Page 1

5/2013

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

ideat 14

elämykset 16

huvit 17

Teema: Hiki

Vastavirta-klubilla virtaa hiki Jani Purola cover-yhtye Jypin bändistä läimii bassoaan pitääkseen yleisön liikkeessä. Elämykset s.16

Toas kyttää vuokralaisten opintopisteitä s. 3

Hikikomori ei poistu kotoaan s. 5

Bliniviikot koettelevat kokkien voimia s. 8


2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

7.2.2013

Kaupat vaihtavat varkaiden tuntomerkkejä Mira Aaltonen

Avaus

Sanna Simpanen

sanna.simpanen@uta.fi

Hiki puhdistaa, rentouttaa ja auttaa valitsemaan sopivan kumppanin. Hikoilla täytyy, mutta sivistynyt ihminen tekee sen piilossa. Hyvä ihminen käy töiden jälkeen kuntosalilla, lenkillä tai hiihtämässä. Hyvä ihminen luo lumet pihatieltä. Hyvä ihminen hikoilee. Miksi inhimillinen hiki sitten hävettää? Ennen hikoileminen oli sallittua. Ihmiset tekivät rankkaa fyysistä työtä ja hiki sai näkyä, haista ja roiskua. Hikinen mies oli miehinen mies. Nyt teemme siistiä sisätyötä eikä hiki ole enää osa normaalia arkea. Hien haju peitetään kaikin keinoin: hajusteilla, antiperspiranteilla ja luontaistuotteilla. Oscar-gaalaa varten hikirauhaset tukitaan kokonaan myrkyllisellä botoxilla. Hiestä on tullut välttämätön paha, joka kuuluu yksityiseen, kuntosaleille ja makuuhuoneisiin. Hiessä on jotain kiellettyä, jopa kiihottavaa. Se edustaa alkukantaisuutta, raakaa voimaa ja seksuaalisuutta. Populaarikulttuurissa hiellä mässäillään. Musiikkivideoissa hikiset naiset rehkivät kuntosaleilla ja mieskalentereiden lihaksikkaat mallit kuvataan öljyttyinä. Hikeä ihannoidaan, salaa. Siitä on tullut tabu. Hiki kuuluu kaikille elämän alueille. Silti se ei koskaan ole pääosassa vaan huomaamattomana taustalla. Tässä numerossa nostamme hien pintaan. Esittelemme muun muassa jännityshien ja kylmän hien. Kerromme myös miten ruoka ja hikoilu liittyvät toisiinsa.

Kaupat saavat tulevaisuudessa jakaa tietoja epäillyistä varkauksista keskenään. Tampereella on ensimmäisenä käynnistetty viranomaisten ja kaupanalan välinen tiedonvälitysverkosto. Verkoston osallistujat jakavat verkossa keskenään turvallisuuteen liittyviä tietoja. Niitä ovat esimerkiksi näpistäjien tuntomerkit ja toimintatavat. Juha Turunen Pirkanmaan Yrittäjistä on innoissaan uudesta järjestelmästä. Hän uskoo, että se ehkäisee varkauksia merkittävästi. – Kaupat saavat tiedon muualla tapahtuneista varkauksista ja voivat varautua niihin. Tiettyjä tuotteita voidaan sijoittaa paremmin vartioituun paikkaan tai varashälyttimien paikkaa muuttaa, Turunen sanoo. Kaupoissa ON paljon vaaratilanteita, joissa hätäkeskusta ei tarvita, mutta joista olisi kuitenkin hyvä tiedottaa eteenpäin. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa henkilön epäillään varastaneen jotain. Turusen mukaan tietoverkosto on tärkeä tällaisissa rajatapauksissa. – Se voi laskea kynnystä ilmoittaa vaaratilanteista poliisille ja lisätä kaupanalan työturvallisuutta. Tullintorin Seppälän myymäläpäällikkö Anne Siivonen uskoo järjestelmän olevan hyödyllinen. Hän näkee siinä myös riskin. – Miten voi olla varma, ettei kukaan leimaudu varkaaksi turhaan?

Tullintorin Seppälän myymäläpäällikkö Anne Siivonen toivottaa järjestelmän tervetulleeksi myös Tullintorille. Mustaa listaa kaupat eivät voi asiakkaistaan pitää. Lain mukaan nimitietojen kerääminen ei ole sallittua. Poliisin mukaan verkostossa ei ole kyse henkilörekisteristä. Rajaa tuntomerkkien ja henkilötietojen välille ei kuitenkaan ole

helppo vetää. Tietoturvavaltuutetun toimisto muistuttaa, että henkilö ei saa olla tunnistettavissa kuvauksesta. Sanna Simpanen

Tampere haluaa eroon epäpätevistä sijaisista Eri alojen sijaisia välittävän TampereRekryn palveluvastaavan Terttu Saarikon mukaan kaikkien sijaisrekisteriin mielivien tulee olla päteviä tai alan opiskelijoita. Sijaisrekrytoinnin nettisivuilla on lukenut vaatimus alan opinnoista vuoden alusta asti. Saarikon mielestä kriteerit eivät ole muuttuneet. – Selkeytimme vain ilmoitusta. Informoimme sijaisia, että koulutus tarvitaan. Tällä hetkellä käytäntö on toinen. Rekisterissä on sijaisia kaikista koulutustaustoista.

– Vaihteluväli on nollasta sataan. Sieltä löytyy ihmisiä täysin kouluttamattomista tohtoreihin, sanoo Kaukajärven koulun rehtori Jari Ikola. Sijaisia palkkaavat tamperelaisrehtorit suosivat päteviä ja alan opiskelijoita, mutta heitä ei ole tarpeeksi. – Pakkohan se on palkata myös kouluttamattomia. Koulutuksen puute ei tarkoita, ettei olisi hyvä sijaiseksi, Ikola sanoo. Myös Hatanpään koulun rehtori Arto

Nieminen suosii päteviä, mutta palkkaa myös muita. – Olen ollut pääosin tyytyväinen myös sijaisiin, joilla ei ole alan koulutusta. Terttu Saarikko kuitenkin kiistää, että sijaiseksi pääsee ilman alan opintoja. Esimerkiksi pelkkä ylioppilastutkinto ei enää riitä. – En usko, että koulut ottavat opettajan sijaisiksi sellaisia, joilla ei ole koulutusta. Tuuli Oikarinen

⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Ummikot tilaavat muuntohuumeita netistä

Denguekuume yleistynyt hurjasti

Muuntohuumeiden käyttäjäkunta on laajentunut tarjonnan lisääntymisen seurauksena, kertoo A-klinikkasäätiön muuntohuumeasiantuntija Aino Majava. Muuntohuumeiksi kutsutaan päihdyttäviä aineita, joita ei ole laissa määritelty huumausaineiksi. – Ennen muuntohuumeiden kuluttajia olivat pääasiassa niin sanotut psykonautit, jotka kokeilivat uusia aineita ja jakoivat kokemuksia muille. Kun tarjonta lisääntyy, myös ihmiset, joilla ei ole kokemusta huumeista ostavat ja kokeilevat niitä, sanoo Majava. Muuntohuumeiden markkinat ovat internetissä. Nettikaupasta huumeiden hankkiminen on helppoa myös niille, joilla ei ole verkostoja huumeidenkäyttäjiin. Muuntohuumeita käyttävät myös kokeneemmat huumeidenkäyttäjät. – Esimerkiksi amfetamiinin käyttäjä saattaa päätyä kokeilemaan muuntohuumetta,

jos amfetamiinia ei ole saatavilla. Muuntohuumeet ovat myös halvempia, joten ne houkuttelevat vaaroista huolimatta, sanoo Majava. Majavan mukaan tullissa kiinni jääneiden muuntohuume-erien laatu vaihtelee, eikä ostajalla usein tiedä mitä saa. Päihdelinkin keskustelupalstalla muuntohuumeisiin suhtaudutaan epäilevästi. Kokeneemmat narkomaanit karsastavat muuntohuumeita, joiden sisällöstä ja vaikutuksista ei ole varmaa tietoa. ”Luottaisin vanhan ajan tarpeisiin”, ”Leviäähän ne, kun kaiken maailman kusipäät laittavat liikkeelle”, keskustellaan Päihdelinkissä MDPV:tä käsittelevässä viestiketjussa. MDPV on esimerkki muuntohuumeesta, joka on saanut laissa huumausainestatuksen vuonna 2010.

Denguekuumetartunnat ovat rajussa kasvussa. Esimerkiksi vuosina 2010 ja 2011 määrä kasvoi viiteenkymmeneen. Aiemmin tartuntoja oli noin kymmenen vuodessa. Auroran sairaalan infektiolääkärin Heli Siikamäen mukaan määrä on todellisuudessa vieläkin suurempi, koska vain Suomessa diagnosoidut ja hoidetut tartunnat päätyvät tartuntatautirekisteriin. Moni sairastaa kuumeen ilman diagnoosia. Tartuntojen yleistymistä selittää kaukomatkailun suosion kasvu. – Tauti on tullut tunnetummaksi. Näytteitä otetaan enemmän, joten myös siksi tapaukset ovat lisääntyneet, Viruszoonoosilaboratorion vastaava tutkija Olli Vapalahti sanoo. Hän uskoo, että tartuntojen määrä nousee entisestään.

Jecaterina Mantsinen

Vanessa Valkama


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Opintopisteet tai ulos!

Opiskelu TOAS irtisanoo vuokrasopimuksia, jos vuokralaisella on liian vähän opintopisteitä. Tampereen opiskelija-asuntosäätiö TOAS vaatii vähintään 18 opintopistettä vuoden 2012 ajalta, jotta asukas saa jatkaa asumista vuokra-asunnossaan. Mikäli kyselyyn ei vastaa tarpeeksi ajoissa tai vaadittu opintopisteraja ei täyty, TOAS irtisanoo vuokrasopimuksen 6 kuukauden irtisanomisajalla.

Tammi- ja helmikuun aikana tarkistettiin kuuden TOASin kohteen vuokratiedot. Näitä olivat esimerkiksi Pellavapään, Willa Espan ja Centrumin asuntokohteet. Jos vaadittu pisteraja ei täyty, asukkaan on toimitettava professorin tai asiantuntijan

lausunto. Lukiolaisilta ja keskiasteen opiskelijoilta riittää oppilaitoksen läsnäolotodistus. Joonas on yksi TOASin asukkaista, joille tiedustelu lähdettiin. Tekniikan tornien kohteessa asuvalle Joonakselle tiedustelu tuli yllätyksenä. Ella Kiviniemi

– En muistanut, että tämmöinen käytäntö on olemassa. TOAS olisi voinut ilmoittaa aikaisemminkin, että tarkistuksia on tiedossa. Se motivoisi myös opiskelijoita aiempaa ahkerampaan opiskeluun. Joonaksen opintopisteet jäivät niukasti alle TOASin vaatiman rajan. Kesä ja talviperiodien loput olivat jääneet vapaiksi, sillä niukan rahatilanteen vuoksi Joonaksen piti keskittyä töihin opiskeluiden sijaan. – Kävin puhumassa TOASin edustajien kanssa ennen kuin irtisanomispaperit saapuivat. He sanoivat, että vuoden päästä katsellaan tilannetta uudestaan. Vuonna 2011 TOAS irtisanoi 93 vuokrasopimusta. Osa opiskelijoista menetti asumisoikeutensa keskeytyneiden opintojen ja valmistumisensa vuoksi. TOASin asiakaspalvelupäällikkö Pia Ylimäen mukaan asumisoikeus tarkistetaan kaikilta asukkailta, joiden vuokrasopimus on kestänyt yli 6 vuotta. Lisäksi joka vuosi tarkistetaan yksittäisiä ja suosituimpia asuntokohteita. – Tarkistuksia tehdään kerran vuodessa. Tarpeen niin vaatiessa voidaan yksittäisiä asumisoikeuskyselyitä lähettää pitkin vuotta, Ylimäki kertoo. – Tarkistuksia tehdään kerran vuodessa. Tarpeen niin vaatiessa voidaan yksittäisiä asumisoikeuskyselyitä lähettää pitkin vuotta, Ylimäki kertoo. Irtisanomiset perutaan erikoistilanteissa, joissa opiskelija on esimerkiksi hakenut uuteen kouluun ja aloittaa uudet opinnot. – Laissa ei näy, että asumisoikeutta pitää tarkistella. Opintorajoitukset ovat TOASin hallituksen antamia sääntöjä, Ylimäki toteaa.

Joonaksen alkuperäinen nimi on muutettu hänen pyynnöstään. Tuomas Ahola

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Vihaiset linnut viettelevät

Tippuri selättää lääkkeet

Tampereen keskusta Nyt puhutaan paranee yhteistyönä possuista

Pirkanmaa on kotimaan suosituimpia matkailukohteita. Tilastokeskuksen mukaan kotimaan-matkoja tehtiin viime syksynä 16 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Särkänniemen Angry Birds Land on Tampereen matkailuvetonaula. Visit Tampere -matkailuneuvonnan matkailutiedottajan Jenika Kervisen mukaan kohdetta kysytään ympäri vuoden, vaikka alue on auki vain kesäaikaan. Myös Museokeskus Vapriikki ja teatterit ovat suosittuja. Luonto- ja aktiivimatkailuun keskittynyt Hiking Travel, Hit Ky:n yrittäjä Liisa Tyllilä kertoo, että suomalaisia kiinnostaa urheilu ja luonto, mutta he eivät löydä palveluita. – Suurin ongelma on, että hotellit haluavat pitää asiakkaat hotellissa. Suomalaiset tekivät Pirkanmaalle viime syys–joulukuun aikana yli 800 000 matkaa.

Tippuri kehittyy antibiooteille vastustuskykyiseksi. Vuonna 2011 Japanissa ja Yhdysvalloissa löydettiin bakteerikantoja, joita ei saa tuhottua lääkkeillä. Tauti on usein oireeton. Vuonna 2012 tippuritapauksia ilmoitettiin Suomessa 313, eli enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin. – Tippurin hoidossa on siirrytty antibiootista toiseen 20 vuoden ajan. Ongelma on vanha, mutta nostaa taas päätään, kertoo Väestöliiton asiantuntijalääkäri, seksuaalineuvoja Miila Halonen. Halosen mukaan tippuri on usein tuliaistauti Thaimaan-matkalta. Hän pitää mahdollisena, tosin epätodennäköisenä, että vaikeasti lääkittävästä tippurista tulisi vakava epidemia Suomessa. – Hysteriaan ei ole syytä, kunhan hakeudutaan testeihin riskitilanteiden jälkeen. Tippuri on ehkäistävissä kondomilla.

Tampereelle halutaan entistä enemmän yleisötapahtumia ja viihtyisämpi keskusta. Tampereen kaupunki on tehnyt kolmivuotisen sopimuksen Tampere Tunnetuksi ry:n kanssa. Yhdistys kokoaa yrittäjät ja kiinteistönomistajat yhteen. Tampereen kaupungin hankejohtajan Tero Tenhusen mukaan yhdistystä tarvitaan, jotta yhteistyö sujuu. Sopimuksen myötä keskustaa kehitetään nyt myös yksityiskohtaisemmin kortteli korttelilta. – Tavoitteena on saada esimerkiksi sisäpihoille uutta elämää vaikkapa liiketiloja lisäämällä, Tenhunen sanoo. Kaupungin rakentamisessa lähtökohtana on esteettömyys. Kaupunkia kehitetään myös maan alla, kun alikulkutunneleiden rinnalle suunnitellaan lisää maanalaista pysäköintitilaa.

Mikropossujen löytäminen oli hankalaa ja samoin eläinlääkärin, joka olisi niitä hoitanut. Soitimme vääriin numeroihin, eikä anelu Facebookissa auttanut. Lopulta possut ja lääkäri löytyivät, mutta tilanne oli edelleen sikamainen. Jäätelön, energiajuoman ja suklaan voimin työstimme juttua vanhanaikaista fläppitaulua hyväksikäyttäen. Kaksi toimittajaa, neljä eriväristä tussia, kuusi haastateltavaa, kaksi mikropossua, 70 kilometriä automatkaa ja lukuisia puheluita. Mitä opimme? 1. Kun rekka haluaa ohittaa, ajat liian hitaasti. 2. Jätä kuvaaminen ammattilaisille. 30 senttiä korkeiden mikropossujen kuvaaminen niiden vessassa kyykkien on vaikeaa. 3. Meillä oli sikakivaa. Lopputulos on arvioitavissa sivuilla 14–15.

Elina Kirvesniemi

Hanna Hantula

Liisa Leinonen

Linda Laine ja Annika Nuotto


4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Anna jännittäjän Ongelma Joka kymmenes pelkää sosiaalisia tilanteita. Psykologin mielestä kouluissa pitää

puhua jännittämisestä suoraan, ei yrittää kitkeä sitä. Kädet tärisevät, lihakset jännittyvät, hikoiluttaa. Tulee olo, että kaikki tuijottavat, ja oma jännittäminen paljastuu. Yli kaksi kolmesta suomalaisesta jännittää joskus esiintymistä tai muuta vaativaa tilannetta. Harva selviää työhaastattelusta tai puheen pitämisestä ilman pulssin kiihtymistä. Sosiaalisten tilanteiden pelosta on kyse, kun mokaamisen kammo tuntuu sietämättömältä. Sosiaaliset tilanteet voivat olla niin ahdistavia, että pankissa käyminen tai juhlat jäävät väliin. Avun hakeminen on vaikeaa, koska myös se jännittää. Turun YTHS:n Psykologi Minna Martin hoitaa sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä – tai jännittäjiä, kuten

hän heitä kutsuu. Martin on ohjannut kymmenen vuotta jännittäjien ryhmiä. – On tyypillistä, että jännittäjä sanoo, että olen katsonut kolme vuotta ilmoitusta tuolla ilmoitustaululla ja vasta nyt uskallan tulla tähän ryhmään. Ryhmä- ja yksilöterapian lisäksi jännitystä hoidetaan muun muassa esiintymiskursseilla ja lääkityksellä. Sosiaalisten tilanteiden pelon ei pitäisi Martinin mukaan olla vain jännittäjien kontolla. Esimerkiksi kouluissa tarvitaan asennemuutosta, koska jännittämisestä on paljon väärinkäsityksiä. – Voitaisiin lähteä siitä, että suurin osa jännittämisestä on ihan normaalia ja tavallista.

Luokassa vallitsee usein äänetön sopimus siitä, ettei jännittämistä pidä näyttää. Sosiaalista pelkoa tulisi Martinin mielestä ehkäistä kouluissa – ei kitkemällä jännitystä kokonaan pois, vaan puhumalla siitä avoimesti. – Haluaisin sanoa opettajille, että lapsille voisi opettaa esiintymisen harjoittelun ohella itsensä rauhoittelua ja puhua siitä, ettei jännittäminen haittaa ollenkaan. Sen sijaan usein sanotaan, että esiintyminen oli muuten hyvä, mutta jännittäminen näkyi liikaa. Jos asiaan ei puututa ajoissa, esiintymisestä ja ihmisten välttelystä voi tulla kierre. Sosiaalisia tilanteita pelkäävillä on suuri riski syrjäytyä. Kaksi kolmesta sosiaalisia tilan-

teita pelkäävästä nuoresta kertoo tulleensa kiusatuksi. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että ystävystyminen, opinnot ja ammatin hankkiminen tyssäävät pelkoon. Onko jännittäminen sinulle ylitsepääsemätöntä? Tee SPINFIN–itsearviointimittariin perustuva testi ja selvitä, kuinka paljon pelkäät sosiaalisia tilanteita: http://jannittaa. com/2012/03/kuinka-vakavaa-jannittamisesi-on-tee-testi/ Tuuli Oikarinen


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

täristä

Annamari Tolonen

Mikä?

Sosiaalisten tilanteiden pelko ○○Yleinen psyykkinen häiriö, josta kärsii joka kymmenes aikuinen. ○○Eroaa normaalista jännityksestä siten, että sosiaalisia tilanteita pelkäävä jättää ahdistavat tilanteet kokonaan väliin. ○○Jännittäjä saattaa pelätä vain tiettyä tilannetta, kuten kouluruokalassa syömistä, tai kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. ○○Kehittyy yleensä nuorena ja lievenee vanhetessa. ○○Ongelmaan liittyy usein jokin muu ahdistuneisuushäiriö tai masennus. ○○Hoidetaan ryhmä- ja yksilöterapialla sekä lääkkeillä. Esiintymiskurssit voivat auttaa lievemmissä tapauksissa. Ratkaisu löytyy usein eri hoitomuotojen yhdistelmästä. Ella Kiviniemi

”En saa henkeä, oksettaa” Veera, 23: ”Menen pankissa väärälle kassalle,

enkä osaa ottaa jonotusnumeroa. Tai otan jonotusnumeron, vaikkei kuuluisi. En saa hoidettua asiaani. Olen varma, että asiakaspalvelija pitää minua idioottina. Ahdistavissa tilanteissa en saa henkeä, oksettaa, käteni tärisevät ja unohdan kaiken mitä minun piti sanoa. Kun joudun soittamaan virallisen puhelun, kirjoitan koko keskustelun valmiiksi paperille, sillä en osaa vastata kysymyksiin spontaanisti. Postissa ja pankissa käyminen ahdistaa. Joudun aina sopimaan ihmisten tapaamispaikaksi jonkin itselleni tutun tilan. Keskustakahvilaan en suostu tulemaan. Haluan tietää etukäteen, mitä tapahtuu. Pelkään, että käyttäydyn väärin tai etten havaitse asioita ympärilläni ja mokaan. Pelkoa lisää se, että minulla on huono näkö. En ole hankkinut laseja, sillä lääkärille soittaminen on liikaa. Soiton jälkeen pitäisi vielä käydä vastaanotolla ja optikolla. Koulussa aiheuttivat ongelmia improvisoitu esiintyminen ja ryhmien muodostaminen vieraiden ihmisten kanssa. Yliopisto-opintojeni pakollinen kieliharjoittelu ulkomailla oli minulle pahin pullonkaula. Harkitsin tosissani pääaineen vaihtamista. Jos en pärjää oikein täälläkään, miten voisin pärjätä ulkomailla? Onneksi kaverini lähti lopulta kanssani samaan harjoittelupaikkaan. Olisi kova juttu, jos jotkin hoidot auttaisivat. Tiedän, että minussa on potentiaalia vaikka mihin, mutta ahdistuksen takia jätän asioita tekemättä. Lääkehoidossa on se ongelma, että pitäisi aina käydä lääkärillä uusimassa resepti ja apteekissa hakemassa lääkkeet. Ajatus terapiasta ahdistaa. Siellä minut varmaankin laitettaisiin tekemään juuri niitä asioita, joita välttelen. On elämäni suuri paradoksi, että se asia, johon tarvitsisin apua, estää minua hakemasta apua.” Sara Vainio

Isot odotukset ajavat omaan huoneeseen ERAKOITUMINEN Hikikomori on japa-

nilainen äärimmäinen sosiaalisen eristäytymisen muoto, jossa yleensä nuori mies sulkeutuu huoneeseensa jopa vuosiksi ja kieltäytyy tulemasta ulos. Hikikomori tarkoittaa sekä eristäytymisongelmaa että tästä kärsivää ihmistä. Hikikomorit viettävät aikansa yleensä internetin, pelien ja tv-sarjojen parissa. Heidän vuorokausirytminsä on usein vääristynyt ja henkilökohtaisesta hygieniasta ei juuri huolehdita. Ilmiö liittyy voimakkaasti japanilaiseen yhteiskuntaan. Koulutuksen vaatimukset ovat kovat, ja perinteisesti yliopiston jälkeen on työllistytty elinikäiseen virkaan. Japanin väestö vähenee ja ikääntyy. Samaan aikaan naimisiinmeno- ja synnytysikä ovat nousseet nopeasti. Nuoriin kohdistuu suuria paineita vakiintua ja perustaa perhe. Hikikomori ei pysty tai halua sopeutua vaatimuksiin, vaan sulkeutuu omiin oloihinsa. Hikikomori-ilmiön taustalla voidaan nähdä kysymys elämän mielekkyydestä ja omasta paikasta yhteiskunnassa. Yhteiskuntarakenteen muuttuessa nuoret eivät voi enää seurata vanhempiensa jalanjälkiä elinikäiseen uraputkeen. Myös pidemmäksi venyvää riippuvuutta vanhemmista ja yltäkylläisestä elintasosta pidetään ongelman aiheuttajana. –Yhden tulkinnan mukaan japanilaiseen yhteiskuntaan on kehittynyt ikään kuin lasten osasto, jossa lapset elävät aikuisuuden kynnykselle asti omassa todellisuudessaan. Tähän todellisuuteen kuuluvat videopelit ja viihde, eikä lapsia kasvateta vastuunottoon, sanoo Japanin kulttuuria tutkinut Katja Valaskivi Tampereen yliopistosta.

Tavallisesti hikikomori asuu vanhempiensa luona, ja yleensä äiti huolehtii tämän ruokkimisesta. Ilmiö on lähinnä keskiluokkainen, sillä pienituloisilla perheillä ei ole varaa aikuisen lapsen elättämiseen. Hikikomori on riippuvainen vanhemmistaan, mutta voi olla taakka näiden muille ihmissuhteille. –Japanilainen yhteiskunta on yhteisöllinen. Eristäytyvää hikikomoria hävetään, ja häpeä ajaa vanhemmat ilmiön piilotteluun. Siksi ulkopuolista apua ei haeta, sanoo Valaskivi. The Japan Timesin artikkelin mukaan Japanissa on jopa 700 000 hikikomoria. Määrä on 0,5 prosenttia Japanin väestöstä. Osuus kasvaa jatkuvasti, sillä jo neljäsosa japanilaisista on yli 65-vuotiaita. Julkisuudessa on jopa väläytelty ”vuoden 2030 ongelmaksi” nimettyä vaihetta, jossa pisimpään hikikomorielämää eläneiden vanhemmat alkavat kuolla vanhuuteen. Mitä silloin käy lähes koko ikänsä eristyksissä eläneille?

Lähteet: Katja Valaskivi (toim.) 2006. ”Vaurauden Lapset: Näkökulmia japanilaiseen ja suomalaiseen nykykulttuuriin”, Vastapaino Maggie Jones 15.1.2006. ”Shutting Themselves In”, The New York Times. Michael Hoffman 9.10.2011. “Nonprofits in Japan help ‘shut-ins’ get out into the open”, The Japan Times. Aapo Laakso


6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Raikkaus ei ole alumiinista kiinni

Mira Aaltonen

Hikoilu Erilaiset deodorantit ja

antiperspirantit kuuluvat ihmisten arkeen, tarvitsi niitä tai ei.

Alumiinia sisältävien antiperspiranttien turvallisuus on herättänyt keskustelua. Antiperspirantti ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto kainaloiden kuivana pitämiseen. Kosmetiikkaneuvoja Merike Laineen mukaan usealle riittäisi hyvä hygienia tai deodorantin käyttö. – Monet käyttävät jopa yöllä hienhajua tai hikoilua estävää tuotetta, vaikka vähemmälläkin pärjää. Sillä, mitä aamulla kainaloihinsa sutaisee, on merkitystä. Deodorantit ja antiperspirantit eroavat toisistaan. Deodorantti ehkäisee bakteerien kasvua ja sisältää hajusteita, joilla pyritään peittämään mahdollista hienhajua. Antiperspirantin hikoilua estävä teho perustuu alumiiniyhdisteisiin. Alumiinisuolat tukkivat hikirauhaset, joten hiki imeytyy takaisin elimistöön. Laineen mukaan tehokkaista tuotteista ei aiheudu vaaraa, koska hiki pääsee poistumaan elimistöstä toista kautta. Laineen mukaan kiistattomia tutkimustuloksia antiperspiranttien haitallisuudesta ei ole. – Jos tuote ei aiheuta esimerkiksi ärsytys- tai allergiaoireita, sitä voi hyvin käyttää. Tamperelainen ekotuotteisiin hurahtanut Wilhelmina Karikko siirtyi käyttämään alumiinittomia tuotteita, kun alumiiniin yhdistettiin rintasyöpä ja muistisairaudet. – En usko, että kukaan tarvitsee alumiinia kainaloihinsa. Ekokauppa Ruohonjuuren myyjä Hanna Klén kertoo deodorantin olevan antiperspiranttia turvallisempi vaihtoehto, vaikka sen ostaa ruokakaupasta. Pakkausten tuoteselosteista saa pienen perehtymisen jälkeen Klénin mukaan selvää. Hän kuitenkin vinkkaa etsimään tuotteiden kyljistä sertifioinnista kertovia symboleja. Niiden avulla tunnistaa turvallisen tuotteen. Karikolle osa deodoranteista aiheutti kutinaa. Silloin hän vaihtoi alumiinittomaan vaihtoehtoon. – Kainaloiden raapiminen sai näyttämään apinalta. Karikko käytti alkuun apteekin tuotetta, mutta on luopunut niistä. Nykyään hän käyttää luomudeodorantteja. Luonnondeodoranteissa hajusteina käytetään eteerisiä öljyjä, jotka haihtuvat päivän aikana. Näin deodorantin tuoksu ei pysy yhtä voimakkaana koko päivää. Se vähentää todennäköisyyttä siihen, että tuotteet aiheuttaisivat ärsytystä. Paljon lupaaville antiperspiranteille luomudeodorantit eivät välttämättä pärjää. – En käyttäisi tuotetta, joka takaa hajuttomuuden moneksi päiväksi. Ihmisen kuuluu haista, kun hän on likainen. Se on merkki siitä, että pitää hakeutua pesulle. Karoliina Laikio

Ekokauppa Ruohonjuuren myyjä Hanna Klén kehottaa tutustumaan deodoranttien tuoteselosteisiin tai ainakin etsimään purkkien kyljistä sertifikaatteja.


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

Ella Kiviniemi

Kauhu tuo rauhan Kylmä hiki Pelko on kamala tunne. Se lamaannuttaa, tärisyttää ja saa hien pintaan.

Janne Järvinen pitää kauhusta, koska se ei pelota.

Janne Järvisellä on pitkä tukka, hieman partaa, rauhallinen ääni ja asialliset jutut. – Kauhuharrastajat ovat maailman leppoisimpia tyyppejä. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että heillä on keino käsitellä elämän pimeitä puolia turvallisesti, Järvinen sanoo. Kauhu on Järviselle sekä viihdettä että terapiaa. Se on keino päästä sinuiksi elämän varjopuolien kanssa ahdistumatta. Kauhu on kuin vuoristorata, joka saa aikaan kutkutusta mahanpohjassa. Edessä olevaa pudotusta saa jännittää ja pelätä vaikka ääneen huutaen, mutta kuitenkin koko ajan tietää olevansa turvassa. – Kauhun ei ole tarkoitus ahdistaa, päinvastoin. Jos siitä tulisi paha olo, en harrastaisi sitä.

Järvinen kuuluu H. P. Lovecraftin mukaan nimettyyn kauhukirjallisuusseuraan. Hän myös toimittaa seuran lehteä. Järvinen kiinnostui kauhusta jo lapsena, kun hän löysi koulun kirjastosta Stephen Kingin kirjoja. Opettaja kielsi lainaamasta niitä koulupäivän aikana, joten pojan oli selvitettävä, mitä kirjat sisälsivät. Kauhussa kiinnostaa edelleen sen anarkistisuus. – Kauhu antaa luvan uppoutua groteskeihin ja epäsovinnaisiin asioihin. Kun on päivät töissä virastossa kauluspaita päällä, tekee hyvää katsoa kotona täysin epäkorrektia elokuvaa, kirjastosihteerinä työskentelevä mies sanoo.

kunhan vaan sisältö on kohdallaan. Kauhu on hänelle osa laajaa kirjallisuusharrastusta, ja siihen pätevät samat laatukriteerit kuin mihin tahansa kirjallisuuteen. Hyvän tarinan pitää mennä ihon alle genrestä riippumatta. – Kauhussa on tärkeintä psykologinen ulottuvuus. Verta ja suolenpätkiä esittelevä kauhukomediakin voi olla loistava, mutta se ei aiheuta samanlaisia väristyksiä. Mikä kauhuharrastajan mielestä sitten on pelottavaa? – Ihminen. Ihmisellä on kammottava kyky julmuuksiin. Kauhu ei ihannoi vaan käsittelee sitä.

Järvistä kiinnostaa kaikki kauhu välineestä riippumatta. Niin kirjat, pelit kuin elokuvatkin kelpaavat,

Hanna Hantula

Mikä?

H. P. Lovecraft – Historiallinen seura ○○Perustettu 2010 Joensuussa. ○○Nimetty 1900-luvun alussa toimineen amerikkalaisen kauhukirjailijan mukaan. ○○Seura ylläpitää ja edistää kiinnostusta kauhukirjallisuuteen, erityisesti Lovecraftin tuotantoon. ○○Toimintaan kuuluu peliiltoja sekä luku- ja kirjoituspiirejä. ○○Julkaisee kerran vuodessa Kuiskaus pimeässä -lehteä.


8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 9

Hikeä ja valurautaa Blinikausi Ravintola Lasipalatsin keittiössä

paistuu yli 7000 bliniä kuukaudessa.


10 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11

Ilma on sakeana voin tuoksusta. Tirisevä pannurivistö hohkaa lämpöä. Kokki Niko Marin kauhoo suurista punaisista sammioista taikinaa. Se pääsee voin seuraksi pannuille ja paisuu pulleiksi, kullanruskeiksi blineiksi. Ravintola Lasipalatsin lounasaika on loppumassa. Keittiö alkaa vähitellen rauhoittua. Tasoilla on isoja vesilaseja, joista kokit ottavat suuria kulauksia. Kokki voi juoda 12 tunnin työvuoron aikana jopa 11 litraa vettä. Marin ruiskii kirkastettua voita blinien päälle. Kuuma pannu estää voin imeytymisen blinin sisään. Keittiön lämpötila voi nousta parilan vierellä 60 asteeseen. Tehokkaan ilmanvaihdon ansiosta hikeä ei roisku lautasille. Lasipalatsin bliniviikot on kerännyt 13 vuoden aikana paljon kanta-asiakkaita. Monet ovat käyneet syömässä blinejä ensin illallisella ja seuraavana päivänä lounaalla. Blinejä paistetaan jatkuvalla syötöllä. Asiakkaiden vatsoihin katoaa päivittäin noin 300 lettua. Viime vuoden bliniviikoilla niitä tehtiin yhteensä 19 000. Nyt tammikuussa blinejä oli paistettu siitä jo yli kolmasosa. Keittiön heiluriovi käy tiuhaan. Saranoiden kirskunta sekoittuu astioiden kilinään, tarjotinten räminään ja rasvan suhinaan. Nauru nousee kaikkien äänien yläpuolelle. Hyväntahtoisesta naljailusta ei loukkaannuta. Keittiössä puhutaan kovaa ja suoraan. Palautteen pitää olla yhtä nopeaa kuin itse työn. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu minuutin päästä. Blinipannut rämähtelevät tiskille. Suolakurkut ovat hukkuneet kylmiöön. Kokit järkyttyvät asiakkaan vaatimuksesta saada blini mukaan foliossa. – Ei tämä ole mikään Mäkkäri. Työvuoronsa päättävä kokki huikkaa tapaavansa muut illalla baarissa. Lounaan jälkeen keittiöstä on kiire päästä kotiin tai radalle. Vuoromestari Tero Kaskinojan mukaan koko päivän juoksemisen jälkeen ei pysty nukkumaan moneen tuntiin. Keittiöpäällikkö Petri Simonen lappaa perunamuusia suuhunsa seisaaltaan. Kokit eivät yleensä pidä taukoja. – Tässä työssä pitää olla vähän hullu. Tänne hakeutuu omalaatuisia ihmisiä, jotka pitävät kiireestä. Sekä kokeilta että tarjoilijoilta vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa. Blinien tarjoilu vaatii lihasvoimaa, koska ne viedään rautapannuineen pöytään. Ravintolan funkkistyylisen ruokasalin ikkunat

avautuvat Mannerheimintielle. Hyvin pukeutuneet ruokailijat availevat raskaan aterian jälkeen housujensa nappeja. Baaritiskin vieraskirjassa lukee ”Hellä halaus neroille keittiöön.” Kuvat: Ella Kiviniemi Teksti: Vanessa Valkama

Marja Andersson pitää huolen siitä, että työkaverit muistavat itsekin syödä kiireisessä keittiössä. Blinit paistuvat kypsiksi kahdeksassa minuutissa. Pieniä valurautapannuja on 70. Niko Marin poltti viikko sitten sormensa yhteen niistä. Blinivuorossa hän juo litroittain vettä. Tarjoilija Michaela Wingren nostaa blinit pannuista lautasille vasta pöydässä, jotta ne pysyvät höyryävän kuumina.


12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Maailmanparantaja

Ella Kiviniemi

Vaikuttaja Helsingin Sanomien entisen

päätoimittajan Janne Virkkusen mielestä sanomalehden pitää uskaltaa ottaa kantaa. Janne Virkkusen loma katkesi usein puhelinsoittoon. Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja muistaa, että puhelimen soiminen lomalla tiesi lähes väistämättä ikävyyksiä. Päätoimittajan piti olla jatkuvasti tavoitettavissa toimituksen ongelmien varalta, ja puhelut olivat harvoin kuulumisten kyselyä. Mutta vaikka työ oli rankkaa, se antoi paljon. – Kun Berliinin muuri murtui, katselin BBC:n suoraa lähetystä ja olin hirveän iloinen. On niin monia kokemuksia, joita on voinut elää, koska tämä on etuoikeutettu ammatti, Virkkunen sanoo. Yhteiskunnallinen kiinnostus johti nuoren miehen Sanomien toimittajakouluun vuonna 1971. Lopulta hän jäi alalle 40 vuodeksi. Opintojen jälkeen Virkkunen aloitti toimittajana Helsingin Sanomissa, ja 1990-luvun alussa häntä pyydettiin lehden päätoimittajaksi. Päätoimittajan työ oli helppo ottaa vastaan, koska mies oli työskennellyt lehdessä koko uransa. Virkkusen mukaan kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on toimittajalle välttämätöntä. Hän uskoo edelleen sanomalehdistön auktoriteettiin ja kehottaa toimittajia vaikuttamaan asioihin. – Toimittajan työ on maailmanparantajan työtä. Sanomalehtien vaikutuspyrkimykset korostuivat 1990-luvun alussa, kun Helsingin Sanomat kannatti Euroopan Unioniin liittymistä. Entinen päätoimittaja myöntää olleensa vahvasti unioniin liittymisen takana. – Silloin, kun kävellään kohti kansakunnan kohtaloa, sanomalehti ei ole äänetön yhtiömies, vaan sen on pakko ottaa kantaa. Mielipiteen linjaamisen lisäksi yksi tärkeimmistä päätoimittajan tehtävistä on luoda toimituskulttuuri, jossa päätoimittajan ja toimituksen välillä on molemminpuolinen luottamus. – Luottamus toimitukseen oli ainoa tapa

KUKA?

Janne Virkkunen ○○Vuonna 1948 syntynyt helsinkiläinen toimittaja. ○○Säveltäjä Jean Sibeliuksen tyttärenpojanpoika. ○○Oli 1980-luvun alussa kirjoittamassa poliittista paljastuskirjaa Tamminiemen pesänjakajat. ○○Toimi Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 1991-2010.

varmistaa, että pystyin nukkumaan öisin. Vastavuoroisesti toimittajien pitää pystyä luottamaan siihen, että vaikeiden juttujen selvittelyssä päätoimittaja on heidän puolellaan. Esimerkiksi Soneran televiestintäskandaali 2000-luvun alussa osoitti sen, että ulkopuolinen painostus vaatii toimitukselta tiivistä yhteistyötä ja erityisen huolellista taustojen selvittämistä. Myös päätoimittajan oli oltava jatkuvasti selvillä, mitä juttujen teossa tapahtuu.

Virkkunen ei luovu toimittajan elämäntavasta edes eläkkeellä. Hän seuraa edelleen mediaa ja kertoo tilaavansa esimerkiksi The New York Timesia. Nyt lehden lukemiseen on enemmän aikaa. Median muutoksen seuraaminen 40 vuosikymmenen kokemuksella herättää kysymyksen, mitä hän tekisi toisin, jos olisi vielä Hesarin päätoimittaja. – Jarruttaisin sitä yleistä tapaa, jolla toimittajat kertovat hirveästi itsestään, kun

pitäisi puhua asiasta. Vaikka pitkästä toimittajan urasta ehti tulla elämäntapa, eläkkeelle jääminen ei ollut vaikeaa. Virkkunen uskoo, että on uuden sukupolven aika kohdata toimittajuuden ongelmat ja mahdollisuudet. – Yksi vanha esimieheni sanoi, että maailma on kuin aaltoileva meri. Kun yksi aalto osuu rantaan, tietää, että tulee vielä toinen perässä. Elina Venttola

⋆⋆Katukriitikot Talvi Rouvinen

Nettitelevisio tekee tuloaan ihmisten koteihin. Tutustumiseen houkuttelevat mainoskampanjat pyörivät televisiossa ja yrittävät hankkia uusia asiakkaita. Miten ihmiset käyttävät nettitelevisiota? Liisa Leinonen

Mari Timonen, 30 vuotta

”Katson paljon netistä eri sarjoja. Katsomo -palvelusta katson Salkkareita silloin, kun en telkkarista ehdi. Juuri hankitusta Netflixistä olen katsellut ulkomaisia sarjoja. Elisa Viihde –palvelua käytän erityisesti elokuvien katseluun.”

Seppo Niemi, 65 vuotta

”Minulla ei ole nettiä eikä televisiota. Olen juuri taulutelkkaria ostamassa ja nettikin on kohta pakko hankkia. Siskonpoika on luvannut katsoa sopivat laitteet.”

Johanna Laitila, 19 vuotta

”Hankin Netflixin ilmaiseksi kokeilukuukaudeksi. Olen katsellut sieltä erilaisia sarjoja ja elokuvia, ja sitä tulee katseltua kolmisen kertaa viikossa. Netflixin yksipuolinen ja vähäinen tarjonta yllätti.”


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

⋆⋆Mitä ihmettä?

Kuuden sekunnin päättymätön videotarina

Vine

Milka Valtanen

milka.valtanen@uta.fi

Twitter julkaisi tammikuun lopussa Vine-videosovelluksen, josta odotetaan seuraavaa suurta sosiaalisen median hittiä. Vinen avulla jokainen voi kuvata ja julkaista kuuden sekunnin pituisen videon elämästään. Kuvaaminen tapahtuu yksinkertaisesti älypuhelimen näyttöä koskettamalla, ja otoksia voi ottaa niin monta kuin kuuden sekunnin aikana ehtii. Videota ei voi muokata jälkikäteen, vaan otot tallentuvat kuvausjärjestyksessä. Lopputuloksena on loputon kuvaketju, joka alkaa viimeisen otoksen jälkeen yhä uudelleen alusta. Videoiden muokkaamattomuus ja rosoisuus tuo Vinellä kuvatuille pätkille uutta journalistista arvoa. Kissavideoiden ja pornon lisäksi maailmalla on jo nähty pieniä kansalaisjournalismin sankaritarinoita. San Franciscossa kansalaiset julkaisivat seisovan junaliikenteen syyn, ennen kuin viranomaiset tiedottivat rikkoutuneesta junasta. Suomessa toimittaja Niku Hooli on luvannut hyödyntää kansalaisten kuvaamia vinejä juontamassaan Suora linja -ohjelmassa. Talvi Rouvinen

Perinteinen media on murrosiässä. Itsetietoisesta kansanvalistajasta on äkisti tullut kasvupyrähdyksen runnoma honkkeli, jolla on liikaa karvaa, raajoja, hammasraudat ja hirveä akne.

Ian Padghamin kuvaama vine-video on saanut suurta suosiota.

⋆⋆Miksi näin?

Miksi tosi-tv -ohjelmia tehdään? Monet ovat saaneet tarpeekseen tosi-tv:stä. ”Mtv-ohjelmat niitä täynnä. Kun kotimaiset eivät riitä, niin Usasta tuodaan. Kuka näitä kaipaa? Täyttä sontaa! Haloo jo riittää!”, kommentoi Ei nimimerkkiä Iltalehden keskustelupalstalla tammikuussa. Tosi-tv-ohjelmia on tullut televisiosta jo 20 vuotta. Ambulanssikuskeja seurannut Rescue 911 oli ensimmäisiä tosi-tv-ohjelmia. Sittemmin ohjelmissa on etsitty kykyjä ja seurattu, miten ihmiset juonittelevat voittaakseen rahapalkinnon.

Miksi tosi-tv:tä tehdään, journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETin tutkija Mikko Hautakangas? – Suositut formaatit ja menestyvä konsepti on helppo ottaa käyttöön eri maissa. Formaatin voi ostaa valmiina pakettina, jolloin tuotantoyhtiön ei tarvitse kirjoittaa ohjelmaan mitään, kun ohjeet ohjelman kulusta tulevat formaatin mukana. Onko tosi-tv:n tekeminen halpaa? – Hittiformaatit ovat kalliita, ja esimerkiksi Big Brother -sarjaa varten pitää rakentaa talo, jossa kilpailijat asuvat. Valmiiksi

menestyvää ohjelmaa on kuitenkin helppo markkinoida, ja ohjelman mainostilaa on helppo myydä. Tuotesijoittelu on olennaisessa osassa tosi-tv:tä, sillä perinteinen televisiomainonta ei ole enää kovin tehokasta. Mikä tosi- tv:ssä viehättää? – Erilaisissa kykyjenetsintäkilpailuissa katsojaa kiinnostaa seurata tuntemattoman ihmisen nousua tähteyteen. Big Brother- ja Selviytyjät -tyyppisissä ohjelmissa taas viehättää se, miten kilpailijat toimivat psyykkisen paineen alla. Nämä ovat ikään kuin psykologisia draamoja. – Viranomaiskamera -tyyppiset ohjelmat ovat dokumentaarista viihdettä, joissa katsojat taas pääsevät kurkistamaan viranomaisten kulissien taakse. Paula Nykänen

Paula Härkönen: ”Jopas taas melkoisen sopan keitin.” – Verbi-idiomit Aku Ankassa ja kuinka nuoret niitä ymmärtävät. Tampereen yliopisto, Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö, 2012.

Tavallisen kosmetiikan turvallisuus arveluttaa internetin keskustelupalstoilla, mutta luonnonkosmetiikkakin herättää epäluuloja. ”Olen vaikuttunut siitä, että luonnonkosmetiikkaa käyttämällä säästyy monenmoisilta terveysvaivoilta, niin sisäisiltä kuin ulkoisilta.” naturalwoman, suomi24 ”En osta ikinä luomua, missään muodossa, sitä ei ole tutkittu niin kuin kemikaaleja.” ei nimimerkkiä, iltalehti.fi ”Kemistin tehtävänä on siis vain tutkimus/ tuotekehitys, harvemmin kemisti tietää valmistamansa yhdisteen turvallisuuden ja tehon esim. ihonhoidossa.” kemisti 333, plaza.fi ”Täytyy olla erittäin valveutunut kuluttaja, jotta osaa valita laadukkaan ja turvallisen tuotteen hyllyltä. Aina sellaista ei edes löydy tai tuotteen laadukkaaksi/turvalliseksi toteaminen voi olla mahdotonta. Sama koskee lähes kaikkia tuotteita – kosmetiikkaa, elintarvikkeita, jopa elektroniikkaa.” anonyymi, taloussanomat.fi Pieta Parkkinen

⋆⋆Gradu paketissa

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Mediapeliä

Journalismin pohjanoteeraus, twiittaa mediavaikuttaja Risto Uimonen. Toimittajien kakkahousu-tarina on herättänyt keskustelua, mutta mistä?

Härkösen tutkielma osoittaa, että useiden viides- ja kahdeksasluokkalaisten on vaikea ymmärtää Aku Ankka -lehden vertauskuvallista kielenkäyttöä. Joidenkin vakiintuneiden sanontojen merkitykset saattavat muuttua, kun nuoret alkavat käyttää sanontoja alkuperäisestä merkityksestä poikkeavalla tavalla.

Ylioppilaslehden päätoimittajan Vappu Kaarenojan mukaan kukin voi muodostaa oman tulkintansa kakkakirjoituksesta. Armeliaat lukijat tulkitsivat sen yhteiskuntakritiikiksi ja sananvapauden puolustamiseksi. Toiset ovat olleet vain pettyneitä. Jos uskaltaa kakata housuunsa julkisesti, pitää olla kyllin rohkea myös kuvaamaan siitä aiheutuvaa sosiaalista häpeää vakavasti. Ällöttävääkin journalismia voi tehdä asiallisesti, ilman että sortuu pilkkaamaan sananvapautta mauttomuuksilla.

Talvi Rouvinen

Pieta Parkkinen

Nykymedia on pakkonaitettu sosiaalisen median kanssa. Perinteiset mediatalot vahvistavat yleisösuhdettaan twiittaamalla, facebookkaamalla ja ottamalla kansalaiset mukaan jutuntekoon koko sosiaalisen median voimin. Tähän asti lopputulos on muistuttanut raajahirviön teinin kulmikasta käyntiä, jota tekee pahaa katsella. Helsingin Sanomien Sanomalehtiviikko alkoi maanantaina. Nuoria totutetaan lukemaan lehteä houkuttelemalla heidät nettiin. Voin vain kuvitella peruskoululaisille harvinaisen hiljaisuuden, kun opettaja yrittää saada yhtä vapaaehtoista satelliittitoimittajan pestiin kirjoittamaan koulun tapahtumista. Paremmin ei suju Ylen Suora linja -ohjelmalla, joka itse luonnehtii itseään sosiaalista mediaa hyödyntäväksi uutislähetykseksi. Se painottaa verkossa liikkuvia uutisia ja kokijan näkökulmaa. Ajatus on kaunis, mutta lopputulos muistuttaa kiusallisuudessaan luokkansa viimeisenä kehittyvää yläasteikäistä. Ongelma on, etteivät tavalliset television katselijat tai lehtien lukijat välttämättä hingu vuoropuheluun toimittajan kanssa. Monet eivät vielä käytä sosiaalista mediaa niin paljon kuin mediakuplasta katsottuna näyttäisi. Esimerkiksi Twitterissä keskustelee lähinnä pieni mutta kovaääninen, äärisosiaalinen ja edistysmielinen porukka, joka onnistuu luomaan illuusion valtavasta massasta. Suurin osa suomalaisista Twitter-käyttäjistä pitää tiliä pystyssä vain julkkisten seuraamista varten, ei päästäkseen itse ääneen. Palvelussa visertävät vain media-alan ammattilaiset, asiantuntijat ja poliitikot – siis ne, joille julkinen keskustelu on työtä. Korkeakoulutettujen keskinäinen länkytys ei palvele kansalaisjournalismia sen paremmin kuin perinteinen media aikaisemminkaan. Murrosikä on raakaa aikaa. On vaikea uskoa, ettei kasvuhelvetti kestä ikuisesti, kun sen keskellä itse hikoilee ja rasvoittuu. Niin on myös median murroksen laita. Kun kaikki on kesken, on vain luonnollista sotkeutua omiin koipiinsa. Kuitenkin yhtenä päivänä orastavat viiksihaivenet lakkaavat näyttämästä väärään paikkaan eksyneiltä häpykarvoilta. Omalle olemassaololle löytyy hyväksyttävä perustelu, ja kömpelö epävarmuus helpottaa. Samoin perinteisen median ja uuden vuorovaikutteisuuden liitto alkaa vielä toimia kivuttomasti.


14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

”Maisa näyttää ihan virtahepovauvalta”, sanoo Särkänniemen eläintenhoitaja Teija Jokinen. Särkänniemessä minipossujen hoito on asiantuntevaa.

Lemmikkinä tuotantoeläin Villitys Sairaalle minipossulle on vaikea löytää apua, koska useimmat pieneläinlääkärit eivät

osaa hoitaa niitä. Omistajalle minipossu on kotieläin, mutta eläinlääketieteellisesti mini- ja mikropossut luetaan tuotantoeläimiksi. Useimmat eläinlääkärit eivät suostu hoitamaan minipossuja yksinkertaisesti siitä syystä, etteivät he osaa. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professorin Mari Heinosen mukaan on harmillista, että minipossut eivät saa hoitoa kaikilla pieneläinklinikoilla. – Minipossut ovat hoitoa tarvitsevia eläimiä siinä missä muutkin lemmikit. Eläinlääkäreiden opetuksessa ei kuitenkaan erikseen huomioida minipossuja, sillä potilasmäärät ovat niin pieniä. Kukaan ei tähän mennessä ole pitänyt tarkkaa lukua siitä, kuinka monta minipossua Suomessa on. Mikään liitto ei myöskään säätele tai ohjaa kasvatustoimintaa. Käytännössä minipossun omistajalta ei

vaadita mitään. Eviran ylitarkastaja Matleena Haapa muistuttaa kuitenkin, että eläinsuojelulainsäädäntö koskee kaikkia lemmikinpitäjiä. Minipossun ja lihasian rakenne ovat samankaltaiset, mutta niiden käyttötarkoitukset eroavat toisistaan täysin. – Tuotanto- ja minisian suurin ero on siinä, että lihasian halutaan kasvavan mahdollisimman nopeasti teuraskokoon, ja minisian toivotaan pysyvän mahdollisimman pienenä, sanoo professori Mari Heinonen. Lihasika kasvatetaan syötäväksi, mutta minipossu on lemmikki, jonka halutaan elävän pitkän ja terveen elämän. – Minulla on hyvä omatunto myös jouluna, kertoo minipossuja Vihdissä kasvattava Paul Dunkel.

Minipossuja kohdellaan eläinlääketieteellisessä mielessä tuotantoeläiminä. Kuitenkin niiden hoitoon käytetään omistajien toiveesta enemmän aikaa kuin tuotantoeläimiin. – Jos vaikka vuohelta hajoaa jalka, kunnallisella eläinlääkärillä on periaatteessa velvollisuus lopettaa se, Dunkel sanoo. Loukkaantunut tai sairas tuotantoeläin lopetetaan, koska sen hoitaminen ei ole kustannustehokasta. On ristiriitaista, että minipossut luokitellaan samaan kategoriaan kuin tuotantoeläimet, vaikka omistajat haluavat possunsa terveiksi kustannuksista välittämättä. Pienten eläinten omistajille on luonnollista viedä lemmikkinsä pieneläinklinikalle. Minipossulla on suurimmaksi osaksi samanlaiset fysiologi-

set ominaisuudet kuin sialla, joten minipossua hoidetaan tuotantoeläinten tavoin. Sekä lihasikoja että minipossuja hoitavat tuotantoeläinlääkärit, mutta lääkärit ovat eri mieltä siitä, pitäisikö minipossun saada hoitoa myös pieneläinklinikalla. Minipossuja hoitanut eläinlääkäri Heikki Pietilä on sitä mieltä, että possujen on saatava hoitoa sieltä, mistä apua osataan ensimmäisenä hakea. Minipossujen suurin terveydellinen ongelma on ylipaino. – Tällä hetkellä eläinlääkärit huolehtivat pääasiassa possujen rokottamisesta ja hammashoidosta. Minipossut jalostettiin alun perin koe-eläimiksi, koska sikojen elimistö ja elintoiminnot muistuttavat ihmisten vastaavia.


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

Uteliaat Pipsa ja Maisa eivät pelkää kameraa.

Karvaiset siskot karsinassa

Toimittajan kengännauha maistuu Pipsa-possulle.

Lihasian halutaan kasvavan mahdollisimman nopeasti teuraskokoon, ja minisian toivotaan pysyvän mahdol­ lisimman pienenä.

Mari Heinonen, Eläinlääketieteellisen tiedekunnan sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professori

Pienemmät siat olivat kätevämpiä koe-eläimiä kuin suuret. Nykyisin minipossut ovat haluttuja lemmikkieläimiä pienen kokonsa takia. Tämä on johtanut siihen, että possuista halutaan jalostaa yhä pienempiä. Internetissä suurin osa minipossujen kuvista on otettu pienistä porsaista. Karu totuus kuitenkin on, että minipossutkin kasvavat aikuisiksi. Minipossuja voidaan kohdella samalla tavalla kuin lihasikoja sen suhteen, miten usein niillä voidaan teettää porsaita ja mitkä ovat luovutusiät. Mikään asetus ei säätele minipossujen astuttamisvälejä. Porsaat voidaan luovuttaa aikaisintaan 28 vuorokauden ikäisinä, mutta kasvattajat tekevät omat päätöksensä luovutusajankohdasta.

Laurilan tilalla minipossuja kasvattava Aulimaija Luukkonen on sitä mieltä, että porsaiden pitää saada kasvaa ainakin kaksikuukautisiksi kotonaan. – Kismittää, että jotkut kasvattajat vieroittavat porsaat emakosta hyvin aikaisin ja myyvät ne mahdollisimman pieninä uuteen kotiin. Eläinlääkärit, omistajat ja kasvattajat ovat samaa mieltä siitä, että minipossut ovat kotieläimiä, mutta lainsäädäntö tekee asiasta mutkikkaamman. Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen viestintäpäällikön Maria Lindqvistin mukaan lemmikin omistaja on vastuussa siitä, että eläimelle pystytään tarjoamaan asianmukaista hoitoa. Hänen mukaansa possun hankintaa harkitsevan täytyy selvittää, osaako oman

Lämpölampun alla lämmittelevät Särkännimen mikropossut Pipsa ja Maisa. Possut viettävät talvensa Hämeenkyröläisellä kotitilalla, jossa heistä huolehtii Särkännimen eläintenhoitaja Teija Jokinen. Kun karsinan ovi aukeaa, possukaksikko tervehtii vieraita reippaalla röhkimisellä. Mikropossujen karva on karheaa ja harvaa, ja toisin kuin lihasioilla, mikropossujen saparot ovat suoria. Possut heiluttavat koiramaisesti saparoitaan kuullessaan puhetta tai naurua. Possusiskoksista Maisa on selvästi laumanjohtaja. Se vaatii Jokiselta rapsutusta röhkimällä ja kolistamalla karsinan seinää. Pipsa seuraa siskonsa touhuja rauhallisesti vierestä. – Jos asuisin yksin, ottaisin possut mielelläni taloon kanssani. Toisaalta possut ovat paljon onnellisempia tallissa omassa karsinassaan, Jokinen sanoo ja lepertelee possuilleen. Hän järjestää possuille tekemistä jättämällä niille olkia tongittavaksi ja makupaloja etsittäviksi. Koirien ongelmaratkaisupelin possut ratkaisivat hetkessä. Jokisen mukaan possujen kouluttaminen on helppoa, koska ne oppivat nopeasti. Possuille voi opettaa muun muassa sorkan antamista ja istumista, mutta ne eivät tee mitään, mitä eivät itse halua. – Possut eivät hypi tai kiipeile. Ne eivät myöskään tykkää olla sylissä, ja jos ne putoavat niiden jalat katkeavat, Jokinen kertoo.

Possut maiskuttavat tauotta, oli niillä ruokaa suussa tai ei. Pipsa ja Maisa popsivat suihinsa kaksi kaurapuurolautasellista päivässä. Särkänniemen possujen lempiherkkua ovat rusinat. Jokinen kaavailee hoidokkiensa kouluttamista edustuspossuiksi. Tällöin ne voisivat vierailla vanhustenkodeissa ja lastentarhoissa. Possut eivät sovi kerrostaloon, sillä niillä on tarve tutkia ja syödä ympäristöään. Kyytiä saavat niin toimittajien reput kuin kengännauhatkin. Possujen töpselinassut repivät tapetit, listat ja matot. Pipsa ja Maisa kokeilevat hampaillaan kaikkea, mitä eteen tulee.

kunnan eläinlääkäri sellaista hoitaa. – En pidä siitä, että jalostuksellisin keinoin pyritään saamaan aikaan yhä pienempiä possuja, joita markkinoidaan helppoina lemmikkeinä. Sika on aina sika, ja sillä on sian tarpeet, Lindqvist sanoo. Hänen mukaansa ulkomailla minipossujen jalostus on saanut epäeettisiä piirteitä, kun possuja pidetään pienikokoisia aliruokinnan keinoin. Lindqvist on tyytyväinen siihen, että minipossut luokitellaan Suomessa tuotantoeläimiksi, sillä se vaikeuttaa possujen maahantuontia. Maa- ja metsätalousministeriö on muuttanut tämän vuoden alusta säädöksiään siten, että myös minipossun omistajan on rekisteröidyttävä sikaeläintenpitäjäksi. Lisäksi possujen koti on rekisteröitävä eläin-

tenpitopaikaksi. Aiemmin tämä asetus on koskenut vain tuotantosikojen omistajia. Säädöksen toimeenpanosta vastaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. – Minipossut rinnastetaan sika-asetuksessa tavalliseen sikaan, kertoo Haapa. Hänen mukaansa uusi asetus on tarpeellinen, koska tuotantosikojen tavoin myös minipossut saavat tauteja ja kantavat niitä. Kaikista possun muutoista ja siirroista on ilmoitettava sikarekisteriin. Jos possun haluaa mukaan kesämökille, on uusi olinpaikka merkittävä pitopaikkarekisteriin. Kasvattajien on myös merkittävä porsaansa joko tatuoinnilla tai korvamerkillä.

Parin kuukauden kuluttua mikropossut palaavat kesäkotiinsa Särkänniemen eläintarhaan. Julkkispossut nauttivat viime kesänä saamastaan huomiosta. – Eläintarhan sulkeuduttua syksyllä possut muuttuivat huomionkipeiksi ja kiljuivat aitauksessaan, jotta työntekijät tulisivat katsomaan niitä, kertoo Jokinen. Fanipostia possut eivät ole saaneet, mutta lapset ovat lahjoittaneet niille tutteja. Linda Laine ja Annika Nuotto

Katso video Pipsasta ja Maisasta osoitteessa utain.uta.fi.

Linda Laine ja Annika Nuotto, teksti ja kuvat


16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Räkäinen ja hikinen syntymäpäivä Kohtaamispaikka Vastavirta-klubin yleisö ei jää seinän viereen seisomaan.

8-vuotissyntymäpäivillä soi rap ja raivokas punk.

Vaikka Tampereen pimenevässä illassa on tuulista ja kylmää, Pispalan Vastavirta-klubilla on merkkipäivänä lämmin tunnelma. Klubille saapuessa voi aistia hien, jota ovat konserttilavalla vuodattaneet lukuisat esiintyjät Pelle Miljoonasta The Adverts -yhtyeen laulajakitaristi T.V. Smithiin. Viljamiksi esittäytyvä pitkän linjan työntekijä esittelee Vastavirta-klubin tiloja. Hän katsoo haikeasti Kollaa kestää -yhtyeen kuvaa nurkkahuoneen seinällä. Viljami kertoo, että 70-luvun punk-yhtye kävi neuvotteluja comeback-keikasta Vastavirran kanssa. Suunnitelmat kariutuivat laulaja Kai Kiven äkillisen kuoleman vuoksi.

Salaattiaterian jalapenot saivat Stig ”Stigu” Johan Åströmin haukkomaan henkeään.

Saara-Maiju Nevalainen jaksoi tanssia koko yön.

Illan vanhetessa tilassa on kosteaa ja lämmintä. Tuuletin pyörii vinhaa vauhtia katonrajassa. Baarimikolla on kiire täyttää odottavien asiakkaiden laseja kuohuvalla oluella. Rauhallinen tunnelma rikkoutuu, kun cover-yhtye Jypin bändi saapuu lavalle. Tuomari Nurmion Huda Huda -kappale alkaa soida räkäisenä punk-versiona. Yleisö innostuu ja nyrkit heiluvat ilmassa. Hikipisarat virtaavat pitkin soittajien kasvoja. Eppu Normaalin klassikko Poliisi pamputtaa saa ihmiset riehaantumaan ja tanssimaan lavan edustalla. Pyöreät valokuviot vilkkuvat ja kiertävät lattiaa. Katossa kiiltävä diskopallo luo outoa kontrastia laulajakitaristin rääkyessä mikrofoniin. – Hyvä pojat, tiukkaa vetoo, huutaa mieshenkilö jossain kauempana. Yhtyeen rumpali Timi Härkönen on keikan jälkeen väsynyt. – Punkin rämistys on fyysisesti rankkaa, ei siitä pääse mihinkään. Sitä tulee soitettua kovalla kädellä, sillä punkia soitetaan täysiä. Tässä on olo, kuin olisi lenkillä tai punttiksella käynyt.

Takahuoneessa odottaa vuoroaan rap-yhtye HVR.

– Ensimmäinen keikka jännitti aivan törkeästi ja olin aivan paiseissa. Keikkailun kautta homma tulee enemmän rutiiniksi. Jännitys kuuluu tähän hommaan, mutta kun siitä jossain vaiheessa vapautuu keikan aikana, huomaa olevansa lavalla kuin kala vedessä, kertoo bändin jäsen Överi tummat aurinkolasit päässään.

Hetken kuluttua yhtye kiipeää lavalle. Riehakas tunnelma rauhoittuu osan yleisöstä nyökytellessä hyväksyvästi, samalla kun toiset katsovat riimin heittoa hämmentyneinä. – Vastavirta 8 vuotta, kuuluu huuto lavalta, kun kokoonpano yrittää saada yleisöä mukaan. Eturivissä parrakas mies ottaa Överin lasit päähänsä ja tanssii musiikin tahdissa. Jossain vaiheessa Överi unohtaa sanat, mutta meininki jatkuu. – Vastavirta on paikka, jossa sekä tunnetut että coverbändit saavat hien aikaiseksi. Tämä on yksi harvoja paikkoja Suomessa, jossa yleisö ei jää seinän viereen. Asiakkaat tsemppaavat toisiaan nauttimaan musiikista, sanoo klubilla alusta lähtien viihtynyt Mirva Niinivaara. Tauon jälkeen illan aloittanut bändi palaa lavalle naissolisti Katri keulakuvanaan. Pelle Miljoonan Gabriel alkaa soida ja yleisö tanssia mukana. – Illan viimeinen biisi, sen jälkeen ehtii vielä dokaa, huudahtaa laulaja. Lavalla oleva olutlasi kaatuu, kun Jypi Piekainen soittaa tiukkoja kitarasooloja. – Hyvää syntymäpäivää, Vastavirta, huutaa bändin solisti. Valot vilkkuvat illan loppumisen merkiksi ja viimeiset juomat tarjoillaan baaritiskillä. Väsyneet juhlijat valuvat hiljalleen pimenevään yöhön. Tuomas Ahola, teksti Ella Kiviniemi, kuvat

Ella Kiviniemi

Ella Kiviniemi

Ella Kiviniemi

Liisa Mattila ja Joel Honka hempeilivät Vastavirran baaritiskin edustalla.


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

Ella Kiviniemi

Näin koin

Milla Ikonen

milla.ikonen@uta.fi

Sukupuolierot näkyvät silloinkin, kun niitä ei ole.

Primadonna-lajike on täyteläinen ja keskivahva Gouda-juusto, joka sekä itkee että hikoilee.

Hikoileva Primadonna Hollannista Juustot Suomalaiset ovat siirtyneet arkisista juustoista seuraavalle

tasolle. Muodissa ovat erikoisjuustot, jotka käyttäytyvät kuin ihmiset. Tipahtaa kyynel, jonka perään toinen. Se on alkanut itkeä jo kauan sitten. Kun se hikoilee, pitää muistaa pyyhkiä hiki hellävaraisesti pois sen pinnalta. Se on hollantilainen pitkään kypsytetty Primadonna. Lajike kuuluu juustoihin, joista pidetään huolta. Oltermannit ja Edamit voivat löytyä vielä aamupalapöydästä, mutta muuten suomalaiset ovat siirtyneet hienojen juustojen pariin. Tampereen Kauppahallin Juusto-

sopin myyjän Essi Siikakosken mukaan kymmenen vuotta sitten erikoisilla juustoilla ei ollut menekkiä. Ihmiset ostivat vain Emmentalia, Aurajuustoa, Edamia ja

kermajuustoa. Juustovalikoima on laajentunut Suomessa valtavasti viime vuosina. Ihmiset kyselevät juustoista ja haluavat erikoisia juustoja. Varsinkin sinihome- ja valkohomejuustot ja maustetut juustot ovat suosiossa. – Aikaisemmin joulun ostetuin lajike oli Emmental. Nykyään menee kaikkea muuta paitsi sitä, Siikakoski kertoo. Juusto elää ja muuttuu. Jokainen erä on erilainen, ja jokaisella juustolla on tarina. Ne itkevät, kun kypsyttäessä kaseiiniproteiinin kyky sitoa nestettä heikkenee, ja suolavesi kerääntyy juuston koloihin. Itkeviä juustoja ovat esimerkiksi vanhat Goudat.

Sveitsiläisen juustomestarin Peter Dörigin mukaan juustoilla on myös muita ihmismäisiä piirteitä. Mouhijärvellä Herkkujuustolaa pitävä Dörig kertoo, että kylmä saa juuston kangistumaan. Kun juusto pääsee lämpimään, se rauhoittuu. Maku alkaa vapautua, mutta lämpötilavaihtelu voi saada sen hikoilemaan. Pisimmillään juusto voi elää jopa viisi vuotta, jos se vain säilytetään oikein. – Juustoilla on luonnetta. Toiset ovat rauhallisia ja toiset äkkinäisiä. Aivan kuten ihmiset. Elina Kirvesniemi

Lue ohjeet juustojen säilyttämiseen osoitteesta utain.uta.fi.

MUISTILISTA 7.2.–13.2.2013: Hikisiä tapahtumia viikon jokaiselle päivälle

7.

8.

9.

Intohimoa ja suuria tunteita

Remonttireiskan unelma

Klassinen intohimodraama Carmen yhdistää musiikkia, teatteria ja tanssia.

Torstai

Perjantai

Lauantai

Helena Korpela

10. 11. 12. 13. Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Pompi hiki pintaan

Rehellistä hikoilua

Aivot tirisemään

Sauno mieli rennoksi

Hotteja herkkuja

Asta Rakentaja -messut tarjoilevat viikonloppuna tiukkaa tietoa oman kodin rakentajalle.

Valoa Festivaalit Tampereella la–su. Klubilla lauteilla mm. LCMDF ja Satellite Stories.

Kaupin laduilla saa hien pintaan. Kuuma mehu maistuu hikilenkin päätteeksi.

Penkkiurheilija voi grillata aivojaan maanantaiillan sporttivisassa.

Yli satavuotiaan saunan tarjoamat löylyt saavat tuntemaan yhteyttä koko maailmaan.

Klassikkoannos siivet XXHotkastikkeella saa kovimmankin karjun hikoilemaan.

34/32/29 euroa

12/10 euroa

13 euroa

Maksuton

Maksuton

5/2 euroa

5 eurosta ylöspäin

Tampereen Työväen Teatteri, klo 19

Tampereen Messu- ja Urheilukeskus, pe, su 10–17, la 10–18

Yo-talo ja Klubi klo 21 alkaen, Artturi klo 19

Kaupin urheilupuisto, valaistus pimeällä 6–23

Aikalisä Sport & Music bar, klo 21

Rajaportin sauna, klo 18–22

Ravintola Siipiweikot, klo 16–22.30

Pronssinen mies- ja naiskentauri seisovat häntää myöten samassa asennossa, päät maata kohti painettuna. Lähes identtisten hahmojen kasvoilla on levollinen ilme. Minun silmiini kentauripatsaat näyttävät samalta. Seinäkyltin esittelyteksti toteaa kuitenkin faktana, että naiskentauri ilmentää viehkeyttä ja keimailunhalua, mieshahmo ylpeyttä ja voimaa. Veistokset kuuluvat Dashi Namdakovin Myyttien maailma -näyttelyyn, joka aukesi Tampereen taidemuseossa tammikuussa. Namdakov on siperialainen kuvanveistäjä, jonka taiteessa näkyvät paimentolaiskansojen mytologia, šamanismi ja idän korkeakulttuurien historia. Pyysin museovalvojaa selittämään, missä kentaurien erilaisuus näkyy. Hän osoitti avuliaasti patsaiden fyysisiä eroja: mieshahmon rintakehä on leveämpi, naisella on rinnat ja sirompi vyötärö. Totta kai minä erotin, kumpi kentaureista on kumpi. Mutta tarkoittavatko rinnat, että nainen keimailee? Miten alas painetut kasvot voi tulkita miehiseksi ylpeydeksi? Näyttelykierroksia vetävä opas sentään tajusi, mitä tarkoitin. Hän muistutti, että jokainen näkee taiteessa sen, mitä on oppinut näkemään. Symbolit tarkoittavat ihmisille eri asioita. Kylttien tekstit on kirjoittanut siperialainen konservaattori, Dashi Namdakovin täti Nadezhda Komarova. Poikkeavat tulkintamme voi selittää se, että olemme varttuneet eri kulttuureissa ja eri aikaan. Tulkinnan henkilökohtaisuus on ymmärrettävää, mutta myös lannistavaa. Jos näen taiteessa vain sellaista, mikä on jo minussa, miten saan ikinä uusia ajatuksia? Namdakovin veistokset yhdistelevät siperialaista tarustoa, buddhalaisuutta sekä aasialaista ja länsimaista taideperinnettä. Silti näen niissä ensimmäisenä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo-ongelmat. Sukupuoleen liittyvät ajattelutavat ovat tiukassa. Se, millaiseksi olemme tottuneet mieltämään naisen ja miehen, ohjaa sitä, millaisina heidät näemme. Taideteosten tulkitseminen on paljastavaa: se tuo julki oletukset, joita emme edes tiedosta. Näyttelyn esittelytekstit ohjaavat myös yleisön katsetta. Siksi seinäkyltin julistus naisten ja miesten ominaisuuksista ei ole vain harmiton mielipide. Jokainen stereotyyppinen sukupuolierojen korostus tamppaa pinttyneen ajattelutapamme yhä tiukempaan. Tuo ajattelutapa ratkaisee lopulta sen, miten yhteiskunta kohtelee jokaista yksittäistä naista ja miestä. Siksi toivon arvostetun taidemuseon harkitsevan, mitä se kävijöilleen syöttää.


Kev채채ll채 2013 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.

Juliste: Mira Aaltonen

Utain 5/2013  

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti

Utain 5/2013  

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti

Advertisement