Anne Silanto: Tikkurilan kirkon suojelu ja purku

Tikkurilan kirkon suojelu ja purku

ANNE SILANTO

UUSI HENGELLINEN JA MAALLINEN KESKUS TIKKURILAAN Tikkurilan kirkko sai alkunsa kirkkovaltuuston päätöksestä rakentaa ensimmäinen seurakunnallinen työkeskus Tikkurilaan Asematien varteen. Piirustukset tilattiin arkkitehtipariskunta Leena ja Kalle Niukkaselta. Tikkurilan kirkon vihkimisjuhlaa vietettiin sunnuntaina 30.12.1956 lähes 600 vieraan läsnä ollessa ja kirkkosalin vihkimisen toimitti Tampereen hiippakunnan piispa Elis Gulin.

Tikkurilan työkeskus oli yksi Suomen ensimmäisistä monitoimikeskuksiksi suunnitelluista seurakuntatiloista. Kalle Niukkanen oli arkkitehdin diplomityössään perehtynyt seurakunnallisten monitoimitilojen suunnitteluun. Monikäyttöisen tilan rakentaminen liittyi 1950-luvulta lähtien vallinneeseen tapaan yhdistää sakraali- ja kerhotilat. Tällä haluttiin painottaa kirkon sosiaalista vastuuta.

Tikkurilan kirkko oli arkkitehtuuriltaan puhdaspiirteinen 1950-luvun rakennus. Aikakauden ihanteina olivat arjen kauneus, rakennusaineiden aitous ja vaatimaton juhlavuus. Julkisivusuunnittelun esikuvana olivat vanhat keskiaikaiset punatiiliset kirkot.

Tikkurilan kirkko sijaitsi Asematiellä, joka on Tikkurilan vanhin kauppa- ja hallintorakennusten muodostama katuympäristö. Kirkkoa vastapäätä sijaitsi kunnantalo, nykyinen kaupungintalo. Kirkon ja kaupungintalon muodostama kokonaisuus kertoi ajasta, jolloin kunnan hallinnollinen keskus siirrettiin Malmilta Tikkurilaan. Kirkko hengellisen ja kunnantalo maallisen vallan edustajina muodostivat yhdessä Tikkurilan 1950-luvun kaupunkikuvallisen kerrostuman ja historiallisen keskustan.

Monia Vantaan historiasta kertovia keskeisiä rakennuksia on hävinnyt Tikkurilan uudistuvan keskustan tieltä. Tikkurilan kirkko oli paikallisesti ainutlaatuinen rakennus 1950-luvun kirkkona, sillä se oli ainoa tuolla vuosikymmenellä rakennettu kirkko Vantaalla.

KIRKON ENSIMMÄINEN SUOJELU JA PURKU-UHKA Tikkurilan kirkon kulttuurihistoriallinen merkitys vantaalaisille tunnistettiin jo 1980-luvulla ja kirkon säilyminen turvattiin suojelumerkinnöin ja -määräyksin asemakaavassa vuonna 1987.

Vas. Kirkko Asematien oikealla puolella muodosti yhdessä vastapäätä olevan kaupungintalon kanssa arkkitehtonisen rakennusparin. Molemmissa rakennuksissa toistuivat mm. puhtaaksi muuratut tiilijulkisivut. Kaupungintalo oli toteutettu keltatiilisenä ja kirkko punatiilisenä. Yhtenäistä muotokielessä olivat myös vertikaalit ikkunalinjoja jakavat tiilipilarit, puuikkunat ja harjakatto. Rakennusten mittakaava ja muodonanto olivat yhteneväiset. Rakennusten väliin jäävällä aukiolla pystyi hahmottamaan Tikkurilan 1950-luvun kaupunkikuvallisen mittakaavan. Kuva: Antti Yrjönen/Vantaan kaupunginmuseo.

Kuvassa keskellä Asematien eteläpuolella näkyvä Tikkurilan kirkko valmistui pariksi tien pohjoispuolen kaupungintalolle. Niiden myötä Tikkurilaan muodostui silloisen Helsingin maalaiskunnan, nykyisen Vantaan, uusi hengellinen ja maallinen keskus. Kunnan aiempi keskus Malmi oli siirtynyt Helsingille suuren alueluovutuksen yhteydessä 1946. Kuva: Postikortti 1967, Kuultokuva Oy/Vantaan kaupunginmuseo.

Kirkon purkaminen nousi ensi kerran esille vuonna 2003. Uuden kirkon rakentamistarvetta tutki Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston joulukuussa 2003 nimeämä hanketyöryhmä. Työryhmän tehtäväksi oli asetettu selvittää, missä tilanteissa ja miten usein Tikkurilan nykyinen kirkko on jäänyt liian pieneksi ja mitä mahdollisuuksia uusi kirkko toisi tullessaan. Työryhmän tehtäväksi tuli myös kutsua kokoon tarvittavat asiantuntijat kaupunkisuunnittelusta, Museovirastosta ja Vantaan kaupunginmuseosta.

Hanketyöryhmän kokoukseen maaliskuussa 2004 osallistunut Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija ei puoltanut kulttuurihistoriallisesti merkittävän kirkon purkamista. Sen sijaan rakennusta katsottiin voitavan muuttaa ja laajentaa, mutta 1950-luvulta hyvin säilynyt kirkkosali ja sisääntulo tulisi säilyttää, vaikka niihin tehtäisiin toiminnan vaatimia lisätiloja. Kirkon olemassa oleva pitkä julkisivu kaupungintalolle päin tulisi säilyttää ja uudisrakentaminen sopeuttaa sen mittakaavaan.

Vantaan seurakuntayhtymä kutsui syyskuussa 2004 eri viranomaisia keskustelemaan kirkon purkamisen edellytyksistä sekä uuden kirkkorakennuksen ja seurakuntatilojen rakentamisesta. Kirkkohallituksen edustaja selvitti kirkkolakiin viitaten, että purettavaksi aiottu rakennus ei

Kirkossa tehtiin korjaus- ja muutostöitä 1974–1975 ja perusteellisempi korjaus 1979–1980. Erillinen kellotapuli rakennettiin vuonna 1969. Kirkon kortteli täydentyi seurakunnan virastotalolla 1980-luvulla. Kirkossa tehdyistä korjaus- ja muutostöistä huolimatta rakennuksen 1950-luvun luonne säilyi sen purkamiseen asti. Kuva: Mauno Mannelin 1957/Vantaan kaupunginmuseo.

ole kirkkohallinnollisessa mielessä kirkko vaan seurakunnan rakennus. Ympäristökeskuksen tekemään muistioon palaverista on kirjattu, että kirkkohallituksen edustajan mukaan rakennuksen purkaminen on lähinnä kaupunkikuvallinen asia. Museoviraston edustaja painotti kirkon ja kaupungintalon yhdessä edustavan saman ajanjakson rakentamista ja tuovan ajallista syvyyttä Tikkurilan keskustaan. Rakennuksella todettiin olevan rakennustaiteellista ja kaupunkikuvallista merkitystä. Vantaan kaavoituksen edustajat muistuttivat, että asemakaavassa kirkolla on vastaava suojelumerkintä kuin kaupungintalolla. Ympäristökeskuksen edustajat katsoivat, että toimivalta mahdollisessa purkuhakemuksessa olisi Uudenmaan ympäristökeskuksella, koska kyseessä on asemakaavan suojelumääräyksestä poikkeaminen. Ympäristökeskus suositteli eri vaihtoehtojen tutkimista asemakaavamuutosprosessin kautta. Lisäksi ympäristökeskus totesi rakennuksen olevan kaupunkikuvallisesti tärkeä ja sen ulkoasun ja kirkkosalin luonteen säilymisen olevan oleellisia korjaustöissä.

Kirkon purkamiskeskustelun aikana esiin nostettu kysymys siitä, onko Tikkurilan kirkko virallisesti kirkko vai ei, on sinällään mielenkiintoinen. Kirkon virallinen status lienee epäolennaista seurakuntalaisille ja vantaalaisille asukkaille, joille kirkko esiintyy henkilökohtaisen historian ja elämän kiinnekohtien tapahtumapaikkana. Rakennus on tullut tutuksi vantaalaisille, kun he ovat osallistuneet kirkon eri toimituksiin kuten jumalanpalveluksiin, ristiäisiin, häihin, hautajaisiin, partiotoimintaan tai perhe- ja eläkeläiskerhoihin. Kirkollisen rakennuksen määritelmällä on kuitenkin merkitystä seurakunnan kiinteistöomaisuutta koskevassa päätöksenteoksessa. Vaikka Tikkurilan kirkko on vihitty kirkolliseen käyttöön, kirkkolaki ei koske sitä, eikä sitä ole suojeltu kirkkolailla. Tämän takia kirkon purkua, käytöstä poistamista

tai sen olennaista muuttamista koskevia suunnitelmia ei tarvitse alistaa kirkkohallituksen vahvistettavaksi.

Viranomaisilta saatujen kannanottojen seurauksena hanketyöryhmä päätyi joulukuussa 2004 esittämään arkkitehtuurikilpailua Tikkurilan kirkon ja keskustan seurakuntatilojen toteuttamiseksi. Lisärakentaminen toteutettaisiin nykyisellä tontilla ja se käsittäisi uuden kirkon rakentamisen sekä vanhan kirkkorakennuksen kunnostamisen seurakuntakeskukseksi.

Yleisen arkkitehtikilpailun voitti vuonna 2007 Verstas Arkkitehdit suunnitelmallaan, jossa vanha kirkkorakennus ja seurakunnan virastotalo peruskorjattaisiin sekä rakennettaisiin uusi vapaamuotoinen kirkon laajennus korostamaan olemassa olevien rakennusten suoraviivaisuutta. KIRKON TOINEN SUOJELU JA PURKU-UHKA Käynnistyneen asemakaavamuutoksen tavoitteena oli mahdollistaa Tikkurilan kirkon laajennusosan rakentaminen Asematien varteen. Kaupunginmuseo puolsi kaavahanketta ja katsoi, että Tikkurilan historiallisen miljöön kehittämisen lisäksi uudisrakennuksella voitaisiin synnyttää myönteistä kerrostuneisuutta kaupunkirakenteeseen sekä monipuolistaa alueen toimivuutta. Kirkko suojeltiin historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävänä rakennuksena joulukuussa 2011 ja suojelumääräykset koskivat sen julkisivuja, kirkkosalia ja pääsisäänkäyntiä.

Kirkon purkaminen nousi kuitenkin paikallislehtien otsikoihin jo seuraavana vuonna. Vantaan Sanomat uutisoi loppuvuodesta 2012, että Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto oli

Kirkkosali säilyi lähes alkuperäisessä asussaan ja myös osa valaisimista oli alkuperäisiä. Kirkkosalin arkkitehtuuri oli 1950-luvulle ominaiseen tapaan vähäeleistä. Seinissä vuorottelivat puhtaaksimuurattu ja rapattu pinta. Lattian mustat linoleum -laatat, kalusteiden puupinnat ja kupariset yksityiskohdat muodostivat omalle ajalleen ominaisen materiaalipaletin. Pieni kappeli erottui rakennuksen julkisivusta ulkonevana ja suorakulmasta poikkeavalla muodollaan. Kuva otettu juuri ennen kirkon purkamista, jolloin kirkkosali oli ollut vuosia pois käytöstä. Kuva: Antti Yrjönen/Vantaan kaupunginmuseo.

tehnyt päätöksen purkaa kirkko ja rakentaa tilalle uusi. Kirkkorakennus oli todettu tehtyjen kuntoselvitysten perusteella huonokuntoiseksi. Sisäilmaongelmat olivat aiheuttaneet työntekijöille oireilua, rakennuksen kunnostettavuus koettiin epävarmaksi, korjauskustannukset merkittävästi arvioitua suuremmiksi ja tilat epäkäytännöllisiksi.

Suojellun kirkon korjaamisen puolesta oli kaupungilla yhteneväinen kanta Vantaan suojeluasioiden neuvottelukunnan, kaupunginmuseon ja maankäytön toimialan kesken. Kirkon suojelun perusteissa ei katsottu tapahtuneen muutoksia edellisen kaavan laatimisen jälkeen. Maankäytön apulaiskaupunginjohtaja totesi Vantaan Sanomien haastattelussa, ettei kaupunginmuseon kantaa voi sivuuttaa.

Uusi kaavahanke käynnistyi Vantaan seurakuntayhtymän hakiessa asemakaavamuutosta lokakuussa 2014. Hakijan tavoitteena oli muuttaa asemakaavaa niin, että kirkko ja seurakunnan virastorakennus voitaisiin molemmat purkaa. Tilalle ehdotettiin tiivistä keskustakorttelia, johon seurakunta ja uusi kirkko sijoittuisivat.

Asemakaavamuutoksen viranomaisneuvottelussa tammikuussa 2016 todettiin, että kirkossa on vakavia sisäilmaongelmia, joiden takia seurakunta on poistunut tiloista ja tilojen olevan siksi nykyisellään tyhjillään. Kirkko ja viereinen virastotalo eivät myöskään vastanneet seurakunnan toiminnallisia vaatimuksia. Kaupunki ja seurakunnat olivat käynnistäneet kumppanuuskilpailun, jossa kirkon kortteliin tavoiteltiin keskustamaista kerrostaloaluetta. Uudenmaan ELY-keskus ja Vantaan kaupunginmuseo muistuttivat palaverissa, että ainoa peruste muuttaa suojelumääräyksiä on rakennuksen kunnosta johtuva syy. Kuntokartoituksin tulee selvittää rakenteisiin liittyvät terveysriskit sekä laatia korjattavuusselvitys, josta ilmenee, missä määrin rakenteita joudutaan uusimaan terveellisen ja turvallisen ympäristön aikaan saamiseksi. Sen perusteella voidaan tarkastella, täyttyisivätkö rakennuksen suojelutavoitteet korjauksen jälkeen.

Kunto- ja kunnostettavuusselvitykset tehtiin kaavatyön aikana ja niistä kävi ilmi, että rakennuksen merkittävimmät sisäilman laatua heikentävät tekijät liittyivät kellarikerroksen ja vesikattorakenteiden pitkään jatkuneisiin kosteusvaurioihin, rakenteissa olleisiin haitta-aineisiin sekä sisäkuoren ilmatiiviyspuutteisiin. Todetut puutteet ja vauriot selittivät käyttäjien kohteessa kokemia oireita. Selvityksen mukaan rakennuksen korjaaminen käyttökuntoiseksi olisi edellyttänyt koko rakennuksen sisävaipan tiivistämistä ja kapselointia. Välipohjaan imeytyneet öljyhiilivedyt olisivat edellyttäneet rakenteen purkamista. Julkisivun lasitiilimuurauksiin liittyvät huonokuntoiset betonipilarit olisi pitänyt uusia kokonaan. Haitta-aineita sisältävät rakenteet edellyttivät vähintään osittaista purkamista yhdistettynä kapselointikorjauksiin, joiden toimivuudesta pitkällä aikavälillä ei ole kokemuksia. Kapseloinnilla voi hoitaa vain vaurioituneiden rakennusosien ja rakenteiden aiheuttamia oireita, ei ongelmien syitä.

Kuntoselvitysten tuloksiin viitaten Uudenmaan ELY-keskus ja Vantaan kaupunginmuseo päätyivät lausunnoissaan siihen, että on epätodennäköistä, että rakennus voidaan korjata turvalliseksi ja terveelliseksi ihmisten oleskeluun säilyttäen samalla rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot. Kaupunginmuseo piti erittäin valitettavana Vantaalle ja vantaalaisille monella tapaa merkittävän kirkon suojelusta luopumista. Kaupunginmuseo totesi lausunnossaan, että ”kirkko ja kaupungintalo muodostavat arkkitehtonisen ja kaupunkikuvallisen parin, jossa ne yhdessä ovat arvokkaampia kuin yksittäisinä rakennuksina. Kirkon purkamisen myötä katoaa mahdollisuus hahmottaa rakennusparin muodostama maalaiskunnan 1950-luvun mittakaavallinen historiallinen keskus. Näihin rakennuksiin tiivistyy kaupungistuneelle Vantaalle merkittävän aikakauden kulttuurisia arvoja, jotka luovat historiallista jatkuvuutta ja identiteettiä alueelle”.

Kirkon kohtalo sinetöityi kesäkuussa 2018 Vantaan kaupunginvaltuuston päätöksellä hyväksyä kaavamuutos, joka mahdollisti kirkon purkamisen. Purkutyöt käynnistyivät saman vuoden syksyllä. Paikalle rakennettu Tikkurilan uusi kirkko vihittiin käyttöön tammikuussa 2021.