Vapaavahti - Frivakt 4/2007

Finnmaidin ammattilaiset s. 4

Kirjamessut s. 30 Årets

sjömansidrottare s. 12

Ms Misana i trafik s. 30

Pohjoismainen valokuvauskilpailu 2007

Merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvauskilpailun järjestävät vuosittain yhteistyössä Suomen, Ruotsin, Tanskan, Islannin sekä Norjan merimiespalvelulaitokset. Kilpailuun voivat osallistua kaikki laivatyössä olevat merenkulkijat. Kilpailuaika on vuoden 2007 loppuun. Kilpailuun voi osallistua mustavalko-, väri-, dia- ja digitaalikuvilla. Kaikki kuvat kilpailevat samassa sarjassa. Jokaisesta viidestä maasta valitaan loppukilpailuun 15 parasta. Viisi parasta palkitaan.

HUOM, liitä paperikuvista negatiivit mukaan. Digitaalikuvista cd mukaan.

Aiheiden tulisi liittyä erityisesti merenkulkuun, laivaelämään tai merimiehen työhön ja vapaa-aikaan.

Kilpailutöihin tulee liittää selkeästi osallistujan nimi , osoite, puhelinnumero ja ammatti sekä laiva, jossa työskentelee.

Töitä voit lähettää MEPAan 31.12.2007 saakka osoitteella: Merimiespalvelutoimisto, PL 170, 00161 Helsinki Tiedustelut puh: (09) 6689 0016/ Sirpa Kittilä

Nordisk fototävling 2007

En nordisk fototävling för sjöfolk arrangeras årligen i samarbete mellan sjömansserviceorganisationerna i Finland, Sverige, Norge, Danmark och Island. Alla ombordanställda sjöfarare kan delta. Tävlingstiden utgår i slutet av år 2007.

Man kan delta i tävlingen med svartvita-, färg-, dia- och digitala bilder. Alla bilder tävlar i samma serie. Till finalen väljs de 15 bästa deltagarna från de fem länderna. De fem bästa premieras.

OBS, bifoga negativen av pappersbilderna och bifoga diskett eller CD med digitalbilderna.

Motiven skall ha anknytning till sjöfarten, livet ombord eller sjömannens arbete och fritid.

Märk tävlingsbidragen tydligt med namn/pseudonym och bifoga namn, adress, telefonnummer samt namnet på det fartyg där du är anställd.

Tävlingsbidragen bör insändas före 31.12.2007 under adress: Sjömansservicebyrån, Box 170, 00161 Helsingfors. Närmare upplysningar per tel. (09) 6689 0016/ Sirpa Kittilä.

Takakansi – Baksidan: Seppo Nousiainen

Oikealla kurssilla

Perinteinen merenkulun seminaari järjestettiin kansanedustajille Finnlinesin uudella M/S Finnmaidilla lokakuun alussa. Järjestäjinä toimivat vanhaan malliin Merimiespalvelutoimisto ja Merimieseläkekassa. Edellisestä, M/S Cinderellalla järjestetystä seminaarista ehti vierähtää reilut neljä vuotta. Keskusteluaiheet olivat kuitenkin lähes samoja, joita käsiteltiin edellisessä seminaarissa. Niiden taustalla on EU-komission vuonna 1997 vahvistamat meriliikenteen valtion tukea koskevat periaatteet. Niiden tarkoitus on ollut tukea EU:n merenkulkuelinkeinoa ulkopuolelta tulevalta kilpailulta. Suomalainen merenkulku on sen jälkeenkin ollut siinä tilanteessa, että kovin kilpailu tulee EU:n sisältä.

Vuoden 2003 hallitusohjelmaan kirjattiin seuraavaa: ” Suomalaisen alustonniston kilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin pyritään turvaamaan. Tonnistoverolainsäädännön kehittämisellä, EU:n sallimilla tukimuodoilla ja muilla ratkaisuilla pyritään turvaavaan merenkulun jatkuvuus Suomen lipun alla”.

Vuonna 2007 teksti kuuluu seuraavasti: ”Suomalaisen merenkulun kilpailukykyä parannetaan tärkeimpien kilpailijamaiden tasolle EU:n sallimilla tukimuodoilla ja varustamoverotusta uudistamalla. Tonnistoverolainsäädäntö uudistetaan kilpailukykyiseksi. Yleisvarauksen käyttöönotto selvitetään. Meripolitiikan tavoitteena on turvata Suomen kauppalaivaston myönteinen kehitys, suomalaisten merenkulkijoiden työllisyys ja huoltovarmuus.”

Kun lukee tuon 2003 ja 2007 hallitusohjelman kirjaukset niin ne ovat pitkälti samoja. Kovin merkittäviä parannuksia ei ole tehty viimeisten neljän vuoden aikana. Tonnistoverolaki tosin saatiin aikaan, mutta sellaisena, että se ei kelvannut yhdellekään ulkomaanliikennettä harjoittavalle varustamolle.

Viimeiset kaksikymmentä vuotta suomalainen tonnisto on ollut ”hätää kärsimässä”. Useita suuria matkustaja-aluksia on myyty tai siirretty muiden lippujen alle. Silja Line ja useita rahtialusvarustamoja on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen. Aluskanta vanhenee ja rahtikuljetuksissa suomalaisen tonniston osuus merikuljetuksistamme vähenee vuosi vuodelta. Erityisesti Pohjois-Suomen satamissa suomen lippu on yhä harvinaisempi.

Tästä kaikesta on seurauksena se, että mahdollisen kriisin sattuessa meillä on aivan liian vähän omaa tonnistoa. Osaavasta henkilökunnasta alkaa tietyissä ammateissa olla pulaa. Samoin nuorison kiinnostus merenkulkuammatista on vähentynyt.

Monissa muissa EU-maissa on otettu käyttöön kaikki keskeiset EU:n sallimat tukimuodot. Niillä on selvästi ollut merenkulkua piristävä vaikutus. Esimerkiksi voisi mainita Belgian, jonka tonnisto kasvaa kohisten. Samoin asukasmäärältään Suomen kokoisella Tanskalla on useita satoja uusia laivoja tilauksessa.

Merenkulku on kasvuala. Erityisesti Itämeren alue on yksi maailman kasvukeskuksista. Kasvupotentiaali Suomessa ja lähialueilla on huomattava. Siitä kasvusta olisi meidänkin hyvä saada osamme.

Seminaarissa käsiteltiin kaikkia ajankohtaisia kysymyksiä avoimesti ja hyvässä hengessä. Ohjelma oli pitkälti rakennettu ulkopuolisten luennoitsijoiden varaan. Meille merenkulun ammattilaisille jäi lähinnä kommenttipuheenvuorojen pitäminen. Se toimi hyvin. Erityisen kiitoksen ansaitsee työmarkkinaosapuolten hyvä yhteistyö suomalaisen merenkulun ja merenkulkijan puolesta.

Suomalaisen merenkulun tulevaisuus on pitkälti eduskunnan ”käsissä”. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että hallitusohjelmaan kirjatut asiat on hoidettava. Muuten ollaan siinä tilanteessa, että suomalainen tonnisto osuus kuljetuksistamme vähenee.

Olen vakuuttunut, että mukana olleet kansanedustajat tulevat tekemään parhaansa, että meillä on käytössämme kilpailukykyistä tonnistoa ja sitä kuljettamassa korkean ammattitaidon omaava suomalainen merenkulkija.

På rätt kurs

Det traditionella sjöfartsseminariet för riksdagsledamöter arrangerades i början av oktober ombord på Finnlines nya M/S Finnmaid. Som arrangörer stod enligt gammal modell Sjömansservicebyrån och Sjömanspensionskassan. Sedan det senaste seminariet, som ordnades ombord på M/S Cinderella, hann drygt fyra år gå. Ärendena som diskuterades var ändå nästan de samma som behandlades på det föregående seminariet.

Bakgrunden för dem är de principer gällande statligt stöd till sjöfarten, som EU-kommissionen år 1997 fastställde.

Avsikten var att stöda sjöfartsnäringen inom EU i förhållande till konkurrens utifrån. Också sedan dess har den hårdaste konkurrensen för den finländska sjöfartens del kommit inifrån EU.

I regeringsprogrammet skrev man år 2003 in följande: ” Man eftersträvar att säkerställa det finska fartygstonnagets konkurrenskraft i förhållande till de viktigaste konkurrentländerna. Genom att utveckla tonnageskattelagstiftningen, med de av EU tillåtna stödmodellerna och andra lösningar, eftersträvas att säkerställa fortsatt sjöfart under finsk flagg.”

År 2007 lyder texten som följer: ”Den finländska sjöfartens konkurrenskraft förbättras så att den ligger på samma nivå som i de viktigaste konkurrentländerna med hjälp av de stödformer som tillåts av EU och genom en revidering av beskattningen av rederier. Tonnageskattelagstiftningen revideras så att den skall bli konkurrenskraftig. Ibruktagandet av generella reserveringar utreds. Målet för havspolitiken är att trygga en positiv utveckling av den finska handelsflottan, sysselsättningen av finländska sjöfarare samt försörjningsberedskapen.”

Då man läser skrivningarna i regeringsprogrammen från 2003 och 2007 är de till stor del de samma. Mycket betydande förbättringar har inte gjorts under de senaste fyra åren. Man fick visserligen tonnageskattelagen stiftad, men som sådan dög den inte för ett enda rederi som bedriver utrikestrafik.

Under de senaste tjugo åren har det finska tonnaget farit illa. Stora passagerarfartyg har sålts eller flaggats ut. Silja Line och flera fraktfartygsrederier har övergått i utländsk ägo. Fartygsflottan åldras och det finska tonnagets andel av frakterna inom våra sjötransporter minskar år efter år. Särskilt i hamnarna i norra Finland ser man allt mera sällan finsk flagg.

Som en följd av allt detta har vi, vid en eventuell kris, ett alldeles för litet eget tonnage. I vissa yrken börjar det vara brist på kunnig personal. Likaså har ungdomens intresse för yrken inom sjöfarten minskat.

I många andra EU-länder har man tagit i bruk alla centrala stödformer som EU tillåter. De har alldeles tydligt haft en stimulerande inverkan på sjöfarten. Som exempel kan nämnas Belgien, vars tonnage växer så det brusar. Likaså har Danmark, med en befolkningsmängd av samma storlek som Finlands, beställt flera hundra nya fartyg.

Sjöfarten är en bransch stadd i tillväxt. Östersjötrafiken växer särskilt kraftigt. Det skulle vara bra om vi fick vår andel av den.

Under seminariet behandlades alla aktuella frågor öppet och i god anda. Programmet var i hög grad uppbyggt kring utomstående föreläsares föredrag. Vi som representerade sjöfartsorganisationerna bidrog närmast med kommenterande inlägg. Det fungerade bra. Ett särskilt tack förtjänar arbetsmarknadsparternas goda samarbete för den finska sjöfartens och sjöfararnas bästa.

Den finska sjöfartens framtid ligger i hög grad i riksdagens händer. De ärenden som skrivits in i regeringsprogrammet måste skötas nu. Annars minskar det finska tonnagets andel ytterligare.

Jag är övertygad om att de riksdagsledamöter som deltog kommer att göra sitt bästa för att vi till vårt förfogande har en konkurrenskraftig handelsflotta som framförs av yrkesskickliga finländska sjöfarare.

Vankkaa ammattitaitoa vanhalla Hansalinjalla

Reilun vuoden liikenteessä ollut roro/matkustaja-alus Finnmaid purjehtii perinteisellä Travemunden linjalla. Kahden sisarlaivansa kanssa se muodostaa Finnlinesin Saksan liikenteen pääkaluston.

Hansa-luokan laivoista reitillä liikennöivät Transeuropa ja Finnhansa. Viidellä aluksella saadaan Helsingin päästä jokaisena päivänä yksi lähtö, tiistaisin ja perjantaisin jopa kaksi. Uudemmat, Starluokan laivat tekevät matkan 27 tunnissa, kun Hansa-laivoilta siihen menee 36 tuntia. Lähtöajasta riippuen Finnmaidilla asiakkaat viettävät yhdensuuntaisella matkalla vain yhden yön.

Palvelua purserin tiskiltä

Yhdeksän tuntia lyhentynyt matkaaika tulee usein matkustajille yllätyksenä. Kokenut Saksan liikenteen

purseri Stina Lindström joutuu välillä varailemaan hotellia, kun laiva saapuu illalla satamaan. Monet asiakkaat muistavat minut jo Finnjetin ajoilta, Stina kertoo.

Purserin toimisto sijaitsee tuloaulassa. Merimatkan aikana matkustajat oleskelevat seitsemännessä kerroksessa, jonne aktiviteetit on keskitetty. Stina muistelee Hansa-laivoja, joissa purserin toimisto oli keskeisellä paikalla.

Matkustajia näkee eniten tulon ja lähdön yhteydessä. Toisaalta taustatöihin voi keskittyä paremmin, kun matkustajat oleskelevat yläkerrassa, Stina miettii. Muutaman kerroksen hissimatka nostaa asiointikynnystä. Palvelu

kyllä pelaa heti kun tarvitaan. Stina Lindström tuli varustamoon vuonna 1979 risteilyalus Finnstarille. Hän työskenteli Jetillä myös hovimestarina ja ravintolapäällikkönä. Kuuluisa kaasuturbiinialus siirtyi myöhemmin osa miehistöä mukanaan Siljalle. Stinalle ehti tulla 15 vuotta täyteen Jetillä, kunnes hän palasi Finnlinesille ja Finnhansa-alukseen.

Tiskin takana on kaksi Lindströmiä. Stina vitsailee aikuisikäisenä löytyneestä tyttärestä, kun monet asiaa kysyvät. Todellisuudessa nämä tehokkaat naiset eivät ole sukua, yhteistyö sujuu muutenkin. Kristiina Lindström avustaa Stinaa aina matkustajien tullessa laivaan.

Hieman harvinaisempaa YT-työskentelyä

Krisse tuli taloon Superfastilta, jossa hän työskenteli apulaispurserina ja toimi myös luottamusmiehenä.

Molemmissa varustamoissa on hyvät puolensa. Kreikkalaisilla hierarkia oli tiukempaa ja ruoka hieman huonompaa, Krisse toteaa.

Päätyönään Krisse hoitaa Sailor´s Shop – myymälän tilauksia, varastonhoitoa ja asiakaspalvelua, eli vastaa koko toiminnasta. Valikoima suunnitellaan asiakkaiden tarpeiden mukaan. Parhaiten myyvät parfyymit, makeiset ja vodka. Kesäisin menee myös matkamuistoja.

Krisse avustaa Stinaa, mutta helpottaa myös laivan kiireisen säh-

Stina Lindström opastaa vakioasiakas Pauli Pynnöstä, joka on vaimoineen menossa Espanjaan talveksi.

kömiehen työtaakkaa. Matkustajatiloissa on tämän tästä pientä laittoa lamppujen ja digiboksien kanssa. Kätevänä naisena Krisse osoittautui digiboksien ekspertiksi, ja sai ammattilaisilta lisäoppia sekä sähkömiehen liivit. Keikkaa pukkaa tämän tästä. Krisse hoitaa, joten sähkömiehen ei tarvitse yhtenään pomppia ylös konehuoneesta.

Travemunden päässä matkustajia alkaa virrata sisään yömyöhällä. Eräs nuori nainen on unohtanut meikit ja muut toilettitarvikkeet kotiin. Ei ole minkäänlaista ongelmaa, vaikka kello käy jo kahtatoista. Krisse käväisee asiakkaan kanssa Sailor´s Shopissa hoitamassa pikaostokset.

Seuraavaksi sisään astuu mieskaksikko, joka kyselee kylmäsäilytystilaa. Toisella kaverilla on olkapäällään paketti, joka muistuttaa pakastettua porsaanpuolikasta. Stina soittaa pari puhelua, ja opastaa parivaljakon kerroksiin. Yhdellä ja toisella laivaan astujalla tuntuu olevan asian tynkää. Mieleen tulee K-kaupan mainos. Palvelua osataan odottaa ja sitä myös vaaditaan. Täällä sitä saa. Melkein kuin kotiin tulisi, näyttää moni tuntevansa.

Ruokailut ovat puoli matkaa

Hyväntuulinen byssaporukka näyttää yhtä nuorekkaalta kuin

uutuuttaan hohtavat keittiötilat. Aamupäivällä pajassa on tekemisen meininki, ja naisväellä kiire vain lisääntyy kun kameramies tulee kylään. Hyviä kuvia hyvistä malleista olisi tullutkin, mutta kokitkaan eivät saanet houkuteltua tyttöjä kameran eteen.

Astreassa pitkään seilannut Kari Saarenmaa ja Finnhansasta tuttu Jarmo Jape Simola ehtivät vaihtaa muutaman sanan samalla kun merimiehen chateubrianit ja kalafileet kypsyivät.

Hyvähän se on kun saa seilata,

mutta kyllä sitä usein vielä kaipaa rahtilaivoihin, Kari Saarenmaa miettii.

Laivan nopeudesta ja aikataulusta johtuen meren rauha jää melko vähäiseksi. Karin mielestä rahtilaivoissa myös työehtosopimukset olivat hieman parempia. Hän asettaa odotuksia tulevalle merenkulkupolitiikalle.

Toivottavasti tukipaketti tuo rahtilaivoja takaisin Suomen lipun alle, Kari sanoo.

Saarenmaa pääseekin vaikutta -

maan päättäjiin sananmukaisesti keittiön kautta. Merenkulun seminaarimatkalla mukana ollut kansanedustaja Lyly Rajala on Karin seilauskaveri.

Lylyn kanssa seilasimme yhdessä risteilyalus Finnstarilla, Kari muistelee.

Kansanedustaja Rajala käväiseekin moikkaamassa miehiä seminaaritauolla, ja kirjoittaa tapahtumasta myös nettipäiväkirjassaan.

Krisse hoitaa myymälää …

Kari Saarenmaa ja kansanedustaja Lyly Rajala seilasivat aikoinaan Finnstarissa.

Päällikkö varmistaa turvallisen matkan

Janne Elo on varustamon nuorin kippari. Finnlinesille mies tuli 1980-luvun lopulla.

Finnelm vaihtoi tuolloin mukavan lipun takaisin Suomen lippuun. Tämän ilmiö soisi näkyvän myös nyt, Janne heittää.

Raumalla koulut käynyt Janne seilasi perämiehenä Julianoissa, jotka myös palasivat suotuisten tuulien vallitessa Suomen lipun alle. Viimeisimmät vuodet ovat kuluneet ropax-aluksissa.

Välillä toimimme Kottosen Jerryn kanssa VTT:lla simulaattorikouluttajina, Janne kertoo.

Päällikkö toteaa turvallisuusasi-

oiden kehittyneen hyvin 2000-luvulla. Koulutukseen ja ennakointiin on panostettu. Myös tekninen kehitys on tuonut lisää turvallisuustekijöitä.

Elektroniset apuvälineet ja niiden luotettavuus ovat edistyneet. Parhaimpana pidän kuitenkin AISjärjestelmää, Janne toteaa. Sumun tai huonon näkyvyyden vallitessa voidaan kommunikoida helposti muiden alusten kanssa, kun sijainti- ja tunnistetiedot saadaan tutkalle ja elektroniselle merikortille. Automaattinen tunnistusjärjestelmä AIS on nykyään pakollinen. Radiolla voi laivoja nyt kutsua nimellä, eikä niin kuin ns. deegut ennen vanhaan Kanaalissa: ”Ship on my port side”.

Laiva kulkee automaattiohjauksella, Suomen päässä Janne Elo hoitaa myös luotsauksen. Travemundessa tulee luotsi, ja jokimatka ajetaan käsiruorilla.

Kovalla tuulella saatetaan käsiruoria käyttää myös Kustaanmiekassa, päällikkö toteaa.

Saksassa oman luotsauksen suhteen ollaan tarkkoja. Kieli pitää hallita, ja luotsauskirja on oltava sekä päälliköllä että yliperämiehellä.

Tehokas ja toimiva miehitys

Brygalla pistäytyvä kansikorjausmies Heikki Hese Suomalainen tietää uusien laivojen al-

kutaipaleet.

Yleensä menee vuodesta kahteen, ennen kuin kaikki toimii ja on kuosissaan, Hese toteaa.

Suomalaisen mukaan olosuhteet ovat nykyaikaiset. Sauna ja kuntosali ok, Suomen televisio näkyy satelliitin kautta päivähuoneessa ja miehistöhyteissä. Laivalla on myös valmiudet kokoaikaiseen internet – yhteyteen, mikä on vielä asennusvaiheessa.

Finnmaidilla vakituiseen miehistövahvuuteen kuuluu 32 - 33 merenkulkijaa. Kesäsesongin aikana catering – puolelle tulee vielä pari lisää. Laivalla on melko säännöllisesti harjoittelijoita Rauman merenkulkualan oppilaitoksista. Heitä työskentelee sekä kansi- talousettä konepuolella.

Konepuoli takaa kovan vauhdin

Ciiffi Pekka Loijas lähtee näyttämään konehuonetta. Matkanteko on niin tasaista ja hiljaista, että luulisi laivan kulkevan tuulivoimalla.

Wärtsilän neljäkuutoset tuottavat 10.000 kilowattia kukin, konepäällikkö kertoo.

Astreassa ja Finntraderilla aikaisemmin seilannut Pekka on jo tottunut kilowatteihin, hevosvoimat eivät enää kummittele. Pääkoneet käyvät koko ajan raskaalla polttoöljyllä, mitä kuluu 300 – 320 tonnia edestakaisella matkalla. Kummallakin potkuriakselilla on generaattorit, joten matkasähkö saadaan samalla. Finnmaid ajoi alkuun Hansa -laivojen aikataulussa, jolloin bunk -

Hese on laivan poosu.

Konerepari Alastalo ja konemestari Salminen.

Kiireinen sähkömies Sebu.

keria meni vain puolet normaalimäärästä.

Kahdella koneella ajettaessa laiva kulkee yli 20 solmun nopeudella. Nykyisellä aikataululla matkanopeutena pidetään 27 solmua. Suomen päässä siftaus, diesel täydennys ja muut työt satamassa pitävät kiirettä. Saksassa lastataan raskas polttoöljy bunkkeriproomusta, joten maihin ei Loijas jurrikaan työtörnillään astu.

Sähkömiehillä riittää kysyntää

Sebastian Sebu Kotilehtoa kaipaillaan tämän tästä. Sebu on mukava kaveri, ja sähköhommia olisi vaikka kahdelle miehelle. Merimaskussa syntynyt mies on seilannut Finnlinesillä 15 vuotta.

Vanhempien roro -alusten jälkeen olin aikani Julianoissa, kuten Lotilassa ja Finnfighterissa. Clipperin ja Hansan jälkeen tulin tänne, Sebu muistelee.

Mies ei enää kaipaa pitkille linjoille. Jobia on riittänyt koko ajan, mikä on ollut tärkeää nykyisin Naantalissa asuvalle seitsenhenkisen perheen päämiehelle.

Tämä on arvostettua työtä, silti monelle on suuri kynnys lähteä merelle, Sebu pohtii.

Useimmissa merenkulkumaissa sähkömies kuuluu aluksen päällystöön, ja tulot ovat sen mukaiset. Laivat suurenevat ja työmäärä lisääntyy. Sebun mielestä tämän, ja

palkkauksen olisi oltava tasapainossa. Muuten kilpailu maapaikkojen kanssa käy liian kovaksi.

Vielä riittää mestareita – vai riittääkö?

Koneykkönen Pekka Silvennoinen tuli Finnmaidille Raiderin, Partnerin ja Clipperin kautta. Epävarma ala ei ole houkutellut riittävästi nuoria suuntautu-

maan merikonemestareiksi, Silvennoinen toteaa.

Lähivuosina jää paljon mestareita eläkkeelle. Työtä on tehty merialan kiinnostavuuden lisäämiseksi, mutta riittääkö se?

Työpaikkojen turvallisuus ja vakaa tilanne ovat tärkeimpiä tekijöitä, Pekka ja 2. konemestari Jarmo Japo Salminen toteavat.

Tulevaisuuteen uskovat ainakin Finnmaidin nuoret koneharjoittelijat. Kuukauden työjaksolla Rau-

man ammattikorkeakoulusta ovat Tuomas Lehto ja Timo Lamminen. Miehet ovat samalla vuosikurssilla, mutta Lamminen on moottorimiehen, Lehto harjoittelijan vakanssilla.

Kyllä tämä kiinnostava ala on, miehet toteavat ja lähtevät pikaisen kahvitauon jälkeen töihin.

PK

Pekka Loijas ja Japo Salminen kuittaavat hälytystä.

Pekka Silvennoinen.

Gediget yrkeskunnande på gammal Hansalinje

IHansaklassen går Transeuropa och Finnhansa på rutten. Med fem fartyg sker från Helsingfors en avgång per dag, tisdag och fredag till och med två. De nyare fartygen i Starklassen gör resan på 27 timmar, då det för Hansafartygen tar 36 timmar. Beroende på avgångstiden tillbringar resenärerna bara en natt ombord på Finnmaid under resan i en riktning.

Service vid purserns disk

Restiden, som förkortats med nio timmar, kommer ofta som en överraskning för passagerarna. Stina Lindström, erfaren purser i trafiken på Tyskland, får emellanåt reservera hotellrum då fartyget anlöper hamnen.

- Många kunder minns mig redan från tiden på Finnjet, berät-

Ro-paxfartyget Finnmaid, som varit i trafik drygt ett år, seglar på den traditionella linjen till Travemünde. Tillsammans med sina två systerfartyg utgör det Finnlines huvudflotta i trafik på Tyskland.

tar Stina.

Purserna byrå ligger i ankomsthallen. Under sjöresan vistas resenärerna i elfte våningen där aktiviteterna är koncentrerade. Stina minns Hansafartygen, där purserns byrå låg centralt.

- Man ser passagerarna mest i samband med avgång och ankomst. Å andra sidan är det lättare att koncentrera sig på de andra arbetsuppgifterna, då resenärerna vistas i de övre våningarna. Några våningars hissfärd höjer tröskeln för att göra sig ärende.

Stina Lindström började i rederiets tjänst år 1979 på kryssningsfartyget Finnstar. Efter det jobbade hon som hovmästare och restaurangchef på Finnjet. Det be-

römda gasturbinfartyget gick senare, liksom en del av besättningen, över till Silja. Stina hann vara hela 15 år på Finnjet, innan hon kom tillbaks till Finnlines och fartyget Finnhansa.

Bakom disken står två Lindströmmar. Stina skämtar om att hon hittat en vuxen dotter, då mången frågar. I själva verket är de här effektiva damerna inte släkt, samarbetet löper bra annars också. Kristiina Lindström assisterar alltid Stina då passagerarna stiger ombord.

Samarbete av mera ovanlig sort Krisse kom till huset från Super-

fast, där hon jobbade som biträdande purser och också fungerade som förtroendeman.

- Båda rederierna har sina goda sidor. Hos grekerna är hierarkin striktare och maten litet sämre, konstaterar Krisse. Som huvudsyssla sköter Krisse beställningar, lager och kundservice i Sailors’ Shop, d.v.s. ansvarar för hela verksamheten. Sortimentet planeras enligt kundernas behov. Mest säljer man parfym, sötsaker och vodka. Under sommaren går också souvenirerna åt.

Krisse assisterar Stina, men underlättar också arbetet för fartygets jäktade elektriker. I passagerarutrymmena finns det allt som oftast små saker att fixa med lam-

Janne Elo garanterar passagerarna en säker resa, som här för Saara Karhu och Maria Guzenina-Richardson

por och digiboxar. Den händiga Krisse har visat sig vara expert på digiboxar, av yrkesmän har hon lärt sig mera och också fått en elektrikerväst. Nya jobb dyker upp hela tiden. Och då Krisse fixar dem behöver elektrikern inte ideligen hoppa upp från maskinrummet.

I Travemünde börjar passagerarna strömma in sent på kvällen. En ung dam har glömt sin make up och övriga toilettartiklar hemma. Inget problem – trots att klockan närmar sig tolv, går Krisse med kunden till Sailors’ Shop för att snabbt sköta uppköpen.

Som nästa stiger ett par män in, frågar efter kallt förvaringsutrymme. Den ena av dem har ett paket över axeln, det påminner om en djupfryst grishalva. Stina ringer ett par telefonsamtal och visar kumpanerna hur de skall gå genom våningarna. Mången sticker sig in, tycks ha någonting på hjärtat. Man kommer att tänka på K-butikens reklam. Man väntar sig service, och kräver den också. Och här får man den. Nästan som att komma hem, tycks mången tänka.

Måltiderna är halva resan

Det gladlynta gänget i byssan verkar lika ungdomligt som de skinande nya köksutrymmena. På förmiddagen har man fullt upp och kvinnorna får ännu mera bråttom då en man med kamera dyker upp. Fina bilder av bra modeller, skulle det ha blivit, men inte ens kocken lyckades locka flickorna framför kameran.

Kari Saarenmaa, som seglat länge på Astrea och Jarmo Jape Simola, bekant från Finnhansa, hinner byta några ord medan chateaubriand på sjömansvis och fiskfiléer fräser i pannan.

- Bra är det ju att man får segla, men nog längtar man ofta till fraktfartygen, funderar Kari Saarenmaa.

På grund av farten och tidtabellerna blir det ganska litet av havets lugn och ro. Kari tycker att kollektivavtalen på fraktfartygen också är litet bättre. Han har stora förväntningar på den kommande sjöfartspolitiken.

- Förhoppningsvis för stödpaketet tillbaka fraktfartyg under finsk flagg.

Saarenmaa får också bokstavligen tillfälle att påverka beslutsfattare köksvägen. Med på sjöfarts-

seminariet ombord var riksdagsledamot Lyly Rajala, som seglat samtidigt med Kari.

- Vi seglade i tiderna med Lyly på kryssningsfartyget Finnstar, minns Kari.

Riksdagsman Rajala kommer under en seminariepaus för att hälsa på mannarna, och skriver om händelserna också i sin nätdagbok.

Befälhavaren garanterar en säker resa

Janne Elo är rederiets yngsta skeppare. Till Finnlines kom han i slutet av 1980-talet.

- Finnhelm bytte då sin bekväma flagg tillbaks till finsk flagg. Det fenomenet skulle man gärna se också nu, framkastar Janne.

Janne, som gått i skola i Raumo, seglade som styrman på Julianorna, som också återvände under finsk flagg då vindarna blev gynnsamma. De senaste åren har gått ombord på ro-paxfartyg.

- Ibland fungerar vi tillsammans med Jerry Kottonen som simulatorutbildare på VTT, berättar Janne.

Befälhavaren konstaterar att säkerhetsfrågorna utvecklats mycket under 2000-talet. Man har satsat på utbildning och förebyggande verksamhet. Den tekniska utvecklingen har också fört med sig nya säkerhetsfaktorer.

- De elektroniska hjälpmedlen och deras pålitlighet har utvecklats. Systemet AIS tycker jag ändå är det bästa, konstaterar Janne.

Vid dimma eller dålig sikt, kan man lätt kommunicera med andra fartyg, då man får position och identifikationsuppgifter på radarn och det elektroniska sjökortet. Det automatiska identifikationssystemet AIS är numera obligatoriskt. Man kan nu an-

ropa fartygen med namnet i radion, inte som man förr kunde höra vid Kanalen: ”Ship on my port side”.

Fartyget går med automatisk styrning, på Finlands sida sköter Janne Elo också lotsningen. Vid Travemünde tar man ombord lots

Jape Simola kom till det nya fartyget från ms Finnhansa.

Kari steker fisk.

och fortsätter på floden med manuell styrning.

- Vid hård vind använder man ibland manuellt roder vid Gustavssvärd, konstaterar befälhavaren. I Tyskland är man noga då det gäller lotsning. Språket måste man behärska och både kapten och överstyrman skall inneha lotsbrev.

En effektiv och funktionsduglig besättning

Däcksreparatör Heikki Hese Suomalainen, som sticker sig upp på bryggan, vet hur det brukar vara med nya fartyg.

- I allmänhet går det ett till två år innan allt fungerar och är på sin plats, säger Hese. Finländaren tycker att förhållandena är moderna. Bastu och gym är ok, Finlands TV syns via satellit i dagrummet och i manskapets hytter. På fartyget finns också utrustning för internetförbindelse dygnet runt, installationen pågår.

Finnmaids fasta besättning består av 32 – 33 sjöfarare. Under säsongen kommer ett par till på cateringavdelningen. På fartyget har man ganska regelbundet praktikanter från sjöfartsskolorna i Raumo. De jobbar på däcks-, ekonomi- och maskinsidan.

Gänget i maskinrummets

garanterar hög fart

Chiefen Pekka Loijas kommer för att visa maskinrummet. Resan går så jämnt och tyst att man kunde tro att den går med vindkraft.

- Wärtsiläs fyrtiosexor producerat 10 000 kilowatt var, berättar maskinchefen.

Pekka som tidigare seglat med Astrea och Finntrader är redan

van vid kilowatt, hästkrafterna spökar inte mera. Huvudmaskinerna går hela tiden med tung brännolja, det går 300 – 320 ton på en resa tur och retur. Båda propelleraxlarna är försedda med generatorer, man får samtidigt elektriciteten under resan. Finnmaid gick i början enligt samma tidtabell som Hansafartygen, då var bränsleförbrukningen bara hälften av det normala.

Med två maskiner går fartygen med en fart över 20 knop. Med den nuvarande tidtabellen är marschfarten 27 knop. I Finland är det bråttom med skiftning, dieselpåfyllning och andra arbeten i hamnen. I Tyskland lastar man tung brännolja från en bunkerpråm, så i land stiger Loijas sällan under sin arbetstörn.

Elektrikerna efterfrågade

Sebastian Sebu Kotilehto är en efterfrågad person litet överallt. Sebu är en trevlig kille, och det skulle finnas jobb för två elektriker. Han är född i Merimasku och har seglat med Finnlines 15 år.

- Efter de äldre ro-rofartygen var jag en tid på Julianafartyg som Lotila och Finnfighter. Efter Clipper och Hansa kom jag hit, minns Sebu

Mannen längtar inte mera ut på de långa linjerna. Jobben har räckt till hela tiden, det har varit viktigt för huvudmannen i en sjupersoners familj, numera bosatt i Nådendal.

- Det här är ett ansett yrke, ändå är för många tröskeln hög att

gå till sjöss, funderar Sebu.

I de flesta sjöfartsländerna hör elektrikern till fartygets befäl, och inkomsten är därefter.

Fartygen blir större och arbetsmängden ökar. Det här och lönen borde vara i balans, tycker Sebu. Annars blir konkurrensen med jobben på land för hård.

Ännu räcker mästarna till – eller gör de?

Förste maskinmästare Pekka Silvennoinen kom till Finnmaid via Raider, Partner och Clipper.

- Osäkerheten inom branschen har inte lockat tillräckligt många ungdomar att utbilda sig till maskinmästare till sjöss, konstaterar Silvennoinen.

Under de närmaste åren går många mästare i pension. Man har nog jobbat för att göra sjöfartsbranschen mera attraktiv, men räcker det?

Arbetsplatsernas trygghet och stabilitet är viktiga faktorer, intygar Pekka och andre maskinmästare Jarmo Japo Salminen

På framtiden tror i alla fall de unga maskinpraktikanterna. Tuomas Lehto och Timo Lamminen är på en månads arbetstörn från yrkeshögskolan i Raumo. De är på samma årsklass men Lamminen jobbar som motorman, Lehto som praktikant.

- Det här är nog en intressant bransch, säger männen som efter en kort kaffepaus återgår till arbetet.

Tuomas Lehto och Timo Lamminen studerar i Raumo.

Maskinchef Pekka Loijas berättar att de fyra huvudmaskinerna ger över 41.000 kilowatt.

Menestystä ja mitaleita monessa lajissa

Vuoden 2007 merimiesurheilijaksi on valittu Jyrki Stenman. Mies seilaa päällikkönä Rettigillä. Omilla tuloksillaan ja liikunnan edistämiseksi tekemällään työllä Jyrki nousi ehdokaslista kärkeen.

Littoisissa asuva hyväntuulinen mies poikkesi Helsingin reissullaan Mepaan.

- Onhan tässä vuosia oltu mukana, joten osasin tätä jossain vaiheessa odottaa, Jyrki toteaa valinnasta kuultuaan.

Stenman on ollut aktiivisesti mukana merimiesurheilussa jo opiskeluajoista lähtien. Pääpaino on yleisurheilussa, mitä hän harrasti kilpalajina nuorena.

Pikajuoksu oli ykköslaji, mikä näkyy vielä 2000-luvullakin tehdyissä merimiesurheilutuloksissa.

- Kilpaura katkesi ajamaani moottoripyöräkolariin, Jyrki muistelee.

Piikkarit naulaan, tanko käteen

1980 – luvulla muodissa ollut kehonrakennus tempaisi Jyrkin mukaansa. Sopiva harrastus löytyi nopeasti pikajuoksun tilalle. Rautaa nousi sen verran, että mies menestyi myös MEPAn kaikkien aikojen ensimmäisissä penkkipunnerruskisoissa. Tuolloin tapahtuma oli suuri, ja Stenman

edusti kisassa oppilaitostaan, Åbo Navigations Institut´ia.

- Kisa herätti kovasti mielenkiintoa merenkulkijoiden keskuudessa, perämies- ja kippariluokat Turussa käynyt Jyrki kertoo.

Osallistumisia ja menestystä on miehelle tullut myöhemminkin Mepan penkkikisoissa.

Ammatti ei haittaa harrastusta

Stenman lähti merille vuonna 1981 Bore Sun – aluksella, ja jatkoi uraansa Nielsenin Kotka Lilyn kautta monissa laivoissa ja varustamoissa. Vuosikymmenen lopulla hän meni Turun ruotsinkieliseen merenkulkuoppilaitokseen perämiesluokalle.

- ÅNI:sta valmistuin merikapteeniksi vuonna 1992, Jyrki kertoo.

Päällystöpuolella mies on työskennellyt muun muassa ATC:lla, Engshipilla, Siljalla, Finnlinesilla ja Borella. Uudisrakennusvalvonnasta ja – toiminnasta Jyrkillä on kokemusta Puolasta ja Raumalta.

Sähly on myös ollut kuvioissa mukana. Muutamia vuosia sitten Jyrki pelasi Silja Serenaden joukkueessa Kaarinassa järjestetyssä laivajoukkueiden sählyturnauksessa.

- Merimiesurheilu laivajoukkueessa tuntui mukavalta, Stenman muistelee.

Hän sai päähänsä ajatuksen, että olisi hienoa saada vielä rahtilaiva mukaan MEPAn jalkapalloturnaukseen. Idea näki päivänvalon, kun Stenman toimi päällikkönä Global Freighterissa.

Lillbackan rahtilaivoissa oli nuorekasta ja urheilullista väkeä. Jyrki laskeskeli, että seitsenmiehisin joukkuein pelattavaan turnaukseen saataisiin helposti porukka kasaan.

- Suurin osa pelaajista tuli Freighterista, pari Carrierilta, Jyrki kertoo.

- Olin valvomassa Finnlinesin uudisrakennuksia Puolassa.

Raumalla työskentelin North Link Ferries – varustamon lukuun, Jyrki muistelee.

Stenman on seilannut Suomen, Ruotsin, Englannin, Hollannin ja Bahaman lipun alla.

Koko ajan mies on liikkunut ja urheillut aktiivisesti. Engshipillä toimintaa tuettiin ja kannustettiin.

- Varsinkin Bravadenissa merimiesurheilu oli tärkeä harrastus ja ajanviete, Jyrki toteaa.

Sählystä jalkapalloon

Stenman on voittanut yksilölajeissa, kuten yleisurheilussa ja penkkipunnerruksessa kymmeniä merimiesurheilumitaleita.

- Ainakin toistakymmentä Pohjoismaiden mestaruutta on tullut kuulassa ja kuudellakympillä, Jyrki laskeskelee.

Yli nelikymmppisten sarjassa Jyrki juoksee 60 metriä vielä 7,3 – 7,5 pintaan. Nuoruuden pikajuoksuharrastus tuntuu vielä.

Global Freighterin joukkueella oli kovat odotukset. Vuoden 2006 turnaukseen Jyrki olisi halunnut miehistönsä eri alkulohkoihin kuin ennakkosuosikit Amorella ja Silja Serenade. Mepalla ei ollut aavistusta porukan tasosta, joten alkulohkot jaettiin edellisten vuosien sijoitusten mukaan. Freighter joutui Amorellan alkulohkoon, mutta pelasi kärkijoukkueen kanssa tasan ja voitti muut ottelut.

Välierävoiton jälkeen tavoite, finaalipaikka, oli saavutettu. Silja Serenade oli taktikoinut alkulohkossa lepuuttamalla kärkimiehiään jatkopaikan varmistuttua. Stenmanin miehistö oli loukkaantumisten myötä kutistunut entisestään, joten Sere vei mestaruuden.

- Porukka oli silti tyytyväinen kun tavoite saavutettiin, Stenman muistelee.

Päällikön asemassa on helpompi vaikuttaa asioihin

Vuoden merimiesurheilijan valintaan vaikuttavat henkilön omien suoritusten lisäksi kyvyt ja halut koota ja innostaa muuta laivaväkeä liikkumaan.

Merenkulkijoiden aktivointi on vaativa tehtävä. Se onnistuu parhaiten jos innostaja on johtavassa asemassa, tai muuten voimakastahtoinen henkilö.

- Päällikkönä seilatessa tämä työ on helpompaa varsinkin, jos

Stenman harrastaa yhä moottoripyöräilyä nuoruuden kolarista huolimatta

on varustamon tuki takana, Jyrki pohtii.

Monikulttuuristen merimiesten kanssa työskennellyt Stenman pitää kipparin jobia haastavana varsinkin nykyaikana, jolloin tiimityöskentelylle ja sosiaalisille taidoille annetaan paljon painoarvoa.

- Johtavassa asemassa on vaikea olla kaikille mieliksi, Stenman miettii.

Urheilun monitoimimies näkee itsensä liikunnallisena myös tulevaisuudessa.

Aktiivisuuden tuomat hyödyt ovat konkretisoituneet vuosien varrella muun muassa hyvien työpaikkojen myötä. Alkoholinkäyttö on lähes olematonta, elämäntavat ja ravintotottumukset pysyvät terveellisinä ja asenne on positiivinen. Tällaisella tiellä on helppo ja mukava kulkea eteenpäin.

Framgång och medaljer i många grenar

Jyrki Stenman blev vald till 2007 års sjömansidrottare. Han seglar som befälhavare hos Rettig. Han steg till täten i listan på kandidater tack vare både egna resultat och det arbete han utfört för att främja idrotten.

Den gladlynta mannen, bosatt i Littois, stack sig in på SSB under sitt besök i Helsingfors.

- Nog har jag ju varit med många år, så man kunde nu vänta sig det i något skede, säger Jyrki då han fått höra om valet.

Stenman har varit aktivt med i sjömansidrotten ända sedan studietiden. Huvudvikten ligger på friidrotten, han tävlade i grenen som ung. Kortdistanslöpning var den första grenen, det kan man ännu se på de resultat han under 2000-talet gjort i sjömansidrott.

- Tävlingsbanan bröts av en kollision med motorcykel, minns Jyrki.

Spikskorna byttes mot skivstången

Jyrki drogs med av bodybuilding, som var på modet på 1980-talet, och hittade där snabbt en sysselsättning i stället för sprinterlöp-

ning. Och så mycket järn fick han i luften, att han också lyckades i SSB.s allra första bänkpresstävling. På den tiden var det ett stort jippo, och Stenman representerade då sin skola, Åbo Navigationsinstitut.

- Tävlingen väckte stort intresse bland sjöfararna, berättar Jyrki som gått styrmans- och kaptensklasserna i Åbo.

Också senare har han deltagit och haft framgång i SSB:s bänkpresstävlingar.

Yrket hindrar inte hobbyn

Stenman gick till sjöss på Bore Sun år 1981 och fortsatte sin bana, via Nielsens Kotka Lily, på många båtar och rederier. I slutet av årtiondet började han på styr-

Jyrki hör till serien Sjömansidrottens mångkampare

Stenman kipparoi Global Freighterin porukan hopealle.

mansklassen i den svenskspråkiga sjöfartsskolan i Åbo.

- Från ÅNI blev jag utexaminerad som sjökapten år 1992, berättar Jyrki.

Som befäl har han seglat bland annat på ATC, Engship, Silja, Finnlines och Bore. Av övervakning av nybyggen har Jyrki erfarenhet från Polen och Raumo.

- I Polen övervakade jag Finnlines nybyggen. I Raumo jobbade jag för rederiet North Link Ferries räkning, minns Jyrki. Stenman har seglat under Finlands, Sveriges, Storbritanniens, Nederländernas och Bahamas flagg.

Under hela tiden har han motionerat och idrottat aktivt. På Engship stödde och uppmuntrade man verksamheten.

- Speciellt på Bravaden var sjömansidrotten en viktig fritidssysselsättning, konstaterar Jyrki.

Från innebandy till fotboll

Stenman har vunnit tiotals sjömansidrottsmedaljer i individuella grenar som friidrott och bänkpress.

- Det har blivit åtminstone över tio nordiska mästerskap i kula och 60 meter, räknar Jyrki.

I serien för över fyrtioåringar springer Jyrki ännu 60 meter på ungefär 7,3 – 7,5. Ungdomens sprinterlöpning sitter ännu i.

Innebandy har också kommit med i bilden. För några år sedan spelade Jyrki i Silja Serenades lag i fartygslagens innebandyturnering i S:t Karins.

- Sjömansidrott i ett fartygslag kändes bra, minns Stenman. Han började fundera på att det skulle vara fint att få med ännu ett lag i SSB:s fotbollsturnering. Han fick idén då han jobbade som befälhavare på Global Freighter.

På Lillbackas fraktfartyg var gänget ungt och idrottsligt. Jyrki räknade, att det skulle vara lätt att få ihop ett lag till turneringen som spelas med sjumanna lag.

- Största delen av spelarna kom från Freighter, ett par från Carrier, berättar Jyrki.

På Global Freighters lag var förväntningarna stora. I turneringen år 2006 skulle Jyrki ha velat ha sitt manskap i andra kvalgrupper än förhandsfavoriterna Amorella och Silja Serenade. På SSB hade man ingen aning om lagets nivå, så gruppindelningen skedde enligt tidigare års placeringar. Freighter hamnade i Amorellas

kvalgrupp, men spelade jämt mot topplaget och vann de övriga matcherna.

Efter semifinalsegern var målet, en finalplats, nått. Silja Serenade hade taktikerat, låtit toppspelarna vila då fortsättningen var tryggad i första kvalet. I Stenmans lag hade leden ytterligare glesnat, på grund av skador, och Sere tog hem segern.

- I gänget var man ändå nöjda, då man uppnådde målet, minns Stenman.

Som befälhavare är det lättare att påverka

Vid valet till Årets sjömansidrottare inverkar, förutom de egna resultaten, förmågan och viljan att samla och uppmuntra de andra ombord att röra på sig.

Att aktivera sjöfolk är en krävande uppgift. Det lyckas bäst om man är i ledande ställning eller annars är en person med fast vilja.

- Då man seglar som befälhavare är uppgiften lättare, speciellt om man har rederiets stöd, funderar Jyrki.

Stenman, som seglat med mångkulturella besättningar, tycker att skepparens jobb är speciellt utmanande idag, då stor vikt sätts vid att man kan fungera i grupp och vid sociala talanger.

- I ledande ställning är det svårt att vara alla till lags, funderar Stenman.

Idrottens mångsysslare ser sig som idrottslig också i framtiden.

Nyttan av aktiviteterna har under åren konkretiserats bland annat i form av bra arbetsplatser. Alkoholbruket är nästan obefintligt, levnads- och kostvanor hålls hälsosamma och inställningen är positiv. På den vägen är det lätt och trevligt att gå framåt.

Martti Agge laddade batterierna på en cykelfärd

Martti har alltid hållit sig i fysisk god form, nu ville han få nya erfarenheter och upplevelser också på det mentala planet. En åtta månaders alterneringsledighet gav resultat. En krävande cykelfärd från Nuorgam till Åbolands skärgård blev material för en bok

Martti Agge, som jobbar på Silja Serenades bufférestaurang, utstrålar välmående och god kondition.

- Visst är det så, men ibland är det så bråttom att man inte hinner säga ordet ”katt”, skrattar Martti. Martti har vunnit många medaljer i finländska och nordiska sjömansidrottsgrenar, han är hemma från Pargas och fick sin lärdom i sjömansskolan i Raumo. Enligt gammalt mönster har vägen gått via tank- och fraktfartyg till Sverigebåtarna.

- Under sjuttiotalet var sjömännen ännu en ganska brokig skara. Livet var litet annorlunda än idag, minns Martti.

Bäst minns han Lundqvists tankfartyg och torrlastfartyget Fleur.

Senare hittade han platsen som köksbiträde hos Viking Line. Banan ombord på de röda båtarna fortsatte med Viking 3:an, 4:an och 5:an ända till Saga, som blev Sally Albatross.

Ett omväxlande år

Albatross som huvudsakligen användes för kryssningar, vann tvivelaktig berömmelse som ett olyckans fartyg. År 1990 kunde Martti konstatera, att båten ”brann upp under honom”. Sally Albatross förstördes nästan helt i en eldsvåda på dockan i Stockholm. Agge vikarierade på Finlandia, Polar Princess, Mariella och Silja Star före han kom till Serenade.

Martti Agge rekommenderar boken åt den som vill förändra sitt liv

- Det året hände mycket. Efter branden på Albatross seglade jag på sex olika båtar, och min förste son föddes, räknar Martti upp.

Sedan dess har fartyget varit det samma, uppgifterna ombord har växlat litet. Martti började fundera på omväxling och alterneringsledighet.

Man måste stanna ekorrhjulet

Sjöfararens arbete är krävande på många sätt. På ett stort passagerarfartyg är man omgiven av människor. Man har hela tiden en massa arbetskamrater eller kunder omkring sig. Som motvikt till vimlet tillbringar Martti Agge helst tiden ensam eller med goda vänner, till exempel på fotvandring. Man måste finna utrymme för sig själv och sina tankar.

- Jag längtar mycket norrut, till naturen i Lappland, strövande och fiske intresserar. Ibland kopplar jag av bara med att sitta och se på lägerelden, förklarar Martti.

Närheten till naturen var nog en av orsakerna till att Martti bosatte sig i Uleåborg. Förhållandena där är lämpliga för Agges motionsgrenar, för skidning och cykling. Bärplockning hör också till favoritsysselsättningarna.

- En av mina vänner har till och med gjort vin av kråkbär, berättar Martti.

Klar för avfärd

Ansökan om alterneringsledighet lämnades äntligen in till rederiet. Då beskedet om att den beviljats kom, började Martti träna för cykelfärden.

- Jag kunde redan på förhand föreställa mig resan och händelserna, minns Agge.

Martti hade tänkt göra resan med sin gamla Kulkuri, men köpmannen på Pyörä Suvala Oy, som var till stor hjälp i hela projektet, lyckades avstyra det.

- Jag var bara tvungen att skaffa en långfärdscykel av märket Trek 7100, som i Lance Armstrongs stall, skrattar Martti.

Det beslutet behövde han inte ångra. På sin nya cykel trampade han från nordligaste Finland till den sydligaste spetsen.

Erfarenheterna blev en bok

Martti berättar att den fysiska motionen gav skaparkraft. Han hade hållit en paus i hobbyarbeten och akvarellmålning, så någonting konkret måste han nu göra.

- Jag hade i alla händelser tänkt skriva dagbok under färden. Det var vännerna som senare uppmuntrade till att skriva en bok, berättar Martti.

Boken kom ut i höstas på eget förlag. Mycket uppmuntran och

Silja Serenaden Buffet-ravintolassa työskentelevästä Martti Aggesta huokuu hyvä olo ja kunto.

- Näin on, mutta välillä kiirettä pitää sen verran ettei ”kissaa ehdi sanoa”, Martti naurahtaa.

Monia merimiesurheilumitaleita kotimaisissa ja pohjoismaisissa lajeissa voittanut Martti on kotoisin Paraisilta ja sai oppinsa Rauman Merimiesammattikoulusta. Tavanomaiseen tyyliin tie Ruotsinlaivoille on kulkenut tankkereiden ja rahtilaivojen kautta.

- Seitsemänkymmentäluvulla merimiehet olivat vielä melko värikästä porukkaa. Meininki oli hieman erilaista, kuin nykyään, Martti muistelee.

Hänen mieleensä ovat parhaiten jääneet Lundqvistin tankkerit ja kuivarahtialus Fleur. Myöhemmin löytyi keittiöapulaisen paikka Viking Linelta. Ura punaisilla laivoilla jatkui Viking 3:n, 4:n, ja 6:n myötä aina Sagalle, josta tuli Sally Albatross.

hjälp fick han i familje- och vänkretsen. Martti rekommenderar boken speciellt för intresserade av relationen mellan människa och natur och för personer som söker förändring i sitt liv.

- En bekant har redan förbättrat sina levnadsvanor, då han följt med min situation, berättar Martti.

Etthundra sidor bilder och berättelser

Martti hade kameran med på resan och bilderna illustrerar fint den kronologiskt framskridande reseskildringen. Boken är lättläst. Martti berättar om sina egna intryck, beskriver landskap och terräng, och människor han träffat. Ett intressant kapitel är bland andra mötet med kolleger på bilfärjan mellan Koli och Lieksa, vilket fick Martti att minnas tiderna på mt Primero.

PK

Bilder: Martti Agges samlingar och Pekka Karppanen

Boken kan beställas från marttiagge@gmail.com

Vaiherikas vuosi

Risteilyihin suuntautunut Albatross sai kyseenalaista kuuluisuutta epäonnen aluksena. Vuonna 1990 Martti joutui toteamaan, että ”laiva paloi alta”. Sally Albatross tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa Tukholman telakalla. Agge teki vikaeerausjobeja Finlandialla, Polar Princessilla, Mariellalla ja Silja Starilla ennen tuloa Serenadelle.

- Sinä vuonna riitti tapahtumia. Albatrossin palon myötä seilasin kuudessa eri laivassa, ja esikoispoikani syntyi, Martti kertaa.

Laiva on sen jälkeen pysynyt samana, työkiertoa on ollut jonkin verran. Martti alkoi kehitellä ajatusta vaihtelusta ja vuorotteluvapaasta.

Oravanpyörä on pysäytettävä

Merenkulkijan työ on vaativaa monella eri tavalla. Suuressa matkustajalaivassa ollaan ihmisten keskellä. Koko ajan ympärillä on iso joukko työtovereita tai asiakkaita. Hälinän vastapainona Martti Agge viettää mieluiten aikaa yksin tai hyvien kavereiden kanssa vaikka patikoimalla. Täytyy löytyä vapaata tilaa omalle itselle ja ajatuksille.

- Kaipaan kovasti pohjoiseen. Lapin luonto, samoilu ja kalastus kiinnostavat. Välillä rentou-

Martti mötte kolleger på färden

Martti Agge löysi lisävirtaa pyörämatkalta

Hyvässä kunnossa koko ikänsä pysytellyt Martti halusi uusia kokemuksia ja elämyksiä myös henkisellä puolella. Kahdeksan kuukauden vuorotteluvapaa tuotti tulosta. Vaativa pyöräretki Nuorgamista Turunmaan saaristoon päätyi kansien väliin.

dun vain katselemalla tulta nuotiossa, Martti kuvailee

Luonnonläheisyys lienee osasyy, kun mies muutti asumaan Ouluun. Olosuhteet ovat omiaan Aggen liikuntaharrastuksille, hiihdolle ja pyöräilylle. Marjanpoiminta on myös mieluista puuhaa.

- Variksenmarjoista on eräs ystäväni tehnyt viiniäkin, Martti kertoo.

Valmiina matkaan

Hakemus vuorotteluvapaasta lähti vihdoin varustamoon. Kun tieto myöntämisestä tuli, alkoi Martti harjoitella pyörämatkaa varten.

- Tulevaa matkaa ja tapahtumia pystyi jo kuvittelemaan etukäteen, Agge muistelee.

Martti oli ajatellut tehdä matkan vanhalla Kulkurilla, mutta koko hankkeessa suureksi avuksi ollut Pyörä Suvala Oy:n kauppias tyrmäsi aikeet.

- Ei auttanut muu kuin hankkia Lance Armstrongin tallin mukaisesti Trek 7100 –retkipyörä, Martti naurahtaa.

Miehen ei päätöstään tarvinnut katua. Uudella pyörällä poljettiin Suomi-neito päästä varpaisiin.

Kokemus siirtyi kansien väliin

Martin mukaan fyysinen liikkuminen aukaisi luovuutta. Hän oli pitänyt taukoa askartelusta ja vesivärimaalauksesta, joten jotain uutta konkreettista tekemistä tarvittiin.

- Olin ajatellut joka tapauksessa pitää matkasta päiväkirjaa. Myöhemmin ystävät yllyttivät kirjan

tekoon, Martti kertoo.

Kirja ilmestyi tänä syksynä omakustanteena. Kannustusta ja apua tuli paljon perhe- ja ystäväpiiristä. Martti suosittelee kirjaa elämänmuutosta hakeville henkilöille, sekä erityisesti heille joita kiinnostaa ihmisen elonkehän ja luonnon suhteen havainnointi.

- Eräs tuttavani on jo parantanut elintapojaan, kun on seurannut minun tilannettani, Martti kertoo.

Sata sivua kuvaa ja kerrontaa

Martilla oli reissulla kamera mukana, ja kuvat selkeyttävät hienosti kronologisesti etenevää matkaker-

tomusta. Kirja on helppolukuinen. Martti kertoo omista tuntemuksistaan, kuvailee maisemia ja maastoja, sekä tapaamiaan ihmisiä. Mielenkiintoinen luku on muun muassa kollegoiden kohtaaminen Kolin – Lieksan välisellä autolauttamatkalla, mikä sai Martin muistelemaan mt Primeron aikoja.

PK

Kuvat:

Martti Aggen kokoelmat ja Pekka Karppanen

Kirja saatavilla hyvin varustelluista kirjakaupoista ja kirjailijalta sähköpostilla marttiagge@gmail.com

Martti on työskennellyt Serenadellakin monessa toimessa.

Ms Misana liikenteeseen

Ensimmäinen Godby Shippingin uudisrakennuksista sai nimen Helsingissä lokakuun lopulla järjestetyssä tilaisuudessa. Syysauringon paisteessa laivan ahterissa liehunut Suomen lippu antoi lisälämpöä tapahtumalle. Misanan sisaralus valmistuu Sietaksen telakalta joulukuussa.

Alukset alkavat hoitaa UPM:n paperin ja muiden tuotteiden kuljetuksia Espanjaan ja Portugaliin, minne vienti on kasvanut nopeasti. Reitti on menomatkalla Hamina–Rauma–Santander–El Ferror. Paluusuunnassa alukset ottavat kontteja ja roro-lasteja Belgian Zeebrückestä ja tuovat ne Helsinkiin. Yhden laivan yksi kierto kestää kaksi viikkoa, joten kahdella aluksella voidaan järjestää viikoittainen lähtö Suomesta.

Misana ja tuleva sisarlaiva ovat 165 metriä pitkiä ja lastikapasiteetti on yli 10.000 tonnia. Aluksissa on kaksi Wärtsilä 6L46F -pääkonetta (yht 15000kW), joista vain toista käytetään menomatkalla, kun 17 solmun vauhti riittää.

Suomen lipun alle

Kastetilaisuudessa oli runsaasti yleisöä. Godby Shippingiä edustivat hallituksen puheenjohtaja Alpo Mikkola, toimitusjohtaja Dan Mikkola ja Eva Mikkola-Karl-

ström. Paikalla oli luonnollisesti telakan, rahtaajan sekä muiden sidosryhmien edustajia.

TIETOLAATIKKO

Ms Misana

Vessel main data

Length 164 m

Beam 23 m

11.300 dwt

2.150 lane metres

484 TEU

2 x Wärtsilä 46F main engines

20 knot service speed

Ice class 1A Super

UPM on tehnyt kahdeksan vuoden aikarahtaussopimuksen. Laivat kulkevat Suomen lipun alla ja suomalaisella miehityksellä. - Suomen lipun alla ja suomalaisissa käsissä laivat pysyvät hyvässä kunnossa, Alpo Mikkola toteaa lehdistölle.

Tällainen tapahtuma on aina suomalaiselle merenkululle suurta juhlaa. Ei näitä turhan usein ole.

Päällikkö Juha Suorsa tuli vapaavuorolla auttamaan kastetilaisuuden järjestelyissä.

Misana tekee Biskajan kierroksen kahdessa viikossa.

Ms Misana i trafik

Godby Shippings första nybygge döptes i Helsingfors i slutet av oktober. Evenemanget fick extra värme av att Finlands flagga vajade i fartygets akter i det höstliga solskenet. Misanas systerfartyg blir färdigt på Sietas varv i december.

Fartygen börjar sköta UPM:s frakter av papper och annat gods till Spanien och Portugal, dit exporten ökat kraftig. Rutten går från Fredrikshamn via Raumo och Santander till El Ferror. På returresan lastar fartyget containers och roro-last i Zeebrücke i Belgien för att lossas i Helsingfors. Varvet tar två veckor för ett fartyg, med två fartyg kan man organisera en avgång i veckan från Finland.

Misana och det kommande systerfartyget har en längd på 165 meter och lastkapaciteten är 10 000 ton. Fartygen har två Wärtsilä 6L46F huvudmaskiner (sammanlagt 15000kW) av vilka bara en är i användning under resan från Finland, då en fart om 17 knop räcker.

Under blåvit flagg

Vid dopet var en stor publik närvarande. Godby Shipping representerades av styrelsens ordförande Alpo Mikkola, VD Dan Mikkola och Eva Mikkola-Karlström. Representanter för varvet, befraktaren och övriga intressegrupper var naturligtvis på plats.

UPM har gjort ett tidsbefraktningsavtal på åtta år. Fartygen går under finsk flagg med finsk besättning.

- Under finsk flagg och i finska händer hålls fartygen i gott skick, förklarar Alpo Mikkola för pressen.

Inom Finlands sjöfart är en sådan händelse alltid en stor fest, av det slag som inte ordnas för ofta.

Rederiverksamhet i andra och tredje generationen: Eva MikkolaKarlström och Albin.

Ms Misana seglar under blåvit flagg med finländsk besättning.

Merenkulun seminaari 2.-4.10.2007

Alan vaikuttajien, virkamiesten ja kansanedustajien seminaarista kerrotaan tämän lehden pääkirjoituksessa. Tässä on tunnelmia hyvin sujuneelta matkalta.

Sjöfartsseminariet 2 - 4.10.2007

Om seminariet för aktörer inom branschen, tjänstemän och riksdagsledamöter berättas i ledaren i det här numret. Här några bilder som återspeglar stämningen på den lyckade resan.

Martti Korhonen ja Markku Rossi ottavat suuntimaa

Martti Korhonen och Markku Rossi tar bäring

MEKin hallituksen puheenjohtaja Arto V.Klemola avasi seminaarin

Styrelseordförande för Sjömanspensionskassan, Arto V. Klemola, öppnade seminariet

Pekka Partanen, Sixten Norrgrann ja Martti Karlsson

Pekka Partanen, Sixten Norrgrann och Martti Karlsson

Teemu Valo opasti navigoinnin saloissa

Teemu Valo introducerade i navigationens mysterier

Leif

alustamassa

föreläser

Tero Rönni kuuntelee Janne Elon brygaesittelyä Tero Rönni lyssnar på Janne Elo som visar bryggan

Edustajat kävivät tutustumassa komentosiltaan

Deltagarna bekantade sig med kommandobryggan

Wikström

Leif Wikström

Merenkulkulaitos opastaa jäissä kulkijaa

– maksuton DVD ja web –sivusto (www.baltice.org) merenkulkijoiden käytössä

Kaikki varmaan muistavat talven 2003, kun Suomenlahti jäätyi kokonaan. Jäävahvistamattomat kreikkalaistankkerit Stemnitsa ja Nounou taiteilivat jäiden puristuksissa ja saivat median huomion. Toki tilannetta tarkkailtiin myös viranomaispuolella.

e talvikausi ja kasvanut liikenne toimivat sykäyksenä ohjeistuksen sekä BIM: in uudistamisessa, Merenkulkulaitoksen talvimerenkulun johtaja Ilmari Aro muistelee.

Itämeren maat ovat pitkään tehneet löyhää yhteistyötä talvimerenkulun turvallisuuden ja toimivuuden hyväksi. Yhteistyöelin on nimeltään Baltic Icebreaking Ma-

nagement eli lyhyesti BIM. Ruotsin ja Suomen läheinen jäänmurtoyhteistyö on useimmille merenkulkijoille tuttu asia.

Myös Venäjä on aktiivisesti mukana, BIM: in puheenjohtajana vuoteen 2009 toimiva Ilmari Aro toteaa.

Talven ja pakkasen tuomat riskitekijät ovat kulkeneet perimätietoina Pohjoismaissa. Meritur-

Ilmari Aro käyttää BIM: in puheenjohtajan nuijaa vuoteen 2009

vallisuuden vuoksi ammattitaitoa halutaan jakaa myös olosuhteisiin tottumattomille ja kokemattomille jäissä liikkujille. Merenkulkulaitos uudisti myös oman vihkosensa jääolosuhteissa kulkeville aluksille ja siihen liitettiin myös Venäjän ja Viron talvimerenkulun supplementit.

BIM -organisaatio on tehnyt paljon työtä viime vuoden aikana ja konkreettiset tulokset ovat kaikkien nähtävillä.

Nettipalvelun lisäksi olemme julkaisseet DVD :n talvimerenkulusta, Ilmari Aro kertoo.

Painotuotteita ja DVD -levyjä jaetaan kouluille, meklareille, varustamoille sekä operaattoreille. Kaikki materiaali on myös ladattavissa netissä Merenkulkulaitoksen ja BIM: n sivuilta.

Baltic Icebreaking Managementin englanninkielinen sivusto sisältää paljon tietoa, ja sitä päivitetään talviaikana jatkuvasti. Portaalista löytyvät muun muassa jäätilanteet, ennusteet, liikennerajoitukset ja –tilanteet, varoitukset eli kaikki tarvittava. Suomella on ollut vetovastuu sivuston luomisessa.

Koulutus ja opastus tuovat turvallisuutta

Itsekin jäänmurtajan päällikkönä toiminut Aro tiedostaa kokemattomien merenkulkijoiden riskit.

Jäävahvistettua tonnistoa on rakennettu ja saatavilla, mutta pätevää miehistöä niihin ei aina löydy. Tällöin laivasta saatu hyöty katoaa, Aro toteaa

BIM: in sivuilla on linkit myös talvimerenkulkuun opastaville kursseille, joita pidetään esimerkiksi Ruotsissa, Venäjällä ja Suomessa. Englanninkielisellä kolmipäiväisellä kurssilla opetellaan navigointia ja aluksen käsittelyä jäissä, sekä käydään läpi talviolosuhteiden riskejä sekä kommunikointia ja operointia jäänmurtajien kanssa. Kaikki seikat, jopa merenkulkijoiden vaatetus ja asuintilojen lämmitys huomioidaan.

Pohjoismaiden merenkulkukoulutuksessa talviolosuhteet kuuluvat luonnostaan opetusohjelmaan. Niihin ei välttämättä paneuduta muualla kovin täydellisesti. Sen vuoksi nyt valmistellaan kansainvälisiä standardeja opetuksessa huomioitavista asioista, Ilmari Aro toteaa

DVD -levyllä seikkaperäinen kuvaus

Itseopiskeluun paras väline on täksi kaudeksi maaliskuussa valmistunut DVD. Vetovastuu sen tekemisessä oli Merenkulkulaitoksella.

Työ oli varsin haastava. Kuvat, tekstit, animaatiot. Kaikki oli tehtävä ja käytävä läpi. Oli myös mietittävä, onko sanoma katsojalle oikea, Ilmari Aro kertaa DVD -projektin vaiheita.

DVD on erittäin selkeästi, tarkoituksella opetusta varten tehty tuote. Englanninkielisellä puheella ja tekstillä varustetut animaatiot antavat talvimerenkulusta hyvän läpileikkauksen. Tämä on ehdoton katsomisen paikka kokemattomille, mutta käy kertauksesta myös pohjoisen merenkulkijoille. Tallennetta sopii suositella myös rahtaajille, meklareille ja varustamoille. Kannattaa katsoa ennen tuloa pohjoisille vesille.

Pohjoismaiden merenkulkijoilla talvimerenkulku on hallussa

Jäät ja pakkaset tuovat riskitekijöitä

Kova tuuli ja pakkanen aiheuttavat jäänmuodostusta aluksen rakenteisiin jo avovedessä tultaessa Pohjois-Itämerelle. Pahimmillaan korkeisiin paikkoihin muodostunut jää vaikuttaa vakavuuteen. Ulkomaiset alukset lähtevät usein seuraamaan tehokasta jäävahvistettua laivaa pitämättä turvallista välimatkaa. Kun toinen laivaa pysähtyy jäähän, tulee peräänajo. Jäänmurtajaa odotellessa voivat tuulet painaa jäitä, ja puristus vaurioittaa aluksen runkoa. Kun laivaa joudutaan peruuttamaan irti jääpankista, voi peräsin vaurioitua. Jäänmurtajahinauksen yhteydessä on omat vaaramomenttinsa. Reitin valinta ajelehtivien jäi-

den seassa, ja laituriin ajo vaativat koulutusta ja kokemusta.

Usein laivoilta jää vedet tyhjentämättä jäätymiselle alttiista putkistoista. Laajetessaan sulanut vesi rikkoo putket ja voi aiheuttaa lastivahinkoja. Pääkoneen jäähdytysjärjestelmän toimivuus on syytä varmistaa etenkin ajettaessa sohjoisessa rännissä.

Kaikkeen löytyy ohjeita ja apuja. Kannattaa tutkia tarkkaan BIM –sivusto ja sen linkit, Ilmari Aro kehottaa lopuksi.

Tietoa ja ammattitaitoa ei täällä todellakaan pantata, vaan se annetaan kaikkien käyttöön.

PK

kuvat: Pekka Karppanen & Jouko Herrala

We all probably remember winter 2003, during which the Gulf of Finland was completely covered by ice. The Greek tankers Stemnitsa and Nounou, which had no ice strengthening, were struggling in the pressing ice and caught the attention of the media. The authorities, of course, also kept an eye on the situation.

That winter season and the increased traffic volumes gave the impetus for renewing both the guidelines and the BIM, recalls Mr Ilmari Aro, Director of Winter Navigation Department at the FMA.

The Baltic countries have for a considerable time been engaged in a loose-knit cooperation to ensure the safety and smooth running of winter navigation. This organ of co-operation is called the Baltic Icebreaking Management, or shortly BIM. Most seafarers are familiar with the close co-operation in icebreaking between Sweden and Finland.

Russia, too, is actively involved, says Mr Aro, who will act as Chairman of the BIM until 2009.

In Nordic countries, knowledge of risk factors brought about by the winter and subzero temperatures have been passed on from generation to generation. In the interest of maritime safety, the FMA now also wishes to spread these professional skills to those who are not used to or experienced in icy conditions. The FMA also renewed their own booklet for vessels navigating in ice conditions, which was further complemented with supplements on winter navigation in Russia and Estonia.

The BIM organisation accomplished a lot last year, and the concrete results are now visible for all.

In addition to the on-line service, we have published a DVD on winter navigation, explains Mr Aro.

The printed products and DVD’s are distributed to schools, brokers, shipowners and operators. All material

can also be downloaded from the websites of the Finnish Maritime Administration and BIM.

The English pages of the Baltic Icebreaking Management website contain plenty of information, and they are also continuously being updated in the wintertime. Through this portal users can access such as ice conditions, forecasts, traffic restrictions and situations as well as warnings, in other words everything you might need. Finland was in charge of directing the creation of the site.

Training and guidance enhance safety

Mr Aro, who has himself commanded an icebreaker, is aware of the risks for inexperienced seafarers.

Ice strengthened tonnage has been built and is available, but it is not always possible to find competent crews for them. In that case, the benefits of the vessel are lost, reflects Mr Aro.

The BIM website also features links to winter navigation training courses held for example in Sweden, Russia and Finland. During this course run in English, the participants learn about navigation and manoeuvering the vessel in ice, and familiarise themselves with the risks of winter conditions as well as communicating and operating with icebreakers. The course misses out on nothing, and even the clothing of seafarers and heating of living quarters are taken in consideration.

In the maritime training and education in the Nordic countries, winter conditions are a natural part of the curriculum. In other parts of the world, they are not necessarily covered quite so thoroughly. This is why international

Ice navigation guidance from the Finnish Maritime Administration

– a free DVD and website (www.baltice.org) for seafarers

standards on aspects to be included in teaching are currently being prepared, explains Mr Aro.

A detailed description on the DVD

The best tool for independent study is the DVD that was completed for this season in March. The Finnish Maritime Administration was in charge of directing its production.

This was rather a challenging task. The images, text, animations: we had to produce or go through them all. We also had to decide if we were communicating the right message to the viewers, Mr Aro reminisces the phases of the DVD project.

The DVD is clearly and intentionally a product made for teaching purposes. The animations with an English voiceover and subtitles provide a good cross-section of winter navigation. This DVD is a must for inexperienced seafarers, but it is also good revision for seamen from the North. The DVD can also be recommended for freighters, brokers and shipping companies. It is worth seeing before entering the northern waters.

The

ice and subzero temperatures are a risk

High winds and subzero temperatures cause ice formation in vessel structures even in open waters when entering the northern part of the Baltic Sea. At its worst, ice forming in high areas affects the stability of the vessel. Foreign vessels often start following an efficient, ice-strengthened ship, forgetting the safety distance. When the first ship stops in the ice, a collision follows.

When a vessel is waiting for an icebreaker, the wind can start pushing the ice, and the resulting pressure may damage the hull of the vessel. When reversing a vessel out of an ice bank, the rudder may be damaged. Being towed by an icebreaker is associated with its own risk factors. Selecting the route among floating ice and berthing require training and

experience.

Vessels often neglect to drain water from their pipe systems exposed to freezing. The thawing ice will expand, break the pipes and possibly result in cargo damage. It is a good idea to check the operation of the main engine cooling system, especially when running in a slushy channel.

Instructions and help is available

for every situation. It is worth your while taking a close look at the BIM website and its links, Mr Aro concludes.

We definitely don’t withhold our knowledge and skills, but make them available for everybody!

”Suapko tänne tulla?”

Radiohytin peltinen palo-ovi oli vähän raollaan. Hämärältä kongilta kurkistavaa silmää en olisi tuntenut, mutta äänen tunsin: Paavo Miettinen Vänninsuolta Ylä-Savosta. Ensimmäistä kertaa poissa kotoaan ja heti junkin lentojobi New Yorkiin.

”Suaphan tänne tok tulla”, yritin matkia murretta. ”Mikä ettei?”

”No, kun tähän teijän huoneen ovveen on tällättynä räntti, jotta piäsy kielletty.”

”Pääsy kielletty kyltti ovessa pitää olla radio-ohjesäännön pykälien perusteella. Saa tänne aina tulla, jos on asiaa ja minä olen paikalla. Mutta hyvä on tulla hissukseen, jos satun kirjoittamaan radiosta säätiedotusta tai on muuta radioliikennettä menossa.”

”Mistäs sen tietää, millon työ ootta paekalla?”

”Jos täällä ei ole ketään, silloin en ole paikalla. Työaika merellä on kahden tunnin pätkissä: kaksi tuntia radiopäivystystä ja kaksi tuntia vapaata. Alkamisaika vaihtelee laivan ajan mukaan. Aamuisin tasatunnilta kello kuuden ja kymmenen välillä. Illan viimeinen vahti päättyy kahdeksan ja kahdentoista välillä. Sitten saattaa olla vielä muina aikoina paperihommia”

”Teellä se taetaa olla raskas homma tuo ratiotievustelu, kun aena pittää piästä huilaelemmaan het’ kohta?”

”Enemmän on kyse siitä, että laivaan on saatavissa yhteys mahdollisimman usein vuorokauden aikana. Nyt ajamme kohti Karibian meren Curacaon saarta ja varustamon ilmoitus määräsatamasta tulee radiolla joskus matkan aikana. Tieto pitäisi saada välittömästi, jottei kovin kauan ajella väärään suuntaan. Sitä paitsi täällä radiohytissä ei pruukata teititellä, vaan sinutellaan. Se on eri asia, jos kippari ja joku perämiehistä teitittelee. Vaan

Jouluterveisiä

mitäpä olisi asiaa?”

”Pitäes piästä soettammaan koetpuoleen Vänninsuolle, jotta hyvin on matka männy ja laeva on pysynnä pinnalla. Laevamiehet käski kiivetä tänne katolle, jotta jotenkin jollain kipinällä soetetaan. Vuan ovatpa suattaneet tuas turhoo juoksuttoo, kun ovat aemminnii käskennä ehtimään jottaen peräveskuapin avvainta ja ruumanpohjalta haeskella jottain muaruuvija. Vuan enhän minä kottiin soettas, kun meillä ei oo puhelintakaan, vuan kaappiaalle, joka sitten kertoo terviisijä koetväelle.”

”Nythän täältä Usan iistkustilta on niin huonot radiokelit, ettei ole moneen päivään kuulunut Suomeen. Meidänkin viestit kulkevat lähempänä Eurooppaa olevien laivojen välityksellä.”

”Vuan kaanis ilimahan nyt näättäs olovan. Laevakin männä jytkyttellöö kun kiskoja pitkin. Pittääkö se olla ulukona myrsky, ennen ku ratijolla kuuluu?”

”Ei nämä maanpäälliset säät vaikuta radiokuuluvuuten vaan auringon toiminta ja sen vaikutus maan ilmakehän ylemmissä kerroksissa. Muutamat muutkin täällä laivalla odottelevat mahdollisuuksia soittaa Suomeen. Jos radiokelit pa-

ranevat, Suomeen saattaa kuulua aamuyöstä kolmen neljän aikoihin. Voin kyllä käskeä vahtimiehen silloin purraamaan.”

”Minkä takia sen vahtimiehen pittää purra? Minuako se purree? Mistä kohasta?”

”Ei, ei se pure, vaan purraaminen tarkoittaa laivakielellä herättämistä. Vahtimies käy sinut herättämässä, jos saadaan radiolla niin hyvä yhteys Suomeen, että puhelu onnistuu.”

”Tiällä kun on ilimaset evväät ja petipaekat, niin suapiko virman tilliin soettookkii?”

”No ei sua. Lyhytaaltopuhelut maksavat vähän yli kympin minimissään ja sillä saa puhua kolme minuuttia. Laivapojan kuukausipalkalla voit jutella kotjpuoleen muutaman tunnin puhelun. Sinulle olisi nopeampaa ja edullisempaa tiedottaa kotiin sähkeellä.”

”Eepä sinne kottiin voe sähköö lähettöö, kun ei meillä oo sähköö. Meillä on semmoiset petromaksit.”

”Tarkoitan sähkösanoman lähettämistä. Kirjoitat asiasi paperille tämmöiselle sähkelomakkeelle. Minä välitän sen Suomeen sähköt-

tämällä radioteitse Keimolan rannikkoradioasemalle. Viestisi kirjoitetaan paperille kuten kirje ja lähimmän lennättimen lähetti vie sen kotiisi.”

”Vuan tokkiisa, annappas sitten muutama paperi ja kynä, niin alan muistelemmaan terveesiä.”

”Se maksaa tämä sähkösanomankin lähetys. Jokaisesta sanasta menee maksu erikseen ja minimimaksu on seitsemästä sanasta.”

Niinpä sitten yhdessä laadittiin vähillä sanoilla sähkösanoma:

isäntä ja emäntä miettinen vänninsuo = curacaoon matkalla stop hyvää joulua = paavo

Vähän tuossa törsättiin ylimääräisellä sanalla laittamalla osoitteeseen emäntäkin. Vaan kerroin Paavolle täkkärien huomenna alkavasta tankkijobista. Siitä kertyy ylitöitä niin paljon, että useammankin ylimääräisen sähkesanan niillä tuloilla kustantaa.

Timo Sylvänne

VAHTIVUORO

Merenkulkijat edelleen Saagan erityisvieraita

Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

- Koko Ylläksen alue kehittyy valtavalla vauhdilla, sen palvelut monipuolistuvat ja yleisön kiinnostus kasvaa. Se hyödyttää kaikkia toimijoita ja tietysti Ylläs Saaga on menossa mukana. Merenkulkijoille voin taata, että hotellin tarjoamat alennukset kuntosalin ja allasosaston käytöstä pysyvät voimassa.

Näin haasteli Vapaavahdille Ylläs Saagan uusi hotellinjohtaja Pekka Kuusisto ensimmäisenä työpäivänään 19.marraskuuta. Paikalla olivat myös Saagaa ensimmäiset viisi vuotta vauhdittanut Mikko Eskelinen ja ravintolatoimen päällikkö Jari Ylönen.

Vahdinvaihto sujui ns. pehmeän kaavan mukaisesti. Pekka ja Mikko ovat näet entuudestaan tuttuja. He työskentelivät yht´aikaa Lomaliiton leivissä Kustavin Lomakeskuksessa vuonna 1998. Sieltä Pekka, Ylistaron poikia, siirtyi Kaustisille Kansan Lääkintäkeskuksen toimitusjohtajaksi. Nyt työura heitti hänet toisen mokoman kohti pohjoista eli Ylläs Saagan komentosillalle.

- Vierailin Saagassa jo sen ensimmäisenä syksynä 2003. Sen jälkeenkin olen pitänyt Mikkoon yhteyttä ja seurannut hotellin kehitystä, joten en usko sisäänajon tuottavan suuriakaan vaikeuksia, Pekka arvioi.

Mikko lähti, Jari jäi, Pekka tuli. Mikko Eskelinen (takana oik.) on putsannut pöydän uudelle johtajalle Pekka Kuusistolle. Jari Ylönen vastaa edelleen ravintolatoimesta, niin ruokapuolesta kuin ohjelmastakin.

Yrttiporetta ja hilepöytää

Ylläs Saagan kuntosali on avoin kaikille huikeat 14 tuntia vuorokaudessa eli klo 09 -21. Uimaaltaaseen ja saunaan merenkulkijat ovat tervetulleita aluksi klo 15 – 21, mutta hiihtolomista lähtien aukioloa pidennetään kahdella tunnilla eli osasto aukeaa jo klo 13.

Hierontoja, kylpyjä, kuntotestejä, kosmetologin palveluja ja fysikaalisia hoitoja voi ostaa maanantaista lauantaihin. Kylpyjä on kolmea sorttia eli yrttiporetta, arktista turvekylpyä ja hemmottelevaa ruusunterälehtikylpyä kuohuviinin kera. Fysikaaliset pintalämpöhoidot auttavat mm. rentoutukseen ja kiputilojen lievittämiseen.

Jos henkilökohtainen kokkaaminen Ylläsjärven lomahuoneistossa ei aina huvita, on Saagan ravintola korkeatasoinen ja edullinen vaihtoehto. Aamiaisen, lounaan ja päivällisen ohessa ravintola tarjoaa kausittain vaihtelevia erikoisuuksia. Listalle ilmestyvät mm. lapinhenkinen a la carte, herkkubuffet kalapainotteisine hilepöytineen ja pasta-pizza-buffet. Ajankohdat on helppo tarkistaa hotellin nettisivuilta.

Ulko- ja kuntosaliliikuntaa voi täydentää elävän musiikin tahdissa 3 – 5 kertaa viikossa järjestettävissä perinteisissä tansseissa. Helmikuussa Saagan naapuriin valmistuvan palvelukeskus Taigan tanssipaketti pop- ja rock-

Kotkan pojat ovat myös Pohjolan miehiä

Tärkeimmät rinneyrittäjät markkinoivat palveluitaan SkiExpo –messuilla. Ylläksen osastolla nähtiin, kuinkas muuten, merimiehiä.

Kristina Reginan kannella työskentelevä Jouni Kari on innokas laskettelija. Hän on ollut useilla Mepan kursseilla Messilässä.

Yhdellä kurssilla toimin jopa osa-aikaisena urheilusihteerinä, aikoinaan Mepassa asiamiehenä työskennellyt Jouni naurahtaa.

Kotkassa asuva mies oli saapunut messuille ystävänsä Martti Herralan kanssa. Jounin tavoin Effoalla merimiesuraansa aloitellut Martti kävi viemässä Finnjetin Bahamalle ja on sen jälkeen työskennellyt Silja Europan konepäällikkönä. Jouni ja Martti tuntevat Mepan sen verran hyvin, että olivat jo kertoneen Ylläksen miehille lomahuoneistoista ja muista merimiesten palveluista.

esiintyjineen vastaa biletysvarpaan kutinaan.

Suomen suurinta, maailman ainoata

Ylläksen koko matkailualueesta puheen ollen – siis Äkäslompolon puoli mukaan lukien – vanha slogan ”Ylläs on ykkönen” on entistäkin pitävämpi väite.

On eniten rinteitä (61), eniten hissejä (29), pisimmät rinteet (yht. 50 km, pisin 3 km), suurin korkeusero (463 m), eniten latuja (330 km, joista 38 km valaistu), eniten kelkkareittejä (300 km omia, joista yhteydet muille reiteille). Ylläkselle suotu titteli ”Vuoden 2007 hiihtokeskus” ei ollut mikään turha kunnianosoitus.

Superlatiivit eivät lopu tähän. Vuodenvaihteessa vihittävä Ylläk-

Olen ollut majoilla monta kertaa ja osallistunut myös Mepan Ylläsvaellukselle, Martti kertoo. Herrala on moninkertainen Lapin kävijä, ja todellinen pohjolan mies. Niin tuntuu olevan

moni muukin merenkulkija. Ei muuta, kuin tulevan talven lumia odottelemaan.

Palvelukeskus Taiga valmistuu talven aikana. Saman katon alle tulevat mm. hiihtokeskuksen tärkeimmät palvelut ja ravintolamaailma. Gondolihissin köysirata alkaa kuvan vasemmanpuoleisesta rakennelmasta.

sen gondolihissi on Suomen suurin, kaunein, nopein ja pisin. Nyt muutkin kuin laskettelijat pääsevät helposti tunturin laelle 7 minuutissa ympäri vuoden. Huipulla avataan A-oikeuksin varustettu nimikkokahvila Café Gon-

doli. Päivisin se toimii tarjoilupaikkana, öisin gondolikoppien yöpuuna.

Sokerina koko jutun pohjalla on MAAILMAN AINOA GONDOLISAUNA. Siihen hypätään tunturin laella, lasketellaan löylyä

heitellen alas ja palataan takaisin ylös. Eli 15 minuutin löylyt ilmojen halki sähkölämmitteisessä puupaneloidussa saunassa. Kestää toisenkin tovin, ennen kuin jossain pannaan paremmaksi. Tuskinpa ainakaan lähivuosina…

Sjöfararna fortfarande specialgäster på Saaga

Hela området kring Ylläs utvecklas med väldig hastighet, servicen blir mångsidigare och allmänhetens intresse ökar. Det gynnar alla aktörer och Ylläs Saaga är naturligtvis med. För sjöfolket kan jag garantera, att de nedsatta prisen som hotellet erbjuder gällande gym och bassängavdelningen fortsätter att gälla. Text och bild: Sakari Karttunen

Det berättar Ylläs Saagas nya hotelldirektör, Pekka Kuusisto, för Frivakt den 19 november, hans första dag i tjänst. På plats var också Mikko Eskelinen som under de första fem åren satt fart på verksamheten och chefen för restaurangverksamheten Jari Ylönen.

Vaktbytet genomfördes så att säga med en mjuklandning. Pekka och Mikko är nämligen bekanta sedan tidigare. De jobbade samtidigt i Lomaliittos tjänst på semestercentret i Gustavs år 1998. Därifrån flyttade Pekka, hemma från Ylistaro, till Kaustby där han var verkställande direktör för Kansan Lääkintäkeskus. Nu kastade arbetet honom igen ett steg mot norr, till kommandobryggan för Ylläs Saaga.

- Jag besökte Saaga redan den första hösten 2003. Sedan dess har jag hållit kontakt med Mikko och följt med hotellets utveckling, så jag tror inte att inkörningsprocessen kommer att

medföra några större svårigheter, gissar Pekka.

Bubbelbad med örter och smörgåsbord

Gymmet på Ylläs Saaga står öppet för alla hisnande 14 timmar i dygnet, eller kl. 9 – 21. Simbassäng och bastu välkomnar sjöfararna till att börja med kl. 15 – 21, men med början från sportlovet förlänger man tiden med två timmar, avdelningen öppnar redan kl. 13.

Massage, bad, konditionstester, kosmetologtjänster och fysikalisk vård kan man köpa från måndag till lördag. Baden är av tre olika slag eller bubbelbad med örter, arktiskt bad med torv eller ett lyxigt bad med rosenkronblad och mousserande vin. Fysikaliska värmebehandlingar hjälper att slappna av och lindrar smärttillstånd.

Om man inte alltid har lust att stå vid spisen i semesterlägenheten i Ylläs, erbjuder Saagas restau-

rang ett högklassigt och förmånligt alternativ. Förutom frukost, lunch och middag bjuder restaurangen på specialiteter som växlar med säsongen. På menyn dyker bland annat upp lappländsk à la carte, buffé med olika fiskdelikatesser och pasta-pizza-buffé. Tiderna kan man lätt kontrollera i hotellets Internetsidor.

Motion utomhus och i gym kan kompletteras till takten av levande musik 3 – 5 gånger i veckan med

traditionell dans. I februari öppnar som granne till Saaga servicecentret Taiga, som kommer att bjuda underhållning med pop- och rockartister.

Finlands största, världens enda

På tal om hela turismområdet –alltså Äkäslompolos sida medräknad – kan man påstå att en gammal slogan - ”Ylläs är etta” - har ännu

bättre täckning än tidigare.

Där finns de flesta backarna (61), flest hissar (29), längsta utförsåkningsspår (sammanlagt 50 km, det längsta 3 km), största höjdskillnaden (463 m), flesta spåren (330 km, varav 38 km upplysta), flesta kälkrutter (300 km egna, med anslutning till andra rutter). Ylläs titel ”2007 års skidcentrum” var ingen ogrundad hederstitel.

Superlativerna tar inte slut här.

Vid årsskiftet invigs Ylläs gondolhiss som är Finlands största, vackraste, snabbaste och längsta. Nu kan också andra än skidåkare ta sig upp på fjällets topp på sju minuter året runt. På krönet öppnas ett café, med A-rättigheter, som får sitt namn efter den –Café Gondoli. Om dagen är det öppet för servering, under natten förvaras gondolerna där.

Som socker på botten kommer

VÄRLDENS ENDA GONDOLBASTU. I den hoppar man på fjällets krön, under färden ned kastar man bad och så åker man upp igen. Eller 15 minuters bad då man glider genom luften i en el-bastu med träpanel. Det kanske dröjer en stund, innan någon hittar på något bättre. Knappast under de närmaste åren…

Kotka pojkar trivs också i norr

De viktigaste företagarna i slalombranschen marknadsför sina tjänster på mässan SkiExpo. På avdelningen för Ylläs träffade vi - hur annars - sjöfolk.

Jouni

Kari, som jobbar på däck på Kristina Regina, är en ivrig slalomåkare. Han har deltagit i flera av SSB:s kurser i Messilä. På en kurs fungerade jag till och med som idrottssekreterare på deltid, berättar Jouni skrattande. Han jobbade i tiden som ombudsman på SSB. Jouni, som är bosatt i Kotka, hade kommit till mässan med sin vän Martti Herrala. Martti, som liksom Jouni börjat sin sjömansbana på FÅA, var med om att föra Finnjet till Bahamas och har sedan dess jobbat som maskinchef på Silja Europa. Jouni och Martti känner SSB så väl, att de redan hade berättat för representanterna från Ylläs både om SSB:s fritidslägenheter och annan sjömansservice. –Jag har hyrt stuga många gånger, och deltagit i SSB:s fotvandringar vid Ylläs, berättar Martti. Herrala har varit i Lappland många gånger, han är en riktig vän av norden. Det tycks också mången annan sjöfarare vara. Nu väntar man bara på vinterns snö.

PK

Digiaika on tuonut muutakin kuin ylimääräiset boxit. Elokuvia voi nyt tallentaa ja esittää huomattavasti laadukkaammassa muodossa kuin jo tutuksi tulleella DVD:lla. Avuksi on tullut sininen laser, jota käytetään levyjen tallennukseen ja lukemiseen. DVD-levyt käyttävät punaista laseria.

Markkinoilla on kaksi formaattia. Sony, Pioneer ja Philips kehittivät Blu-Ray-levyn ja Toshiba puolestaan HD DVD´n eli High Definition Digital Versatile Disc´ in. Blu-Ray –levyn kapasiteetti on yli viisi kertaa suurempi kuin DVD:n. Kilpailija HD DVD:lle voi tallentaa noin kolme kertaa enemmän dataa kuin perinteiselle DVD:lle.

Uudet soittimet tarvitaan

Elokuvastudioille uusi tekniikka kelpaa hyvin. Useimmat klassikkofilmitkin voidaan nyt tallentaa huippulaadulla ja myydä filmifriikkien kirjahyllyjen täytteeksi. Useimmat Hollywood-yhtiöt ovat ryhmittyneet Blu-Ray:n taakse,

Digitiden har fört med sig också annat än de extra boxarna. Man kan nu lagra och visa filmer med betydligt högre bildkvalitet än vad det välbekanta DVD formatet möjliggör. Detta tack vare användning av blå laser för lagring och avläsning, DVD-skivorna använder röd laser.

Det finns två format på marknaden. Sony, Pioneer och Philips utvecklade Blu-Ray och Toshiba för sin del HD DVD(förkortning för High Definition Digital Versatile Disk). Blu-Ray-skivans kapacitet är fem gånger större än DVD:ns. Konkurrenten till HD DVD kan lagra ungefär tre gånger mera data än den traditionella DVD:n.

Nya spelare behövs

I filmstudierna duger den nya tekniken bra. De flesta filmklassiker kan nu spelas in med toppkvalitet för att fylla filmfreakarnas bokhyllor. De flesta Hollywoodbolagen har grupperat sig bakom Blu-Ray. Tack vare det är formatets försäljning åtminstone i USA dubbelt så stort som konkurrentens.

Ahead with Full HD

Teräväpiirtotelevisiot tuovat uudet tallennemuodot

Videot ja television katselu ovat edelleen suosittua ajanvietettä laivoilla. Monet voivat katsoa filmejä omassa hytissä TV:n tai tietokoneen ruudulta. Uusi tekniikka pääsee oikeuksiinsa vasta suurten taulutelevisioiden myötä.

minkä ansiosta ainakin Yhdysvalloissa formaatin myynti on lähes kaksinkertainen kilpailijaan verrattuna.

Uudet tallenteet eivät kuitenkaan näy vanhalla tekniikalla. Kumpikin formaatti tarvitsee oman soittimensa, jotka maksavat 600 - 800 euroa. Markkinoilla on myös Multi Player-tyyppisiä soittimia, jotka toistavat kummatkin formaatit, mutta hintaa kertyy pitkälle toista tuhatta. Soittimilla voi katsoa myös perinteisiä DVD –filmejä.

Konsolit pelittävät

Rahaa säästyy ja vielä lisäominaisuuksiakin tulee, kun ostaa pelikonsolin. Playstation 3 toistaa suoraan Blue-Ray-levyt. Xbox 360-konsoliin saa lisävarusteena HD DVD –aseman. Paketin hinta on reilut 500 euroa, ja ”pleikkarin” saa kovalevykoosta riippuen vielä-

kin halvemmalla. Playstation 3 on lisäksi varustettu HDMI-liitännällä, mikä mahdollistaa paremman väriavaruuden ja nopeamman tiedonsiirron. Tämä on tulossa myös uusiin Xbox 360-konsoleihin.

Molemmat pelikonsolit ovat todellisia viihdekeskuksia. Musiikki, pelit, valokuvat ja internet ovat mukana. Elokuvien ja uusimpien pelien mukana pääsee nauttimaan myös monikanavaäänistä. Tähän tarvitaan tietenkin kotiteatteri tai muu vahvistin/kaiutinjärjestelmä.

Laatu näkyy parhaiten suurella kuvaruudulla

Digivirittimillä varustettujen taulutelevisioiden hinnat ovat laskeneet. Blu-Rayn ja HD DVD:n kuvanlaatu pääsee oikeuksiinsa HD Ready- tai Full HD –televisiosta katsottuna. Kotioloihin ja pienempiin tiloihin riittää 32-tuu-

mainen HD Ready –televisio. Full HD –televisioiden koot ovat 40 tuumasta ylöspäin, koska pienemmillä ruuduilla ero on pieni.

Tietokoneella uusien formaattien tallenteita voi katsoa, jos on asennettu niitä tukevat asemat. Hinnat ovat vielä melko korkealla. Tulevaisuudessa kannattaa hankkia kirjoittava asema, koska tallennuskapasiteetti on moninkertainen. Varsinkin, jos harrastaa video- tai valokuvausta.

Formaattien kilpailu

Aikoinaan käytiin sotaa videonauhurien ja niiden kasettien välillä. Paremman kuvanlaadun Beta hävisi, koska VHS panosti heti vuokra- ja myyntielokuviin.

Sony maksoi oppirahansa Betan myötä. Nyt ollaan liikkeellä toisella taktiikalla, digimessuilla tuotteita markkinoiva Jari Lindholm kehuu.

HDTV för med sig ny lagringsteknik

Sony on vahvasti mukana BluRayn markkinoinnissa. Elokuvien hinnat ovat samaa luokkaa, kuin HD DVD:n. Syksyllä 2007 ne liikkuvat 25 - 35 euron tietämissä, eli ovat huomattavasti perinteisiä DVD -hintoja kalliimpia. Kuten yleensä, hinnat varmasti laskevat jossain vaiheessa.

Mepa seuraa tilannetta, ja hankkii lainattavaa materiaalia tarpeen mukaan. Kokemusta formaattien kilpailusta on 1980-luvulta. Laivoilla oli VHS- tai Beta-laitteet, joissain molemmat. Pikkuhiljaa VHS vei voiton. Viimeisimmät Betavideot haettiin pois ms Arkadialta vuonna 1992.

Englannissa on jo kehitetty järjestelmä, jolla voidaan tallentaa sekä Blu-Ray että HD DVD –muodossa. Levyt toimivat molempien formaattien soittimissa. Täytyy toivoa hankkeelle menestystä.

Pekka Karppanen

Att se på videofilmer och television är fortfarande populär fritidssysselsättning ombord på fartygen. Många kan se filmer i sin hytt på TV eller på datorns bildskärm. Den nya tekniken kommer till sin rätt först med de stora taveltelevisionerna.

De nya formaten kan man inte visa med gammal teknik. Båda formaten kräver sin egen spelare, som kostar 600 – 800 euro. På marknaden finns också spelare av typ Multi Player, som återger båda formaten, men priset stiger långt över tusen euro. Med spelaren kan man också se traditionella DVD-filmer.

Spel med konsoler

Man sparar pengar och får flera egenskaper på köpet då man skaffar en spelkonsol. Playstation 3 läser direkt Blu-Ray-skivor. Som tillägg till Xbox 360-konsolen får man en HD DVD-station. Priset på Xbox paketet år drygt 500 euro, och ”pleikkarin” kan man beroende på hårdskivans storlek få ännu billigare. Playstation 3 är dessutom försedd med HDMIanslutning, vilket möjliggör en bättre färgåtergivning och snab-

bare dataöverföring. De nya Xbox 360-konsolerna kommer också att ha motsvarande egenskaper.

Båda spelkonsolerna är verkliga underhållningscentra. Både musik, spel, foton, filmer och internet är med. Förutom att man kan avnjuta filmer och spela spel kan man också njuta av flerkanalsljud. För det behöver man naturligtvis en hemteater eller något motsvarande högtalarsystem.

Kvaliteten ses bäst på en stor bildskärm

Priset på taveltelevisioner och digital utrustning har sjunkit.

Kvaliteten hos Blu-Ray och HD DVD kommer till sin rätt då man ser dem på en HD Ready- eller en Full HD-television. I hemförhållanden och mindre utrymmen räcker en 32-tums HD Readytelevision till. Full HD-televisionerna brukar var minst 40 tum,

skillnaden i bildkvalitet är inte så tydlig i mindre skärmar.. De nya formaten kan man se på dator, om man installerat stationer som stöder dem. I framtiden lönar det sig att skaffa en skrivande station, då lagringskapaciteten är mångfaldig. Särskilt om man sysslar med video eller fotografering.

Formaten konkurrerar

I tiderna krigade tillverkare med olika kassettformat. Beta, som hade bättre bildkvalitet, förlorade då mot VHS, som slog igenom inom försäljning och uthyrning av filmer.

- Sony betalade sina läropengar för Beta. Nu är vi ute med en annan taktik, myser Jari Lindholm som marknadsför produkterna på mässor för digital teknik.

Sony satsar stort på marknads-

föringen av Blu-Ray. Priset på filmerna är i samma klass som HD DVD. Hösten 2007 rör de sig kring 25-30 euro, alltså betydligt dyrare än traditionella DVD-filmer. Säkert sjunker prisen litet, som vanligt.

SSB följer med utvecklingen, och skaffar utlåningsmaterial efter behov. Erfarenhet av konkurrens mellan formaten har vi från 1980-talet. Fartygen hade utrustning för VHS eller Beta, några hade båda. Småningom tog VHS hem segern. De sista Betafilmerna avhämtade vi från Arkadia år 1992.

I England har man redan utvecklat ett system, som kan lagra både i Blu-Ray och HD DVDform. Skivorna fungerar i båda formatens spelare. Vi önskar projektet all framgång.

MERITIE

– NAVIGOINNIN HISTORIA

John Nurminen Säätiö jatkaa korkeatasoisten, upeasti kuvitettujen tietokirjojen tuotantoa. Uusin ja suurin teos Meritie – Navigoinnin historia on ilmestynyt suomeksi ja englanniksi.

Teksti: Milja Nitovuori

Englanninkielinen painos The history of seafaring julkaistiin Lontoossa Royal Geographical Societyssa lokakuussa. Teos on säätiön ensimmäinen kansainväliseen levitykseen pääsevä kirja.

Suunnitelmissa on myös kääntää kirja ruotsiksi sekä japaniksi ja ensi syksynä kirja esitellään Amerikassa.

Säätiö on julkaissut jo 15 merihistoriallista kirjaa, joissa kaikissa yhdistyy tieto- ja taidekirjojen parhaimmat puolet.

Meritie- Navigoinnin historia jatkaa suurteosten sarjaa, jonka aikaisemmat teokset ovat Koillisväylä – Viikingeistä Nordenskiöl-

diin, Mare Balticum -2000 vuotta Itämeren historiaa ja Ultima Thule – Pohjoiset löytöretket

Kirjantekijöiden kohtaaminen

John Nurmisen säätiön hallituksen puheenjohtaja Juha Nurminen kertoo erikoisesta tapaamisestaan Donald S. Johnsonin kanssa, josta tuli kirjan pääkirjoittaja.

- Olimme vaimoni kanssa kalastajatilamme laiturilla Pernajassa ja ihailimme pientä 28 jalan mittaista kuunaria, jonka kannella seisoi hymyilevä harmaapartainen mies.

Hän kertoi purjehtineensa At-

lantin yli matkallaan Pietariin ja haluavansa tavata suomalaisen merikirjailijan, joka oli julkaissut kirjan pohjoisista löytöretkistä.

Näin tapasivat Juha Nurminen ja amerikkalainen purjehtija, kirjailija ja merihistorioitsija Donald S. Johnson. Tapaamisesta syntyi viiden vuoden urakkana upea tietoteos Meritie.

Donald kokeneena merenkulkijana aloitti pääkirjoittajana, ja Juhalla oli päätoimittajan ja kustantajan vastuu. Lisäksi työryhmään kuului 20 henkeä. Mukana asiantuntijaryhmässä toimi myös puolustusvoimien komentaja amiraali Juhani Kaskeala. He tarkastivat, että tekstit kestävät tieteellisen tarkastelun sekä avaavat uusia historiallisia näkökulmia. Kirjaa suunnitellessa he olivat yhteydessä yli sataan museoon ja kirjastoon saadakseen kuvamateriaalin.

Pääkirjoittaja on kokenut navigoija

Donald S. Johnson yhdistää oman purjehduskokemuksensa ja historiallisen tietämyksensä mukaansatempaavaan tarinaan, joka alkaa 3000 vuotta sitten. Hän on ylittänyt Atlantin viisi kertaa itse rakentamallaan pienellä kuunarilla ja testannut todellisissa oloissa perinteisiä navi-

gointimenetelmiä, kuten aurinkokompassia. Huolellisen tutkimus- ja taustatyön tuloksena on tullut esiin paljon uutta tietoa.

Tarina alkaa viikingeistä, jotka olivat viimeiset luonnonmenetelmällä purjehtijoita. On kiehtovaa eläytyä tarinaan ja huomata kuinka paljon navigointitaidot ja löytöretket ovat vaikuttaneet koko maailmankuvaamme. Teknologian puuttuminen ei kuitenkaan estänyt varhaisia merenkulkijoita ottamasta suuntaa kohti tuntemattomia meriä.

Kirjassa kerrotaan muun muassa foinikialaisten, arabien ja Tyynenmeren kansojen merenkulkutaidosta. Myös Viikinkien, venetsialaisten ja hansakauppiaiden vähemmän tutkittu keskiaikainen navigointitaito saa kirjassa näyttävän osan.

Työryhmään kuuluva Ilkka Karttunen kertoo, että vaikka kirja on helppolukuinen, niin se olisi hyvä lukea ajatuksella ja luku kerrallaan. Kirjaa ei olisi voitu tehdä upeammin. Sen lisäksi voi uppoutua lumoavaan meritaiteeseen ja oppia myös paljon historiasta.

Meritie -teosta voi ostaa kirjakaupoista sekä suoraan John Nurmisen Säätiöstä. www.johnnurmisensaatio.fi.

Kustantaja Juha Nurminen ja pääkirjoittaja Johnson

MERITIE – NAVIGOINNIN HISTORIA

Text: Milja Nitovuori

John Nurminens Stiftelse fortsätter sin produktion av högklassiga, praktfullt illustrerade faktaböcker. Det nyaste och största verket Meritie – Navigoinnin historia har utkommit på finska och engelska. Den engelskspråkiga utgåvan The History of Seafaring gavs ut av Royal Geographical Society i London i oktober. Verket är det första som stiftelsen publicerat avsett för internationell distribution. Man har också planer på att översätta boken till svenska och japanska och nästa höst presenteras boken i USA.

Stiftelsen har redan publicerat 15 marinhistoriska böcker, i alla förenas fakta- och konstböckernas bästa sidor.

Med Meritie – Navigoinnin historia fortsätter serien av storverk. I serien har tidigare utgivits bl.a. Nordostpassagen – från vikingar till Nordenskiöld, Mare Balticum – 2000 år av Östersjöns historia och Ultima Thule – arktiska upptäcktsfärder

Juha Nurminen , ordförande för John Nurminens Stiftelses styrelse, berättar om sitt säregna sammanträffande med Donald S. Johnson, som kom att bli bokens huvudskribent.

- På bryggan vid vårt fiskehemman i Pernå beundrade vi med min hustru en liten 28 fots skonare, på däcket stod en leende gråskäggig man.

Han berättade att han seglat över Atlanten, var på väg till S:t Petersburg, och att han ville träffa den finländska marinförfattaren som gett ut boken om de arktiska upptäcktsfärderna.

Så träffades Juha Nurminen och den amerikanska seglaren, författaren och marinhistorikern Donald S. Johnsson. Mötet ledde till ett fem år långt projekt som resulterade i den praktfulla boken Meritie.

Donald, en erfaren sjöfarare, inledde arbetet som huvudskribent, medan Juha tog ansvaret som chefredaktör och förläggare. Till arbetsgruppen hörde ytterligare 20 personer. I sakkunniggruppens arbete deltog också amiral Juhani Kaskeala, försvars-

maktens kommendör. De ansvarade för att texten tål en vetenskaplig granskning och öppnar nya historiska perspektiv.

Under bokens planeringsskede stod de i kontakt med över etthundra museer och bibliotek för att samla bildmaterialet.

Donald S. Johnson kombinerar sina egna erfarenheter av segling med sitt historiska kunnande i en medryckande berättelse som börjar för 3000 år sedan.

Han har korsat Atlanten fem gånger med den lilla skonaren som han själv byggt, och i verkliga förhållanden testat bl.a. sådana traditionella navigationsinstrument som solkompassen. Som resultat av ett omsorgsfullt forsknings- och bakgrundsarbete har man fått fram mycket ny kunskap.

Berättelsen börjar med vikingarna, som var de sista sjöfararna som seglade utan tekniska hjälpmedel. Det är fascinerande att leva sig in i berättelsen och märka hur mycket navigationskonsten och upptäcktsfärderna haft inflytande på hela vår uppfattning om världen. Bristen på teknologi har dock inte hindrat de tidiga sjöfararna från att styra stäven mot okända hav.

I boken berättar man bland annat om de sjöfartskunniga fenicierna, araberna och folken på öarna i Stilla havet. I boken ägnas ett stort utrymme åt ett mindre utforskat område - vikingarnas, de venetianska köpmännens och hansaköpmännens medeltida navigationskunnighet.

Ilkka Karttunen, medlem i arbetsgruppen, berättar att det trots att boken är lättläst lönar sig att läsa den med eftertanke, ett kapitel åt gången.

Boken kunde inte ha gjorts mera praktfull. Samtidigt som man kan försjunka i beundran inför de storslagna marina konstverken, lär man sig mycket om historia.

Boken Meritie kan köpas i bokhandlar och direkt från John Nurminens Stiftelse. www.johnnurmisensaatio.fi.

– ett nytt praktverk

KIRJAMESSUILLA RIITTI VÄKEÄ

Milja Nitovuori

Lähes 70.000 kävijää todisti lukuharrastuksen edelleen kiinnostavan ihmisiä. Mielenkiintoisten kirjojen lisäksi messuilla näkee mielenkiintoisia persoonia. Kirjailijat, TV –tähdet ja muut julkkikset vilisivät käytävillä. Monet merenkulkijat kävivät myös tutustumassa nelipäiväisten messujen tarjontaan.

Ville Klinga kirjoittaa urheilusta

Reidar Palmgren

Heli Koivula-Kruger

Jaakko Hämeen-Anttila on Suomen johtavia islamintutkijoita.

Hannu Hirvikoski esittelee Edicon tuotantoa.

Roman Schatz

kirjoitti veijariromaanin e Kirjassa yleiseurooppalainen kuvasryhmä seuraa euron kolikkoa ympäri Eurooppaa tässä hulvattomassa komediassa.

Roman Schatz on aiemmin tehnyt suomalaisille koululaisille saksankielen oppikirjoja sekä tv- ja radio ohjelmia. e on kolmas kaunokirjallinen teos.

Kirja on hyvä lisä kirjallisuudessamme, koska hauskuutta kaivataan arjen harmauteen. Vaikkakin Schatz luulee tietävänsä millaisia me suomalaiset todella olemme.

Sari Sirkkiä-Jarva

on kirjoittanut kirjan TIKI / viiden Stanley Cupin mies

Huippujääkiekkoilija Esa Tikkasen elämäntarina avaa lukijoille näkymän raakaa työtä vaativaan urheilumaailmaan.

Kun päätös kirjan tekemisestä oli tehty, Esa matkusti Sarin kanssa mantereen yli tapahtumien keskuspaikoille ja näin kirjaan saatiin kerrottua aidot tunnelmat.

Ammattilaisuus NHL:ssä on raju elämäntapa, joka vaatii paljon työtä, tuskaa ja onneakin. Kukaan pelaaja ei voi välttyä onnetto-

Anja Snellmanin

kirjoittama kirja Harry H (Tammi ).

Kun Hjallis Harkimo pyysi Anja Snellma nia kirjoittaman itsestään muistelmateoksen kirjailija epäröi, koska ei ollut koskaan aiem min tehnyt vastaavaa työtä. Anja halusi va paat kädet kirjoittaa ja näin alkoivat tapaami set ja keskustelut josta syntyi kaunistelema ton henkilökuva Hjallisesta. Miehestä jonka kaikki luulevat tuntevansa ja jota kukaan ei oikeasti tunne.

Kirjassa ei kerrota hänen maineteoistaan, eikä kerrata vanhoja ennätyksiä.

Kirjailija läpäisee hyvin median luoman ku van oudosta tyypistä ja pääsee tutustumaan

hänen hyväntuuliseen sinnikkyyteensä. Kuten Anja sanoo: ”mies joka seisoo mieluusti kädet taskussa, selin. Mies jolla on meri taskussa”.

Myytti rakentuu pala palalta ja esiin tulee hänen erityinen suhteensa lapsiin. Hän itse sanoo olevansa ylpeä faija.

Lukemalla tämän kirjan voi miettiä onko hän tärkeä, törkeä, luonnonlahjakkuus vai öykkäri. Vai selvisikö vieläkään millainen on Harry H.

muuksilta. Esa kertoo, että kerran olkapää oli kolmessa osassa ja peli jatkui niin kauan, kun tuli uusi taklaus ja hän pyörtyi jäälle.

Hän on huolissaan nykynuorten vähäisestä urheiluinnostuksesta. Esalla on 4 omaa lasta ja hän muistelee kuinka lasten leikkeihin on aina kuulunut urheilukilpailut.

Esa työskentelee nykyisin Suomen jääkiekkoliiton palveluksessa ja näkisi itsensä mielellään SM- tai maajoukkue valmentajana.

Kirja on omistettu isille ja pojille. Hän haluaa kiittää omia vanhempiaan urheilun pariin viemisestä ja kannustuksesta.

Matti Nykänen,

joka tuskin esittelyjä tarvitsee veti taas salin täyteen kuulijoita.

Tällä kerralla painosta oli tullut ulos Matin keittokirja Mattihan se sopan keitti

Kuten hän itse kertoi: ”Kokkaaminen ei ole minulle mikään hyppy tuntemattomaan. Vuosien varrella on tullut keitettyä jos jonkinlaista soppaa.”

Kirja hyvine kuvineen on varmaankin mainio hankinta vaikkapa kokkausta aloittelevalle poikamiehelle. Ohjeita löytyy makkarasopasta sillitartariin sekä grillaamiseen.

Haastattelu ei tietenkään pysynyt pois urheilusta ja Matti kertoi valmistautuvansa seniorien MM mäkihyppy kisoihin. Näillä ruokaohjeilla pitäisi kunnon kohota ja painon pudota.

Roman Schatz kirjoitti veijariromaanin.

Hjallis ja Anja Snellman.

Esa Tikkanen antoi esimakua ”tikitalkista”.

Christian Lönnqvistin

esikoistrilleri Oilgate (Otava) ilmestyi samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi.

Kauppateiden maisteri Lönnqvist on syntynyt Helsingissä vuonna 1962 ja asuu nykyään Sveitsissä.

Jännittävä tarina kertoo öljytankkerista, mikä ajautuu kurssiltaan Alaskan vesillä ja haaksirikkoutuu.

Ympäristökatastrofi on valmis. Tutkimukset paljastavat onnettomuuden attentaatiksi. Kivikovaa maailman politiikkaa pelataan uhkarohkein panoksin. Jännitys tiivistyy öljytankkerin komentosillalta Geneveen, Teksasiin ja sieltä Alaskaan.

Laivan vakuuttaneeseen yhtiöön murtaudutaan ja epäilykset sinkoilevat. Tuntuu, että kaikki on myytävänä, kun hinnasta sovitaan.

Eva Wahlströmin

kirja Lite räcker inte/Homma hanskassa kuvaa vauhdikkaasti nyrkkeilymaailmaa ja hänen omaa elämäänsä.

Runsaasti kuvitettu kirja auttaa meitä tutustumaan urheilulajiin, mikä vei 15-vuotiaana suomenruotsalaisen Evan kertaheitolla mukaansa.

Eva Wahlström kertoo:” Nyrkkeily on tunneasia, jota ei voi selittää järjellä. Se ei ole harrastus eikä pelkkä työ, se on tapa elää. Salainen maailma, johon harva uskaltautuu, ja sen takia harva tietää, mistä siinä on oikeasti kyse.”

Samalla, kun Wahlström valoittaa urheiluuraansa, niin hän kertoo omasta elämästään. Räväkät ja hauskat tarinat niin kotikaupungista Loviisasta, kuin ulkomailtakin värittävät kerrontaa.

Tarinassa hän pohtii myös vakavampia aiheita. Suhdettaan kuolevaan isäänsä sekä miten monella tavalla julkisuus voi muuttaa elämän.

Toimittaja Tommi Liimatta

kiinnostui kerran bändinsä keikkamatkalla Veikko Ennalasta.

Luettuaan tarpeeksi tästä likasankojournalistiksi kutsutusta Veikko Ennalasta hän päätti koota liki 700 sivua lehtitekstiä kirjaksi. Nimeksi tuli Lasteni isä oli veljeni ja muita lehtikirjoituksia

Ennala oli maailman nuorin sotakirjeenvaihtaja. Kirjoitustyyli oli aina räväkkää suoraan kohti käyvää tekstiä. Hän harrasti törkyjournalismia ja halusi tahallaan ärsyttää, mutta asiapohjat olivat aina aitoja. Ennala ei suostunut kumartamaan ketään, vaan jatkoi täysillä eteenpäin.

Kirjan mainoslause voisi olla, että onko kirkko erotettava valtiosta ? !

Suomalaissyntyinen

Susanna Alakoski

kirjoitti Ruotsin viime vuoden kohutuimman kirjan Svinalängorna/ Sikala, josta sai arvostetun Augustus kirjallisuuspalkinnon.

Kirjan teema on ruotsalaisille arka – kertoohan se köyhistä ihmisistä ja luokkaeroista.

Alakoski myöntää, että kirjan tapahtumat perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin. Mitkä ja kuinka tarkasti, siitä hän ei halua puhua.

Perhe muutti Vaasasta vuonna 1966 Ruotsin Ystadiin. Ensin kaikki tuntui sujuvan hienosti. Oli kylpyamme, peilikaappi ja sisävessa, mutta sitten alkoi perheen alamäki. Vanhempien alkoholisoituminen, perheväkivalta ja köyhyys ahdistivat. Vanhemmilta ei saanut henkistä eikä taloudellista tukea, oli vaan pärjättävä yksin. Elämä lähiössä ei kuitenkaan aina ollut synkkää, vaan siellä myös naurettiin, autettiin toisia ja juhlittiin.

Valmistuttuaan sosionomiksi Alakoski palasi töihin kotilähiöönsä. Hänen työtoverit kutsui-

Tuire Kaimio

on päätoiminen eläinnäyttelijöiden kouluttaja sekä tietokirjailija.

Uusin 400sivuinen kirja Koirien käyttäytyminen (WSOY) on erinomainen tietoteos koiranomistajille ja kouluttajille sekä oiva apu koiran hankintaa suunniteleville.

Upeat kuvat on tallentanut eläinvalokuvaaja Minna Tallberg ja graafinen suunnittelu on Eija Kuuselan käsialaa.

Tuire Kaimio on kirjoittanut teosta jo kuuden vuoden ajan muiden töidensä ohella. Kirjassa perehdytään koiran mielenliikkeisiin ja toimintatapoihin. Tutustutaan kesyyntymishistoriaan sekä sosiaaliseen käyttäytymiseen ja oppimiseen. Ongelmia aiheuttaviin luonteenpiirteisiin paneudutaan kirjan loppupuolella ja kirjailija epäilikin, että monet avaavat ensiksi kirjan juuri sieltä.

Koirien käyttäytymistä on tutkittu liian

vähän eikä niitä pidä Kaimion mielestä rinnastaa susiin.

Koirarodun merkitys on erittäin tärkeä sekä pennun vanhempien luonteenpiirteet. Pentujen aika kasvattajan ja emon seurassa luo pohjan koko elämälle. Kaimion mielestä pentujen olisi parempi olla emon kanssa pidempään kuin 7-8 viikkoisiksi, koska emo opettaa parhaiten. Pentujen kehitykselle on erittäin tärkeä, että ne viettävät aikaa myös ihmisten kanssa mahdollisimman paljon. On eri asia ostaa pentu ”navetan nurkasta”, kuin kodista missä se on saanut tarpeeksi rakkautta ja ohjausta. Koirille on tärkeää saada tutustua paljon koirakavereihin ja tämän vuoksi pentua ei tulisi eristää muista ennen rokottamista. Hyvin hoidettujen ja rokotettujen koirien kanssa tapaamiset ovat ensiarvoisen tärkeitä pennun kehitykselle.

Kirjassa on paljon uutta ja järkevää eläintietoutta kokeneellekin koiraharrastajalle.

Tommi Liimatta diggaa Veikko Ennalaa.

Tuire Kaimio haastateltavana.

vat lähiötä Svinalängorna, eikä hän kehdannut kertoa, että oli itse varttunut siellä.

Alakoski on vuosien aikana kulkenut pitkän matkan Sikalasta idylliseen Värmdöhön. Ruotsissa on asialle nimi klassresa, eli luokkamatka, jolla tarkoitetaan sosiaalista nousua.

Kirjaa luetaan nyt myös sosiaalialan oppilaitoksissa sekä poliisiopistossa. Peruskoulun 9-luokkalalaisille se kuuluu lukuohjelmaan. Tämä siksi, että ihmiset oppisivat tunnistamaan lapsen hädän.

Linnunlaulun tarina

Jokainen helsinkiläinen tuntee Linnunlaulun alueen ja on saanut nauttia Töölönlahden rannasta nousevasta upeasta huvilamiljööstä.

Kirjailija Hannu Hirvikoski on halunnut kirjassaan Linnunlaulun tarina tuoda esille tärkeää suomalaista lähihistoriaa 150 vuoden ajalta.

Hirvikosken tavoitteena on ollut elävöittää suomenkieltä ja kertoa lähihistoriasta esitelmien, artikkelien ja proosakirjallisuuden avulla. Hän sai työhuoneen vuonna 1990 kirjailijatalo Villa Kivestä.

Hirvikosken kirjallinen tuotanto sekä järjestötoiminta ovat vaikuttavaa ja hän on saanut lukuisia palkintoja ja apurahoja.

Edico Oy:n kustantama Linnunlaulun tarina on historiallisiin tosiasioihin perustuva kertomus- ja kuvateos Eläintarhan luonnonkauniista alueesta.

Tarina alkaa, kun Töölönlahden rannat olivat luonnonniittyjä ja päättyy kirjailijoiden sekä taiteilijoiden aktiiviseen toimintaan alueella.

Villa Kivessä sai alkunsa myös Maila Talvion perustama lukupiiri vuonna 1907 ja uudistetussa muodossaan alkaen vuonna 1997 on vieraillut lähes kaikki Suomen tunnetuimmat kirjailijat ja luennoitsijat.

Linnunlaulun historia ei koske ainoastaan helsinkiläisiä, vaan koko Suomea.

Täällä on läpikäyty monet merkittävät valta- ja kulttuuripoliittiset tapahtumat.

Muun muassa Villa Kivestä lähti professori Jooseppi Mikkola Suomen Tasavallan ensimmäisen senaatin valtuuttamana hakemaan tunnustusta Suomen itsenäisyydelle Bulgarian kuninkaalta ja Turkin sulttaanilta.

Osuustoiminnan perustaminen sekä päätös keuhkotautiparantolan rakentamisesta Harjavaltaan tehtiin täällä 1800- luvun lopulla.

Huviloissa ovat asununeet myös K.J.Ståhlberg, osuustoiminnan uranuurtajat Hannes ja Hedvig Gebhard, J.H.Erkko, Tahko Pihkala sekä Maila Talvio.

Linnunlaulun alue on loputon tarinanlähde ja jokaisella huvilalla on oma värikäs menneisyytensä.

Kirjassa saa tuntea tunnusmerkit niin vihasta, kateudesta kuin rakkaudestakin.

On uskomatonta, että keskustan kalleimpiin alueisiin kuuluva Linnunlaulu on saanut säilyä ennallaan. Kirjan lopulla saatte vastauksen tähänkin kysymykseen.

Suositeltava lukukokemus sykähdyttävän kauniista puistoalueesta, mikä vie teidät historian ja kulttuurin juurille.

Christian Lönnqvists

debutthriller Oilgate kom samtidigt ut på svenska (Söderströms) och finska (Otava).

Ekonomie magister Lönnqvist är född i Helsingfors år 1962 och är numera bosatt i Schweiz. Den spännande berättelsen handlar om en oljetanker som driver ur sin kurs utanför Alaska och går i kvav. Miljökatastrofen är ett faktum. Undersökningarna avslöjar att ett attentat förorsakat olyckan. Stenhård världspolitik spelas med våghalsiga insatser. Stämningen tätnar, sprider sig från kommandobryggan till Genève, Texas och därifrån till Alaska.

Ett inbrott sker på fartygets försäkringsbolag och misstankarna duggar. Det verkar som om allt skulle vara till salu, om priset är tillräckligt högt.

Finlandsfödda

Susanna Alakoski

skrev Sveriges mest omtalade bok Svinalängorna (Bonniers Förlag) senaste år. För boken fick hon det ansedda Augustpriset. Schildts Förlag gav ut boken på finska – Sikalat - under hösten 2007

Bokens tema är ömtåligt bland svenskarna – det handlar ju om fattiga människor och klasskillnader. Alakoski medger, att bokens händelser grundar sig på självupplevda erfarenheter. Vilka och hur ingående, om det vill hon inte tala.

Familjen flyttade från Vasa till Ystad i Sverige år 1966. Först tycktes allt gå bra. Det fanns badkar, spegelskåp och WC inne, men sedan började utförsbacken för familjen. Föräldrarnas alkoholisering, familje-

Eva Wahlströms

bok Litet räcker inte (Söderströms), på finska Homma hanskassa (Otava), är en fartfylld skildring av boxningens och hennes egen värld.

Den rikt illustrerade boken hjälper oss att bli bekanta med en idrottsgren, som svepte den 15-åriga finlandssvenska Eva med sig.

Eva Wahlström berättar: ”Boxning är en känslosak och därför omöjlig att förklara med förnuftet. Det är varken en hobby eller enbart ett jobb, det är ett sätt att leva. En hemlig värld som få vågar sig in i, och därför är det få som vet vad det handlar om på riktigt.”

Samtidigt som Wahlström belyser sin idrottskarriär berättar hon om sitt eget liv. Häftiga och roliga historier så väl från hemstaden Lovisa som från utlandet ger färg åt berättelsen.

I boken funderar hon också på allvarligare. Relationen till den döende fadern och hur publiciteten förändrar livet på många sätt.

våld och fattigdom skapade ångest. Föräldrarna gav varken mentalt eller ekonomiskt stöd, man måste bara klara sig själv. Livet i förorten var ändå inte bara dystert, man skrattade också där, hjälpte varandra och festade.

Då hon blev utexaminerad socionom, återvände Alakoski för att arbeta i förorten där hon var hemma. Hennes kolleger kallade förorten Svinalängorna, och hon täcktes inte berätta att hon själv vuxit upp där.

Under årens lopp har Alakoski vandrat en lång väg från Svinalängorna till det idylliska Värmdö. I Sverige kallar man fenomenet klassresa, att stiga i socialt hänseende.

Man läser nu boken både i sociala läroanstalter och i polisinstitut. Den hör också till läseböckerna i grundskolans nionde klass. Detta för att människor skall lära sig känna igen barnets nödrop.

TULOKSIA

Vuoden 2007 urheilutuloksia keräiltiin vielä lehden mennessä painoon.

Poimintoja

Sisäsoutu 500m:

Miehet: johdossa Tuomo Lindell/Otso 1.31,8

Naiset: johdossa Rauni Söderlund/Botnica 1.59,0

Penkki:

110: Juha Kukkavuori 155kg

100: Markus Koivuniemi 155kg

82,5: Johan Andersson 80kg

Uinti 25m

Hannu Järvi 15,4

Yleisurheilulaivat

johdossa Nathalie

Tuomo

Tuomo

Lindell (1.31,8s) håller avstånd till de yngre.

Lindell (1.31,8s) pitää nuorempia takanaan.

Keila- ja kiekkomatka Tallinnaan

Siljan merimiehet hyödynsivät laajenneen konsernin tuomia etuja tekemällä urheiluhenkisen ryhmämatkan Tallinnaan.

Jääkiekkoilijat alkavat valmistautua Vikingin ja Siljan väliseen otteluun ja maaliskuussa pelattavaan MEPA –turnaukseen. Henkeä lähdettiin nostattamaan Suomenlahden eteläpuolelle.

Hoksasimme, että Tallinkin laiva- ja hotellieduilla kustannukset säilyvät järkevällä tasolla, puuhamies Kai Korhonen totesi.

Ryhmän vahvuus oli kolmekymmentä henkilöä. Riku Alhon kipparoima Silja Europan joukkue tuli pääosin Turusta ja Serenaden saavuttua Helsinkiin vietiin kiekkomiehet MEPAn pikkubussilla Länsisatamaan. Matkaan lähdettiin Tallink Starilla puoli yhdeltätoista. Hotellikortitkin jaettiin jo Suomen päässä, joten Tallinnassa suunnattiin suoraa päätä jäähallille.

Tutut miehet toimissaan

Merimiesjääkiekkoa kun pelataan, kuuluu kaksi miestä olennaisena osana kalustoon. Tuomaritehtävät hoitaa Seppo Mäkelä, ja huollosta vastaa Reijo Reka Hyökki. Kumpikin kiekkomies oli matkalla mukana. Paikallista vastustajaa ei löytynyt, joten ottelu käytiin Silja Europan ja Silja Serenaden välillä.

Tällä kerralla Sere oli parempi luvuin 5-4, voittajajoukkueen kapteeni Jake Heinonen kehaisee

Ottelun jälkeen ohjelma jatkui tiiviinä. Varusteet pakattiin, suihkussa käytiin ja suunnaksi otettiin keilahalli. Reka ja Seppokin ottivat pallon käteen rock -musiikin soidessa. Hallin kaikki kuusi rataa olivat Siljan porukan käytössä kolmen tunnin ajan.

Keilankaato on mukavaa hommaa. Kaikki viihtyivät, kun tahti oli sopiva, Korhonen kertoo

Jokaista rataa kohti oli viisi miestä, joten porukka jaksoi keilata iltakahdeksaan asti. Parhaan tuloksen, 168, saavutti Mika Lehtonen Europalta.

Onnistunut reissu

Illalliseksi seurue nautti perinteistä saslik –ruokaa. Yö vietettiin Tallink City –hotellissa kaupungin keskustassa vanhan Tallinnan kupeessa. Aamulla oli vielä hetki aikaa kiertelyyn ja ostoksiin. Paluumatkalle lähdettiin Tallink Starilla kahden aikoihin. Porukka oli tyytyväistä, pelit ja keilailut menivät hienosti. Koko matka onnistui.

Kaikki meni todellakin hyvin, kukaan ei jäänyt edes ahteriin, Kaitsu Korhonen naurahtaa lopuksi

Kuvat: Siljan iskuryhmä

Bowling- och ishockeyresa till Tallinn

Siljas sjömän utnyttjade den utvidgade koncernens förmåner och gjorde en gruppresa till Tallinn för att idrotta.

Ishockeyspelarna börjar förbereda sig inför matchen mellan Viking och Silja och SSB-turneringen i mars. De åkte till andra sidan av Finska viken, för att höja lagandan.

- Vi kom underfund med att Tallinks kostnader för resor och hotell hålls på en vettig nivå, konstaterade Kai Korhonen, drivande kraft bakom arrangemangen.

Gruppen var trettio man stark. Silja Europas lag, under Riku Alhos ledning, kom huvudsakligen från Åbo, och då Serenade anlöpt Helsingfors transporterades hockeyspelarna med SSB:s kleinbuss till Västra hamnen. Avresan skedde med Tallink Star halv elva. Hotellkorten delades ut redan i Helsingfors, så i Tallinn styrde man kosan direkt till ishallen.

Gamla bekanta i farten

Då sjömän spelar ishockey, hör två män till inventarierna, som en väsentlig del. Som domare fungerar Seppo Mäkelä och som materialare Reijo Reka Hyökki. Båda ishockeyspelarna var med på resan. Lokala motståndare fanns inte, så matchen spelades mellan Silja Europa och Silja Serenade.

Riku Alho kipparoi Europan joukkuetta

- Den här gången var Sere bättre, med siffrorna 5 – 4, säger Jake Heinonen, det segrande lagets kapten, belåten.

Efter matchen fortsatte det fullspäckade programmet. Man packade ihop utrustningen, duschade och styrde kosan mot bowlinghallen. Också Reka och Seppo fattade klotet, rockmusiken ljöd högt, och under tre timmar var alla sex banor i Siljagängets bruk.

- Att fälla käglor är roligt. Alla trivs då takten är lagom, säger Korhonen. Det gick fem man på varje bana, så gänget orkade bowla ända till åtta på kvällen. Bästa resultat, 168, nådde Mika Lehtonen från Europa.

En lyckad resa

Vid middagen serverades sällskapet en traditionell sjaslikrätt. Natten tillbringades på Tallink City Hotel i centrum invid det gamla Tallinn. På morgonen hade man ännu litet tid för att se sig omkring och shoppa. Återresan med Tallink Star började tvåtiden. Alla var nöjda, matcher och bowling gick fint. Hela resan lyckades.

- Allt gick verkligen fint, ingen blev ens akterseglad, skrattar Kaitsu Korhonen till slut.

Bilder: Siljas attackgrupp

Raumalta Roomaan, Helsinkiin ja Tukholmaan

Simo Toivonen on vuoden aikana juossut kolme maratonia. Finnmaidin ciiffi käyttää laivan portaita tehoharjoitteluun.

Juoksukilometrejä kertyy vuosittain 1500, laivassa täytyy käyttää luovuutta, ”Sime” toteaa.

Konepäällikkö nousi päivittäin 127 askelmaa viisikymmentä kertaa ylös ja alas. Pohkeissa tuntui, mutta kuntoakin tuli. Vuoden 2006 lopulla Sime kävi New Yorkissa, kuluvana vuonna mies kolusi Tukholman, Helsingin ja Turun maratonit.

Ensi vuonna on tarkoitus juosta ainakin Turussa ja Roomassa, jos piisaa kelejä harjoitella, Sime suunnittelee.

Sepon mitaliputki jatkuu

Gabriellan Seppo Flink kävi pokkaamassa pronssia Berliinin penkkipunneruskisoista

Suomen joukkue menestyi muutenkin hyvin, totesi Seppo tyytyväisenä

Veteraanien MM-kisoissa Saksassa oli yli 500 osanottajaa 28 eri maasta. Järjestelyt toimivat hyvin, mitä monta kisaa käynyt Flink arvosti suuresti.

SEAGARDIN POOSULLE NUORTEN MM-PRONSSIA

Johan Henriksson kilpaili alle 23-vuotiaiden voimannoston MM-kisoissa sarjassa 75kg. Maasta nostossa hän teki saman tuloksen (240-250-255) kuin eestiläinen kilpakumppani. Omapainoltaan 50 grammaa Johania kevyempänä etelänaapuri kuittasi hopean.

Johan lähti merille vuonna 2002. Hän on seilannut koko ajan Husellin (nyk. Rettig) aluksilla.

Aloitin pikkulaivoissa. Vuoden 2006 lopussa siirryin Seagardille, Johan kertoo.

Voimannnosto on Johan Henrikssonin pääharrastus. Laivalla ollessa ei pysty täysipainoisesti harjoittelemaan, joten lomilla ollessa ei aikaa juuri jää muuhun. Kova harjoittelu on tuonut tulosta. Hän on voittanut Suomen ja Svenska Finlands Idrottsförbundin mestaruuksia ja mitaleita 75 –kiloisten juniorisarjoissa sekä voimannostossa että penkkipunnerruksessa.

Hangon kisa joulukuun alussa meni hyvin. Monta henkilökohtaista ja Svenska Finlands Idrottsförbundin ennätystä tuli plakkariin. Penkkipunnerruksessa hänen tuloksensa oli 175 kiloa.

Johan on harrastanut lajia kolme vuotta.

Voimannosto on kova, mutta aliarvostettu laji, Johan toteaa.

Seuraava kisa on voimannoston SM Pietarsaaressa helmikuussa. Tsemppiä!

SEAGARDS BÅTSMAN TOG BRONS I VM FÖR JUNIORER

Johan Henriksson tävlade i VM i styrkelyft i klassen 75 kg under 23 år. I marklyft gjorde han samma resultat som sin estniska medtävlare (240-250-255). Den 50 gram lättare grannen söderifrån tog hem silvret.

Johan gick till sjöss år 2002. Han har hela tiden seglat med Husells (numera Rettigs) fartyg.

- Jag började på ”småbåtarna”. I slutet av 2006 flyttade jag till Seagard, berättar Johan.

Styrkelyft är Johan Henrikssons huvudsakliga hobby. Ombord kan man inte träna för fullt, så under ledigheten blir det inte just tid över för annat. Hård träning har gett resultat. Han har vunnit FM och Svenska Finlands Idrottsförbunds mästerskap och medaljer i 75 kg juniorserier både i styrkelyft och bänkpress.

Tävlingen i Hangö i början av december gick bra. Han tog hem många individuella och SFI-rekord. I bänkpress var hans resultat 175 kg.

Johan har tävlat i grenen tre år.

- Styrkelyft är en hård, men underskattad gren, säger Johan. Nästa tävling är FM i styrkelyft i februari i Jakobstad. Lycka till!

Kauppalaivastossamme seilaa yllättävän monta maratoonaria ja pitkän matkan juoksijaa. Muistamme hyvin TV-uutisten kommentaattorina Helsingin maratonin juosseen Aulis Virtasen Siljalta ja Rotterdam-kävijän Jari (ei-tangokuningas) Sillanpään Mariellalta.

Viking Linen Mariellalta löytyy myös vuonna 1997 vuoden merimiesurheilijaksi valittu Marko Karhapää.

Sata kilpailumaratonia pitää olla koossa, jotta pääsee 100+ -kerhoon. Minulla on nyt 28 koossa, totesi Marko Karhapää kymmenen vuotta sitten Vapaavahdin haastattelussa.

Lokakuun lopussa 2007 Marko juoksi Kankaanpäässä sadannen maratoninsa aikaan 3.44,57. Näin hän pääsi kerhoon, jossa on yli 160 suomalaista.

Yritin kolmen ja puolen tunnin alitusta, mutta noutaja tuli loppumatkasta, Marko kertoi.

Hänen ensimmäinen maratonjuoksunsa ajoittui vuoteen 1991, joten taipale vei aikaa 16 vuotta. Parhaimmillaan mies juoksi vuonna 1996 Turussa maratonin aikaan 2.50,48.

Marko on kiertänyt 53 eri maratonreittiä. Helsingin virallinen MM -maraton tuli juostua huhtikuisen SM-kisan yhteydessä. Ateenassa reitti oli sama kuin olympiakisoissa. Kerran hän on juossut 100 kilometriä (aika 9.43,46), kerran 50 kilometriä ja kaksi kertaa 64 kilometrin kisan.

Ulkomaan juoksuissakin löytyy: viidesti Tukholmassa, kaksi kertaa Lanzarotella, lisäksi Kööpenhamina, Viipuri, Hampuri, Pariisi, Barcelona, Ateena, Bangkok ja 10km Tallinnassa sekä puolimaraton Kyproksella.

Tästä on paha pistää paremmaksi. Tietääkö kukaan toista merenkulkijaa Suomessa tai muualla, joka yltää samaan?

MUITA TULOKSIA

Tomi Kivekäs/Isabella Helsinki Maraton 4.18.12

Tukholma Maraton 4.28.

Harri Toikkanen/Silja Serenade 5000m Tukholma 27.05

Simo Toivonen/Finnmaid New York Maraton

One hundred marathons

The crews of the Scandinavian commercial shipping fleet include a surprising number of marathon and other long-distance runners. In Finland, we remember particularly well Aulis Virtanen from Silja, who ran the Helsinki City Marathon as a commentator for TV news, and Jari Sillanpää from Mariella, who took part in Rotterdam.

Marko Karhapää, who was voted the Finnish Sportsman of the year in 1997, also works on Viking Line’s Mariella.

You must complete one hundred marathons to be a member of the 100+ club. I now have 28 under my belt, said Marko Karhapää ten years ago in an interview for Vapaavahti, the magazine of the Finnish Seamen’s Service.

At the end of October 2007, Marko finished his 100th marathon in 3:44.57. He ran his first marathon in 1991; in other words, the challenge took him 16 years to complete. At his best, he finished a marathon in Turku in 2:50.48. There are a total of 163 runners in Finland who have completed more than one hundred marathon races. In addition to Marko, there are no other seafarers in their number.

Marko has run 53 different marathon courses, once 100 km (time 9:43.46), once 50 km and twice a 64-kilometre race. It would be difficult to do any better. Does anyone know of other seafarers in Finland or elsewhere with a similar record?

Marko on juossut 53 eri maratonreittiä

Työhyvinvointia mittarin mukaan

Alfons Håkansin laivat menestyivät merimiesurheilussa viime vuosikymmenellä. Hiljaisemman ajan jälkeen on toimintaa tulossa: varustamo panostaa työssä hyvinvointiin.

Merenkulkijat ovat mukana vuoden projektissa, minkä tarkoitus on innostaa heitä parantamaan liikunnan avulla psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista työkykyään.

- Toivottavasti tästä saa kunnon kipinän itsensä hoitamiseen, Helsingin hinaajissa päällikkönä työskentelevä Jouni Jokke Toivonen innostuu.

Jokke haluaa muiden tavoin pysyä kunnossa vielä pitkään. Kovin suuria terveysongelmia ei onneksi ole ollut.

- Tämä on hyvä juttu. Ei pakollinen, mutta palkka tulee joten varmaan kaikki osallistuvat, Jokke heittää ennen hikoilua testipyörän selässä.

Neljän osa-alueen kokonaispalvelu

Alkukartoituksessa arvioidaan henkilöiden lähtötaso. Kuntopyörää poljetaan lisääntyvällä vastuksella niin kauan kuin jaksaa. Lopuksi jäähdytellään ilman vastusta, ja pyörään kytketty tietokone rekisteröi arvot ja pulssin. Näin saadaan selvitettyä hapenottokyky. Testattavalta mitataan lisäksi verenpaine, rasvaprosentti, vyötärönympärys ja paino. Tuloksista annetaan palaute ja laaditaan ohjeistus sekä yksilölliset tavoitteet.

Jokainen osallistuja saa vyötärölle kiinnitettävän aktiviteettimonitorin, joka mittaa energiankulutuksen ja aktiivisuustason. Tiedot siirretään internetin kautta palveluntarjoajan henkilökohtaiseen hyvinvointikansioon, johon päästään salasanoilla.

Alfons Håkansille nimetty hyvinvointiasiantuntija seuraa merenkulkijoiden tavoitteiden toteutumista. Hän antaa palautetta ja ohjeita sähköpostilla suoraan osallistujille, sekä raportoi tuloksista yhtiöön.

Mukana koko henkilökunta

Framilla ja muilla matkahinaajilla seilaava Teppo Torniainen saa alkutarkastuksessa hyväkuntoisen paperit.

- Sen verran jo työssäkin tulee liikuttua, ettei pääse sammaloitumaan, Teppo kertoo.

Hän arvelee, että pelkkä laivan keinuminen aiheuttaa energian kulutusta kun täytyy pysytellä itse tasapainossa.

Håkansille palvelun tuottaa Vantaalainen AinoActive Oy.

- Yritykset ovat heränneet huolehtimaan työvoiman riittävyydestä, terveys- ja tyhyasiantuntija Riikka Raitanen AinoActivesta kertoo.

Raitasen mukaan tarjottu palvelu auttaa merenkulkijoita itseään motivoitumaan. He voivat asettaa omat tavoitteensa ja toimia niiden mukaisesti. Alfons Håkansin kanssa tehty sopimus kattaa koko henkilökunnan ja on aluksi vuoden pituinen.

Markus Perkiö suorittaa alkutarkastusta

Matti Nurmi Riikka Raitasen haastattelussa.

Arbetsvälbefinnande mätt med mätare

Alfons Håkans båtar klarade sig bra i sjömansidrott under förra årtiondet. Efter en lugnare period börjar saker hända igen: rederiet satsar på välbefinnande i arbetet.

Sjöfararna deltar i ett projekt under ett år. Avsikten är att med hjälp av motion sporra dem för att förbättra sin psykiska, fysiska och sociala arbetsförmåga.

- Hoppas att det här tänder gnistan så man börjar sköta sin kondis, säger befälhavaren för bogserbåtarna i Helsingfors, Jouni Jokke Toivonen, entusiastiskt.

Jokke vill liksom andra hålla sig i form ännu länge. Stora problem med hälsan har han lyckligtvis inte haft.

- Det här är en bra grej. Inte obligatorisk, men på avlönad tid, så att alla säkert deltar, framkastar Jokke innan han svingar sig upp för att svettas på testcykeln.

En servicehelhet med fyra delområden

Vid den inledande kartläggningen bedömer man personernas utgångsläge. Man trampar med konditionscykeln, med ett ökande motstånd, så länge man orkar. Till slut trappar man ned, trampar utan motstånd, och en dator kopplad till cykeln inregistrerar värden och puls. Så får man syreupptagningsförmågan klarlagd. På testpersonen mäter man dessutom blodtryck, fettprocent, midjemått och vikt. Man får respons på resultaten och ges instruktioner för individuella målsättningar.

Varje deltagare får en aktivitetsmonitor som fästs vid midjan, den mäter energiförbrukning och aktivitetsnivå. Uppgifterna går via Internet till en personlig välbefinnandepärm hos serviceföretaget, man har tillgång till den med lösenord.

En arbetshälsoexpert, utnämnd för Alfons Håkans, följer med hur sjöfararna förverkligar sina målsättningar. Experten ger respons och instruktioner per el-post direkt till deltagarna, och rapporterar till bolaget om resultaten.

Hela personalen är med

Teppo Torniainen, som seglar på Fram och andra bogserbåtar, fick papper på att han var i gott skick vid den första undersökningen.

- Så mycket rör man på sig, bara i arbetet, att det inte hinner växa mossa på en, berättar Teppo.

Han gissar, att man förbrukar energi då man själv måste hålla balansen medan båten gungar.

Vandafirman AinoActive Oy producerar tjänsterna åt Håkans.

- Företagen har vaknat upp, börjat bry sig om att arbetskraften räcker till, säger arbetshälsoexperten Riikka Raitanen från AinoActive.

Enligt Raitanen hjälper tjänsterna som erbjuds sjöfararna att själva bli motiverade. De kan ställa upp sina egna målsättningar och jobba enligt dem. Avtalet med Alfons Håkans gäller hela personalen och till att börja med för ett år.

Teppo Torniainen fick

Datorn inregistrerar informationen från konditionscykeln.

Laivat ja Meri

–näyttely Heurekassa

Kiinnostavimpia kohteita on suuri allas, jossa kelluvia pienoismalleja voi ajaa kauko-ohjaimilla. Monilla muilla simulaattoreilla voi kokeilla esimerkiksi pääkoneen käynnistä tai konttien sijoittelua. Varttuneemmat merenkulkijat saattavat bongata vanhoja tuttuja filmikontista, jossa voi valita katsottavakseen merenkulkusta ja merimiehistä kertovia lyhytelokuvia.

Jukeboksista saa kuunnella merimieslauluja vuosien varrelta. Vanhan ajan ja nykypäivän merenkulkijan työtä voi puolestaan vertailla Ariadnen ja Silja Serenaden pahvimallien tähystyskuvista. Näyttelyssä on erityisen paljon interaktiivisia kohteita. Kannattaa varata aikaa myös perusnäyttelyyn tutustumista varten. Heureka Shopissa on myytävänä Sea Antiques –tyyppistä pikkutavaraa. Finnhansan ryhmä

Vantaalla sijaitsevassa Tiedekeskus Heurekassa on ensi syksyyn asti avoinna laaja meriaiheinen näyttely. Nähtävää ja koettavaa riittää ammattilaisten lisäksi myös perheen pienemmille.

kävi Kasun johdolla tutustumassa näyttelyyn ja luksusristeilijän sviittiin.

Merenkulun Sea Sunday –turvallisuuspalkinto viranomaisjärjestölle

Vuodesta 1997 jaettu palkinto myönnettiin tänä vuonna merenkulkualan viranomaisten METO –yhteistyölle. Palkinto luovutettiin Silja Serenadella syyskuussa.

Sjöfartens säkerhetspris

Sea Sunday till myndighetsorganisation

Priset som delats ut sedan 1997 gick i år till myndighetssamarbetet METO (merelliset toimijat- maritima aktörer). Priset överlämnades ombord på Silja Serenade i september.

De maritima aktörernas myndighetssamarbete har bedrivits redan sedan år 1994 av Marinen, Gränsbevakningsväsendet och Sjöfartsverket. Samarbetet grundar sig på de deltagande myndigheternas egen aktivitet. Initiativet till METO baserades på ett betänkande från inrikesministeriet, men tillsvidare har verksamheten inte definierats i lag.

De deltagande aktörernas kostnadsinbesparingar har uppfyllt förväntningarna. METO-samarbetets betydelse för sjösäkerheten har ändå varit ännu större. Samarbetet har möjliggjort ibrukta-

gandet av fartygens automatiska identifikationssystem, AIS, och ett gemensamt nät för VHF-sjöradio, som tekniskt är kopplat till Sjöfartsverkets VTS-radiosystem. Systemet har också förbättrat utvecklingen av fartygstrafikens övervakning.

METO har förtjänat sitt pris. Bronsstatyn Sea Sunday mottogs av kommendören för Marinen, Hans Holmström, Gränsbevakningsväsendets biträdande direktör Jaakko Kaukanen och Sjöfartsverkets generaldirektör Markku Mylly.

Merellisten toimijoiden

METO viranomaisyhteistyötä on käyty jo vuodesta 1994. Mukana ovat Merivoimat, Rajavartiolaitos ja Merenkulkulaitos. Yhteistyö perustuu mukana olevien viranomaisten omaan aktiivisuuteen. METO käynnistettiin sisäasiainministeriön mietinnön pohjalta, mutta ei toistaiseksi ole laissa määriteltyä toimintaa.

Yhteistyö on säästänyt mukana olevien kustannuksia odotusten mukaisesti. METO :n vaikutus meriturvallisuuteen on kuitenkin vielä merkittävämpi. Yhteistyö on mahdollistanut alusten automaattisen tunnistusjärjestelmän AIS :n toteuttamisen sekä yhteisen meri –VHF -radioverkon, joka on teknisesti verkotettu Merenkulkulaitoksen VTS -radiojärjestelmiin. Järjestelmä on edesauttanut myös alusliikenteen valvonnan kehitystä.

METO on palkintonsa ansainnut. Sea Sunday –pronssipatsaan vastaanottivat Merivoimien komentaja Hans Holmström, Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö Jaakko Kaukanen ja Merenkulkulaitoksen pääjohtaja Markku Mylly.

PK

kuva: Merimieskirkko

Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtaja Bo Gyllenberg luovutti ruorin Pekka Partaselle marraskuussa. Läksiäisissä Katajanokalla olivat mukana myös vaimo Eija ja keväällä Sydväst Sjöfartista vahtiperämieheksi valmistunut poika Gustav.

Skeppsbefälsförbundets versamhetsledare Bo Gyllenberg överlät rodret åt Pekka Partanen i november. Vid hans avskedsfest på Skatudden var hans hustru Eija med liksom sonen Gustav, som senaste vår utexaminerades som vaktstyrman från Sydväst Sjöfart

Bo Gyllenberg gick i pension

Säveliä merimiehen bluesiin haetaan

DUUNARIN BLUES

Hän on kaiken keskipiste hän kultasormi on ja joka duunipaikan kirous hän on hän nöhtää kaivaa navastaan ja napaa ihailee on napa mulla kaunein hän ääneen hyräilee.

Hän on piste piste piste tuo piste Pirunen ja joka duunipaikan kirous hän on hän on piste piste piste tuo piste Pirunen ei pilkkua hän tunne on piste ehdoton.

Hän työstä tekee helvetin hän bissenwesser on ja hän työn ilon meiltä jo vie viimeisen

hän on piste piste piste tuo piste Pirunen ja joka duunipaikan kirous hän on.

Aina tunkiolle pyrkii tuo piste Pirunen vaan sorkat lipsuu alta pää laastarissa on hän on piste piste piste tuo piste Pirunen ja joka duunipaikan kirous hän on hän on piste piste piste tuo piste Pirunen ei pilkkua hän tunne on piste ehdoton vaikka pää laastarissa hänellä taas on vaikka pää laastarissa hänellä taas on.

Lohjalla asuva Kaj Packalen on eläkkeelle jäätyään tehostanut kirjoitusharrastustaan. Tällä kerralla syntyivät sanat kahteen bluesiin, joihin kirjoittaja toivoo jonkun merenkulkijan tekevän sävelet.

Kaj Packalen lähti merille Effoan pikinokilla. Tutuksi tulivat muun muassa Castor, Oihonna ja Astrea. Vuosien saatossa tuli merta ja maita nähtyä, kokemuksia karttui. Lopulta mies päätyi matkustajalaivoihin ja jäi eläkkeelle Silja Serenadelta.

Jonkin verran kirjoittelin jo sei-

MINUN BLUES

Mä kujakissaan rakastuin kun saavuin satamaan jo silloin tiesin sen on ero vaikeaa

mä kujakissaan rakastuin niin hellään lämpöiseen kun käteeni hän tarttui nous’ silmiin kyyneleet kun käteeni hän tarttui nous’ silmiin kyyneleet.

lausaikana. Nyt olen aktivoitunut sillä saralla, Kaj Packalen toteaa.

Hän kirjoittaa lähinnä omaksi ilokseen ja ajan kuluksi. Toki tekstejä on julkaistu muun muassa Merimies - Unionin lehdessä.

Packalen on omien kokemuksien ja tapahtumien pohjalta kirjoittanut blues -henkiset tekstit. Kujakissasta kertova tarina lie-

Ei aikaa paljon antanut tää kova elämä vaikka sitä toivoin mä kyynel silmissä hän makasiinin varjossa pois pyyhki kyyneleet kun laineet hiljaa lauloi on laiva lähdössä kun laineet hiljaa lauloi on laiva lähdössä.

nee tapahtunut monelle muullekin merimiehelle. Duunarin bluesin päähenkilö on laivan konemestari, mutta kuvaus sopii varmasti moneen muuhunkin työympäristöön.

Nyt kitara käteen ja nuotit paperille! Kaj Packalenin yhteystiedot mahdollisia lisätietoja varten saa Vapaavahdista.

Mä kujakissaan rakastuin nyt maassa vieraassa jo silloin tiesin sen on lähtö vaikea hän paljon mulle opetti ja kertoi taivaasta siellä pilvet kulkevat kuin laivat aalloilla siellä pilvet kulkevat ja ehkä tapaavat ja ehkä tapaavat.

MERIMUSEON TIETOKANTA SUOMEN KAUPPALAIVASTOSTA

Suomen merimuseo on julkaissut internetissä Suomen kauppalaivastotietokannan. Tietokannasta voi hakea vuosina 1921-1983 Suomen kauppalaivastoon kuuluneiden laivojen rekisteritietoja, kuten mittatietoja, laivatyyppiä tai omistajaa. Suomen

merimuseo on julkaissut Suomen kauppalaivastotietokannan. Tietokanta sisältää tietoja Suomen kauppalaivastosta vuosilta 1921-1983. Tiedot ovat suurimmaksi osaksi Merenkulkulaitoksen julkaisemasta ”Suomen kauppalaivasto” -kirjasarjasta. Paikoittain niitä on

täydennetty myös muista lähteistä löytyneillä tiedoilla. Tietokanta on suunniteltu ja toteutettu Suomen merimuseossa.

Tietokannassa aluksien eri vuosien tiedot on yhdistetty kronologisesti, joten laivojen vaiheita voi seurata läpi vuosien. Aluksia voi

UUDET KONEET, UUDET OHJELMAT MEPAN

ATK -KURSSEILLA

Microsoft –maailma on siirtymässä Vistan aikakauteen. Nyt kannattaa päivittää tiedot ja taidot Mepan kursseilla. Perinteiset Office –työkalut ovat saaneet paljon lisää ominaisuuksia. Uusilla ja tehokkailla laptop –koneilla opim-

me nopeasti seuraavan sukupolven käyttöjärjestelmän.

Atk-kurssit alkavat 14.1. Helsingin toimistolla, ja 3.3. Turun toimistolla.

Katsokaa tarkemmat tiedot kurssioppaasta tai Mepan nettisivuilta.

hakea esimerkiksi nimen, laivatyypin, takiloinnin, rekisteröintipaikan ja omistajan perusteella. Haku on mahdollista rajoittaa tiettyjen vuosien tietoihin tai vaikkapa etsiä vain tietyn kokoisia laivoja. Hakuominaisuudet ja kunkin laivan tietojen yhdistäminen yhdelle sivulle nopeuttavat laivatietojen käyttöä. Tietokannan avulla saadaan hankalasti saatavilla oleva aineisto kaikkien käyttöön. Laivatietoja käyttävät mm. merihistorian tutkijat, laivaharrastajat ja sukututkijat.

Tietokantaa päivitetään käyttäjien antamien lisätietojen perusteella. Esimerkiksi yksittäisiä laivoja koskevia lisätietoja lisätään tietokantaan annetun yleisöpalautteen pohjalta.

Tietokanta julkaistaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Suomen kauppalaivastotietokanta on osoitteessa: http://kauppalaiva.nba.fi

Henry Nielsen Nostalgia 2

Vuonna 2003 Nielseniläisiä löytyi Helsinki – Tukholma – Helsinki risteilylle 190 henkeä.

1923 perustetun varustamo Henry Nielsenin 85 v-risteilylle väkeä löytynee paljon enemmän. Ja tottahan puolisot tulevat matkalle mainioiden Nielseniläisten mukaan.

Kertokaa, soittakaa niille Nielseniläisille, joita tieto ei muuten tavoita. Monet ovat muuttaneet ja lähetettyjä kirjeitä on tullut takaisin runsaasti.

Lähtö Helsingistä 21.04.2008 klo 1730 ruokasali varattu Viking Buffet illalliselle.

Paluulähtö Tukholmasta 22.04.2008 klo 1645, ruokasali varattu Viking Buffet illalliselle.

Saapuminen Helsinkiin 23.04.2008 klo 0945.

Ruokailuvaraukset ovat edullisempia etukäteen varattuna. Saliin on varattu runsaasti tilaa, mutta lopullinen tilavaraus tehdään ostettujen illallisten mukaan.

Voitte varata matkanne lähimmästä Matka-Vekan toimistosta tai puhelimitse numerosta 020 120 4000.

Matka-Vekasta saat myös junaliput!

Voimassa yleiset valmismatkaehdot ja Matka-Vekan järjestämien matkojen lisä- ja erityisehdot.

Myynti aloitetaan tammikuun 2008 alussa!

Terveisin Convoker Wintiö

Voi Hyvin –kurssilla

Pajulahden liikuntakeskuksessa ohjelmaan kuului sauvakävelyä, vesijuoksua ja – jumppaa. Pelattiin sulkapalloa, mölkkyä ja jumpattiin ja venyteltiin musiikin tahdissa. Saatiin opastusta liikunnan merkityksestä ihmisen mieleen ja kehoon. Rantasaunalla rentouduttiin ja pulahdettiin Iso-Kukkasen järveen.

Voi Hyvin-kurssilla Amorellan ladyt kisasivat myös keilailussa ja voiton vei Arja Ahonen edessä. Arja Sereltä ja Anneli Kcl Ballerinalta kolmas oikealta saivat viimehetken peruutuspaikan kurssille.

Keppijumppa laukaisee tehokkaasti niskahartiaseudun jännittyneitä lihaksia.

Voi hyvin kurssilaiset jumppasivat tanssimusikiin tahdissa. Tunnin jumppa sai ilmeet iloisiksi ja pohkeet lähes maitohapoille.

Keramiikkakurssilla

Kaksipäiväisen keramiikkakurssin teemana oli tänä vuonna Joulu. Johanna Rytkölän ateljeella Vantaalla valmistettiin kivitavarasavesta tonttuja, enkeleitä, lyhtyjä sekä käyttöesineitä kirkkain värein.

Keramiikkakurssilaiset poseeraavat opettajan veistosten keskellä.

Syksyn voi hyvin-kurssilla Pajulahdessa on tullut tavaksi tehdä yleisurheilutuloksia. Kuvassa Marianne Ylä-Kojola työntää komean kuulatuloksen kurssilaisten kannustamana.

Juha Havutie vauhdikkaassa ilmalennossa.

Pirjo Björkman maalaa pojalleen kunnon kokoista kahvikuppia.

Tuula Vuorisen oma puutarha minimuodossa ja pääsiäisenä täydennetään oikealla ruoholla ja mökkilyhdyllä.

Syksyn kurssikuvia Koonnut ja kuvannut Sirpa Kittilä

Köysityökurssilla lokakuussa Marjo Penttilä otti haastavan kolmen päivän mattourakan. Työ valmistui ja palkitsi tekijänsä. Ohjaajana kurssilla oli Seppo Turunen. Vasemmalla Kiia Teikari ja Anne-Mari Laurell.

Kaksipäiväiselle jouluaskartelukurssille Helsingissä osallistui myös Petri Malmi. Hän rakensi jouluisen kuivakukkapuun ja askarteli joulukortteja. Petri myös viihdytti naispuolisia kurssilaisia komealla lauluesityksellään.

Huovutuskurssin suosituin tuote oli hattu, mutta Marjut Pääsinniemi valmisti itselleen tuolinpäälliset.

ICE DAY

13.–14.2.2008

Rovaniemi

Up-to-date information on winter navigation, requirements for operating in harsh northern conditions, ice management and future prospects of the northern sea traffic.

Registration Latest on 23 January 2008

Fee 650 €

Further Information Päivi Söderholm (02) 281 3328

Marja Luomanen (02) 281 3360

MERENKULKUALAN XXIII TEEMAPÄIVÄ

SJÖFARTSBRANSCHENS XXIII TEMADAG

6.3.2008 Helsinki/Helsingfors

Katsaus merenkulun ajankohtaisiin kysymyksiin. Utblick över aktuella frågor inom sjöfarten. Ilmoittautuminen/Anmälningar viimeistään/senast 21.2.2008

Hinta/Pris 320 €

Lisätietoja / Närmare information Kirsi Laitio (02) 281 3326

LAIVOJEN UUDET POLTTOAINEET

23.–24.4.2008 Helsinki

Meriteollisuusyhdistys ry:n Laiva-alan luentopäivät Luentopäivillä käsitellään polttoaineiden tuotanto ja ominaisuudet, dieselmoottorit, laivan polttoainelaitteet ja niiden käyttö, voitelu, pakokaasupäästöjen vähentäminen, turvallisuusratkaisut sekä tulevaisuuden nestemäiset ja kaasupolttoaineet. Kohderyhmänä erityisesti varustamot, konejärjestelmien suunnittelijat, laitetoimittajat sekä ympäristöstä ja turvallisuudesta vastaavat viranomaiset.

Ilmoittautuminen viimeistään 9.4.2008

Hinta 580/620 €

Lisätietoja Marja Luomanen (02) 281 3360

LAIVAJOUKKUEIDEN

JÄÄKIEKKOTURNAUS

2008

Pajulahdessa 3.-4.3.2008

tiedustelut:

MEPA 09 668 90017/Pekka, urheilu@mepa.fi

FARTYGETS UNDERHÅLL, DEL II

9.5.2008 Åbo

Kursens målsättning är att skapa en uppfattning om fartygets underhåll i ett bredare perspektiv samt om effektiva sätt att arrangera detta. Kursen hör till en serie av kurser gällande fartygets förebyggande underhåll. Kursen är främst avsedd för däcks- och maskinbefäl, men även övriga intresserade är välkomna.

Anmälningar Senast 25.4.2008

Pris 320 €

Närmare information Kaapo Seppälä (02) 281 3343

TYÖHYVINVOINTI, INVESTOINTI TULEVAISUUTEEN

13.–14.5.2008 Turku

Koulutuksessa käsitellään työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden välistä yhteyttä ja kuullaan kokemuksia työhyvinvointiin panostaneilta yrityksiltä. Lisäksi koulutus sisältää tietoa työnantajan lakisääteisistä velvoitteista. Tilaisuus on tarkoitettu yritysten henkilöstöstä ja kehittämisestä vastaaville henkilöille.

Ilmoittautuminen viimeistään 29.4.2008

Hinta 540 €

Lisätietoja Talvikki Välimaa (02) 8378 9543

MERITURVALLISUUSSEMINAARI

toukokuu 2008 Helsinki

Ajankohtaista asiaa merenkulun turvallisuudesta. Ilmoittautuminen viimeistään kaksi viikkoa ennen tilaisuutta

Hinta 320 €

Lisätietoja Päivi Söderholm (02) 281 3328

LAIVAJOUKKUEIDEN

SALIBANDYTURNAUS

2008

Kilosport Kaarina 28.1..2008

tiedustelut:

MEPA 09 668 90017/Pekka, urheilu@mepa.fi

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt. Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn: ......................................................................................................................................

Adress: ....................................................................................................................................

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki Nimi ..........................................................................................................................................

Vapaavahdin edellisen ristikon oikein täyttäneistä palkinto osui Lea Savolaiselle

RATKAISUT LÖSNINGAR

MERIMIESPALVELUTOIMISTO

SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toiminnanjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat

Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021

GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat

Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

RAUMA/RAUMO

Lehtipalvelu/Tidningar

Johtava satamakuraattori/ Ledande hamnkurator

Tero Reingoldt p./tel. 0400 538 366 Kirjasto- ja videovaihdot

Bibliotek och video

Katso Turun MEPA

Se SSB i Åbo

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 041 434 7661

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93 Slottsgatan 93

20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri Oriveden Sanomalehti Osakeyhtiö

Taitto/Layout

Markku Silvennoinen

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e ISSN 0789-8231