Riskitekijät ja tilanteet työsuojelu

Kuva: Pexels

Lain mukaan turvallisen työympäristön järjestäminen kuuluu työnantajalle. Käytännössä riskitekijöiden ennakointi on kuitenkin yhteistoimintaa, ja siten sekä työntekijän, että työnantajan vastuulla. Mahdolliset riskit kannattaisi huomioida jo työn suunnitteluvaiheessa. Tässä auttavat sekä riittävä perehdytys, että työntekijän kokemus vastaavista tehtävistä. Nuoret työntekijät ovat alttiimpia onnettomuuksille, mutta vahinkoja voi sattua kenelle tahansa. Visualistin toimenkuvaan saattaa tyypillisesti kuulua projektiluontoisuus, jolloin uusi tehtävä on uusi alku myös mahdollisten onnettomuuksien suhteen.

Varsinaisten työtapaturmaan johtaneiden onnettomuuksien lisäksi pitäisi ottaa huomioon myös ns. ”läheltä piti” - tilanteet. Ennaltaehkäisyyn käytettävä aika tulee aina halvemmaksi, kuin onnettomuuden jälkihoito. Yrityksissä on usein työturvallisuusvastaava, jonka tehtävä on merkitä työntekijöiden raportoimat vaaratilanteet ylös. Yksityisyrittäjänä työskentelevän visualistin pitäisi tehdä vastaavaa kartoitusta oma-aloitteisesti. Se voi sisältää kysymyksiä siitä, mitä tapahtui, miksi tapahtui ja mihin tilanne olisi voinut pahimmillaan johtaa. Nämä ovat tarpeellisia näkökulmia, kun pohditaan vaaratilanteeseen johtaneita syitä.

Riskien kartoitus ei ole velvollisuus vain muita kohtaan. Huolimattomuus riskien ennaltaehkäisyssä voi johtaa henkilökohtaiseen korvausvastuuseen myöhemmin, jos voidaan todistaa, että työtapaturmaa edeltänyt vaaratekijä on ollut tiedossa, mutta sitä ei ole kirjattu, käsitelty, eikä tilanteeseen ole tullut parannuksia, vaikka asioihin olisi voinut vaikuttaa ennalta.

Siisti työympäristö vähentää onnettomuuksia.

Visualistin työ tarvitsee asiaankuuluvat välineet.

Muutamia esimerkkejä visualistin työhön liittyvistä tehtävistä, jotka voivat sisältää työturvallisuusriskin:

■ Tikkaille nouseminen ■ Polvillaan ja kumarassa asennossa tehtävät työt ■ Painavien tavaroiden siirtäminen käsivoimin ■ Nostimien vääränlainen käyttö ja heikko perehdytys ■ Turvakenkien puuttuminen lastauksen ja purkaminen aikana ■ Sähkötyökaluihin liittyvät riskit ■ Terävien työkalujen käyttö: muun muassa leikkurit, sakset, puukot, nuppineulat ja nitojat ■ Ammattikäyttöön soveltumattomat työvälineet, esim. heikkolaatuiset tikkaat ■ Epäsiisteydestä johtuvat riskit: roskiin kompastuminen, viiltohaavat särkyneestä tavarasta, hengityselimiin kulkeutuva pöly ■ Liukastuminen lattianpesun aikana ■ Sähköön liittyvä paloturvallisuus; oikosulku voi aiheuttaa tulipalon ■ Palovammat esillepanon kuumista lampuista ■ Häirintä ja väkivallan uhka asiakkaiden taholta, jos työskennellään avoimessa tilassa ■ Heikko materiaalituntemus, jolloin ei osata arvioida esim. rakenteille riittävää kantokykyä ■ Maalien ja liimojen haihtuvat liuottimet ■ Meteli asennustöissä ■ Kaulassa roikkuvan avain- tai kulkukorttinauhan takertuminen esillepanotöiden aikana ■ Suunnittelutyön aikana käytettävän näyttöpäätevalon haitat silmille

Työsuojelua on Suomessa kehitetty määrätietoisesti 1970-luvulta lähtien. Visualistilla on useimmiten kaupanalan työsopimus, jossa muun muassa työaikasäädökset perustuvat työsuojelullisiin näkökohtiin. Työsuojelulaki on kuitenkin yleisluontoinen ammattialasta riippumatta, ja koskee myös yritykselle tehtävää vuokratyötä ja alihankintaa.

Säädökset ovat velvoittavia, mutta niiden laajuuteen vaikuttaa työpaikan vakituisen henkilöstön määrä. Jokaisella vähintään 10 henkeä työllistävällä yrityksellä tulee olla työsuojeluvaltuutettu. Mikäli työpaikalla on työntekijöitä siitä puolet enemmän, on perustettava lisäksi työsuojelutoimikunta. Näihin virkoihin liittyy työntekijöiden neuvonta ja oikeus valvoa työskentelyolosuhteita. Viime kädessä työsuojelusta vastaa visualistin palkannut yritys, sekä usein myös tehtävään erikseen nimetty esimies, joiden työsuojeluvastuun toteutumista valvoo aluehallintovirasto. Epäily työsuojelurikoksesta saattaa johtaa siihen, että aluehallintovirasto nostaa yritystä vastaan kanteen tapaturman uhrin näkökulmasta riippumatta. Työsuojeluviranomainen ei kuitenkaan hoida yksityisiä ongelmia työnantajan kanssa, esimerkiksi kiistoja maksamattomista palkoista.

Ammattiliitot tarjoavat usein lisäkoulutusta edustamansa alan työsuojeluvaltuutetuille. Sen edellytyksenä on liiton jäsenyys. Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen toimenkuvat ovat joiltain osin samankaltaiset. Varsinaisissa työsuojeluasioissa työntekijällä on oikeus työsuojeluvaltuutetun tukeen ilman liiton jäsenyyttäkin.

Teksti: Katariina Kuusisto Kuvat: Pexels

Lähteet: Kaupan työsuojeluopas; Työturvallisuuskeskus, Työsuojelu-Wikipedia, Palvelualojen ammattiliitto PAM