Soili Pohjalainen: Kirkko keskellä kylää

Tikkurilan kirkko sijaitsee kaupungintaloa vastapäätä, Tikkurilan uuden torin laidalla. Kirkkosalin kolmiomainen muoto juontaa juurensa rakennuspaikasta, mutta sen voi nähdä symboloivan myös Pyhää kolminaisuutta. Kuva: Tuomas Uusheimo. Kirkko keskellä kylää

SOILI POHJALAINEN

Tikkurilan kirkko on kohtaamispaikka, joka tekee sielulle hyvää. Arkkitehtonisesti korkeatasoinen rakennus on suunniteltu kaupunkilaisia ja seurakunnan työntekijöitä kuunnellen.

TIKKURILAN KIRKKO sijaitsee sananmukaisesti keskellä kylää, Tikkurilan uuden torin laidalla, kaupungintaloa vastapäätä. Kaupungintalon ja torin suuntaan avautuva kirkko ei voi kilpailla lähialueen rakennusten kanssa korkeudessa. Se ottaa paikkansa ja on läsnä muilla keinoin. Kirkkosalin kolmiomainen muoto juontaa juurensa rakennuspaikasta, mutta sen voi nähdä symboloivan myös Pyhää kolminaisuutta: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Tikkurilan taivaan alla, korkealla kolmiomaisen kirkon katolla kohoaa lehtikullattu risti.

Tiilikortteliin valmistui tiilikirkko. Rakennuksen eriväriset tiilet heijastelevat seurakuntalaisten moninaisuutta. Julkisivun tiilet on valmistanut tanskalainen vuodesta 1791 saakka toiminut ja saman suvun omistuksessa säilynyt tiilitehdas Petersen. Tiilimuurauksen väritys vaihtuu Vehkapolun kävelykadun puolella punaisesta monisävyiseksi ja kirkon nurkan toisella puolella Asematiellä toimisto-osaa kohti vaaleaksi. Muurauksessa on käytetty kymmentä eriväristä tiiltä, joista jokaisen värisävyn sisällä on vielä vaihtelua. Monivärisen julkisivumuurauksen joukkoon on muurattu myös yksittäisiä pääkaupunkiseudun vanhimman rakennuksen, Vantaan Pyhän Laurin kirkon, vanhoja tiiliä.

Tikkurilan kirkon ja rakennuksen toimistoosan on suunnitellut arkkitehtitoimisto OOPEAA Office for Peripheral Architecture. Rakennuksen pääsuunnittelija on arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon ja valtionpalkinnon saanut Anssi Lassila, jolle Tikkurilan kirkko on viides hänen suunnittelemansa kirkko tai kappeli. Projektiarkkitehtina hankkeessa toimi Iida Hedberg. Lassilan mukaan kirkon lähestymisen tulee tuntua luontevalta. Hänen tavoitteenaan on ollut suunnitella rakennus, joka nousee esiin kaupunkikuvasta mutta on samalla helposti lähestyttävä ilman kynnystä astua sisään.

Rakennuksessa on tunnelmaltaan erilaisia tiloja. Kirkkosali muuntautuu moneen käyttöön, mutta tilan tavoitteena on kuitenkin arjesta irtautuminen. Tätä tukevat valittujen materiaalien voimakas luonne sekä luonnonvalo, joka elää ja muuttuu salin pinnoilla. Lassila kaipaa kirkkorakennukselta tilallista elämyksellisyyttä. Tavoitteena on, että ihminen tulee tilassa johdatetuksi ja kirkkosaliin muodostuu kuljettava polku.

SUUNNITTELUSSA KUUNNELTIIN KAUPUNKILAISIA JA KIRKON TYÖNTEKIJÖITÄ Uusi kirkko on Tikkurilan seurakunnan ja Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan, Vanda svenska församlingin, kotikirkko ja noin 150 työntekijän työpaikka. Rakennuksessa toimivat myös Vantaan seurakuntien yhteinen seurakuntatyö sekä hallinto. Kirkossa pidetään viikoittain suomen- ja ruotsinkieliset jumalanpalvelukset. Rakennus tarjoaa kaupunkilaisille ja ohikulkijoille myös mahdollisuuden pistäytyä kahvikupilliselle, osallistua seurakunnan muuhun toimintaan tai hiljentyä kirkkosalissa.

Tikkurilan vanha kirkko asetettiin sisäilmaongelmien vuoksi käyttökieltoon vuonna 2013. Vuonna 1956 valmistunut, arkkitehtipariskunta Leena ja Kalle Niukkasen suunnittelema rakennus ei myöskään vastannut enää nykyisiä tarpeita tilankäytön ja esteettömyyden osalta. Vanha kirkko oli alun perin työkeskus, jossa oli myös seurakuntasali. Varsinainen kirkko oli tarkoitus rakentaa myöhemmin.

Nykyisen kirkon peruskivi muurattiin huhtikuussa 2019. Tikkurilan kirkko vihittiin käyttöön tammikuussa 2021. Uuden kirkon saamiseksi tehtiin aktiivisesti töitä lähes parikymmentä vuotta. Tikkurilan kirkon rakennushanke toteutettiin allianssimallilla, jossa allianssiosapuolet vastasivat yhdessä hankkeen toteutuksesta, riskeistä ja kustannusraamissa pysymisestä. Hankkeen kehitys- ja toteutusallianssin osapuolina olivat rakennuttaja Vantaan seurakunnat, pääurakoitsija Lujatalo Oy sekä arkkitehtitoimisto OOPEAA Oy. Rakennuttajan konsulttina hankkeessa toimi Boost Brothers Oy.

Allianssin osapuolet työskentelivät kolmen vuoden ajan tiiviissä yhteistyössä pohtien yhdessä ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi annetussa kustannusraamissa. Kirkkohankkeen hankejohtajana toimineen Tikkurilan seurakunnan kirkkoherran Janne Silvastin mukaan allianssimalliin päädyttiin, koska haluttiin kustannusten pysyvän hallinnassa ja varmistua rakentamisen laadusta.

Seurakuntien työntekijät ja kaupunkilaiset otettiin mukaan kirkon suunnitteluun varhaisessa vaiheessa. Kaupunkilaisilta ja koululaisilta kysyttiin, mitä he toivovat uudelta kirkolta. Työntekijät saivat esittää toiveita tilojen toiminnallisuuden ja kalustuksen suhteen. Kaupunkilaisilta kysyttiin nimiehdotuksia kirkolle. Eniten ehdotettiin nimeä Tikkurilan kirkko, jonka nimistöntutkimuksen asiantuntijat valitsivat Vuoden nimeksi 2020. Kansalaiset koeistuivat kirkkosaliin suunnitellun tuolin prototyyppiä muun muassa elokuvateatteri Bio Grandissa ja Pub Hertaksessa.

Vantaalaiset halusivat osallistua myös uuden kirkon varustamiseen. Vantaan Pitsinnyplääjät

Vas. Luonnonvalo elää ja muuttuu kirkkosalin pinnoilla. Vaikka kirkkosali muuntautuu moneen käyttöön, tilan tavoitteena on kuitenkin arjesta irtautuminen. Kuva: Tuomas Uusheimo.

lahjoittivat uuteen kirkkoon kastemekon, jota kasteperheet voivat lainata. Lions Club Vantaa Vernissa lahjoitti uusiin tiloihin kaksi sydäniskuria.

KIRKKOSALI KOHOAA YHTÄ KORKEALLE KUIN SUOMALAINEN METSÄ Kirkkosalin sisä- ja ulkopuolen taiteen on suunnitellut taiteilija-arkkitehtipariskunta Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo. Kirkon taide on olennainen osa tilakokemusta. Sille on luotu oma paikkansa rakennuksen arkkitehtuurissa.

Kirkkosalin betonipilareiden välissä olevien lasiseinäkkeiden digiprinttinä toteutetussa teoksessa nimeltä Ikuisuus on nähtävillä erilaisia kristillisiä symboleita. Teos tuo yhtäältä suojaa ja rauhaa kirkkosaliin, toisaalta sen läpi näkyy kaupungin elämää ja ohikulkijoiden luomat varjot tekevät siitä elävän.

Ohikulkija voi löytää lasiseinäkkeistä erilaisia Kristus-symboleita, rauhan ja Pyhän Hengen symbolin kyyhkysen, ehtoollista mutta myös jokapäiväistä leipää, runsautta ja hyvinvointia symboloivan viljantähkän sekä ekumeniaa eli kirkkojen välistä yhteistyötä symboloivan laivan. Symbolien joukossa on myös halsteri, joka viittaa Pyhän Laurentiuksen legendaan ja siten myös Pyhän Laurin kirkkoon, joka on saanut nimensä Pyhän Laurentiuksen mukaan.

Kirkon tiilimuurauksessa oleva taideteos nimeltä Toivo koostuu Asematien puolelle julkisivumuuraukseen sijoitetuista tiilistä, joihin käsinpainetut sanat muodostavat Raamatun lauseita, kristillisiä hyveitä ja elämänohjeita. Sanat opastavat oman itsen, lähimmäisen ja Jumalan kohtaamisessa ja nousevat ylös kohti kirkon seinän reliefimuurattua ristiä. Partasen ja Lamusuon mukaan tavoitteena on, että ohikulkija löytäisi teoksesta aina jotain uutta kuin kirjastosta ikään.

Taide jatkuu kirkkosalin sisäpuolella. Salin seinään kaiverrettu kastepuu, teos nimeltä Rakkaus, on pinnoitettu hopeanvärisellä pinnoitteella ja koristeltu 24 karaatin kullalla. Kastepuuhun on kiinnitetty kaikkiaan neljäkymmentä lasista kastehelmeä. Luku viittaa neljäänkymmeneen päivään, jotka Jeesus paastosi autiomaassa Johanneksen kastettua hänet. Puun lasisiin kastehelmiin kiinnitetään nauhoja, joihin on kirjoitettu kastettujen lasten nimet. Kahdesti vuodessa nauhat riisutaan puusta ja kukin kasteperhe saa oman nauhansa muistoksi kasteesta. Muistoksi jäävää nauhaa voi halutessaan käyttää vaikkapa kirjanmerkkinä tai solmia sen hiuksiin lettinauhaksi.

Kirkkosalin itäiselle seinälle on kaiverrettu 3,5 metrinen risti. Teos on nimeltään Usko. Risti on pinnoitettu kullanvärisellä pinnoitteella. Tehosteena on käytetty 24 karaatin kultaa. Alttari sijaitsee yleensä salin itäseinustalla. Alttari voidaan kuitenkin tarvittaessa siirtää ja sijoittaa myös salin pohjoisseinustalle.

Kirkkosali mukautuu moneen eri käyttöön. Sali voidaan jakaa kolmeksi itsenäiseksi tilaksi siirrettävien väliseinien avulla. Myös saliin liittyvä parvi voidaan erottaa siirtoseinällä omaksi tilakseen, jolloin sitä voidaan käyttää esimerkiksi kokoustilana.

Kirkkosali on rakennuksen sydän. Sen suunnittelun tavoitteena on ollut mahdollistaa kirkossa kävijälle pyhyyden kokemus ja arjesta irrottautuminen. Tilan materiaalit, paikallavalettu betoni ja puu viestivät pysyvyydestä ja kodikkuudesta, lämmöstä ja lohdusta. Salin kuusirimakatto yltää yhtä korkealle kuin suomalaisen metsän puiden latvat. Valo siivilöityy tilaan lukuisista ikkuna-aukoista eri tavoin aina vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. Salin saarnipuiset kalusteet on tilaan suunnitellut kalustesuunnittelija Mikko Paakkanen.

Kirkkosalin sisä- ja ulkopuolen taiteen on suunnitellut taiteilija-arkkitehtipariskunta Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo. (Vas. ylhäällä) Kirkkosalin itäiselle seinälle kaiverrettu risti, teos nimeltä Usko. (Oik. ylhäällä) Ohikulkija voi löytää kirkkosalin betonipilareiden välissä olevista lasiseinäkkeistä erilaisia kristillisiä symboleita. (Alhaalla) Teos nimeltä Toivo koostuu Asematien puolen julkisivumuuraukseen sijoitetuista tiilistä, joihin painetut sanat opastavat oman itsen, lähimmäisen ja Jumalan kohtaamisessa. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Tikkurilan kirkon kirkkotekstiilit on toteuttanut tekstiilitaiteilija Helena Vaari, joka käyttää töissään keskiaikaisia tekniikoita, applikaatiota ja taidekirjontaa, tämän päivän työvälineillä toteutettuina. Kuva: Tuomas Uusheimo.

KIRKKOTEKSTIILEISSÄ ON KÄYTETTY KESKIAIKAISIA TEKNIIKOITA TÄMÄN PÄIVÄN TYÖVÄLINEILLÄ Tikkurilan kirkon kirkkotekstiilit on toteuttanut tekstiilitaiteilija Helena Vaari. Kirkkosalissa esillä olevat kirkkotekstiilit ja niiden värit vaihtuvat kirkkovuoden kierron mukaan. Tekstiilejä on kaikkiaan viisi värisarjaa: valkoinen, punainen, vihreä, violetti ja musta. Vaari on suunnitellut Tikkurilan uuteen kirkkoon kaikissa liturgisissa väreissä antependiumin eli alttarivaatteen, ehtoollismaljan peittävän kalkkiliinan, saarnatuolin kirjaliinan sekä papiston käyttämät stolan ja messukasukan.

Osana kirkkotekstiilien tekniikkaa on pitsi, jolla Vaari on halunnut tuoda keveyttä betoniseinän rinnalle. Vaari käyttää töissään keskiaikaisia tekniikoita, applikaatiota ja taidekirjontaa, tämän päivän työvälineillä toteutettuina. Hän kuvaa työskentelytapaansa ja käyttämäänsä tekniikkaa ompelukoneella maalaamiseksi. Kirkkotekstiilien suunnittelussa on pitänyt huomioida myös se, että vaikka tekstiilit ovat sakraalitaidetta ovat ne myös käyttötekstiilejä, joiden tulee kestää käytössä kymmeniä vuosia.

Helena Vaari on suunnitellut kirkkotekstiilejä 30 vuoden ajan. Hänen mukaansa kirkkotekstiileillä on käytännöllinen ja esteettinen tehtävä. Ne juhlistavat ja julistavat, kertovat kristinuskon sanomaa vertauskuvin. Tikkurilan kirkon kirkkotekstiilien aiheita ovat Kristuksen profiili, elämänpuu ja tämän päivän pyhiinvaeltajat.

Tikkurilan kirkko on auki viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta löytyy myös yrittäjävetoinen kahvila sekä sekä yhdessä vantaalaisten perheiden kanssa suunniteltu Pienten paikka, jonne lapset voivat tulla oman aikuisen kanssa viettämään aikaa ja leikkimään. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Saarnatuolin kirjaliinassa ja kalkkiliinassa on veden aaltoja symboloimassa Jumalan sanaa, elämän vettä mutta myös kastetta. Alttarivaatteen profiilissa toistuu Jumalan kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tekstiilin kirjotussa pitsissä puunoksat, -lehdet ja silmut kietoutuvat yhteen. Kirjotut puunsyyt muodostavat polkuja, jotka ovat ihmisten pyhiinvaellusreittejä pitkin elämänpuuta.

UUSISSA URUISSA ON PYHÄN LAURIN KIRKON VANHOJA PILLEJÄ Kirkkosalin parvella sijaitsevat urut on rakentanut Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy. Soitin on suunniteltu nimenomaan Tikkurilan kirkkoon rakennuksen arkkitehtuuri huomioiden. Kirkon urut ovat aina uniikkeja soittimia. Tismalleen samanlaista soitinta kuin Tikkurilan kirkossa on ei tulla näkemään missään muualla.

Urkujen soinnillisena ja teknisen toteutuksen esikuvana on ollut 1800-luvun loppupuolen urut, joita urkurakentaja J. A. Zachariassen rakensi. Tikkurilan kirkon urut ovat tyylillisesti romanttiset, ulkonäöltään modernit. Urut sopivat erityisesti romanttisen ajan musiikin soittamiseen ja laulun säestykseen mutta taipuvat myös muunlaisen musiikin esittämiseen.

Uruissa on 17 äänikertaa ja kaikkiaan 944 pilliä, joista kaksikymmentä on peräisin Pyhän Laurin kirkon vanhoista, puretuista Zachariassen-uruista. Urkujen modernin fasadin on suunnitellut urkurakentajaksi valmistunut ja arkkitehdiksi opiskeleva Caspar Åkerblom. Fasadissa voi

Koko rakennuksen suunnittelun lähtökohtana on ollut tilojen monikäyttöisyys. Toisen kerroksen kerhotila palvelee monenlaisia ryhmiä, esimerkiksi rippikoulutapaamisia ja nuorten iltoja mutta myös aikuisten ryhmiä sekä lasten kerhoja. Kuva: Tuomas Uusheimo.

nähdä viittauksia Zachariassenin urkufasadeille ominaisesta tyylisuunnasta, uusgotiikasta.

Rakennuksen viidennessä kerroksessa sijaitsee toisenlainen soitin, joka taipuu myös monenlaisen musiikin esittämiseen. Perinteisten kirkonkellojen sijaan Tikkurilan kirkossa on carillon eli tornikellopeli, jota soitetaan soittopöydän avulla käsin ja jaloin. Kellopelin eri sävelkorkeuksille viritetyillä kelloilla voidaan soittaa melkein minkälaista musiikkia tahansa, esimerkiksi joululauluja jouluaikaan. Tulevaisuudessa Tikkurilassa on mahdollista kuulla myös kellopelillä soitettavia konsertteja.

Kellopelin pääsuunnittelija ja -toteuttaja on vantaalainen kirkontorniteknikko Supavit Nummelin. Kellopelissä on yhteensä 31 eri kokoista kelloa, joista kevyin painaa vain noin 10 kiloa. Kellopelin painavin kello, A1-kello, on peräisin Tikkurilan vanhan kirkon kellotapulista. Kunnostamisen jälkeen se sai jatkaa elämäänsä uudessa kirkossa. Vanhan kellotapulin kelloista keskimmäinen, joka painaa noin 750 kiloa, matkasi Saksaan Harz-vuoriston tuntumaan, missä se jatkaa sointia Am Kurpark Zorgen kyläkirkon kellon parina. Tikkurilan kirkon vanhaa kelloa lukuun otta-

matta kellopelin kellot on valanut hollantilainen kellovalimo Koninklijke Eijsbouts Klokkengieterij. Tornikellopelejä on paljon Keski-Euroopassa, mutta suomalaisessa äänimaisemassa sellainen on erikoisuus.

ERI TUNNELMAISET TILAT TAIPUVAT MONENLAISEEN KÄYTTÖÖN Koko rakennuksen suunnittelun lähtökohtana on ollut tilojen monikäyttöisyys. Kirkkosalissa hiljennytään ja järjestetään jumalanpalveluksia, mutta salin tulee taipua myös esimerkiksi yhteisöruokailujen ja isompien populaarimusiikin konserttien järjestämiseen.

Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen sijoittuu kirkkosalin lisäksi yrittäjävetoinen kahvila, valmistuskeittiö, suuri aulatila sekä yhdessä vantaalaisten perheiden kanssa suunniteltu Pienten paikka, jonne lapset voivat tulla oman aikuisen kanssa viettämään aikaa ja leikkimään. Suuressa aulatilassa tullaan jatkossa järjestämään taidenäyttelyitä. Sisäpihan kirkkotarha tuo ympäri vuoden vehreän näkymän aulaan sekä osin myös kirkkosaliin.

Uusi rakennus merkitsi myös uudenlaiseen työkulttuuriin siirtymistä. Rakennuksen neliöt on täytynyt saada tehokkaaseen käyttöön ja se on merkinnyt tilankäytön ja toiminnan uudelleen ajattelua.

Toisen kerroksen asiakastiloja varataan tarpeen mukaan diakonian vastaanottoja ja perheneuvonnan tapaamisia varten mutta myös vaikkapa kehityskeskusteluihin tai pieniin kokouksiin. Erillistä nuorisotilaa ei ole vaan toisen kerroksen kerhotila palvelee monenlaisia ryhmiä, esimerkiksi rippikoulutapaamisia ja nuorten iltoja mutta myös aikuisten ryhmiä sekä lasten kerhoja.

Toimistotyöskentelyn tilat sijaitsevat pääosin kolmannessa ja neljännessä kerroksessa. Monitilatoimistossa ei ole omia työhuoneita, vaan tulevaisuudessa kulloistakin työtehtävää varten etsitään siihen sopiva tila. Työn tekemiseen löytyy esimerkiksi hiljaisia tiloja, vetäytymistiloja puheluita ja kahdenkeskisiä keskusteluja varten sekä yksilötyöskentelyn alueita.

Tikkurilan seurakunnan kirkkoherra Janne Silvast on erittäin tyytyväinen uuden rakennuksen visuaaliseen ilmeeseen. Rouhea betonipinta, puu ja valo muodostavat kokonaisuuden, jossa on hyvä olla ja jossa sielu kokee tasapainoa ja harmoniaa.

Silvast odottaa, että rakennuksessa sykkisi elämän syke ja erilaiset ihmiset voisivat kohdata siellä toisiaan. Kirkko on auki viikon jokaisena päivänä aamusta iltaan. Silvast toivoo, että elämänkaaren eri vaiheissa olevat ihmiset kokisivat kirkon ja tilat omikseen, löytäisivät sieltä paikan, jossa olla ja jonne haluaa tulla.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS:

Lauri Leppänen 1986: Tikkurilan seurakuntakeskuksen rakentamisesta 30 vuotta. Teoksessa Jukka Hako (toim.) Helsingin pitäjä – Helsinge 1987. Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys – Helsinge hembygdsförening ry. ja Vantaan kaupungin kulttuurilautakunta.

Liisa Väisänen 2011: Kristilliset symbolit – Ikkuna pyhään. Kirjapaja.

Tikkurilan kirkon esite

Tikkurilan taivaan alla -blogi: www.tikkurilantaivaanalla.blogspot.com