Valttilehti 1/2021 by Valtti Työpaja

VALTTI-TYÖPAJA Reittinä työelämään

Marja Askola (Päätoimittaja)

Mikko Koivusilta (Toimittaja / Taitto)

Sari Ahola (Toimittaja)

Alli Kapanen (Toimittaja / Valokuvaus)

Timo Kirjavainen (Toimittaja)

Jaakko Koivuluoma (Vieraileva kirjoittaja)

VT-Sanomat on Valtti-työpajan oma lehti, josta pääset lukemaan tarinoita pajan toiminnasta, tapahtumista ja ihmisistä. Toimituksen sähköposti: VT_Sanomat@outlook.com

Päätoimittajan sana Pitkä talvi on jälleen selätetty ja kevään odotus on täyttänyt mielen. Monen mielestä kevät onkin vuoden parasta aikaa: valon lisääntyminen ja auringon lämpö saavat niin ihmisen kuin luonnonkin heräämään taas henkiin. Iloa ja valoa tarvitaan erityisesti nyt, kun koronakestävyyttä koetellaan. Kevätlehtemme käynnistyy INKA-hankkeella. Siinä etsitään uudenlaisia palvelukokonaisuuksia heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistämiseen. Hankkeeseen liittyy Tarinoita onnistumisistajulkaisu, joka toteutettiin Valtissa viime joulukuussa. Kaupunkimme kasvoi vuoden alussa; Kankaanpää sai seuralaisekseen Honkajoen kunnan. Esittelemme Honkajoen historiaa, liittymisen taustoja ja seurauksia. Yhdessä olemme enemmän – toivotaan näin. Tiesitkö, että työn ja työttömyysturvan voi yhdistää? Tietoa asiasta löytyy lehdestämme, samoin kokemuksia. Asiaa löytyy myös kuntoutuksesta. Jos sairaus tai vamma haittaavat elämää, kannattaa selvittää kuntoutusmahdollisuus.

Luonnollisesti lehdessämme on paljon Valtti-asiaa. Kerromme työpajavalmennuksesta – mitä pajoilla tapahtuu ja millä sopimuksilla siellä ollaan. Esittelemme myös uudet työvalmentajat Suvi-Päivin, Sinin ja Ailan. Uutta vahvistusta hyvään tiimiin! Työvalmennus vaatii välillä tietojen päivitystä ja uuden opiskelua – siitä kertovat Carita, Minna ja Esa. Opiskella voi työn ohessa, mutta mitä se vaatii ja mitä antaa – luehan lisää. Valtissa voi suorittaa myös opiskeluun liittyviä harjoittelujaksoja. Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Katriina kertoo alasta ja kokemuksia harjoittelusta. Onhan toki leppoisampaakin aihetta. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä elämänmuutosta. Muistaa liikkua ja rentoutua välillä! Taistelujakin on luvassa eli Jaakko vie meidät Tali-Ihantalaan, jossa käytiin itsenäisyytemme kannalta ratkaisevia taisteluita. Elämme erittäin hyvässä, vapaassa maassa ja siitä suuret kiitokset sotiemme sankareille! ”Tervetuloa Alli toimittajatiimiin! Jaksetaan vielä vähän aikaa koronakurimusta!”

Sisällys • INKA Satakunta

S. 4

• Kankaanpää - Honkajoki -yhdistyminen

S. 6

• Työpajavalmennuksesta

S. 10

• Valmentajana Valtissa

S. 14

• Harjoittelijana Valtissa

S. 20

• Työn ja työttömyysturvan voi yhdistää

S. 22

• TUKEA-hankkeen kuulumisia

S. 24

• Kelan kuntoutus

S. 28

• Liikuntalajin aloittaminen aikuisiällä

S. 32

• Opi rentoutumaan

S. 34

• Opiskelua työn ohessa

S. 36

• Uuden toimittajan esittely

S. 42

• Tali - ihantala

S. 44

INKA Satakunta -projekti Miten saadaan työ ja tekijä kohtaamaan toisensa? Syyskuussa 2018 käynnistynyt INKA-hanke (eli innovatiiviset kasvupalvelut Satakunnassa) etsii ratkaisua tähän kysymykseen. Erityistavoite on nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama hanke päättyy heinäkuussa 2021. Vastuuviranomaisena toimii Satakunnan ELY-keskus ja hanketta ovat nyt vetämässä projektipäällikkö Päivi Lankoski-Raitio ja projektisuunnittelija Raija Vataja. Apuna ovat yhteistyökumppanit, joilta ostetaan työnhakijoille mm. valmennuspalveluja. Tavoitteena on, että asiakas saa parempia palveluja ja oikea-aikaisesti. Oman palvelun löytyminen motivoisi myös sen käyttämiseen. Kantava ajatus on palveluiden laadun ja vaikuttavuuden kehittäminen. Työn ja tekijän kohtaannon parantuessa työnhakija saa oikea-aikaisen tuen työllistymiseen ja yritys osaavaa työvoimaa. Uusia työllisyyttä edistäviä palveluja pilotoidaan henkilöasiakkaille Satakunnassa. Keskeistä on asiakaslähtöisyys; toiminnassa hyödynnetään digitalisaatiota, tekoälyä ja palvelumuotoilua. Projektissa keskitytään erityisesti rekrytointi- ja osaamispalvelujen kokonaisuuksiin sekä työllisyys- ja sote-palvelujen yhdyspintoihin. Projekti sijoittuu lähinnä työllisyys, yrittäjyys ja osaaminen -yksikköön. Luodaan foorumeita, jotka tarjoavat ajan ja paikan viranomaisten, asiakkaiden ja palveluntuottajien kehittämisyhteistyöhön. Aktiivinen, avoin keskustelu eri toimijoiden välillä on toimintatapana. Kumppanuusverkostoon kuuluvat mm. TE-palvelut, TYP-toiminta, kunnat, palveluntuottajat, yritykset, välityömarkkinatoimijat, Keski-Suomen ELY-keskuksen toteuttama MARKE-hanke, muut hankkeet Satakunnassa ja muut vastaavat projektit valtakunnallisesti sekä ulkoinen arvioija. Palvelujen käyttäjät, työttömät työnhakijat, ovat mukana asiakaskehittäjäryhmän, teemaryhmien ja uudenlaisten pilottien kautta. Asiakkaiden näkökulma on tärkeä, jotta hankkeen toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan todentaa.

INKA-projektin tämänhetkinen toiminta Toiminnassa ja sen suunnittelussa on pitänyt huomioida koronan vaikutus. Verkostojen merkitys on korostunut, kun kasvokkaiset tapaamiset ovat vähentyneet ja yhteistyösuhteita on pitänyt pitää yllä etäpalaverissa. Verkostoissa toimimista ja verkostojohtamista on vahvistettu palvelujen näkökulmasta sekä alueellisesti. Satakuntalaiset hankkeet kokoontuvat (Teams) säännöllisesti kuukausittain. Toisten hankkeiden sisältöjen tunteminen ja käytännön toimenpiteet tuovat synergiaa hanketoimintaan. Samojen aiheiden parissa työskentelevät hankkeet ovat esim. järjestäneet yhdessä seminaarisarjaa teemalla Palvelupolut paremmiksi – siiloista saumattomuuteen sekä suunnittelevat yhdessä, miten yrityksiä saadaan mukaan esim. palkkaamaan osatyökykyisiä. Korona on siis vaikuttanut siihen, minkälaisia asioita pystytään tekemään turvavälit huomioiden. Järjestökenttä on toiminut aktiivisesti koronasta huolimatta. Yhdistykset tekevät paljon hyvää työtä ja sen näkyväksi tekeminen on tärkeää. Suuri osa yhdistyksistä toimii vapaaehtoisvoimin. Olemme myös kartoittaneet yhdistysten nykytilannetta, mitä toiveita ja tarpeita yhdistyksillä on (rahoitusmahdollisuuksien tietämys, digiosaamisen vahvistaminen jne.), jotta ne voisivat työllistää. INKAssa on aluillaan myös pienimuotoisia kokeiluita, joita tuottavat yhdistykset, palveluntuottajat ja ammattikorkeakoulu. INKA päättyy heinäkuun lopussa. Parhaillaan haemme jatkoa 28.2.2022 saakka. Uudet avaukset vahvistuvat vasta, kun uusi päätös saadaan (toivottavasti aivan lähiaikoina).

INKA- Tarinoita onnistumisista

Alli Kapanen – valokuvaus

Työpajoilla on monipuolista työtä ja ohjausosaamista. Toisinaan asiakkaiden polut työelämään ovat lyhyitä ja toisinaan pidempiä. Työpajoilla voi vahvistaa omaa osaamista ja pohtia vaihtoehtoja omaan henkilökohtaiseen polkuun. Tämä hyvä työ haluttiin saada näkyväksi ja siihen ”Tarinoita onnistumisista” oli yksi tapa tuoda työpajojen toimintaa esiin niin potentiaalisille työpajojen asiakkaille, pajoilla tällä hetkellä oleville, asiakasohjausta pajoilla tekeville tahoille kuin suurelle yleisöllekin.

INKA- lehti oli projekti, jossa oli mukava olla mukana. Oli kivaa kuvata erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. Minusta tämä projekti osoittaa, että kaikenlaiset ihmiset voivat onnistua pääsemään elämässään eteenpäin; saavuttamaan tavoitteensa ja ylettymään unelmiinsa, kunhan vain uskaltavat lähteä kohti niitä.

Lehti oli erittäin onnistunut. Niin rakenne kuin asiakastarinat toivat esiin juuri niitä asioita, joista halusimme kertoa eteenpäin. Vaikka olihan esite itsessään parempi kuin osasimme odottaa. Lehteä on esitelty myös muille työpajoille ja hankkeille, sillä moni muukin taho voisi tuoda vastaavassa muodossa esiin toimintansa vaikuttavuutta. Myös (työpaja)toimintaa rahoittavat tahot näkevät mitä tapahtuu niiden lukujen takana, joista heille raportoidaan eri muodoissa (henkilötyökuukaudet, työllistyneet, koulutuksen aloittaneet yms.). Teksti: Päivi Lankoski-Raitio Marja Askola - teksti Tarinoita onnistumisista-lehti oli mielenkiintoinen projekti, jonka toteutimme ”pikahälytyksellä” joululehden teon ohessa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – pätee tässäkin asiassa, ja saimme julkaisun aikataulussa valmiiksi. Julkaisussa 15 henkilöä kertoi ”oman stoorinsa” – osa kirjoitti itse ja osaa haastateltiin. Jutuista tuli yllättävän pitkiä, vaikka alkuun olin hiukan huolestunut, kuinka paljon ihmiset haluavat kertoa asioistaan. Huoli oli turha ja saimme kasaan mielenkiintoisia, aitoja elämäntarinoita. Näistä voi kukin ammentaa oppia myös omaan elämään; kaikella on oma tarkoituksensa ja erilaiset kokemukset vain kartuttavat elämänviisautta ja vahvuutta. Julkaisu on myös visuaalisesti tyylikäs; sitä oli miellyttävä lukea ja katsella.

Sain myös itselleni harjoitusta valokuvaajana ja kokemusta projektissa työskentelystä osana tiimiä. Itselleni jäi hyvä fiilis tästä ja miksipä ei olisi jäänyt, kun saa nähdä hyvän tuloksen tehdystä työstä. Työkin oli kivaa. Mikko Koivusilta – Taitto Minä vastasin INKA-lehden taitosta ja visuaalisesta ulkoasun toteutuksesta. Lehden aukeamilla on oma yhtenäinen teema, joka on toteutettu siten, että aukeamalla on A4 kokoinen kuva henkilöstä ja toisella sivulla on itse tarinateksti. Joillakin aukeamilla saattaa alkaa hieman eri järjestyksessä. Teksti voi alkaa vasta oikealta sivulta, kun taas henkilön kuva on jo heti vasemmalla sivulla. Jokaisen tekstin alussa on pieni esittelykuva henkilöstä. Aukeamilla on käytetty myös muitakin kuvia, joissa kuvataan mm. työpaikkaa tai työtä, johon kyseinen henkilö on työllistynyt. Kuvia on hyödynnetty myös aukeaman taustalla siten, että kuva näkyy hieman himmeällä värisävyllä tarinatekstin alta. Lehdenkansien suunnittelussa oli ideana, että etu ja takakansilla olisi yhteinen jatkumo. Etu ja takakansi on suunniteltu kokonaan yhdelle A3 kokoiselle vaakapohjalle, jossa etukannen kuva jatkuu takakannen puolelle. Lehdenkansien teemana on, että se rakentuu lehdessä mainittujen henkilöiden esittelykuvista, jotka ovat keskenään ruudukkoina ja vielä lomittain. Lehden nimi ”INKA – Tarinoita onnistumisista” on suunniteltu näyttäväksi ja, että se varmasti herättää kiinnostuksen. Sanassa ”INKA” on käytetty samaa tyyliä, kuin mitä on INKAN omassa logossa. Lehden etukannen alaosaan on sommiteltuna INKA Satakunnan oma logo ja samoin myös yhteistyökumppaneiden logot. Omasta mielestäni lehden toteutus oli onnistunut ja oli todella loistavaa olla tässä projektissa mukana. Linkki: issuu.com/valttityopaja/docs/inka_-_tarinoita_onnistumisista

Kankaanpää – Honkajoki -yhdistyminen Honkajoen esittelyä Honkajoki on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa Pohjois-Satakunnan seutukunnassa. Kunnan väkiluku on 1605 (31. heinäkuuta 2020). Pinta-ala on 333,1 neliökilometriä, josta vesistöjä 1,8 neliökilometriä. Merkittävin vesistö on Karvianjoki. Honkajoella ei ole yhtään järveä. Honkajoen naapurikunnat ovat Isojoki, Kankaanpää, Karvia, Kauhajoki ja Siikainen. Honkajoella toimii Hongon koulu ja myös Honkajoen yhteiskoulu, jossa on samassa rakennuksessa sekä yläkoulu että lukio.

Hallinnollinen ero Kankaanpään pitäjästä tapahtui vuonna 1867, jolloin Honkajoelle perustettiin kunnan hallintoa varten kuntakokous ja kunnallislautakunta. Kunnallinen itsenäisyys saavutettiin hankalana aikana, kun nälkävuodet koettelivat maatamme. Honkajoella joka 10. asukas menehtyi. Nälkävuosien jälkeen väestönkasvu lähti nousuun ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Honkajoen väkiluku oli jo yli 4000 henkeä. Vuoden 1998 alussa Honkajoen väkiluku oli 2267 Historiaa henkeä. Väkiluvun väheneminen selittyy elinkeinorakenteen muuttumisella. Maatalouden koneellistuHonkajoen nimestä on ollut käytössä muinoin useampia minen ja muuttoliike kaupunkeihin on laskenut vähiversioita - Hongo, Hongojoki ja Hongajoki. Nimisana tellen väkilukua. Honko tarkoittanee yhdestä honkapuusta veistettyä ruuhta tai jokivenettä. Nykyisen asunsa kunnan nimi Elinkeinotoiminta sai vuonna 1930 kunnanvaltuuston päätöksellä, jonka Valtioneuvosto vahvisti vuonna 1951. Honkajoki tunnetaan vahvana yrityskuntana. Yritykset ovat investoineet merkittävästi paikkakunnalle sekä Honkajoen varhaisimmasta asutuksesta on todisteena kehittäneet omaa toimintaansa. Elinkeinotoiminnan Myllyluoman kivikautinen asuinpaikka. Myllyluoman muodostaa neljä vahvaa toimialaa. Honkajoella on alueelta on löydetty asumuksen jäännökset, jotka ovat elinvoimainen maa- ja metsätalous, jonka pääsuuntia peräisin niin sanotun Suomusjärven kulttuurin ajoilta ovat viljanviljely, maito- ja sikatalous. Toisen toimialan 7000-4200 e.Kr. Kota on jälleenrakennettu Museomuodostaa raskaskonekauppa; Honkajoki on raskasviraston piirustusten mukaan Jyllin leirikeskuksen lähei- konekaupan keskus, jossa toimii kolme merkittävää syyteen. yritystä. Kolmas toimiala on elintarviketeollisuus. Honkajoella toimii Honkajoki Oy, joka käsittelee valtaNykyinen asutus Honkajoella sai alkunsa vasta 1600osan Suomen teurastamoiden sivutuotteista. Lisäksi luvun lopulla, jolloin ensimmäiset uudisraivaajat saaHonkajoella toimii Lihajaloste Korpela Oy:n einespuivat. Asutuksen kasvaessa 1700-luvulla Honkajoen tehdas, kolme merkittävää kasvihuonealan yritystä, asema muuttui sikäli omituiseksi, että se kuului hallinpuutarha Rauno Nieminen, Pirjon Pakari Oy ja Isokaski nollisesti Ikaalisten pitäjään, mutta kirkollisesti Isojoen Oy (juurikasjalosteiden tuottaja). Neljäs merkittävä kappeliseurakuntaan. 1800-luvun alussa väkiluvun toimiala on turvetuotanto ja maa-ainesten ottaminen, kasvettua riittävän suureksi ryhdyttiin paikkakunnalle käsittely ja kuljetus. Lisäksi Honkajoella toimii huonehankkimaan omaa kirkkoa ja pappia. Kirkkoa alettiin kaluteollisuutta sekä elementtirakennusteollisuutta. rakentaa vuonna 1804 Ruotsin vallan aikana; kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1810 Venäjän hallitessa Honkajoella sijaitsevan Kirkkokallion yritykset tuottavat Suomea. Oma pappi saatiin vasta vuonna 1815. yhdessä bioenergiaa. Energiapuiston tuloksellisen toiTuolloin Honkajoen seurakunnassa oli 704 asukasta. minnan mahdollistaa yritysten laaja yhteistyö. Kirkkokalliolla pyritään välttämään jätteiden muodostumista ja kaikki hyödynnettävissä oleva käytetään tavalla tai toisella ennen kuin ne päätyvät jätteeksi. Ilmasto kiittää ja yhteistyö tuo yrityksille säästöjä. Jokaisen jäte on muodostunut naapuriyrityksen hyötyresurssiksi.

Maahanmuuttajat voimavarana Maahanmuutto Satakuntaan on kasvanut 1990-luvun alusta lähtien varsinkin viime vuosina. Suhteellisesti eniten vieraskielisiä asukkaita on Honkajoella, jonka asukkaista yli 7 % on vieraskielisiä. Valtaosa maahanmuuttajista on saapunut Honkajoelle työn perässä. Tavallisin lähtömaa on Viro. Maahanmuuttajat ovat sijoittuneet alkutuotannon tai jalostuksen työpaikkoihin (puutarha- ja metalliala). Työperäisellä maahanmuutolla on pitkät, noin kaksikymmentä vuotta pitkät perinteet, mikä on edesauttanut sitä, että maahanmuuttajille on muodostunut oma yhteisö. Jokainen yritys on hoitanut rekrytointiprosessin itse. Koska ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä on ollut yrityksissä jo kauan, on yrityksille muotoutunut vakiintuneet kanavat uusien työntekijöiden rekrytoimiseksi. Maahanmuuttajat ovat vuosien saatossa edenneet urallaan, sillä moni alun perin esimerkiksi puutarha-alalle työllistynyt maahanmuuttaja on kielitaidon ja osaamisen karttuessa siirtynyt metallialan yrityksiin tai muihin suorittaviin töihin Honkajoen alueella. Nähtävyydet Honkajoella nähtävyydet ovat keskittyneet luontoon. Mieleenpainuvinta ovat kauniit kangasmetsät, koskemattomat monimuotoiset suot ja laaksomaisemaa halkova Karviajoki. Se tarjoaa erinomaiset puitteet luonnossa liikkumiseen, marjastukseen, kalastukseen ja metsästykseen. Puhdas ja uniikki luonto tarjoaa vaihtoehtoja erilaisiin retkeilyn ja ulkoilun tarpeisiin. Nähtävyyksistä mainittavimmat ovat Honkajoen kirkko, Myllyluoman kota, talonpoikaismuseo ja myllymuseo, Huidankeitaan luontopolku ja lintutorni, Satamakeitaan lintutorni sekä Rynkäkeidas sekä Huidankeidas, jotka kuuluvat soidensuojelualueeseen. Honkajoki on yhtenä perustajakuntana LauhanvuoriHämeenkangas Geoparkissa. Alueen geologinen pääteema on suo.

Honkajoki osaksi Kankaanpään kaupunkia Kankaanpään kaupunginvaltuusto sekä Honkajoen kunnanvaltuusto käsittelivät 15.5.2020 samaan aikaan järjestetyissä kokouksissaan esitystä Honkajoen kunnan liittämisestä Kankaanpään kaupunkiin. Molemmissa kokouksissa tehtiin asiasta myönteinen päätös. Valtioneuvosto antoi 11.6.2020 päätöksensä Kankaanpään kaupungin ja Honkajoen kunnan yhdistymisestä. Kankaanpäällä ja Honkajoella on yhteinen historia. Honkajoki erosi Kankaanpään pitäjästä vuonna 1867 – Honkajoen itsenäisyys kesti siis 153 vuotta. Kuntaliitossopimus oli jonkinlainen paluu historian juurille. Päätösten myötä Honkajoki yhdistyi Kankaanpään kaupunkiin 1.1.2021. Uudessa Kankaanpään kaupungissa on yhdistymisen jälkeen 12 855 asukasta. Yhdistyneen Kankaanpään kaupunginjohtajana jatkoi nykyinen kaupunginjohtaja Mika Hatanpää. Honkajoen kunnanjohtaja Ulla Norrbo siirtyi Kankaanpään kaupungin kehittämisjohtajaksi. Valtioneuvosto päätti myöntää uudelle Kankaanpään kaupungille harkinnanvaraista yhdistymisavustusta 3,5 miljoonaa euroa, joka tulee käyttää talouden vahvistamiseen.

Mika Hatanpää jatkaa kaupunginjohtajana uudessa Kankaanpään kaupungissa.

Kolme vuotta voimassaolevan yhdistymissopimuksen mukaan Honkajoen palveluverkko jatkaa nykyisenä. Samalla perustetaan Honkajoen kaupunginosatoimikunta. Toimikunnan asioita valmistelee Ulla Norrbo. Kaupunginosatoimikunnan tehtävänä on tuoda esiin alueen erityistarpeita tekemällä esityksiä, antamalla lausuntoja sekä vaikuttamalla alueen toiminnan suunnitteluun ja talousarvion laatimiseen. Honkajoki-toimikunnalle osoitetaan vuosittain määräraha, jota voidaan käyttää esimerkiksi kehittämishankkeisiin. Vuoden 2021 talousarvioon niihin varattiin 30 000 euroa. Kankaanpäässä on tehty lukuisia investointeja: uimahalli, liikuntakeskus, kirjasto, koulukeskus, pääterveysaseman peruskorjaus ja laajennus. Nämä tukevat ja lisäävät koko seutukunnan elinvoimaa ja vireyttä.

Kankaanpään kehitysjohtajaksi Ulla Norrbo Ulla Norrbo työskenteli Honkajoen kunnanjohtajana noin viisi vuotta, ja sitä aiemmin naapurikunnassa Isojoella nuoriso- ja liikuntasihteerinä sekä kunnanjohtajan viransijaisena. Isojoelta kotoisin oleva Ulla on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri. Pienellä Honkajoen kunnalla on hyvät puolensa, mutta vastassa on ollut haasteita. Honkajoki on asuinkuntana pieni ja ketterä. Hyvinä puolina mainittakoon mm. luonto, harrastusmahdollisuudet ja mukavat ihmiset. Honkajoki on hyvä ja turvallinen paikka jokaisen asua. Honkajoella yritystoiminta on erittäin aktiivista ja yrityksillä menee hyvin. Vastikään Satakunnan Vuoden Yrittäjäksi 2020 valittiin Rentti/Tracwest Oy Honkajoelta. Honkajoen haasteina ovat olleet talousvaikeudet. Sopeuttamista tehtiin useamman vuoden. Tehdyistä tervehdyttävistä toimenpiteistä huolimatta kunnan taloutta ei saatu tasapainotettua kuntalain edellyttämässä määräajassa. Honkajoella myös väestön ikääntyminen ja vähentyminen ovat osaltaan vaikuttamassa tilanteeseen. Ulla Norrbo aloitti kehitysjohtajana Kankaanpään kaupungilla tämän vuoden alusta. Yhdistymissopimus on honkajokisten kannalta edullinen, veroprosentti laskee eivätkä palvelut liitoksen vuoksi heikkene. Yhdistymisessä on myös potentiaalia alueellisestakin näkökulmasta. Kuntaliitos vahvistaa Kankaanpään kaupungin asemaa Pohjois-Satakunnan keskuksena ja mahdollistaisi kahden kunnan käytettävissä olevien resurssien uudelleen kohdentamista panostamalla vahvemmin esimerkiksi ”meidän kuntien” ja alueen kilpailukyvyn ja elinvoiman kehittämiseen. Honkajoen kunnan alueella oleva vahva yrityspohja vahvistaa Kankaanpään kaupungin elinkeinorakennetta ja esim. kiertotalouden ja kestävän kehityksen käytäntöjä.

Myös Kankaanpään kaupunginjohtajan Mika Hatanpään mielestä kuntaliitoksessa on hyvät eväät molempien kannalta. Uusi kunta muodostuu työssäkäyntialueesta ja toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset vastata asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta. Kuntaliitos tulee vahvistamaan myös Kankaanpään asemaa seutukunnankeskuksena. Yhdistyneessä kunnassa voidaan resursoida elinvoiman kehittämiseen enemmän kuin kunnissa erikseen; tätä kautta saadaan enemmän tuloksia aikaan kuin erikseen. Talous kiristyy koko ajan; yhdistynyt Kankaanpää pystyy turvaamaan palvelut jatkossakin yksittäisiä kuntia paremmin.

Lähteet: honkajoki.fi kuntalehti.fi

Työpajavalmennuksesta Työpajavalmennuksen tarkoituksena on syrjäytymisen ehkäiseminen. Syrjäytyminen on määritelty prosessiksi, jossa huono-osaisuus kasautuu henkilön elämässä. Työpajoilla syrjäytymistä pyritään ehkäisemään työssä ja tekemällä oppimisella sekä siihen liitetyllä valmennuksella. Valmentautujat saavat tukea arjen- ja elämänhallinnan sekä hyvinvoinnin edistämiseen ja tulevaisuuden suunnitelmien tekemiseen. Työpajavalmennus koostuu työ- ja yksilövalmennuksesta ja sidosryhmäyhteistyöstä. Työvalmentaja ohjaa työn tekemistä. Työvalmennuksella kasvatetaan ammatillista osaamista ja vahvistetaan yleisiä työelämä- ja työyhteisötaitoja. Pajan tarjoama työtehtävä ei välttämättä ole valmentautujan ykköstoive työelämässä. Kuitenkin kaikki työkokemus on tärkeää ja se auttaa pääsemään elämässä eteenpäin ja toiveiden työpaikkaan.

Yksilövalmentajan rooli on olla rinnalla kulkija, tukija, kannustaja ja luoda toivoa asiakkaaseen muutoksen mahdollisuudesta sekä tarjota asiakkaalle kannustusta päästä kohti tavoitteitaan. Yksilövalmennus on kokonaisvaltaista ja luottamuksellista palveluohjausta ja neuvontaa. Tavoitteena myös keskustelujen avulla edistää asiakkaan työ- ja toimintakykyä. Keskustelujen aiheena on esimerkiksi asiakkaan elämän/arjenhallinta ja päivärytmi, voimavarat, haasteet ja vahvuuksien hyödyntäminen ja löytämien omasta itsestään.

Työpajalla työskentelee oman alansa asiantuntija työvalmentajana. Työnsuunnittelija Timo Lähdetsalo ohjaamassa Mediapajalla.

Minna Rassilla on useamman vuoden kokemus työskentelystä yksilövalmentajana heikossa työmarkkinaasemassa olevien pitkäaikaistyöttömien kanssa. Luottamuksellinen asiakassuhde ja rinnalla kulkeminen ovat tärkeitä tekijöitä asiakkaan eteenpäin menemiseksi. Lisäksi tarvitaan riittävän pitkä aika, aito läsnäolo, tilanne- ja tunneälyä, kannustava ja motivoiva työote.

Pajatyöskentely painottuu erilaisiin kädentaidollisiin töihin - pajalla voi oppia uusia taitoja tai kehittää jo olemassa olevia. Työnteon kautta löytyvät vahvuudet – työpaja on reitti työelämään.

Valmentautujan tavoitetta on tukemassa sidosryhmäyhteistyö eli se on valmentautujan, hänen verkostonsa ja pajan yksilövalmentajan yhteistoimintaa. Verkosto muotoutuu aina tilanteen mukaisesti. Usein siinä on mukana sosiaalitoimisto, työvoimapalvelut, terveydenhuolto ja oppilaitoksia.

Työpajatoiminta Suomessa • Yhdistää vaikuttavasti yksilöllisen valmennuksen, osaamista kerryttävät työtehtävät ja vertaistuen. • Edistää tuloksellisesti koulutus- ja työmarkkinoille sijoittumista. • Tukee osallisuutta ja arjenhallintaa. • Perustuu tehokkaalle monialaiselle yhteistyölle työllisyys-, koulutus-, nuoriso- ja sote-palveluiden välillä.

• Kattaa 95 % Suomen kunnista. • Toimintaan osallistuu vuosittain yli 27 000 valmentautujaa, joista lähes 15 000 on alle 29-vuotiaita nuoria. • Työpajat voivat olla hallinnollisesti kunnallisen, seutukunnallisen tai kuntayhtymän, säätiön, yhdistyksen tai jonkun muun organisaation ylläpitämiä. Suurin osa työpajoista on kunnallisia.

Työpajavalmennuksen vaikuttavuudesta Tutkimuksen mukaan työpajavalmennus edistää NEET-nuorten siirtymistä työhön ja koulutukseen sekä ehkäisee syrjäytymistä. Se vahvistaa koulukuntoisuutta eli tukee työ- ja toimintakykyä. Työpajavalmennus tukee erityisesti ammatillisen koulutuksen keskeyttäneitä ja koulutuksesta syrjään jäämässä olevia nuoria sekä mielenterveyden ongelmista kärsiviä nuoria. Koulutuksen-ulkopuolelle jääneiden nuorten osalta työpajavalmennus myös tuottaa julkisen talouden kustannussäästöjä suorien tulonsiirtojen osalta maksettujen tulonsiirtojen vähenemisen ja maksettujen verojen lisääntymisen myötä (Teemu Vauhkonen & Tommi Hoikkala: Syrjäytymisen lasku – tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta, 2020). Työterveyslaitoksen (2019) mukaan mielenterveyden ongelmien kokonaiskustannukset ovat Suomessa 5,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Osuus on kasvanut viime vuosina ja on EU-alueen korkeimpia. Kokonaisuudessaan lievemmät mielenterveyden häiriöt aiheuttavat enemmän kustannuksia kuin vakavammat, ja mielenterveyden ongelmat ovat työttömillä yleisempiä kuin muilla. Mielenterveyden ongelmat ovat merkittävä työttömyyden taustatekijä ja muodostavat näin myös huomattavan osan työttömyyden kustannuksista. Mielenterveyskuntoutujien ohjaaminen työpajalle nopeuttaa heidän siirtymistään koulutukseen ja työmarkkinoille. Pajatyöskentely vahvistaa mielenterveyskuntoutujien psykososiaalista hyvinvointia ja onnellisuutta. Tavanomainen työkokeilu työpaikalla ei arvaamattomine tilanteineen usein sovellu heille. Osalla työpajoista tuotetaan mielenterveyskuntoutujien tarpeisiin sosiaalista kuntoutusta sekä Kelan kuntoutuspalveluita.

Arviolta vain joka kolmas mielenterveyden häiriöistä kärsivä nuori saa hoitoa. Vastaavasti työpajoille valikoituu paljon mielenterveyden häiriön kanssa eläviä nuoria. Voidaan arvioida, että työpajavalmennuksesta hyötyvät yhtä hyvin niin diagnosoimattoman, kuin diagnosoidunkin mielenterveyden häiriön omaavat nuoret ja että työpajavalmennus pienentää mielenterveyden häiriöistä syntyviä kustannuksia. Työpajalla tavataan valmentajaa päivittäin, kuulutaan ryhmään ja tehdään asioita yhdessä kuukausien ajan - se lisää hyvinvointia.

Työpaja tarjoaa paikan ajatusten vaihdolle, vertaistuen ja tunteen kuulumisesta ryhmään. Yhteisöllisyys on suojaava tekijä syrjäytymistä vastaan.

Sopimuksista työpajalla Työpajalla ollaan erilaisilla sopimuksilla joko kuntouttavassa työtoiminnassa, työkokeilussa tai palkkatuella. Lisäksi eri alojen opiskelijat voivat suorittaa koulutukseen kuuluvaa työharjoittelua pajalla. Asiakkaiden ikähaarukka on 17-62 -vuotiaat ja perusteena työpajajaksolle tuen ja neuvonnan tarve koulutus- ja työmarkkinoille suuntautumiseen. Asiakkaat eli valmentautujat ohjautuvat työpajalle TE-palveluiden, sosiaalitoimen, etsivä nuorisotyön sekä oppilaitosten kautta. Kuntouttavalla työtoiminnalla parannetaan pitkään työttöminä olleiden elämänhallintaa ja lisätään työllistymismahdollisuuksia. Näin voidaan rakentaa polkua kohti avoimia työmarkkinoita. Kyseessä ei ole työsuhde, vaan tavoitteena on esimerkiksi totuttautua työelämän pelisääntöihin ja jämäköittää omaa elämänhallintaa. Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen perustuu aktivointisuunnitelmaan, jonka TE-toimiston ja kunnan viranomainen laativat asiakkaan kanssa. Asiakkaalle suunnitellaan palvelukokonaisuus, joka kirjataan aktivointisuunnitelmaan. Asiakkaan henkilökohtainen tilanne määrittelee sen, mitä palveluita asiakkaalle palvelukokonaisuudessa tarjotaan. Kuntien on järjestettävä kuntouttavaa työtoimintaa niille pitkään työttöminä olleille henkilöille, jotka saavat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea, ja jotka eivät työ- ja toimintakykynsä takia kykene osallistumaan TE-hallinnon ensisijaisiin palveluihin. Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan osa- tai kokopäiväisesti 1-4 päivänä viikossa 3-24 kuukauden ajan. Työmarkkinatukea (33,78 €/pv) maksetaan enintään 5 päivältä kalenteriviikossa (ma-pe). Kulukorvausta (9 €) maksetaan vain osallistumispäiviltä. Esimerkiksi kolme työtoimintapäivää viikossa kerryttää noin 650,- käteen (neljän viikon jaksolta). Työkokeilun avulla voi tutustua työelämään, eri työtehtäviin ja ammattialoihin sekä saada apua soveltuvuuden selvittämisessä. Tavoitteena on ammatillisten suunnitelmien selkiyttäminen. Työkokeilun avulla voidaan myös tukea paluuta työmarkkinoille pitkän poissaolon jälkeen. Kokeilun avulla voi saada myös jalkansa työpaikan oven väliin. Työkokeilu ei ole työsuhde eikä siitä aiheudu järjestäjälle kustannuksia. Työkokeilun aikana saa samaa etuutta kuin työttömänä, osallistumispäiviltä saa kulukorvausta. Työttömyysetuuden voi saada korotettuna, jos kokeilusta on sovittu työllistymissuunnitelmassa.

Työkokeilun pituus (samalla työnantajalla/työtehtävässä enintään 6 kk), viikoittaiset työpäivät (1-5 pv) ja päivittäinen työaika (4-8 tuntia) sovitaan TE-toimiston, työkokeilijan ja kokeilun järjestäjän kanssa ottaen huomioon kokeilun tavoitteet työkokeilijan kannalta. Palkkatuki on TE-toimiston myöntämä harkinnanvarainen taloudellinen tuki, jota työnantaja voi saada palkatessaan työnhakijan, jolla on vaikeuksia työllistyä. Työllistymistä voivat vaikeuttaa esimerkiksi pitkä työttömyys, ammattitaidon puute, vamma tai sairaus. TE-toimisto arvioi, kuinka hyvin palkkatuettu työ parantaa työnhakijan ammatillista osaamista ja avoimille työmarkkinoille työllistymistä. TE-toimisto päättää tuen suuruuden ja keston tapauskohtaisesti. Oppisopimuskoulutusta varten palkkatukea voidaan myöntää koko oppimisjakson ajalle (eli aina muutamista kuukausista useampaan vuoteen). Työnhakijan tulee olla aina ensin yhteydessä TE-toimistoon, jossa arvioidaan työpaikan tehtävien soveltuvuus ja palkkatuen tarve osaamisen parantamiseksi. Työsuhde voi alkaa vasta sen jälkeen, kun TE-toimisto on myöntänyt palkkatuen. Tuki voi olla enintään 30 %, 40 % tai 50 % palkkauskustannuksista – prosentti riippuu työttömyyden kestosta.

Lähteet: nuorisotutkimusseura.fi intory.fi/työpajatoiminta te-palvelut.fi palkkatuki.fi

Pajakokemuksia Anna-Liisa Lehtiniemi on 62-vuotias. Perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär, joka asuu jo muualla. Anna-Liisa on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa Valtti-pajalla pitkään. Työaika on ollut 4 h/pv ma-to. Työt ovat olleet ompelupuolella eli viime vuonna pääasiallinen työ oli lumipukujen korjausompelu, samaten ommeltiin ekokankaita, hedelmäpusseja ja tyynyliinoja. Näistä alihankintatöitä ovat lumipukujen korjaus ja tyynyliinat. Tämän vuoden alusta Anna-Liisa aloitti palkkatuella ja sopimus kestää näillä näkymin heinäkuun 3. päivään saakka. Kuntouttavassa työtoiminnassa pärjättiin hyvin, ja työtehtävät ovat edelleen samat kuin ennen eli ompelua. Kuukaudessa saa nyt enemmän tuloja kuin kuntouttavassa (päälle vielä Kelan päiväraha). Työpäivä on 6 h 15 min eli viikkotyöaika on 25 h (ma-to). Työnohjaajana ompelupuolella on Anja Kalliomäki. Anna-Liisan sanoin: Anja on ”rautainen ammattilainen”. Anna-Liisalla ja Anjalla on yhteinen työhistoria Reiman ajoilta; tuttuja on oltu vuosikymmenien ajan. ”Suorastaan ilostuin, kun Anja tuli taloon”, mainitsee Anna-Liisa. Olen Janita, 23-vuotias ja koulutukseltani graafinen suunnittelija. Tulin Valttiin lokakuussa 2020. Minulla oli takana alle vuoden jakso, jolloin en ollut töissä tai koulussa. Minua kiinnostava koulutuskaan ei alkanut hetkeen, ja piti saada päivärytmi ja rutiinit kuntoon. Kuulin Valtista TE-toimiston sekä äitini kautta. Äiti on siis myös Valtilla. Lokakuussa 2020 aloitin kuntouttavalla työtoiminnalla 3 kk sopimuksella, jota nyt tammikuussa jatkettiin kesäkuun alkuun asti. Työaikani on 5 h/pv ja ti-to. Olen mediapajalla eli teen tietokoneella kaikenlaista. Suunnittelen/muokkaan esitteitä, perehdytysoppaita jne. Olen myös päässyt valokuvaamaan sekä tekemään tilaustöitä yksityisille asiakkaille. Aiemmasta koulutuksestani on täällä hyötyä, sillä esimerkiksi kuvien muokkaus tulee vanhasta muistista. Ohjaus on ollut mielestäni hyvää ja olen saanut monipuolisia tehtäviä. Apua saa myös tulevaisuuden suunnitelmien selkiyttämiseen todella hyvin. Minulla on suunnitelmissani hakea tänä keväänä ainakin kahteen syksyllä alkavaan koulutukseen Poriin; kosmetologi- ja matkailualalle. Valtti on tuonut kaivattua rytmitystä arkeen, ja täällä on tosi hyvä ilmapiiri ja yhteishenki.

Valmentajana Valtissa Työnsuunnittelija Suvi-Päivi Jokinen Suvi-Päivi Jokinen aloitti työnsuunnittelijana tuotepajalla tämän vuoden alusta. Paikka ja työt ovat entuudestaan tuttuja; samoin pajan ihmiset eli uuteen työtehtävään siirtyminen sujui luonnostaan. Työparina toimii Sinikka Hakanen. Varsinaista työnjakoa ei ole, vaan ”se tekee, joka näkee, että on jokin asia tehtävä”. Suvi-Päivi on 51-vuotias. Hänellä on yksi aikuinen tytär ja kolme lapsenlasta. Suvi-Päivi on kihloissa ja asuu rivitalossa Kankaanpäässä. Suurimman osan elämää Suvi-Päivi on asunut Porissa, noin kolme ja puoli vuotta asunut Kankaanpäässä. Harrastukset ovat liikunnallisia eli Suvi-Päivi pyöräilee kesällä, talvella on kuntopyörä kovassa käytössä. Uinti ja kävely ovat myös mieluisia. Suvi-Päivi on kirjaston vakioasiakas eli lukeminen on intohimo, samoin ristikot ja sudokut. Koulutustaustaltaan Suvi-Päivillä on myynnin ammattitutkinto; sen hän suoritti työn ohella ja myyjä hänestä tuli vahingossa. Myyntialan töitä tulikin yhteensä 10 vuotta – kaikenlaisissa kaupoissa. Myyntityöt lähtivät alkuun R-kioskin myyjänä hiukan yllätyksellisesti. Ennen myyntityötä Suvi-Päivin työt ovat olleet ”sekalaista seurakuntaa”; hän on ollut vähän kaikessa mukana lehdenjakelusta alkaen. ”Sitä on tehty, missä töitä on ollut saatavilla”. Kankaanpäähän muuttaessaan Suvi-Päivillä oli polvet huonossa jamassa. Nyt Suvi-Päiviä katsoessa on vaikea uskoa, että hänellä on ollut koko aikuisiän ylipainoa. Vuosien varrella painoa kertyi lisää, polvissa oli nivelrikko sekä terveyttä rasitti myös diabetes ja verenpaine. Suvi-Päivi pohti; ”tokkopa kukaan ottaa töihin, kun hädin tuskin pääsee kävelemään”. Kankaanpäässä Suvi-Päivi kävi Kasevalla lukemassa näkövammaisille lehteä, hetken myös reumayhdistyksellä. Se ei ollut Suvi-Päivin paikka, koska tekemistä ei ollut riittävästi. Polvi leikattiin ja toinenkin. ”Saikulla” Suvi-Päivi meni työkkäriin tiedustelemaan töitä; sieltä neuvottiin Valttiin. Valtista edelleen tie vei tuotepajalle ”kalaosastolle”. Kalastaminen onkin tuttua puuhaa, jota miehen kanssa harrastetaan: uistimet, perhot ja pilkit ovat tuttuja. ”Näpertelijälle” työ sopii myös erittäin hyvin. Työ löysi tekijänsä. Kuntouttavan työtoiminnan jakso kesti puolitoista vuotta viime vuoden loppuun.

Tästä ajasta Suvi-Päivillä on mukavia muistoja; Valtti on antanut sisältöä elämään ja samoin uusia ystäviä. Suvi-Päivi on ollut pajalla myös erilaisessa ryhmätoiminnassa (EMT-ryhmä, hyvinvointiryhmä ja luontoryhmä). Ystävyyssuhteet ovat tiivistyneet matkan varrella, vapaa-aikanakin pidetään yhteyttä ja puhutaan kaiken maailman asioista. Suvi-Päiviä voi pitää ”kokemusasiantuntijana” elämänmuutoksen suhteen; hän laihdutti melkoisen määrän kiloja ja sai terveytensä kohdilleen. Muutos on aina mahdollinen ja koskaan ei ole liian myöhäistä - tätä Suvi-Päivi korostaa muillekin. Hän kuitenkin korostaa itselle armollisuutta ja ”kukaan ei ole täydellinen”-ajatusta. Näinhän se loppupeleissä onkin. Tämän vuoden alusta Suvi-Päivi on työskennellyt palkkatuella työnsuunnittelijana tuotepajalla. Mielessään hän oli aiemmin ajatellut, että Valtti olisi mahdollisuus myös työllistyä; muidenkin ajatukset ovat kulkeneet samaa rataa. Ajatukset kohtasivat ja niin uudet kuviot pyörähtivät käyntiin. Suvi-Päivi on ”peruspositiivinen” ja uudetkaan asiat eivät hirvitä; ”jos joku muukin on asian oppinut, niin enköhän minäkin”. Monesti asenne ratkaisee ja vie eteenpäin. Työaika on 30 tuntia, mutta päivittäinen työaika voi vaihdella (esimerkiksi haastattelupäivänä klo 7.0015.00). Päivä lähtee käyntiin sillä, että tsekataan osanottajat eli kenellä on päivä. Työt jaetaan (mitä tehdään ja kuka tekee mitäkin). Päivän kuluessa seuraillaan, että kaikille riittää töitä ja esim. tarvikkeet ja osat riittävät. Työtä seurataan, neuvotaan, ohjataan – tarkistetaan, että kaikki on kunnossa. Väliajoilla Suvi-Päivi pakkaa tavaraa kierrätyskeskuksen puotiin ja Karviaan myytäväksi.

Päivän kuluessa seuraillaan, että kaikille riittää töitä ja esim. tarvikkeet ja osat riittävät. Työtä seurataan, neuvotaan, ohjataan – tarkistetaan, että kaikki on kunnossa.

Työn rikkaus on, että ei ole samanlaisia päiviä – päivittäin tulee erilaisia tilanteita vastaan. Viihtyvyyteen vaikuttaa työympäristö. Suvi-Päivi sanookin: ”on vaikea kuvitella mukavampaa työporukkaa”. Haasteita Suvi-Päivi ei näe ikävänä asiana. On mielenkiintoista, että opettelee välillä uusia asioita ja päästään eteenpäin; ”jos ei kerralla, niin toisella sitten”. Kaikki ei aina mene kuten on suunnitellut – siitä on Suvi-Päivillä omakohtaista kokemusta, joten hän osaa asettua toisen asemaan. Kannustus, tsemppaus ja keskustelu asioista vievät kuitenkin pitkälle.

Työnsuunnittelija Sini Kokkola Sini Kokkola on 41-vuotias, alun perin Kaskisista kotoisin. Koti on ollut jo 20 vuotta Kankaanpäässä. Perheeseen kuuluu puolison lisäksi 20- ja 18-vuotiaat pojat sekä 11-vuotias tytär. Lemmikkinä on karkeakarvainen mäyräkoira Heta. Harrastukset ovat liikunnallisia eli Sini pelaa salibandya, käy kuntosalilla ja koiran kanssa lenkillä. Tyttären harrastustoiminnassa hän on mukana, mm. joukkueenjohtajana pesäpallossa ja kuskaamassa harrastuksiin. Sini tuli ylioppilaaksi v. 1999 Teuvan lukiosta. Sen jälkeen hän muutti Luumäelle; siellä hän tapasi nykyisen miehensä, joka on kotoisin Kankaanpäästä. Haaveena Sinillä oli ravintolakokin ammatti. Jo Luumäellä hän työskenteli alalla, mutta työ ei ollut niin ”glamouria” kuin oli kuvitellut: paljon oli tiskaamista ja eineksistä valmistettiin ruokia. Luovuudelle ei jäänyt sijaa. Noin v. 2000 Sini muutti Kankaanpäähän, ja v. 2004 hän aloitti Jämijärven Nesteellä työt. Kaikenlaista tehtiin, laidasta laitaan; paikassa oli Kotipizza ja hampurilaispaikka. Iltaisin siivottiin paikat kuntoon. Nesteellä Sini oli 3,5 vuotta. Sen jälkeen hän meni Halpa-Halliin töihin. Sielläkin hän oli monessa mukana: ensiksi tavarapuolella, sittemmin kassalla ja elintarvikepuolella. Lopun ajan hän oli elintarvikevastaavan hommissa. ”Kaikki tuli koluttua” 12 vuoden aikana. Halpa-Hallin aikana Sini suoritti työn ohessa merkonomin koulutuksen ja myynnin ammattitutkinnon. Sini sai tutun kautta tietää, että Valttiin haettiin työntekijää Kierrätyskeskuksen puolelle. Hän aloittikin palkkatuella työnsuunnittelijan tehtävissä 28.12.2020. Sopimus tehdään puolen vuoden pätkissä, ja tarkoitus on jatkaa työssä sen jälkeen. Haaveena on opiskella ja kehittää itseä työvalmentajan suuntaan. Ensiksi on luonnollisesti päästävä sisään itse työhön.

Työnsuunnittelijan tehtävät ovat myös ”laidasta laitaan”. Haastatteluhetkellä Sinillä on ollut kuukauden kokemus työstä ja kaikkea ei ole vielä ehtinyt sisäistää, mitä hommaan kuuluu. Toisaalta työ on vastannut odotuksia, mutta on tullut myös yllätyksiä. Aiemmissa työpaikoissa ohjeet ovat tulleet muualta, nyt joutuu itse miettimään asioita eli ei ole valmista ”sapluunaa”. Työnkuvaan kuuluu ohjata toimintaa. Työ sisältää mm. hyllytystöitä, muutostöitä (esim. huonekalujen siirtelyä), tavaran vastaanottamista, kuljetuksen järjestelyä, kirjaustöitä koneelle ja kassanhallintaa. Ruoka haetaan pajan keittiöltä. Ohjaus- ja jatkopolutus kuuluvat tehtäviin. Kierrätyskeskuksen vuosi on alkanut hyvin ja positiivista palautetta on tullut paljon: nyt on väljät tilat ja tavarat siistiä. Kierrätyskeskuksessa on mukava asioida. Eniten asiakkaita on klo 16-17 välillä; onkin haaste järjestää myöhempiä aukioloja. Suunnitelmissa ovat ”lauantaitempaukset”, joihin voisi liittää jotain teemaa, esim. askartelua. Facebook toimii hyvänä kanavana; päivityksiä seuraa melkoinen määrä ihmisiä. Kierrätyskeskuksessa on työssä väkeä kuntouttavassa työtoiminnassa, palkkatuella ja vammaispalveluiden kautta. Tammikuun lopulla oli 20, helmikuun alusta on 25 tekemässä hommia. Henkilöstömitoitus on 30. Tulijoita on runsaasti ja sekin kertoo uuden keskuksen vetovoimasta ja uudesta ”imagosta”. Työssä parasta ovat ihmiset. Päivät ovat vaihtelevia ja kuluvat nopsaan. Sinin työaika on klo 8.00-17.15 (ma-to), perjantaisinkin myös työskennellään 4 tuntia. Uuden työn kautta Sini on saanut innostuksen askarteluharrastukseen. Kierrätyskeskuksesta saakin inspiraation uusiin ideoihin.

Työnsuunnittelija Aila Vikki Aila Vikki aloitti työnsuunnittelijana Valtin siivouspajalla 4.1.2021 ja sopimus kestää ensi vuoden maaliskuuhun. Ailalle siivous on ollut lähellä sydäntä jo lapsesta lähtien – siinä näkee työnsä jäljen ja siksi se on palkitsevaa. Aila on 45-vuotias. Perheeseen kuuluu aviomies ja neljä aikuista tytärtä sekä ”iltatähtenä” nyt 12-vuotias poika. Lastenlapsia on siunaantunut kolme. Lisäksi kotona häärii kolme kissaa. Ailalla on laitoshuoltajan ammattitutkinto (v. 2006 Sataedu). Catering-koulutus Sataedulla alkoi elokuussa 2020. Nyt se on katkolla, kun sopimus alkoi Valtin kanssa. Laitoshuoltajaksi valmistuttuaan Aila työskenteli yksityisellä vajaa kaksi vuotta. Sen aikana tuli ajatus, että siivoustyötä pystyisi tekemään itsenäisestikin. Yrittäjäksi lähteminen vaatii tietynlaista luonnetta ja rohkeutta. Oma yritys Ailalla oli vuosina 2008-2020 eli hän toimi siivouspalveluyrittäjänä 12 vuotta. Yrittäjänä on kaikki työt tehtävä ja otettava vastaan – yrittäjä ei voi sanoa ”ei”. Työssä on siis koko ajan kiinni. Samaten on vastuu työntekijöistä – heidän töistään, palkoista, veroista ym. Lopulta Aila ei jaksanut enää mitään. Työ vei kaiken ajan. Yrittäjyys loppui helmikuussa 2020. Korona tuli oikeastaan helpotuksena eli maaliskuusta alkaneet rajoitukset osuivat oikeaan aikaan. Syksyyn saakka Aila sai olla kotona ja viettää ”oikeaa lomaa” 12 vuoteen. Perheen kanssa sai viettää laatuaikaa ja palautua rauhassa. Valtti-työpaja tuli mahdollisuudeksi, kun Niina Veko soitti ja kertoi, että pajalle tarvittaisiin siivouspuolesta vastaava henkilö. Aila oli tehtävään valmis ja niin työnsuunnittelijan tehtävät palkkatuella alkoivat tammikuussa 2021.

Työnkuvaan kuuluu, että aamulla jaetaan tehtävät. Tutkinnonsuorittajille annetaan teoriaopetusta. Kaikille opetetaan, miten ammattisiivous etenee, opastetaan koneet, välineet, aineet. Siivouksen ohella on tekstiilihuoltoa ja kasvienhoitoa. Työssä on toki haasteita. On osattava järjestellä, kuinka usein siivotaan missäkin ja miten tehtävät jaetaan tasapuolisesti. Keskusteluun olisi otettava aikaa. Siivoojan työ on yksinäistä ja moni kuitenkin kaipaa, että saisi puhua. Tutkintojen osia suoritetaan eri aikaan ja jokaiselle on oltava aikaa, mitä apua ja opastusta sillä hetkellä tarvitsee. Aila korostaa, että Valtissa ei ole kiire ja saa keskittyä asioihin rauhassa. Siivoojan ammatti on hektistä ja siinä työt tehdään kellon tarkkuudella. Valtissa kollegat ovat avoimia ja hauskoja. Jos jotain ei tiedä, uskaltaa varmasti kysyä. Tukea saa koko ajan, että pääsee hommaan mukaan. Vapaa-aikaa ei Ailalle juuri jää, mutta silloin tehdään timanttitöitä. Ne ovat hiukan kuin kanavatyöt eli vaativat sorminäppäryyttä. Palapelit ja kirjojen kuuntelu ovat myös mieluisia. Bookbeat on kovassa käytössä.

”Ailalle siivous on ollut lähellä sydäntä jo lapsesta lähtien – siinä näkee työnsä jäljen ja siksi se on palkitsevaa.” 19

Harjoittelijana Valtissa Katriina Tornikoski Katriina Tornikoski on 26-vuotias ja asuu tällä hetkellä Kankaanpäässä. Alun perin kotoisin Merikarvialta. Koulutustaustaan kuuluu catering-ala, josta on tarjoilijan ammattitutkinto (opinnot vuosina 2010-2013 Sataedussa). Peruskoulun jälkeen hän meni ”kaverin vanavedessä” catering-alalle; se ei kuitenkaan ollut oma paikka. Halu oli olla enemmän ihmisten parissa. Kuitenkin Katriina halusi suorittaa opinnot loppuun ja saada ”paperit taskuun”. Lähihoitajan tutkintoa varten Katriina opiskeli vuosina 2013-2016. Opiskelun jälkeen Katriina työskenteli henkilökohtaisena avustajana – asiakkaat olivat erilaisia. Lähihoitajan työ ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, vaan opiskelu veti puoleensa. Katriina etsi sopivaa alaa netistä ja sieltä löytyi yhteisöpedagogin ala. Siihen hän haki; kirjallinen testi oli netin välityksellä. Varsinainen hakukoe oli kampuksella Turussa; hakuprosessi oli valtava ja hakijoita paljon. Katriina tuli valituksi eli hän aloitti syksyllä 2019 Turun humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak). Opinnot kestävät 3½ vuotta ja valmistuminen on jo Katriinalla aiemmin. Katriinan ohella opinnot aloitti noin 60 - poisjääntien jälkeen luokkakoko vakiintui 40 opiskelijaan. Ikähaarukka oli 20 - 60 vuotta. Yhteisöpedagogit ovat kuin sosionomeja, mutta työtehtävät ovat erilaisia. Katriinan opinnot ovat olleet tähän asti teoriaopintoja. Aikaisemmalla työkokemuksella hän sai ensimmäisen harjoittelun suoritettua. Korona muutti viime vuoden hankkeita eli ne suoritettiin etänä. Tähän toiseen harjoitteluun kuului nuorisoryhmien ohjaus eli elämäntaitojen hallintaa ja työhön/opiskeluun valmennusta. Kolmas harjoittelu - yhteisöpedagogi ammatillisena osaajana - on Valtissa ja kestää helmikuun alusta maaliskuun loppuun tänä vuonna. Neljäs harjoittelu tulee olemaan kehittävää harjoittelua; tänä aikana tehdään opinnäytetyö.

Harjoitteluaika Valtissa Opiskeluun sisältyvä harjoittelu kestää Valtissa parisen kuukautta. Harjoittelun tavoite on syventää ammatillista osaamista ja oppia työstä kentällä. Haastatteluhetkellä oli reilu pari viikkoa harjoittelua takana. Katriina on ollut Esa Viitasen kanssa ohjaamassa eSport-ryhmää. On suunniteltu ja toteutettu tekemistä; mm. mietitty pelejä, on ollut valokuvausta, lautapelipäivä, jonka aikana myös selvitettiin Mysteeriboxin arvoitusta. Ohjelmassa oli myös Mysteerihuoneen vetämistä. Toiminta on ollut siis nuorten ohjausta sekä myös tutustumista nuoriin ja samalla tehdä itseänsä tutuksi nuorille.

Opiskelun jälkeen on tarkoitus työllistyä nuorisopuolelle Valtti yllätti Katriinan toiminnan laajuudella. Täällä eli Katriina haluaa työskennellä nuorten parissa. ollaan ymmärtäväisiä, että on opiskelija, ei valmis alalle. Epäonnistumisia ei tarvitse pelätä ja saa olla ihan oma itsensä. Erikoisiakin ideoita ja asioita voi kokeilla vapaasti. Yleinen ”fiilis” on avoin. Valttiin on hyvä tulla.

Yhteisöpedagogin työstä Yhteisöpedagogin työ on vaativaa ihmissuhde- ja vuorovaikutustyötä. Siinä tarvitaan laajaa osaamista ihmisen kasvusta ja kehityksestä, yhteiskunnan rakenteesta ja toiminnasta sekä tietoa kulttuureista ja osallisuudesta. Opinnoissa on mahdollisuus suuntautua nuorisotyön ammattilaiseksi tai järjestötyön asiantuntijaksi. Yhteisöpedagogit sijoittuvat mm. kuntien, kansalaisjärjestöjen, laitosten ja yritysten palveluksiin. Työtehtäviin liittyy eri-ikäisten ihmisten tai toiminnan ohjaamista. Lisäksi työyhteisön kehittäjäkoulutus antaa valmiudet työskennellä erilaisten työelämän organisaatioiden asiantuntija- ja kehittämistehtävissä. Mahdollisuus on sijoittua myös kansainvälisiin, valtakunnallisiin tai paikallisiin projekteihin, joilla edistetään eri-ikäisten ihmisten kiinnittymistä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Yhteisöpedagogit toimivat mm. järjestö- ja nuorisotyön ammattilaisina ja asiantuntijoina, nuorisotyöntekijöinä, nuorisosihteereinä ja -ohjaajina, nuorisotoimenjohtajina, järjestö- ja vapaa-ajan ohjaajina, ohjaajina lastensuojelulaitoksissa ym. Viimeisimmän selvityksen mukaan tehtävänimikkeitä on ainakin yli 70 kpl. Työllistymisaste on 90,8% AMK ja 94,3% ylempi AMK.

Työn ja työttömyysturvan voi yhdistää Kun saat osa-aikatyön tai keikkatyön, työttömyysetuutesi sovitellaan yhteen tulojesi kanssa. Voit ansaita kesäkuun 2021 loppuun asti 500 euroa kuukaudessa ilman, että palkka vaikuttaa työttömyysturvaasi. 500 euron jälkeen jokainen ansaittu euro vähentää työttömyysetuutta 50 sentillä. Esimerkiksi 600 euron palkka vähentää etuutta 50 euroa. Miksi? Osa-aika- ja keikkatyö kannattaa myös silloin, kun saa työttömyysturvaa. Työnteko ei katkaise etuuttasi, vaan voit saada samalle ajalle sekä palkkaa että työttömyysturvaa. Palkka siis oikeasti tuo lisäeuroja työttömyysetuuden päälle. Lisäksi saat arvokasta työkokemusta, josta on hyötyä työnhaussa. Kenelle? Voit saada soviteltua työttömyysturvaa, jos sinulla on: • Osa-aikatyö, jossa työtunteja on enintään 80% kokoaikaisen työntekijän tunneista • Kokoaikainen keikkatyö, joka kestää enintään kaksi viikkoa • Pienimuotoista yritystoimintaa Miten?

Paljonko? Saat täyden työttömyysetuuden, jos tienaat suojaosan verran tai vähemmän. Jos tienaat enemmän, jokainen suojaosan ylittävä palkkaeuro vähentää työttömyysetuutta 50 sentillä. Suojaosan määrä riippuu jaksosta, jolta olet hakenut työttömyysetuutta. Suojaosaa on korotettu väliaikaisesti koronaepidemian vuoksi. 30.6.2021 asti suojaosa on: • 465€, jos haet työttömyysetuutta 4 viikon jaksoissa • 500€, jos haet työttömyysetuutta kuukausi kerrallaan • Tavallisesti ja 1.7.2021 alkavilla hakujaksoilla suojaosa on taas tavanomaiseen tapaan 279€ tai 300€ hakujakson pituudesta riippuen.

Sinun ei tarvitse tietää työpäiviäsi tai tulojasi etukäteen. Riittää, että ilmoitat työpäivät vasta jälkikäteen. Ilmoita Jos saat pitempikestoisen työn, etuuden hakujakso Kelaan tehdyistä työtunneista ja työpäivistä työttövoidaan muuttaa niin, että se sopii yhteen palkanmyysajan ilmoituksessa. Kela saa tiedot palkkatuloista maksujaksosi kanssa. tulorekisteristä. Kela hyödyntää näitä tietoja hakemusten käsittelyssä. Muut tuet Jos saat Kelasta muita tukia, kuten asumistukea tai toimeentulotukea, saamasi palkka voi vaikuttaa niihin. Ota yhteyttä Kelan asiakaspalveluun, jos pohdit, pitääkö tukesi tarkistaa palkan vuoksi.

Työ tekijäänsä kiittää

Työ tuottaa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia.

Työtä tarvitaan, jotta saa ruokaa, asunnon ja muuta välttämätöntä elämään. Laskut on maksettava, eikös juu.

Työssä tärkeää on toisten ihmisten seura. Kuulun mukavaan porukkaan.

Osaan hommani, selviän haasteista ja saan asioita aikaan.

Olen hyödyksi ja elämälläni on tarkoitus.

Minua arvostetaan ja saan itseluottamusta hyvin tehdystä työstä.

TUKEA – hankkeen kuulumisia Valtti-työpajalla käynnistyi viime vuonna uudenlaiset ryhmätoiminnot eri teemoilla (mielenvoima, luonto, kädentaidot ja hyvinvointi). Tämän vuoden alussa eli tammikuussa starttasi eSport-ryhmä, jossa tutustutaan pelaamisen maailmaan ja järjestetään nuorille oma pelitapahtuma. Maaliskuussa aloittaa uusi luontoryhmä – luvassa seikkailua, retkeilyä ja toimintaa entiseen malliin ”lungilla” otteella. Uutta mielenvoima-ryhmää käynnisteltiin myös talven aikana. Ennen yhteistä kokoontumista oli henkilökohtainen tapaaminen ryhmän vetäjän, Carita Ahtilinnan kanssa. Ryhmien kesto on 3 kuukautta (kerran viikossa klo 10-14). Peliryhmä kokoontuu tästä poiketen kaksi kertaa viikossa pelaamisen merkeissä. Ryhmien tarkoituksena on vahvistaa asiakkaan työ- ja toimintakykyä, osallisuuden kokemusta, luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja aktiivisuutta oman elämän toimijana vertaistuen avulla. Toimintakyky ja osallisuus tuottavat ihmiselle kokonaisvaltaista hyvinvointia parantaen työkykyä.

Mielenvoima -ryhmä

Mielenvoima-ryhmän – Sari Ahola

Jokaiselle osallistujalle tehdään alkukartoitus psykologisilla arviointimenetelmillä ja asetetaan henkilökohtaiset tavoitteet – huomioiden käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät. Ryhmässä opetellaan uusia, toimivia toimintatapoja asiakkaan olemassa olevien toimintatapojen tilalle sekä tarjotaan tietoa erilaisista mielenterveyteen liittyvistä aiheista.

Mielenvoima-ryhmä antoi itselleni todella paljon apua ja rakennusaineita tulevaisuuteen. Tykkään keskustelemisesta ja ryhmässä sai viikoittain purkaa tuntojaan ja kertoa, mitä on viikon aikana tapahtunut - hyvät sekä ne huonommat asiat. Yleensä kokoonnuimme tiistaisin klo 10-14, loppupuolella välillä aikataulujen vuoksi maanantaina tai perjantaina.

Ryhmässä hyödynnetään mindfulnessia eli tietoista läsnäoloa, voimauttavaa valokuvausta sekä sovellettua rentoutusta. Ryhmässä vahvistetaan osallistujan mielenterveyttä ja minäkuvaa, jotta usko omiin voimavaroihin ja usko omasta elämänhallinnasta vahvistuu. Sosiaaliset pelot hallitsevat monen elämää – tähän etsitään keinoja, miten niitä voi hallita tai päästä niistä kokonaan eroon. Ryhmässä hyödynnetään kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoja hyvinvoinnin lisäämiseksi ja oman tilanteen ymmärtämiseksi. Kognitiivisen käyttäytymisterapian on todettu olevan tehokas mm. ahdistuksen ja masennuksen hoidossa.

Aamun aloitimme aina maukkaalla aamupalalla klo 10; sen jälkeen jokainen sai vuorollaan kertoa, mitä viikon aikana oli tapahtunut. Toisilla oli viikko mennyt ilman sen kummempia uutisia, toisilla taas oli ehkä tapahtunut jotain, mistä halusi puhua ja keventää mieltään. Yleensä seuraavaksi tarkistimme ”kotitehtäviä” - ahkeruus niiden tekemisessä oli ryhmässä vaihtelevaa, mutta aina saatiin keskustelua aikaan ja vuorovaikutus toimi hyvin. Kotiharjoitusten tarkoitus oli pohtia asioita rauhassa turvallisessa ja tutussa ympäristössä kotona ilman ylimääräisiä ärsykkeitä ja tarkastella harjoitteiden vaikutusta omaan kehoon, itseensä ja ajatuksiinsa. Tehtävät vaativat paljon itsetutkiskelua ja syvällistä asioihin perehtymistä sekä vaihtelevasti myös ongelmien ratkaisutaitoa. Toki jokainen teki harjoitteet omalla tavallaan, oman jaksamisensa puitteissa ja omien kokemustensa pohjalta. Ongelmien ratkaisukeinoja on niin monia eikä mikään niistä ole väärä.

Mielenvoima-ryhmästä on saatu hyviä kokemuksia. Sari kertoo mietteitään syksyllä 2020 alkaneesta ryhmästä.

Itselleni kotitehtävistä jäi erityisesti mieleen eräs harjoite. Musiikki on monelle todella tärkeää ja jotkut kappaleet jäävät toisille vain erityisesti mieleen joko sävelen, sanojen, kappaleen sanoman tms. vuoksi.

Tehtävänä meillä oli kuunnella kotona kappaleita, jotka vaikuttavat meihin jollakin erityisellä tavalla ja kirjoittaa kuuntelun jälkeen ylös, miten kappale vaikutti meihin fyysisesti ja psyykkisesti. Itselleni sykähdyttäviä ovat Evakon laulu (Toni Wirtanen ja Jannika B) ja Pyyntö (Jannika B). Erityisesti Evakon laulu saa ihan joka ikinen kerta vollottamaan. Taustalla on se, että sekä isäni että äitini ovat Karjalan evakoita ja joutuneet pikaisella aikataululla lähtemään kotoaan Impilahdelta käskettäessä pois. Kaikki on jouduttu jättämään. Ja kun kuvittelen tuota tilannetta kuunnellessani tätä laulua, tulen tavattoman surulliseksi. Miltä vanhemmistani on mahtanut tuntua? Mitä heidän päässään on pyörinyt? Miten tämä on vaikuttanut heidän loppuelämäänsä? Ennen nuorempana en ajatellut asiaa lainkaan ja nyt on ikävää, kun en voi kysellä näitä asioita kummaltakaan. Paraikaakin kyyneleet puskevat silmiin…. Jokaiselle tapaamiskerralle meillä oli jokin tietty aihe, jota käsittelimme - nousimme ns. pyramidin tasoja ylöspäin. Keskustelimme päivän aiheesta ja jos halusi, sai kertoa omia kokemuksiaan ko. asiaan liittyen. Lähinnä kävimme läpi ahdistukseen ja masennukseen liittyviä asioita, sivusimme myös kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä. Teimme joka tapaamiskerralla testejä tuntemuksistamme (ahdistuksesta, masennuksesta ja positiivisista tunteista) menneeltä viikolta ja merkkasimme tuloksen omalle lomakkeelleen. Lopussa, kun oli kahdenkeskinen keskustelu Caritan kanssa, kävimme läpi, kuinka tulokset olivat ryhmän olemassaolon aikana muuttuneet (vai olivatko) ja mahdollisesti kehittyneet. Caritan ohjattavana oli turvallista olla; sai puhua, jos halusi tai olla hiljaa, jos siltä tuntui. Mihinkään ei painostettu eikä ollut pelkoa ”tuomitsemisesta”. Huomaa, että Carita osaa asiansa - osaa asettua toisen asemaan ja ajatusmaailmaan. Itse koin ryhmän todella hyväksi ja vapauttavaksi; minulle siitä oli apua ja luulenpa että muillekin. Tässä voin tietenkin puhua vain itseni puolesta. Koin ryhmän ilmapiirin turvalliseksi kertoa todella henkilökohtaisia asioitani, koska tiedän, että ne eivät kulkeudu eteenpäin.

Taustalla oli rauhoittavaa musiikkia, samalla kun Carita puhui tyynesti. Hän ohjasi ajatuksiamme keskittymään ruumiinosasta toiseen, ankkuroimaan ajatuksemme hetkeksi tiettyyn paikkaan, rentouttamaan kehon, keskittymään vain yhteen tiettyyn ajatukseen hetkeksi. Jos ajatus pääsi harhailemaan, palauttamaan ajatuksen takaisin. Harjoitteet olivat aluksi todella vaikeita, ajatukset harhailivat lähes koko ajan minne sattui; keskittyminen oli tosi vaikeaa. Lopussa huomasin ainakin itsessäni jonkinlaista kehitystä. Mindfulness on silti jatkuvaa harjoittelua ja siinä kyllä kehittyy, jos jaksaa harjoitella. Harjoitteen ei tarvitse olla todellakaan pitkä - voi ottaa esim. illalla ennen nukkumaan menoa hetken aikaa rauhoittumisharjoitteelle. Parhaassa tapauksessa tämä voi jopa vaikuttaa positiivisesti unen saantiin ja rauhaisampaan uneen. Itsellä on tarkoitus jatkaa näitä harjoituksia kotona; tahtoisin todella oppia rentoutumaan paremmin ja useammin. Se on varmasti monelle hektisen elämän keskellä vaikeaa. Youtubessa on paljon rentoutusharjoituksia ja osoitteessa oiva.fi löytyy myös paljon mielekkäitä harjoitteita nykyiseen nopeatempoiseen elämään. Jokaiselle tekee hyvää havainnoida omia tuntemuksiaan ja oloaan silloin tällöin. Henkinen hyvinvointi on todella tärkeä pala elämän isossa palapelissä. Jos sisällä on se iso möykky, joka odottaa ulospääsyään, päästä se ulos! Sen jälkeen olosi on kuin uudelleensyntynyt. Omasta kokemuksestani sanoisin, että puhu, puhu ja puhu. Ja päästä tunteet ulos - älä pidätä niitä sisällä. Itku, nauru, raivo, hellyys, väsymys. Tunteiden näyttäminen on vahvuutta, ei heikkoutta. Ammatti-ihmiselle puhuminen auttaa aina ja nykyisin on yleisempää käyttää heidän palveluitaan kuin olla käyttämättä. Sekään asia ei ole enää tabu. Ole avoin ja ota syli avoinna vastaan kaikki, mitä sinulle annetaan!

Pidä huolta itsestäsi, sillä olet tärkein ihminen itsellesi.

Joka tapaamiskerralla teimme mindfulness-harjoituksen. Jokainen otti rennon ja mahdollisimman mukavan asennon joko tuolilla tai lattialla jumppaalustalla maaten; kuinka vain itse tunsi rentoutuvansa parhaiten.

eSport-peliryhmä Kevään 2021 TUKEA-hankkeen (ESR) eSport-peliryhmä on ensimmäinen laatuaan. Ryhmän ikäjakauma on 17-35 vuotta. Pelailemme pääasiassa erilaisia tietokone- / konsolipelejä eri genreistä (https://fi.wikipedia. org/wiki/Videopelilajityypit), mutta myös lautapelit ja korttipelit ovat ohjelmassa mukana. Tämän tekstin kirjoitushetkellä ryhmää on vielä jäljellä kuukauden verran; suunnitelmissa on esimerkiksi retropelipäivä.

Pelien positiiviset vaikutukset Pelaamisen positiivisia hyötyjä on tutkittu jo pitkään ja tulokset kertovat monenlaisista hyödyllisistä vaikutuksista. Tehtyjen tutkimustulosten perusteella pelaaminen vaikuttaa moniin aistitoimintoihin ja kognitiivisiin taitoihin.

”Digitaalisia pelejä löytyy moneen lähtöön, joten ei ole Pelailemme uudempia sekä vanhempia pelejä aina yllättävää, että pelit myös vaativat ja samalla voivat Super Mariosta Apex Legendsiin. Tietenkin uusimmissa kehittää monipuolisen valikoiman erilaisia taitoja. peleissä pelikoneiden tehot tulevat väistämättä vastaan, Positiivisia vaikutuksia arvioitaessa on syytä muistaa, mutta onneksi vielä suurin osa on toiminut moitteetta. että pelien opettamien taitojen ei ole tarkoitus korvata Valtti-työpajalla on eSport-luokka, missä on 10 kpl peli- muuta kautta tulevaa oppimista, vaan tukea ja laajentaa koneita valmiina kovaan käyttöön. sitä.” Aamu aloitetaan aina aamupalalla, minkä ohjaajat tekevät valmiiksi. Sen jälkeen aloitamme päiväksi suunnitellun pelin pelaamisen. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla käytiin osallistujien kanssa läpi ehdotuksia ryhmän aikana pelattaviksi peleiksi. Toki vanhana pelikettuna haluan saada muutaman omankin pelin pelattavaksi, mitä olen pelaillut nuorempana ja tutustuttaa ihmisiä myös vanhempiin peleihin. Suurin osa peleistä on tiimeinä pelattavia pelejä, mutta myös yksinpelejä on ollut ohjelmassa. Ryhmän tavoitteena on tutustuminen uusiin ihmisiin samoilla mielenkiinnon kohdilla sekä antaa mahdollisuuden esim. vuorovaikutustaitojen harjoittelemiseen. Pelaamisen ohella keskitytään myös elämänhallinnan eri alueisiin (esim. ruuanlaitto ja liikunta). Kevään ryhmästä olen saanut paljon hyviä uusia kehittämisideoita syksyn 2021 ryhmään.

Suomalaisten pelaaminen lisääntyi koronasta aiheutuneen poikkeustilan johdosta ”Suomalaiset käyttivät vuonna 2020 keskimäärin yli seitsemän tuntia viikossa digitaalisten pelien pelaamiseen. Lukema on ylivoimaisesti suurin kaikki Pelaajabarometrit mukaan lukien. Edellinen huippulukema vuodelta 2018 oli alle viisi tuntia viikossa. - Ilmeisimpänä syynä ajankäytön lisääntymiseen ovat jälleen koronasta aiheutuneet poikkeusolot, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Jani Kinnunen.” Käy lukemassa asiasta lisää: https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/pelaajabarometri-pelaaminen-lisaantyi-koronaeristyksen-aikana Lähteet: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/19/mulla-pelikesken-pelaaminen-kehittaa-kognitiivisia-taitoja https://peliviikko.fi/pelikasvattajankasikirja.pdf

Niko Olen 21-vuotias, it-alasta kiinnostunut. Pelailen kotona eri tyyppisiä pelejä kuin täällä peliryhmässä. Massiiviset roolipelit ovat kiinnostavia. Olen järjestänyt Pokemon-tapahtumia eli toiminut niissä ohjelmanjärjestäjänä.

Master Gamer 6350 Olen ollut pelaamassa joka kokoontumiskerta eli tiistaisin ja keskiviikkoisin. Pelejä on joka lähtöön, laidasta laitaan – esimerkkeinä CS:GO Counter Strike ja Valorant-ammuntapelit. Kotosalla pelailen paljon, mieluisia ovat ensimmäisen persoonan ammuntapelit. Pelaamisen lomassa kahvi maistuu.

Kelan kuntoutuksesta Kela järjestää kuntoutusta kaiken ikäisille ja turvaa toimeentuloa kuntoutuksen aikana. Kuntoutus auttaa elämään sairauden kanssa, jatkamaan töissä tai palaamaan työelämään. Mitä kuntoutus on?

Missä kuntoutusta järjestetään?

Kuntoutus voi auttaa, jos sairaus tai vamma vaikeuttaa opiskelua, työtä tai itsenäistä selviytymistä elämän eri vaiheissa. Kuntoutus perustuu yksilölliseen ja tavoitteelliseen suunnitelmaan. Jotta voi saada Kelan kuntoutusta, tarvitaan lääkäriltä lausunto sairauden tai vamman aiheuttamasta kuntoutustarpeesta. Nuorten ammatillisena kuntoutuksena järjestettäviä palveluita voi hakea myös ilman todettua sairautta, jos henkilö on iältään 16-29-vuotias ja toimintakyky on olennaisesti heikentynyt.

Kelan kuntoutusta toteuttavat kuntoutukseen erikoistuneet yritykset, kuntoutuslaitokset, vammaisjärjestöt, oppilaitokset ja yksityiset terapeutit. Kuntoutuspalveluja on tarjolla sekä alueellisesti että valtakunnallisesti, jolloin voi joutua matkustamaan kauemmaksikin. Terapioita voidaan tarvittaessa toteuttaa myös henkilön kotona tai muussa arjen ympäristössä.

Kelan järjestämä kuntoutus on yleensä maksutonta. Kuntoutuksen ajalta voi olla oikeus myös kuntoutusrahaan. Kuntoutukseen kuuluvat tavoitteet, kestot ja myönnettävät palvelut määräytyvät henkilön tarpeiden mukaan. Vaihtoehtoja on muutaman päivän kuntoutustarpeen arvioinnista pidempiaikaiseen kuntoutukseen.

Kuntoutuksella voi olla seuraavia tavoitteita: • Fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja palauttaminen • Sopivan koulutus- tai ammattialan valitseminen

Tavoitteita tukevia kuntoutustoimenpiteitä ovat: • Kuntoutuspsykoterapia • Koulutus • Työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus

• Opintojen loppuun saattaminen

• Ammatilliset kuntoutuskurssit

• Työelämässä jatkaminen tai työelämään pääseminen

• Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit eri sairausryhmille

• Sopeutuminen elämään sairauden tai vamman kanssa.

• Erilaiset terapiat osana vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.

Jos sairaus tai vamma vaikeuttaa elämää, apu voi löytyä Kelan kuntoutuskurssilta. Kurssitarjonta on todella laaja ja kattava. Pelkästään tukija liikuntaelinsairaille on tarjolla yli 300 kurssia eri puolella Suomea. Kuntoutusta järjestetään sekä kursseina kuntoutuslaitoksissa että avokursseina, joille voi osallistua helposti työn tai opiskelun ohessa. Miten kuntoutukseen haetaan? Kaikille kursseille hakeudutaan omatoimisesti, mutta neuvoa ja tukea kuntoutukseen hakeutumiseen sekä apua itse hakemuksen tekemiseen voi saada sosiaaliohjaajilta ja terveydenhuollon työntekijöiltä. Myös Kelan kuntoutuksen puhelinpalvelusta 020 692 205 saa käytännön neuvoja kurssille hakeutumiseen. ”Kaikkein paras tilanne on, jos itselle syntyy havainto, että elämälle pitäisi tehdä jotain. Kun on motivaatiota, syntyy myös tuloksia. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tai muu hoitava taho voivat ottaa kuntoutukseen hakeutumisen puheeksi.” Ensimmäinen askel on löytää omiin tarpeisiin sopiva kurssi. Sen jälkeen pitää hakeutua lääkäriin, joka arvioi kuntoutuksen tarpeen ja kirjoittaa suosituksen. Lisäksi tarvitaan oma hakemus. ”Hakemusta tehdessä kannattaa miettiä, mihin kuntoutuksella pyrkii ja mihin kurssista uskoo olevan apua tulevaisuudessa.” Kun Kela on käsitellyt hakemuksen, siitä saa päätöksen. Kuntoutuksen aikana voi saada kuntoutus- tai osakuntoutusrahaa. Se turvaa toimeentuloasi kuntoutukseen osallistumisen ajalta. Päätös kuntoutuksesta lähetetään myös tiedoksi palveluntuottajalle, jolloin se toimii myös paikkavarauksena ja maksusitoumuksena. Käytännön järjestelyistä saa lisätietoa palveluntuottajalta.

Kurssivalikoimaa kaikenikäisille Ehdottomasti suosituimpia lasten ja nuorten kursseja ovat ADHD-kurssit, joilla tarjotaan tietoa häiriöstä ja sen vaikutuksista tuoreeltaan diagnoosin jälkeen. ADHDkurssit ovat aina koko perheen kursseja ja painottuvat sopeutumisvalmennukseen. Työikäisille suunnatut Tules-kurssit (eli tukija liikuntaelinten ongelmiin keskittyvät kurssit) ovat täyttyneet vuodesta toiseen, ja niiden määrää onkin lisätty. Syöpää sairastavien sopeutumisvalmennuskursseille on tulijoita ja näitä järjestetään erilaista syöpätyyppiä sairastaville. Erilaiset aivoverenkiertohäiriöt ovat työiässä yleisiä. Kelassa on tarjolla AVH-kursseja. Työkyvyn ylläpitämiseen suunniteltu KIILA-kuntoutus on Kelan valikoimissa uudempia kuntoutuspalveluita, ja se alkaa löytää paikkansa työikäisten kuntoutuksen muotona. Ikääntyneiden kurssipalveluista monisairaiden toimintakykyä tukevat IKKU-kurssit, muistisairautta sairastavien parikurssit ja omaishoitajien kurssit ovat kaikki kestosuosikkeja. Lasten ja nuorten kursseilla tuetaan tulevaisuutta, työikäisten kursseilla hankitaan lisää vuosia työelämässä ja ikääntyvien kursseilla pyritään välttämään raskaaseen ja kalliiseen laitoshoitoon joutumista. Oikein ajoitettu kuntoutus voi säästää merkittävästi terveysmenoissa. Lähde: Kelan suunnittelija Pirjo K. Tikka

Kokemuksia kuntoutuksesta – Sari Ahola ”Miksi sulla tärisee pää?” ”Miten niin et pysty kääntämään päätä vasemmalle?” ”En ole kuullut sanaakaan koskaan!” Nämä ovat hyvin tuttuja kommentteja itselleni neurologisesta sairaudesta, dystoniasta. Servikaalinen dystonia on ollut allekirjoittaneella jo lukiosta lähtien. Se on harvinainen neurologinen sairaus, jota monikaan peruslääkäri ei tunne lainkaan. Aluksi oireet olivat hyvin erikoisia ja asuessani P-Savossa (syntymäpaikkakunnallani) juoksin tutkimuksissa sekä Kuopion puolella että Joensuussa. Kaikkialla tehtiin paljon tutkimuksia, kokeiltiin erilaisia lääkkeitä ja annettiin jos jonkinlaista väärää diagnoosia. Saatoin lukiossa nukahtaa kesken tunnin vääränlaisen lääkkeen vaikutuksesta. Oikean lääkityksen löytyminen oli haastavaa. Se kuitenkin löytyi pitkien kokeilujen jälkeen. Pitkällisen etsinnän ja epätietoisuuden jälkeen löydettiin viimein myös diagnoosi: servikaalinen dystonia. Oli helpottavaa saada oireille nimi. Meitä ”onnekkaita” harvoja dystoniapotilaita on tällä hetkellä Suomessa jopa ”hurjat” 1500 henkilöä. Luulen, että sairautta on silti paljon enemmän - osa ei luultavasti vain mene helposti tutkimuksiin ja osa vasta, kun sairaus alkaa todella vaivata. Monet kamppailevat oireiden kanssa itsekseen, mikä on todella surullista. Itsellänihän sairaus diagnosoitiin jo noin 30 vuotta sitten ja olen oppinut melko hyvin elämään sairauteni kanssa - se on osa minua. Enhän olisi MINÄ ilman dystoniaani! Kuitenkin, vieläkin, kiinnitän siihen välillä huomiota, toki aiempaa harvemmin. Hoitona on säännöllinen lääkitys ja botoxpistokset Satasairaalassa joka kolmas kuukausi. Ne rentouttavat hartian ja niskan seutua eli aineella on ”lamauttava” vaikutus. Muuta hoitoa tähän vaivaan ei juurikaan ole; toki lyhytaikaisena helpotuksena lihasjännitykseen yleensäkin ovat esim. hieronta, jumppa, rentoutuminen, lämpöhoidot, venyttelyt sekä tietysti terveellinen ruokavalio ja liikunta. Dystonian muotoja ja vaikeusasteita on monia erilaisia. Servikaalinen dystonia hallitsee siis niskan ja kaulan aluetta ja on dystonian yleisin muoto. Mistä olen ko. sairauden saanut, ei ole sen tarkemmin tiedossa. Ainoa mitä neurologitkaan asiasta tietävät on, että se on jollain tavalla perinnöllinen - ehkä monenkin sukupolven takaa. Melkoinen mysteeri.

Kukaan ei ennen Valtissa työskentelevää Hautamäen Minnaa ollut puolella sanallakaan maininnut, että minulla olisi mahdollisuus päästä kuntoutukseen sairauteni takia. Eikä itsellä se ollut käynytkään mielessä, koska kuntoutuksessahan kävivät mielestäni vain ”sairaat”. Hohhoijakkaa, kuinka väärässä olinkaan! Minnan kanssa asia lähti jostain puheeksi, paperit laadittiin yhteistoimin lähes samantien Kelalle ja myöntävä vastaus tulikin tosi nopeasti. Halusin kotiseudulleni kuntoutukseen ja pääsinkin Joensuun Kuntoutuskeskus Vetreaan joulukuun alussa viideksi päiväksi; samalla myönnettiin toinen viiden päivän kuntoutusjakso toukokuulle. Kuin lottovoitto! Ne viisi päivää olivat vieläkin paremmat kuin olin kuvitellut… no, lukuunottamatta ihan ensimmäistä päivää. Se oli tutustumispäivä, jolloin jokainen sai kertoa itsestään niin paljon tai vähän kuin halusi. Kun kuulin, että kaikki muut olivat saaneet diagnoosin parin kuukauden, enintään parin vuoden sisällä, minua alkoi pyörryttää ja itkettää. Miksi olin yksi nuorimmista ryhmäläisistä ja silti tämä sairaus on itsellä ollut kauimmin… se tuntui siinä tilanteessa niin epäreilulta! Muuten viikko meni upeasti: täysylläpito hotellitasoisessa huoneessa, valmis noutopöytä, valmiiksi laadittu ohjelma joka päivälle… voi miten ihanaa ja tervetullutta vaihtelua harmaaseen arkeen! Aluksi tuntui, että Vetreassa syötiin KOKO ajan, 5 krt päivässä, mutta sehän se juurikin suositus on. Ei tullut nälkä, ei tehnyt mieli naposteltavaa eikä ylimääräisiä välipaloja; ruoka oli terveellistä sekä täyttävää. Myös lautasmalli oli todellakin kunnossa - erilaisia salaatteja oli jokaisella ruokailulla!

Sain ryhmästä myös kavereita, jotka olivat samassa tilanteessa kanssani - pystyttiin puhumaan ihan mistä vain. Tapasin Joensuussa myös ystäväni yli viiden vuoden takaa, Tampereen ajoilta työympyröistä, lenkin merkeissä. Meitä oli ryhmässä kaikkiaan 9 henkilöä eli oikein sopivankokoinen ryhmä. Itse olin ryhmän nuorimpien joukossa, mutta ikähän on vain numeroita! Parilla rouvalla oli miehet mukanaan ns. henkisenä tukena. Ohjelmaa oli yleensä päivittäin klo 8-16, toki välissä ruokailut, kahvittelut ja muita lyhyitä taukoja. Ohjelmaa riitti: jumppaa, sauvakävelyä, uintia, vesijumppaa, sairaanhoitajan vastaanotto, fyssarin vastaanotto, kuntotestejä, luentoja, ryhmätöitä ja niiden esityksiä, rentoutumisia, keskusteluja/haastatteluja, apuvälineisiin tutustumista ja niiden kokeilua, kuntosalia, asiaa terveellisestä ruokavaliosta ja paljon, paljon muuta. Mielestäni oli mahtavaa, että keskustelimme paljon ja suurin osa ryhmäläisistä oli hyvinkin puheliasta porukkaa. Mielenkiintoisinta oli, kun Kuopiosta tuli neurologi luennoimaan meille dystoniasta. Tätä odotinkin oikeastaan eniten ja olin jo valmiiksi miettinyt mieltä askarruttavia kysymyksiä esitettäväksi sairaudesta. Luennon aikana sain vastauksen useampaankin kysymykseen, joita olin pohtinut näiden monien vuosien aikana, eikä kukaan ollut aiemmin osannut antaa vastauksia. Tämä vierailu antoi itselleni paljon. Saimme jokainen fyssarin kanssa keskenämme jutellessamme valita kaksi tavoitetta, joita lähdemme työstämään itsessämme kuntoutusjaksojen välillä. Itse valitsin tasapainon ja rentoutumisen. Näihin saimme jokaiselle henkilökohtaisesti räätälöidyt ohjeet. Juttelimme tietenkin myös kaikenlaisista sairauteen liittyvistä asioista, huolista, ajatuksista ja ylipäänsä tavoista, joilla oloa voi helpottaa ja rentouttaa. Itse en liikkunut koko viikon aikana vapaa-ajalla lainkaan kaupungilla Joensuun silloisen kiihtyvän koronatilanteen vuoksi. Osa kävi katselemassa nähtävyyksiä ja shoppailemassakin joulutorilla. Vetreassa oli tietenkin maskipakko kaikissa yleisissä tiloissa ja käsidesipulloja oli jokaisen nurkan takana. Tällaisessa paikassa korona oli luonnollisesti otettu viimeisen päälle huomioon. Esimerkiksi kuntosalissa ollessamme, desinfioimme itse jokaisen laitteen kohdan, johon koskimme käytön jälkeen.

Oli mukavaa huomata, kuinka positiivisia ryhmäläiset olivat ja huumoria piisasi. Tällaisessa tilanteessa huumori auttaa paljon ja etenkin taito nauraa itselleen. Elämä ei ole niin vakavaa. Olo kävisi varmasti melko vaikeaksi, jos tätäkin sairautta ei osaisi ottaa huumorin kannalta ja löytää jokapäiväisistä asioista niitä huvittavia puolia. Omille ”mokillehan” on huumori ja nauru kaikkein parasta lääkettä. Toinen kuntoutusjakso on sitten tosiaan toukokuussa. Odotan sitä jo kovasti, lähes yhtä paljon kuin kevättä. Enkä vähiten sen takia, että ryhmä on jo tuttu. On ihanaa nähdä kaikki tyypit uudelleen ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Vaihdoimme kyllä keskenämme jo ensimmäisellä kerralla sähköpostit, joten yhteydenpito näin väliajallakin on mahdollista. Lisäksi tietenkin on mukava kuulla, mikä kavereiden olo on pienen ajan jälkeen ja onko tilanteissa tapahtunut muutoksia suuntaan tai toiseen. Ihmisten elämäntarinat ovat aina mielenkiintoista kuultavaa. Jokaisella on täysin omansa ja hyvä niin. Ryhmäläisiä oli lähes joka puolelta Suomea: osa oli ihan lähettyviltä, osa Keski-Suomesta, LänsiSuomesta ja taisipa eräs mies olla läheltä Helsinkiäkin. Lopuksi kannustan kaikkia, jotka ovat kuntoutuksen tarpeessa, ainakin hakemaan jaksoille. Toivottavasti mahdollisimman moni, joka hakee, myös pääsisi kokemaan tämän kokemuksen. Kuntoutukseen voi päästä halutessaan lähelle tai jos haluaa irtautua hetkeksi tutuista ympyröistään, myös vähän kauemmaksi oman valintansa mukaan ja tietysti alkavien kuntoutuksien puitteissa. Itse rohkaisen lähtemään kauemmaksi. Saa mahdollisuuden tutustua uuteen ympäristöön, täysin uusiin ihmisiin ja hankkia mahdollisesti täysin uuden kokemuksen!

”Nyt siis muutkin akkuja lataamaan.” ”Suosittelen lämpimästi.”

Liikuntalajin aloittaminen aikuisiällä Onko liikunta jäänyt syystä tai toisesta vähemmälle nuoruusiällä, mutta liikuntakärpänen on nyt puraissut ja näin vanhempana tekisi mieli aloittaa uusi harrastus? Voiko aikuisiällä enää oppia uusia temppuja ja tehdä liikunnasta osa arkea? Aloita pohtimalla, mikä laji sinua kiinnostaa. Liikunnasta voi tulla tapa, jos valitsee lajin tai lajeja, joista pitää. Terveysliikunta ja myös kuntoliikunta sopivat kaikille iästä riippumatta. Jos olet terve aikuinen ja haluat huippukuntoon, sekin on mahdollista kovalla harjoittelulla. Aloittelijan ja myös pitkää taukoa liikunnasta pitäneen kannattaa aloittaa hillitysti. Edellisestä urheilukerrasta on ehkä vierähtänyt jo useampi vuosi ja ylimääräisiä kiloja on kertynyt matkan varrella - helposti saavutettavat tavoitteet ovat paikallaan. Ota huomioon myös nuoruusvuosilta mahdollisesti muuttunut terveydentila. Terveysliikunta on säännöllistä, kuormittaa kohtuullisesti ja on jatkuvaa. Kohtuullisesti kuormittava liikunta tarkoittaa mitä tahansa fyysistä toimintaa tai liikuntaa, jonka aikana hengästyt jonkin verran, mutta pystyt kuitenkin puhumaan. Keski-ikäisellä ihmisellä jo reipas kävely saattaa vastata kohtuullista kuormitusta.

Aikuisiällä voi hyvin aloittaa myös kuntosaliharrastuksen; palkkaa Personal Trainer tai kysy neuvonnasta apua, kun menet ensi kertaa kuntosalille, jotta osaat toimia laitteissa oikein. Kuntosaliharjoittelu on hyvä tapa hidastaa lihasvoiman vähenemistä ja lihaskatoa. Tärkeää on suorittaa liikkeet oikein, jotta nivelet eivät kuormitu liikaa. Aloita kevyemmillä painoilla ja lisää painoja, kun tekniikka on hallussa. Entäpä ratsastus, suunnistus tai melonta? Luonnossa puuhastelu rentouttaa ja tuo sopivaa vastapainoa konttorissa istumiselle. Testaamalla erilaisia lajeja löydät juuri sinulle sopivan. Ei kun rohkeasti kokeilemaan!

Helppoja lajeja aloitettavaksi aikuisiällä ovat: • • • • •

Kävely Juoksu Hölkkä Pilates Pyöräily

• • • • •

Kuntojumppa Vesijuoksu Uinti Golf Aikuisten yleisurheilukoulu

Hieman vaativampia lajeja ovat esim. aerobic ja jooga. Näitä lajeja voit harrastaa myös kotona, hanki vain dvd tai katso mallia YouTubesta. Ryhmäliikuntatunneilta moni saa motivaation kuntoiluun; eikö olisikin mukava keikuttaa lantiota tanssi- tai zumbatunnilla Elviksen malliin ja antaa rytmin viedä mukanaan!

Kävely on hyvää perusliikuntaa kaikille. Se on turvallista, helppoa, useimmille sopivaa, ajasta tai paikasta riippumatonta ja tehokasta. Tehosta kävelylenkkiä sauvoilla ja uusilla maastoilla.

”Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää ja haastaa itseään liikunnan parissa.”

Liikunnan hyödyt Liikunnasta on paljon hyötyjä, se on oiva keino pitää paino kurissa ja se parantaa mielialaa. Liikunta ylläpitää tasapainoa ja ehkäisee kaatumisia (mm. kävely), edistää terveyttä ja toimintakykyä, vähentää tai jopa estää monista sairauksista johtuvaa vanhenemista, ylläpitää lihasvoimaa ja kestävyyttä (mm. kävely, sauvakävely, uinti, voimistelu, kuntosaliharjoitukset), edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön aerobista kuntoa, ylläpitää liikkuvuutta, notkeutta ja nivelten hyvinvointia (mm. jooga, venyttely) sekä ylläpitää luuston vahvuutta kuormittamalla luustoa. Liikunta parantaa myös unen laatua ja siitä saa myös hyvän mielen - liikuit sitten yksin tai yhdessä.

Liikunnan tulee olla monipuolista, jotta koko kroppa saa töitä ja vaihtelua. Liikunnan avulla kehitetään tukija liikuntaelimistöä, hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa sekä liikehallintaa.

Voimaharjoittelu kannattaa Lihasvoimaharjoittelu on eräs parhaista keinoista ehkäistä ja hoitaa tukija liikuntaelimistön vaivoja. Voimaharjoittelulla voidaan hidastaa tai jopa estää lihasvoiman menetystä, sillä kyky lisätä lihasmassaa ja -voimaa säilyy koko eliniän. Voimaharjoittelu muuttaa kehonkoostumusta lisäämällä lihasmassaa ja yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon se vähentää rasvakudosta. Sitä voidaan pitää tehokkaimpana vartaloa muokkaavana liikuntamuotona. Lihasvoima on yleensä suurimmillaan noin 30 vuoden iässä, jonka jälkeen se alkaa hiljalleen heiketä keskiiässä. Monet jokapäiväiset toiminnot kuten penkiltä nouseminen, kävely ja tavaroiden nostelu sekä kauppakassien kantelu edellyttävät lihasvoimaa. Iäkkäillä portaiden tai tuolilta nousu vaatii jopa 80 % mitatusta reisilihasvoimamaksimista, kun taas nuorilla aikuisilla vastaava luku on 40-50 %. Lihasvoiman säilyminen onkin tarpeen, jotta vanhana selviydytään päivittäisistä askareista itsenäisesti. Lihasvoimaharjoittelu on turvallinen liikunnan muoto myös erittäin iäkkäille ja jopa heikkokuntoisille ihmisille, kunhan liikkeet suoritetaan hallitusti ja rauhallisesti oikealla tekniikalla. Harjoitteluohjelma kannattaa käynnistää ohjaajan kanssa – siten harjoittelu on myös tehokkaampaa. Voimaharjoittelu lisää paitsi fyysistä myös henkistä voimaa –onnistuminen tuo itseluottamusta. Ikähän on vain numero – voit harrastaa ja kehittyä melkein missä lajissa tahansa ikään katsomatta, kunhan jaksat harjoitella ja pitää motivaatiota yllä. Treenaamisen iloa!

Lähteet: tikis.fi Kuntosalilta eliksiiriä elämään. Voimaharjoittelu on apu kehon jumeihin; se parantaa kolesteroliarvoja, suojaa sydäntä ja pitää kropan ”timmissä”. Hyvä lihaskunto auttaa arjen askareissa.

terveyskirjasto.fi

Opi rentoutumaan Stressi on pahasta niin mielelle kuin terveydelle. On siis ehkäpä parasta hiljentää ajoittain tahtia. Stressi on nykyajan hektisen yhteiskunnan riesa, joka kiristää hermoja ja vaikuttaa elämässä kaikkeen. Stressi, työstressi ja stressaavat elämäntavat on myös yhdistetty 40 prosenttia suurempaan riskiin sairastua ja menehtyä sydän- ja verisuonitauteihin. Rentoutuminen ei ole itsestään selvää - sitä täytyy harjoitella. Riittävä palautuminen arjen rasituksista auttaa laskemaan kierroksia. Palautumisesta kannattaa huolehtia pitkin päivää. Tässä erilaisia vaihtoehtoisia tapoja selättää stressi ja parantaa omaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan. Rentoutumiseenkin täytyy keskittyä ja opetella. Stressiä helpottavia tekniikoita ja harjoituksia on useita. Nykyään puhutaan paljon mindfulnessista. Se tarkoittaa tietoisuustaitoja ja niiden harjoittamista. Oleellista on mielen rauhoittaminen ja oman olotilan läsnäolevan hyväksyntä. Kuten lihakset kehittyvät salilla treenatessa, myös mieli kehittyy, kun sitä harjoitetaan säännöllisesti. Tietoisuustaitojen harjoittamisen kautta on mahdollisuus saada yhteys omaan kehoon ja tulla tietoiseksi oman mielensä toimintatavoista. Harjoitukset voivat auttaa myös tunnistamaan tunteita ja ajatuksia sekä hyväksymään ne sellaisenaan. Mindfulness on avuksi masennuksen, ahdistuksen, stressin ja kivun lievittämisessä, mutta se voi olla myös avain onnellisempaan, Rentoudu, päästä irti, nauti olostasi. Kuuntele rauhallista rennompaan ja tietoisempaan elämään. musiikkia tai vielä parempaa, luonnon omaa musiikkia – linnun laulua, tuulen huminaa, veden solinaa. Tietoisuustaitoja voi kehittää myös hengitysharjoituksilla. Keskittymällä syvään, kokonaiseen hengitykseen karkotat mielestäsi kaikki muut ajatukset, rentoutat hartiat Ruutuajan vähentäminen on positiivista lapsille, mutta ja muut lihakset ja ravitset aivoja happirikkaalla verellä. myös aikuisille. Nykyään televisiolla, tietokoneella ja puhelimella vietetään aikaa aivan liikaa. Päivässä ei ole Hengitysharjoitukset on helppo toteuttaa työpöydän äärellä tai kotona rauhallisessa, itsellesi mieleisessä pai- paljonkaan rauhallisia hetkiä, kun aina jokin sovellus piippaa tai vaatii muuten huomiota. Puhelimeen olisikin kassa, joko istuen tai lattialla maaten. Enintään viiden hyvä ladata sovellus, joka kertoo, kuinka paljon käytät minuutin käyttäminen päivittäin riittää hyvin, jotta voit päivittäin aikaa puhelimella. Tulos saattaa jopa yllättää. nähdä hyödyt. Digitaalinen maailma tarjoaa kuitenkin myös ratkaisuja rentoutumiseen. Tarjolla on nimittäin lukuisia meditaaVisualisointi eli mielikuvaharjoitus toimii myös hyvänä tiosovelluksia, joihin kannattaa tutustua. stressin lievittäjänä. Kuvittele itsesi johonkin sellaiseen paikkaan, joka tuo sinulle mukavia muistoja tai jossa viihdyt. Kokeile esimerkiksi harjoitusta, joissa seisot keskellä hiljaista metsää tai kaunista puutarhaa. Voit myös kuvitella sinulle mieluisia asioita, joita haluaisit tulevaisuudessa tapahtuvan. Mielikuvaharjoituksen tarkoitus on poistaa sinut stressaavasta tilanteesta ja suoda hetkellinen rauhoittava tauko. Mielikuvaharjoittelulla voi myös saada mielen irtautumaan ikävistä asioista eli opettelemalla aivoja muuttamaan ikävän tilanteen myönteiseksi.

Alkoholi on huono stressin lievittäjä; se vain pahentaa ahdistusta ja huonontaa unenlaatua. On hyvä miettiä muuta tekemistä juomisen sijaan. Esimerkiksi lenkki raittiissa ilmassa tekee ihmeitä, käsityöt vievät ajatukset muualle, hyvän kirjan myötä päädyt aivan toiseen maailmaan jne. Jos alkoholin kanssa on ongelmia ja haluat apua, ota yhteyttä terveysasemalle, työterveyshuoltoon tai lähimmälle A-klinikalle. Kannattaa myös tutustua netti- ja puhelinpalveluihin, sekä vertaistukiryhmien tarjontaan.

Stressaantuneena ruokahalu lisääntyy ja valitsemme herkemmin runsaasti rasvaa ja sokeria sisältäviä ruokia. Lisäksi ateriarytmi hajoaa helpommin. Stressi voi käynnistää haitallisen oravanpyörän, jolloin ravitsemus, liikunta ja uni myös kärsivät. Syömisen osalta viime aikoina on puhuttu tietoisesta syömisestä. Ruuan äärelle pysähtyminen ja syömiseen keskittyminen auttaa tekemään järkeviä valintoja ja tunnistamaan omia nälkään ja kylläisyyteen liittyviä tuntemuksia. Usein ruoka voi olla mieliteko, joka ei liity nälkään vaan stressiin. Pysähtymällä ruokailusta tulee myös palauttava lepohetki. Nukuitko taas huonosti? Kun työstressi painaa tai elämässä puhaltavat muutosten tuulet, yöunet kärsivät helposti. Stressaantuneena elimistö tuottaa hormoneja, jotka nostavat vireystasoa; liiallinen vireystaso puolestaan haittaa unta. Kierre on valmis. Unettomuuden hoidossa on kyse elämäntapamuutoksesta – on useita hyviä tapoja huoltaa unta (esimerkkeinä säännöllinen elämänrytmi, nautintoaineiden välttäminen, liikunta sekä ”huolihetken” pitäminen). Levänneenä jaksat paremmin arjen haasteita.

Kokeile hierontaa tai anna itsellesi sellainen. Paina oikean käden sormilla vasemman käden etusormen ja keskisormen välistä aluetta vapauttaaksesi sydämeen kohdistuvaa painetta. Tee sama oikealle kädelle. Hiero peukalon alla olevaa aluetta rentouttaaksesi hartiat ja niskan. Jos kärsit päänsäryistä, paina sormenpäät hellästi ohimoille ja tee pieniä pyöriviä liikkeitä – muista myös sulkea silmät hieronnan ajaksi. Tunnistatko mullassa möyrimisen ihanat vaikutukset? Puutarhaa hoitaessa luonto tulee eri tavalla tutuksi kuin vain ulkona liikkumalla. Stressi katoaa, kun sormet ovat mullassa, aurinko paistaa ja tuuli puhaltaa kasvoille. Puutarhatöissä voit harjoitella tietoista läsnäoloa – keskittymistä siihen, mitä olet tekemässä.

Oletko koskaan käynyt avannossa? Avantouinti on luonnollinen stressi- ja mielialalääke. Myös tiettyjä kiputiloja ja turvotusta voi tutkitusti torjua kylmäaltistuksen avulla. Avantouimarit kuvaavat usein euforista oloa, joka kylmässä pulikoinnin jälkeen heille seuraa. Se toimii tehokkaana stressintappajana; tunne saattaa olla niin koukuttava, että avantouinnista tulee pitkäaikainen harrastus. Niin tekopirteältä kuin se saattaakin kuulostaa, niin liike on lääke moneen vaivaan! Kävele, pyöräile, ui, tanssi, pelaa pallopelejä… vaihtoehtoja riittää ja nappaa sinulle mieluinen. Pikainenkin kävelylenkki tekee ihmeitä ja rentouttaa mielen hyvin nopeasti. Luonnossa liikkuminen elvyttää mieltä ja murheet unohtuvat.

Rentoutumishetkiä voi myös tietoisesti alkaa järjestämään, mikäli niille ei muuten tunnu järjestyvän aikaa. Voit kirjata kalenteriisi ylös huomiselle päivälle jonkin mukavan hetken. Kun päätät järjestää jokaiselle päivälle jotakin pientä ja mieluisaa, huolehdit hyvinvoinnistasi ja joka päiväksi on jotakin kivaa odotettavaa. Jaksat myös hankalan hetken yli, kun ajattelet tiedossa olevaa mukavaa hetkeä.

Opiskelua työn ohessa ”Millaista on opiskelu työn ohessa?” ”Vaatiiko se superihmisen?” ”Jääkö perheelle tai vapaa-ajan harrastuksille aikaa?” ”Entäpä mikä auttaa jaksamaan?” Työn ohessa ovat opiskelleet Valtti-työpajan valmentajat Carita Ahtilinna, Minna Rassi ja Esa Viitanen. He kertovat taustastaan, opinnoistaan ja kokemuksistaan yhdistää työ ja opinnot. Psykologi Carita Ahtilinna

Työ Valtissa

Carita Ahtilinna on 48-vuotias ja valmistunut v. 1999 psykologiksi Jyväskylän yliopistosta. Carita on myös mindfulness-ohjaaja, työnohjaaja ja tällä hetkellä opiskelee psykoterapeutiksi Tampereen yliopistossa. Perheessä on kolme lasta (kaksi poikaa ja tytär). Vanhin poika on jo muuttanut kotoa. Taloudessa on myös kaksi kissaa.

Valtti-työpajalla Caritalle voi tulla juttelemaan matalalla kynnyksellä – ei tarvitse olla erityistä aihetta. Asiakkaalla voi olla elämäntilanteeseen liittyviä haasteita, masennusta, ahdistusta, surua, paniikkihäiriöitä. Kaikesta voi keskustella ja helpottaa mieltä ja oloa. Valtissa Carita on hoitanut myös uravalmennuskoulutusta ja työnhakuvalmennusta, joita ei tällä hetkellä järjestetä Valtin osalta.

Tämänhetkinen opiskelu vie vapaa-ajasta valtaosan. Ajan salliessa Carita lukee kirjallisuutta, myös muuta kuin opintoihin liittyviä. Käsityöt, kirpputorit, valokuvaus ja syksyisin sienestys ovat myös mieluisia. Tällä hetkellä talon remontointi on ajankohtainen asia. Työhistoriaa Psykologiksi valmistumisen jälkeen Carita työskenteli Jyväskylässä opettajana ja opintoneuvojana avoimessa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa sekä psykologina työterveyshuollossa ja vuosina 2008-2011 Kankaanpään kuntoutuskeskuksella. Perhe muutti Kankaanpäähän v.2010 ja samana vuonna Carita aloitti Valtissa psykologina ja kouluttajana. Carita toimii myös työterveyspsykologina Mehiläisessä ja tekee toiminimellä työnohjauksia ja psykoterapeutin töitä. Lisäksi työhön kuuluvat erilaiset tilaisuudet, luennot ja ryhmät.

Nuorten ongelmissa korostuvat usein masennus ja ahdistus. Yhteiskunta asettaa vaatimuksia – pitää löytää opiskelu- tai työpaikka. Mieli jumittuu, kun ei tiedä, mikä on se oma juttu. Masentuneella alkaa ajatukset kiertää negatiivista kehää, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Tulevaisuus tuntuu liian raskaalta. Asiat mutkistuvat ja arjessa selviytyminen hankaloituu. Nuori vetäytyy sosiaalisista suhteista ja kavereista. Kaikki nämä lisäävät osaltaan pahaa mieltä ja kierre on valmis. Masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoito ovat tärkeitä. Hoitomuodoista keskeisimmät ovat erilaiset psykoterapiat. Psykologikäyntien määrä sovitaan asiakkaan tilanteen mukaan, muutamakin käynti voi riittää; joskus käyntejä on hyvä jatkaa jopa vuodesta pariin vuoteen. Psykoterapian kesto on tavallisesti 1-3 vuotta – sekin voidaan toteuttaa lyhyempänä, esim. 20 käyntikertaa. Jo se helpottaa, että tulee kuulluksi ja saa tukea. ”Työn paras anti on, että asiakkaan olo helpottaa.” ”Se palkitsee itseäkin.”

Carita kertoo opiskelusta Opiskelen Tampereen yliopistossa kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Opinnot kestävät kaikkiaan neljä vuotta ja nyt opiskelen toista vuotta. Olen miettinyt näitä opintoja jo useamman vuoden ajan – noin kymmenen vuotta - ja nyt elämäntilanteen salliessa oli aika tarttua tähän. Halusin saada omaan työhön enemmän välineitä asiakkaan auttamiseksi. Psykoterapia mahdollistaa myös pidempikestoisen asiakassuhteen, mikä antaa enemmän mahdollisuuksia asiakkaan tilanteessa tukemiseen. Opinnot toteutetaan kerran kuukaudessa pidettävien lähijaksojen muodossa (kaksi päivää/kuukausi). Sen lisäksi tehdään erilaisia tehtäviä etänä, tavataan asiakkaita ja käydään omakohtaisessa terapiassa. Nyt koronan johdosta opintojen lähijaksot on toteutettu etänä. Opintojen aikana käydään läpi erilaisia mielenterveydellisiä ongelmia hoidollisesta näkökulmasta. Opintoihin sisältyy myös työnohjausta, jossa kokenut psykoterapeutti on tukena opintoihin kuuluvan asiakastyön osalta. Aiemmat opinnot – työnohjaaja, voimauttava valokuvaus ja mindfulness-ohjaaja – ovat myös hyödyttäneet suoraan omaa työtäni. Työnohjaajaksi opiskelin samoihin aikoihin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, kun muutimme Kankaanpäähän. Voimauttavaa valokuvausta ja mindfulness-ohjaajaksi opiskelin hieman myöhemmin; toista Raumalla ja toista Tampereen kesäyliopistossa.

Lisäksi opinnot sopivat tämän hetkiseen elämäntilanteeseen oikein hyvin. Lapset kasvavat koko ajan ja aikaa on enemmän myös ns. omille jutuille. Viikonloppujen aamut ovat parasta aikaa opiskella, kun lapset nukkuvat pitkään. Opintojen vuoksi en koe uhraavani oikeastaan mitään, vaan käyttäväni ajan toisin kuin ennen opintojen aloittamista. Remontoin samalla vanhaa taloa, ja tällä hetkellä aika on tuntunut riittävän lapsille, työlle, opinnoille ja remontille jne. Muita harrastuksia minulla ei tällä hetkellä olekaan eli opinnot ja remontointi vievät kyllä suuren osan vapaa-ajasta. Työn ohessa opiskellessa on hyvä miettiä kokonaisuudessaan omaa elämäntilannetta eli millaiseen sitoutumiseen se antaa mahdollisuuden. Kuormittavassa elämäntilanteessa vaativat opinnot voivat vaikeutua ja pitkittyä. Myös oma motivaatio pitää olla riittävä opintoihin ja riittävästi aikaa käytettävissä. Opiskelu on kuitenkin erittäin antoisaa, joten ehdottomasti kannattaa opiskella ja yleensä kiinnostavat opinnot antavat lisäpuhtia niiden tekemiseen.

Lähes koko aikuisiän olen opiskellut eli monia opintoja olen tehnyt työn ohessa. Opiskelu on minulle harrastus, mikä antaa aina uusia näkökulmia työhön ja pitää mielen virkeänä. Se on vastapainoa kaikelle muulle, mitä elämässä näyttäytyy. Opinnoissa uuden oppiminen on sinällään kannustavaa ja motivoivaa. On hienoa oppia uusia asioita ja saada uusia välineitä asiakastyöhön, jossa haluaisin tukea asiakasta aina parhaalla mahdollisella tavalla.

Opinnot antavat koko ajan uusia näkökulmia asiakkaiden tilanteisiin ja työvälineitä, joita voin asiakkaille välittää ja näin tukea heitä erilaisissa tilanteissa.

Yksilövalmentaja Minna Rassi Minna Rassi on 52-vuotias, naimisissa ja kahden jo aikuisen lapsen äiti. Minna on asunut Verttuulla noin 20 vuotta. Aviomiehen suvun vanhalle kotitilalle on rakennettu talo, joka sijaitsee rauhallisella paikalla metsän keskellä. Luonto ja metsä ovat Minnalle tärkeä voimavara. Lenkkeily koirien kanssa auttaa tehokkaasti nollaamaan päätä. Kun yhden oven avaa… Koulutus ja työ ovat vuorotelleet ja myös kulkeneet ”käsi kädessä”. Minnalla on pohjakoulutuksena yo-merkonomin tutkinto (sihteerilinjalta) 1990-luvulta. Suoraan kauppaoppilaitoksesta Minna siirtyi ilmaisjakelulehteen Aluesanomiin töihin. Koulusta oli kysytty työntekijöitä ja opettaja ehdottanut ja kannustanut hakemaan Aluesanomien avointa paikkaa. Työtehtävät olivat moninaiset; mm. mainosten suunnittelua, lehden suunnittelua, lehden taitossa mukana olemista ym. 1990-luvun lama vei lehden konkurssiin.

Joulukuusta 2015 vuoden 2018 loppuun Minna työskenteli sosiaaliohjaajana maahanmuuttajaperheiden parissa Kankaanpään vastaanottokeskuksessa. Työ oli opettavaista ja avarsi maailmankuvaa. Tämän jälkeen Minna oli kaksi kuukautta sosiaaliohjaajan virassa lastensuojelussa Ikaalisten kaupungilla. Aika Ikaalisissa oli avartava; tänä aikana Minnalle kuitenkin varmistui, että työpajamaailma on ominta alaa. Siksi hän teki ”lentävän vaihdon” takaisin Valtille maaliskuussa 2019 yksilövalmentajan tehtäviin. Valtin Knuuttilan toimipisteestä oli mukavia muistoja; siksi osaltaan paluu oli helppo. Opiskelu jatkui edelleen ja Minna sai suoritettua vuonna 2020 ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Opiskeluun liittyvä opinnäytetyö oli Valtti-työpajan asiakkaista. Tällä syventävällä koulutuksella sai uusia työmenetelmiä ja näkökulmia työskentelyyn ja uusia ystäviä.

Huhtahyvillä (elintarvikevalmistaja) Minna oli seuraavat lähes 10 vuotta lähettämö- ja myyntisihteerin työssä. Työpaikasta on hyvät muistot; työyhteisö oli hyvä ja palkka kilpailukykyinen. Kuitenkin ala ei ollut sitä, mitä Minna halusi tehdä loppuelämänsä. Minna haki opintovapaata v.2004 ja kävi Karkun hierojakoulun. Jo nuoresta pitäen Minna on tykännyt hieroa, joten ala kiinnosti. Opiskeluvuosi oli hieno; reissujakin tehtiin kouluvuoden aikana paljon. Syksyllä 2005 starttasi oma yritys, jossa klassisen hieronnan ohella sai mm. intialaista päähierontaa. Lisäkoulutus ja kurssit syvensivät tietämystä alalta. Asiakkaita oli mm. A-kodilta; silloin heräsi ajatus, että haluaisi työskennellä tämän tyyppisten asioiden parissa. Vuonna 2007 Minna aloitti lähihoitajan opinnot yritystoiminnan ohella; loppuvuodesta yritystoiminta jäi tauolle ja Minna aloitti työt Helinäkodissa ikäihmisten hoivakodissa. Työn ohella Minna suoritti lähihoitajan opinnot loppuun. Tunne oli, että ihmisten kanssa tehtävä työ on omaa alaa. Vuonna 2011 Minna siirtyi Helinäkodista Valttiin Pito-hankkeeseen eli toimi kuntoutusvalmentajana (eli yksilövalmentajana). Samana vuonna hän aloitti sosionomi-opinnot. Opiskelu työn ohessa ei tuntunut raskaalta ja kaikki tuli tehtyä ajallaan. Motivaatiosta sai virtaa. Vuonna 2014 Minna valmistui sosionomiksi.

Minna Rassi: Matalan kynnyksen sosiaali- ja mielenterveyspalveluiden toimintamallin kehittäminen Valtti-työpajalle (Sosiaalialan koulutusohjelma 2020). Matalan kynnyksen toimintamalliksi valikoitui yksilö- ja ryhmätoiminnan kehittäminen asiakkaan tarpeita vastaaviksi digitalisuutta hyödyntäen. Tavoitteena on kohentaa asiakkaan työ- ja toimintakykyä kohti työelämää erilaisin, räätälöidyin toimenpitein. Aina uusia toimintatapoja kokeillaan, kehitetään ja niistä toimivimmat otetaan päivittäiseen käyttöön työtoiminnan rinnalle.

Opiskelu oma valinta

Opiskelu kannattaa aina

Opiskelu ja itsensä kehittäminen on Minnalle ollut oma valinta. Se ei ole tuntunut uhraukselta, vaikka esimerkiksi koulujuttuja varten kuluikin illat ja viikonloppujen aamupäivät. Opiskelu vaatii ajankäytön suunnittelua; kun se on hallinnassa, kaikki sujuu jouhevasti. Koskaan ei tullut mieleen lyödä ”hanskoja tiskiin”.

Minna aikoo jatkossakin opiskella – ainakin omaksi ilokseen. Opiskelusta on tullut elämäntapa, ja sillä saa omaan työhön työkaluja ja uusia näkemyksiä. Samaten verkostoituminen eri kuntarajojen yli on tärkeää – näin saa uusia näkökulmia omaan työskentelyyn.

Puoliso on aina kannustanut ja tukenut joka vaiheessa; samoin tukiverkosto on ollut muutoinkin apuna; esimerkiksi kun lapset ovat olleet pieniä. Vertaistuki ja tsemppi ovat tärkeitä opiskelu-vaiheessa. Sosionomiopiskelijatovereiden kanssa on ollut äärettömän hyvä yhteishenki – edelleen pidetään yhteyttä whatsappryhmän ja facebookin kautta. Kerran vuodessa on kokoonnuttu yhteen ja menty syömään. Silloin on voitu asioita jakaa myös ammatillisesti; kokemuksia on eri aloilta (kuten lastensuojelusta), paikkakunnilta ym. Sosiaaliala on murroksessa; siksi tarvitaan ammatillista kasvua - pysyy kartalla, missä mennään. Maailma muuttuu ja pitää olla valmis menemään mukaan. Alalla ei päde toteamus: ”näin tehdään, niin kuin on aina ennenkin tehty”. Tämä korona-aika tuo monenlaisia ongelmia, jotka näkyvät muutaman vuoden päästä. Erityisesti nuorten tilanne on huolestuttava.

Maailma on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti - siksi tulisi opiskella uutta ja päivittää tietoja ja taitoja koko elämän ajan. Työelämä vaatii koulutusta ja tutkintoa. Nuorena ei tiedä, mikä on se ”oma juttu”. Minnan esimerkki osoittaa, että ”etsivä löytää” ja kun yhden oven avaa, ei voi tietää, mihin se johtaa. Nykyään opiskelu on tehty helpoksi. Koronan myötä verkko-opinnot ovat yleistyneet ja keskustelut opintoryhmän kanssa antavat paljon omaan opiskeluun. Tavoite kannattaa pilkkoa osiin – vaikkapa pienempi koulutus ensin ja katsoa, miltä se tuntuu. Oppisopimuskoulutus on hyvä vaihtoehto, jos haluaa opiskella työtä tekemällä. Vaihtoehtoja riittää.

Työvalmentaja Esa Viitanen Olen 37-vuotias, kahden tyttären isä (2- ja 9 -vuotiaat). Asustelen Kankaanpään Veneskosken kylässä rauhallisella paikalla olevassa omakotitalossa avovaimoni kanssa. Vapaa-ajalla opiskelu vie leijonanosan ajasta, mutta toki kerkeää ja pitääkin mennä ulkoilemaan sekä pitää yllä fyysistä kuntoa. Tietotekniikkainnostukseni lähti, kun vuonna 1997 sain ensimmäinen PC-tietokoneen. Internet ei silloin vielä ollut kovinkaan yleinen, joten kirjastosta lainatuilla kirjoilla sekä kokeilemalla opettelin koneen käyttöä. Käyttöjärjestelmänä oli tuolloin Windows 95. Olen ollut töissä Valtti-työpajalla vuodesta 2011 eli kesällä 2021 tulee täyteen 10 vuotta. Toimin mediapajan työvalmentajana, työpajan ICT-vastaavana sekä TUKEA-hankkeen (ESR) eSports-ryhmän vetäjänä. Aikaisempi opiskeluhistoria: 2002 valmistuin merkonomiksi suuntautumisena kirjanpito, opiskelu sisälsi paljon tietotekniikkakoulutusta. 2006 valmistuin tietojenkäsittelyn ammattitutkinto koulutuksesta. 2015 valmistuin tietoja viestintätekniikan ammattitutkintokoulutuksesta Edupolista, ammattinimikkeenä järjestelmäasiantuntija. Nykyinen opiskelu Alkuvuodesta 2019 katselin ajan kuluksi millaisia koulutuksia opintopolku.fi sivustolla olisi tarjolla. Löysin palvelusta kaksi koulutusohjelmaa, mitkä herättivät mielenkiinnon: Mikkelistä sekä Jyväskylästä. Molemmat monimuoto-opiskelua eli pääasiassa kotoa käsin. Parin päivän miettimisen jälkeen laitoin hakemusta sisään. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli Jyväskylä ja toisena Mikkeli. Mikkelissä kävin paikan päällä pääsykokeissa, Jyväskylän pääsykokeet olivat etänä eli piti tehdä oma portfoliosivusto HTML/CSS-kielellä. Molempiin paikkoihin riitti pisteet valintaan, mutta Jyväskylä oli ensimmäisenä vaihtoehtona - joten sinne siis.

Eli lähdin opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun Insinööri (AMK), tietoja viestintätekniikan tutkinto-ohjelma, suuntautumisena ohjelmistotekniikka. Kesto on 4 vuotta eli valmistuminen on edessä keväällä 2023. Tätä kirjoittaessa (kevät 2021) opiskelen 2. vuoden kevätlukukautta. Paljon on tullut uusia asioita, ohjelmia sekä oppimisalustoja tutuksi. Kahden opiskeluvuoden aikana on opiskeltu perusteet sekä syvennetty opeteltua seuraavista ohjelmointikielistä PHP, JavaScript ja C#. Seuraavia aiheita on myös ollut: sähkötekniikka, elektroniikka, matematiikka, fysiikka, ohjelmistosuunnittelu, järjestelmätestaus, peliohjelmointi, git-versionhallinta, tietokannat sekä paljon muuta. Matematiikka on itselle ollut vaikein. Niistäkin on selvinnyt, kun on vaan ajan kanssa opetellut derivoinnit ja integroinnit. Motivaatiota opiskeluun on riittänyt, vaikka välillä aikataulut painaa päälle. Etäopiskeluun saa koulun puolelta hyvin tukea ja opettajat on hyvin saatavilla, mutta tärkein taito omasta mielestä on itsenäinen tiedonhaku sekä haetun tiedon soveltaminen. Myös YouTube Premium jäsenyys on tärkeä, koska siellä on hyviä videoita kurssien aiheista ja mainokset eivät sitten enää häiritse (Premium jäsenyyden saa alennetulla opiskelijahinnalla). Monimuoto-opiskelussa oman ryhmän opiskelutoverit eivät niin tutuiksi tule kuin päiväopiskelussa, mutta olemme kuitenkin yhteyksissä Discord-palvelussa sekä muutamina lähipäivinä mitä järjestetään. Olen todella tyytyväinen, että lähdin opiskelemaan ja syventämään jo olemassa olevaa tietoa ja taitoa. Uusia asioita tulee joka kurssilla ja opiskeluita saa muokata todella paljon omien mielenkiinnon kohteiden perusteella.

Hyvää

Pääsiäistä!

Uusi toimittaja - Alli Kapanen Olen Alli Kapanen. Olen kotoisin Uudestakaupungista. Kankaanpäähän tulin 2009 ja täällä ollaan edelleen. Ammattikoulun kävin Kankaanpään Sataedussa. Valmistuin lähihoitajaksi 2018 keväällä. Se ala ei minua kuitenkaan kiinnostanut enkä tykännyt siitä. Sen oikeastaan tiesinkin jo opiskelun aikana, mutta päätin kuitenkin käydä koulun loppuun. Sain kuitenkin onneksi mahdollisuuden alan vaihtoon, kun tulin Valttiin. Aloitin Valtin somevastaavana ja samalla oppisopimuksella valokuvaajaksi helmikuun alusta. Se on minulle oikeastaan unelma-ammatti. Työ on monipuolista ja pääsen oppimaan paljon uusia asioita ja tekemään sellaista, josta tykkään. Valokuvaus kiinnostaa Jo pienenä lapsena tykkäsin valokuvata ja kuvailinkin vanhempieni kameralla kuvia, joissa ihmisiltä puuttui puolet päästä ja muita yhtä mestarillisia otoksia. Silloin vielä piti teettää filmirulla, että sai kuvat. Ainakin meillä oli sellainen kamera. Sitä sitten ensin räpsittiin filmirulla loppuun, jännityksellä odotettiin kuvia ja lopulta ylpeydellä ja välillä myös pettymyksellä niitä selattiin läpi. Minulla taitaa olla jossakin tallessa joitain itse ottamiani kuvia lapsuuden ajalta. Kuvailen tietysti vapaa-aikanani vieläkin. Tykkään ottaa kameran mukaan ja lähteä ulkoilemaan. Otan kuvia maisemista, mitä tulee vastaan ja esimerkiksi eläimistä mitä näen. Yleensä siis meidän koirasta ja kahdesta kissasta. Tykkään myös kuvata ihmisiä erilaisissa ympäristöissä.

Muista kiinnostuksen kohteista Valokuvauksen lisäksi tykkään tehdä muutakin luovaa. Piirrän ja kirjoittelen omaksi ilokseni. Pieni haaveeni on aina ollut, että jonain päivänä voisin kirjoittaa oman kirjan. Ompelua harrastan myös ja teen itse vaatteita silloin, kun siihen on aikaa. Pidän myös musiikista ja olen soitellut monenlaista soitinta, ehkä eniten niistä bassoa ja laulanut. Meillä onkin pieni ”bändi” mieheni ja sisarusteni kanssa. Soittelemme silloin tällöin, kun tavataan. Nyt on ollut vähän taukoa, kun sisarukseni asuvat kauempana ja koronan takia muutenkin on nähty vähemmän. Tulevaisuuden näkymiä Oma tilanteeni näyttää hyvältä tällä hetkellä ja olen varma, että myös tulevaisuudessa asiat järjestyvät kivasti. Aika näyttää. En kuitenkaan halua vielä liikaa suunnitella ja miettiä mitä teen myöhemmin; yritän elää tässä päivässä ja ottaa rennosti. Harva juttu menee elämässä niin kuin sen on suunnitellut. Ja usein se onkin osoittautunut hyväksi asiaksi.

Tali – Ihantala -taistelu Suomen ja Neuvostoliiton välinen ratkaiseva taistelu käytiin jatkosodassa Talin ja Ihantalan alueella 25. kesäkuuta – 9. heinäkuuta 1944. Taistelu oli Pohjoismaiden historian suurin; Tali-Ihantalassa noin 50 000 suomalaista pysäytti saksalaisten tuella noin 150 000 neuvostosotilaan hyökkäyksen. Suomalaiset menettivät noin tuhat miestä kaatuneina, noin tuhat kadonneina ja yli 6000 haavoittuneina. Kokonaismenetykset olivat siis noin kahdeksantuhatta miestä. Neuvostoliitolla ne olivat noin 25 000 miestä. Puna-armeija kärsi nelinkertaiset tappiot. Kannaksen suurtaisteluita on joskus verrattu liittoutuneiden tekemään Normandian maihinnousuun. Sitä on sanottu Neuvostoliiton vastaavaksi operaatioksi. Kannas poikkeaa kuitenkin Normandiasta siinä, ettei hyökkääjä onnistunut aikeissaan. Rintama kesti. Kannaksen suurhyökkäys Toukokuussa 1944 tiedustelutiedot kävivät hälyttäviksi. Sekä rauta- että maantieliikenne moninkertaistuivat Neuvostoliiton puolella Karjalan kannaksella. Neuvostojoukot rakensivat rynnäkköhautoja kohti suomalaisten pääpuolustusasemaa. Samoin Kannaksen suunnalle oli siirretty kaksi armeijaa Saksan vastaiselta rintamalta. Joukkoja oli harjoitettu tulevan taistelumaaston kaltaisilla alueilla etukäteen. Suurhyökkäystä oli valmisteltu pitkään ja huolellisesti. Huhtikuun 28. päivänä Josef Stalin oli antanut hyökkäysmääräyksen Leningradin rintaman komentajalle, armeijankenraali L.A. Govoroville. Länsi-Kannaksen kautta kulkisi helpoin tie syvälle Suomeen. Helsingissä puna-armeijan piti olla heinäkuun puoleenväliin mennessä.

Päämaja ei olettanut, että suurhyökkäys alkaisi. Pian tilanne kävi selväksi, ja menetettyjen asemien takaisin saamisesta ei ollut toivoakaan. Suomalaisilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vetäytyä. Mannerheim määräsi kenraaliluutnantti Oeschin 15. kesäkuuta Kannaksen puolustuksen johtoon ja samalla määräsi joukot viivyttäen vetäytymään Viipuri-KuparsaariTaipale (VKT) -linjalle. Vetäytymällä suomalaiset voittivat aikaa apuvoimien saamiseksi. Enää ei voitu peräytyä kilometriäkään; muutoin tie Suomeen olisi viholliselle auki. Rintamakarkureiden määrä oli siinä määrin suuri, että eversti Kai Savonjousi piti miehilleen yksiselitteisen puheen: ”Tästä ei sitten peräännytä, ei nimittäin voida. Siellä ovat seuraavassa linjassa äitimme, siskomme, lapsemme ja vanhempamme, koko avoin Suomen sydän. Tähän kuollaan. Minä olen tullut tänne kuolemaan. Juoksut on juostu, hyvät veljet. Nyt on aika olla taas suomalainen maan puolustaja.”

Venäjä aloitti hyökkäyksen Suomen miehittämiseksi kesäkuun 9. päivän aamuna klo 5.55. Neuvostoliitto oli varannut Suomea vastaan voimia kaikkiaan noin 40 divisioonaa ja useita erillisiä prikaateja. Samoin hyökkäykseen Karjalan kannaksella osallistui massiivinen arsenaali tykkejä, kranaatinheittimiä, panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä. Ilmatila oli hyökkääjän hallussa ja jalkaväen osalta sillä oli kuusinkertainen ylivoima. Kun varsinainen suurhyökkäys alkoi seuraavana aamuna, se tuntui viimeiseltä hetkeltä. Tämä käy ilmi sotilaiden kertomuksista. Yllättävän moni kuitenkin selvisi tulimyrskystä, jonka jäljiltä etulinjan asemista jäi jäljelle ainoastaan muisto.

Vaikka joukot oli saatu ryhmitettyä 20. kesäkuuta mennessä VKT-linjalle, alku ei ollut lupaava. Viipurin taistelussa kaupunki menetettiin heti puna-armeijan ensimmäisellä yrityksellä, kun Viipuria puolustaneen prikaatin miesten hermot pettivät ja pakokauhu otti joukoista vallan. Puna-armeijan johto kuvitteli ilmeisesti pelin jo ratkenneen Viipurin valloitukseen. Leningradin rintaman pomo Govorov ylennettiin marsalkaksi, jotta hän olisi sopiva ottamaan vastaan marsalkka Mannerheimin antautumisen. Unelmaksi antautuminen jäi. Viipurin valloituksen voitonjuhlan jälkeen Govorovin piti edetä joukkoineen ensin Kotkan – Kouvolan tasalle ja jatkaa sieltä Helsinkiin. Lyhin ja helpoimmalta tuntuva tie oli tietenkin Viipuri – Hamina – Kotka, mutta ”varmuuden vuoksi” piti edetä myös Viipuri – Lappeenranta – Kouvola reittiä.

Kello kävi Govorovin kunnianhimoa vastaan. Puna-armeijan valtava operaatio ”Bagration” saksalaisia vastaan oli käynnistymässä. Sen painopiste olisi ValkoVenäjällä ja Govorovin joukkoja ja erityisesti lentokoneita vaadittiin mukaan. Normandiassa maihin nousseet länsiliittoutuneet halusivat Neuvostoliitolta toimia, jotka sitoisivat saksalaisten voimat itään. Siinä pelissä olemassaolostaan taisteleva Suomi oli pikku nappula. Govorov valitsi etenemistien Talin kylän kautta. Aamulla 25. kesäkuuta 900 putken tykistöryhmä ja 24 raskasta raketinheitintä aloittivat puolentoista tunnin tulivalmistelun. Sen jälkeen tankit jylisivät läpi Talin kohti Portinhoikan risteystä.

Kuinka ollakaan suomalaiset joukot eivät antaneetkaan puna-armeijalle auliisti tietä, vaan panivat lujasti hanttiin mm. Talin, Portinhoikan, Tienhaaran, Pyöräkankaan ja Ihantalan maastoissa. Tali-Ihantalan taistelu muodostui Pohjolan suurimmaksi suurtaisteluksi. ”Ihantalan ihme” Alkuperäinen suunnitelma oli koota puolustus Viipuri Kuparsaari - Taipale -linjalle. Viipurin menetyksen jälkeen sen lähtöpisteeksi tuli Viipurinlahti kaupungin länsipuolella. Ratkaisevaa oli, että Neuvostoliiton ilmavoimat eivät onnistuneet estämään apujoukkojen saapumista junilla – tueksi oli tulossa saksalaisia joukkoja ja panssareita.

Siellä odotti yllätys – kenraalimajuri Laguksen panssaridivisioona. Lagusta kutsuttiin ”Suomen Rommeliksi”. Nyt hän näytti, että lempinimi piti paikkansa. Jalkamiehille jaettiin suomalaisille uusia aseita, panssarinyrkkejä ja -kauhuja. Suomalaisten tankkien ilmestyminen yllätti täysin puna-armeijan. He kääntyivät karkuun.

Puna-armeijan kimppuun iskivät myös Suomen ja Saksan ilmavoimat. Everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn lento-osasto muutti voimasuhteita ilmassa. Herkeämättömät ilmahyökkäykset tekivät hirveää jälkeä. Onnistunut vastaisku innosti suomalaisia. Puna-armeijalla oli kuitenkin menetyksistä huolimatta yhä valtava tulivoima ja reservit jäljellä. Suomalaisten eteneminen vähitellen pysähtyi. Tali jäi puna-armeijalle. Vähän pohjoisempana puolustus alkoi olla valmiina. Kenraaliluutnantti Oeschin mielestä ainoa tapa pysäyttää vihollinen oli voimakkaan tykistötuen ja panssaritorjunta-asein vahvistetun jalkaväen yhteistoiminta. Ihantalan maastossa tulikin suurin tykistön keskitys sotiemme aikana.

Hyökkäys käynnistyi kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi. Jatkuvat ilmaiskut katkoivat puna-armeijalaisten yhteyksiä selustassa. Yhden pelätyimmistä paikoista he nimesivät ”pirujen sillaksi”. Vastaiskut alkoivat tuoda tulosta; marsalkka Govorov uskoi jo, että Ihantalassa ei kannattanut hakata päätä Oeschin pystyttämään muuriin. Puna-armeija yritti vielä maihinnousua Viipurinlahdella ja hyökkäystä Vuosalmella VKT-linjan murtamiseksi. Linja venyi, mutta piti. Sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä jatkui vielä syyskuun puoliväliin. Viimeiset kovat taistelut ennen aselepoa käytiin Ilomantsissa. Tali-Ihantala palautti suomalaisten joukkojen itseluottamuksen sodan synkimpien hetkien jälkeen. Vapaus ja itsenäisyys lunastettiin suurin uhrauksin. Jos Tali-Ihantala -rintama olisi pettänyt, lähihistoriamme olisi kirjoitettu kokonaan toisin, nykysuomalaisille vierain painotuksin.

Nousiaislainen Eeri Hyrkkö, 94, selvisi kuin ihmeenkaupalla Karjalankannaksen Ihantalan suurhyökkäyksestä kesällä 1944. Hyrkkö muistelee: ” Aamukuudelta 3. heinäkuuta 1944 venäläiset aloittivat hyökkäyksen valmistelun tykistötulella. Alkoi kuulua voimakasta lentokoneiden jytinää. Punaarmeijan hävittäjät ilmestyivät taivaalle, suomalaisten asemia pommitti 200 lentokonetta. Vihollisen lentokoneiden pudottaessa jopa 500 kiloa painavia pommeja maa tärähteli ja keinui. Maahan jysähti kolme metriä syviä ja halkaisijaltaan kymmenen metriä leveitä kuoppia. Perääntyä ei voitu eikä haluttu, vaikka paineet olivat kovat. Panssarintorjuntaryhmä pyrki kohti etulinjaa. Kun vihollisen tulivalmistelu päättyi, alkoi varsinainen hyökkäys, josta tuli viiden päivän mittainen taukoamaton kamppailu. Lepäämään ei ehtinyt. Tuo 5 vrk oli kuin yksi pitkä päivä. Se oli ainaista melskettä. Taisteluhautoja ei enää ollut, oli vain 1-2 miehen poteroita. Syvät poterot säästivät henkeni. ” Julkaistu 6.12.2018 – apu.fi/artikkelit/eeri-hyrkko

Lähteet: seura.fi/ilmiot/historia/tali-ihantala-1944 is.fi/suomi100 jput.fi/T_I_torjuntavoitto Kuvat: SA Voit kuunnella sotilaiden kertomuksia Ihantalan taistelusta – yle.fi: Sotilaiden äänet: Kohtalon hetket Ihantalassa

Kevät tulee ja pörriäiset! TUKEA-hankkeen luontoryhmä starttaa jälleen! Luvassa seikkailuja, retkeilyä ja toimintaa. Ryhmän kesto on kolme kuukautta, kerran viikossa keskiviikkoisin klo 10-14

Vetäjänä Hartsa puh. 044 577 2145 harri.hieta@valtti.fi

Kirjoittanut: Sari Ahola