Pallogrillikonservatiivit T älkööt vaivautuko
Romahduksen oraakkelit ekstejään kirjana julkaissut Sarastus-verkkolehti kuvailee itseään ”kansalliseksi ja eurooppalaiseksi, traditionalistiseksi ja radikaaliksi”. Tekstit ovat akateemissävyisiä pohdintoja tai selkeää propagandaa – usein molempia. Voiko islamia ymmärtää? -tekstissä Jukka Aakula todistelee, että väkivaltainen ääri-islam on se ”todellinen islam” ja kuinka islam on uhka länsimaille. Lisäksi teksteissä on kulutusyhteiskunnan kritiikkiä ja huolta ympäristöstä. Tuleva tuho häämöttää koko ajan lähellä. ”Meitä yhdistää käsitys, että yhteiskunta on liitto elävien, kuolleiden ja syntymättömien sukupolvien välillä – perinteensä ja hierarkiansa kadottava sivilisaatio on tuomittu tuhoutumaan ennemmin tai myöhemmin”, verkkosivuilla kuvaillaan. Päätoimittajana toimii taidokas esseisti, mutta verkossa rasistisia ja naisvihaisia törkeyksiä huudellut Timo Hännikäinen. Marginaalinen, mutta asiallisuuteen pyrkivä laitaoikeisto hakee paikkaansa suomalaisella mediakentällä. Esimerkiksi oikeistolainen klassisesta liberalismista ammentava ja Sarastusta nimekkäämpiä kirjoittajia mukaan saanut verkkolehti Politika ilmestyi vuosina 2010−2012. Pasi Huttunen
Äärikoikeiston äänitorveksi kuvattu Sarastus-lehti kapinoi 1970-luvun sukupolven arvoja ja päämääriä vastaan. Lehteen kirjoittava Jarkko Pesonen kelpuuttaisi silti vasemmistolaisen rinnalleen vaikka vastustamaan ympäristöongelmia. Jussi Turunen, teksti & Jani Liimatta, kuva
R
adikaalin verkkolehti Sarastuksen kirjoittajakaartiin kuuluva Jarkko Pesonen kaipaa lisää harmaan sävyjä keskusteluun Euroopan kriisistä. Traditionalistiksi itseään nimittävän Pesosen mielestä muun muassa kansallismielisyys nostaa kaikkialla Euroopassa päätään juuri nyt, koska ihmiset kokevat asioiden menevän huonoon suuntaan ja alkavat siksi vaatia muutosta. Sarastuksen keskeisiä tekstejä on äskettäin julkaistu painetussa muodossa. Kirjoittajien ydiryhmää on vaikeaa määritellä yksiselitteisesti, mutta joukossa on kaikkea katolisesta konservatiivista fasistiin. Lehden perustamisvuodesta 2012 asti mukana ollut Pesonen sanoo, että äärioikeiston äänitorvena pidetyn lehden tekijöitä yhdistää näkemys yhteiskunnasta orgaanisena ilmiönä. ”Tämä tarkoittaa sitä, että toimiva yhteiskunta on osa kulttuurievoluutiota, joka ei kehity pelkästään ihmisten omilla päätöksillä. Se on osa paljon pidempää ja laajempaa kehityskulkua”, Pesonen toteaa. ”Keskustelussa monikulttuurisesta yhteiskunnasta ajatellaan niin, että ihmiset ovat lopulta vain yksilöitä jotka
kaipaavat itselleen omaa hyvää. Yhteiskuntaa pidetään toimivana, kun yksilön henkilökohtainen hyvä on täytetty.” Suomessa kansallismielisyys ja traditionalistinen ajattelu ovat Pesosen mukaan vastareaktio 1970-luvun sukupolvelle. Mitä he tekivät väärin? ”He muun muassa pitivät Neuvostoliittoa edistyksellisenä vastakohtana perinteisille eurooppalaisille arvoille. Nyt tämän taistolaissukupolven edustajat alkavat olla eläkeiässä ja on varmasti luonnollista, että syntyy vastustava voima heidän arvojaan ja päämääriään kohtaan.” Jos karavaani edellisten sukupolvien ponnisteluista huolimatta kulkee eteenpäin, niin mikä on Euroopan tilanne tällä hetkellä? ”Minusta suurin ongelma on eurooppalainen liittovaltiokehitys. Saman politiikan pohjalta on hankala sovittaa yhteen maita, joilla on hyvin erilainen historia, kulttuuri ja kieli. Yhdysvallat taas on luontainen liittovaltio, koska sen asukkaat jakavat siirtolaistaustan ja puhuvat pääasiassa samaa kieltä. Euroopassa tilanne on päinvastainen, mikä tekee mahdollisten ongelmien ratkaisusta parhaimmillaan haastavaa.” Yhtenä Pohjoismaita yhdistävänä
arvona voidaan pitää keskinäistä solidaarisuutta vaikeina aikoina, kuten myös Suomea koskettavassa pakolaiskriisissä. ”Minusta solidaarisuutta voidaan osoittaa siinä määrin kun se on kohtuullista oman maan resurssit ja mahdollisuudet huomioon ottaen. Jos luodaan ongelma sillä, että ei valvota rajoja, niin ongelma ei ratkea sillä ettei valvota mitään rajoja. Sarastus eroaa pelkästään maahanmuuton arvosteluun keskittyneistä piireistä siinä, että me emme naiivisti kuvittele kaikkien ongelmien ratkeavan sillä, että maahanmuuttoon puututaan. Luultavasti Sarastus ei muutenkaan kuulu tyypillisen pallogrillikonservatiivin lukulistalle.” Mutta ei Pesonen mielipiteistään huolimatta ole vielä poteroa kaivamassa. Hänestä traditionalisteilla ja heidän vastustajillaan radikaalivasemmistolla on jotain yhteistä. ”Yhteisymmärrys on ilman muuta mahdollista, jos asia on hyvä ja edistämisen arvoinen. Yhteisiä kritiikinaiheita meillä on vasemmiston kanssa muun muassa moderni kerskakulutus, globaali massakulttuuri sekä ympäristötuhon vastustaminen.” Pesonen pitää aivan mahdollisena osallistua vasemmistolaisten kanssa esimerkiksi ympäristötuhoa vastustavaan mielenilmaukseen, mutta epäilee, hyväksytäänkö hänen laillaan ajattelevia joukkoon. ”Itselleni ei sinällään ole väliä, mitä poliittista väriä joku ihminen edustaa. Meidän pitäisi voida olla joistain asioista
”Me emme naiivisti kuvittele kaikkien ongelmien ratkeavan sillä, että maahanmuuttoon puututaan. samaa mieltä ilman, että toisen poliittinen kanta muuttuu ongelmaksi. Ristiriitatilanteessa poliittisen vastustajan mielipide voidaan tunnustaa paikkansapitäväksi, mutta hänellä on se ikään kuin vääristä syistä. En silti kannata sellaista ajattelua, että me vastustaisimme kaikkea jota vasemmisto kannattaa.” Kun traditionalisti sanoo seisovansa vaikka luonnonsuojelun takana, tämä ei Pesosesta välttämättä kelpaa vasemmistolaiselle. Mielipide on tällöin oikea, mutta motivaatio väärä. ”Lopulta suurimmat erot meidän ja vasemmiston välillä ovat ihmiskuvassa ja siinä, kuinka käsitetään kulttuurin luonne”, Pesonen sanoo. ”Minä pidän itseäni suvaitsevaisena mitä muihin kulttuureihin tulee. Olen suvaitsevainen filosofi John Locken tarkoittamalla tavalla. Siedän ja olen neutraali muita kulttuureja kohtaan, niin kauan kuin niistä ei ole minulle harmia.” Pesonen suhtautuu epäilevästi niin sanottuun maltilliseen kansallismieliseen ajatteluun, koska ylipäätään kyseisen aiheen mainitseminen voi toimia syynä nimittelyyn ennen kuin omaa kantaa on edes kerrottu.Hänestä ei siis kannata lähteä pehmentämään näkemystään, koska sitä ei kuitenkaan hyväksytä edes laimennetussa muodossa. Uljas 2 | 7. 3. 2016
17