Vapaavahti - Frivakt 2/2008

Syvänmerenseiluri s. 38

Harrastenäyttely s. 4

Linjebåtarna i Europoort s. 15

Tom Johanssons miniatyrmodeller s. 10

MERENKULKIJOIDEN

KULTTUURITAPAHTUMA

lauantaina 26.7.2008 klo 15.00 Kotkan pääkirjaston auditoriossa, Kirkkokatu 24.

Mukavaa ohjelmaa kaikenikäisille.

TULE VIIHTYMÄÄN merenkulkijoiden yhteiseen juhlaan!

Ohjelmassa:

Kotkalainen laulu- ja soitinyhtye

Laulufestivaalien merimiessarjan parhaat laulajat Kotkan Hyrrät Yhteislaulua

VAPAA PÄÄSY – TERVETULOA!

Järjestäjät: Merimiespalvelutoimisto ja Kotkan kulttuuriasiankeskus

Helsingistä ilmainen bussikuljetus, joka lähtee Kiasman edestä klo 11.00 ja paluu Kotkasta n. klo 18. Ilmoittautumiset email kulttuuri @mepa.fi tai (09) 668 90011 tai 046-876 7670 / Rauno Mutka.

MERENKULKIJOIDEN VALOKUVAJA HARRASTENÄYTTELY 24.-27.8.2008, Kotkan pääkirjasto, Kirkkokatu 24

Näyttelyssä on esillä merimiesten ja naisten taidonnäytteitä: laivapienoismalleja, kuvataidetta, köysitöitä ja nukkeja.

työt.

VAPAAVAHTI 2/2008:

Sirpa Kittilä

Teräväpiirto tulee

Suomalainen näytelmäelokuva vietti viime vuonna 100-vuotisjuhliansa. Sen kunniaksi julkaistiin myös kirja ”Sata vuotta, sata elokuvaa”. Merenkulkijoiden filmipalvelu ei ole vielä aivan yhtä vanhaa. mutta on silläkin jo varsin mielenkiintoinen historia takanaan.

Elokuvapalvelu merenkulkijoille aloitettiin jo Merimiespalvelutoimistoa edeltävän laitoksen Kauppalaivaston Huoltoneuvoston (1960-72) toimesta. Samoin Merimiespalvelutoimiston (1973-) perustamisenkin jälkeen MEPAn asiamiehet järjestivät elokuvailtoja suurimmissa satamakaupungeissa. Projektorit pyörivät, ilma oli sakeana tupakansavusta ja välillä ladattiin uutta kelaa projektoriin.

Muutamassa vuosikymmenessä lähes kaikki on muuttunut. Alkuaikojen ”joukkonäytöksistä” nykymuotoiseen elokuvapalveluun ei kulunut edes miessukupolvea.

Elokuvien katseleminen on merenkulkijoiden keskuudessa tosi suosittua. Hyvä elokuva on parhaimmillaan kiehtova, jännittävä ja yllätyksellinen. Siinä on kaikkea mahdollista tunneskaalan molemmista päistä ja vähän siltä väliltäkin. Se ei jätä ”kylmäksi” vaan avaa uusia ajatuksia, kokemuksia ja näkökulmia käsiteltyyn teemaan. Parhaimmillaan se toimii myös erinomaisena stressinpoistajana.

Elokuvapalvelumme kaksi keskeistä periaatetta ovat olleet ja ovat edelleenkin, laatu ja maksuttomuus. Laadun varmistamiseksi hankimme eri tekijöiltä ja tuotantoyhtiöiltä parhaat mahdolliset elokuvat. Sekaan mahtuu tietysti paljon keskinkertaisiakin filmejä, koska niitä ”elämää suurempia” filmejä ei tehdä vuodessa kovin montaa. Olemme ainoa pohjoismaa, jonka filmipalvelu on merenkulkijoille ilmaista.

Iso ongelma elokuvapalvelun järjestämisessä on tekniikan nopea kehittyminen. Merenkulkijoille välitettiin elokuvia VHS-tekniikalla lähes parikymmentä vuotta. Vuoden 2005 alusta ostettiin yksinomaan DVD-filmejä. Nyt alkaa olla näkyvissä, että nykyinen DVD-järjestelmä ei kestä kymmentäkään vuotta. Kauankohan seuraava?

Teräväpiirtotekniikasta on tulossa hallitseva filmien tallennejärjestelmä. Sen etuna on paljon nykyistä parempi kuvan laatu sekä suurempi tallennuskapasiteetti. Haittana taas, että laivoilla televisiot ja soittimet on uusittava. Samoin MEPAkin joutuu uusimaan filmivarastonsa lähivuosina.

Olemme varautuneet siihen, että pystymme toimittamaan laivoille myös teräväpiirtofilmejä, kun sen aika on.

Nautinnollisia hetkiä hyvien elokuvien parissa.

Blu-Rayn ja DVD:n välinen laatuero ei ole niin suuri kuin ero VHS:n ja DVD:n välillä.

Blu-ray-filmen kommer

Den finländska spelfilmen firade senaste år sitt 100-årsjubileum. Jubileet till ära utgavs också boken ”Sata vuotta, sata elokuvaa”. Sjöfolkets filmtjänst är inte ännu riktigt lika gammal, men också den har redan en synnerligen intressant historia.

Filmtjänst för sjöfolk började redan på initiativ av Sjömansservicebyråns föregångare, Handelsflottans Välfärdsråd (1960-72). Efter att Sjömansservicebyrån grundats år 1973, arrangerade SSB:s ombud på samma sätt filmaftnar i de största hamnstäderna. Projektorerna snurrade, luften var tjock av tobaksrök, och rullen i projektorn skulle allt emellan bytas.

Under några årtionden har nästan allt förändrats. Under mindre än en mannaålder har den första tidens ”massförevisningar” utvecklats till den form filmtjänsten har idag.

Att se på film är bland sjöfararna en verkligt populär sysselsättning. En god film är när den är som bäst fascinerande, spännande och full av överraskningar. Där finns allt möjligt från känsloskalans båda ändor och någonting där emellan också. Den lämnar en inte oberörd, utan väcker nya tankar, ger ny erfarenhet och öppnar nya perspektiv på temat som behandlats. Då den är som bäst har den en utmärkt avstressande funktion.

Inom vår filmtjänst har två centrala principer varit gällande, och de gäller fortfarande - kvalitet och avgiftsfrihet. För att trygga kvaliteten anskaffar vi bästa möjliga filmer från olika producenter och leverantörer. I mängden ryms naturligtvis många medelmåttiga filmer, då det inte produceras så många filmer som är ”större än livet” per år. Vi är det enda nordiska landet som erbjuder sjöfolket avgiftsfri filmtjänst.

Teknikens snabba utveckling är ett stort problem då man organiserar filmtjänsten. Under nästan tjugo år förmedlade man filmer med VHS-teknik till sjöfolket. Från början av år 2005 köptes enbart DVD-filmer. Nu börjar det se ut som om det nuvarande DVD-formatet inte skulle hålla ens tio år. Hur länge håller månne det följande?

Blu-ray håller på att bli den ledande lagringstekniken för filmer. Dess fördel är en mycket bättre bildkvalitet än nuvarande och en större lagringskapacitet. Nackdelen är att televisioner och spelare måste bytas ut ombord på fartygen. Likaså måste SSB under de närmaste åren förnya sitt filmlager.

Vi förbereder oss på att kunna leverera också Blu-ray-filmer till fartygen, då den tiden kommer.

Njutningsrika stunder i goda filmers sällskap.

Skillnaden i kvalitet mellan Bluray och DVD är inte så stor som skillnaden mellan VHS och DVD.

Martti Karlsson

Merenkulkijoiden taidetta

Helsingin Merimiesklubilla

Järjestyksessään 35. vuosinäyttelyn avajaisia vietettiin varhaiseen ajankohtaan sattuneella pääsiäisviikolla. Vieraat toivotettiin tervetulleiksi Martti Karlssonin puheella ja Petri Malmin lauluesityksellä. Näyttelyn anti oli paljolti perinteisten merimiesharrastajien tuotantoa. Ilahduttavaa oli nuoremman polven aktiivimerenkulkijan, Tom Johanssonin tulo pienoismallirakentajien harvalukuiseen joukkoon. Johanssonista kerrotaan enemmän toisaalla tässä lehdessä.

Esillä oli neuleita, nukkeja, pienoismalleja, köysitöitä ja Sirpan tekemä ajankohtainen pääsiäispöytä. Seinillä oli eri tekniikoilla tehtyjä tauluja, joita merenkulkijat olivat jälleen tehneet runsain määrin. Vanhat tekijät kuten Risto Honkaharju olivat jälleen panneet parastaan.

Valokuvien tekninen ja taiteellinen taso olivat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Esillä olivat 20. kerran järjestetyn pohjoismaisen valokuvakilpailun, sekä kotimaisten merimieskuvaajien parhaat työt. Seinälle pääsi jo kännykkäkamerallakin otettu kuva.

Marja Wuorisalon tempera ”Puisto blues”

Marja Wuorisalos tempera ”Blues i parken”

Aatos Roiton öljyvärityö ”Arkkitehtooninen sommittelu”

Aatos Roittos oljemålning ”Arkitektonisk komposition”

Sjöfararnas konst på

Helsingfors Sjömansklubb

Den trettiofemte årsutställningens öppning hölls under påskveckan, som i år inföll ovanligt tidigt. Martti Karlsson hälsade gästerna välkomna och Petri Malm framträdde med sång.

Utställningen var till stor del uppbyggd kring produkter av traditionell sjömanshobby. Det var glädjande att en representant för den yngre generationen av seglande sjömän, Tom Johansson, hade anslutit sig till den glesnande skaran av fartygsmodellbyggare. Om Johansson berättar vi mera på annan plats i detta nummer.

Man kunde beundra stickarbeten, miniatyrmodeller, reparbeten och Sirpas dagsaktuella påskbord. På väggarna hängde tavlor gjorda i olika tekniker, som sjöfararna igen framställt i stort antal. Det gamla gardet hade, med Risto Honkaharju i spetsen, igen gjort väl ifrån sig.

Fotografiernas tekniska och konstnärliga nivå var bättre än någonsin tidigare. Man kunde beundra de bästa bilderna från den nordiska fototävlingen, som arrangerats för tjugonde gången, och de inhemska sjömansfotografernas bästa arbeten. Till och med en bild tagen med mobiltelefonkamera kunde beskådas.

Merenkulkijoiden taidetta Helsingin Merimiesklubilla

Arto Dahlbon guassityö ”Ankkuripaikka”

Arto Dahlbos gouache ”Ankarplats”

Margetta Henrikssonin akvarelli ”Heijastuksia”

Margetta Henrikssons akvarell ”Spegling”

Risto Honkaharjun akvarelli ”Höyrylaiva”

Risto Honkaharjus akvarell ”Ångfartyg”

Sjöfararnas

konst på Helsingfors Sjömansklubb

Iris Malmsin ”Vanhat skönärit” Iris Malms ”Gamla sjömän”

Sirpa Laurenin pääsiäispöytä. Sirpa Laurens påskbord.

Seppo Turusen fendarit. Seppo Turunens fendrar.

Merenkulkijoiden taidetta Helsingin Merimiesklubilla

Marianne Tommolan öljyvärityö ”Tyttö” Marianne Tommolas oljemålning ”Flicka”

Lars Näsmannin öljyvärityö ”Kuutamo merellä”

Lars Näsmans oljemålning ”Månsken över havet”

Tyylia Hytösen öljyvärityö ”Kuja” Tyylia Hytönens oljemålning ”Allé”

Elvi Nuortevan pastellityö ”Kokemäenjoki”

Elvi Nuortevas pastell ”Kumo älv”

Sjöfararnas konst på Helsingfors Sjömansklubb

Raimo Kokkosen sähkökitaroita. Raimo Kokkonens elgitarrer.

Ilkka Karppasen pienoismallit. Ilkka Karppanens miniatyrmodeller.

Tom Johanssonin mukaan mallit eivät ole myytävänä. Aikaa rakentamiseen menee niin paljon, ettei niistä tohdi luopua. Enligt Tom Johansson är fartygsmodellerna inte till salu. Det går så mycket tid åt till byggandet, att han inte nänns avstå från dem.

Tom Johansson rakentaa matkustajalaivojen pienoismalleja

Merenkulkijoiden harrastetöiden näyttelyyn on kaivattu uusia pienoismallien tekijöitä jo kauan. Serenaden ”timppa”, kansikorjausmies Tom Johansson tuo uusia tuulia Mepan vuosinäyttelyyn.

- Joka paikassa näkee harrastajien rakentamia purjealusten ja miitseppilaivojen pienoismalleja. Olen itse aina ollut kiinnostunut pasiseereista. Malleja ei löytynyt, joten piti rakentaa itse, Tom Johansson toteaa.

Hän on syntynyt Vaasassa, missä jo pikkupoikana katseli sataman laivaliikennettä. Vaasanlaivat olivat voimissaan, reitit kulkivat Sundsvalliin ja Uumajaan. Veri veti aluksi pidemmille linjoil-

le, ja nuorukainen lähtikin Maarianhaminaan asti merimiesammattikouluun.

- Tuohon aikaan Ahvenanmaalla oli paljon hyviä varustamoja, kuten Gustaf Erikson ja monia muita. Ajattelin, että Maarianhaminan myllystä saisin mukavan jobin jollekin pitkän linjan laivalle, Tom muistelee.

Mies päätyi kuitenkin kotoisille vesille, ms Fenno Expressille. Siitä alkoi jo 25 vuotta kestänyt merimiesura. Johansson on seilannut pääosin valkoisilla laivoilla.

- Olin Vaasan liikenteessä miltei loppuun asti. Wasa Queenistä menin Finnjettiin ja sieltä Superseacat –laivoihin, Tom muistelee.

Viimeiset kuusi, seitsemän vuotta Johansson on työskennellyt Silja Serenadella kansiosastolla.

- Serellä on kahdeksan kaveria täkillä. Koskisen Timon kanssa toimimme kummatkin kansikor-

jausmiehenä, kertoo Tom työkaveristaan, jonka kanssa seilaa viikon verran samassa vuorossa. Johansson tekee töitä kahden viikon jaksoissa. Hän on tyytyväinen järjestelmään. Viikon vuoroissa menisi pari päivää lyhyestä lomasta junamatkoihin Helsingin ja Vaasan välillä. Matkustajalaivavuosien välillä ehti Tom kuitenkin käydä pidemmälläkin. Hän seilasi jonkin aikaa Effoalla sekä kahdessa norjalaisessa jääpaatissa.

Pienoismallit kiinnostivat

Tom Johansson sai vuosia sitten käsiinsä kaksi huonokuntoista pienoismallia. Hän ryhtyi korjaamaan niitä. Laivat oli korjattava ja kasattava uudestaan. Työ opetti tekijäänsä, joten Johansson alkoi rakentaa pienoismalleja alusta alkaen itse.

- Vaasasta liikennöivät laivat ovat minulle tuttuja. Käytössäni on niistä kuvia ja tietoja, joten päätin pysytellä lähialueella mallirakentamisen suhteen, Johansson toteaa.

Hän rakentaa malleja laivalla ollessaan, ja edustaa siten merimiesharrastajaa parhaimmillaan. Kaikilla työpaikoilla tällaista mahdollisuutta ei ole. Silja Serenade on suuri laiva. Tilat, kuten ”timpan sappi” ovat sopivia myös harrastetöiden rakenteluun.

- Laivalla vaan on sen verran vähän aikaa, että yhden mallin rakentamiseen tuntuu menevän ”ikuisuus”, Johansson naurahtaa.

Kotona riittää puuhaa

Tom ei ole missään vaiheessa harkinnut harrastetöiden viemistä kotiin. Perheeseen kuuluvat isän

lisäksi äiti, kolme lasta ja koira. - Lapset ovat viiden, yhdentoista ja kolmentoista vanhoja. Heidän kanssaan riittää puuhaa, esimerkiksi jalkapalloturnauksessa menee aina koko päivä, Tom kertoo.

Lomilla ollessaan mies myös ulkoilee. Hän ajaa polkupyörällä ja käy koiran kanssa kävelylenkeillä. Vaasassa olevan omakotitalon töissä kuluu sen verran aikaa, ettei laivamallin rakentamiseen pystyisi keskittymään. Talvella kutsuvat lumityöt, kesällä aikaa kuluu puutarhan ja pikkuremonttien kanssa.

Arkistotietoa matkustajalaivoista löytyy tietokoneelta

Tom on aina ollut kiinnostunut matkustaja-autolautoista ja on jo viidentoista vuoden ajan kerännyt tietoja niiden vaiheista ja tallentanut tietokoneelle. Arkistoista löytyy tuhansien laivojen historiaa, romutuksia, karilleajoja ja

muita tapahtumia.

- Seuraan alan lehtiä ja kerään tietoja internetistä, selvittää Tom harrastustaan joka on säilynyt vaikka pienoismallirakentaminen tuli mukaan viemään osansa vapaa-ajasta.

Haastattelun aikoihin pohditaan gts Finnjetin kohtaloa. Eri lähteiden mukaan laiva on myyty romuttamolle. Tomin tietojen mukaan myyjä oli rahavaikeuksissa, ja romutusliike aikoo myydä Finnjetin voitolla eteenpäin. Toivottavasti legendaarinen laiva jää liikenteeseen.

Johanssonilla riittää puuhaa seuraavan projektin parissa. Vaasanlaivojen lukuun purjehti kaikkiaan viisi Wasa Express –nimistä alusta. Niistä ensimmäinen on jo nyt aihiona Serenaden timpan sapissa. Toivottavasti Tomille jää sen verran vapaa-aikaa, että saa mallin valmiiksi seuraavan vuoden harrastenäyttelyyn.

PK

Tom Johansson bygger

miniatyrmodeller av passagerarfartyg

Den gamla skönheten Polar Express och Tom på Silja Serenades Promenade.

På sjöfolkets hobbyutställning har man redan länge efterlyst nya modellbyggare. Timmermannen på Serenade, däcksreparatör Tom Johansson, för med sig friska fläktar till SSB:s årliga utställning.

- Var man än rör sig ser man fartygsmodeller av segelfartyg och ”midskeppsfartyg”, byggda av amatörer. Själv har jag alltid varit intresserad av passagerarfartygen. Då det inte fanns modeller, fick jag börja bygga själv, konstaterar Tom Johansson. Han är född i Vasa, där han redan som en liten grabb följde med fartygstrafiken i hamnen. Vasabåtarnas linjer var livskraftiga, rutterna gick till Sundsvall och Umeå. Havet lockade till att börja med ut på längre linjer och ynglingen for till sjömansskolan i Mariehamn.

- På den tiden fanns det många goda rederier på Åland, lik-

som Gustaf Erikson och många andra. Jag tänkte att jag på sjöarbetsförmedlingen i Mariehamn skulle hitta ett bra jobb på någon båt i fjärrtrafik, minns Tom.

Han stannade i alla fall i hemmavattnen, på ms Fenno Express. Där började en sjömansbana som redan räckt 25 år. Johansson har huvudsakligen seglat på de vita båtarna.

- Jag var i Vasatrafiken nästan ända till slut. Från Wasa Queen gick jag till Finnjet och därifrån till SuperSeaCat-båtarna, minns Tom.

De senaste sex, sju åren har Johansson jobbat på däck på Silja Serenade.

- På Sere har vi åtta mannar på däck. Tillsammans med Timo Koskinen jobbar vi båda som däcksreparatörer, berättar Tom om sin arbetskamrat. De seglar en vecka i samma skift.

Johansson jobbar i två veckors perioder. Han är nöjd med systemet. Av perioder om en vecka skulle ett par dagar av den korta ledigheten gå till tågresor mellan Helsingfors och Vasa.

Vanha kaunotar Polar Express ja Tom Silja Serenaden Promenadella

Ensimmäinen Wasa Express on aihiona Silja Serenaden ”telakalla”. Den första Wasa Express som schablon på Silja Serenades ”varv”.

Under åren på passagerarbåtarna hann Tom i alla fall göra några längre resor. Han seglade en tid med Effoa och med två norska kylfartyg.

Fartygsmodellerna intresserade

Tom Johansson fick för många år sedan i sin ägo två fartygsmodeller i dåligt skick. Han började reparera dem. Fartygens delar måste fogas ihop på nytt. Under arbetets gång lärde han sig, och Johansson började själv bygga fartygsmodeller från början till slut.

- Båtarna som trafikerade på Vasa är bekanta för mig. Jag hade till mitt förfogande både bilder och fakta, så jag beslöt mig för att hålla mig inom närområdet med modellbyggandet, konstaterar Johansson.

Han bygger modeller ombord, och sysslar i det avseendet med

sjömanshantverk i ordets sannaste bemärkelse. På alla arbetsplatser finns det inte sådana möjligheter. Silja Serenade är ett stort fartyg. Ett utrymme i likhet med timmermansverkstaden är lämpligt också för hobbyhantverk.

- Ombord har man bara så litet tid, att tiden som går åt för att bygga en båt känns som en evighet, skrattar Johansson.

Hemma finns det nog att göra

Tom har aldrig övervägt att ta hem sina hantverk. Till familjen hör utom fadern mor, tre barn och en hund.

- Barnen är fem, elva och tretton år. Tillsammans med dem räcker sysslorna till, en fotbollsturnering tar till exempel alltid en hel dag, berättar Tom. Under ledigheterna är han mycket utomhus. Han cyklar

och går ute med hunden. Arbetena med egnahemshuset i Vasa tar så mycket tid, att man inte skulle kunna koncentrera sig på modellbygge. Vintertid har man snöarbeten, på sommaren går tiden till sysslor i trädgården och mindre reparationer.

Arkivuppgifter om passagerarfartygen i datorn

Tom har alltid varit intresserad av passagerarbilfärjorna och har redan under femton år samlat uppgifter om deras olika skeden och lagrat dem i datorn. I arkivet finns det uppgifter om tusentals fartygs historia, upphuggningar, grundstötningar och andra händelser.

- Jag följer med branschens tidningar och samlar uppgifter ur internet, förklarar Tom om sin hob-

Finnkraft ja Finnhawk vaihtoivat Suomen lipun alle

”Kiinattarina” tunnetut roro -alukset purjehtivat huhtikuulle asti Britannian lipun alla monikansallisen miehistön voimin. Nyt kummankin aluksen salossa liehuu Suomen lippu.

Vuosina 2000 ja 2001 Kiinassa rakennetut alukset ovat liikennöineet alusta lähtien Finnlinesin rahtauksessa. Varustamon uuden strategian mukaan yhtiön tavoitteena on omistaa entistä suurempi osa laivastosta ja vähentää riippuvuutta vuokratonnistosta.

Finnlines osti keväällä ms Finnkraftin ja ms Finnhawkin.

Samalla varustamo hankki omistukseensa kaksi suurempaa Kiinassa rakennettua roro –alusta, ms Finnmillin ja ms Finnpulpin. Nämä alukset rekisteröitiin Ruotsin lipun alle.

Ms Finnkraftissa ja ms Finnhawkissa on nyt kymmenhenkinen suomalaismiehistö. Alukset toimivat Helsingin, Aarhusin ja Malmön välisessä liikenteessä. Tämän sarjan sisaraluksista ms Finnreel ja ms Finnmaster jatkavat toistaiseksi Finnlinesin rahtauksessa Britannian lipun alla.

by som han fortsatt med, trots att modellbyggandet nu också tar en del av fritiden.

Vid tiden för intervjun diskuteras GTS Finnjets öde. Enligt olika källor har fartyget sålts för upphuggning. Enligt Tom var säljaren i penningknipa, och upphuggningsfirman står i beråd att sälja Finnjet vidare med vinst. Förhoppningsvis blir den legendariska båten i trafik.

Johansson har händerna fulla med sitt följande projekt. I Vasabåtarnas trafik seglade sammanlagt fem fartyg med namnet Wasa Express. Av dem står nu redan det första som schablon i timmermansverkstaden på Serenade. Förhoppningsvis täcker fritiden till för Tom, så att han hinner få modellen färdig till hobbyutställningen nästa år.

FINNKRAFT & FINNHAWK SHIP DETAILS

Built: 2000-2001

Nanjing

Dwt 8.700

Length 162.20 m

Breadth 20.60 m

Draft 6.70 m

Speed 20.0 kt

Total lane

length 1.890 m

Ice Class: 1A Super

Finnkraft och Finnhawk nu under blåvit flagg

Ro-ro-fartygen, kända som ”kinesiskor”, seglade ända till april under brittisk flagg, med mångnationell besättning. Nu vajar finsk flagg i aktern på båda fartygen.

Fartygen som byggdes i Kina åren 2000 och 2001 har ända från början trafikerat i Finnlines befraktning. Enligt rederiets nya strategi strävar bolaget till att äga en allt större del av flottan och minska beroendet av hyrt tonnage. Finnlines köpte i våras ms Finnkraft och ms Finnhawk. Samtidigt skaffade rederiet i sin ägo två större ro-ro-fartyg, ms Finn-

mill och ms Finnpulp, båda byggda i Kina. Båda registrerades under svensk flagg.

Ms Finnkraft och ms Finnhawk har nu en finländsk tiomannabesättning. Fartygen går i trafik mellan Helsingfors, Aarhus och Malmö. Av systerfartygen i samma serie seglar ms Finnreel och ms Finnmaster tillsvidare fortsättningsvis i Finnlines befraktning under brittisk flagg.

Europoortin linjalaivat Norking ja Norqueen

Boren sinikylkiset roro-alukset Norking ja Norqueen ovat suunnilleen vuosituhannen vaihteesta lähtien P&O:n rahtauksessa seilanneet linjaa Rotterdamin Europoort- MiddlesbroughinTeesport. Näillä näkymin rahtaussopimus jatkuu vuoden 2010 helmikuulle. Iltapäivästä saavutaan satamaan ja 15 tunnin merimatkalle lähdetään illalla kello 21-23 maissa. Sunnuntaista maanantaihin on yleensä makuu, jolloin on aikaa erilaisille huoltotöille ja toisinaan ajan salliessa Hollannin päässä makaavan laivan väkeä lähtee Merimieskirkon työntekijän matkassa kaupungille virkistäytymään.

On arkinen tiistain iltapäivä, harmaa ja sateinen, kun saavun Norkingille Merimieskirkon periodiassistentin Reetta Häkkisen kanssa. Rauman telakalta vuonna 1980 Bore King -nimisenä ja silloin parikymmentä metriä nykyistä lyhyempänä valmistunut Norking on vakiopaikallaan Europoortin Beneluxhavenissa.

Tällä kertaa meillä ei ole mukana tuomisia, laivan kirjasto -ja dvd -asioita erinomaisesti hoitava yliperämies Jorma Leo on lomilla eikä kukaan muukaan ole tilannut mitään. Ensimmäisten joukossa tapaamme Borella vuodesta 1989 työskennelleen ja Norkingiä syksystä 2002 kipparoineen päällikkö Arto Spännärin. Puhe kääntyy seuraavalle sunnuntaille suunniteltuun kartingiin ja ruokailuun hyväksi havaitussa argen-

tiinalaisessa pihviravintolassa, El Gauchossa. Takavuosina muodostui melkein perinteeksi järjestää pääsiäispyhinä Kingin väelle kartingia ja ruokailu, jos vain laiva sattui makaamaan Europoortissa ja Arto – innokas kartingkuski itsekin- oli pääsiäisenä työssä. Halukkaita osallistujia ilmoittautuu taas niin monta, että joudumme jo miettimään miten monta kirkon kahteen autoon voidaan kaikkiaan ottaa kyytiin.

Laivalla

riittää tilaa

Jutellessa siirrymme brygalle ja kohta sinne ilmestyy ykkösperämies Sami Parkkinen.

–Olen ollut Kingillä vuodesta 2001. Tätä ennen olen seilannut Lundqvistilla, Finnlinesilla ja Sillanpään Helenillä. Muu-

taman kerran olen ajanut Suomesta töihin moottoripyörälläni ja jäänyt törnin jälkeen ajelemaan, olen käynyt mm Itävallassa Salzburgissa ja Norjan Trondheimissa, Honda 650cc:n omistava Sami kertoilee.

Uudempiin laivoihin verrattuna silmiinpistävää Kingillä on torpan isot tilat, brygakin on varsin suuri. Alimmassa kerroksessa on kaksi isoa päivähuonetta ja päällystön hyttikerroksessa salonki. Ei tällaisia enää rakenneta. Hyttikapasiteettiakin löytyy. Tarpeen tullen matkaan voidaan ottaa 12 matkustajaa, jotka useimmiten ovat rekkakuskeja.

Seuraavana päivänä on Norqueenin vuoro olla samassa kaijassa kuin King edellispäivänä ja tällä kertaa meillä on Reetan kanssa viemisenä Mepan laatikko kirjoja, filmejä ja aikakausilehtiä.

–Nyt jo. Nehän tulivat nopeasti, ilahtuu kakkosperämies Matti Ruohola. Vasta pari päivää sitten laitoin Mepaan sähköpostia.

Käy ilmi, että Mepan asiamies Jaakko Aarninsalo on heti sähköpostin luettuaan toimittanut tilauksen Kontti-Seiskaan, josta me sen Reetan kanssa hetkeä aiemmin nappasimme mukaamme.

”Kalustoon kuuluvaa” porukkaa

Norkingin tapaan Queenillä on aika paljon ”vakioporukkaa”, jo vuosikaudet laivalla olleita merenkulkijoita. Nykyään ainoa ihan alusta eli vuodesta 1980 asti ollut, kakkosmestari Juhani Ratilainen sattuu olemaan lomalla. Tällä kertaa paikalla on turkulainen konemestari Pekka Grönholm, joka oli ensin Kingillä kaksi vuotta

ja nyt Queenillä on täynnä viitisen vuotta.

-En olisi viittä vuotta ollut, jos en viihtyisi, sanoo Pekka.

Borea ennen Pekka on seilannut Finnlinesilla. Ammatinvalinta oli selvä jo lapsena.

-5-vuotiaana olin isän katsomassa laivoja Turun satamassa ja näytin että haluan konepäälliköksi tuohon laivaan, Pekka kertoo. Ehkä se tuli verenperintönä, sillä isoisäni seilasi aikoinaan.

Viime aikoina sekä Kingillä että Queenillä on keskusteltu törnien pituudesta. Päälliköt tekevät neljää viikkoa ja muut kuutta. Monen toiveissa tuntuu olevan törnien muuttaminen kaikkien osalta neljään viikkoon.

-Henkilökohtaisesti minulle sopii kuusi viikkoa, jopa pidemmät työjaksot, Pekka kommentoi törniasiaan.

Aikoinaan hän on tehnytkin pitkiä törnejä mukavuuslippulaivoilla seilatessaan. Jos loma sattuu sopivaan aikaan, Pekalla on tapana matkustaa Italiaan katsomaan Monzan F1-kisaa. Formulan ohella jääkiekko on lähellä sydäntä, sillä Pekka on innokas TPS:n kannattaja.

Merenkulkijan ammatti on o.k.

Tapaamme myös Queenillä ensimmäistä törniä olevan eurajokelaisen Marko Mäkelän.

-Mestarit ovat ottaneet hyvin mukaan porukkaan ja näyttäneet

asioita, kiittelee reparina työskentelevä Marko.

-Olen seilannut lokakuusta 2003, ensimmäinen laivani oli Maria VG. Olen ollut ESL:llä, Siljalla, Godby Shippingillä ja Prima Shippingillä. Opinnot ovat siinä vaiheessa, että Raumalla on konevahtimestarin päättötyö ja pari koetta tekemättä. Päivääkään en ole ammatinvalintaani katunut, Marko kertoo.

-Kitaransoitosta on tullut laivalla minulle uusi harrastus. Kotona lenkkeilen koiran kanssa ja räplään autoja, vastaa Marko, kun kysyn mitä hän harrastaa.

Byssassa kokkistuju Kirsi-Marjo Tyykilä valmistaa päivällistä ja odottelee provianttia.

-Olen Queenillä nyt kolmatta törniä ja toivon, että törnit olisivat lyhyempiä. Aiemmin olen ollut Engshipillä ja Nesteellä, yhden törnin olin Kingillä. Boren Auto Bankin olin pari kuukautta Kiinassa telakassa ja tulin Kiinasta laivalla Eurooppaan. Se oli kokemisen arvoinen juttu. Merille lähtö sinänsä oli puhdas vahinko, Kirsi valottaa seilaushistoriaansa.

-Vapaa-aika kuluu Uudenkaupungin lähellä vanhempieni maatilalla, heillä on mm. highlanderkarjaa. Toivon, että voisin olla koko kesän maissa, Kirsi sanoo ja jatkaa ruuanlaittoa.

Kirsi Vallenius

Repari Marko Mäkelä.

Päällikkö Arto Spännäri.

Konemestari Pekka Grönholm.

Linjebåtarna Norking och

Norqueen i Europoort

Bores blå roro-fartyg Norking och Norqueen har ungefär sedan millennieskiftet seglat på linjen mellan Europoort i Rotterdam och Teesport i Middlesbrough i P&O:s befraktning. Som det ser ut nu gäller befraktningsavtalet till februari år 2010. Man kommer i hamn på eftermiddagen och går ut igen för sjöresan som tar 15 timmar ungefär mellan nio och elva på kvällen. Från söndag till måndag ligger man i allmänhet i hamn, då hinner man göra olika servicearbeten och ibland, om det blir tid över, kan besättningen på Hollands sida då bege sig ut på stan för att koppla av tillsammans med någon från Sjömanskyrkan.

Det är en vanlig tisdagseftermiddag, grå och regning, då jag tillsammans med Sjömanskyrkans periodassistent Reetta Häkkinen kommer till Norking. Norking, som år 1980 blev färdig på varvet i Raumo under namnet Bore King, då tjugo meter kortare, ligger vid sin vanliga kaj i Beneluxhaven i Europoort.

Den här gången har vi ingenting med oss, överstyrman Jorma Leo, som sköter fartygets biblioteks- och DVD-ärenden så bra, är på ledighet, och ingen annan har beställt någonting. Den förs-

ta vi träffar är Arto Spännäri, som jobbat på Bore sedan 1989, och fört befälet ombord på Norking sedan hösten 2002. Det blir tal om kartingkörningen som planerats för nästa söndag och måltiden på den argentinska biffrestaurangen El Gaucho, som fått gott vitsord. Under de gångna åren blev det nästan en tradition att under påsken arrangera karting och en måltid för besättningen på King, om båten bara råkade ligga i Europoort och Arto – själv ivrig kartingförare – hade arbetsskift under påsken. Intresserade deltagare anmälde sig igen

i sådan mängd, att vi fick fundera på hur många vi kunde få att rymmas i kyrkans två bilar.

Tillräckligt utrymme ombord

Medan vi pratar förflyttar vi oss till kommandobryggan, och där dyker förstestyrman Sami Parkkinen upp.

- Jag har jobbat på King sen år 2001. Före det seglade jag hos Lundqvist, Finnlines och på Sillanpääs Helen. Några gånger har jag kört motorcykel från Finland till arbetet och efter törnen stan-

nat kvar för att köra, jag har varit i Salzburg i Österrike och i Trondheim i Norge, berättar Sami som har en 650 kubiks Honda.

Jämfört med de nyare båtarna har King iögonenfallande stora utrymmen, kommandobryggan är särskilt stor. I de två nedersta våningarna ligger två stora dagrum och i samma våning som befälets hytter en salong. Sådana byggs inte mera. Hyttkapaciteten räcker också till. Vid behov kan man ta 12 passagerare, oftast är de långtradarchaufförer.

Följande dag är det Norqueens tur att lägga till vid samma kaj som

Kokkistuju Kirsi-Marjo Tyykilä.

King föregående dag och den här gången har vi med Reetta med oss SSB:s låda med böcker, filmer och tidskrifter.

- Nu redan! De kom ju snabbt, utbrister andrastyrman Matti Ruohola glatt. Det är bara ett par dagar sedan jag skickade e-post till SSB.

Det visar sig att SSB:s ombud Jaakko Aarninsalo genast då han läst e-posten levererat beställningen till Container 7:an, därifrån hade vi med Reetta en stund tidigare plockat upp den.

”Inventarierna” ombord

På Norking, liksom på Queen, jobbar ganska många sjöfarare sedan så många år att de kan räknas höra till inventarierna. Den enda som nu varit ända från början, eller från 1980, andre maskinisten Juhani Ratilainen, råkar vara på ledighet. Maskinmästare Pekka Grönholm är på plats den här gången, han var först två år på

King och nu har han varit fulla fem år på Queen.

- Inte skulle jag ha stannat i fem år om jag inte trivdes, säger Pekka.

- Som femåring var jag med pappa och tittade på båtar i Åbo hamn, och jag visade på en båt som jag sade att jag ville bli maskinmästare på. Kanske jag har det i blodet, min farfar var till sjöss i tiden.

Under den senaste tiden har man både ombord på King och på Queen diskuterat om arbetstörnarnas längd. Befälet gör fyra veckor, de andra sex. Många hoppas på en förändring så att alla skulle ha fyra veckors arbetsperioder.

- För mig personligen passar sex veckors arbetstörnar bra, till och med längre, är Pekkas kommentar.

Han har i tiderna varit långa perioder till sjöss då har seglat på fartyg under bekvämlighetsflagg. Om semestern infaller lämpligt brukar Pekka åka till Italien

för att se på Formel 1-tävlingen i Monza. Vid sidan av Formula står ishockey nära Pekkas hjärta, han är en ivrig TPS-anhängare.

Sjömansyrket är o.k.

På Queen träffar vi också Marko Mäkelä från Euraåminne, han är på sin första törn.

Mästarna har tagit mig väl emot i gänget och gett vägledning i sysslorna, säger reparatören Marko uppskattande.

Jag har seglat sedan oktober 2003, min första båt var Maria VG. Jag har jobbat på ESL, Silja, Godby Shipping och Prima Shipping. Studierna är i det skedet att jag i Raumo har maskinvaktmästarens slutarbete och ett par prov kvar att göra. Mitt yrkesval har jag inte ångrat en enda dag, berättar Marko.

Ombord på båten har jag hittat en ny hobby i gitarrspelandet. Hemma joggar jag med hunden och grejar med bilar, berät-

tar Marko då jag frågar vad han sysslar med på fritiden.

I byssan gör kockstuerten Kirsi-Marjo Tyykilä middagen färdig och väntar på proviantpåfyllning.

- Jag är nu på tredje törnen på Queen och önskar att törnarna skulle vara kortare. Tidigare har jag varit på Engship och Neste, och en törn på King. Med Bores Auto Bank var jag ett par månader då den låg på docka i Kina och jag kom med båten från Kina till Europa. Det var en erfarenhet som var värd att uppleva. Att jag gick till sjöss var ett rent misstag, belyser Kirsi sin seglarhistoria.

- Fritiden tillbringar jag utanför Nystad på mina föräldrars lantställe, de har bland annat höglandsboskap. Jag önskar att jag skulle kunna vara hela sommaren på land, säger Kirsi och fortsätter matlagningen.

Kirsi Vallenius

Satama ja meri –akvarellinäyttely Suomen Joutsenella 1.6. - 31.8.2008

´Suomen Joutsenella järjestetään ensi kerran laajamittainen taidenäyttely. Laivan tiloihin on sijoitettu lähes 200 taideteosta, kun Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen 10-vuotisnäyttely avautui 1.6.

Tällaisen ison näyttelyn teema, ”Satama ja meri”, tuo esille monipuolisen otoksen maailmasta, johon liittyvät niin satama erilaisine toimineen, laivoineen ja nostureineen, kuin myös meren ja rantojen rikkaan värihehkuiset, tunnetäyteiset tapahtumat. Joukossa on taitavia värin ja muodon käyttäjiä, jotka tuovat rohkeasti ja raikkaasti esiin mielikuvitusmaailman tapahtumia niin sataman liepeiltä kuin hiljaiselta mereltä. Näyttely tulee olemaan hyvä katselmus tämänhetkisestä akvarellimaalauksesta, mitä Akvarellitaiteen yhdistys on ollut kehittämässä kymmenen vuoden aikana.

”Hamnen och havet” – akvarellmålningar ombord på Suomen Joutsen 1.6. - 31.8.2008

En omfattande konstutställning arrangeras ombord på Suomen Joutsen. I utrymmena ombord har man hängt upp närmare 200 konstverk då Akvarellkonstföreningen i Finland den 1.6 öppnar sin 10-årsjubileumsutställning. Utställningens tema är ”Hamnen

och havet”.

Utställningens tema, ”Hamnen och havet”, ger en mångskiftande bild av hamnens värld med dess olika funktioner, fartyg och lyftkranar, liksom också havet och strändernas färgrika, stämningsmättade liv. Utställnin-

gen kommer att vara en representativ mönstring av dagens akvarellmålning, som Akvarellkonstföreningen nu varit med om att utveckla under tio års tid.

Akvarellkonstföreningen i Finland ordnar under veckosluten demonstrationer, där akvarellisterna

målar på däck inför publik.

Plats:

Suomen Joutsen, Slottsgatan 72, Åbo Utställningens arrangör: Akvarellkonstföreningen i Finland rf

Laivahistoria: Harrastus vai puolipäivätyö?

Wirrankosken Ramilla riittää virtaa

Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry SLHY kerää ja säilyttää suomalaisen vesiliikenteen historiaa ja aineistoa, ja edistää alan tutkimustyötä sekä laiva- ja merihistorian tuntemusta.

SLHY julkaisee omaa lehteä ja on mukana satamajäänsärkijä S/S Turso yhdistyksessä.

Toukokuussa SLHY on muuttamassa uusiin tiloihin Helsingin Vellamonkadulle. Yhdistyksen taloudenhoitaja ja LAIVA -lehden päätoimittaja Raimo Wirrankoski koordinoi muuttoa. SLHY:llä ei ole yhtään kokopäivätoimista työntekijää. Hallituksessa ja jäsenistössä riittää kuitenkin monien alojen asiantuntijoita. Myös yhdistyksiä, varustamoita ja museoita on mukana.

- Mielenkiintoista toimintaa mutta välillä tahtoo aika loppua kesken, Rami tuumii muuttopuuhien keskellä.

Wirrankoski heittääkin Vapaavahdin lukijoille haasteen houkutella nuorisoa SLHY:n jäseniksi. Kokkolan seudulla syntyneelle monitoimimiehelle ala on mieluinen. Ykspihlajan satama he-

rätti kiinnostuksen jo varhain. Lukuisia laivojen pienoismalleja tehnyt Rami kehitti oman paperiin ja pahviin perustuvan rakennusjärjestelmänkin jo pikkupoikana. Isommat laivat tulivat tutuiksi 70-80 –luvun vaihteessa.

Helsinkiin merimieskouluun

Vuonna 1978 Lauttasaaren kivilaivasta valmistuneet merimiehet työllistyivät hyvin. Rami sai Carlbergin Börjeltä messikallen paikan 1963 rakennettuun Hesperukseen. Effoan legendaarinen työnvälittäjä Carlberg onnistui kaivamaan miehet esiin milloin mistäkin.

- Olin mökillä Keski-Suomessa, kun Börje hälytti saapumaan Helsinkiin kuuteen mennessä, kun Ilmatar oli lähdössä Tukholmaan, Rami muistelee Ilmatar liikennöi tuolloin lisä-

laivana Wellamon ja Bore Starin ohella. Syksyllä laiva teki Itämeren risteilyitä ja siirtyi myöhemmin vuoden 1980 lopulla Välimerelle, jolloin laiva oli jo myyty norjalaisille

- Monitoimimiehen ura alkoi jo Ilmattarella, kun piti toimia purserin apuna, varastokallena ja elokuvateatterissa, Wirrankoski naurahtaa.

Sotaa EteläAmerikassa

Rami muistelee lämmöllä legendaarista Aurora-laivaa, jonka kippareina toimivat Yngve Sundqvist ja Gunnar Björklund. Valkoinen 13.537 dwt:n laiva ajoi Suomen ja Etelä-Amerikan väliä AL: n merkki korsteenissa.

- Vuonna 1982 laivalla oli jän-

Wirrankoski toivoo aktiivimerenkulkijoista ja nuorista uusia jäseniä yhdistykseen

nät paikat, kun käytiin Falklandin sotaa, Rami kertoo.

Buenos Airesin kaduilla epäiltiin ulkomaalaisia helposti briteiksi, jotka olivat sodan toinen osapuoli. Wirrankoski kumppaneineen neuloi pienet Argentiinan liput paitojen rinnuksiin jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä.

Rami oli Boniksessa myös sodan loppumisen aikaan, jolloin ihmiset juhlivat. Auroran aikakin alkoi lähestyä loppuaan. Alus kävi vanhanaikaiseksi, kun tavarat siirtyivät kontteihin. Tässä vaiheessa myös Wirrankoski päätti jäädä maihin. Kiinnostus alaan pysyi, ja pian harrastus vei miehen.

Rami hoitaa myös toimitusta ja taittoa

Yhdistys on vuodesta 2001 julkaissut omaa lehteä. ”LAIVA” ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Se jaetaan jäsenille, ja sitä voi tilata erikseen tai ostaa irtonumeroina. ”LAIVA” käsittelee kaikkia vesialueita ja alustyyppejä. Historiallisten artikkelien lisäksi lehdessä kerrotaan ajankohtaisista ilmiöistä ja selvitetään, mitä kuuluu vanhoille suomalaisille ja Suomessa rakennetuille laivoille maailmalla.

”LAIVA” listaa muutokset Suomen kauppalaivastossa. Se uutisoi tuoreet tapahtumat merenkulussa ja vesiliikenteessä sekä laivanrakennusteollisuudessa. Lisäksi lehdessä esitellään ja arvostellaan lai-

Yhdistyksellä on kokoelmissaan alan lehtien, kuten Svensk Sjöfartstidningenin vuosikertoja

va- ja merikirjallisuutta. Lehdellä on vakituisia avustajia ja kuvaajia. Wirrankoski hoitaa lehden taiton Sami Takalan kanssa.

Arkistoja ja merialan kirjasto

Jäsenten käytössä on suuri merikirjasto. Uusissa tiloissa avattava kirjasto on avoinna valikoituina aikoina. Tarjontaan kuuluu myös

merenkulkualan ja varustamoiden lehtien kokoelmia. Svensk Sjöfarts Tidning, Navigator ja Finnlinesin Poiju –lehti lienevät kysyttyjä kohteita.

Vuonna 2008 yhdistyksen jäsenmäärän odotetaan nousevan toiselle tuhannelle. Yhdistys saa tuloja jäsenmaksuista ja pienimuotoisesta yhdistystuotemyynnistä sekä satunnaisista avustuksista. SLHY pyrkii edelleen kehit-

tämään toimintaansa. Jäsenistölle tarjotaan ohjelmaa ja yhteistyötä jatketaan monien tahojen, kuten Meriliiton kanssa.

web-linkit

Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry: www.slhy-laiva.net Ruotsalainen sisarjärjestö: http://klubbmaritim.com/ Satamajäänsärkijä S/S Turso Yhdistys: www.turso.fi/

Rami lähettää terveisiä vanhoille AL: n merenkulkijoille Sirkka ja Pekka Mantereelle, joiden kanssa hän työskenteli Auroran byssassa.

Finsk sjöfarts- och fartygshistoria

Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry SLHY grundades år 1985. Föreningen samlar in och arkiverar material om den finska sjöfarten, främjar forskningsarbetet inom branschen och kunskapen om fartygs- och sjöfartshistoria. SLHY har blivit känd bland annat för restaureringen av hamnisbrytaren S/S Turso.

Sedan år 2001 har föreningen gett ut en egen tidning. ”LAIVA” utkommer fyra gånger i året. Den distribueras till medlemmarna och man kan prenumerera på den eller köpa som lösnummer. ”LAIVA” behandlar alla vattenområden och fartygstyper. Utöver de historiska artiklarna presenterar man aktuella fenomen och berättar vad som händer med gamla finska och i Finland byggda fartyg ute i världen. ”LAIVA” inregistrerar förändringarna inom den finska handelsflottan. Den berättar om de senaste händelserna inom sjöfart och skeppsbyggnadsindustri. I tidningen kan man också läsa presentationer och recensioner av böcker med maritim anknytning.

I maj flyttar föreningen in i nya utrymmen på Vellamogatan i Helsingfors. Föreningens ekonom, tidningens chefredaktör Raimo A. Wirrankoski koordinerar flyttningsoperationen. SLHY har inte en enda heltidsanställd. Inom styrelsen och medlemskåren har man ändå specialister in-

om många olika områden. Medlemmarna har ett stort maritimt bibliotek till sitt förfogande. I de nya utrymmena är biblioteket öppet under bestämda tider. Till utbudet hör också årgångar av sjöfartsbranschens och rederiernas tidskrifter. Svensk Sjöfarts Tidning, Navigator och Finnlines tidning Poiju är efterfrågade.

Under år 2008 väntar man att medlemsantalet skall stiga till över ettusen. Föreningen får sina inkomster från medlemsavgifter, småskalig försäljning av föreningsmaterial och sporadiska understöd. SLHY strävar till att ytterligare utveckla sin verksamhet. Medlemmarna erbjuds olika former av program och man samarbetar med Sjöfartsförbundet och andra organisationer.

web-linkar

Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry: www.slhy-laiva.net Svensk broderorganisation: http://klubbmaritim.com/ Hamnisbrytaren S/S Tursos förening: www.turso.fi/

Rami kehottaa merenkulkijoita kuvaamaan merimiesten elämää ja työtä. Kuvia tietyn laivan sisätiloista on joskus vaikea saada.

Kaskisten satama toimii, MEPAn ”Seamens´ Room” palvelee.

Kaskisten sataman ammattimies Jarmo Nordback vastaanotti uuden tietokoneen ”Seamens´ Room´iin” 14.04.2008. Jarmon pitkään työlistaan kuuluu myös sataman merimiesten hyvinvoinnista huolehtiminen.

Nordback hoitaakin hommat varmuudella ja lupaa tuoda lehtiä ja puhelinkortteja laivalle aina kun tarvitaan. Linjalaivat tuntevat Jarmon entuudestaan ja tietävät että mies hoitaa Mepan asiat heti työajan jälkeen.

Innokkaimmat tulevat omatoimisesti MEPAn ”Seamens´ Room´iin” lukemaan sähköpostinsa ja soittamaan kotiin heti vapaavahdin alettua. Noin kaksi vuotta toiminut tila on saanut merimiesten varauksettoman hyväksynnän. Nyt myös suomalaislaivojen video- ja kirjastovaihdot sekä lehtipalvelu toimivat mutkattomasti.

Jarmon toimenkuvaan kuuluvat lähes kaikki sataman ja Kaskisten kaupungin päivystystehtävät. Johtamisen hän kuitenkin jättää satamakapteeni Timo Onnelalle, jon-

ka suurella myötävaikutuksella on saatu tila toimimaan ja merimiestenkin toiveet täytettyä.

German Seamen´s Mission Mäntyluodossa palvelee myös suomalaisia

Mäntyluodon merimiesklubi on kaikkien Poriin ajavien laivojen merimiehille tuttu olohuone. Tilat on varustettu tietokoneilla ja puhelinliittymillä. Löytyypä tiloista saunakin joka lämpenee päivittäin. Toimintaa pyörittävät Saksan Merimieskirkon pastorit Wolfgang Pautz-Wilhelm, Verena Wilhelm,sekä vapaa-ehtoiset assistentit Risto Held ja Sebastian Salten. Henkilökuntaan kuuluu lisäksi kissa nimeltään Willy van Veersediep, joka aikoinaan tuli hollantilaisella laivalla Poriin ja jäi sitten klubille.

Saksan Merimieskirkko huolehtii klubista taloudellisesti. Henkilökunta vierailee laivoilla päivisin ja isännöi klubia iltaisin. Tila toimii myös syrjäisen Mäntyluodon nuorisotalona jossa puhutaan aina Englantia. Näin klubi on saanut yhteisön laajan hyväksynnän. Mepa on tilannut klubille lehtiä, joita toimitetaan laivoille. Video- ja kirjastonvaihdot voidaan myös tarvittaessa hoitaa Mäntyluodossa.

Kaskö hamn fungerar och SSB:s ”Seamen’s Room” ger service

Kaskö hamns proffsiga

Jarmo Nordback tog emot en ny dator till ”Seamen’s Room” den 14.4 2008. På Jarmos långa arbetslista står också uppgiften att sköta om sjömännens välfärd i hamnen.

Och Nordback sköter jobbet med säker hand och lovar leverera tidningar och telefonkort till båten alltid då det behövs. På linjefartygen känner man Jarmo från tidigare och vet att mannen alltid sköter SSB:s jobb genast då arbetsdagen slutat.

De mest ivriga kommer på eget initiativ till SSB:s ”Seamen’s Room” för att läsa sin el-post och ringa hem genast då frivakten börjat. Utrymmena som varit i bruk ungefär två år har fått sjömännens reservationslösa godkännande. Nu fungerar också film- och bibliotekstjänst och tidningstjänst smidigt på de finska båtarna.

Till Jarmos arbetsbild hör så gott som alla hamnens och Kaskö stads dejoureringstjänster. Ledningen lämnar han ändå åt hamnkaptenen Timo Onnela, vars stora engagemang bidragit till att man fått utrymmet att fungera

och också sjömännens önskemål uppfyllda.

German Seamen´s Mission i Mäntyluoto betjänar också finländare

Sjömansklubben i Mäntyluoto är ett välbekant vardagsrum för alla sjömän på båtar som kommer till Björneborg. I utrymmena finns datorer och telefonlinjer. Också en bastu finns där, och den står varm dagligen. Verksamheten hålls i gång av Tysklands Sjömanskyrkas pastorer Wolfgang Pautz-Wilhelm och Verena Wilhelm samt de frivilliga assistenterna Risto Held och Sebastian Salten. Till personalen hör ytterligare katten Willy van Veersediep, som i tiden kom till Björneborg med en holländsk båt och sedan stannade på klubben.

Tysklands Sjömanskyrka ansvarar för klubbens ekonomi. Personalen besöker fartygen under dagarna och sköter värdskapet på klubben under kvällarna. Utrymmet fungerar också i det avlägsna Mäntyluoto som en ungdomsgård där det alltid talas engelska. Så har klubben också fått den stora allmänhetens godkännande. SSB har prenumererat på tidningar till klubben och de levereras till båtarna. Film- och biblioteksbyten kan vid behov också skötas i Mäntyluoto.

Merenkulun teemapalkinto 2008

Palkinto luovutettiin m/s Gabriellalla maaliskuussa Ahvenanmaan maakuntapäivien jäsenelle Roger Janssonille. Luovutus tapahtui Turun yliopiston Merenkulkualan koulutusja tutkimuskeskuksen järjestämän Merenkulkualan teemapäivän yhteydessä.

Tänä vuonna myönnetty palkinto oli sarjassaan kolmas. Roger Janssonin ansioiksi luettiin mm. toimiminen aktiivisena merenkulun puolestapuhujana eduskunnassa. Hänet tunnetaan myös merenkulun eri osapuolten yhteistyön kehittäjänä. Jansson oli mukana kokoamassa työmarkkinajärjestöjä saman pöydän ääreen. Merenkulun 3+3 –ryhmänä tunnettu yhteistyöelin kehitti yhteistä politiikkaa ennen eduskuntavaaleja ja pystyi vaikuttamaan elinkeinolle suopean hallitusohjelman syntymiseen.

Palkinnon myöntävät Tallink Silja Oy, Viking Line Abp, Suomen Varustamoyhdistys ry, Suomen Merimies-Unioni ry, Suomen Laivanpäällystöliitto ry, Suomen Konepäällystöliitto ry, Ålands Redarförening r.f., Fraktfartygsförening r.f. ja Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus.

Merenkulun teemapalkinto voidaan antaa henkilölle, joka on parantanut merenkulun toimintaedellytyksiä , lisännyt merenkulun arvostusta ja ulkoista näkyvyyttä tai kehittänyt yhteistyötä.

Priset överräcktes på m/s Gabriella till Ålands lagtingsledamot Roger Jansson i mars. Prisutdelningen skedde i samband med Sjöfartsbranschens temadag som arrangeras av Sjöfartsbranschens utbildnings- och forskningscentral.

Priset som beviljades i år var det tredje i serien. Till Janssons förtjänster räknas bland annat att han fungerat som en aktiv förespråkare för sjöfarten i riksdagen. Han är känd för att ha utvecklat samarbetet mellan de olika parterna inom sjöfarten. Han var med om att samla arbetsmarknadsorganisationerna vid samma bord. Samarbetsorganet som blev känt som sjöfartens 3 + 3 arbetsgrupp utvecklade en gemensam politik före riksdagsvalet och kunde medverka till att det skrevs ett regeringsprogram som gynnar näringen.

Bakom utmärkelsen står Tallink Silja Oy, Viking Line Abp, Finlands Rederiförening r.f., Finlands Sjömans-Union r.f., Finlands Skeppsbefälsförbund r.f., Finlands Maskinbefälsförbund r.f., Ålands redarförening r.f., Fraktfartygsföreningen r.f. och Sjöfartsbranschens utbildnings- och forskningscentral vid Åbo Universitet.

Sjöfartens temapris kan delas ut åt en person, som förbättrat sjöfartens verksamhetsförutsättningar, ökat sjöfartens anseende och synlighet utåt eller utvecklat samarbetet.

Merenkulkutalous

17. - 18.9.2008 ja 15.10.2008 turku

Koulutuksessa perehdytään merenkulkutalouden perusteisiin. Käsiteltäviä teemoja ovat meritalouden toimijat ja markkinat, varustamotalous, merenkulkutalouden kehityssuunnat sekä merenkulkupolitiikka.

Hinta: kokonaisuus 800 € ja erillisinä 560 € (17. - 18.9), 340 € (15.10.)

kuljetusoikeus

24. - 25.9.2008 Pori

toiMituslausekkeet

22.10.2008 rauma

Koulutus antaa osallistujille valmiuksia ymmärtää rahtimarkkinoiden taloudellisia toimintamekanismeja ja tulkita eri rahtaussopimusten oikeudellista sisältöä eri tilanteissa. Lokakuussa perehdytään tarkemmin toimituslausekkeisiin. Hinta: kokonaisuus 800 € ja erillisinä 560 € (24. - 25.9) 340 € (22.10)

MaritiMe outlook 2008 CMs Day

4. - 5.11.2008 turku

Latest maritime trends and prospects for shipping in the world, Europe and the Baltic Sea area.

Hinta 670 €

lisätieDot ja täyDellinen kurssiluettelo: http://mkk.utu.fi

Olimme vanhaan hyvään aikaan suuren maan satamassa. Siihen aikaan, jolloin vielä aseistetut vartiomiehet seisoivat asennossa kaijalla ahterin ja föörin kohdilla. Vartijoiden nokkamies ojenteli leuhkana laakonkin juurella roopuskakaappeineen. Vaihtoi maihinmenijöiden passit roopuskoihin ja maista palaaville päin vastoin.

Redillä oltaessa öisin valonheittimet valaisivat laivaa yllättäen milloin mistäkin suunnasta. Eräs temperamenttisempi perämies harmistui moiseen tuikutteluun ja alkoi osoittelemaan laivan valonheittimellä takaisin.Pitkät kuulustelut siitä seurasivat, mutta lopulta perämies pääsi mukaan laivan lähtiessä. Epäilyt olivat raskaat, että hän yritti auttaa jotakuta laivaväkeen kuuluvaa loikkaamaan maihin työväen paratiisiin.

Olimme olleet porukalla maissa. Osa merimiesklubilla, osa kauppahommissa. Toiset möivät, toiset ostivat, jotkut sekä että. Iltamyöhällä satamaan palaillessamme joitakuita vatteensa myyneita huoletti käryäminen tarkastuksessa portilla: myytyjen tilalle saadut housut ja kengät eivät oikein mahtuneet jalkaan. Ongelman ratkaisi yllättäen nurkan takaa kimppuumme hyökännyt sinksarijoukko. Jotain heillä oli selvästikin meitä vastaan. Emme jääneet syitä kyselemään vaan pyyhälsimme kohti sataman porttia, että irtokengät lentelivät ja housut repeilivät. Vartiomiehet pitelivät jo portteja auki ja rämäyttivät ne kiinni ensimmäisten sinksarien edessä. Yleisessä sekasorrossa jäi huomaamatta puuttuneet kengät ja ahtaat housut.

Laivalle astelimme helpottuneen tunnelman vallitessa. Viimeisenä kulkien seurasin huonokuntoisimpienkin pysyvän matkassa oikeaan suuntaan.

Hyvässä jonossa kuin Alkossa viinakortin aikaan vaihdettiin proopuskoita passeihin ja kiivettiin laakonkia pitkin täkille. Edelläni jonotti salonkiville tukevasti omilla jaloillaan seisten. Kun hänen vuoronsa tuli luopua proopuskasta, hän yllättäen otti puolenkymmentä sivuaskelta vasempaan ja katosi kaijan reunalta ja melkein saman tien kuului merestä molskahdus.

Proopuskavahti näpelöi häm-

Mies yli kaijan

mästyneenä pistoolikoteloaan. Minä nakkasin nahkatakin nupukivetykselle, potkin Teksasinsaappaat pois jaloista ja kurkistin kaijanreunalta alas. Ville kellui mereenjuntattujen puupölkkyjen vieressä elottoman näköisena. Juuri sillä kohtaa kaijaa laskeutui vesirajaan rautaiset leidarit.

Kiljuin täysin palkein ”apua, mies yli laidan” ja tiputtauduin leidareita vesirajaan. Yletyin alimmalla tangolla kyyhöttäen ottamaan villestä kiinni, että hän pysyi pinnalla. Vesi tuntui hyiseltä. Oli huhtikuu ja satamassa ajeleh-

len vahtimiehen seisovan asennossa ase olalla.

Sitten pilkahti konekolmosen naama kaijanreunalta. Kohta jo muitakin. Kolmonen laski gasliinan päätä alaspäin, että köyttäisin sen villen ympärille. Jaksoin köhiä kolmoselle, ettei kädet riitä solmuharjoituksiin, eikä voimiakaan taida olla.

Kohta gasliinaa laskettiin uudelleen alas kuin cowboyn lassoa. Jaloin vettä polkien ujuttelin lenkin molemmin käsin villen ympärille ja yritin saada narun sopivan tiukaksi. Saman tien alkoi ville nousta vedestä ja tarrauduin molemmin käsin leidarin alatankoon. Konekolmosen kiskoessa apuna raahauduin ylös kaijalle.

Onneksi takkini vielä löytyi. Sen taskussa oli proopuska, eikä ilman sitä olisi ollut pääsyä laivaan. Vahtimieskin nyökkäili jo paljon suopeamman näköisenä, kuin mereen mennessäni.

Ville saatiin sairaalan, jossa hän toipui ja pääsi myöhemmin kotiin.

Laivassa oli sauna lämpimänä. Hyvän aikaa siellä sai makoilla, ennenkuin tärinä ja vapina alkoi hellittää. Jano ei tullut, kun aina välillä kippari kävi työntämässä konjakkilasin ovenraosta.

Kokki sai orderin pestä ylitöinään meressä öljyyntyneet vaatteeni.

ti vielä paljon jäälauttoja.

Kiljuin edelleen apua, mutten jaksanut kovin kauaa hankalassa asennossa kannatella villeä. Laskeuduin leidareilta veteen ja sain villestä toisella kädellä tukevan otteen vyötäröltä. Toisella kädellä yletyin pitämään kiinni leidareiden alimmasta tangosta.

Tilanne alkoi tuntua epätoivoiselta. Jäisessä vedessä voimat hupenivat. En tiennyt, oliko kukaan laivassa kuullut avunhuutojani. Oli sentään hyvä puoli, etteivät vartiomiehet alkaneet ampua. Näin vedestä ahterinpuo-

Myöhemmin kuulin, että olisihan pelastutoimet tapahtuneet nopeamminkin. Ensimmäiset ryntäsivät laakonkia alas heti avunhuutojeni jälkeen. Roopuskavahti ei vaan päästänyt ketään kaijalle ilman passia. Laakongilla oli melkoinen kaaos toisten yrittäessä ylös hakemaan passiaan ja toisten yrittäessä alas ilman passia. Oli vartiomieskin sitten hädässä joustanut, ettei kovin tarkkaan ollut verrannut passikuvaa passin ojentajaan, kun jo vaihtoi sen roopuskaan.

Seuraavana päivänä oli salongissa kuulustelu loikkauksesta. Hyvin idän maan entisen presidentin oloinen viranomainen selvitti tapahtunutta. Jos oli meressä ollut kylmä, oli kuulustelu vielä hyisempi. Siihen kuitenkin päädyttiin, että sain jäädä laivaan. Sen juhlimiseksi jouduin jo turvautumaan omaan konjakkipulloon.

Timo Sylvänne

MERIMIESPALVELUTOIMISTON HALLITUKSEN TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2007

Epävarmuus suomalaisen merenkulun tulevaisuudesta jatkui edelleen. Uusi hallitus lupasi ohjelmassaan parantaa suomalaisen tonniston kilpailukyvyn suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin.

Ratkaisut siirtyivät seuraavalle vuodelle.

Merikuljetukset Suomen ja ulkomaiden välillä ylittivät ensimmäisen kerran 100 miljoonaa tonnia. Suomalaisen tonniston osuus kuljetuksista kasvoi hieman monen vuoden laskun jälkeen. Sitä vastoin niin matkustaja- kuin risteilyliikenteessä matkustajamäärät vähenivät.

Uusittu Merimiespalvelulaki (447/2007) tuli voimaan heinäkuun alusta. Keskeisimmät muutokset koskivat merimiespalvelutoiminnan tehtäviä, rahoitusta ja hallintoa.

Vuosaaren satamaan rakennettavan Helsinki Seafarers Centerin rakennusluvat hyväksyttiin loppuvuodesta. Varsinainen rakennustöiden aloitus siirtyi ensi vuoden alkupuolelle. Keskuksen pitäisi valmistua samaan aikaan kun satama otetaan käyttöön 2008 marraskuussa.

Kursseja järjestettiin saman verran kuin edellisvuotena. Osallistujien määrä lisääntyi erityisesti liikuntakursseilla. Sitä vastoin ATKkurssien kysyntä väheni. Vuoden loppupuolella uusittiin ATK-koulutuksessa käytettävät tietokoneet ja siirryttiin kouluttamaan merenkulkijoita uudella Vista-käyttöjärjestelmällä.

Sanomalehtipalvelua ulkomaille supistettiin huomattavasti, koska pikajakelu loppui keskeisistä Euroopan satamakaupungeista. Toimitettiin uutisia sähköpostitse sekä välitettiin Turun Sanomien uutiskooste useita kertoja viikossa.

Urheilutoiminnassa golfkilpailuihin osallistuvien määrä lisääntyi. Joukkuelajeista salibandy, jalkapallo ja jääkiekko olivat suosittuja. Sitä vastoin kiinnostus yleisurheiluun, penkkipunnerrukseen ja

sisäsoutuun oli vähäistä. Loppuvuodesta yhdessä Merimieseläkekassan kanssa aloitettiin merenkulkijoiden työkyvyn parantamista koskevan TrimMare-hankkeen jatkosuunnittelu. Käytännön toteutus siirtyi seuraavalle vuodelle.

Merenkulun työmarkkinajärjestöt ja Merimiespalvelutoimisto julkaisivat kokeiluna yhteisen merenkulkualan lehden Telegrammi-nimellä. Lehden jatkolle ei kuitenkaan löytynyt toimintaedellytyksiä hyvästä lukijapalautteesta huolimatta.

Elokuvapalvelussa vaihtokerrat ja vaihdettavien elokuvien määrä lisääntyi. Kirjastopalvelussa siirryttiin enemmän toivekirjojen välitykseen, mikä vähensi varsinaisten kirjastonvaihtojen määrää.

Ylläsjärvellä olevien lomamajojen käyttöaste parani huomattavasti monen vuoden laskun jälkeen.

Merenkulkijoiden harrastuskatselmus järjestettiin 35:nen kerran. Katselmukseen töitään lähettäneiden määrä lähes puolittui edellisvuodesta. Sitä vastoin 20:nen kerran järjestettyyn pohjoismaiseen valokuvauskilpailuun osallistui runsaasti aktiivimerenkulkijoita.

Asiamiesten ja yhdyshenkilöiden tekemät laivakäynnit lisääntyivät. Merimiespalvelumateriaalin toimittamista merenkulkijoille iltaisin ja viikonloppuisin parannettiin yhteistyössä yhdysmiesten kanssa.

(Kaikki toimintakertomuksessa suluissa esiintyvät luvut ovat vuoden 2006 vastaavia)

VAPAAVAHTI

Vapaavahti-lehti ilmestyi neljä kertaa kaksikielisenä ja nelivärisenä. Vapaavahti 2 ilmestyi nimellä Telegrammi ja toimi samalla merenkulun järjestöjen yhteislehtenä. Lehdissä tiedotettiin MEPAn järjestämistä palveluista, tapahtumista ja kursseista sekä merenkulkijoiden vapaa-ajan toiminnasta.

Vuoden 2007 lehdissä kerrottiin monista kotimaisista uudisrakennuksista, niiden miehistöistä ja varustamohenkilökunnasta. Laivajoukkueiden urheilutapahtumat raportoitiin laajalti. Erityistä painoa annettiin työssä hyvinvointia edistäviin aiheisiin. Laivojen aktiiviharrastajista tehtiin haastatteluja ja merenkulkijoiden omia kirjoituksia julkaistiin säännöllisesti

Laivakirjastotoimintaa, merikirjallisuutta ja merenkulun historiaa käsitteleviä artikkeleita oli useita. Merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvauskilpailun parhaat kuvat esiteltiin ja merenkulkijoiden ottamia kuvia käytettiin lehden kuvituksessa runsaasti. Osa artikkeleista julkaistiin myös MEPAn nettisivuilla.

MEPAn opintotoiminnasta ja kulttuuritarjonnasta kerrottiin monipuolisesti. Merellisistä kesätapahtumista kirjoitettiin laajat katsaukset. Liikuntalajeista, käden taidoista ja luovista harrastuksista oli runsaasti kirjoituksia ja kuvia. Päivälehtien merenkulkuaiheisista kirjoituksista koottiin Vapaavahtiuutisia liitteeksi.

Vuoden 2006 toimintakertomus julkaistiin erillisellä liitteellä. Vuoden 2008 kursseja ja MEPAn palveluita esiteltiin Vapaavahdin liitteessä, josta tehtiin myös 500 kappaleen eripainos.

Laivojen ja merenkulun sidosryhmien lisäksi lehteä lähetettiin merenkulusta kirjoittaville tiedotusvälineille sekä tilaajille. Vapaavahdin kokonaissivumäärä oli 220 (220) ja vaihteli 52:sta 58:aan. Lehden kokonaispainosmäärä oli 2500 kpl, josta noin 120 lähetettiin ulkomaille.

MUU TIEDOTUS

Sähköpostitse toimitettiin viikoittain kotimaisista ja ulkomaisista tietolähteistä koottuja merenkulun uutisia noin 90 laivalle.

Merenkulun lehdistön, paikallisradioiden sekä kotisivujen kautta tiedotettiin MEPAn kulttuuri- ja urheilutapahtumista sekä muista palveluista. MEPAn kursseista ja liikuntaohjelmista jaettiin mainoksia laivahenkilökunnille.

Merenkulkijoiden harrastenäyttelyt ja merimiesurheilu saivat myönteistä julkisuutta rannikkokaupunkien tiedotusvälineissä. MEPAn toiminnasta tiedotettiin omilla kursseilla, merenkulkualan opiskelijoille, eri näyttelyiden yhteydessä sekä lehtihaastatteluissa.

LEHTIPALVELU

Ulkomaille tilattavien päivälehtien määrää supistettiin jakelun hidastumisen ja postituskulujen kallistumisen johdosta. MEPAlla

oli vuoden 2007 lopussa 7 (19) lehtipistettä ulkomaiden satamissa, joihin oli tilattu 9 (21) Helsingin Sanomien ja 5 (11) Hufvudstadsbladetin vuosikertaa. Sanoma- ja aikakauslehtiä tilattiin merenkulkijoille Hankoon, Raumalle, Mäntyluotoon, Raaheen, Ouluun, Kemiin ja Saimaan kanavalle. Aluksille välitettiin 2061 (877) lehtipakettia postin, meklareiden ja lentoaseman palvelupisteen kautta.

Suomen satamissa vieraileville ulkomaisille merenkulkijoille tilattiin lehtiä Saksasta, Ruotsista, Puolasta, Englannista, Hollannista, Venäjältä, Virosta ja Filippiineiltä. Ulkomaisille merenkulkijoille toimitettiin myös sähköpostiuutisia yhteistyössä muiden merimiespalveluorganisaatioiden kanssa.

ELOKUVAPALVELU

Laivoille välitettiin elokuvia sekä televisiosta nauhoitettuja kotimaisia näytelmiä, viihde- ja asiaohjelmia. TV-ohjelmia nauhoitettiin yhteensä 66 (60) kpl. Lisäksi toimitettiin toivomusten mukaan myös harrasteohjelmia.

Elokuvia vaihdettiin yhteensä 24 446 (23 355) kpl. Vaihtokertoja oli 1 673 (1 614), joista pääosa 992 (967) tapahtui Helsingin toimistosta. Elokuvat toimitettiin laivoille MEPAn ja laivojen yhdyshenkilöiden kautta. Lisäksi elokuvia vaihdettiin Merimieskirkoilla sekä toimitettiin vaihtomiesten mukana.

Elokuvapalvelussa oli mukana 156 (140) laivaa.

OPINTOTOIMINTA

MEPA järjesti 69 (69) kurssia, joille osallistui 692 (645) merenkulkijaa. Atk-kursseilla oli opiskelijoita vähän edellisvuotta enemmän. Kielikurssit ja perheliikunta sekä ruskaretki Ylläkselle olivat hyvin suosittuja. Ahvenanmaalla MEPAn ruotsinkieliset kurssit järjesti Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis).

Merenkulkijoille lainattiin kielikursseja, ATK-kirjallisuutta ja muuta itseopiskelumateriaalia.

KIRJASTOPALVELU

Merenkulkijat lukivat edelleen paljon, vaikka kirjaston vaihtokerrat vähenivät viime vuodesta.

Tämä johtuu laivojen henkilökunnan itse tekemistä toivekirjalistoista, joiden mukaan

KURSSIT: Kursseja Osallistuneet yhteensä

kirjastoja koottiin.

Jokaisella suomalaisaluksella oli 35 - 250 suomen- ja ruotsinkielistä kirjaa käsittävä kirjasto, joka vaihdettiin tarpeen mukaan.

Viron-, venäjän-, puolan- ja englanninkielisten kirjojen kysyntä lisääntyi suomalaisten alusten miehistöjen kansainvälistymisen vuoksi. Suomen satamissa vierailevilla ulkomaalaisaluksilla kierrätettiin kirjoja mahdollisuuksien mukaan.

Kirjastoja vaihdettiin asiamiesten, postin sekä yhdyshenkilöiden välityksellä 463 (583) kertaa.

Vapaavahdissa julkaistiin kirja- ja kirjailijaesittelyjä sekä haastatteluja.

LIIKUNTA

Golfin suosio kasvoi edelleen. Aulangolla pidettyyn kisaan osallistui 50 merenkulkijaa. Yleisurheilun, penkkipunnerruksen ja sisäsoudun aktiivisuus laski. Merenkulkijoita kiinnostivat eniten joukkuelajit. Salibandyssä, jalkapallossa ja jääkiekossa osallistujia oli paljon.

Liikuntakursseja ja liikuntapainotteisia Voi Hyvin-kursseja pidettiin 22 (21). Niille osallistui 279 (238) merenkulkijaa. Merenkulkijoille järjestettiin myös tutustumistapahtumia eri liikuntaharrastuksiin, kuten uintiin, keilailuun, jousiammuntaan ja ratsastukseen.

Presidentti Urho Kekkosen kiertopalkinnon, Kekkosen Kannun, sai m/s Amorella, jonka

miehistö osallistui menestyksekkäästi MEPAn järjestämiin salibandy-, jääkiekko- ja jalkapalloturnauksiin sekä yleisurheiluun.

Kaarinassa järjestetyn salibandyturnauksen voitto meni Silja Symphonylle. Pajulahden jääkiekkoturnauksen voitti Amorella, kuten myös Salon jalkapalloturnauksen. MEPAjoukkuegolfin voitti Nesteen, ja trap-haulikkoammunnan Silja Serenaden joukkue. Laivojen yleisurheilumestari oli Nathalie.

Merenkulkijat kilpailivat henkilökohtaisista mestaruuksista trap-ammunnassa, golfissa ja sulkapallossa. Penkkipunnerruksessa ja sisäsoudussa otettiin vastaan itse suoritettuja ranking-tuloksia. Vuoden merimiesurheilijaksi valittiin merikapteeni Jyrki Stenman Rettigilta.

Merenkulkijoiden käyttöön varattiin liikuntatiloja Kotkassa, Turussa ja Helsingissä. Kuntosalipalveluja käytti n 18.800 (19.100) merenkulkijaa. Yleisurheiluun osallistui 147 (312) merenkulkijaa. Liikuntasaleja käytti 920 (1192), uimahalleja 590 (404) ja jäähalleja 744 (769) merenkulkijaa.

Helsingissä ja Turussa pelattiin 24 (23) kansainvälisen sarjan jalkapallopeliä. Sarjaan osallistui kymmenen suomalaisalusta. Mestaruuden voitti maltalainen risteilyalus Delphin. Joukkue- ja pelimäärät kansainvälisissä sarjoissa laskivat lukuun ottamatta pöytätennistä, jonka voiton vei panamalainen Millenium Express. Koripallosarjan voitti norjalainen Bridge Arrow. Yhä pienenevän lentopallosarjan paras

oli norjalainen Olympic Provider.

HARRASTUS- JA

VIRKISTYSTOIMINTA

Merenkulkijoiden harrastekatselmus järjestettiin 35:nen kerran. Siihen osallistui 34 (62) harrastajaa, joiden työt koostuivat mm. pienoismalleista, maalauksista, köysitöistä, keramiikka- ja käsitöistä sekä valokuvista. Parhaista kilpailutöistä koottiin näyttely, joka oli esillä Helsingin merimiesklubilla 16.3.-9 .4.2007.

Kotkan Meripäivien yhteydessä järjestettiin perinteinen merimieskulttuuritapahtuma yhdessä

Kotkan kulttuuriasiainkeskuksen kanssa. Harrastetöistä ja merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvauskilpailun parhaista kuvista oli näyttely Kotkan pääkirjastossa.

Merenkulkijoiden pohjoismaiseen valokuvauskilpailuun osallistuttiin kahdennenkymmenennen kerran ja valokuvia siihen lähetettiin yhteensä 939 kpl (1025). Kilpailun voitti perämiesharjoittelija Allan Kristensen Tanskasta.

Helsingin satamassa vierailleiden alusten henkilökunnalle järjestettiin taide- ja tutustumisretkiä eri kohteisiin.

Ylläsjärvellä sijaitsevien MEPAn lomahuoneistojen käyttöaste oli 49 (42) prosenttia.

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

Pohjoismainen päällikkökokous pidettiin 11.12. Kööpenhaminassa. Pohjoismaisen yhteistyön lisäksi keskusteltiin kansainvälisen merimiespalvelukomitean ja urheilukomitean työstä. Valittiin pohjoismaiden ehdokkaat edellä mainittujen komiteoiden hallituksiin.

Kansainvälisen Merimiespalvelukomitean (ICSW) vuosikokous pidettiin 14.02. Marseillessa. Kokouksen keskeisiä asioita olivat komitean eri työohjelmien tilanneselvitys ja uusien projektien hyväksyminen.

Kansainvälisen Merimiesurheilukomitean tekninen valiokunta kokoontui 4.- 5.12. Antwerpenissä. Kokouksessa vahvistettiin vuoden 2007 kansainvälisten sarjojen tulokset ja päätettiin seuraavan vuoden urheilutapahtumista.

KOTIMAINEN YHTEISTYÖ

Yhdessä Merimieseläkekassan kanssa järjestettiin merenkulun seminaari m/s Finnmaidilla 2-4.10.

Jatkettiin yhteistyötä Merimieseläkekassan vetämän TrimMare-hankkeen jatkosta merenkulkijoiden työkyvyn parantamiseksi. Varsinainen käytännön toteutus siirtyi seuraavan vuoden puolelle.

Merimiespalvelutoimiston ja Suomen Merimieskirkon yhteistyöryhmässä keskusteltiin Vuosaaren satamaan rakennettavasta Helsinki Seafarers Centerin rakennusluvista ja rahoituksesta.

Osallistuttiin Merenkulun koulutus- ja tutkimuskeskuksen käynnistämään Meripromohankkeeseen, jonka tavoitteena on turvata merenkulkualan työvoiman saatavuus.

Merimiespalvelutoimintaa tukivat taloudellisesti Helsinki, Kotka, Turku ja Kemi.

ASIAMIES- JA KLUBITOIMINTA

HELSINKI

Helsingin asiamiehet tekivät Porvoosta Hankoon käsittävällä toimialueellaan 1951 (2047) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 212 (214) kertaa, ja elokuvia 589 (590) kertaa. Lii -

kuntatapahtumiin osallistui 1162 (1271) merenkulkijaa.

Ulkomaisille merenkulkijoille järjestettiin liikuntatapahtumia, kuljetuspalveluita sekä kiertoajeluita. Laivakäyntien yhteydessä toimitettiin ulkomaisia lehtiä, sekä kierrätettiin videokasetteja ja kirjoja laivojen välillä. Merenkulkijoiden yhteydenpitoa kotimaihinsa on edistetty välittämällä puhelukortteja, sekä lainaamalla matkapuhelimia. Helsingissä vieraileville laivoille lainattiin langattomalla internet-yhteydellä varustettuja kannettavia tietokoneita.

Helsingin Merimiesklubilla oli internet-yhteydellä varustettuja tietokoneita merenkulkijoiden vapaassa käytössä. Niitä käytti 2550 merenkulkijaa. Klubilla ja kuntosalilla vieraili noin 16000 (16000) merenkulkijaa, sauna- ja kokoustiloja varattiin 29 (36) kertaa.

Hangon ja Inkoon internet-pisteitä käytti 818 merenkulkijaa.

Helsingin asiamies hoiti merimiespalvelutehtäviä Rotterdamissa 13. - 20.4. sekä 19. - 30.11.

KOTKA

Kotkan asiamies teki kertomusvuonna toimialueellaan Kotkan, Haminan ja Loviisan satamissa 1465 (1478) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 89 (38) ja elokuvapaketteja 246 (216) kertaa. Lisäksi annettiin käytöstä poistettuja VHS-filmejä ulkolaisille aluksille. Kuljetuspalveluja MEPAn autolla tarjottiin 26 (31) kertaa. Kansainvälisiä puhelukortteja myytiin yhteistyössä Haminan Merimieskirkon kanssa.

Merimiespalvelutoimistoon tutustui 1 (1) merenkulkualan opiskelijaryhmä ja kokouksia pidettiin kerran (2).

Meripäivien aikana merenkulkijoiden harrastenäyttely ja Pohjoismaiden valokuvauskilpailun parhaat kuvat sekä kulttuuritapahtuma järjestettiin Kotkan pääkirjastolla. Näyttelyyn tutustui 359 (382) vierasta.

TURKU

Turun sivutoimiston toimialueella tehtiin 1063 (1265) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 108 (124) kertaa ja elokuvia 332 (374). Kuljetuspalveluja sai 179 (220) merenkulkijaa.

Turussa järjestettiin 19 (22) MEPAn kurssia, joille osallistui 156 (160) merenkulkijaa. Opintopaketteja lainattiin 4 (4) kpl.

Kuntosalikävijöitä oli 2788 (3359). Yleisurheiluun ja palloiluun osallistui 1364 (1555) ja uintiin 541 (352) merenkulkijaa. Mepalassa kävi 2449 (2830) vierailijaa.

YHDYSHENKILöT

Yhdyshenkilöt tekivät kertomusvuonna 2703 (2113) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 54 (18) ja elokuvia 103 (57) kertaa. Kuljetuspalveluja annettiin 90 (269) merenkulkijalle. Kaskisen nettipistettä käytettiin 789 kertaa.

TOIMIHENKILÖT

lykangas, toimitussihteeri Pekka Karppanen, asiamies Jaakko Aarninsalo, asiamies Niklas Peltola, kirjastosihteeri Milja Nitovuori, toimistosihteeri Paula Suhonen, taloussihteeri Gerd Grabber, siivooja Auli Liukkonen.

KOTKA asiamies Risto Nikula

TURKU asiamies Juhani Laine, asiamies Juha Toivanen

YHDYSHENKILöT

HANKO Jani Hedback

INKOO Tom Björklöf

KASKINEN Jarmo Nordback

KEMI Pia Vestenius

LAPPEENRANTA Nico Silvast

RAAHE Petri Leskelä

RAUMA Tero Reingoldt

OULU Antti Härö

HALLINTO EDUSTAJISTO

Merimiespalvelutoimiston edustajistoon kuuluivat kertomusvuonna seuraavat henkilöt (edustajien varajäsenet suluissa):

TYÖMINISTERIÖN EDUSTAJA

lainsäädäntöneuvos Tarja Kröger (johtaja Matti Salmenperä)

VALTION EDUSTAJAT

meriturvallisuusjohtaja Paavo Wihuri (kansainvälisten asiain sihteeri Ann-Christine Kivelä) työmarkkinalakimies Pirkko Janas (neuvotteleva virkamies Lasse Kiivanen)

LAIVANVARUSTAJIEN EDUSTAJAT

työhyvinvointipäällikkö Ulla Häkkinen (johtaja Tuomas Nylund)

merihenkilöstöpäällikkö Outi Byckling (johtaja Sixten Norrgrann) johtaja Erkki Kotiranta (johtaja Ari Dufvelin) henkilöstöpäällikkö Ove Karlsson (henkilöstöpäällikkö Tiina Robertsson) henkilöstöpäällikkö Maria Törnqvist (toimitusjohtaja Anders Nordlund) henkilöstöpäällikkö Bengt Björkholm (hallituksen jäsen Linda Langh)

MERENKULKIJOIDEN EDUSTAJAT

Miehistö

pelinhoitaja Lisen Julin-Qvarnström (korjausmies Rauno Mutka)

tarjoilija Arja Ahonen (kokki Anu Ryökkynen)

toimitsija Carita Ojala (baarimestari Leif Drockila)

Kansipäällystö

merikapteeni Carl-Henrik Järvinen (toiminnanjohtaja Bo Gyllenberg) Konepäällystö

konemestari Markku Suni (konemestari Harri Piispanen)

Tietoliikennetekniset

radiosähköttäjä Hilpas Lemmetty (radiosähköttäjä Timo Ojaniemi)

Edustajiston puheenjohtajana toimi lainsäädäntöneuvos Tarja Kröger ja varapuheenjohtajana johtaja Matti Salmenperä. Edustajiston

TYÖMINISTERIÖN EDUSTAJA

hallitusneuvos Esa Lonka (hallitusneuvos Raila Kangasperko)

VARUSTAMOIDEN EDUSTAJAT

lainopillinen asiamies Minna Etu-Seppälä Suomen Varustamoyhdistys (asiamies Tero Jokilehto) työmarkkina-asiamies Kimo Kostiainen, Ålands Redarförening (merenkulunneuvoja Kim Wasström)

MIEHISTÖN EDUSTAJAT

liittosihteeri Pekka Teräväinen, Suomen

SUOMEN MERIMIESKIRKKO RY:N EDUSTAJA

pääsihteeri Sakari Lehmuskallio

Hallituksen puheenjohtajana toimi hallitusneuvos Esa Lonka ja varapuheenjohtajana hallitusneuvos Raila Kangasperko. Hallitus kokoontui neljä kertaa toimintavuoden aikana.

Merimiespalvelutoimiston nimen ovat olleet oikeutettuja kirjoittamaan Esa Lonka ja Martti Karlsson yhdessä tai kumpikin heistä erikseen hallituksen jäsenen Pekka Teräväisen tai Minna Etu-Seppälän tai toimiston av-sih-

STYRELSEN FÖR SJÖMANSSERVICEBYRÅNS

VERKSAMHETSBERÄTTELSE FÖR ÅR 2007

Oron för den finländska sjöfartens framtid fortsatte. Den nya regeringen lovade i sitt program förbättra det finländska tonnagets konkurrenskraft gentemot de viktigaste konkurrentländerna. Avgörandena uppsköts till följande år.

Sjötransporterna mellan Finland och utlandet översteg för första gången 100 miljoner ton. Det finländska tonnagets andel av transporterna ökade något efter en nedgång under många år. Däremot minskade antalet resande både inom passagerarfartygs- och kryssningstrafiken.

Den förnyade Sjömansservicelagen (447/2007) trädde i kraft från början av juli. De centrala förändringarna gällde sjömansserviceverksamhetens uppgifter, finansiering och administration.

Byggnadsloven för Helsinki Seafarers Center, som uppförs i Nordsjö hamn, godkändes i slutet av året. De egentliga byggnadsarbetenas påbörjande uppsköts till början av nästa år. Centret borde bli färdigt samtidigt som hamnen tas i bruk i november 2008.

Lika många kurser arrangerades som under det föregående året. Antalet deltagare ökade särskilt på motionskurserna. Däremot minskade efterfrågan på ADB-kurser. Under slutet av året förnyades datorerna som används i ADB-undervisningen, och man började undervisa sjöfolket med det nya operativsystemet Vista.

Tidningstjänsten till utlandet minskades betydligt, då expressutdelningen upphörde i de centrala hamnstäderna i Europa. Nyheter skickades per e-post och Turun Sanomats nyhetssammanställning förmedlades flera gånger i veckan.

Inom idrottsverksamheten ökade antalet deltagare i golftävlingarna. Av lagtävlingarna var innebandy, fotboll och ishockey populära. Däremot var intresset för friidrott, bänkpress och innerodd

obetydligt. I slutet av året började man tillsammans med Sjömanspensionskassan planera fortsättningen på TrimMare-projektet för att främja sjöfararnas arbetsförmåga. Det praktiska förverkligandet uppsköts till nästa år.

Sjöfartens arbetsmarknadsorganisationer och Sjömansservicebyrån prövade på att ge ut en gemensam tidskrift för sjöfarten med namnet Telegram. Trots god respons från läsare förelåg inte förutsättningar för fortsatt utgivning.

För filmtjänstens del ökade antal byten och antalet filmer ökade. Inom bibliotekstjänsten ökade man förmedlingen av böcker enligt önskemål, vilket i någon mån minskade antalet egentliga biblioteksbyten.

Beläggningsgraden för fritidslägenheterna i Ylläsjärvi ökade betydligt efter en nedgång under många år.

Sjöfolkets hobbymönstring arrangerades för trettiofemte gången. Antalet sjöfarare som skickat in sina arbeten nästan halverades jämfört med föregående år. Däremot deltog ett stort antal seglande sjöfarare i den nordiska fototävlingen som ordnades för tjugonde gången. Ombudens och kontaktpersonernas fartygsbesök ökade. I samarbete med kontaktpersonerna förbättrades leveransen av sjömansservicematerial till de sjöfarande under kvällar och veckoslut.

(Alla siffror inom parentes anger motsvarande för år 2006)

FRIVAKT

Tidningen Frivakt utkom fyra gånger på två språk och i fyrfärg. Frivakt nr. 2 utkom under namnet Telegram och var samtidigt en gemensam tidning för sjöfartens organisationer. I tidningen informerades om SSB:s tjänster, evenemang och kurser och om fritidsverksamhet för sjöfolk.

Under år 2007 berättades i tidningen om många inhemska nybyggen, om manskap och rederipersonal. Ingående rapporter publicerades om fartygslagens idrottsevenemang. Speciellt betonade man främjandet av välbefinnande i arbetet. Man intervjuade sjöfarare som aktivt deltagit i verksamheten och sjöfararnas egna bidrag publicerades regelbundet.

Många artiklar behandlade fartygsbiblioteksverksamheten, sjöfartslitteratur och sjöfartens historia. De bästa bilderna från sjöfolkets nordiska fototävling publicerades och en stor mängd foton tagna av sjöfarare användes som illustrationer i tidningen. En del artiklar publicerades också på SSB:s internetsidor.

SSB:s kursverksamhet och kulturutbud gavs mångsidig publicitet. Ingående reportagen från maritima sommarevenemang publicerades. Ett stort antal artiklar och bilder presenterade olika idrottsgrenar, hantverk och skapande fritidsverksamhet. Sjöfartsnyheter från dagspressen sammanställdes i bilagan Frivakt-nyheter.

Verksamhetsberättelsen för år 2006 trycktes som en särskild bilaga. Kurserna år 2008 och SSB:s service presenterades i en bilaga till Frivakt. Den utgavs också som särtryck i 500 exemplar.

Förutom till fartygen och till sjöfartsorganisationerna skickades tidningen till medier

som uppmärksammat sjöfarten samt till ett antal prenumeranter. Det totala antalet sidor var 220 (220) och varierade mellan 52 och 58. Upplagan omfattade 2500 exemplar, av vilka ca 120 skickades utomlands.

öVRIG INFORMATION

Ungefär 90 fartyg fick varje vecka sjöfartsnyheter sammanställda ur inhemska och utländska källor per e-post.

Via sjöfartsorganisationernas tidningar, lokalradio och SSB:s hemsidor förmedlades information om SSB:s kultur- och idrottsevenemang och om övrig service. Informationsblad om SSB:s kurser och idrottsevenemang delades ut till fartygens personal.

Sjöfolkets hobbyutställningar och sjömansidrotten fick positiv publicitet i kuststädernas massmedia. Man informerade om SSB:s verksamhet på egna kurser, i publikationer och på möten för sjöfartsstuderande, i samband med olika utställningar och i tidningsintervjuer.

TIDNINGSTJÄNST

Antalet dagstidningsprenumerationer till utlandet minskades på grund av långsammare distribution och höjda postavgifter. I slutet av år 2007 hade SSB 7 (19) tidningsstationer i utländska hamnar. Till dem förmedlades 9 (21) årgångar av Helsingin Sanomat och 5 (11) årgångar av Hufvudstadsbladet. SSB prenumererade på tidningar och tidskrifter för sjöfarare till Hangö, Raumo, Mäntyluoto, Brahestad, Uleåborg, Kemi och Saima kanal. Till fartygen förmedlades 2061 (877) tidningspaket per post, via mäklare eller servicepunkten på Helsingfors-Vanda flygstation.

För utländska sjöfarare som besökte finländska hamnar beställdes tidningar från Tyskland, Sverige, Polen, England, Holland, Ryssland, Estland och Filippinerna. I samar-

bete med andra sjömansserviceorganisationer sammanställdes också nyhetsbrev per epost för utländska sjöfarare.

FILMTJÄNST

Filmer och inhemska skådespel, underhållnings- och faktaprogram inspelade från TV förmedlades till fartygen. Sammanlagt inspelades 66 (60) TV-program. Dessutom levererades hobbyvideofilmer enligt önskemål.

Sammanlagt utbyttes 24 446 (23 355) filmer. Antalet utbyten var 1 673 (1 614), av vilka de flesta 992 (967) skedde i Helsingfors. SSB:s ombud och fartygens kontaktpersoner levererade filmerna till fartygen. Filmer utbyttes också via Sjömanskyrkorna och utbytesmanskap.

Sammanlagt 156 (140) fartyg var inskrivna i filmtjänsten.

STUDIEVERKSAMHET

SSB ordnade 69 (69) kurser, i vilka sammanlagt 692 (645) sjöfarare deltog. ADBkurserna hade något flera deltagare än året förut. Språkkurser och familjemotion var liksom dagsutflykterna i Ylläs mycket populära. På Åland arrangerades SSB:s svenskspråkiga kurser av Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis).

Sjöfararna hade möjlighet att låna språkkurser, ADB-litteratur och annat material för självstudier.

BIBLIOTEKSTJÄNST

Sjöfararna var liksom tidigare flitiga läsare, trots att antalet utbyten minskade jämfört med året förut. Detta beror på de listor med önskemål personalen på fartygen gjort upp och enligt vilka biblioteken plockades ihop. Varje finländskt fartyg hade ett bibliotek omfattande 35 – 250 finsk- och svenskspråkiga böcker, som byttes ut enligt behov.

Internationaliseringen ombord på de finländska fartygen ledde till att efterfrågan på böcker på estniska, ryska, polska och engelska ökade. På de utländska fartyg som besökte finländska hamnar ordnades också byten av böcker i mån av möjlighet.

Bibliotek byttes via ombud och kontaktpersoner samt per post 463 (583) gånger.

I Frivakt publicerades presentationer av böcker och författare samt intervjuer.

MOTION

Intresset för golf fortsatte att växa. I tävlingen som arrangerades på Aulanko deltog 50 sjöfarare. Aktiviteten minskade i friidrott, bänkpress och innerodd. Laggrenarna intresserade sjöfararna mest. Antalet deltagare i innebandy, fotboll och ishockey var stort.

Sammanlagt 22 (21) motionskurser eller Må Bra-kurser, med tyngdpunkt på motion, arrangerades. I dem deltog 279 (238) sjöfarare. För sjöfararna ordnades också möjlighet att bekanta sig med olika motionsgrenar, liksom simning, bowling, bågskytte och ridning.

President Kekkonens vandringspokal, Kekkonens Kanna, tillföll m/s Amorella, vars manskap med framgång deltog i SSB:s turneringar i innebandy, ishockey, fotboll och friidrott.

I innebandyturneringen, som ordnades i S:t Karins, tog Silja Symphony hem segern. I ishockeyturneringen i Pajulahti vann Amorella, liksom också fotbollsturneringen i Salo. I SSB:s lagtävling i golf segrade Nestes lag och i trapskytte Silja Serenades lag. Nathalie vann fartygens mästerskap i friidrott.

Sjöfararna tävlade om individuella mästers-

kap i trapskytte, golf och badminton. I bänkpress och innerodd tog man emot anmälan om egna rankingresultat. Till Årets sjömansidrottare utsågs sjökapten Jyrki Stenman från Rettig.

Utrymmen för idrott och motion reserverades för sjöfarare i Kotka, Åbo och Helsingfors. Motionssalarnas tjänster utnyttjades av ungefär 18 800 (19 100) sjöfarare. I friidrott deltog 147 (312) sjöfarare. Gym och spelhallar användes av 920 (1192), simhallar av 590 (404) och ishallar av 744 (769) sjöfarare.

I Helsingfors och Åbo spelades 24 (23) fotbollsmatcher i den internationella serien. I serien deltog tio finländska fartyg. Det maltesiska kryssningsfartyget Delphin vann mästerskapet. Antalet lag och matcher i de internationella serierna minskade, med undantag för bordstennis, där det panamesiska fartyget Millennium Express tog hem segern. Serien i basket vann norska Bridge Arrow. Bäst i den allt mindre volleybollserien var norska Olympic Provider.

HOBBY OCH REKREATION

Sjöfolkets hobbyutställning ordnades för trettiofemte gången. Deltagarna var sammanlagt 34 (62) och de bidrog med bl.a. fartygsmodeller, målningar, reparbeten, keramik och handarbeten samt foton. Av de bästa tävlingsbidragen sammanställdes en utställning som kunde ses på Helsingfors sjömansklubb den 16.3 – 9.4.2007.

I samband med Kotka Havsdagar arrangerades det traditionella sjömanskulturevenemanget i samarbete med Kotka stads kulturbyrå. En utställning sammanställd av hobbyarbeten och de bästa bilderna från sjöfolkets nordiska fototävling kunde beskådas på Kotka huvudbibliotek.

SSB deltog för tjugonde gången i sjöfolkets nordiska fototävling. Sammanlagt skickades 939 (1025) bilder in till tävlingen. Styrmanselev Allan Kristensen från Danmark vann tävlingen.

För personalen på fartyg som besökte Helsingfors ordnades besök på utställningar och exkursioner.

Beläggningsprocenten för SSB:s fritidslägenheter i Ylläs var 49 (42).

INTERNATIONELLT SAMARBETE

Det nordiska chefsmötet hölls den 11.12 i Köpenhamn. Vid mötet diskuterades utöver det nordiska samarbetet också Internationella Sjömansvälfärdskommitténs (ICSW) och idrottskommitténs verksamhet. Man utsåg de nordiska kandidaterna för de ovan nämnda kommittéernas styrelser.

Internationella Sjömansvälfärdskommittén höll sitt årsmöte i Marseille den 14.2. Centrala frågor på agendan var lägesrapporter om kommitténs olika arbetsprogram och godkän-

nandet av nya projekt.

Internationella Sjömansidrottskommitténs tekniska utskott sammanträdde i Antwerpen den 4-5.12. Vid mötet fastställdes resultaten i de internationella serierna för år 2007 och man fattade beslut om idrottsverksamheten under följande år.

SAMARBETE I HEMLANDET

Sjöfartsseminariet arrangerades i samarbete med Sjömanspensionskassan ombord på m/s Finnmaid den 2-4.10.

Samarbetet med Sjömanspensionskassan inom ramen för TrimMareprojektet för att främja sjöfararnas arbetshälsa fortsatte. Det egentliga förverkligandet uppsköts till följande år.

I arbetsgruppen för samarbete mellan Sjömansservicebyrån och Finlands Sjömanskyrka diskuterade man byggnadsloven för och finansieringen av Helsinki Seafarers Center i Nordsjö

SSB deltog i Meripromoprojektet som startats av Sjöfartsbranschens utbildnings- och forskningscentral och vars syfte är att trygga tillgången på arbetskraft inom sjöfarten.

Sjömansserviceverksamheten stöddes ekonomiskt av Helsingfors, Kotka, Åbo och Kemi.

OMBUDS- OCH KLUBBVERKSAMHET

HELSINGFORS

Ombuden i Helsingfors gjorde 1921 (2047) fartygsbesök inom sitt serviceområde från Borgå till Hangö.

Bibliotek byttes 212 (214) gånger och filmer 589 (590) gånger. I idrotts- och motionsevenemang deltog 1162 (1271) sjöfarare.

För utländska sjöfarare ordnades idrottsevenemang, transporter och rundturer. I samband med fartygsbesöken levererades utländska tidningar och videokassetter och böcker byttes ut på fartygen. För att underlätta sjöfararnas möjligheter att hålla kontakt med hemlandet förmedlades telefonkort och mobiltelefoner utlånades. På fartyg som besökte Helsingfors utlånades bärbara datorer med trådlös internetförbindelse.

På Helsingfors Sjömansklubb stod dato-

rer med internetförbindelse till sjöfararnas disposition kostnadsfritt. De utnyttjades av 2550 sjöfarare. Klubben och motionssalen besöktes av ungefär 16000 (16000) sjöfarare och bastu- och mötesutrymmen reserverades 29 (36) gånger.

Internetpunkterna i Hangö och Ingå utnyttjades av 818 sjöfarare.

Helsingforsombud skötte sjömansserviceuppgifter i Rotterdam 13 – 20.4 och 19 – 30.11.

KOTKA

Ombudet i Kotka gjorde under verksamhetsåret 1465 (1478) fartygsbesök inom sitt serviceområde i Kotka, Fredrikshamn och Lovisa hamnar. Bibliotek byttes 89 (38) gånger och filmpaket 246 (216) gånger. Till utländska fartyg delades ut VHS-filmer som utmönstrats. Transport med SSB:s bil ordnades 26 (31) gånger. I samarbete med Sjömanskyrkan i Fredrikshamn såldes internationella telefonkort.

Med Sjömansservicebyrån bekantade sig 1 (1) grupp sjöfartsstuderande och ett (2) möte hölls.

Sjöfolkets hobbyutställning och de bästa bilderna från den nordiska fototävlingen kunde under Havsdagarna beskådas på Kotka huvudbibliotek där också ett kulturevenemang arrangerades. Utställningen besöktes av 359 (382) gäster.

ÅBO

Inom Åbo serviceområde gjordes 1063 (1265) fartygsbesök. Bibliotek byttes 108 (124) gånger och filmer 332 (374). Transporttjänst fick 179 (220) sjöfarare.

I Åbo arrangerades 19 (22) SSB-kurser, i dem deltog 156 (160) sjöfarare. Sammanlagt 4 (4) studiepaket utlånades.

Motionssalen besöktes av 2788 (3359). I friidrott och bollspel deltog 1364 (1555) och simning 541 (352) sjöfarare. Mepala hade 2449 (2830) besökare.

KONTAKTPERSONER

Kontaktpersonerna gjorde under året 2703 (2113) fartygsbesök. Bibliotek byttes 54 (18) och filmer 103 (57) gånger. Transporttjänst gavs åt 90 (269) sjöfarare. Internetpunkten i Kaskö utnyttjades 789 gånger. SERVICESTATISTIK

FUNKTIONÄRER

HELSINGFORS

verkställande direktör Martti Karlsson, allmänsekreterare Sirpa Kittilä, AV-sekreterare Heli Myllykangas, redaktionssekreterare Pekka Karppanen, ombud Jaakko Aarninsalo, ombud Niklas Peltola, bibliotekssekreterare Milja Nitovuori, byråsekreterare Paula Suhonen, ekonomisekreterare Gerd Grabber, städerska Auli Liukkonen.

KOTKA ombud Risto Nikula

ÅBO ombud Juhani Laine, ombud Juha Toivanen

KONTAKTPERSONER

HANGÖ Jani Hedback

INGÅ Tom Björklöf

KASKÖ Jarmo Nordback

KEMI Pia Vestenius

VILLMANSTRAND Nico Silvast

BRAHESTAD Petri Leskelä

Kostn. sammanlagt Överskott/undersk. av ordinarie verksamh.

Kostn. sammanlagt Överskott/undersk. av ordinarie verksamh.

PLACERINGS-o.FINANSIERINGSVERKS.

PLACERINGS-o.FINANSIERINGSVERKS.

Hyror Ylläs

Hyror

Hyror Slottsgatan 3

Ränteintäkter

Övriga intäkter

Intäkter sammanlagt

Ylläs kostnader

Slottsg. 3 kostnader

Kostn. sammanlagt Översk./undersk. placerings- o. finansverks.

Översk./undersk. före boksl.disp.o. skatter

Slottsg. 3 skatter

Räkenskapsper. översk/undersk.

RAUMO Tero Reingoldt

ULEÅBORG Antti Härö

FÖRVALTNINGEN

REPRESENTANTSKAPET

Sjömansservicebyråns representantskap hade under verksamhetsåret följande medlemmar (suppleanterna inom parentes)

REPRESENTANTER FÖR

ARBETSMINISTERIET

lagstiftningsråd Tarja Kröger (direktör Matti Salmenperä)

REPRESENTANTER FÖR

STATSMAKSTEN

sjösäkerhetschef Paavo Wihuri (sekreteraren för internationella ärenden Ann-Christine Kivelä) arbetsmarknadsjurist Pirkko Janas (konsultativa tjänstemannen Lasse Kiivanen)

REPRESENTANTER FÖR

REDERINäRINGEN

chefen för arbetsvälbefinnande Ulla Häkkinen (direktör Tuomas Nylund)

sjöpersonalchef Outi Byckling (direktör Sixten Norrgrann)

direktör Erkki Kotiranta (direktör Ari Dufvelin)

personalchef Ove Karlsson (personalchef Tiina Robertsson)

personalchef Maria Törnqvist (VD Anders Nordlund)

personalchef Bengt Björkholm (styrelsemedlem Linda Langh)

REPRESENTANTER FÖR

SJÖFARARNA

Manskapet

croupier Lisen Julin-Qvarnström (reparatör Rauno Mutka)

servitris Arja Ahonen (kock Anu Ryökkynen)

funktionär Carita Ojala (barmästare Leif Drockila)

Däcksbefälet

sjökapten Carl-Henrik Järvinen (verksamhetsledare Bo Gyllenberg)

Maskinbefälet

maskinmästare Markku Suni (maskinmästare Harri Piispanen)

Telekommunikationstekniska

radiotelegrafist Hilpas Lemmetty (radiotelegrafist Timo Ojaniemi)

Som ordförande för representantskapet fungerade lagstiftningsråd Tarja Kröger och som viceordförande direktör Matti Salmenperä. Representantskapets ordinarie sammanträde hölls den 23.4. Vid sammanträdet behandlades de i § 4 i förordningen om service och studieverksamhet för sjömän (846/72) nämnda ärendena, budgeten samt övriga ärenden som enligt lagen hör till representantskapet.

STYRELSEN

Sjömansservicebyråns styrelse hade år 2007 följande sammansättning (suppleanterna inom parentes)

REPRESENTANT FÖR

ARBETSMINISTERIET

regeringsråd Esa Lonka (regeringsråd Raila Kangasperko)

REPRESENTANTER FÖR

REDERINäRINGEN

juridiska ombudet Minna Etu-Seppälä Finlands Rederiförening (ombud Tero Jokilehto)

arbetsmarknadsombudsman Kimo Kostiainen, Ålands Redarförening (sjöfartskonsult Kim Wasström)

REPRESENTANTER FÖR

MANSKAPET

förbundssekreterare Pekka Teräväinen, Finlands Sjömans-Union (funktionär Satu Silta)

REVISIONSBERÄTTELSE

Till Sjömanservicebyråns representantskaps egentliga möte

REPRESENTANTER FÖR BEFäLET

sjökapten Veikko Engren, Finlands Skeppsbefälsförbund (sjökapten Pekka Partanen) elmästare Pekka Savikko, Finlands Maskinbefälsförbund (ombud Ritva Lähdesmäki) organisationssekreterare Bertel Österlund, Finlands Telekommunikationstekniska (verksamhetsledare Heikki Santala)

REPRESENTANT FÖR FINLANDS

SJÖMANSKYRKA RF generalsekreterare Sakari Lehmuskallio

Som ordförande för styrelsen fungerade regeringsrådet Esa Lonka och som viceorförande regeringsrådet Raila Kangasperko. Under verksamhetsåret sammanträdde styrelsen fyra gånger.

Sjömansservicebyråns namn tecknades av Esa Lonka och Martti Karlsson tilsammans eller någondera av dem tillsammans med styrelsemedlemmarna Pekka Teräväinen eller Minna Etu-Seppälä eller byråns AV-sekreterare Heli Myllykangas.

Som revisorer har fungerat revisionsbyrån KPMG Oy Ab med Heidi Vierros som ansvarig och hennes personliga suppleant Outi Hieta CGR. Som andra revisor fungerade ledande jurist Hannu Makkonen med Sakari Savio som suppleant. Sjömansservicebyråns ekonomiska ställning framgår av närslutna balans- och resultaträkning.

Helsingfors den 26 februari 2008

Vi har granskat Sjömansservicebyråns bokföring, bokslut, verksamhetsberättelse och förvaltning för räkenskapsperioden 1.1-31.12.2007. Verksamhetsberättelsen och bokslutet, som avgetts av styrelsen och verksamhetsledaren, omfattar resultaträkning, balansräkning och noter till bokslutet. Efter utförd granskning avger vi vårt utlåtande om bokslutet, verksamhetsberättelsen och förvaltningen.

Granskningen har utförts enligt god revisionssed. Bokföringen, de tillämpade redovisningsprinciperna innehållet i bokslutet och verksamhetsberättelsen sam bokslutspresentationen har härvid granskats i tillräcklig omfattning för att konstatera att bokslutet och verksamhetsberättelsen inte innehåller väsentliga fel eller brister. Vid granskningen av förvaltningen har vi utrett huruvida styrelsens medlemmar och verksamhetsledaren handhaft förvaltningen av Sjömansservicebyråns angelägenheter i enlighet med Sjömansservicebyråns stadganden.

Enligt vår mening har bokslutet och verksamhetsberättelsen upprättats enligt bokföringslagen och övriga stadganden och bestämmelser om hur dessa skall upprättas. Bokslutet och verksamhetsberättelsen, som är förenlig med bokslutet, ger på sätt som avses i bokföringslagen riktiga och tillräckliga uppgifter om resultatet av Sjömansservicebyråns verksamhet och dess ekonomiska ställning. Bokslutet kan fastställas och styrelsens medlemmar och verksamhetsledaren beviljas ansvarsfrihet för den av oss granskade räkenskapsperioden.

Helsingfors 27.2.2008

Heidi Vierros

CGR

Hannu Makkonen

Viisi kuuta Vuosaareen

Helsingin uusi satama valmistuu vauhdilla. Vuosaareen johtava meriväylä esiteltiin Finnlinesin, Merenkulkulaitoksen ja Helsingin Sataman isännöimässä tilaisuudessa. Helsingin johtava satamaoperaattori Finnsteve puolestaan on jo tehnyt tarkat suunnitelmat toimintojen muuttamiseksi Sompasaaresta ja Länsisatamasta.

- Ensimmäinen uusista nostureista saapuu proomulla toukokuussa, Finnsteven Länsisataman tuotantopäällikkö Olli Pulli kertoo.

Yhtiö tilasi yhteensä neljä uutta, 65 tonnin nosturia, jotka ovat valmiina Vuosaaren satamassa elokuussa. Nykyisissä satamissa olevan kaluston muutto Vuosaareen tapahtuu marraskuun lopulla.

- Toimintaa tulee olemaan muutaman viikon ajan sekä vanhoissa, että uudessa satamassa, Olli Pulli toteaa.

Muutto on suuri prosessi. Sompasaaren ja Länsisataman kalustoa siirretään merikuljetuksina muun muassa Finnlinesin, Meriauran ja Alfons Håkansin köleillä. On kaavailtu, että ensimmäinen Finnsteven laiva olisi Vuosaaren satamassa operoitavana 24.11. maanantaina. Tavoitteena on vanhojen satamien toiminnan lopettaminen vuoden 2008 loppuun mennessä

Terminaaleja ja toimitiloja

Pelkästään Finnsteven tarvitsemien tilojen rakentaminen Vuosaareen on mittava projekti. Eri puolille satamaa on valmistumassa työ- ja tuotantotilaa sekä terminaaleja. Hallinto, asiakaspalvelu ja ATK-osasto asettuvat korkeaan Gatehouse –rakennukseen, jonka lähelle myös Mepan ja Merimieskirkon klubi valmistuu. Finnsteven henkilökunnan sosiaalitilat sijoittuvat sataman koillisnurkkaan, mistä 13 metriä korkea meluaita,”The Sunrise Wall”, alkaa.

Oma haasteensa on konttien säilytys. Venäjälle transitokuljetuksina menevät viinikontit tarvitsevat lämmintä säilytystilaa. Nyt myös sahatavaran määrä on nousussa. Ulkokentille kontteja tullaan pinoamaan lukeilla kolmea päällekkäin. Maa-alue asettaa omat rajoituksensa. Olli Pulli ja projektipäällikkö Paavo Mäntylä kertovat, että kaupungin kanssa on jo käyty

neuvotteluja muutaman lisäkaistaleen vuokraamisesta.

Liikkuminen luvanvaraista

Vuosaareen rakennetaan uusi Hansaterminaali Saksan matkustajaliikennettä varten. Finnsteven kilpailijoista uuteen satamaan tulevat myös Multilink ja Steveco. Merenkulkijoiden liikkuminen portilta laivaan ja takaisin tapahtuu pikkubusseilla. Ajolupia satama-alueelle annetaan hyvin rajoitetusti kuten huolto- ja bunkrausliikennettä varten.

Jalankulku ja polkupyörällä ajo ovat myös kiellettyjä turvallisuussyistä. Satamaoperointi on käynnissä vuorokauden ympäri. Ylimääräinen liikenne hidastaa sataman omaa toimintaa ja saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen työsuojelumääräysten mukaisesti olisi vaatinut useita hehtaareja tilaa muutenkin rajallisesta maaalueesta.

Meriväylä valmiina

Vuosaaren satamaan johtava meriväylä on 32 kilometriä pitkä ja se alkaa Helsingin majakalta. Väylän turvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Väylän merkinnässä on käytetty sekä kiinteitä että kelluvia turvalaitteita. Matalassa vedessä ja sirpaleisten saarien välitse kulkevan väylän rakentamisen yhteydessä ruopattiin meren pohjaa 700.000 kuutiometriä. Väylän rakentamisen kokonaiskustannukset olivat noin 11 miljoonaa euroa. Väylä on mitoitettu nykyisin tiedossa oleville liikennemäärille ja alustyypeille, mutta jos liikenne tai aluskoko kasvaa voidaan väylääkin edelleen tehostaa.

Meriväylän minimileveys on 200 metriä ja haraussyvyys eli varmistettu vesisyvyys on 12,5 metriä. Ulommalla osuudella väylän haraussyvyys on 13,0 metriä. Syvyys

vastaa 11,0 metrin ohjeellista kulkusyvyyttä. Väylä on kaksikaistainen lukuun ottamatta noin 8 kilometrin osuutta, jonka puoliväliin tulee ankkurointialue kohtaamispaikaksi. Yksikaistaisella osuudella 25 metriä kapeammat alukset voivat kohdata toisensa.

Vilkasta liikennettä odotettavissa

Väylästä muodostuu Suomen vilkkaimmin liikennöityjä kauppamerenkulun väyliä sen jälkeen, kun liikenne Helsingin nykyisistä tavarasatamista siirtyy Vuosaareen.

- Jopa neljännes Suomen ulkomaankaupan arvosta tulee liikkumaan Vuosaaren meriväylää pitkin, totesi meriliikenteen ohjauksen johtaja Matti Aaltonen uuden

väylän esittelytilaisuudessa. Vuosaaren satamaan saapuvaa ja lähtevää alusliikennettä ohjataan Merenkulkulaitoksen Suomenlahden meriliikennekeskuksesta. Väylällä on runsaasti telemaattisia järjestelmiä, jotka välittävät tietoa mm. alueen liikenteestä ja väylien sekä turvalaitteiden kunnosta. Alusliikenteen ohjaus- ja valvontajärjestelmää on testattu jo ennen väylän käyttöön ottoa mm. simulaattoreilla, jotta liikenteen turvallisuus ja sujuvuus voidaan varmistaa. Tähän valmistelutyöhön ovat osallistuneet sekä väylän tulevat käyttäjät että merenkulku- ja satamaviranomaiset.

PK

Lähteet: Finnsteve, MKL, Helsingin Satama

Enligt produktionschef Olli Pulli kan Finnsteve hantera upp till 600 000 containrar per år i Nordsjö.

Fem månader till Nordsjö

- Den första av de nya lyftkranarna anländer med pråm i maj, berättar Olli Pulli, produktionschef på Finnsteve i Västra hamnen.

Bolaget beställde sammanlagt fyra nya 65 tons lyftkranar, som skall stå färdiga i Nordsjö hamn i augusti. Utrustningen flyttas från de nuvarande hamnarna till Nordsjö i slutet av november.

- Under några veckors tid kommer verksamheten att pågå både i de gamla hamnarna och den nya, konstaterar Olli Pulli.

Flyttningen är en stor process. Utrustningen från Sumparen och Västra hamnen transporteras sjöledes på bl.a. Finnlines, Meriauras och Alfons Håkans kölar. Man har beräknat att Finnsteve skall kunna operera den första båten i hamnen måndagen den 24.11. Målsättningen är att verksamheten i de gamla hamnarna skall vara avslutad vid utgången av år 2008.

Terminaler och lokaliteter

Enbart att bygga de lokaliteter Finnsteve behöver i Nordsjö är ett omfattande projekt. På olika håll i hamnen byggs arbets- och produktionsutrymmen och terminaler. Administration, kundservice och ADB-avdelning inryms i en hög byggnad, Gatehouse, i vars närhet också SSB:s och Sjömanskyrkans klubb byggs. För Finnsteves personal inreds socialutrymmen i nordöstra hörnet av hamnen, där det 13 meter höga bullerplanket ”The Sunrise Wall” börjar. Förvaringen av containrar är en utmaning i sig. Containrar som innehåller vin, i transitotrafik på

Arbetena med den nya hamnen i Helsingfors går i rask takt. Finnlines, Sjöfartsverket och Helsingfors Hamn stod värd för ett informationsmöte där farleden till Nordsjö presenterades. Finnsteve, den ledande hamnoperatören i Helsingfors, har redan gjort upp ingående planer för hur verksamheterna flyttas från Sumparen och Västra hamnen

väg till Ryssland, kräver lagring i uppvärmda utrymmen. Nu ökar också mängden sågat virke. På fälten utomhus kommer man att med hjälp av grensletruckar kunna stapla tre containrar på varandra. Markområdets areal medför vissa begränsningar. Olli Pulli och projektchef Paavo Mäntylä berättar att man redan inlett underhandlingar med staden om att hyra tilläggsmark.

Vistelse på området kräver tillstånd

I Nordsjö byggs en ny Hansaterminal för passagerartrafiken på Tyskland. Av Finnsteves konkurrenter etablerar sig också Multilink och Steveco i den nya hamnen. Sjöfararna transporteras från fartyget till porten och tillbaks med minibussar. Ett mycket begränsat antal tillstånd beviljas för att köra inom hamnområdet, närmast för service- och bunkringstrafik.

Av säkerhetsskäl är det också förbjudet att röra sig till fots eller på cykel. Hamnoperationer pågår dygnet runt. Överflödig trafik bromsar hamnens egen verksamhet och kan medföra risk för olyckor. Att bygga sådana leder för lätt trafik, som skulle uppfylla ar-

betsskyddsbestämmelserna, skulle ha krävt ytterligare flera hektars utrymme på det redan nu knappa markområdet.

Farleden är färdig

Farleden till Nordsjö hamn är 32 kilometer lång och den börjar vid Helsingfors fyr. Man har fäst särskild uppmärksamhet vid säkerheten. För att märka ut farleden har man använt både fasta linjemärken och flytande säkerhetsanordningar. Vid byggandet av farleden genom grunda vatten mellan små skär och holmar, muddrades sammanlagt 700 000 kubikmeter massa från havets botten. Kostnaderna för farledens byggande steg till ungefär 11 miljoner euro. Farleden är byggd utgående från nu kända trafikvolymer och fartygstyper, men om trafiken ökar eller fartygen blir större kan också farledens användning ytterligare effektiveras. Farledens minimibredd är 200 meter och ramdjupet, d.v.s. det säkrade minimidjupet, är 12,5 meter.

I den yttre delen av farleden är ramdjupet 13,0 meter. Djupet motsvarar 11,0 meters normativt djupgående. Farleden är dubbelriktad, med undantag för

ett avsnitt på ungefär 8 kilometer. Mitt på sträckan anläggs ett förankringsområde som mötesplats. På det enkelriktade området kan fartyg som är smalare än 25 meter mötas.

Livlig trafik är att vänta

Då trafiken från de nuvarande godshamnarna i Helsingfors flyttar över till Nordsjö, blir farleden den livligast trafikerade handelssjöfartsfarleden i Finland.

- Rentav en fjärdedel av värdet av Finlands utrikeshandel kommer att trafikera längs farleden till Nordsjö, konstaterade direktören för sjötrafikledningen Matti Aaltonen vid presentationen av den nya farleden.

Fartygstrafiken till och från Nordsjö hamn dirigeras från Sjöfartsverkets trafikcentral för Finska viken. På farleden finns ett stort antal telematiska system som för förmedlar information bl.a. om trafiken på området och farledens och säkerhetsanordningarnas funktionsduglighet. Informationssystemet med vars hjälp fartygstrafiken dirigeras och övervakas har man testat redan innan farleden tas i bruk bl.a. med simulatorer, för att kunna trygga trafikens säkerhet och smidighet. I det här förberedande arbetet har både farledens kommande användare liksom sjöfarts- och hamnmyndigheterna deltagit.

PK

Källor: Finnsteve, Sjöfartsverket, Helsingfors Hamn

Direktör Matti Aaltonen från Sjöfartsverket berättade om den nya farleden.

Projektchefen Paavo Mäntylä från Finnsteve berättade om den nya hamnens lyftkranar och flyttningsarbeten.

Loppuvuonna valmistuvassa satamassa on toukokuussa täysi touhu päällä. Helsinki Seafarers´ Centren työmaalla vasaran pauke hiljeni hetkeksi, kun kutsuvierasjoukko juhlisti tapahtumaa.

Aurinkoisessa kevätsäässä järjestetyssä tilaisuudessa puhuivat sosiaalineuvos Antti Lemmetyinen ja Merimiespalvelutoimiston hallituksen puheenjohtaja Esa Lonka. Perinteen mukaan peruskiven sisään muurattiin lieriö, johon laitettiin kolikoita, ohjelma ja luettelo tapahtuman läsnäolijoista sekä lehtiä.

Laastia heittivät puhujien lisäksi satamajohtaja Heikki Nissinen, Timo Sahi Helsingin Seurakuntayhtymästä ja Arto Mäenmaa Jenny ja Antti Wihurin rahastosta. Tilaisuuden päätteeksi Merimieskirkon pääsihteeri Sakari Lehmuskallio siunasi rakennuksen, sen käyttäjät, tekijät ja toimijat. Martti Vesala kajautti vielä ilmoille komean fanfaarin trumpetillaan, ja arkkitehti Pentti Kareoja esitteli rakennuksen pienoismallia työmaakopilla. Merimieskeskus valmistuu joulukuussa ja edistymistä seurataan Mepan nettisivuilla ja Vapaavahdissa.

Arkkitehti Pentti Kareoja on suunnitellut rakennuksen ja tehnyt pienoismallin.

Miniatyrmodell av sjömanscentret.

I maj var det full fart på verksamheten i hamnen som blir färdig i slutet av året. Hammarslagen på Helsinki Seafarers Centres arbetsplats tystnade för en stund då de inbjudna gästernas skara hedrade förrättningen med sin närvaro.

Vid evenemanget som gick av stapeln i soligt vårväder höll socialrådet Antti Lemmetyinen och Sjömansservicebyråns styrelseordförande Esa Lonka tal. Enligt traditionen murade man in en cylinder innehållande mynt, evenemangets program, en förteckning över de närvarande och tidningar.

Utöver talarna svingades mursleven av hamnkapten Heikki Nissinen, Helsingfors kyrkliga samfällighets representant Timo Sahi och Arto Mäenmaa från Jenny och Antti Wihuris fond. Till slut välsignade Sjömanskyrkans generalsekreterare Sakari Lehmuskallio byggnaden, dess användare, byggare och operatörer. Martti Vesala blåste ännu en ståtlig fanfar på trumpet, och arkitekten Pentti Kareoja presenterade en miniatyrmodell av byggnaden.

Sjömanscentret blir färdigt i december och man kan följa med hur projektet framskrider på SSB:s hemsidor och i Frivakt.

Esam Lonka aloittaa muuraustyöt. Antti Lemmetyinen och Esa Lonka murar.

Jaakko Laasio lataa lieriötä, taustalla GateHouse. Jaakko Laasio fyller cylindern.

Reijo Lindeborg –syvien merten mies

Nykyisin harvemmin Suomen lipun alla seilaava merikarhu on kokenut taifuunit, hurrikaanit, laivapalot ja merirosvot. Jos vastakirja olisi vielä käytössä, täyttyisi niistä useampi kenkälaatikko.

Viimeksi Rider Joy –nimisen 5.800 tonnisen kappaletavara-aluksen päällikkönä toiminut Lindeborg sai ensituntuman ammattiinsa jo vuonna 1953.

- Isäni oli kipparina SS Kotkassa, joka oli tuolloin Suomen suurin laiva, muistelee matkalla mukana ollut Reijo.

Lindeborgit omistivat myöhemmin itse 750 tonnin kuivarahtialuksen, mutta varsinaisesti Reijo lähti merille vuonna 1962. Laiva oli AL:n Araguaya ja reitti Suomi - Etelä-Amerikka. Reijo seilasi täkillä ja meni vuonna 1968 perämiesluokalle Maarianhaminaan. Opiskelu jatkui vuosikymmen myöhemmin Turun ruotsinkielisessä merenkulkuopistossa, mistä Lindeborg valmistui merikapteeniksi vuonna 1980.

Uran alku Suomen lipun alla

Monet suomalaisvarustamot tulivat Reijolle tutuiksi reilun parin vuosikymmenen ajalta. EteläSuomen Laiva, Henry Nielsen, Wihuri, Ilmari Tuuli, Algot ja Sally vilahtavat miehen kertomuksissa. Tuon ajan laivat saattavat olla monelle nykymerimiehelle jo esihistoriaa.

- Muistan elävästi yhden Sallyn pasiseerin, joka oli myyty SaudiArabiaan. Olimme neljä ja puoli kuukautta Suezin redillä neljänkymmenen arabin kanssa, kertaa Lindeborg omia ja kymmenen muun suomalaismerimiehen kokemuksia.

Villin linjan miehenä Reijo viihtyi Nielsenillä. Monsun ja Sevilla-sarjan bulkkerit kuten Altano ja Caldereta tuli käytyä läpi monen muun ohella.

Pikkuhiljaa ulkomaisiin

1980-luvun alussa suomalainen redari ja ulkomainen lippu oli-

vat vielä harvinainen yhdistelmä Suomen Pankin sääntöjen takia. Poikkeuksiakin oli ja niissä seilasi suomalaisia. Joukossa oli myös Lindeborg, kuinkas muuten.

- Vaasalaisten Grez purjehti Singaporen ja Liberian lippujen alla. Siellä sai myös kosketuspintaa sekamiehistöön, Reijo kertoo

Varsin pian laivojen ulosliputus yleistyi, ja Reijokin seilasi monessa suomalaisessa mukavuuslippulaivassa. Alussa laivoissa oli vielä suomalaismiehistö. Vähitellen alkoi tulla ulkomaisia merimiehiä mukaan. Lindeborgin mukaan tyypillinen tilanne oli Neo Palmirassa, jossa oli suomalainen päällystö ja filippiiniläinen miehistö. Oli hankittava ulkomaisia pätevyyskirjoja, mikä avasi mahdollisuuksia uusille työmarkkinoille.

Kansallisuuksien kirjoa

Lindeborg on merimiesuransa aikana käynyt 68 maassa Australia ja Uusi Seelanti mukaan lukien.

- Jenkeissä olen käynyt lähes joka satamassa, Reijo toteaa Laskemme lippuvaltioita Reijon seilauslistasta, joka voisi pituudeltaan olla jonkun pienen maan alusrekisteri. Laivojen kansallisuuksia löytyy yksitoista. Lindeborg voisi laskea seilauskavereiden kansallisuuksia vaikka nukkumaan mennessä, mutta taitaisi uni tulla ennen kuin pääsisi loppuun.

- Jo pelkästään Salenin Bolerossa oli 17 eri kansallisuutta, muistelee Reijo ruotsalaista jääpaattia.

Miehellä riittää kerrottavaa eri maiden merimiesten tavoista ja tottumuksista. Eräässä laivassa oli täysin kielitaidoton kiinalaisporukka. Förstinä toiminut Reijo ja englantilaiskippari yrittivät saada sanomaa perille piirrosten ja elekielen avulla. Laivan 70-vuotias konepäällikkö osasi vähän englantia ja toimi pahimmissa tapauksissa tulkkina.

Kerran Reijo seilasi kolmen li-

Lindeborg on käynyt 68 eri maassa laivalla. Under sin sjömansbana har Reijo Lindeborg besökt 68 länder.

byalaisesta vankilasta vapautuneen maltalaisen kanssa. Miehet selvittelivät omia ja laivatovereiden väliä puukoilla. Tapansa kaikilla, oma lukunsa olivat pienen Tyynenmeren saaren Kiribatin asukit.

- Kiribatilaiset olivat luonnonlapsia, heille raha ei merkinnyt juuri mitään. He istuivat vapaa-ajalla pitkään mietiskelemässä, mutta tekivät vuorostaan ahkerasti töitä.

Ruokatottumuksia moneen makuun

Ulkomaisissa laivoissa Reijo ei ole kokenut sellaisia kulinaarisia nautintoja, että lisäkiloja olisi kertynyt vyötärölle. Hengissä on kuitenkin selvitty.

- Kiinalaisten kanssa tuli usein syötyä ruokaa, jonka koostumus oli täydellisesti hämärän peitossa, Reijo naureskelee.

Useimmiten ruokalistalla oli kuitenkin ” Rice and chicken”, joskus ”Chicken and rice”. Kiinalaisille uusi vuosi oli suuri juhla. Silloin syötiin ja juotiin hyvin. Muuten ei alkoholia käytetty.

Kiinalaiset käyttivät paljon kuivatusmenetelmää eri ruokien kypsyttämisessä. Kala, liha ja pienet mustekalat nautittiin kuivattuina. Eiekset kuivattiin roikottamalla hytin ikkunasta. Filippiiniläisten suuri herkku oli puolestaan

”ballot -muna”. Reijon mukaan se oli parempi syödä silmät kiinni. Maku oli sama kuin kovaksikeitetyssä kananmunassa.

Myrskyä ja merirosvoja

Tällaisella merimailimäärällä ei voi olla törmäämättä vaaroihin. Reijolla on kokemusta Islannin ja Portugalin väliä seilanneesta 749 tonnin coasterista, 150.000 tonnin bulkkeresita, offshorealuksista ja suurista kalapaateista. Paras palkka oli amerikkalaisessa ”yhden tähden jenkissä”, joka oli suuri LASH -alus. Enimmäkseen hän on ollut bulk- ja tankkilaivoissa.

- Malakansalmessa rosvot tulivat torpedoveneen näköisellä rakkineella. Sytytimme kansivalot, ja huudatimme sumutorvea. Näimme tutkasta, että menivät sitten toiseen laivaan, Lindeborg muistelee.

Reijon ollessa Neo Palmirassa hyökkäsi laivalle joukko indonesialaisia puukkomiehiä. Oma porukka sai ajettua heidät pois.

Reijon uralle on sattunut vakava laivapalo. Maltalainen 7.000 -tonninen kuivarahtialus syttyi tuleen Pohjanmerellä. Tuli saatiin sammumaan, ja laiva hinattiin Saksaan. Isolla bulkkerilla taas törmättiin jättiläisaaltoihin Tyynel-

lä merellä. Muutama kova myrsky on syöpynyt miehen mieliin.

- Olimme singaporelaisen Aragracen kanssa Etelä-Kiinan merellä, kun taifuuni meni yli, ja olimme parikymmentä minuuttia myrskyn silmässä, Reijo kertoo.

Taifuunin silmässä tuuli tyyntyi, mutta aallokko pysyi hurjana. Silmän mentyä yli alkoi myrsky uudelleen ja aiheutti muun muassa kymmenen kontin huuhtoutumisen mereen. Monta kertaa on myrsky aiheuttanut vaurioita rakenteisiin, kun Lindeborg on ollut laivalla.

Töitä löytyy, kun hakee

Lindeborg on ollut vielä satunnaisesti myös suomalaisvarustamoissa, kuten Husellilla ja Engshipilla. 2000 –luvun puolivälin paikkeilla tuli työttömyysjakso. Reijo hyödynsi sen käymällä Mepan ATKkursseja.

- Täytin lukuisia hakemuskaavakkeita netissä, ja samalla ”kyttäsin jobia”, Reijo kertoo.

Viime aikoina töitä on ollut säännöllisesti tutuissa keskieurooppalaisissa varustamoissa. Miehen nimi on muutamassa rekrytointiportaalissa, ja yhteydenottoja tulee silloin tällöin. Jobia riittää.

Reijo Lindeborg –en djuphavsseglare

Allt färre sjöbjörnar som seglar under finsk flagg har upplevt tyfoner, tropiska cykloner, brand ombord och sjörövare. Om sjömansmotboken ännu skulle vara i användning, skulle de fylla flera skolådor.

Lindeborg, som senast varit befälhavare på ett styckegodsfraktfartyg på 5800 ton, med namnet Rider Joy, kom i beröring med yrket redan år 1953.

- Min far var skeppare på SS Kotka, som på sin tid var Finlands största fartyg, minns Reijo, som varit med ombord.

Lindeborgarna ägde senare ett torrlastfartyg på 750 ton, men Reijo gick egentligen till sjöss först 1962. Fartyget var Amerikalinjens Araguaya och rutten FinlandSydamerika. Reijo seglade på däck och började år 1968 på styrmansklassen i Mariehamn. Han fortsatte studierna tio år senare i Åbo Navigationsinstitut, varifrån Lindeborg utexaminerades som sjökapten år 1980.

Sjömansbanan började under finsk flagg

Under ett par årtionden blev de finska rederierna bekanta för Reijo. Namn som Etelä- Suomen Laiva, Henry Nielsen, Wihuri,

Ilmari Tuuli, Algot och Sally återkommer ständigt i mannens berättelser. Den tidens fartyg är för mången sjöman idag redan förhistoria.

- Jag minns som i går en av Sallys passagerarfartyg, som var sålt till Saudi-Arabien. Vi låg fyra och en halv månad på redden i Suez med fyrtio araber, berättar Lindeborg om sina erfarenheter tillsammans med tio andra finländska sjömän.

Som en ”vilda linjens” man trivdes Reijo på Nielsen. Bekanta blev Monsun och Sevilla-seriens bulkfartyg som Altano och Caldereta och många andra.

Småningom under utländska

I början av 1980-talet var kombinationen finländsk redare och utländsk flagg ännu sällsynt, på grund av Finlands Banks regler. Undantag fanns också och på fartygen seglade finländare. Och en av dem var naturligtvis Lindeborg.

- Vasaägda Grez seglade under Singapores och Liberias flagg. På den kom man också i kontakt med blandbesättning, berättar Reijo.

Rätt snart blev utflaggning allmännare och också Reijo seglade på många finska fartyg under bekvämlighetsflagg. I början var besättningen ännu finländsk. Småningom kom det utländska sjömän med. Enligt Lindeborg var situationen på Neo Palmira typisk, befälet var finländskt och manskapet filippinskt. Man var tvungen att skaffa utländska behörighetsbrev som öppnade dörren till nya arbetsmarknader.

Nationaliteternas brokiga mångfald

Under sin sjömansbana har Lindeborg besökt 68 länder, Australien och Nya Zeeland medräknade.

- I USA har jag besökt nästan varje hamn, konstaterar Reijo.

Vi räknar flaggnationer i Reijos seglingslista som till sin längd kunde var en mindre nations fartygsregister. Fartygens nationa-

Salenin jääpaatilla oli 17 eri kansallisuutta.

liteter är elva. Lindeborg kunde räkna upp seglingskamraternas nationaliteter ända till sängdags, men troligen hinner han somna innan han kommer till slut.

- Enbart på Saléns Bolero var nationaliteterna 17, minns Reijo om det svenska kylfartyget.

Han kan berätta mycket om sjömännen från olika länder och om deras vanor. På ett fartyg fanns en kinesisk besättning som var helt språkokunnig. Reijo, som förste styrman, och den engelska skepparen försökte rita och gestikulera för att göra sig förstådda. Fartygets 70-årige maskinchef kunde litet engelska och kunde i nödfall fungera som tolk.

En gång seglade Reijo med tre malteser som blivit frigivna från ett fängelse i Libyen. Männen klarade upp sina mellanhavanden sinsemellan och med det övriga manskapet med knivar. Alla har ju sina vanor, ett kapitel för sig var invånarna på den lilla ön Kiribati i Stilla havet.

Människorna från Kiribati var naturbarn, pengar betydde nästan ingenting för dem. Under fritiden satt de långa stunder och mediterade, men de arbetade flitigt.

Olika matvanor

På de utländska båtarna har Reijo inte ägnat sig åt sådana kulinariska njutningar som skulle ha samlat sig som kilon kring midjan. Men vid liv har han hållit sig. - Med kineserna åt man nog mången gång mat, vars innehåll var helt dolt i dunkel, skrattar Reijo.

Oftast stod ändå ”Rice and Chicken” på menyn, ibland var det ”Chicken and rice”. För kineserna var nyåret en stor högtid. Då åt man och drack gott. Annars använde man inte alkohol. Kineserna använde ofta torkning då de tillredde olika maträtter. Fisk, kött och små bläckfiskar åts torkade. Råvarorna torkade hängande i hytternas fönster. Filippinernas stora läckerhet var igen ”ballot-ägg. Reijo tycker att det var bäst att äta dem med slutna ögon. Smaken påminde mest om hårdkokta ägg.

Stormar och sjörövare

Under så många sjömils resor kan man inte undgå att möta faror. Reijo har erfarenhet både av en coaster på 749 ton som

seglade mellan Island och Portugal, av en bulker på 150 000 ton, av offshore-fartyg och stora fiskebåtar. Bäst var lönen på ett amerikanskt ”enstjärnigt fartyg”, som var ett stor LASH-fartyg. Mest har han seglat på bulk- och tankfartyg.

- I Malackasundet kom rövarna med en farkost som liknade en torpedbåt. Vi tände strålkastarna på däck och signalerade med mistluren. Vi såg sedan i radaren att de styrde mot ett annat fartyg, minns Lindeborg.

Då Reijo var på Neo Palmira anföll ett gäng indonesier beväpnade med knivar. Besättningen lyckades med egna krafter köra bort dem.

Under Reijos tid till sjöss har han råkat ut för en allvarlig brand ombord. Ett maltesiskt torrlastfartyg på 7000 ton fattade eld på Nordsjön. Vi fick elden släckt och båten bogserades till Tyskland. På Stilla havet mötte vi jättestora vågor med ett bulkfartyg. Några svåra stormar har inetsats i hans sinne.

- Vi var på Sydkinesiska havet med singaporianska Aragrace, då tyfonen gick över oss, och vi var ungefär tjugo minuter i stormens öga, berättar Reijo.

I tyfonens öga var det stiltje, men sjögången var hård. Då lugnet gick över började stormen på nytt och sköljde bland annat tio containrar över bord. Många gånger har skrovet fått skador av stormen då Reijo varit ombord.

Det finns jobb för den som söker

Lindeborg har ibland ännu sporadiskt jobbat hos finländska rederier liksom Husell och Engship. I mitten av 2000-talet kom en längre tid av arbetslöshet. Reijo utnyttjade tiden till att gå på SSB:s ADB-kurser.

- Jag fyllde i otaliga ansökningsblanketter i Internet, och samtidigt höll jag utkik efter jobb, berättar Reijo.

Under de senaste tiderna har jag regelbundet haft jobb på bekanta mellaneuropeiska rederier. Han har sitt namn i några rekryteringsportaler, och allt emellan blir han kontaktad. Arbetet räcker till. PK

Kirjan ja Ruusun Päivää

vietettiin toukokuun alussa

Vuonna 1995 Unesco julisti sen Maailman kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi. ”Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina”, sen julistus kuului.

Juhlapäivää ei vietetä enää kaikkialla huhtikuussa, vaan monet maat ovat sovittaneet päivän itselleen sopivaan ajankohtaan. Suomessa siirryttiin viettämään päivää toukokuussa sääolosuhteiden takia. Helsingissä kirjakaupat järjestivät omat ohjelmansa ja Kampin Narikkatorilla oli päätapahtuma.

Politiikasta pois jäänyt K IRSI PIHA esitteli kirjaansa Medicien naapurissa.

Nojatuolimatkailijalle mukavia Italian tunnelmia ja matkaa suunnittelevalle oivia vinkkejä italialaisesta elämästä tarjoillaan pieninä kertomuksina.

Kirsi Pihan perhe ihastui Italiaan jo 12- vuotta sitten ja he hankkivat talon Keski-Italiasta neljä vuotta sitten. Vanha talo oli puoliksi palanut ja tästä alkoi remontointiurakka kaikkine kommelluksineen.

Kirjassa tutustutaan aikatauluttomiin italialaisiin, naapureihin ja uteliaaseen, mutta avoimeen elämäntapaan. Italialaiset voivat suhtautua kevytmielisesti kaikkeen muuhun, paitsi ruokaan ja perhesuhteisiin.

Ennen Italiaan matkustamista on hyvä lukea tämä kirja, jotta osaa tilata oikeaa kahvia oikeaan aikaan sekä tietää milloin on tervetullut paikalliseen ravintolaan.

Temperamenttinen Piha tuo kirjaan suomalaisen perspektiivin ja näin kirja erottuu edukseen matkakirja tarjonnasta. Paitsi käyttökelpoinen matkaopas se on myös hauska ja viihdyttävä lukukokemus.

ILKKA KYLäVAARA saapui paikalle ryppyisessä beigessä poplarissa ja kasvot tietysti peruslu-

Kirjan ja ruusun päivän perinne, jossa mies lahjoittaa naiselle punaisen ruusun ja nainen lahjoittaa miehelle kirjan juontaa juurensa keskiaikaiseen taruun Katalonian suojelupyhimyksestä Pyhästä Yrjöstä. Pyhän Yrjön päivää 23 huhtikuuta on juhlittu Kataloniassa ja muualla Euroopassa keskiajalta lähtien. Nykyisin vietettävän Kirjan ja ruusun päivän alkuperä on vuodelta 1926.

kemilla. Kylävaaran uusin kirja Mies joka rakasti naisia, ja piti siitä! kertoo Ilari Nylanderista. Haastattelijan kysymykseen onko kertomus omaelämänkerta Kylävaara vastaa, että hän on huono keksimään juonia…?

Nylander eli kaksi vuotta raittiina Hangossa, kirjoitti kirjan ja seurusteli lukuisten naisten kanssa.

Kirja ei ole mitenkään pornograafinen, kertoo kirjailija, koska silloinhan ajatukset olisivat menneet jonnekin muualle kuin kynään.

Nylander lähettää valmistuneen kirjansa kaikille entisille naisilleen

ja odottaa kiihkeästi palautetta. Aikaa kuluu, mutta vain viisi naista ilmoittaa loukkaantuneensa tekstistä ja yksi nainen kertoo antavansa anteeksi.

Täytyy vaan yksin odotella lisää anteeksiantoja ja mitäpä muuta mies voisi toivoa, kuin käytettyä Mazdaa, R-kioskia ja päivittäistä Kenoa.

H ANNU Mä KEL ä N uusin kirja Elävät kuolleet sai alkunsa rikos arkistosta löytyneestä kuvasta, joka alkoi kiinnostaa kirjailijaa. Valokuva oli 1920- luvulta suomalaisesta kodista ja tästä alkoi tutkimustyö kuvan sisällöstä.

Mäkelä kertoi vaimolleen, että tästä kuvasta hän tekee kirjan.

Teos kertoo Helsingin Kalliossa asuneesta pariskunnasta, Matildasta, joka oli kutoja sekä sekatyömies Yrjöstä.

Tapahtuma sijoittuu kieltolain aikaan 1928 ja kuvassa näkyy yksi kuollut henkilö. Kertomus alkaa vähitellen elämään ja henkilöt kertomaan tarinaansa.

J UKKA PAKKA n E n nousi lavalle yhdessä kirjailija siskonsa Outi Pakkasen kanssa.

Jukka Pakkasen uusin kirja Muistaakseni vie lukijat läpi sodanjälkeisen niukkuuden, viisi-

Kirsi Piha haastatteli Jukka Pakkasta ja tämän siskoa Outia. Kirsi Piha esitteli myös omaa kirjaansa.

YLE:n johtaja Mikael Jungner ja painosten kuningas Juha Vuorinen.

Ilkka Kylävaara kertoi värikkäästä kirjastaan naama peruslukemilla.

kymmenluvun viattomuudesta vuosituhannen vaihteen yhteiskunnallisiin kriiseihin.

Teos on kirpeää elämänkokemusta ja epävarmaa kaihoa.

Jukka Pakkasella on ollut kolme intohimoa elämässä, eli kilpapyöräily, jalkapallo ja Italia. Pakkasella on syvällinen suhde Italiaan. Vaikka maassa on paljon tehottomuutta ja raadollista mafiatoimintaa,siellä elämä sujuu hyvin. Maan historia on kiehtovaa ja ihmisten sivistystaso on korkea.

Outi Pakkanen totesi, että kirjassa olisi saanut olla vähemmän asiaa jalkapallosta.

MERETE MAzzARELLAN

uusi kirja Illalla pelataan Afrikan tähteä / När vi spelade Afrikas stjärna on juuri ilmestynyt myös suomeksi.

Kirja on rohkea puheenvuoro perhesuhteista, isoäideistä, lapsenlapsista, anopeista ja miniöistä. Mazzarellaa ovat ärsyttäneet Ruotsissa ilmestyneet teokset, missä hehkutetaan onnea ja autuutta lapsenlapsista.

Hän haluaa kuvata huumori silmäkulmassa mitä vaikeuksia isoäitiys tuo tullessaan. Kirjassa kerrotaan myös naisista, jotka eivät voi koskaan tulla mummuksi tai famuksi, ja miltä heistä tuntuu.

Mazzarellan pojan lapset elävät Yhdysvalloissa ja he tapaavat vain kahdesti vuodessa.

Tämä on kipeä asia ja tuo tul-

lessaan muitakin negatiivisia tunteita. Hän tuntee mustasukkaisuutta amerikkalaista mummua kohtaan, joka saa viettää enemmän aikaa lasten kanssa.

Lisäksi nyky-yhteiskunta syyllistää ympäristörikolliseksi, kun matkustaa lentäen tapaamisiin.

Asiallinen mutta erittäin humoristisesti kirjoitettu kirja antaa paljon ajatuksia.

M IIKA N OUSIAINEN on työskennellyt MTV 3:n uutistoimituksessa ja tehnyt käsikirjoitustöitä televisioon.

Nousiaisen esikoisromaani Vadelmavenepakolainen innostutti myös merenkulkijat, niin että nyt on jonotuslista kirjoille.

Tämä tragikoominen kertomus on Mikko Virtasesta, joka ihannoi ruotsalaisia ja haluaa tulla ruotsalaiseksi hinnalla millä hyvänsä.

Nousiaisen tyyli toteuttaa huumorin tärkeintä perinnettä eli teksti on asiallista ja armottoman totista.

Thaimaan matkalla Mikko Virtanen seuraa läheltä ja jopa rikollisesti idyllisiä ruotsalaisperheitä. Hän selviää tsunamistakin vahingoittumattomana heidän kanssaan. Vakaa päätös on, että hänestä tulee syntyperäinen ruotsalainen, moderni, sympaattinen ja hyväkäytöksinen.

Jos haluat piristystä päivääsi lue kuinka Mikko Virtaselle käy.

Kirjailijanimi K IRSI M ERI -

MAA n taakse kätkeytyy kaksi henkilöä: Ylen:n Turun aluetoimittaja Pirjo Peltoniemi ja Ylen Satakunnan maakuntaradion päällikkö Marja Lennes.

Tänä keväänä ilmestyi jännitysromaani Fatiman käsi, jossa suomalaisnainen joutuu Nizzassa terroristien vangiksi.

Kertomus etenee vauhdikkaasti ja tuo jännityksen mukana myös esiin syvällisempiäkin ongelmia. Fatiman käsi kertoo tappavasta vihasta, lohduttomasta rakkaudesta sekä toivosta ja palavasta uskosta. Terroristit käyttävät hyväkseen turkkilaismiesten kiihkeää uskoa Allahiin.

Suomalainen juristi Leila matkustaa miesystävänsä Patrickin kanssa lomalle Nizzaan. Heidän oli tarkoitus lomalla selvittää tulehtuneita välejään, mutta Leila joutuukin taistelemaan hengestään.

Trilleri on niin hyvin kirjoitettu, että lukiessa tuntuu, kuin olisi itse sidottuna vankina terroristien sairaan mielivallan armoilla.

Painosten kuningas ja merenkulkijoiden suursuosikki JUHA VUORInEn esitteli uusinta omakustannuskirjaansa Akateemisessa kirjakaupassa Mikael Jungnerin haastattelemana.

Juha Vuorinen tunnetaan parhaiten Juoppohullun päiväkirjasarjastaan, jonka kaikki osat ovat ylittäneet kultapokkari rajan.

Kirjailijalta kysyttiin syytä suureen suosioon, niin hän vastasi, et-

tä suomalaiset tykkäävät nauraa itselleen. Hän kertoi myös budhalaisen munkin sanoneen, että elämässä on vai kaksi tärkeää asiaa: huumori ja rakkaus.

Pitää panna asiat tärkeysjärjestykseen – kyllä se sieltä sitten tulee, kertoi Vuorinen.

DikDek- sarjan kolmas osa Kakkonen jatkaa mustan huumorin renttuproosaa. Kakkonen vastaa hämmentäviin kysymyksiin täyslaidallisella tyylipuhtaita törkeyksiä ja huonon huumorin kukkasia.

TUA FORSSTRöM on kotoisin Tenholasta ja asuu Helsingissä. Hän on ruotsinkielisen runouden menestyksekkäin kirjoittaja.

Hän on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja. Vuonna 1988 hän sai Edith Södergran- palkinnon, 1991 Pro Finlandia- mitalin, 1998 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, 2003 Ruotsin Akatemian Bellman- palkinnon, 2007 Samfundet De Nios Stora price- palkinnon ja Aniarapalkinnon.

CAJ WESTERBERG on suomentanut Forsströmin kokoelmat Sånger sekä Mineraler ja runokirjan nimeksi tuli Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja.

Runoja on käännetty suomen lisäksi tanskaksi, saksaksi, ranskaksi, hollanniksi, espanjaksi ja englanniksi.

Säkeet ovat lyhyitä, mutta Forsström loihtii niihin taianomaisen

Bokens och rosens dag 6.5.2008

Enligt traditionen ger mannen kvinnan en röd ros och kvinnan ger mannen en bok på Bokens och rosens dag. Traditionen har sina rötter i en medeltida legend om Kataloniens skyddshelgon, Helige Georg. Helige Georgs dag har sedan medeltiden firats den 23 april i Katalonien och på andra håll i Europa.

Bokens och rosens dag har i sin nuvarande form firats sedan år 1926.

År 1995 utlyste UNESCO dagen som Världsdagen för boken och upphovsrätten. ”Böckerna förtjänar en egen dag, då de firas som symboler för frihet, samhörighet och fred”, sades det i deklarationen.

Dagen firas inte mera i april överallt, många länder har passat in dagen vid en lämpligare tidpunkt. I Finland övergick man till att fira dagen i maj på grund av vädret. I Helsingfors arrangerade bokhandlarna sina egna program och huvudevenemanget gick av stapeln på Narinkens torg i Kampen.

M ERETE M A zz ARELLAS nya bok När vi spelade Afrikas stjärna har just kommit ut också på finska - Illalla pelataan Afrikan tähteä.

Boken är ett frimodigt inlägg i debatten om familjerelationer, mor- och farmödrar, barnbarn, svärmödrar och svärdöttrar. Mazzarella är irriterad av vissa rikssvens-

ilmapiirin. Runoissa kokee luonnon kauneuden ja eläimet. Välillä sadetta, solisevia vesiä, sitruunapuita, myyttisiä matkoja ja joskus kuolleet tulevat tervehtimään runon riveille. Ajatuksia herättävää tekstiä.

YRSA STENIUS on Suomessa ja Ruotsissa tunnettu journalisti ja kirjailija.

Koiria, rakkautta ja surua on Steniuksen omaelämänkerrallinen romaani. Tämä filosofinen kertomus käsittelee rohkeasti ja rehellisesti niin kirjailijan mäyräkoiria, kuin perhettä ja elämää suomenruotsalaisessa suvussa.

Koirat ja tapahtumat on kuvattu lämmöllä ja viisaasti. Mäyräkoirien todelliset luonteenpiirteet tulevat hauskasti esiin tapahtumien lomassa.

Stenius kertoo, että koirat ovat auttaneet ja olleet läsnä niin Olof Palmen murhan jälkeen, kuin omien rakkauksien päätyttyä. Rakkaus koiriin ei etsi omaansa, vaan tälle rakkaudelle on ominaista ääretön hellyys ja hyväntahtoisuus. Erityinen toveruus, johon ei kuulu huimaavat odotukset mistään elämää suuremmasta.

Yksinäisyys on turvallista niille, joka eivät kestä jättämistä eivätkä jätetyksi tulemista. Stenius haluaa aina, suruista huolimatta rinnalleen määrätietoisen mäyräkoiran.

Teksti ja kuvat:

Milja Nitovuori

Historiateos ”SUOMEN JOUTSEN KAUPPALAIVASTOMME MERIMIESTEN KOULUNA”

Vuonna 1999 perustettu Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys ry on julkaissut historiateoksen merimieskouluna toimineesta Suomen Joutsenesta. Teoksen on kirjoittanut ye -komentaja, merikirjailija Visa Auvinen. Hän on perinneyhdistyksen puheenjohtaja, ja kirjoittanut tai toimittanut myös useita muita maamme merihistoriaan liittyviä kirjoja

Teoksen kirjoittamiseen liittyen haastateltiin useita koulun entisiä rehtoreita, opettajia, toimistohenkilöitä ja oppilaita. Nämä haastattelut ovat muokattuina kirjassa antamassa lisäväriä muuten kuivahkoon historiatekstiin. Tärkeänä osan historiateosta muodostavat luettelot koulussa työskennelleistä ja opiskelleista.

TÄKILLÄ, KONEESSA JA BYSSASSA

Uusi kirja kertoo merenkulkijan arjesta ennen ja nyt

Toimittajat Sari Mäenpää, Johanna Aartomaa ja Ismo Malinen

Suomen merimuseo on julkaissut kirjan ”TäKILLä, KONEESSA JA BYSSASSA”. Merenkulkijan elämää ennen ja nyt”. Nautica Fennica -kirjasarjaan kuuluva teos esittelee merimiesten ja -naisten historiaa ja nykypäivää. Merenkulku ja siitä elantonsa saavien ihmisten elämä on muuttunut viime aikoina rajusti. Kirja kertoo purjelaivakauden jälkeisen

ajan merenkulkijoiden työoloista, vapaa-ajanvietosta ja lainsäädännön vaikutuksista työssäkäynnin ehtoihin. Aiheesta on kirjoitettu varsin vähän, ja kirja pyrkiikin paikkaamaan tutkimuksessa ollutta aukkoa.

Kirjassa on kuusi artikkelia, joista viisi on suomenkielisiä ja yksi ruotsinkielinen. Kirjassa on artikkeleiden tiivistelmät englanniksi ja joko ruotsiksi tai suomeksi. Kuvatekstit ovat kolmella kielellä. Kirjan päättää konepäällikkö Harri Mannisen päiväkirjamainen kertomus rahtilaivan koneosaston

töistä kesällä 2007. Artikkeli on kuvitettu valokuvilla, jotka Harri Manninen on ottanut laivalla päiväkirjaa pitäessään.

ka böcker, där man utgjuter sig om den lycka och salighet barnbarnen medför.

Hon beskriver också, med glimten i ögat, vilka svårigheter det för med sig att bli farmor eller mormor. I boken berättas också om kvinnor som aldrig kan bli det, och hur det känns för dem. Mazzarellas sons barn bor i USA, och de träffas bara två gånger i året.

Det här är smärtsamt, och det för med sig andra negativa känslor. Hon är svartsjuk på den amerikanska mormodern som får tillbringa mera tid med barnen.

Dessutom blir man i dagens samhälle betraktad som en miljöbrottsling, om man tar flyget för att träffas.

En saklig men mycket humo-

ristiskt skriven bok som är mycket tankeväckande.

TUA FORSSTRöM är hemma från Tenala och bor i Helsingfors. Hon är en av den svenskspråkiga poesins mest framgångsrika skribenter.

Hon har mottagit ett stort antal litteraturpris. År 1988 fick hon Edith Södergran-priset, 1991 Pro Finlandia-medaljen, 1998 Nordiska Rådets litteraturpris, 2003 Svenska Akademiens Bellmanpris, 2007 Samfundet De Nios pris och Aniarapriset.

CAJ WESTERBERG har översatt dikter ur samlingarna Sånger och Mineraler till finska i en bok med namnet Mutta kuvittelin että

sydän ei tunne rajoja. Hennes dikter har utom till finska översatts till danska, tyska, franska, holländska, spanska och engelska. Stroferna är korta men Forsström ger dem en trolsk stämning. I dikterna upplever man naturens skönhet och djuren. Ibland regnet, porlande vattendrag, citronträd, mytiska resor och det händer att de redan döda hälsar på. Texterna väcker reflektioner.

YRSA STENIUS är känd som både journalist och författare Finland och Sverige.

Taxar, kärlek och sorg är Stenius självbiografiska roman. Den här filosofiska berättelsen berättar både modigt och ärligt om för-

fattarens taxar, familj och livet i en finlandssvensk släkt. Hon beskriver hundar och händelser kring dem med visdom och värme. De olika taxarnas karaktärsdrag glimtar lustigt fram i episoderna. Stenius berättar hur hundarna tröstat och varit närvarande både efter mordet på Olof Palme och då de egna kärleksrelationerna tagit slut. Kärleken till hundar är inte självisk, den är genomsyrad av oändlig ömhet och välvilja. Den innebär ett annorlunda kamratskap, utan hisnande förväntningar på någonting större än livet. Ensamheten är trygg för den som inte klarar av att lämna någon eller bli lämnad. Stenius vill alltid, trots alla sorger, ha en målmedveten tax vid sin sida.

Tunnelmia, tarinaa ja runoja Kaj Packalenin pöytälaatikosta:

PUOLET MINUA

Nuoruutemme pihatiet jo meidät erotti, sinä muutit Kouvolaan minä lähdin merille.

Sinä muutit Kouvolaan, olet silti luonani.

Valvoit yöni kanssani, nukuit kainalossani.

Kiersit joka sataman ja heräsit aamuuni.

Olit aina luonaniolet aina luonani.

Olet minun rakkaani, vaikk´ en saakaan sinua.

Niin monet vieraat kasvot muuttui sinun kasvoiksi.

Niin moni vieras syli muuttui sinun syliksi. Ja hetken huuman jälkeen poltti kaipuun kyyneleet, ja niiden kanssa tuli poltti arven sydämeen.

Valvoit yöni kanssani, nukuit kainalossani.

Kiersit joka sataman ja heräsit aamuuni.

Olit aina luonaniolet aina luonani.

Olet minun rakkaani, olet puolet minua.

Olet puolet minua.

Yli maan äären

– Magalhãesin kohtalokas purjehdus maailman ympäri Nurmisen säätiön uusin teos

Löytöretkeilijä Magalhãesin matkasta maailman ympäri kertova teos on tosiasioita ja tarinaa yhdistävä kuvaus. Matkan tarkoituksena oli löytää merireitti Itä-Intian vesillä sijaitseville Maustesaarille.

Fernão de Magalhães (1480- 1521) oli portugalilainen sotilas ja kapteeni, jonka Espanjan kuningas Kaarle I nimitti viiden aluksen armadan päälliköksi. Matkan aikana tehtiin tähtitieteellisiä havaintoja ja löydettiin tärkeä merireitti. Tuolloin saivat nimensä galaksit Suuri ja Pieni Magalhãesin pilvi, sekä pahamaineinen Magalhãesinsalmi, jossa ristiaallokot, merivirrat ja ailahteleva kova tuuli ovat tuhonneet monia aluksia.

Tuon ajan matkoilla laivoilla oli kova kuri. Kapinasta seurasi yleensä kuolema. Miehistön joukossa oli suuri kuolleisuus myös tautien, tapaturmien, tappeluiden ja ravinnonpuutteen johdosta. Matkalla jouduttiin usein kahakoihin ja myrskyihin. Magalhãesin armadasta vain yksi alus, Victoria palasi takaisin mukanaan alle 20 merimiestä.

Purjehdus muutti historian kulkua. Magalhães sai itse surmansa taistelussa Filippiineillä. Kotiin palanneilla oli kuitenkin merkittäviä tuomisia. Tuohon aikaan ei pidetty lokikirjaa, mutta matkalla oli mukana vicenzalainen Antonio Pigafetta, joka oli maksanut suuren summan rahaa päästäkseen mukaan. Hän piti tarkkaa päiväkirjaa ja dokumentoi matkan kulun.

Kaukoitään oli tätä ennen purjehdittu vain Intian valtameren kautta. Nyt oli löydetty Tyynimeri ja viimeistään todistettu maapallon olevan pyöreä. Magalhãesin matka luetaan kolmen merkittävän löytöretken joukkoon Kolumbuksen ja Vasco da Gaman purjehdusten ohella.

Alkuperäisteoksen tunnelma on säilynyt käännöksessä.

YLI MAAN ääREN –kirjan kirjoittaja, ame-

rikkalainen Laurence Bergreen on tehnyt suuren työn selvittäessään matkan kulun. Hän on kahlannut läpi arkistoja, vieraillut useita kertoja Espanjassa ja käynyt Magalhãesinsalmessa. Antonio Pigafettan muistiinpanot olivat tärkeä osa lähdemateriaalia.

Bergreen kuvaa kirjassa tuon ajan merimiesten elämää ja kertoo merimatkan ohella myös matkasta ihmismielen pimeimpiin sopukoihin. Juonittelu, seksuaalikäyttäytyminen, kapinat, kärsimykset ja kuolemat on kuvattu elävästi ja värikkäästi. Aikalaisten kertomuksista ja muistiinpanoista on myös saatu kuvausta löydettyjen alueiden asukkaista ja heidän elämästään.

Kirjan on suomentanut Riikka Toivanen. Hän kertoo oman ”puolen vuoden matkansa” olleen melkoinen haaste. Välillä työ edistyi vain muutaman rivin päivässä. Internet, hakuteokset ja puhelin olivat työkaluina. Riikka Toivanen joutui silti usein soittamaan Bergreenille, kun oli saatava täsmennyksiä tekstiin.

Nurmisen säätiö jatkaa merihistoriallisten kirjojen julkaisua. Kirjan on toimittanut Riikka Sainio John Nurmisen Säätiöstä. Tuttuun tyyliin kustantaja on panostanut ulkoasuun ja kuvitukseen. Säätiön puheenjohtajan Juha Nurmisen mukaan kuvaliite koostuu pääosin hänen ja säätiön omista sekä Kansalliskirjaston kokoelmista. Mukana on myös Theodor de Bryn matkakertomusten kuva-aarteita 1500-luvun lopulta.

Kirja on lennokkaasti kirjoitettu, ja tempaa lukijan helposti mukaan menneen maailman myrskyihin. Välillä ruuaksi nautittiin laivarottia, ja niillä käytiin jopa kauppaa. Miehistöluettelossa oli ”haamumerimiehinä” mukana pyhimyksiä, joiden palkka meni kirkolle. Näistä, ja monista muista mielenkiintoisista tarinoista kerrotaan yli 300-sivuisessa kirjassa, joka vie lukijan lähes viisi vuosisataa sitten tehdylle purjehdukselle.

Magalhães aluksen keskellä, Theodor de Bryn kuvitusta. (Kansalliskirjasto, Helsinki)

Säätiön puheenjohtaja Juha Nurminen, kääntäjä Riikka

Toivanen ja kirjan toimittanut Riikka Sainio

Varustamoyhdistykset yhdistyvät

Rahtialusyhdistys ja Ålands Redarförening yhdistivät voimansa jo aikaisemmin perustamalla Varustamoliiton. Keväällä 2008 koko suomalainen varustamoala yhdistyi uudeksi järjestöksi, jonka nimeksi tuli Suomen Varustamot ry - Rederierna i Finland.

Järjestöt korostavat, että yhden yhteisen järjestön avulla saadaan alalta yhtenäinen viesti. Suomalaisen merenkulun tarpeet ja painotukset tulevat järjestöjen mielestä aiempaa selkeämpinä päättäjien ja valmistelijoiden käyttöön.

Järjestöt uskovat uuden järjestön parantavan suomalaisen merenkulun järjestöllistä valmiutta edunvalvonnassa Suomessa ja kansainvälisesti. Järjestöt pitävät kansainvälistä lainsäädäntöä merkittävänä merenkulun piirissä ja suurena haasteena elinkeinolle. Yhdistyvillä järjestöillä on jäseninä 27 varustamoa. Niillä on yhteensä noin 110 alusta Suomen lipun alla. Järjestöjen yhteenlaskettu liikevaihto on noin 2,5 miljardia euroa. Työntekijöitä aluksilla on noin 7 000. Suomen Varustamot ry:llä on vastedes toi-

mipisteet Helsingissä ja Maarianhaminassa.

Kolme jaostoa

Suomen Varustamot - Rederierna i Finland aloittaa toimintansa kesäkuun alussa.

Uudessa järjestössä on kolme jaostoa, mutta yhtä toimitusjohtajaa ei nimetä. Politiikasta ja yhteiskuntasuhteista vastaavaa jaostoa ryhtyy johtamaan nykyinen Suomen Varustamoyhdistyksen toimitusjohtaja Mika Nykänen. Matkustaja-alusjaoston johtoon

Suomen Varustamot ry:n hallituksen jäseniä: Hans Langh, Jan Hanses (varapj), Christer Antson (varapj) ja Thomas Franck (puheenjohtaja)

Rederiföreningarna går samman

Fraktfartygsföreningen och Ålands Redarförening förenade sina krafter redan tidigare då Rederiförbundet grundades. Våren 2008 gick hela den finländska rederibranschen samman i en ny organisation med namnet Suomen Varustamot ry – Rederierna i Finland rf.

Organisationerna understryker att man med hjälp av en gemensam organisation kan förmedla ett gemensamt budskap från näringen.

Den finska sjöfartsnäringens behov och prioriteringar utkristalliseras på ett tydligare sätt för beslutsfattare och handläggande tjänstemän.

Organisationerna tror att den nya organisationen förbättrar den finländska sjöfartens organisatoriska beredskap inom intressebevakningen såväl i Finland som

internationellt. Organisationerna anser att den internationella lagstiftningen har en stor betydelse inom sjöfarten samtidigt som den är en stor utmaning för näringen.

Organisationerna som nu går samman har 27 rederier som medlemmar. De har 110 fartyg under finsk flagg. Deras sammanlagda omsättning är ca 2,5 miljarder euro. Fartygen har ca 7000 anställda. Rederierna i Finland rf kommer att ha kontor i Helsingfors och Mariehamn.

Tre sektioner

Suomen Varustamot – Rederierna i Finland inleder sin verksamhet i början av juni.

Den nya organisationen har tre sektioner, men en gemensam verkställande direktör ut-

tulee Ålands Redarföreningin toimitusjohtaja Hans Ahlström ja rahtialusjaostoa johtaa Rahtialusyhdistyksen nykyinen toimitusjohtaja Olof Widen.

Uuden yhdistyksen puheenjohtajaksi tulee Rettig Oy Ab Boren toimitusjohtaja Thomas Franck. Varapuheenjohtajina toimivat Jan Hanses ja Christer Antson. Hallituksen jäseninä toimivat lisäksi Eva Mikkola-Karlström, Hans Langh, Björn Blomqvist, Anders Nordlund, Risto Näsi ja Keijo Mehtonen. Thomas Franck arveli tiedotustilaisuudessa puheenjohtajan roolin korostuvan, koska yhdistyksellä ei ole varsinaista toimitusjohtajaa.

Uusi yhdistys työllistää kaikki nykyisten yhdistysten kymmenen työntekijää. Helsingissä toiminnat yhdistetään ainakin aluksi nykyisen Varustamoyhdistyksen toimitiloihin Katajanokalle, Maarianhaminassa Rahtialusyhdistyksen työntekijät siirtyvät Ålands Redarföreningin tiloihin. Franckin mukaan yhdistysten työntekijät ovat suhtautuneet erittäin positiivisesti toimintojen yhdistämiseen.

- Voimavaroja voidaan keskittää paremmin eri tarpeisiin, kun enää ei tehdä päällekkäisiä töitä, Franck totesi Helsingissä pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

nämns inte. Finlands Rederiförenings nuvarande verkställande direktör Mika Nykänen kommer att ansvara för sektionen för politik och samhällsrelationer. Ålands Redarförenings verkställande direktör Hans Ahlström kommer att leda sektionen för passagerarfartyg och Fraktfartygsföreningens nuvarande verkställande direktör Olof Widén ansvarar för sektionen för fraktfartyg.

Den nya organisationens ordförande blir Rettig Oy Ab Bores VD Thomas Franck. Viceordföranden blir Jan Hanses och Christer Antson. Som medlemmar i styrelsen verkar dessutom Eva Mikkola-Karlström, Hans Langh, Björn Blomqvist, Anders Nordlund, Risto Näsi och Keijo Mehtonen. Vid presskonferensen förmodade Thomas Franck att ordförandens roll kommer att framträda,

då föreningen inte har en egentlig verkställande direktör.

Den nya föreningen sysselsätter alla de nuvarande föreningarnas tio anställda. I Helsingfors koncentreras verksamheten, åtminstone tillsvidare, i Rederiföreningens lokaliteter på Skatudden. I Mariehamn flyttar Fraktfartygsföreningens anställda till Ålands Redarförenings utrymmen. Enligt Franck har föreningarnas personal förhållit sig ytterst positivt till sammanslagningen av verksamheten.

- Det går bättre att koncentrera resurserna på olika behov, då man inte gör överlappande arbeten, konstaterade Franck vid presskonferensen i Helsingfors.

Kurssitunnelmia

Kuvausretkellä harjoiteltiin kameran tekniikkaa. Kuvassa vas. Ritva Neitiniemi, Santeri Lunkka, keskellä opettajat Olavi Vartiainen ja Pertti Leino sekä Sirpa Kittilä Mepasta. Kuvaaja: Pirkko Pasanen.

Turun Tuomiokirkon edusta loisti kukkameressä kesäkuun hellepäivänä. Mepan valokuvauskurssilaiset ja monet sadat muut tulivat paikalle kuvaamaan. Kuvaaja: Pirkko Pasanen.

Valokuvauskurssilla Linda Falck Mariellalta yrittää tallentaa gerberoiden väriloiston valokuvaan. Kuvaaja: Sirpa Kittilä.

Voi-hyvin kurssilaiset harjoittelevat muodostelmauintia Karjalohjalla toukokuussa.

Kesäksi Kuntoon –kurssi Pajulahdessa. Ratsastuskurssi Niinisalossa.

Espanjan kielen kurssi lounastauolla ravintola Jailbirdin pihalla.

Golfkenttä oli nimensä mukainen

Mepan kevätkisa käytiin tänä vuonna yksilökilpailuna. Järjestelyistä vastasi Vihdin Jokikunnassa sijaitseva Hill Side Golf & Country Club. 18-reikäinen Hill Course on haastava ja pelillisesti fyysinen kenttä, joka sijaitsee kumpuilevalla alueella.

Ajankohta oli kesäkuun kilpailuruuhkista johtuen totuttua aikaisempi. Samaan aikaan järjestettiin Katarina Sjöfartsklubbenin kisa Ruotsissa, mikä verotti osaltaan kilpailijoiden määrää. Kolmisenkymmentä merenkulkijaa saatiin kuitenkin lyömään palloa. Sää oli loistava, moni tuli kierrokselta kasvot ruskettuneina.

Lähdöt tapahtuivat neljän pelaajan ryhmissä kymmenen minuutin välein. Kentän kiertäminen vei aikaa reilut viisi tuntia. Pelimuotona oli pistebogey tasoituksin. Nopeimmin Hill Coursen pelasi ensimmäisenä matkaan lähtenyt ryhmä Rousku, Anttila, Pöyhönen ja Lehto.

Tasoituksellisen pistebogey -kisan voitti Kimmo Kavasto (43), toinen oli Risto Rousku (36) ja kolmanneksi tuli edellisen kisan voittaja Jukka Salo (36). Lähimmäksi lippua löi Pekka Mikkola. Väylällä 12 mitattiin pisin lyönti, ja se merkittiin Jouko Tiensuulle. Scratch –palkinto annettiin Risto Rouskulle, tulos 81. Esa Tammi oli scratchissa toinen 84 lyönnillä, Risto Pöyhönen ja Kavasto selvittivät Hill Hoursen 89 lyönnillä

Suotuisassa säässä käyty kisa oli miellyttävä tapahtuma. Klubin ja ravintolan avulias henkilökunta osasi ammattinsa. Puhuttavaa riitti väylillä ja klubilla. Eri laivoilta ja paikkakunnilta tulleet merenkulkijat pääsivät taas tapaamaan toisiaan yhteisen harrastuksen merkeissä. Hauska sattuma oli, kun ravintolan ruokailusta vastasi monilla aluksilla seilannut laivakokki Tapsa Reini, joka tunsi lähes puolet kilpailijoista.

Kiitokset kaikille!

En golfbana värd namnet

SSB:s golftävling spelades den här våren som en individuell tävling. För arrangemangen stod Hill Side Golf & Country Club i Jokikunta i Vichtis. Hill Course med 18 hål är en både utmanande och för spelare fysiskt krävande bana i en kuperad terräng.

På grund av tävlingsrushen i juni var tidpunkten tidigarelagd. Vid samma tid ordnade Katarina Sjöfartsklubb en tävling i Sverige, den åderlät nog antalet tävlande. Trettio sjöfarare fick vi ändå med i tävlingen. Vädret var strålande och mången kom från rundan med solbränt ansikte.

Starten skedde i grupper om fyra spelare med tio minuters mellanrum. Att runda banan tog dryga fem timmar. Tävlingsformen var poängbogey med handicap. Hill Course rundades snabbast av gruppen som startat först: Rousku, Anttila, Pöyhönen och Lehto.

I poängbogeytävlingen med

handicap vann Kimmo Kavasto (43), andra blev Risto Rousku (36) och tredje förra tävlingens vinnare Jukka Salo (36). Närmast flaggan slog Pekka Mikkola. På bana 12 mättes längsta slag, det noterades för Jouko Tiensuu. Scratch-priset gick till Risto Rousku, med resultatet 81. Esa Tammi var andra i scratch med 84 slag. Risto Pöyhönen och Kimmo Kavasto klarade av Hill Course med 89 slag.

Tävlingen var i det gynnsamma vädret ett angenämt evenemang. Klubbens och restaurangens personal kunde sitt jobb. Det fanns mycket att prata om, både på banan och på klubben, då sjöfarare från olika fartyg och olika orter kunde träffas kring en gemensam hobby. Att Tapsa Reini ansvarade för bespisningen var ett lustigt sammanträffande. Han kände nästan hälften av de tävlande då han seglat på många båtar som skeppskock.

Ett varmt tack till alla!

Kimmo Kavasto voitti tasoituksellisen kisan.

Jukka Kurki ja Seppo Heiskari taukokioskilla.

Mikko Aulanko palasi mestariksi

Sulkapallo on sopivan reipas laji merimiesurheiluun. Takavuosina se on ollut varsin suosittu, mutta osallistujamäärä on vähentynyt vuosi vuodelta. Nyt turnaus pelattiin Turun suunnalla, loppuvuodesta kokeillaan vielä Helsingissä Takatalvi pääsi yllättämään pääsiäisen jälkeen, mutta sisäpelejä se ei haitannut. Muutaman Campo Sportcenterissä pelatun vuoden jälkeen lyötiin sulkapalloa nyt Kaarinan Kilosportissa, jossa Mepalla on merenkulkijoille varattuja vuoroja pitkin vuotta. Turun seudulla on kiinnostusta sulkapalloon, ja turnaukseen ilmoittautuneita olikin aluksi mu-

kavasti. Lumimyräkkä ja muut päällekkäisyydet kuitenkin karsivat osallistujia, viimeiset peruutukset tulivat vielä aamulla.

Turnauksen voitti Mikko Aulanko ms Lauralta. Aikoinaan vuoden merimiesurheilijaksikin valittu Mikko on voittanut Mepan sulkapalloturnauksen joka kerta, kun on osallistunut. Toiseksi tuli mt Suulan Ilpo Haapalainen. Kolmas oli Calle Backman (Seagard), ja neljäs Jukka Antonen (Amorella). Lopuksi pelattiin nelinpeli, Mikko/Jukka vastaan Calle/Ilpo. Mikko ja Jukka voittivat melko tasaisen pelin numeroin 21-16, 21-18.

Mikko Aulanko återvände som mästare

Badminton är en lagom rivig gren som sjömansidrott. Under de gångna åren var den mycket populär, men år efter år har antalet deltagare minskat. Nu spelades turneringen i Åbotrakten, i slutet av året spelar vi ännu i Helsingfors.

En köldknäpp slog överraskande till efter påsk, men det störde inte innespelen. Efter att några år ha spelat i Campo Sportcenter slog vi nu fjäderbollen i Kilosport i S:t Karins, där SSB under årets lopp har tider reserverade för sjöfarare.

I Åbotrakten finns det intresse för badminton, och ett stort antal var anmälda till turneringen.

Snöstormen och andra sammanträffanden gallrade ändå deltagarna, de sista annulleringarna kom ännu på morgonen.

Mikko Aulanko från ms Laura vann turneringen. Mikko, som i tiden valdes till Årets sjömansidrottare, har vunnit SSB:s badmintonturnering varje gång då han deltagit. Tvåa blev Ilpo Haapalainen från mt Suula. Calle Backman (Seagard) blev trea och Jukka Antonen (Amorella) kom på fjärde plats. Till slut spelade man dubbel, Mikko/Jukka mot Calle/Ilpo. Mikko och Jukka vann ett ganska jämnt spel med siffrorna 21-16, 21-18.

Jukka Antonen.

Ilpo Haapalainen ja Calle Backman.

Mikko Aulanko on lyömätön aina kun pääsee kisaamaan.

Turun kippariluokan perinteinen pelireissu

Sydväst Sjöfartin opiskelijat osallistuivat jälleen kerran neljän merenkulun oppilaitoksen kisaan. Joukkueet tulivat Göteborgista, Kalmarista, Maarianhaminasta ja Turusta. Kuten yleensä, näillä reissuilla sattuu ja tapahtuu.

Vinterspelen, Göteborg 31.03-02.04.

Joukkueemme suuntasi tänä vuonna kohti Göterborgia jo torstai aamulla, tutun m/s Amorellan kyydissä Ensimmäinen pysähdys oli Ahvenanmaalla, josta jatkoimme yhdessä Maarianhaminan joukkueen kanssa Ålandsfärjanin kyydillä Ruotsin puolelle. Mahtoiko olla tälle porukalle viimeisiä matkoja vanhan Ålf:in kyydissä?

Yksi joukkueemme jäsen päätti jatkaa lähtöpäivän aamuna torkkuja ja jäi ahteriin. Koska joukkueemme ei olisi pärjännyt ilman vanhaa Vinterspelen -konkaria, oli käännyttävä lentoyhtiön puoleen, ja niin oli joukkueemme jo to iltana taas täysilukuinen.

Meillä muilla bussimatka su-

jui hyvin rattoisasti Turun joukkueen oman show-isännän viihdyttäessä meitä. Perille päästiin vähän puolen yön jälkeen. Emme malttaneet odottaa aamuun asti, vaan aloitimme seurustelun muiden kilpailijoiden kanssa jo samaisena iltana. Perjantaiaamu tuntui vähän raskaalta, mikä johtunee kuitenkin matkustamisesta ja suuresta aikaerosta, mutta joukkueet saatiin kuin saatiinkin kasaan ja niin lähdimme mukaan kisailuihin.

Kisakylä kutsuu

Kun kisailu saatiin käyntiin, olivat ensimmäisen päivän lajeina juoksu, jalkapallo, köydenveto

sekä insinöörintaitoja koitteleva rakennustehtävä, jossa lujuusopin tiedot tulivat tarpeeseen.

Ensimmäinen laji oli lähes perinteeksi muodostunut noin 100 m juoksuviesti. Hyväkuntoinen Joukkueemme sai kuitenkin tyytyä tällä kertaa lohdutuspalkintoon. (Voittaja jäi kylläkin vähän epäselväksi). Jalkapallossa Kalmarin peli kulki niin hyvin, että pallon sai useimmiten hakea vastustajan verkoista. Pisteet Kalmariin. Muilla ei ollut mitään jakoa tässä lajissa.

Henkinen yliote on aina ollut turkulaisten vahvuus, ja seuraavan lajin voitto tuli kotiin vahvalla rutiinilla. Tehtävä oli rakentaa mahdollisimman korkea rakennelma annetuista materiaaleista. No ei mehupilleistä ihan laivaa ra-

Koko suomen joukkue vastaan Göteborg.

kenneta, mutta jotain Eiffel-tornin tapaista kuitenkin. Väliajalla lounaspalvelu pelasi hienosti, ja mehevät hampurilaiset tekivät kauppansa nälkäisille merimiehille (ja naisille).

Nesteytyksestä voimaa

Köydenvetokisassa Göteborg oli tänäkin vuonna rautaisessa kunnossa ja kaapin kokoiset seilorit pistivät hantiin niin, että joukkueen lyömiseen tarvittiin koko Suomen joukkue. Olemme perustaneet komitean tutkimaan kiellettyjen aineiden sekä mahdollisesti nesteytyksen osuutta ylivoimaisiin tuloksiin. Hauska päivä päättyi ja joukkueet vetäytyivät omiin leireihinsä valmistautumaan iltaa varten,

Ilta vietettiin taas seurustellen ja kuulumisia vaihtaen, sillä olihan viime tapaamisesta kulunut kokonainen vuosi. Merimiehillä riitti juttuja aina aamuun asti. Lauantai-aamun valjetessa oli joukkueemme kuitenkin pirteästi valmiina päivän koitoksiin.

Kaupungin kaunis puisto tarjosi ulkoilulle ihanteellisen ympäristön. Joukkueiden tietämystä koeteltiin visaisilla merenkulkuaiheisilla kysymyksillä. Pelastusvälineiden käyttöä ja heittotarkkuutta mitattiin pituusheittokilpailussa ja tiukan kisan jälkeen pisteet lähtivät Turkuun.

Vaikka ilmassa oli pientä kevään viileyttä, lämpö pysyi hyvin päällä, kun joukkueiden paremmuutta miteltiin leikkimielisellä pussihyppely kilpailulla. Vaikka välillä otettiin ankaraakin fyysistä kontaktia, hoidettiin kaikki hyvää merimiestapaa noudattaen, ja Turku oli taas mukana kärkikahinoissa. Pisteet taisivat kuitenkin mennä johonkin muualle. Epäilemme vahvasti lahjontaa ja tuomaripeliä…

Saunan kautta gaalaan!

Aurinkoinen lauantaipäivä kului nopeasti. Iltapäivällä jatkettiin seurustelua ja alettiin valmistautumaan perinteiseen gaalaan ja juhlalliseen palkintojenjakoon. Hotellin saunanlauteilla oli suhteellisen tiivis ja iloinen tunnelma kun 4 hengelle nimettyyn kaappiin ahtautui vähintään 15 merimiestä. Suihkun kautta, ykköset päälle ja

juhla voi alkaa.

Vinterspelenissä jo vuosia mukana kulkenut, rullatuoli joka on aina herättänyt kansan keskuudessa vähintään pientä hilpeyttä, oli tänä vuonna kadoksissa (Miten tämä on mahdollista?). Koska rullatuoli muuttaa ulkonäköään vuosittain, on tarkkoja tuntomerkkejä mahdoton antaa. Vieressä kuitenkin arkistokuvaa aikaisemmalta vuodelta. Rullatuoli on nähty viimeksi Kalmarin suunnalla. Mahdollisista havainnoista tulisi ilmoittaa lehden toimitukseen.

Kokkistuju oli loihtinut juhlaan monenlaisia herkkuja ja pitkän päivän jälkeen mahtava illallinen kyllä maistuikin. Tämän vuoden kilpailun voittajaksi julistettiin Maarianhaminan joukkue ja potkuri lähti siis Ahvenanmaalle. Onnittelut heille! Seuraavan Vinterspelin järjestää vuorostaan Sydväst Sjöfart. joten Turussa tavataan!

Sunnuntai-aamu valkeni kaikessa kauneudessaan ja onnistunut viikonloppu oli ohi. Aamun ohjelmassa oli lähinnä hyvästelyjä, jonka jälkeen bussin keula suunnattiin kohti kotia. Showisäntämme jatkoi stand up - komiikalla myös kotimatkalla, eikä taatusti kenelläkään ollut tylsää. Ikimuistoinen reissu!

PS. Keräämme tietoa Vinterspelin historiasta. Tietoa ja tarinoita saa lähettää osoitteeseen ilal@nic.fi

Elevföreningen vid Navigationsskolan i Åbo (ENÅ r.f.) kiitää suuresti matkaa tukeneita yrityksiä ja yhteisöjä:

Port of Turku

Viking Line

Alfons Håkans

Birka Cargo

Mann Lines

Prima Shipping

Rettig Capital (Bore)

Sydväst Sjöfart

Vapaavahti-lehti

VG-Shipping

Teksti : Ilkka Alhoke

Kuvat: Ilkka Alhoke ja

Linus Edberg

Ahvenanmaan toimintanäyte.

Maalivahti menossa mukana.

Åboskolans kaptensklass på traditionell tävlingsresa

Eleverna från Sydväst Sjöfart deltog ännu en gång i tävlingen mellan fyra sjöfartsskolor. Lagen kom från Göteborg, Kalmar, Mariehamn och Åbo. Resan var händelserik, som vanligt.

Vinterspelen, Göteborg 31.03-02.04.

Vårt lag styrde detta år kosan mot Göteborg redan på torsdag morgon, med den välbekanta m/s Amorella. Fösta hållplatsen var Åland, varifrån vi med laget från Mariehamn fortsatte resan

med Ålandsfärjan över till svenska sidan. Kanske det var en av det här gängets sista resor med den gamla Ålandsfärjan?

En av vårt lags medlemmar beslöt sova litet längre dagen för avfärden, och blev akterseglad. Då vårt lag inte skulle ha klarat sig utan den gamla Vinterspelveteranen, var vi tvungna att anlita ett flygbolag, sedan var vårt lag igen fulltaligt.

Vi andra hade en munter bussresa medan Åbolagets egen showvärd underhöll oss. Vi kom fram litet efter midnatt. Vi kunde inte hålla oss, så vi började umgås med våra medtävlare redan samma kväll. Fredagsmorgonen kändes litet tung, det berod-

de säkert på resan och den stora tidsskillnaden, men vi fick i alla fall ihop lagen, och kunde börja tävlingarna.

Tävlingsbyn kallar

Då vi fick igång tävlingarna var grenarna under den första dagen löpning, fotboll, dragkamp och en byggnadsuppgift som krävde ingenjörskunnande och där kunskaper i hållfasthetslära kom väl till pass.

Den första grenen var ett 100 meters stafettlopp, det har nästan redan blivit en tradition. Vårt vältränade lag fick ändå den här gången nöja sig med ett

tröstepris. (Vem som vann blev nog litet oklart). Kalmars fotbollsspel löpte så väl, att man oftast fick hämta bollen i motståndarnas målnät. Poängen gick till Kalmar. Andra hade ingenting att hämta i den grenen.

Mentalt övertag har alltid varit åbobornas styrka, och i följande gren tog vi hem segern med säker rutin. Uppgiften var att bygga en så hög konstruktion som möjligt med det material som tilldelades. Nå, ett fartyg bygger man ju inte riktigt av sugrör, men någonting som liknar Eiffeltornet, i alla fall. Under pauserna fungerade lunchservicen fint, och de saftiga hamburgarna smakade hungriga sjömän (och kvinnor) väl.

Styrka av tankning

I dragkampen var Göteborgs lag också i år i hård kondis med sjömän stora som skåp, som kunde besegras bara av Finlands lag tillsammans. Vi hade grundat en kommitté för att undersöka om eventuella förbjudna ämnen eller tankning hade andel i överlägsna resultat. En rolig dag var till ända och lagen drog sig tillbaka till sina egna läger för att förbereda sig för kvällen.

Under kvällen umgicks man och utbytte senaste nytt, ett helt år hade ju gått sedan man senast träffades. Sjömännen hittade nog samtalsämnen ända in på morgonen. Då lördagsmorgon grydde var vårt lag ändå i fin form färdiga för dagens prövningar.

En vacker park i staden erbjöd idealisk omgivning för uteliv. Lagens kunnande prövades i en frågesport med sjöfarten som tema. Skicklighet i användning av räddningsredskap och träffsäkerhet i kast mättes i en längdkastningstävling och efter en hård kamp tog Åbo hem segern

Trots att vädret ännu var litet vårligt kyligt, hölls värmen ändå uppe då lagen tävlade i en lekfull säcklöpning. Också om den fysiska kontakten emellanåt var hård, gick allt enligt god sjö-

manssed, och Åbo låg igen i täten. Poängen tycktes ändå ha gått annanstans. Vi misstänker starkt att det var fråga om mutor och domarspel…

Via bastun till galan!

Den soliga lördagen förlöpte snabbt. På eftermiddagen fortsatte vi umgänget och började förbereda oss för den traditionella galan och prisutdelningen. På bastulaven i hotellet var stämningen munter och förtätad, då minst 15 sjömän trängde sig samman i utrymmet avsett för fyra. Via duschen, finaste kläderna på och festen kunde börja.

Vid vinterspelen har en rullstol redan i många år hört till rekvisitan, den har alltid väckt litet munterhet ute bland folk. I år var den försvunnen. (Hur kan det vara möjligt?). Då rullstolen varje år bytt skepnad, är det omöjligt att uppge exakta kännetecken. Rullstolen hade senast synts till någonstans nära Kalmar. Här invid i alla fall en arkivbild från tidigare år. Allmänheten bes informera redaktionen om eventuella iakttagelser.

Kockstuerten hade för festen trollat fram läckerheter av många slag, och efter en lång dag smakade nog den mäktiga middagen. Mariehamn utlystes sin segrare i det här årets tävling, och propellern gick alltså till Åland. Vi gratulerar! Nästa Vinterspel är det Sydväst Sjöfarts tur att arrangera, så vi träffas i Åbo!

Söndagsmorgonen grydde i hela sin prakt och ett lyckat veckoslut var över. Under morgonen var programmet närmast fyllt av att ta avsked, varefter bussen igen styrde kosan hemåt. Vår

17.05.08 Hole in One. Ms Pasilassa hyödynnettiin pitkä satama-aika. Pasi Pitkälä löi holarin Slite Golfklubb´ in väylällä 2. Pituus 100m ja mailan PW.

showvärd fortsatte med sin stand up-komik också under hemresan, och garanterade att ingen hade tråkigt. En oförglömlig resa!

PS. Vi samlar in uppgifter om

Vinterspelens historia. Information och berättelser kan skickas till ilal@nic.fi

Elevföreningen vid Navigationsskolan i Åbo (ENÅ r.f.) riktar ett varmt tack till de företag och organisationer som understödde resan:

Port of Turku

Viking Line

Alfons Håkans

Birka Cargo

Mann Lines

Prima Shipping

Rettig Capital (Bore)

Sydväst Sjöfart

Frivakt

VG-Shipping

Text : Ilkka Alhoke

Bildt: Ilkka Alhoke och

Linus Edberg

Ms Nathalie sai vuoden 2007 laivajoukkueiden yleisurheilumestaruuden kiertopalkinnon. Hopeapurje luovutettiin ms Nathalien porukalle Turussa komean kevätauringon paistaessa.

Fartygslagens friidrottsmästerskaps vandringspokal för år 2007 tillföll ms Nathalie. Seglet i silver överräcktes till ms Nathalies manskap i Åbo i strålande, vårligt solsken.

Kirsti Hellström tuli joukkoon mukaan

Jousiammunta kiinnosti Ahvenanmaan Saltvikissa asuvaa Kirstiä. Hän tuli käymään Mepassa, ja osallistui muiden merenkulkijoiden mukana Tapanilan Urheilukeskuksen jousiammuntaesittelyyn.

- Tulin varta vasten Helsinkiin jousiammunta varten, toteaa Birka Paradisen pirteä Kirsti, joka hyppäsi punaiseen laivaan Maarianhaminasta.

Birkalla Kirsti on ollut lähes kym-

menen vuotta. Aluksi hän toimi Birka Princessillä. Parin vuoden ajan työpaikkana on ollut hyttiemännän jobi uudella ja viihtyisällä Birka Paradisella. Mepa on tullut Kirstille tutuksi jo alusta lähtien.

- Birka Princessin emäntä kertoi Mepasta jo ensimmäisen työvuoroni aikana, Kirsti muistelee.

Vaellus ja kuntoliikunta kiinnostavat

Ylläksen vaellusretkellä Kirsti sai hyvän kuvan sekä Mepasta että samoilusta Lapin erämailla. Sen jälkeen hän on tehnyt lukuisia vael-

lusmatkoja ulkomaille. Tutuiksi ovat tulleet muun muassa Italian, Ukrainan ja Itävallan parhaat vaelluskohteet. Kirsti on tehnyt vaellusmatkat ryhmän mukana.

- Osallistun yleensä Maarianhaminalaisen Sundqvists Buss –yhtiön vaellusretkille, Kirsti toteaa.

Hän on myös mieltynyt retkiluisteluun, ja harrastaa sitä kun olosuhteet sallivat.

Kirsti on yrittänyt saada muitakin merenkulkijoita mukaan vaelluksille ja erilaisiin aktiviteetteihin. Birka Paradisen vapaa-ajan kerho, Fritidskassan, avustaa työntekijöitä mahdollisuuksien mukaan. Taan-

noin laivalta saatiin Mepan jääkiekkoturnaukseen hyvä joukkue, joka ylsi pronssille kovassa seurassa. Syksyn jalkapalloturnaukseen odotellaan myös osanottoa.

Viihtyisä laiva – hyvä porukka!

Kirsti kehuu uudenkarhean laivan loistavia tiloja. Henkilökunnalla on omat yhden hengen hytit, ruoka on hyvää ja porukka mukavaa. Birka Paradise liikennöi Suomen lipun alla Maarianhaminan ja Tukholman välillä.

- Matkustajat ovat pääosin ruotsalaisia. Laivaporukka tulee manner - Suomesta ja Ahvenanmaalta. Jonkin verran on myös ruotsalaisia merenkulkijoita, Kirsti kertoo.

Laivalla on henkilökunnan käytössä hyvä kuntosali. Kirsti on kuitenkin mieltynyt Birka Paradisen yläkannella olevaan juoksurataan (motionsbana, joggingspår). Hän kävelee 190 metriä pitkää rataa tunnin ajan lähes joka päivä.

- Maissa ei ehdi käydä lainkaan. Laiva on vain vähän aikaa satamissa, ja töitä riittää matkustajien vaihtuessa, Kirsti toteaa.

Kesällä tulee hieman vaihtelua, kun Birka Paradise tekee risteilyitä Tallinnaan ja Gotlantiin. PK

Kirsti Hellström kom med i sällskapet

Kirsti, som bor i Saltvik på Åland, blev intresserad av bågskytte. Hon kom på besök till SSB, och deltog tillsammans med de andra sjöfararna i introduktionen i bågskytte på Mosabacka Sportcentrum.

- Jag kom till Helsingfors enbart för bågskyttets skull, säger den pigga Kirsti från Birka Paradise. Hon steg ombord på den röda båten i Mariehamn.

Kirsti har varit nästan tio år hos Birka. I början jobbade hon på Birka Princess. Under ett par år har hon varit hyttvärdinna på den nya och trivsamma Birka Paradise. SSB har blivit bekant för Kirs-

ti ända från början.

- En värdinna på Birka Princess berättade om SSB redan under mitt första arbetsskift, minns Kirsti.

Fotvandring och motion intresserar

Under en fotvandring i Ylläs fick Kirsti en god bild av både SSB och vandring i Lapplands ödemarker. Efter det har hon gjort många resor utomlands för att fotvandra.

Hon har lärt känna de bästa vandringsorterna bland annat i Italien, Ukraina och Österrike.

- Jag brukar delta i vandringsresor som arrangeras av Sundqvists Buss, hemma i Mariehamn, förklarar Kirsti.

Hon är också förtjust i långfärdsskrinning, som hon ägnar sig

åt då förhållandena tillåter.

Kirsti har försökt få med andra sjöfarare på vandringar och andra aktiviteter. Birka Paradises fritidsklubb, Fritidskassan, beviljar understöd åt personalen enligt möjlighet. För en tid sedan fick man på båten ihop ett bra lag för SSB:s ishockeyturnering, som lyckades ta brons trots svåra motståndare. Deltagare väntas också till fotbollsturneringen i höst.

En trivsam båt och ett bra gäng!

Kirsti berömmer det splitternya fartygets utrymmen. Personalen har nu egna enkelhytter, maten är god och arbetskamraterna trevliga. Birka Paradise trafikerar under finsk flagg mellan Mariehamn och

Stockholm.

- Passagerarna är huvudsakligen svenskar. Manskapet kommer från fastlandet och Åland. Några sjöfarare är också hemma i Sverige, berättar Kirsti.

Ombord har manskapet ett bra gym till sitt förfogande. Kirsti har i alla fall fattat tycke för motionsbanan på översta däck. Hon går nästan varje dag i en timmes tid runt den 190 meter långa banan.

- Man hinner inte alls gå i land. Fartyget ligger i hamn en kort tid, och då passagerarna byts har man fullt upp, konstaterar Kirsti.

Under sommaren blir det litet omväxling, då Birka Paradise gör kryssningar till Tallinn och Gotland. PK

Päivävapaalla jännitetään jousia

Muutamana maanantaina kerättiin Helsingin laivoilta väkeä tutustumaan hienoon lajiin, jousiammuntaan. Ammattitaitoisen lyhytkoulutuksen jälkeen kaikki osuivat tauluun –jokunen napakymppikin tuli.

Jousiammunta vie aikaa ja vaatii pitkäjännitteisyyttä. Laji tarjoaa kuitenkin vastapainoa kiireiselle elämänrytmille. Ammunnassa on pystyttävä keskittymään tilanteeseen ja kontrolloitava hermoja. Jonkin verran tarvitaan myös voimaa jousen jännittämiseen. Jousiammunta ei kuitenkaan ole voima- vaan tekniikkalaji.

Edellisessä Vapaavahdissa käytiin tutustumassa seinäkiipeilyyn Tapanilan Urheilukeskuksen tiloissa. Paikka on nyt sama, mutta laji on vaihtunut. Kiinnostuneita merenkulkijoita saatiin TallinkSiljalta, Vikingiltä, Finnlinesilta ja aina Birka Linelta asti.

Sopiva ohjelma aloittelijoille

Tapanilan Urheilukeskuksessa on tarjolla ryhmille ja yritykselle räätälöity tutustumistapahtuma jousiammunnasta. Osallistujille annetaan koulutus, esitellään välineitä, kokeillaan ja harjoitellaan. Lopuksi ammutaan firmakisa kymmenen metrin matkalta. Ohjelma viedään läpi sisätiloissa.

Jousen jännittämisen jälkeen ei tähtäämiseen kannata käyttää viittä sekuntia enempää aikaa. Kädet

alkavat täristä, ja keskittyminen kärsii. Usein käy niin, että aloittelijat osuvat ensimmäisillä kerroilla hyvin. Kysymys on enimmäkseen hyvästä tuurista.

- Vai onko sittenkään, kysyy haulikkoammunnassa menestynyt Rosellan Väinö Lehtinen, jonka nuolet osuvat hyvin kevään toisessa kisassa.

Kisaamaan

Harjoittelun jälkeen firmakisassa ammutaan neljä kolmen nuolen sarjaa. Neljä parasta ampujaa jatkaa pareittain pudotuksessa, jossa ammutaan yksi sarja. Huhtikuun alun kisassa jatkoon pääsivät Tuija, Pekka, Mari ja Kirsti, joka ampui 80 pistettä sadasta mahdollisesta. Jos pudotuspareissa päädytään samaan tulokseen, ammutaan yhden nuolen uusinta. Nyt kaikki saivat tuloksen 25/30, uusinnassa Kirsti löi Tuijan ja Meri Pekan.

Finaalissa ammutaan kolme nuolta vuorotellen. Kirsti Helströmillä tapahtuman huonoin sarja sattui finaaliin, 2+6+7 = 15. Mari Ikonen puolestaan paransi

tarkkuuttaan ammunnan edetessä. Voitto tuli sarjalla 6+8+9 =23. Mepan ryhmän joukkuetulos oli 361, jolla ei aivan päästy seinällä olevalle ranking –listalle.

Lopuksi Mepan ryhmälle esiteltiin lajin kilpailumuotoja ja –välineitä. Porukka pääsi kokeilemaan arvokkaan kilpajousen jännittämistä ja tähtäystä.

Under dagsledigheten spänner vi bågen

Under några måndagar samlade vi ihop folk från båtarna för att bekanta sig med en fin idrottsgren, bågskytte. Efter en professionell, kort introduktion träffade alla måltavlan – någon fullträff blev det också.

Bågskytte kräver både tid och uthållighet. Men grenen erbjuder motvikt till en jäktig livsrytm. Vid skytte måste man kunna koncentrera sig på situationen och ha nerverna under kontroll. I någon mån behöver man också kraft för att spänna bågen. Bågskytte är i alla fall en teknikgren, inte en styrkegren.

I föregåenden nummer av Frivakt gjorde vi ett besök i Mosabacka Sportcentrum för att be-

kanta oss med väggklättring. Platsen är nu den samma men grenen en annan. Intresserade sjöfarare fick vi med från Tallink Silja, Viking och Finnlines ända till Birka Line.

Ett program lämpligt för nybörjare

Mosabacka Sportcentrum erbjuder grupper och företag skräddarsydda program för att bekanta

sig med bågskytte. Deltagarna får utbildning, man demonstrerar utrustningen, man får prova den och öva. Till slut skjuter man från tio meters avstånd i form av firmatävling. Programmet går av stapeln inomhus.

Då man spänt bågen lönar det sig inte att slösa mera än fem sekunder på att sikta. Händerna börjar darra och koncentrationen blir lidande. Det händer ofta att nybörjare träffar de förs-

Palkintoja

Passadenin pokaali toimitettiin Klenodeniin

Perinteinen urheilulaiva Passaden sijoittui Mepan yleisurheilukisassa kolmanneksi. Laiva ehdittiin jo myydä ennen palkintojenjakoa. Päällikkö Eero Matikainen kipparoi nyt Klenodenia, joka vieraili Helsingin satamassa. Mepa toimitti palkintopystin perille.

Eero Matikainen toivoo, että hiipumassa oleva yleisurheiluharrastus saisi uutta kipinää merenkulkijoiden keskuudessa.

- Meillä ainakin varustamo suhtautuu tähän toimintaan myönteisesti, Matikainen kehuu.

Kokeneen ja urheilullisen päällikön mukaan konttoriväki ymmärtää hienosti, kuinka tärkeitä asioita liikuntaharrastus ja työkyvyn ylläpito ovat. Pienessä porukassa urheilu kasvattaa myös yhteishenkeä ja parantaa tiimityöskentelyä.

- Laivojen aikataulut ovat tiukkoja, mutta liikuntaa ehtii harrastaa jos vain halua löytyy, Matikainen pohtii.

Eero Matikaisesta on edelleen hauskaa tehdä tuloksia ja käydä kisaa muiden laivaporukoiden kanssa. Yleisurheilu on laivapuolella

ta gångerna. Det är mest fråga om god tur.

- Eller är det nu så, undrar Väinö Lehtinen från Rosella, han har lyckats bra i hagelgevärsskytte, och pilarna träffar också bra under vårens andra tävling

Nu tävlar vi

Efter träningen skjuter man i firmatävlingen fyra serier med tre

pilar. De fyra bästa skyttarna fortsätter parvis i utslagningen, där man skjuter en serie. I tävlingen i början av april gick Tuija, Pekka, Mari och Kirsti vidare, de sköt 80 av etthundra möjliga poäng. Nu fick alla resultatet 25/30, i särskjutningen slog Kirsti Tuija och Meri Pekka.

I finalen skjuter man turvis tre pilar. Kirsti Hellström råkade skjuta dagens sämsta serie under finalen, 2 + 6 + 7 = 15. Mari Ikonen förbättrade för sin del precisionen under tävlingens gång. Hon segrade med serien 6 + 8 + 9 = 23. SSB:s grupp lyckades inte komma med på rankinglistan på väggen med sitt lags resultat 361.

Till slut fick SSB:s grupp bekanta sig med grenens olika tävlingsformer och utrustning. Deltagarna fick pröva på att spänna en dyrbar tävlingsbåge och sikta.

Passadens pokal levererades till Klenoden

ykköslaji, lomilla mies harrastaa myös tennistä. Passadenin väestä SM-mitaleille pääsivät: Tomas Sjöberg, Antti Helenius, Eero Vuorio ja Eero Matikainen.

Det traditionella idrottsfartyget Passaden placerade sig som trea i SSB:s friidrottstävling. Man hann redan sälja fartyget före prisutdelningen. Befälhavaren Eero Martikainen är nu skeppare på Klenoden, som besökte Helsingfors

hamn. SSB levererade prispokalen till mottagaren.

Eero Matikainen hoppas att intresset för friidrott, som nu håller på att slockna, skulle tändas på nytt bland sjöfararna.

- Hos oss förhåller sig rederiet uppmuntrande till den här verksamheten, säger Matikainen berömmande.

Den erfarna och sportiga befälhavaren berättar att man på kontorssidan är helt införstådd med vikten av att motionera och upprätthålla arbetsförmågan. I en mindre grupp stärker idrotten också sammanhållningen och förbättrar lagarbetet.

- Fartygens tidtabeller är ansträngda, men man hinner nog motionera om man bara vill, resonerar Matikainen.

Eero Matikainen tycker fortfarande att det är roligt att göra resultat och tävla med andra fartygslag. Friidrott är favoritgren ombord, under ledigheterna spelar mannen också tennis. Av Passadens folk fick följande FMmedaljer: Tomas Sjöberg, Antti Helenius, Eero Vuorio och Eero Matikainen.

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn: ...................................................................................................................................... Adress: ....................................................................................................................................

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi ..........................................................................................................................................

Vapaavahdin 1/08 ristikon oikein ratkaisseista palkinto meni Olli Pihlakivelle.

TULEVIA KURSSEJA

RATKAISUT LÖSNINGAR

Global Freighterilla komentosillan tähystys on varmistettu. Kuvan otti kapteeni Michael Still.

MERIMIESPALVELUTOIMISTO

SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toiminnanjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat

Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021

GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat

Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

RAUMA/RAUMO

Lehtipalvelu/Tidningar

Johtava satamakuraattori/ Ledande hamnkurator

Tero Reingoldt p./tel. 0400 538 366 Kirjasto- ja videovaihdot

Bibliotek och video

Katso Turun MEPA

Se SSB i Åbo

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 0400 849 143

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93 Slottsgatan 93

20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri Oriveden Sanomalehti Osakeyhtiö

Taitto/Layout

Tuija Lautiainen

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 €

ISSN 0789-8231