Juha Seitajärvi & Suomalaisia elokuvia Luhtaanmäessä, Keimolassa ja Kivistössä

Valentin Vaala ja värielokuvan Niskavuoren naiset (1958) tähdet Hilkka Helinä, Pia Hattara ja Elvi Saarnio Keimolan ruotsinkielisen kansakoulun kuistilla.

Suomalaisia elokuvia Luhtaanmäessä, Keimolassa ja Kivistössä

JUHA SEITAJÄRVI JA PIA VUORIKOSKI

LUOTEIS-VANTAALLAKIN ON kuvattu useita suomalaisia elokuvia eri vuosikymmenillä. Kivistössä, Keimolan moottoriradalla ja Luhtaanmäen kantatiloilla ovat kamerat taltioineet aikakautensa rakennuskantaa ja maisemia. Keskiaikainen Keimolan kylä ulottui aikoinaan nykyisen Hämeenlinnanväylän molemmin puolin. Kivistöksi nykyään kutsuttua aluetta Keimolan eli Käinbyn etelälaidalla leimasi kivikkoinen maasto, mikä oli viljelyyn sopimatonta. Suuri osa entisestä Keimolasta sijaitseekin nykyisessä Kivistön kaupunginosassa Hämeenlinnanväylän itäpuolella. Alueelle alettiin rakentaa omakotitaloja 1950-luvulla kylän suurten tilojen, kuten Linnan kartanon mailta lohkotuille palstoille. Linnan alueella kuvattuja elokuvia on käsitelty Helsingin pitäjän vuosikirjassa 2019. Nykyään Keimolan kaupunginosa sijoittuu Hämeenlinnanväylän länsipuolelle ja siellä sijainneen moottoriradan on korvannut Keimolanmäen asuinalue.

Vantaanjoen silmukassa sijaitseva Luhtaanmäki oli aikoinaan Riipilän eli Ripubyn siirtokylä, joka esiintyy lähteissä 1600-luvulla. Suomalaisissa elokuvissa näkyviä Luhtaanmäen kantatiloja ovat Grips, Hannula ja Juhola. Luhtaanmäki nimenä perustuu mäennimeen, Luhtamäkeen (Luchtabacka), joka sijaitsi Luhtaniitun eli Luhdan takana Riipilän kyläkeskuksesta katsottuna. Nykyään Luhtaanmäki on maaseutumainen, Nurmijärveen rajautuva oma kaupunginosansa LuoteisVantaalla.

TULIO-ELOKUVIEN JA UUDEN AALLON DRAAMAA LUHTAANMÄESSÄ Tuottaja-ohjaaja Teuvo Tulio on elokuvissaan suosinut Vantaata kuvauspaikkana. Johannes Linnankosken menestysromaaniin perustuvaa suosikkielokuvaa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) filmattiin Luhtaanmäellä. Siellä kuvaukset rajautuivat kolmen tilan, Stenkullan, Gripsin ja Hannulan alueisiin. Kanta-Kistola oli alkujaan Riipilän puolella, ja jaettiin kahden veljeksen kesken 1700-luvun alkupuoliskolla, jolloin syntyivät Ripuby-Kistola ja Luhtabacka-Kistola, joka nimensä mukaisesti rakennettiin Riipilän siirtokylän, Luhtaanmäen maille. Ripuby-Kistola jaettiin edelleen kahteen osaan. Luhtabacka-Kistola jaettiin 1800-luvulla, jolloin toinen osa piti nimen Luhtabacka-Kistola ja toinen pelkän Kistolan. Vuodesta 1928 se on ollut nimeltään Stenkulla, sillä sen uudet ruotsinkieliset omistajat halusivat kumpareella sijaitsevalle tilalleen sopivamman nimen. Luhtabacka-Kistola jaettiin vielä kerran, jolloin toisesta osasta tuli Hagalund Vestraan.

Stenkullan entinen, vuonna 1946 purettu päärakennus sai olla Teuvo Tulion ohjaamassa elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) päähenkilön Olavi Koskelan kotitalo. Päärakennus valmistui todennäköisesti 1850-luvulla pian sen jälkeen, kun Luhtabacka-Kistolan tila oli jaettu kahteen osaan. Toinen osa sai nimen Stenkulla vuonna 1928.

Gripsin tilan aitta päätyi kahteen Tulion ohjaamaan elokuvaan esittämään piikojen aittaa ja karjamajaa. Aitta myytiin 1970-luvun alkupuolella.

Stenkullan vanha, vuonna 1946 purettu päärakennus pääsi esittämään päähenkilön Koskelan Olavin (Kille Oksanen) kotitaloa ja on ikuistunut elokuvaan upealla tavalla. 1800-luvun puolivälissä rakennettu talo näkyy taustalla myös kohtauksessa, jossa Olavi katselee Tumman tytön (Birgit Nuotio) karjakontoimia. Päärakennus oli saanut vuosisadan vaihteessa kaksi frontonilla eli koristepäädyllä varustettua kuistia. Tontin nykyinen osoite on Luhtaanmäentie 6. Elokuvan loppupuolella esitetään laaja näkymä Luhtaanmäen alueesta, joka markkeeraa Koskelan suurtilaa. Pelloilla on kuvattu myös elonkorjuukohtaus emäntien naljailuineen, ja todennäköisesti myös rohkeasti toteutettu jakso, jossa Olavi viettelee päättäväisen Pihlajantertun (Maire Ranius) heinäsuovan alla. Kohtaus päättyy Olavin huudahdukseen: ”Herranjumala, mitä sinä teet, Pihlajanterttu...”

Arne Åvall on muistellut, miten hänen sukunsa omistamalla Grips-nimisellä tilalla (Luhtaanmäenkuja 2) on kuvattu tunnelmallisia kohtauksia, kuten alun kyntökohtaus ja siihen liittyvä eroottissävyinen Annikin (Mirjami Kuosmanen) ja Olavin kohtaaminen seksuaalisine vihjailuineen.

Kuvitteellisen Moision tilan tytärtä esittävä Rakel Linnanheimo hoitaa ruusupensaita Hannulan (By-Hannula) päärakennus taustallaan kohtauksessa, jossa Kille Oksasen esittämä Koskelan Olavi tulee pian kosiskelemaan häntä elokuvassa Laulu tulipunaisesta kukasta.

Tumman tytön karjahakakin on oikeasti Åvallin mailla. Tuolloin taustalla näkyy vanha kolmostie. Käy ilmi, että Olavin levoton, naisseikkailuihin taipuvainen luonne on periytynyt hänen isältään. Olavin äiti (Ida Hallikainen) joutuu hakemaan sekä poikaansa että aikoinaan miestään piian aitasta. Tilan aittaa esittää jalasten päälle rakennettu Gripsin aitta, joka on Arne Åvallin arvion mukaan 1700-luvun lopulta. Piika Elli eli Gaselli (Nora Mäkinen) lähtee mierontielle maineensa menetettyään, ja pian sen tekee myös Olavi itsekin isänsä kanssa riitaannuttuaan.

Olavi liittyy tukkilaisporukkaan ja valloittaa matkoillaan lukuisia naisia. Åvallin mailla on kuvattu kohtaus, jossa Olavi tappelee kylän miesten kanssa päästäkseen Tumman tytön mökkiin. Mökkiä ei ole tunnistettu, se voi olla myös kuvauksia varten tehty lavaste. Osa kylän miesten kohtauksista on kuvattu Hannulan tilan aitan edustalla. Elokuvan loppupuolella pettynyt Olavi kävelee Gripsin puuliiterin seutuvilla. Hän on juuri saanut tietää, että Pihlajanterttu on saanut heidän leikkinsä vuoksi aviottoman lapsen, ja että Gaselli on ajautunut ilotaloon töihin.

Laulu tulipunaisesta kukasta -elokuvan lopussa vietetään häitä Moision talossa eli Hannulassa, joka oli peruskorjattu muutamaa vuotta ennen elokuvan kuvauksia.

Naissankari Olavi on vihdoin rakastunut. Kohteena on suuren Moision talon ylpeä tytär Kyllikki (Rakel Linnanheimo). Isäntä (Veikko Linna) on tietenkin nuorten suhdetta vastaan, hänhän ei tiedä Olavin syntyperää, kuten ei Kyllikkikään. Elokuvaan Moision ökytaloksi on valittu Hannulan (toiselta nimeltään By-Hannula) päärakennus ja komea, mansardikattoinen navetta (Luhtaanmäentie 3). Hannulan 1800-luvulla rakennettu päärakennus oli kokenut perusteellisen muutoksen kahta vuotta ennen elokuvan valmistumista: sen katto oli muutettu harjakattoiseksi ja se oli saanut pitkälle sivulleen uudistetun frontonin. Mutterikuisti oli muutettu neliömäiseksi ja harjakattoiseksi ja ikkunat oli vaihdettu jugendin ruutujaottelun mukaisiksi T-ikkunoiksi. Samalla se oli saanut vaalean ulkovärityksen.

Klassikoksi on muodostunut Olavin ja Kyllikin ensimmäinen kohtaaminen, jossa Kyllikki hoitaa ruusutarhaansa tilan puutarhan aidan luona ja Olavi yrittää flirttailla kopealle tytölle. Lopulta pari saa toisensa ja häitä vietetään myrskyisissä merkeissä Hannulan talon verannan luona. Hääyleisössä on myös Tumma tyttö, joka tekee lopullisen ratkaisun ja murheissaan hukuttautuu. Luhtaanmäkeläisistä pääsi hääkohtaukseen avustamaan Anna-Lisa Smalen.

Kauniina sotaa edeltävänä kesänä 1939 Tulio palasi Keimolan maisemiin melodraamansa Unelma karjamajalla (1940) kuvauksissa. Tarinan viaton, orpo Valkaman Sirkka asuu Kerttu-muorin hoivissa karjamajalaaksossa. Sirkkaa esittää tuore Miss Eurooppa Sirkka Salonen. Heidän asumuksenaan on Gripsin aitta, jonka portaiden yläosaan on nyt lavastettu katos tukipuineen ja kaiteineen. Paikka esittää myös elokuvan varsinaista karjamajaa. Aitta on myyty vuonna 1974 kirjailija Antti Hyrylle Espoon Rastaalaan.

Matkalla Suurkorven kylälle marjoja myymään Sirkka törmää rämäpäisesti oriillaan ajavaan Ylitalon Aarneen (Kille Oksanen). Tämä ihastuu oitis ujoon Sirkkaan. Kohtaus kuvattiin Stenkullan pihatiellä, taustalla on mm. Stenkullan sauna. Aarnen sujauttaessa 20-markkasen Sirkan käteen vahingonkorvaukseksi taustalla näkyvät vanha Hämeenlinnantie ja Gripsin pellot. Saunarakennus markkeeraa elokuvassa lisäksi Ylitalon pesutupaa kohtauksessa, jossa Sirkan asioista juorutaan.

Ylitalon Urho (Kyösti Erämaa) ripittää renkiä (Aku Peltonen) pihalla väärän hevosen valjastamisesta. Paikalle pölähtää hurjalla vauhdilla myös Aarne, jota Urho syyttää hurjastelusta ja kortinpeluusta. Aarne myöntää pitäneensä turhaa kiirettä hakiessaan sydänsairaalle äidille lääkettä. Jakso kuvattiin Juholan tilan (Vanha Nurmijärventie

Luhtaanmäen Juholan tilalle rakennettiin tiilinen navetta 1930-luvun alussa. Sen edustalla kuvattiin useita kohtauksia Tulion elokuvaan Unelma karjamajalla (1940).

173) viljamakasiinin ja vuonna 1931 rakennetun kivinavetan edustalla. Rakennuksissa on punatiilipinta ja arkkitehtuurissa piirteitä 1920-luvun klassismista. Myöhemmin viljamakasiinin yhteyteen on noussut puurakenteinen kuivaamo. Arne Åvallin kertoman perimätiedon mukaan kylän navettarakennuksia tekivät lama-aikana Pohjanmaalta töitä etsimään tulleet rakennusmiehet.

Juholan navetan pihalla kuvattiin myös veljesten voimakasta tappelukohtausta. Matti-renkikin taivastelee: ”Toinen kuin kristitty, ja toinen kuin pakana.” Tappelu on saatu todenmakuiseksi: Erämaa olikin entinen painija ja Oksanen jalkapalloilija. Tappelu tapahtui pehmeällä hiekka-alustalla. Luhtaanmäkeläisillä oli tuohon aikaan tapana hakea pöllyävää hiekkaa Vestrantien hiekkakuopalta. Nykyään navetan edustan maapohja on tiivis ja sorapintainen, ja sillä kasvaa paikoitellen nurmea. Juholan pihan portin luona on kuvattu kohtausta, jossa Aarnen pelivelat lunastanut Kylälahden kauppias (Eino Jurkka) tulee uhkailemaan Aarnea maksamattomista veloista.

Hannulan tilan päärakennus esittää Ylitalon päärakennusta. Portilta päin on kuvattu jakso, jossa Sirkka tulee taloon palvelukseen ja saa oitis Aarneen rakastuneen piika-Kirstin (Kirsti Hurme) vihat niskoilleen. Navetan luona Matti ylistää Sirkkaa: ”Ihan on ilmetty herran enkeli”. Kirsti ärähtää: ”Vai enkeli, tuo ryysyläinen äpärä!” Komediallisuutta haetaan, kun Kirsti nakkaa pesuvedet ikkunasta partaa ajavan rengin päälle. ”Aijai, oliko siellä laskiämpärissä ihmisiä!”, Kirsti nauraa pilkallisesti. ”Näkyy olevan, ja sika vielä röhkimässä!”, renki vastaa kiukuissaan.

Luhtabacka-Kistolan pihakin pääsi osaltaan esittämään Ylitaloa. Vajan luona renki pilkkoo puita ja aitasta tuleva Kirsti yrittää turhaan hurmata Aarnea. Paikalla kuvattiin myös aidankorjausjaksoa. Takaumajaksossa romanimies muistelee, miten hän kanavarkaissa käytyään lensi yllätettynä ulos tallin ovesta ajosillalle. Rakennukset on purettu 1950-luvulla, vain hirsinen navetta on jäljellä, tosin ylisille menevä ajosilta on poistettu ja tilalle on laitettu tallin ovi.

Sirkka ja Kirsti lähtevät viemään talon lehmiä karjahakaan. Pahasuinen Kirsti komentelee Sirkkaa. Kohtaus on kuvattu Kistolan tilan latojen edustalla, Stenkullan ja Gripsin laitumilla. Karja päätyy lopulta Vantaanjoen jokivarteen. Tilan väki pysäyttää toimensa ja kuuntelee Sirkan satakielimäisesti kajahtavaa laulua. Aarne lumoutuu laulusta: ”En ole kenenkään kuullut laulavan noin kauniisti.” Turhaan saa Kirstikin viekoitella Aarnea karjaportilla tämän jälkeen.

Stenkullan aitta esittää Kirstin aittaa, se toimii myös tarinan talkoopitojen aittana. Vanha pää-

Hannulan mansardikattoinen navetta ylisille menevine siltoineen näyttäytyy kohtauksessa, jossa rikastunut Ylitalon Aarne saapuu kotitilalleen komealla autolla elokuvassa Unelma karjamajalla.

rakennus on tällä kertaa yksityisenä pankkina ja posti- ja sekatavarakauppana. Kaupan oveen on laitettu rekvisiitaksi Pauligin mainos. Aarne asioi pankissa väärennetyn vekselin kanssa ja onnistuu petoksessaan. Hän vie rahat oitis Kylälahden kauppaan velkojensa maksuksi. Kaupan ovella hän vielä kehottaa posteljooni-Anttia jättämään Ylitalon postit jakamatta, hän kyllä itse ne noutaa. Aarnea nimittäin pelottaa petoksesta kiinnijääminen. Lähikuvat Stenkullan talon ikkunoista on nähty kohtauksissa, joissa Ylitalon emäntä katsoo poikiensa tappelua ikkunasta, ja saa sydänkohtauksen. Loppukohtauksessa talo esiintyy vielä juhlakohtauksessa, jossa Kirsti ryntää katsomaan Sirkan löytynyttä poikaa. Nyt sen eteen on pystytetty juhlavia koivunrunkoja.

Aarnen paettua Amerikkaan Sirkan poika syntyy ja katoaa romanien nappaamana. Sirkka joutuu kuitenkin syytteeseen lapsenmurhasta, häntä inhoava Kirsti toimii todistajana. Käräjätalona on Gripsin päärakennus, entinen sotilasvirkatalo. Se on 1850-luvulta ja säilynyt hyvin näihin päiviin saakka. Se on ollut Åvallin suvun hallussa, aluksi vuokrattuna vuodesta 1864 lähtien. Päärakennuksen pulpettimainen kuisti on muuttunut lasiverannaksi. Valitettavasti hieno talo näkyy elokuvassa vain toiselta puolelta. Sirkka joutuu vankilaan, mutta kärsii vielä vankeudesta palattuaankin ihmisten vihamielisyydestä. Gripsissä on kuvattu kohtauksia, joissa jopa lapset kivittävät Sirkkaa. Hän saa kuulla menneisyydestään elopellollakin. Elokuvaan on taltioitu hienosti menneisyyden viljankorjuuta.

Aarne ajaa Amerikasta palatessaan hienolla Ford V8 -mallin (vuosimallia 1937) autollaan Hannulan ison ladon ohitse Hannulan navetan edustalle. Katuvainen Aarne saa päärakennuksen portailla jääkylmän vastaanoton veljeltään, hän kuulee surullisia uutisia Sirkasta ja lapsesta, äitikin on kuollut.

Sirkan ja Aarnen poika on kuitenkin elossa ja matkaa nyt kotikylään. Paikka on kuvattu Seutulan nykyisen Riipiläntie 65:n ja Forsbackantien risteyksen lähellä. Loppujaksoa vietetään Hannulan talon pihalla, portin luona on hääparin saattue. Poikakin on löytänyt kotiinsa, poikaa esitti kuvaaja Ama Jokisen poika Timo.

Rillumarei-henkisen elokuvan Muhoksen Mimmin (1952) köyhä kosija Jaakko (Matti Oravisto) kävelee maantiellä Mimminsä luo Luhtaanmäentietä. Taustalla näkyvät mm. Gripsin sotilasvirkatalo ja Luhtaanmäentien talot nro 11 ja 17. Itse Mimmin (Tuija Halonen) asuintalo on jäänyt tunnistamatta.

Luhtaanmäelle palattiin elokuvan teon merkeissä 1950–60-lukujen vaihteessa. Maunu Kurkvaara ohjasi tuolloin Oiva Paloheimon romaaniin perustuvaa uuden aallon elokuvaa Patarouva (1959). Tuomari Kaius Kannisto (Pehr-Olof Sirén) muistelee elämänsä naisia, entisiä kihlattujaan. Ruuturouvaa eli Pia Tiensuuta esitti ohjaajan puoliso Sinikka Hannula. Kaius tuo morsiamensa isänsä Juliuksen (Santeri Karilo) tarkasteltavaksi kotitilalleen. Isä syynää naista kuin kantakirjatammaa tämän askellusta mittaillen. Pia joutuu astelemaan lipputangon luo. ”Ei hullumpaa, kyllä tästä peltohevonen tulee”, Julius myöntää. Isä haluaa ostaa Kaiukselta hänen äidinperintönsä eli Kanniston tilan, mutta tämä kieltäytyy myymästä. Isänsä kuoleman jälkeen Kaius palaa tilalle viettämään ystäviensä häitä. Morsian, sokea Anna (Kaija Siikala) istuu pihakeinussa, maisterisulhanen Paavo Aunio (Sakari Jurkka) haluaa alkoholittomia häitä. Kaiuskin tunnustaa: ”Johan tässä tuli juoduksi.” Kohtaukset kuvattiin Hannulan päärakennuksen, pihan, navetan ja uudistetun portin luona. Pihalla nähdään uudenaikainen traktori. Käsikirjoituksen merkintöjen mukaan tilan omistajana on kuvausten aikaan ollut Harald Collin. Luhtaanmäessä on saatettu kuvata myös Katriinan eli ristirouvan (Liana Kaarina) hevoskohtauksia.

Mauri Sariolan rikosromaaniin perustuvaa elokuvaa Totuus on armoton (1963) kuvattiin myös Luhtaanmäellä. Tuomari Reivin (Sauli Seppälä) auto ajaa vinhaa vauhtia Klaukkalantietä (nykyisin Kistolantie). Taustalla oikealla näkyy Hämeenlinnantie eli entinen kolmostie. Kuvassa etualalla näkyy Kistolan talon navetta. Ohjaaja Valentin Vaalan luotsaamat kamerat ovat seisseet itse asiassa Stenkullan pihalla. Entinen Klaukkalantie on rakennettu noin vuonna 1960. Gulf-huoltoasema (myöhempi Union) rakennettiin myöhemmin juuri niille hujakoille, joissa auto kiitää.

Arne Åvallilla on lisäksi muistikuva, että jotain elokuvaa olisi kuvattu heidän tilansa luhtiaitan edustalla vuosien 1958–61 välillä. Maalaisaiheisessa elokuvassa keski-ikäinen mies ajaa vauhdilla hevoskärryillä heidän mäkeään päälle heitetyt piimät rinnuksillaan. Elokuvaa ei valitettavasti ole tunnistettu.

KEIMOLAN RUOTSINKIELINEN KOULU MUUNTUU NISKAVUOREN KANSAKOULUKSI Vaala tarttui vuonna 1958 toistamiseen Niskavuoren naisiin. Tällä kertaa filmiversio kuvattiin väreissä. Orimattilan Kankaan kartano esitti Niskavuoren rusthollia, mutta elokuvaa tehtiin myös pääkaupunkiseudulla. Naimisissa oleva Niskavuoren Aarne (Erkki Viljos) rakastuu pitäjän uuteen opettajattareen Ilonaan (Teija Sopanen) ja viettää tämän koululla olevassa asunnossa salattuja hetkiä. Koulukohtausten ulkokuviin löydettiin Keimolan ruotsinkielinen vuonna 1925 valmistunut kansakoulu Vestrantie 7:ssä. Rakennus on myöhemmin palvellut Keimolan sivukouluna, kun kylän lapset siirtyivät pääosin vuonna 1977 valmistuneeseen Mårtensdahls skolaan. Vantaan kaupunki myi vanhan koulurakennuksen yksityiselle vuonna 2007, ja siitä on vähitellen kunnostettu perheasunto. Elokuvan kouluun liittyvät jaksot sisältävät hienosti sekä loppukesän kuvia että talvijaksoja. Vauhdikkaassa kliimaksikohtauksessa Aarne hyppää syrjähypystä kiinnijäätyään ikkunasta hankeen.

Aarnen ilmiantajat, koulun siivooja Serafiina (Elvi Saarnio) ja puhelinkeskuksen hoitaja Santra (Pia Hattara) asuttavat vastapäistä taloa ja valvovat opettajattaren asunnon liikkeitä jopa puuceestä käsin. Vestrantie 4:ssä sijainnut Rönnbackan talo esitti puhelinkeskusta. Talon tytär Mirja Lapakko on myöhemmin muistellut kuvauksia syntymäkodillaan: ”Muistan kuvauksista kirkkaat valot ja sen, että aina oli puuhellan päällys kahvipannuja täynnä. Meidän mökistä ei ollut ikkunaa koululle päin, ja meillä ei ollut yläkertaa, jossa sentraalisantrat asuivat. Varmaan pitivät meidän mökin keittiötä taukotilanaan. Teija Sopaselta sain muuten elämäni ensimmäisen appelsiinin.” Puhelinkeskuksen puhelinlangat oli lavastettu kamarin puoleiseen ulkoseinään. Siellä Santra selvittelee johtoja suutarin Eeron sotkettua ne. Todellisuudessa Rönnbackassa ei ollut edes puhe-

Keimolan 1920-luvulla valmistuneessa kansakoulussa asui elokuvan Niskavuoren naiset Ilona-opettajatar (Teija Sopanen). Todellisuudessakin koululla oli asunto sen opettajalle vuosikymmenien ajan. Koulun sisäkuvat tehtiin studiolla.

linta, keskuksesta puhumattakaan. Rönnbackan talo oli rakennettu alun perin 1900-luvun alkupuolella ja sitä laajennettiin 1950-luvulla. Talo purettiin vuonna 2010 ja sen tilalle on rakennettu uusi talo.

Lastenelokuvaa Tässä on Hely Ahonen (1975) kuvattiin Kivistön kansakoulussa, joka valmistui vuonna 1961. Televisioelokuvan ohjasi Raili Rusto. Nimiosaa Helyä esitti Ilana Sella, näyttelijä Seela Sellan tytär. Helyn luokkatovereita esittävistä oppilaista jokainen sai 30 markkaa esiintymispalkkioksi. Opettajan roolissa oli kirjailija Arto Paasilinnan sisar Salme Paasilinna, tarkkailuluokan opettajana oli Markku Huhtamo ja koulukuraattorina Liisa Paatso. Arkkitehti Veikko Nortomaan suunnittelema Kivistön koulu on saanut väistyä 2000-luvulla uudisrakentamisen tieltä. VAUHDIN TUNTUA KEIMOLAN MOOTTORIURHEILUSTADIONILLA RALLI- JA FORMULAKOHTAUKSISSA Suomen ensimmäinen moottoriurheilustadion toimi Vantaan Keimolassa 1960- ja 1970-luvuilla.

Keimolan moottoristadionin perusti ja rakennutti Eläintarhanajoista kuuluisaksi tullut autourheilija Curt Lincoln kilpailujen päätyttyä onnettomuuteen vuonna 1963. Keimolan 3,3 kilometrin pituisen moottoriradan avajaiskilpailut, Helsingin vauhtikisat pidettiin kesäkuussa 1966. Kilpailutoiminnan lisäksi rata-alueella järjestettiin mm. juhannusjuhlia ja rock-konsertteja. Moottorirata suljettiin jo 1978 energiakriisin ja meluhaittojen vuoksi.

Moottoriurheilustadionia ja erityisesti sen ajorataa taltioitiin myös elokuvien fiktiivisiin kohta-

Valentin Vaala työkuvassa elokuvan puhelinkeskusta esittävän Rönnbackan talon edustalla.

uksiin. Ensimmäinen alueella kuvattu elokuva on Timo Bergholmin ohjaama väridraama Punahilkka (1968). Tarinassa nuori automekaanikko Hannu (Hannu Kahakorpi) virittelee ystävänsä (Kari Kihlström) kanssa autoja ja osallistuu sekalaisten autojen kilpailuun tuunatulla rättisitikallaan. Häntä on kannustamassa pelkääjän paikalla saman firman juoksutyttö, koulukodin kasvatti Anja (Kristiina Halkola). Hannu kehaiseekin kavereilleen ajon jälkeen: ”Jumalauta, näitteks te kun mä vetäsin ton Saunalenkin.” Repliikki viittaa radan todelliseen pohjoiskurvin nimeen. Kuvissa näkyy myös taustalla formula-autoja. Kuvaaja Kari Solhberg muisteli haastattelussa 20.4.2021, että ajokohtauksensa Kahakorpi ajoi itse. Filmausryhmä oli innostunut kokeilemaan uutta autorataa ja yltyi leikkimieliseen kaahailuun. Ohjaaja Bergholmkin ajoi rataa ympäri urheilullisella Fiat 850 -mallillaan.

Mustavalkoisen Spede-komedian Leikkikalugangsteri (1969) alkutekstijakso alkaa vauhdikkaasti kilpa-autoratapelillä, jota miehet pelaavat toimistossaan. Voimia mitellään myös oikean kilpa-autoilun merkeissä Formula V -kilpa-autoilla autoradalla. Jaksossa Spede Pasasen esittämä leikkikalutehtailija Jim King voittaa kilpa-ajoissa leikkikalujen tilauksistakin kanssaan kilpailevan Krakströmin (Juhani Kumpulainen). Onnittelijoiden joukossa on myös amerikkalainen tukkuostaja, joka päättää ostaa Jimin leikkiautoja kahdella miljoonalla. Osan näytteli elokuvan ohjaajana toiminut Ere Kokkonen. Kari Sohlberg muisteli 20.4.2021, että elokuvaan taltioitiin oikeita kilpaautokisoja radalla. Mukaan leikattiin sopivia väli-

Automekaanikot testaavat autojaan Keimolan moottoriurheilustadionilla Timo Bergholmin ohjaamassa elokuvassa Punahilkka (1968).

Keimolan moottoriurheiluradan valvontatorni on taltioitunut Risto Jarvan elokuvaan Bensaa suonissa (1970).

kuvia esimerkiksi Spedestä autonratissa. Spedellä oli suhteita autoalalle, ja kuvauslupa keskeisten formula-autojen kera oli järjestynyt Curt Lincolnin avulla.

Monipuolisemmin autoilu tuli esille Risto Jarvan kuuluisassa ajokulttuuria kritisoivassa väridraamassa Bensaa suonissa (1970). Lasse (Ulf Törnroth) harjoittelee ralliajoa Keimolan radalla. Vieressä istuvalle Tapiolle (Pertti Melasniemi) hän opettaakin tämän ihastellessa kuljettajan otteita moottorin laulaessa: ”Autoa pitää käsitellä kuin naista: ensin varovasti, sitten täysillä. Niillä ei oo kuin yks ero, tiedäks mikä? Autoon sä voit luottaa aina, naiseen et koskaan.” Elokuvan työnimenä olikin ”Kuuma ralli”. Pian kuvataan Lassen vaimon Marjan (Lilga Kovanko) ja Tapion keskinäistä kilpailua renkaat ulvoen. Tapahtumaa on todistamassa kakkoskuski Kustaa Keto (Jorma Pulkkinen). Televisioviihteen keulakuvana tunnettu Pulkkinen kuului Jarvan ystäväpiiriin. Marjan ja Tapion kisan aikana sade yllätti kuvausryhmän, osa jaksoista on tehty vetisissä olosuhteis-

Keimolassa sijaitseva Helsinki Radion studio toimii operaation johtokeskuksena Ere Kokkosen elokuvassa Vääpeli Körmy ja Vetenalaiset vehkeet (1991). Körmyä esittävä Heikki Kinnunen ripittää alaisiaan näytteleviä Jukka Puotilaa ja Pertti Koivulaa.

sa. Punasaappainen, ajaessaankin tyylikäs Marja voittaa kisan. Elokuvan lopussa traagisen, Backaksen kartanolla tapahtuneen auto-onnettomuuden jälkeen Marja näytetään sairaalassa aivovaurioisena, mutta edelleen moottorin ääniä pärryyttelevänä. Elokuvasta on jäänyt elämään Rauli Badding Somerjoen tulkitsema nimikappale. ”Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan, hei hei hei, ja bensaa suonissaan.”

Elokuvat esittelevät radan lisäksi myös niiden varrelle pystytettyjä ulkomainostauluja. Tuttuja ja tuntemattomia merkkejä on hauska bongata: mukana olivat Union, Shell, Teboil, Datsun, Konela, Neste, Finnair, Bosch, Koff, Kallen kahvi, Karjakunta ja tupakkamerkit Boston ja Virginia. North Staten tupakka-aski on jättimäinen. Katsomon päälle on viritetty Volkswagenin mainoskyltit. Bensaa suonissa -elokuvan maaliviivalla vilahtaa myös radan valvontatorni.

Keimolan moottoriradalla kuvattiin elokuvia myös toiminnan loputtua. Paikka ilmensi tuolloin menneisyyttä: Tom of Finland -dokumenttielokuvastaan tunnettu Ilppo Pohjola sijoitti elokuvan Asphalto (1998) keskeisen pariskunnan (Peter Franzén ja Irina Björklund) entisen moottoriurheiluradan tuntumaan. Kyseisessä elokuvassa hyödynnettiin myös paikan viereistä Suomen Rengaskierrätys Oy:n alueterminaalia. Jaksossa malli makaa rengasröykkiöiden päällä. Vuodenvaihteessa 2003–2004 alueella riehui tulipalo polttaen tuhansia renkaita.

Keimolan radan muoto toistuu nykyisellä Keimolanmäen 2010-luvun jälkipuolella rakennetulla asuinalueella katuina ja kevyen liikenteen väylinä. Aluetta alettiin kaavoittaa vuonna 2009. Muistona alueen historiasta on kadunnimistössä esimerkiksi Lincolninaukio, Vauhtikaarre, Ruutulipunkuja. Nykyisellä Lincolninaukiolla sijaitseva valvontatorni on säilytetty alueen maamerkkinä ja on muokattu Ombra-nimiseksi taideteokseksi.

HELSINKI RADIOSTA SALAISEN OPERAATION JOHTOKESKUS VÄÄPELI KÖRMY -ELOKUVAAN Klaukkalassa asuva Ere Kokkonen filmasi usein kotikuntansa läheisyydessä. Vääpeli Körmy -elokuvasarjan toisen osan Vääpeli Körmy ja Vetenalaiset vehkeet (1991) tarinaan olennaisesti liittyvän salaisen Vetenalaiset vehkeet -operaation johtokeskukseksi valjastettiin Keimolassa sijaitsevan Helsinki Radion sisätilat. Radioasema on sijainnut osoitteessa Radioasemantie 10. Radioasema

1990-luvun kansansuosikki Pekko Aikamiespoika (Timo Koivusalo) lähtee mopolla kotikyliltään elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies (1998). Satakunnan sijaan kohtaus kuvattiin Luhtaanmäessä. Aikamiespojan taustalla erottuu Luhtaanmäen kivirakenteinen silta, joka on Hakkilan lisäksi toinen Vantaalla säilyneistä vanhoista kivisilloista.

oli Posti- ja lennätinlaitoksen rakennuttama, ja se otettiin käyttöön vuonna 1952 entisen Leppävaaran radioaseman käytyä liian häiriöalttiiksi asutuksen ja teollisuuden vuoksi. Radioasema vastaanotti ulkomailta tulevaa radioliikennettä ja toimi rannikkoradioasemana. Se myös hidastutti Kivistön sähköistämistä, ja alue tunnettiinkin 1950-luvulla ”Öljylamppukylänä”, jossa 200 omakotitaloa oli useita vuosia ilman sähköä. Asiaan saatiin helpotusta vuonna 1957, ja se ratkesi lopullisesti vuonna 1962. Radioasema toimi Kivistössä vuoteen 1992. Helsingin Sanomissa 24.12.1991 kuvailtiin paikkaa näin: ”Radioaseman kirkkaankeltainen kivitalo kohoaa keskellä metsää, ja yksinäisen rakennuksen ympäristössä sojottaa parikymmentä antennia.” Nykyään paikalla on Puistometsäpalvelu Oldenburg Oy.

Toiseksi viimeinen Turhapuro-elokuva Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies (1998) esitteli myös muita aikansa kuuluisimpia koomikkohahmoja. Ulvilalaisen Timo Koivusalon esittämä Pekkokin ajelee kotikylillään Satakunnan maisemien sijaan Vanhaa Nurmijärventietä (nyk. Luhtaanmäentie) ja tietä 130 (nyk. Vanha Hämeenlinnantie) viemään Uunolle pikakirjettä tämän velipojalta Peniltä (Santeri Kinnunen).

KIVISTÖN OMAKOTITALOALUE 1970–1990-LUKUJEN ELOKUVISSA, KANNISTO LUOKKAKOKOUKSESSA 2015 Keimolan omakotialue syntyi helpottamaan sotien jälkeistä asuntopulaa 1950-luvulla. Omakotialue sai myöhemmin nimen Kivistö, ja sen itäpuolelle syntyi Kannisto-niminen alue. Kivistö oli

Helsingin maalaiskunnan länsiosan varhaisimpia pientaloalueita. Kivistön syntymiseen vaikutti yhtiö nimeltä Omakiinteistö Oy, joka palstoitti ja myi mm. Linnan kartanolle kuuluneita takametsiä. Palstoja ostettiin vuodesta 1951 lähtien 10 vuoden ajan. Vuonna 1960 tuli voimaan kielto muodostaa taajama-aluetta ilman rakennuskaavaa. Tämä hyydytti maalaiskunnan pientalorakentamisen moneksi vuodeksi. Kivistön alueen suosituimmaksi rakennustyypiksi tuli ns. rintamamiestalo. Kivistö sai ensimmäisen asemakaavansa vuonna 1984, mikä aiheutti alueelle uuden rakennusbuumin ja yksikerroksiset joko tasa- tai loivaharjakattoiset omakotitalot ilmaantuivat maisemaan.

Risto Jarvan voimakas draama Kun taivas putoaa... (1972) käsitteli keltaisen lehdistön kyseenalaisia menetelmiä. Lehtijuttujen uhri Eila (Eeva-Maija Haukinen) rakastuu inhottavien paljastusjuttujen tekijään, toimittaja Mereen (Erkki Pajala). Eila haluaa tutustua toimittajan elämään ja käy siten myös tämän perheen luona omakotitalolähiössä. Jaksot kuvattiin Lasse Linnanmäen asuintalolla Keimolantie 23:ssa (nyk. Moreenitie 11), joka oli valmistunut vuonna 1961. Kuvausten jälkeen tontin edustalle on noussut uusi asuintalo, mutta kuvauksissa käytetty talo on sen takana. Linnanmäki oli elokuvan äänisuunnittelijan Timo Linnasalon sukulaisia. Lasse Linnanmäen lapset Tapani ja Liisa esittivät lyhyissä kohtauksissa rakkaussuhteeseen ajautuneen Meren pieniä lapsia. Tapani Linnanmäki kertoi, etteivät filmintekijät juurikaan lavastaneet asuntoa, vaan se kelpasi sellaisenaan.

Kari Sohlberg muisteli 20.4.2021, miten he toisen kuvaajan Pirjo Honkasalon kanssa olivat olleet kuvauksissa Hämeenlinnassa ja palasivat iltamyöhällä pääkaupunkiseudulle. Uupuneina he päättivätkin mennä yöksi lavasteeseen, joka oli laitettu valmiiksi seuraavan päivän kuvauksia varten omakotitalossa Kivistössä. Pahaksi onneksi isäntäväki tulikin yöllä kotiin, joten oli siinä selittämistä. Sohlbergin mukaan tuohon aikaan ei suurta lavastustyötä omakotitalossa tehty. Joitakin huonekaluja ja moderneja lamppuja saatettiin tuoda, samoin muuta rekvisiittaa kuten ikkunaverhoja.

Kyseessä oli Jörn Donnerin tuottama, Eija-Elina Bergholmin ohjaama draama Marja pieni! (1972). Sitä kuvattiin Kivistössä lähellä Keimolantietä Peter Nybergin uudessa asuintalossa (ent. Vanha Nurmijärventie 133, nyk. Maitorpankulma 10). Kuvausryhmä kävi ruokailemassa läheisellä huoltoasemalla. Eräs nuori kuvausassistentti joutui lähtemään yksin syömään ja eksyi matkallaan, hänen ei auttanut muu kuin soittaa Donnerin toimistolle. Tämä kimmastui.

Tarinassa omakotitalo esitti pankkiurallaan pyrkyrimäisen Marjan (Liisamaija Laaksonen) rakastetun Jukan (Hannu Lauri) asuintaloa. Elokuvaa kuvattiin keittiössä, makuuhuoneessa ja olohuoneessa. Ulkokuvia paikalta ei juuri olekaan. Talossa järjestettiin tarinan mukaan kotibileet. Marjan ja Jukan raju rakastelu tapahtui makuuhuoneessa sijaisnäyttelijöiden voimin. Parin kohtaamiset ovat toisaalta myös mustasukkaisen väkivaltaisia. Bergholm muisteli Yle Teeman haastattelussa 21.9.2010, miten Sohlberg kuvasi uudenaikaisesti käsivaralta. Hän kertoi, miten rakkauskohtausta kuvattaessa painava Blimppikamera on ensin sylissä ja nousee sitten ylös. Kamera kierähtää 360 astetta.

Paikalla kuvattiin myös Jörn Donnerin omaa ohjaustyötä, ruotsinkielistä eroottista komediaa Baksmälla / Krapula (1973). Talon nykyinen omistaja Lasse Mäkinen on kuullut perimätietona, että kun omistajat palasivat viikon kestäneestä kuvausevakosta Tammisaaren motellista, talosta löytyi silkkiset, hyvin naiselliset pikkuhousut, jotka eivät olleet talon emännän. Jörkka oli pelimies. Mäkisen mukaan talo on laitettu täysin uuteen kuosiin kuvausten jälkeen. Laajennusta on 100 neliömetrin verran ja huonejärjestyskin mennyt ihan sekaisin. Alkuperäinen talo Majtorp III oli valmistunut loppuvuodesta 1968.

Per-Olof Strandbergin independent-elokuvan Ett vackert minne / Kaunis muisto (1977) tarinan Pegin ja Kaj kotitaloa kuvattiin Kim Sireniuksen asuintalolla osoitteessa Vanha Nurmijärventie 32. Omakotitalo oli valmistunut 1960. Pekka Man-

Kivistöläisen Peter Nybergin uusi omakotitalo Majtorp III pääsi esittämään Marjan rakastajan Jukan (Hannu Lauri) asuintaloa Eija-Elina Bergholmin draamassa Marja pieni! (1972). Elokuvassa sisäkuvauksia tehtiin autenttisessa ympäristössä lavasteiden sijaan.

dartin elokuvassa Virtaset ja Kekkonen (1993) Niilo Laitisen omistamaa omakotitaloa Marmoritie 1b:ssä hyödynnetään vain sisäkuvissa, joissa se esittää perheen pojan Paavon (Ari Wahlsten) kotitaloa. Talon valmistumisvuosi on 1965. 1970-luvun suosittu rockyhtye Hurriganes sai oman elokuvansa, Jussi Itkosen ohjaaman Kuumat kundit (1976). Yhtyeen jäsenet, Remu Aaltonen etunenässä, vierailevat myös Keimolan moottoriurheiluradan moottoriratakisoissa. Kannistonkuja 4:ssa kuvattiin jaksoa, jossa tarinan päähenkilö Sepi (nuori teatterikoululainen Kari Heiskanen) pesee autoa. Taustalla näkyy myös Kannistonkuja 3.

Ensimmäisen Luokkakokous-elokuvan (2015) ulkokuvia filmattiin myös Kanniston pientaloalueella. Uusi omakotitalo Luutnantintie 15 Kivistössä pääsi esittämään Niklaksen (Aku Hirviniemi) perheen asuintaloa ulkokuvissa. Keski-iän kriisiä poteva Niklas autoilee myös Luutnantintien ja Kenraalintien risteyksessä ja luulee nätin tytön flirttailevan hänelle. Todellisuudessa tyttö silmäilee vastapäistä nuorta miestä.

ROKKIA, RIKOKSIA JA ITSEMURHAA: HUOLTOASEMIA, KORJAAMOJA JA KAUPPOJA Hurriganes-elokuvaan Kuumat kundit (1976) kuvattiin kohtaus myös Kivistön liikekeskuksen baarin, Kivistön pirtin edustalla (Sälpäkuja 1). Liikekeskus oli rakennettu 1968. Elokuvan kohtauksessa Sepi odottelee tyttöystäväänsä Marjaa (Lilli Kaipainen). Kuvissa näkyy myös Nurmijärven Osuuspankin toimipiste Kivistössä. Vielä 1980-luvun alussa liikekeskuksessa oli Elanto, K-kauppa, osuuspankki, posti, baari, kioski ja lyhyttavaraliike. Elanto muuttui sittemmin Siwaksi ja vuonna 2017 Siwasta tuli K-market, pankin entisissä tiloissa toimii ravintola Millennium.

Mika Kaurismäen kansainvälisen roadmovien Rosso (1985) avainkohtaus kuvattiin Keimolan autohajoittamossa (Kistolantie 2). Kyseinen yritys

Nuori teatterikoululainen Kari Heiskanen pesee Sepin roolissa autoaan Jussi Itkosen rokkielokuvassa Kuumat kundit (1976) omakotitalon edustalla Kannistossa.

Hurriganes-elokuvan Kuumat kundit Sepi autoineen Kivistön entisen liikekeskuksen edustalla. Taustalla Nurmijärven Osuuspankin Kivistön toimipiste sekä baari.

Mika Kaurismäen kansainvälisessä rikoselokuvassa Rosso (1985) haetaan Chrysler-auto Keimolan autohajoittamosta. Taustalla siintää Klaukkalantie (nykyisin Kistolantie), jonka varrella ovat Union-huoltoasema ja Korpivaara Oy:n vuonna 1970 perustama Auto-Suma, ”autojen supermarket”. Nykyään rakennuksessa myydään asuntovaunuja ja matkailuautoja.

toimi vuosina 1971–2004 Kistolan tilan mailla. Kuvissa näkyy 1970-luvulla paikalle tuotu peltinen, siirrettävä varastokoppi, jonka toisessa päässä oli toimisto, toisessa asunto. Kohtauksessa romutetaan autoja olan takaa. Romujen keskeltä löydetään kuitenkin matkan tekoon tarvittava Chrysler-auto. Sisilialaisen mafian jäsen Rosso (Kari Väänänen) ja hänen tyttöystävänsä veli Martti (Eppu Normaalin laulajana tunnettu Martti Syrjä) lähtevät ajamaan kohti Pohjanmaata. Lähellä romuttamoa oikealla toisella puolen tietä näkyy vuonna 1964 rakennettu Union-huoltoasema (Kistolantie 1). Taustalla on myös pitkä vaalea Auto-Suman rakennus, jonka omistaa nykyisin J. Rinta-Jouppi Vantaa Caravan.

Matti Ijäksen erikoisessa rikosdraamassa Räpsy & Dolly (1990) tarinan pikkurikollinen Räpsy (Matti Pellonpää) soittaa poliisille Kistolan Unionhuoltoaseman pihalla olleesta puhelinkioskista. Hänen tarkoituksenaan on käräyttää konnatoverit itse teossa, etunenässä liikemies Börje (Pertti Sveholm). Tällä kertaa huoltoaseman ympäristöä ei näy.

Ere Kokkonen jatkoi Arto Paasilinna -filmatisointejaan Hurmaavan joukkoitsemurhan (2000) merkeissä. Linja-autolastillinen itsemurhakandidaatteja matkaa Vanhaa Nurmijärventietä bussillaan. Bussikuski (Risto Kaskilahti) käy välillä soittamassa työnantajalleen Neste Keimola-Länsi -huoltoasemalla (Hämeenlinnanväylä 600). Elokuvan kiitoksissa huoltoasema mainitaan entisellä nimellään Kesoil. K-ryhmään kuuluneen huoltoasemayrityksen fuusio Nesteeseen oli tapahtunut vuonna 1995. Kuvaaja Jari Mutikainen muisteli 12.5.2021, että viimeisissä yhteistöissä Ere Kokkosen kanssa kuvauspaikat valittiin usein niin, että ne sijaitsivat puolenvälin kieppeillä heidän asuintaloistaan Espoon Bembölestä ja Nurmijärven Klaukkalasta. Näin heillä molemmilla olisi yhtä pitkä matka kuvauspaikalle.

Tapio Piiraisen suosikkielokuvan Raid (2003) käytettyjen autojen liike Reilu Masa Ky sijaitsi Luhtaanmäessä entisen Union-huoltoaseman tiloissa. Pääosia näytelleet Kai Lehtinen ja Juha Muje astelevat huoltoaseman edustalla taustallaan Kistolantie sekä Luhtaanmäen maalaismaisemaa.

Seksuaaliseen identiteettiin pureuduttiin Kari Paljakan televisioelokuvassa Kristuksen morsian (2014). Simeonseurakunnassa tapahtuvaa onnettomuutta kuvattiin Kivistön kirkossa ja sen edustalla. Alttarin seinän pyhää kolminaisuutta ja pyhää henkeä kuvaavan alttariteoksen osa (Sakari Marila) on korvattu elokuvan tummalla ristilavasteella. Alttarin eteen on levitetty häissä käytettävä vihkiryijy kuvauksia varten.

Tapio Piiraisen suositun rikoselokuvan Raid (2003) käytettyjen autojen kauppa sijaitsi Luhtaanmäellä. Riemukkaita näyttelijäsuorituksia, hersyvää dialogia sisältävässä voimakkaassa kohtauksessa Raid (Kai Lehtinen) tulee vieroitusoireista tärisevän ystävänsä pornokauppias Sundmanin (Juha Muje) kanssa linja-autolla maaseudulle autokaupoille. Yrityksen nimenä on harhaanjohtavasti Reilu Masa Ky. Ylimielinen myyjä (Pertti Sveholm) ilmoittaa tekevänsä mersukauppoja vain herrasmiesten kanssa. Villin lännen tyylillä operoivat Raid ja Sundman ottavat haluamansa auton, ja myyjä jää katkaistu haulikko posahtaneena, kynä sieraimessaan ihmettelemään kauppatapahtuman nopeutta. Kuvauspaikka on sijainnut entisen Union-huoltoaseman tiloihin tulleessa autosähkökorjaamossa. Huoltoaseman tiloja oli jo aiemmin laajennettu. Nykyään edelleen laajennetussa kiinteistössä toimii Kirjapaino Brandi Oy. Kuvausten aikaan Kistolantiellä on vielä ollut aktiivinen, vilkas bussiliikenne. Nykyään tiealue on lähes autioitunut sitä reunustavine pensaspöheikköineen, ja tiestä on tullut rekkaliikenteen kaluston säilytyspaikka.

AJANKOHTAISTA DRAAMAA SEKSUAALIVÄHEMMISTÖISTÄ KIVISTÖN KIRKOLLA JA USKONNOLLISTA SYMBOLIIKKAA Heini Junkkaalan näytelmään perustuvan, Kari Paljakan ohjaaman televisioelokuvan Kristuksen morsian (2014) kohtauksia kuvattiin Kivistössä. Draama pureutui seksuaaliseen identiteettiin ja suvaitsemisen vaikeuteen. Elokuvassa lesbo Marion (Iida Kuningas) jättää tyttöystävänsä Juulian (Niina Koponen). Hän haluaa eheytyä ja muuttaa Simeon-seurakunnan Juho-papin (Hannu Kivioja) kirkon suojiin. Nuoren papin suulla: ”Simeon-seurakunta julistaa sodan sodomaa vastaan”. Simeon-seurakunnan kohtauksia kuvattiin Kivistön kirkossa (Laavatie 2). Kyseessä oli Raili ja Kalevi Hietasen suunnittelema, vuonna 1967 käyttöön vihitty kirkko. Elokuvassa on mainioita otoksia kirkon pihalta ja sisältä kirkkosalista, jonka upeat valaisimet ovat arkkitehtien suunnittelemat. Ohjaaja Kari Paljakka muisteli 14.5.2021, että kirkosta löytyi kuvauksiin myös keittiö, seurakuntasali ja asuntola. Tuotantopäällikkö Outi Limnell lisäsi, että tarinan lahkolaisten kirkkoon lavastettiin iso tumma risti. Fundamentalismia edustava Juho kokee kirkkosalissa paniikkihäiriöitä ja epäilee kutsumustaan. Lopussa Marion päättää kuitenkin seurata todellista rakkauttaan. Julia on tullut sillä välin etsimään häntä lahkon kirkosta. Hän menettää kuitenkin henkensä tapaturmaisesti kirkon ikkunan rikkouduttua ja pudottua hänen päällensä. Tarinassa dramaattisen kuoleman aiheuttanut lasi-ikkunan hajoaminen ja putoaminen toteutettiin tietokoneavusteisesti, kirkossa ei rikkoutunut sirpalettakaan. Elokuvan tunnelmallisia maaseutujaksoja kuvattiin Seutulassa Riipiläntiellä.

Klaus Härön taidemaailmaan sijoittuvan elokuvan Tuntematon mestari (2019) kohtauksia kuvattiin Kivistön aseman vieressä olevassa kerrostalossa ja Kivistön aseman lähellä bussipysäkillä. Jaspiskuja 5:n kerrostalossa sijaitsi teini-ikäisen pojan (Amos Brotherus) ja hänen yksinhuoltajaäitinsä (Pirjo Lonka) asunto, ikkunat ovat Ruusukvartsinkadulle päin. Elokuvassa kuvataan myös Kivistön maisemaa asunnon parvekkeelta asemaa kohti. Kuvausten jälkeen aseman ympärille on tullut useampikin kerrostalo. Elokuvan keskivaiheen ja lopun bussipysäkkikohtauksissa Kivistöä näytetään vastakkaisesta suunnasta. Siinäkin näkyy paljon rakentamatonta aluetta nykyiseen verrattuna. Elokuvassa muuten aluetta ei ole nimetty Kivistöksi ja poikakin käy koulua Pakilassa.

Järjestäjä Oula Ikonen muisteli miten 1950-luvulle sijoittuvaan poliittiseen draamasarjaan Nyrkki (2020) etsittiin poltettavaa puutaloa. Keimolassa oli tuolloin sattunut oikea puutalon tulipalo, jota hyödyntäen saatiin kuvattua Emmi Parviaisen henkilöhahmon Vienan lapsuuden painajaisia.

Jälkikirjoitus: Keimolan Linnan kartanolla kuvattiin koronatalvena 2020−2021 päivittäissarjaa Salatut elämät. Osa pihlajakatulaisista kidnapattiin ja heitä pidettiin vankina kartanon saleissa. Kaappaaja tarkkaili uhrejaan valvontakameran kautta.

Erityiskiitos: Arne Åvall. Lisäksi kiitämme tiedonannoista ja kuvista seuraavia henkilöitä: Liisa Akimof, Anna Alavuotunki, Märtha Collin, Jörn Donnerin perikunta, Amanda Eskola, Elina Holappa, Oula Ikonen, Jussi Itkonen, Mika Kaurismäki, Tiina Kontola, Kalevi Koukkunen, Mari Kunttu, Mirja Lapakko, Ulla Laure, Outi Limnell, Virpi Lindeberg, Tapani Linnanmäki, Jari Mutikainen, Lasse Mäkinen, Jyri Nevalampi, Claes Olsson, Kari Paljakka, Minna Santakari, Marjo Seppä, Kari Sohlberg, Toni Stordell, Tom Söderling, Anu Mönkkönen / Vantaan kaupunginmuseo ja Timo Kinnunen / Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI.

Suomalaisen elokuvan tiedonkeruu jatkuu Elonetin Suomen kansallisfilmografiassa. Lisätietoja Keimola-Kivistössä kuvatuista ja muistakin elokuvista voi laittaa osoitteella juha.seitajarvi@kavi.fi

LÄHTEET:

Eskola, Amanda. Vantaan vanhan rakennusperinnön inventointi 2010−2018 (VAARI). Vantaan kaupunginmuseo.

Hako, Jukka (toim.). Kivistö. Kylästä kaupungiksi. Porvoo 2015.

Kepsu, Saulo: Uuteen maahan. Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö. SKS. Tampere 2005.

Åstrand, Gustav: Käinby skolgång. Helsingin pitäjä 2011 Helsinge. Porvoo 2010.

Vanhan koulun ostanut perhe yllättyi ostettuaan haavetalonsa. Helsingin Sanomat 11.12.2019.