Vapaavahti - Frivakt 1/2009

Vuosaaren merimieskeskus on käytössä Jan Wikström, merenkulun ammattilainen

Finalen i den nordiska fototävlingen

VAPAAVAHTI 1/09

FRIVAKT 1/09

VAPAAVAHTI • FRIVAKT

Merimieskeskus

Merimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto rakennuttivat yhdessä Vuosaaren uuteen satamaan Helsinki Seafarer’s Centren eli merimieskeskuksen. Rakennuksen hahmossa voi nähdä kalan tai veneen muodon.

Keskus valmistui hieman aikataulustaan jäljessä. Yksi syy varmaan oli, että se oli myös rakentajilleen varsin vaativa työ. Perinteisellä ”vatupassilla” kun oli työmaalla normaalia vähemmän käyttöä. Haaste se oli myös meille rakennuttajille, sillä muoto maksoi ja paljon.

Keskuksen osake-enemmistön omistava Merimieskirkko onnistui saamaan hyvin rahoitusta hankkeelle. Merimiespalvelutoimisto sai myös oman rahoituksensa lisäksi tukea Kansainvälisen Kuljetustyöväen Liiton merenkulkijoiden rahastolta (ITFST). Lämmin kiitos kaikille keskuksen rahoittajille.

Työjako uudessa satamassa toimii siten, että Merimieskirkko vastaa keskuksen toiminnasta ja Merimiespalvelutoimisto hoitaa merimiespalveluja aluksille.

Tärkeintä on, että merimieskeskus palvelee niin koti- kuin ulkomaisiakin merenkulkijoita hyvin. Keskeisimpään tarpeeseen eli merenkulkijoiden yhteydenpitomahdollisuuksiin kotiin ja ystäviin, on panostettu huolella. Kahvilatoiminnan lisäksi keskukseen tulee erilaisia pelejä niin sisälle kuin uloskin.

Kansainväliset säädökset edellyttävät, että keskeisissä satamissa on merenkulkijoilla paikka, jossa on mahdollisuus kokoontua, hoitaa asioitaan ja pitää yhteyksiä kotiin ja ystäviin. Sellainen meillä on nyt Vuosaaressa, mutta missä ovat merenkulkijat. Vastaus on, että laivoilla.

Merenkulkijoiden pääsy laivoilta Merimieskeskukseen on hankalaa. Suljetulla satama-alueella kun on liikkuminen jalan tai pyörällä kielletty. Satamassa liikuttaessa on käytettävä alueella toimivaa kuljetuspalvelua, josta veloitetaan varustamoa varsin suurella summalla.

Nyt on jo nähtävissä, että useilta ulkomaisilta laivoilta ei haluta kustannussyistä päästää merenkulkijoita maihin. Tuntuu lähes uskomattomalta, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa merenkulkijoilla on suuria vaikeuksia päästä maihin hoitamaan inhimilliseen elämään kuuluvia asioita.

Ymmärrän, että turvallisuus on tärkeä asia eikä siitä pidä tinkiä. Myöskään merenkulkijan oikeudesta päästä vapaa-ajallaan satamassa maihin ei pidä tinkiä. Yhtälö on vaikea, mutta varmasti ratkaistavissa.

Olen vakuuttunut, että myös Helsingin Satama haluaa omalta osaltaan olla etsimässä kestävää ja toimivaa ratkaisua kuljetusongelmaan. Kun sellainen saadaan aikaiseksi, niin voimme olla ylpeitä uudesta Vuosaaren satamasta ja sen hienosta merimieskeskuksesta.

Tervetuloa tutustumaan Merimieskeskukseen!

Sjömanscentret

Martti Karlsson

Sjömanskyrkan och Sjömansservicebyrån lät tillsammans uppföra Helsinki Seafarers’ Centre eller Sjömanscentret i den nya hamnen i Nordsjö. I byggnadens form kan man skönja en fisk eller en båt.

Centret blev färdigt något försenat. En orsak var säkert att det också för byggarna var ett mycket krävande arbete. På bygget hade man mindre än normalt användning för ett traditionellt ”vatupass”.

En utmaning var det också för oss byggherrar, formen kostade och den kostade mycket.

Sjömanskyrkan, som innehar aktiemajoriteten i centret, lyckades väl med att skaffa finansiering för projektet. Sjömansservicebyrån fick utöver sin egen finansiering också understöd från Internationella Transportarbetarfederationens sjöfararstiftelse (ITFST). Ett varmt tack till alla som bidrog till centrets finansiering.

Arbetsfördelningen i den nya hamnen har gjorts så att Sjömanskyrkan ansvarar för centrets verksamhet och Sjömansservicebyrån sköter sjömansservicen på fartygen.

Det viktigaste är att Sjömanscentret betjänar både inhemska och utländska sjöfarare väl. Man har satsat hårt på det mest centrala behovet, möjligheterna att hålla kontakt med hemmet och med vännerna. Utöver kaféverksamheten planerar man att på centret ordna möjligheter till olika spel både inomhus och utomhus.

De internationella bestämmelserna förutsätter att det i de centrala hamnarna skall finnas en plats där sjöfararna kan samlas, sköta olika ärenden och hålla kontakt med hem och vänner. En sådan har vi nu i Nordsjö, men var är sjöfararna. Svaret lyder: ombord på fartygen.

Det är svårt för sjöfararna att ta sig från fartygen till Sjömanscentret. På det avspärrade hamnområdet får man varken röra sig till fots eller på cykel. Då man förflyttar sig inom hamnområdet måste man använda hamnområdets transporttjänst som debiterar rederiet med en betydande summa.

Nu kan man redan se att man från många utländska fartyg inte vill låta sjöfararna gå iland, av kostnadsskäl. Att sjöfararna i en civiliserad stat som Finland har stora svårigheter att gå iland för att sköta ärenden som hör till ett mänskligt liv verkar nästan otroligt.

Jag förstår att säkerheten är viktig, och den skall man inte pruta på. Men man skall inte heller pruta på sjöfararens rätt att gå iland i hamnen under sin fritid. Ekvationen är svår, men den kan säkert lösas.

Jag är övertygad om att också Helsingfors Hamn för sin del vill söka en hållbar och fungerande lösning på transportproblemet. Då en sådan fåtts till stånd, kan vi vara stolta över den nya hamnen i Nordsjö och dess fina sjömanscentrum.

Välkomna för att bekanta er med Sjömanscentret!

Merenkulun opiskelija

Michael Nord Ruotsista

nappasi voiton

RuoTsIlle PARHAAT PAlKInnoT

MeRenKulKIjoIden PoHjoIsMAIsessA

VAloKuVAKIlPAIlussA

Kilpailun finaali järjestettiin Ruotsissa, minne kunkin maan esiraati oli valinnut parhaat kuvat etukäteen. Kilpailu on järjestetty jo 21 kertaa. Suomella on yksi voitto ja yksi kakkostila. Tällä kerralla palkinnot menivät muihin Pohjoismaihin. Loistavat suomalaiskuvat saivat huomiota, mutta terävimpään kärkeen niillä ei aivan ylletty.

Tuomarit arvioivat kuvia Johannisborgin Merimiesklubilla Norrköpingissä. Heillä ei ole mahdollisuutta ”vetää kotiinpäin”, koska eivät tiedä kenen kuvia kulloinkin arvostelevat. Taso on säilynyt tavanomaisen korkeana. Noin 95 prosenttia kuvista on digitaalisia, loput paperikuvia. Kaikki suomalaiskuvat olivat digitaalisessa muodossa.

Kameratyypit vaihtelivat paljon. Joukossa on kännykkäkameralla ja digipokkareilla otettuja kuvia. Mukana oli myös ammattilaiskalustolla kuvattuja otoksia. Monille kuville on myös annettu pientä hienosäätöä Photoshopilla. Tämä ei ole kiellettyä, kunhan se pysyy kohtuullisena.

Kuvia kaikista Pohjoismaista

Islanti tuli mukaan valokuvauskilpailuun 2000-luvulla, ja on saavuttanut useita pal-

kintosijoja. Norjassa harrastus ja kilpailuun osallistuvien kuvien määrä on kasvanut melkoisesti. Nyt heillä oli 48 osallistujaa ja 262 kuvaa. Suomesta kilpailuun osallistui 21 merenkulkijaa 206 kuvalla.

Loppukilpailuun pääsivät Suomesta Pekka Hynönen mt Nesteeltä, Ismo Kujala Translandialta, Lauri Vuorinen Temperalta, Tero Tammi Finnhansalta, Tanja Hakala Isabellasta, Markku Jalonen Kristina Reginalta, Sakari Saari Vikingiltä, Elisa Pihkala, Tiina Alajoki Mariellalta, Vappu Klemetti Finnlinesilta ja Harri Manninen Auralta.

Parhaat kilpailukuvat ovat nähtävillä merenkulkijoiden vuosinäyttelyssä maaliskuussa Helsingin Katajanokan Merimiesklubilla (Hotel Skatta, Linnankatu 3). Kuvat ovat esillä myös Kotkan Meripäivillä heinäkuussa.

Norjan Bjarne Skogvik sai kunniamaininnan pari vuotta sitten.

Nyt tuli kolmas palkinto

sVeRIge Tog de BäsTA PRIsen I

Tävlingsfinalen arrangerades i Sverige. De nationella tävlingarnas juryer hade före det valt ut de bästa bilderna. Tävlingen har redan ordnats 21 gånger. Finland har vunnit en gång och en gång kommit på andra plats. Den här gången gick prisen till de övriga nordiska länderna. De fina bilderna från Finland väckte nog uppmärksamhet, men till den högsta toppen nådde de inte.

Juryn utvärderade bilderna på Sjömansklubben Johannisborg i Norrköping. Det fanns ingen möjlighet att vara partisk då juryn inte visste vem som tagit bilderna som betygsattes. Nivån hade behållits på hög nivå. Ungefär 95 procent av bilderna var digitala, resten var pappersbilder. Alla bilder från Finland var digitala.

Kameratyperna varierade mycket. Man hade fotat med mobiltelefonkamera och med digital pocketkamera. Det fanns också bilder tagna med professionell fotografutrustning. Många bilder hade också lätt redigerats med Photoshop. Det är inte förbjudet, om man håller sig inom rimliga gränser.

Bilder från alla nordiska länder

Island kom med i fototävlingen på 2000-talet, och har uppnått flera prisplaceringar. I

Norge har antalet fotografer och tävlingsdeltagare ökat ansenligt. Nu deltog 48 fotografer med 262 bilder. Från Finland deltog 21 fotografer med 206 bilder.

De finländska deltagarna i finalen var Pekka Hynönen (mt Neste), Ismo Kujala (Translandia), Lauri Vuorinen (Tempera), Tero Tammi (Finnhansa), Tanja Hakala (Isabella), Markku Jalonen (Kristina Regina), Sakari Saari (Viking), Elisa Pihkala, Tiina Alajoki (Mariella), Vappu Klemetti (Finnlines) och Harri Manninen (Aura).

De bästa tävlingsbilderna finns att se på sjöfolkets årsutställning i mars på Sjömansklubben på Skatudden i Helsingfors (Hotel Skatta, Slottsgatan 3). Bilderna finns utställda också under Kotka Havsdagar i juli.

PM- VALOKUVAUSKILPAILUN TULOKSET 2008

1. Michael Nord, merenkulun opiskelija, ms Otello, Ruotsi

(Digitaalikamera, arvo n. 7000 Tanskan kruunua, Walport Telmar Scandinavia)

2. Jörgen Språng, stuertti mt Bit Okland, Ruotsi (Valokuvaustarvikkeita, arvo n. 5000 Norjan kruunua, Skipspost A/S Oslo)

3. Bjarne Skogvik, sähkömies, ms Skandi Mongstad, Norja

(Valokuvaustarvikkeita, arvo n. 5000 Ruotsin kruunua, Scandinavian Shipping Gazette)

4. Torben Hestbæk, päällikkö, Maersk Supply, Tanska

(Valokuvaustarvikkeita arvo 350 euroa, Sjómannablad Vikingur)

5. Jon Kr.Fridgeirsson, stuertti, Islanti (Valokuvaustarvikkeita arvo 300 euroa, Finnlines Oyj)

KUNNIAMAININNAT

Poul Højgard, päällikkö, ms Vega, Tanska Jan Richardt, päällikkö, ms Jaeger Arrow, Tanska

FINAALIN RAATI

Toimittaja Tommy Gardebring (Sjörapporten)

Tord Strømdal

Stig Hellstrand

Translandian Ismo Kujalan kuvassa oli huumoria

Jon Fridgeirsson otti tä- män kuvan varsin arvok- kaalla Nikon D2X -järjes- telmäkameralla

Elisa Pihkalan otos kuvastaa päivän rahtimarkkinoita

RESULTAT I DEN NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2008

1. Michael Nord, student, ms Otello, Sverige (digitalkamera värde ca 7000 DKK, Walport Telmar Scandinavia)

2. Jörgen Språng, stuert mt Bit Okland, Sverige (Fototillbehör värde ca 5000 NOK, Skipspost A/S Oslo)

3. Bjarne Skogvik, elektriker, ms Skandi Mongstad, Norge (Fototillbehör värde ca 5000 SEK, Scandinavian Shipping Gazette)

4. Torben Hestbæk, befälhavare, Maersk Supply, Danmark (Fototillbehör värde ca 350 euro, Sjómannablaðið Vikingur)

5. Jon Kr.Fridgeirsson, stuert, Island (Fototillbehör värde ca 300 euro, Finnlines ABP)

HEDERSOMNÄMNANDEN

Poul Højgard, befälhavare, ms Vega, Danmark Jan Richardt, befälhavare, ms Jaeger Arrow, Danmark

JURY

Redaktör Tommy Gardebring (Sjörapporten)

Tord Strømdal

Stig Hellstrand

Tero Tammi tekee kamerallaan tasaisen laadukasta työtä

Finn Jörgensen voitti Norjan esikarsinnan

VuosAARen MeRIMIesKesKus oTeTTIIn KäyTTöön

Teppo Torniainen ms Finnkraftilta oli uuden keskuksen ensimmäinen merenkulkijavieras. Helsinki Seafarers Centren toiminta saatiin käynnistettyä tammikuun lopulla. Rakennuksessa toimivat MEPA ja Merimieskirkko.

Arkkitehti Pentti Kareojan suunnittelema rakennus vihittiin merimieskirkoksi 27.1.2009. Vihkimisen toimittivat yhdessä piispa Eero Huovinen, metropoliitta Ambrosius ja katolisen hiippakunnan asianhoitaja isä Teemu Sippo SCJ. Samalla siunattiin virkaan merimiespastori Ben Thilman

Hankkeen rahoittajia ovat Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Helsingin seurakuntayhtymä, The ITF Seafarers’ Trust, Merimiespalvelutoimisto sekä Vantaan seurakuntayhtymä. Merimieskeskusta alettiin suunnitella 2000-luvun alkupuolella, kun Vuosaaren sa-

taman rakentaminen varmistui. Suunnittelutyöhön osallistui väkeä myös varustamoista ja ammattiliitoista.

Helsingin satama suhtautui hankkeeseen myötämielisesti heti alusta lähtien. Merimieskirkko ja Mepa pidettiin tietoisina satamahankkeen edistymisestä. Suuria vaikeuksia ei hankkeen edetessä ilmaantunut. Rakennuskustannusten nousu ja rahoituskysymykset vaikuttivat siihen, että keskuksen kokoa pienennettiin reiluun kolmeensataan neliömetriin.

Mepan ja Merimieskirkon yhteistyötä

Tämä on ensimmäinen kerta, kun yhteiskunnallinen toimija, eli MEPA sekä kirkollinen palvelutoimija ovat toteuttaneet yhteisen hankkeen. Kyseessä on lisäksi ensimmäinen ekumeeninen Merimieskirkko maailmassa.

Talon pääkäyttäjinä tulevat todennäköisesti olemaan ulkomaiset merenkulkijat. Vuosaareen liikennöivistä laivoista löytyy

Niko Nyman Shipstores

Nymanilta toi Haminaa esittävän vanhan karttataulun. Martti Karlsson ja Sakari Lehmuskallio olivat avajaisten isäntinä

paljon esimerkiksi venäläisiä ja filippiiniläisiä merimiehiä. Oli luonnollista, että ortodoksinen ja katolinen kirkko olivat mukana vihkimässä salia käyttöön.

Mepan asiamiehet toimivat edelleen Katajanokan toimistolta käsin, mutta heillä on työhuone uudessa merimieskeskuksessa. Helsingin asiamiesten toimialue ulottuu Porvoosta Hankoon, joten palveltavia laivoja löytyy pitkin etelärannikkoa.

Johtava merimiespastori Ben Thilman organisoi merimieskeskuksen toimintaa. Vanha konkari Kari Bonsdorff toimii Vuosaaressa kevään ajan. ”Bunssi” on merenkulkijoille tuttu Hampurin ja Rotterdamin Merimieskirkoilta. Toiminnassa on mukana myös vapaaehtoistyöntekijöitä varsinkin kahvilan ja kanttiinin töissä.

Perinteistä palvelua

Ajat ovat muuttuneet. Merimieskirkkoon tai klubille mentäessä törmäsi ennen puhelinkoppiin tai jopa rivistöön sellaisia. Vuosaaren klubilla koppeja ei ole lainkaan. Satamaan liikennöivillä merenkulkijoilla on lähes poikkeuksetta käytössään oma kännykkä, ja vähintään Pre Paid -liittymä.

Soittaminen onnistuu klubilta ilman

Teppo Torniainen Finnlinesilta oli klubin ensimmäinen merenkulkijavieras

piispa

Eero Huovinen, metropoliitta

Ambrosius ja isä Teemu Sippo

omaa kännykkää. Kanttiini myy puhelinkortteja, ja lainaa langattomia puhelimia. Laivalle voidaan myös toimittaa lainaksi GSM-puhelin Pre Paid -liittymällä. Nähtäväksi jää, pitääkö klubin ulkopuolelle varustaa puhelinkoppi, kuten monilla kotimaan merimieskirkoilla on tehty.

Merimieskeskuksen nettikahvilassa on läppäreitä nopeilla yhteyksillä. Keskuksen tiloissa on myös vapaa langaton verkko. Nykyään monilla merenkulkijoilla on oma läppäri mukanaan. MEPAlla on jo vuosia ollut palvelumuotona viedä laivalle lainaksi läppäri, jossa on mobiiliyhteys. Palvelu on ollut erittäin suosittua varsinkin ulkomaisten merenkulkijoiden keskuudessa, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää laivan verkkoa.

sauna, sali ja kirjasto

Kanttiinissa myydään perinteistä merimiesklubitavaraa. Iso sali toimii merimieskirkkona ja sieltä löytyy pakollinen biljardipöytä, jonka päälle voi vielä asetella pöytätennislevyt. Hyvien keittiötilojen ansiosta merimieskeskusta voi käyttää erilaisiin tapahtumiin ja muonittaa monikymmenpäisen vierasjoukon.

Sauna kuuluu luonnollisesti suomalaisen merimiesklubin vakiopalveluihin. Vuosaaren saunaan mahtuu hyvin pieni ryhmä kylpijöitä. Pukuhuone on tilava ja sieltä pääsee pienelle terassille vilvoittelemaan. Meri-

mieskeskuksessa on myös tehokkaat pesukoneet esimerkiksi rekkakuskien tarpeisiin.

Nettikahvilan seinälle varustetaan hyllyt käsikirjastoa varten. Mepa hoitaa varsinaiset laivakirjastonvaihdot edelleen Katajanokan toimistolta. Käsikirjastoon toimitetaan kierrätettäviä kirjoja sekä klubilla luettavia teoksia ja lehtiä.

Merimieskeskus sijaitsee Provianttikadulla Gate Housen ja Hansaterminaalin välittömässä läheisyydessä porttien ulkopuolella, joten sinne on helppo mennä käymään vapaa-aikanakin. Keskus on aluksi auki klo 12:00-22:00 arkipäivinä.

Kari Bonsdorff toimii klubin monitoimimiehenä

sjöMAnscenTReT I noRdsjö Togs I BRuK

Teppo Torniainen från ms Finnkraft var den första sjöfarargästen som besökte det nya centret. Verksamheten på Helsinki Seafarers’ Centre kunde inledas i slutet av januari. I byggnaden verkar SSB och Sjömanskyrkan.

Byggnaden som planerats av arkitekt Pentti Kareoja invigdes som sjömanskyrka den 27.1.2009. Biskop Eero Huovinen, metropolit Ambrosius och det katolska biskopsstiftets administrator, fader Teemu Sippo SCJ, förrättade gemensamt vigseln. Samtidigt välsignades sjömanspastor Ben Thilman till sin tjänst.

Som finansiärer står Jenny och Antti Wihuris stiftelse, Helsingfors kyrkliga samfällighet, ITF Seafarers’ Trust, Sjömansservicebyrån och Vanda kyrkliga samfällighet. Man började planera sjömanscentret i början av 2000-talet, då det stod klart att hamnen i Nordsjö skulle komma att byggas. Representanter för rederierna och fackförbunden deltog också i planeringen.

Helsingfors hamn förhöll sig välvilligt till projektet ända från början. Sjömanskyrkan och SSB hölls informerade om hur hamnbygget framskred. Några större svårigheter uppstod inte under projektets gång. Byggnadskostnadernas stegring och finansieringsfrågor ledde till att centrets areal minskades till drygt trehundra kvadratmeter.

ssB:s

och

sjömanskyrkans samarbete

Det är första gången en samhällelig aktör, eller SSB, och en kyrklig serviceaktör har förvekligat ett gemensamt projekt. Dessutom är det fråga om den första ekumeniska

sjömanskyrkan i världen.

De huvudsakliga användarna av huset kommer sannolikt att vara utländska sjöfarare. Ombord på fartygen som anlöper Nordsjö hamn finns många t.ex. ryska och filippinska sjömän. Det var naturligt att den ortodoxa och den katolska kyrkan var med om att viga salen till sin användning.

SSB:s ombudsmän fungerar fortfarande med byrån på Skatudden som utgångspunkt, men de har ett arbetsrum i det nya sjömanscentret. Helsingforsombudens verksamhetsområde sträcker sig från Borgå till Hangö, så längs sydkusten skall många fartyg ha service.

Ledande sjömanspastor Ben Thilman organiserar sjömanscentrets verksamhet. Ve-

teranen Kari Bonsdorff arbetar i Nordsjö under våren. För sjöfararna är ”Bunssi” en gammal bekant från sjömanskyrkorna i Hamburg och Rotterdam. I verksamheten deltar också volontärer, i synnerhet i kaféet och kantinen.

Traditionell service

Tiderna förändras. Förr då man kom in på en sjömanskyrka eller -klubb stötte man på en telefonhytt, eller rentav en hel rad av dem. På klubben i Nordsjö finns det inte en enda. På fartygen som anlöper hamnen har sjöfararna nästan utan undantag en egen mobiltelefon, och åtminstone en Prepaid-anslutning.

På klubben kan man också ringa utan egen mobiltelefon. Kantinen säljer telefonkort, och lånar ut trådlösa telefoner. Man kan också få låna GSM-telefon med Prepaid-anslutning för att använda ombord. Återstår att se om man borde placera en telefonkiosk utanför klubben, så som man gjort vid många sjömanskyrkor här hemma.

I sjömanscentrets nätkafé finns bärbara datorer med snabb anslutning. I centret finns också avgiftsfritt trådlöst nätverk. Nuförtiden har många sjöfarare med sig en egen bärbar dator. SSB har redan under många år haft som serviceform att låna ut en bärbar dator med mobilanslutning för användning ombord. Servicen har varit mycket populär i synnerhet bland de utländska sjöfararna som inte haft tillgång till fartygets nätverk.

Bastu, sal och bibliotek

I kantinen säljer man traditionella sjömansklubbsprylar. Den stora salen fungerar som sjömanskyrka och där finns det obligatoriska biljardbordet, som kan täckas över med bordstennisskivor. Tack vare utmärkta köksutrymmen kan sjömanscentret utnyttjas för olika evenemang och bespisning av flera tiotals gäster.

En bastu hör naturligtvis till standardservicen på en finsk sjömansklubb. I bastun i Nordsjö ryms en mycket liten grupp badare. Omklädningsutrymmet är rymligt och leder till en liten terrass där man kan svalka sig. På sjömanscentret finns också effektiva tvättmaskiner till exempel för långtradarchaufförernas bruk.

Nätkaféets väggar förses med hyllor för ett handbibliotek. Fartygsbiblioteksbytena

sköts fortfarande från byrån på Skatudden. Till handbiblioteket levereras böcker som är avsedda för cirkulation och böcker och tidningar att läsas på klubben.

Sjömanscentret ligger på Proviantgatan alldeles invid Gatehouse och Hansaterminalen, utanför portarna, så det är lätt att göra ett besök också under fritiden. Centret är till att börja med öppet vardagar kl. 12.00 - 22.00.

I nätkaféet finns trådlös förbindelse och några bärbara datorer

Ledande sjömanspastor Ben Thilman (t.h.) mottog gratulationer med anledning av att han välsignats till tjänsten

Stora Salen fungerar också som kyrka

PITKä PäIVä AlKAA ollA Täynnä

John Nurminen Navis Oy:n meklarilla Joel Juuso Järvisellä ei heti mene sormi suuhun, vaikka selvitettävältä laivalta tulee erikoisia pyyntöjä. Juuso on meklaroinut kaikentyyppisiä aluksia marokkolaisesta mandariinilaivasta loistoristeilijään.

Joel Järvinen toimii Naviksen Kilpilahden konttorilla kolmen muun laivanselvittäjän kanssa. Öljysatama toimii 24 tuntia vuorokaudessa, joten työtä tehdään vuorossa. Kilpilahti on suomen suurin satama tonnimäärällä mitattuna. Sataman kautta kuljetettiin vuonna 2008 yhteensä 17,7 miljoonaa tonnia tavaraa. Laivakäyntejä Järvisen konttorilla oli toista tuhatta, joten meklareilla riitti hommia.

- Tiimityöskentely on tärkeää. Meillä jokainen tietää jostakin jotain, Juuso tiivistää. Laivanselvittäjän työ Kilpilahdessa on haastavaa. On paljon vaarallisia lasteja, lai-

voissa on eri maiden kansalaisia, työskentelykulttuurit vaihtelevat. Rutiinityöt meklari oppii muutamassa vuodessa, yllättävät käänteet on hoidettava periaatteella ”case by case”.

- Tähän ei ole mitään varsinaista koulutusta, eikä oikein toimintaohjeitakaan. Näihin hommiin vaan ajaudutaan, Järvinen naurahtaa.

Merenkulkijat tilaavat yhä paljon käteistä rahaa meklarilta. Salkussa on usein 1060.000 dollaria varsinkin, jos laiva vaihtaa miehistöä. Monet kolmansien maiden merimiehet haluavat ulosmaksun mukaansa.

Joel Järvisen mukaan välillä meklari tuntee olevansa matkatoimistotyöläinen. Miehistönvaihdot Kilpilahdessa teettävät työtä. Pitää järjestää kenttäkuljetukset, majoitukset, Schengen -viisumit. Nesteen rahtauksessa on lähes parikymmentä ulkomaalaista laivaa, joissa on eniten filippiiniläisiä merenkulkijoita. Järvinen pitää heitä erittäin ammattitaitoisina ja yhteistyökykyisinä henkilöinä.

satamasta suomen Höyrylaiva osakeyhtiöön

Juuso työskenteli vuonna 1972 Helsingin satamassa, kun Effoan eläkkeelle jäävä laivameklari pyysi töihin.

- Laivoja oli jopa rinnakkain töijättyinä Katajanokalla ja Jätkäsaaressa. Meklari oli hoitanut laivakäyntejä ratikalla ja polkupyörällä. Autoistuminen alkoi, kun minä tulin taloon, Juuso muistelee.

Johnsonin laivoilta saadun hyvän palautteen ansiosta Järvinen kutsuttiin Nielsenille 1980-luvun puolessa välissä. Laivoja oli paljon, Effoalla oli lähes kuusikymmentä, Nielsenilläkin aluksi 40. Merenkulun lama ja halpatyövoiman tulo nakersivat perinteisiä varustamoita.

- Berndt Aminoffin kuoltua lento-onnettomuudessa alkoi Nielsenin alamäki. Varustamopuoli kuihtui, mutta laivanselvityksellä oli vielä töitä.

Helsinki alkoi vakiinnuttaa paikkaansa amerikkalaisten risteilyalusten käyntikohteena kesäisin. Nielsenillä oli 90 -luvulla toiseksi eniten selvitettäviä risteilyaluksia Transoceanin jälkeen.

nielsenin aikaan laivatyyppejä laidasta laitaan

Järvinen kertoo risteilyalusten olleen vaativia työmaita sekä henkilökunnan että matkustajien suhteen. Se oli kokopäivätoimintaa. Merimiehiä jäi ahteriin, iäkkäitä matkustajia sairastui ja kuoli, meklari joutui täyttämään mitä erilaisimpia toiveita ja hankkimaan tavaroita ulkomailta asti. Kaikki piti tehdä nopeasti.

Meklaritoiminnan rationalisointia

- Tämä oli oma maailmansa. Siellä elettiin loisteliaasti. Samanlaista palvelua edellytettiin myös meklarilta, Juuso kertoo.

Rahtipuolelta muistuu mieleen monenlaista tarinaa. Oli tappeluja, itsemurhia, sairaalakäyntejä, oikeudenkäyntejä, työtapaturmia, salamatkustajia, lakkoja ja havereita. Meklari joutui välillä hoitamaan myös merimiespapin ja mepamiehen hommia. Juuso tekikin paljon MEPA -yhteistyötä risteilijöiden jalkapallopelien kanssa. Parhaiten muistetaan kuitenkin 1990 -luvun marokkolaiset reeferit, jotka toivat talvisin mandariineja palleteissa.

- Nämä rakkineet olivat vanhoja japanilaisia kylmälaivoja. Niissä sattui ja tapahtui. Kulttuurieron kanssa jouduttiin myös taiteilemaan, Järvinen muistelee.

Laivoissa ei ollut kunnon lämmitystä, sisätilat hikoilivat ja ikkunat olivat huurussa. Yksi laivoista karautti karille lähellä Porkkalan luotsiasemaa. Kaikista kuitenkin selvittiin ja sidosryhmät saivat mandariineja syödäkseen.

Vuonna 1999 Nielsen ja Nurminen löivät laivanselvityksen osalta hynttyyt yhteen. Neste puolestaan luopui omasta laivanselvitystoiminnastaan Porvoon Kilpilahdessa. Ansiokkaasti laivoja selvittänyt Heikki Sillanpää siirtyi varaston hoitajaksi. Sopimus kilpailutettiin, ja se meni Nurmiselle, joka on siitä lähtien hoitanut Kilpilahden laivanselvitystä. Organisaatiomuutosten yhteydessä yksikön nimi on vaihdellut jonkin verran, mutta henkilökunta on säilynyt.

Juuso jää eläkkeelle huhtikuun alussa mukanaan melkoinen määrä tietoa ja kokemusta. Tilalle Kilpilahteen tulee Esa Huotari Nurmisen Helsingin konttorista. Nesteen omat ja rahdatut alukset selvitetään vastaisuudessakin rautaisella ammattitaidolla, kun Esan lisäksi Jouko Hänninen, Juha Oksanen ja Kim Grönstrand jatkavat työssään.

- Kun karille ajanut laiva soittaa neljän aikaan aamuyöllä, on hyvä, jos hommiin on takapuolituntumaa. Hyvässä tiimissä saa aina apua kavereilta, Juuso tuumaa lopuksi.

Risteilyaluksissa riitti meklarilla puuhaa

eTT långT VäRV snART TIll ändA

Joel Järvinen bekantade sig med sjömansklubben i Nordsjö

Mäklaren Joel Juuso Järvinen på John Nurminen Navis Oy står inte handfallen ens inför de mest märkliga önskemål från ett fartyg som skall klareras. Juuso har fungerat som mäklare för alla typer av fartyg, allt från marockanska mandarinfartyg till lyxkryssare.

Joel Järvinen jobbar på Navis kontor i Sköldvik tillsammans med tre andra skeppsklarerare. Oljehamnen är i gång 24 timmar i dygnet så arbetet sköts i skiften. Sköldvik är Finlands största hamn mätt i ton. Via hamnen transporterades år 2008 sammanlagt 17,7 miljoner ton gods. Fartygsbesöken på Järvinens kontor uppgick till över ettusen, så mäklarna hade fullt upp.

- Lagarbetet är viktigt. Vi vet alla någonting om olika saker, sammanfattar Juuso.

Skeppsklarerarens arbete i Sköldvik är utmanande. Det finns mycket farliga laster, ombord många olika nationaliteter, arbetskulturerna är växlande. Rutinerna lär sig mäklarna på några år, olika oväntade förvecklingar måste skötas från fall till fall.

- Det finns ingen egentlig utbildning för

det här, och inte heller instruktioner. I det här jobbet dras man bara med, skrattar Järvinen.

Sjöfararna beställer fortfarande mycket pengar i kontanter av mäklarna. I portföljen har man ofta 10 - 60 000 dollar, i synnerhet om manskapet byts ut. Många sjömän från tredje länder vill ha sin utbetalning med sig.

Joel Järvinen berättar att mäklaren ibland känner sig som en resebyråfunktionär. Manskapsbyten i Sköldvik medför mycket jobb. Man skall ordna transporter till flygfält, inkvartering, Schengen-visum. I Nestes befraktning finns närmare tjugo utländska fartyg med mest filippinska sjömän. Järvinen anser att de är synnerligen yrkeskunniga och samarbetsvilliga som personer.

Från hamnen till Finska ångfartygs Ab

Juuso jobbade i Helsingfors hamn år 1972, då FÅA:s skeppsmäklare som skulle gå i pension erbjöd honom arbete.

- Fartygen var till och med angjorda parallellt vid Skatudden och Busholmen. Mäklaren hade skött fartygsbesöken cyklande. Man började använda bil då jag kom i huset, minns Juuso.

Tack vare den goda respons han fått från Johnsons båtar blev Järvinen erbjuden arbete hos Nielsen i mitten av 1980-talet. Fartygen var många. Effoa hade närmare sextio, Nielsen i början 40. Lågkonjunkturen inom sjöfartsbranschen och tillgången på billig arbetskraft tärde på de traditionella rederierna.

- Då Berndt Aminoff omkommit i en bilolycka började Nielsens nedgång. Rederiverksamheten tynade bort medan skeppsklareringen ännu hade arbete.

Helsingfors började befästa sin ställning som en hamn som de amerikanska kryssningsfartygen besökte sommartid. Näst efter Transocean hade Nielsen under 1990-talet de flesta kryssningsfartygen att klarera.

På nielsens tid fartygstyper av alla slag

Järvinen berättar att kryssningsfartygen var krävande arbetsplatser både då det gällde personal och passagerare. Sjömän blev akterseglade, ålderstigna passagerare insjuknade och avled, mäklaren skulle fylla de mest olika önskemål och skaffa varor ända från utlandet. Och allting skulle ske snabbt.

- Det här var en egen värld. Man levde i lyx. Samma standard på servicen väntade man sig också av mäklarna, berättar Juuso.

Från frakttrafiken minns han många slags historier. Det var slagsmål, självmord, sjukhusbesök, rättegångar, arbetsolyckor, fripassagerare, strejker och haverier. Mäklaren fick ibland sköta också sjömansprästens och SSB-ombudets jobb. Juuso gjorde mycket jobb i samarbete med SSB då det gällde att arrangera fotbollsmatcher för kryssningsfartygen. Bäst minns han 1990-talets marockanska kylfartyg som om vintrarna kom med pallar med mandariner.

- De här farkosterna var gamla japanska kylfartyg. På dem hände allt möjligt. Med kulturskillnaderna fick vi nog också balansera, minns Järvinen.

På kylfartygen kunde man få exotiska maträtter

Ombord fanns ingen ordentlig uppvärmning, utrymmena inomhus dröp av fukt, fönstren var immiga. Ett av fartygen gick på grund nära Porkkala lotsstation. Allt klarades ändå upp och de involverade fick mandariner att äta.

Mäklarverksamheten rationaliseras

År 1999 slog Nielsen och Nurminen ihop sina skeppsklareringar. Neste avstod för sin del från sin egen skeppsklarering i Sköldvik i Borgå. Heikki Sillanpää som förtjänstfullt klarerat fartyg övergick till att sköta lagret. Avtalet konkurrensutsattes och gick till Nurminen som sedan dess skött skeppsklareringen i Sköldvik. I samband med organisationsförändringarna har enhetens namn växlat men personalen har kvarstått.

Juuso går i pension i början av april, och en avsevärd mängd kunskap och erfarenhet med honom. I hans ställe i Sköldvik kommer Esa Huotari från Nurminens Helsingforskontor. Nestes egna och befraktade fartyg klareras också i fortsättningen av verkliga proffs då Jouko Hänninen, Juha Oksanen och Kim Grönstrand fortsätter sina jobb.

- Då man ringer klockan fyra på morgonnatten från ett fartyg som gått på grund, så är det bra om man är litet insatt i jobbet. Och i ett bra arbetslag får man alltid hjälp av kompisarna, funderar Juuso till slut.

I Sköldvik klarerar man huvudsakligen tankfartyg

MeRIKoKeMusTA IKä KAIKKI

Kotkaan kotiutunut Jan Wikström eteni laivan päälliköksi ennätysvauhtia. Karjaalla ja Maarianhaminassa asuneelta merenkävijältä löytyy kuitenkin jo ennen merikapteenikoulutusta tehty pitkä ja mielenkiintoinen seilausura.

Olisi helpompi kysyä, mitä jobia miehellä ei ole ollut, kun Jan Wikström luettelee: viinakalle, kipinä, purseri, puolimatruusi, perämies, intendentti, kippari, yliperämies.

- Useimmille aikani radiosähköttäjille tuli uranvaihto eteen, kun laivat varusteltiin GMDSS-aikaan 1990-luvun alussa, Jan muistelee.

Mies aloitti radiosähköttäjän opinnot vuonna 1978 Ahvenanmaalla. Lyhyen Maa-

rianhaminan rannikkoradioasemalla vietetyn työjakson jälkeen löytyi ensimmäinen jobi Rederi Ab Sallylta, joka merenkulkijoiden keskuudessa tunnettiin nimellä Algot perustajansa kauppaneuvos Johanssonin mukaan.

- Dagny oli miitseppilaiva eli päällystö asui keskilaivassa olevassa kansirakennelmassa, ja miehistö ahterissa. Laivassa oli 42 merimiestä, joista löytyi varsin värikkäitä ja

legendaarisia karpaaseita nykymerenkulkijoihin verrattuna, Jan kertoo.

Wikström mönsträsi päälle tankkialus Dagnyyn Oxelösundissa, josta lähdettiin parin Itämeren keikan jälkeen Välimerelle. Vuonna 1981 hän siirtyi mt Bonnyyn ja sieltä armeijaan Upinniemen Laivastoasemalle.

- Lensin Texasista kotiin vanhentuneella passilla. Yksi päivä lomaa, sitten oli läh-

Kipinänä Algotilla

dettävä laivaston radistikurssille, Jan Wikström sanoo.

Armeija-aika kului Wikströmin mukaan hyvin. Ruotsinkielisenä hän pääsi armeijan olympiakisoissa kuljettamaan norjalaiskenraalia suurella BMW: lla pitkin Rovaniemeä ja Pohjois-Suomea. Miinalaiva Pohjanmaalla hän oli radistina pitkällä Atlantin purjehduksella. Matka suuntautui Amsterdamin ja Azoreiden kautta Baltimoreen ja Halifaxiin. Paluu tehtiin Reykjavikin ja Kielin kautta. Matkasta tuli Janille ”vapaaehtoista” ylipalvelusta.

Kipinänä tankkereissa ja risteilijöissä

Armeijan jälkeen miehen ura jatkui Algotin varustamien laivojen radiohyteissä. Pegny ja Bonny tulivat tutuiksi.

- Tein myös Euroopan liikenteen vikaeerauksia pikinokissa ja ahvenanmaalaisissa kraanalaivoissa, kuten Doriksessa ja Hamnössa, Wikström muistelee.

Rederi Ab Sally oli mukana myös Karibian risteilytoiminnassa kahdella laivalla. Commodore Cruise Linen Caribe 1 seilasi Miamista Haitiin, Puerto Ricoon, Neit-

sytsaarille ja Dominikaaniseen tasavaltaan. Bohemen reitti kulki Meksikonlahdella; St.Petersburg - Key West - Grand CaymanJamaika - Meksiko.

Laivoilla oli muutamia suomalaisia. Jan Wikström ehti seilata kummassakin.

- Risteilyliikenne oli erittäin mielenkiintoista. Matkustajille tarjottiin luksusta. Työ oli vaihtelevaa, Jan kertoo.

Hän kuului Man Over Board -veneen hälytysmiehistöön. Muistiin on jäänyt pelastustehtävä lämpimässä Karibian yössä.

- Erään rahtilaivan ahterirakennelma oli ilmiliekeissä. Miehistö kärvisteli keulapakalla kalsareissaan ja morsetti taskulampulla MayDayta, Wikström naureskelee.

Seitsemän, kahdeksan merimiestä saatiin MOB-veneeseen. Palavan laivan kippari ja siiffi eivät halunneet jättää laivaa vaan jäivät odottelemaan Yhdysvaltojen rannikkovartiostoa. Uskalias teko, sillä liekit kuumensivat kantta ja meressä odottelivat hait.

- Kun olimme poimineet pelastettavat kyytiin siirryimme takaisin Caribe 1:seen ja jäimme odottamaan rannikkovartiostoa. He tulivat useiden tuntien jälkeen paikalle, ja jätimme pelastetun miehistön heille, Wikström kertoo

US. Coast Guard oli ilmeisesti sammut-

tanut palon ja pelastanut miehet, sillä Wikström näki pahoin palaneen laivan myöhemmin satamaan hinattuna.

Vanhat laivat, uusi omistaja

Rederi Ab Sally ajautui vaikeuksiin ja meni konkurssiin 1980-luvun puolen välin jälkeen. Osuudet Viking Linesta menivät muiden osakkaiden lunastukseen. Kanaalin ja Karibian liikenne päätyivät EffJohnin ja sittemmin Silja Linen rasitteeksi.

Konkurssipesää hallinnoi Suomen Yhdyspankki, joka myi tankkereita juuri perustetulle ahvenanmaalaiselle ATC -varustamolle.

- Alandia Tanker Company osti aluksi Bonnyn, Finnyn ja Fannyn, Wikström kertoo.

ATC: n aluksiin tuli pikkuhiljaa monikansallinen miehistö, joka koostui pääosin suomalaisista ja filippiiniläisistä merenkulkijoista. Jan muistelee Dagnylla tapaamansa naispuolimatruusia, jonka kohtasi uudelleen mt Fannylla.

- Anneli Paavola oli edennyt laivan päälliköksi. Viranomaiset maissa ihmettelivät aluksi. Tieto levisi nopeasti, ja monessa satamassa suorastaan odotettiin Annelin kippa-

roimaa Aframax -tankkeria, Wikström kertoo.

Fanny oli vuonna 1967 rakennettu hyvä laiva. Varustamon toiminta laajeni lähinnä second hand - alusostojen myötä. ATC: lla pyyhki hyvin toistakymmentä vuotta. Yhtiö kuitenkin ajautui konkurssiin 1990-luvun lopulla. Kipinän jobit alkoivat loppua jo aikaisemmin.

Toimenkuva alkaa muuttua

Eckerölinjen -varustamoon mies sai ensimmäisen kontaktin vuoden 1983 kesällä toimiessaan vikaeeraavana kipinänä. Vuosikymmenen lopulla Wikström huomasi pikkuhiljaa siirtyneensä intendentiksi. Hän kävi läpi vanhan ja uuden Roslagenin, Apollon, Alandian, Nordlandian.

- Apolloa uusittiin Kotkassa nelisen kuukautta 1990-luvun puolivälissä. Kaupunki tuli tutuksi, Wikström muistelee.

Pari vuotta myöhemmin hän kotiutui pysyvästi kaupunkiin, kun naimisiinmenon myötä kotipaikka vaihtui Maarianhaminasta Kotkaan.

Vuosituhannen vaihtuessa Wikström oli intendenttinä Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöivässä ms Nordlandiassa. Hän laski olleensa ”pasiseereissä” kaksitoista vuotta. Rahtialuksiin oli vaikeaa päästä ilman uudelleen koulutusta. Kansipuolen ura kiinnosti, mutta kipinöille suunnattu perämieskoulutus oli ehtinyt tulla ja mennä.

Kotkaan koulutukseen ja kapteeniksi

Ammattikorkeakoulussa valmistuminen merikapteeniksi vei neljä ja puoli vuotta. Wikström oli jo alan konkari, ja hankki helposti tarvittavat harjoittelu- ja työpaikat.

- Olin kurssin nestori. Porukka oli hyvin motivoitunutta, ei lainkaan ikäni puolesta odottamaani ”hiekkalaatikkomeininkiä”, Jan Wikström naurahtaa.

Kansipuolella työt oli aloitettava puolimatruusina. Mies keräsi praktiikkaa muun muassa Terviltä, Tiiralta ja Nedgardilta. Ensimmäinen perämiehen jobi aukesi Granqvistin ms Jessicaan vuonna 2005. Hän työskenteli sen jälkeen Prima Shippingin ja Engshipin laivoissa Euroopan liikenteessä.

- Olin Klenodenin mukana Kanarian saarten matkalla. Uudestakaupungista lastattua keinolannoitetta purettiin viikon päivät Las Palmasissa, Teneriffalla ja Palmalla. Paluumatkalla lastattiin kalkkikiveä Espanjasta Kantvikiin, Wikström kertoo.

Mies seilasi myös Lillbackan Global Carrierilla förstinä. Ensimmäinen kipparin jobi aukesi Granshipin ms Carismaan, josta seurasi jatkopesti Prima Shippingin Cleopatraan.

Pienissä laivoissa saa arvokasta kokemusta

Ms Casandraa Wikström pitää haastavana mutta mukavana laivana. Vuonna 1969/70 rakennetussa aluksessa ei ole keulapotkuria eikä säätölapapotkuria. Pääkone Deutz on pysäytettävä, puhallettava ja käynnistettävä uudelleen, kun halutaan pakki päälle.

- Oli aikamoista taiteilua käsitellä laivaa ahtaissa satamissa, joita oli parhaimmillaan 24 yhden kuukauden aikana, Jan kertoo. Mies pitää Prima Shippingia hyvänä yhtiönä ja työnantajana. Hän on kuitenkin

lähdössä seuraavaksi Rederi Ab Lillgaardin ms Christalle. Christa on vajaan sadan metrin pituinen ja reilun 2800 tonnin kuivalastialus.

- Tämä on jo kuudes peräkkäinen C -kirjaimella alkava laivani, Wikström laskee.

Kaikki nämä laivat ovat purjehtineet Suomen lipun alla. Tämän tyyppisiin aluksiin on nykyään vaikeaa saada suomalaista kansimiehistöä. Matruuseja ja puolimatruuseja tulee etenkin Virosta.

- Voin suositella kaikille seilaamista näissä laivoissa. Yhteishenki ja tiimityöskentely ovat hyviä. Täällä saa myös monipuolista praktiikkaa, Jan Wikström toteaa lopuksi.

Risteilyaluksilla oli värikästä elämää

läRA På sjön HelA lIVeT

Jan Wikström, nu hemmastadd i Kotka, avancerade till befälhavare på rekordtid. Sjöfararen som bott i Karis och Mariehamn, hann ändå med en lång och intressant seglingsbana före sjökaptensutbildningen.

Det skulle vara enklare att fråga vilka jobb han inte sysslat med då Jan Wikström räknar upp: mässkalle, radiotelegrafist, purser, lättmatros, intendent, skeppare, överstyrman.

- De flesta av min tids telegrafister stod inför yrkesbyte då fartygen i början av 1990-talet utrustades för GMDSS, minns Jan.

Han började sina telegrafiststudier i Mariehamn år 1978. Efter en kort arbetsperiod på Mariehamns kustradiostation hittade han sitt första jobb hos Rederi Ab Sally, som bland sjöfolk kallades Algot, efter sin grun-

dare, kommerserådet Johansson.

- Dagny var ett midskeppsbygge, befälet bodde i däckshuset midskepps och manskapet i aktern. Bland de 42 sjömän som utgjorde manskapet, kunde man finna många färgstarka och legendariska sjöbjörnar, jämfört med dagens sjöfarare, berättar Jan.

Det var i Oxelösund som Wikström mönstrade på tankfartyget Dagny, därifrån gick färden till Medelhavet. År 1981 flyttade han till Mt Bonny och därifrån till värnplikten på Obbnäs flottstation.

- Jag flög hem från Texas på ett föråldrat pass. Jag hade en ledig dag, sedan började

jag på flottans kurs för radiotelegrafister, säger Jan Wikström.

Wikström tyckte att tiden i armén förlöpte väl. Som svenskspråkig hade han tillfälle att under arméns olympiska spel med en stor BMW transportera en norsk general runt om i Rovaniemi och norra Finland. På minfartyget Pohjanmaa var han telegrafist under en lång seglats på Atlanten. Färden gick via Amsterdam och Azorerna till Baltimore. Returen gick via Reykjavik och Kiel. För Wikström blev resan en frivillig övertjäning.

som radiotelegrafist på tankfartyg och kryssningsfartyg

Efter värnplikten fortsatte hans karriär i radiohytterna på Algots fartyg. Han lärde känna både Pegny och Bonny väl.

- Jag vikarierade också i Europatrafiken, på olika åländska fraktfartyg, liksom Doris och Hamnö, minns Wikström.

Rederi Ab Sally var med i kryssningsverksamheten i Karibien med två fartyg, Commodore Cruise Lines Caribe 1 seglade från Miami till Haiti, Puerto Rico, Jungfruöarna och Dominikanska Republiken. Bohemes rutt gick via Mexikanska golfen; S:t Petersburg - Key West - Grand Cayman - Jamaica - Mexico. Det fanns några finländare ombord. Jan Wikström hann segla med dem båda.

- Kryssningstrafiken var mycket intressant. Resenärerna bjöds på lyx. Arbetet var omväxlande, berättar Jan.

Han hörde till Man Over Board-båtens alarmmanskap. Ett räddningsuppdrag i den varma karibiska natten har etsats in i hans minne.

- Akterpartiet på ett fraktfartyg stod i ljusan låga. Manskapet huttrade på backen i bara kalsongerna och skickade morsesignalen MayDay med ficklampa, skrattar Wikström.

Sju, åtta man fick man ombord i MOBbåten. Det brinnande fartygets skeppare och maskinchef ville inte lämna fartyget, utan stannade ombord för att invänta Förenta staternas kustbevakning. Det var en modig handling, flammorna hettade redan upp däcket och i havet väntade hajarna.

- Då vi hade plockat upp de skeppsbrutna flyttade vi över till Caribe 1 för att vänta på

kustbevakningens fartyg. Det kom till platsen efter flera timmar och vi överlämnade de räddade besättningsmännen till dem, berättar Wikström.

US Coast Guard hade uppenbarligen släckt branden och räddat mannarna, Wikström såg senare den illa brända båten som bogserats i hamn.

Som intendent på Nordlandia

Livet ombord på kryssningsfartygen var färgstarkt

gamla båtar, ny ägare

Rederi Ab Sally råkade i trångmål och gick i konkurs efter medlet av 1980-talet. Andelarna av Viking Lines inlöstes av andra aktieägare. Kanaltrafiken och kryssningstrafiken på Karibiska havet kom så i EffJohns ägo för att senare belasta Silja Line.

Konkursboet förvaltades av Föreningsbanken i Finland, som sålde tankfartyg till rederiet ATC, som nyligen hade grundats på Åland.

- Alandia Tanker Company köpte först Bonny, Finny och Fanny, berättar Wikström

ATC:s fartyg fick så småningom mångnationella manskap, som huvudsakligen bestod av finländska och filippinska sjöfarare. Jan minns en kvinnlig lättmatros som han träffat på Dagny och som han mötte igen på mt Fanny.

- Anneli Paavola hade avancerat till befälhavare ombord. Myndigheterna på land var i början förundrade. Nyheten spreds snabbt, och i många hamnar väntade man formligen på Aframax-tankern under Annelis befäl, berättar Wikström.

Fanny var en bra båt, byggd 1967. Rederiet expanderade närmast i takt med köp av andrahandsfartyg. Under mera än tio år gick det bra för ATC. Bolaget gick i konkurs i slutet av 1990-talet. Jobben för telegrafister började minska redan tidigare.

Förändrade arbetsuppgifter

Med Eckerölinjen kom han första gången i kontakt år 1983 då han under sommaren vikarierade som telegrafist. I slutet av årtiondet upptäckte Wikström att han småningom kommit att bli intendent. Han jobbade på gamla och nya Roslagen, Apollo, Alandia och Nordlandia.

- I mitten av 1990-talet renoverade man Apollo i Kotka under fyra månader. Staden hann bli bekant, minns Wikström.

Ett par år senare blev han fast bosatt i staden, då han bytte hemort från Mariehamn till Kotka då han gifte sig.

Vid millenniumskiftet var Wikström intendent på ms Nordlandia som trafikerar mellan Helsingfors och Tallinn. Han räknar att han jobbat ombord på passagerarfärjorna i tolv år. Utan omskolning var det svårt att få jobb på fraktfartygen. Jobb på däck intresserade men styrmansutbildningen för telegrafister hade hunnit komma och gå.

utbildning till kapten i Kotka

Att bli färdig sjökapten från yrkeshögskola tog fyra och ett halvt år. Wikström var redan en veteran inom branschen, obligatoriska praktikant- och arbetsplatser hittade han lätt.

- Jag var kursens nestor. Gruppen var väl motiverad, det var ingen sandlådslek, som jag med min ålder föreställt mig, skrattar Jan Wikström.

På däck fick han börja som lättmatros. Han samlade praktik ombord på Tervi, Tiira och Nedgard. Första jobbet som styrman fick han på Granqvists ms Jessica år 2005. sedan jobbade han på Prima Shippings och Engships båtar som trafikerade europeiska hamnar.

- Jag var med Klenoden på resa till Kanarieöarna. Konstgödsel som vi lastat i Nystad lossade vi under en vecka i Las Palmas, Teneriffa och Palma. På returresan lastade vi kalksten i Spanien för att lossas i Kantvik, berättar Wikström. På Lillbackas Global Carrier seglade han som överstyrman. Första jobbet som kapten fick han på Granships ms Carisma, nästa hyra blev på Prima Shippings Cleopatra.

Värdefulla erfarenheter

på små fartyg

Wikström tycker att mv Casandra är en trevlig båt, men samtidigt en utmaning. Fartyget är byggt 1969/70 och har varken förpro-

peller eller propeller med ställbara blad. Huvudmotorn Deutz måste stoppas, luftas och startas på nytt då man vill ha backen i.

- Det var ett verkligt konststycke att manövrera fartyget i trånga hamnar, de kunde vara 24 under en månad, berättar Jan.

Han tycker att Prima Shipping är ett bra bolag och en god arbetsgivare. Han är i alla fall här näst på väg till Rederi Ab Lillgaards ms Christa. Christa är ett torrlastfartyg på dryga 2800 ton och knappa etthundra meter.

- Det här är nu min sjätte båt å rad som börjar med bokstaven C, räknar Wikström.

Alla de här fartygen har seglat under finsk flagg. Det är nu för tiden svårt att få finskt däcksmanskap. Matroserna och lättmatroserna kommer framför allt från Estland.

- Att segla på de här båtarna kan jag rekommendera åt alla. Lagandan är god och grupparbetet löper fint. Här får man också mångsidig praktik, konstaterar Jan Wikström avslutningsvis.

På små fartyg får man mångsidig praktik, tycker Jan Wikström

VIKIng XPRs -Alus TulI MePA -PAlVeluIden PIIRIIn

Uusimmalla punaisella laivalla liehuu Ruotsin lippu. Pääosa Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöivän aluksen henkilökunnasta on suomalaista, joten sopimus merimiespalveluiden käytöstä syntyi luonnostaan. MEPA antoi kummankin työvuoron merenkulkijoille tietoiskun, jossa tarjonnasta kerrottiin.

Uudistetun merimiespalvelulain mukaan varustamo ja MEPA voivat tehdä sopimuksen ulkomaisen aluksen palveluista. XPRS:n henkilökunta on muissa laivoissa tottunut MEPAn tarjontaan ja toimi aktiivisesti sopimusasiassa. Varustamo Viking Line ja merihenkilöstöpäällikkö Mikaela Björkholm suhtautuivat asiaan myönteisesti ja halusivat panostaa henkilöstön hyvinvointiin.

XPRS rakennettiin Helsingin Hietalahden telakalla, ja se aloitti liikenteen viime vuoden keväällä. Viking Line kehitti laivaa ja liikennettä uudeksi konseptiksi Rosellasta saamallaan kokemuksella. Toiminta on lähtenyt hienosti käyntiin. Eräs arvostettu kansainvälinen matkailualan lehti valitsi laivan maailman parhaaksi risteilyalukseksi keskisuurten risteilyalusten sarjassa.

Hyvähenkinen porukka

Suurin osa laivahenkilökunnasta on suomalaisia. Mukaan mahtuu merenkulkijoita myös Virosta ja Venäjältä. Viking XPRS tekee vuorokaudessa kaksi edestakaista matkaa Helsingistä Tallinnaan. Martti Karlsson kävi laivalla esittelemässä MEPAn toimintaa kummallekin työvuorolle. Toisella matkalla oli mukana myös Merimiespalvelutoimiston hallituksen puheenjohtaja Esa Lonka

Mepan palveluista tiedotettiin kaikille osastoille konehuoneesta komentosillalle ja keittiöstä myymälään. Paikallisten tietoiskujen lisäksi järjestettiin konferenssitiloissa yleinen infotilaisuus. MEPAn vierailut herättivät suurta kiinnostusta. Monet tunsivat

palvelut jo ennestään, kuten Turun linjalta tullut intendentti Antero Salonen

- MEPAn kanssa on jo pitkään tehty yhteistyötä, Antsa kertoo.

Salonen oli suuressa roolissa, kun Viking Linella alettiin kehittää työhyvinvointia ja trimmare -henkeä. Hanke sai varustamossa suurta suosiota. Vikingin henkilökuntaa on varsin paljon osallistunut MEPAn kursseille sekä liikunta- ja kulttuuritapahtumiin.

MEPA odottaa XPRS:n kanssa antoisaa yhteistyötä. Tämä alkoi kirjastopalveluilla, kun kahvilassa työskentelevä Temmy lupasi ottaa hoitaakseen laivan kirjaston.

VIKIng XPRs FåR nu ssB:s seRVIce

Svensk flagg vajar på de nyaste röda båtarna. Personalen på fartyget som trafikerar mellan Helsingfors och Tallinn är huvudsakligen finländsk, därför föll det sig naturligt att göra ett avtal om att använda sjömansservice. Sjöfararna i båda arbetsskiftena fick varsin järnranson av information om SSB:s utbud av service.

Alla avdelningar ombord fick information om SSB

Kirjastonhoitaja Temmy

Kahvilan kassana työskentelevä Temmy otti hoitaakseen Viking XPRS:n kirjaston. Siljalla ja Vikingillä kahdeksan vuotta seilannut Temmy käyttää kirjastopalveluiden lisäksi MEPAn kuntosalin solariumia. Muina harrastuksina ovat hiihto ja uinti.

Bibliotekarien Temmy

Temmy jobbar som kassa på kaféet och åtog sig att sköta fartygsbiblioteket på Viking XPRS. Temmy har seglat åtta år på Silja och Viking och använder förutom bibliotekstjänsten också SSB:s motionssal och solarium. Skidning och simning är andra fritidssysselsättningar.

Befälhavare Risto Paajanen, restaurangchef Tarja Jeskanen och intendent Antero Salonen

Enligt den förnyade sjömansservicelagen kan ett rederi och SSB göra ett avtal om sjömansservice för ett utländskt fartyg. Personalen på XPRS hade ombord på andra båtar vant sig med SSB:s serviceutbud och agerade därför aktivt i avtalsfrågan. Rederiet Viking Line och sjöpersonalchef Mikaela Björkholm förhöll sig positivt till saken och ville satsa på personalens välfärd.

XPRS byggdes på Sandvikens docka i Helsingfors, och inledde trafiken under våren i fjol. Viking Line utvecklade fartyget och trafiken enligt ett nytt koncept med hjälp av de erfarenheter man fått av Rosella. Verksamheten har kommit igång fint. En ansedd tidning inom resebranschen utsåg fartyget till världens bästa kryssningsfartyg i de medelstora kryssningsfartygens serie.

god laganda

Största delen av personalen är finländare. Med ryms också några sjöfarare från Estland och Ryssland. XPRS gör två resor tur och retur mellan Helsingfors och Tallinn

per dygn. Martti Karlsson var med ombord och presenterade SSB:s verksamhet för båda arbetsskiftena. På den andra resan var också Sjömansservicebyråns styrelseordförande Esa Lonka med.

Alla avdelningar informerades om SSB:s service, från maskinrum och kommandobrygga till kök och butik. Förutom avdelningarnas möten ordnades ett allmänt informationsmöte i konferensutrymmena. Besöken från SSB väckte stort intresse. Många kände till servicen redan från förut, liksom intendenten Antero Salonen från Åbo-linjen.

- Med SSB har vi ju ren länge samarbetat, berättar Antsa.

Salonen hade en viktig roll då Viking Line gick med i arbetshälsoprojektet TrimMare. Projektet blev mycket populärt inom rederiet. Vikings personal har deltagit flitigt både i SSB:s motions- och kulturevenemang.

SSB väntar sig ett givande samarbete med XPRS. Det här började med bibliotekstjänsten, då Temmy, som jobbar på kaféet, lovade åta sig skötseln av fartygsbiblioteket.

KAHdeKsAn VuosIKyMMenTä

KIRjojA lAIVoIlle

Lukeminen on pitkään ollut suosituin vapaa-ajan harrastus laivoilla ja muodostunut merimiespalvelutoiminnan tukijalaksi. MEPA on hoitanut arvokasta työtä perustamisestaan, vuodesta 1973 lähtien. Toiminta alkoi jo ennen tätä.

Laivakirjastotoiminta sai vuonna 1962 huomiota, kun huoltoneuvoston tiloissa järjestettiin kirjailijatapahtuma. Illan vieraina olivat muun muassa Sylvi Kekkonen, Eila Pennanen ja Eeva Joenpelto. Huoltoneuvoston henkilökunnan ohella järjestelyissä oli mukana Pekka Kinnari, joka oli hoitanut kirjastoa Merimies-Unionissa.

MePA perustetaan

Kauko Hänninen jatkoi kirjastonhoitajana vielä Merimiespalvelutoimistossa, joka perustettiin 1973. Kaukon jäätyä seuraavana vuonna eläkkeelle tuli kirjastonhoitajaksi Onni Jormalainen. Onni oli hoitanut jo Huoltoneuvoston aikoina asiamiestyötä ja merimiesten opintotoimintaa. Kirjasto oli laajennut 35.000 niteeseen.

MEPAlla oli haastava työ hoitaa kirjastot cross trade -aluksiin, joita 1970-1980 -luvuilla oli vielä varsin paljon. Arveltiin, että puolet kahdestasadasta ulkomaanliikenteeseen rekisteröidystä laivasta seilasi ulkona. Kovakantisten kirjojen ohella hankittiin kymmeniätuhansia pokkareita, joiden kuljettaminen miehistönvaihtojen yhteydessä oli kätevää. Kirjoja toimitettiin myös varustamoiden omien varaosa- ja muonakuljetusten mukana. Suomalaiset merimieskirkot hoitivat säännöllisesti ulkona seilaavien laivojen kirjastopalvelua. Toimintaa ohjattiin MEPAn Helsingin toimistolta.

Yhteistyötä tehtiin myös muiden Pohjoismaiden Merimieskirkkojen ja merimiespalvelulaitosten kanssa. MEPAlla oli myös oma ulkomaan toimipiste Antwerpenissa, jossa tavoitti valtaosan suomalaisista cross trade -aluksista. Aluksi Antwerpenin toimipistettä hoiti Matti Kotro. Hänen jälkeensä asiamiehenä toimi Juha Toivanen 13 vuoden ajan.

Toiminta kehittyy

MEPAn resurssit eivät tuolloin vielä riittäneet kuin tyydyttävään palveluun. Laivoja oli paljon ja henkilökunnan määrä oli suuri. Monilla laivoilla oli oma, täydentävä kirjastopalvelu. Kuuluttiin kirjakerhoon, tai varustamo toimitti aluksilleen kirjatäydennyksiä säännöllisesti. MEPA teki vuosittain noin 450 kirjastonvaihtoa.

Ennen eläkkeelle jäämistään Onni Jormalainen joutui näkemään ensimmäisen suuren ulosliputusaallon ja sitä edeltäneen merenkulun laman. Laivojen lukumäärä laski muutamassa vuodessa melkoisesti. Liikenne alkoi keskittyä Pohjois-Eurooppaan. Toisaalta matkustajalaivoilla pyyhki hyvin. Merenkulkijoiden määrä säilyi ennallaan, mikä vaikutti myös merimiespalvelumaksuihin.

Logistiset vaikeudet vähenivät ja taloudelliset resurssit pysyivät ennallaan, kun Milja Nitovuori (tuolloin Peltonen) otti kirjaston hoitaakseen vuonna 1987. Toimintaa alettiin kehittää. Kaikki kirjat muovitettiin ja Helsingin toimiston kirjastoa laajennettiin käsilainausta varten. Tästä on tullut varsin suosittu palvelu matkustajalaivojen ja lomalla olevien merenkulkijoiden keskuudessa. Monet töihin lähdössä olevat vaihtomiehet käyvät etukäteen MEPAssa valitsemas-

sa kirjat , jotka toimitetaan laivalle kirjastovaihdon yhteydessä.

Nykyään pystytään huomioimaan merenkulkijoiden toiveet ja vaihtamaan pienempiä määriä kirjoja hyvinkin säännöllisesti. Harvoihin ulkona seilaaviin laivoihin saadaan kirjat vaihdettua muiden laivojen, meklareiden ja merimieskirkkojen avustuksella. Vuositasolla kirjastonvaihtoja on edelleen 450, kuten pari vuosikymmentä sitten.

Palvelumuoto pitää pintansa

Merenkulkijoiden lukuharrastus on aavistuksen lisääntynyt. Kielivalikoima on hil-

jalleen laajentunut eteläiseen ja itäiseen naapuriin. Pienissä rahtilaivoissa on paljon viron- ja venäjänkielisiä merenkulkijoita. Kirjastohankinnoissa näiden osuus on noussut jo viiteen prosenttiin. Ruotsinkielisiä kirjoja hankitaan 35 prosenttia kokonaishankinnoita. Suurin osa kirjoista on koti- ja ulkomaista kaunokirjallisuutta. Eri alojen harrastekirjat ovat myös suosittuja. Merimies ei enää ole erimies, lukutottumukset ovat samoja kuin muullakin väestöllä.

Milja Nitovuoren mukaan yhteistyö merenkulkijoiden kanssa sujuu hyvin. Kirjatoiveita tulee säännöllisesti, samoin tietoja laivojen liikkeistä. Näin kirjastopaketit saadaan kerättyä ja toimitettua laivalle heti tämän saavuttua satamaan.

- Palaute kirjoista ja palvelusta on ollut positiivista, toteaa Milja tyytyväisenä.

Hän on tyytyväinen erityisesti laivojen yhteyshenkilöihin, jotka toimivat yhteyshenkilöinä ja avustavat asiamiehiä kirjastonvaihdoissa. Toistaiseksi MEPA on kirjastotoiminnassaan pystynyt panostamaan sekä laatuun että määrään.

Kirjastopalvelun piirissä on toistasataa alusta. Suurin osa kirjoista kiertää niissä. MEPAn Helsingin toimiston kirjastossa on yli 20.000 nidettä, Turun toimistolla 5.000 ja Kotkastakin löytyy parituhatta kirjaa. Uusia kirjoja ostetaan jatkuvasti, joten osaan vanhoista teoksista lyödään ”poistettu” -leima. Näitä poistokirjoja löytyy muun muassa ropax -alusten matkustajatiloista, merimieskirkkojen siirtokuntakirjastoista sekä yksittäisten merenkulkijoiden mökkihyllyistä.

Kirjastopalvelu voi hyvin. Sillä on pitkät perinteet ja tulevaisuuskin näyttää hyvältä. MEPAssa seurataan tarkasti milloin sähkökirja tulee - vai tuleeko. Toistaiseksi kysyntää ei ole ollut.

Aino Pohjola vaihtaa laivakirjastoa Kemissä.

MEPAn Katajanokan kirjastossa käy päivittäin useita merenkulkijoita kirjoja lainaamassa

Kauko Hänninen lastar böcker i bilen på 1960-talet

BöcKeR TIll FARTygen undeR åTTA åRTIonden

Läsning har länge varit den mest populära fritidssysselsättningen ombord på fartygen och utgjort en stöttepelare inom sjömansservicen. SSB har sedan grundandet år 1973 skött det viktiga arbetet. Verksamheten började redan tidigare.

Staten beviljade i slutet av år 1928 10000 mark för att starta skeppsbiblioteksverksamheten. Finlands Sjöman-Union anskaffade för summan 200 böcker, som delades på tio bärbara biblioteksskåp - ombord på fartygen fanns på den tiden inga bokhyllor. I början var huvuddelen av böckerna svenskspråkig. Man fick böcker som donationer och med hjälp av statliga understöd och vid andra världskrigets början var böckerna ungefär fyratusen.

Arbetarnas Bildningsförbund - ABF - och Sjömans-Unionen grundade år 1947 Sjömansstudienämnden. Unionens studiesekreterare skötte då också bibliotekstjänsten. I stället för ABF kom senare andra sjöfararorganisationer. Folkbildningsstiftelser och Wihuris stiftelse beviljade ekonomiskt stöd. På 1950-talet omfattade biblioteket närmare 10 000 band.

År 1960 grundades Handelsflottans välfärdsråd, som genom ett gåvobrev av Sjömans-Unionens styrelse fick överta skeppsbiblioteksverksamheten. Välfärdsrådet levererade böcker också till sjömanskyrkor och sjömanshem. Den första egentliga bibliotekarien var Kauko Hänninen

Skeppsbiblioteksverksamheten blev uppmärksammad år 1962 då man arrangerade en författarafton i välfärdsrådets utrymmen. Bland kvällens gäster såg man bland andra Sylvi Kekkonen, Eila Pennanen och Eeva Joenpelto. I arrangemangen deltog förutom välfärdsrådets personal också Pekka Kinnari, som hade skött biblioteket på Sjömans-Unionen.

ssB grundas

Kauko Hänninen fortsatte som biblioteka-

rie ännu på Sjömansservicebyrån som grundades år 1973. Då Kauko följande år gick i pension blev Onni Jormalainen bibliotekarie. Onni hade redan på välfärdsrådet skött ombudssysslor och sjömännens studieverksamhet. Biblioteket hade utvidgats att omfatta 35 000 band.

För SSB var det en utmaning att sköta biblioteksservicen på det stora antal fartyg som ännu på 1970-1980-talen gick i trampfart. Man uppskattade att hälften av de tvåhundra handelsfartygen i utrikestrafikregistret var sådana. Utöver de inbundna böckerna anskaffades tiotusentals pocketböcker, som var lätta att transportera i samband med manskapsbyten. Böcker levererades också i samband med rederiernas reservdels- och provianttransporter. De finländska sjömanskyrkorna skötte regelbundet bibliotekstjänsten på båtarna som seglade ute. Verksamheten leddes från SSB:s byrå i Helsingfors.

Man samarbetade också med de andra nordiska ländernas sjömanskyrkor och sjömansserviceorganisationer. SSB hade också en egen utrikesverksamhetspunkt i Antwerpen, därifrån man nådde huvuddelen av de finländska fartygen som gick i trampfart. I början sköttes verksamhetspunkten i Antwerpen av Matti Kotro. Han efterträddes på platsen av ombudsmannen Juha Toivanen som skötte den under 13 år.

Verksamheten utvecklas

SSB:s resurser räckte på den tiden knappt till en tillfredsställande service. Fartygen var många och antalet anställda ombord var stort. Många båtar hade sin egen kompletterande bibliotekstjänst. Man hörde till bokklubbar eller fick med rederiets hjälp re-

gelbunden komplettering av bokbeståndet. SSB skötte årligen ungefär 450 biblioteksbyten.

Innan Onni Jormalainen gick i pension kom han att uppleva den första stora vågen av utflaggningar och recessionen inom sjöfarten som föregick den. Antalet fartyg minskade drastiskt under några års förlopp. Trafiken koncentrerades på Nordeuropa. Å andra sidan gick det bra för passagerarfärjorna. Antalet sjöfarare förblev oförändrat och det inverkade också på sjömansserviceavgifterna.

De logistiska svårigheterna minskade och de ekonomiska resurserna var oförändrade då Milja Nitovuori (då Peltonen) år 1987 tog hand om biblioteket. Verksamheten började utvecklas. Alla böcker plastades och bibliotekets utlåningsservice på byrån i Helsingfors utvidgades. För passagerarfartygens sjöfolk och sjöfarare på ledighet har den ser-

vicen blivit mycket populär. Många sjöfarare väljer böcker på SSB på förhand innan de är på väg till arbetet, böckerna levereras till fartyget i samband med nästa biblioteksbyte.

Numera kan man bättre än tidigare ta sjöfararnas önskemål i beaktande och byta också mindre antal böcker mycket regelbundet. Till de få fartyg som bara seglar ute får vi böckerna bytta med hjälp av andra fartyg, mäklare och sjömanskyrkor. Antalet biblioteksbyten årligen är fortfarande 450, liksom för tjugo år sedan.

en serviceform som håller i sig

Sjöfararnas intresse för läsning har i någon mån ökat. Språkutbudet har småningom utvidgats med tanke på grannarna österut och söderut. På de små fraktfartygen talar många sjöfarare ryska eller estniska. Av de anskaffade böckerna har de språken nu redan stigit till fem procent. Anskaffningen av svenskspråkiga böcker uppgår till 35 procent. Största delen av böckerna är inhemsk och utländsk skönlitteratur. Böcker om olika fritidssysselsättningar är också populära. Sjömannen skiljer sig inte mera från mängden, läsvanorna är de samma som hos den övriga befolkningen.

Enligt Milja Nitovuori löper samarbetet med sjöfararna bra. Bokönskemål kommer in regelbundet, likaså information om fartygens rutter. Så får man bibliotekspaketen samlade och levererade till fartyget genast då det kommit i hamn.

- Responsen på böcker och service har varit positiv, konstaterar Milja nöjd.

Hon är speciellt nöjd med fartygens kontaktpersoner som förmedlar önskemål och assisterar ombuden vid biblioteksbytena. Tillsvidare har SSB i sin biblioteksverksamhet kunnat satsa både på kvalitet och på kvantitet.

Över etthundra fartyg ingår i bibliotekstjänsten. Största delen av böckerna cirkulerar på dem. På biblioteket på SSB:s byrå i Helsingfors finns över 20 000 band. På byrån i Åbo finns 5 000 och i Kotka ett par tusen böcker. Nya böcker köps ständigt in, så i en del av de äldre böckerna slås stämpeln ”avskriven”. De här avskrivna böckerna kan man hitta bland annat i ropax-fartygens passagerarutrymmen, sjömanskyrkornas bibliotek utomlands och i enskilda sjöfarares bokhyllor på stugan.

Bibliotekstjänsten mår bra. Den har långa traditioner och framtiden ser ljus ut. På SSB följer man noga med, när den elektroniska boken kommer - om den kommer. Hittills har ingen frågat efter den.

Temmy från Viking XPRS använder SSB:s bibliotek flitigt

Ett bokskåp från 1930-taler

MEPAn kirjasto suosittelee:

Milja Nitovuori

Elizabeth Adler on kirjoittanut jo 21 romaania, joista suurin osa on suomennettu.

Hän on mestari yhdistämään juoniin romantiikan ja jännityksen, mikä säilyy viimeisille sivuille asti.

Tämä Yorkshiren nummilla syntynyt kirjailija on ehtinyt elää myös Brasiliassa, Kanadassa ja asuu nykyisin Kaliforniassa. Hänen kirjojen sankarittaret liikkuvat vauhdikkaasti maanosasta toiseen.

Häät Venetsiassa kertoo Precious Raffertystä, jonka elämän täyttää antiikkiliike Pariisissa. Shanghaissa asuva liikemies Bennett James ilmestyy Preciousin elämään ja rakkaus roimahtaa. Tästä alkaa kuitenkin julma leikki ja petosvyyhti, joka kuljettaa lukijan Pariisista Venetsiaan ja Shanghaihin. Kaiken kärsimyksen ja kuolemien takana on ahneus rahaan sekä mittaamattoman arvokkaaseen kaulakoruun.

Mark Haddon on englantilainen kirjailija, jonka tuotannosta suurin osa on lastenkirjoja.

Harmin paikka /Utslag av oro on hauskassa muodossa vakavasta aiheesta kirjoitettu kirja aikuisille.

Pitkästä aikaa voi nauttia lukemisesta ja samalla oivaltaa uusia näkökulmia maailmankatsomukseen.

Kirjan päähenkilö George Hall on jäänyt eläkkeelle ja nauttii jazzin kuuntelusta sekä rakennuspuuhistaan puutarhassa. Hän ei ymmärrä nykyajan ihmisiä, jotka haluavat aina puhua henkilökohtaisista asioistaan. Huomattuaan sairautta itsessään hän pitää asian omana tietonaan, mutta saattaa samalla itsensä hysteerisen kuolemanpelon valtaan. Katastrofi on valmis, kun tytär haluaa naimisiin idiootin sulhasensa kanssa ja vaimokin sekoilee. Kirja on brittiläistä huumoria parhaimmillaan.

Professori Matti Klinge on Suomen tunnetuimpia ja tuotteliaimpia historiantutkijoita.

Hän on julkaissut lukuisia tietoteoksia ja esseekokoelmia.

Uudessa kirjassaan Napoleonin varjo- Euroopan ja Suomen murros 1795-1815 hän kuvaa euroopan historian murrosvaiheita ja vaikutuksia Itämeren alueella. Klinge myöntää, että kirja on oppositioasemassa ”runebergiläisen” historian näkemyksen kanssa, joten kirjasta varmasti syntyy keskustelua. Suomen sodan taustalla oli keisarien Napoleonin ja Aleksanterin tekemä rauhansopimus vuonna 1807. Klinge kuvaa Aleksanterin ”hyväksi keisariksi”. Suurruhtinaskuntana Suomi sai sisäisesti autonomisen aseman, koska se oli Aleksanterin edun mukaista.

Kirjassa pääsevät politiikan lisäksi ääneen myös ihmisten yksilölliset kohtalot.

Sara Gruen läpimurtoromaani Vettä elefanteille on hänen ensimmäinen suomennettu teos. Ruotsiksi kirja ilmestyi viime vuonna nimellä Bröderna Benzinis spektakulära cirkusshow. Parhaillaan hän on kirjoittamassa neljättä romaaniaan, jonka Bazar Kustannus tulee julkaisemaan.

Vettä elefanteille on erittäin lämminhenkinen romaani mielenkiintoisista ihmiskohtaloista.

Noin 90 vuotias Jacob Jankowski inhoaa elämäänsä vanhainkodissa, missä päiviin kuuluu kinaamista toisten asukkaiden kanssa, vetisiä herneitä, löysää puuroa ja housuvaippoja. Eräänä päivänä kiertävä sirkus saapuu kaupunkiin ja muistot vyöryävät elävinä mieleen. Jacob oli 23- vuotias vanhempiensa kuoltua ja elannon hankkiminen suuren laman aikaan oli vaikeaa.

Sattuma ohjasi hänet junaan, joka kuului kiertävälle sirkukselle. Tästä tuli hänelle työ ja koti. Sirkuselämä oli 1930- luvulla rankkaa ja joskus traagista, mutta myös värikästä.

Tarina on taitavasti koottu ja siihen sisältyy sydäntä särkeviä kohtaloita ja elämän makuisia humoristisia päiviä.

Solmuja moneen makuun

Suomenkielisestä, Geoffrey Buddforthin tekemästä Solmutieto -kirjasta on otettu uusintapainos. Kovakantinen, selkein ohjepiirroksin ja runsain värikuvin varustettu teos esittelee solmujen historiaa sekä köysien rakenteita, tyyppejä ja hoitoa. Solmutyypit on ryhmitelty aloittain kiipeilystä kalastukseen. Merenkulussa käytettäviä soluja löytyy myös yleissolmujen osasta.

Kirjaa saa rajoitetusti myös MEPAsta 5 euron hinnalla.

Närpiössä lapsuutensa viettänyt Stefan Nyman on kirjoittanut esikoisekseen kihelmöivän kauhutarinan Anna är online. Samaan aikaan ilmestyi myös suomennos Anna online.

Kirja kertoo kolmesta nuoresta, Annasta, Samuelista ja Pentistä, jotka opiskelevat Åbo Akademissa.

Anna ja Samuel rakastuvat päättömästi toisiinsa, mutta heillä ei ole tarpeeksi aikaa tapaamisiin.

Tämän vuoksi iso osa kirjaa onkin chattimuodossa.

Pinnan alla vaanii jotain hyvin synkeää ja Pentti ennustaa parille huonoa tulevaisuutta.

Kauhu valtaa alaa ja Annan asunnossa tapahtuu outoja. Lamput poksahtelevat ja joku käyttää hänen tietokonettaan. Naakat vartioivat Tuomiokirkon lisäksi Annan asuntoa. Johtuuko kaikki Annan menneisyydestä?

Kirja poikkeaa edukseen massasta. Lukekaa jos uskallatte.

SSB:s bibliotek

rekommenderar: av Milja Nitovuori

Stefan Nyman, som tillbringat sin barndom i Närpes, har skrivit sitt debutverk, en pirrande rysare kallad Anna är online. Boken utkom samtidigt översatt till finskaAnna online. Den berättar om tre ungdomar, Anna, Samuel och Pentti, studeranden vid Åbo Akademi. Anna och Samuel förälskar sig huvudlöst i varandra, men har inte tid att träffas. Därför består en stor del av boken av chattande.

Under ytan hotar någonting mycket dystert och Pentti förutspår en olycklig framtid för paret.

Skräcken kommer insmygande och i Annas bostad sker underliga saker. Lampor exploderar och någon använder hennes dator. Kajorna bevakar Domkyrkan men också Annas bostad. Beror allting på Annas förflutna?

Boken avviker från massan, till sin fördel. Läs den om ni vågar.

Valituilta Paloilta on ilmestynyt 400 sivua täyttä asiaa. Kirja Erinomaista! Kotitekoista! on useiden eri alojen ammattilaisen ohjeista ja vinkeistä koottu kirja, jonka vastaavana toimittaja on Anneli Calder.

Tämän päivän aineellisen ylenpalttisuuden keskellä on mukava tehdä itse ja tehdä yhdessä. Kirjassa on ohjeita ja niksejä kodinhoidosta kauneuteen ja terveyteen, lemmikkien hyvinvoinnista puutarhanhoitoon sekä mahtavia ruokaohjeita.

Sen lisäksi, että itse tekemällä säästää rahaa tietää mitä aineita tuotteet sisältävät. Nykyään aineksia on helppo hankkia ja näin saa loihdittua terveellisempiä herkkuja ilman lisäaineita. Upeita lahjaideoita unohtamatta.

Sara Gruens genombrottsroman utgavs på svenska med titeln Bröderna Benzinis spektakulära cirkusshow år 2007. Den är hennes första roman som översatts till finska och utgavs under namnet Vettä elefanteille i fjol. Som bäst slutför hon sin fjärde roman, som Bazaar Kustannus också kommer att ge ut på finska. Romanen Bröderna Benzinis spektakulära cirkusshow skildrar ömsint intressanta människoöden. Drygt 90-åriga Jakob Jankowski avskyr sitt liv på ålderdomshemmet där dagarna förflyter smågrälande med de andra invånarna, vattniga ärter, vattnig gröt och blöjbyxor. En dag anländer en turnerande cirkus till staden och en ström av levande minnen flödar över honom. Jacob var 23 år då hans föräldrar dog och att klara livhanken under den stora depressionen var inte lätt. Slumpen förde honom till ett tåg som hörde till en turnerande cirkus. Här fann han arbete och ett hem. På 1930-talet var livet på en cirkus hårt och ibland tragiskt, men också färgstarkt.

Berättelsen är skickligt sammansatt av hjärtskärande människoöden växlande med levnadsglada och humoristiska episoder.

Mark Haddon är en brittisk författare vars produktion till största delen utgörs av barnböcker. Utslag av oro - Harmin paikka är skriven för vuxna. Boken handlar om ett allvarligt tema men är humoristiskt skriven. Det är länge sedan man kunnat njuta av läsning och samtidigt upptäcka nya synvinklar inom världsåskådningen. Bokens huvudperson George Hall har gått i pension, han njuter av att lyssna på jazz och sina byggen i trädgården. Han förstår inte nutidens människor, som hela tiden bara vill tala om sina personliga angelägenheter. Då han upptäckt att han lider av en sjukdom, håller han saken för sig själv, samtidigt som han låter sig gripas av en hysterisk dödsskräck.

Katastrofen är ett faktum, då dottern vill gifta sig med en idiot till fästman och också hustrun blir vimsig.

Boken är brittisk humor då den är som bäst.

MAlTA FoR oRdeRs

Suezin kanava avattiin kesäkuussa 1975, oltuaan suljettuna kahdeksan vuotta veljeskansojen vihanpidon takia. Työntäydyimme kanavaan samana syksynä viemisinä lastillinen öljyä Sudanista Turkkiin. Kanavan läpiajo sujui rivakasti ja selkeästi. Varmaankin siksi, koska yhteydenpidossa maihin käytettiin vielä radiosähkötystä. Jossain kanavan varrella suomalaiset YK-sotilaat huutelivat terveisiä, että Kekkonen on vielä presidenttinä Suomessa. Kielipuoli kippari, jolla kuulokin oli vähän vajaa ihmetteli:”Kui se olla Kekkone tääl Egyptisskin presidentti”.

Seuraava öljylasti oli Mustanmeren itärannalta Batumista Malta for orders, eli vietäisiin lastia kohti Maltan-saarta ja matkalla tulisi radiolla tieto, mikä olisi purkaussatama. Maltalla käynti olisi mukavaa, koska historia kiinnosti, mutta for orders ei oikein vakuuttanut, että sinne pääsisimme.

Mustallamerellä olin käynyt puolenkymmentä vuotta aiemmin. Suuresti hämmästytti Bosporin-salmen yli rakennettu suuri ja mahtava silta, jota pitkin autoliikenne ylitti salmea molempiin suuntiin. Batumin satamassakin näkyi silta, mutta se oli vielä työn alla. Työn alla se oli ollut silloin viisi vuotta aiemminkin.

Päästyämme matkaan uuden lastin kanssa muuttui määränpääksi Gibraltar fo. Sieltä aukeasi merta ja kulkuteitä moneen suuntaan.

Siiffi oli tyytyväinen. Kattila vaati remonttia ja Gibraltarissa voisi tehdä korjauksen ja saada sille luokituslaitoksen hyväksynnän. Osoittautui, että Gibraltarin luokkamiehellä oli oma remonttifirma, jonka väki paikkaili kattilaa samalla kun luokkamies itse istui salongin tarjoilujen äärellä laatimassa todistusta.

Siiffi oli vanhan ajan ammattimies, jolle tärkeämpää oli turvallisuuden takaava työnjälki, kuin pykälien mukaisesti leimatut sertifikaatit:

”Niin kelvotonta työtä oo ennen nähnyt. Revin luokitustodistuksen ja puratin koko korjauksen ja aloitettiin alusta ja omat porukat oli mukana. Hyvähän se teidän siellä miidsipissä on kellua öljytankkien päällä. Me täällä ahterissa asutaan kattilan yläpuolella ja jos se pamahtaa, niin meillehän se on menoa.”

Kattilaa korjattaessa oli sähkösanomat kulkeneet ja liikkeelle päästessä tiedettiin suunnata länttä kohti: Panaman kanava fo. Optimistisimmat arvelivat:” Taidetaan tämäkin kuorma viedä Turkkiin, kierretään vaan lännen kautta.” Eikä reittiarvaus ollutkaan ihan huonoimmasta päästä.

Panaman kanavaan pääsyä odoteltiin ankkurissa muutama vuorokausi. Rivakkaa ja sujuvaa oli kanavan läpiajo, vaikka siellä luotseilla oli jo käytössä puheradiot. Sähköveturit kiskoivat laivan toisensa perään kanavan slusseihin. Kun laiva oli noussut

ylempään slussiin oli alemman vedenlaskua odottamassa toinen laiva. Samoin mentiin läpi Tyynen meren puoleiset sulut, välillä vain vähän toviksi konetta stopaten.

Lopulta tuli tieto purkaussatamasta: Sacramento, Kalifornia, USA. Kalifornian osavaltion pääkaupunki sijaitsee Sacramentojoen varrella, noin puolentoista sadan kilometrin päässä San Francisosta koilliseen. San Francisocon lahden pohjukasta lähtevää jokea kiemurreltiin sisämaahan. Parhaiten nähtävyyksistä jäi mieleen USA:n laivaston koipussipaatit joen pohjoisrannalla: kymmenittäin suuria aluksi kylki kylkeen surrattuna, rivi toisensa perässä. Vielä tänäänkin Internetin satelliittikuvista näkee samaisessa paikassa aluksia varastoituna. Lukumäärä on vain tainnut vähentyä.

Purkamisen jälkeen oli matkan seuraava for oders San Franciscoon, missä töijättiin

aivan keskustan ränsistyneeseen laituriin. Tankkipaatille oli harvinaista maata suurkaupungin keskustassa, missä odottelimme porukan vaihtoa. Uusi väki toi tullessaan tiedon, että lastauspaikka olisi jokin Kiinan öljysatamista.

Tyyntä merta lähdettiin ylittämään perinteisesti isoaympyrää ajaen Alaskaa ja Aleutteja hipoen. Säätiedot USA:sta, Japanista ja Filippiineiltä kertoivat yhtäpitävästi, että matalapaine toisensa jälkeen oli tulossa lännestä vastaan tuoden mukanaan ankaria tuulia ja myrskyistä merta. Päällikkö oli kiinnostunut sääopista ja kirjoitin aamuin illoin numerokoodattuja tiedotuksia, joista täkkikakkonen piirteli sääkarttoja ja kippari luennoi huononevasta kelistä.

Painolastissa kulkeva tankkilaiva vatkasi kuin pyykki pesukoneessa. Syöntimatkoilla miidsipistä messiin ahteriin vaadittiin kärsivällisyyttä, ennakointia ja räjähtävää lähtönopeutta, jos aikoi päästä pitkin lehmänsiltaa kuivana mennen tullen.

Kun olimme paiskoutuneet muutaman vuorokauden samassa paikassa matkan edistymättä eteen- tai taaksepäin, teki päällikkö sellaisen ainutlaatuisen päätöksen että muutti kurssia etelään kiertääkseen myrskyt. Vähitellen alkoi matka joutua, tuulet tyyntyivät ja aurinkokin lämmitti jo mukavasti Hawaijin vesillä.

Radiokelit olivat hyvät kotimaahan ja aikanaan tuli tieto lastaussatamasta Kiinassa. Sama satama, mihin laiva oli aiempina vuosi kuljettanut Alabanian öljytuotannon vuoden tuloksen. Taas tiedettiin arvailla, että nyt tietysti viedään samaa öljyä takaisin Albaniaan.

Oli lastina albanialaista öljyä tai ei, mutta matka jatkui länttä kohti. Jo toisen kerran samana syksynä laiva ajoi läpi Suezin kanavan. Samoja sotaromuja näkyi rannoilla kuin aiemminkin, vaan tällä kertaa ei saatu tietää presidenttitilannetta.

Etukäteen arvailtuihin Albaniaan ja Turkkiin ei kuitenkaan Kiinan viemisiä purettu. Kun lopullinen orderisähke saatiin, käskettiin öljylasti viemään Romaniaan, Mustanmeren länsirannalle.

TIMO SYLVÄNNE

TyöHyVInVoInTIA TuoRIlAn TAPAAn

Viking Linen laivoilta löytyy hyväkuntoista ja hyvätuulista väkeä. Mariellan kylmäkkö Airi Tuorila on viihtynyt laivalla jo parikymmentä vuotta. Säännöllinen liikunta ja muut harrastukset ovat auttaneet jaksamaan.

Viking Line on satsannut paljon trimmare -toimintaan. Itse hankeen aikana Airi Tuorila oli vuorotteluvapaalla, mutta osallistui syksyllä merenkulkijanaisille suunnattuun kuntotutkimukseen ja on ollut monessa muussakin mukana.

- Mariellan trimmarit Alajoen Tiina ja ”Kidi” konfasta ovat järjestävät kaikenlaista ohjelmaa elokuvailloista lähtien, Airi kertoo. Varsinainen TrimMare -hanke päättyi pari vuotta sitten. Merimieseläkekassa MEK rahoitti viime syksynä Kehon ikä - hankkeen, joka oli jatkoa TrimMarelle. Mukana olivat myös MEPA ja hyvinvointiyritys 4event Oy. Syksyn hanke kesti kolme kuukautta ja siinä oli mukana parikymmentä naista sekä Siljalta että Vikingiltä. Ohjelma koostui sekä henkilökohtaisesta että ohjaajan kanssa suoritetusta harjoittelusta.

Harjoittelussa käytettiin koko ajan sykemittaria, jolla sydämen lyöntitiheys minuutissa pyrittiin pitämään 114-140 välillä. Testiryhmän viisikymppisten naisten ohjelmaan kuului punttisalia, sauvakävelyä ja jumppaa. Lähes kaikkien osallistujien mielestä hankkeen kesto olisi saanut olla pitempi kuin kolme kuukautta.

Kehon ikä -kartoituksessa mitataan mm. verenpaine ja kehon rasvaprosentti sekä puristusvoima, liikkuvuus ja kuntotaso. Kartoituksen pohjalta jokainen henkilö saa selkeät ohjeet oman fyysisen kuntonsa kehittämiseen ja ylläpitoon. Airi Tuorilalta lähti hankkeen aikana kuusi vuotta ”body agea” ja hän aikoo jatkaa liikuntaa hankkeen ohjeiden mukaan.

Kuntoliikuntaa kaiken ikää

Airi Tuorila aloitti laivatyön 1980 -luvulla. Hän on ollut Siljalla, mutta pääosa seilausvuosista on karttunut punaisilla laivoilla. Hän on tehnyt sijaisuuksia Amorellassa, Isabellassa, Rosellassa ja Diana 2:ssa. Vuonna 1989 hän sai vakituisen paikan Mariellaan ja on siinä työssä pysynyt.

- Mariellalla on tosi hyvä porukka. Monet ovat olleet töissä laivan valmistumisesta lähtien, Airi kertoo.

MEPAn toiminnasta Airi kiinnostui jo seilausuran alkuaikoina. Tutuiksi ovat tulleet eri alojen liikuntakurssit ja harrasteet ATK:sta haulikkoammuntaan. Laskettelusta tuli Airille hyvä harrastus, jonka hän jakaa nuorimman, vielä kotona asuvan poikansa kanssa.

Hän on ollut MEPAn Ylläsvaellusretkillä kolme kertaa ja pitää niitä erityisen hyvänä patterinlatauksena pimeän syksyn pitkään työrupeamaan. Airi on kokenut monia myös mieleenpainuvia elämyksiä MEPAn kursseilla.

- Pajulahdessa osallistuin erikoiseen naurujoogaan. Turun seudulla taas nauroimme, kun viitisentoista naista oli turvasaunassa. Kaikki olivat yltä päältä mudassa eivätkä kunnolla tunnistaneet toisiaan, Airi kertoo.

Hän harmittelee sitä, että monia liikuntakursseja joudutaan peruuttamaan vähäisen osallistujamäärän takia. Alussa moni on kiinnostunut, mutta jää kuitenkin pois kun aika koittaa. Viime syksyn Ylläsvaelluksella porukka sopi, että kohtaavat Pajulahden liikuntakurssilla. Tämä myös toteutui.

Harrastukset pitävät

mielen virkeänä

Hyväkuntoinen merenkulkijanainen pitää Helsingin linjaa ihanteellisena itselleen. Airi

käy päivävapaalla laivan tai MEPAn kuntosalilla ja kävelyllä kaupungilla. Lomilla hänellä on vaikka mitä harrastuksia.

- Viime aikoina olen alkanut kutoa sukkia liikunnallisten harrastusten lisäksi, hän naurahtaa.

Airin kotona asuva poika Tuomas pelaa salibandya. Urheiluseuratoiminta työllistää myös vanhempia, ja Airi on muiden mukana osallistunut joukkueen talkoisiin, kuljetuksiin ja varainhankintaan.

Yksi rakkaimpia harrastuksia Airille on kalastus. Hän on osallistunut talvisin pilkkikisoihin ja voittanut palkintoja. Kesällä hän kalastaa verkoilla ja virvelillä. Kalavesillä saa liikuntaa ja raitista ilmaa. Airi on myös innokas tanssija. Hoitovapaalla ollessaan hän opetteli Turkissa vatsatanssia.

Ajankohtainen eläkekeskustelu on puhuttanut merenkulkijoita. Mariellalla monet ovat osa-aikaeläkkeellä. Laivatyö on raskasta. Päivävapaalla monet menevät nukkumaan ja ihmettelevät, miten Airi jaksaa mennä kuntosalille tai maihin.

- Tehkää ensi pieni lenkki ulkona ja ottakaa sen jälkeen nokoset. Varmasti jaksatte paremmin töissä, Airi neuvoo työkavereitaan.

Mariella sai vuonna 2008 parhaan urheilulaivan palkinnon. Kekkosen kannuun vaikuttivat eri lajien menestykset, kuten jalkapallomestaruus. Airin tuomat yleisurheilun kotimaiset ja pohjoismaiset mitalit olivat mukana kiertopalkinnon saajan valintaa tehtäessä.

Airi Tuorilan mitalit vaikuttivat asiaan Kekkosen Kannun saajaa valittaessa

ARBeTsVälBeFInnAnde à lA TuoRIlA

På Viking Lines båtar träffar man folk i god form och på gott humör. Airi Tuorila som är kallskänka på Mariella har trivts ombord redan tjugo år. Regelbunden motion och andra fritidssysselsättningar har hjälpt henne att orka.

Viking Line har satsat mycket på trimmare-verksamhet. Då projektet pågick var Airi Tuorila alterneringsledig, men på hösten deltog hon i en konditionsundersökning av kvinnliga sjöfarare och har deltagit också i mycket annat.

- Mariellas trimmare Tiina Alajoki och ”Kidi” från konferensen har ordnat alltmöjligt program, till och med filmaftnar, berättar Airi.

Det egentliga TrimMare-projektet avslutades för ett par år sedan. Sjömanspensionskassan SPK finansierade projektet Kroppsålder, som en fortsättning på TrimMare. Med var också SSB och välbefinnandeföretaget 4event Oy. Höstens projekt räckte tre månader och lockade ett tjugotal kvinnliga deltagare från både Silja och Viking. I programmet ingick både individuella övningar och övningar under ledning av en instruktör.

- De som var med var huvudsakliga personer som annars också rör på sig mycket, säger Airi.

Under övningarna användes hela tiden pulsmätare, för att försöka hålla hjärtslagen per minut mellan 114 - 140. Gymnastik, stavgång och styrketräning stod på programmet för de femtioåriga damernas testgrupp. Nästan alla deltagare tyckte att projektet skulle ha fått pågå längre tid än tre månader.

Vid Kroppsålders-kartläggningen mäter bl.a. blodtryck och kroppens fettprocent samt tryckkraft, rörlighet och konditionsnivå. På basen av kartläggningen får var och en tydliga instruktioner för att utveckla och upprätthålla den egna fysiska konditionen. Airi Tuorila tappade under projektet sex år av ”body age” och hon tänker fortsätta att motionera enligt instruktionerna.

Motionsidrott under hela livet

Airi Tuorila gick till sjöss på 1980-talet. Hon har jobbat på Silja, men största delen av seglingsåren har gått ombord på de röda båtarna. Hon har vikarierat ombord på

Airi Tuorilas medaljer beaktades vid valet av Kekkonens Kannas mottagare

Amorella, Isabella, Rosella och Diana 2. År 1989 fick hon fast jobb på Mariella och där har hon stannat.

- På Mariella jobbar ett verkligt bra gäng. Många har jobbat där ända sen de blev utexaminerade, berättar Airi.

Airi blev intresserad av SSB:s verksamhet redan i början av sin seglingsbana. Hon har bekantat sig med kurser i olika motionsgrenar och sysslat med allt från ADB till hagelgevärsskytte. Slalom blev en favoritsport som hon delar med yngsta sonen som ännu bor hemma.

- Jussi Rinne lärde mig åka slalom i Messilä, då vi på 1980-talet var på motionskurser i Pajulahti, minns Airi.

Hon har tre gånger varit på SSB:s vandringsutflykter i Ylläs, och tycker att de fungerar särskilt bra då man vill ladda batterierna inför den mörka höstens långa arbetsperiod. Airi har haft många oförglömliga upplevelser på SSB:s kurser.

- I Pajulahti deltog jag i en särartad skrattyoga. I Åbotrakten fick vi igen skratta då vi var femton damer i en torvbastu. Alla var så insmorda av torv att vi inte riktigt kände

igen varandra.

Hon förargar sig över att så många motionskurser annulleras på grund av ett för litet antal deltagare. I början är många intresserade, men då kursen börjar är de borta. På senaste Ylläsvandring kom vi överens om att träffas på motionskursen i Pajulahti. Och det här förverkligades också.

Fritidssysselsättningar håller sinnet alert

Den vältrimmade sjöfararkvinnan tycker att Helsingfors-linjen är idealisk för henne. Under dagsledigheten går hon på fartygets eller SSB:s gym och promenerar i staden. Under ledigheterna har hon fullt upp med sysselsättningar.

- Under den senaste tiden har jag börjat sticka strumpor vid sidan av motionsövningarna, skrattar hon.

Airis son Tuomas bor hemma, han spelar innebandy. Idrottsföreningsverksamheten sysselsätter också föräldrarna, och Airi deltar med de andra i lagets talkon, transporter och medelanskaffning.

Fiske hör till Airis käraste fritidssysselsättningar. Om vintrarna har hon deltagit i pilkningstävlingar och vunnit pris. Om somrarna fiskar hon med nät och svirvlar. Ute på sjön får man motion och frisk luft. Airi är också en flitig dansare. Under vårdledigheten lärde hon sig magdans i Turkiet.

Den aktuella diskussionen om pensionsåldern har väckt känslor bland sjöfolket. På Mariella är många i deltidspension. Jobbet ombord är hårt. Under dagsledigheten går många för att sova och undrar hur Airi orkar gå till motionssalen eller iland.

- Ta först en liten runda ute och ta sen en tupplur. Då orkar ni säkert bättre i jobbet, råder Airi sina arbetskompisar.

År 2008 fick Mariella priset som bästa idrottsfartyg. Till Kekkonens Kanna bidrog framgångarna i olika grenar, liksom fotbollsmästerskapet. De medaljer som Airi tagit hem i friidrott i inhemska och nordiska mästerskap beaktades också då vandringspokalens mottagare valdes.

Botnican stuju Rauni Söderlund sai Vuoden Merimiesurheilija -palkinnon salibandyturnauksen yhteydessä

Ms Swegardin urheilumestari Tapio Lehto(oik) vastaanottaa yleisurheilun kiertopalkintoa Mepan asiamieheltä Juha Toivaselta (kuva Thord Vænerberg)

Mestarit vasemmalta: Konepäällikkö Tuomas Viinikkala, 1.Perämies Jaanus Hannes, yliperämies Tapio Lehto, päällikkö Niklas Lindström, sekä päällikkö Thord Vænerberg.

PoHjoIsMAInen yleIsuRHeIlu noRdIsKA TäVlIngen I FRIIdRoTT

nesteen dat-soutukisa jäi tältä talvelta väliin. Mt Kiisla teki ansiokkaasti tulokset laivalla. Tässä varoitus muille nesteläisille seuraava dAT-kisaa varten

L AITTEENA CONSEPT II SOuTuLAITE

Tulokset:

Naiset 20-40v Siv Lindholm 4274m

” 40-50v Merja Ingreus 4130m

Miehet 20-30v Tuomas Kokoi 4690m

” 30-40v Arto Salo 4490m

” 30-40v Juha-Pekka Laurila 5212m

” 40-50v Petteri Krigsman 4630m

” 40-50v Erkki Näsi 4938m

” 50V- Martti Lintu 4586m

Merimiesgolfia kesällä

Sjömansgolf under sommaren

Merimiespalvelutoimisto järjestää kesällä kaksi golfkilpailua merenkulkijoille. Lisätietoja ja ilmoittautumiset tulossa keväällä MEPAn nettisivuille.

Toukokuu: Pickala Golf Forest

26.5.09 klo 10.30

Elokuu: Kulloo Golf 17.8.09

www.mepa.fi

Sjömansservicebyrån arrangerar två golftävlinar under sommaren. Närmare information och anmälningar under våren på SSB:s hemsidor.

Maj: Pickala Golf Forest

26.5.09 kl. 10.30

Augusti: Kullo Golf 17.8.09

www.mepa.fi

VAuHdIKAsTA sIsäPelIä KAARInAssA

Tällä kerralla pelattiin pienemmillä joukkueilla. Maalivahdin lisäksi kentällä oli neljä pelaajaa kerrallaan. Vaihtomiehiä oli enemmän, joten tempo säilyi kovana koko ajan. Aamun pelit aloitettiin jo kymmeneltä. Kaikki pelaajat eivät aivan ehtineet edes ensimmäiseen vaihtoon.

Amorellan vasta paikan päällä kasattu joukkue kohtasi avausottelussa Isabellan, joka oli heti aamusta alkaen hyvällä jalalla liikkeellä. Maalihanat aukesivat kunnolla, ja vastustaja Amorella alkoi vähitellen keskittyä jo seuraavaan peliin. Isabella saavutti selkeän 1-20 voiton. Aamun toisessa ottelussa Birka Paradise esitti heti kättelyssä laadukasta joukkuepeliä. Mariella joutui toteamaan Paradisen paremmuuden luvuin 16-3.

Taitavat pelimiehet hyödynsivät tilansa

Neljän kenttäpelaajan pelissä todelliset mailataiturit pääsivät tekemään tuhojaan. Kaukalossa oli tilaa, ja maalivahdit jäivät usein yksin jopa kahden vastustajan kanssa. Tilanne kuitenkin noteerattiin parin ensimmäisen, suurimaalisen matsin jälkeen. Puolustukseen panostettiin, ja erot pienenivät. Toisaalta ilman alkuverryttelyä kehiin joutuneet maalivahdit alkoivat pikkuhiljaa notkistua.

Kilosportin tammikuun turnaus on tullut tutuksi salibandya harrastaville merenkulkijoille. Joukkueet vaihtelevat melkoisesti vuosittain. Ensikertalainen Birka Paradise korjasi potin ilman suurempia vaikeuksia.

Turnauksen ansiokkaasti tuominnut Janne Kytölä veti hiukan henkeä, ja päästi Mariellan ja Amorellan kaukaloon. Ottelu sujui vauhdikkaasti ja tasaisesti päättyen Mariellan niukkaan 9-7 voittoon. Seuraavassa pelissä Isabella piti puoliaan hyvin, mutta iskussa ollut Birka Paradise ei antanut armoa: 10-4 voitto.

Pelivire alkaa löytyä

Kaksi voittoa takataskussaan Paradisen porukka lähti lyhyen tauon jälkeen varmistamaan mestaruutta kohtaamalla jo lähes 30 maalia verkostaan kaivaneen Amorellan. Savotta osoittautuikin kovaksi. Amorellan maalivahtina debytoinut Henri Helenius oli saanut juonesta kiinni ja lämpöä jäseniin. Vanha mestarijoukkue alkoi saada tehoja hitaasti ja varmasti kuin saksalainen diesel.

Tasaista taistelua käytiin aivan loppumi-

nuutille asti. Paradisen joukkue onnistui kuin onnistuikin selvittämään turnauksen puhtaalla pelillä. Erittäin niukka 8-9 voitto hyvin tsempanneesta Amorellasta päästi Birkan miehet suihkuun ja palkintojenjakoa odottelemaan.

Jäljellä oli yksi kamppailu, jossa ratkaistiin hopean ja pronssin kohtalo. Isabellan joukkueesta oli koko turnauksen ajan löytynyt taitoa ja tahtoa. Taso säilyi ja Mariella päätyi pronssille maalein 13-4.

Pelien päätteeksi luovutettiin vuoden 2008 merimiesurheilijan palkinto kisoja seuraamassa olleelle Rauni Söderlundille Kaikki salibandyjoukkueet palkittiin pokaaleilla ja tsempparit pikkupysteillä. Mariellan Jaakko Alihanka sai erikoispalkinnon tarkimmista laukauksistaan. Jaska heitti häkin lähes jokaisesta saamastaan maalipaikasta.

Mariellan ”muuri

TSEMPPARIT/KÄMPARE

AMORELLA Fredrik Pernell

ISABELLA Tero Palokoski

BIRKA P Jan Hellman

MARIELLA Matti Isoherranen

ERIKOISPALKINTO/ SPECIALPRIS

SIJOITuKSET/PLACERINGAR

Tarkin laukoja/ Träffsäkraste skytt: Jaakko Alihanka Mariella

Birka Paradisen taso pysyi korkealla koko turnauksen ajan

Den här gången spelade vi med mindre lag. Utöver målvakten var fyra spelare på plan åt gången. Avbytarna var flera, så tempot hölls högt hela tiden. Morgonens matcher började redan klockan tio. Alla spelare hann inte riktigt till första bytet.

Amorellas lag, som samlats ihop först på platsen, mötte i sin öppningsmatch Isabella, som genast på morgonen var i fin form. Målkranarna öppnades nu ordentligt, och motståndaren Amorella började småningom redan förbereda sig för nästa match. Isabella tog hem en klar seger med siffrorna 1 - 20. Under morgonens andra match visade Birka Paradise genast prov på högklassigt lagspel. Mariella fick smaka på Paradises överlägsenhet med siffrorna 16 - 3.

skickliga spelare utnyttjade möjligheterna

I en match med fyra spelare på plan kunde de verkliga mästarna härja fritt. Det var gott om utrymme i rinken och målvakterna blev ofta ensamma med rentav två motståndare. Situationen noterades i alla fall efter de första målrika matcherna. Man satsade på försvaret, och skillnaderna minskade. Å andra sidan började målvakterna småningom krokna, då de utan uppvärmning hamnat på plan.

Januariturneringen på Kilosport har blivit bekant bland de sjöfarare som spelar innebandy. Lagen varierar mycket från år till år. Nykomlingen Birka Paradise tog hem potten utan större svårigheter.

Janne Kytölä, som förtjänstfullt fungerat som turneringens domare, kunde litet pusta ut och släppte Mariella och Amorella i rinken. Matchen som löpte fartfyllt och jämnt slutade med en knapp seger , 9 - 7, för Mariella. I följande match försvarade Isabella sig väl, men Birka Paradise var på hugget och segrade skoningslöst med siffrorna 10 - 4.

spelet börjar löpa

Efter en kort paus kunde Paradises lag med två segrar i bakfickan fortsätta med att säkra mästerskapet i mötet med Amorella som redan släppt in nästan 30 mål. Men den uppgiften visade sig vara svår. Henri Helenius, som debuterat som Amorellas målvakt, började bli varm i kläderna och få grepp om spelet. Och det gamla mästarlaget började fungera, långsamt men säkert som en tysk dieselmotor.

Amorella puolustaa

Ännu under de sista minuterna var kampen jämn. Och Paradises lag lyckades genomföra turneringen med rena siffror. Efter en mycket knapp seger, 8 -9, mot Amorella som bjudit på tappert motstånd, kunde Birkas mannar gå i duschen för att sedan vänta på prisutdelningen.

Ännu en kamp återstod, kampen om silver och brons. Isabellas lag hade under hela turneringen visat prov på skicklighet och vilja. Nivån höll och bronset gick till Mariella med siffrorna 13-4.

Efter matcherna överlämnades priset till 2008 års sjömansidrottare, Rauni Söderlund, som på platsen följt med turneringen. Alla innebandylag belönades med pokaler och kämparna med statyetter. Mariellas Jaakko Alihanka tilldelades ett specialpris för sina välriktade skott. Jaska lyckades göra mål vid så gott som varje målchans han fick.

laivajoukkueiden jääkiekkoturnaus 2.-3.3.2009

sATA KIeKKoIlIjAA KIsAKAllIossA

MEPAn jääkiekkoturnaus järjestettiin ensimmäistä kertaa Lohjan Kisakalliossa. Uusi moottoritie lyhensi matka-aikaa sekä Turusta että Helsingistä. Mukana oli kahdeksan laivajoukkuetta ja yli sata pelaajaa, mikä on ennätys merimiesjääkiekossa.

MEPAn kustantamilla jäävuoroilla on käynyt väkeä harjoittelemassa eniten Turussa ja Maarianhaminassa. Helsingissä Mariella, Sere ja muut ovat käyneet vain satunnaisesti. Tämä näkyi otteissa, sillä mitalipeleihin pääsivät Turun ja Maarianhaminan laivat.

Joukkueet jaettiin kahteen lohkoon. Voimasuhteet vaihtuvat vuosittain niin, että ennakkoon on vaikea arvioida tasoa. Tosin Turun laivat Isabella, Amorella ja Silja Europa ovat yleensä saaneet melko hyvän joukku-

een jalkeille, joten kaikkia ei kannata laittaa samaan alkulohkoon.

Vanhaan tapaan ottelut pelattiin veteraanisäännöillä. Tänä vuonna oli Seppo Mäkelän vuoro joutua käymään lasaretissa. Miehellä ei onneksi ollut mitään vakavampaa, mutta valkotakkiset eivät antaneet vielä maanantaiksi lupaa tulla penaltteja jakamaan. Pelejä tuomitsivat Juha Pursiainen ja Matti Hiltunen Helsingistä, sekä Tomi Kivekäs Kaarinasta, joka oli raitapaidassa

myös viime vuonna. Mäkelän auktoriteetti on vertaansa vailla. Nyt hän oli poissa, joten katsottiin parhaaksi viheltää kaikki matsit kahdella tuomarilla.

Viime vuoden turnauksen lasaretissa viettänyt vanhempi huoltaja Reijo Reka Hyökki oli nyt iskussa. Kuten aina ennenkin, Reka oli varautunut kaikkeen; yllättäviin päänsärkyihin ja muihin vaivoihin löytyi lääkitystä. Rekan ylimääräisiä pelipaitoja tarvittiin taas pariin otteeseen, kun joukkueilla oli samanväristä palttoota päällä. KarhuKissojen junioripäällikkö Matti Pirnes tuli vapaapäivinään teroittamaan luistimia ja avustamaan MEPAa toimitsijatehtävissä.

Alkusarja hyvään malliin maanantaina - rantasaunaan ja avantoon

Kaikille joukkueille tuli maanantaina kaksi peliä. Amorella aloitti vahvasti voittamalla kummatkin pelit. Isabella ja Silja Europa voittivat yhden ottelun ja pelasivat keskenään tasan. Muille joukkueille tuli enemmän tai vähemmän pistemenetyksiä. Turnauksen ainoa rahtilaiva Ahtela antoi hyvän vastuksen Isabellalle ja peittosi Mariellan maanantaina. Yllättävän kovassa kunnossa

Galaxyn Patrick Sohlberg laukoo

Ahtela on tehnyt maalin

ollut Nybergin Tapsa teki peliminuutteihin nähden hyvin tehopisteitä.

Viiteen mennessä ensimmäinen päivä oli pulkassa. Kisakallion päivällispöydän ja majoittumisen jälkeen oli aika suunnata rantasaunalle. Rakennuksen päädyssä oli grillikatos, jossa käristettiin makkaraa. Kiuas oli ahkerassa käytössä. Kymmenkunta kaveria uskaltautui myös pulahtamaan järveen hakatussa avannossa.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoivat alkusarjan viimeiset pelit puoli kymmeneltä. Kaksi tasuria pelanneella Serenadella oli teoreettinen mahdollisuus finaalipaikkaan. Tämä olisi toteutunut seitsemän maalin voitolla Amorellasta. Seitsemän maalia tuli, mutta ne menivät Seren verkkoon, 1-7 -tappio.

B-lohkon voittaja ratkesi maalieroon. Silja Europan kaverit kurittivat ilmeisesti sittenkin huonosti nukkuneen Ahtelan pelaajia onnistuen tekemään enemmän maaleja kuin Isabella Mariellaa vastaan. Yliperämies Nybergin turnauskestävyys on hyvä; hän onnistui tekemään yhden Ahtelan kolmesta maalista.

Tehokasta

peliaikaa sijoituspeleissä

Birka Paradisella oli kenties tasaisin joukkue. Maalit jakautuivat melko tasaisesti, eikä joukossa ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Pakkina pelanneen Peter Lundin mukaan MEPAn Maarianhaminan jäävuoroilla käy-

dään säännöllisesti harjoittelemassa. Tiukassa tiistaiaamun ottelussa Paradise oli maalein 3-2 Galaxya parempi.

Turnauksessa oli kaksi naista pelaamassa. Galaxylta pelasi pakkina Pia Berrebbah Ahtelan hyökkäyskalustoon kuului matruusina seilaava Maura Kuopsa. Hyväkuntoi-

set naiset pärjäsivät hienosti, ja saivat ansaitusti joukkueidensa tsempparipalkinnot.

Ensimmäisessä sijoitusottelussa Galaxy voitti Mariellan. Pistepörssin kärkisijoille yltänyt Kim Karell kohensi tehojaan, kun taas Jaska Alihangan kasaamalle Mariellan joukkueelle ei kiekko oikein pomppinut. Toiseen sijoitusotteluun kävivät alkulohkojen kolmansiksi sijoittuneet joukkueet.

Ahtelan porukka lähti tosissaan taistelemaan sijoituksista. Joukkue pelasi tiiviillä kokoonpanolla antaen parhaille pelaajille paljon peliaikaa. Pauli Peltoniemi ja Robert Mattsson saivat luotua vaarallisia tilanteita Heinosen Jaken vartioimalle Serenaden maalille. Peli oli Ahtelan hyväksi 4-2 vielä pari minuuttia ennen loppua. Sääntöjen mukaan viimeiset minuutit olivat tehokasta peliaikaa, kello pysäytettiin aina pelin katkettua. Serenade sai kun saikin pelin tasoitettua Jonas Weckströmin ja Jukka Heinon maaleilla. Voittomaalikilpailussa ainoa onnistuja oli Jonas, joten sija viisi meni Serenadelle.

Tasokkaat mitalipelit

Isabella oli suivaantunut finaalipaikan mentyä maalierolla sivu suun. Frans Metsälä ja Nico Vainio kynäilivät avausmaalin jo minuutin pelaamisen jälkeen Birka Paradisen verkkoon. Miika Kokko ja Kimmo Wenho lisäsivät johtoa, kunnes Markus Nordman kavensi ja toi Paradisen taas taisteluun mukaan. Hyvä tsemppi ei sittenkään riittänyt. Isabella vei pronssin, kun Mikko Ringman löi luvuiksi 4-1 puolitoista minuuttia ennen loppua.

Finaalista oli odotettavissa tasainen vääntö. Pelattiin kaksi 15 minuutin erää, ottelun kaksi viimeistä minuuttia olivat tehokasta peliaikaa. Silja Europa ja Amorella ovat kumpikin olleet voittajien joukossa edellisissä turnauksissa. Maalivahtipeli meni hyvin, kuten koko turnauksessa yleensäkin. Jäähyjen sijaan tuomitut rangaistuslaukaukset eivät tässä ottelussa kaunistaneet maalitilastoja. Amorellan ”kynämies” Mikko Leino siirsi joukkueensa 3-1 johtoon, kun oli jäljellä enää kolmisen minuuttia. Suoraviivaisesti pelannut Ville-Matti Suominen kavensi Janne Laukkalan syötöstä loppunumeroiksi 3-2. Amorellalle kultaa, Europalle hopeaa.

Kisakallio tarjosi loistavat puitteet laivajoukkueiden turnaukselle. 107 pelaajaa ja parhaimmillaan parikymmentä merenkulkijaa katsomossa oli hieno tapahtuma. Kiitokset kaikille!

eTTHundRA sPelARe I KIsAKAllIo

SSB:s ishockeyturnering arrangerades för första gången i Kisakallio i Lojo. Den nya motorvägen förkortade restiden både från Åbo och från Helsingfors. Åtta fartygslag och över etthundra spelare deltog, det är rekord för sjömansishockeyn.

På de speltider som SSB reserverat i ishallarna har man tränat flitigast i Åbo och Mariehamn. I Helsingfors har Mariella, Sere och de andra tränat bara sporadiskt. Det här syns i resultaten, till medaljplatser nådde bara båtarna från Åbo och Mariehamn.

Lagen indelades i två grupper. Styrkeförhållandena varierar från år till år så att det är svårt att bedöma nivån på förhand. Visserligen har Åbobåtarna Isabella, Amorella och Silja Europa i allmänhet lyckats mobilisera Fartygslagens

ganska bra lag, så det lönar sig inte att placera alla i samma grupp.

Enligt tradition spelas matcherna med veteranregler. I år var det Seppo Mäkeläs tur att hamna på lasarettet. Lyckligtvis inte för någon allvarligare sjukdom, men vitrockarna lät honom ännu inte komma loss för att dela ut straff. Matcherna dömdes av Juha Pursiainen och Matti Hiltunen från Helsingfors och Tomi Kivekäs från S:t Karins, han var med också i fjol. Mäkeläs auktori-

tet saknar motstycke. Nu var han borta och man tyckte det var bäst att ha två domare under alla matcher.

Äldre materialare Reijo Reka Hyökki, som ifjol var på sjukhus under turneringen, var nu på bettet. Som alltid hade Reka förberett sig för allt; det fanns medicin mot plötslig huvudvärk och andra krämpor. Och Rekas extra spelskjortor behövdes igen ett par gånger, då lagen hade kläder i samma färger. Juniorchefen för Karhu-Kissat Matti Pirnes kom på sin lediga dag för att vässa skridskor och assistera SSB i funktionärssysslorna.

grundserien avklarad på måndag - så i strandbastu och vak

Alla lag fick spela två matcher på måndag. Amorella började starkt med att vinna båda. Isabella och Silja Europa vann båda en match och spelade jämt mot varandra. De andra lagen förlorade mer eller mindre i poäng. Ahtela, turneringens enda fraktfartyg, bjöd Isabella på ett gott motstånd och gav stryk åt Mariella på måndagen. Tapsa Nyberg var i överraskande hård kondis och gjorde fina poäng i förhållande till spelminuterna.

Före klockan fem var dagens program avklarat. Efter middagen och inkvarteringen på Kisakallio var det tid att styra kosan mot

Ville Lehtinen fick Mariellas kämparpris

strandbastun. Vid byggnadens gavel stod en grillkåta, där man stekte korv. Bastun var i flitigt bruk. Ett tiotal badare vågade också doppa sig i vaken som huggits i sjön.

Efter en god nattsömn började grundseriens sista matcher halv tio. Sere som spelat två oavgjorda matcher hade teoretisk möjlighet till finalplats. Det här skulle ha kunnat förverkligas med en seger mot Amorella med sju mål. Sju mål blev det också, men i Seres målbur, en förlust med siffrorna 1 - 7.

B-gruppens segrare avgjordes med målskillnad. Silja Europas lag gav stryk åt Ahtelas spelare, som sen också hade sovit illa, och lyckades göra flera mål än Isabella mot Mariella. Överstyrman Nyberg var i god turneringsform, han lyckades göra ett av Ahtelas tre mål.

effektiv speltid i placeringsmatcherna

Birka Paradise hade kanske det jämnaste laget. Målen fördelades ganska jämnt, och det fanns inte en enda svag länk i laget. Peter Lund som spelade som back berättade att man tränar regelbundet på de speltider som SSB reserverat i Mariehamn. I den hårda matchen tisdag morgon slog Paradise Galaxy med siffrorna 3 - 2.

I turneringen deltog två damer. Från Galaxy spelade Pia Berrebbah som back. Till Ahtelas anfallstrupp hörde Maura Kuopsa som seglar som matros. De vältränade damerna klarade sig fint och fick välförtjänta sina lags kämparpris.

I den första placeringsmatchen vann Galaxy över Mariella. Kim Karell som nått poängbörsens toppplaceringar bättrade ännu på medan Mariellas lag under Jaska Alihankas ledning inte riktigt fick kontroll över pucken. I den andra placeringsmatchen spelade lagen som blivit treor i grundserien.

Ahtelas lag gick till hård kamp om placeringarna. Laget spelade med kompakt sammansättning och gav de bästa spelarna gott om speltid. Pauli Peltoniemi och Robert Mattsson fick till stånd några farliga lägen vid Seres mål som vaktades av Jake Heinonen. Ännu ett par minuter före slutet var siffrorna 4 - 2 till Ahtela. Enligt reglerna var de sista minuterna effektiv speltid, klockan stannades alltid då spelet blåsts av. Och Serenade lyckades få matchen utjämnad, tackvare Jonas Weckströms och Jukka Heinos mål. I segermåltävlingen var Jonas den enda som lyckades, så Serenade tog hem femte placeringen.

Medaljmatcher med klass

Isabellas lag var ur humör då finalplatsen gått förlorad med målskillnad. Frans Metsälä och Nico Vainio gjorde första målet i Birka Paradises målbur redan då bara en minut spelats. Miika Kokko och Kimmo Wenho ökade ledningen, tills Markus Nordman kvitterade och fick Paradise med i kampen på nytt. Men en hård kamp räckte inte. Isabella tog bronset då Mikko Ringman slog siffrorna till 4 - 1 en och en halv minut före slutet.

Av finalen kunde man vänta sig en jämn kamp. Man spelade två perioder om 15 minuter, matchens två sista minuter var effektiv speltid. Silja Europa och Amorella hade

båda funnits bland segrarna i den föregående turneringen. Målvakternas spel gick bra, liksom hela turneringen som helhet. Straffskotten, som ersatte utvisningarna, förskönade inte målsiffrorna i de här matcherna. Amorellas mästarspelare Mikko Leino lyfte sitt lag till ledningen med siffrorna 3 -1, då det var bara tre minuter kvar. Ville-Matti Suominen, som spelat jämnt, lyckades efter Janne Laukkalas passning jämna ut slutsiffrorna till 3 - 2. Amorella tog guld och Europa silver.

Kisakallio erbjöd utmärkta ramar för fartygslagens turnering. Med 107 spelare och som bäst ett tjugotal sjöfarare på läktaren var det ett fint evenemang. Ett varmt tack till alla!

I bronsmatchen kvitterar Birka Paradises Nordman med LarsNilssons (88) hjälp

Kallunki pressar Suominen i finalen. Turneringens nestor Masa Mäkinen säkrar bakom.

”Amorella

uRHeIlu•sPoRT

PARAS PELAAJA/ BÄSTA SPELARE:

Jonas Weckström från Serenade var bästa spelare enligt juryn

Jonas Weckström Silja Serenade

TSEMPPARIT/KÄMPARE

AMORELLA Matti Mäkinen

SILJA EUROPA Ville-Matti Suominen

ISABELLA Kimmo Wenho

BIRKA PARADISE Joakim Eriksson

SILJA SERENADE Jake Heinonen

AHTELA Maura Ruopsa

GALAXY Pia Berrebbah

MARIELLA Ville Lehtinen

PARAS KuNTOuTuJA/ BÄST ÅTERSTÄLLD

Tapani Nyberg Ahtela

TEHOPISTEET/POÄNG

Jonas Weckström Silja Serenade 10

V-M Suominen Silja Europa 8

Janne Laukkala Silja Europa 7

Kim Karell Galaxy 6

Kimmo Wenho Isabella 6

Mikko Leino Amorella 6

Robert Mattsson Ahtela 5

Patrick Sohlberg Galaxy 5

MePAn ylläsmajoilla kiireinen sesonki

Hyvä lumitalvi takasi täyden käyttöasteen myös MEPAn Ylläsjärven lomamajoille. Muutamilla merenkulkijoilla piti niin kiirettä, että loppusiivous unohtui ja seuraavat asukkaat joutuivat harjan varteen heti saavuttuaan.

Pitkän matkan jälkeen merenkulkijaperhe odottaisi varmaan pääsevänsä saunaan ja takkatulen lämpöön ennen ladulle tai rinteeseen menoa. Valitettavasti monet joutuivat tänä talvena siivoamaan edellisen asukkaan jälkiä oksennuksista lähtien. Loma saattoi mennä pilalle jo alussa.

Loppusiivous kuuluu majan varanneelle merenkulkijalle. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että viikkovuokra saadaan pidettyä alhaisena. Toisaalta ulkopuolista siivousapua on vaikea saada, koska suurimmassa osassa Ylläsjärven loma-asunnoissa asukkaat vaihtavat lauantaina.

Muistutamme nyt siivouksesta ja toi-

vomme että kaikki asukkaat hoitaisivat sen kunnolla kuten vuokrausehdoissa on sovittu. Yhteispelillä voidaan helposti vaikuttaa loma-asukkaiden viihtyvyyteen. Irtaimistoa ja astioita rikkoutuu vahingossa silloin tällöin. Ilmoittakaa niistäkin MEPAan, niin saadaan kalusto kuntoon seuraavia asiakkaita varten.

Lomaterveisin

MEPA

lAIVAKoKKejA KARTIngRAdAllA

Silja Serenaden keittiössä on hyvä ilmapiiri. Homma toimii myös työajan ulkopuolella. Kokit pitävät yhtä, ja järjestävät erilaisia tempauksia. Välillä ovat perheetkin mukana.

Helmikuun alun tapahtuma vietettiin kuitenkin työporukan kesken. Luvassa oli äijämeininkiä, formulaa ja lätkää. Ei kuitenkaan kotisohvalla Kyllöstä kuunnellen ja kaljaa lipittäen vaan karting autoilla Myllypuron sisäradalla. Kisojen jälkeen jatko-ohjelmana oli ruokailu ja jääkiekko-ottelun seuraaminen Hartwall Areenalla.

Myllypuron kartingkisaan osallistui seitsemän Serenaden kokkia. Formula Centerin ohjaajat pitivät pienen oppitunnin säännöistä ja autojen ominaisuuksista. Aluksi ajettiin vapaat harjoitukset, jossa kuljettajat saivat totutella rataan ja autoon kukin omassa tahdissaan. Harjoittelu kesti kymmenen minuuttia. Monella oli jo tämän jälkeen hiki, ja tauolla käytiin vettä juomassa. Rata on varsin mutkainen, eikä autoissa ole ohjaustehostinta. Tämä käy työstä, tuumasi joku.

Paalupaikalta voittoon

Seuraavaksi ajettiin aika-ajo. Tässä kuljettajat kiertävät rataa yrittäen saada aikaan yh-

den mahdollisimman nopean kierrosajan. Radalla on sähköinen ajanotto. Kaikki kiertävät samanaikaisesti, joten on otettava sopiva väli seuraavaan autoon puhtaan kierroksen saavuttamiseksi. Ratavalvojat näyttelivät sinistä lippua, jos piti päästää nopeampi kuljettaja ohi.

Vapaissa harjoituksissa vielä vaisusti ajanut Jake Heinonen puristi aika-ajojen nopeimman kierroksen. Erot eivät olleet suuria. Ratakierrokseen menee puolisen minuuttia ja kaikkien ajat olivat reilun sekunnin sisällä. Ennen varsinaista kisaa pidettiin vielä tauko. Sitten ryhmityttiin lähtöruudukkoon.

Ratavalvoja päästi autot matkaan. Lähdön jälkeen tuli radan mutkaisin osuus, joten vauhtia ei ollut liikaa heti alussa. Suurempia törmäyksiä ei onneksi nähty koko kisan aikana. Jake piti alussa kärkipaikkaa kasvattaen koko ajan eroa. Bode pystyi renkaiden lämmettyä pitämään kovia kierrosaikoja ja saavuttamaan Jakea. Vuorimiehen Pete hengitti pian kuitenkin Boden niskaan ja tämä joutui varmistamaan ettei Pete pääse ohi.

Jake Heinonen paransi aikoja joka kierroksella. Muiden parhaat kierrokset ajoittuivat kilpailun alkuun, joten Jake korjasi potin varsin helposti. Bode piti kakkospaikkansa ja Pete tyytyi pronssipystiin. Juhis kärsi koko aika-ajon ja kilpailun ajan rengasongelmista, mitä ei ainakaan miehen aggressiivinen ajotyyli helpottanut. Juhis hoiti suosiolla peräpään valvojan työtä. Mikko, Kaitsu ja Kari ajoivat sijoille 4-6 parikymmentä sekuntia kärjelle jääneinä.

Jake ajoi paalulta voittoon

Juhiksella oli huonot renkaat; Kaitsu kärkkyy ohituspaikkaa

I Silja Serenades kök är atmosfären god. Lagandan håller i sig också utanför arbetstiden. Kockarna håller ihop och ordnar olika jippon. Ibland är också familjerna med.

Jippot i början av februari tillbringades i alla fall i arbetskompisarnas lag. Riktigt grabbig action utlovades, formula och ishockey. Men inte hemma på soffan, lyssnande på Kyllönen, med ölburken i hand, utan kartingtävling på innebanan i Kvarnbäcken. Efter tävlingarna fortsatte programmet med middag, varefter man följde med en ishockeymatch på Harwall Arenan.

I kartingtävlingen i Kvarnbäcken deltog sju kockar från Serenade. Instruktörerna på Formula Center höll en liten föreläsning och reglerna och bilarnas egenskaper. Först körde man några fria övningar, förarna fick vänja sig vid banan och bilen, i egen takt. Övningen räckte tio minuter. Mången svettades redan nu och under pauserna drack man vatten. Banan är mycket slingrande och bilarna saknar servostyrning. Det här är nästan som arbete, tyckte en deltagare.

sKePPsKocKAR På KARTIngBAnAn

Från startruta till seger

Sedan följde tidskörning. I den försöker förarna runda banan på en så kort tid som möjligt. Tidtagningen på banan sker elektroniskt. Alla kör samtidigt, så det gäller att försöka få ett lagom mellanrum till bilen framför, för att få ett rent varv. Banövervakarna visade blå flagga, om man borde låta en snabbare förare köra om.

Jake Heinonen som ännu under den fria övningen kört ganska lugnt, lyckades i tidskörningen pressa fram det snabbaste varvet. Det tar en halv minut att runda banan och alla tider låg inom en dryg sekund. Före den egentliga tävlingen började höll man ännu en paus. Sedan grupperade man sig i startrutan.

Banövervakaren gav bilarna starttecken.

Efter starten följde banans krokigaste del, farten fick inte vara för hög genast i början. Några större sammanstötningar såg vi lyckligtvis inte under hela tävlingen. Jake låg i täten från början och ökade ledningen hela tiden. Då Bode värmt upp däcken kom ha upp till högre hastighet och knappade in på Jake. Snart började i alla fall Pete Vuorimies flåsa i nacken på Bode som nu måste hindra Petes omkörning.

Jake Heinonen förbättrade sin körtid för varje varv. De andra körde sina bästa varv i början av tävlingen, så Jake tog hem potten mycket lätt. Bode höll sin andra plats och Pete nöjde sig med bronset. Juhis hade under hela tävlingen problem med däcken, hans aggressiva sätt att köra gjorde inte saken bättre. Juhis skötte frivilligt övervakningen bakifrån. Mikko, Kaitsu och Kari kom på platserna 4 - 6, tjugo sekunder efter topplaceringarna.

Voittajien on helppo hymyillä

KEILATuLOKSET

LAIVAJOUKKUEIDEN JALKAPALLOTURNAUS 8.9.2009

Turnaus pelataan 7 -miehisin joukkuein Salossa syyskuun alussa.

Peliaika 2x15 minuuttia.

Katso lisätiedot MEPAn nettisivuilta. www.mepa.fi

FARTYGSLAGENS FOTBOLLSTURNERING 8.9.2009

Turneringen spelas med sjumannalag i Salo i början av september.

Speltid 2 x 15 minuter.

Närmare information, se www.mepa.fi

Ilmoittautumiset MEPAan: urheilu@mepa.fi puh 0400 879 733/Pekka

Anmälningar till SSB: urheilu@mepa.fi (0400 879 733/Pekka)

KuRssI KuVIA

Keppijumppaa Pajulahdessa....

Intensiivistä työskentelyä hopeaketjukurssilla

...ja tanssia Katajanokalla

ATK-kursseilla on aina jotain uutta

Pera vetää keppijumppaa Serenadella

Salsa on nyt muodissa

Tunnelmia Harrastenäyttelyn avajaisista laadukkaat työt esitellään Vapaavahdin

seuraavassa numerossa ja ne ovat esillä myös Kotkan Meripäivillä 15.-19.7.2009

(Ylh) Merenkulkijat olivat tehneet köysitöitä, pienoismalleja ja kuvataidetta

(oik) Risto Honkaharjun maalaukset ja Ilkka Karppasen pienoismallit kiinnostavat aina yleisöä

Martti Karlsson kiitti harrastetöiden tekijöitä ja toivotti vieraat tervetulleiksi

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors

Namn:

Adress:

YLIMÄÄRÄISIÄ ATK-KuRSSEJA HELSINGISSÄ TOuKOKuuSSA

ATK -Alkeet 14.05. - 15.05.

- kahden päivän aikana tutustutaan uuteen Vista -käyttöjärjestelmään sekä sovellusohjelmien perusteisiin

ATK - kotisivukurssi 11.05. - 13.05.

- Syventävä kurssi vaatii jonkin verran kokemusta kuvankäsittelystä. Tutustutaan Java appletteihin ja sijoitetaan niitä ennakolta suunniteltuihin projekteihin. Osanottajat voivat ennakolta esittää toiveita aiheista.

Ilmoittaudu MEPA:n nettisivuilla tai: opinto@mepa.fi

Tanskan Merimiespalvelun ( Handelsflådens Velfærdsråd ) uutena johtajana aloitti tammikuussa Søren Sørensen

Søren Sørensen är sedan början av januari direktör för Handelsflådens Velfærdsråd

TULEVIA KURSSEJA

MERENKULKUALAN KOULUTUSJA TUTKIMUSKESKUS

MERITURVALLISUUSSEMINAARI

5.5.2009 Helsinki

Ajankohtaista asiaa merenkulun turvallisuudesta.

Ilmoittautuminen viimeistään 21.4.2009 p. (02) 281 3321, s-posti: ilse.lepparanta@utu.fi

Hinta 340 €

Lisätietoja

Päivi Söderholm (02) 281 3328

Marja Luomanen (02) 281 3360

Toimitusjohtaja

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021 GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik 4, Helsinki Proviantg 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 0400 849 143

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj