Vapaavahti - Frivakt 1/2008

MERENKULKIJOIDEN

VUOSINÄYTTELY

14.3.-30.3.2008

avoinna joka päivä klo 12.00-20.00

Helsingin merimiesklubilla

Hotelli Skatta, Linnankatu 3, Helsinki

Merenkulkijoiden vuoden 2007 Pohjoismaisen valokuvauskilpailun parhaat kuvat * kuvataidetta * laivapienoismalleja * köysitöitä * nukkeja.

VAPAA PÄÄSY - TERVETULOA!

Järjestäjä: Merimiespalvelutoimisto (MEPA)

SJÖFOLKETS

ÅRSUTSTÄLLNING

14.3.-30.3.2008

öppet varje dag kl 12.00-20.00

I Helsingfors Sjömansklubb

Hotel Skatta, Slottsgatan 3, Helsingfors

De bästa bilderna från Sjöfolkets nordiska fototävling 2007 * bildkonst * fartygsmodeller * reparbeten * dockor

FRITT INTRÄDE - VÄLKOMMEN!

Arrangör: Sjömansservicebyrån (SSB)

FRIVAKT 1/2008:

Aikamme kuvia

Valokuvaaminen on ollut merenkulkijoiden piirissä suosittu harrastus. Kameroita on aikoinaan ostettu paljon ulkomaisista satamista usein tullivapaasti. Samoin jo paljon ennen Mepan perustamista valokuvaamista opetettiin merenkulkijoille erilaisilla kursseilla maissa ja opintokerhoissa laivoilla.

Kun Mepa vuonna 1973 perustettiin, niin valokuvauskurssit olivat yhdysmieskurssien ohella lähes ainoita kursseja. Niillä opetettiin kuvaamaan ja kehittämään kuvia. Lisäksi Helsingissä oli hotellimme yhteydessä vuosikymmenet pimiö, jossa merenkulkijoilla oli mahdollisuus kehittää kuviaan. Vuosia sitten viimeinen kävijä sammutti pimiövalon.

Valokuvaus on kuitenkin kantanut ja kursseillemme on riittänyt vuodesta toiseen osallistujia. Eräänä tärkeänä innostajana on toiminut pohjoismainen valokuvauskilpailu, johon kaikki pohjoismaisten lippujen alla olevat aktiivimerenkulkijat ovat voineet osallistua. Tänä vuonna vietämme tämän kilpailun 20-vuotisjuhlia. Onnittelut.

Aivan viime vuosina kiinnostus valokuvaukseen on lisääntynyt huomattavasti. Siihen on vaikuttanut valokuvauksessakin tapahtunut digitaalinen ”vallankumous”. Vanhat kamerat ovat menneet vaihtoon ja uusia on ostettu valtavasti. Nykyaikaisen digikameran voi sujauttaa vaikkapa rintataskuun ja ottaa käyttöön helposti. Useilla on myös kamera matkapuhelimessaan. On vain ajan kysymys, kun niilläkin otetuilla kuvilla pärjää pohjoismaisessa kilpailussa.

Tämän vuoden kisaan lähetti kuviaan 20 suomalaista merenkulkijaa. Vain kolmelta tuli enää perinteisellä tekniikalla otettuja valokuvia. Parhaat näistä ja muista pohjoismaisista kuvista esitellään pohjoismaisissa ja kansainvälisissä merenkulkualan lehdissä ja erilaisissa näyttelyissä.

Valokuvilla on ollut erityisen suuri merkitys heijastamaan merenkulkijoiden työn muuttumista vuosikymmenten aikana. Olen jo vuosia sitten esittänyt, että parhaista pohjoismaisista valokuvista, tehtäisiin yhteispohjoismainen kuvateos. Se olisi samalla kunnianosoitus merenkulkijoiden valokuvataiteelle ja sopisi annettavaksi lahjaksi.

Parhaita pohjoismaisia valokuvia on jälleen nähtävissä muiden merenkulkijoiden harrastetöiden lisäksi Helsingin Merimiesklubilla 14. – 30.3. Tervetuloa.

Bilder av vår tid

Fotografering har varit en omtyckt hobby bland sjöfolk. Man har i tiden köpt många kameror, ofta tullfritt, i utländska hamnar. Lika så lärde man sjöfarare fotografera, redan långt före Sjömansservicebyrån grundades, på olika kurser på land och i studiecirklar ombord.

Då Sjömansservicebyrån grundades år 1973, var fotograferingskurserna vid sidan av kurserna för kontaktmännen, nästan de enda kurserna. På dem lärde man sig ta bilder och framkalla foton. Därtill fanns i Helsingfors, i anslutning till vårt hotell, under årtionden ett mörkrum, där sjömännen kunde framkalla sina bilder. Det är många år sedan den sista besökaren släckte ljuset i mörkrummet.

Intresset för fotografering har ändå hållit i sig och år efter år har vi haft tillräckligt deltagare på våra kurser. En viktig stimulerande faktor har varit den nordiska fototävlingen, som alla aktivt seglande sjöfarare har kunnat delta i. I år firar vi den här tävlingens tjugoårsjubileum. Gratulerar.

Under de allra senaste åren har intresset för fotografering igen ökat märkbart. Den digitala ”revolutionen”, som också skett inom fotograferingen, har bidragit till det. De gamla kamerorna har bytts ut och man har köpt mängder av nya. Den moderna digikameran kan man rentav sticka i bröstfickan och lätt ta i bruk. Många har också kamera i sin mobiltelefon. Det är bara en tidsfråga, när bilder tagna med sådana också klarar sig i den nordiska tävlingen.

Till 2007 års tävling skickade 20 finländska sjöfarare in sina bilder. Bara tre av dem foton tagna med traditionell teknik. De bästa av dem och de andra nordiska bilderna publiceras i nordiska och internationella sjöfartstidskrifter och visas på olika utställningar.

Fotografierna har haft speciellt stor betydelse då de återspeglat förändringarna i arbetet ombord under årtiondena. Jag har redan för många år sedan föreslagit att man skulle publicera de bästa nordiska fotona i ett samnordiskt bildverk. Det skulle vara en hedersbetygelse åt sjöfararnas fotograferingskonst och samtidigt lämplig som gåva. De bästa nordiska fotona kan man, utöver andra hobbyarbeten gjorda av sjöfolk, igen beundra på Helsingfors Sjömansklubb den 14 – 30.3.2008. Välkommen!

Martti Karlsson

MERENKULKIJOIDEN POHJOISMAISEN VALOKUVAUSKILPAILUN 2007 FINAALI HAUGESUNDISSA

Tammikuun viimeisenä päivänä oli norjalaisen raadin vuoro valita voittajat pohjoismaisessa valokuvauskilpailussa.

Kaikkiaan 136 merenkulkijaa Islannista, Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Tanskasta osallistui kilpailuun 939 kuvalla. Pohjoismaiset esiraadit valitsivat kukin 15 kuvaa finaaliin, johon tuli näin yhteensä 75 kuvaa. Suomessa alkukarsinnan suorittivat Heikki Nilanen ja Olavi Vartiainen. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 220 kuvaa 20 merenkulkijalta. Totuttuun tapaan meri, laivat ja luonto inspiroivat suomalaista merenkulkijaa. Työkuvia jäätiin edelleen kaipaamaan.

Loppukilpailuun pääsivät matruusi Tanja Hakala ms Isabellalta, kassa Marjut Ikonen ms Nordlandialta, päällikkö Aku Kaikkonen ms Kristiina Reginalta, perämies Jukka Lindell ms Rebecalta, konepäällikkö Harri Manninen ms Auralta, matruusi Jouni Niskakoski mt Temperalta, tarjoilija Lee-

na Numminen ms Silja Serenadelta, puolimatruusi Tero Tammi ms Finnstarilta ja yt-korjausmies Jari

Tammi mt Jurmolta. Tuomareina toimivat kuvauspäällikkö Alfred Aase Haugesun-

PM- VALOKUVAUSKILPAILUN TULOKSET 2007

Allan Kristensen, perämiesharjoittelija ms Torm, Tanska (Digitaalikamera, arvo n. 7000 Tanskan kruunua, Walport Telmar Scandinavia)

Jörgen Språng, stuertti mt Bit Okland, Ruotsi (Valokuvaustarvikkeita, arvo n. 5000 Norjan kruunua, Skipspost A/S Oslo)

Jens Samuelsson, perämies, ms Stockholm, Tanska (Valokuvaustarvikkeita, arvo n. 5000 Ruotsin kruunua, Scandinavian Shipping Gazette)

Guðmundur Birkir Agnarsson, yliperämies Koululaiva Sæbjörg, Islanti (Valokuvaustarvikkeita arvo 350 euroa, Sjómannablad Vikingur) Harri Manninen, konepäällikkö, ms Aura, Suomi (Valokuvaustarvikkeita arvo 300 euroa, Finnlines Oyj)

KUNNIAMAININNAT

Jörgen Språng, Ruotsi

Jørn Lavre, Norja

Henning Olsen, Norja

Leena Numminen, Suomi

FINAALIN RAATI

Valokuvaaja Øyvind Ek

Kuvauspäällikkö Alfred Aase (Haugesund Avis)

din päivälehdestä ja valokuvaaja Øyvind Ek. Kilpailun ensimmäisen palkinnon voitti tanskalainen perämiesopiskelija Allan Kristensen. Tuomarien perustelut valinnalle: ”Eksoottinen tunnelma, joka vangitsi raadin. Kuva sisältää monia eri aineksia vieraasta kulttuurista”.

Toinen ja kolmas palkinto Ruotsiin, neljäs sija Islantiin ja viidenneksi konepäällikkö Harri Manninen tunnelmallisella satamakuvalla.

Parhaat kilpailukuvat ovat nähtävillä merenkulkijoiden vuosinäyttelyssä 14.-30.3.2008 Helsingin merimiesklubilla, Linnankatu 3 (Hotel Skatta). Näyttely on avoinna joka päivä 12.00-20.00.

Kuvat ovat esillä myös Kotkan meripäivillä 24.-27.7.2008.

Kilpailuun lähetettyjä kuvia julkaistaan tässä ja lehtemme myöhemmissä numeroissa tämän vuoden aikana.

Kuvassa tuomaristo: vas. valokuvaaja Øyvind Ek ja kuvauspäällikkö Alfred Aase Haugesundin päivälehdestä. På bilden juryn: från vänster fotografen Øyvind Ek och fotochef Alfred Aase från Haugesunds tidning.

Sirpa Kittilä

FINALEN I DEN NORDISKA FOTOTÄVLINGEN FÖR SJÖFOLK 2007 HÖLLS I HAUGESUND

Den sista januari var det norrmännens tur att välja ut vinnarna i den nordiska fototävlingen.

Sammanlagt 136 sjöfarare från Danmark, Finland, Island, Norge och Sverige deltog i tävlingen med 939 bilder. De nordiska nationella juryerna valde ut 15 bilder, sammanlagt alltså 75. Heikki Nilanen och Olavi Vartiainen gjorde gallringen i Finland, där tjugo sjöfarare skickat in sammanlagt 220 foton. Liksom tidigare var det havet, fartygen och naturen som inspirerat de finländska sjöfararna. Fortfarande saknades bilderna av arbetet ombord. Till finalen utvaldes matros Tanja Hakala från M/S Isabella, kassa Marjut Ikonen från M/S Nordlandia, befälhavare Aku Kaikkonen från M/S Kristina Regina, styrman Jukka Lindell från M/S Rebecca, maskinchef Harri Manninen från M/S Pasila, matros Jouni Niskakoski från M/T Tempera, servitris Leena Numminen från M/S Silja Serenade, lättmatros Tero Tammi från M/S Finnstar och at-reparatör Jari Tammi

från M/T Jurmo.

Som jury fungerade Alfred Aase, chefsfotograf vid Haugesunds Avis och fotograf Øyvind Ek. Första pris i tävlingen vann danska styrmanseleven Allan Kristensen. Juryns motivering:

”En exotisk stämning som fängslar juryn, innehåller många element från en annan kultur”.

Andra och tredje pris gick till Sverige, fjärde plats till Island och som femte kom maskinchef Harri Manninen med sitt stämningsfulla hamnmotiv.

De bästa tävlingsbilderna kan man beundra på sjöfolkets årliga utställning den 14 – 30 mars 2008 på Helsingfors sjömansklubb, Slottsgatan 3 (Hotel Skatta). Utställningen är öppen varje dag kl. 12.00 – 20.00.

Bilderna kommer också att vara utställda under Kotka Havsdagar 24 – 27.7.2008.

Vi publicerar bilder som deltog i tävlingen i detta nummer, liksom i senare nummer under året.

Sirpa Kittilä

Kuvassa vasemmalla Norjan Mepan kirjastonhoitaja Terje J. Eriksen, keskellä Arne Jørgensen Tanskasta ja oikealla Norjan Mepan videovastaava Trine Carin Tynes.

Till vänster bibliotekarien på norska sjömansservicebiblioteket, i mitten Arne Jørgensen från Danmark och till höger videoansvarig på Norges sjömansservice, Trine Carin Tynes.

Norjan Mepan uusi johtaja Torbjørn Husby ihailee kuvasatoa. Taustalla Per Erik Nielsen myös Norjan Mepasta.

Torbjørn Husby, ny chef för sjömansservicen i Norge beundrar bildskörden. I bakgrunden Per Erik Nielsen likaså från Norges sjömansservice.

RESULTAT I DEN NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2007

Allan Kristensen, styrmanselev, ms Torm, Danmark (digitalkamera, värde ca 7000 DKK, Walport Telmar Scandinavia)

Jörgen Språng, stuert, mt Bit Okland, Sverige (Fototillbehör värde ca 5000 NOK, Skipspost A/S Oslo)

Jens Samuelsson, styrman, Sverige (Fototillbehör, värde ca 5000 SEK, Scandinavian Shipping Gazette)

Guðmundur Birkir Agnarsson , överstyrman skolskeppet Sæbjörg, Island (Fototillbehör, värde ca 350 euro, Sjómannablaðið Vikingur)

Harri Manninen, maskinchef ms Aura, Finland (Fototillbehör värde ca 300 euro, Finnlines AAB)

HEDERSOMNÄMNANDEN

Jörgen Språng, Sverige

Jørn Lavre, Norge Henning Olsen, Norge Leena Numminen, Finland

JURY

Fotograf Øyvind Ek

Chefsfotograf Alfred Aase (Haugesund Avis)

Allan Kristensen, Tanska, I palkinto PM-kilpailussa. • Allan Kristensen, Danmark, I pris i den nordiska tävlingen.

Vappu Klemetti, Suomi, tunnustuspalkinto Suomen kilpailussa. Vappu Klemetti, Finland, hedersomnämnande i Finlands tävling.

Leena Numminen, Suomi, tunnustuspalkinto Suomen ja PM-kilpailussa. Leena Numminen, Finland, hedersomnämnande i Finlands tävling och i den nordiska tävlingen.

MERENKULKIJOIDEN

HARRASTEKATSELMUS 2008

VALOKUVAUS/TUNNUSTUSPALKINNOT

SJÖFOLKETS

HOBBYUTSTÄLLNING 2008

HEDERSOMNÄMNANDEN FÖR BILDER

Väripaperikuvat/ Pappersbilder i färg

Pauli Saastamoinen ”Latu kaislikossa” ”Stig genom vassen” ”Maantie” ”Landsväg”

Digitaalikuvat/ Digitala bilder

Tiina Alajoki, pääkylmäkkö, chefskallskänka, ms Mariella ”Bermuda”

Harri Manninen, konepäällikkö, maskinchef, ms Aura ”Auringonlasku” ”Solnädgång”

Jukka Lindell, perämies. styrman, ms Rebecca ”Treasure hunt, clean scrap from Russia”

Teijo Jähi, pursimies, båtsman, ms Laura ”Näköharha” ”Optisk villa”

Vappu Klemetti, purseri, purser, ms Finnfellow ”Pienet sienet” ”Små svampar”

Tero Tammi, puolimatruusi, lättmatros, ms Finnstar ”Siivouspartio” ”Städningspatrull”

Leena Numminen, tarjoilija, servetris, ms Silja Serenade ”Leikitään” ”Lek”

Jan Berg, kassa, ms Isabella ”Rakkolevä palaa” ”Blåstång i brand”

Aku Kaikkonen, päällikkö, befälhavare, ms Kristiina Regina ”Kivet, veneet ja me” ”Båtarna, grynnorna och vi”

Aku Kaikkonen, Suomi, tunnustuspalkinto Suomen kilpailussa.

Aku Kaikkonen, Finland, hedersomnände i Finlands tävling.

Tero Tammi, Suomi, tunnustuspalkinto Suomen kilpailussa.

Tero Tammi, hedersomnämnande i Finlands tävling.

Harri Manninen, Suomi, V palkinto PM-kilpailussa. • Harri Manninen, Finland, V pris i den nordiska tävlingen.

Jukka Lindell, Suomi, tunnustuspalkinto Suomen kilpailussa.

Jukka Lindell, Finland, hedersomnämnande i Finlands tävling.

Jens Samuelsson, Ruotsi, I palkinto Ruotsin kilpailussa ja III palkinto PM-kilpailussa. Jens Samuelsson, Sverige, I pris i Sveriges tävling och III pris i den nordiska tävlingen.

Guðmundur Birkir Agnarsson, Islanti, IV palkinto PM-kilpailussa. Guðmundur Birkir Agnarsson, Island, IV pris i den nordiska tävlingen.

Leena Numminen kuvaa merenkulkijoita, maisemia ja eläimiä

Kymmenen vuotta valokuvausta harrastanut Leena on osallistunut Merenkulkijoiden pohjoismaiseen valokuvakilpailuun kahtena vuonna. Tänä vuonna pohjoismainen tuomaristo myönsi loppukilpailuun selviytyneelle Leenalle kunniamaininnan.

Viime vuonnakin yksi kuvistani pääsi sentään MEPAn toimintakertomuksen kanteen, Leena Numminen muistelee.

Toimintakertomuskuva on yksi monista, joita Leena kuvasi Italiassa ollessaan hakemassa Finnlinesin uudisrakennusta. Ennen laivan valmistumista hänellä oli aikaa valokuvaukseen, kuten siirtomatkalla Italiasta Suomeenkin. Saksan linjalta hän siirtyi kuitenkin takaisin Silja Serenadelle, jossa aloitti viitisen vuotta sitten. Kamera tuli tietenkin mukaan.

Valokuvakirja työkavereista

Leenan ensimmäinen kamera oli Canonin filmille kuvaava järjestelmäkamera.

Muutama vuosi sitten siirryin digiaikaan, Leena kertoo

Hän hankki suositun Canonin EOS 350 digijärjestelmäkameran, jolla on otettu tuhansia kilpailukelpoisia kuvia ympäri maailmaa. Tätä kameratyyppiä pidetään valokuvauspiireissä mullistavana. Media alkoi saada käyttöönsä laadukkaita kuvia tavallisilta kansalaisilta.

Leena Numminen on kuvannut Silja Serenadella merenkulkijoita työssään, tauoillaan ja vapaalla. Hän teetti kuvista paperivedoksia ja huomasi myös kehityspalvelun tarjoaman kuva-albumin.

Latasin netistä ohjelman, jolla albumi työstetään omista digikuvista, Leena kertoo.

Hän oppi pian käyttämään palvelua, ja ottamaan siitä kaiken irti. Kuvakirjoja hän on teettänyt mo-

nilla teemoilla, mutta Serenaden merenkulkijoista kertovaa teosta ovat työkaverit ostaneet jo yli kolmekymmentä kopiota.

Oppia kursseilta ja oman työn kautta

Leena toimii niin kuin harrastajan pitääkin. Kun paljon kuvaa niin joku aina onnistuu ja samalla kuvaaja kehittyy. Digikuvien aikana laukaisinta voi painaa surutta. Tuloksen näkee heti, ja epäonnistuneet kuvat voi poistaa samantien. Tietokone on kuitenkin oleellinen apuväline digitaalisessa valokuvauksessa.

Sain arvokkaita vinkkejä MEPAn kurssilta, Leena sanoo.

Helsingissä järjestetty valokuvauskurssi oli tuolloin kaksivaiheinen. Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi teoriaa, sommittelua ja käytiin ottamassa kuvia ulkona. Toisena päivänä opittiin alkeita kuvankäsittelyssä, arkistoinnissa ja siirtämisessä kehityspalveluun.

Olen opetellut Photoshopin käyttöä itse, mutta haluaisin vielä hallita ohjelmaa paremmin, Leena innostuu.

Hän kuvaa ainakin toistaiseksi automaattiasetuksilla, ja olisi kiinnostunut oppimaan lisää tekniikkaa. Kalustopuolella Leena voi hyödyntää vanhan kameran objektiivit, jotka sopivat myös uuteen.

Alpeilla työtä, laskettelua ja valokuvausta

Leena Numminen tunnustautuu ”alppihulluksi”.

Olen työskennellyt Alpeilla ravintola-alalla, Leena muistelee.

Päivät menivät hänen mukaansa lasketellen, illat tehtiin töitä ravintolassa. Parin talven työrupeaman jälkeen Leena on matkustanut Alpeille vuosittain. Laskettelu talvisin ja vaeltaminen kesäaikaan ovat mieliharrastuksia. Maisemat luonnollisesti sopivat valokuvaajalle kuin nyrkki silmään.

Alpeiltakin olen tehnyt albumin, kertoo Leena ja näyttää valokuvakirjaa, joka erehdyttävästi muistuttaa matkamuistomyymälästä hankittua teosta.

Kilpailussa oli mukana myös Lee

Leenalla on kuitenkin alkuperäiset kuvat cd-rompulla, mistä löytyy myös loppukilpailuun osallistunut ”Yö Alpeilla” –kuva. Tästä otoksesta Leena itse pitää eniten.

Menestyksekkäitä kuvia myös eläimistä

Kunniamaininnan Leena sai kuvastaan, jossa pääosassa on kengännauhoilla leikkivä kissa. Hän ottaa mielellään kuvia eläimistä.

Yksi ottamani koirakuva pääsi alan vuosikalenteriin, Leena kertoo.

Eläinkuvausta hän voi harjoitella oman koiran kanssa. Leena on itsekin teettänyt kuvistaan kalentereita ja postikortteja ystävien ja sukulaisten iloksi. Valokuvaharrastaja kehittyy parhaiten, kun aiheita riittää.

Kuvauksen ohella Leena Numminen on alkanut kiinnostua kirjoittamisesta. Alppien käynneistä on syntynyt matkakertomuksia, ja nyt repertuaari on laajentunut.

Kirjoittelen pieniä runoja töistä ja työkavereista. Viime aikoina olen tehnyt niitä myös ruotsiksi, Leena kertoo.

Hän onkin elävöittänyt Silja Serenadelta kuvattua albumia osuvilla teksteillä. Leenan kuvakirjoja on nähtävillä MEPAn harrastenäyttelyssä. Jäämme odottamaan myös runoja.

nan mieluisin kuva ”Yö Alpeilla”

Senaste år var ändå ett av mina foton pärmbild på SSB:s verksamhetsberättelse, minns Leena.

Bilden på verksamhetsberättelsen är en av många som Leena tog i Italien där hon var för att avhämta Finnlines nybygge. Före båten blev färdig hade hon tid för fotografering, liksom under resan från Italien till Finland. Från Tysklandslinjen kom hon i alla fall tillbaks till Silja Serenade, där hon började för fem år sedan. Kameran följde naturligtvis med.

Fotoalbum av arbetskamraterna

Leenas första kamera var en systemkamera för film, av märket Canon.

För några år sedan övergick jag till digital tid, berättar Leena.

Hon skaffade den populära digitala systemkameran Canon EOS 350, med den har man tagit tusentals tävlingsbilder runtom i världen. I fotografcirklar tycker man att den här typen av kamera har medfört ett genombrott. Massmedierna kunde börja använda bilder av hög kvalitet, tagna av vanliga medborgare.

Leena Numminen har ombord på Silja Serenade avbildat sjöfolk i arbete, under pauser och fritid. Hon lät göra pappersbilder av fotona och upptäckte bildalbumet som framkallningstjänsten erbjöd.

Jag laddade upp ett program i Internet, med det redigerar jag album med mina egna digitala bilder, berättar Leena.

Hon lärde sig snabbt använda servicen och utnyttja den helt. Hon har gjort bildalbum kring många teman, men det med sjöfolket på Serenade har arbets-

Leena Numminen tar bilder av sjöfolk, landskap och djur

Leena, som fotograferat tio år, har under två år deltagit i Nordiska fototävlingen för sjöfolk. I år beslöt den nordiska juryn ge Leena ett hedersomnämnande i finalen.

kamraterna redan köpt över trettio kopior av.

Lärdomar på kurser och av eget arbete

Leena gör just det som varje amatör borde göra. Då man tar många bilder så lyckas alltid någon bild, och fotografen gör framsteg. Under den digitala tiden kan man sorglöst knäppa på avtryckaren. Man ser omedelbart resultatet, och man kan genast ta bort de misslyckade bilderna. Datorn är ändå ett väsentligt hjälpmedel vid digital fotografering.

På en SSB-kurs har jag fått värdefulla tips, säger Leena.

Fotokursen i Helsingfors bestod då av två faser. Den första dagen gick vi igenom teori, komposition och vi tog bilder utomhus. Under den andra dagen lärde vi oss grunderna i bildhantering, arkivering och överföring till framkallningsservice.

Jag har själv lärt mig använda Photoshop, men skulle gärna lära mig använda programmet bättre, berättar Leena ivrigt.

Hon fotograferar åtminstone tillsvidare med automatinställning, och skulle gärna lära sig mera om

teknik. Då det gäller utrustning, kan Leena utnyttja den gamla kamerans objektiv, som också passar till den nya.

Arbete, slalom och fotografering i Alperna

Leena Numminen erkänner att hon är ”alpgalen”

Jag har jobbat inom restaurangbranschen i Alperna, minns Leena.

Hon berättar att dagarna förflöt i slalombacken, kvällarna i jobb på restaurangen. Efter att ha jobbat där ett par vintrar, har Leena åkt till Alperna varje år. Slalom om vintern och fotvandring om sommaren hör till favoritsysselsättningarna. Landskapet lämpar sig naturligtvis som klippt och skuret för en fotograf.

Från Alperna har jag också gjort ett album, berättar Leena, och visar ett fotoalbum som är förvillande likt en bok köpt i en souvenirbutik. Leena har i alla fall originalbilderna på en CD-romskiva, där man också hittar bilden ”Natt i Alperna” som deltog i tävlingens final. Den här bilden tycker Leena mest om

Lyckade bilder också av djur

Hedersomnämnandet fick Leena för en bild, där en katt som leker med skosnören spelar huvudrollen. Hon fotograferar gärna djur.

En bild av en hund kom med i branschens årliga kalender, berättar Leena.

Djurfotografering kan hon öva med sin egen hund. Leena har också själv låtit göra kalendrar och postkort av sina bilder, till glädje för vänner och släktingar. Amatörfotografen utvecklas bäst, då motiven räcker till.

Vid sidan av fotografering har Leena Numminen börjat intressera sig för att skriva. Om resorna till Alperna har hon skrivit reseskildringar, och nu har repertoaren utökats.

Jag skriver små dikter om arbetet och arbetskamraterna. Under den senaste tiden har jag skrivit också på svenska, berättar Leena.

Hon har också levandegjort bildalbumet från Silja Serenade med träffande texter. Leenas bildalbum kan man se på SSB:s hobbyutställning. Vi ser också fram emot hennes dikter.

Leena Numminens fotoalbum är efterfrågade.

Steel kerrankin kotisatamassa

Alukselle oli suunniteltu suuria huolto- ja korjaustöitä Raaheen. Kun Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle oli luvattu kovaa myrskyä, päätettiin poiketa Helsinkiin ja tehdä remontit Hanasaaressa.

- Säästyy aikaa ja bensaa remonttifirmoiltakin, ciiffi Markku Sinkkonen toteaa.

Laiturilla seisoo parkkirivissä ABB:n, Matatecin ym. firmojen autoja, ja laiva on täynnä korjausmiehiä.

Markku on ollut Steelissä nelisen vuotta ja tuli monen muun tavoin Finnlinesiltä.

- Oihonnassa ja Finnmerchantissa seilattiin puolalaisten kanssa, ja tultiin yhdessä tänne, Markku viittaa Hannu Räsäseen, joka on Steelin lomalla oleva toinen päällikkö

Nyt konehuone pullistelee porukkaa, mutta normaalioloissa 7.680 kilowatin Wärtsilä-Sulzerin operointi hoituu konepäällikön, ykkösen ja konereparin voimin. Kolmen viikon työtörnejä repari vuorottelee sähkömiehen kanssa.

Raahe ja Luulaja pääsatamina

Steel ja proomu Botnia ovat tulossa Ust-Lugasta. Proomuihin voidaan lastata n. 13.500 tonnia. Yleensä kuljetetaan hiiltä, malmia

ESL-Shippingin puskija Steelin reitit kulkevat ristiin rastiin Itämerellä. Laivan ahterissa on Suomen lippu ja nimen alla lukee Helsinki. Tammikuulla Steel pääsi vihdoin poikkeamaan kotisatamaan.

tai kalkkikiveä. Steel kuljettaa välillä myös muita proomuja.. Sisaralus Rautaruukin kanssa Steel liikennöi myös Kalla-, Botnia- ja Tasku-proomujen kanssa. Kaikki yhdistelmät ovat ESL-Shippingin omistuksessa ja operoinnissa. Tyypillisimmät satamat ovat Raahe, Luulaja, Oxelösund, Storungs. Koverharissa on myös vierailtu, ja Tahkoluodossa käyty välillä jälleenlastaamassa suurten bulkalusten kuormia pohjoiseen.

Yhdistelmät ovat jatkuvasti liikenteessä. Satama-ajat ovat lyhentyneet tehokkaan lastinkäsittelyn ansiosta. Pelletin lastaus Luulajassa vie kuusi tuntia. Merimatkoista pitkäksi voi sanoa Oxelösundin ja Luulajan välistä puolentoista vuorokauden purjehdusta. Matkanopeus yhdistelmällä on 13 solmua.

Liikennöintiä läpi vuoden

Puskuproomuyhdistelmät on rakennettu 1A Super-jääluokkaan.

- Tämä kulkee hyvin jäissä varsinkin täydessä lastissa, päällikkö

Ulf-Johan Engholm kertoo.

Ulf-Johan eli Uffe hoitaa Helsingin vierailulla auditointiasioita yhdessä varustamosta tulleen Jorma Rasin kanssa.

- Nykyään pitää tehdä myös ympäristöauditointi, jätelajittelut ym. seikat, Arkadiasta konttoriin siirtynyt Rasi selvittää.

Laivaliikenteen päästöihin on Uffen mukaan alettu kiinnittää huomiota, ja asiasta on kirjoitettu myös lehdissä. Ympäristön hyväksi tehdään meripuolellakin töitä. Yksi merkittävä edistysaskel oli polttoaineen rikkipitoisuuden vähentäminen.

Miehistö viihtyy

Uffen mukaan monet Steelin merenkulkijoista tulivat Finnlinesilta laivakaupan mukana. Kokonaismiehitys on yhdeksän. Koneporukan lisäksi on päällikkö, kaksi yliperämiestä ja matruusia, sekä kokkistuertti. Miehistöpuolen merenkulkijat ovat YT-miehiä.

- Porukka sopii vaihtokaverin kanssa lomat itse, ja systeemi toimii, Uffe selvittää.

Alus operoi Itämerellä, joten yhteydet kotiin puhelimitse ja sähköpostitse toimivat hyvin. Useimmissa satamissa kuten Luulajassa ja Raahessa vetää 3g-verkko, mikä mahdollistaa hieman nopeammat sähköpostiyhteydet.

- Ruotsin puolella ainakin rannikolla tuntuu toimivan vain hitaampi gprs -verkko, toteaa Uffe.

Televisio näkyy useimmiten, ja MEPAn kirjat ja DVD:t ovat ahkerassa käytössä. Hyvä ruoka vaikuttaa tietysti viihtyvyyteen.

Keittoa ja pannareita Kentsun pajasta

Tarinan mukaan purjelaiva-aikoina tehtiin heikoimmasta miehestä kokki. Steelissä se ei ainakaan pidä paikkaansa. Paja ei ole pieni, mutta iso mies näyttää siellä isolta.

- Keikkaa pukkaa, tuumaa Paraisilta kotoisin oleva Kenneth Kentsu Wilen, kun paistaa pannukakkua isolle porukalle.

Laivan oma porukka on syönyt, ja konehuoneesta tullut remonttimiehistö on jo hernekeiton kimpussa. Hyväntuulinen Kentsu muonittaa kaikki nälkäiset.

- Pannaria poskeen ja terveisiä tutuille, huikkaa Transgardin ja Belgardin kautta Steelille tullut kokkistuertti.

Uffe ja Jorma Rasi työskentelivät ympäristöauditoinnin kanssa.

Steel besökte hemhamnen

ESL Shippings skjutbogserbåt Steel går kors och tvärs över Östersjön. I aktern vajar blåvit flagg, under den står det Helsinki. I januari kunde Steel äntligen anlöpa hemhamnen.

Man hade planerat stora service- och reparationsarbeten för fartyget i Brahestad. Då det utlovats hård storm på Finska viken och Bottniska viken, beslöt man vika

in till Helsingfors och göra arbetena vid Hanaholmen.

- Man sparar både tid och bensin, också för reparationsfirmornas del, konstaterar chiefen Markku Sinkkonen. På parkerings-

platsen på kajen står ABB:s, Matatecs m.fl. firmors bilar, och fartyget är fullt av reparatörer.

Markku har varit på Steel i fyra år och kom liksom mången annan från Finnlines.

- På Oihonna och Finnmerchant seglade jag med polackerna, och vi kom hit tillsammans, säger Markku och visar på Hannu Räsänen, Steels andra befälhavare, nu på ledighet.

Maskinrummet är nu fullt av folk, normalt klarar maskinchefen av att operera de två motorerna av märket Wärtsila-Sulzer, med sammanlagd effekt om 7680 kW, med hjälp av försten och maskinreparatören. Reparatören turar om med elektrikern, i tre veckors arbetsskift.

Brahestad och Luleå huvudhamnar

Steel och pråmen Botnia är på väg från Ust-Luga. I pråmarna kan man lasta ca 13 500 ton. Vanligen transporterar man kol, malm eller kalksten. Steel assisterar ibland också andra pråmar. Tillsammans med systerfartyget Rautaruukki trafikerar Steel med pråmarna Kalla, Botnia och Tasku. ESL Shipping både äger och opererar alla kombinationer. De vanligaste hamnarna är Brahestad, Luleå, Oxelösund och Storungs. Också Koverhar har man besökt, och i Tahkoluoto har man ibland lastat om gods på stora bulkfartyg på väg norrut.

Fartygskombinationerna är i ständig trafik. Tack vare effektiv lasthantering har liggtiderna förkortats. Lastning av pellets i Luleå tar sex timmar. En lång sjöresa, t.ex. mellan Oxelösund och Luleå, tar ett och ett halvt dygn. Kombinationens marschfart är 13 knop.

Trafik året om

Skjutpråmskombinationerna är byggda i isklass 1 A Super.

- De här går bra i is, speciellt med full last, berättar befälhavaren Ulf-Johan Engholm. UlfJohan, kallad Uffe sköter tillsammans med Jorma Rasi från rederiet auditeringärenden under besöket i Helsingfors.

- Nu för tiden måste man göra också miljöauditering, gällande avfallssortering och dylikt. Förklarar Rasi som från Arkadia flyttat till kontoret.

Man har också börjat fästa uppmärksamhet vid fartygstrafikens

Heikki Virtanen, Uffe och Juha Lehkonen förbereder sig för att flytta fartyget.

Befälhavare Ulf-Johan ”Uffe” Engholm.

utsläpp, berättar Uffe, om det har det skrivits också i tidningarna. Inom sjöfarten jobbar man också för miljön. Ett viktigt framsteg har varit att man minskat svavelmängden i bränslet.

Manskapet trivs

Enligt Uffe kom många av mannarna på Steel från Finnlines vid fartygsaffären. Hela manskapet består av nio man. Utöver maskinmanskapet är det befälhavaren, två överstyrmän och matroser, samt kockstuerten. Manskapet består av AT-män.

- Mannarna kommer sinsemellan överens om ledigheterna, systemet fungerar, förklarar Uffe.

Fartyget opererar på Östersjön, så kontakterna hem per telefon eller el-post fungerar också bra. De flesta hamnarna liksom i Luleå och Brahestad, täcks av 3Gnätet, det möjliggör litet snabbare e-postförbindelse.

- På svenska sidan, åtminstone längs kusten, tycks bara det långsammare GPRS-nätet fungera, konstaterar Uffe.

Televisionen syns för det mesta, och SSB:s böcker och DVDfilmer är i flitigt bruk. God mat bidrar förstås till trivseln.

Soppa och pannkakor från Kentsus kabyss

Det berättas att man under segelfartygsepoken brukade göra den svagaste mannen till kock. På Steel

gäller det åtminstone inte. Kabyssen är inte liten, men en storvuxen man ser stor ut i den.

- Det är jobbigt, säger Kenneth Kentsu Wilen, hemma från Pargas, där han steker pannkakor åt ett stort gäng.

Båtens eget folk har redan ätit, och reparatörerna som kommit

från maskinrummet är redan vid ärtsoppan. Den gladlynte Kentsu utfodrar alla hungriga.

- Ät pannkaka nu, och hälsa till alla, hojtar kockstuerten, som kommit till Steel, via Transgard och Belgard.

Markku, Jorma Rasi och Uffe funderar hur man skall flytta båten då motorn repareras.

Uutta kalustoa Meriauran erikoiskuljetuksiin

Ms Aura liikennöi Suomen lipun alla

Uudenkarhea alus saapui sumuiseen Helsinkiin lastinaan laivalohkoja. Akerin telakan kuljetukset tulevatkin olemaan Auran tärkeimpiä työllistäjiä.

ähdimme liikenteeseen loppiaisen jälkeen Puolasta ja ensimmäinen lastikin oli laivalohkoja, päällikkö Pasi Laitsalmi kertaa.

Aura valmistui vuoden alussa Remontowan telakalta. Laitsalmi oli muutaman muun suomalaisen kanssa valvomassa uudisrakennusta. Neitsytmatkalla haettiin

Warnemundesta kaksoispohjalohkoja Turussa rakennettavaan Genesis-risteilijään.

Uusi laiva vahvistaa melkoisesti Meriauran operoimaa kuljetuskalustoa, joka nyt käsittää yksitoista alusta. Yhtiö on erikoistunut raaka-aineiden ja teollisuuden tuotteiden merikuljetuksiin sekä erilaisiin projektikuljetuksiin. Ms Auralle saatiin kokeneet ja pätevät miehet samaan yritys-

ryhmään kuuluvan VG-Shippingin kautta.

Päällikkönä jo puomilaivojen aikoina

Nuoresta iästään huolimatta Pasi Laitsalmi ehti toimia Suomen viimeisen puomilaivan, Maria VG:n päällikkönä.

VG –Shipping aloitteli tuolloin toimintaansa, ja hoitaa nyt myös muiden asiakkaiden laivoja, Laitsalmi kertoo.

Hän on toiminut varustamossa päällikkönä jo 12 vuotta. Ennen Auraa mies kipparoi 5.414 dwt:n ms Mirvaa. Raumalla koulut käynyt Pasi on seilannut myös Engshipillä. Suomen satamat ovat hänelle tuttuja; Helsinkiinkin tultiin ilman luotsia.

Auralla on kahdeksan hengen miehistö. Päällikön, kahden perämiehen ja konepäällikön lisäksi laivalla on moottorimies, kaksi YT-matruusia ja YT-kokki. Osa on vanhoja VG-Shippingin miehiä, osa tuli vasta Auran myötä varustamoon.

Turussa merikapteeniksi opiske-

Päällikkö Pasi Laitsalmen mielestä systeemit ovat toimineet hyvin. Uusille laivoille tyypillisiä lastentauteja ei juuri ole esiintynyt.

leva Jura Luhtanen liittyi Auran miehistöön seilattuaan aikaisemmin Borella ja Langh Shipillä.

Kurssimuotoinen opiskelu sujuu hyvin työn lomassa, Jura selvittää kun kippari Laitsalmi naureskelee nykyajan koulutusjärjestelmiä.

Luhtasen mukaan töitä kannattaa tehdä aina, kun niitä on saatavilla. Hän seilasi Viking Linella puolikkaana ennen kuin sai ensimmäisen perämiehen jobin.

Monet seilaavat jopa vuoden, pari kannella valmistumisen jälkeen ennen kuin perämiehen paikka aukeaa, Jura toteaa.

Pasi Laitsalmen mielestä suomalaiset kansimiehet alkavat olla katoava voimavara. Kaikki haluavat opiskella kapteeniksi tai perämieheksi. Toisaalta opiskelijat seilaavat koulutuksen ohella juuri kansimiehinä.

Meillä on varmaan Suomen vanhin poosu, Haminassa asuva ”Frankko”, kehuu Laitsalmi lomalla olevaa Fransesco Bahamondesia.

Frankko on legendaarinen, alkujaan Chilestä Suomeen tullut merimies joka tunnetaan varsinkin pientonnistolaivojen pystyvänä pursimiehenä.

Frankkolla on ikää jo 61 vuotta, mutta kun töihin ruvetaan, tekee hän varmasti saman kuin nuoremmatkin, Laitsalmi kertoo.

Varustamolla on jonkin verran eestiläisiä merenkulkijoita. Päällikön mukaan heidän kanssaan

Heikillä on kokin ja matruusin pätevyydet.

on luontevaa työskennellä. Suuria kulttuurieroja ei ole. Vanhemmat eestiläiset puhuvat suomea, ja nuoremmat oppivat sukulaiskieltä helposti.

Monet eestiläiset valitsevat kansi- tai konemiehen ammatin urakseen, ja sitoutuvat siihen, Pasi Laitsalmi selvittää.

Pihviä pöytään

Pärnusta kotoisin oleva kokki Heikki Kolk viettää haastatteluajankohdaksi sattunutta Viron itsenäisyyspäivää työn merkeissä.

Messissä on tarjolla juhlavasti esille pantu päivällinen.

Työskentelin aikaisemmin matkustajalaiva Regina Balticalla, joka liikennöi Tukholman ja Tallinnan välillä, Heikki kertoo täydellisellä suomen kielellä.

Mies on opiskellut kieltä jatkuvasti siitä lähtien, kun hän Pasi Laitsalmen houkuttelemana tuli VG-Shippingille kuusi vuotta sitten. Regina Balticalla työkielenä oli ollut englanti, koska henkilökunta tuli Ruotsista ja Virosta. Heikillä oli aluksi kokin koulutus, ja hän hankki Pärnussa myös

Perämies Jura Luhtanen komentosillan viestintänurkkauksessa. Sähköpostia voidaan käyttää kahden satelliittijärjestelmän kautta. Internettiin päästään toistaiseksi matkapuhelinverkkojen kautta, mutta edullisempia satelliittipaketteja selvitellään.

matruusin pätevyyden.

Minun lisäkseni myös Auran kansimiehillä on YT-pätevyys, Heikki toteaa.

Hän asuu edelleen Pärnussa, joten kuuden viikon vuorottelujärjestelmä sopii hyvin.

Konepäällikkö Harri Mannisella on lomavuoro alkamassa. ESL-Shippingiltä Langhin kautta tullut Harri odottelee Remontowassa valvojana olleen vaihtokaverin saapumista.

Kaimapoika Harri Kapsta on tulossa vastarannalle Länsiterminaaliin, Manninen toteaa ja valmistelee lähtöä kotikulmille Nokialle.

Harri tunnetaan menestyneenä merimiesvalokuvaajana, joka juuri sai 300 euron palkinnon merenkulkijoiden pohjoismaisesta valokuvauskilpailusta. Ilma alkoi kirkastua, ja Manninen kaivoi oitis kameran esille.

Meillä on ollut lastina myös puutavaraa ja kalkkikiveä. Sain hyviä kuvia työn eri vaiheista, Harri toteaa.

Systeemit toimivat

Kannelta ajetaan viimeistä lohkoa maihin. Yliperämies Vesa Rissanen on kansimiesten mukana töissä.

Tämä on sen verran erikoista alaa, että omalla porukalla joudutaan tekemään melko paljon, Vesa toteaa.

YT-kansimiehet Ullar Tapasia ja Dainius Saulys siirtävät suurikokoisia pukkeja ahteriin, kun keulaosaan aletaan lastata uutta

tavaraa. Dainius siirtää pukkeja erikoisvalmisteisella ajolaitteella, kurottajalla, ja Ullar ohjaa ne oikeille paikoilleen.

Italiassa valmistettu kurottaja on madallettu, jotta se pystyy liikkumaan laivalohkojen alla, Ullar selvittää.

Yliperämies Rissanen on mielissään kurottajan hyödyistä. Laitteella voi nostaa tavaraa kuuden metrin korkeuteen.

Laite toimi aivan loistavasti ”korttauskoneena” Gotlannista haetun kalkkikivilastin jälkeen, Rissanen toteaa.

Kurottajaa voi tietenkin käyttää trukin tavoin esimerkiksi surrinkilaatikoiden siirtelyyn.

Lastin takia kannella ei saa olla mitään kahta metriä korkeammalla. Joskus lohkoja lastataan ahte-

rin kautta, jolloin tätä mahdollisuutta varten suunnitellut korsteenit käännetään alas.

Ilmanottoaukot ahterissa ovat sen verran alhaalla, että huonossa säässä ne on suljettava ja otettava ilma keulakonehuoneen kautta, ciiffi Harri Manninen selvittää.

Keula- ja ahterikonehuoneet on yhdistetty suurikokoisella tunnelilla, jonka sivutiloja on hyödynnetty myös kuntosalikäyttöön.

Siellä voisi harrastaa vaikka sauvakävelyä, vaikka kyllä täällä hyötyliikuntaakin saa riittämiin, päällikkö Laitsalmi heittää.

Asialliset asuintilat

Asuinrakennelma on keulassa, ja konehuone ahterissa, joten varsinkin merellä ”torppa” on hiljainen.

Keulassa oleva apukone muistuttaa olemassaolostaan satamaaikoina pienellä hurinalla.

Koneporukka on ollut mielissään, koska työskentelytilat sekä ahterin pääkonehuoneessa että keulakonehuoneessa ovat hyvät, Laitsalmi kertoo.

Kaikki ovat olleet tyytyväisiä laivaan. Usein uusissa aluksissa esiintyviä lastentauteja ei Auralla juurikaan ole ilmaantunut.

Remontowassa tuli loppupeleissä kuitenkin sen verran kiire, että saunan tekeminen jäi ”vaiheeseen”, Pasi naurahtaa.

Sauna on vieläkin hieman keskeneräinen. Merimatkat ovat lyhyitä, ja satamassa laivaa on haalattava useita kertoja, jotta raskaat laivalohkot saadaan purettua yksitellen. Lohkot lastataan ja puretaan raskaskuljetuksiin tarkoitetuilla erikoisajoneuvoilla.

Auran kastetilaisuus pidettiin Turussa tammikuun lopulla. Samassa yhteydessä avattiin Meriauran uudet toimistotilat aivan Turun Mepan naapurissa, Linnankatu 88:ssa. Auralla on Akerin kanssa pitkäaikainen sopimus, mikä mahdollistaa palveluiden tarjoamisen myös muille rahdinantajille hiljaisempina aikoina. Meriauran hallituksen puheenjohtaja Jussi Mälkiän mukaan Auralle valittiin Suomen lippu, koska yhtiö haluaa rohkaista suomalaista merenkulkupolitiikkaa. Vapaavahti toivottaa suotuisia tuulia.

Ciiffi Harri Manninen kiittelee tilavia työskentelytiloja.

Ullar Tapas ja Dainius Saulys siirtävät pukkeja.

Försti Vesa Rissasen mukaan kansitason ja laiturin välinen korkeusero ei saa olla liian suuri, kun lohkoja ajetaan ramppia pitkin. Joskus on kallistettava painolastitankeilla.

Tehokkuutta ja varmuutta lohkojen kuljetuksiin

Effektivitet och säkerhet vid transport av sektioner

Reilut sata metriä pitkällä ja 4600 tonnia lastaavalla Auralla on leveyttä lähes 19 metriä. Merikelpoisuus, nopeus ja lastin kiinnitystekniikka ovat melkoinen valttikortti verrattuna proomu- ja ponttoonikuljetuksiin.

Auran kuljetuskonsepti ei ole läheskään yhtä altis sääolosuhteille, kuin tuulirajoituksia seuraavat proomujärjestelmät. Kolmentoista solmun vauhti ja 1A –jääluokka tuovat varmuutta Akerin telakoiden kuljetuksiin. Laivojen lohkoja kootaan eri paikoissa. Rakennus- ja työvoimakapasiteetit vaihtelevat, ja työtä saatetaan teettää halvemman kustannustason maissa. On siis odotettavissa, että liikenne lisääntyy.

Auran kuljettamien laivalohkojen purkaminen sujuu nopeasti, yhdessä päivässä. Lohkot lastataan Auran kannelle kölipukkien päälle ja kiinnitetään vaijereilla. Perinteisesti lohkot on kiinnitetty hitsaamalla. Auran kuljettaman lastin purkaminen vanhalla tavalla kiinnitettynä kestäisi kolme päivää.

Suunnittelua ja tekniikkaa Suomesta

Auran pääkoneina ovat Wärtsilän kolmekakkoset, jotka on tehty Vaasan tehtaalla. Propulsiojärjestelmänä toimivat Rauman RollsRoycen valmistamat kaksi Aquamasteria. Kuljetuskonseptin suunnittelussa on Akerin lisäksi ollut mukana monia suomalaisyrityksiä. Tekes on tukenut tuotekehitystä, laiva sisältää useita patentoituja innovatiivisia ratkaisuja. Aura on ensimmäinen tämän tyyppinen alus Suomessa.

Laivalohkojen ohella aluksella voi kuljettaa myös muita heavy lift –lasteja. 1500 neliömetrin suuruiselle kannelle voi mm. lastata 240 kahdenkymmenen jalan konttia. Lisälaitojen avulla laivalla voi kuljettaa proomun tavoin bulk-lasteja tai puutavaraa. Remontowan telakka on valmis option mukaisesti rakentamaan lisää saman sarjan aluksia. Noin 14-15 miljoonan euron arvoisesta uudisrakennuksesta voi suunnitella myös öljyntorjuntaan ja –keräykseen soveltuvan laivan.

Aura är drygt etthundra meter lång, 19 meter bred och kan ta en last om 4600 ton.

Fartygets sjöduglighet, snabbhet och lastens fästningsteknik är ett verkligt trumfkort i jämförelse med pråm- och pontontransporter.

Auras transportkoncept är inte på långt när lika beroende av väderleksförhållanden, som transporter med pråmsystem, där hård vind kan medföra begränsningar. Farten om tretton knop och isklassen 1A garanterar säkerheten för Akervarvens transporter. Fartygssektionerna byggs på olika platser. Byggnads- och arbetskraftskapaciteten varierar, och en del arbeten utförs i länder med lägre kostnadsnivå. Man kan alltså förmoda att trafiken ökar.

Det går snabbt att lossa fartygssektionerna från Aura, det görs på en dag. Sektionerna är lastade på Auras däck på kölbockar och fästa med vajrar. Vid traditionell fästning har man svetsat fast sektionerna. Att lossa Auras last på traditionellt sätt skulle ta tre dagar.

Planering och teknik från Finland

Auras huvudmaskiner är två Wärtsilä trettiotvåor tillverkade i Vasafabriken. Som propulsionssystem fungerar två Rolls-Royce Aquamaster. Vid planeringen av transportkonceptet har Aker involverat flera finländska företag. Tekes har stött produktutvecklingen, fartyget innehåller flera patenterade innovativa lösningar. Aura är det första fartyget av denna typ i Finland.

Utöver transporten av fartygssektioner tar fartyget också annan last av typ Heavy Lift. På däcket som är 1500 m² stort kan man bl.a. lasta 240 tjugo fots containers. Med tilläggsbord kan man transportera bulkvaror eller trävaror liksom med en pråm. Remontowa varv är berett att enligt option bygga flera fartyg i samma serie. Ett nybygge, värt 14 – 15 miljoner euro, kan planeras också för att bekämpa och samla in olja.

Meriauras flotta för specialtransporter växer

M/S Aura i trafik under blåvit flagg

Det splitternya fartyget anlöpte ett Helsingfors i dimma, lastad med fartygssektioner. Transporterna för Akers varv kommer att vara de viktigaste för Auras sysselsättning.

-V

i gick ut från Polen efter trettondag och redan den första frakten var fartygssektioner, berättat befälhavaren Pasi Laitsalmi.

Aura blev färdig i början av året på Remontowa varv. Laitsalmi och några andra finländare var med för att övervaka nybygget. På jungfru-

resan avhämtades dubbeldäcksektioner för kryssningsfartyget Genesis som byggs i Åbo.

Den nya båten medför en betydande förstärkning av den flotta som Meriaura opererar med, och som nu omfattar elva fartyg. Bolaget har specialiserat sig på sjötransporter av råvaror, industripro-

dukter och olika projekttransporter. Till M/S Aura fick man erfarna och kompetenta besättningsmän via VG-Shipping som hör till samma företagsgrupp.

Befälhavare redan på fartyg med lastbom

Trots sina unga år hann Pasi Laitinen vara befälhavare på M/S Maria VG, det sista fartyget med lastbom.

Han har arbetat som befälhavare hos rederiet redan 12 år. Fö-

re Aura förde han befälet på M/S Mirva på 5414 dwt. Pasi, som gått sin skola i Raumo, har seglat också med Engship. De finländska hamnarna känner han; till Helsingfors kom man in utan lots.

Aura har en besättning om åtta man. Utöver befälhavaren och två styrmän har man en motorman, två AT-matroser och en AT-kock ombord. En del är från VG-Shipping sedan gammalt, en del kom till rederiet först med Aura.

Jura Luhtanen, som går på kaptenslinjen i Åbo, kom till Au-

Pasi Laitsalmi hann vara befälhavare på ett fartyg med lastbom. Jura studerar till sjökapten vid sidan av arbetet.

ra efter att tidigare ha seglat hos Bore och Langh Ship.

Kursformade studier går bra att kombinera med arbete, förklarar Jura då skepparen Laitsalmi skrattar åt nutidens utbildningssystem.

Luhtanen tycker att det alltid lönar sig att ta jobb då det finns. Före han fick sitt första jobb som styrman seglade han på Viking Line som lättmatros.

Många seglar både ett och två år på däck, innan det första styrmansjobbet yppar sig, konstaterar Jura.

Pasi Laitsalmi tycker att finländska däcksmän börjar vara bristvara. Alla vill studera till kapten eller styrman. Å andra sidan seglar ju praktikanterna vid sidan av studierna just på däck.

Vår ”Frankko” som bor i Fredrikshamn är säkert Finlands äldsta båtsman, berömmer Laitsalmi Francesco Bahamondes, han är som bäst ledig.

”Frankko” är en legendarisk sjöman som kommit till Finland ursprungligen från Chile, särskilt på småtonnagefartygen är han känd som en duglig båtsman.

Heikki har behögrighet både som kock och matros.

Frankko är redan 61, men då det gäller att hugga i, klarar han säkert av samma jobb som de yngre, berättar Laitsalmi.

Rederiet har en del estniskt sjöfolk i sin tjänst. Befälhavaren tycker att det är lätt att jobba med dem. Det finns inga stora kulturskillna-

der. De äldre esterna talar finska, de yngre lär sig lätt det besläktade språket.

Många ester väljer banan som däcksman eller maskinman, och stannar ofta kvar länge, förklarar Pasi Laitsalmi.

Biff på bordet

Kocken Heikki Kolk, hemma från Pärnu, firar Estlands självständighet vid tidpunkten för intervjun. Det bjuds på en festligt framdukad middag i mässen.

Tidigare jobbade jag på passa-

Försten Vesa Rissanen.

gerarfartyget Regina Baltica, som trafikerade mellan Stockholm och Tallinn, berättar Heikki på perfekt finska.

Han har studerat språket ända sedan Pasi Laitsalmi lockade honom till VG-Shipping för sex år sedan. På Regina Baltica var arbetsspråket engelska, då personalen kom från Sverige och Estland. Heikki hade från början utbildning som kock, och i Pärnu skaffade han också kompetens som matros.

Utöver mig har däcksmännen på Aura AT-kompetens, konstaterar Heikki.

Han bor fortfarande i Pärnu, så avlösningssystemet med sex veckor passar honom väl.

För maskinchefen Harri Manninen skall ledigheten just börja. Harri som kommit till ESL-Shipping från Langh, väntar på sin avlösningskompis som varit som övervakare på Remontowa.

Min namne, Harri Kapsta, kommer till motliggande stranden, till Västra Terminalen, säger Manninen och förbereder sig för resan till hemtrakten i Nokia.

Harri är känd som en framgångsrik sjömansfotograf, som nyligen belönades med ett pris värt 300 euro i den nordiska fototävlingen för sjöfolk. Vädret börja-

de klarna och Manninen grävde genast fram kameran.

- Vi har också haft trävaror och kalksten som last. Jag fick bra bilder av arbetets olika skeden, konstaterar Harri.

Fungerande system

Man kör i land de sista sektionerna från däcket. Överstyrman Vesa Rissanen jobbar med däcksmännen.

Det här är en så speciell bransch, att vi är tvungna att göra en stor del av jobben med egna mannar, konstaterar Vesa.

AT-däcksmännen Ullar Tapas och Dainius Saulys flyttar de stora bockarna akterut då man börja lasta nytt gods i fören. Dainius flyttar bockarna med en specialtillverkad truck, och Ullar visar var de skall placeras.

Trucken, som är tillverkad i Italien, är så låg att man kan köra med den under fartygssektionerna, förklarar Ullar.

Överstyrman Rissanen är nöjd med truckens användningsmöjligheter. Man kan lyfta gods till sex meters höjd med den.

Och då man lossat en kalkstenslast från Gotland, får man däcket effektivt tömt med hjälp av samma truck.

Med trucken kan man naturligtvis också flytta surrade lådor.

På grund av lasten får ingenting på däck vara högre än två meter. Ibland lastas sektionerna från aktern, och för det ändamålet är skorstenarna planerade så de kan fällas ned.

Luftintagsöppningarna i aktern är så lågt placerade, att man måste stänga dem vid dåligt väder. Då tar man in luft via maskinrummet i fören, förklarar chiefen Harri Manninen.

Mellan maskinrummen i fören och aktern går en stor tunnel vars sidoutrymmen kan utnyttjas också för att motionera.

- Man kan t.ex. gå stavgång där, trots att man nog här får nyttomotion alldeles tillräckligt, framkastar befälhavare Laitsalmi.

Ändamålsenliga utrymmen för boende

I fören ligger manskapets hytter och i aktern maskinrummet, så isynnerhet ute till havs är det tyst på ”torpet”. I hamn påminner hjälpmotorn i fören om sin existens med ett litet surrande.

I maskingänget är man nöjda, då arbetsutrymmena är bra både i maskinrummet i fören och i hu-

vudmaskinrummet i aktern, berättar Laitsalmi.

Alla har varit nöjda med båten. Sådana barnsjukdomar som ofta förekommer på nya fartyg, har inte funnits på Aura.

I slutskedet blev det ändå så bråttom på Remontowa, att bastun blev på hälft, skrattar Pasi.

Och bastun är ännu inte riktigt färdig. Sjöresorna är korta, och i hamnen måste fartyget halas flera gånger, då de tunga fartygssektionerna lossas en i gången. Sektionerna lastas och lossas med speciella fordon avsedda för tunga transporter.

Aura döptes i Åbo i slutet av januari. Samtidigt invigdes Meriauras nya kontorsutrymmen alldeles granne med SSB:s Åbobyrå, på Slottsgatan 88. Aura har ett långvarigt avtal med Aker, det gör det möjligt att erbjuda tjänster åt också andra befraktare under mera lugna perioder. Enligt Jussi Mälkiä, ordförande för Meriauras styrelse, valde man blåvit flagg för att bolaget önskar uppmuntra Finlands sjöfartspolitik. Frivakt önskar förliga vindar.

Ullar Tapas och Dainius Saulys flyttar bockar.

Linjakaste

”P

itäis sitte lähtee”, totesi matruusi Mäkynen radiohytin kynnyksen takaa gongilta. Jussin (Helsinkiradio/OFJ) trafiikkilista oli juuri loppunut, eikä sieltä meitä kukaan kaipaillut. Kiinalaisella rahtaajalla Shanghai radiossa ei ollut meille asiaa. Ei voinut muuta kuin kirjoittaa radiopäiväkirjaan vahti loppuneeksi ja lähteä Mäkysen saattamana laskeutumaan kohti nelosen luukkua.

Olimme lähteneet toukokuun lopulla Pohjanlahden rannoilta selluloosalastissa kohti Kiinaa. Tuhdilla kahdentoista solmun vauhdilla oli ETA Shanghai elokuun alussa. Bunkrauspaikkoja matkalla olivat Las Palmas, Port Louis Mauritiuksella ja Singapore. Freshwater ja proviantti olivat myös ostoslistalla. Yleensä merellä viikon parin matkan jälkeen vesi laitettiin ransuunille: hanoista tuli vettä vain määrättyinä aikoina.

Las Palmasin jälkeen päiväntasaajan kaste tuli yleisimmäksi puheenaiheeksi. Olin ajellut vain Euroopan ja Pohjois-Amerikan vesillä ja kuuluin suosiolla kastettavien listalle. Osa porukasta oli kiertänyt maailmaa niin ristiin rastiin, ettei heidän linjan ylityksiään kukaan kyseenalaistanut. Sitten oli joitakin ar-

veluttavia tapauksia, jotka epätoivoisesti yrittivät selostaa seilauksiaan ja vakuuttaa kuuluvansa kastettujen joukkoon.

Nelosen ruuman luukulla oli kastajaiset jo lopuillaan ja tunnelma sitäkin korkeammalla. Neptunus joukkoineen riemastui, kun vielä yksi onneton tuotiin kiusattavaksi.

Riisuutuminen kävi nopeasti, kun siirsi muoviset kusiluistimet pois varpaanvälistä ja tiputti shortsit päältä. Sitten konttaamaan nelosen pressulle levinneeseen valkoiseen vaahtoon. Ensimmäisellä rastilla piti tähystää taivaalle niska kenossa kiikariksi sidottujen kaljapullojen läpi. Silmien kirvelystä päätellen kaljan sijaan pulloihin oli varmaankin vaihdettu suolavettä.

”Mitäs sieltä näkyy?” tivattiin tiukasti. Kun ei ensimmäisellä kerralla näkynyt mitään, piti tähystää uudelleen, muttei näkyvyys siitä parantunut. Kolmannella kiikaroinnilla joku kuiskasi ”Etelän Risti” ja tosiaan: Selvästihän sieltä näkyikin etelän risti ja niin oli ensimmäinen tutkinto läpäisty.

Seuraavalla suorituspaikalla tuli reilusti valkoista vaahtoa päälle. Ilmeisesti koko loppuvarasto, kun olin viimeinen kastettava. Suolavettä taisi olla tässäkin shampoossa, kun ei silmien kirvellys hellittänyt. Silmäpuoli rättipäinen Neptu-

nuksen parturi kolkutteli suurilla puusaksilla päätä. Apumies tökki erilaisilla putkenpätkillä sinne sun tänne selkään ja mahaan ja oli tarkasti kuulostelevinaan.

Konttaus jatkui Neptunuksen puhvettiin. Kauhalla työnnettiin suuhun pari epämääräistä mönttiä jotakin väkevää sotkua. Olihan se myönnettävä, että tulista oli ja niinpä kyytipojaksi kaadettiin vielä väkevämpää litkua. Jälkeenpäin kuulin, että muille riitti yksi annos. Jakelijana toiminut puolikas oli minulle varannut tuplamäärän. Ehkäpä siksi, kun olin lokannut hänen rahatilauksensa Las Palmasissa, kun saldoa ei enää ollut.

Sitten oli viimeinen konttaus kuninkaallisten eteen. Neptunuksen vaimon varpaat oli varmaankin uitettu pilssivedessä hajusta ja mausta päätellen. Itse Neptunus oli niin liikuttunut ja uupunut, ettei enää jaksanut tuomiotaan julistaa. Kokeet oli varmaan läpäisty, kun pari levankimiestä veteli jäteöljyn näköistä bitumia kokovartalopesuna. Kun oli tarpeeksi harjattu, käsistä ja jaloista kiinni ja ”yks, kaks kolme hiiop” huudoin lensin selälleni luukun vieressä olevaan suureen vedellä täytettyyn laatikkoon.

Kasteen jälkeen suurin urakka oli yrittää päästä eroon näistä kaikista sotkuista iholla. Sit-

keä saunominen ja tarmokas harjaaminen porukassa muiden kastettujen kanssa irroitti enimmät tervat lauteille. Kahden tunnin vapaavahdilta ehdinkin seuraavaan radiovahtiin vaatteet päällä. Mutta vielä puolen vuoden päästä löytyi jostakin ihopoimusta muistoja tervauksesta.

Myöhempinä vuosina päiväntasaaja ylitettiin useimmiten ilman kummempia juhlintoja. Joskus taas kastejuhlajärjestelyitä piti perua ankaran vastustuksen vuoksi. Päällikölle vietiin vetoomuksia ihmisoikeuksien loukkauksesta lähetettäväksi Yhdistyneitä Kansakuntia myöten.

Joskus hyvässä yhteishengessä saatiin juhlat järjestetyksi. Sellainenkin harvinaisuus tapahtui, että ollessani Neptunuksen seuruessa edessäni konttasi vanha seilauskaveri, joka oli ollut omassa kasteessani tervaamassa selkääni. Hänkään ei ollut silloin aiemmin ylittänyt linjaa, mutta oli vakuuttavilla tarinoillaan saanut muut uskomaan päinvastaista. Vaan mieltä oli jäänyt jäytämään, ettei semmoinen ole mikään oikea skönäri, jota ei ole päiväntasaajalla tervattu.

Timo Sylvänne

Arkistojen aatelia Söderkullassa

Merenkulun tietäjällä Thure Malmbergilla on takana myös 130.000 seilattua merimailia

Thurella on työhuoneessaan uudenkarhea tietokone ja tehokas arkistointiohjelma. Prosessoritehoa kaivataan vielä lisää, ennen kuin kone yltää miehen nopeuteen. Karlssonin Maran ensimmäinen laiva löytyy välittömästi valtavien mappirivistöjen keskeltä, ja Thure Malmberg iskee tiedot tiskiin.

aikkea materiaalia ei vielä ole ehditty digitalisoida, Thure naurahtaa kun ihmettelemme kuinka hyvässä järjestyksessä arkisto on.

Mappeja riittää joka seinälle lattiasta kattoon. Hänellä on myös paljon järjestelemätöntä materiaalia, joka odottaa käsittelyä. Arkiston pääpaino on 1900-luvun moottorialuksissa. Laivan tietojen lisäksi tallennettuna on sitä koskevia lehtileikkeitä, valokuvia, aikataulukirjoja, matkaesitteitä, postikortteja.

Materiaalia löytyy enimmäkseen ruotsin, suomen, englannin ja saksan kielillä. Jonkun verran

Thure Malmbergilla on myös venäjän- ja hollanninkielistä aineistoa. Esimerkiksi Estonian ja Herald of Free Enterpise -aluksen onnettomuuksista löytyy mappikaupalla tavaraa. Merkittävä aarre on myös yli 130 kirjaa käsittävä kokoelma Lloyd´s Register of Ships –luetteloita alkaen vuodelta 1897-8.

Ammattitietämystä ja aineistoa vuosien varrelta

Kymmenissä merialan julkaisuissa mukana ollut Thure Malmberg on työskennellyt varsinaisen uransa Hufvudstadsbladetin toimitta -

jana ja eräiden muiden lehtien kirjeenvaihtajana. Kiinnostus merenkulkuun heräsi jo lapsena Helsingissä, kun Thure ihaili FÅA:n laivoja ja niiden mainosjulisteita. Pienimuotoinen keräily alkoi jo tuolloin. Vuosien varrella hän on myös ystävystynyt monen merenkulkijan kanssa.

- Arkistointityöni kannalta yksi merkittävimpiä henkilöitä on ollut Etelä-Amerikan linjalla seilannut Bengt Sjöström, Thure muistelee

Hän on toimi yhteistyössä Sjöströmin kanssa, joka tallensi tietojaan kirjoituskoneella. Thure Malmberg täydensi kokoelmia valokuvilla, ja alkoi pian kerätä omaa aineistoa.

Toinen arkiston kannalta merkittävä asia oli romuliike Helsin-

Thurella on kahdeksas lokikirja menossa.

gin Katajanokalla Valmetin telakan vieressä. Romuttamolla työskennelleen ystävänsä välityksellä Thure sai haltuunsa purettavista laivoista jääneitä esineitä ja tavaroita.

- Osa romulaivoista oli jätetty kuin menisivät vielä liikenteeseen, Thure muistelee.

Viestiliput, lokikirjat ym. kerättiin talteen. Esineet täydentävät nyt Turussa Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademi´n yhteydessä olevaa kokoelmaa. Thure Malmberg tekee paljon yhteistyötä tämän Forum Marinumissa sijaitsevan Merihistorian laitoksen kanssa.

Materiaalia

siirretään sähköiseen muotoon

Media-ammattilaisten tapaan

Thure käyttää Applen tietokoneita, ja näille suunniteltua FileMaker –ohjelmaa.

- Aloitin tietojen tallennuksen jo vuonna 1991 ohjelman silloiselle versiolle, Thure selvittää Ohjelma on tietenkin päivittynyt vuosien varrella siitä lähtien kun maarianhaminalainen Kennet Wiss rakensi ensimmäisen version Thuren arkistotarpeita varten. FileMaker löytää nopeasti aluksesta tallennetut tiedot, valokuvat,

aikaisemmat nimet, tärkeimmät tapahtumat jne. Vanhoista suomalaislaivoista saadaan myös helposti selville myöhäisemmät vaiheet ja nimet.

Aineiston digitalisointi on hidasta työtä. Thure tekee sitä itse skanneri päätyövälineenä.

- Olen nyt skannannut lähes 3500 kuvaa, toteaa mies 10.000 otosta käsittävästä valokuva-arkistostaan.

Kuvasta on saatava mukaan myös tietoja, kuten kuvaajan nimi, aika ja paikka. Thure on opetellut käyttämään Photoshop-ohjelmaa, jolla voi korjailla kuvia ja tallentaa erikseen matalaresoluutioisen kuvan arkistohakuun ja parempilaatuisen mahdollisia tulevia painatustöitä varten. Hän on saanut pieniä apurahoja, mutta lisää työvoimaa ja varoja tarvittaisiin koko aineiston digitalisointiin.

- Laskin, että 100-vuotiaana saan homman tehtyä, Thure naureskelee.

Ala on tullut tutuksi myös käytännössä

Thure on kirjoittanut seilauksistaan omia lokikirjoja, joista nyt on menossa kahdeksas kappale. Merimaileja on kertynyt sen verran, että niillä kiertäisi maapallon lähes kuusi kertaa. Hän on ollut

mukana matkustajana ja toimitustyötä tekemässä.

- Vikingin Kapellalla olin mönsträttynä jungmannina, muistelee Thure vuotta 1967, jolloin hän oli hakemassa alusta Jugoslaviasta.

Tällä matkalla mies sai hyvän käsityksen laivatyöstä. Hän piti ruoria, ajoi ruostekonetta ja teki konehuoneen töitä. Kaikista matkoista Thure on ottanut ”kipparin kuittauksen” laivan leimalla varustettuna. Pelkästään matkoilla kirjoitetut lokikirjat ovat oheisliitteineen jo pieni arkisto.

Seuraava merimatka on odotettavissa keväällä. Seitsemänkymmenen vuoden täyttymistä 4.4. odottava Thure lähtee vaimonsa Ninnan ja koiransa Bican kanssa m/s Birka Carrierin mukana Espanjaan ja sieltä Portugaliin pariksi kuukaudeksi.

- Tämä tyttö on jo viides bokserimme, ja ehtinyt jo matkustaa Vikingillä, Siljalla ja Finnlinesillä, Thure kehuu hyväkuntoista ja –tapaista Bicaa.

Arkistosta hyötyä nyt ja tulevaisuudessa

Malmbergit muuttivat Söderkullan keskustaan Kalkkirannasta, missä heillä oli 130 neliömetrin kokoinen omakotitalo. Rouva Malmberg ajatteli, että kerrostaMonet merenkulkijaystävät ovat mukana arkistoissa.

loasunnossa heillä olisi yhteinen työhuone. Nyt kävi kuitenkin niin, että rouvan tietokone on sijoitettuna makuuhuoneeseen.

- Kyllähän tämä huone aika täyteen tuli, kun jo mappeja on yli 500, Thure naurahtaa.

Hän tekee itse koko ajan kirjoitustyötä. Viimeksi valmistui Silja Linen 50-vuotishistoriikki vuoden 2007 lopulla. Thure avustaa edelleen Hufvudstadsbladetia, Svensk Sjöfarts Tidningia sekä Merimieskirkon ja Silja Linen lehtiä.

Arkistoa tarvitaan jatkuvasti. Malmbergille soitetaan tämän tästä. Välillä tietoja kysellään tutkimustyöhön, välillä joku selvittelee juuriaan ja millä laivoilla isovanhemmat ovat liikkuneet.

- Tämä on hieno harrastus, en ole vieläkään kyllästynyt, Thure kertoo.

Miehen tekemä työ on todellinen kulttuuriteko. Toivottavasti mies jaksaa vielä jatkaa arvokasta, harrastuksena pitämää työtään pitkään. Arkisto on ainutlaatuinen, ja Thure tulee sen aikanaan luovuttamaan Åbo Akademin Merihistorian laitokselle.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen ja Thure Malmbergin arkisto

Thure Malmbergs arkiv i Söderkulla – en sjöfartshistorisk pärla

Sjöfartsforskaren Thure Malmberg har seglat också 130 000 sjömil.

I Thures arbetsrum står en splitterny dator med ett effektivt arkiveringssystem. Ännu fattas en del processorkapacitet, innan datorn klarar av användarens snabbhet. Mara Karlssons första båt hittar han omedelbart, bland de väldiga raderna av pärmar, och Thure Malmberg slår upp uppgifterna.

-A

llt material har jag ännu inte hunnit digitalisera, skrattar Thure, då vi undrar över den goda ordningen i arkivet.

Varje vägg är full av pärmar, från golv till tak. Han har också en stor mängd material som väntar på behandling. Tyngdpunkten ligger på maskindrivna fartyg under främst 1900-talet. Förutom uppgifter om enskilda fartyg omfattar det tidningsnotiser, fo-

tografier, turlistor, resebroschyrer och vykort. Största delen av materialet är på svenska, finska, engelska och tyska. Thure Malmberg har också en del material på ryska och holländska. Haverirapporter och utredningar om Estonia och Herald of Free Enterprise omfattar många pärmar. Samlingen av Lloyds Register of Ships med början från år 1897, omfattande 130 volymer, utgör en verklig dyrgrip.

Många års yrkeskunnande och samlande

Thure Malmberg, som medverkat i tiotals publikationer om sjöfart, har gjort sitt egentliga dagsverke som journalist på Hufvudstadsbladet, och som korrespondent för några andra tidningar. Intresset för sjöfart vaknade redan under barndomen i Helsingfors med Thures beundran för FÅA:s båtar och resebroschyrer. Samlandet i mindre skala började redan då. Under årens lopp har han också blivit god vän med många sjöfarare.

- Bengt Sjöström, som seglat på Sydamerikalinjen, har varit en av de viktigaste personerna med tanke på mitt arkivarbete, minns Thure.

Han samarbetade med Sjöström som dokumenterade uppgifterna på skrivmaskin. Thure Malmberg kompletterade samlingarna med fotografier, och började snart samla eget material.

En annan viktig faktor för arkivet var skrotvarvet på Skatudden vid Valmets skeppsvarv i Helsingfors. Genom en bekant som arbetade på skrotvarvet, fick Thure tag på olika föremål och delar av fartyg som skrotats.

- På en del fartyg var allt lämnat så som det varit i trafik, minns Thure. Signalflaggor, loggböcker m.m. räddades. En del av dem kompletterar nu samlingarna på Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi. Thure Malmberg idkar ett omfattande samarbete med institutet som är beläget i Forum Marinum.

Thure hittade Maras första båt snabbare än datorn.

Som mången professionell journalist använder Thure en dator av märket Apple, och programmet FileMaker som är planerat för dem.

- Jag började föra in uppgifter redan år 1991 i programmets dåtida version, förklarar Thure. Programmet har naturligtvis uppdaterats under årens lopp. Det var Kennet Wiss från Mariehamn som skräddarsydde den första versionen av arkivprogrammet för Thures behov. FileMaker hittar snabbt lagrade data om ett visst fartyg, fotografier, tidigare namn, viktigaste händelser osv. Också för gamla finländska fartyg får man lätt fram senare skeden och namn.

Att föra över arbetet i digital form tar mycket tid. Thure gör det själv, med skanner som huvudsakligt arbetsredskap.

- Nu har jag skannat nästan 3500 bilder, konstaterar han. Hans bildarkiv omfattar ca 10 000 bilder. Med bilden måsta man också få med sådana uppgifter som fotografens namn, tid och plats. Thure har lärt sig använda programmet Photoshop. Med det kan han korrigera bilder och separat lagra bilder i låg resolution för arkivsökande och i en bättre form för eventuella kommande tryckalster. Han har fått en del mindre stipendier, men för att digitalisera hela materialet skulle behövas både mera arbetskraft och medel.

- Jag har räknat ut att jag får jobbet klart här jag är 100 år, säger Thure skrattande.

Sjöfarten bekant också i praktiken

Thure har fört egen loggbok under sina seglatser, och den åttonde är nu i bruk. Sjömil har han lagt bakom sig så många, att man med dem skulle resa jorden runt nästan sex gånger. Han har varit med som resenär och som reporter.

- På Vikings Kapella mönstrade jag som jungman, minns Thure som var med och avhämtade båten från Jugoslavien.

Under den resan fick han en god bild av arbetet ombord. Han höll roder, körde rostmaskin och jobbade i maskinrummet. På alla resor har Thure tagit ”skepparens kvittering” med fartygets stämpel. Enbart loggböckerna utgör med sina bilagor redan ett litet arkiv.

Nästa sjöresa är att vänta i vår. Thure, som fyller sjuttio den 4 april, reser med hustrun Ninna och hunden Bica med M/S Birka Carrier till Spanien och därifrån till Portugal för ett par månader.

- Den här flickan är redan vår femte boxer, och hon har hunnit resa med både Viking, Silja och Finnlines, berömmer Thure sin välmående och väluppfostrade Bica.

Arkivet till nytta nu och i framtiden

Familjen Malmberg flyttade till Söderkulla centrum från Kalkstrand, där de hade ett egnahemshus på

130 m². Fru Malmberg hade tänkt att de i våningslägenheten skulle ha ett gemensamt arbetsrum. Nu gick det ändå så, att fruns dator står i sovrummet.

- Nog blev ju det här rummet fullt, pärmarna är redan över 500, skrattar Thure. Han har själv hela tiden skrivarbeten på gång. Senast blev Silja Lines 50-årshistorik färdig i slutet av år 2007. Thure assisterar fortfarande Hufvudstadsbladet, Svensk Sjöfartstidning och Sjömanskyrkans och Silja Lines tidningar.

Arkivet behövs ständigt, Malmberg blir uppringd ideligen. Ibland frågar man efter uppgifter för något forskningsarbete, ib-

I arbetsrummet finns över 500 arkivpärmar.

land söker någon sina rötter, vill veta med vilka fartyg far- eller morföräldrarna har rest.

- Det här är en fin hobby, jag är inte ännu trött på den, berättar Thure.

Hans arbete är en verklig kulturgärning. Man får bara hoppas att han orkar fortsätta ännu länge med det värdefulla arbete han själv betraktar som en hobby. Arkivet är unikt, och Thure kommer i sinom tid att överlåta det till Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi.

text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen ochThure Malmbergs arkiv

På arbetsrummets enda lediga vägg hänger en tavla, full av små detaljer, målad av sjökaptensvännen Holget Hermansson. Thure fick den som 50-årspresent.

Meriaiheinen kirjoituskilpailu keräsi yli 500 kilpailutyötä

Meri ja me –kirjoituskilpailun järjestäjät palkitsivat parhaat työt tiedekeskus Heurekan palkintotilaisuudessa. Merelliset palkinnot jaettiin kymmenelle nuorelle.

Kilpailun järjestivät yhteistyössä Meriliitto, Äidinkielen opettajain liitto, Svenska Modersmålslärarföreningen i Finland ja tiedekeskus Heureka. Kilpailussa oli kaksi sarjaa: peruskoulun 7.–9.-luokkalaiset ja lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilaat. Kilpailun tavoitteena oli lisätä nuorten kiinnostus-

ta mereen ja merellisiin toimintoihin sekä kannustaa heitä kehittämään äidinkielen kirjallisia taitojaan kiehtovan aihepiirin parissa. Arvosteltavaksi jätettiin yhteensä 522 kilpailutyötä, joista 46 oli kirjoitettu ruotsiksi.

Kouluissa opettajat tekivät esiarvostelut, ja lähettivät parhaat työt loppukilpailuun. Arvoste -

liitto, pääjohtaja Markku Mylly Merenkulkulaitos ja ylijohtaja Eeva-Liisa Poutanen Merentutkimuslaitos.

Juhlallinen palkintotilaisuus

Heurekassa 10.1. järjestetyn tilaisuuden avasivat opetusministeri ja kilpailun suojelija Sari Sarkomaa sekä Meriliiton puheenjohtaja Jouko Santala. Runsaslukuisen yleisön joukossa oli merenkulkualan vaikuttajia, äidinkielen opettajia, sekä palkittujen ystäviä ja omaisia. Kilpailun molemmissa sarjoissa jaettiin viisi palkintoa. Peruskoulusarjan voittaja oli Terhi Metsälä Teuvan yhteiskoulusta ja lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten sarjan voittaja Hannamari Perälä Kuopion Yhteiskoulun Musiikkilukiosta.

Merenkulkualan opiskelijoista parhaiten sijoittui Tiia Räsänen Rauman Ammattiopistolta. Hänen kirjoituksensa Päivä merimiehenä sijoittui neljänneksi sarjassa Lukiot ja toisen asteen ammatilliset oppilaitokset. Palkintoraati luonnehti kirjoitusta:

Tarkka ja napakka kuvaus työstä tämän päivän rahtialuksella. Raskaan arkisen työn asiantunteva kuvaus rytmittyy lepohetkien kanssa ja muodostaa ehjän kokonaisuuden työpäivän eri vaiheista.

luraatiin kuuluivat: Matti Aura Suomen Satamaliitto, merivoimien komentaja, vara-amiraali Hans Holmström, toimitusjohtaja Yrjö Julin Aker Yards, puheenjohtaja Veera Kivivirta Suomen Nuorisopurjehtijat, johtaja Erkki Kotiranta Neste Oil/ Shipping, puheenjohtaja Mervi Murto Äidinkielen opettajain

Tiia ei päässyt osallistumaan Heurekan palkintotilaisuuteen. Palkinnoksi hän sai Silja Linen laaturisteilyn.

Ruotsinkielisistä kirjoittajista parhaiten menestyi Daniela Krooks Vasa övningsskola:sta. Hänen kirjoituksensa Alldeles som vanligt sijoittui peruskoulun yläluokkien sarjassa viidenneksi.

Omar Muaffak Faik oli ainoa palkittu poika. Hänen opettajansa Annamari Sauren mukaan tytöt harrastavat kirjoittamista enemmän kuin pojat.

Opetusministeri Sari Sarkomaa toimi kilpailujen suojelijana ja oli mukana jakamassa palkintoja.

Tunnustuspalkinnon ruotsinkielisestä kirjoituksesta sai niin ikään vaasalainen Johanna Nyman kilpailutyöllään Att inkräkta på havet.

Tytöt kirjoittavat enemmän

Ainoa palkinnon saanut poika Omar Muaffak Faik tulee Salinkallion peruskoulusta Lahdesta. Osaavatko ja viitsivätkö pojat kirjoittaa enää ollenkaan.?

- Tytöillä on ehkä erilainen tapa ilmaista itseään, Omar arvelee.

Hänen opettajansa Annamari Saure on samaa mieltä.

- Tytöt usein harrastavat kirjoittamista ja runoja, Annamari toteaa.

Sähköpostin, ”mesen” ja tekstiviestien käyttö on lisännyt nuorten kirjoittamista yleensä. Annamari Sauren mukaan opetuksessa paneudutaan myös sähköisen viestinnän etikettiin. Omar voitti palkinnon peruskoulun yläluokkien sarjassa. Hän on menestynyt kirjoituskilpailuissa aikaisemminkin.

Meriaiheiset palkinnot

Sarjojen voittajat saivat palkintomatkat kuunari Helenalla Itämerellä tai Karibialla, sekä varusterepun ja käyttörahaa. Muita palkintoja olivat elämys- ja tutustumismatkat merivoimiin, merivartiostoon ja luotsaustoimintaan sekä 2-3 päivän purjehdukset merentutkimusalus Arandalla ja jäänmurtajalla tositoimissa. Matkustajavarustamot antoivat lahjakortteja myös palkituille opettajille. Lisäksi kilpailuun osallistujille jaettiin tunnustuspalkintoja

Palkitsemisessa mukana olivat Aker Yards, Eckerö Line, Finnlines, John Nurmisen Säätiö, Kalmar Industries, Kilroy, Luotsausliikelaitos, Merenkulkulaitos, Merentutkimuslaitos, Merimiespalvelutoimisto, Merivoimat, Neste Oil/Shipping, Rajavartiolaitos, Rettig Group/ Bore, Satamaoperaattorit, Silja Line, Suomen Satamaliitto, Suomen Varustamoyhdistys, Wärtsilä

Skrivtävling om havet lockade över 500 tävlingsbidrag

Arrangörerna av skrivtävlingen ”Havet och vi” premierade de bästa arbetena vid prisutdelningen på vetenskapscentret Heureka. Tio ungdomar fick motta ett pris med anknytning till havet.

Tävlingen arrangerades av Meriliitto-Sjöfartsförbundet, det finskpråkiga Äidinkielen opettajain liitto i samråd med Svenska Modersmålslärarföreningen i Finland samt Heureka. Tävlingen hade två serier: för elever i grundskolans klasser 7 – 9 och för elever i gymnasiet och yrkesläroanstalter.

Målsättningen med tävlingen var att öka ungdomarnas intresse för havet och aktiviteter med anknytning till havet samt att sporra dem att utveckla sina skrivkunskaper i modersmålet med ett fascinerande tema. Totalt 522 tävlingsarbeten skickades in, av dem var 46 bidrag svenskspråkiga.

I skolorna gjorde lärarna det första urvalet och skickade de bästa bidragen till finalen. Till juryn hörde: Matti Aura, Finlands Hamnförbund, kommendören för marinen, viceamiral Hans Holmström, verkställande direktör Yrjö Julin, Aker Yards, ordförande Veera Kivivirta, Suomen Nuorisopurjehtijat, direktör Erkki Kotiranta, Neste Oil/Shipping, ordförande Mervi Murto, Äidinkielen opettajain liitto, generaldirektör Markku Mylly, Sjö-

fartsverket och överdirektör Eeva-Liisa Poutanen, Havsforskningsinstitutet.

Celeber prisutdelning

Prisutdelningen, som gick av stapeln på Heureka den 10.1, öppnades av undervisningsministern och tävlingens beskyddare Sari Sarkomaa och Sjöfartsförbun-

dets ordförande Jouko Santala. I den månghövdade publiken kunde man se såväl inflytelserika personer inom sjöfartsbranschen, modersmålslärare och de prisbelönades familjemedlemmar och vänner. I tävlingens båda serier utdelades fem priser. Vinnare i serien för grundskolan var Terhi Metsälä från Teuvan Yhteiskoulu och i serien för gymnasier och yrkesläroanstalter segrade Hannamari

Palkintoraadista paikalla olivat Jouko Santala, Anne Halttunen, Mervi Murto ja Jukka K. Pajala.

Lukiosarjan voittaja Hannamari Perälä.

Perälä från musikgymnasiet i Kuopion Yhteiskoulu.

Av sjöfartsbranschens studerande placerade sig Tiia Räsänen från Rauman Ammattiopisto bäst. Hennes bidrag En dag som sjöman placerade sig på fjärde plats i seren för gymnasier och yrkesläroanstalter. Juryns bedömning av bidraget:

En noggrann och träffande skildring av arbetet ombord på ett fraktfartyg idag. Den sakkunniga beskrivningen av de tunga vardagliga arbetena och den rytmiska växlingen med stunder av vila ger en harmonisk helhetsbild av arbetsdagens olika skeden.

Tiia hade inte tillfälle att delta vid prisutdelningen på Heureka. Som pris fick hon en kvalitetskryssning med Silja Line.

Av de svenskspråkiga skribenterna klarade sig Daniela Krook från Vasa övningsskola bäst. Hennes bidrag Alldeles som vanligt placerade sig på femte plats i serien för grundskolans högre klasser.

Juryns utlåtande:

En essälik och lättflytande berättelse som i en förtätad stämning berättar om en fiskares arbete. Skribenten använder på ett skickligt sätt den inre dialogen i sin beskrivning av mannens dagliga arbete och stämningen på havet.

Johanna Nyman från Vasa premierades för sitt tävlingsbidrag Att inkräkta på havet.

Maritima priser

Segrarna i serierna belönades med seglatser med skonaren Helena på Östersjön eller Karibiska havet, samt med utrustning och penningsummor. Övriga priser var olika upplevelseresor, besök för att bekanta sig med marinen, sjöbevakningen eller lotsningsverksamhet och 2-3 dagars resor med havsforskningsfartyget Aranda och isbrytare i arbete. Passagerarfartygsrederierna gav också presentkort åt belönade lärare.

Deltagarna i tävlingen fick också olika mindre pris.

Med vid prisutdelningen var representanter för Aker Yards, Eckerö Line, Finnlines, John Nurminens Stiftelse, Kalmar Industries, Kilroy, Lotsverket, Sjöfartsverket, Havsforskningsinstitutet, Sjömansservicebyrån, Marinen, Neste Oil/ Shipping, Gränsbevakningen, Rettig Group/Bore, Hamnoperatörerna, Silja Line, Finlands Hamnförbund, Finlands Rederiförening och Wärtsilä. PK

Tero Jokilehto och Mika Nykänen från Finlands Rederiförening diskuterar skolorna i Tammerfors med pristagaren Karoliina Mäkinen.

TrimMare-

Merimieseläkekassa ja MEPA käynnistävät yhteistyössä tutkimuksen, jonka tavoitteena on selvittää työkyvyn ylläpitoon tähtäävän toiminnan vaikuttavuutta. Tutkimus on jatkoa kaksi vuotta sitten päättyneelle merenkulun TrimMare-työhyvinvointihankkeelle, ja sillä halutaan luoda pohjaa mahdollisille jatkotoimille.

Vuosina 2003–2006 toteutettu TrimMare, merenkulun tähän mennessä laajin työhyvinvointihanke, on vielä hyvin mukana olleiden muistissa.

Jatkohankkeen vetäjän, Merimieseläkekassan (MEK) toimistopäällikön Marina Paulaharjun mukaan nyt käynnistyvä tutkimus on vastaus lukuisiin yhteydenottoihin, joissa vuosien mittaan on toivottu jatkoa onnistuneeksi koetulle TrimMarelle.

Tavoitteena tuloksekas toimintamalli

Uusi tutkimushanke palvelee hyvin MEPAn päämääriä. ”Meidän tärkein tehtävämme on edistää merimiesten hyvinvointia. Kun ihminen voi hyvin, hän jaksaa toimia aktiivisemmin myös vapaa-aikanaan, mikä sekin liittyy meidän toiminta-ajatukseemme. Hyvinvointi luo hyvinvointia – myös varustamoille”, tiivistää toiminnanjohtaja Martti Karlsson.

Nyt käynnistyvä hanke on hä-

Eva-Maria Tillder och Virva Kuusi fick motta pris.

TrimMare-jatkohanke selvittää tyhy-toiminnan hyötyjä

Pääluottamusmiehet Leif Drockila (Silja) ja Jyrki Lummejoki (Viking) olivat mukana trimmaren jatkon suunnittelupalaverissa.

nen mukaansa osoitus vilpittömästä halusta edistää merenkulkijoiden terveyttä ja työkykyä. MEPA on ollut mukana hankkeen suunnittelussa ja osallistuu myös sen toteutuksen eri vaiheisiin.

”Pyrkimyksemme on löytää nimenomaan merenkulun alalle sopiva työhyvinvoinnin parantamisen toimintamalli, joka todella tuottaisi tuloksia ja jonka merenkulkijat hyväksyisivät”, Martti Karlsson painottaa.

Kohderyhmänä

keski-ikäiset naiset

Tutkimuksen kohderyhmäksi on valittu aluksilla työskentelevät +/- 50-vuotiaat naiset.

”MEKin tilastojen perusteella tässä ryhmässä näyttäisi olevan enemmän terveysongelmia kuin vastaavanikäisten miesten ryhmässä”, Marina Paulaharju sanoo.

Tutkimuksen varustamoyhteistyökumppanina ovat Viking Line ja Tallink Silja. Kahden aluksen, Viking Mariellan ja Silja Serenaden, henkilöstöstä valitaan kummastakin 40 naistyöntekijää tutkimusryhmään; yhteensä tutkimukseen valitaan siis 80 henkilöä.

Varustamokohtaiset ryhmät jaetaan edelleen kahteen ryhmään, joista ensimmäiselle järjestetään aktiivitoimenpiteitä. Toinen ryhmä muodostaa ns. vertailu- eli verrokkiryhmän. Se osallistuu ainoastaan ennen projektin alkua ja sen

päätyttyä tehtävään selvitykseen, jossa osallistujien fyysinen kunto kartoitetaan kehon ikä -menetelmällä. Tämä uusi kunto- ja terveyskartoitusmetodi arvioi henkilön kehon biologisen iän verrattuna hänen todelliseen ikäänsä.

”Tällä menetelmällä saadaan suhteellisen luotettava arvio henkilön kunnosta, jonka muutoksia voidaan sitten jatkossa seurata. Menetelmä on osoittautunut varsin motivoivaksi tutkittavien kannalta”, sanoo MEKin ylilääkäri Juhani Juntunen.

Lisäksi kaikki osallistujat täyttävät erillisen kyselylomakkeen. Lomakkeen tuloksia analysoidaan ja verrataan maatöissä kuormittavuudeltaan vastaavanlaista työtä tekevien tuloksiin.

Tutkimuksen aktiiviryhmään kuuluville asetetaan kullekin henkilökohtaiset fyysisen kunnon parantamistavoitteet. Heille järjestetään myös nelijaksoinen kuntokoulu, jossa käydään läpi terveyteen ja työhyvinvointiin liittyviä asioita.

Tarjolla innostava startti

Viking Linen merihenkilöstöpäällikkö Mikaela Björkholm ja Tallink Siljan työhyvinvointipäällikkö Ulla Häkkinen kuuluvat tutkimushankkeen ohjausryhmään. Molemmat ovat ottaneet hankkeen vastaan innostuneina ja haluavat rohkaista kohderyhmään kuuluvia tarttumaan oivalliseen tilaisuuteen.

”Nykyään terveystietoa on saatavilla yllin kyllin, mutta mistä saada motivaatio terveellisempien elämäntapojen noudattamiseen? Siinäpä haastetta jokaiselle”, Ulla Häkkinen tuumii.

Sekä hän että Mikaela Björkholm näkevät tutkimusryhmään osallistumisen voivan tarjota innostavan startin oman hyvinvoinnin parantamiseen.

Oma motivaatio on Ulla Häkkisen mukaan ehdoton edellytys hankkeen toteuttamiseksi.

”Tässä hankkeessa jokainen satsaa omaan itseensä, vapaaehtoisesti. Mukaan projektiin otetaan

vai itse sitä haluavat; ketään ei pakoteta osallistumaan”, hän korostaa.

Tutkimustyötä yhteiseksi hyväksi

Mikaela Björkholm on vastikään itse osallistunut tutkimuksen tärkeään osioon, kehon ikä -mittaukseen. Hän pitää menetelmää hyvänä ja helppona mittarina, joka ei edellytä rankkaa fyysistä rehkimistä.

Yhdessä molemmat päälliköt kannustavat kohderyhmään kuuluvia Viking Mariellan ja Silja Serenaden työntekijöitä ilmoittautumaan mukaan tutkimusryhmään. Henkilöt valitaan kesäkuun loppuun mennessä.

Varsinainen tutkimus käynnistyy syyskuun alussa. Se kestää eri vaiheineen noin kolme kuukautta. Tutkimusraportti valmistuu vuoden 2009 alkupuolella.

”Vaikka hanke koskee suhteellisen pientä ryhmää, tuloksia hyödynnetään koko henkilöstön ja merenkulkualan hyvinvoinnin lisäämiseksi”, Mikaela Björkholm painottaa.

”Jos tutkimuksen toimintamalli osoittautuu hyväksi, voimme tarjota sitä käyttöönotettavaksi laajemminkin merimieseläkelain piiriin kuuluville aluksille”, Marina Paulaharju toteaa.

Teksti: Maria Hallila

Kuvat: Marina

Paulaharju ja 4event

TrimMareprojektets fortsättning utreder

arbetshälsoverksamhetens nyttoeffekter

Sjömanspensionskassan och SSB startar i samarbete en undersökning som syftar till att utreda effekterna av verksamhet som har som ändamål att upprätthålla arbetsförmågan. Undersökningen är en fortsättning på sjöfartens arbetshälsoprojekt TrimMare som avslutades för två år sedan. Med undersökningen skapas underlag för eventuella fortsatta åtgärder.

TrimMare, som genomfördes åren 2003-2006 och är sjöfartens hittills största arbetshälsoprojekt, är fortfarande i färskt minne hos dem som var med.

Enligt Sjömanspensionskassans (SPK) kontorschef Marina Paulaharju, som är ansvarig för fortsättningsprojektet, är den undersökning som nu startar svaret på ett stort antal kontakter, i vilka man under de förflutna två åren framfört önskemål om en fortsättning på det lyckade TrimMareprojektet.

Målet en effektiv aktivitetsmodell

Det nya undersökningsprojektet tjänar utmärkt SSBs syften.

”Vår viktigaste uppgift är att främja sjömännens välbefinnande. När mänskan mår bra orkar hon vara aktiv även under sin fritid, vilket också det ingår i vår verksamhetsidé. Välbefinnande skapar

här gruppen än i gruppen män i motsvarande ålder”, säger Marina Paulaharju.

Av rederierna är Viking Line och Tallink Silja samarbetspartner i undersökningen. För undersökningen väljs grupper på 40 kvinnliga arbetstagare ur personalen på fartygen Viking Mariella och Silja Serenade; sammanlagt alltså 80 personer.

Vardera rederiets grupper delas ytterligare upp i två mindre grupper. För den ena av dessa mindre grupper ordnas aktiva åtgärder. Den andra gruppen fungerar som kontrollgrupp. Den deltar endast i en kartläggning enligt kroppsåldersmetoden av deltagarnas fysiska kondition vid inledningen och avslutningen. Den här nya metoden för kartläggning av kondition och hälsa bedömer den biologiska kroppsåldern i jämförelse med den verkliga åldern för respektive person.

”Med den här metoden erhålls en relativt tillförlitlig bedömning av repektive persons kondition som sedan i fortsättningen tjänar som utgångspunkt för en uppföljning. Metoden har visat sig väcka en rätt så god motivation hos de undersökta”, säger SPKs överläkare Juhani Juntunen.

”Idag bjuds det ut info om hälsa i överflöd, men var få motivation för en hälsosammare livsföring? Se där en utmaning för envar”, filosoferar Ulla Häkkinen.

Såväl hon som Mikaela Björkholm tycker att deltagandet i undersökningsgruppen kan erbjuda en sporrande start för en förbättring av det egna välbefinnandet.

Egen motivation är enligt Ulla Häkkinen en absolut förutsättning för genomförandet av projektet.

”I det här projektet satsar alla sig själv, frivilligt. Bara de som själv vill det tas med i projektet; ingen tvingas att delta”, understryker hon.

Gemensam nytta av undersökningen

Mikaela Björkholm har just deltagit i en viktig del av undersökningen, mätningen av kroppsåldern. Hon anser metoden vara bra och tycker att det är en enkel mätare, som inte förutsätter hårda fysiska ansträngningar.

välstånd – också för rederierna”, sammanfattar verksamhetsledare Martti Karlsson.

Enligt honom är det projekt som nu startar ett bevis på uppriktig vilja att främja sjöfararnas hälsa och arbetsförmåga. SSB har varit med vid planeringen av projektet och deltar också i olika skeden av dess genomförande.

”Vårt mål är att hitta en aktivitetsmodell som uttryckligen lämpar sig för förbättring av arbetshälsan inom sjöfarten. En verksamhet som påtagligt avkastar resultat och som accepteras av sjöfararna”, understryker Martti Karlsson.

Medelålders kvinnor målgrupp

Till målgrupp för undersökningen har valts + / - 50 år gamla kvinnor som arbetar på fartygen. ”Enligt SPKs statistik förefaller det som om risken för arbetsoförmåga skulle vara större i den

Ytterligare fyller alla deltagare i ett särskilt enkätformulär. Resultaten av enkäten analyseras och jämförs med prestationer av personer på land som utför arbete med motsvarande belastning.

För varje person som ingår i undersökningens aktiva grupp ställs personliga mål för en förbättring av den fysiska konditionen. För dem ordnas också en konditionskurs i fyra avsnitt. Under dessa sker en genomgång av frågor med anknytning till arbetshälsa och välbefinnande.

Sporrande start erbjuds

Viking Lines sjöpersonalchef Mikaela Björkholm och Tallink Silja arbetshälsochef Ulla Häkkinen ingår i styrgruppen för undersökningsprojektet. Vardera har tagit emot projektet med entusiasm och vill uppmuntra dem som ingår i målgruppen att ta vara på det ypperliga tillfället.

Tillsammans sporrar de båda personalsakkunniga arbetstagare ombord på Viking Mariella och Silja Serenade som hör till målgruppen att anmäla sig till den grupp som ska delta i undersökningen. Namnen på dem som deltar i undersökningen klarnar före utgången av juni.

Den egentliga undersökningen startar i början av september. Inklusive de olika avsnitten pågår den omkring tre månader. Undersökningsrapporten blir klar i början av 2009.

”Trots att projektet berör en relativt liten grupp kommer resultaten att utnyttjas för att öka välbefinnadet för hela personalen och sjöfarten”, understryker Mikaela Björkholm.

”Om undersökningens verksamhetsmodell visar sig vara bra kan vi erbjuda den att tas ibruk också i i större omfattning på fartyg som omfattas av sjömanspensionslagen”, konstaterar Marina Paulaharju.

Text: Maria Hallila

Foto: Marina Paulaharju och 4event Oy Övers. SPK

Tapani Outinen från Gabriella har redan under många år sysslat med TrimMare -verksamhet i praktiken.

Merenkulkijanaisia kiipeilemässä

Helmikuun sateet eivät haitanneet seinäkiipeilyä. Finnlinesiltä, Vikingiltä, Siljalta ja murtajilta koottu ”naisisto” kävi kokeilemassa suosittua harrastusta Helsingissä.

Päivävapailla olleet merenkulkijanaiset saapuivat Mepan autoilla Tapanilan Urheilukeskukseen, jossa Helsingin Kiipeilykeskus toimii. Laji on suuressa suosiossa, varauksia riittää. Seinille ei kuitenkaan päästetä ihan ketä tahansa.

- Aloittelijoille järjestämme ohjattua opetusta tai kiipeilykokeilun, Anton Johansson Helsingin Kiipeilykeskuksesta kertoo.

Harjoittelijalla on aina erikoisvarusteet ja köysi, joka kulkee katossa olevan taljan kautta varmistajalle. Sekä kiipeilijällä että varmistajalla pitää olla perustaidot hallussa. Turvallisuuden varmistamiseksi Helsingin Kiipeilykeskus tekee uusille kävijöille taitotestin.

Kiipeilykokeiluja koululais- ja yritysryhmille, kilpailuja kehittyneille

Hyvä tapa tutustua lajiin on kiipeilykokeilu. Tapahtuma kestää puolitoista tuntia sisältäen opetuksen ja tarvittavat varusteet.

- Tutustumiskiipeily järjestetään aina sisätiloissa, Johansson toteaa.

Kiinnostuneet voivat ilmoittautua alkeiskurssille, minkä jälkeen harrastusta voi jatkaa omatoimisesti. Jatkokursseja kallioja jääkiipeilyyn pidetään myös ulkotiloissa.

Kiipeilyharrastajia riittää koululaisista keski-ikäisiin.

- Vanhin aktiiviharrastajamme on tosin jo täyttänyt 74 vuotta, Anton Johansson kertoo.

Lajissa järjestetään myös kilpailuita, kuten On-Sight. sekä ilman köyttä suoritettava boulderkilpailu. Paremmuutta voidaan mitata saavutetulla korkeudella tai nopeudella. Reitteihin voi tutustua etukäteen.

Töitä riittää käsille, jaloille ja vartalolle

Käsivoimat eivät pelkästään riitä kiipeilyssä. Vartaloa ja jalkoja on hyödynnettävä. Ajomatkalla laivalta Tapanilaan muisteltiin pelastautumiskoulutusta ja verkkokiipeilyä. Porukka odotti tulevaa tapahtumaa mielenkiinnolla.

- Olen aina kiinnostunut kokeilemaan kaikkea, Marjo Leppälä Gabilta kertoo.

Mukaan tarvittiin vain urheilullinen asu, vaikka T-paita ja verkkarit. Kiipeilykengät ja muut va-

rusteet lainataan talolta. Kahvin ja välipalan jälkeen merenkulkijanaiset siirtyvät pukuhuoneiden kautta Mosahallin puolelle, jossa Kiipeilykeskus sijaitsee.

- Tämä on Pohjoismaiden suurin ja modernein sisäkiipeilyhalli, Anton Johansson kehuu. Keskuksessa on kolme eri kiipeilytilaa. Parhaimmillaan seinää pitkin voi nousta kuudentoista metrin korkeuteen.

Mepan pioneerit

Aikaisemmin seinäkiipeilyä ei

ole ollut Mepan kurssiohjelmassa. Kiinnostusta on ollut, ja sitä on moni lajia harrastava merenkulkija ehdottanut. Varsinaiseen alkeiskurssiin olisi pitänyt varata koko päivä, joten päädyttiin tutustumistapahtumaan. Useimmat osallistujat olivat päivävapaalla Helsingin satamissa vierailleista laivoista.

Anton Johansson piti lyhyen perusteorian, minkä jälkeen puettiin valjaat ja hypättiin seinille. Ms Finnstarin Minna Holopainen ehti kiivetä kahvilan seinän yhtä nopeasti, kun kuvaaja kiersi por-

taita ja pelästytti miehen. Muutkin pääsivät vauhtiin, ja Johansson sai huudella tämän tästä ohjeita seinillä roikkuville kiipeilijöille. Useimmat jännittävät lihaksiaan, ja joutuvat huilaamaan välillä.

Helpot seinät selvitettyään kiipeilijä voi kokeilla haastavampia reittejä. Varmistuslaitteen käyttö on hallittava, ennen kuin kiipeilee yksin itsevarmistavilla laitteilla. Monet kyllä mielsivät kiipeilyn turvallisemmaksi, kun Anton oli varmistamassa.

Kiipeily tuntuu raajoissa

Tapahtuman jälkeen nautittiin vielä kahvit. Rohkeat naiset kertasivat kokemuksiaan innokkaina.

- Kiehtovaa, harkitsen vakavasti harrastuksen aloittamista, kerran ennekin lajia kokeillut Seija Rouhiainen Finnstarilta tuumii.

Moni tunnusteli käsivarsiaan ja mietti miltä lihakset tuntuvat seuraavana päivänä. Puolentoista tunnin aikana naiset saivat varsin monipuolisen kokovartalotreenin. Kokemuksena kiipeily oli kaikkien mielestä hieno.

- Pidän korkeista paikoista ja etenkin huvipuistojen laitteista, joten meikäläiselle tämä päivä oli omiaan, Marjo Leppälä totesi.

Kun tekniikan oppii, on paras vaihe vauhdikas alastulo köyden ja varmistuslaitteen avulla.

Anton Johansson opastaa Finnstarin Teija Alataloa ja Tarja Hakkaraista.

Tarja Hakkaranien, Seija Rouhiainen, Minna Holopainen, Anne Nuutinen ja Marjo Leppälä valmistautuvat kiipeilemään.

Kvinnliga sjöfarare klättrar

Regnvädret i februari störde inte väggklättringen. Ett ”kvinnoskap” rekryterat från Finnlines, Viking, Silja och isbrytarna prövade på den populära sysselsättningen i Helsingfors.

De dagslediga kvinnliga sjöfararna anlände med SSB:s bil till Mosabacka Idrottscentrum där Helsingin Kiipeilykeskus verkar. Grenen är mycket populär, och reserveringarna många. Men man låter inte vem som helst klättra upp på väggarna.

- För nybörjare ordnar vi utbildning eller klättringsprov., berättar Anton Johansson från Helsingin Kiipeilykeskus.

Nybörjare har alltid specialutrustning och rep som via en talja i taket leder till säkraren. Både klättraren och säkraren skall behärska de grundläggande färdigheterna. För att garantera säkerheten kräver Helsingin Kiipeilyksekus att nybörjares skicklighet testas.

Klättringsövningar för skol- och företagsgrupper, tävlingar för längre hunna

En klättringsövning är ett bra

sätt att bekanta sig med grenen. Den tar en och en halv timme och omfattar instruktioner i klättrande och användning av utrustning.

- Klättringsövningar anordnas alltid inomhus, konstaterar Johansson.

Den som är intresserad kan anmäla sig till en nybörjarkurs, därefter kan man fortsätta klättra på egen hand. Fortsättningskurser i klättring på klippa och is ordnas också utomhus.

Klättrarna är av alla åldrar, från skolelever till medelålders.

- Vårs äldsta aktiva klättrare har faktiskt fyllt 74 år, berättar Anton Johansson.

Det ordnas också tävlingar i grenen, liksom i onsightklättring, och bouldering, som sker utan rep.

Sin skicklighet kan man mäta i uppnådd höjd, eller snabbhet. Man kan bekanta sig med rutterna på förhand.

Armar, ben och kropp får jobba

I klättringen räcker det inte att

Tarja och Marjo är inte nervösa.

bara ha starka armar. Man måste använda hela kroppen och benen. Under färden från båten till Mosabacka mindes man räddningsövningar och klättring i nät. Gruppen såg fram emot den kommande övningen med stor iver.

- Jag är alltid intresserad av att pröva på allt nytt, säger Marjo Leppälä från Gabi.

Man behövde bara ta med några lediga plagg, som t.ex. t-skjorta och träningsbyxor. Klättringskängor och annan utrustning får man låna i centret. Efter kaffe och mellanmål förflyttar sig damerna via omklädningsrummet till Mosahallen, där klättringscentret är beläget.

- Det här är Nordens största och modernaste hall för inomhusklättring, berättar Anton Johansson stolt. I centret finns tre olika klätterrum. Som mest kan man klättra upp till sexton meters höjd.

SSB:s pionjärer

Väggklättring har inte tidigare stått på SSB:s kursprogram. Intresset har nog funnits och många sjöfarare som utövar flera andra grenar har föreslagit det. För en egentlig nybörjarkurs borde man ha reserverat en hel dag, så vi nöjde oss med ett besök för att bekanta oss med grenen. De flesta deltagarna var dagslediga från sina båtar som låg i hamn i Helsingfors.

Anton Johansson gav en kort teoretisk introduktion, varefter man klädde på sig selarna och hoppade upp på väggen. Minna Holopainen från Ms Finnstar hann klättra upp för caféets vägg, och skrämde fotografen, som på samma tid klättrat upp i trappan. Också de andra satte fart på, och Johansson fick ropa instruktioner åt än den ena, än den andra som hängde på väggarna. De flesta spänner sina muskler så att de emellanåt måste vila.

Då man klarat av de lätta väggarna kan klättraren pröva på mera utmanande rutter. Man måste behärska säkringsutrustningens användning, innan man klättrar ensam med enbart säkringsutrustning. Många kände sig nog tryggare då Anton var med som säkrare.

Klättring känns i armar och ben

Efter övningen drack vi ännu

kaffe. De modiga kvinnorna gick entusiastiskt igenom sina erfarenheter.

- Fascinerande, jag överväger allvarligt att börja klättra, berättar Seija Rouhiainen från Finnstar, hon har prövat på grenen en gång tidigare.

Många kände på sina armar

och funderade på hur det skall kännas i musklerna följande dag. Under en och en halv timme fick damerna en synnerligen mångsidig träning för hela kroppen. Alla tyckte att klättringen var en fin erfarenhet.

- Jag tycker om höga platser och i synnerhet nöjesparkernas an-

läggningar, så för min del passade dagen fint, konstaterade Marjo Leppälä.

Då man lärt sig tekniken, är det bästa skedet då man med fart kommer ned med hjälp av repet och säkerhetsutrustningen.

Marjo Leppälä har klättrat ända upp.

MEPAN KIRJASTO SUOSITTELEE

Milja Nitovuori

Matti Rönkä

(1959) on tehnyt töitä niin sanomalehdissä, radiossa kuin televisiossakin. Tällä hetkellä hän toimii Ylen uutispäällikkönä.

Matti Rönkän esikoisdekkari Tappajan näköinen mies ilmestyi vuonna 2002. Kirja aloitti Viktor Kärpästä kertovien dekkareiden sarjan. Syksyllä 2003 ilmestyi Hyvä veli, paha veli ja elokuussa 2005 kolmas Kärppä dekkari Ystävät kaukana.

Voitettuaan ensimmäisenä suomalaisena arvostetun pohjoismaisen Lasiavain palkinnon ja Vuoden johtolankapalkinnon kirjat myytiin heti loppuun. Loisto pokkarit julkaisi Mies rajan takaa yhteisniteen, joka sisältää 3 Viktor Kärppä- dekkaria.

Rönkän dekkarit ovat sujuvaa tekstiä ja mehevää huumoria. Hän kuvaa uskottavasti paluumuuttajien elämää Suomessa. Matti Rönkä on saavuttanut vakiintuneen aseman dekkarituotannolla ja antanut omanlaisensa äänen kirjalliseen ilmaisuun.

on toiminut Helsingin Sanomien toimittajana, kolumnistina sekä kirjoittanut pakinoita, kuunnelmia ja kuusi erilaista romaania. Eronen haluaa tarinoilleen todenmukaisia tapahtumapaikkoja ja uskottavat henkilöhahmot.

Toimittajan työssä hänellä oli mahdollisuus perehtyä kunnallispolitiikkaan, joka ei aina kestänyt päivänvaloa. Näistä aineksista syntyi myös dekkari Enkelit eivät käytä pikkuhousuja, jossa liikutaan Helsingin Kalliossa ja Virossa. Komisario Huttunen kaverinsa Partisen kanssa joutuu selvittämään monimutkaista rikosvyyhdettä. Raha, ahneus, mustasukkaisuus, huumeet, tyttökauppa ja rikollinen kirurgi sekä kunnallispolitiikko pitävät jännityksen yllä kirjan loppuun asti.

Eronen on todennut, että dekkarin kirjoittaminen on kuin pelaisi shakkia. Etukäteen ei pysty suunnittelemaan tarkkaa juonta, vaan luomaan henkilöt ja miljöö.

Jos olet pian menossa sairaalaan leikkaukseen, niin en suosittele tätä kirjaa luettavaksi.

Tapio Koivukari

synnys 20.8.1059 Raumall. Hän kortteeras Islannis vuasin 1989-1993 ja nykysi jälles Raumall. Islannista löytyi vaimo Hulda, joka tekee huovutustöitä. Koivukarin kirjat kertovat Rauman ja Saaristomeren maisemista ja ihmisistä. Hän on perehtynyt saagoihin, piiloväkeen ja viikinkihistoriaan.

Viimeisin kirja Meren yli, kiven sisään perustuu tositapahtumiin Suomessa 1940- luvun puolivälissä. Aaltosen Ykä on tavallinen perheellinen mies, joka saa elannon kalastamalla ja pienviljelyllä. Inkeriläiset pelkäävät kuollakseen passitusta Stalinin Neuvostoliittoon ja yrittävät ylipuhua kalastajia viemään heitä Ruotsiin turvaan. Näin joutuu Ykäkin mukaan tähän laittomaan puuhaan, kunnes virkavalta hänet vangitsee. Koivukari on taitava sanankäyttäjä. Merikirjojen ystäville tämä suolanmakuinen ja elävästi kuvattu kertomus saa historian elämään.

Jarkko Sipilä

(s.1964) on suosittu dekkaristi ja toimii rikos- ja oikeusjournalismin toimittajana MTV3: n uutisissa. Hän on kirjoittanut myös radiokuunnelmia ja televisiosarjojen käsikirjoituksia.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto on myöntänyt vuonna 2004 Sipilälle ansioristin yhteistyöstä poliisin ja joukkoviestimien kanssa.

Sipilä kertoo, että dekkarien kirjoittaminen on äärimmäisen kiinnostavaa. Kirjoittaessa sallitaan vapaa mielikuvitus, päinvastoin kuin uutistyössä. Kirjoissa käsitellään usein rasismia, terrorismia sekä poliisien peitetoimia. Tyyli on seksikkään miehekästä, turhia selittelemättä.

Uusin kirja Kylmä jälki on Sipilän seitsemäs komisario Kari Takamäestä kertova rikosromaani. Kirjojen lähtökohtana on kuvata poliisin työtä karun realistisesti ja totuudenmukaisesti. Kylmä jälki kertoo elinkautisvanki Timo Ruosteesta, joka onnistuu karkaamaan vartijoiltaan isänsä hautajaisissa. Ruoste on tuomittu vaimonsa murhasta, mutta tapauksesta alkaa ilmaantua yllättäviä asioita. Näin alkaa takaa-ajo ja kilpajuoksu kuoleman kanssa.

Matti Rönkä on jo vakiintunut dekkarikirjailija

Moottoripyöräily matkailusta kiinnostuneille on ilmestynyt juuri kaksi uutta teosta.

Marko Hartikainen – Jari Hassinen

Moottoripyörällä maailmanlaidalle /Siperian halki Vladivostokiin ja takaisin kertoo huikean seikkailun halki Siperian. Matka kesti kaksi kuukautta ja paljon tapahtui matkalla. Miehet totesivat, että vaikka matkaa edelsi huolelliset suunnitelmat, niin vasta Siperiassa he ymmärsivät, mitä Siperia opettaa.

Toinen uutuus on Halki Euroopan ja Afri-

kan, jonka kirjoittivat tunnetut elokuvatähdet Ewan McGregor ja Charley Boorman. Miehet toteuttivat unelmansa ajamalla Skotlannin pohjoiskärjestä eteläiseen Afrikkaan.

Matkalla Afrikassa he tutustuivat Unicefin toimintaan ja se teki heihin lähtemättömän vaikutuksen. Tavattuaan vaikeuksissa eläviä lapsia ja nähtyään kuinka Unicef antaa elämälle mahdollisuuden he aikovat kerätä mahdollisimman paljon rahaa tähän hienoon työhön.

Matka siis antoi muutakin, kuin matkustamisen hurman.

Sabine Kueglerin

tositarinat uskomattomasta elämästä viidakossa nyt kahtena kirjana Viidakkolapsi ja Paluu viidakkoon

Viidakkolapsen tarina alkaa Sabinen saavuttua Indonesian Länsi-Papuaan saksalaisten vanhempiensa kanssa. Hänen vanhempansa toimivat lähetyssaarnaajina ja kielentutkijoina. Perhe elää aarniometsässä Fayu-heimon keskuudessa, jossa raakuus ja kannibalismi ovat yleisiä. Sabine kiintyy alkuasukkaisiin ja rakastaa villiä viidakkoa kaikkine vaaroineen. Perheen sisarusten tutustumiset luontoon sekä myrkyllisiin eläimiin vievät heidät usein lähelle kuolemaa. Välillä taas saa nauraa silmät kyynelissä heidän kujeitaan. Sabine unohtaa olevansa valkoihoinen tyttö ja ui sekä metsästää kuin alkuasukkaat. Hänet lähetetään 17- vuotiaana suorittamaan ylioppilastutkintoa Sveitsiin. Kulttuurishokki on hurja ja tyttö pelkää uutta elinympäristöä. Kaipuu juurilleen on kova.

Toinen kirja Paluu viidakkoon kertoo Sabinen kahdesta matkasta lapsuuden ympäristöön. Aikaa on kulunut lähes kolmekymmentä vuotta ja moni asia on muuttunut fayu-yhteisössä. Naiset ovat saaneet arvovaltaa ja itsetuntoa, koska ovat pystyneet lopettamaan sotaan johtavat rituaalitanssit ja voivat valita puolisonsa itse. Indonesian hallituksen häikäilemätön politiikka alkuperäiskansoja kohtaan paljastuu. Sabine lähtee ystävänsä Jon kanssa keräämään todisteita kansan sorrosta. He joutuvat elämään kuin veitsen terällä, koska maan politiikkaa vastustavia katoaa ja murhataan.

Kirjojen kuvat tuovat viidakkoelämän lähemmäksi lukijaa näissä herkkävireisissä kertomuksissa.

Matts Dumell

on helsinkiläinen journalisti, joka on tehnyt pitkän uran tv- reportaasien ja dokumenttien parissa. Hänen kolmas teoksensa Meritie Ruotsiin / Sjövägen till Sverige kertoo lauttaliikenteestä Suomen ja Ruotsin välillä puolen vuosisadan ajalta. Dumell kertoo varustamoista, menestyksistä, konkursseista, hintasodasta ja tullimiesten lahjonnasta. Mielenkiintoista teosta elävöittävät upeat historialliset kuvat. Vielä 50-luvulla laivalla matkustaminen oli harvinaista, mutta muutaman varustamon ansiosta meritie kehittyi nopeasti. Matkailusta tuli mahdollista kenelle tahansa.

Kirja pursuaa historiaa ja kertoo muuttoliikkeestä Ruotsiin sekä voin ja kahvin hamstraus matkoista. Hauskaa kerrontaa muun muassa autojen nostamisesta laivaan nosturien avulla. Auton kuljetus maksoikin enemmän kuin henkilölippu näihin höyrylaivoihin. Lisäksi oli varauduttava pelti- ja ikkuna vaurioihin.

Ennen laivojen kansipaikat olivat todella ulkona kannella ja joskus nukuttiin autoissakin.

Pääsemme tutustumaan matkustajahöyrylaivoista nykyaikaisiin risteilyaluksiin. Kirjassa selviää mistä Vikingin Linen punainen väri on lähtöisin. Laivojen väri valittiin kokouksessa olleiden naisten huulipunien värejä verraten.

Suomi on ollut ennakkoluulottomasti tiennäyttäjänä autolauttaliikenteestä koko maailmalle.

Ruotsalainen

Caroline Salzinger, 32,työskentelee Sveriges Radion ulkomaan reportterina. Asemapaikkoina on ollut mm. PohjoisKorea, Iran, Irak, Syyria, Libya. Hän halusi kirjoittaa kirjan työstään. Kirjan nimi Terveisiä pahan akselilta /arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa /Hälsningar från ondskans axelmakter / vardag och vansinne i världens mest stängda länder kertoo tavallisten ihmisten arjesta ja elämästä. Salzinger haluaa tuoda lukijoiden tietoisuuteen näistä maista muutakin kun uutisotsikot.

Kirjaa ei ole tarkoitettu poliittiseksi raportiksi. Hän kertoo mielummin vaikkapa mistä maasta löytää seksikkäimpiä alusvaatteita.

Uutisista saa käsityksen, että sotiminen on lisääntynyt, mutta totuus on, että nyt vaan tiedämme niistä enemmän.

Pahimpaan tilanteeseen hän joutui Liberiassa. Taistelualueilla lojui ruumiita, lapset itkivät kadotettuja vanhempia ja naiset joukkoraiskauksia. Tilanne järkytti Salzingeria niin paljon, että hän ei pystynyt tuntemaan mitään.

Pohjois-Koreaan hän haluaisi uudelleen, mutta häntä ei enää päästetä maahan. Maa on niin kertakaikkisen outo. Hän ei saanut minkäänlaista kontaktia ihmisiin, koska häntä vartioitiin jatkuvasti. Hän ei vieläkään tiedä mikä maassa on aitoa ja mikä ulkomaalaisia varten järjestettyä teatteria.

Svenskan

Caroline Salzinger, 32, är utrikesreporter på Sveriges Radio. Hon har varit stationerad bl.a. i Nordkorea, Iran, Irak, Syrien och Libyen. Hon ville skriva en bok om sitt arbete. Hennes bok Hälsningar från ondskans axelmakter – vardag och vansinne i världens mest stängda länder (Terveisiä pahan akselilta – arkea ja politiikkaa maailman suljetuimmissa valtioissa) berättar om vanliga människors vardag och liv. Salzinger vill göra läsarna medvetna om också annat än bara nyhetsrubrikerna om de här länderna.

Boken är inte avsedd att vara en politisk rapport. Hon berättar rentav hellre i vilket land man hittar de sexigaste underkläderna.

Av nyhetssändningarna får man uppfattningen att krigshändelserna har ökat, men sanningen är den att vi nu bara vet mera om dem.

Den värsta situationen hamnade hon i Liberia. På slagfältet låg döda kroppar, barnen grät efter sina försvunna föräldrar och kvinnorna över gruppvåldtäkterna. Salzinger blev så upprörd att hon inte kände någonting alls.

Till Nordkorea ville hon återvända, men beviljades inte inresetillstånd. Landet är så totalt främmande. Hon fick ingen som helst kontakt med människorna, då hon hela tiden övervakades. Fortfarande kan hon inte avgöra vad som var äkta och vad som var teater organiserad för utlänningar.

Caroline Salzinger kävi Akateemisessa Kirjakaupassa markkinoimassa kirjaansa.

Kajsa

Ingemarssonin

kirjoja on myyty Ruotsissa jo yli 400 000.

Nelikymppisellä Ingemarssonilla on ammattiosaamisessa laaja skaala. Hän on ollut malli, diplomaatti, turvallisuuspoliisin virkamies, radio- ja tv-julkkis sekä puolan- ja venäjän kielen tulkki.

Hän on julkaissut neljä romaania ja yhden kolumnikokoelman. Suomennettuja teoksia ovat Kaj-

Kajsa

Ingemarssons böcker har redan sålts i över 400 000 exemplar i Sverige. Den fyrtioåriga Ingemarsson har bred yrkeserfarenhet. Hon har varit modell, diplomat tjänsteman vid SÄPO, radio- och TVkändis och jobbat som polsk och rysk tolk. Hon har gett ut fyra romaner och en samling kolumner. Tre romaner har också översatts till finska; Kajsas värld (Kajsan maailma), På det fjärde ska det ske (Matkalaukkumorsian) och Små

san maailma /Kajsas värld, Matkalaukkumorsian / På det fjärde ska det ske, Keltaisten sitruunoiden ravintola / Små citroner gula.

Viime vuonna hän kirjoitti poliittisen trillerin vakoilusta Den ryske vännen /Venäläinen ystävä, jota ei vielä ole saatavana suomeksi.

Keltaisten sitruunoiden ravintola kertoo nuoresta naisesta, jonka elämä muuttuu hetkessä. Hän menettää työpaikkansa puolustautuessaan lihavan pomonsa lähentelyiltä. Poikaystävä löytää uuden uhkeamman seuralaisen. Lapsuuden kodissa tapahtuu tragedia.

Onneksi hän tapaa entisen työkaverinsa, joka on perustamassa trendiravintolaa. Miettimisaikaa ei tarvita ja hän on mukana.

Vaikka tarinassa on vakava sävy, niin kirjaan on saatu hauska ja aisteja hivelevä tunnelma.

Khaled Hosseini

valloitti kirjamaailman esikoisteoksellaan Leijapoika . Kirjan myötä Afganistan tuli tutuksi suomalaisille.

Toinen kirja Tuhat loistavaa aurinkoa /Tusen stålande solar pysyi 32 viikkoa bestseller listojen kärjessä ja on ollut useassa maassa myydyimpien kirjojen joukossa.

Khaled Hossein on syntynyt vuonna 1965 Kabulissa. Neuvostoliiton miehitettyä Afganistanin vuonna 1978 perhe sai turvapaikan Yhdysvalloista. Kirjallisten töiden lisäksi Hossein työskentelee lää-

Khaled Hosseini

erövrade den litterära världen med sitt debutverk Flyga drake (Leijapoika). Med boken lärde man sig i Finland känna Afghanistan.

kärinä ja YK:n pakolaisjärjestön hyväntahdonlähettiläänä.

Tuhat loistavaa aurinkoa on riipaiseva kertomus afganistanilaisnaisten elämästä. Naisten kohtaloista määräävät miehet, sota ja talibanien hirmuhallinto. Kirja on rakkaudenosoitus Kabulille ja kertoo 30 vuoden ajalta myrskyisän lähihistorian ja antaa kasvot maan sorretuille naisille.

Mariam naitetaan 15-vuotiaana häntä 30 vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämänsä toiveikkaana, mutta joutuu burgaan kätkeytyneenä kestämään nöyryytykset ja mustelmat.

Lailasta tulee Rashidin toinen vaimo ja naisten välille kasvaa ystävyys. Yhdessä he pystyvät taistelemaan paremmin toivon ja vapauden puolesta. Mariamin elämä kuitenkin katkeaa väkivaltaisesti.

Kirjat luettua ymmärtää uutiskatsauksia Afganistanista ja voi todeta, että on ollut onni syntyä Suomessa.

citroner gula (Keltaisten sitruunoiden ravintola).

Den politiska spionagethrillern Den ryske vännen, som utkom år 2005, har inte översatts till finska.

Små citroner gula handlar om en ung kvinna vars liv förändras på ett ögonblick. Hon förlorar sitt jobb då hon försvarar sig mot den feta chefens närmanden. Pojkvännen hittar en ny och yppigare flickvän. I barndomshemmet utspelas en tragedi.

Lyckligtvis träffar hon en tidigare arbetskamrat, som står i beråd att öppna en ny trendrestaurang. Hon behöver ingen betänketid - hon är med.

Trots berättelsens allvarliga grundton är stämningen roande, kittlar sinnena.

Den andra boken, Tusen strålande solar (Tuhat loistavaa aurinkoa) höll sig under 32 veckor i toppen av bestsellerlistorna och har i många länder varit en av de mest sålda.

Khaled Hosseini är född i Kabul år 1965. Då Sovjetunionen ockuperade Afghanistan år 1978 fick familjen asyl i USA. Vid sidan av skrivandet arbetar Husseini som läkare och som goodwillambassadör för FN:s flyktingorganisation.

Tusen strålande solar är en gripande berättelse och de afghanska kvinnornas liv. Kvinnornas liv dikteras av männen, kriget och talibanernas skräckvälde.

Boken är en kärleksförklaring till Kabul, skildrar den stormiga närhistorien under trettio år och ger ett ansikte åt landets förtryckta kvinnor.

Mariam gifts bort som 15-åring med den 30 år äldre Rashid. Hon börjar förhoppningsfull sitt nya liv, men gömd i burka är hon tvungen att utstå förödmjukelser och blåmärken. Laila blir Rashids andra hustru, och vänskap uppstår mellan kvinnorna. Tillsammans kan de bättre kämpa för att hoppas och för frihet. Mariams liv får ändå ett våldsamt slut.

Då man läst böckerna är det lättare att förstå nyhetssändningarna från Afghanistan och man kan konstatera att det varit en lycka att bli född i Finland.

Kajsa Ingemarsson on kirjoittamisen ohella toiminut mm. mallina ja diplomaattina

Venekuume nousee messuilla

Keväinen venekuumeen nostattaja, helmikuussa Helsingin Messukeskuksessa järjestetty Vene08Båt yleisötapahtuma keräsi taas vieraita jopa 10 000 kävijän päivätahtia.

Messujen erikoisuuksia olivat tänä keväänä muun muassa aito jokamieskäyttöön tarkoitettu sukellusvene ja saunavene, jolla rantasaunan rakennuskieltoa voi ovelasti kiertää.

Erikoisuuksien rinnalle oli näyttelyhalleihin ankkuroitu yli 600 venettä, joista suurimmat taas valtamerimatkoihin soveltuvia pursia ja pienimmät mökkirantojen kalastuskäyttöön soveltuvia soutupaatteja.

Kauppa käy messuilla

Kauden venemyynti käynnistyy venemessuilla ja tänäkin vuonna kauppaa käytiin jo ensimmäisestä päivästä alkaen. Eniten messuilla myytiin perinteisiä avoperämoottoriveneitä, mutta myös suurempia moottoriveneitä ja matkapurjeveneitä. Arvioiden mukaan messujen aikana tai välittömästi niiden jälkeen päätetään jopa 60 prosenttia kaikista venekaupoista.

Kauppa käy messuilla mutta suurin osa kävijöistä huvittelee kuitenkin mielikuvilla, ja sen huomaa pisimmistä jonoista, jotka kertyvät kalleimpien veneiden eteen. Tänä

vuonna kallein paatti oli Sea Ray 60 Sundancer, jonka hintalappuun oli kirjoitettu liki kahden miljoonan euron hinta.

Mikäs sen parempi, kuin että sisäänpääsylipun hinnalla voi tutustua sekä tulevaan soutuvenehankintaan ja vilkaista suuren maailman tyyliin kermanvärisellä nahkalla verhoillun venesalongin kalusteiden ylellistä tunnelmaa.

Perinteisesti messuilla on ollut mukana myös rahoittajan edustajat, joten kaupan kaikkia vaiheita voi hienosäätää samana päivänä, olipa kyseessä tuhannen euron soutuvene tai sadantuhannen retkivene, unohtamatta venevakuutuksia, jotka ovat messuilla mukana.

Messujen moottorija purjevene

Purjeveneitä oli tänä vuonna esillä ennätysmäärä, joskin kotimaiset veneuutuudet loistivat poissaolollaan. Moottoriveneuutuuksia löytyi sen sijaan lähes jokaiselta kotimaiselta venevalmistajalta.

Messujen purjeveneeksi valittiin saksalainen Dehler 34, joka sai arvovaltaiselta raadilta kiitosta toimivista, tilavista ja käyttökelpoisista sisätiloista, joista mainittiin erityisesti hyvä seisomakorkeus sekä toimiva kansijärjestely. Raati kiinnitti huomiota myös tyylikkääseen toteutukseen, uuteen designiin ja uusiin materiaaleihin. Purjeveneluokassa osallistujia oli 15, joista kahdeksan finaalissa.

Messujen moottorivene -tittelin sai tänä vuonna pietarsaarelaisen venevalmistajan Paragon 25, joka vei luokkansa voiton raadin todettua, että se on tarkoituksenmukainen vene, jolla on erinomaiset käyttöominaisuudet, myös ajoominaisuudet kohdallaan.

Raati kiitteli veneen selkeitä sisätiloja ja hyvää kansiratkaisua ja totesi veneen olevan aistikkaasti toteutettu, hyvin viimeistelty ja poikkeuksellisen tyylikäs. Moottoriveneluokkaan osallistui 27 venettä, joista 8 valikoitui finaaliin.

Perinteiseen tapaan oli messuilla tarjolla myös tukevia tieto- ja taitopaketteja. Merenkulkulaitos muistutti turvallisuudesta ja erilaiset veneilyjärjestöt ja yhdistykset tarjosivat tietoa niin veneilyn perustaitojen kuin venereittienkin osalta.

Sirpa Sutinen

Helmi - maaliskuu

FRIVAKT nyheter

Februari - mars

Silja - Viking jääkiekkoa Turun Elysee Areenalla

Vuosittainen valkoisten ja punaisten laivojen välinen jääkiekko-ottelu väännettiin ennen TPS:n liigapeliä. Perinne jatkuu ja vahvistuu.

Joukkueet kohtasivat lauantaina, 12. tammikuuta juhlallisissa merkeissä. Turkulainen oopperalaulaja Sauli Luttinen esitti Maamme –laulun, ja samalla vietettiin vanhemman huoltajan, Reijo Reka Hyökin syntymäpäiviä. MEPAn jääkiekkoturnausten vakiohuoltomies Reka oli saanut lahjaksi Minnesotan pusakan.

- Tämähän on samalla meikäläisen 60-vuotisjuhlaottelu, Reka tuumi.

Ottelua käytiin kaksi puolen tunnin erää. Raitapaitana (tuomarina) toimi Seppo Mäkelä, joka tarvittaessa karsii kahvaamiset ja muut koiruudet kovalla kädellä. Seppo on tosin sen verran monta kertaa penaltteja jaellut, että merimieskiekkoilijat osaavat pelata siivosti.

Peleistä jälkipeleihin

Matsi meni hyvässä hengessä.

-Muutama rankkari vain tuli, ei muita penaltteja, kertoi tässä pelissä luukkumiehenä toiminut Kai Korhonen.

Ottelun voitti tällä kerralla valkoisilla paidoilla pelannut Vikingin joukkue maalein 10-6. Purtavaa nautittiin ottelun jälkeen Elyseeareenan vip-tiloissa, ja seurattiin katsomosta kun TPS kaatoi Helsingin IFK:n maalein 4-1.

Varsinainen iltaruoka nautittiin Yliopistonkadulla Pikku-Torressa, jossa on sopivan sporttinen tunnelma. Jälkipelit jatkuivat legendaarisessa jääkiekkopubissa, Olavinkrouvissa. Aurajoen rannalla sijaitseva krouvi on NHL-miesten ja muiden jääkiekkoihmisten vakiopaikka, alan rekvisiittakin on esillä.

- Mäkelän Seppo meinasi viheltää jälkipelin poikki, kun kuultiin että hänen tuomaripaitansa oli varastettu seinältä, Korhonen muisteli.

Missähän tapahtumaa vietetään ensi vuonna?

Palkitut:

Viking Line: paras pelaaja: Jaakko Laakso, maalivahti ms Isabella maalikuningas: Mikko Leino, ms Amorella

Silja Line: paras pelaaja: Jonas Weckström, ms Silja Serenade maalikuningas: Janne Laukkala, ms Silja Europa erikoismaininta: Pasi Tuominen, maalivahti, ms Silja Serenade Riku Alho antaa kommentteja taistelun jälkeen

Elysee Areenan jää oli kunnossa.

Siljan porukka kättelee Minnesotan pusakan saanutta Rekaa.

Viking Line pelasi valkoisilla paidoilla

Kekkosen Kannu m/s Amorellalle

Vuoden 2007 parhaan urheilulaivan palkinto, Kekkosen Kannu, myönnettiin Amorellan sporttiselle henkilökunnalle. Joukkuelajeissa mestaruus tuli jääkiekossa ja jalkapallossa, hopeaa tuli salibandyssa. Jalkapallossa Amorella palasi mestariksi kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laiva osallistui Salon turnaukseen kahdella joukkueella, ja kakkosjoukkuekin yksi pariin tasapeliin.

Laivan henkilökunta harrasti aktiivisesti liikuntaa. Tukholman kesäpäivillä tehtiin hyviä yleisurheilutuloksia joilla saavutettiin useita mitaleita. Kekkosen Kannu luovutettiin Amorellalle Kaarinassa järjestetyn salibandyturnauksen yhteydessä.

M/S Amorella fick Kekkonens Kanna

Kekkonens Kanna, det bästa idrottsfartygets pris, gick för år 2007 till Amorellas sportiga personal. Av laggrenarna tog den mästerskapet i ishockey och fotboll, i innebandy blev det silver. I fotboll tog Amorella sitt mästerskap efter en paus på tio år. Fartyget deltog i turneringen i Salo med två lag, och också andra kedjan spelade ett par oavgjorda matcher.

Fartygets personal idrottade aktivt. Vid sommardagarna i Stockholm gjorde man goda resultat i friidrott och man tog flera medaljer. Kekkonens Kanna överräcktes till Amorella i samband med innebandyturneringen i S:t Karins.

Vuoden Merimiesurheilijan kiertopalkinto luovutettiin

Vuoden 2007 merimiesurheilijaksi valittu Jyrki Stenman vieraili laivansa kanssa Turun satamassa. Vuodesta 1973 asti kiertänyt hopeahaarikka oli kaiverrettu, ja saatiin toimitettua Jyrkille ms Finnpulpille.

Jyrki Stenman som utsetts till Årets Sjömansidrottare 2007, besökte med sitt fartyg Åbo hamn. Silverpokalen, som cirkulerat sedan år 1973, hade fått sin ingravering, och kunde levereras åt Jyrki ombord på M/S Finnpulp.

II

MIEHET/HERRAR

LAIVAJOUKKUEIDEN YLEISURHEILUKILPAILU 2007

KANSAINVÄLISTÄ MERIMIESURHEILUA VUONNA 2007

Laivajoukkueiden kansainväliseen sarjaan osallistui kymmenen suomalaista matkustaja- ja rahtialusta. Parhaiten sijoittui Silja Serenade, joka oli kuudes. Mestaruuden voitti maltalainen risteilyalus Delphin. Helsingissä ja Salossa pelattiin 24 jalkapallopeliä. Joukkue- ja pelimäärät kansainvälisissä sarjoissa laskivat lukuun ottamatta pöytätennistä, jonka voiton vei panamalainen Millenium Express. Koripallosarjan voitti norjalainen Bridge Arrow. Yhä pienenevän lentopallosarjan paras oli norjalainen Olympic Provider.

jolloin Calle Nordström (alh.oik.) pelasi Gustaf Eriksonin ms Degerön voittoisassa joukkueessa.

MEPA GOLF

28.5. ja 26.8. 2008

Merimiespalvelutoimisto järjestää kesän 2008 Golf – kilpailut Hill Side Golf & Country Clubilla Vihdissä keskiviikkona 28.5. alkaen klo 1200 ja Aulanko Golf Everstillä tiistaina 26.8. alkaen klo 11.00

Henkilökohtainen tasoituksellinen lyöntikilpailu Pisin drive, lähinnä lippua Tulokahvit, välipalat, sauna ja päivällinen osallistumismaksu 40e ilmainen MEPA -maksua maksaville mukaan otetaan 40 kilpailijaa MEPA -maksua maksavat etusijalla

Ilmoittautumiset: www.mepa.fi , urheilu@mepa.fi tiedustelut: Pekka Karppanen puh 0400 879 733 www.hillsidegolf.fi www.aulankogolf.fi

Rahtilaivoista vain Nathalie osallistui vuoden 2007 jalkapallosarjaan. Toista oli Antwerpenissa 13.4.1966,

Pajulahden jääkiekkoturnaus 3.-4.3.2008

Leppoisissa merkeissä mutta vauhdikkaasti pelattu turnaus vietiin läpi Nastolassa. Maanantaina tahkottiin viiteen asti. Iltaruuan, rantasaunan ja jälkipelien myötä nukuttiin yön yli ja hypättiin tiistaiaamuna uudelleen kaukaloon.

Viiden joukkueen turnauksessa pelasi lähes seitsemänkymmentä merenkulkijaa, joista reilu puolet ahtautui Turun satamassa Wendelinin bussiin. Kiekkomiehiä tuli niin Birkalta, Vikingiltä kuin Siljalta. Matkalla poikettiin Jokioisten leipomoon, joka sponsoroi turnausta antamalla mukaan runsaat eväslaatikot wienerleipiä ja pizzalohkoja. Lundenin Lihalta oli jo aiemmin saatu saunailtaa varten makkarat, sinapit ja perunasalaatit. Kaloreita oli siis luvassa, ei muuta kuin kuluttamaan.

Turnaus pelattiin sarjamuotoisena. Maanantaina oli kaikilla Isabellaa lukuun ottamatta kolme ottelua. Pelit olivat varsin tasaisia, mutta Mariellalla ei tahtonut kiekko pomppia millään. Maaleja sentään tuli, mutta voittoja ei herunut. Viime vuoden väliin jättänyt Isabella aloitti niukalla voitolla Europasta, ja venyi Amorellan kanssa tasoihin tehtyään lopussa lähes peräkkäin kaksi maalia.

Palkintokaappiin täytettä

Ensimmäistä kertaa mukana ollut Birka Paradise oli hyvällä asenteella mukana. Vauhtia riitti turnauksen läpi, ja tuloksena pronssi. Amorella oli liikkeellä tänä vuonna hieman pienemmällä porukalla mutta ylsi hienosti hopealle ilman tappioita. Europallakin oli maalisuhde positiivinen, tällä kerralla saavutettiin neljäs tila. Isabellalla oli panoksia jäljellä tiistain kahteen otteluun, joissa porukka mätti 18 maalia. Kolme voittoa ja yksi tasapeli toivat kultamitalit.

Turnauksen pistepörssin voitti Isabella Aki Tuominen kahdeksalla maalilla ja kahdella syöttöpisteellä. Toiseksi tuli Mikko Leino Amorellalta (7+3), joka valittiin myös turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Kolmas oli sunnuntaina hieman flunssaisena pelannut ja siten ilman tehoja jäänyt Janne Laukkala kuudella maalilla ja kahdella syötöllä. Parhaan pelaajan palkinnon Mikko Leinolle luovutti Timo Laurila Pernod-Ricardilta.

Kovassa kunnossa ollut Seppo Mäkelä vihelsi kaikki ottelut. Vanhempi huoltaja Reka Hyökki oli joutunut edellisellä viikolla käymään lasaretissa, ja toipui kotona. Reka oli kuitenkin hengessä mukana, ja järjesti ylimääräiset pelipaidat joita tarvittiinkin monessa ottelussa. MEPA kiittää myös kaikkia muita mukana olleita.

Ottelut/Matcherna

Sarjataulukko/Serietabell

Tsempparit/Kämpare

ISABELLA Pasi Tauriainen

AMORELLA Vesa Kuusiaho

BIRKA PARADISE Jan Hellman

SILJA EUROPA Jyrki Majaniemi

MARIELLA Lars Ceder

Paras Pelaaja/Bästa Spelare

Mikko Leino Amorella

Pistepörssi/Poäng

Aki Tuominen Isabella 8+2=10

Mikko Leino Amorella

Isabella palasi tauolta mestariksi.

Ishockeyturnering i Pajulahti 3 – 4.3.2008

Turneringen gick av stapeln i Nastola, i trivsam stämning och fartfyllt tempo. På måndagen kämpade man till klockan fem. Efter kvällsvard, strandbastu och eftersnack var det efter en natts sömn igen full fart i rinken på tisdag morgon.

Närmare sjuttio sjömän spelade i turneringen i fem lag, drygt hälften av dem hade i Åbo hamn trängt ihop sig i Wendelins buss. Spelare kom från såväl Birka, Viking och Silja. Under resan stack man sig in till bageriet Jokioisten Leipä, som sponsorerade turneringen med rejäl matsäck med wienerbröd och pizzabitar. Från Lundenin Liha hade man redan tidigare fått korv, senap och potatissallad för bastukvällen. Påfyllning av kalorier var alltså att vänta, och det var bara att börja förbruka.

Turneringen spelades i serier. På måndagen spelade alla utom Isabella tre matcher. Matcherna var mycket jämna men Mariella fick inte riktigt spelet att löpa. Mål blev det nog, men inga segrar. Isabella, som stod över i fjol, inledde med en knapp seger över Europa, lyckades spela jämnt mot Amorella efter att alldeles i slutskedet ha gjort två mål.

Påfyllning i prisskåpet

Birka Paradise, som var med första gången, kom med rätt inställning. Fart på var det under hela turneringen, och resultatet blev brons. Amorella var den här gången ute med ett litet mindre gäng, men tog hem silvret fint, utan förluster. Också Europa hade den här gången positiva målsiffror, som gav fjärde plats. På tisdag hade Isabella krafter kvar för två matcher, och slog in 18 mål. Tre segrar och en jämn match resulterade i guldmedalj.

Turneringens poängbörs vann Isabellas Aki Tuominen med åtta mål och två passningspoäng. Andra blev Mikko Leino från Amorella (7+3), som också utsågs till turneringens bästa spelare. Tredje blev Janne Laukkala, som inte varit i bästa form efter att litet flunssig spelat på söndagen, med sex mål och två passningar. Timo Laurila överräckte bästa spelarens pris – från Pernod Ricard – till Mikko Leino.

Seppo Mäkelä, som var i god form, dömde alla matcher. Äldre materialare Reka Hyökki hade föregående vecka varit tvungen att besöka sjukhuset, och återhämtade sig hemma. Reka var ändå andligen närvarande, han hade fixat extra spelskjortor, och de behövdes i flera matcher. SSB tackar också alla andra som var med.

Amorella ja Birka aloittivat vauhdikkaasti.

Janne Laukkala vaanii maalipaikkaa Vesa Kuusiahon takana.

Peter Lund ja Martti Karlsson aloittivat MEPa-yhteistyön Birkalla 90-luvulla.

Timo Laurila Pernod-Ricardilta luovutti parhaan pelaajan palkinnon Mikko Leinolle.

Keilailu palailee merimiesurheiluun

Tutustuminen uusiin lajeihin, päivän kurssi on kiinnostanut useita merenkulkijoita. Tapanilan keilahallilla harjoiteltiin keilaamista 28. tammikuuta ja 4. helmikuuta. Kokenut keilaaja Harri Lindroos opasti kurssilaisia keilailun taitoihin. Aluksi opeteltiin pistelaskua ja keilailun sanastoa, kuten kaato ja paikko. Tammikuun kurssilla

Tuloksia

Kolme sarjaa:

Markku Moilanen 427p.

Väinö Lehtinen 413p.

Mikael Levander 386p.

Luis Rico 274p.

Hannu Pakkalin 266p.

Marita Lustberg 324p.

Leena Numminen 257p.

Merja Jylhä 182p.

Satu Valapuro 155p.

ei kirjattu tuloksia, mutta luonnonlahjakkuudeksi osoittautui Liisa Perttu, joka yhdessä sarjassa teki neljä kaatoa peräkkäin. Helmikuussa kilpailuvietti veti mukaansa kaikki osanottajat ja pisteet kirjattiin ylös. Parhaan yhden sarjan miehistä heitti Hannu Pakkalin 185 pisteellä ja naisista Marita Lustberg 139 pistettä.

Tammikuun turnaus

– salibandya Kaarinan Kilosportissa

Salibandyturnaukseen on usein saatu hyvinkin erilainen koostumus kuin edellisenä vuonna. On ollut rahtilaivoja, eri varustamoiden matkustajalaivoja. Viime vuonnahan voiton vei Ruotsin lipun alla seilaava Silja Symphony. Tällä kerralla turnauksesta muodostui eräänlainen Viking -Cup, koska vain punaiset laivat olivat saaneet joukkueet jalkeille. Hyvät pelit saatiin aikaan siitä huolimatta. Gabriella vei turnausvoiton puhtaalla pelillä. Kiitokset kaikille osallistujille, Kilosportin henkilökunnalle, ja turnauksen jo perinteiselle tuomarille, Janne Kytölälle.

Januari turnering

– innebandy på Kilosport i S:t Karins

I innebandyturneringen har vi ofta haft ett mycket varierande deltagande, liksom föregående år. Det har varit fraktfartyg och olika rederiers passagerarfartyg. I fjol segrade ju Silja Symphony, som seglar under svensk flagg. Den här gången blev det en slags Viking Cup, då bara de röda båtarna hade lyckats mobilisera lag. Goda matcher blev det i alla fall. Gabriella tog hem segern med klara siffror. Vi tackar alla deltagare, Kilosports personal, och turneringens redan traditionella domare, Janne Kytölä.

Pelit/Matcherna:

LOPPUTULOKSET/SLUTRESULTAT

1. GABRIELLA

2. AMORELLA

3. MARIELLA

4. ISABELLA

AMORELLA: Marko Kupri

ISABELLA: Heli Lindroos

MARIELLA: Timo Nakari

GABRIELLA: Tapsa Outinen

PIENOISMALLIEN TEKIJÖITÄ KAIVATAAN

Löytyykö Vapaavahdin lukijoiden joukosta laivapienoismallien tekijää. Alan harrastajia on kyselty MEPAsta. Monet yksityishenkilöt ja yritykset haluaisivat rakennuttaa malleja menneiden vuosien höyry – ja moottorilaivoista. Myös MEPAn harrastenäyttelyissä olisi käyttöä uusilla vitriinilaivoilla.

OTTAKAA YHTEYTTÄ MEPAAN!

VIIPURIN KOULUISTA

TULI KOTKAN KOULUJA

Ensi syksynä vietetään Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merenkulun ja tekniikan koulutuksen yhteistä 250 –vuotisjuhlaa!

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun merenkulun ja tekniikan koulutukset ovat jatkaneet Viipurista Kotkaan talvisodan jälkeen siirtyneiden merikoulun ja teollisuuskoulun perinteitä. Merenkulun koulutus täyttää 140 vuotta ja tekniikan koulutus 110 vuotta.

Pääjuhlapaikkana on upouusi Merikeskus Vellamo Kotkan kantasatamassa.

Varaa jo nyt aikaa kalenteristasi syksyn riemukkaaseen jälleennäkemiseen 16. – 17.10.2008.

Luvassa seminaareja, luentoja, merikoulun historiikin julkaisu, mahdollisuus luokkakokousten pitoon ja iltajuhla, joka on tietysti avec.

Tervetuloa juhlimaan kanssamme!

Ilmoittautumiset Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kotisivujen kautta www.kyamk.fi. Sivut avataan 1.4.2008.

Lisätietoja:

Tuula Kivilaakso, tuula.kivilaakso@kyamk.fi, 044 702 8530

Suvi-Tuuli Lappalainen, suvi-tuuli.lappalainen@kyamk.fi, 044 702 8543

Pirjo-Liisa Vaittinen, pirjo-liisa.vaittinen@kyamk.fi, 044 702 8522

MARITIME ENGLISH

- SATAMA-ALAN JA MERENKULUN ENGLANTIA

Kurssilla opetellaan ja aktivoidaan satama-alan ja merenkulun englannin kieltä. Opetuksessa hyödynnetään merenkulun verkko-oppimistyökalua (intermediate level).

Aika ja paikka 17.4.2007, Turku

Hinta 320 EUR

Ilmoittautuminen Viimeistään 2.4.2008

Ilmoittautumiset Asta Rundbergille p. (02) 281 3304, s-posti: asta.rundberg@utu.fi

Lisätietoja Sari Nyroos puh (02) 8378 9544

LAIVOJEN UUDET POLTTOAINEET

Luentopäivillä käsitellään polttoaineiden tuotanto ja ominaisuudet, dieselmoottorit, laivan polttoainelaitteet ja niiden käyttö, voitelu, pakokaasupäästöjen vähentäminen, turvallisuusratkaisut sekä tulevaisuuden nestemäiset ja kaasupolttoaineet.

Aika ja paikka 23. - 24.4.2008, Helsinki

Hinta 580 / 620 EUR

Ilmoittautuminen Viimeistään 9.4.2008

Ilmoittautumiset Ilse Leppärannalle p. (02) 281 3321, s-posti: ilse.lepparanta@utu.fi

Lisätietoja Marja Luomanen puh (02) 281 3360

FARTYGETS UNDERHÅLL, DEL II

Kursens målsättning är att skapa en uppfattning om fartygets underhåll i ett bredare perspektiv samt om effektiva sätt arrangera detta. Kursen hör till av kurser gällände fartygets förebyggande underhåll. Kursen är främst avsedd för däcks- och maskinbefäl, men övriga intresserade är välkomna. Tid och plats 9.5.2008, Åbo

Pris 320 EUR

Anmälning Senast 25.4.2008

Till Asta Rundberg tel (02) 281 3321, e-post: asta.rundberg@utu.fi.

Närmare information Kaapo Seppälä tel (02) 281 3343

MERITURVALLISUUSSEMINAARI

Ajankohtaista asiaa merenkulun turvallisuudesta.

Aika ja paikka 20.5.2008, Helsinki

Hinta 320 EUR

Ilmoittautuminen Viimeistään kaksi viikoa ennen tilaisuutta Ilmoittautumiset p. (02) 281 3321, s-posti: ilse.lepparanta@utu.fi

Lisätietoja Päivi Söderholm puh (02) 281 3328

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn: ......................................................................................................................................

....................................................................................................................................

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi ..........................................................................................................................................

TULEVIA KURSSEJA

MERIMIESPALVELUTOIMISTO

SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toiminnanjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat

Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021

GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

RAUMA/RAUMO

Lehtipalvelu/Tidningar

Johtava satamakuraattori/ Ledande hamnkurator

Tero Reingoldt p./tel. 0400 538 366 Kirjasto- ja videovaihdot

Bibliotek och video

Katso Turun MEPA

Se SSB i Åbo

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 041 434 7661

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93 Slottsgatan 93

20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri Oriveden Sanomalehti Osakeyhtiö

Taitto/Layout

Markku Silvennoinen

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e ISSN 0789-8231