien tapaamisajankohdaksi.

Kesäkuu alkoi lupaavasti kuumilla keleillä, kun kohtaamispäivä lähestyi. Muutama

Jussi Heimala ms Nordlandialta luonnosteli arkkitehti-isänsä kanssa merimiesmotoristeille logoa; ”Autobirotare necesse est, vivere non est”

Lauantaiaamuna lämpömittari kipusi vain hieman plussan puolelle.

Merimiesmotoristeilla oli hyvät ajovarusteet ja kunnon pyörät

merenkulkija joutui muuttamaan suunnitelmiaan. Laivoja oli välillä ylösmakaamassa, välillä taas pukkasi jobia. Moni ilmoitti hyvissä ajoin. Edellisenä päivänä tuli vielä toistakymmentä poissaoloviestiä.

Vain lumi puuttui

Helteiden jälkeen tuli sateinen ja kylmä jakso, lauantaiaamuna lämpömittari oli kolme astetta plussan puolella. Kokoontumispaikalla Tammisaaren Nesteellä oli aluksi hiljaista, kunnes tua Saariston Teijo Jähi ja Jari Tukia saapuivat paikalle.

- Ei tässä mitään, sadetta ei tullut ja teltassa ehti hyvin tottua lämpötilaan, Teijo heitti ja availi ajopuvun vetoketjuja.

Valokuvausta harrastava Teijo oli ”rikannut” pyöränsä tankkilaukkuun telineen kameralle. Nikonin saa nopeasti esille, jos jotain mielenkiintoista kuvattavaa sattuu matkan varrelle.

Komealla Honda Gold Wingillä saapui hetken päästä Tom Hurtta, joka oli vastikään saapunut Japanista. Tom on uudisrakennusvalvonnan huippuammattilainen. Hän valvoi Finnlinesin rakennuttamia laivoja Espanjassa ja Puolassa. Tällä hetkellä työnantajana on Wilhelmsen ja laivanrakennusta valvotaan Japanissa,

Tästä saa nopeasti tempaistua Nikonin esille, jos kuvattavaa löytyy, heittää Teijo Jähi

Tom Hurtta aikoo viettää kesäloman pääosin pyörän päällä:

Ei tämä vielä huono sää ole. Finnair lentää ja Finnlines seilaa oli keli kuin keli, sanottiin ennenkin.

jossa Tomin mukaan homma toimii eikä ole mitään ”manjaana-puuhaa”.

- Japanissa minulla on toinen , isompi Gold Wing. Nyt alkoi kolmen kuukauden kesäloma, ja sen vietän pitkälti tämän 2003 -mallisen Hondan selässä, Tom Hurtta kertoo

Kahdella Kawasakilla

Ms Gabriellan Jami Koskinen ja Jokke Stenroos kertoivat, että heidän laivaltaan löytyy useita motoristeja.

- Saikkosen Teemu on tulossa Karjaalla kahdella Kawasakillaan, sanoi Jami kun kysyttiin, tuleeko lisää pyöriä.

Hetken päästä Teemu tulikin, mutta ei sentään ajanut kahta pyörää. Seurueen mukana tullut kaveri ajoi vanhempaa Kawasakia.

- Näitä tuhatkuutioisia vuoden 1978 mallisia on Suomessa vain muutama, Teemu kertoi

Tämä yksilö oli kolaripyörä, jonka Teemu kunnosti naapurinsa kanssa.

Muutamia merimiesmotoristeja saapui vielä. Lähes kaikki suunnittelivat ajavansa Ruukin kierroksen tai ainakin osan siitä. Keli alkoi pikkuhiljaa lämmetä, ja aurinkokin pilkahti silloin tällöin. Motoristit toivoivat kovasti lisää tapaamisia ja niihin jotain oheistoimintaa. Pari päivää Pajulahdessa, haulikkoammuntaa ja melontaa, rantasauna ja ajanviettoa. ”Siinä sapluuna”, sanoivat merten motoristit kuin yhdestä suusta. PK

sjömansmotorister möttes i ekenäs

Det var kanske sommarens kallaste dag, då de motorcykelåkande sjöfararna träffades på servicestationen i närheten av broarna i Ekenäs. En del av dem hade säkert kört direkt till startplatsen för Bruksrundan, en del hade stannat hemma i värmen. Ett dussin sjömansmotorister drack i alla fall kaffe där och berättade om stämningen.

Senast arrangerade SSB en träff för sjöfarararmotorister på 1980-talet. Sedan dess har sjömansmotoristerna närmast haft organiserad verksamhet inom olika rederier, som t.ex. Silja och Finnlines. Enligt styrman Jussi Heimala finns det enbart på Eckerö Line tiotals utövare av hobbyn. Han föreslog också under våren att man skulle kartlägga situationen.

SSB publicerade på sina internetsidor en förfrågan, och ett drygt femtiotal svarade med sina kontaktuppgifter och förslag till arrangemang. För innevarande sommar blev nog tidtabellen knapp. Till all lycka erbjöd chiefen på Finnstar, Jarmo Heikkinen, den dag som planerats för hans eget rederi i Ekenäs den 6.6 som tidpunkt för en träff för också andra sjömansmotorister.

Juni började lovande med varmt väder då tiden för träffen närmade sig. Några sjöfarare var tvungna att ändra sina planer. Några båtar var upplagda, några fick igen arbete. Många hade anmält sig i god tid. Under dagen före träffen kom ännu över tio annulleringar.

Efter värmen kom en regning och kylig period, lördag morgon visade termometern tre glader på plussidan. På samlingsplatsen på Neste i Ekenäs var det i början lugnt, innan Teijo Jähi och Jari Tukia från fartyget Saaristo anlände.

Ännu ett tiotal sjömansmotorister mötte upp. Nästan alla planerade att köra Bruksrundan eller åtminstone en del av den.

Vädret blev så småningom varmare, och solen glimtade fram allt emellan. Gänget önskade mycket flera träffar och någon form av aktiviteter i samband med dem. Till exempel några dagar på Pajulahti, hagelgevärsskytte och paddling, strandbastu och samvaro. ”Det är modellen”, sade havens motorister, med en mun.

In Memoriam

Pienoismallien taitaja Börje Isaksson, 1929 - 2009

Börjen taidolla rakennetut laivojen pienoismallit toimivat

MEPAn harrastetyönäyttelyiden vetonauloina vuosikymmenten ajan. Hänen tekemiään laivoja löytyy monista yrityksistä ja yksityiskodeista. Aikoinaan rouva Rakel Wihuri pyysi häntä henkilökohtaisesti tekemään mallin Raahe -laivasta.

Isakssonin rakensi moniin malleihinsa tilannekuvauksia esimerkiksi puutavaran lastauksesta. Puomit oli ”rikattu”, ahtaajat lastasivat, poosu oli karvelilla ja försti tarkasteli tapahtumia paattitäkiltä. Katajanokan merimiesklubin ikkunalaudalta löytyy Börjen suuri teos, Telakka. Vitriinin alla katsojat näkevät kolme valmistuvassa olevaa purjealusta eri vaiheissa.

Poosuna seilannut Börje Isaksson lähti merille jo sota-aikana 1943. Hän palveli Nielsenin, Wihurin ja Erikssonin laivoissa sekä myös muiden pohjoismaiden aluksissa. Hän jäi sairaseläkkeelle vuonna 1974. Aiheet töihinsä hän sai seilaamistaan laivoista ja kuulemistaan tarinoista.

Hän kertoi rakkaimman mallinsa olevan Nielsen höyrylaiva ss Kotka, jossa hän itse seilasi 1950 - luvun alussa. Laivan runkoon hän käytti apachea ja tiikkiä. Skorsteeniin hän teki ”savupilven” hiuslakalla jäykistetystä villalangan nöyhtästä. Börje teki itse kaikki osat ja oli sitä mieltä, että vain siten voidaan puhua todellisesta pienoismallista.

Börje oli hauska seuramies ja villillä linjalla seilanneena hänellä riitti merimiesjuttuja. Hän opetti taitojaan myös muille ja piti kerran jopa laivalla mallirakentamisen kurssin. Hän oli sitä mieltä, että pienoismallin rakentaminen onnistuu kaikilta, jos vaan pitkäjänteisyyttä riittää. Börje itse oli tyytyväinen saatuaan mallin teon myötä tietoa laivojen tekniikasta ja rakenteista.

Fartygsmodellernas mästare Börje Isaksson, 1929 - 2009

Under flera årtionden var Börjes skickligt byggda fartygsmodeller dragplåster på SSB:s utställningar av hobbyarbeten. Hans fartyg finns hos många företag och privata hem. I tiderna bad självaste fru Rakel Wihuri honom personligen göra en modell av fartyget Raahe.

Isaksson byggde många av sina modeller så att de återgav arbetssituationer, till exempel lastning av trävaror. Bommarna var riggade, stuvarna lastade, båtsman står på karveln och försten håller uppsikt över händelserna på däcket. På Skatudden kan man i sjömansklubbens fönster se Börjes stora skapelse, Varvet. Under vitrinen kan man se tre segelfartyg i olika skeden av bygget.

Börje Isaksson som seglade som båtsman gick till sjöss redan under kriget år 1943. Han seglade på Nielsens, Wihuris och Erikssons båtar men också på fartyg från andra nordiska länder. Han gick i sjukpension år 1974. Motiven för sina arbeten fann han i de båtar han seglat på och av de historier han hört berättas.

Han berättar att hans käraste modell är Nielsens ångfartyg ss Kotka, som han själv seglade på i början av 1950-talet. Skrovet gjorde han av abache och teak. Rökmolnet från skorstenen gjorde han av ullgarnsludd som fått stadga av hårspray. Börje tillverkade alla delar själv och tyckte att det är förutsättningen för att man skall kunna tala om en riktig fartygsmodell.

Börje var en rolig sällskapsmänniska och då han seglat i trampfart, hade han gott om sjömanshistorier på lager. Han lärde ut sina färdigheter också åt andra, och höll till och med en gång en kurs ombord i miniatyrbygge. Han ansåg att vem som helst kan bygga fartygsmodeller, om bara tålamodet räcker till. Börje var själv nöjd då han vid sidan av bygget fick ny information om fartygens teknik och konstruktion.

LAIVAJOUKKUEIDEN

JALKAPALLOTURNAUS 8.9.2009

Turnaus pelataan 7 -miehisin joukkuein Salossa syyskuun alussa.

Peliaika 2x15 minuuttia.

Katso lisätiedot MEPAn nettisivuilta. www.mepa.fi

FARTYGSLAGENS FOTBOLLSTURNERING 8.9.2009

Turneringen spelas med sjumannalag i Salo i början av september.

Speltid 2 x 15 minuter.

Närmare information, se www.mepa.fi

Ilmoittautumiset MEPAan: urheilu@mepa.fi puh 0400 879 733/Pekka

Anmälningar till SSB: urheilu@mepa.fi

(0400 879 733/Pekka)

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors

Namn:

Adress:

Oikein ratkaisseiden kesken arvotun kirjapalkinnon voitti Mauri Rantanen

MERENKULKIJOIDEN KULTTUURITAPAHTUMA

lauantaina 18.7.2009 klo 15.00 Kotkan pääkirjaston auditoriossa, Kirkkokatu 24.

Mukavaa ohjelmaa kaikenikäisille. TULE VIIHTYMÄÄN merenkulkijoiden yhteiseen juhlaan!

Ohjelmassa:

Esa Peuho

Imitaattori Heikki Uotila

Laulufestivaalien merimiessarjan parhaat laulajat

Kotkan Hyrrät

Haminan teatterin ”Saatana saapuu Kolsilaan”, kohtaus näytelmästä

Yhteislaulua

Juontaja: Matti Piipari

VAPAA PÄÄSY – TERVETULOA!

Järjestäjät: Merimiespalvelutoimisto ja Kotkan kulttuuriasiankeskus MERENKULKIJOIDEN

15.-19.7.2009, Kotkan pääkirjasto, Kirkkokatu 24

Näyttelyssä on esillä merimiesten ja naisten taidonnäytteitä: laivapienoismalleja, kuvataidetta, köysitöitä ja nukkeja.

Merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvakilpailun 2009 parhaat työt.

Näyttely on avoinna ke – pe klo 12-19, la 12-17 ja su 11-14.

Järjestäjä: Merimiespalvelutoimisto

MEPAAN MOSAIIKKIKURSSEILLE!

Tammikuussa järjestetty MEPAn ensimmäinen mosaiikkikurssi oli heti menestys. Suositulle harrastukselle tarjotaan nyt lisää kurssipäiviä syyskuussa.

MOSAIIKKIKURSSI 7.-8.9.09

HELSINGIN MEPASSA

Opettajana toimii Laila Immonen. Kurssin päätyönä päällystetään puutarjotin mosaiikkipaloilla.

Opetus, materiaalit, majoitus ja ruokailut ovat maksuttomia MEPAn piiriin kuuluville merenkulkijoille.

Tiedustelut: Sirpa, puh (09) 6689 0016, opinto@mepa.fi

MELONTAA ELOKUUSSA

Kaksipäiväisillä kursseilla melotaan 5-6 etappia, yhteensä 25-30 kilometriä. Vesistössä liikutaan kahden hengenkajakeilla, joten melonta ei käy liian raskaaksi. Matkan varrella pidetään useita taukoja viihtyisillä rantautumispaikoilla.

Hiiden melontareittien varrella on lukuisia nähtävyyksiä ja luontokohteita. Matkan varrella voi paitsi ihastella maisemia, myös bongata lintuja tai kaloja sekä erilaisia vesikasveja.

MEPAn kursseilla yövytään Hämeenlinnan Cumuluksessa. Kurssilaisille tarjotaan myös ruokailut ja eväät. Kajakit ja melojat siirtyvät

MEPAn autokuljetuksilla etappien lähtöpaikoille ja päivän päätteeksi majoituspaikkaan.

Kurssit ovat maksuttomia

MEPA-maksua maksaville merenkulkijoille.

Kurssi 1: ma 17.8. - ti 18.8.

Kurssi 2: to 20.8. -pe 21.8.

TunnelmIA mePAn KuRsseIlTA

Torsti Laine opasti merenkulkijoita valokuvauskursseilla. Päivi Rantalan kameran säädöt tarkistettiin.

Marja Wuorisalo tapasi Aarno Kasvin, kun Mepan valaokuvauskurssi

kävi Turun kasvitieteellisessä puutarhassa

Susanna Mäntysaari oli mukana Iloa ja terveyttä kasveista -kurssilla

Heikki Anttinen on vetänyt Mepan ratsastuskursseja pitkään

Niinisalossa on ratsastajille hyvät puitteet

Melontakurssilla oli rento meininki

Silja Europan porukka jumppaamassa

Anu Porema punoo köynnöskukalle telinettä pajukurssilla

Pajukurssi pidettiin Kaarinassa

Golf-kurssi Nurmijärvellä

TULEVIA KURSSEJA

TULE VOIMAAN HYVIN KARJALOHJALLE!

MEPAN KURSSI

03.09. - 05.09.2009

KYLPYLÄHOTELLI

PÄIVÄKUMMUSSA

Teemana henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Ohjelmassa on myös sauvakävely, vesijumppa ja retki Mustion linnaan. Rantasaunalla teemme keräämistämmme luonnonyrteistä jalkakylvyn.

Tiedustelut ja ilmoittautuminen: Sirpa 040 521 2055

sähköposti: kulttuuri@mepa.fi

Toimitusjohtaja

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021 GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik 4, Helsinki Proviantg 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 0400 849 143

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj