Andreas Koivisto: Vantaan ja Helsingan ruotsalaiskolonisaatio keskiajan alussa

Vantaan ja Helsingan ruotsalaiskolonisaatio keskiajan alussa

ANDREAS KOIVISTO

PAKANALLISEEN AIKAAN Ruotsin valtakunnan neuvostolla oli tapana päättää, että kaikki yli kuusikymmentäneljävuotiaat tulisi tappaa. Tuomion jälleen langettua erään neuvoston miehen tytär huudahti: ”Mitä me teemme hyvälle mummollemme, joka on nyt tullut tähän ikään! Eikö kellään ole antaa kuninkaalle parempaa neuvoa! Mikäli minä olisin ollut siellä, olisin kyllä tietänyt paremmin!” Tämän sanottuaan hän pyysi isäänsä lähtemään kuninkaan puheille ja kysymään, eikö hän saisi tulla tämän puheille. Isä vaelsi kuninkaan luokse ja palasi sellaisin terveisin, että tytär saisi saapua paikalle vuoden päästä, mutta ei uutena eikä laskeneena, ei päivällä eikä yöllä, ei pestynä eikä likaisena, ei pukeutuneena eikä alasti, ei rattain eikä ratsain, eikä kävellen, ryömien tai lyllertäen. Jos hän ei ilmestyisi sovittuna ajankohtana, hänet laitettaisiin naulatynnyriin. Tyttö lähti näin linnalle uudelleen syttymisen aikaan hämärässä kietoutuneena harsoon, yksi käsi ja puolet naamasta pestynä ja yksi polvi tukeutuneena vuohen selkään ja toisella jalalla kävellen. Neuvosto kutsuttiin nyt koolle ja tytöltä, Stinalta, kysyttiin mitä parempaa neuvoa hän pystyi antamaan. ”Nöyränä, korkea-arvoinen neuvosto”, oli tytön vastaus, ”että antaisimme vanhuksille kourallisen kauraa yhteen käteen ja haravan toiseen ja lähettäisimme heidät erämaahan. Jos eivät halua elää siellä, saavat he kuolla.” Tytön neuvo oli mieleen. Vanhukset lähetettiin pois ja he asettuivat asumaan rannikolle, jossa suomalaiset olivat jo hiukan urakoineet. Siellä he viljelivät maata ja pyydystivät eläimiä. Vuodat he myivät Ruotsiin ja saivat näin rahaa. Stinasta tuli sitten Ruotsin kuningatar. Hänen mukaansa nimettiin markkinat, joita pidettiin pitkään ja hyvin, Justiinanmarkkinat. Kun kaikki vanhukset myöhemmin oli lähetetty erämaahan Ruotsin ympärillä, levisivät ruotsalaiset yhä laajemmalle alueelle ja myös Suomeen, jossa he asettuivat asumaan rannikolle.1

Dickursby (Tikkurila) sekä Fastböle kuvattuna Samuel Broteruksen kartassa vuonna 1708. Dickursbyn ympärille muodostui vähintään kuusi uutta böle-nimellä varustettua uudisraivausta; Räckhalsböle (Rekola), Simonsböle (Simonkylä), Hanaböle, Fastböle (Kuninkaala), Skomakarböle (Suutarila) ja Haxböle (Hakkila). Kartta: Kansallisarkisto.

Näin kuuluu kertomus ruotsalaissiirtolaisten saapumisesta Suomeen. Kyseessä on vain tarina, mutta taustalla on muisto maatamme kohdanneesta ruotsalaiskolonisaatiosta. Keskiajalla Suomeen muutti nimittäin ruotsalaisia uudisasukkaita. Kolonisaation myötä Suomesta tuli Ruotsin osa, jota kutsuttiin Ruotsin Itämaaksi.

Ajatellen nykyistä suomalaista yhteiskuntaa, ruotsalaiskolonisaatio oli hyvin merkittävä. Se loi perustan modernille yhteiskunnallemme. Keskiajalta periytyy paljon meille tuttuja asioita. Esimerkiksi koko Uudenmaan maakunta, jossa sijaitsee Helsingin pitäjä ja Vantaa, on saanut nimensä ruotsalaissiirtolaisilta, jotka saapuivat uuteen maahan ja liikaa mielikuvitusta käyttämättä nimesivät paikan Uudeksimaaksi (ruots. Nyland). Uudenmaan vaakunassa on kuvattuna uudisasuttajien käyttämä vene. Vaakunassa vene sijaitsee kahden hopeisen joen välissä2. Ne olivat tärkeitä, sillä ruotsalaiset asettuivat suureksi osaksi asumaan Suomenlahteen laskevien jokien varsille. Joki on ruotsiksi å ja å-pääte löytyy vielä monesta seudun ruotsinkielisestä nimestä, kuten Ingå (Inkoo), Sjundeå (Siuntio), Esbo (Espoo), Sibbo (Sipoo), Borgå (Porvoo) ja Pernå (Pernaja). Nykyisen Vantaan alueen nimi oli keskiajalla Helsingaa, eli Helsingå. Keskiajan jälkeen pääte muuttui ja ruvettiin kutsumaan seutua nimellä Helsinge (Helsingin pitäjä).

Keskiajalla Helsingin pitäjä käsitti hyvin suuren alueen. Esimerkiksi nykyinen pääkaupunkimme Helsinki oli kokonaan osa Helsingin pitäjää. Vasta keskiajan päättymisen jälkeen Helsingin pitäjästä irrotettiin kuningas Kustaa Vaasan käskystä osa, josta tuli Helsingin kaupunki.

RUOTSI KASVAA Ymmärtääksemme kolonisaation taustat meidän on tarkasteltava Ruotsin tilannetta ennen kolonisaatiota. Ruotsi oli jo 900-luvulla Olavi Sylikuninkaan myötä saanut Länsi-Götanmaata ja Mälarenin ympäristöä yhteisesti hallitsevan kuninkaan. Hänen asemansa ei kuitenkaan vielä ollut kovin vahva. 1000- ja 1100-luvuilla tuli käytännöksi, että Itä- ja Länsi-Götanmaalla sekä Sveanmaalla oli yhteinen kuningas. Vuonna 1164 perustettu Uppsalan tuomiokapituli sitoi alueet myös kirkkoon. Jatkuvat sisäiset valtataistelut leimasivat kuitenkin uutta kuningaskuntaa. Vasta 1200-luvulla kuningaskunta yhdistyi Birger Jarlin alle. 1200-luvun alkupuoliskon aikana Ruotsin valtakunta, joka koostui tuolloin Götanmaasta, Mälaren-järven ympäristöstä koostuvasta Sveanmaasta sekä Varsinais-Suomesta, vakiintui. Osia Upplannista liitettiin valtakuntaan vasta vuoden 1250 tienoilla. Vasta tällöin sai alkunsa Ruotsina tuntemamme kuningaskunta.3 1200-luvun alussa Lounais-Suomea, jota edelleen kutsutaan Varsinais-Suomeksi, ruvettiin liittämään kristinuskoon ja Ruotsin kuningaskunnan alaisuuteen. Alueen ruotsalaistaminen tapahtui kirkon ja kuninkaan yhteistyönä4. Perustamalla piispanistuimia ja kirkkopitäjiä sidottiin uudet alueet Ruotsin kuningaskuntaan. Kansallisvaltioita ei vielä ollut ja kirkko olikin tärkeässä roolissa uusia alueita käännytettäessä ja sulautettaessa kuningaskuntaan.

Historiallisten lähteiden puuttuessa ei voida varmasti tietää, miten Suomen eteläosat liitettiin Ruotsiin. Ruotsalaisen historioitsijan Dick Harrisonin mukaan väkivallalla ja miekalla ei luulta-

Uudenmaan vaakunassa on uudisasuttajien vene, joka sijaitsee kahden joen välissä. Uudisasuttajat rakensivat kylänsä Suomenlahteen laskevien jokien varsille. Kuva: Wikimedia commons.

vasti ollut hirvittävän isoa osaa asiassa. Ruotsin resurssit eivät olisi riittäneet suuriin sotilaallisiin operaatioihin. Ruotsin vahvuus piili sen sijaan heidän poliittisessa ja hengellisessä järjestelmässään. Ruotsalaiset antoivat valtaa niille suurmiehille, jotka identifioituivat heidän kanssaan ja liittyivät ruotsalaisiin sotapäälliköihin sekä tukivat papistoa. Samalla tavalla tapahtui muiden ruotsalaisten maakuntien, kuten Smålannin, Hälsinglannin ja Värmlannin liittäminen Ruotsin kuningaskuntaan. 5 Kolonisoiduista alueista tuli yhtä ruotsalaisia kuin mistä tahansa muusta kuningaskunnan osasta.

HÄMÄLÄISTEN JA LAPPALAISTEN SEUTU Ensimmäisten ruotsalaisten saapuessa Helsingaan täällä näyttää olleen yksittäisiä hämäläisten ja lappalaisten asuttamia tiloja. Lappalaisten tilat olivat heidän kalastus- ja metsästysmaidensa lähellä ja hämäläisten tilat sijaitsivat todennäköisesti aikaisemmilla erämaa- tai kaskiviljelyalueilla, joilla oli aiemmin asuttu kala- ja metsästysreissuilla. Vähitellen osa hämäläisistä jäi asumaan näille paikoille vuoden ympäri. 1200-luvun saatossa Helsingin pitäjään saapui ruotsalaisia uudisasuttajia, jotka perustivat alueelle kyliä. Osittain kylät perustettiin samoille paikoille, joissa hämäläisten ja lappalaisten tilat olivat sijainneet. Eräät kylien ja tilojen nimet kertovat ruotsalaisia edeltäneestä tilanteesta. Selkein esimerkki on Tavastby eli Hämeenkylä sekä Lappböle eli Lapinkylä. Tavast- ja Häme- paikannimiä on runsaasti Uudellamaalla. Vanhaan asutukseen näyttävät viittaavan myös Lapp-nimet. Ne kertovat luultavasti saamea puhuvasta väestöstä ja voisivat periytyä aina rautakauden alkuun (vrt. Solantien artikkeli tässä teoksessa).

KOLONISAATION TOTEUTUS KÄYTÄNNÖSSÄ Emme tiedä tarkalleen, kuinka Helsingin pitäjän kolonisaatio käytännössä toteutettiin. 1300-luvun alun Norrlannin rannikkoseutujen kolonisaatiosta on kuitenkin mahdollista saada vertailuaineistoa. Säilynyt historiallinen lähde kertoo, kuinka Luulajanjoen ympäristöön lähteneille uudisasukkaille luvattiin jatkaa heille myönnettyä verovapautta vuoteen 1331.6 Ei ole kaukaa haettua, että myös Helsingin pitäjään lähteneille uudisasukkaille yksi houkutin olisi ollut verovapaus.

Paikannimi, joka saattaa kertoa suurmiehen olleen mukana kolonisoimassa Helsingaa, on Hertonäs eli Herttoniemi. Se on johdettu herttuaa tarkoittavasta Herthog-sanasta. Olisiko osa Vantaan- ja Keravanjoen jokilaaksojen sekä Sundomin alueen uudisasutuksesta siis voinut syntyä Valdemar-herttuan ja hänen apulaistensa työn tuloksina? Herttua Valdemar oli Suomen herttua 1300-luvun alussa ja kuningas Birger Magnussonin veli. Kuningas Birger tappoi Valdemarin ja tämän veljen Erikin Nyköpingin pidoissa vuonna 1318.Toinen mahdollinen herttua, joka olisi saattanut osallistua Helsingan kolonisaatioon, oli Bengt Birgersson, joka oli Linköpingin piispa vuodesta 1286 lähtien ja Birger Jarlin poika. Hän oli valtaneuvostolta saanut arvon Suomen herttua tai jaarli (dux Finlandiae).7

Herttoniemen lisäksi Helsingan kolonisaation organisointi näkyy mahdollisesti muutamassa muussakin kylännimessä, jotka saattavat periytyä aina kolonisaatioon tai sitä seuranneeseen aikaan. Sellaiset nimet ovat Kyrkoby, Domarby, Skattmansby, Tolkby ja Brutuby. Näistä Kyrkoby kertoo kylästä, jossa oli kirkko. Domarby viittaa kylässä asuneeseen tuomariin ja Skattmansby verotuksen kanssa tekemisissä olleeseen henkilöön. Tolkby oli tulkin kotikylä. Häntä tarvittiin tulkkaamaan vanhan hämäläisasutuksen ja kolonisaattoreiden välissä. Brutubyn alkuosa puolestaan viittaa nimeen bryti, joka saattoi olla ruotsalaisten asuttamista pitäjään organisoinut henkilö.8

HELSINGAN RUOTSALAISKYLÄT Monet ruotsalaissiirtolaisten perustamat kylät löytyvät helposti nykykartoilta. Nyrkkisääntönä on, että useimmat -by-päätteiset kylännimet ovat ensimmäisen siirtolaisaallon aikana perustettuja kyliä. Muutama sellainen kylä mainittiin jo aiemmin. Paikannimitutkija Saulo Kepsu on todennut, että ruotsalaisen etunimen ja -by-päätteen omaa-

Nykyinen Herttoniemen kartanon päärakennus kuvattuna vuonna 2021. 1920-luvusta lähtien kartanossa on toiminut yhdistyksen Svenska Odlingens Vänner i Helsinge r.f. (SOV) ylläpitämä museo. Rakennuksen toisessa kerroksessa esitellään Cronstedtin suvulle kuuluneita esineitä ja huonekaluja. Kuva: Eva Ahl-Waris.

vat kylät usein sijaitsevat vanhan hämäläisasutuksen lähellä. Kepsun mukaan tällaiset nimet osoittaisivat varhaista ruotsalaista kolonisaatioaaltoa9 .

Aiemmin mainittujen esimerkkien lisäksi Vantaalta tunnetaan esimerkiksi Dickursby-, Mårtensby- ja Sottungsby-nimiset kylät. -By-päätteen lisäksi on myös muita nimiä, jotka viittaavat keskiaikaiseen asutukseen. Tärkein näistä päätteistä on -böle. -Böle-päätteiset nimet viittaavat usein uusiin tiloihin, jotka ovat perustettu 1300-luvun puolivälin jälkeen. Böle tulee ruotsin sanasta bol, joka tarkoittaa uudisraivausta ja viittaa tiloihin, jotka perustettiin juuri raivatulle maalle.

Uudenmaan rannikolla on runsaasti -böle-päätteisiä paikannimiä. Ne kertovat uudesta kolonisaatioaallosta vanhan asutuksen keskuudessa joskus 1300-luvun puolivälissä. Innostus kolonisoida uusia alueita hiipui monien ruttoepidemioiden jälkeen niiden iskettyä Eurooppaan mustan surman myötä 1300-luvun puolivälissä. Mustan surman aikana kuoli iso osa Euroopan ja Skandinavian asutuksesta. Historiallisten lähteiden puuttuessa ei voida sanoa kuinka kovaa musta surma iski nykyisen Suomen alueelle.

Mustan surman johdosta Eurooppaan tuli taloudellinen lama, mutta sitä ennen Suomeen näyttää tosissaan tulleen kaksi kolonisaatioaaltoa Ruotsista. Monet toisen aallon juuri raivatuista -böle-tiloista jaettiin kyliksi ja ne löytyvät edelleen sekä Vantaan että Helsingin paikannimistöstä. Näitä ovat esimerkiksi Lappböle (Lapinkylä), Biskopsböle (Piispankylä), Nackböle (Niskala), Övitsböle (Ylästö), Sillböle (Silvola), Baggböle (Pakila), Håkansböle (Hakunila), Rastböle (Rastila) ja Kårböle (Kaarela). Hyvä esimerkki kylästä, joka perustettiin vanhalle hämäläisalueelle ja joka sai uutta asutusta 1300-luvulla, on Dickursby (Tikkurila).

Ote Samuel Broteruksen vuonna 1699 tekemästä Helsingin pitäjän länsiosaa kuvaavasta yleiskartasta. Kartassa näkyy useita ruotsalaissiirtolaisten perustamia kyliä Vantaanjoen varrella. Kartta: Kansallisarkisto.

Dickursbyn ympärille muodostui vähintään kuusi uutta -böle-nimellä varustettua uudisraivausta; Räckhalsböle (Rekola), Simonsböle (Simonkylä), Hanaböle, Fastböle (Kuninkaala), Skomakarböle (Suutarila) ja Haxböle (Hakkila).

RUOTSALAISTEN ALKUPERÄ Mistä Helsingaan saapuneet ruotsalaiset sitten tarkemmin ottaen tulivat? Itse sain koulussa ja isovanhemmiltani oppia, että tulijat saapuivat pitäjän nimen mukaisesti Ruotsin Hälsinglannista. Tämä on kuitenkin viime aikoina osoittautunut vääräksi tiedoksi. Ajatus Hälsinglannista tulleista uudisasuttajista perustui antikvaari Johan Buren gööttiläiseen historiankirjoitukseen 1600-luvun Ruotsissa ja se vahvistui 1700-luvulla. Kuningas Adolf Fredrikin vieraillessa Suomenlinnassa vuonna 1752 hänen kunniakseen olisi esimerkiksi luettu runo, jossa kerrottiin Helsingin kaupungin nimen johtuvan hälsingeista, jotka laamanni Fale Buren johdolla olisivat tehneet Erik Pyhän aikana retken alueelle. Fale Bure oli Johan Buren suvulleen kuulemiensa Hälsinglantia koskevien tarinoiden perusteella luoma esi-isä.

10

Toinen tarina liittyen Helsingan muodostumiseen löytyy Uusmaalaisista kansantaruista:

Kolme veljestä. Helsing, Sibbe ja Borg olivat nimeltään kolmen ryövärialuksen kapteenit, jotka harmaan alkuhämärän aikoihin saapuivat Uudenmaan rannikolle. He asettuivat tänne asumaan ja rakensivat linnoja kivestä ja maasta. Helsing asettui asumaan Puotilanlahdelle Helsingin pitäjään, joka sai nimensä hänen mukaansa. Sibbe nousi maihin kauempana idässä nykyisessä Sipoon pitä-

jässä ja asui ensin Sipoon joen suussa paikassa nimeltä Hitå, joka on rahvaan mukaan saanut nimensä siitä, että hän ensin löysi maihin siellä, mutta sitten hän rakensi joen saarelle, nykyiselle Storängshomenille, valtavan linnan, jossa hän piti pesää, kunnes häneltä lopulta katkaistiin pää. Entisellä saarella, joka nykyään nousee sitä ympäröivien niittyjen yläpuolelle, näkyy mantereen puolelta korkea, vanhemman sisemmän kehämuurin syvällä haudalla erotettu maavalli, jonka sisäpuolella on kuoppia kertomassa vierailijan uteliaisuudesta tai aarteenetsijän hedelmättömistä ponnistuksista. Merenpuoliselta jyrkältä kalliorinteeltä kerrotaan torpparin ei kovin montaa vuotta sitten irrottaneen suuren rautarenkaan.

Borg, kolmas näistä päälliköistä, nousi maihin Porvoon pitäjässä, vielä muutaman mailin idempänä, ja pystytti lähelle Porvoon joen suuta kahdesta valtavasta maavallista ja haudoista koostuvan linnan, kaikkein suurimman niistä, jonka juurelle Porvoon kaupunki on pikkuhiljaa noussut. Linnanmäeksi kutsutaan nykyään kumparetta, jossa ikivanha linnoitus on seissyt; syvät haudat ja jyrkät korkeat vallit, joilla kasvaa valtavia havupuita, neliskulmaisen linnapihan ympäröimä, yli 100 jalkaa merenpinnan yläpuolella ja ympärykseltään 540 jalkaa. Ulompi kehävalli reunustaa kolmen tynnyrialan alueen.11 Saman tyyppisiä tarinoita kolmesta purjehtivasta veljeksestä on myös läntisestä Suomesta ja muista osista Eurooppaa. Tarina pohjautuu Raamatun kertomukseen Nooan kolmesta pojasta, jotka asuttivat maailman vedenpaisumuksen jälkeen12. Vaikka kyseessä onkin hyvä tarina, voimme varmasti todeta, että Helsing, Sibbe ja Borg olivat taruolentoja.

Legenda siitä, että hälsinglantilaiset olisivat kolonisoineet Helsingin pitäjän, oli sitä vastoin sitkeä. Viime vuosina se on kuitenkin osoitettu vääräksi esimerkiksi paikannimitutkijoiden toimesta. Kaiken lisäksi Hälsingland itsessään liitettiin Ruotsin kuningaskuntaan vasta 1300-luvun alussa13. Pitäjän muodostus alkoi siellä suunnilleen samaan aikaan kuin täällä Helsingassa. On hyvin epätodennäköistä, että Hälsinglannin asukkaat olisivat olleet mukana kolonisoimassa suomalaisalueita samaan aikaan, kun heidän oma alueensa oli päätymässä osaksi Ruotsin valtakuntaa. Nykytutkimuksen mukaan Helsingan kolonisoineet ruotsalaiset olisivat lähinnä saapuneet itäiseltä Sveanmaalta, Upplannista sekä Södermanlannista. 14

LOPUKSI Tutkimus ruotsalaiskolonisaatiosta on mennyt paljon eteenpäin 2000-luvun aikana ja muuttanut monia vanhoja käsityksiä. Muun muassa ympäri Suomea tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat tuottaneet asiasta paljon uutta tietoa. Myös Vantaalla tehdyt tutkimukset ovat olleet tärkeässä roolissa kokonaiskuvaa muodostettaessa. Mikäli Uudenmaan ruotsalainen uudisasutus kiinnostaa laajemmin, kannattaa tutustua Tuuli Heinosen tuoreeseen, keväällä 2021 ilmestyneeseen väitöskirjaan.15

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

Dick Harrison 2002: Jarlens sekel. En berättelse om 1200-talets Sverige. Ordfront.

Dick Harrison 2005: Gud vill det! Nordiska korsfarare under medeltiden. Ordfront. Tuuli Heinonen 2021: The Social and Material World of Medieval and Early Modern (c.1200–1650) Villages in Southern Finland. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XXVIII. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-51-7293-8 Saulo Kepsu 2005: Uuteen maahan. Helsingin ja Vantaan vanha nimistö. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1027.

Bo Lönnqvist 2009: Nylands vapen. En studie i svensk stormaktstida men-

talitet. SFV-kalendern 2009. Årgång 123. Svenska folkskolans vänner.

Mats Mogren 2000: Faxeholm i maktens landskap. En historisk arkeologi. Lund Studies in Medieval Archaeology 24.

Sami Raninen & Anna Wessman 2016: Rautakausi. Teoksessa Muinaisuutemme jäljet – Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. Gaudeamus.

Tapio Salminen 2013: Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika. Vantaan kaupunki.

Kari Tarkiainen 2008: Sveriges Österland. Från forntiden till Gustav Vasa. Finlands svenska historia 1. Svenska litteratursällskapet i Finland.

V.E.V Wessman 1928: Finlands svenska folkdiktning II. Sägner. 1. Kulturhistoriska sägner. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland CCI.

Loppuviitteet 1 Wessman 1928: s. 1–2 (kirjoittajan käännös ruotsista suomeksi). 2 tarkemmin Uudenmaan vaakunasta Lönnqvist 2009. 3 Mogren 2000: s. 74; Harrison 2002; Salminen 2015: s. 106; Raninen & Wessman 2016: s. 315. 4 Harrison 2005: s. 425. 5 Harrison 2005: s. 425. 6 Salminen 2015: s. 118–119. 7 Salminen 2015: s. 122. 8 Salminen 2015: s. 122. 9 Kepsu 2005: s. 29. 10 Salminen 2015: s. 143–146. 11 Wessman 1928: s. 3 (kirjoittajan käännös ruotsista suomeksi). 12 vrt. Tarkiainen 2008: s. 45. 13 Mogren 2000: s. 112–113. 14 Kepsu 2005: s. 61; Salminen 2015: s. 147. 15 Heinonen 2021.