Ainejärjestöjen stereotypiat jäsentävät kampuksia Ainejärjestöjen stereotypiat ovat hauskoja - ne ovatkin olennainen osa opiskelijakulttuuria, yhtä lailla kuin ainejärjestöjen haalareiden värit. Onko stereotypioilla kuitenkaan mitään perää? Voivatko yhteisöt muovautua stereotypioidensa mukaisiksi? Kysymykseen vastaa sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen. – Saara Närä, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuvitus
P
reemiolaiset ovat rikkaita, KuoLo pilaa aina kaiken, Metsisläiset ovat yliopiston amiksia ja Legio sikailee liikuntaturnauksissa. Pyysimme opiskelijoita kertomaan Facebookissa ja Jodel-älypuhelinsovelluksessa Itä-Suomen yliopiston ainejärjestöjen ympärillä pyöriviä stereotypioita, ja saimme vastaukseksi muun muassa nämä. Jokainen opiskelija on todennäköisesti joskus törmännyt stereotypioihin omasta tai muiden ainejärjestöstä: usein stereotypiat naurattavat ja ovat positiivisella tavalla piikitteleviä, joskus ne saattavat loukata oikeastikin. Ainejärjestöt muodostavat opiskelijoista pienempiä yhteisöjä suuren opiskelijakulttuurin sisälle. Nämä yhteisöt erottuvat toisistaan – ja haluavatkin erottua. Ainejärjestöjen välillä on, ja on aina ollut, pientä leikkimielistä kilpailua, ja stereotypioiden nojalla onkin hauska härnätä poikkitieteellistä ystävää. Oma ainejärjestö halutaan nähdä muiden rinnalla positiivisessa valossa. ”Stereotypiat ovat yleistäviä käsitteitä tietyistä ihmisryhmistä. Stereotypiat korostavat ryhmän erityispiirteitä ja yleistävät ne kaikkia ryhmän jäseniä koskeviksi. Ryhmän näkyvimmät edustajat muodostavat stereotypioiden piirteet – näitä piirteitä sitten korostetaan ja ajatellaan, että ne ovat ominaisia kaikille ryhmän jäsenille”, avaa sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen. Hännisen mukaan stereotypioiden yksi motivaatio onkin juuri ryhmiin kuuluminen. Ihmiset haluavat harmittomasti kokea oman ryhmänsä hyväksi ja korostaa sen hyviä piirteitä. Lisäksi kuvioon voi tulla mukaan se, että oma ryhmä halutaan kokea paremmaksi kuin toisten. ”Joskus ajatusmalli vie tilanteeseen, jossa toisen ryhmän huonoja puolia korostetaan, jotta oma ryhmä saataisiin
”Joskus stereotypiat jäävät elämään omaa elämäänsä, vaikkei niillä olisi enää mitään pohjaa todellisuudessa.
näyttämään paremmalta – tämä taas voi johtaa suoranaisiin ennakkoluuloihin. Joskus stereotypiat jäävät elämään omaa elämäänsä, vaikkei niillä olisi enää mitään pohjaa todellisuudessa. Ainejärjestöissäkin ihmiset ja arvot muuttuvat ajan myötä, mutta mielikuva voi pysyä ulkopuolisella vanhan mukaisena.” Jokainen pystyy muodostamaan päässään kuvan, millainen on esimerkiksi tyypillinen kauppatieteen, lääketieteen tai oikeustieteen opiskelija. Mutta oliko ensin muna vai kana, ainejärjestön edustaja vai ajatus ainejärjestön edustajasta? Voivatko yhteisöt siis muuttua stereotypioidensa mukaisiksi? Hännisen mukaan stereotypiat toimivat samoin kuin roolit yksilöiden kohdalla – ne siis voivat ohjata ryhmää käyttäytymään tietyllä tavalla. ”Yhteisö voi muuttua stereotypioidensa mukaiseksi. Yhteisöt ovat ylipäänsä sellaisia, että ihmisiä tulee ja menee ja sukupolvet vaihtuvat – uudet tulokkaat solahtavat vanhaan malliin. Tavallaan itseymmärrys ryhmällä on sama kuin mikä stereotypian luoma kuva on. Muiden käsitys meistä ja meidän käsitys meistä voivat sulautua toisiinsa, eikä voi enää erottaa, kummasta on kysymys.” Kun stereotypiat nousevat puheeksi Jodel-älypuhelinsovelluksessa, alkaa keskustelu käydä opiskelijoiden välillä välittömästi kuumana. Nimettömänä heitellään hauskoja ja törkeitäkin kommentteja: keskustelu pyörii välillä niin makuuhuonekäytöksen kuin uskonnonkin puolella. Onko stereotypioissa vitsikkäästä luonteestaan huolimatta mitään
Otanta | Kuka, mitä, häh?
Mitä internet sanoo Kuka kukin on? Keräsimme lukijoilta streotypioita omasta ja toisten ainejärjestöistä Facebookissa ja Jodelissa. Totta vai tarua, vai onko sillä ainejärjestöyleistysten kohdalla edes väliä? KuoLO on Kuopion luihuinen, Mordor ja Lannister. Legio sikailee liikuntaturnauksissa Varnitsalla on hauskimmat bileet joissa muiden ainejärjestöjen edustajat kuokkivat, kyynikkoja, hirtehinen huumori, itseironisia Teologit juhlissa joko ryyppäävät eniten tai eivät ollenkaan, toiseksi hirtehisin huumori Metsis on sulkeutunut. Epsilonilaisilla ei ole muuta elämää kuin loputtomat laskut joista he puhuvat aina ja kaikkialla käytävillä ja kahviloissa sekä raidetutkinnot Englannin kielen opiskelijat ovat LOTRfaneja ja larppaajia Biologit ovat raasuja jotka eivät päässeet lääkikseen vaan opiskelevat bilsaa "pakosta" välivuotena Kauppislaiset ja lääkäriopiskelijat ovat opistomaailman kokoomus ("miksette hanki yhteistyökumppaneiksenne lääkefirmoja tai pankkeja, niin voitte ostaa ainejärjestöllenne oman kiinteistön, kuten me?") Luokanopettajat ovat lapsenmielisiä ikioptimisteja jotka askartelevat lumilyhtyjä ja paperilumihiutaleita (vaikeuksia erottaa opiskelu, työ ja vapaa-aika toisitaan), samaan aikaan ärsyttäviä sekä pidettäviä,
bondaavat vain keskenään. Serveri on kuulemma alkoholiin menevää sakkia Metsisläiset on yliopiston amiksia. KuoLo pilaa aina kaiken. Preemiolaiset on rikkaita ja isomunaisia. Hyeenassa pannaan kaikkea. Resto: viininhuuruisia ja anteliaita tyttöjä, jotka iskee Preemio/Kuotra-miehiä. Kännissä ekstroverttejä, selvinpäin hengaavat kollareissa ja likaisissa hiuksissa sulkeutuneina. Preemio: Kuumia, miehet tulevat sekunneissa mutta naiset eivät ikinä. Serveri on muodikas atleettinen uros jolla on rahaa ja naisia. Hyeena vatkaa villisti lannettaan ja juo muidenkin juomat. Valioyksilöitä noin ulkonäöllisesti kaksi kappaletta. Preemio: sijoita sun opintolaina. Kuolo: juhli sun opintolaina. Serverin koppi oikeasti haisee. Kulti aika sisäänpäinkääntynyttä sakkia, joka ei osaa bilettää ees omissa bileissään. Oma kokemukseni kulteista on se, että ne aina aloittaa ne bileet. Ainakin Puikkarin lattia tuntuu olevan kiva paikka heille. Kulti on aina Hyeenan kanssa riidoissa ja toisinpäin
perää? Hännisen mielestä on - hän näkee stereotypiat ihmisen tapana hahmottaa maailmaa. ”Ihminen pyrkii jäsentämään maailmaa mahdollisimman selkeästi, ja erojen korostaminen helpottaa tätä. Siellä missä on ihmisiä, siellä on luultavasti aina stereotypioita. Pääsääntöisesti ne ohjaavat sosiaalista ymmärrystämme”, kertoo Hänninen. Hänninen näkee myös ainejärjestöjen stereotypioilla tarkoituksellisuutta. Ainejärjestöt edustavat omaa oikeaa tapaansa opiskella ja suhtautua yliopistoon ja tieteeseen – ne edustavat siis omia arvojaan.
”Tutkimuksissa opiskelijoiden väliltä on löydetty todella erilaisia suhtautumistapoja opiskeluun. Ainejärjestöillä voi olla pyrkimys tuoda esiin omia arvojaan: sitä, mitä opiskelijat haluavat tieteeltä, opiskelulta, yliopistolta ja yhteiskunnalta. On halu kirkastaa eroa meidän ja muiden välillä korostamalla omien arvojen erityisyyttä. Omien arvojen vahvistaminen on aina hyvä juttu – kun vain myönnetään toisen ryhmän oikeus omiin arvoihinsa”, Hänninen summaa ja lisää, että niin itseä koskeva ymmärrys kuin muita koskevat stereotypiatkin ovat kuitenkin syytä aika ajoin ottaa kriittisen arvioinnin kohteeksi. Uljas 8 | 2.12. 2016
11