Pajapedagogiikka

Pajapedagogiikka Tulevaisuuden osaajaksi työpajan ja oppilaitoksen yhteistyöllä

1. painos

Pajapedagogiikka Tulevaisuuden osaajaksi työpajan ja oppilaitoksen yhteistyöllä Kirjoittanut:

Raija Vataja Mervi Peltonen Piia Sarmeen

Projektipäällikkö Oppimisvalmentaja Oppimisvalmentaja

Kustantaja:

Tartu Hetkeen! -projekti (ESR) Valtti-työpaja Satakunnan ELY-keskuksen tuella

Taitto:

Esa Viitanen Projektiassistentti Mediapaja, Kankaanpään aikuiskoulutussäätiö

Painopaikka:

Printvisio, Venesjärvi

© Kankaanpään aikuiskoulutussäätiö / Valtti-työpaja 2012

Pajapedagogiikka – Tulevaisuuden osaajaksi työpajan ja oppilaitoksen yhteistyöllä – opas on koottu Valtti-työpajan hallinnoimassa, Satakunnan ELY-keskuksen ESR-osarahoitteisessa Tartu Hetkeen! -projektissa (2009–2013).

Oppaassa esitellään Tartu Hetkeen! –projektin (ESR) näkemys pajapedagogiikasta sekä Valtti-työpajan toiminta ja puitteet. Oppaaseen on koottu pajapedagogiikan pohjalla vaikuttavat teoreettiset suuntaukset sekä esitelty työ-, yksilö- ja oppimisvalmennuksen perusteet. Käytännön tietotaitoa oppaaseen on saatu haastattelemalla Valtti-työpajan henkilöstö sekä keräämällä palautetta Sataedu, Satakunnan ammattiopisto Kankaanpään opettajilta ja Tartu Hetkeen! –projektin ohjausryhmän jäseniltä. Erityisen tärkeä palaute on saatu opiskelijoilta ja heidän läheisiltään.

Oppaasta löytyy käytännön ohjausvinkkejä ja opiskelijoiden omia tarinoita sekä lainauksia haastatteluista ja palautteista. Opetus ja ohjaus pajalla tapahtuvat ammattiopiston opettajien ohjauksessa pajatyöskentelyyn purkamien opetussuunnitelmien mukaisesti. Vaihtoehtoisen oppimisen toimintamalli on luotu tiiviissä yhteistyössä ammattiopiston kanssa, kuunnellen oppilaitosta ja opiskelijaa sekä työpajan henkilöstöä.

Toimintamalli on osoittautunut toimivaksi, sillä tämän yhteistyömuodon avulla hankeaikana on valmistunut 12 opiskelijaa ammatteihinsa. Näistä nuorista 83,3 % on valmistumisensa jälkeen löytänyt työ- ja opiskelupaikan. Tämä puoltaa jaetun pedagogisen vastuun merkitystä yhtenä opiskelijoita tukevana työ-/tukimuotona. Jokaiselle tulisi löytää yksilöllinen tapa opiskella, jos perinteinen koulupedagogiikka ei riitä oppimisen turvaamiseen. Työpaja tarjoaa hyvällä yhteistyöllä oppilaitoksen kanssa vaihtoehtoisen oppimisympäristön niille nuorille, joiden opiskelu ei etene suunnitelmallisesti. Toimintamallissa oppilaitoksen merkitys on huomattava. Työpaja ei voi yksin tehdä tätä merkittävää työtä, mutta tarjoaa olemassa oleviin keinovalikoimiin yhden palvelupaketin lisää.

Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia haastatteluihin ja projektin toimintaan osallistuneita henkilöitä sekä organisaatioita. Te olette osoittaneet ennakko-

luulottomuutta ja aitoa auttamisen halua sekä yhteen hiileen puhaltamista vaikeassa elämäntilanteessa olevien nuorten tukemisessa. Yhteistyöllä saimme useat nuoret tarttumaan hetkeen ja saavuttamaan oman päämääränsä.

Kiitokset kohdistuvat myös Satakunnan ELY-keskuksen aluekehitysyksikköön, joka ESR-rahoituksen avulla mahdollisti tämän oppaan ja projektin toiminnan sekä Valtakunnalliseen Työpajayhdistykseen, joka on osallistunut oppaan levittämiseen verkkosivujensa kautta.

Toivotamme kaikille syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa töitä tekeville hyvää jatkoa arvokkaassa työssänne. Toivottavasti oppaasta on teille paljon hyötyä arjen haasteissa!

Kankaanpäässä 2.10.2012 Tartu Hetkeen -projekti (ESR)

Raija Vataja

Mervi Peltonen

Piia Sarmeen

Projektipäällikkö

Oppimisvalmentaja

Oppimisvalmentaja

SISÄLTÖ TARTU HETKEEN! -PROJEKTI (ESR)

7

TUOTTEISTAMISEN IDEA JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT

9

1 JOHDANTO

11

2 VALTTI-TYÖPAJA 2.1 Työpajan historia 2.2 Työvalmennuksen perusteet ja työvalmentajan tehtävänkuva 2.3 Yksilövalmennus 2.4 Oppimisvalmennus 2.5 MOOD - valmennustyylit 2.5.1 Motivoiva valmennus 2.5.2 Osallistuva valmennus 2.5.3 Ohjaava valmennus 2.5.4 Delegoiva valmennus

12 14 15 15 17 18 19 20 22 23 24

3 OHJAUS JA OPPIMINEN 3.1 Sosiodynaaminen ohjaus 3.2. Sosiaalipedagoginen valmennusote 3.3 Oppimistyylit 3.4 Kokemuksellisen oppimisen malli

25 26 29 30 31

4 JAETTU PEDAGOGINEN VASTUU JA VERKOSTOYHTEISTYÖ

34

5 OPPIMISVAIKEUDET JA ERILAISET OPPIJAT 5.1 Hahmottamisen häiriöt 5.2 Lukemisen ja kirjoittamisen oppimisvaikeudet 5.3 Matemaattiset oppimisvaikeudet 5.4 Vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöt 5.5 Adhd 5.6 Asperger 5.7 Lievä kehityksen viivästyminen (laajat oppimisvaikeudet) 5.8 Mielenterveydelliset ongelmat 5.9 Päihteiden käyttö 5.10 Maahanmuuttajat

39 41 42 44 46 47 49 50 50 52 53

6 SYRJÄYTYMINEN 6.1 Syrjäytymisen kustannukset 6.2 Kouluallergia 6.3 Koulukiusaaminen

55 58 60 62

7 ELÄMÄNHALLINTATAITOJEN KEHITTÄMINEN JA YLLÄPITÄMINEN OSANA PAJAPEDAGOGIIKKAA 7.1 Menetelmät 7.1.1 Ratkaisukeskeinen lähestymistapa 7.1.2 Arvostava haastattelu 7.1.3 Maslow’n tarvehierarkia 7.2 Voimaantuminen 7.3 Elämänhallintataitojen vahvistamista käytännössä 7.4 Tarinat 7.4.1 Suunnan muutos kymmenessä kuukaudessa, oppimisvalmentajan kertomus 7.4.2 Työpajalla opiskeluitaan suorittavan opiskelijan essee, Minä ja tulevaisuus 7.4.3 Oppimisvalmentajan tarina, Apua ja ohjausta raha-asioissa 7.5 Palautetta opiskelijoilta 7.6 Palautetta opiskelijoiden läheisiltä

63 66 66 69 71 74 77 81 82 84 85 87 88

8 VUOROVAIKUTUS 8.1 Dialogisuus 8.2 Aito kohtaaminen 8.3 Toivon pedagogiikka 8.4 Palaute oppimistilanteessa

89 91 92 93 95

9 PEDAGOGINEN HYVINVOINTI

97

10 SYRJÄYTYMISUHASTA SELVIYTYMINEN

98

11 NUORTEN SYRJÄYTYMISEN JA SELVIYTYMISEN TIKAPUUT

100

12 VAIHTOEHTOPEDAGOGINEN KOULUTUS

103

13 OPINTOJEN SUORITTAMINEN TYÖPAJALLA 13.1 Pajaopintoihin avatut opetussuunnitelmat 13.2 Ammattiosaamisen näytöt 13.3 Osaamistodistukset

105 106 107 108

14 YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN NÄKEMYKSIÄ PAJAPEDAGOGIIKASTA

109

15 LOPUKSI

113

LÄHTEET 115

TARTU HETKEEN! -PROJEKTI (ESR) Projektin arjen toiminta kohdistui nuoriin, joiden opinnot eivät edenneet suunnitellusti ja sen vuoksi harkitsivat koulun keskeyttämistä tai olivat jo eronneet oppilaitoksesta. Tavoitteena hankkeella oli tarjota vaihtoehtoinen, joustava oppimisympäristö työpajalla sekä käytännönläheisiä, työvaltaisia tapoja opiskella tutkinnon osia. Mahdollisuus tähän on luotu tiivistämällä ja kehittämällä Valtti-työpajan ja SATAEDU, Satakunnan ammattiopisto Kankaanpään välistä yhteistyötä. Käytännön esimerkkinä tästä oppilaitokseen nimettiin pajayhdyshenkilö, jonka tehtävänä oli välittää kouluun tietoa hankkeesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista oppilaitoksen sisäisiä kanavia hyödyntäen.

Lisäksi hanke teki toimintaansa tutuksi niin opettajille kuin opiskelijoille jalkautumalla ammattiopistoon kerran viikossa päivystämään.

Opinnot pajalla toteutettiin yksilöllisesti nuoren tarpeet huomioiden, ammattiopiston opettajien pajatyöskentelyyn purettujen opetussuunnitelmien mukaisesti ja Valtti-työpajan henkilöstön tuella. Opintojen suorittamisessa oli tukena myös opiskelijan lähipiiri sekä tarvittaessa muu verkosto. Työpajalla oli mahdollista suorittaa teoriaopintoja, työssäoppimisjaksoja sekä ammattiosaamisen näyttöjä. Hankkeen keskeinen tavoite oli toimintamallin vakiinnuttaminen osaksi arjen oppilaitos- ja työpajatoimintaa. Mallissa pedagoginen vastuu jakautui oppilaitoksen ja pajan välille.

Oppaasta löytyy käytännön ohjausvinkkejä ja opiskelijoiden omia tarinoita sekä lainauksia haastatteluista ja palautteista. Opetus ja ohjaus pajalla tapahtuvat ammattiopiston opettajien ohjauksessa pajatyöskentelyyn purkamien opetussuunnitelmien mukaisesti. Vaihtoehtoisen oppimisen toimintamalli on luotu tiiviissä yhteistyössä ammattiopiston kanssa, kuunnellen oppilaitosta, opiskelijoita sekä työpajan henkilöstöä.

Perustyön lisäksi hankkeessa toteutettiin koulutuspäiviä nuorten kanssa toimiville. Hankkeessa tehtiin tiivistä verkostoyhteistyötä muiden nuorten kanssa toimivien tahojen kanssa niin paikallisesti kuin yli maakuntarajojen. Merkittävänä tavoitteena oli tämän pajapedagogiikkaoppaan työstäminen.

Päämääränä hankkeen toiminnassa oli lisätä nuoren valmiuksia itsenäiseen ja täysipainoiseen elämään, arjen sujumiseen sekä löytämään ammattitaitoisena ja hyvinvoivana oma reittinsä opiskelun kautta työelämään. Nuori pyritään kohtaamaan tämän ohjeen mukaisesti: Katso rohkeasti molemmilla silmillä, kuuntele kahdella korvalla.

Se on kokemista järjellä ja sydämellä.

Tutkaile rohkeasti asioita eri mahdollisuuksien näkökulmista.

Pyri rehelliseen tavoitteellisuuteen, se on pyrkimystä eteenpäin.

Usko vahvasti onnistumisiin, luota elämään, uskalla olla tarkkaavainen. Älä tukahduta elämäniloa vääristyneillä uskomuksilla, turhilla huolilla, muiden murahduksilla.

Se on oikeutta onnellisuuteen.

8

TUOTTEISTAMISEN IDEA JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT Euroopan Unionin (EU) tavoitteena on saada projektien parhaat kokemukset ja toimintatavat laajemmin hyödynnettäväksi. Pyrkimyksenä on kehittää uusia, innovatiivisia menetelmiä ja toimintamalleja, joita voitaisiin ottaa käyttöön kansallisessa politiikassa. Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) projektitoiminnan perimmäisenä tarkoituksena on lisätä osaamista ja tietoa sekä tuoda uudenlaisia ratkaisuja kansalliseen työvoima-, koulutus- ja elinkeinopolitiikkaan. (Työministeriö 2004, 9.)

Tavoitteena on luoda ja löytää kansallisia hyviä käytäntöjä. Hyvän käytännön tunnuspiirteet ovat: tarve- ja kysyntälähtöisyys, toimivuus ja tuloksellisuus, mallinnettavuus ja tuotteistaminen, käytettävyys ja hyödyntäminen, siirrettävyys ja levitettävyys, tilannesidonnaisuus ja jaettu kehittämisvastuu. Hyvä käytäntö ei tarkoita samaa kuin hyvä projekti. Hyvä projekti muodostuu ehkä kymmenistä yksittäisistä hyvistä käytännöistä ja toimintatavoista. Usein hyvät käytännöt ovat itsestäänselvyyksiä, joita ei välttämättä osata pitää minään jalustalle nostettavina asioina. (Työministeriö 2004, 19.)

Tuotteistaminen tarkoittaa yksinkertaistettuna toimintamallin, palvelun tai tuotteen suunnittelua ja määrittelyä, mikä voidaan kuvata ja mallintaa ja sen odotusarvo on sisäänrakennettu kaikkeen ESR-projektitoimintaan projektin eri vaiheissa. Tuotteistamisen ideana on yksinkertaistaa monimutkaisia prosesseja sisältävä tuote, palvelu tai toimintamalli. Tuotteistamisen toimintaprosessit jaetaan ja viipaloidaan osiin, jolloin ne voidaan tarvittaessa erottaa kokonaisuudesta ja edelleen muokata tapauskohtaisten tarpeiden mukaan.

Syntyvällä tuotteella on oltava nimi, sisältö sekä tarpeeseen ja kysyntään perustuva asiakas. On tiedettävä, kenelle tuotetta kehitetään ja mihin tarpeisiin tuote perustuu. (Työministeriö 2004, 22, 41.)

Tartu Hetkeen! -projektissa (ESR) kehitettyjä hyviä käytäntöjä ovat mm. koulun ja työpajan välinen yhteistyömalli, jossa pajalla on mahdollista suorittaa teoriaopintoja, työssäoppimisjaksoja sekä ammattiosaamisen näyttöjä. Projekti on ollut mukana luomassa joustavaa yhteistyömuotoa TE-toimiston kanssa jo 9

keskeyttäneiden nuorten saamiseksi takaisin koulun penkille pajaopintojen avulla. Projektissa avattiin opettajien toimesta ammattiopistossa käytettävät opetussuunnitelmat pajalle soveltuviksi. Hankkeessa luotiin myös pajan ja oppilaitoksen väliset sopimuskaavakkeet sekä muu lomakkeisto.

Hankkeessa on luotu ja tuotteistettu pajapedagogiikkaa, josta konkreettisena aikaansaannoksena on tämä opas. Opas on suunnattu kaikille haastavien nuorten kanssa työskenteleville henkilöille ja sen tavoitteena on saada lukija havahtumaan, että löytyy erilaisia tapoja valmistua ammattiin.

10

1 JOHDANTO Kari Kukkola (2001) on todennut, että pajapedagogiikka on ohjaajien itse kehittämää tietoa. Pajoille ei ole olemassa valmista vaihtoehtoista pedagogiikkaa eikä perinteinen koulupedagogiikka ei myöskään sellaisenaan toimi.

Tarpeellisten opetusmenetelmien kehittämisen vastuun katsottiin olevan ohjaajilla itsellään. Kukkola kuitenkin uskoi, että teoreettista opetusta ei tulisi kokonaan hylätä vaan se tulisi nivoa tiiviisti käytäntöön. (Pietikäinen 2007.)

Oppilaitosyhteistyöhön pohjaavaa aikaisempaa tutkimustietoa pajapedagogiikasta ei ole juurikaan saatavilla.

Pajapedagogiikka on oppilaitoksen ja työpajan välistä jaettua pedagogista vastuuta, jossa opetus ja sen tahti rakennetaan yksilön omien ominaisuuksien, erityispiirteiden ja toimintakyvyn ympärille vaihtoehtoisessa oppimisympäristössä. Pajapedagogiikkaan kuuluu vahvana tapa tukea yksilön omien elämänhallintataitojen vahvistumista ja purkaa tuetusti opiskelun esteitä yhteistyössä opiskelijan lähiverkoston, oppilaitoksen ja muiden toimijoiden kanssa.

Opetussuunnitelmassa määritelty ammattiosaamisen tunnistaminen on osa pajapedagogiikkaa. Pajapedagogiikka näkyy myös työ- ja yksilövalmennuksessa, jolloin pedagoginen vastuu jakautuu työpajan ja valmentautujan toimijaverkoston kesken, valmentautujan tarpeet keskiössä pitäen.

Käsite pajapedagogiikka pohjaa sanasta pedagogiikka, joka suomen kielessä voidaan määritellä tarkoittamaan: • kasvatuksen, opettamisen ja koulutuksen tutkimusta eli kasvatustiedettä taitavan ja hyvän opettamisen erilaisia suuntauksia (esim. dialogipedagogiikka, Montessori-pedagogiikka) • taitoa opettaa, myös tarkennettuna taitoa opettaa erilaisissa ympäristöissä (pedakurssi.fi 2012).

11

2 VALTTI-TYÖPAJA Valtti-työpaja on Kankaanpään aikuiskoulutussäätiön hallinnoima organisaatio, jolla on toimipisteitä Kankaanpäässä ja Karviassa. Työpajatoiminnan päätarkoituksena on edistää työllisyyttä ja auttaa yksilöllisen jatkopolun luomisessa. Työpaja tarjoaa valmentautujille ja opiskelijoille mahdollisuuden kehittää työelämätaitoja sekä ammatillista osaamista. Päätoimipiste sijaitsee Kankaanpäässä. Pajalla on eri osastoja: • Puuosasto • Ompelimo • Mediapaja • Pajakeittiö • Auto-osasto • Knuuttila • Kirpputori ja lahjapuoti Aarreaitta • Karvia: puu- ja tekstiiliosasto • Moon Karviasta-myymälä Työt pajalla perustuvat tekemisen kautta oppimiseen. Erilaisia tilaus- ja harjoitustöitä tekemällä pajalla oleva ihminen pääsee kehittämään jo olemassa olevia taitojaan sekä oppimaan uutta. Aikaisemmasta kokemus- ja koulutuspohjasta saattaa olla hyötyä pajan eri työtehtävissä, mutta varsinaista ammattiosaamista ei edellytetä. Jokaiselle tehdään henkilökohtainen suunnitelma, jonka ensisijaisena tavoitteena on oman työkyvyn, osaamisen ja työllistymismahdollisuuksien parantaminen.

Pajatyöskentely painottuu erilaisiin kädentaidollisiin töihin. Työpaja on varustettu asianmukaisilla koneilla ja laitteilla. Oikea asenne työtä kohtaan, sopiva työmäärä, riittävästi ohjausta ja hyvä porukka - ne ovat Valtti-työpajan toiminnan kulmakivet! Pajajaksolla saa työkokemusta, tukea elämänhallintataitoihin sekä uusia kokemuksia ja näkemyksiä tulevaisuutta varten. Tilaustöiden kautta työ- sekä asiakaspalvelutaidot vahvistuvat ja uusi alakin saattaa joillekin löytyä. Työvalmentajat tarjoavat tukea työ-, koulutus- tai harjoittelupaikan haussa ja ovat mukana matkassa työpaikkaa etsittäessä. Työllistymismahdolli12

suuksien parantamiseksi, henkilökohtaisen suunnitelman mukaan, pajalla on mahdollisuus suorittaa erilaisia passeja ja kortteja, kuten esimerkiksi hygieniapassi, työturvallisuuskortti, tulityökortti, EA1, aloittelijan @-kortti, tietokoneen käyttäjän A- ja AB-ajokortti.

Vuonna 2012 Valtti-työpajalla työskenteli 18 henkilöä, jotka toimivat pajalla eri tehtävissä, kuten työvalmentaja, uraohjaaja, kouluttaja, psykologi, oppimisvalmentaja ja kuntoutusvalmentaja. Ohjaajien koulutustausta ja työkokemus on hyvin erilainen. Valtista löytyy mm. suurtalouskokki, merkonomi, rakennusmestari, datanomi, lähihoitaja, pukuompelija, tietotekniikkamekaanikko, kuntoutuksen ohjaaja, artenomi, sosionomi ja fysioterapeutti. Joillakin on useampia ammattitutkintoja. Pajan henkilöstöstä kuudella on pedagoginen pätevyys ja viidellä on näyttötutkintomestarin asiantuntijakoulutus. Yhteisön monimuotoisuus on tälläkin alalla todettu rikkaudeksi.

Laskiaisriehassa Jämillä Valtti-työpajalla toimii (7.11.2011 - 31.12.2013) Pito-hanke (ESR) joka on pitkäaikaistyöttömille suunniteltu työllistymistä edistävä hanke. Osallistujat työskentelevät Valtin eri työpisteissä tai muualla kuntouttavassa työtoiminnassa, työelämävalmennuksessa, työharjoittelussa ja lisäksi he osallistuvat viikoittain 13

työkuntoa ja työllistymistä edistäviin teema- ja toimintaryhmiin sekä oman tarpeen ja suunnitelman mukaan saavat yksilöllistä ohjausta ja neuvontaa.

Keskeisenä toimintana on uraohjaajan, psykologin ja kuntoutuksen ammattilaisten yksilöllinen ohjaus ja neuvonta. Tavoitteena on löytää mahdollisimman monelle osallistujalle jatkopolku työelämään.

Työpajalla järjestetään myös valmentavaa työvoimakoulutusta, jonka tavoitteena on löytää osallistujille sopiva työ-, oppisopimus- tai koulutuspaikka.

Koulutukseen ohjaudutaan / hakeudutaan TE-toimiston kautta. Henkilökohtaisen suunnitelmansa mukaisesti koulutuksessa oleva voi siirtyä teoriajakson jälkeen pajalle kehittämään työelämävalmiuksiaan ja ammatillisia taitojaan.

Jatkoksi etsitään sopivaa työpaikkaa.

2.1 Työpajan historia Valtti-työpajan suunnittelu käynnistyi Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Voimaa työstä -työvoimaa -hankkeen aikana (2003 - 2004). Hankkeessa oli tarkoitus selvittää millaisin keinoin pitkäaikaistyötön olisi palautettavissa takaisin työmarkkinoille. Kohderyhmälle tarjottiin hankkeen aikana erilaisia vapaaehtoisuuteen pohjautuvia palveluita: työkyvynarviointia, ryhmätoimintaa sekä kouluttautumismahdollisuuksia.

Voimaa työstä -työvoimaa -selvityshankkeen jatkoksi haettiin uutta rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta kehittämään aikuisille työttömille suunnattua työpajatoimintaa. Rahoitus myönnettiin kolmeksi vuodeksi ja kehittämishanke kantoi nimeä Valtti Valmennushanke. Sen kautta oli tavoitteena luoda seutukunnalle uusi toimintamuoto, jonka avulla pitkäaikais- tai toistuvaistyötön, nuori tai aikuinen pääsisi kehittämään työelämätaitojaan. Tarkoitus oli tarjota voimaantumisen kokemuksia työelämästä syrjäytyneille ja syrjäytymisuhanalaisille työnhakijoille. Hankkeen päätyttyä 2008 työpaja jatkoi toimintaansa Kankaanpään aikuiskoulutussäätiön tuottamana palveluna. Samaan aikaan käynnistettiin neuvottelut kunnallisen seutupajan ja säätiön työpajan yhdistämisestä isommaksi palvelukokonaisuudeksi. Neuvottelut olivat pitkät, mutta lopulta päädyttiin yhdistymiseen vuonna 2011. Samaan aikaan käynnistettiin laajamittaista kuntouttavan työtoiminnan ja oppilaitosyhteistyön palvelun ke14

hittämistä, jonka myötä toiminta laajeni huomattavasti. Nyt palvelua tuotetaan koko työikäiselle ikäryhmälle kuntouttavista palveluista työllistämispalveluihin.

2.2 Työvalmennuksen perusteet ja työvalmentajan tehtävänkuva Työvalmennukselle on määritetty perustehtävä ja tavoite, joka on yksilön työkyvyn ja osaamisen edistäminen. Työn suorittaminen on keskeinen osa työvalmennusta, mutta työ on myös väline, jonka kautta tavoitellaan yksilön elämän tukemista, itsetunnon kohottamista, arjen jäsentymistä, sosiaalista vahvistamista tai vain tilapäistä katkoa työttömyyteen. Työvalmennuksen yhtenä tehtävänä on myös tuottaa tietoa yksilövalmennuksen tueksi arvioimalla valmentautujan edistymistä. Valmentautujan edistymistä arvioidaan havainnoimalla, keskustelemalla, kuuntelemalla ja yleensäkin vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on, että valmentautuja tulee tietoiseksi kehitysprosessistaan ja tässä työvälineenä on dokumentointi ja kokemuksen jakaminen. (Pekkala 2005, 26.)

Valtti-työpajalla on käytössä Valmennuksen arvioinnin tukijärjestelmä (VAT).

Se toimii asiakaspalautteiden kautta työyhteisölle arvioinnin ja kokemuksen jakamisen välineenä sekä mahdollistaa päivittäishuomioiden kirjaamisen valmentautujien työpäivien sisällöstä. VAT:än kuuluu myös yksityiskohtainen asiakkaan toimintakyvyn arviointiosio sekä asiakkaan itsearviointi.

Valtissa oppii uusia taitoja erilaisten työ- ja harjoitustehtävien kautta 15

Työvalmennusta tarkastellaan työkykyä kohottavana toimintana, mahdollisuutena työllistyä ja suoriutua työstä (teknisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti).

Työvalmennuksessa opetellaan työskentelyä työyhteisön jäsenenä ja työtaitoja eri vaatimustasoilla. Työtehtävät on monella pajalla jo kuvattu ammattiopetuksen opetussuunnitelmien keinoin. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 47 – 48.)

Työvalmennus ei ole ensisijaisesti tuottavaa, vaan asiakkaan osaamista kohentavaa ja yksilön työkykyä edistävää toimintaa. Korkeita tuottovaatimuksia ei voida asettaa, koska osa valmentautujan ajasta ja energiasta menee asioiden opetteluun. Valmentautujan tuottamalla työllä ei voida kattaa valmennuksen kuluja ja siksi valmennus on tuotteistettava erilliseksi palveluksi, jolle on löydyttävä maksaja. (Pekkala 2005, 27.)

Työvalmentaja vastaa pajan / yksikön asiakasvalmennuksesta ja työtoiminnasta. Hän toimii yhteistyössä yksilövalmentajan kanssa ja perehdyttää valmentautujat tehtäviin. Työvalmentaja pyrkii löytämään valmentautujan kanssa hänen osaamistaan vastaavat työtehtävät ja laatii yksilöllisen työvalmennussuunnitelman. Työvalmentaja käyttää työssään eri valmennustyylejä, joista tarkemmin kappaleessa 2.5 sekä arvioi valmentautujan työssä suoriutumista ja oman valmennuksensa laatua säännöllisesti valmennuspäiväkirjan avulla. Työvalmentajan tehtäviin kuuluu myös käsitellä oman pajayksikkönsä tarjoukset ja käydä asiakasneuvottelut ja tehdä materiaalihankinnat. Hän vastaa pajakohtaisten työtehtävien ja palvelujen vastaanotosta, hankinnasta ja suunnittelusta, mutta myös myynnistä ja tuotteiden hinnoittelusta. Tuotannon välineistä, tiloista ja työturvallisuudesta huolehtiminen sekä tuotannollisen laadun valvonta kuuluvat myös työvalmentajalle, kuten pajakohtaisen budjetin seurantakin. Työvalmentaja kehittää omaa ja oman yksikkönsä toimintaa. (Pekkala 2005, 27 - 28.)

16

Valtti-työpajan työvalmentajat ovat omissa tehtävänkuvauksissaan nostaneet lisäksi esiin seuraavanlaisia tehtäviä: • • • • • • • • • • • • • • •

yksilövalmennus jatkopolutus läsnäolojen seuranta VAT:n (Valmennuksen arvioinnin tukijärjestelmän) ylläpito ja asiakasrekisterin ajantasaisuuden seuranta laskutukset sopimusten laatimiset ja haastattelut pajakohtaiset seurannat ja raportoinnit neljännesvuosittain ohjaaminen tukityöllistettyjen tunti-ilmoitusten täyttämisissä virkistystoiminnan järjestäminen kuukausittain kiertävä vuoro pajalaisten virkistystoiminnan järjestämisessä ja yleisessä tiedottamisessa oppilaitosyhteistyö pajaopiskelijoiden kohdalla tietyillä pajoilla mainonta yritysyhteistyö oman yritysverkoston ylläpito mikäli mahdollista perehdytys jo etukäteen kun valmennettava siirtyy avoimen sektorin työpaikkaan (Valtti-työpajan henkilökunnan haastattelut 2012.)

2.3 Yksilövalmennus Yksilövalmennuksen tavoite on tukea yksilön arjenhallintaa ja toimintakykyä.

Valmentautuja huomioidaan kokonaisvaltaisesti ja liikkeelle lähdetään lähtötilanteen arvioinnilla ja valmennussuunnitelman laatimisella. Yksilövalmennus on myös palvelunohjauksen äärelle ohjaamista ja valmentautujan asioidenhoitokyvyn vahvistamista. Tukea annetaan moniammatillisesti yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa. Yksilövalmentaja myös tiedottaa ja pitää muut toimijat ajan tasalla tilanteen edistymisestä. Valmentautujasta laaditaan valmennusarvioinnit ja -raportit sekä jatkosuunnitelmasuositukset. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 48.)

Yksilövalmennuksen merkitys korostuu erilaisen oppijan kohdalla, jolloin on kyettävä tunnistamaan palvelunohjauksen tarve ja toimittava työvalmennuksen tukena. Yksilövalmentaja on mukana suunnittelemassa ja kehittämässä 17

valmentautujalle sopivinta valmennustyyliä. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 49.) Ihmistä tuetaan kokonaisuutena ja siihen käytetään aikaa yksilöidysti.

Oikeassa kohdassa satsattu tuki voi olla merkitykseltään suuri ja kauaskantoinen. Tukea annetaan ja tarjotaan valmennettavalle koko valmennusjakson ajan hänen tarpeitaan kuunnellen ja arvostaen häntä omana itsenään. Näin pyritään takaamaan, ettei notkahduskohdassa kuopasta tule liian syvä, vaan siitä päästään taantuman jälkeen mahdollisimman nopeasti jatkamaan eteenpäin.

2.4 Oppimisvalmennus Oppimisvalmentaja on päävastuussa opiskelijasta Valtti-työpajalla suoritettavissa, tutkintoon tähtäävissä pajaopinnoissa. Hän huolehtii tarvittavasta teoriaopetuksesta ja opintojen ohjauksesta yhteistyössä pajojen työvalmentajien kanssa sekä yhteydenpidosta oppilaitokseen. Oppimisvalmentajan toimenkuvaan kuuluu olennaisesti myös opiskelijan elämänhallintataitojen tukemiseen liittyvät asiat (yksilövalmennus). Opiskelijoiden kanssa käydään keskusteluja säännöllisesti. Tarpeen vaatiessa opiskelijan kanssa lähdetään tueksi asioimaan esimerkiksi Kelaan, TE-toimistoon tai sosiaalitoimeen. Oppimisvalmentaja voi tarvittaessa lähteä mukaan myös lääkäriasioita hoitamaan. Kaikkia elämänhallinnan osa-alueita ei kuitenkaan ole erikseen käsiteltävä, vaan olennaista on keskittyä opiskelijan tarpeista lähtien niihin osa-alueisiin, joissa tukea ja ohjausta tarvitaan.

Pajaopintojen alkuvaiheessa oppimisvalmentajan tehtävä on useimmiten varmistaa, että opiskelija on paikalla ja mahdollisuuksien mukaan saada hänet saapumaan paikalle. Normaali päivärytmi on tärkeää saada kuntoon. Tiedottaminen oppilaitokseen ja muille opiskelijan lähiverkostossa oleville toimijoille on tärkeä osa päivittäistä työtä. Oppimisvalmentaja on avainasemassa yhteydenpidossa oppilaitokseen ja opettajiin. Pajalla suoritettavat, toisen asteen tutkintoon tähtäävät opinnot etenevät yleisten opetussuunnitelmien mukaisesti ja tehtävät tulevat oppilaitokselta. Opetussuunnitelmat on purettu siihen muotoon, jollaisina niitä työpajan toiminnassa pystytään toteuttamaan.

18

Oppimisvalmentaja pyrkii työssään löytämään kullekin opiskelijalle sopivimman oppimistavan ja rakentamaan hänen opintonsa sen ympärille. Tärkeää oppimisvalmentajan työssä on tunnistaa opiskelijan oppimistyyli ja huomioida erilaiset oppimisvaikeudet. Usein sovitut asiat muuttuvat matkan varrella, kun tullaan tutummaksi ja opiskelijasta alkaa löytyä hänen parhaat kykynsä.

Oppimisvalmentajan tehtävä on myös valaa opiskelijaan uskoa itseensä ja etsiä oikea valmennustyyli.

Arviointi ja palautekeskustelut opiskelijoiden kanssa ovat tärkeitä positiivisen kehityksen kannalta. Työn laadun lisäämiseksi oppimisvalmentaja arvioi jatkuvasti myös omaa työskentelyään. Oppimisvalmentaja pyrkii vahvistamaan opiskelijan toimintakyvyn eri osa-alueita ja näin tukemaan opiskelujen edistymistä. Oppimisvalmentaja tiedottaa ja pitää työyhteisön sekä muut toimijat ajan tasalla opiskelijan tilanteesta ja kehittää aktiivisesti omaa työtään ja työyhteisönsä toimintaa.

2.5 MOOD - valmennustyylit Työ- ja yksilövalmennuksessa pyrkimyksenä on valita valmentautujalle oikea valmennustyyli, jonka valintaan vaikuttaa valmentautujan osaaminen, työky19

ky ja -motivaation tasot. Valmennustyyli sopeutetaan valmentautujan mukaiseksi. Työpajojen asiakkaissa on hyvin erilaisen valmennustarpeen omaavia valmennettavia. Myös tilaajan / lähettävän tahon kanssa on keskusteltava eri valmennustarpeista ja työpajan tuottamista palveluista. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 55.)

2.5.1 Motivoiva valmennus Motivoivaa valmennustyyliä käytetään, kun pajalle tulevan valmentautujan tiedot ja taidot riittävät tehtävän suorittamiseen, mutta kiinnostus, uskallus ja / tai motivaatio puuttuvat. Tähän saattaa olla syynä arjenhallinnan vaikeudet.

Valmentajan tehtävänä on pyrkiä herättämään kiinnostus ja vähentää epäonnistumisen pelkoa. Motivoivan valmennuksen tarkoitus on herättää halu oppia, tehdä ja onnistua. Tämä valmennustyyli sopii erityisesti alisuoriutujille ja epäonnistumista pelkääville valmentautujille, joilla on pitkä tai vaikea syrjäytymishistoria. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 56 - 57.)

Rentoa yhdessäoloa ”Asiakkaalle palaute pitää antaa rehellisesti, hänelle ei huudeta eikä asiasta tehdä isoa numeroa. Korostetaan, että virheistä voi oppia. Ne 20

ovat hyviä oppimistilanteita, joista voi oppia enemmän kuin jos olisi heti tehnyt asiat vahingossa oikein tai opettelemalla ulkoa asioita. Asiakkaita pyydetään miettimään miksi joku asia tehdään jollain tietyllä tavalla. Sillä tavalla he oppivat paremmin. Pajalla on tärkeää kannustaminen ja tukeminen yhä uudelleen. Epäonnistumiset ovat sallittuja, koska niiden kautta oppii myös pitkäjänteisyyttä ja sietokyky kestää vastoinkäymisiä paranee. Pajaympäristössä otetaan monesti ensimmäisiä askeleita kohti itsenäistymistä hyppäämällä pois kontrolloidusta oppimisympäristöstä.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Painopiste on valmentautujassa eikä työn tekemisessä ja tuloksissa. Valmentautujalle annetaan positiivista palautetta ja kannustetaan eri vaiheissa ja tehtävän edetessä. Työtä vieroksuvalta ja välinpitämättömältä vaikuttava valmentautuja, joka ei suoriudu tehtävistään, ei välttämättä ole sitä. Hän vain ei ehkä luota omiin kykyihinsä ja hän voi pelätä myös epäonnistumista. Yksilövalmennuksen näkökulmasta selvitellään arkielämään ja elämänhallintaan liittyviä seikkoja ja selvitellään myös niiden mahdollisia vaikutuksia työmotivaatioon. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 56 - 57.) ”Hyvin tehdystä työstä annetaan positiivista palautetta; kehutaan paljon. Aina jostain pienestäkin asiasta löytyy jotain hyvää. Varsinkin nuorilla on usein itsestään sellainen käsitys, että he eivät onnistu missään ja mikään ei suju. Nostamalla esiin heidän pieniäkin onnistumisiaan, yritetään saada heidät löytämään hyvän itsessään. Pajalla on paljon väkeä, joka ei ole roppakaupalla saanut positiivista palautetta elämässään.” ”Henkilökemia ensikohtaamisessa ratkaisee paljon. Asiakkaan kohtaaminen, rehellisyys ja aitous luovat pohjan luottamussuhteen syntymiselle. Asiakkaan kanssa pyritään rakentamaan luottamus keskustelemalla, antamalla palautetta sekä kehuja. Asiakasta pitää kuunnella ja kysellä, olla ihmisestä aidosti kiinnostunut, mutta ei utelias. Kolmen T:n sääntö eli tilannetaju, tunneäly ja tasa-arvoisuus auttavat pitkälti luottamuksen saavuttamisessa. Ohjaajan pitää myös olla luottamuksen ja sanojensa arvoinen; olla esikuva jo esimerkiksi sillä, että itse on ajoissa paikalla ja riittävästi käytettävissä. Jos on jotain ongelmia ja tehtävä ei onnistu, niin asiasta keskustellaan.”

- otteita henkilökunnan haastatteluista 21

2.5.2 Osallistuva valmennus Osallistuvaa valmennusta käytetään yleensä valmennuksen alkuvaiheessa sekä uusissa tehtävissä. Tällöin valmentautuja on jo motivoitunut, mutta tiedot, taidot ja kyvyt eivät vielä riitä suoriutumaan itsenäisesti. On otettava huomioon, että riittämättömät taidot voivat myös olla syy motivaation puutteeseen. Osallistuva valmennus kehittää työssä suoriutumista sekä valmentajan ja valmentautujan välistä vuorovaikutusta. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 58.) ”Pajalle ohjautuu ja ohjataan henkilöitä eri syistä. Asiakkaat ovat pajalla jokainen omalla sopimuksellaan ja omilla tavoitteillaan. Pajalaisen tullessa Valttiin heidän osaamistasonsa kartoitetaan ja tehtäviä annetaan sen mukaan kuinka henkilö kehittyy. Pajalla pyritään huomioimaan jokainen ihminen yksilöllisesti, koska meillä on mahdollisuus antaa enemmän ohjausta ja kannustusta kuin suurissa ryhmissä. Asiakkaan on tunnettava itsensä arvokkaaksi sellaisena kuin hän on. Jokaisesta ihmisestä löytyy hyviä puolia ja ne huomioimalla ja kehumalla pääsee pitkälle asiakkaan motivoinnissa.” ”Monesti aloitus pajalla on ohjattavalle vaikea riippumatta syystä, miksi on pajalla. Päivärytmiin tullut muutos pitää oppia ennen kuin voi olla mukana toiminnassa avoimin mielin. Ohjattavien taustojen takia pitää heitä myös ohjeistaa tehtävään työhön eri tavoin. Taustatieto erityisryhmien tarpeista auttaa ohjaajaa näkemään, että ongelma ei välttämättä ole riippuvainen ihmisen tahdosta. Ohjaus ja opetus on muokattava ihmisen erityispiirteet ja persoona huomioon ottaen ja muistettava, että ihminen on kokonaisuus.”

- otteita henkilökunnan haastatteluista Osallistuvassa valmennuksessa valmentaja käyttää tarvittaessa eri tapoja opettaa työtehtäviä. Yksi hyvä tapa on kirjalliset ohjeet. Työvaiheet suoritetaan osittain tekemällä yhdessä ja tätä kautta tapahtuu oppiminen. Lopuksi työvaiheet kerrataan yhdessä ja pyrkimys on, että valmentautuja kuvaa mahdollisimman paljon työvaiheita itse. Yksilövalmennuksen osalta valmentautujan tukena voidaan olla yhteydessä eri viranomaisten luona, täyttää lomakkeita ja käydään tutustumassa oppilaitoksiin. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 58 - 59.)

22

”Ohjaajalta vaaditaan luomis- ja luovimiskykyä koska ihmisiä ohjautuu pajalle laajalla skaalalla: Päivää ei voi suunnitella etukäteen pilkuntarkasti; ennalta suunnitellut työ- tai toimintatavat eivät välttämättä onnistu, vaikka edellisenä päivänä asia olisi ollut toisin. Ohjauksessa on tavoitteena myös oppimisinnostuksen ylläpito. Pajalla on mahdollista pilkkoa opetus pieniin osiin asiakkaan päivittäisten voimavarojen mukaan. Jos voimavarat eivät riitä jonain päivänä, voidaan asiakkaalle järjestää vaihtoehtoista tekemistä. Pajalla on myös mahdollista päästä eroon perinteisestä kirjaoppimisesta: esimerkiksi matematiikka on mahdollista suorittaa ainakin osittain käytännön aineita soveltaen.

Tärkeää on aiheen ja asian ymmärtäminen: tässä ovat apuna erilaiset kuvat ja toiminnat. Pajapedagogiikka edellyttää ohjaajalta luovuutta löytää mahdollisuus tehtävän suorittamiseen toisella tavalla. Se ei vaadi ohjaajalta mitään erityistä taitoaluetta, vain oman alan soveltamista siihen, mitä nuoren pitää oppia.” ”Ohjeet annetaan tapauskohtaisesti, esimerkiksi erityisryhmille pitää antaa opastus selkeästi: toisille kirjalliset neuvot (kartat, työohjeet), toisille taas näyttämällä itse ensin. Ohjaajan on ohjattava asiakasta vaiston varassa, rytmiä vaihdellen, yksilöllisesti ihminen ihmisenä toistaan kunnioittaen huumoria ja positiivista ilmapiiriä unohtamatta.

Asiakkaan kuuntelu on olennaista ja ohjaajan pysyminen rauhallisena tilanteesta riippumatta. Kenenkään puolesta ei tehdä asioita, vaan vaihtamalla ohjaustyyliä, -tapaa ja -menetelmää saavutetaan oivaltaminen. Tavoitteena on, että ohjattavan mielenkiinto säilyy tehtävään eli annettu tehtävä on sopivan haasteellinen.”

- otteita henkilökunnan haastatteluista -

2.5.3 Ohjaava valmennus Ohjaavaa valmennustyyliä voidaan käyttää silloin, kun valmentautuja on jo harjoittelemassa jotain tiettyä työtehtävää. Ei ole oletus, että vielä tulisi selviytyä täysin itsenäisesti, vaan taustalla on valmentaja, joka tarvittaessa antaa tukea ja neuvoo. Ohjaavassa valmennuksessa korostetaan itse työn tekemistä ja siinä suoriutumista. Työssä suoriutumista myös arvioidaan ja siitä annetaan asianmukaista palautetta. Valmentajan ja valmennettavan välille on jo luotu luottamus ja ohjaavassa valmennuksessa valmentautujan itseluottamus ja varmuus kehittyvät. Valmentautujaa muistutetaan yksilövalmennuksen puolesta yhteydenottojen tarpeista esimerkiksi TE-toimistoon ja varmistetaan, 23

että valmentautuja on suorittanut yhdessä sovitut tehtävät. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 60 - 61.) ”Uusi paikka aiheuttaa monesti jännittyneisyyttä. Asiakasta on hyvä lähestyä rauhallisesti ja antaa hänen ensin tutustua paikkaan ja tilanteeseen. Vähitellen aletaan tehdä harjoituksia asiakkaan tahtiin ja kiinnostuksen mukaan. Luottamus rakentuu pikku hiljaa ajan kanssa, asiakasta kunnioittamalla hänen omana itsenään ja ohjeistuksen antamisen läpinäkyvyydellä. Ohjaajan pitää osata lukea sanattomatkin viestit, milloin asiakas on valmis puhumaan mutta toisaalta hänen on myös annettava asiakkaan olla rauhassa. Ajan mittaan aistii myös sen, kenelle voi sanoa asiasta ja miten. Monesti myös asiakkaat testaavat ohjaajaa, ja hänen pitää tunnistaa ja tiedostaa tilanne. Ohjaaja ei saa pitää itseään ohjattavaa parempana, vaan me kaikki olemme samalla tasolla.” ”Pitää muistaa, että täydellistä ihmistä ei ole. Joskus ohjaaja kertoo omista asioistaan, missä on epäonnistunut, erityisesti jos asiakas on hyvä kyseisessä asiassa. Ohjaajakin voi ja saa tehdä virheitä, mutta myös hänen pitää tunnustaa tilanne ohjattaville ja tarvittaessa nöyrtyä pyytämään anteeksi. Luottamus rakentuu sitä kautta, kun asiakas kokee että hänestä välitetään eikä häntä hylätä vastoinkäymisten tullessa. Asiakas on tärkeä omine virheineenkin.” ”Kun luottamus on saavutettu, on vähän kuin äiti tai isä. On aina paikalla ja käytettävissä. Se kuuntelee ja pitää huolta.”

- otteita henkilökunnan haastatteluista -

2.5.4 Delegoiva valmennus Kun käytetään delegoivaa valmennustyyliä, työvalmentaja toimii työnjohdollisessa roolissa ja valmentautuja kykenee suoriutumaan työtehtävistä itsenäisesti. Valmentaja johtaa ja suunnittelee työtä siten, että työvaiheet ja tehtävät kyetään suorittamaan ja valmennusote on työnjohdollinen. Valmentautuja kykenee jo tuotannolliseen työhön ja varsinaisen valmennuksen osuus vähenee lähes olemattomiin. Valmentautujalla on jo hyvät mahdollisuudet suoriutua avoimen sektorin työmarkkinoilla. Valmentautujalle kerrotaan avoimista työ- ja koulutusmahdollisuuksista ja kannustetaan häntä hakeutumaan niihin.

(Koskinen & Hautaluoma 2009, 62 – 63.)

24

”Yrittäjä kysyi hyvää työntekijää. Mieleeni tuli välittömästi eräs naishenkilö, joka kutsuttiin työhaastatteluun. Olin mukana haastattelussa, mutta annoin tilaa ja luotin asiakkaan kykyyn selvitä kiperistäkin kysymyksistä. Yrittäjä oli tyytyväinen ja henkilö sai vakituisen työpaikan.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

3 OHJAUS JA OPPIMINEN Ohjaus käytännön työtoiminnassa ja arjen asioiden hoitamisessa on osa työpajatoimintaa. Työpajalla ohjaukseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota, koska ohjattavalla saattaa olla ongelmia ja huonoja oppimiskokemuksia työpajalle tullessaan. On tärkeää tietää ohjattavan mahdollisista oppimisvaikeuksista ja erilaisista oppimistyyleistä, jotta ohjaaja voi tukea ohjattavaa mahdollisimman hyvin ja löytää oikean ohjaustyylin. Ohjattavan kanssa edetään hänen omien voimavarojensa mukaan ja ohjaajalla on tärkeä rooli asiakkaan edistymisessä. Usko ohjattavan edistymiseen voi saada hänet myös itse uskomaan edistymiseensä. Työpajalla ohjattavalla on mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa ympäristössä. Ohjattavan edistymisen suhteen on tärkeää, että ohjaaja tunnistaa hänen voimavaransa ja kykenee mitoittamaan sopivan työn määrän ja haastavuuden tason.

Juha Lahtinen on todennut, että on tärkeää tarjota sopivan haasteellisia tehtäviä, jotka mahdollistavat kehittymisen. Oman osaamistason ylärajoissa toimimisen on todettu edistävän parhaiten henkilökohtaista oppimisprosessia. Liian vaikeat työt lamaannuttavat ja liian helpot työt taas syövät innostusta. Jotta kehittymistä tapahtuisi, on rajoja ylitettävä ja mentävä ajoittain alueelle, jota ei hallitse. Ohjauskeskusteluissa pohditaan ohjattavan vahvuuksia ja toiveita, joiden pohjalta voidaan sopia minkä tyyppisellä työllä aloitetaan. Yhdessä pyritään löytämään ohjattavan osaamista vastaavia työtehtäviä. Töissä voidaan edetä pienistä yksiselitteisistä tehtävistä vaativampiin tehtäviin sitä mukaan, kun ohjattavan jaksaminen ja oppimisedellytykset sen sallivat. Tarkoitus on saada aikaan onnistumiskokemus, joka edesauttaa edistymistä ja halua kokeilla jotain uutta. Kuviossa 1 Lahtinen kuvaa työtehtävän vaikeustason ja työntekijän sitoutuneisuuden välistä suhdetta. (Lahtinen 2008.) Kuviosta on tulkit25

tavissa, että mikäli esimiehen vaatimustaso ja työntekijän suorituskyky ovat liian kaukana toisistaan, niin ohjattava kokee heitteillejättöä, hylkäämistä ja turhautumista. Vaatimustason ja työntekijän suorituskyvyn ollessa sopivalla etäisyydellä toisistaan, valmennus on mahdollista ja kehittymistä voi tapahtua askel kerrallaan.

Neljä tapaa antaa tehtäviä

2.

1.

Matala

Matala Esimiehen antaman tehtävän vaikeustaso

TYÖNTEKIJÄ Riippuvainen

Korkea

Työntekijän kyky suorittaa tehtävä Kiinnostunut

Itseohjautuvuus työssä

Sitoutunut

Itseohjautuva

Korkea

Esimiehen antaman tehtävän vaikeustaso

Työntekijän kyky suorittaa tehtävä TYÖNTEKIJÄ Riippuvainen

Kiinnostunut

Sitoutunut

Itseohjautuva

Itseohjautuvuus työssä Kuilu on liian pitkä Heitteille jättö Hylkääminen

1.

Tasapaino, Ei kehitystä

4.

3.

Matala

Korkea

Esimiehen antaman tehtävän vaikeustaso TYÖNTEKIJÄ Riippuvainen

Työntekijän kyky Suorittaa tehtävä

Matala

TYÖNTEKIJÄ Kiinnostunut

Sitoutunut

Itseohjautuva

Itseohjautuvuus työssä

Korkea

Esimiehen antaman tehtävän vaikeustaso

Riippuvainen

Kiinnostunut

Työntekijän kyky suorittaa tehtävä Sitoutunut

Itseohjautuva

Itseohjautuvuus työssä

turhautuminen

Valmentaminen Kehittyminen askel kerrallaan

Kuvio 1: Neljä tapaa antaa tehtäviä (Lahtinen 2008.)

3.1 Sosiodynaaminen ohjaus Sosiodynaamisessa ohjauksessa yksilöitä autetaan elämässä eteenpäin omia voimavaroja ja vahvuuksia kehittäen. Auttaminen perustuu siihen, mitä voidaan konstruoida, oppia ja toteuttaa - ei siihen, mikä on vialla, puutteellista tai mahdotonta. Tämä konstruktiivista nykyhetkeä korostava ajattelu on kaikkien sosiodynaamisten auttamisstrategioiden taustalla. Ohjaajat voivat käyttää konstruktiivisen nykyhetken ideaa auttaessaan avunhakijoita löytämään pakoreittejä epämieluisista tilanteista ja visualisoimaan ja konstruoimaan itselleen parempaa tulevaisuutta.

26

Konstruktiivisen nykyhetken idea yhdistää kolme elementtiä: 1) tämän hetken eksistentiaaliset realiteetit, 2) mahdollisuudet ja kuvitellut todellisuudet ja 3) samanaikainen epärealistisen kuvittelun ja toisaalta itsensä avuttomana näkemisen vastustaminen. Ohjaajan asenne (mukaan lukien hänen mielentilansa, näkökulmansa ja maailmankuvansa) merkitsee usein ohjausprosessin ja avunhakijan kannalta enemmän kuin mikään muu tekijä. (Vance Peavy 2006, 27 - 28.)

Työpajalla tapahtuvassa valmennuksessa sosiodynaaminen ohjaus näkyy valittaessa yksilölle sopivinta valmennustyyliä, jolloin huomioidaan valmentautujan voimavarat ja vahvuudet. Ohjaus on sosiodynaamisesti ajatellen yksi nykyajan sosiaalisen elämän tärkeimpiä toimintoja. Ohjaajien tulee välttää lausumasta, miten ihmisen pitäisi elää elämäänsä. Ohjauksessa käytettävien menetelmien tulee olla luotettavia ja mielekkäitä sekä asiakkaan että ohjaajan näkökulmasta käsiteltävään tilanteeseen. Jos haluamme ymmärtää toisen toimintaa, meidän on virittäydyttävä hänen elämänkontekstiinsa ja etsittävä hänen toimintansa ja ajattelunsa mielekkyyttä siitä käsin. (Vance Peavy 2006, 9 - 10, 85.)

Ohjaustyön tehtävä on voimavarojen näkyväksi tekeminen. Ihmiset, jotka ovat ehdollistuneet pitämään itseään kykenemättöminä, vajavaisina tai syrjäytyneinä voivat hämmästyä, kun heitä autetaan tulemaan tietoisiksi omista vahvuuksistaan. Mahdollisuuksien kirkastaminen avaa ihmisille toivon ikkunoita. Tämä prosessi auttaa ihmistä passiivisuuden tai avuttomuuden sijaan näkemään itsensä sitkeänä selviytyjänä. Köyhyys, sorto, taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus ja yleinen mahdollisuuksien vähäisyys ovat ihmisen kannalta julmia ja lamaannuttavia asioita. Elämästä katoaa merkityksellisyys.

(Vance Peavy 2006, 26.)

Opintojaan työpajalla suorittanut opiskelija kuvaa tarinassaan voimavarojen menettämistä ja niiden uudelleen löytämistä ja uskon palautumista itseensä: “2008 aloitin opinnot Porin palveluopistossa, nykyisessä Winnovassa.

Ensimmäinen vuosi opiskeluissa sujui hyvin, mutta toisena vuotena päivien pituus ja lisääntyvät kirjalliset työt, jotka piti suorittaa tietokoneella, alkoivat rasittaa.

27

Keväällä 2010 lopetin opiskelut Winnovassa ja siirryin Satakunnan ammattiopistoon Kankaanpäähän. Sopeutuminen lennosta uuteen ryhmään ja uuteen opetustyyliin stressasi, aloin pelätä tehneeni virheen, vaikka sainkin nyt lisätunteja vuorokauteeni, kun aika ei mennyt bussissa istumiseen ja bussin odotteluun. Taustalla kyti pelko halvausoireiden uusimisesta. Keväällä 2011 olin aivan puhki. Jatkuvat taloudelliset ongelmat, avioero ja huono omatunto lasten kanssa vietetyn ajan vähyydestä teki tehtävänsä, sairastuin niin, etten halunnut olla ihmisten joukossa. Aloin vältellä sosiaalisia tilanteita ja esiintymistä.

Tajusin itsekin, etten pysty suorittamaan koulua loppuun, jos en pysty suorittamaan työssäoppimista tai esittämään kurssitöitäni luokassa opettajalle ja luokkakavereille. Pelkkä luokkatilaan meno ahdisti ajoittain liikaa, että olisi voinut kouluun mennä. Kouluruokailu jäi myös väliin, koska ihmispaljous ruokalassa ahdisti.

Olin todella onneton kun mietin millainen työmäärä oli menossa täysin hukkaan, mutta en nähnyt mitään mahdollisuutta jatkaa opiskelujani loppuun, kunnes kävin opettajan toivomuksesta kuraattorin puheilla.

Kuraattori kertoi mahdollisuudesta opiskella Tartu hetkeen -projektin avulla henkilökohtaisen suunnitelman mukaan. Suoritin väliin jääneen työssäoppimisen Tartu hetkeen- projektin tuella ja tein rästiin jääneitä kirjallisia kurssitöitä. Kurssiarvosanani roikkuivat kirjallisten kurssitöiden suorittamisen takana. Tein muun muassa markkinoinnin portfolion valmiiksi Valtilla.

Tartu hetkeen projektin tuen ja Valtti-työpajan suvaitsevaisen ja kannustavan yhteisön kautta löysin taas ilon arkeen ja innostukseni opiskeluun alkoi lisääntyä. Ammattiosaamisen näyttö sujui hyvin kun sain tukea omalta ohjaajalta ja koko pajayhteisöltä. Syksyllä oli mukava aloittaa opinnot kun oli työteliäs kesä takana. Opiskelukaverit ammattikoulussa vaihtuivat ja asetelma oli nyt toinen kun minä olinkin jo vanha tekijä ja toiset uusia opintonsa aloittavia. Opettajan ja Tartu hetkeen projektin saumaton yhteistyö takasivat sen, että pääsin tarpeen vaatiessa suorittamaan kursseja Valtille tai tekemään rästissä olevia kirjallisia töitä, niitä kasaantui solkenaan, koska aivoni väsyvät näyttöpäätetyöskentelyssä nopeasti ja lukihäiriö hidastaa lukemisen prosessointia ja tekstin tuottamista.

Olen vakuuttunut siitä, että ilman oppilaitoksen ja Tartu hetkeen projektin saumatonta yhteistyötä minun olisi ollut mahdotonta valmistua ammattiin, saatikka sitten suorittaa yhdistelmätutkintoa. Tartu hetkeen -projektin olemassaolo on mahdollistanut valmistumiseni erilaisen oppimisen asettamista haasteista huolimatta.

28

Tänään, kahdenkymmenenkuuden vuoden sitkeän yrittämisen jälkeen minulla on vihdoin ammattitutkinto ja ylioppilastutkinto. Henkilökohtaisen historiani valossa sitä voisi mielestäni pitää pienenä ihmeenä.”

3.2. Sosiaalipedagoginen valmennusote Sosiaalipedagogiikka on sosiaalityön suuntaus, joka oppialana sijoittuu kasvatustieteen ja yhteiskuntatieteen välimaastoon. Sosiaalipedagogisella toimintatavalla halutaan vahvistaa yhteisöllisyyden kokemuksia, auttaa yksilöitä ja ryhmiä ohjaamaan omaa elämäänsä sekä estämään syrjäytymisen ja ulkopuolisuuden kokemuksia. (Anttila, Hieta, Veko & Vikberg 2009, 43.)

Sosiaalipedagogiikan tunnusmerkkejä ovat avoimuus, läsnäolo ja eläytyminen. Luottamus rakentuu työvalmentajien toiminnan kautta. Työvalmentajan on nähtävä itsensä asiakkaan rinnallakulkijana ja tukijana, jotta luottamus voisi rakentua. Tärkeää on asiakkaan ja työvalmentajan välinen suhde ja sen laatu. Työpajalla ei mikään päivä tai edes tunti ole samanlainen, mistä johtuen työvalmentajan tehtävä on nähdä asiat kokonaisvaltaisesti ja olla luova vaihtelevissa tilanteissa. Työvalmentajan on myös ymmärrettävä asiakkaan reaalimaailmaa. (Anttila ym. 2009, 44.)

Sosiaalipedagogiikassa painopiste on yksilön ja ryhmän kokonaistilanteiden tarkastelussa. Valtti-työpajalla jokaista asiakasta kohdellaan yksilönä. Ennen pajajakson alkua tehdään henkilökohtainen haastattelu, pohditaan soveltuvuutta ja jakson tarkoituksenmukaisuutta sekä asetetaan konkreettiset tavoitteet pajajaksolle. Pajalla selvitetään asiakkaan aikaisempaa osaamista, kehittämisalueita, koulutustarpeita, arjen hallintaa sekä työelämävalmiuksia.

Jokainen pajajakso on yksilöllinen ja asiakaslähtöinen. (Anttila ym. 2009, 44.) ”Pitää muistaa ottaa huomioon tilan antaminen asiakkaalle, vaikka olisi hitaampikin puheentuottaja ja hyväksyä hiljaisuuskin. Kuuntelijan roolin omaksuminen on hyvin tärkeää. Vastapuolelle on myös annettava mahdollisuus kertoa tai olla kertomatta asioistaan, eli kaikkien ei tarvitse avautua.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

29

3.3 Oppimistyylit Jokaisella ihmisellä on oma tapansa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Tätä tapaa kutsutaan oppimistyyliksi ja se huomioimalla oppija voi työskennellä itselleen mieluisimmalla tavalla. Oppimistyylit eivät ole toisiaan poissulkevia ja vahvoja alueita voi olla useita. Oppimistaan voi helpottaa säätelemällä oppimisympäristöään omien tarpeidensa mukaan. Eri ihmisillä on erilaisia tarpeita ja kaikille ei käy samat työskentelymenetelmät. Yksilö oppii parhaiten, kun hän voi hyödyntää hänelle sopivaa oppimistyyliä. (Kupias 2008, 108; Koskinen & Hautaluoma 2009, 11.) Työpajalla erilaiset oppimistyylit pyritään ottamaan huomioon sopivinta valmennustyyliä valittaessa ja myös työohjeistus annetaan valmentautujan tarpeet huomioiden.

Yksi oppimistyylin tarkastelumalli on NLP-malli. Se tarkoittaa neurolingvististä ohjelmointia eli hermoston ja sanojen tutkimista. Tässä mallissa huomioidaan minkä aistin avulla tietoa käsitellään. Oppimistyylit ovat auditiivinen (oppii parhaiten kuuloaistin avulla), visuaalinen (oppii parhaiten näköaistin avulla) ja kinesteettinen (oppii parhaiten tuntoaistin avulla). Opetusta suunnitellessa huomioidaan kaikki aistikanavat. Opetuksessa puhetta voidaan havainnollistaa kuvin ja opiskelijoiden on myös hyvä päästä liikkumaan ja tekemään itse asioita opetuksen aikana. (Kupias 2008, 108.) Erilaisten oppijoiden liiton Internet-sivulla on pikatesti havaintokanavista. Se löytyy osoitteesta http://www. erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=386. Seuraavalla sivulla on kuvattuna erilaisten oppimistyylien ohjauksessa huomioitavia seikkoja.

30

Visuaalisen oppijan ohjaaminen • • •

Näytä työtehtävä ja siihen liittyvät vaiheet, jotta asiakas hahmottaa helpommin kokonaisuuden yksityiskohtien avulla Käytä apuvälineinä kuvia, työohjetta, kaavoja ja asiakkaan muistiinpanoja Ohjaa asiakasta luomaan mielikuvia työvaiheista

Auditiivisen oppijan ohjaaminen • • • • •

Käytä ohjeistuksessa ääntä ja kerro asiat mahdollisimman perusteellisesti Etene loogisesti asiasta toiseen Varaa riittävästi aikaa ohjaamiseen Varaa aikaa asiakkaan kysymyksiin Kiinnitä huomiota ympäristössä oleviin ääniin, tuolin mukavuuteen ja mahdollisuuteen liikkua

Kinesteettisen oppijan ohjaaminen • • • •

Anna työohjeet ja perehdytys työnteon aikana -> toiminnallisuus Kirjaa työohjeet Käytä ilmeitä ja eleitä Kiinnitä huomiota tuolin mukavuuteen ja mahdollisuuteen liikkua

(Koskinen & Hautaluoma 2009, 12.)

3.4 Kokemuksellisen oppimisen malli Kokemuksellisen oppimisen tunnetuin kehittäjä on Kolb (1984). Kolbin malli sisältää kaksi oppimisen ulottuvuutta: tiedostetun ja tiedostamattoman ymmärtämisen sekä niihin liittyvät neljä oppimisen orientaatiota, jotka painottavat oppimista eri tavalla. Hän kuvaa kokemuksellista oppimista syklisenä kehänä, jossa kokemukset ja opiskeltava aihe etenevät tarkentuvasti. Syklisessä kehässä tieto asteittain syvenee, käsitteellistyy ja se tulee tutkittua erilaisista näkökulmista, jolloin oppimisesta tulee jatkuva tiedonluonnin prosessi. Uutta tietoa testataan ja arvioidaan oppijan omien kokemusten kautta, ja siksi keskeinen rooli onkin oppijan omilla kokemuksilla ja elämyksillä. Kokemuksiin liittyvää reflektiota havainnoidaan sekä yksilö- että ryhmäprosesseina. Oppijan kokemuksia havainnoidaan ja arvioidaan myös teorian näkökulmasta ja sovelletaan käytännön tilanteissa. (Kolb 1984, 68 - 69; Kupias 2004, 16; Mäkinen 2002; Rauste von Wright, von Wright & Soini 2003, 199.)

31

Omakohtainen kokemus

Reflektiivinen havainnointi

Aktiivinen kokeilu

Abstrakti käsitteellistäminen Kuvio 2: Kolbin oppimisen syklinen malli Ensimmäinen orientaatio on omakohtainen kokemus (Kuvio 2). Oppijat tuovat oppimiseen mukanaan omat, ainutlaatuiset ja -kertaiset kokemuksensa, jotka monipuolistavat ja laajentavat ryhmässä oppimisen kohteena olevia asioita.

Kokemukset ovat jokaisen henkilökohtaisia, mutta ne voidaan jakaa muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Kokemusten käsittely tietoisesti vahvistuu oppimiseksi, ja niinpä voidaankin todeta tietoisessa kokemuksellisessa oppimisessa olevan myös kognitiivinen näkökulma. (Mäkinen 2002; Rauste von Wright ym. 2003, 199.) Työpajalla kokemuksellisen oppimisen malli tulee esiin hyvin. Omakohtaisen kokemuksen avulla työpajan valmentautujat jakavat toisilleen tietoa mestari-kisälli -periaatteella.

Toinen orientaatio on reflektiivinen havainnointi, joka keskittyy kokemusten ja tilanteiden monipuoliseen reflektointiin. Oppijat reflektoivat omia kokemuksiaan. Tässä luodaan pohja uusille malleille ja teorioille. Käsiteltävän ilmiön havainnointi ja pohtiminen yhdessä opiskelijoiden kanssa on tärkeä vaihe, kun pyritään tietoiseen ymmärtämiseen ja käsitteellistämiseen. Opettajan rooli reflektointivaiheessa on tärkeä. (Kupias 2004, 18; Rauste von Wright ym. 2003, 199.) Työpajalla ohjaajan rooli korostuu. Esimerkiksi pajakeittiöllä valmentautuja oppii ymmärtämään omien kokemuksiensa, ohjauksen sekä palautekeskusteluiden avulla miten valmistusohjeessa olevia raaka-aineiden määriä on muutettava, jotta ruoka riittää kaikille ruokailijoille.

32

Kolmas oppimisen orientaatio on abstrakti käsitteellistäminen. Siinä systemaattisen ajattelun kautta muokataan vanhoja ja luodaan uusia malleja, käsitteitä ja teorioita. Mallit, teoriat ja käsitteet jäsentävät omakohtaista kokemusta ja auttavat sen yleistämisessä tietoisessa hallinnassa. Tässä vaiheessa asiasta luetaan teoreettista tietoa. (Kupias 2004, 19; Rauste von Wright ym.

2003, 199.) Työpajalla opiskellaan myös teoreettisia aineita. Esimerkiksi pajakeittiöllä voidaan suorittaa valmistustekniikan opintojakso. Valmentautuja harjoittelee ensin teoreettisten tehtävien avulla erilaisia annosten suurentamistapoja. Myöhemmin hän toteuttaa oppimansa suurentamistekniikan valmistamalla pajakeittiöllä oikean määrän ruokaa.

Neljäs oppimisen orientaatio on aktiivinen kokeilu. Siinä korostuvat käytännön toiminta ja ihmisiin tai tilanteisiin vaikuttaminen. Tässä vaiheessa testataan malleja sekä kokemuksia, pohdinnoista ja teorioista tehtyjä päätelmiä käytännössä. Tässä vaiheessa yritetään vaikuttaa ihmisiin ja muuttaa asioita.

Tietoa voidaan soveltaa käytäntöön case-tapausten, roolipelien, harjoitusten ja työssäoppimisen avulla. (Kupias 2004, 19 - 23; Rauste von Wright ym. 2003, 199.) Työpajalla valmentautujat pääsevät kokeilemaan teoriassa oppimiaan asioita käytännössä. He voivat oppia yrityksen ja erehdyksen kautta mikä toimii ja mikä ei toimi. Virheiden kautta oppiminen on myös eräs tapa oppia.

Kokemuksellinen oppiminen on jatkuva prosessi. Oppiminen perustuu kokemuksiin ja niistä tehtyihin analyyseihin. Prosessi etenee syklisesti, ja onnistunut oppimisprosessi tuottaa aina uutta sovellettavaa tietoa sekä uusia kokemuksia, jotka jälleen käsitellään eli reflektoidaan. Jokaisen kokemukset ovat yksilöllisiä, mutta keskeistä oppimisessa on yhteistyö ja vuorovaikutus yksilön ja ympäristön välillä. (Mäkinen 2002.) Omakohtainen kokemus ei takaa oppimista. Tärkeää on tutkittavan ilmiön havainnointi ja sen tietoinen pohtiminen sekä ilmiön ymmärtäminen ja käsitteellistäminen sopivan teorian tai kuvausmallin avulla. Kokemuksellinen oppiminen on kokemusten muuttumista ja laajentumista. (Kupias 2004, 16.) Työpajalla valmentautuja tekee oikeita työtehtäviä ja hän oppii niiden avulla ymmärtämään erilaisia asioita. Vähitellen valmentautujan itsetunto kasvaa ja hän alkaa luottaa itseensä. Työpajalla oppii toimimaan erilaisten ihmisten kanssa, auttamaan toisia ihmisiä ja pyytämään apua muilta valmentautujilta.

33

Varsinkin aikuiskasvatuksen periaatteisiin on kuulunut opiskelijoiden kokemusten huomioon ottaminen yhtenä oppimisresurssina. Vapaamuotoisessa keskustelussa vaihdetaan opiskelijoiden kokemuksia. Kokemuksellisen vuorovaikutuksen on huomattu edistävän oppimista. (Mäkinen 2000.)

Aarreaitassa on mahdollista opiskella kassatyöskentelyä ja asiakaspalvelua

4 JAETTU PEDAGOGINEN VASTUU JA VERKOSTOYHTEISTYÖ Pajaopinnoissa pedagoginen vastuu jakautuu kolmelle eri tasolle. Opintojen pääsuunnan määrittää lähettävä oppilaitos ja opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelmia on purettu työpajoilla toteutettavaan muotoon ja työpaja on luonut vaihtoehtoisen oppimisympäristön sekä toimii oppilaitoksen apuvälineenä muuan muassa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden opintojen eteenpäin viemisessä. Oppilaitos on rakentanut yhteyttä opiskelijan lähiver34

kostoon hänen koulussa ollessaan ja opiskelijan siirtyessä pajaopintoihin mukaan tulee myös työpajan henkilöstö. Yhteydenpito eri toimijoiden välillä on avainasemassa kun nuorelle luodaan yksilöllistä opintosuunnitelmaa pajalla. ”Ennen kuin aloitin opiskeluni pajalla pidettiin yhteinen palaveri ammattikoulun ja työpajan henkilökunnan kesken, jolloin perusasiat kerrottiin minulle.”

- opiskelijan palaute Pedagogisesta vastuusta puhutaan ehkä eniten liittyen varhaiskasvatukseen ja osana siinä on myös kasvatuskumppanuus. Kumppanuus ja kasvatus ovat edelleen tärkeitä tekijöitä ammatillistenkin opintojen yhteydessä. Tavoitteellinen vuoropuhelu ja tiedonsiirto eri toimijoiden välillä mahdollistavat nopean puuttumisen ja suunnitelmien muutoksen, mikäli opiskelija ei kykene suoriutumaan opinnoistaan aikaisempien suunnitelmien mukaisesti. Vuoropuhelussa esiin nousevat myös yhteisen toimintamallin heikkoudet, joihin voidaan puuttua ja niitä voidaan kehittää ja toki myös vahvuudet. Positiivinen palaute ja onnistuminen tuovat esiin toimintamallin vahvuuksia. ”Töitä tiimissä (opettaja, työvalmentaja, yksilövalmentaja, oppimisvalmentaja) tehdään opiskelijan asioissa paljon. Käytännön työn lisäksi mukana on myös teoriaopintoja. Joillakin nuorilla ensisijaisena tavoitteena pajajakson aikana on kuitenkin elämänhallinnan löytäminen ja koulukuntoisuuden saavuttaminen. Ammattiopiston opettajien lisäksi on monta muuta yhteistyötahoa, joiden myötävaikutusta tarvitaan, että opinnot saadaan suoritettua. Vanhemmat, ystävät, mielenterveystoimisto, sosiaalitoimi - kunkin asiakkaan yhteistyöverkoston palapeli muodostuu eri palasista.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Pedagoginen vastuu jakautuu vielä yksikkökohtaisestikin siten, että tiivistä vuoropuhelua tarvitaan myös johdon ja henkilöstön välillä. Vuoropuhelun tulokset on myös rohkeasti pyrittävä viemään käytännön tasolle, jotta siitä on hyötyä arjen työssä. Monesti perhe ja muu lähiverkosto ei välttämättä enää ole tiiviisti mukana opiskelijan opinnoissa, koska kyseessä on lähes tai jo täysiikäisiä ihmisiä. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa lähiverkon aktivointi olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää, koska kaikkia asioita ei voi hoitaa virka-aikaan ja tuki on tarpeen kaikkina vuorokauden aikoina.

35

Verkostoyhteistyössä on mukana useita toimijoita riippuen opiskelijan tarpeesta. Eri viranomaistahojen kanssa tehdään yhteistyötä ja luodaan toimintamallia, jotta opiskelijan asioita pystyttäisiin viemään eteenpäin mahdollisimman pienellä viiveellä. TE-toimisto on tärkeä yhteistyökumppani sekä Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymä (PoSa) monine eri toimijoineen (muun muassa sosiaalitoimi ja mielenterveystoimisto). Myös muiden alueen oppilaitosten kanssa tehdään myös yhteistyötä ja säännöllisiä kontakteja on lisäksi A-klinikan sekä lastensuojelun avohuollon yksikön, Tukikohdan kanssa. ”Paja ei ole koulu emmekä tule kouluksi, vaan olemme yksi väline oppilaitoksille. Paja tukee opiskelijaa selviytymään opinnoissaan mm. tarjoamalla erilaisen oppimisympäristön ja poistamalla rooleja. Ohjenuorana pajalla on rajat ja rakkaus.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Opiskelijan tukena on Sataedu, Satakunnan ammattiopisto Kankaanpään henkilöstö sekä Valtti-työpajan moniammatillinen henkilöstö laajan osaamisalueen kanssa. Työpajalla on mahdollisuus myös psykologin palveluihin, joten kynnys on matala, koska palvelu on saman katon alla eikä tarvitse erikseen lähteä minnekään. Pedagoginen vastuu jakautuu laajalle ja sen toimivuus vaatii paljon jo aiemmin mainittua vuoropuhelua. Tavoite on kaikilla toimijoilla yhteinen. Valtti-työpajan yhteistyöverkostoa on kuvattu kuviossa 3. ”Jos kyse on ammattiopiston oppilaasta, kuraattorit, opinto-ohjaajat ja alaikäisen kohdalla myös huoltajat tai muut tukihenkilöt ovat mukana luomassa arjen turvaverkkoa.” ”Useat ammattiopiston nuoret ovat saaneet hyvää opetusta työpajalla ja siten voineet suorittaa puuttuvia opintojen osuuksia. Nuorten valmistuminen varmistetaan esimerkiksi tehtävien ohjauksella. Monesti tunnistaa oman riittämättömyyden tunteen nuorten ongelmien edessä. Pitää muistaa että vain yhteistyössä on voimaa, kukaan ei voi selviytyä tehtävästä yksin. Tässä avainasemassa on hankkeen ja pajan lisäksi nuoren lähipiiri; vanhemmat, ystävät, koulu ja muut mahdolliset nuoren asioita hoitavat tahot.” ”Hankkeessa on voitu auttaa suurinta osaa pajalle opiskelemaan lähetetyistä nuorista, mutta pitää kuitenkin muistaa, että aina ei pajakaan 36

ole oikea paikka nuorelle opiskella. Usein ei motivaatio riitä tai paikka ei tunnu oikealta tai omat voimavarat eivät sillä hetkellä riitä. Emme voi velvoittaa nuorta tulemaan mukaan toimintaan koska pajalle ei ole kenenkään mielekästä tulla pakolla, sillä se syö toistenkin pajalaisten motivaatiota. Näitä nuoria paja voi yrittää auttaa ohjaamalla heidät etsimään jatkopolkuja muiden tahojen kanssa. Onneksi kuitenkin esimerkkejä onnistumisista on enemmän.” ”Opiskelijan jumiutuneet opinnot on saatu jälleen käyntiin. Samalla on parantunut myös arjen hallinta ja valmistuminen häämöttää…”

- otteet ohjausryhmän haastatteluista Valtti-työpajan verkostoyhteistyö eri toimijoihin

Diakoniatyö

Lapuan kirkon avustusrahasto

Sosiaalitoimi • eri palvelut

Kirkon diakoniatyörahasto

TE-toimisto

Kela

Seurakunnat

Opettajat

Valtti

Opintoalavastaavat

Työpajayhdistys

Työpajat

Perheet Sukulaiset

Ohjattu työelämään saattaminen

Muut seutukunnat

Kuraattori

Kankaanpään kaupunki

Terveydenhoitajat

Ammattiopisto

Ervat

Terveyden- ja sairaanhoito

POSA

• työvalmentajat • muu henkilöstö • oppimisvalmentajat

Rehtori

Mielenterveystyö

Muita • muut oppilaitokset • A-klinikka • yksityiset palvelutuottajat • lastensuojelulaitokset • ammatilliset tukihenkilöt • muut projektit • etsivä nuorisotyö • kuntoutuksen asiakastyöryhmä • yritykset • yhdistykset ja kolmannen sektorin toimijat • ulosottoviranomaiset • poliisi • oppisopimuskeskus • opistot • velkaneuvonta • Takuu-säätiö

Kuvio 3: Valtti-työpajan verkostoyhteistyö eri toimijoiden kanssa Moniammatillisella yhteistoiminnalla tarkoitetaan oppimis-, auttamis- tai hoitamisketjussa toimivien tahojen monitieteellistä yhteistyötä nuoren auttamiseksi yhdessä hänen perheensä kanssa. Salassapitovelvollisuussäännökset on otettava huomioon, mutta ne eivät saa olla yhteistyön esteenä. Työn tulee olla avointa vuorovaikutusta sekä tietojen vaihtamista ja sen on lähdettävä 37

liikkeelle nuoren ja huoltajan antamalla suostumuksella. Verkostoyhteistyö ei myöskään saa muodostua kilpailevaksi toiminnaksi, vaan työllä on oltava yhteiset selkeät toimintaperiaatteet ja päämäärät. (Pönkkö & Tervonen-Rossi 2009, 146.) ”Nuori ilmoittautui työnhakijaksi; suurtalouskokin tutkinto oli jäänyt aikoinaan kesken ja sen jälkeen hän oli suorittanut metallialan opintoja. Otettiin yhteyttä projektiin, jossa oppimisvalmentaja haastatteli nuoren samana päivänä. Nuori pääsi mukaan hankkeen toimintaan ja tällä hetkellä hän on valmistunut suurtalouskokin ammattiin.”

- ote ohjausryhmän haastatteluista Tärkeä huomio on myös se, että auttamisverkoston moniammatilliset toimijat ovat myös toistensa asiakkaita. Yhteisen tavoitteen asettaminen mahdollistuu, kun nuoren ja hänen perheensä näkökulmat tunnistetaan ja mukaan tuodaan auttamisverkoston näkökulmat. Moniammatillisen verkoston näkemyserot pitää pystyä koordinoimaan yhteisiksi toimintaperiaatteiksi. (Pönkkö & Tervonen-Rossi 2009, 147.)

Yhden opiskelijan verkosto saattaa olla hyvinkin YHDEN OPISKELIJAN TOIMIJAVERKOSTO laaja. Kuviossa 4 on esimerkki yhden opiskelijan verkostosta.

Valtti • Tartu Hetkeen -projekti • työvalmentajat pajan eri osastoilla • muut toimijat

Kuntoutustyöryhmä • useita toimijoita

Oppilaitos • opettaja • rehtori • terveydenhoitaja • pajayhdyshenkilö • kuraattori

Kotiväki

Sosiaalitoimi Lastensuojelu • sosiaalityöntekijä • sosiaaliohjaaja Vammaispalvelut

Opiskelija

Psykologi

Kaverit Asumisyksikkö • oma ohjaaja • muut ohjaajat

Tukihenkilöt / perhetyö • muut

Kela

Kuvio 4: Esimerkki yhden opiskelijan toimijaverkostosta

38

5 OPPIMISVAIKEUDET JA ERILAISET OPPIJAT Euroopan erityisopetuksen kehittämiskeskus haluaa, että kaikissa Euroopan maissa tunnustetaan osallistuva opetus ja Luxemburgin peruskirjan (1996) mukainen kaikille tarkoitettu koulu. Siinä painotetaan yhtäläisten mahdollisuuksien takaamista erityistä tukea tarvitseville henkilöille kaikilla elämänaloilla ja kaikessa koulutuksessa. Tämän mahdollistavat joustavat koulutusjärjestelmät, pyrkimys integraatioon, koulutuksen kehittäminen, oikein kohdennetut voimavarat ja osallistumisen periaatteisiin ja keinoihin perehtyminen. (Ikonen & Virtanen 2007, 68.)

Ammatillisen koulutuksen luokissa on yhä enemmän oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja ohjausta koulunkäynnissään. Tuen tarve voi johtua tunne-elämän tai käyttäytymisen on­gelmista, kielellisen kehityksen häiriöistä, oppimisvaikeuksista, koulukiusaamisesta tai elämänhallinnan ongelmista.

Näiden haasteellisten nuorten kasvuperhe voi olla rikko­nainen tai elämän arki on särkynyt. He tarvitsevat tukea selviytyäkseen. (Kuronen 2010, 17.)

Arviolta 20–25% väestöstä omaa eritasoisia oppimisen vaikeuksia. Työpajoilla olevissa nuorissa oppimisvaikeuksien määrä on vielä suurempi, koska työpajoille ohjautuu paljon kouluttamattomia nuoria ja aikuisia sekä koulu- ja opiskeluaikoinaan oppimisen vaikeuksia kokeneita henkilöitä. Oppimisvaikeus on poikkeava tapa oppia. Oppimisvaikeuksia omaava henkilö tarvitsee enemmän tukea ja ohjausta, jotta hän voi oppia samat asiat kuin muutkin. (Koskinen & Hautaluoma 2009, 21.)

39

Olin pieni lintunen. Sellainen.

Tiedätkö? Niin kovin vähäpätöinen.

En osannut lentää, En siipiäni käyttää.

Katselin vain, kun toiset ilmassa liihottivat.

He leikkiä minusta kovasti laskivat, kun en minä osannut, enkä edes enää halunnut.

Yritin kerran. Se oli viimeinen.

Minulle naurettiin.

Tiedätkö? Se sattui niin!

Minulla on siivet, mutta en osaa tehdä niillä mitään.

Sinä sanot: ”Lähde lentoon!

Lennä länteen tai itään”.

En minä voi. Minä en pysty siihen.

Kunnes kerran.

Kerran tuli vierelleni toinen lintunen, ystävä ikuinen.

Hän sanoi, että ei hän minulle naura, jos lentäisin, ja sitten putoaisin.

Lohduttaisi vain, ja syliin sulkisi ain!

Se oli ihanaa!

Tiedätkö? Minuun ei sattunut enää ollenkaan!

Yritin uudestaan, ja huomasin, kun siipeni kohotin.

Ne kantaa!

Hei! Minähän osaan lentää!

Tiedätkö? En ole enää vähäpätöinen, olen lintunen, ja ainutlaatuinen!!

-Hanna TanskanenOppimisvaikeus tarkoittaa, että oppilas ei pysty saavuttamaan määrättyjä taitoja vaikka näkö, kuulo, älykkyys ja muut toiminnot olisivat normaaleja.

Oppimisvaikeudet ovat usein neurologisista syistä johtuvia toimintahäiriöitä. Henkilöllä, jolla on oppimisvaikeuksia, on vaikea puhua, kuunnella, lukea, kirjoittaa ja / tai laskea. (Michelsson 2003, 60.) Nykyinen koulujärjestelmä ei näytä selviävän kovin hyvin ihmisen erilaisuuden käsittelyssä. Kuvittelemme, että ihmiset kehittyvät jotain ennalta määrättyä reittiä, joka muodostuu toisiaan seuraavista täsmällisesti erottuvista tasoista. Oletamme, että on olemassa ”normaaleja opiskelijoita”, joiden kehitys seuraa tiettyä kehityspolkua ja 40

tällaiselta polulta poikkeaminen on vakava heikkous. On normaalia kehittyä hitaammin tai nopeammin jossain asiassa. Lisäksi 20 - 30%:lla on vaikeuksia oppia lukemisen, kirjoittamisen tai matematiikan perustaitoja. Joillakin näistä on kehityksellinen perusta ja toisilla syyt liittyvät sosioekonomiseen tai kulttuuriseen syrjäytymiseen. (Hakkarainen 2004, 65.)

Oppimisvaikeuksien tutkimuksessa korostetaan, että on tärkeää räätälöidä kuntoutustyö asiakkaan erityisiin tarpeisiin ja vaikeuksiin nähden soveltuvaksi. Meidän tulisi oppia tunnistamaan asiakkaan ongelmia. Lisäksi meidän on hahmotettava, mitä asiakas ymmärtää ja mitä hän ei ymmärrä tai mitä tietää ja mitä ei tiedä. Tällainen yksilökeskeinen lähestymistapa kuntoutukseen johtaa todennäköisesti onnistuneeseen lopputulokseen. (Hakkarainen 2004, 65.)

“Ohjaus ja opetus on muokattava ihmisen erityispiirteet ja persoona huomioon ottaen ja muistettava, että ihminen on kokonaisuus. Esimerkiksi opiskeluongelmien pohjimmainen syy saattaa piillä jossain paljon syvemmällä ihmisen arjessa kuin aluksi on nähtävillä, joten erityisryhmien kanssa työskennellessä on huomioitava myös pitkäjänteisyyden tärkeys.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Työpajan asiakkaat koostuvat yksilöllisistä ihmisistä, joilla voi olla erilaisia ongelmia. Heillä voi esiintyä hahmottamisen häiriöitä, kielellisiä vaikeuksia, vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöitä, oppimisvaikeuksia, ADHD:ta, aspergeria, autismia, mielenterveydellisiä ongelmia tai päihteiden ongelmakäyttöä.

Seuraavaksi käsitellään edellä mainittuja asioita ja taulukoihin on koottu erilaisten ongelmien ilmenemistavat ja miten työpajalla voidaan huomioida erilaisia asiakkaita heidän ohjauksessaan.

5.1 Hahmottamisen häiriöt Hahmotushäiriöt vaikeuttavat oppimista ja niiden tunnistaminen ja tiedon siirtäminen on tärkeää. Työpajalla on tärkeää tietää asiakkaan ongelmista, jotta häntä pystytään auttamaan. Hahmottamisen häiriöissä asiakasta pyritään tukemaan tekemällä hänen kanssaan harjoituksia.

41

Hahmottamisvaikeuksien ilmeneminen • • • • •

Nähdyn, kuullun tai ympäröivän tilan hahmottaminen vaikeaa Vaikeus ymmärtää muotoja, kokoja, etäisyyksiä tai suuntia Työmuisti on heikko Suullisten ohjeiden ymmärtämisen vaikeus Häiriötekijät vaikeuttavat ymmärtämistä

(Michelsson 2003, 63.)

Ohjaamisessa huomioitavaa • • • • • • • •

Ohjattava osaa usein itse kertoa, mikä häntä auttaa Pyri antamaan yksi ohje kerrallaan ja jaa työtehtävät osiin Puhu selkeästi ja rauhallisesti Käytä apuna kuvallisia / kirjallisia ohjeita Tarkista ymmärtäminen Rohkaise, motivoi ja anna palaute suoritetuista tehtävistä välittömästi Pyri antamaan vaihtelevia tehtäviä päivän mittaan Kiinnitä huomiota työympäristössä: - selkeyteen ja rutiineihin - rauhalliseen ympäristöön ja kiireettömään ilmapiiriin - kannustukseen ja onnistumisen kokemuksiin

(Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011) ”Pajalla saatetaan miettiä, miksi yksinkertainenkaan laskutoimitus ei asiakkaalta onnistu tai miksi joku ei osaa hahmottaa, missä sijaitsee työstettävän kappaleen puoliväli. Luottamuksen kasvaessa asiakas kertoo ohjaajalle, että vaikka ammattikirja on taskussa, löytyy taustalta myös diagnoosi vakavasta hahmottamishäiriöstä. Jos ohjaaja tietää, että asiakkaalla on tietyntyyppisiä erityisongelmia, esimerkiksi tietyt käyttäytymismallit ovat helpompia ymmärtää ja käsitellä.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

5.2 Lukemisen ja kirjoittamisen oppimisvaikeudet Lukemisen ja kirjoittamisen oppimisvaikeus tai lukihäiriö tarkoittaa vaikeutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Lukihäiriöisellä henkilöllä oikea tai vasen saattavat sekoittua, kuukausien muistaminen ja luettelu voi olla hankalaa ja henkilöllä voi olla vaikeuksia kartan käytössä ja myös ilmansuuntien muistaminen saattaa olla hankalaa. Työpajalla ohjaaja voi helpottaa asiakasta lyhyillä, selkeillä kirjallisilla ohjeilla sekä erilaisilla kuvilla ja kaavioilla. Joillekin asi42

akkaille kirjalliset ohjeet voivat olla hankalia, jolloin suulliset ohjeet auttavat työohjeiden ymmärtämisessä. Asiakas tarvitsee enemmän aikaa erilaisten lomakkeiden täyttämiseen. (Koskinen & Hautaluoma 28-31.) Valtti-työpajalla tehdään tarvittaessa asiakkaille lukitestauksia, jotta heitä pystytään ongelman ilmetessä tarpeen mukaan tukemaan. Erilaisten oppijoiden liiton sivulla on pikatesti lukitestaukseen. Se löytyy osoitteesta http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=257. .

Lukemisvaikeuksien ilmeneminen • • • • • •

Lukeminen on hidasta Kirjaimet ja numerot sekoittuvat ja vaihtavat paikkaa Rivit hyppivät Vieraat kielet ovat vaikeita Luetun muistaminen ja ymmärtäminen on vaikeaa Sanan loppu tai lyhyt sana voi jäädä huomaamatta

Kirjoittamisvaikeuksien ilmeneminen • • • • •

Kirjaimia tai tavuja jää pois Tekstin tuottaminen on työlästä Kirjaimet ja numerot sekoittuvat ja vaihtavat paikkaa; b vai d tai 68 tai 86 Kaksoiskonsonanttien poisjääminen; takka vai taka Sanan loppu tai lyhyt sana voi jäädä kirjoittamatta

Ohjauksessa huomioitavaa • • • • • •

Anna henkilökohtaista valmennusta Käytä selkeää ja yksinkertaista kieltä Näytä ja kertaa asioita Käytä kuvia kirjallisen materiaalin tukena Kannusta ja motivoi Anna säännöllistä palautetta

(Koskinen & Hautaluoma 2009, 28.)

“Luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsivä ammattiopiston opiskelija saa käyttää tehtäviin ja kokeisiin niin paljon aikaa kuin hän tarvitsee. Kokeet tehdään suullisesti, jos asiakas niin haluaa.”

- oppimisvalmentajan kertomus -

43

5.3 Matemaattiset oppimisvaikeudet Asiakkaan tullessa työpajalle tieto oppimisvaikeudesta ei aina ole siirtynyt työvalmentajalle. Ajan kuluessa työvalmentaja huomaa asiakkaan vaikeudet.

Hän pyrkii auttamaan asiakasta konkretisoimalla matemaattisia tehtäviä. Asiakas, jolla on matemaattisia oppimisvaikeuksia, sijoitetaan usein työpariksi sellaisen asiakkaan kanssa, joka hallitsee esimerkiksi mittaamisen. Oppimisessa hyödynnetään mestari-kisälli periaatetta. Vanhempi ja kokeneempi voi opettaa nuorempaa ja kokemattomampaa.

Työpajalla opitaan matematiikkaa käytännön töiden avulla, kuten esimerkiksi lasketaan konkreettisia työskentelyssä tarvittavia mittoja. Pajakeittiöllä matematiikka konkretisoituu ruoka-annosten määrien sekä rahan laskemisena.

Pajakeittiöllä asiakkaat ovat vuorotellen kassalla ja harjoittelevat näin matematiikkaa käytännössä. Ruoanvalmistuksessa asiakkaiden on myös ymmärrettävä erilaisia mittayksiköitä ja esimerkiksi kilogramma ja litra tulevat tutuiksi ruoanvalmistuksessa.

Matemaattisten oppimisvaikeuksien ilmeneminen • • • • • •

Numerot saattavat vaihtaa paikkaa Mittayksiköiden käyttö vaikeaa Suunnan ja ajan hahmottamisen vaikeuksia Aikataulujen tekeminen vaikeaa Rahankäytössä vaikeuksia Pelkkä matemaattinen vaikeus on harvinainen, se esiintyy usein lukivaikeuden yhteydessä

Ohjauksessa huomioitava • • • • • •

Havainnollista laskemista aidoilla materiaaleilla (mitat, rahat, aikataulut) Ryhmittele numerosarjat osiin Kannusta opettelemaan erilaisia muistisääntöjä Ota laskemiseen esimerkkejä valmentautujaa kiinnostavista aiheista Kertaa ja toista Anna kannustavaa palautetta

(Koskinen & Hautaluoma 2009, 26.)

44

“Syksyllä 2011 TE-toimisto otti yhteyttä oppimisvalmentajaan. Heidän asiakkaanaan oli nuori, joka oli lopettanut opinnot kesken. Nuori tuli haastatteluun oppimisvalmentajan luo ja seuraavana päivänä aloitettiin opinnot projektissa. Nuori kertoi oppimisvalmentajalle, että hänellä oli matemaattisia oppimisvaikeuksia ja hänellä oli huonoja oppimiskokemuksia englannin tunneilta. Opinnot olivat loppuvaiheessa, joten nuoren valmistuminen oli realistista.

Nuoren kanssa tehtiin paljon töitä. Hän suoritti pajalla työharjoitteluja ja teoriaopintoja. Työharjoittelun nuori suoritti kiitettävästi. Hän oli ahkera ja omatoiminen. Nuorella oli ongelmia matematiikassa ja englannissa. Nuorella oli suoritettavana useita kursseja matematiikasta.

Välillä matematiikan opiskelu oli raskasta ja hän harkitsi opintojen lopettamista. Oppimisvalmentaja kannusti opiskelijaa ja hän jakoi opinnot pieniin osiin. Nuori sai kokea onnistumisen kokemuksia ja kurssit saatiin suoritettua yksi kerrallaan. Opiskelija valmistui, kun hän oli ollut projektissa 3 kuukautta.”

- oppimisvalmentajan kertomus -

Ompelimossa tehdään monipuolisia tilaustöitä

45

5.4 Vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöt Käytöshäiriöt ovat nuoren ikätason normeista selvästi poikkeavaa, toistuvaa tai alituista epäsosiaalista, aggressiivista käytöstä. Työvalmentajan on hyvä huomioida ketkä asiakkaista tulevat toimeen keskenään. Tarvittaessa työvalmentaja voi sijoittaa henkilöt eri tehtäviin, jos he eivät tule toimeen keskenään. Ristiriitojen ennaltaehkäisy on tärkeää. Työvalmentajan tulee suunnitella asiakkaiden tehtävät huolellisesti kunkin oman taidon mukaan. Jokaisen asiakkaan on hyvä saada onnistumisen kokemuksia.

Käytöshäiriöiden ilmeneminen • • • •

Tottelemattomuus, matala ärsytyskynnys, toistuvat riidat ja tappelut Kiukkukohtaukset ja aggressiivinen käyttäytyminen Sääntöjen uhmaaminen, valehtelu ja lupausten rikkominen Voi ilmetä alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä sekä rikollista käyttäytymistä

(Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011.)

Ohjauksessa huomioitava • • • • • • •

Selitä asiat lyhyesti ja selkeästi Hyväksy, älä tuomitse Aseta tavoitteita ja vaatimuksia sopivassa suhteessa: älä vaadi kerralla liikaa Ole ystävällinen ja luja Sääntöjen selkeys ja rajat tukevat oppimista Rohkaise, motivoi ja anna palaute hyvästä käytöksestä tai suoritetusta tehtävästä välittömästi Kiinnitä huomiota työympäristössä: - selkeys ja rutiinit - rauhallinen ympäristö ja kiireetön ilmapiiri - kannustus ja onnistumisen kokemukset

(Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011.)

46

5.5 Adhd Adhd on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Se on neuropsykiatrinen häiriö, joka näkyy tarkkaamattomuutena tai ylivilkkautena ja impulsiivisuutena tai näiden yhdistelmänä. Adhd:n oireet voivat jatkua aikuisikään asti ja näin vaikeuttaa jatko-opinnoissa ja työelämässä selviytymistä. Adhd on krooninen tila, jossa oireet ovat olleet jo lapsuudessa ja ne jatkuvat aikuisikään asti. Yksilön vanhentuessa oireet voivat lieventyä tai muuttaa luonnettaan. (ADHDliitto.fi 2012; Michelsson 2003, 12.)

Työvalmentajan on ohjattava rauhallisesti ja vaihe kerrallaan asiakasta, jolla on Adhd. Asiakas saattaa haluta tulla jatkuvasti huomioiduksi ja esimerkiksi työvalmentajan ohjatessa muita lähteä pois, jaksamatta odottaa omaa vuoroaan. Opetuksessa ja ohjauksessa helpottaa, kun tehtävät on jaettu pienempiin osiin. Opiskelijalle valmentajan kannustus ja jatkuva tukeminen on tärkeää.

Aikuisten ADHD-oirekyselyn löytää osoitteesta http://www.hcp.med.harvard.edu/ncs/ftpdir/adhd/6Q_Finnish.pdf.

47

Adhd:n ilmeneminen • • •

•

Keskittymisvaikeudet: turhautuu helposti ja on kärsimätön Levottomuus: liikehtii jatkuvasti, naputtelee, heiluu, ei pysty istumaan paikoillaan, ei pysty olemaan täysin hiljaa vaan mutisee ja viheltelee Toiminnanohjauksen vaikeudet: tekee työt nopeasti ja hosuen, tekee paljon huolimattomuusvirheitä, ei malta tarkistaa ja korjata töitään, ei pysty kunnolla noudattamaan ohjeita ja sääntöjä, myöhästyy koulusta Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat: puhuu loukkaavasti, puhuu liikaa tai kovaa, antaa vastauksen ennen kuin kysymys on esitetty, keskeyttää ja häiritsee muita, ei pysty odottamaan vuoroaan, ei pidä lupauksiaan, ei pysty kunnolla ylläpitämään ystävyyssuhteitaan

(ADHD-liitto 2012; Michelsson 2003, 12.)

Ohjauksessa huomioitava • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Varmista, että henkilö kuuntelee Anna vain yksi ohje kerrallaan Tarkista, että ohje on ymmärretty ja pyydä henkilöä toistamaan ohjeet Minimoi häiriötekijät Salli henkilölle liikunnalliset tauot Opetuksessa / ohjauksessa on hyvä olla mukana innostavia tehtäviä Innostava ja eloisa opetustyyli lisää opetuksen kiinnostavuutta Vaikeammat tehtävät kannattaa tehdä aamupäivällä Opetuksen jäsentely on tärkeä Vältä yksitoikkoisia tehtäviä Jaa pitkät ja monimutkaiset tehtävät pienempiin osioihin Opi ennakoimaan ongelmatilanteet Ole joustava Vaatimustason on vastattava kehitystasoa ja kykyjä Anna henkilökohtaista ohjausta Anna tehtävät kirjallisina tai nauhoitettuina Anna palautetta henkilön vahvoista osaamisen alueista Kannusta ja kehu Anna usein palautetta ja välittömästi suorituksen jälkeen Anna tukea ja auta

(Michelsson 2003, 93; Närhi 2012.)

48

”Pääasia on, että ohjattavat huomaavat, että tilanteisiin puututaan.

Asia voi tosin unohtua hetken kuluttua, mutta sitten pitää puuttua asiaan uudelleen.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

5.6 Asperger Aspergerin oireyhtymä on autismin kirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö. Siinä on kyse tietyistä piirteistä koostuvasta käyttäytymisestä, joka on omaleimainen. Asperger-henkilöt ymmärtävät asioiden merkityksiä ja mieltävät ympäristöään eri tavalla. (Autismiliitto 2012) Aspergerin oireyhtymän seulontalomake löytyy osoitteesta http://www.autismiliitto.fi/files/125/Gillbergin_testi.pdf.

Aspergerin ilmeneminen • • • • • •

Vuorovaikutuksen ja sosiaalisen käyttäytymisen vaikeudet Kommunikoinnin vaikeudet Erityisiä, rajoittuneita kiinnostuksen kohteita Rajoittunut mielikuvitus Voi olla puutteita arjen hallinnassa Rutiinit ja sääntöjen noudattaminen tärkeää

(Koskinen & Hautaluoma 2009, 42.)

Ohjauksessa huomioitava • • • • • • •

Selvitä aluksi miten asperger-henkilö kommunikoi Kommunikoi selkeästi: käytä konkreettista kieltä, kuvia ja kirjoitettuja ohjeita Noudata vuorottelua kommunikoinnissa.

Ole rauhallinen, ystävällinen ja määrätietoinen Poista ylimääräiset ärsykkeet (melu, lika, hajut, lämpö) Varmista, että asiasi on ymmärretty Ota huomioon fyysinen etäisyys, asperger-henkilöt voivat olla aistiyliherkkiä

(Autismiliitto 2012.)

49

5.7 Lievä kehityksen viivästyminen (laajat oppimisvaikeudet) Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat vaikeasti määriteltävissä olevia oppimisvaikeuksia, jotka haittaavat yksilön suoriutumista kouluaikana ja vaikeuttavat selviytymistä myös myöhemmin elämässä. Tällöin siirtyminen nuoruudesta aikuisuuteen pitkittyy. Asiakkaan opinnoissa pysyminen, valmistuminen ja ammattipätevyyden saavuttaminen vaikeutuu ja hän tarvitsee paljon ohjausta.

Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien ilmeneminen • • • • • •

Keskittyminen ja tarkkavaisuuden suuntautumisen vaikeudet Oppimisen hitaus Tehtävään liittymätön toiminta, yleinen organisoimattomuus Impulsiivisuus, yliaktiivisuus, passiivisuus Käsitteiden muodostamisen vaikeudet Vaikeus suunnitella, analysoida ja suorittaa tehtäviä: tietoisuus omista ajatusprosesseista heikko

(Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011.)

Ohjauksessa huomioitava • • • • • • •

Pyri antamaan yksi ohje kerrallaan ja jaa tehtäväohje osiin Anna ohjattavalle mahdollisuus toistaa tehtäviä riittävästi Käytä helposti ymmärrettävää kieltä Käytä apuna kuvia, näyttämistä, kertaamista Tarkista ymmärtäminen Opeta kalenterin käyttöä ja suunnitelmallisuutta Kiinnitä huomiota työympäristöön: - selkeys ja rutiinit - rauhallinen työympäristö ja kiireetön ilmapiiri - kannustus ja onnistumisen kokemukset

(Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011.)

5.8 Mielenterveydelliset ongelmat Mielenterveyden ongelmissa ominaista on mielen toimintoihin ja käyttäytymiseen liittyvät oireet ja toimintakyvyn heikkeneminen. Jokaisella pajalla kannustetaan ja annetaan positiivista palautetta pienistäkin asioista, koska 50

itsetunnon kohottaminen on tärkeää mielenterveyskuntoutujille. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien kohdalla työpaja voi toimia hyvänä apuna kuntoutumiseen. Tarvittaessa työpajalta ollaan yhteydessä mielenterveystoimistoon ja tarvittaessa psykologin palvelut voidaan saada talon sisältä.

Mielenterveysongelmien ilmeneminen • • • • • • • • • •

Jatkuva masennus, ahdistus ja jännittyneisyys Elämänhalun katoaminen Voimakkaat mielialan vaihtelut ja pitkään kestävä ikävystyneisyys, johon liittyy ikätovereista ja perheestä eristäytyminen Univaikeudet Syömisvaikeudet Psykosomaattiset oireet: päänsärky, vatsavaivat Eriasteiset keskittymis- ja oppimisvaikeudet ja suorituskyvyn lasku Vihamielisyys, itseinho, toivottomuus, avuttomuus, itkuisuus tai surullisuus hallitsevana Ongelmakäyttäytyminen: huumeet, alkoholi, epäsosiaalisuus Itsetuhoisuus

(Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011.)

Ohjauksessa huomioitava • • • • • • •

Ohjattava osaa usein kertoa, miten hänen tilanteeseensa tulisi huomioida työssä Ohjaajan perustehtävänä on oppimiskyvyn vahvistaminen ja ammattilaiseksi kasvattaminen Kuuntele ohjattavaa ja anna hänelle aikaasi Rakenna ohjaus opiskelijan vahvuuksien mukaan Toimi mahdollisimman normaalisti, älä ylivarovaisesti Anna paljon positiivista ja kannustavaa palautetta Kiinnitä huomiota työympäristöön: - selkeyteen ja rutiineihin - rauhallinen työympäristö ja kiireetön ilmapiiri - kannustus ja onnistumisen kokemukset

(Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011.)

“Keväällä 2011 projektissa aloitti opiskelija jolla oli mielenterveysongelmia. Opiskelija oli lahjakas, mutta hänellä oli ongelmia, jotka haittasivat opiskelua. Opiskelija opiskeli aluksi vain pajalla ja sen jälkeen 51

suoritti työharjoittelun ja opintoihin kuuluvan näytön työpajalla. Kesä oli raskas opiskelijalle ja hän harkitsi opiskelujen lopettamista. Oppimisvalmentaja tuki jatkuvasti opiskelijaa hänen ongelmissaan ja yritti nostaa hänen itsetuntoaan. Lukuisten keskustelujen jälkeen opiskelija päätti jatkaa opintojaan.

Syksyllä opiskelija palasi takaisin oppilaitokseen. Hän jatkoi opiskelua myös työpajalla niinä aikoina, kun hänellä ei ollut tunteja oppilaitoksessa. Opiskelijan itsetunto kasvoi vähitellen. Opiskelijan kanssa oli tärkeää kohdata hänet omana arvokkaana itsenään. Luottamus opiskelijan ja oppimisvalmentajan välillä kasvoi vähitellen. Edettiin opiskelijan voimavarojen mukaan.

Oppilaitoksen opettajat olivat joustavia opiskelijan kanssa. He antoivat tarvittaessa hänelle lisäaikaa tehtävien suorittamiseen. Hänelle tehtiin omia tehtäviä, jotka hän suoritti työpajalla. Oppilaitos arvosteli opiskelijan tehtävät. Opiskelija sai hyviä arvosanoja. Hän oppi visuaalisesti, joten sitä pyrittiin hyödyntämään opiskelijan opetuksessa. Oppimisvalmentaja ja opiskelijan opettajat olivat tiiviissä yhteistyössä, jotta opiskelijaa pystyttiin tukemaan opinnoissaan mahdollisimman hyvin. Keväällä 2012 opiskelija valmistui ammattiin.”

5.9 Päihteiden käyttö

- oppimisvalmentajan kertomus -

Alkoholi on yleinen päihde nuorten keskuudessa. Myös muut päihteet kuten lääkkeiden väärinkäyttö ja huumeet ovat lisääntyneet. Lainsäädäntö säätelee päihteiden myyntiä nuorille. Suurimmalla osalla päihteidenkäyttäjistä erilaisten nautintoaineiden käyttö pysyy hallittuna, kun taas joillekin käyttäjille päihteiden käytöstä tulee ongelmia ja käytöstä tulee pakonomaista. Alttius päihderiippuvuuksiin on usein perinnöllistä. Perhe, ystävät ja muut psykososiaaliset tekijät ovat tärkeitä päihdehaittojen kehittymisessä. (Heinälä 2010, 275-277.)

Päihteiden käytön ehkäisemisessä on tärkeää antaa nuorelle mahdollisuuksia kokea palkitsevaa yhteenkuuluvuuden tunnetta toisten ihmisten ja ympäröivän maailman kanssa ilman päihteitä. Yhteisön näkemykset hyvistä ja huonoista sekä tavoiteltavista ja vältettävistä asioista vaikuttavat yksilöön. Yhteisö voi kirkastaa yksilön identiteettiä, arvoja ja elämänpäämääriä. Nuorten juomiskäyttäytymistä muuttaessa on pyrittävä muuttamaan heidän käyttäytymis52

tään suuntaan, joka antaa nuorille hyviä sosiaalisia kokemuksia ilman päihteitä. (Maunu 2012, 155-156.) Työpajalla nuoret saavat kokea yhteisöllisyyden kokemuksia yhteisissä ruokailuissa, liikuntatunneilla ja virkistyspäivissä. Yhteisissä tilaisuuksissa eri pajojen nuoret tapaavat toisiaan. Nuoret saavat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ilman päihteitä.

Työpajalla on nollatoleranssi ja asiakkaat tietävät jo sopimusta kirjoittaessa, että työpajalla ei voi olla päihtyneenä. Jos työvalmentaja epäilee asiakkaan olevan päihtynyt, niin hänet puhallutetaan ja tarvittaessa lähetetään kotiin.

Työvalmentajat keskustelevat asiakkaiden kanssa päihteiden käytöstä ja kannustavat asiakkaita raittiuteen. Tarvittaessa asiakkaat ohjataan A-klinikalle.

Päihderiippuvuuden ilmeneminen • • • • • •

Pakonomainen halu käyttää päihteitä Heikentynyt kyky hallita päihteiden käyttöä Vierotusoireet päihteiden käytön loppuessa tai vähentyessä Päihteiden sietokyvyn lisääntyminen Päihteiden käytön muodostuminen elämän keskipisteeksi Päihteiden käyttö jatkuu sen aiheuttamista haitoista huolimatta

(Heinälä 2010, 279.)

Ohjauksessa huomioitava • • • • • •

Kuuntele ohjattavaa ja anna aikaasi hänelle Anna mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin Rakenna luottamuksellinen suhde ohjattavaan Anna paljon positiivista palautetta Onnistumisen kokemukset tärkeitä Kannusta ja ohjaa

(Pylkkänen, Viitanen & Tuohelainen 2009, 14.)

5.10 Maahanmuuttajat Opettajan tai työvalmentajan tulee tukea maahanmuuttajaoppilasta hänen omissa vahvuuksissaan. Opettaja tai työvalmentaja selvittää oppilaan osaamisalueet ja käyttää niitä hyväksi oppimisen perustana ja vahvistaakseen op53

pilaan itsetuntoa. Ympäristön ilmapiirin luominen avoimeksi ja turvalliseksi on tärkeää. (Talib 2002, 122.)

Opettaja tai työvalmentaja valitsee oppilaalle työtavat, jotka tukevat hänen oppimistaan. Työtapojen valinnan kriteereitä ovat, että ne synnyttävät oppilaassa halun oppia, aktivoivat oppilasta työskentelemään tavoitteellisesti ja edistävät oppilaan jäsentyneen tiedonrakentamisen muodostumista. Lisäksi korostetaan itsearviointia. Oppimistilanteiden on hyvä olla vuorovaikutteisia ja edistää sosiaalista joustavuutta. Opetuksen avulla oppilas tiedostaa oman oppimisensa ja osaa soveltaa tietoja uusissa tilanteissa. (Virtanen & Miettinen 2007, 89.)

Työpajalla olevilla maahanmuuttajilla on yleensä asenne kohdallaan. He ovat valmiita tekemään töitä. Ohjauksessa kielimuuri on joskus esteenä. Kielimuuria yritetään ratkaista opettamalla konkreettisesti näyttäen, puhumalla selkeästi sekä käyttämällä kuvia ja Google-kääntäjää apuna. Englannin kieltä käytetään apuna jos sekä työvalmentaja että maahanmuuttaja osaavat sitä.

Tärkeää on kannustaa maahanmuuttajaa työssään ja arvostaa hänen omaa kulttuuriaan.

“Monesti esimerkiksi maahanmuuttajilla on alkukankeuden syy jännitys, kun he eivät mielestään osaa tarpeeksi hyvin suomenkieltä. Jos yhteistä kieltä ei löydy, ohjaus ja ohjeistus pitää hoitaa muulla tavoin.

Kun maahanmuuttaja huomaa hetken pajalla oltuaan, että elekieli, työn tekemisen konkreettinen näyttäminen tai viittominen auttaa, jännitys monesti laukeaa. On myös tärkeää olla kiinnostunut ohjattavan maahanmuuttajan kulttuuritaustasta, jolloin ymmärtää tietyt käyttäytymismallit. Maahanmuuttaja voi esimerkiksi keittiöpajalla tehdä oman maansa ruokia.

Maahanmuuttajat ovat osoittautuneet asenteeltaan mallikelpoisiksi ja heillä ei aika tule pitkäksi hetkeksikään. He keksivät tekemistä ja tekevät sen myös. Ihan sama osaako tehtävän vai ei. He yrittävät koko ajan. Ja se on vallan loistavaa. Sillä ei ole mitään merkitystä jos työ menee pieleen sen takia, että toinen yrittää.”

- otteet henkilökunnan haastatteluista-

54

6 SYRJÄYTYMINEN Työpajatoiminta on syrjäytymisen ehkäisemistä ja sillä on saatu hyviä tuloksia.

Työpajatoiminta tarjoaa vaihtoehdon kotona olemiseen ja asiakas saa positiivisia sosiaalisia kontakteja sekä kokea itsensä hyväksytyksi. Vuonna 2013 voimaan astuvan Nuorten yhteiskuntatakuun mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Syrjäytyminen käsitteenä tarkoittaa yksilöllä olevia sosiaalisia ongelmia ja niiden kasautumista. Suurimmassa vaarassa syrjäytyä ovat ne yksilöt, joilla ei ole työtä, koulutusta ja perhettä eikä rahaa kulutukseen. Syrjäytymisen vaaraan liittyvät elämänhallinnan ongelmat, erilaiset riippuvuudet ja sairaudet.

Peruskoulun ja toisen asteen välistä siirtymävaihetta pidetään nuorten syrjäytymiselle herkkänä vaiheena, koska tässä vaiheessa nuorelle kasaantuu paljon erilaisia elämänmuutoksia. (Lämsä 2010, 25-27.)

Kuvio 5: Syrjäytymisprosessi (Mukaillen: Takala 1992, 38.)

Kuviossa 5 näkyy, miten syrjäytymisprosessi etenee vaihe vaiheelta. Opiskelijan kohtaamat vaikeudet voivat johtaa koulun keskeyttämiseen tai keskeyttämisen harkitsemiseen. Keskeyttämisen syynä on voinut olla esimerkiksi koulu55

kiusaaminen, oppimisvaikeudet tai vuorovaikutusongelmat opettajan kanssa.

Joillekin opiskelijoille koulu on oppimisympäristönä paikka, jonne ei pysty menemään ja siksi opinnot eivät etene suunnitellusti. Opiskelijat ohjataan usein työpajalle tässä vaiheessa. Alle 25-vuotias nuori, jolla ei ole ammatillista koulutusta, on toimeentulotuen varassa sekä vaarassa syrjäytyä, koska ilman ammatillista koulutusta on huonot mahdollisuudet työllistyä. Usein myös nuoren muut ongelmat, kuten päihdeongelmat ja rikollisuus lisääntyvät kun hänellä ei ole koulutusta eikä työpaikkaa. Nuori voi vähitellen syrjäytyä ja eristäytyä yhteiskunnasta. ”Pajalla pystyy opiskelemaan omien rajoitteiden, tietojen ja taitojen mukaan. Ei tarvitse oppia samalla tavoin kuin ne viisitoista muuta luokkatoveria. Paja saattaa oppilaasta tuntua kodinomaisemmalta ja turvallisemmalta, koulu taas on enemmän laitos. Miljöön tarkoitus on madaltaa koulukielteisyyttä. Rennon ilmapiirin ja hurtin huumorinkin myötä oppilaat kokevat myös, että pajalla on enemmän lupa myös kokeilla ja epäonnistuakin. Koulussa tulee omanikäisten taholta monesti naureskelua jos jokin menee pieleen.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Opintojen keskeyttämisen taustalla voi olla useita eri syitä, kuten oppimisvaikeuksia, jotka vaikeuttavat opiskelijan oppimista. Opiskelijalla voi olla erilainen oppimistapa. Hän voi oppia parhaiten kokemuksen avulla, mutta usein oppilaitoksessa suositaan perinteistä teoriaopiskelua ja tiedon ulkoa opettelemista kokeisiin. Myös lievät kognitiiviset rajoitteet, mielenterveysongelmat tai puutteet vuorovaikutuksessa tai sosiaalisissa taidoissa voivat johtaa opintojen keskeyttämiseen. (Leinonen 2012.)

Syrjäytymistä aiheuttavia riskitekijöitä nuorelle ovat vanhemman yksinhuoltajuus, lapsuudenperheen sosiaalinen asema ja perheessä olevat ongelmat (vanhempien alkoholi- tai mielenterveysongelmat, taloudelliset vaikeudet ja työttömyys). Lisäksi erilaiset kouluvaikeudet: oppimisvaikeudet, käytöshäiriöt ja koulukiusaaminen ovat riskitekijöitä syrjäytymiseen. Syrjäytymisen prosessi voi alkaa missä tahansa elämänkulun vaiheessa. Ongelmat voivat kasaantua, jolloin syntyy suurempia ongelmia ja elämänhallinnan heikkenemistä. Kuiten56

kin ihminen voi näyttää syrjäytyneeltä monella eri elämänalueella ilman, että se aiheuttaa yksilölle ahdistusta tai tunnetta elämän hallitsemattomuudesta.

(Suurpää 2009, 13.)

“TE-toimisto otti yhteyttä projektin oppimisvalmentajaan, koska opiskelija oli eronnut oppilaitoksesta pari kuukautta sitten. Hän ei ollut oikeutettu työmarkkinatukeen, koska hän oli alle 25-vuotias, eikä hänellä ollut ammatillista koulutusta. Oppimisvalmentaja otti yhteyttä oppilaitoksen opettajaan. Opiskelija aloitti opinnot hyvällä motivaatiolla. Opettaja antoi oppimisvalmentajalle tehtävät, jotka opiskelija teki. Oppilaitos arvosteli tehtävät. Hänen motivaationsa opiskeluun oli kasvanut sinä aikana, kun hän oli ollut poissa oppilaitoksesta. Opiskelija oli kasvanut paljon henkisesti. Opinnot etenivät vauhdilla. Opiskelija oli lahjakas ja sai hyviä arvosanoja. Opiskelija suoritti pajajakson aikana työharjoittelua, 2 näyttöä ja muita kursseja tehtävinä sekä kokeina.

Opiskelijalla oli paljon ongelmia jo ennen pajajaksoa ja myös pajajakson aikana. Oppimisvalmentaja auttoi opiskelijaa selviämään mahdottomalta tuntuvissa ongelmissa. Edettiin askel kerrallaan. Opiskelija pääsi kurssi kerrallaan lähemmäs valmistumista. Oppimisvalmentajien kanssa keskusteltiin säännöllisesti ja opiskelijaa kannustettiin jatkamaan ongelmista huolimatta. Opiskelija valmistui 15.6.2012 ja hän pääsi myös kesätöihin heti valmistumisen jälkeen. Opintojen saaminen loppuun edesauttoi opiskelijaa saamaan kesätöitä.

Tässä tarinassa näkyy se, että opiskelijalle sopi työpaja hyvin oppimisympäristönä. Siellä häntä tuettiin ja kannustettiin hänen vaikeissa ongelmissaan. Hänen kanssaan keskusteltiin paljon. Rajat tehtiin opiskelijalle selviksi. Oppilaitoksen myönteinen suhtautuminen vaihtoehtoiseen oppimisympäristöön näkyi opiskelijan hyvinä arvosanoina ja hyvänä yhteistyönä opiskelijan kanssa. Opiskelijan kanssa pidettiin viikoittaiset palaverit, joissa olivat mukana oppimisvalmentaja, opettaja ja opiskelija. Yhteiskunnalle olisi tullut kalliiksi, jos opiskelijalla ei olisi ollut mahdollisuutta tehdä opintojaan päätökseen vaihtoehtoisella tavalla.”

- oppimisvalmentajan kertomus -

57

6.1 Syrjäytymisen kustannukset Nuorten syrjäytyminen on yhteiskunnalle suuri ongelma. Yhteiskunnalle syntyy kuluja, kun nuori syrjäytyy ja on työttömänä. Yhteiskunta ei pysty käyttämään hyödyksi syrjäytyneen nuoren työpanosta ja henkistä pääomaa. Eräiden laskelmien mukaan yhden nuoren elinikäinen syrjäytyminen työmarkkinoilta maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Syrjäytymisestä johtuvan inhimillisen kärsimyksen hinta on nuorelle vielä suurempi, koska syrjäytymistä seuraa usein myös muita yhteiskunnallisia ongelmia, kuten päihdeongelmia, rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä. Nuori, jolla ei ole koulutusta jää helpommin ilman työpaikkaa kuin nuori, jolla on ammatillinen koulutus. (Karhatsu 2012, 5.)

Yhteiskunnan tavoite on mahdollisimman monen nuoren opintojen jatkaminen perus­koulun jälkeen, koska koulutuksesta pudonneet nuoret tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Erilaiset oh­jausmekanismit, lait ja sanktiot sekä erilaiset kulttuuriset normit ja odotukset pyrkivät ohjaamaan nuoria koulutukseen.

Yhteiskunta tarvitsee ammattitaitoista työvoimaa tulevaisuudessakin. Koulutuksesta syrjään jääviä on tuettava monin tavoin, jotta he eivät tulisi yhteiskunnalle liian kalliiksi. Nuorten tukeminen on syrjäytymisen ennaltaehkäisyä.

(Kuronen 2010, 16.)

Pekka Myrskylä on tilastoinut eri muuttujia käyttäen mitä nuorelle merkitsee opiskelun ja työelämän ulkopuolelle putoaminen. Suomessa 18 – 29 – vuotiaiden työttömyysaste on pelkän peruskoulun suorittaneiden kohdalla selvästi suurempi kuin opintojaan jatkaneiden kohdalla. Pienin työttömyysaste Myrskylän tilastojen mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden ryhmällä. Kuviossa 6. esitetään tulokset aikavälillä 1987 - 2010. (Myrskylä 2012.)

Tilastoista voi todeta, että perusasteen jälkeen keskiasteen suorittaneidenkin välillä työttömyysaste pienenee jo 8 prosenttiyksikköä.

58

Kuvio 6: 18 - 29 - vuotiaiden työttömyysaste koulutusasteittain 1987 - 2010.

(Myrskylä 2012.)

“Työpajalla nuori voi jatkaa kehittymistään myös valmistumisen jälkeen. Eräs nuori aloitti projektissa 2010. Opinnot pilkottiin pienempiin osiin ja hän suoritti kursseja yksi kerrallaan. Opiskelija valmistui ammattiin keväällä 2011. Hän ei ollut valmistumisen jälkeen vielä valmis hakemaan töitä, mutta hän ei halunnut jäädä kotiin makaamaan.

Valmistumisen jälkeen nuori olisi ollut oikeutettu saamaan työmarkkinatukea. Kuitenkin nuori halusi tehdä jotakin järkevää. Nuori jatkoi valmistumisen jälkeen työpajan pajakeittiöllä.”

“Nuori kehittyi huomattavasti pajajakson aikana. Hänen itsetuntonsa kasvoi huomattavasti. Nuorella oli ollut suuria ongelmia ajanhallinnan kanssa, kun hän oli ollut opiskelemassa työpajalla. Usein nuori oli aamulla myöhässä, koska hän ei ollut herännyt herätyskellon soittoon.

Vähitellen nuori tuli ajoissa työpajalle. Häneen luotettiin ja hän osoittautui luottamuksen arvoiseksi. Pajajakson jälkeen nuori sai palkallisia töitä. Heti valmistumisen jälkeen hän ei olisi ollut vielä valmis työelämään. Hän kasvoi paljon henkisesti puolen vuoden työpajajakson aikana.”

- oppimisvalmentajan kertomus -

59

Myrskylän vuonna 2010 kokoamien tilastojen mukaan vain perusasteen koulutuksen varaan jäävien ja opintojaan jatkaneiden kohdalla voidaan todeta, että opintojaan jatkaneilla työttömyysvuosien odotearvo on heidän työikänsä aikana keskimääräisesti vähemmän (Kuvio 7). Miehiä ja naisia verrattaessa näkyy, että naisilla työttömyysvuosien odotearvo on koulutusasteesta riippumatta keskimääräisesti vähemmän kuin miehillä. Naisilla keskiasteen tutkinnon suorittaminen vähentää tilastojen mukaan työttömyysvuosien odotearvoa keskimäärin 2 vuotta ja lisää työvuosien odotearvoa 10 vuotta. Miesten kohdalla sama vertailu osoittaa työttömyysvuosien vähentyvän 1,5 vuotta ja työvuodet lisääntyvät 6,6 vuotta. (Myrskylä 2012.)

Kuvio 7: 18-vuotiaan työ- ja työttömyysvuosien odotusarvo 2010 koulutusasteen mukaan (Myrskylä 2012.)

6.2 Kouluallergia Mikko Takala on aloittanut ensimmäiset kouluallergia-tutkimukset, joissa seurataan kouluvaikeuksista kärsivien nuorten pärjäämistä. Kouluallergiassa nuori vieraantuu ja syrjäytyy koulusta. Takalan mukaan koulu ei vastaa kouluallergisten nuorten tarpeita. Sen takia nuori kehittyy koulukielteiseksi eikä näe mitään syytä käydä koulua. Oppilaasta voi tulla alisuoriutuja ja koulu voi keskeytyä. (Kuronen 21, 2010.) Alisuoriutumiseen näyttää vaikuttavan koko yk60

Tekemällä oppii silön kehityshistoria. Toimintatavat, jotka johtavat alisuoriutumiseen, saavat alkunsa jo ennen kouluikää. Alisuoriutumiseen vaikuttavat yksilön koti, omat ominaisuudet, elämäntilanteet, yhteiskunnan muutokset, kaverit ja koulu. Alisuoriutuminen on monien tekijöiden yhteisvaikutus. (Kontoniemi 2003, 22.)

Koulukielteisyyteen voi olla monia eri syitä, kuten motivaatio-ongelmia tai vuorovaikutusongelmia oppilaan ja opettajan välillä. Myös perhetausta voi vaikuttaa nuoren koulukielteisyyteen, jos perheessä ei arvosteta koulutusta.

Syrjäytyminen nuorena voi johtaa nuoren häiriökäyttäytymiseen ja sitä kautta heikkoon asemaan työmarkkinoilla. Sopivassa ympäristössä nuori voi saada uusia mahdollisuuksia ja onnistumisen kokemuksia ongelmistaan huolimatta.

Vaihtoehtopedagoginen ammatillinen koulutusmuoto voi merkitä muuttuvaa käännekohtaa nuorelle, joka on epäonnistunut peruskoulussa. Se voi olla ratkaiseva keino ehkäistäessä koulutuksesta ja työelämästä syrjäytymistä. (Kuronen, 2010,21.)

“Toiset opiskelijat eivät teoriaopiskeluissa viihdy vaan pitävät enemmän käytännön töistä. Pajalla tehdään työtä ja opiskellaan siinä sivussa mestari - kisälli -periatteella. Oppimisympäristö ja tapa - tekemällä oppiminen - on erilaista kuin koulumaailman teoriapainotteinen 61

oppiminen. Pajan ohjaajat eivät ole varsinaisia opettajia, eikä pajalla ole varsinaista lukujärjestystä. Pajalla ohjaajat tekevät samoja asioita kuin pajalaiset. Pajalla ohjaus on yksilöllisempää ja opiskelijan henkilökohtaisia asioita hoidetaan tiiviimmin kuin koulussa, koska ryhmien koko on pienempi. Pajalla on myös enemmän aikaa opiskelun ulkopuolisten asioiden hoitamiseen, koska koulussa on paljon enemmän opiskelijoita, jotka tarvitsevat opettajan tukea opiskeluissaan.

Toisaalta joku saattaa pitää enemmän oppilaitoksen suurista ryhmistä, joihin on helppo upota. Joskus on tullut vastaan henkilöitä, jotka ovat päässeet koulusta läpi hiljaa istumalla. He ovat luovineet opiskelunsa läpi uppoamalla harmaaseen massaan. Pajalla nuori lähtee “puhtaalta pöydältä”, eli aiemmat tekemiset eivät vaikuta, koska pajalla ei ole nuoresta pitkän linjan tietoa.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

6.3 Koulukiusaaminen Monen nuoren koulunkäyntiä häiritsee kiusatuksi tuleminen. Ahdinkoa ei usein tunnusteta ja kiusaamisesta vaietaan vielä pahemman pelossa. Riskiä kiusatuksi joutumisesta voi pahentaa esimerkiksi oppilaan huono keskiarvo tai heikko koulumenestys. Pojilla kiusaamista voi aiheuttaa huono liikuntanumero. Koulussa heikosti menestyvät kokevat usein, etteivät opettajat kohtele heitä oikeudenmukaisesti. He luottavat opet­tajiin huomattavasti vähemmän kuin paremmin pärjäävät oppilaat. Yksikin onnistunut aikuissuhde koulussa voi olla oppilaan tulevaisuuden kannalta ratkaiseva. Toisaalta yksikin opettaja voi saada paljon haittaa aikaan oppilaan kannalta ja aiheuttaa hänelle kouluallergiaa. (Kuronen 2010, 18.)

Tutkimusten mukaan koulukiusaamisen ja myöhemmän rikollisuuden välillä on vahva yhteys. Ongelma ei ole pelkästään yksilöllä, vaan sen vaikutukset heijastuvat koko yhteiskuntaan. Kiusaamisen ongelmat on tiedostettava, jotta kiusaamiseen puututaan riittävän tehokkaasti ja nopeasti. (Lämsä 2009, 201.)

“Moni pajalla oleva nuori on ollut koulukiusattu. Näillä nuorilla voi olla ns. kouluallergia, eivätkä he halua enää kouluun. Paja antaa näille nuorille mahdollisuuden onnistua jossakin ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin he ovat. Pienistä askelista lähdetään.”

- ote henkilökunnan haastatteluista 62

7 ELÄMÄNHALLINTATAITOJEN KEHITTÄMINEN JA YLLÄPITÄMINEN OSANA PAJAPEDAGOGIIKKAA

Kokemuksia ja tekemistä ”Kukaan ei voi toisen puolesta elämäntietä kulkea.

Jokaisen on se itse tehtävä.

Mutta voimme herättää ihmisessä olevat voimat hänen valintakykynsä herättämiseen, elämänsä ja tekojensa arvioimiseen.”

-Toivo PyhtiäläPajapedagogiikka koostuu oikeastaan kolmesta laajemmasta osa-alueesta: käytännön työstä pajoilla, teoriaopinnoista sekä molempiin liittyen elämänhallintataitojen vahvistamisesta. Opiskelijoiden kohdalla voidaan puhua koulukuntoisuuden ja työvalmennuksessa olevien kohdalla työkuntoisuuden saavuttamisesta ja ylläpitämisestä.

Opinnot teorian ja käytännön välillä voivat painottua eri tavalla opiskelijan ja oppilaitoksen tarpeesta riippuen joko jommastakummasta tai molemmista.

Elämänhallinta kulkee kuitenkin mukana samalla painotuksella koko pajajakson riippumatta siitä, millä statuksella asiakas on. Kokonaisvaltaisesti ihmistä 63

tarkasteltaessa perusta on oltava kunnossa, jotta pystyy oppimaan ja tekemään tulevaisuuteen tähtääviä suunnitelmia. Perustan kuntoon saamista voi tarkastella esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkian näkökulmasta, josta tarkemmin luvussa 7.1.3. ”Asiakkaalle opetetaan arjenhallintataitoja pienin askelin; esimerkiksi minikehut, kannustaminen, tilannetaju ja tilanteeseen suora puuttuminen. Perään soittelemisesta nuorelle tulee tunne välittämisestä ja vähitellen omantunnon kolkuttelu, kun ei haluaisi pettää tärkeän ihmisen luottamusta. Paja on nuorelle tuki ja turva. Yhteisö toimii voimavarana, on paikka mihin tulla, ja jossa kokee olevansa tärkeä.

Pajan ilmapiiri tukee elämänilon saavuttamista.” ”Tavoitteena on, että nuori pääsee irti opiskelun paineista, pakkotahtisuuden aiheuttama jumiutuminen sulaa vähitellen pois ja kiinnostus elämään nousee. Hoidetaan yhdessä ristiriitatilanteet ja käytännön asiat. Selvitetään opiskeluiden tilanne ja asteittainen siirtyminen takaisin oppimisen maailmaan. Annetaan nuorelle mahdollisuus olla jotain muuta kuin mitä oppilaitosympäristössä muodostunut rooli on ollut. Ei päästetä irti vaikka joskus mieli tekisi.” ”Pajalla asetetaan rajoja ja aikatauluja, korostetaan säännöllisten elämäntapojen ja työ- sekä opiskeluaikojen noudattamisen tärkeyttä ja niitä seurataan sovitusti. Oppimisessa on apuvälineinä esim. ajanhallintakello, tietokone, muistisäännöt, toimintaohjeiden ylös kirjaaminen, kalenterin ja herätyskellon käytön opettelu, tehtävien pilkkominen pieniin osiin, välitavoitteiden asettaminen ja seuranta eli yhteisen maalin saavuttaminen. Ja ennen kaikkea positiivisuus ja huumori.

Jossain asiassa voidaan asettua nuoren tasolle menettämättä auktoriteettia. Usein on olennaista myös jatkuva muistuttelu positiivisessa kannustavassa hengessä ja perään katsominen ja tavoitteen esillä pitäminen, jotta päätehtävä, eli uuden oppiminen, ei unohdu. Asiakas saa tukea ja apua kun opiskelut ovat umpikujassa.”

- otteet ohjausryhmän haastatteluista Kun opiskelija siirtyy pajaopetukseen, on oppilaitoksessa opiskelusta muodostunut hänelle haasteellista ja opinnot ovat jo saattaneet pysähtyä kokonaan. On opiskelijoita, joille paja oppimisympäristönä sopii paremmin ja he ovat valmiita aloittamaan opinnot suoraan tullessaan pajalle. Hankkeen kaut64

ta muodostuneen kokemuksen perusteella suurin osa opiskelijoista kuitenkin tarvitsee ensin aikaa elämäntilanteensa järjestämiseen ja koulukuntoisuuden saavuttamiseen. Opiskeluvalmiuden saavuttamiseen ei voi määrittää tiettyä aikaa, koska opiskelijoiden elämäntilanne ja tuen tarve on aina erilainen. Ei myöskään voi tietyssä kohdassa todeta, että nyt opiskelija on täysin valmis vain opiskelemaan, vaan tuki ja ohjaus elämän muilla osa-alueilla kulkee rinnakkain varsinaisten opintojen kanssa. ”Pajapedagogiikassa voidaan hyödyntää kokemuksella oppimista.

Monet pajalla olijat, erityisesti nuoret, oppivat parhaiten kokemuksen ja tekemisen avulla. Pajalla tapahtuva ohjaus mahdollistaa yksilöllisen tuen ottaen huomioon ohjattavan elämänrytmin: se on eräänlainen voimaantumisjakso, jolloin voidaan etsiä puuttuvaa elämänhalua ja se on yksi keino purkaa omaa pahaa oloa. Jakson avulla on myös mahdollista saattaa opiskelut loppuun, jos oman opettajan kanssa on keskusteluyhteys poikki. Monilla asiakkailla on vaikeita ongelmia ennen pajalle siirtymistä. Asiakkaan tavoitteiden etenemiseen vaikuttavat usein asiakkaan omat ongelmat, joihin pajalla pyritään tarttumaan ja auttamaan asiakasta”.

- ote henkilökunnan haastatteluista Erilaisten oppimisvaikeuksien tunnistaminen helpottaa oikean opetus- ja valmennustyylin löytämistä ja nopeuttaa oppimisprosessin alkuun saattamista.

Asiakkaalle saattaa olla suuri helpotus, kun selviää esimerkiksi että hänen hidas lukemisensa johtuu lukihäiriöstä, eikä hän ole vain laiska, niin kuin hänelle on saatettu sanoa. Työpajalla on mahdollisuus myös lukitestaukseen ja hahmotusharjoituksiin, joissa käytetään IE (Instrumental Enrichment)-ohjelmaa.

IE-ohjelma on oppijan kognitiivisen prosessoinnin kehittämismenetelmä, jonka aineisto koostuu pääasiassa visuaalisesta aineistosta. IE-ohjelma keskittää oppijan tarkkaavuuden tiedon prosessoinnin olennaisiin tekijöihin opettamalla tarvittavat käsitteet, kehittämällä oppijan kognitiivisia operointitapoja ja tuottamalla suunnittelevaa, harkitsevaa ja oivaltavaa ajattelua. Ohjelma on alkujaan laadittu oppimisvaikeuksista kärsivien siirtolaislasten opetukseen.

Viime vuosina harjoitusohjelmaa on laajennettu yleisemmin käytettäväksi ajattelutoimintojen ja opiskeluvalmiuksien kehittämisohjelmaksi. (Tiedonpuu 2012.)

65

7.1 Menetelmät Koulu- ja työkuntoisuuden saavuttamiseksi ei voida määritellä mitään valmista sapluunaa, koska asiakkaan voimavarat ja edistyminen ovat yksilöllisiä. Skaala erilaisista esteistä opiskelulle ja oppimiselle on erittäin laaja. Työskentelyssä esteiden purkamiseksi on koettu hyväksi ratkaisukeskeinen lähestymistapa.

Sen perustoimintatavat soveltuvat hyvin monenlaisten elämässä muodostuneiden pulmien ratkaisemiseksi.

7.1.1 Ratkaisukeskeinen lähestymistapa Mannström-Mäkelä ja Saukkola (2008) ovat työskentelyssään erityistä tukea tarvitsevien ryhmien kanssa tutkineet keinoja, jotka mahdollistavat asiakkaan myönteisen elämänpolun löytämisen. He ovat kuvanneet seuraavasti ratkaisukeskeisen lähestymistavan olennaisimpia piirteitä.

1) Tulevaisuuteen suuntaaminen ja tavoitteellisuus Suunnataan keskustelu ja ajatukset tulevaisuuteen eikä pohdita ongelman syntyä. Keskustellaan tavoitteesta ja edistysaskelista, joilla tavoitteeseen pääsee.

2) Voimavarojen ja toiveikkuuden nostaminen keskipisteeksi Etsitään menneisyydestä aiempia onnistumisia ja taitoja ja haetaan niistä voimaa muutoksen saavuttamiseksi.

3) Edistys tapahtuu pienin askelin Kiinnitetään huomio pieniinkin edistysaskeliin. Huomataan, että ne pienetkin etenemiset antavat voimaa ja kannustavat jaksamaan ja ponnistelemaan kohti tavoitetta. Ratkaisukeskeinen valmennus on voimaannuttavaa ja asiakkaalle energiaa antavaa.

4) Tasaveroisuus ja yhteistyö Arvostetaan toisia ja heidän toimintatapaansa. Pidetään asiakasta tasaveroisena ja tähdätään vuorovaikutuksella yhteistyöhön. Valmentaja toimii tukijana ja auttaa saavuttamaan tavoitteita, hyödyntäen asiakkaan omaa tietoa ja keinoja ratkaisuista ja tavoitteista.

66

5) Arvostaminen Arvostetaan toisen ihmisen arvoja, maailmankuvaa ja ajattelutapaa ja se ilmenee hyvänä kuunteluna. Asiantuntijan omien ennakkokäsitysten taustalle siirtäminen on myös arvostamista. Omia ideoita ei kannata tyrkyttää asiakkaalle, vaan asiakkaalta kannattaa pyytää lupa, kun aikoo ehdottaa jotain toimintamallia tai ratkaisua. Asiakkaan ei ole pakko hyväksyä valmentajan ehdotusta.

6) Myönteisyys, luovuus, leikkisyys ja huumori keskustelussa ja ajattelussa Keskitytään voimavaroja ja piileviä kykyjä kasvattaviin näkökulmiin negatiivisten asioiden sijasta. Huomataan, että epäonnistumisetkin ovat oppimiskokemuksia. Huumori ja leikki ovat keino rikkoa juurtuneita käsityksiä. Huumori on oiva työväline, joka auttaa myös tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta, mutta sen käytössä on oltava tarkka. On eri asia nauraa asiakkaan kanssa kuin asiakkaalle.

7) Ongelmiin on monia vaihtoehtoisia ratkaisuja Tavoitteisiin voidaan päästä erilaisia polkuja pitkin. On osattava kokeilla uusia, vaihtoehtoisia tapoja, jos jokin ei toimi. Ei saa ajautua negatiiviseen syyttelyyn, vaan on muistettava, että tapahtumien ja kokemusten taustalla ei ole vain yksi totuus. Asiat tapahtuvat yhteydessä muihin ihmisiin ja ympäristöön.

(Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008, 48 - 50.)

Ratkaisukeskeinen toimintatapa on prosessi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Pienetkin liikahdukset saattavat olla suurten muutosten alkuja. Asiakkaat kokevat yleensä tämän toimintatavan mielekkäänä ja heidän kanssaan pääsee helpommin vuorovaikutukseen, kun suuntaudutaan tulevaisuuteen ja tarkastellaan onnistumisia ja voimavaroja. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008, 50.) ”Elämään ei voi opettaa, mutta voit antaa vinkkejä ja ideoita sekä saat ihmiset miettimään asioita.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

Näytön arviointi

67

Aidossa kohtaamisessa kaiken yhdistävä tekijä on tunneäly. Valmentajalta vaaditaan kykyä ns. nähdä kulman taakse ja huomioida oikea-aikaisuus. Lisäksi eteenpäin vievä tekijä on usko opiskelijaan. Vuorovaikutuksessa valmentajasta välittyy se, kun hän aidosti näkee asiakkaassa mahdollisuuden ja se, että hän tekee työtä löytääkseen asiakkaan vahvuudet ja tehdäkseen ne näkyväksi myös asiakkaalle itselleen. Joskus opiskelijan onnistumisen mahdollisuudet on uudelleen näytettävä myös lähipiirille ja muulle verkostolle. On luonnollista, että jatkuvat epäonnistumiset ja negatiiviset tapahtumat murentavat uskoa ja sitä kautta mahdollisuutta onnistua. ”Ohjaajan toivotaan olevan olkapää, joka pysyy tyynenä ja rauhallisena, ja joka osaa etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuita ongelmatilanteisiin.

Asiakasta pitää kuunnella objektiivisuuden säilyttäen eli ei asetuta puolelle eikä vastaan koska kolikolla on kaksi puolta.”

- ote henkilökunnan haastatteluista ”Henkistä ja tiedollista tukea on ollut tarjolla päivittäin. Aina on saanut kysyä, ja joskus apua on tarjottu jopa kysymättä.”

- opiskelijan palaute Tärkeätä asiakkaan kanssa tehtävän työn onnistumisen kannalta on myös se, että puhutaan yhteistä kieltä. Siinäkin tunneälyllä on suuri merkitys, jotta valmentaja osaa asiakkaasta riippuen keskustella tavalla, joka kullekin parhaiten sopii. Esimerkiksi huumorin käytön suhteen keskustelukumppani on tunnettava. Joku saattaa kyetä käsittelemään vaikeita asioita melko rankankin huumorin kautta, kun taas toinen saattaisi loukkaantua valtavasti, jos aralla asialla alettaisiin vitsailla. ”Ohjaaja päästää ihmiset lähelle omaa persoonaansa, “iholle”, jolloin tällöinkin on tärkeää olla aito sekä havainnoida ja osata antaa ja vastaanottaa palautetta. Pyrkimyksenä on aikaansaada ihmistä lähellä oleva avoin keskustelukulttuuri, jossa on mahdollista onnistumisten lisäksi jakaa surut ja murheet. Ohjauksessa kuitenkin pitää muistaa ohjesääntönä rajat ja rakkaus eli ymmärtämisellekin tulee jossain raja.

Luottamuksen saaminen asiakkaaseen on ensiarvoisen tärkeää sekä molemminpuolinen kunnioitus. Ohjeistus on oltava tiedossa vaikka ohjaaja ei siltä istumalta olisikaan fyysisesti läsnä. Ohjaajalle on tärkeää tilannetaju ja olla sosiaalisesti herkkä sekä hänen pitää pystyä heittäytymään täysillä tilanteeseen esimerkiksi kertomalla omista asioistaan: 68

se on osa aitoa välittämistä. Tietty rentous auttaa, jotta olisi asiakkaille helposti lähestyttävä hahmo ja apua uskalletaan tarvittaessa hakea.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

7.1.2 Arvostava haastattelu Arvostava haastattelu on menetelmä, jolla on osittain samat alkujuuret kuin ratkaisukeskeisellä lähestymistavalla. Molemmissa pyritään keskittämään huomio pois ongelmalähtöisyydestä ja keskittymään onnistumiseen ja positiivisen näkemiseen. Arvostava haastattelu on pääsääntöisesti organisaation tai yhteisön kehittämisen menetelmä, mutta se on sovellettavissa myös yksilöhaastatteluksi asiakkaiden kanssa. Menetelmällä tähdätään myönteisten muutosten aikaansaamiseen. Innostus ja usko onnistumiseen lisääntyvät, kun havaitaan toimivia asioita. (Hirvihuhta & Litovaara 2003, 219 - 227.)

Ongelmalähtöisin menetelmin ei ylletä sellaisiin myönteisiin muutoksiin, joihin ylletään, kun vaikutetaan käytettyyn kieleen, tarinoihin, unelmiin ja mielikuviin. Vaikuttamaan pystytään nostamalla esille ihmisten parhaita kokemuksia. Eli muistellaan tilanteita, joissa nämä kyseiset tulevaisuuden hyvät asiat ovat jo olleet olemassa. Arvostavan haastattelun ajatuksena on etsiä asioita, jotka jo toimivat. Haastattelu kohdistuu henkilökohtaisiin kokemuksiin hyvin sujuneista tilanteista. Näistä kokemuksista etsitään perusteita onnistumisen mahdollistumiselle ja sille, miten onnistumiset on saavutettu. (Hirvihuhta & Litovaara 2003, 219 - 227.)

Arvostavassa haastattelussa tärkeintä on aito kiinnostus ihmisiin sekä heidän näkemyksiinsä ja kokemuksiinsa. Muodollinen toteuttaminen ei pelkästään riitä eikä tuo hyvää tulosta. Ensimmäinen haaste on saada ihmiset puhumaan onnistumisistaan. Arvostava haastattelu kulkee neljän eri vaiheen läpi. Tekijät ovat laatineet aiheesta oman sovelluksensa, joka on nimeltään ETSI-malli.

(Hirvihuhta & Litovaara 2003, 219 - 227.)

69

Kuvio 8: Etsi-menetelmä (Mukaillen: Hirvihuhta & Litovaara 2003, 219 - 227.)

Yksilövalmennuksessa arvioivaa haastattelua voi hyödyntää esimerkiksi sellaisen nuoren kanssa, jolla on haasteita läsnäolojen suhteen. Kyseessä saattaa olla ihminen, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt saada negatiivista palautetta jo siinä määrin, että sillä ei ole hänelle enää mitään merkitystä.

Tilannetta voi lähteä purkamaan ETSI-menetelmän kautta siten, että mietitäänkin aluksi, mikä saa nuoren tulemaan paikalle ja miten hän on kokenut ne päivät, kun on ollut paikalla. Seuraavaksi tutkitaan, mitä hän voi säännöllisellä läsnäoloilla saavuttaa ja miten se veisi häntä lähemmäksi omia tavoitteitaan.

70

Kolmannessa vaiheessa suunnitellaan konkreettiset tavoitteet miten läsnäoloja voidaan parantaa ja missä järjestyksessä on tarkoituksenmukaista edetä.

Viimeisessä vaiheessa sovitaan käytännön toteutuksesta ja siitä, miten ja missä vaiheessa tarkastellaan tilannetta uudelleen. Ei ole kiellettyä, etteikö voisi puhua myös siitä, miksi nuori ei tule paikalle ja mikä saa hänet jäämään kotiin.

On kuitenkin muistettava, että ongelmat eivät arvostavaa haastattelua käytettäessä nouse keskiöön. Päätarkoituksena on löytää onnistumisia ja positiivisia asioita tähdäten myönteisiin muutoksiin.

7.1.3 Maslow’n tarvehierarkia Abraham Maslow (1908 – 1970) on kehittänyt tarvehierarkian kuvamaan toimintaan vaikuttavia motiiveja. Maslow’n mukaan kaksi alinta tarvetta on tyydytyttävä ennen kuin ihminen voi siirtyä eteenpäin. Alimman tason tarpeet (fysiologiset tarpeet) ovat yksinkertaisia, ruumiin elintoimintoihin liittyviä ihmisen hengissä säilymisen kannalta välttämättömiä tarpeita. Jos niitä ei ole tyydytetty, ne alkavat motivoida toimintaa. Kun tarve tulee tyydytettyä, se lakkaa motivoimasta toimintaa. Aina kun hierarkiassa alimmat tarpeet tulevat tyydytetyiksi saavat ylemmät tarpeet sijaa. (Hämäläinen, Fredriksson & Ihanus 1993, 7- 8.) Maslow kuitenkin itsekin totesi myöhemmin, että tarpeiden tyydytys ei välttämättä etene hierarkisesti, vaan mikä tahansa tarvetyyppi voi korostua riippumatta ”alempien” tarpeiden tilasta (Wikipedia 2012). Tarvehierarkia on kuitenkin hyvä pohja valmennuksessa, kun mietitään asiakkaan toimintakyvyn tukemista kokonaisvaltaisesti.

Fysiologiset perustarpeet ovat happi, vesi, valkuaisaineet, suola, sokeri, kalsium, muut mineraalit ja vitamiinit ja ne ovat elämälle välttämättömiä aineita.

Perustarpeisiin kuuluu myös pH-taso ja lämpötilan säilyttäminen. Myös aktiivisuus, lepääminen, nukkuminen, aineenvaihdunta ja seksuaalisuus kuuluvat tähän luokkaan. Maslow’n mukaan fysiologiset perustarpeet ovat yksilöllisiä ja niiden puute johtaa niiden etsimiseen. (Härkönen, Rannisto & Risteli 2003.) Pajalla yksilön perustarpeet huomioidaan työ- ja yksilövalmennuksessa. Pajalla on saatavilla joka päivä lämmin ateria ja asiakkaita kannustetaan päivittäiseen ruokailuun. Asiakkaille myös perustellaan, miksi päivän aikana 71

on tärkeää syödä. Kerran viikossa olevalla liikuntatunnilla asiakkaita pyritään innostamaan aktiivisuuteen ja liikkumiseen. Liikuntatunnilla pääsee kokeilemaan erilaisia lajeja, joita ei välttämättä yksin uskaltaisi lähteä kokeilemaan.

Päälaellaan olevan vuorokausirytmin korjaaminen on usein pajajakson ensimmäinen tavoite. Kun perusasiat ovat kunnossa, pystyy alkamaan keskittymään työ- ja opiskelutehtäviin.

Kuvio 9: Maslow’n tarvehierarkia (Härkönen, Rannisto & Risteli 2003.)

Kun fysiologiset tarpeet tulevat tyydytetyiksi, esiin nousevat turvallisuuden tarpeet. Ihminen pyrkii luomaan itselleen turvallisen, vakaan ja suojatun ympäristön ja Ihminen voi kehittää myös tarpeen järjestelmällisyyteen ja määräysvaltaan. Toisin sanoen ihmiset pelkäävät ja huolestuvat. Ihmiset haluavat kokonaisvaltaisesti turvallisen elinpiirin. (Härkönen ym. 2003.) Pajalla työskennellään sen eteen, että ilmapiiri antaisi jokaiselle mahdollisuuden olla oma itsensä. Kiusaamista ei hyväksytä missään muodossa ja jos sellaista ilmenee, niin asiaan puututaan välittömästi. Asiakkailla on turvallinen olo, kun ei tarvitse esittää mitään ja toiminnalla on tietyt rajat. Turvallisuutta luo myös se, että asiakas tuntee, että hänestä välitetään ja asioiden hoitamisessa autetaan.

72

Kun ensimmäisen ja toisen tason tarpeista on huolehdittu, esiin tulevat kolmannen tason tarpeet, jotka ovat rakkauden ja yhteenkuuluvaisuuden tarpeet. Ihminen haluaa ystäviä ja yleensäkin ihmissuhteita sekä yhteisöllisyyttä.

Jos ihminen on yksinäinen, niin hänellä ei ole hyvä olla. Sosiaalisen arvostuksen tarpeet ilmenevät haluna avioitua, perustaa perhe ja olla osa yhteiskuntaa. Harrastukset, yhdistykset ja erilaisiin ryhmiin kuulumiset liittyvät tähän tarpeeseen. Ihmisellä on luontainen tarve kuulua ryhmään, liittyä joukkoon.

(Härkönen ym. 2003.) Ryhmään kuuluminen ja yhteisöllisyys on ihmiselle tärkeää. Jokainen on yhteisössä omalla tavallaan, toinen äänekkäämpänä ja toinen sivusta katselijana. Kaikkien ääni ja yksilöllisyys pyritään ottamaan huomioon. Valmennuksella pyritään mahdollistamaan onnistumisen kokemukset ja tätä kautta asiakkaan on mahdollista saada myös sosiaalista arvostusta.

Neljännen tason Maslow havaitsi kaksiosaiseksi ja siihen kuuluu itsensä kunnioittamisen ja arvostuksen tarpeet. Alemmalle näistä kahdesta tasosta kuuluu muiden antama arvostus ja korkeampi taso käsittää itsekunnioituksen tarpeen. Itsekunnioituksen menettäminen on vaikeampaa kuin muiden arvostuksen menettäminen, joten se asetetaan hierarkiassa korkeammalle.

Tason saavuttamattomuus ilmenee muun muassa huonona itsetuntona ja alemmuuskompleksina. Tämä tarvealue on usein ihmisillä puutteellinen ja koetaan rakkaudettomuutta ja arvostustakin on vaikea saada. (Härkönen ym.

2003.) Huono itsetunto saattaa tehdä asiakkaan hyvin araksi kokeilemaan uusia asioita tai edes tekemään asioita, joita jo osaa. Onnistumisen kokemuksilla vahvistetaan asiakkaan itsetuntoa. Valmennuksessa sekä ohjauksessa huomioidaan asiakkaan kunnioittaminen ja toimitaan aina siten, ettei asiakas joudu menettämään kasvojaan.

Viimeinen taso eroaa muista ja sitä kutsutaan muun muassa nimillä kehittymismotiivit, olemisen tarpeet ja itsensä toteuttamisen motiivit. Nämä tarpeet sisältävät jatkuvaa halua toteuttaa unelmiaan ja tulla mahdollisimman täydelliseksi omaksi itseksi. (Härkönen ym. 2003.) Korkeammat tarpeet viriävät, kun alemman tason tarpeet on tyydytetty, mutta jos eri tasojen tarpeet joutuvat ristiriitaan, niin alemman tason tarpeet menevät edelle. Terveille ihmisille itsensä toteuttaminen on kuitenkin luonteenomaista. (Saarinen, Ruoppila & Korkiakangas 1991, 79.)

73

Rasitettuna tai selviytymisen ollessa uhattuna ihminen voi siis taantua jopa alimmalle tasolle. Asiakkaat aloittavat pajajaksonsa hyvin erilaisista lähtökohdista. Mitä alemmalle tasolle ihminen on taantunut, sitä enemmän hänen kanssaan on työskenneltävä, jotta saadaan hänen kuntoisuutensa sille tasolle, että hän kykenee aloittamaan jälleen opinnot ja on vastaanottavainen tiedolle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että asiakkaalle on annettava aikaa ja ymmärrettävä, että muutos ja edistys tapahtuvat pienin askelin. On hyväksyttävä myös se, että voi tulla takapakkia. Käytännön esimerkkinä voi miettiä opiskelijaa, jolla on Internet-riippuvuus tai päihdeongelma. Jos mielen täyttävät vain ajatukset pelaamisesta tai alkoholista tai kenties henkinen pahaolo riippuvuuden lieveilmiönä, on melko hankala tehtävä suoriutua opinnoista. Kuten jo aikaisemmin todettiin, niin tarpeet eivät aina välttämättä mene hierarkkisessa järjestyksessä. Aktuaaliseen opiskelijatilanteeseen tätä voisi rinnastaa esimerkiksi tapauksessa, jossa opiskelumotivaation herättämiseen riittää vain se, että joku kuuntelee ja välittää. ”Valttiin oli mukava tulla joka aamu ja viihdyin todella hyvin. Motivaatiokin tehtäviin palasi ja niitä jaksoi tehdä mukavassa ja ohjatussa ympäristössä.”

- opiskelijan palaute ”Nuoret kokevat aitoa onnistumisen iloa. On tärkeää onnistua joskus jossain. Pääsee sitten eteenpäin.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

7.2 Voimaantuminen Koulukuntoisuuden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä perusta on ihmisen usko itseensä; usko omiin kykyihin, onnistumisen mahdollisuuksiin ja siihen, että onnistuu. Voimaantuminen on yksi ratkaisukeskeisen lähestymistavan kulmakiviä. Tavoitteena on auttaa opiskelijaa löytämään hyvä itsessään. Kun opiskelija pystyy näkemään itsessään mahdollisuuden myös onnistumiseen, sen myötä saattaa myös motivaatio lisääntyä. Motivaation puute vaivaa monia nuoria.

74

”Tosi hyvin kannustettiin koko ajan tekemään tehtäviä ja autettiin tarpeen mukaan.”

- opiskelijan palaute Juha Siitonen on todennut, että voimaantuminen on ihmisestä itsestään lähtevä prosessi eikä voimaa voi antaa toiselle. Se on myös henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi, jota ei tuota tai aiheuta toinen ihminen. Voimaantuminen on prosessi tai tapahtumasarja, jonka kannalta toimintaympäristön olosuhteet (esimerkiksi valinnanvapaus ja turvalliseksi koettu ilmapiiri) voivat olla merkityksellisiä, ja tämän vuoksi voimaantuminen voi olla jossain tietyssä ympäristössä todennäköisempää kuin toisessa. (Siitonen 2000.) ”Pidin opiskeluajastani pajalla, työilmapiiri on rento ja positiivinen sekä ihmiset mukavia ja ystävällisiä. Tosin kuin ammattikoulussa, minua ei painostettu liikaa tehtävien tekoon. Ja onnistuin suorittamaan muutaman kuukauden aikana paljon puuttuvia tehtäviäni.”

- opiskelijan palaute Voimaantuminen on yksilön toimintakyvyn vahvistumista ja sisäistä voimantunnetta. Se on elämänhallinnan, osallisuuden ja toimintaedellytysten vahvistumista, joka saa alkunsa tunteen ja luottamuksen tasolta. Voimaantuminen näkyy parantuneena itsetuntona, kykynä asettaa päämääriä ja saavuttaa niitä. Joka toinen 15-25-vuotias suomalainen kokee elämänsä stressaavaksi.

Stressi ei ole vain negatiivinen ilmiö, vaan kuuluu positiivisimmillaan osaksi elämää ja vauhdittaa suorituksia, mutta liiallinen ja pitkään jatkuva stressi on uhka ihmisen hyvinvoinnille. Lapsella ja nuorella on fysiologisesti huonommat kyvyt käsitellä stressiä kuin aikuisella. Tunne-elämä on vielä kypsymätön ja nuori tarvitsee aikuisen tukea etsiessään sanoja kokemuksilleen ja tuntemuksilleen. Jos mistään ei saa käyttäytymismalleja siitä, että vaikeudet ovat osana elämää, lapsi ei opi hyväksymään niitä. Myös geeniperimä vaikuttaa ihmisen kykyyn käsitellä stressaavia tilanteita. Voimakkaat suorituspaineet ja liialliset valinnanmahdollisuudet saattavat myös muodostua monilla kompastuskiviksi. (Karvonen 2009, 121 - 124.)

Voimaantuminen vahvistaa nuorta kohtaamaan vaikeuksia ja huomaamaan, että niistä huolimatta elämä menee eteenpäin eikä kaadu tai pysähdy. Paja75

opinnoissa nuoren voimaantumista edistetään kiinnittämällä hänen huomiotaan muun muassa siihen, ettei koko opiskelu heti pääty siihen, jos joskus menee huonommin tai jossain epäonnistuu. Opiskelijoille korostetaan, että he eivät ole tulleet suorittamaan opintojaan ketään muuta varten kuin itseään, eivätkä he tuota henkilökohtaista pettymystä kenellekään, vaikka joskus tulisi mahalasku. ”Koko työpajayhteisöstä muodostuu osa kokonaisuutta nuoren elämään, hän on osa jotain ja hänen puuttumisellaan on merkitys koko työyhteisön toimintaan, vastuu omasta toiminnasta herää vähitellen.

Annetaan nuoren purkaa myös huonoja tuntojaan, puututaan asioihin, mutta ei tuomita. Nähdään pienet edistysaskeleet, joista nuori voi ponnistaa taas pienen askeleen eteenpäin. Uskotaan nuoreen ja hänen kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Työpaja vaihtoehtoisena oppimisympäristönä saattaa olla joillekin opiskelijoille ympäristö, jossa hänen voimaantumisensa omien persoonallisuuden piirteidensä vuoksi on todennäköisempää kuin oppilaitoksessa. Pienempi opiskelijamäärä mahdollistaa myös yksilöllisemmän ohjauksen sekä reflektion ja paja ympäristönä tarjoaa enemmän valinnanvapautta, minkä vuoksi yksilön voimaantumisen mahdollisuudet saattavat olla pajaopintojen yhteydessä suuremmat. Työpajojen asiakasaineksen laajuuden vuoksi harvoin kukaan erottuu joukosta ja esimerkiksi kiusaamista ei ole juurikaan havaittu. Tämä tuo koko asiakaskunnalle turvallisuuden tunteen ja mahdollisuuden olla pelotta. ”Työpaja tarjoaa erilaisen oppimisen ympäristön, jos koulu ahdistaa: pajalla annostellaan sopivassa suhteessa teoriaa ja käytännön työtä ja oppimisvalmentajat toimivat joustavasti huomioiden yksilön tarpeet.. Arjenhallinnan ohjaus, motivointi sekä erityisesti itsetunnon kohottamiseen tähtäävä positiivinen palaute tehdyistä tehtävistä ovat tärkeitä voimaantumisen kannalta.”

- ote ohjausryhmän haastatteluista ”Päästessäni työpajalle sain mielestäni lisä pontta opiskeluuni, sain työskennellä rauhassa, omaan tahtiini, mutta mikäli tarvitsin avustusta joissain asioissa pajan opettajat auttoivat aina mielellään. Ohjaajien kanssa keskityttiin aina muutamaan tehtävään kerralla, joka oli minusta erittäin hyvä asia, toisinkuin ammattikoululla käsiteltiin yleen76

sä kaikki puuttuvat opinnot kerralla, jolloin työsarka tuntui paljon suuremmalta, minkä vuoksi kiinnostus usein loppui nopeasti.”

- opiskelijan palaute -

7.3 Elämänhallintataitojen vahvistamista käytännössä Ensimmäinen tavoite asiakkaalle on pajaopintojen alussa käytännön kokemuksen perusteella ollut säännöllinen läsnäolo. Arkirytmin rakentamiseen on varattava aikaa. Haastavaa on se, että työpajan henkilökunta ei voi tehdä asioita toisten puolesta. Asiakkaan voi herättää aamulla soittamalla, mutta häntä ei voi olla laittamassa nukkumaan. Arjenhallintaan kuuluu kellonaikojen opettelua ja ajantajun lisäämistä yleisesti. Sitä pajoilla harjoitellaan muun muassa oppimispäiväkirjan muodossa. Kun täytetään oppimispäiväkirjaa päivittäin, niin siinä saattaa hahmottua todellisuus siitä, mitä päivässä saa aikaiseksi ja samalla myös kirjoitustaidot kehittyvät. ”Joskus on ongelmia arjenhallinnassa jo ihan perustasolla, kun ei osata kelloa. Niinkin on toimittu, että on katsottu kellosta, miten viisareiden tulee olla kun tulee ja lähtee. Jotkut eivät oikeasti tiedä kellonaikaa ja esimerkiksi ruokatunnin aika heittelee tunnilla kun asiakkaat sekoittavat kellonajan. Joillakin on joka tapauksessa ihan sama tietävätkö he kellon vai ei, he menevät kuitenkin oman mielensä mukaan. Perusarjenhallintaa on, että tietää milloin päivä alkaa tai päättyy. Tärkeää on saada asiakas itse ajattelemaan; lähteä asiakkaan omasta toiminnasta liikkeelle.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Aika on avainasemassa myös sen vuoksi, että jo olemassa olevat ongelmat ovat muodostuneet pitkällä ajalla, joten mahdollisesti ne eivät korjaannu tuossa tuokiossa. Hankkeen aikana on huomattu, että varsinaisiin syvempiin asioihin, jotka asiakkaan elämässä ovat hankalia, pääsee käsiksi vasta pidemmän ajan kuluttua. Syvemmän luottamuksen rakentumiseen menee kuitenkin aikaa ja vasta silloin asiakas uskaltaa kertoa varsinaisista ongelmistaan.

Yhteydenpito puhelimitse on päivittäistä ja tärkein työväline siinä, kun asiakkaita tavoitellaan. Tekstiviestit tavoittavat osan paremmin kuin soitot. Myös Facebook on oleellinen osa yhteydenpitoa. Joskus tarvittaessa käydään asi77

akkaan asunnolla häntä hakemassa, jos häntä ei mitenkään muuten tavoiteta. Kankaanpään Etsivän nuorisotyön kanssa tehdään yhteistyötä ja myös he voivat auttaa asiakkaan tavoittamisessa. Yhteydenpito asiakkaan lähipiiriin on merkityksellistä, koska erityistä tukea tarvitseva asiakas tarvitsee tukea ja apuverkoston myös opiskelun / työtoiminnan ulkopuolella.

Paikalle saapuminen aamulla on monille asiakkaille hankalaa, mutta toisen, samaan aihepiiriin liittyvän haasteen muodostaa kesken päivän poistuminen.

Yleisenä ongelmana näyttäisi olevan se, että jaksaminen ja keskittyminen eivät riitä edes pieniin osiin pätkittynä koko päiväksi. Joidenkin asiakkaiden kohdalla poistuminen tuntuisi olevan hankalasta tilanteesta pakenemista.

Ajankäytön opettelemiseen kuuluu mukaan myös jatkuvat keskustelut siitä, mitä päivän aikana tehdään. Jotkut saapuvat paikalle, mutta pelaisivat koko päivän Internetissä tai kirjoittelisivat Facebookissa. Keskustelua käydään siitä, että kun joka tapauksessa saapuu paikalle, niin olisi tärkeää oman edistymisen kannalta tehdä opintoja / työtehtäviä.

Anna-Liisa Lämsä ja Sari Takala (2009) ovat pohtineet opiskelijoiden poistumista kesken koulupäivän ja todenneet, että kun nuori tuntee olonsa koulussa 78

vaikeaksi, hän saattaa lähteä pois koulusta kesken koulupäivän tai hän ei mene kouluun lainkaan. Kouluruokailu on myös luettu samoihin tilanteisiin, joita sosiaalisesti haavoittunut nuori saattaa vältellä. Taustalla saattaa olla aiempia kielteisiä kokemuksia. (Lämsä & Takala 2009, 188.) Ruokailutilanteiden välttelemiseen on kiinnitetty huomiota myös työpajalla.

Terveysasioita hoidetaan asiakkaiden tarpeen mukaan sekä yleisenä terveyskasvatuksena. Tiedonkulku työvalmentajien kanssa on tärkeää, koska he tekevät tärkeitä huomioita asiakkaiden kunnosta käytännön työssä. Tarvittaessa asiakkaan tukena käydään lääkärissä sekä terveydenhoitajalla, ollaan yhteydessä A-klinikkaan ja mielenterveystoimistoon sekä yleisenä terveyskasvatuksena keskustellaan ravinnon, hygienian, liikunnan ja levon merkityksestä jaksamiseen. Paja tukee tätä osa-aluetta mahdollistamalla päivittäin terveellisen lounaan edulliseen hintaan ja jokaviikkoisen liikuntatunnin.

Monilla nuorilla raha-asiat ovat menneet solmuun ja niitä aletaan selvitellä jos asiakas tahtoo. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla mitään ongelmaa, vaan ohjataan ja neuvotaan ihan perusasioissa, kuten vuokra, asumisen tuet, Kelan asiat, lomakkeet, soitot, selvitykset ja toimeentulotuki. Kun solmuja on jo päässyt muodostumaan, niin yhteyksissä ollaan muun muassa velkaneuvontaan, käräjäoikeuksiin, perintätoimistoihin, vakuutusyhtiöihin ja seurakuntaan. Autojen kanssa tulee helposti isoja laskuja ja suuria pulmia, joten myös TraFi sekä Liikennevakuutuskeskus ovat paikkoja, joihin ollaan yhteydessä.

“On auttanut todella paljon, koska itse en ymmärrä juuri ollenkaa miten olisi asioita pitänyt hoitaa. Nyt ymmärrän kyl jo paremmin J ” - opiskelijan palaute Kokonaisvaltaiseen hyvään oloon ja elämänhallintaan kuuluu, että ihmisellä on oma paikka ja tietous siitä, että koti pidetään kunnossa ja miten se pidetään kunnossa. Kodinhoito ja siivousasiat ovat jääneet lähinnä neuvonnaksi ja etäohjaukseksi, koska opiskelijat eivät hankkeessa muodostuneen kokemuksen mukaan mielellään halua kotiinsa ulkopuolisia.

79

Säännölliset keskustelut ovat tärkeitä. Kaiken keskellä asiakkaalle on iso asia, että joku kysyy mitä kuuluu ja miten hän jaksaa. Tapaamiset ovat harvoin kuitenkaan ennalta sovittuja. Ohjaajan on huomattava otollinen hetki ja silloin tartuttava siihen. Ongelmatilanteissa keskustellaan sovitusti ja silloin usein paikalle tulee myös muita yhteistyössä olevia. Asennekasvatus monella eri alueella on tärkeää. Yhdessä opetellaan yhteiskunnan ja työpaikan pelisääntöjä ja vertaistukea saa muilta työpajalla olevilta ihmisiltä. Yhteisön paine toimii joskus myös hyvänä kasvattajana. Kun ei halua jättää toisia pulaan yhteisessä työtehtävässä, niin joutuu tulemaan paikalle.

“Sain apua aina kun tarvitsin, vaikka en aina edes osannut pyytää.”

- opiskelijan palaute Työpajalla opetellaan myös rajoja, niiden hyväksymistä ja auktoriteetin sietämistä. Joillekin on todella kova paikka suorittaa jokin työtehtävä niin kuin hänelle on sanottu. Tässä samalla opitaan kunnioittamaan rajoja ja muita ihmisiä sekä heidän erilaisuuttaan. Työpaikan pelisäännöt tulevat tutuksi myös sitä kautta, että työpajalla on alkoholin suhteen nollatoleranssi ja mikäli on epäilys, että asiakas on päihtynyt, voidaan pajalla suorittaa puhallusmittaus.

Vaikka rajapinnoista joudutaan joskus käymään tiukkojakin keskusteluja, on kuitenkin noussut esiin, että se rakentaa luottamusta ja luo turvallisuuden tunnetta. Joillekin asiakkaille ei ole välttämättä koskaan kukaan asettanut rajoja.

Joskus on hämärän peitossa, että miksi yleensäkään kannattaa valmistua. Heidän kanssaan keskustellaan myös muun muassa työllistymisestä ja kuukausipalkoista, ammattiliitoista sekä työmarkkinatuen saamisesta verraten siihen mitä ihminen pystyy tavoittelemaan elämäänsä tulevaisuudessa, jos eläisi vain toimeentulotuen varassa. Tulevaisuuden näkymien tiedustelu on tässä kohdassa ollut usein hyvä keino saada opiskelijaa miettimään miksi tosiaan olisi hyvä valmistua. Joidenkin ajatus kuukausittaisesta palkasta on ollut 500 euroa. Sitten kun käydään läpi eri ammattialojen minimipalkkoja, niin motivaatio opintotuelta palkkatyöhön saattaa lisääntyä.

Koulukuntoisuus, elämänhallinta, arjenhallinta. Samasta asiasta voidaan käyt80

tää useaa eri termiä, mutta ajatus on sama. Sisältö on laaja ja joka asiakkaalla omat tarpeensa. Kaikissa asioissa ei voida luvata, että ongelmat pystytään hoitamaan. Moniammatillinen työyhteisö takaa, että reitti avun äärelle kuitenkin etsitään yhdessä. Tiivis yhteistyö oppilaitoksen kanssa laajentaa vielä eri alojen osaamisen piiriä ja opiskelijalla on käytettävissään myös oppilaitoksen tuki. Perusajatuksena on se, että saadaan omat siivet kantamaan ja yhteistyössä yritetään tasoittaa tietä oman elämän aloittamiseen. Perustana muutokselle on kuitenkin ihmisen oma tahtotila.

Meneillään ammattiosaamisen näyttö

7.4 Tarinat Jokaisen opiskelijan tarina ja polku olisi kertomisen arvoinen ja jokainen on mennyt eteenpäin jollain alueella pajaopintojaksonsa aikana. Aina ei ole lyhyen aikajänteen tähtäimessä ainoastaan valmistuminen, vaan etenemistä on myös se, että vähitellen opiskelija saa asioitaan kuntoon ja sitä kautta valmistuminen on hieman lähempänä tulevaisuudessa. Eräät opiskelijat ovat halunneet itse kirjoittaa tarinansa tai ajatuksiaan ja toiset ovat antaneet valmentajan kirjoittaa opinnoistaan pajalla.

81

7.4.1 Suunnan muutos kymmenessä kuukaudessa, oppimisvalmentajan kertomus Opiskelija tuli hankkeeseen ammattiopistosta valmistumisen kannalta lähes toivo menetettynä ja taidotkaan eivät olleet koulussa kahden vuoden aikana oikein kehittyneet. Hänen käytöksensä oli huonoa ja kielenkäyttö myös. Hänen kanssaan oltiin alkuun hyvin tiukalla linjalla ja luotiin rajat sille, miten pajalla käyttäydytään ja millaista on ihmisten välinen vuoropuhelu. Suorasanaisesti puututtiin muun muassa kielenkäyttöön, tuolilla keikkumiseen ja opeteltiin, että välillä pitää olla hiljaa ja kuunnella muiden puhetta. Itse ei aina voi olla äänessä. Myös työvalmentaja otti isällisen auktoriteettisen, mutta huumorintajuisen roolin. Toisella kädellä nostettiin esiin opiskelijan positiivisia puolia, kuten huumorintajua ja vitsailtiin paljon melko rankkaakin huumoria välillä viljellen. Ensimmäiset ajat haettiin siis ihan vaan rajapintoja siihen, miten työpaikalla käyttäydytään. Yhteistapaamiset siten, että opettaja oli mukana, aloitettiin heti viikoittaisina.

Pikkuhiljaa asioiden edetessä panostettiin käytännön työn opetteluun. Töitä tiimissä (opettaja, työvalmentaja, yksilövalmentaja, oppimisvalmentaja) tehtiin paljon ja opiskelijan työtaidot lisääntyivät huomattavasti lähtötilanteesta.

Vieläkään ne eivät ole arvosteluasteikoilla katsottuna kaikilta osin T1-tasoiset, mutta hänen kohdallaan tapahtunut muutos on kiitettävä. Opiskelijalla on hahmotushäiriö ja koulutuksen käynyt ohjaaja kävi hänen kanssaan säännöllisesti IE-hahmotusharjoituksia ja myös ne kehittivät hänen motoriikkaansa.

Työtaitojen lisääntyessä mukaan alettiin ottaa teoriaopintoja. Ne olivat aluksi äärimmäisen haasteellisia, mutta kerta kerralta keskittymiskyky parani. Myös opiskelutekniikka hioutui harjoituksien myötä. Ohjaajasta tuntui kiinnostuksen tehtävien tekemiseen jopa kasvaneen, koska aina jos opiskelija oli paikalla ennen ohjaajaa, niin hän soitti ja kysyi tiedustellakseen opiskellaanko tänään.

Työvalmentaja työskenteli opiskelijan kanssa käytännön työtehtävissä ja valmensi näyttöihin, oppimisvalmentaja ohjasi opiskelijan teoriaopintoja ja ohjaava opettaja oli ns. kokoavana hahmona viikoittain mukana yhteistyössä.

82

Ohjaava opettaja teki kovasti töitä opiskelijan todistuksen suhteen. Pohdintaa aiheutti se, että piti miettiä miten Primukseen (oppilaitoksen arvioinnin tietojärjestelmä) merkitään näytöt, koska osa näyttöjen osuudesta meni T1-tasolla ja osa mukautetun puolella.

Opiskelijaan ei välttämättä uskottu jokaisella taholla. Usein onkin hyvä palata tarkastelemaan lähtötilannetta ja peilata sitä edistymiseen. Myös opiskelijan äiti on helpottunut ja hän on ollut hyvillään, kun on saanut kuulla matkan varrella lapsestaan positiivista palautetta. Siskokin, joka näkee veljeään harvoin, oli sanonut, että hän on muuttunut tosi paljon.

Valmistumisen jälkeen opiskelijaa ei jätetty suin päin omilleen, vaan hänet ohjattiin oppilaitoksen puolesta Työelämästartti-hankkeen (ESR) tarjoaman tuen äärelle. Oppimisvalmentaja kävi yhteistyössä Työelämästartin valmentajan kanssa läpi opiskelija tilanteen, tuen tarpeen sekä vaihtoi muut oleelliset tiedot. Opiskelija sai siis tuen vielä myös asuntoasioihin, TE-toimistossa asiointiin ja tukien hakemiseen sekä ammattiliittoinfon.

Valmistuneen omat tunnelmat opintojen päätyttyä olivat ristiriitaiset. Hyvä mieli oli koulun päättymisestä, mutta samalla paha mieli, koska pajan porukasta oli kymmenessä kuukaudessa muodostunut jo työyhteisö, jossa hyväksyttiin. Ohjaajista oli tullut luottohenkilöitä, joiden kanssa säännöllisesti tavattiin ja puhuttiin. Tulevaisuuskin hieman pelotti. Opiskelijaa muistutettiin, että hän saa aina soittaa ja kysyä neuvoja ja pitääkin kysyä jos tulee pulmia tai hankalia asioita. Työpajalla on vanhoille tutuille aina ovet auki.

Tässä opiskelijan tarinassa edistymisestä, ponnistelusta ja valmistumisesta mielestäni kristallisoituu pajapedagogiikka sekä oppilaitoksen ja Valtin henkilökunnan keskinäinen yhteistyö!

83

Oma ala on löytynyt

7.4.2 Työpajalla opiskeluitaan suorittavan opiskelijan essee, Minä ja tulevaisuus Tulevaisuudessa valmistaudun ammattiin, saan luultavasti töitä, tai sitten en, ken tietää?

Haaveeni on elää mukava elämä, eli siis good for nothing.

Parasta elämässäni on se, että heitän hetkeksi aivot narikkaan, olen hetken miettimättä eilistä ja huomista, en suunnittele mitään vaan teen sitä mikä tällä nykyisellä hetkellä haluan eniten, silloin voin oikeasti rentoutua, ja saa voimia taas vääntää niitä asioita mistä vähemmän välittää.

Tulevaisuutta en ole pohtinut, mielestäni on turhaa pohtia tulevaisuutta jos ei vielä tiedä, mitä haluasi tulevaisuudessa tehdä. Luulen, että sellaista ammattia, koulua ei ole olemassakaan joka herättäisi minussa minkäänlaista kiinnostusta. Tulevaisuudessa luultavasti käyn useita kouluja hampaat irvessä, kuulen kymmeniä erilaisia moraali saarnoja. Haen niiden perusteella töitä ja ainut asia missä voin hetkeksi levähtää on se kotona oleva sohva. Eli siis minulla ei ole mitään unelma ammattia, sitä on vain vaikea selittää. Olen aika erikoinen 84

persoona, saatan hetkellisesti nauttia erilaisista asioista, mutta ne saattaa silmänräpäyksessä kääntyä päälaelleen, eli kyllästyn. Tämän asian takia minun on vaikea aloittaa mitään. Ei ole olemassa koulua jossa voit valmistua viikossa.

Tämän takia on varmasti vaikeaa löytää töitä, koska minun mieleni on nopeasti muuttuva. Haluan aina jotain uutta, ja uutta. En siis ole ikinä mihinkään tyytyväinen, ainakaan kovin pitkään. Ainut asia tässä maailmassa on yksin oleminen, se on asia, mistä tykkään. Oma rauha, on asia mitä arvostan, silloin on aikaa itselleen.

Persoonani takia saan paljon erilaisia hankaluuksia, koska välillä tekee mieli tehdä aivan jotain muuta, mitä olen tähän mennessä tehnyt. Näitä asioita ei kuitenkaan voi muuttaa päivässä. Vaan sitä sontaa sitten pitää kestää vähintään 1-3 vuotta. Mitä teen kuin tämmöinen halu sitten iskee? Usein jään vaan kotia pyörimään. Sitten ihmiset tekevät tästä sitten omat johtopäätöksensä, josta en pidä lainkaan. Koska vielä yksikään näistä ”johtopäätöksistä” ei ole hiponut läheltäkään sitä syytä miksi jäin kotia. Haluan rauhan. Jota sillä hetkellä en saa oppitunnilta, en vain yksinkertaisesti halua lähteä mihinkään. Tämä ei ole sairaus, tämä ei ole riippuvuus, nuo ovat vain vääränlaisia leimauksia minusta. Kyse on vain halusta saada jotain uutta, joskus se on halu pitää tauko kaikesta ympärillä tapahtuneesta. En halua elämää joka tapahtuu jonkun suunnitelman lailla, se on tylsä elämä.

7.4.3 Oppimisvalmentajan tarina, Apua ja ohjausta raha-asioissa Tartu Hetkeen! – projektissa (ESR) mukana olleen asiakkaan kanssa selviteltiin hänen huonoksi päässyttä taloustilannettaan. Laskuja oli kertynyt valtavat määrät ja lisäksi suurin osa oli jo perinnässä sekä myös ulosotossa. Asiakas itse oli jo heittänyt toivonsa eikä enää halunnut edes keskittyä siihen, mitä postista saapuvat laskut pitivät sisällään. Yhdessä alettiin käydä läpi isoa paperipinoa, niputtaa samaa koskevat laskut yhteen ja laittaa kaikkia kansioon omiin kohtiinsa. Asiakkaan helpotus oli jo siinä vaiheessa suuri, kun hän huomasi pinon pienentyvän yhdistettäessä samat laskut. Velkojen määrä ei olisikaan niin suuri, mitä hän oli laskujen määrästä ajatellut! Selvitystyön tuloksena kävi myös ilmi, että muutama lasku oli perusteeton ja luonnollisesti 85

ne saatiin poistettua heti. Kun kaikki paperit saatiin järjestettyä, alettiin pohtia sitä, miten laskuja alettaisiin maksaa. Perintätoimistoissa ei pelkästään korkojen takia voida hyväksyä kovin pientä lyhennystä ja kun kuviossa on jo monta perintätoimistoa, niin tulot eivät riittäneet lyhentämään tarpeellista määrää joka taholle.

Velkaneuvontaan oltiin myös yhteydessä ja laadittiin sinne tarvittava selvitys tilanteesta. Yhtenä oljenkortena otettiin yhteys diakoniatyöntekijään ja laadittiin selvitys velkatilanteesta myös sinne. Asiakasta ohjattiin myös vero- ja ammattiyhdistysasioissa. Tarkoitus ei ole tehdä kenenkään puolesta vaan opettaa ihmistä itseä hoitamaan asioitaan. Tämän teki haasteelliseksi se, että kun asiakas itse soitti esimerkiksi yhteen perintätoimistoon, hänelle ei luvattu lähettää saldotodistusta ja eräpäivän siirtäminen ei onnistunut kuin lyhyen ajan eteenpäin. Seuraavana päivänä oppimisvalmentajan soittaessa kaikki asiat hoituivat muitta mutkitta. Kokemus on näyttänyt usein, että ns. virkapuhelua soittaessa asiat sujuvat paljon helpommin kun aran ihmisen itse soittaessa. Asiakkaan itsenäistä asioidenhoitoprosessia hankaloittaa, jos hän kokee ettei häntä oteta vakavasti.

Prosessissa haasteena oli myös aikaraja, koska asiakkaan sopimus pajalla oli päättymässä. Oppimisvalmentaja siirsi tiedot velkaneuvontaan ja diakoniatyöntekijälle ja kirjoitti asiakkaalle muistilistan siitä mitä pitää tehdä ja aikataulun sekä puhelinnumerot ja osoitteet kaikkiin paikkoihin, joihin yhteyttä piti ottaa. Pajajakson jälkeen asiakkaaseen on edelleen pidetty yhteyttä ja ohjattu tarvittaessa sekä kyselty kuulumisia. Erittäin hienoa oli kuulla, että asiakkaalle myönnettiin Lapuan Kirkon avustusrahastosta avustus, jolla maksettiin hänen velkojaan ja tämä nuori pääsi aloittamaan elämäänsä puhtaalta pöydältä. Hän oli myös työllistynyt ja maksoi palkastaan ammattiyhdistyksen maksuja. Koko prosessin myötä asiakas sai rohkeutta viedä itse asioitaan eteenpäin ja huomasi, että asiat voivat järjestyä myös hyvin, kun niiden suhteen ei luovuta. Tällainen edistyminen ja positiivinen muutos ihmisessä antavat henkilökunnallekin voimaa sekä uskoa omaan työhön. Syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta tämän asiakkaan kohdalla voitaisiin todeta valmennuksen onnistuneen.

86

7.5 Palautetta opiskelijoilta Työpajalla opintojaan suorittaneilta nuorilta on kerätty palautetta heidän päättäessä jaksojaan ja niiden aikana. Valtaosa opiskelijoista on kokenut pajaopintojen tarjonneen heille todella hyvin soveltuvan vaihtoehdon opiskeluun oppilaitoksen rinnalle tai tilalle. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta opiskelijat ovat myös kokeneet saaneensa tarpeeksi tukea opiskelun ulkopuolisiin asioihin (esim. Kela, sosiaalitoimi, asuminen, raha-asiat, velkaneuvonta). ”Kaikki tarvittava on kerrottu ja hommissa ohjattu hyvin.”

- opiskelijan palaute Valtti-työpajaa opiskeluympäristönä luonnehdittiin muun muassa adjektiiveilla rauhallinen, hyvä, viihtyisä, kaiken kattava, mieluisa, mukava, ihan vitun asiallinen, suvaitsevainen, yksilöllisyyttä kunnioittava, tukeva, positiivinen, rento työilmapiiri, ystävällinen. Opiskelijoiden joukossa on myös sellaisia, jotka eivät ole kokeneet Valtti-työpajaa omaksi paikakseen ja ovat huomanneet oppilaitoksen sopivan heille paremmin. ”Sulle on helpompi puhua.”

- opiskelijan palaute -

Yhteydenpito oppilaitoksen kanssa on sujunut opiskelijoiden näkökulmasta hyvin. Kehitystä yhteistyössä on palautteiden perusteella tapahtunut. Kehitysehdotuksiakin jotkut opiskelijat ovat antaneet ja yksi idea oli muun muassa oppilaitoksen ja Valtti-työpajan aikataulujen yhdenmukaistaminen. Opettajien vierailuja työpajalla toivottiin ensimmäisissä palautteissa enemmän, mutta seuraavalla palautekierroksella asia oli jo korjattu.

Palautteen ulkopuolella ovat opiskelijat, joiden kanssa on tehty alkukartoitusta opiskelujen käynnistämisestä, mutta syystä tai toisesta opinnot pajalla eivät ole alkaneet. Positiiviseksi pajalla olevat opiskelijat ovat kokeneet myös sen, että heidän asiansa on ollut keskitettynä tietylle ihmiselle ja työnjako on ollut selkeä. Luottamussuhde on muodostunut ja puhuminen on tullut helpoksi.

87

“Kiitos kaikesta. Opinnot olisivat valmistuneet ajoissa jos mut olis laitettu tänne jo vuosi sitten. Tosi mukava ilmapiiri. En missään kohtaa ole halunnut minnekään muualle. Kiitos J” - opiskelijan palaute -

7.6 Palautetta opiskelijoiden läheisiltä Nuoren murheet ja paha olo vaikuttavat usein myös hänen läheisiinsä. Opintojen ja muiden ongelmien suhteen on mahdollisesti yritetty jo pitkään päästä eteenpäin ja nuoren itsensä lisäksi myös lähipiiri saattaa olla jo väsynyt ja kokea epätoivoa. Vanhemmat luonnollisesti toivovat ja yrittävät, että heidän lapsensa voisi hyvin ja onnistuisi. Joskus perheen voimavarat eivät vaan riitä ja välttämättä aina ei ole tietoakaan erilaisista tukimuodoista ja mahdollisuuksista ongelmien ratkaisemiseksi. Työpajalla elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun ja hyvinvoinnin lisäämiseen on resursoitu voimavaroja yksilö- ja oppimisvalmennuksen keinoin.

Voi myös olla, että nuori pystyy kertomaan asioistaan avoimemmin hieman vieraammalle ihmiselle tai keskusteluyhteys kodin ja nuoren välillä on voitu menettää. Se, että nuoren elämään tulee mukaan uusia ihmisiä, jotka pyrkivät hänen asioitaan edistämään, on usein lähipiirillekin suuri helpotus. Turvallisuuden tunne lisääntyy kun on ihmisiä, jotka keventävät kuormaa vanhempien harteilta ja ottavat vastuuta nuoren hyvinvoinnin lisäämiseksi. ”Ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Opiskelija lähti joka päivä töihin, mikä oli sinänsä ihme. En tiedä hänen työpanoksesta tarkemmin, mutta siellä hän oli koko kolmannen luokan. Jotenkin oli turvallista, kun opiskelija oli aikuisten kanssa, ei kiusattu kuten koulussa. Olen kiitollinen lapseni siellä olosta.”

- opiskelijan vanhempi Projektin myötä yhteistyöstä nuorten lähipiirin kanssa on noussut hyviä kokemuksia. Lähipiiriin on saatu hyvä yhteys ja vaikuttaa siltä, että myös nuorten läheiset ovat löytäneet Valtin henkilökunnan kanavana, johon otetaan yhteys kun nuorella on vaikea hetki. Moniammatillinen työyhteisö mahdollistaa sen, että tietoa erilaisista tukimuodoista löytyy laajasti. Koteihin suuntautunut neuvonta on osa työpajalla tehtävää palvelunohjausta.

88

”Valttihan on mahdollistanut meidän nuorille uuden alun koulun jatkamisessa ja on ollut suurena henkisenä tukena niin minulle kuin nuorelleni…olette korvaamattomia koko henkilökunta ja asenteenne on niin kohdallaan…..Kiitos…”

- opiskelijan vanhempi Pelkästään neuvominen ja ohjaus eivät kuitenkaan ole pääasia, vaan pienistäkin edistysaskeleista tiedottaminen ja positiivinen palaute omasta nuoresta on lähipiirille tärkeää. Nuoren olon parantuessa parantuu myös läheisten mieli ja negatiivinen kehä voidaan saada katkaistua. Usein kotona on jo totuttu siihen, että kun yhteydenotto nuoresta joltain taholta tulee, on kyseessä negatiivinen asia. Positiivisuuden kehän muodostumista voidaan edistää tiedottamalla vaikka vaan siitä, että nuorella oli hyvä viikko ja hän oli paikalla joka päivä. Koskaan ei kuitenkaan tiedoteta harkitsemattomasti, vaan nuorilta on aina suostumus siihen kenelle hänestä voidaan puhua. Jos kyseessä on täysi-ikäinen ihminen, niin pyydetään erikseen lupa myös vanhempien kanssa keskusteluun. ”Kiitos. Olet kultaakin kalliimpi,kun jaksat tahia opiskelijan asioita.

Mulla itsellä loppuu keinot.”

- opiskelijan vanhempi -

8 VUOROVAIKUTUS Vuorovaikutus on sitä, että kuuntelee toista, ottaa huomioon toisen mielipiteet ja ajatukset ja myös sitä, että saa oman mielipiteensä kuuluville ja se huomioidaan. Se on siis kuuntelemista ja kuulluksi tulemista. Siihen liittyy monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi myönteisyys, kiinnostuneisuus, avoimuus ja rehellisyys. (Alatalo, Huhtala, Launto-Tiuttu, Mäkelä, Veko & Vikberg 2008, 4.)

Yhteistyön ja kontaktin luomiseen kannattaa kiinnittää huomiota ja käyttää aikaa. Kun ollaan tapaamassa asiakasta ensimmäistä kertaa, on tärkeää, että hänelle tulee kokemus tulleensa kuulluksi. Asiakkaan kanssa kannattaa vuorovaikutussuhteen luomiseksi tapaamisen alussa keskustella aivan arkipäiväistä asioita. (Anttila ym. 2009, 53.)

89

Ammatillinen vuorovaikutus voi olla asioiden eteenpäin viemistä, tiedon hankkimista ja jakamista. Se voi sisältää tiedottamista, neuvomista ja opettamista. Ammatillisessa vuorovaikutuksessa on tilaa myös hiljaisuudelle, erilaisille tunteille ja ajatuksille. (Anttila ym. 2009, 53.) ”Pitkälle pääsee kuuntelemalla, olemalla samalla tasolla ohjattavan kanssa auktoriteetista kuitenkin kiinni pitäen, sekä kipukohdat havaitessaan suoraan tai kiertäen tilanteeseen puuttumalla. Tärkeää on myös havainnoida ilmapiiriä herkillä “tuntosarvilla”, koska sanattomat viestit ovat merkityksellisimpiä ryhmädynamiikassa.”

- ote henkilökunnan haastatteluista Kunnioittava ja tukea antava vuorovaikutus perustuu tasa-arvoiseen suhteeseen, jossa oman elämän asiantuntijuus säilyy asiakkaalla. Hän on oman elämänsä subjekti. Asiakastyössä tulee lähteä olemassa olevista mahdollisuuksista eikä ongelmiin porautumisesta. On hyvä huomioida, mitä voimavaroja asiakkaalla on käytössään omassa sosiaalisessa verkostossaan. (Anttila ym.

2009, 53.)

Rakentavan vuorovaikutuksen syntymiselle on edellytyksenä se, että valmentaja pystyy kohtaamaan asiakkaansa ja samalla itse tulee kohdatuksi. Lisäksi valmentajan tulee olla herkkä vaistoamaan asiakkaidensa ajatusmaailmaa ja tuntea heidän kokemusmaailmaansa. Valmentajan tulee tiedostaa oma asemansa, auktoriteettinsa ja vastuunsa. Osatessaan arvostaa itseään, asiantuntemustaan ja ammattiaan, kykenee hän olemaan empaattinen ja arvostamaan toisia ihmisiä. On oltava myös taitoa saada luoduksi ympärilleen kasvatuksellista tietoisuutta, opastaa asiakkaitaan näkemään ja havaitsemaan, mitä kaikkea voi oppia arjen tilanteista. Sanotaankin, että kaikki ihmiset ovat opiskelijoita ja opettajia kaikissa elämänsä vuorovaikutus- ja kohtaamistilanteissa.

(Anttila ym. 2009, 53.) ”Luottamus rakentuu sitä kautta, kun asiakas kokee että hänestä välitetään eikä häntä hylätä vastoinkäymisten tullessa. Asiakas on tärkeä omine virheineenkin.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

90

8.1 Dialogisuus Dialogisuus tarkoittaa luottamuksellista ja toisia arvostavaa vuoropuhelua. Se on yhdessä tutkimista ja yhdessä ajattelua. Sen tavoitteena on saavuttaa uusi ymmärrys. Dialogin avulla on mahdollista oppia, laajentaa omaa ymmärtämystään ja luoda asioista uusia merkityksiä. Dialogin tavoitteena on jaetun ymmärryksen ja ajatusmallin rakentaminen niin, että se tuottaa kehittynyttä yhteistä näkemystä. (Kupias 2008, 167.)

Dialogissa kaikkia osallistujia kunnioitetaan. Osallistujien on ymmärrettävä, että muiden maailma voi näyttää erilaiselta kuin oma maailma ja hyväksyä se.

Kuuntelu on tärkeä asia dialogissa. Aidossa kuuntelussa halutaan ymmärtää puhujan näkökulma käsiteltäviin asioihin. Tärkeää on myös ajatusten ilmaiseminen suoraan ja avoimesti. Turvallinen ilmapiiri mahdollistaa sen, että uskalletaan puhua suoraan ja avoimesti. Dialogisuuteen kuuluu myös taito odottaa. Asioita ja ajatuksia tulee pohtia rauhassa ja purkaa itsestäänselvyyksiä.

Uudenlaisia näkökulmia syntyy, kun omia ja muiden ajatuksia pohdiskellaan ja reflektoidaan. Dialogia oppii osallistumalla siihen. (Kupias 2008, 168–172.)

Työpajan ohjaajat ovat tottuneet erilaisuuteen. He ovat tietynlaisia vierellä kulkijoita, jotka arvostavat ja kunnioittavat jokaista omana itsenään. Yksilövalmennuksen menetelmin pyritään mahdollistamaan, että asiakas uskaltaisi puhua vaikeistakin asioista luottamuksellisesti turvallisessa ilmapiirissä. ”Asioista keskustellaan monesti kahden kesken ja autetaan ihmisiä ymmärtämään myös toisten ihmisten erilaisuus ja erilaiset tarpeet, koska ryhmän on oltava jokaisen oppimista tukeva. Asiakkaalle myös osataan antaa tilaa, jos joku osaa asiat ja hänellä on kyky auttaa ja ohjata muita. Asiakas saa itseluottamusta työssään ja muutenkin, kun saa opetella vastuun ottamista.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

91

8.2 Aito kohtaaminen Sosiodynaamisessa ohjauksen filosofiassa korostetaan aitoa ja inhimillistä kahden ihmisen kohtaamista. Siinä kummallakin on oikeus saada osakseen kunnioitusta. Auktoriteetin pitäisi seurata tiedosta eikä sosiaalisesta asemasta tai arvostuksesta. Avunhakijan ja auttajan ei oleteta olevan samanlaisia, vaan heidän eroavaisuuksiaan tulee kunnioittaa eikä niitä pidä käyttää vallankäytön ja hallinnan välineinä. (Vance Peavy 2006, 35.)

Aitoon kohtaamiseen kykenee jokainen. Se tarkoittaa asennetta henkilöä kohtaan ja se toimii kaikissa tilanteissa, joissa kohdataan toinen ihminen. Aitoa kohtaamista on se, että aikuinen välittää nuoresta ja haluaa hänen parastaan.

Aikuinen ymmärtää, että nuori tarvitsee ohjausta, tukea ja rajoja. Aikuinen on kiinnostunut nuoresta ja hänen tekemisistään ihmisenä. Aikuinen tukee nuoren itsetunnon vahvistumista antamalla palautetta pienistäkin asioita.

Hän suhtautuu nuoreen ymmärtäväisesti ja lempeästi, mutta myös jämäkästi.

Aidossa kohtaamisessa rakennetaan suhde, jossa kohdataan nuori kokonaisvaltaisesti. Kun nuori kokee, että hänestä ollaan aidosti kiinnostuneita, hän motivoituu vähitellen opinnoista ja oman elämänsä suunnittelusta. (VeivoLempinen 2009, 206–207.)

Erityistä tukea tarvitseva opiskelija hyötyy paljon aidosta kohtaamisesta. Hän huomaa jos aikuinen ei ole aidosti kiinnostunut. Tällöin opiskelija jää tarkkailemaan, eikä aitoa kohtaamista ja toimivaa ihmissuhdetta synny. Erityisopiskelijat pitävät selkeistä ja oikeudenmukaisista rajoista, vaikka he saattavat niitä vastustaakin. (Veivo-Lempinen 2009, 208.)

Aito kohtaaminen voi olla suunnattoman tärkeä kokemus ihmisille, jotka kohtaavat arkielämässään sellaisia ihmisiä, joihin eivät löydä ratkaisuja omin avuin. Ohjauskeskustelut eivät yleensä mene käsikirjoituksen mukaan. Eteen tulee asioita, joihin ei ole voinut varautua ennalta tai joihin on olemassa valmis toimintamalli. Ohjaajan tulee kyetä kohtaamaan tilanne aidosti, vaikka asiakas tuo ohjauskeskusteluun mitä tahansa asioita. (Vance Peavy 2006, 37.)

92

Työpaja on erilainen oppimisympäristö, jossa työvalmentaja tai oppimisvalmentaja voi kohdata asiakkaan aidosti. Asioista aidosti kiinnostunut henkilö auttaa asiakastaan eniten. Työpajalla kohdataan kaikki henkilöt tasaveroisina ja tasa-arvoisina. Joskus asiakas voi protestoida rajojen asettamista, mutta yleensä hän vähitellen ymmärtää ne ja alkaa kunnioittaa niitä. Rajojen asettaminen on välittämistä. ”Ohjattavan persoona, ominaisuudet ja osaaminen vaikuttavat eniten tapaan kohdata asiakas. Hänen kykynsä ja ajatusmaailmansa eivät ole sidoksissa ikään. Nuorille ohjaajan on oltava tietynlainen auktoriteetti, vanhemmille pajalaisille taas tärkeää on itsetunnon kohotus ja erilaisten mahdollisuuksien löytäminen, etenkin jos heillä on mahdollisesti joitain vammoja ja rajoitteita.

Monesti kuitenkin käytännössä nuorten kanssa ohjauksessa toimitaan eri tavalla: asioita kerrotaan “syvemmältä”. Haasteellisuutta ohjaustyöhön tuo nuorten kiinnostuksen puute, eli motivaation löytäminen on huomioitava arjen työssä.”

- ote henkilökunnan haastatteluista -

8.3 Toivon pedagogiikka Läheiset ihmiset ja toivo ovat suurena voimavarana, kun nuori kohtaa vaikeita asioita elämässään. Läheiset ihmiset vahvistavat toivoa ja tulevaisuuden uskoa nuoren elämässä. Toivo on elämäniloa, elämänhalua, eheyden ja jatkuvuuden kokemista sekä ajatusta jostain paremmasta. Nuori tarvitsee toivoa säilyttääkseen elämänuskonsa. Hän tarvitsee luottamusta omiin kykyihinsä, uskoa tulevaisuuteen ja uusiin mahdollisuuksiin. Toivon merkitys näkyy silloin, kun jokin asia näkyy nuorelle haasteellisena. (Lämsä & Kiviniemi 2009, 223–224.)

Nuoren elämässä tärkeä eteenpäin vievä voima on toivo. Siinä on kyse realistisista asioista, joiden on mahdollista toteutua. Toivo liittyy toisiin ihmisiin.

Ihmiset synnyttävät toisissaan toivoa. Toivo ja toiveikkuus liittyvät toisiinsa.

Toivo on myös tietoisuutta ja tunnetta siitä, että vaikeuksista on mahdollista selvitä. Läsnäolo on tärkeä toivoa ylläpitävä tekijä. Toivon osatekijä on vastavuoroinen suhde, jossa on kokemus huolenpidosta, avun saamisesta, jaka93

misesta, luottamuksesta, lämmöstä, lohduttamisesta, rohkaisusta, kestävyydestä, tuesta, keskinäisestä kunnioituksesta, yhteenkuuluvuudesta ja omasta tarpeellisuudesta. (Kylmä 1996, 29, 30, 51–52.)

Nuoren elämään kuuluu kasvaminen ja tulevaisuuteen suuntautuminen. Nuoren kasvua voivat pysäyttää ja hidastaa erilaiset pettymykset ja elämänmuutokset. Nuoren usko tulevaisuuteen voi vähentyä. Pienellä toivonkipinällä voi olla elämää ylläpitävä vaikutus. Nuori voi menettää elämänhalunsa ilman toivoa. (Kylmä 1996, 16–18.) ”Pajan antaman yksilöllisen tuen kautta voidaan saavuttaa uudelleen kadoksissa ollut oppimisen ilo, mikä on edellytyksenä oppimiselle. Paja tarjoaa kaikille jotakin mahdollisuuksia, esimerkiksi onnistuneiden tehtyjen töiden avulla rappeutuneen itsetunnon rippeet saadaan taas kerättyä ja usko omaan itseen ja selviytymiseen palaa.”

- ote ohjausryhmän haastattelusta Nuorelle merkitsee paljon lähellä olevan ihmisen sanat ja toiminta. Läheisen tuki on nuorelle vapaaehtoista ja vastavuoroista kokemusten vaihtoa. Nuori saa mahdollisuuden työstää kokemuksia omiksi voimavaroikseen ja löytää luovia ratkaisuja eteenpäin pääsemiseksi. Nuori kokee, että hän ei ole yksin ongelmiensa kanssa. Jaetut kokemukset antavat nuorelle toivoa ja uskoa siihen, että tilanteesta voi selviytyä. Vaikeudet voidaan selvittää ja elämä jatkuu.

(Lämsä 2009, 226–227.) ”Pajalla on enemmän vierellä kulkemista ja opastamista arkeen sekä elämään, oppimaan, opiskelemaan sekä sopeutetaan yksilöä yhteiskunnan ja ympäristön vaateisiin - tekemällä opettamista ja/tai ohjausta.”

- ote ohjausryhmän haastatteluista Välittävät aikuiset haluavat kulkea nuoren rinnalla. He haluavat auttaa häntä oman polkunsa löytämisessä silloin, kun elämä on vaikeaa ja nuori tuntee itsensä ylitsepääsemättömien ongelmien edessä voimattomaksi. Nuorelle on tärkeää, että löytyy edes yksi aikuinen, joka uskoo häneen. Nuoren on hyvä saada kokea, että hän on hyvä edes jossakin asiassa. Nuoren elämässä on hyvä 94

nähdä mahdollisuuksia. Nuoren toiminnan vahvistamisessa ja ylläpitämisessä täytyy muistaa neljä asiaa: kuuntele, kannusta, luota ja anna palautetta. (Lämsä 2009, 230–233.) ”Myös ryhmäpalaute muotona antaa palautetta on Valtissa käytössä.

Sitä käytetään erityisesti, kun halutaan antaa positiivista palautetta koko ryhmälle jolloin se annetaan todella positiiviseen sävyyn ja koko paja saa siitä onnistumisen tunteen.

- ote henkilökunnan haastatteluista Työpajalla asiakkaille annetaan toivoa paremmasta, kun asiakkaat esimerkiksi näkevät muiden asiakkaiden edistyvän opinnoissaan ja saavan työpaikan. Jokaisella on mahdollisuus muuttaa oman elämänsä suuntaa. Asiakkaat voivat vähitellen suunnitella parempaa tulevaisuutta. Aina asiakkailla ei ole omassa lähipiirissään välittävää aikuista. Työpajalla työvalmentaja ja oppimisvalmentaja on henkilö, joka välittää nuoresta. Välittävä aikuinen luo asiakkaalle toivoa tulevaisuuteen.

8.4 Palaute oppimistilanteessa Palautteen antaminen ja vastaanottaminen oppimistilanteessa on aina vuorovaikutteista ja myös ainoa tapa ohjata opiskelijan oppimisprosessia ja omaa opetusprosessia. Palautetta voidaan antaa myös nöyryyttävästi, itsetuntoa haavoittaen, pilkaten, syyllistäen tai väheksyen. Tällaisen palautteen tulokset myös näkyvät ja tuntuvat motivaatiossa, oppimiskyvyssä ja sitoutuneisuudessa. Myönteinen palaute sen sijaan kohdistuu ensisijaisesti kykyihin, ominaisuuksiin, lahjoihin, persoonallisuuteen, luonteeseen tai henkilön onnistuneeseen tekemiseen. (Alatalo, Huhtala, Launto-Tiuttu, Mäkelä, Veko & Vikberg 2008, 2, 8, 10.)

Opettajan / ohjaajan keskeisimpiä taitoja on rakentavan palautteen antaminen ja oppijan peilinä toimiminen. Oppimisprosessin seuraaminen ja palautteen antaminen ovat aktivoivien työtapojen tärkeitä osia. Parhaimmillaan oikeanlainen palaute orientoi tulevien asioiden parempaan omaksumiseen ja oppimiseen. Palautteen antamisessa on haastavaa vastapuolen reaktiot ja vastapalaute. (Alatalo ym., 2008, 2, 8, 10.)

95

Palautteen merkitys oppimiseen myönteisessä ilmapiirissä on kuitenkin kaikenlaisen oppimisen edellytys. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää erilaisten oppijoiden tukemiseen opetuksessa. On tärkeää, että opettaja ymmärtää ottaa kurssiensa toiminnan ja arvioinnin suunnittelussa huomioon sen, että ihmiset oppivat ja omaksuvat asioita eri tavoin. Palaute kannustaa tekemään työn loppuun ja on siksi oppimisen ilon kannalta tärkeää. Erityisesti haastavissa tehtävissä pienten välitavoitteiden saavuttaminen rohkaisee oppilasta jatkamaan kohti lopullista päämäärää. Vertaisryhmältä saatu palaute toimii kimmokkeena saattaa työ loppuun, sillä ihminenhän on kuitenkin ”kehuvetoinen kone”. Tavoitteena on ylläpitää sitä, missä on onnistuttu! (Alatalo ym.

2008, 2, 8, 10.)

Monet ihmiset reagoivat palautteeseen tunteella. Se on luonnollista. Se, miten palaute otetaan vastaan, riippuu yksilön aiemmista kokemuksista ja itsetuntemuksesta. Palaute aiheuttaa usein pienen tai suuren kriisin. Ilman kriisiä ei tapahdu kehitystä, joten palautteen vastaanottamiseen liittyvät tunnekuohut ovat tarpeellisia. Tunne-kuohujen käsitteleminen opettajan työssä on välillä vaikeita sulattaa ja vastaanottaa. Tunnereaktio jättää asian paremmin mieleen. (Alatalo ym. 2008, 2, 8, 10.)

Palaute kuvaa itseä toisten näkemänä ja kokemana. Se tutustuttaa ihmisen ”sokeaan minäänsä”. Palaute ei kuvaa objektiivista totuutta kenestäkään. Ihminen itse on paras asiantuntija siinä, millainen hän on. Palautteen antaja vuorostaan on paras asiantuntija siinä, mitä toisen toimintatapa hänessä herättää. Palaute kertoo antajan arvoista, tärkeinä pitämistä asioista ja mieltymyksistä. Tästä syystä eri ihmiset antavat samasta asiasta erilaista palautetta.

Palaute määräytyy aina kokonaistilanteesta. Se koskee vain palautteenantohetkeä. Ihminen ja olosuhteet saattavat muuttua nopeasti. Kun ihminen on suoriutunut vaikeasta tehtävästä, se tuottaa mielihyvää ja hän saa tilanteesta myönteistä palautetta sanattomasti ja sanallisesti. Kokiessaan iloa ihmisen minäkuva muuttuu myönteisemmäksi. Ilo luo myös tilanteen hallinnan tunnetta.

(Alatalo ym. 2008, 2, 8, 10.)

Korjaavaa palautetta pyritään antamaan asiakkaalle asiallisesti ja ohjaten, rakentavan työotteen muistaen. Hampurilaismalli palautteen 96

antamisessa on hyvä. Siinä positiivinen palaute voidaan mieltää sämpyläksi, joka ympäröi täytteitä eli esimerkiksi työsuorituksen herättämiä negatiivisia huomioita. Mallin mukaan palautteen antaminen sekä aloitetaan että lopetetaan positiivisesti. Täten paljon kritiikkiäkin sisältänyt palaute päättyy positiivisiin tunnelmiin, jolloin asiakkaalle jää hyvä mieli ja tahto tehdä työtä edelleen.

- ote henkilökunnan haastatteluista -

9 PEDAGOGINEN HYVINVOINTI Pedagogiseen hyvinvointiin vaikuttavat opettajien ja oppilaiden välinen vuorovaikutus, oppilaiden taustat, kodin ja koulun välinen yhteistyö ja koulun resurssitilanne. Pedagoginen hyvinvointi syntyy koulun arjen vuorovaikutteisissa oppimisprosesseissa, joissa tavoitteiden mukainen oppiminen pyritään saavuttamaan pedagogisin keinoin. (Pietarinen, Soini & Pyhäntö 2008, 55.)

Opiskelijoista suuri osa voi pedagogisesti hyvin koulupolun eri vaiheissa ja opiskelu sujuu mutkattomasti. Kuitenkin osa oppilaista kohtaa eriasteisia oppimiseen tai oppimisympäristöön liittyviä vaikeuksia, jotka vaikeuttavat heidän opiskeluaan. Nämä tekijät ovat pedagogisen hyvinvoinnin esteitä. Monet oppimisen esteet kuten erityiset oppimisvaikeudet, kognitiiviset, emotionaaliset ja käyttäytymisvaikeudet liittyvät toisiinsa. Koulumaailmassa hyvinvointiin liittyy myös saatu sosiaalinen tuki ja sosiaalinen kanssakäyminen (Holopainen & Savolainen 2008, 98.) Työpajalla yksilövalmennus täydentää työvalmennusta purettaessa pedagogisen hyvinvoinnin esteitä.

Holopaisen ja Savolaisen (2008) mukaan joku asia opetussysteemissä aiheuttaa yksilön pahoinvointia. Pedagogisessa hyvinvoinnissa on tärkeää, että nuorta tuetaan oppimisen pulmissa. Tärkeää ongelmiin puuttumisessa on mahdollisimman varhainen ongelmien tunnistaminen. Nuoren käsitys itsestä oppijana voi murentua jo varhaisessa vaiheessa, jos koulussa ei tueta erilaisia oppijoita. Esimerkiksi lukivaikeuksiin liittyy monia pedagogisen hyvinvoinnin kannalta negatiivisia seurauksia, kuten uupumusta ja mahdollisesti riski koulutuksesta syrjäytymiseen. (Holopainen & Savolainen 2008, 99, 105-106.)

97

Virkistyspäivänä kalastamassa

10 SYRJÄYTYMISUHASTA SELVIYTYMINEN Rönkä, Oravala ja Pulkkinen (2002; 2003) ovat pitkittäistutkimuksessaan osoittaneet nuorten selviytyneen syrjäytymisuhasta, jos nuorten elämässä on tapahtunut myönteisiä muutoksia. Nuorilla oli syrjäytymisen riskitekijöitä, kuten ongelmia koulunkäynnissä tai rikkonainen perhetausta. Joillakin nuorilla oli omaan käyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä. Nuorten elämässä tapahtuvat myönteiset muutokset olivat muuttaneet nuoren elämän kehityskulkua positiiviseen suuntaan. Käännekohdat elämässä muuttavat yksilön elämäntyyliä, asioiden merkityksiä ja hänen suhteitaan muihin ihmisiin. (Kuronen 2010, 70.)

Valtti-työpajalla on nähty monien asiakkaiden selviytyvän syrjäytymisuhasta. Joskus yksikin ihminen voi saada muutoksen aikaan nuoren elämässä.

Ohjaajan vankka usko asiakkaaseen voi olla ratkaiseva käännekohta. Asiakas voi saada lisää itsetuntoa ja hän oppii uskomaan itseensä. Onnistumisen kokemukset opinnoissa ja työtehtävissä antavat toivoa mennä eteenpäin kohti valmistumista ja työelämää. Tartu Hetkeen! –projektin (ESR) avulla on valmistunut elokuuhun 2012 mennessä 12 opiskelijaa. Valmistuneista opiskelijois98

ta seitsemän on työllistynyt projektin jälkeen. Jotkut opiskelijat oli erotettu oppilaitoksesta ja he saivat työpajalla toisen mahdollisuuden muuttaa omaa kehityskulkua positiiviseen suuntaan.

“Olen nähnyt pajan avulla valmistuneita säihkymässä työelämässä, mistä olen tosi kiitollinen. Oikeaan aikaan tarjottu apu pelastaa monta elämää ja tuo monta keskeyttänyttä työmarkkinoiden käyttöön.”

- ote opettajien haastatteluista Joskus kielteisten käännekohtien kautta elämään saattaa tulla myönteinen käännekohta ja nuori muuttaa suhtautumistaan omaan elämäänsä. Kielteisiä käännekohtia voi olla esimerkiksi sairastuminen tai onnettomuudet. Omasta päätöksestä tehdyt ratkaisut koetaan myönteisinä käännekohtina. Käännekohdan kriteeri on, että henkilö kokee itse muuttuneensa. (Kuronen 2010, 71.) ”Minä uskon ihmishahmoisiin enkeleihin maan päällä.

Olen kohdannut enkeleitä elämäni varrella usein juuri silloin, kun olen tarvinnut apua.

Sinä olet yksi minun elämäni enkeleistä.

Kiitos kannustuksesta ja rinnalla kulkemisesta.”

-Eräs valmistunut opiskelijaRönkä (2005) sekä Rutter ja Rutterin (1996) tutkimustuloksissa on löytynyt myönteisiä käännekohtia aiheuttavia tekijöitä epäsuotuisassa elämänkulussa (Kuvio 10). Röngän (2005) mukaan käännekohdassa on kyse sekä ulkoisten olosuhteiden muutoksista että sisäisestä tapahtumaketjusta. Sisäiseen tapahtumaketjuun kuuluvia tekijöitä ovat itsetunto, suunnitelmallisuus, vaikutusmahdollisuudet ja onnistumisen kokemukset. Onnistumiset ja menestykset voivat lähteä kasautumaan ja luoda myönteisiä kehiä. Nuori tarvitsee suojaavia tekijöitä ja myönteisiä kokemuksia muuttaakseen syrjäytymiskehityksen suuntaa. Michael ja Marjorie Rutterin (1995) mukaan voitetut vaikeudet lisäävät itsetuntoa ja uskoa tulevaisuuteen. He korostavat, että palautteen antamisella on suuri merkitys vaikeuksien voittamisessa. (Kuronen 2010, 72.)

99

Kuvio 10: Myönteiset käännekohdat, jotka voivat muuttaa syrjäytymiskehityksen suunnan. (Mukaillen: Kuronen 2010, 71-72.)

11 NUORTEN SYRJÄYTYMISEN JA SELVIYTYMISEN TIKAPUUT Anna-Liisa Lämsä (1999) on kehittänyt nuorten syrjäytymisen ja selviytymisen tikapuu-mallin. Siinä yhdistyy nuoren syrjäytymisen uhat ja selviytymisen mahdollisuudet. Tikapuu-malli korostaa selviytymistä, elämänhallintaa sekä voimavara- ja ratkaisukeskeisyyttä. Se on perussävyltään positiivinen, nuoren mahdollisuuksiin pohjautuva. Mallin ääripäissä ovat elämänhallinta ja uloslyönti, joita kohti syrjäytymisen prosessissa voidaan edetä. Nuoresta voi tulla prosessissa selviytyjä, karsiutuja, syrjäytymisvaarassa oleva, sivullinen tai syrjäytyvä. Selviytyminen tapahtuu kasvun kautta. Selviytymiseen vaikuttavat nuoren oma toiminta ja valinnat. Syrjäytymiseen kuuluu ongelmakeskeisyys, ongelmilla on tapana kasaantua. (Kuronen 2010, 56–57.)

“Projektiin otti yhteyttä eräs ammattiopinnot keskeyttänyt nuori. Hänen kanssaan tehtiin suunnitelma opintojen jatkamisesta ja hän ilmoittautui takaisin koulun kirjoille. Hän ei kuitenkaan koskaan aloittanut opintoja. Oppimisvalmentaja soitti lukuisia kertoja opiskelijalle.

100

Opiskelija aina lupasi tulla paikalle seuraavana päivänä. Häneltä löytyi aina joku uusi syy, miksei hän voinut tulla paikalle.

Tarvitaan nuoren oma motivaatio jatkamaan opintoja. Projektiin on tullut useita nuoria, joiden kanssa on sovittu opintojen jatkamisesta.

Nuori ei kuitenkaan ole tullut paikalle, kun opinnot pajalla alkavat. Jotkut opiskelijat eivät vastaa, kun heille soitetaan. Ilman nuoren omaa motivaatiota on vaikea auttaa nuorta. Jos saamme nuoren tulemaan paikalle, niin pystymme helpommin auttamaan häntä.”

- oppimisvalmentajan kertomus -

Tikapuu-malli kuvaa nuoren ongelmien kasaantumista ja miten palvelujärjestelmä vastaa nuoren tuen tarpeisiin avohuollon ja erityispalvelujen keinoin.

Lähiyhteisön ja palvelujärjestelmän tehtävänä on tukea nuoren kasvua ja poistaa kasvun esteitä. Koti ja koulu ovat keskeisessä asemassa, kun tuetaan nuoren kehittymistä ja hyvinvointia. (Kuronen 2010, 58.) Kuviossa 10 on kuvattuna Lämsän kehittämä nuorten syrjäytymisen ja selviytymisen tikapuut.

101

Kuvio 11: Nuorten syrj채ytymisen ja selviytymisen tikapuut (Mukaillen: Kuronen 2010, 57-58.)

102

12 VAIHTOEHTOPEDAGOGINEN KOULUTUS Vaihtoehtopedagoginen koulutus on yksi tapa ehkäistä syrjäytymistä. Yhteiskunnassa tarvitaan joustavia ja vaihtoehtoisia koulutusmahdollisuuksia. Katja Komonen arvioi oppilaitoskeskeisen koulutuksen syrjäyttävän osan nuorista, sillä lisääntyvä teoriaopetus tuottaa osalle opiskelijoista vaikeuksia. Nuorten koulutukseen tarvitaan uusia malleja, jotka tarjoavat vaihtoehdon ja uuden mahdollisuuden syrjäytymisvaarassa oleville opiskelijoille. Vaihtoehtoisia pedagogisia vaihtoehtoja on etsitty lukuisissa 1990-luvun puolivälissä alkaneissa EU-rahoituksella toteutetuissa nuorisoprojekteissa ja niissä on tuettu nuorten peruskoulun käymistä loppuun, siirtymistä toiselle asteelle ja koulutuksesta syrjäytyneiden nuorten takaisin saamista koulutus- ja työmarkkinoille. (Kuronen 2010, 73, 76, 79.) Vaihtoehtoisen koulutusmahdollisuuden vahvuus käy esiin mm. seuraavassa opiskelijan tarinassa: Työpajalla opintojaan suorittaneen opiskelijan kertomus ”Aloittaessani Valtissa tutkintoni suorittaminen oli pahasti kesken, tehtäviä rästissä sekä C-poissaoloja oli kerääntynyt paljon. Koulunkäynti ei kiinnostanut paljon sillä hetkellä. Tartuin kuitenkin tilaisuuteen ja aloitin opiskelut Valtissa. Olin Tartu Hetkeen! -hankkeessa mukana muutaman kuukauden jakson sekä suoritin myös työharjoittelua Valtin Aarreaitta-myymälässä, jossa myöhemmin myös olin töissä puoli vuotta.

Tehtävieni kartoituksen jälkeen, henkilökunnan kanssa tehtiin selkeä suunnitelma. Yhdessä päätettiin mihin tehtäviin paneudutaan ensin ja milloin tehtävien tulisi olla valmiita. Mikäli viivästyksiä tuli suunnitelma järjesteltiin uudelleen ja pyrittiin selvittämään ongelmakohdat vaikeissa tehtävissä, jotta tuloksia syntyisi sekä koulunkäynti edistyisi.

Kaikki sujui hyvin joustavasti ja suunnitelma räätälöitiin hyvin itselleni sopivaksi.

Valtin parhaana puolena pidin positiivista ja rentoa ilmapiiriä. Missään työssä ei painostettu eikä hoputettu liikoja, mutta apua oli aina saatavissa, kun sitä tarvittiin. Työpisteeni oli rauhallisessa paikassa ja sain keskittyä tehtävieni tekoon omassa rauhassa. Pienenä haittana tehtävien suorittamisessa oli, että henkilökunta ei aina osannut neuvoa minua tehtävissä, jolloin jouduin ottamaan yhteyttä ammattiopiston puoleen sekä ajamaan edestakaisin kahden koulun välillä. Ohjeet tehtäviin sain kuitenkin aina perille ja edistystä tehtävissä tapahtui.

103

Mikäli joinain päivinä en ilmestynyt ajoissa paikalla, aina soiteltiin perään ja varmistettiin että ei turhia poissaoloja tulisi ja paikalle saavuttaisiin. Joten saavuin aina lopulta paikalla ja joka päivä tuli tehtyä jotain. Tästä olin iloinen, koska silloin paikalle saapuminen ja ajoissa oleminen oli pahin ongelmani. Paljon tehtäviä tuli tehtyä sekä koulu eteni mukavasti eteenpäin muutamassa kuukaudessa, jonka vietin Valtti-työpajalla.

Kaiken kaikkiaan sain paljon apua ja lisäpontta koulunkäyntiini, paljon rästitehtäviä tuli valmiiksi ja koulunkäynnin taakka harteilla helpottui.

Jatkoin opintojani ammattiopiston puolella ja nykyään olen suorittanut tutkintoni ja saanut työpaikan alaltani. Suunnitelmien yksilöllinen räätälöinti ja oppilaan kykyjen huomioon otto oli erinomaista sekä henkilökunta ammattitaitoista. Koen Valtin sekä Tartu hetkeen! -projektin auttaneen minua paljon koulutaipaleellani ja suosittelen lämpimästi muille! Suuri kiitos henkilökunnalle!”

Koulutuspoliittisella tasolla on Hämäläisen ja Komosen mukaan alettu etsiä uudenlaisia koulutusratkaisuja sellaisille nuorille, joille perinteinen koulutusratkaisu ei sovi. Ammatillista koulutusta on arvioitu liian hitaaksi reagoimaan työelämän tarpeisiin. Oppimistavoitteista liian suuri osa jää saavuttamatta.

Kouluallergiset nuoret putoavat pois varhaisessa vaiheessa, koska heille ei sovi teoriapainotteinen koulutus. Opiskelijoiden koulutustaustassa, oppimisvalmiuksissa ja opintomenestyksissä on suuria eroja. Peruskoulun suorittamisessa on ollut puutteita. Oppimisvaikeudet ja psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet, joten erityisopiskelijoiden määrä on lisääntynyt. Monen oppilaitoksen ongelmana ovat suuret ryhmäkoot ja riittämättömät opiskelijahuoltoresurssit.

(Kuronen 2010, 80.) ”Erityisongelmien vuoksi perinteinen koulu ja luokkaympäristö ei kohdallani toimi. Vaihtoehtona hankkeen tarjoama joustavampi toimintamalli ja ympäristö tukee oppimistani paremmin.”

- opiskelijan palaute ”Mielestäni Valtti on paras mahdollinen silloin, kuin perinteinen luokkatyöskentely ahdistaa.”

- opiskelijan palaute -

104

”Syrjäytymis-/putoamisvaarassa olevat ovat hyvin päässeet tutkintoon saakka pajan avulla. Pajatoiminta pitäisi olla osa nykykoulua.”

- ote opettajien haastatteluista Ilpo Kurosen (2010) tutkimuksen mukaan vaihtoehtopedagogisessa koulutuksessa mukana olleet nuoret arvioivat koulutuksen olleen korvaamaton mahdollisuus ja sillä oli heille sekä sosiaalista että henkilökohtaista merkitystä. Tutkimuksen mukaan koulutusmallissa näkyy humaani ihmiskäsitys, henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen on panostettu, kasvotuksin tapahtuvissa kohtaamisissa on riittävästi aikaa, koulutustapa on työelämälähtöinen ja joustava, yksilöllinen ohjaus estää opiskelun vaikeutumista ja keskeyttämistä ja oppimaan oppimista kehitetään. Tärkeää vaihtoehtopedagogisessa mallissa on tekemisen tyyli ja arjessa toimimisen laatu. Ohjauksessa toteutettiin tasaarvoisuutta, luottamusta, dialogisuutta, kuuntelemista ja empaattista kohtaamista. Opettajat ja nuoren tukihenkilöt olivat sitoutuneita opiskelijan aitoon tukemiseen. He löysivät oppimisvaikeuksia ja löysivät niihin sopivia toimenpiteitä. (Kuronen 2010, 300.) ”Ensin pajalle, siitä alle viikossa koulun penkille. Itseni ei siis tarvinnut nähdä vaivaa asian suhteen ollenkaan, vaan pajalta käsin tehtiin kaikki tarvittava valmiiksi ja minun ei tarvinnut muuta kuin mennä koulun penkille ja alkaa opiskelemaan. Siitä 2 kk myöhemmin valmistuminen.”

-opiskelijan palaute-

13 OPINTOJEN SUORITTAMINEN TYÖPAJALLA Opiskelijoiden määrälle ei ole asetettu työpajalla ylärajaa, vaan tilanne katsotaan sen mukaan millainen on opiskelijoiden ohjauksen tarve. Ammattiopiston palvelut kuuluvat sitä kautta tulleille opiskelijoille. Muuta kautta tulleille opiskelijoille terveydenhoitopalvelut tulevat Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän (PoSa) kautta. Opiskelijoita ohjataan palveluihin heidän tarpeensa mukaan. Oppilaitosten lisäksi myös TE-toimiston tai sosiaalitoimen kautta voi jo opintonsa keskeyttänyt asiakas ohjautua pajalle jatkamaan opintojaan.

105

Opiskelijoille on Valtti-työpajalla oma työskentelytila. Teoriaa ja käytännön opiskeluja yhdistellään ja muokataan opiskelijan tarpeiden ja jaksamisen mukaan. Työpaja tarjoaa vaihtoehtoisen oppimisympäristön oppilaitoksen rinnalle ja suunnitelma opintojen etenemisestä tehdään yhteistyössä opiskelijan ja koulun kanssa. Mukana voi olla myös muuta opiskelijan lähiverkkoa.

Osa opiskelijoista on sijoittuneena pajoille. He ovat työvalmennuksessa, mukaillen opetussuunnitelmaa. Osa suorittaa ainoastaan teoriaopintoja. Se, mihin opiskelijan työskentely painottuu, riippuu hänen yksilöllisistä tavoitteistaan ja opiskelukunnostaan. Ei siis ole mitään tiettyä kaavaa, millä edettäisiin, vaan työskentelyn painotuksia voidaan muokata opiskelijan tarpeita vastaavaksi. Tekemällä oppiminen on joillekin opiskelijoille paras tapa oppia.

Kartoitus

Tekemällä oppiminen

Opintojen suorittaminen

 Usko itseen  Itsetunnon vahvistaminen  Henkilön vahvuudet ja heikkoudet  Yksilöllisyys  Motivaatio opiskeluun

 Dokumentointi  Osaamistodistus  Työelämätiedot ja - taidot  Vapaasti valittavat aineet  Ammattialakohtaiset suoritukset -> kirjataan ylös kaikki pajalla tehdyt työt  Opetussuunnitelmien purku

 Teoriaopinnot  Atto-aineet eli ammattia täydentävät tutkinnon osat  Ammattiaineet  Ammattiosaamisen näytöt  Työssäoppiminen

Kuvio 12: Tekemällä oppiminen työpajalla

13.1 Pajaopintoihin avatut opetussuunnitelmat Pajalla suoritettavia opintoja helpottavat pajalla toteutettavaan muotoon avatut opetussuunnitelmat. Niiden avulla työvalmentajat ja opiskelijat ymmärtävät paremmin opintojen tavoitteita. Avatuissa opetussuunnitelmissa on huomioitu, mitä opintoja pajalla voidaan suorittaa. Valtti-työpajalla työharjoitteluja voidaan suorittaa puupuolella, pajakeittiössä, tekstiilipuolella, mediapajalla, autopuolella sekä kirpputori ja lahjapuoti Aarreaitassa. Lisäksi teoriaopintoja voidaan suorittaa pajakoulussa oppimisvalmentajan ohjauksessa.

106

Opinnot noudattavat oman alansa opetussuunnitelmaa ja oppilaitoksen opettajat huolehtivat opiskelijoille tehtävät ja antavat arvosanat.

Valtissa suoritetaan myös teoriaopintoja

13.2 Ammattiosaamisen näytöt Paja toimii ammattiosaamisen näyttöjen suorituspaikkana ja pajalla voidaan suorittaa myös osanäyttöjä. Valtti-työpajalla näyttöjä voidaan suorittaa pajakeittiöllä, mediapajalla, tekstiilipuolella, puupuolella, autopuolella, myymälässä ja taitopajalla. Näytöt arvioidaan opetussuunnitelmien arviointikriteerien mukaan.

Oppilaitoksen opettajan luovuutta osoittaa se, että työpajalla on suoritettu myös matkailupalvelujen näyttö ja työharjoittelu. Oppimisvalmentajan ohjauksella opiskelija suunnitteli ja toteutti taidekierroksen Kankaanpäässä ja kohderyhmänä olivat työpajan asiakkaat ja henkilökunta. Samanlaisen myytävän ohjelmapaketin opiskelija olisi voinut tehdä jollekin matkatoimistolle, mutta kyseisen opiskelijan kohdalla taidekierros toteutettiin työpajalla.

107

13.3 Osaamistodistukset Kun henkilö on lopettanut pajajakson, hän saa osaamistodistuksen, jossa kerrotaan asiakkaan työtehtävistä ja niissä suoriutumisesta. Työtehtävät on pilkottu osiin ja asiakas voi käyttää osaamistodistusta opintojen hyväksi lukemiseen oppilaitoksessa tai käyttää työtodistuksen tapaan työpaikkaa hakiessa.

Pajatoiminnan osaamistodistuksen on alkuperäisesti kehittänyt MAST-hanke (ESR), joka toimi vuosina 2009 – 2011 (MAST-hanke 2012).

TE-toimisto, työnantaja tai oppilaitos saa arvokasta tietoa asiakkaasta osaamistodistuksen avulla. Kun opiskelija on saanut päättötodistuksen oppilaitoksesta, käydään hänen kanssaan ilmoittautumassa TE-toimiston asiakkaaksi.

Samalla tietoa asiakkaasta siirtyy TE-toimistoon, jotta asiakkaalle löytyisi mahdollisimman hyvä ratkaisu hänen jatkopolutukselleen. Kolmikantakeskustelu TE-toimiston, asiakkaan ja pajan ohjaajan kanssa on tärkeä.

Maali!

108

14 YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN NÄKEMYKSIÄ PAJAPEDAGOGIIKASTA Tartu Hetkeen -projekti (ESR) haastatteli kevään 2012 aikana Sataedu, Satakunnan ammattiopisto Kankaanpään opettajia, Valtin henkilökunnan sekä ohjausryhmän jäseniä siitä, mitä heidän mielestään tarkoittaa sana pajapedagogiikka, painottaen haastattelukysymyksissä hieman eri näkökulmia. Jokaisen vastaajan mielestä se on erilaisten ihmisten ohjaamista erilaisissa tilanteissa, ja pääsääntöisesti tiedettiin, että paja toteuttaa osan opetussuunnitelmien tavoitteista, mutta harvoin kokonaisuuksia. Vastaajista suurimman osan mielestä ammattiopiston nuorten ollessa kyseessä parhaimmillaan pajalla tapahtuva pedagogiikka on opetustavoista riippumatonta osaamisen tunnistamista ja jaettua pedagogista vastuuta oppilaitoksen ja työpajan kesken. Kyselyiden perusteella pajapedagogiikka on avoimeen ja tukevaan oppimisympäristöön sisältyvää ohjaustoimintaa turvallisessa ympäristössä. Ohjauksessa on edettävä tilanteessa juuri sen hetken vaatimalla tavalla. Paja on päihteetön ja tarvittaessa asiakas voidaan esimerkiksi A-klinikalle, mikäli hänen tilanteensa niin edellyttää.

Valmennukseen ja opiskeluun sisältyvä ohjaus pajalla on erilaisessa ympäristössä ja eri metodein kuin koulussa tapahtuvaa oppimista: esimerkiksi ohjeet annetaan asiakkaalle yksilökohtaisesti oppimisvaikeudet ja – tavat huomioiden. Opettajat ja ohjaajat olivat samaa mieltä siitä, että ohjaus on henkilökohtaisempaa ja tukee yksilöllistä oppimistyyliä. Pajalla on mahdollisuus edetä tilanteen edellyttämällä tavalla yksilöllisten tavoitteiden mukaan esimerkiksi arjenhallintaa painottaen. Tehtävien annossa annetaan sopivan haasteellisia tehtäviä, jotta ohjattavan mielenkiinto säilyy.

Pajapedagogiikassa voidaan hyödyntää kokemuksella oppimista. Monet pajalla olijat, erityisesti nuoret, oppivat parhaiten kokemuksen ja tekemisen avulla.

Ohjauksessa pajalla huomioidaan asiakkaan yksilöllisyys ja elämänrytmi. Aika pajalla voi olla eräänlainen voimaantumisjakso, jolloin voidaan tekemisen ja yhteisöllisyyden kautta etsiä uutta intoa arkeen ja voi myös löytyä keinoja purkaa omaa pahaa oloa. Jakson avulla on myös mahdollista saattaa opiskelut 109

loppuun, jos oman opettajan kanssa on keskusteluyhteys poikki. Asiakkaan tavoitteiden etenemiseen vaikuttavat usein asiakkaan omat ongelmat, joihin pajalla pyritään tarttumaan ja auttamaan asiakasta. Kolmannes vastanneista opettajista tiesi, että pajalla oppiminen tapahtuu mestari-kisälliperiaatteella, ja puolet oli sitä mieltä, että monesti haastavinta asiakastyössä, erityisesti nuoren kohdalla, on motivointi. ”Toivon, että syrjäytymis-/putoamisvaarassa olevat kyettäisiin jatkossakin hoitamaan tutkintoon saakka pajapedagogiikan tai vastaavan tukimuodon avulla.”

- ote opettajien haastatteluista -

(Kuva: Outi Kaski) Opinto-ohjaaja Aira Luttisen tarina erilaisista oppijoista: “Opettaja antaa kaikille opiskelijoille – tässä tapauksessa apina, kissa, etana, lintu, elefantti, hylje, kala sekä sammakko - saman tehtävän: kiivetkää puuhun.

Apina, kissa, etana sekä lintu menevät puuhun. Opettaja nyökyttää päätään, hyvä, hyvä. Hieman hän tuskailee etanan hitauden kanssa.

Linnun kanssa hän on vaikeuksissa. Lintu lensi puuhun, eikä kiivennyt.

110

Hän ottaa linnun puhutteluun, ja kertoo hänelle toimintatavat. Lintu kuuntelee ja ajattelee, että hän ei koskaan opi kiipeämään puuhun niin kuin serkkunsa puunkiipijä, mutta hän osaa lentää sinne ja toivoo että se riittäisi opettajalle. Hän ei haluaisi vaikeuksia opettajan kanssa.

Elefantti laittaa kärsänsä puunlatvaan ja näyttää ylpeältä. Opettaja siristää silmänsä viirulleen, ja kysyy elefantilta, etteikö se todellakaan ymmärrä mitä eroa on kiipeämisellä ja kärsän laittamiselle puuhun?

Elefantti, hylje, kala ja sammakko jäävät puun juurelle. Opettaja ottaa yhteyttä eri tahoihin: muun muassa erityisopettajaan, projekteihin jne.

Sillä aikaa eläimet ihmettelevät miksi he eivät pääse puuhun ja mikä vika heillä on? Miksi he eivät ole kuin kissa tai apina, tai edes hidas etana tai vaikeuksia opettajalle aiheuttava lintu? Miksi heidän äitinsä ja isänsä laittoivat heidät tähän puunkiipeämiskouluun ylipäätään?

He oppivat hyvin nopeasti koulussa, miten hävetä omaa kärsäänsä, miten yrittää piiloutua omaan ”möhkälemäisyytensä”, miten jättää tulematta kouluun oman erilaisuutensa vuoksi ja niin edelleen.

Sitten opettajalle tulee uusi ryhmä, ja hän antaa saman tehtävän samantyyppiselle joukolle, ja sama kuvio toistuu uudelleen. Hänellä ei todellakaan ole aikaa puun alla oleville eläimille. Tämän seurauksena elefantti suree omaa voimakkuuttaan, suuruuttaan ja muita vahvuuksiaan mitä hänellä on. Kärsäänsä hän häpeää. Elefantti haikailee kissan kynsiä; jos hänellä vain olisi kissan kynnet, niin hän kyllä pääsisi puuhun? Toisaalta elefantti tietää, että jos hän kaataisi puun, niin hän pääsisi sinne, mutta epäilee, että siitä saattaisi koitua todella paljon harmia. Hylje käpertyy itseensä. Hylje ymmärtää, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia päästä puuhun, siellä on liian kuivaa. Hän tuntee itsensä limaiseksi lihapalaksi. Kala on ymmällä, miksi hänen ylipäätään pitäisi päästä puuhun? Sammakko haluasi päästä puuhun, ja hän periaatteessa pääseekin, jos puu kasvaisi jotenkin vinosti. Sammakko siis toivoo, että puu kasvaisi jossain vaiheessa vinoon. Hän on myös jostain kuullut, että hirmumyrskyn jälkeen puut voivat olla vinoja, se helpottaisi sammakon kiipeämisurakkaa oleellisesti. Hän tarkkaillee sekä puuta että säätiloja, ja toivoo hirmumyrskyjä.

Ympärillä oleva kouluyhteisö toteaa, että elefantista, hylkeestä, kalasta ja sammakosta ei ole puuhun kiipijöiksi, ja panevat merkille, että kyseiset eläimet ovat jotenkin käpertyneet omiin ajatuksiin, tai jankkaavat samaa asiaa tai toivovat ylimaallisia, aivan hurjiakin asioita tapahtuvaksi. Kouluympäristö huolestuu ja se harkitsee, että nämä opiskelijat taitavat tarvita jotain apua ongelmiinsa.

111

Eläimet pääsevät pajalle. Pajalla otetaan selvää eläinten ajatuksista ja koska yhteiskunnassa on tärkeää päästä puuhun, aloitetaan tukitoimet, joita voidaan ehkä kutsua myös pajapedagogisiksi toimiksi: Ensin otetaan elefantin vahvuudet käyttöön eli voima, suuri koko ja se ihana kärsä: elefantti aloittaa betonisen liuskan valmistamisen puuhun. Elefantti tulee joka päivä pajaan, sekoittaa kärsänsä avulla betonia, kärrää laastia liuskaan ja niin edelleen ohjeiden mukaan niin, että jonain päivänä hän pääsee puuhun. Ilman elefantin voimaa, kärsää, suuruutta tulos olisi epäonnistunut.

Hylkeen kanssa rakennetaan sähköinen kouru, josta napilla painamalla tulee vettä sekä ylösmentävät askelmat, joita pitkin hylje voi kiivetä puuhun. Tässä vaiheessa otetaan myös huomioon, että alastulovaiheessa tarvitaan tekniikkaa, josta portaat laskevat alas, niin että hylje pääsee upeasti kourua pitkin alas. Hylje on innoissaan varsinkin sähköisyydestä, mistä hän ei voinut unelmoida ”märkänä eläimenä”.

Kala ajattelee, että hän on toivoton tapaus, hän ei tule koskaan pääsemään edes luiskaa tai kourua pitkin puuhun. Hän pitää itseään vankina omassa maailmassaan. Ja toisaalta hän ei edes ymmärrä, miksi kalan pitäisi olla edes puussa.

Ohjaajat esittelevät kalalle useita menetelmiä: Hänelle voidaan tehdä vaunut, jota pitkin kalaa voidaan työntää luiskaa pitkin ylös, tai kalalle voidaan hankkia avustaja, joka veisi hänet puuhun hylkeen askelmia pitkin. Kala kieltäytyy, ja on todella surullinen, ne ovat vain toisten apuvälineitä tai avustavia toimenpiteitä. Kala haluaisi itse päästä puuhun omin voimin, koska se on ilmeisen tärkeää. Kala ei vieläkään ihan ymmärrä puuhun kiipeämisen tärkeyttä, mutta on muuttanut ajatteluaan hiukan “loivemmaksi” sen suhteen. Pitkien keskustelevien ohjaustuokioiden jälkeen löydetään yhteinen ajatus, jonka kala hyväksyy.

Kala pääsee periaatteessa yksin puuhun, kun avustaja vinssaa hänet puunlatvaan. Kala on ilmeisen onnellinen.

Viimeisenä on puuta tarkkaileva sammakko, joka toivoo rajumyrskyä, joka kaataisi puun tai sitä, että puu kasvaisi vinoon. Sammakko loikkisi heti puuhun, ja täyttäisi oman velvollisuutensa. Sammakko ymmärtää toki, miksi hänen ei toivota toivovan hirmumyrskyä, mutta sammakko ei myöskään voi ymmärtää miksi hän ei saisi toivoa itselleen hyvää.

Yhteistyössä tarkkailevan sammakon kanssa ohjaajat alkavat rakentaa yhteistyössä sammakon kanssa vinoa, savista ja korsista tehtyä ”siltapuuta” puuhun. Läheisestä lammesta saadaan työtarpeet. Koska sammakko on hieman taiteellinen hän tekee samalla savesta kouke112

roiset kaiteet, jos vaikka joku toinenkin eläin haluaisi nousta samaa ”siltapuuta” ylös puuhun.

Sitten kun homma on saatu valmiiksi, kaikki eläimet ovat puussa. Kissa, apina. lintu ovat ehtineet käydä jo useissa eri puissa, mutta kun heidän kaverinsa vihdoin saapuvat paikalle, he ovat etanan kanssa ottamassa heitä vastaan. Kaikki eläimet ovat tyytyväisiä tavattuaan taas toisensa, ja ovat hyvillään rakennetuista ”tukitietoimista”, ja ihmettelivät keskenään miksi se kaikki vei niin kauan, ja miksi he kaikki eivät voineet tehdä sitä yhdessä. Apina kertoi, että hän olisi ollut hyvä apumies, samoin lintu ja etana. Kissa hieman empi asiaa.

Opettaja taputtaa käsiään oman pöytänsä takaa, ja sanoo että hyvä, hyvä. Pajalaiset ovat kerääntyneet yhteen ja he hurraavat ja valmistautuvat ottamaan seuraavan tehtävän vastaan.

Nyt tulee taas uusi elefantti, mutta tämä elefantti ei halua olla kissa, tämä elefantti ei halua nousta puuhun, eikä halua edes elää norsun elämää. Joten oletan, että pajapedagogiikan vahvuus on tässä: ”Ohjaajat tietävät, että elefantin kiipeäminen puuhun on mahdollista (heillä on jopa siitä kokemusta)” Tämä elefantti tarvitsee siihen myös tukevat kaiteet. Yhteistyössä juuri tämän elefantin kanssa he pääsevät jälleen kerran eteenpäin. Tällä kertaa tehdään betoniliuskaa, jossa on kaiteet.

Toisin sanoen kun pajaihmiset taputtavat onnistuneille suorituksille käsiään, niin he myös taputtavat ohjattavilleen, toisilleen ja itselleen.

Heidän filosofiaan kuuluu nimenomaan yksilölähtöiset tukemisen kehittämiset ja kehittymiset (voimaannuttaminen) sekä oman että työyhteisön kehittäminen ja kehittyminen. He tietävät miten tavoitteellinen, sitkeä ja onnistumisen kokemuksia antava pajapedagogiikka toimii, mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet, ja he kehittävät sitä edelleen.”

15 LOPUKSI Tartu Hetkeen! -projektin (ESR) tavoitteena oli oppilaitosyhteistyö-mallin kehittäminen ja pajapedagogiikan tuotteistaminen. Tavoitteet kulkivat rinnakkain, koska kumpikaan ei olisi mahdollistunut ilman toista. Oppilaitosyhteistyö Sataedu, Satakunnan ammattiopisto Kankaanpään kanssa on ollut yksi pajapedagogiikka-oppaan kulmakivistä ja oppilaitosyhteistyötä on vastaavas113

ti kehitetty oppaaseen kootun mallin pohjalta. Suuri merkitys on ollut myös Valtti-työpajan henkilöstöllä, jonka näkemykset ja kokemukset ovat antaneet näkökulmia teoreettiseen pohjaan ja henkilöstön haastatteluista poimitut lainaukset värittävät opasta sekä esittelevät suoraa käytännön työtä. Myös palautteet opiskelijoilta itseltään, heidän läheisiltään ja oppilaitoksen edustajilta tuovat konkreettisia kokemuksia oppaaseen.

Pajapedagogiikka näyttäytyy erityyppisillä pajoilla tulevaisuudessa varmasti yksilöllisin sisällöin, mutta viitekehys ja tavoite toiminnalla ovat kuitenkin samat. Pajapedagogiikka – tulevaisuuden osaajaksi työpajan ja ammattiopiston yhteistyöllä – opas kokoaa käytäntöjä Tartu Hetkeen! -projektin (ESR) näkökulmasta ja toimii pilottina pajapedagogiikan saattamisessa tietoiseksi toiminnaksi Valtti-työpajalla myös työ- ja yksilövalmennuksen kentällä. Tavoitteena on jatkossa kehittää toimintaa myös toiseen suuntaan ja kartoittaa myös työvalmennuksessa olevien asiakkaiden mahdollisuuksia hyötyä oppilaitosyhteistyöstä.

Projektin kautta tulleet kokemukset ja tulokset nuorten kanssa työskentelystä ovat olleet kannustavia sekä osoittaneet mallin toimivan. Kehitystyö toki jatkuu projektin päätyttyä ja malli juurtuu osaksi työpajan arkea toiminnan jatkuessa. Toivottavasti pajapedagogiikka-mallimme pystyy tarjoamaan ajatuksia myös muille samaa työtä tekeville. Jokainen ihminen on iästä ja statuksesta huolimatta tärkeä ja ansaitsee hyvää tulevaisuutta kohti auttavan tukijoukon!

114

Antakaa minulle tilaa hengittää! Älkää kasatko turhia aitoja minun eteeni!

Auttakaa minua jotta jaksan eteenpäin! Älkää epäröikö, vaan toimikaa!

Kaunis ois katsella maailmaa avoimin, silmin. Jos olette jossain onnistuneet niin, älkää kääntäkö selkäänne minulle, vaan auttakaa minua, että minäkin onnistuisin.

Minullekin kuuluu pieni pala onnea, josta saisin onnistumisen iloa ja jota jakaisin myös muille, ettei tarvitsisi olla syrjäytetty, vailla turvaa.

- annastina -

LÄHTEET Adhd-liitto 2012. Adhd tietoa. Viitattu 2.5.2012. http://www.adhd-liitto.fi/oppaat-ja-julkaisut/oppaat-ja-ladattavat-materiaalit Alatalo, Huhtala, Launto-Tiuttu, Mäkelä, Veko & Vikberg 2008.

Vuorovaikutus oppimistilanteessa - palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun luento.

Anttila, K., Hieta, H., Veko, N. & Vikberg, T. 2009.

Työpajojen yhteiskunnallista ja pedagogista merkitystä etsimässä. Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Autismiliitto 2012. Aspergerin oireyhtymä. Viitattu 3.8.2012. http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma Autismiliitto 2012. Hyvä kohtaaminen. Viitattu 3.8.2012. http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo/aspergerin_oireyhtyma/hyva_ kohtaaminen Heinälä, P. 2010. Päihteidenkäyttö. Teoksessa Moilanen, I., Räsänen, E., Tamminen, T., Almqvist, F., Piha, J., & Kumpulainen, K. (toim.) Lasten- ja nuoriso-psykiatria. Porvoo: WS Bookwell Oy, 275–288.

Hirvihuhta, H. & Litovaara, A. 2003. Ratkaisun taito. Vammala: Tammi, 219 227.

Holopainen, L. & Savolainen, H. 2008. Erityinen tuki – hyvinvoinnin esteiden tasoittaja. Teoksessa Lappalainen, K., Kuittinen, M. & Meriläinen, M. (toim.) Pedagoginen hyvinvointi. Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura. 97–109.

Hämäläinen, H., Fredriksson, J. & Ihanus, J. 1993. Lukion psykologia 4. Helsinki: Kirjayhtymä.

115

Härkönen, P., Rannisto, K. & Risteli, P. 31.01.2003. Abraham Maslow 1908 – 1970. Viitattu 3.4.2012. http://www.sampo2002.oulu.fi/surkeat/persoonallisuus.html Ikonen, O. & Virtanen, P. 2007. Yhteiskunta tukee kokonaisvaltaista koulun kehittämistyötä. Teoksessa O. Ikonen, O. ja Virtanen, P. (toim.) Erilainen oppija – yhteiseen kouluun. Kokemuksia yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden kehittämisestä. Jyväskylä: PS-kustannus, 67 – 83.

Karhatsu, E. 2012. Esipuhe. Teoksessa Räihä, T. Sivuraiteilta uralle! Koulutuksen keskeyttämisen ehkäisemiseen suunnatut ESR-projektit Kaakkois-Suomessa ja malleja muualta Suomesta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 5 - 6.

Karvonen, R. 2009. Keinoja stressin hallintaan. Teoksessa Lämsä, A-L. (toim.)

Mun on paha olla. Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 121 - 124.

Kontoniemi, M. 2003. ”Milloin sinä otat itseäsi niskasta kiinni?” Opettajien kokemuksia alisuoriutujista. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Koskinen, K. & Hautaluoma, M. (toim.) 2009. Erilainen oppija. Välineitä työ- ja yksilövalmennukseen. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Tampere: Domus Print Oy. Kupias, P. 2007. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki: Palmenia.

Kuronen, I. 2010. Peruskoulusta elämänkouluun. Ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten tarinoiden peruskoulusuhteesta ja elämänkulusta peruskoulun jälkeen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

Kylmä, J., 1996. Toivon dynamiikka. Inhimillisen olemassaolon uudistuksen lähde. Helsinki: Kirjayhtymä.

Lahtinen, J., 2008. Luento: Työpajan kehittämispäivä. Kankaanpää. 14.4.2008.

116

Lämsä, A-L. & Kiviniemi, L. 2009. Toivo kaikkien voimavarana. Teoksessa Lämsä, A-L. (toim.) Mun on paha olla. Juva: PS-kustannus, 223–234.

Lämsä, A-L. & Takala, S. 2009. Sosiaalisesti haavoitetun nuoren kohtaaminen ja kasvun tukeminen. Teoksessa Lämsä, A-L. (toim.) Mun on paha olla.

Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä: PSkustannus, 188.

Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. 2008. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. Helsinki: Palmenia.

MAST-hanke 2012. MAST – Maakunnallinen ohjausmalli. Viitattu 28.6.2012. http://www.mastohjaus.fi/ Maunu, A. 2012. Ryyppäämällä ryhmäksi? Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuureihin. Pori: BrandID Oy. Michelsson, K., Miettinen, K., Saresma, U. & Virtanen, P. 2003. AD/HD nuorilla ja aikuisilla. Juva: PS-kustannus.

Myrskylä, P. 2012. Mitä merkitsee opiskelun ja työelämän ulkopuolelle putoaminen nuorelle? Tilastokeskus.

Pedakurssi.fi 2012. Pedagogiikka. Viitattu 14.6.2012. http://pedakurssi.wikispaces.com/Pedagogiikka Pekkala, T. (toim.) 2005. Työ- ja yksilövalmennuksen perusteet. -2000-luvun työpajojen palvelut ja menetelmät. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry.

Helsinki: Edita Prima Oy. Pietarinen, J., Soini, T. & Pyhtälö, K. 2008. Pedagoginen hyvinvointi - uutta ja tuttua koulun arjesta. Teoksessa Lappalainen, K., Kuittinen, M. & Meriläinen, M. (toim.) Pedagoginen hyvinvointi. Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura. 53-74.

Pietikäinen, R., 2007. Palveluiden väliin putoamisesta yhtenäisiin palvelupolkuihin? Tutkimusinventaari nuorten nivelvaiheen palveluja koskevista tutkimuksista. Viitattu 27.6.2012. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/inventaari.pdf 117

Pirttiniemi, J. 2004. Ohjauksen tarve peruskoulun päättyessä. Teoksessa Hassinen, J. & Marniemi, J. (toim.) Oppiva koulu - pajakoulut muutoksen tekijöinä. Helsinki: Valtakunnallisen työpajayhdistyksen julkaisuja 4, 22–40.

Pylkkänen, S., Viitanen, R. & Tuohelainen, E. 2009. Mitä on nuorisoalan ehkäisevä päihdetyö? Laadukkaan päihdekasvatuksen tukimateriaali. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Pönkkö, M-L. & Tervonen-Rossi, R. 2009. Moniammatillinen yhteistyö lapsen ja nuoren kasvun tukemisessa. Teoksessa Lämsä, A-L. (toim.) Mun on paha olla. Näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 146 - 147.

Rovaniemen koulutuskuntayhtymä 2011. TOKKA2 - toisen asteen koulutus- ja yhteiskuntatakuu erilailla oppijoille Lapissa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Saarinen, P., Ruoppila, I. & Korkiakangas, M. 1991. Kasvatuspsykologian kysymyksiä. Helsingin Yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 79.

Siitonen, J. 2000. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Voimaantumisen määritelmä. Oulun Yliopisto. Viitattu 3.6.2012. http://herkules. oulu.fi/isbn951425340X/html/bihdbfff.html#BIHCDACD Takala, M. 1992. Kouluallergia - yksilön ja yhteiskunnan ongelma. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy. Talib, M-T. 2002. Monikulttuurinen koulu: haaste ja mahdollisuus. Helsinki: Kirjapaja.

Taskinen, S. 2001. ”Huono ennuste”. Mitä on lasten ja nuorten syrjäytyminen?

Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 10/2001.

Tiedonpuu ry 2010. Instrumental Enrichment -oppimistaitojen harjoitusohjelma. 22.7.2010. Viitattu 5.7.2012. http://www.tiedonpuu.fi/ie.php

118

Työministeriö 2004. Hyvästä paras. Jaettu kehittämisvastuu ESR-projekteissa.

Hyvät käytännöt - käsikirja. Helsinki: Oy Edita Ab. Vance Peavy, R. 2006. Sosiodynaamisen ohjauksen opas. Helsinki: Helsingin painotuote.

Vehviläinen, J. Innolla ammattiin? Oppilaitosten innovatiiviset työpajat - ESRprojekti. Opetushallituksen monisteita 8/2000. Helsinki.

Veivo-Lempinen, L. 2009. Nuoren aito kohtaaminen. Teoksessa Lämsä, A-L. (toim.) Mun on paha olla. Juva: PS-kustannus, 197–213.

Veivo, L. & Lämsä, A-L. 2010. Mun mahdollisuus. Luovin valmentavassa koulutuksessa. Oulu: Kalevaprint.

Virtanen, P. & Miettinen, K. 2007. Keskeisiä lähtökohtia opetussuunnitelmatyössä. Teoksessa Ikonen, O. & Virtanen, P. (toim.) Erilainen oppija yhteiseen kouluun. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus, 85–119.

Wikipedia 2012. Maslow’n tarvehierarkia. 23.4.2012. Viitattu 4.5.2012. http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%27n_tarvehierarkia Haastattelut: SATAEDU, Satakunnan ammattiopisto Kankaanpään opettajien haastattelut, kevät 2012.

Tartu Hetkeen -projektin (ESR) ohjausryhmän haastattelut, kevät 2012.

Tartu Hetkeen -projektin (ESR) opiskelijoiden palautteet, syksy 2011 - kevät 2012.

Valtti-työpajan henkilökunnan haastattelut, kevät 2012.

119