__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

SÄIKEITÄ Porin yliopistokeskus 2020


2

Säikeitä Kuva Nikolina Georgieva


PORIN YLIOPISTOKESKUS UNIVERSITY CONSORTIUM OF PORI PL 181 (Pohjoisranta 11 A) 28101 Pori ucpori.fi

Porin yliopistokeskuksen kirjasto ucpori.fi/kirjasto

AALTO-YLIOPISTON TAITEIDEN JA SUUNNITTELUN KORKEAKOULU

Sisällys

Pori Urban Platform of Aalto PUPA taide.aalto.fi/pori

TAMPEREEN YLIOPISTO PORIN YKSIKKÖ tuni.fi/pori

Perinteitä ja uusia avauksia 

4

Kohti poikkitieteellistä tutkimusta – RoboTalk yhteisten kysymysten äärellä

6

Kallioon hakattu historia

8

Pidempään kotona – Kumppanuuksilla toimivampia palveluita ikäihmisille

12

Automaattinen lintujen tunnistamisjärjestelmä Lintuliikehdinnän seurantaa merituulipuistossa 14 Mitä hyötyä yliopistokeskukselle on kansainvälisistä opiskelijoista?

16

AACBS-akkreditointi – Turun kauppakorkeakoulun yhteinen onnistuminen

18

Smart farming through data analytics

20

Pienempi kuin isommat, siks Pori

22

Kuinka isoveli valvoo laivojen pakokaasuja Itämerellä?24 Kylmä sota, Itämeren öljytuhot ja kansainvälinen ympäristödiplomatia

28

Kotoisin Reposaaresta?

30

Yhteistyöllä ja osallisuudella elinvoimaa kehittämässä32 UCPori lukuina 

34

TURUN YLIOPISTO

Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö utu.fi/tse/pori Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma utu.fi/ktmt Brahea-keskuksen merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus utu.fi/mkk Lääketieteellinen tiedekunta utu.fi/fi/yliopisto/laaketieteellinen-tiedekunta/ porin-opetusterveyskeskus

SÄIKEITÄ – Porin yliopistokeskus 2020 Toimittaja Miina Yliluoma Julkaisija Porin yliopistokeskus Taitto Lari Jaatinen ja Ruska Seppälä / Sataedu Nakkila Valokuvat Nikolina Georgieva, Mila Koskinen, Leena Peltomäki, Maria Sundelin, Jenna Tammi, Samu Torninoja ja Kristian Wallin / Sataedu Nakkila Kansikuva Nikolina Georgieva / Sataedu Nakkila Paino PlusPrint, Ulvila 2020

UCPori 2020

3


4

Säikeitä


Kuva Leena Peltomäki

Perinteitä ja uusia avauksia

S

elailen viime vuoden Säikeitä-lehteä ja taas kerran on pakko todeta, miten monipuolinen tiedeyhteisö yliopistokeskuksen seinien sisällä työskentelee. Eikä pelkästään seinien sisällä, vaan sen vaikutus hehkuu auringon säteiden lailla ympäröivään yhteiskuntaan. Aloitin yliopistokeskuksen johtajana vuoden 2019 huhtikuussa, mutta ennen sitä hoidin tehtävää usean kuukauden ajan muun työn ohella, joten kokemusta on runsaan vuosiympyrän verran. On asioita, jotka toistuvat vuodesta toiseen ja sellaisia, jotka ovat ainutkertaisia. Opiskelijoita valmistuu ja uusi vuosikurssi aloittaa aherruksen, projekteja päättyy ja uusia alkaa jatkuvasti, ja kilpailu tiedemaailmassa kiristyy kiristymistään. Toisaalta yliopistokeskuksella on perinteitä, jotka ulottuvat jo 15 vuoden taakse, kuten syksyllä vietettävä TiedeAreena ja Vuoden Tutkijan valinta. Viime vuonna täyttyi 20 vuotta siitä, kun yliopistollinen toiminta Porissa keskittyi Puuvillaan. Tapahtumaa juhlistettiin asiaan kuuluvalla tavalla kuunnellen konkareiden muistoja vuosien varrelta. Mieleen jäi lause: olkoon toimintaympäristö millainen tahansa, aina siinä on yhden yliopistokeskuksen kokoinen aukko. Yliopistokeskusten perustamisesta tuli viime vuonna 15 vuotta. Yliopistoja on yhdistynyt ja yliopistojen määrä vähentynyt, mutta yliopistokeskuksia on edelleen yhtä monta kuin 15 vuotta sitten: Porin lisäksi Kokkolassa, Kajaanissa, Mikkelissä, Lahdessa ja Seinäjoella. Vaikka yliopistokeskukset ovat profiileiltaan erilaisia, ne muodostavat tiiviin verkoston, jolla on yhteinen päämäärä: tukea yliopistokeskusmaakuntien elinkeinoelämää yliopistollisen koulutuksen ja

tutkimuksen keinoin täydentäen näin suomalaista yliopistoverkostoa sekä alueellisesti että toiminnallisesti. Vuoden 2019 alussa aloitti uusi Tampereen yliopisto, jonka toiminta Porissa muodostaa noin puolet yliopistokeskuksesta henkilöstömäärällä tai rahoituksella mitattuna. Tämän suuruusluokan yliopistofuusio ei tapahdu hetkessä; vie vuosia ennen kuin uudet toimintatavat vakiintuvat. Uudessa Tampereen yliopistossa on seitsemän tiedekuntaa, joista kolmella on henkilöstöä ja tiloja Porissa. On ollut mukavaa todeta, että Porin ja Seinäjoen yliopistokeskuskampukset on tunnistettu osaksi uutta korkeakouluyhteisöä yhdessä Tampereen kolmen kampuksen kanssa. On kuitenkin vielä paljon pohdittavaa siinä, millaiseksi muodostuu Tampereen yliopiston profiili Porissa. Toiminnan täytyy tukea Satakunnan elinkeinoelämää, mutta sen täytyy sopia myös yliopiston ja sen tiedekuntien profiileihin. Uudet avaukset ja rekrytoinnit ovat yliopistolle strateginen valinta samoin kuin resurssien kohdentaminen on strateginen valinta Porille ja Satakunnalle. Sekä Tampereen että Turun yliopistot laativat parhaillaan uusia strategioitaan. Porin yliopistokeskuksen osalta strategiatyö käynnistyy, kun taustayliopistojen strategiat ovat muotoutuneet. Yliopistokeskuksen strategisten tavoitteiden on nivouduttava emoyliopistojen strategioihin, Porin kaupungin visioon sekä Satakunnan maakuntaohjelmaan ja samanaikaisesti sen on määritettävä Porin yliopistokeskuksen oma ainutlaatuinen identiteetti. Tärkeä näkökulma strategiaa laadittaessa on myös työnjako muiden kehittäjäorganisaatioiden, kuten alueen oppilaitosten ja Prizztechin, kanssa. Monia asioita on viime vuo-

sina opittu tekemään paremmin yhdessä, mutta paljon on vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Vuoden 2019 aikana on ollut mukavaa todeta, että yliopistokeskusten toiminnalla on vahva hallituksen ja ministeriön tuki. Yliopistokeskusten vuotuisessa seminaarissa Mikkelissä tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen viesti oli selkeä: aika, jolloin yliopistokeskusten piti perustella olemassaolonsa, on ohi. Yliopistollisen koulutuksen alueellisen tasa-arvon edistäminen nähdään tärkeänä tehtävänä. Hallitusohjelmassa on tavoite nostaa korkeakoulutettujen osuus nuorista aikuisista 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja siihen yhtenä ratkaisuna on korkeakoulujen aloituspaikkojen merkittävä lisääminen. On tärkeää, että korkeakoulujen uudet aloituspaikat ja koulutusvolyymin kasvu ei keskity pelkästään pääkaupunkiseudulle vaan jakautuu sen mukaan, miten alueilla on kysyntää työntekijöille ja osaamiselle. Kuten viime vuosina on ollut tapana, myös käsillä oleva Säikeitä-lehti tarjoaa katsauksen yliopistokeskuksen kiehtoviin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Isojen linjausten taustalla on arkinen aherrus, ilo tunnustuksesta, kun työn tulokset on hyväksytty julkaistavaksi kansainväliseen huippulehteen, ahaa-elämyksestä, jonka uusi oivallus on opiskelijassa saanut aikaan, antoisasta keskusteluhetkestä kollegan kanssa. Mukavia lukuhetkiä!

TARMO LIPPING Johtaja Porin yliopistokeskus

UCPori 2020

5


Kohti poikkitieteellistä tutkimusta

RoboTalk yhteisten kysymysten äärellä Puheeseen väestön ikääntymisestä törmää kaikkialla. Eurooppa ja sen mukana myös Suomi ikääntyy voimakkaasti. Ratkaisua huoltosuhdehaasteeseen haetaan etsimällä uusia keinoja ikäihmisten omatoimisuuden tukemiseen.

Y

htenä keinona yhteiskunnallisessa keskustelussa esitetään teknologiaperustaisten ratkaisujen kuten robotiikan sekä digitaalisten palvelujen kehittämistä ja käyttöönottoa. Tähän haasteeseen on tarttunut myös Tampereen yliopisto Porissa. Eletään kesän ensimmäisiä päiviä. Vanhuksille tehostettua palveluasumista tarjoavan yksikön olohuoneessa iloisen miesjoukon puheensorina on vaiennut ja vaihtunut uteliaaseen tarkkailuun. Tampereen yliopiston Autonominen Robottiekosysteemi -hankkeen (EAKR) projektipäällikkö Petri Oksa Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta on juuri kytkenyt virran päälle TurtleBot-robottiin, tuttavallisemmin kutsuttuna Riittaan, joka Petrin ohjaamana nytkähtää liikkeelle. Tarkoituksena on kesän aikana kehittää robotin autonomista navigointijärjestelmää, jotta se voisi jonakin päivänä liikkua tilassa ilman jatkuvaa ohjausta ja palvella vanhuksia heidän asuinympäristössään. ”Robottiryhmä”, jonka keski-ikä on 100 vuotta, tarkkailee robottia ja pohtii, onko tekniikka alun perin kenties japanilaista. Ei aikaakaan, kun ryhmä keskittyy pelaamaan robotin käyttöliittymän kautta muistipeliä. Ikämiesten robottiryhmä kokoontuu kaiken kaikkiaan

6

Säikeitä

kymmenen kertaa kesän aikana. Melkein kaikilla kokoontumiskerroilla mukana havainnoimassa on myös YTM Eveliina Kaukkila yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.

Robotit teatterien lavoilta olohuoneisiin Perinteiseen mielikuvaamme robotista on vaikuttanut kaunokirjallisuuden tai elokuvien tarjoilema kuvasto. Kenellepä ei robotista tulisi mieleen esimerkiksi C-3PO Tähtien sota -elokuvista tai Ihmemaa Ozin Peltimies? Ensimmäisen kerran sana robotti esiintyikin ensi-iltansa 25.1.1921 saaneessa Karel Čapekin näytelmässä R.U.R.: Rossum’s Universal Robots. Robotit ovat kirjoista ja elokuvista päätyneet osaksi jokapäiväistä ympäristöämme; esimerkiksi työpaikoille teollisuusrobotteina tai koteihin pölynimurirobotteina. Robotit voidaankin jakaa karkeasti kahteen ryhmään: teollisuusrobotteihin sekä palvelurobotteihin. Robotiikan kehittymiseen liittyy olennaisesti myös automaation kehittyminen sekä näiden vaikutus ihmisten sosiaaliseen toimintaan, esimerkiksi työhön ja ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Teknologian ärsyke tekee siitä vuorovaikutteisen Niin paljon kuin tänä päivänä puhutaankin teknologiasta, sille ei kuitenkaan ole olemassa virallista ja tarkkaa määritelmää. Löyhästi teknologialla voidaan ajatella tarkoitettavan joukkoa jonkin tietyn alan tekniikoita. Vuorovaikutteista teknologiaa lähestytään tekniikkana, joka saa ihmisen reagoimaan ja toimimaan teknologian ärsykkeestä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaisin toiminnoin varusteltu älypuhelin, lasten leikeissä näkyvät interaktiiviset lelut tai vaikkapa hoivarobotti.

TurtleBot – tietokone renkailla Robottiryhmän tutkailema TurtleBot-Riitta ei ulkonäöltään vastaa sen paremmin Čapekin robottia kuin teollisuusrobottiakaan. Ihmishahmoa muistuttavia robotteja kutsutaan androideiksi, jollainen TurtleBot-Riitta ei myöskään ole. TurtleBot koostuu mobiililaitteesta, 3D-anturista ja kannettavasta tietokoneesta; sitä voisikin kuvailla pyörillä liikkuvaksi tietokoneeksi. TurtleBot-Riitta näyttäytyy ennen kaikkea vuorovaikutteisena teknologiana haastaen robottiryhmäläisiä esimerkiksi pelaamaan muistipeliä.

Kun 100-vuotiaat kohtasivat robotin Robottiryhmäläiset edustavat sukupolvea, joka on elänyt koko teknologioiden kehittymisen ja digitalisaation tuomat muutokset ja omaksunut uutta tekniikkaa osaksi arkeaan naapuriin ilmestyneestä ensimmäisestä radiosta, kaupungin ensimmäisestä puhelinkeskuksesta ja työpaikan reikäkorteis-

Robotin äärelle kokoontuneet ikämiehet lähtivät rohkeasti ja uteliain mielin kokeilemaan heille uudenlaisen teknologian käyttöä. ta aina kännyköiden ja pc-tietokoneiden yleistymiseen ja turvarannekkeiden käyttöön saakka. Robotin äärelle kokoontuneet ikä-


Kuva Mila Koskinen

miehet lähtivät rohkeasti ja uteliain mielin kokeilemaan heille uudenlaisen teknologian käyttöä. Sessiot sujuivat mukavasti pääasiassa pelaamisen merkeissä, kunnes erään kerran ryhmäläiset eivät enää olleet kiinnostuneita pelaamaan robotin kanssa. Sama toistui seuraavalla kerralla. Teknologian käytettävyys muodostuu useista eri osatekijöistä, kuten itse teknologian hyödyllisyydestä sekä käyttökelpoisuudesta. Myös sekä sosiaalinen että käytännöllinen hyväksyttävyys ovat vahvasti läsnä, kun pohditaan käytettävyyttä. Näiden lisäksi käyttökelpoisen teknologian tulee olla muun muassa opittavaa, muistettavaa ja miellyttävää käyttää. Nämä kaikki osatekijät näyttivät olevan kohdallaan – mistä oikein oli kyse? Ryhmää haastateltiin ja aiheesta käytiin ryhmäläisten kanssa keskusteluja. Kävi ilmi, että robotissa tai sen käyttöliittymässä itsessään ei varsinaisesti ollut vikaa. Robotin sijaan sen ympärille muodostunut sosiaalinen tilanne itsessään oli ryhmäläisille tärkeä ja merkityksellinen. Robotin ympärillä syntyneen keskustelun koettiin tuovan tarjolla olevaa uutta teknologiaa enemmän sisältöä ja mielekästä vaihtelua arkeen, mikä motivoi ryhmäläisiä yhteisiin tapaamisiin.

Yhteisten kysymysten äärellä Yhteiskuntamme investoi valtavasti resursseja teknologiaperustaisten ratkaisujen kehittämiseen. Tekniikkaa ja yhteiskuntaa, eli teknologiaa ja sosiaalista ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan. Yhteiskunta ja sosiaalinen eli ihmisten välinen toiminta tuottaa teknologiaa ja uusia tapoja sen käyttämiseen. Samalla kehittyvä teknologia tuottaa uusia mahdollisuuksia ihmisten – ja heidän väliselleen – toiminnalle. Ikämiesten robottiryhmä keskusteluineen johdatti kaksi eri tieteenalan edustajaa pohtimaan, miten tärkeää on tarkoituksenmukaista teknologiaa kehitettäessä huomioida myös sosiaaliset tekijät ennen kaikkea osallisuuden näkökulmasta. Näin sai alkunsa tekniikkaa ja yhteiskuntatieteitä yhdistävä tutkimusprojekti RoboTalk, jonka myötä tullaan poikkitieteellisesti syventymään kysymyksiin vuorovaikutteisen teknologian osallistavasta kehittämisestä yhdessä vanhusten kanssa.

EVELIINA KAUKKILA YTM, projektipäällikkö, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, hyvinvointitieteet

UCPori 2020

7


u tt a k a h n o o i ll Ka a i r o t his Suomen Kulttuurirahaston Mullankaivajat-hankkeen myöntämän apurahan voimin Reposaaren Takarannan kalliohakkausalueella tehtiin yhteisöllistä arkeologista inventointia Reposaaren alakoulun oppilaiden sekä rantaparlamentin jäsenten kanssa.

K

allioon hakattu historia –hanke haki ja sai vuonna 2018 Suomen kulttuurirahaston Mullankaivajat-hankkeelta rahoitusta, joka mahdollisti keväällä 2019 muun muassa tehdä Reposaaren koululaisten kanssa noin kahden viikon aikana erilaisia tehtäviä sekä kentällä Reposaaren Takarannan kallioilla että koulussa. Kallioon hakattu historia -hankkeessa koululaiset osallistuivat arkeologiseen tutkimukseen kotisaarellaan. Heidän kanssaan dokumentoitiin historiallisia kalliohakkauksia paperiin hiertämällä eli niin kutsutulla frottage-menetelmällä. Koululaisilta käytiin muutama päivä kenttäpäivien jälkeen kyselemässä Takarannan kuulumisia. Koulun ja vanhempien luvalla keskustelut äänitettiin, niistä tehtiin pöytäkirjat sekä osin

8

Säikeitä

litteroitiin. Tämän lisäksi koululaiset kirjoittivat omia tarinoita liittyen kalliohakkauksiin ja saivat suunnitella oman kalliohakkauksen ja kertoa, miksi tekisivät juuri tuollaisen kalliohakkauksen. Hankkeen kokonaistavoitteina on tutkia, dokumentoida, tuoda tunnetuksi ja auttaa paikallisia arvostamaan ja suojelemaan oman saaren historiallisen ajan kalliohakkauksia eli merkittävää kulttuuriperintökohdetta. Reposaaren Takarannalla on satoja kalliohakkauksia, joista vanhimmat tunnetut ja löydetyt ajoittuvat 1850-luvulle ja uusimmat ovat viime kesän tuotoksia. Hakkauksissa tulee selvästi esille neljä ajanjaksoa, jotka ovat 1800-luvun loppu, 1910–1930-luvut, 1950-luku ja nykyaika. Yleisimmin Takarannan kalliohakkauksissa esiintyy nimi, joka saattaa olla tekijän


Kuva Nikolina Georgieva

oma, nimikirjaimet ja/tai vuosiluku. Lisäksi hakkauksissa on erilaisia kuvia ja symboleja, joista yleisin on sydän.

Osa maisemaa ja alueen kulttuuriperintöä Miksi nämä kalliohakkaukset ovat kiinnostavia ja tärkeitä kulttuurisen perinnön jatkumossa? Reposaaren Takarannan kalliohakkausten kiinnostavuus on siinä, että suurin osa varsinkin vanhemmista hakkauksista on Reposaaressa asuneiden tekemiä ja niihin voidaan liittää tarinoita ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Kertomalla ja kuuntelemalla tarinoita sekä keskustelemalla niistä ja niiden merkityksestä Reposaaren historialle paikalliset auttavat suojelemaan kohdetta omana kulttuuriperintökohteenaan. Kohteella vierailevalla ja hakkauksen tekijällä saattaa olla historiallinen linkki. Kallioon hakattu historia -hankkeessa pyysimme ryhmän miehiä, jotka olivat viettäneet lapsuutensa 1950ja 60-luvulla Reposaaressa, kertomaan meille kalliohakkauksista. Miesten puheet äänitettiin heidän luvallaan. Monet kallioon hakatut nimet

saivat miesten kertomusten kautta lihaa luiden ympärille. Nimien takaa löytyi tarinoita ihmisten kohtaloista kansalaissodan ajalta, levottomalta 30-luvulta sekä sahan tapahtumista. Miehistä kaksi, Haakon Uddfolk ja Pekka Tuominen, olivat myös itse tehneet nuoruudessaan Takarannalle kalliohakkaukset. Toinen oli höyrylaiva ja toisessa oli tekijän nimi ja hakkauksen teon vuosiluku.

Kalliohakkausten tutkimuksen ja dokumentoinnin kehittäminen

Yhtenä hankkeen tärkeänä tehtävänä oli myös miettiä ja kehitellä kalliohakkausten uusia dokumentointitapoja. Arkeologisia kohteita voidaan mitata, kartoittaa tai 3D-mallintaa tutkimusja suojelukäyttöä varten. Hankkeeseen valitsimme fotogrammetrian dokumentointimenetelmäksi. Menetelmässä mitataan halutun kohteen eli tässä tapauksessa kalliohakkausten eri pisteitä siitä otettujen kaksiulotteisten valokuvien avulla. Hankkeen aikana kalliohakkauksia

valokuvattiin Takarannan lisäksi Eurajoen Luvian Nirvon saaressa sekä Porin Tyltyssä. Nirvon ja Tyltyn kalliohakkaukset ajoittuvat 1700-luvulta aina 1800-luvun puoleen väliin vuosilukujen perusteella. Nämä kohteet luokitellaan Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä muinaisjäännöksiksi, koska kohteisiin ei ole tehty hakkauksia 1800-luvun puolivälin jälkeen. Reposaaren Takarannan kalliot ja siellä olevat hakkaukset taas luokitellaan rekisterissä muuksi kulttuuriperintökohteeksi, koska hakkausten tekeminen on jatkunut 1850-luvulta tähän päivään saakka ja jatkuu edelleen. Fotogrammerisen dokumentointimenetelmän valokuvauksessa käytettiin apuna droonia ja digitaalista kameraa. Tärkeintä valokuvauksessa on, että kuvissa on syväterävyyttä ja ne ovat kauttaaltaan tarkkoja. Otettavien kuvien määrä vaihteli kohteen mukaan, mutta mitä enemmän kuvia oli käytettävissä, sen parempi. Kuvia otetaan tasaisin välein joka puolelta kohdetta niin, että jokaisten kuvien välillä on vähintään 60 % päällekkäisyyttä. Ulkona kuvattaessa pilvinen

UCPori 2020

9


ilma on paras valaistuksen kannalta. Paikan päällä pilvisellä ilmalla silmin katsottaessa kalliohakkaukset ovat lähes näkymättömissä. Fotogrammetrialla mallintaminen tehdään tietokoneella käyttäen siihen tarkoitettua ohjelmistoa. Kallioon hakattu historia -hankkeessa käytimme Agisoft Metashape -ohjelmistoa. Sen käyttö ja fotogrammetriaprosessi on hyvin pitkälti automaattinen ja vaatii melko paljon tietokoneelta. Prosessi aloitetaan tuomalla otetut valokuvat ohjelmaan. Tämän jälkeen ohjelma järjestää ja asettelee kuvat käyttäen SIFT-algoritmia sekä kuvan EXIF-tietoja. Asetelluista kuvista ohjelma alkaa tutkia ja laskea samankaltaisuuksia, yhteisiä pisteitä sekä kameran sijainteja. Näiden tietojen perusteella ohjelma pystyy laskemaan kuvatun kohteen syvyystiedot

ja muodostaa niistä pistepilven. Muodostuneesta pistepilvestä pystytään jo alustavasti havainnoimaan kuvatun kohteen muoto. Tästä pistepilvestä voidaan ohjelmassa laskea 3D-malli, tai se voidaan viedä paikkatieto-ohjelmaan visuaaliseen muotoon prosessointia varten.

EEVA RAIKE

SANNA SAUNALUOMA

FM, yliopisto-opettaja, hankkeen vetäjä Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaine

10

Säikeitä

Kentältä näyttelyksi Hankkeen kenttätöiden jälkeen kerätty materiaali käytiin läpi ja näyttelyä varten koottiin aineistoa. Näytte-

ly pystytettiin Reposaaren kylätalolle. Sen avajaiset olivat 10.8.2019 Reposfääri-festivaalilla, jonka aikana näyttelyssä kävi yli 200 vierailijaa. Näyttely jätettiin kylätalolle ja siihen tutustuivat muun muassa kaikki Reposaaren koulun oppilaat. Hankkeen rahoitus on lopuillaan, mutta kalliohakkausten tutkiminen ja inventointi tulee jatkumaan tulevina vuosina tavalla tai toisella Suomen rannikkoalueilla.

Hankkeella on myös oma blogi ja Facebook-sivut, joita täydennetään taas kevään tullen. kallioonhakattuhistoria.com/ www.facebook.com/kallioonhakattuhistoria/

FT, hankkeessa tutkijana arkeologi Hämeenlinnan kaupunki

HANNA HENTTINEN FM, hankkeen tutkija, osa-aikainen työntekijä Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa


Kuva Nikolina Georgieva

Näiden tietojen perusteella ohjelma pystyy laskemaan kuvatun kohteen syvyystiedot ja muodostaa niistä pistepilven.

UCPori 2020

11


Pidempään kotona

Kumppanuuksilla toimivampia palveluita ikäihmisille Ikäihmisten asiakaslähtöinen kotihoito syntyy eri sektorien yhteistyöllä ja tiedonkulkua vahvistamalla. Toimijat kaipaavat tietoa toisistaan ja yhteistyöllä mahdollistetaan yhteisen tavoitteen toteutuminen – ikäihmisten tarpeista lähtevät kotihoidon monipuoliset ja joustavat palvelut.

I

äkäs ihminen voi asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, jopa elämänsä loppuun saakka. Tämä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kansallinen tavoite ja siihen suuntaan ikäihmisten hoito onkin selvästi siirtymässä. Ajatuksena on, että ikäihminen saa hoivaa omaan kotiinsa niin ammattilaisilta, läheisiltä kuin vapaaehtoisiltakin. Julkisen sektorin lisäksi yksityiset yritykset sekä kolmas sektori, esimerkiksi järjestöt ja seurakunnat, ovat tärkeässä asemassa muodostaen ikäihmisten palvelujen verkoston. Kotihoidon palveluja tarvitsevien ikäihmisten määrä nousee vuosittain: päivittäinen asiakasmäärä kasvoi vuosien 2016 ja 2018 välillä noin 4000 asiakkaalla eli noin 8 %. Palveluntuottajienkin määrä on kasvussa ja palvelujärjestelmän muuttuessa yhden ikäihmisen palveluja saattaa olla tuottamassa monta eri toimijaa. Toisaalta tämä tuo joustavuutta ja erikoistumisen tarjoamaa osaamista, toisaalta kokonaisuuden hallinta voi olla yhä vaikeampaa. Miten verkosto saadaan toimimaan tehokkaasti yhdessä ja varmistettua kullekin ikäihmiselle juuri hänen tarvitsemansa palvelut, vieläpä asiakaslähtöisesti, asiakkaan omat toiveet huomioiden?

12

Säikeitä

Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön toteuttamassa KumppanuusAkatemia -hankkeessa pureudutaan tähän haasteeseen ja ikäihmisten koti- ja omaishoitoa tarkastellaan erityisesti palvelujen verkostomaisen kehittämisen ja toteuttamisen näkökulmasta. Hankkeessa on kuluvan vuoden aikana haastateltu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin vanhuspalvelutoimijoita Porin ja Pohjois-Satakunnan alueella sekä pidetty työpajoja. Hanke jatkuu vuoden 2021 alkupuolelle asti ja luvassa on vielä mm. erilaisia verkostoitumistapaamisia ja työryhmiä. Tehtyjen haastattelujen ja työpajojen perusteella merkittävä eri toimijoiden yhteistyötä hidastava tekijä on, että toimijat eivät välttämättä tunne toisiaan tai edes tiedä toisistaan. Näin yhteistyömahdollisuudetkin jäävät löytymättä ja kukin toimii omassa siilossaan. Toimijoiden ja heidän palvelujensa heikko tunnettuus voi olla myös este asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien räätälöinnille. Julkisen sektorin palveluohjaajat tietävät palveluista ja niiden tarjoajista melko hyvin. Tiedosta kuitenkin hyötyisivät kokonaisvaltaisesti kaikki palveluverkoston toimijat, myös esimerkiksi asiakastilanteissa ikäihmisiä kohtaavat hoitajat.

Asiakaslähtöisyys punaisena lankana Kaikki haastatellut toimijat tavoittelevat mahdollisimman hyvää ikäihmisten hoivaa ja kokevat asiakaslähtöisyyden tässä ohjaavana tekijänä. Asiakaslähtöisyys on heille ennen kaikkea asiakkaan toiveista ja tarpeista lähtemistä ja asiakkaan kuulemista. Yhtenäisten näkemysten lisäksi eri

sektoreilla toimivat palveluntuottajat painottavat asiakaslähtöisyyden eri puolia. Julkisen sektorin haastateltavien vastauksissa korostuu palvelujen tarkoituksenmukaisuuden merkitys asiakaslähtöisyyden toteutumisessa. Yksityisen sektorin asiakaslähtöisyyden kulmakivinä pidetään pienen työntekijäjoukon mahdollistamaa asiakastuntemusta ja joustavuutta. Kolmannen sektorin asiakaslähtöisyys on erityisesti sosiaalista, ikäihmisten arvostusta, kunnioitusta, osallisuuden mahdollistamista sekä ystävällistä ja

Ikäihmiselle itselleen palvelut näyttäytyvät helposti pirstaleisina ja hänen voi olla vaikea hahmottaa tilannetta.

turvallista kohtaamista. Kaikki toimijat pyrkivät asiakaslähtöisyyden toteutumiseen erityisesti oman toimintansa näkökulmasta, jolloin koko palvelukokonaisuuden asiakaslähtöisyys voi jäädä vähemmälle huomiolle. Hyvin toimivista palasista ei siis välttämättä vielä synnykään hyvin toimivaa kokonaisuutta. Toimijoita on monta ja kokonaiskuva voi hämär-


Kuva Jenna Tammi

tyä, varsinkin jos toimijat eivät edes tiedä toisistaan. Ikäihmiselle itselleen palvelut näyttäytyvät helposti pirstaleisina ja hänen voi olla vaikea hahmottaa tilannetta. Kotona käyvät lukuisat eri toimijat ja asiakkaan luona käyvien henkilöiden vaihtuvuus voivat luoda asiakkaalle turvattomuuden tunnetta. Vaikka palveluvalikoiman kasvaminen ja tuottajien määrän kasvu parantavat asiakkaan mahdollisuuksia saada juuri itsensä näköisiä palveluita, asiakaslähtöisyyden toteutuminen vaatii hyvää palvelunohjausta ja toimijoiden välistä, kokonaisuuden huomioivaa yhteistyötä. Palvelukokonaisuuksien yhä laajentuessa olisi tärkeää, että osapuolet paitsi oppivat tuntemaan toisensa myös muodostavat yhteisen käsityksen palvelukokonaisuuden asiakaslähtöisyydestä sekä sii-

tä, millaisilla toimenpiteillä ja käytännöillä siihen yhdessä pyritään.

REETA HAUTANIEMI

MIRJE HALLA

Projektitutkija, sosiologian tohtorikoulutettava KumppanuusAkatemia -hanke Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö

Tiedonkulku avaimena hyvään hoivaan Tiedonsiirron tehostaminen on myös edellytys onnistuneen palvelukokonaisuuden tuottamiselle. Tällä hetkellä tiedonsiirto toimijoiden välillä, varsinkin eri sektorien välillä, näyttäytyy melko vähäisenä, eikä yhteisiä tiedon siirtymisen käytäntöjä ole sovittu. Tämä voi johtaa aukkoihin ja päällekkäisyyksiin yksittäisenkin asiakkaan palveluissa. Tiedonsiirron toimivuuteen vaikuttavat myös tietosuojakäytännöt sekä henkilötietojen salassapitovaatimukset. Olemassa olevaa lainsäädäntöä on tietenkin noudatettava, mutta yhdessä voidaan löytää keinoja tiedonsiirron tehostamiseksi lain

puitteissa. Asiakkaan suostumuksella henkilökohtaisiakin tietoja saa välittää, joten toimijat voisivat yhdessä miettiä käytäntöjä suostumuksien keräämiseksi. Kaikkien tavoitteena on kuitenkin kotihoidon asiakkaan hyvä hoiva; tärkeän tiedon sujuva siirtyminen on jokaisen etu. Tärkeää on myös asenne, halu toimia yhdessä asiakkaan parhaaksi. Palvelukokonaisuuden onnistunut tuottaminen vaatii osallisilta kumppanuutta ja toistensa arvostamista, itsensä näkemistä osana suurempaa kokonaisuutta. Se saattaa vaatia myös joustoa omiin prosesseihin ja näkymättömien raja-aitojen ylittämistä. Lopputulos on kuitenkin sen arvoinen, jos näin mahdollistetaan ikäihmisille turvallinen ja arvokas elämä kotona mahdollisimman pitkään.

Projektitutkija KumppanuusAkatemia-hanke Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö

UCPori 2020

13


Automaattinen lintujen tunnistamisjärjestelmä

Lintuliikehdinnän seurantaa merituulipuistossa

Miten lupavaatimuksissa vaadittu lintujen seuranta järjestetään tuulipuistoissa? Miten eri lintulajit kyetään erottamaan toisistaan? Onko automaattinen lintujen tunnistus mahdollista? Voidaanko kehitetty seurantajärjestelmä varustaa automaattisella tunnistuksella?

T

ahkoluodon merituulipuiston ympäristöluvassa edellytetään, että lintujen käyttäytymistä seurataan tuulimyllyjen läheisyydessä. Tällä menettelyllä pyritään dokumentoimaan mahdollisia törmäyksiä lintujen ja tuulimyllyjen lapojen välillä. Ihmisvoimin toteutettava seuranta olisi kuitenkin paitsi kallista myös todennäköisesti pitkällä aikavälillä melko tehotonta. Ympäristöluvassa on vielä erikseen nimeltä mainittu merikotka ja selkälokki. Merikotka saattaa tuntua itsestään selvyydeltä, mutta miksi selkälokki? Vastaus on, että Suomessa pesivä selkälokin alalaji ei pesi juuri missään muualla, ja on sitä tituleerattu myös kaikkein suomalaisimmaksi linnuksikin. Joka tapauksessa ratkaisu ongelmaan on automaattinen seurantajärjestelmä, josta seuraa välittömästi uusi ongelma: miten pystytään tunnistamaan vaikkapa nuo mainitut lintulajit automaattisesti?

Mistä linnut tuntee Yleisesti ottaen meillä ei ole muuta mahdollisuutta tunnistaa lintuja kuin tarkastella niiden väritystä, kokoa ja muotoa. Toki lintujen ääntelyä voidaan myös hyödyntää, mutta linnut eivät ääntele jatkuvasti, ja sekä ääntelyaktiivisuudessa että äänen voimakkuudessa on isoja eroja eri lajien vä-

14

Säikeitä

lillä. Koko ei sen sijaan ole läheskään niin hyvä tuntomerkki kuin asiaan vihkiytymättömänä voisi kuvitella. Jos sopivaa vertailukohdetta ei ole, mieluummin vielä samassa kuvakentässä, koon arviointi on erittäin hankalaa. Jos unohdamme myös äänipuolen ja keskitymme vain linnun väriin ja muotoon, huomaamme itse asiassa analysoivamme aivoissamme silmien tuottamaa kaksiulotteista kuvaa. Lintujen tunnistaminen siis perustuu suurimmaksi osaksi niiden värityksen eroihin eri puolella höyhenpukua, ja muotoon: esimerkiksi merikotkan lentosilhuetti on kovasti erilainen kuin vaikkapa kurjen. Automaattiseen järjestelmään tarvitsemme kuvia linnuista ja tässä tapauksessa nimenomaan lentävistä linnuista. Otetaan siis käyttöön järjestelmäkamera teleobjektiivilla varustettuna ja lähdetään kuvaamaan lintuja.

Kamera kuvaa – tekoäly tunnistaa Koska emme aio viettää koko aikaamme tunnistaen lintuja valokuvista, tarvitaan jokin muu toimija, joka kykenee siihen. Erilaiset tekoälysovellukset ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi, kun tehtävänä on valokuvissa esiintyvien erilaisten objektien erottaminen toisistaan - tarvitsemme siis tekoälysovelluksen. Niitä ei kuitenkaan - ainakaan vielä - saa ihan tuosta vain kaupan hyllyltä, joten se on itse koodattava. Lisäksi tekoäly vaatii koulutusdataa eli valokuvia. Tämän johdosta vietinkin useamman kuukauden eri vuodenaikoina Porin Tahkoluodossa kuvaten lintuja lennossa eli tuottaen koulutusdataa kehitettävälle tekoälylle. Tekoäly (Artificial Intelligence) ei terminä ole ehkä se kaikkein osuvin, joten siirrytään käyttämään termiä koneoppiminen (Machine Learning), joka kuvaa paremmin sitä, mistä on

kyse. Koneoppimisen metodeilla ja algoritmeilla pystytään löytämään valokuvista ne piirteet, joiden perusteella eri lintulajit on mahdollista erottaa toisistaan. Tutkimuksessa käytetty metodi (konvoluutioverkko, convolutional neural network) ja sen toteuttamiseen juuri tässä työssä kehitetyt algoritmit tuottavat piirrekarttoja (feature map), joiden perusteella varsinainen luokittelu eli linnun tunnistus tehdään. Näitä karttoja voidaan myös tulostaa samaan tapaan kuin mustavalkokuvan vedostuksessa. Kyseessä ei kuitenkaan ole valokuva, vaikka se siltä näyttääkin, vaan kyse on piirrekartan visualisoinnista, josta näkee miten paljon painoa algoritmi antaa linnun höyhenpeitteen eri osille. Mitä suurempi painoarvo, sen isompi merkitys kyseisellä painolla on lopullisessa luokittelussa. Visualisoinnissa suurimmat painot ovat täysin valkoisia tai täysin mustia. Harmaat alueet ovat painoarvoltaan nollan arvoisia.

Kuva 1. Merilokkikuvasta tuotetun 16 piirrekartan visualisointi. Kuvista on nähtävissä, miten kehitetty algoritmi pitää tärkeimpinä piirteinä pään ja nokan aluetta sekä siipien kärkiä. Juuri nämä piirteet ovat niitä, joilla merilokki voidaan erottaa selkälokista.


Tässä tutkimuksessa kehitettiin myös ohjelmisto kameran etäohjaukseen, mutta se ei vielä riitä, sillä sen lisäksi tarvitaan tieto siitä, missä päin taivasta lintu lentää. Vastaus tähän ongelmaan on tutkajärjestelmä, joka kykenee löytämään linnut taivaalta, kertomaan linnun koordinaatit ja lentokorkeuden sekä mihin suuntaan ja millä nopeudella lintu lentää. Sopiva tutkajärjestelmä löytyi hollantilaiselta valmistajalta. Se kykenee paitsi tuottamaan vaaditut tiedot kameran ohjaukseen myös ohjaamaan tuulimyllyt pysähdyksiin, jos jokin lintu on lentämässä liian läheltä lapoja. Alkuvaiheessa ajatuksena oli, että suoraan tutkasignaalia tutkimalla lintulajit voitaisiin tunnistaa. Tämä osoittautui hyvinkin pian utopiaksi, sillä tutkavalmistajan taholta kerrottiin, että he ovat tutkineet asiaa jo yli 20 vuotta sekä siviili- että sotilastarkoituksiin eivätkä ole päässeet siinä juuri puusta pitkälle. Tämän vuoksi päädyin nykyiseen järjestelmään, jossa tutkajärjestelmä löytää linnut, kamera kuvaa ne ja koneoppimisalgoritmi hoitaa varsinaisen tunnistuksen. Kamera itsessään ei sisällä minkäänlaista suuntausmekanismia, joten tarvittiin vielä motorisoitu videopää, jota pystytään ohjelmallisesti ohjaamaan. Myös tämä ohjelmisto piti itse kehittää. Tähän tarkoitukseen hankittu videopää ei suinkaan ollut virheetön, eikä sitä voinut edes ohjata siten, että sille olisi vain ilmoitettu esimerkiksi ”siirry 30 astetta oikealle ja 5 astetta ylös”. Kyseisen videopään ohjaus perustui ainoastaan sille syö-

tettyyn ajoaikaan. Kuten jo aikaisemmin todettiin, se ei ollut virheetön, vaan syöttämällä esimerkiksi ajoajaksi kolme sekuntia tai erikseen kolme kertaa yksi sekunti, videopää ei päätynyt samaan asemaan. Tästä ja muista eri mittauksiin liittyvästä epätarkkuudesta johtuen jouduin kehittämään korjauskäyrän tutkalta tuleviin koordinaatteihin. Tämä oli aikaa vievää, koska todellista käyttökelpoista dataa sai vain elävistä kohteista, joita ei voinut komentaa lentämään tietyllä etäisyydellä tiettyyn suuntaan, eikä ennen kaikkea tiettyyn aikaan.

lä joitakin tunnistamattomia tapauksia. Kehitetty algoritmi ei myöskään kykene tunnistamaan mitään sellaista lintua, josta otettuja kuvia se ei ole nähnyt aikaisemmin. Tosin algoritmiin on rakennettu mahdollisuus myös väljempiin määrityksiin, kuten lokkilaji, mustaselkäinen lokki, vesilintulaji, ym. Tämä pienentää jonkin verran sitä mahdollisuutta, että lopullinen luokittelu on tuntematon lintulaji, joka on tuloksena, jos järjestelmä ei kykene tunnistamaan kohdetta. Kuva Samu Torninoja

Tutka löytää linnut taivaalta

Mihin järjestelmä pystyy Tällä hetkellä ei ole tiedossa vastaavaa järjestelmää missään päin maailmaa. Kehitetty järjestelmä on ensimmäinen prototyyppi aiheesta ja näin ollen on selvää, että kehitettävää ja pientä viilattavaa vielä riittää, tuotteistuksesta nyt puhumattakaan. Joka tapauksessa järjestelmä kykenee löytämään valtaosan linnuista, jotka lentävät säädetyllä etäisyydellä ja korkeudella sekä tunnistamaan näistä suurimman osan. Vaikeimpia tapauksia löytämisen kannalta ovat linnut, joiden lentorata on kaukana suorasta, mikä johtaa siihen, että lintu ei enää ole tutkan ilmoittamassa asemassa kuvanottohetkellä. Tunnistamisen kannalta suurimmat ongelmat liittyvät linnun asentoon kuvissa. Lintu voi olla niin hankalassa asennossa, esimerkiksi lentämässä suoraan pois päin, ettei sitä pysty tunnistamaan edes ihmissilmin. Osittainen ratkaisu tähän on useamman kuin yhden kuvan ottaminen kulloisestakin kohteesta, mutta tämäkin jättää vie-

JUHA NIEMI

Kuva 2. Automaattinen lintujen seuranta- ja tunnistamisjärjestelmä.

Väitöskirjatutkija Tampereen yliopisto (tekniikka), Porin yksikkö

UCPori 2020

15


Mitä hyötyä yliopistokeskukselle on kansainvälisistä opiskelijoista?

Yllä oleva otsikko on tyylillisesti ja sisällöllisesti kömpelö. Tyylillisesti siksi, että kysymysmerkkiä ei ole tapana laittaa otsikkoon. Sisällöllisesti siksi, että ihmisyyttä ei mitata hyötyarvoilla.

T

ämä on kuitenkin kysymys, johon joudun työssäni usein vastaamaan. Siis kysymykseen, miksi yliopistoyksiköiden kannattaa ottaa vaihto-opiskelijoita vastaan. Mitä on vaihto-ohjelman hyötyarvo? Kysymystä voi tarkastella lyhyen ja pitkän aikavälin näkökulmasta.

Opintopisteiden metsästys Lyhyen aikavälin hyötyarvo liittyy ensinnäkin opiskeluun. Opiskelijat ovat Porissa ensisijaisesti tekemässä opintojaan. He suorittavat tarjoamiamme Tampereen ja Turun yliopiston kursseja, jotka heidän kotiyliopistonsa hyväksilukevat. Syksyn Erasmus-opiskelijat suorittavat yleensä 20-30 opintopistettä. Kevään opiskelijat suorittavat vielä enemmän. Suurin osa kevään opiskelijoista on ranskalaisen ESIEA:n opiskelijoita. ESIEA on Pariisissa ja Lavalissa toimiva pieni teknillinen yliopisto, joka on lähettänyt opiskelijaryhmän Poriin jo kolmena keväänä. ESIEA edellyttää opiskelijoiden suorittavan 30 opintopistettä kevään aikana, ja liian vähäinen opintopistemäärä saattaa johtaa lukuvuoden uusimiseen. Lukukausimaksullisessa yliopistossa se tulee opiskelijalle kalliiksi: motivaatio suorittamiseen on vahva. Opiskelijoiden ohella vaihto-ohjelmasta on hyötyä sitä järjestäville yksi-

16

Säikeitä

köille, koska se motivoi ylläpitämään ja kehittämään englanninkielistä opetustarjontaa.

Kulttuurikokemuksien metsästys Ulkomaiset opiskelijat ovat lähes kaikilla kursseilla samoissa ryhmissä kuin suomalaiset tutkinto-opiskelijat. Tämä hyödyttää molempia ja avartaa ymmärrystä erilaisista opiskelutavoista. Moni saksalainen ja ranskalainen on kotiyliopistossaan tottunut tenttikeskeiseen opiskeluun. Työ- ja suo-

Jokainen Suomessa opiskellut vie kotimaahansa viestiä kokemuksistaan.

ritustapojen moninaisuus tulee heille usein yllätyksenä – ja enimmäkseen positiivisena sellaisena. Samoin yllätyksenä voi tulla se, että he ovat samoilla kursseilla jo työelämässä olevien aikuisopiskelijoiden kanssa. Suomalaisille opiskelijoille vaihto-ohjelma tarjoaa innostavia mahdollisuuksia uusien tuttavuuksien hankkimiseen. Ilman aktiivisia kv-tutoreita yliopistokeskuksen vaihto-ohjelma kuihtuisi alkuunsa. Kv-tutorit tutustuttavat ”vaihtarit” täkäläiseen opiskelijaelämään ja auttavat muutenkin monin tavoin käytännön

asioissa. Pointer ja ainejärjestöt ovat kiitettävästi ottaneet vaihtarit mukaan opiskelijarientoihin. Opiskelija- ja kulttuurinäkökulmien ohella vaihto-ohjelmaa voi tarkastella myös aluetaloudellisesta näkövinkkelistä. Opiskelijat asuvat Porissa, maksavat vuokransa tänne ja hyödyntävät paikallisia palveluita. Vaihto-ohjelman 50-60 opiskelijaa tuovat konkreettisesti tuloja alueelle. Lisäksi opiskelijat matkustelevat ympäri Suomea. Suurin osa heistä tekee Lapin-matkan. Välillä ei voi olla hämmästelemättä, miten opiskelijat ehtivät tehdä opintonsa ja matkustella tiiviin lukukauden aikana. Toisaalta niin itsekin tekisin vieraassa maassa, yrittäen maksimoida lyhyen vaihtojakson kokemuksellisuuden.

Pitkän aikavälin hyödyt Lyhyen aikavälin vaikutukset ovat selkeästi nähtävillä. Kuitenkin vaihto-ohjelmalla on myös pitkän aikavälin vaikutuksia, joiden merkitys on hankalammin arvioitavissa. Jokainen Suomessa opiskellut vie kotimaahansa viestiä kokemuksistaan. Jos kokemus Porista opiskelukaupunkina on positiivinen, hyvä sana kiirii eteenpäin. Jos se on negatiivinen, myös se viesti menee takuulla eteenpäin. Lukuvuonna 2018-2019 opiskelleita pyydettiin palautekyselyssä arvioimaan opintojaan Suomessa arviolla asteikolla 1-5. Vastanneiden keskiarvo oli 4,34, eli kokemus oli hyvin myönteinen. Moni yliopisto on lähettänyt tänne vaihto-opiskelijoita vuosittain – esimerkkeinä Magdeburgin ja Passaun yliopistot. Saksalaisyliopistot ovat muutenkin lähettäneet opiskelijoita vaihto-ohjelmaamme erityisesti syyslukukaudella.


Kuva Maria Sundelin

Pohjana ovat Tampereen ja Turun yliopistojen Erasmus-sopimukset. ”Saksalaisinvaasio” saavutti huippunsa syksyllä 2019, jolloin kaikki tänne saapuneet opiskelijat tulivat Saksasta – tosin seitsemästä eri yliopistosta. Positiivisesta jälkitunnelmasta kertoo sekin, että eräät opiskelijat ovat tulleet Poriin myöhemmin lomalle – jotkut jopa kahdesti! He ovat tulleet tapaamaan suomalaisia tuttuja ja osallistuneet opiskelijatapahtumiin. Osa vaihto-ohjelman todellisista hyödyistä voidaan ”ulosmitata” vas-

ta vuosien, ehkä vuosikymmentenkin päästä. Tämän päivän opiskelijat ovat tulevaisuuden päätöksentekijöitä. Ehkä he ovat jonain päivänä päättämässä, mihin maahan yritys suuntaa investointejaan. Tai sopimassa, keiden partnerien kanssa korkeakoulut tekevät yhteistyötä. Vaihtoaikana hankittu Suomi-tuntemus voi olla tällöin ratkaiseva tekijä. Eräs ranskalainen vaihto-opiskelija summasi kokemuksensa Suomesta ja yliopistokeskuksessa opiskelusta näillä sanoin:

”Tämä oli huikea kokemus. Opin paljon aivan erilaisesta kulttuurista ja sain uusia ystäviä. Pääsin työskentelemään erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa ja kokemaan aivan uudenlaisen opiskeluympäristön. Nyt olen monin tavoin avoimempi, puhun parempaa englantia ja näen opintoni aivan erilaisessa valossa kuin aiemmin” Tällaiset kokemukset ovat paras todiste vaihto-ohjelman hyödyllisyydestä. Lopulta kyse on inhimillisen pääoman kartuttamisesta.

KIMMO AHONEN

FT, projektipäällikkö Tampereen yliopisto Porin yksikkö

UCPori 2020

17


AACBS-akkreditointi

Turun kauppakorkeakoulun yhteinen onnistuminen Tiistai 23.4.2019 oli merkityksellinen päivä Turun kauppakorkeakoulussa. Silloin AACSB:n Initial Accreditation Committee myönsi kauan odotetun akkreditoinnin Turun kauppakorkeakoululle. Amerikkalainen AACSB (The Association to Advance Collegiate Schools of Business) -akkreditointi on tunnustus korkealaatuisesta kauppatieteellisestä opetuksesta ja tutkimuksesta.

A

kkreditointiprosessissa toimintoja tarkastellaan viidentoista kansainvälisen standardin avulla. Standardit mittaavat toimintojen jatkuvaa kehitystä ja auttavat keskittymään mission toteuttamiseen, innovatiiviseen toimintaan ja vaikuttavuuden edistämiseen. Kauppakorkeakoulun Turun ja Porin kampuksilla tehtiin töitä akkreditoinnin eteen runsaat neljä vuotta.

Miksi Turun kauppakorkeakoulu halusi lähteä pitkään ja työllistävään akkreditointiprosessin? Syyt olivat hyvin yksiselitteisiä. Tavoitteena oli kehittää kauppakorkeakoulun toimintaa keskittymällä laatuun opetuksessa, tutkimuksessa, opetussuunnitelman kehittämisessä ja opiskelijoiden oppimistavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi haluttiin lisätä mahdollisuuksia kansainvälisen yhteistyön tekemiseen. AACSB-akkreditointi tarjoaa erinomaisen perustan kehittämiselle, sillä sen vahvuutena on jatkuva kehittäminen, jota arvioidaan viiden vuoden välein.

18

Säikeitä

Akkreditointiprosessin keskeiset kohokohdat

Akkreditointiprosessi käynnistyi toukokuussa 2015, jolloin kauppakorkeakouluja akkreditoiva AACSB International hyväksyi Turun kauppakorkeakoulun akkreditointiprosessiin. Elokuussa 2015 pidettiin akkreditointiprosessin aloitusseminaari koko henkilökunnalle ja opiskelijaedustajille. Tästä lähti liikkeelle määrätietoinen ja tavoitteellinen toiminnan kehittäminen entistäkin laadukkaammaksi. Akkreditointiprosessin alkuvaiheessa Turun kauppakorkeakoulun missio revisioitiin ja sekä visiota että arvoja kirkastettiin. Keskeistä koko prosessissa oli se, että koulun toimintaa kehitettiin missiossa annettujen lupausten pohjalta. Turun kauppakorkeakoulun missio on: Tuotamme korkeatasoista tieteellistä tutkimusta sekä edustamillamme tieteenaloilla että poikkitieteellisessä yhteistyössä. Koulutamme vastuullisia asiantuntijoita ja johtajia suomalaisiin ja kansainvälisiin yrityksiin sekä julkisen sektorin palvelukseen. Opetuksessa lähdettiin tekemään rohkeasti rakenteellisia muutoksia. Kandidaatin tutkinto-ohjelmien uudistus toteutettiin vuosina 2015-2016. Uudistuksen tavoitteena oli suunnitella tutkinnot, jotka tarjoavat monipuolisen osaamisen opiskelijan valitsemalla temaattisella alueella. Johtokunnan päätöksellä kauppakorkeakouluun saatiin viisi kandidaatin tutkinto-ohjelmaa, neljä Turun ja yksi Porin kampukselle. Porin yksikön kandidaatin tutkinto-ohjelma on nimeltään Liiketoimintaosaamisen kandidaatintutkinto. Sen erikoistumissuunnat ovat talousjohtaminen, johtaminen ja organisointi ja markkinointiosaaminen. Tämän ohjelman suoritettuaan opiskelija ymmärtää erilaisten organisaatioiden toimintaa laajasti ja kykenee kokonaisvaltaisesti ja analyyttisesti arvioimaan erilaisia liiketoimintaympäristöjä sekä niihin tulevaisuudessa vaikuttavia tekijöitä. Vuosina 2015-2018 syvennyttiin myös Assurance of Learning -prosessiin sekä kandi- ja maisteritutkin-

non osaamistavoitteiden määrittelyyn. Opetuksen lähtökohtana oli oppiminen ja se kuvattiin uusien tutkintojen osaamistavoitteisiin. Opiskelijoiden oppimista ja tutkintotason osaamistavoitteiden saavuttamista mitattiin säännöllisesti useita AoL-prosessin avulla luotuja mittareita käyttäen. Mittarit, datan keruu, analyysit ja parantaminen tulivat tutuiksi. Maisterin tutkinto-ohjelmien uudistus aloitettiin vuonna 2017 ja vuonna 2018 johtokunta päätti kauppakorkeakoulun viidestä uudesta suomenkielistä maisterintutkinto-ohjelmasta, joista yksi on Porin kampuksella. Ohjelman nimi on Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma. Ohjelman erikoistumissuunnat ovat markkinointiosaaminen, laskentatoimi ja rahoitus sekä johtaminen ja organisointi. Maisteriohjelman suunnittelun lähtökohtana olivat yksikön henkilökunnan osaamisalueet ja yksikössä tehtävä tutkimustyö. Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelman tavoitteena on kouluttaa soveltuvan yliopistotutkinnon tai liiketalouden tradenomitutkinnon suorittaneista eri alojen asiantuntijoista kauppatieteiden maistereita, jotka tulevat työskentelemään oman alansa vaativissa johto-, asiantuntija- ja tutkimustehtävissä alueellisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä toimintaympäristöissä. Sivuaneina Porin yksikössä voi opiskella paitsi pääaineita myös yritysjuridiikkaa, tietojärjestelmätiedettä, yrittäjyyttä sekä vastuullisuuden teemaan keskittyvää Doing Business in a Global and Multicultural Business Environment -opintokokonaisuutta. Sekä kandi- että maisteriohjelmaan voi yhdistää myös muita sivuaineita ja näin erikoistua opinnoissaan. Kauppakorkeakoulu määritteli myös opetus- ja tutkimushenkilöstön toiminnan arviointikriteerit. Vuonna 2015 aloitettiin tieteellisen, professionaalisen ja pedagogisen toiminnan tiedonkeruu Converis-tietojärjestelmään. Tavoitteena oli varmistaa, ylläpitää ja kehittää opetus- ja tutkimus-


Loppuraportissa korostettiin vahvaa sidosryhmäyhteistyötä ja opiskelijoiden sitouttamista päätöksentekoon.

henkilöstön osaamista. Akkreditointiprosessi huipentui helmikuussa 2019, jolloin kansainvälinen arviointiryhmä haastatteli Turussa yli 100 henkilökunnan jäsentä ennen lopullista arviointia. Arviointiryhmän puheenjohtaja teki arviointivierailun Porin yksikköön jo syyskuussa 2018. Saimme erittäin hyvää palautetta!

Miksi akkreditointiprosessi onnistui? Akkreditointiprosessi kokonaisuudessaan onnistui hienosti. Nähdäkseni aivan keskeisenä syynä tähän

oli kauppakorkeakoulun johdon sitoutunut ja osallistava johtaminen. Akkreditoinnista oli vastuussa kauppakorkeakoulun dekaani Markus Granlund, jonka apuna toimi aktiivinen ydintiimi. Mukana prosessissa oli myös kauppakorkeakoulun kansainvälinen neuvottelukunta. Suunnitteluun ja toteutukseen osallistui suuri joukko opetus- ja hallintohenkilökuntaa ja opiskelijoita sekä Turussa että Porissa. Myös sidosryhmien edustajia osallistui ohjelmien prosessin eri vaiheisiin. Matkan aikana nousi jatkuvasti esiin uusia näkökulmia ja kysymyksiä, mut-

Kuva Nikolina Georgieva

ta ne ratkottiin nopeasti. Tehtäville asetettiin tavoitteita ja määräaikoja. Ja päätöksiä tehtiin. Henkilöstölle järjestettiin useita henkilöstöinfoja, tapaamisia, klinikoita, seminaareja ja kehittämispäiviä. Mielestäni prosessi oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja erittäin hyödyllinen. Prosessin aikana kirjoitettiin itsearviointiraportti, jossa on dokumentoitu koko kauppakorkeakoulun toiminta Turun ja Porin kampuksilla aina Turun yliopiston missioon ja strategiaan perustuvista missiosta, visiosta ja arvoista lähtien. Raportissa kuvataan selkeästi muun muassa kauppakorkeakoulun rakennetta, päätöksentekojärjestelmiä, eri ryhmien tavoitteita sekä sidosryhmiä. Lisäksi koulun toimintaa eri osa-alueilla analysoidaan akkreditoinnin viidentoista kansainvälisen standardin avulla. Arviointiryhmä antoi loistavaa palautetta kauppakorkeakoulun toiminnasta. Loppuraportissa korostettiin vahvaa sidosryhmäyhteistyötä, opiskelijoiden sitouttamista päätöksentekoon ja oppimisen arviointia. Myös monitieteisyys, ennakointiosaaminen sekä koulun sitoutunut ja päättäväinen johtaminen nousivat esiin erityisinä vahvuuksina. Vain viisi prosenttia maailman kauppatieteellisiä tutkintoja tarjoavista yliopistoista on saanut AACSB-akkreditoinnin. Olemme ylpeitä saavutuksestamme. Samalla työt kuitenkin jatkuvat, sillä kuten alussa totesin, AACSB-akkreditointi perustuu jatkuvan oppimisen filosofiaan. Valmistautuminen viiden vuoden päästä tapahtuvaan seuraavaan arviointiin alkoi heti akkreditoinnin myöntämisen jälkeen.

KIRSI LIIKAMAA

Yksikön johtaja Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

UCPori UCPori2020 2020

19


Smart farming through data analytics Agriculture has had an important role in the development of society. By ensuring food security it permitted people of a society to pursue other gainful preoccupations to contribute to its progress. Thus, the earliest successful societies benefited from and initiated revolutions in agricultural practices that increased productivity in food production. Most recently, the last century has seen such a dramatic increase in food production that we live in an unprecedented time of excess.

A

fter a century of such largesse, questions are being raised at the costs involved. What have we overlooked in achieving the productivity increase in agriculture? At the same time, it’s also a fact that there are still people who haven’t enjoyed access to this excess. And so we have contrasting problems of plenty and lack of food security. In other words, there is still a need to address inefficiencies in food production to cater to a growing population while keeping in check some of the counter-productive measures adopted in agriculture. With increasing awareness of nutrition, agricultural practices and cause-effects in the agri-environment there is a greater push towards a wholesome understanding of practices. Thus it’s no lon-

20

Säikeitä

ger enough to just produce the biggest crop but the emphasis is on increasing qualitative yield with minimal detrimental effects to the environment affected by agriculture.

Smart farming Just as rapid advances in mechanization helped usher in the previous agri revolution in the late 19th century, the tremendous advances in digital technology is ushering in the latest revolution of smart farming. This is the age of data and data is being leveraged to bring about this revolution. Indeed, computational methods, digital management systems and advanced sensors have made great advances in data gathering and analysis. Sources of data in the agricultural domain are mostly remote sensing technologies and farm equipment sensors. The increasingly dense space assets that provide multimodal remote sensing technologies, coupled with the advent of unmanned aerial and ground vehicles, is providing a capacity to survey large tracts of land across years and seasons. Besides these, it’s becoming increasingly common to find farming equipment with devices that sense various parameters such as total yield, geo-location, fertilization application rate and irrigation patterns. All the devices and instruments provide diverse data types that can be effectively used to create multi-dimensional models to illuminate in greater detail the cause-effect relationships in agricultural practices.

With the advent of the age of big data there are evermore opportunities in this domain. The question then is: how can we use data to improve the ways farming is done in a way that is both profitable and also sustainable in the long-term?

Farm Analytics at UCPori At the Data Analytics and Optimization group (DAO) at the Tampere University (Pori Unit) we are doing precisely this: we are using our experience in data mining to understand proces-

How can we use data to improve the ways farming is done in a way that is both profitable and also sustainable in the long-term?

ses and predict outcomes. We’ve identified needs among the local farmers in the Satakunta region whereby data can help with their farming operations. While methods to collect, analyse and present data have abounded,


Kuva Leena Peltomäki

its uptake by the farmer i.e. the stakeholder in our case, isn’t always rapid or uniform. Our aim is to establish a local connect to the research being conducted at the university. MikäData, an European Innovation Partnership (EIP) funded project (2017-2019) was specifically tasked with providing an online data management tool where the farmers can upload and visualize their data. In addition to data storage and viewing, this system will be able to provide online tools to analyse the data. Ranging from the simple to the complex, these tools will help farmers to upload their own proprietary data, browse them along with relevant open data (satellite images, National Land Survey maps, etc.), and calculate performance measures. An example of a functionality we are working on is the capacity to predict the crop yield of a particular field through Artificial Intelligence models using aerial imag-

es, which help the farmer monitor the progress of the crop and make necessary remedial actions. During the course of the MikäData project, we have learnt valuable lessons in farming decisions that the farmers have to make and have a sense of the kind of data that would help them further. An essential lesson has been the importance they give to the condition of the soil. This helped us appreciate the vital role that soil plays in their operations. Thus the soil is seen not merely as a substrate to produce maximal crops, but as a complex mechano-bio-chemical medium that needs proper management to ensure healthy yields and long term stability.

TARMO LIPPING

NATHANIEL NARRA

Professor Tampere University, Pori Unit

nisms for soil health management and improvement strategies in the Satakunta region. During these projects we will use data to help the farmers detect and diagnose problems on their fields, as well as monitor and evaluate the effect of their field improvement activities. We will help them take steps towards more data informed decisions and incorporate smart farming methods. Data analytics in agriculture is a busy research topic at the moment, and we at DAO are excited to be part of it. There is an immense amount of research work being conducted over the world just waiting for us to tap into and help the local farmer to integrate into their daily practice.

The Way Forward We have consequently started two projects – PeltoAI and Bioeväät – with Pyhäjärvi-Instituutti to study mecha-

Postdoctoral Research Fellow Tampere University, Pori Unit

PETRI LINNA

Project Manager Tampere University, Pori Unit

UCPori 2020

21


Pienempi kuin isommat, siks Pori

Porin yliopistokeskus tunnetaan pienenä, mutta tiiviinä opiskelijayhteisönä. Yliopistolla aloittavat opiskelijat tulevat suurilta osin muilta paikkakunnilta ja Pori toimii eräänlaisena sulatusuunina. Muilta paikkakunnilta tulleilla saattaa aluksi tuntua oudolta.

M

ihin olen oikein tullut ja miten selviän täällä? Monet tulevat Poriin samanlaisesta lähtöasetelmasta, elämässä alkaa uusi vaihe ja kotikonnut jäävät taakse. Samalla tulee kuvioihin täysin uudet sosiaaliset ympyrät sekä ystävyyssuhteita, jotka saattavat kestää läpi elämän. Monet kokevat opiskelijaelämän olevan ihmisen parasta aikaa. Huolettomampia vuosia jää kaipaamaan, kun jossain kohtaa edessä siintää työelämä sekä perheen perustaminen.

Maakunta ammentaa elinvoimansa opiskelijoista Viiden tai useamman opiskeluvuoden aikana Pori ja Satakunta tulevat tutuiksi, ja luultavasti joillain tavoin rakkaiksi. Opiskelijaelämä Porissa ei häviä ainakaan paljoa suurille opiskelijakau-

22

Säikeitä

pungeille. Korkeakoulut tuovat maakunnille piristysruiskeen niin työpaikkojen, elinkeinoelämän kuin katukuvankin kautta. Opiskelijat ovat haluttua porukkaa ja monet kaupungit kilpailevat siitä, mihin yhteisvalinnassa haetaan ensimmäisenä. Tämä pakottaa kaupungit myös miettimään niiden omaa kehitystään opiskelijaystävällisyyden sekä vetovoiman kannalta.

Porissa on opiskelijoille tarjolla erittäin hyvät puitteet.

Porissa on opiskelijoille tarjolla erittäin hyvät puitteet. Täällä yritykset ovat lähteneet aktiivisesti mukaan kehittämään kaupunkia sekä opiskelijoille tarjottavia etuja. Myös kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ja niiden saatavuus nähdään tärkeänä houkuttimena opiskelupaikkaa valitessa. Täällä opintotuesta voi jäädä jotain käteen verrattuna suuriin kaupunkeihin. Jos opiskelija työllistyy jo opintojen aikana tai

sen jälkeen, ja parhaimmassa tapauksessa jää vielä asumaan maakuntaan, on se merkki siitä, että jotain on tehty oikein.

Opiskelijajärjestöillä on merkittävä vaikutus korkeakouluyhteisössä Viihtyisästä ja houkuttelevasta opiskelijaympäristöstä pitävät huolen aktiiviset opiskelijajärjestöt, jotka jaksavat vuodesta toiseen järjestää monipuolisia sekä laadukkaita tapahtumia opiskelijoille. Opiskelijaelämän yksi arvokkaimmista kokemuksista on toimia aktiivisissa opiskelijajärjestöissä, joissa tehdään työtä tunteja laskematta ja itseään säästämättä opiskelijoiden hyväksi. Tämä aktiivisuus heijastuu myöhemmin positiivisena vaikutuksena, kun haaveissa on kesätyö, harjoittelupaikka tai vaikkapa pysyvämpi työ. Opiskelijajärjestöjen toimintaan voi mennä mukaan riippumatta siitä, missä vaiheessa opinnot ovat. Jotkut hyppäävät mukaan jo fuksina, kun taas toiset kiinnostuvat toiminnasta vasta muutaman opiskeluvuoden jälkeen. Järjestötoimintaa ei aina osata arvostaa sen ansaitsemalla tavalla. Monet järjestöaktiivit antavat itsestään paljon opiskelijoiden ja opiskelijayhteisöjen eteen ja laittavat järjestötoiminnan opiskeluiden edelle. Sen takia opinnot saattavat viivästyä. Tätä


Kuva Nikolina Georgieva

ei aina välttämättä katsota yliopiston puolesta hyvällä, kun yhä tiukkenevat valmistumisajat asettavat paineita korkeakoulujen suuntaan.

Nykyajan opiskelija on monisuorittaja Harvempi opiskelija tulee toimeen pelkällä opinto- ja asumistuella. Monet käyvät töissä opiskeluiden ohella, osa jopa täysipäiväisesti. Pääsääntöisesti opiskelu on täysipäiväistä varsinkin kandivaiheessa, tai ainakin korkeakoulut niin opiskelijaan suhtautuvat. Monet kuitenkin ahertavat iltaisin ja viikonloppuisin palkkatöiden parissa. Opintolainapainotteinen opiskelu on mahdollista, mutta kaikki eivät halua tuhansien eurojen lainaa opintojen aikana. Laina on aina maksettava takaisin, eikä työpaikka ole sataprosenttisen varma valmistumisen jälkeen. Paineet opintojen etenemisestä, toimeentulon hankkiminen, sosiaalinen elämä, harrastukset sekä aktiivisimmilla vielä ainejärjestöhommat muodostava kokonaisuuden, jota voi olla vaikea hallita. Riski loppuun palamisesta on suuri. Suorituskeskeinen yhteiskunta asettaa paineita menestymisestä, koska aikaansaava menestyjä nähdään ihanteena. Kiire ei silti aina tarkoita aikaansaavaa. Mones-

ti asioita haalitaan itselle liikaa. Jälkeenpäin vasta tajuaa, mihin kaikkeen on lupautunut ja paljonko se vaatii aikaa. Kokonaisuus rakentuu pienistä palasista. Suomessa opiskelevalla on kuitenkin hyvät oltavat muihin maihin verrattuna. Täällä opiskelu on ilmaista ja valtio maksaa tukea opiskeluiden ajalta.

sestään kiinni, haluaako hän käyttää ne kaikki hyväksi. Yksi asia on ainakin varmaa: maailma muuttuu jatkuvasti. Omaa osaamista ei voi jättää ainoastaan ensimmäisen tutkinnon varaan. Tulevaisuuden opiskelijoiden on keskityttävä elinikäiseen oppimiseen, jos haluaa pysyä työelämässä mukana.

Minne menet, tulevaisuuden opiskelija? Kansainvälisyys on nykyajan kuuma sana ja sitä korostetaan yhä vahvemmin opintojen edetessä. Opiskelijoita kannustetaan lähtemään ulkomaille vaihtoon ja kansainvälistymään rohkeasti. Tulevaisuuden opiskelija lähtee mielellään ulkomaille tutustumaan eri kulttuureihin ja kehittämään kielitaitoaan. Monipuolisen kielitaidon merkitys korostuu. Se avaa ovia mielenkiintoisiin työpaikkoihin ja kulttuureihin. Matkustaminen edellyttää rahaa. Onneksi kansainvälistymistä tuetaan apurahoilla, joiden avulla opiskelijavaihto on mahdollista. Vaihto-opiskelu auttaa kansainväliseen uraan valmistautumisessa, jos halukkuutta ulkomailla työskentelyyn löytyy. Tulevaisuutta on lähes mahdotonta ennustaa. Opiskelijalle tarjotaan paljon mahdollisuuksia, ja on hänestä it-

VILLE-VEIKKO PÄIVÖMAA

Puheenjohtaja 2019 Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry

UCPori 2020

23


Kuinka isoveli valvoo laivojen pakokaasuja Itämerellä? Ilman laatua parantava ympäristösääntely ulottuu koskemaan myös laivaliikennettä, mutta sen valvonta aavalla merellä vaatii uusia innovaatioita.

V

aikka meriliikenne on sangen tehokas kuljetusmuoto, myös laivojen pakokaasupäästöt ovat viime vuosina olleet tiukan keskustelun alla. Muu liikenne ja teollisuus ovat tehneet jo aiemmin paljon ilmanlaadun parantamiseksi ja tästä johtuen saamme nauttia melko hyvästä ilmanlaadusta täällä Pohjois-Euroopassa. Ilmanlaatu on hyvä verrattuna esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan. Silti kaikki keinot parantaa ilmanlaatua ovat täälläkin tarpeen terveytemme vuoksi, ja ne tuottavat mitattavia terveys- ja ympäristöhyötyjä ja lisää elinvuosia alueen asukkaille.

24

Säikeitä

Tiedetään lisäksi, että pakokaasupäästöt voivat kulkeutua ilmavirtausten mukana pitkiäkin matkoja, jolloin kaukana rannikosta tapahtuvat päästöt kulkeutuvat osin maalle. Katsotaan myös, että meriliikenteen pitää kantaa kortensa kekoon, koska muutkin alat ovat niin tehneet. Näistä syistä on laivojenkin päästöjä päätetty alkaa rajoittaa tiukalla kädellä.

Itämeren rikkirajoitusalue Vuonna 2015 rikkirajoitusalueilla, joihin Itämerikin kuuluu, voimaan tulleen rikkisääntelyn mukaan laivojen pakokaasussa saa olla alle 0,1 % rikkidioksidia. Muutakin sääntelyä meriliikenteelle on tulossa. Rikkipäästöjä on tärkeä rajoittaa, koska se on pääainesosa pienhiukkasissa, jotka ovat terveydelle erittäin vaarallisia. Rikki aiheuttaa myös ympäristön happamoitumis-

ta, mutta ihmisen terveyden parantaminen on tämän sääntelyn pääkohde. Säädetty rikkidioksidin taso voidaan teknisesti saavuttaa joko käyttämällä vähärikkistä polttoainetta tai puhdistamalla pakokaasut jälkikäteen (kuva 1). Myös Suomessa valmistetaan ja kehitetään laivojen päästöjä vähentäviä teknisiä ratkaisuja ja sääntelyn voimaantulo on tuonut työtä myös Suomeen. Erityisesti kun vuonna 2020 rik-


Kuva Kristian Wallin

Ihmisen terveyden parantaminen on tämän sääntelyn pääkohde.

kisääntelystä tulee maailmanlaajuista, on ollut hyödyllistä olla edelläkävijänä tässä asiassa.

Kuinka päästöjä sitten valvotaan? Kuinka päästöjä sitten valvotaan? Ja

noudattavatko laivayhtiöt sääntelyä? Periaatteessa laivayhtiöillä on kohtuullinen motivaatio sääntöjen rikkomiseen, koska niin voi säästää huomattavia summia rahaa. Toisaalta esimerkiksi polttoaineen vaihtaminen kesken matkan on teknisesti haastavaa. Satamavaltioiden valvontavastuuseen (Port State Control) kuuluu kaiken muun valvonnan lisäksi virallisesti myös rikkidirektiivin valvonta. Se tapahtuu pääasiassa ottamalla polttoainenäytteitä laivasta niiden ollessa satamassa. Tietenkään kaikkia laivoja ei tarkisteta tällä tarkkuudella. Lisäksi maihin on joihinkin tiettyihin paikkoihin, kuten Tanskassa Ison-Beltin sillalle, asennettu mittalaite, jolla voidaan mitata, mitä kukin laiva päästää ilmaan. Nämä paikat ovat yleensä tiedossa ja niiden lähellä osataan käyttäytyä hyvin.

Kuinka avomerellä voidaan valvoa pakokaasupäästöjä? Samoja mittalaitteita tai sensoreita, joita voidaan asentaa maa-alueille, voidaan asentaa myös lentokoneisiin. Näin saadaan tietoa avomeren tilanteesta (kuva 2), jota on muuten hankala mitata ja joka ei kuulu kenenkään suoraan toimialueeseen. Vielä tällaiseen kaukomittaukseen perustuva havainto sääntörikkomuksesta ei ole pätevä oikeudessa, mutta mittaajat voivat antaa vinkin seuraavaan satamaan, jonne laiva on matkalla, ja siellä tehdään tarkistus. Toisaalta joskus kyseessä voi olla huonosti toimiva puhdistin ja tästä voidaan ilmoittaa myös suoraan laivaan. Rangaistukset rikkomuksista vaihtelevat maittain, yleensä määrätään sakko. Periaatteessa on myös mahdollis-

UCPori 2020

25


Kuva 1. Rikkipesuria asennetaan konttilaivaan.

Parhaiten sääntöjä noudatettiin satamien lähellä ja huonommin avomerellä. Mitä laivanvarustajat sitten olivat mieltä sääntelyn valvonnasta? Vaikka ennen sääntelyn voimaantulemista keskustelu oli usein kärjekästä, nyt voimaantulon jälkeen laivanvarustajat ovat ottaneet sääntelyn vähän niin kuin annettuna. Vaikka pelotteena toimivat sakot ovatkin pieniä verrattuna potentiaalisiin hyötyihin, varustamot ajattelevat, että niille tulisi negatiivisen julkisuuden kautta muitakin tappioita, mikäli ne rikkoisivat sääntöjä. Alueella on siis voimakas sääntöjen noudattamiskulttuuri. Lisäksi puhdas ilma nähdään tärkeäksi myös itsessään. Tämän pääsevät ensi kädessä kokemaan laivoilla työskentelevät henkilöt, koska hehän sen laivan piipun lähietäisyydellä ovat päivät pitkät.

Kuva 2. Lentokone lähestyy laivasta nousevaa savupilveä. ta asentaa antureita suoraan jokaisen laivan savupiippuun, mutta tätä on kokeiltu vasta testimielessä. Myös satelliittivalvonta saattaa joskus tulevaisuudessa tulla kyseeseen. Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus johti vuonna 2019 päättynyttä EnviSuM-hanketta, jossa göteborgilainen Chalmersin yliopisto mittasi laivojen päästöjä lentokoneesta. Hankkeessa oli mukana Porin yliopistokeskuksesta myös Turun kauppakorkeakoulun tut-

26

Säikeitä

kijoita. Tulosten perusteella sääntöjä noudatetaan pääsääntöisesti hyvin (yli 95 %), mutta ei kuitenkaan aivan yhtä hyvin joka puolella rajoitusaluetta. Esimerkiksi jo aiemmin mainitulla Ison-Beltin sillan mittausasemalla 5 % aluksista päästi rikkidioksidia yli raja-arvon. Rajoitusalue ulottuu Itämeren lisäksi Pohjanmerelle Englannin kanaaliin asti, ja alueelta pian poistuvista aluksista n. 13 % ei noudattanut sääntöjä. Osa laivoista vaihtoi vapaalle siis hieman liian aikaisin.

SARI REPKA

Projektipäällikkö Turun yliopisto, Brahea-keskus Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus


UCPori 2020

27

Kuva Kristian Wallin


Kylmä sota, Itämeren öljytuhot ja kansainvälinen ympäristödiplomatia

Uutiset kertovat säännöllisin väliajoin öljypäästöistä, joita on tapahtunut sisävesillä, Itämeren rannikoilla tai valtamerillä.

Ö

ljyn tahraamat kuolevat vesilinnut ovat olleet pitkään uutissivustojen vakiokuvastoa. Myös Itämeren alueella öljytuhot ovat olleet valitettavan yleisiä. Mutta milloin öljytuhot ovat oikeastaan alkaneet Suomen rannikoilla tai muualla Itämeren alueella? Milloin on ryhdytty käymään julkista keskustelua öljytuhoista? Entä missä vaiheessa on esitetty ensimmäiset aloitteet merten suojelemiseksi öljyltä?

Ympäristöhistoriallisen tutkimusotteen nousu Näihin kysymyksiin ei ole ollut saatavissa vastauksia. Näin siksi, koska perinteinen historian tutkimus on ollut ihmiskeskeistä. Siinä ei ole kiinnitet-

28

Säikeitä

ty huomiota ympäristöön tai sen ongelmiin. Historian tutkimuksesta on puuttunut yksi asia – maapallo. Vasta hiljalleen esille on noussut näkemys, että ympäristöllä on oma historiansa, jota olisi myös syytä tutkia. Tätä uutta tutkimussuuntausta kutsutaan ympäristöhistoriaksi.

Itämeri tuli kylmän sodan aikana tunnetuksi paradoksaalisesti niin maailman saastuneimpana, tutkituimpana kuin myös suojelluimpana merenä. Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa (KTMT) tutkimuskoh-

teena on Itämeren ympäristöhistoria. Itämeri tuli kylmän sodan aikana tunnetuksi paradoksaalisesti niin maailman saastuneimpana, tutkituimpana kuin myös suojelluimpana merenä. Dosentti Simo Laakkosen johtamassa tutkimusohjelmassa on ryhdytty ensimmäisenä maailmassa tutkimaan Itämeren saastumisen ja suojelun ympäristöhistoriaa. Kyseinen tutkimusohjelma kohdistuu Itämeren alueella sekä paikalliselle, kansalliselle että kansainväliselle tasolle. Sen kohteena ovat niin kaupungit paikallisine ongelmineen ja ratkaisuineen, rannikkovaltiot kansallisine merialueineen kuin kansainväliset ympäristöongelmat 1800-luvun lopusta 2000-luvulle. Yksi ohjelman tärkeimmistä kansainvälisistä tutkimusteemoista on öljytuhojen ympäristöhistoria.

Öljysaasteet, jaettu Itämeri ja suljetut arkistot Milloin, miten ja miksi öljystä tuli sitten ympäristöongelma kylmän sodan jakaman Itämeren alueella? Milloin ryhdyttiin toimiin öljysaasteiden


Kuva Leena Peltomäki

Puolalaiset arkistot tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä tutkimaan kommunistisen blokin sisäisiä keskusteluja.

vähentämiseksi? Reagoitiinko öljyn aiheuttamiin ongelmiin eri tavalla Itämeren itä- ja länsipuolella? Näitä kysymyksiä lähdettiin tutkimaan ensin Pohjoismaiden näkökulmasta. Lähtökohtaisesti oli kuitenkin selvää, että kysymyksiä olisi tutkittava myös sosialististen maiden osalta, koska ne hallitsivat Itämeren itäistä puoliskoa vuosina 1945-1991. Neuvostoliiton johtaman itäblokin ympäristöpolitiikan tutkiminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Venäjä ei sallinut pääsyä oleellisiin neuvostoajan arkistoihin, joiden avulla asiaa olisi voinut tutkia. Miten sosialistisen leirin sisäiseen keskusteluun saattoi sitten päästä käsiksi? Ongelmaan löytyi epäsuora ratkaisu Itämeren toiselta puolelta, Puolasta. Kommunismin ikeestä vuonna 1991 vapautunut Puola ei katsonut asiakseen rajoittaa tutkijoiden pääsyä hallussaan oleviin neuvostoajan arkistoihin. Puolalaisen arkistoaineiston ottaminen tutkimuksen kohteeksi ei kuitenkaan ollut yksinkertainen tehtävä. Arkistotutkimus edellytti taloudellisia resursseja, paikallista tutkijaa, jolla olisi valmiutta niin yhteistyöhön kuin pitkäaikaiseen työskentelyyn paikallisissa arkistoissa, ympäristöhistoriallista näkemystä ja paikallisen historian tuntemusta sekä puolan, venäjän,

saksan ja englannin kielen taitoa. Tutkimuksen alkuun päästiin, kun Porin yliopistokeskuksen myöntämä avustus mahdollisti Itämeri-yhteistyön aloittamisen Puolan kanssa. Yhteistyökumppaniksi löytyi Varsovasta Puolan tiedeakatemian tieteenhistorian instituutin professori Slawomir Lotysz. Professori Lotysz oli valmis yhteistyöhön, koska hän oli johtanut pitkään kansainvälistä tieteen ja teknologian historian ICOHTEC-verkostoa (http://www.icohtec.org/) ja tutkinut ensimmäisten joukossa myös Puolan ympäristöhistoriaa.

Puolan kansantasavalta ja sosialistisen leirin öljypolitiikka Venäläisten arkistojen ollessa saavuttamattomissa puolalaiset arkistot tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä tutkimaan kommunistisen blokin sisäisiä keskusteluja. Puolalaiset arkistot sisälsivät aiemmin salaisena pidettyä kirjeenvaihtoa, ei vain Puolan kansantasavallan eri viranomaistahojen vaan myös Puolan, Itä-Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Erityisesti Puolan kansantasavallan

SLAWOMIR LOTYSZ

professori, Puolan tiedeakatemian tieteen historian laitos, Varsova

merenkulkulaitoksen ja ulkoasiainministeriön arkistot ovat sisältäneet kiinnostavaa materiaalia. Niiden pohjalta on voitu ryhtyä muodostamaan ensimmäistä kertaa käsitystä siitä, miten Itämeren öljytuhoja koskeva keskustelu ja politiikka kehittyi entisten sosialistimaiden sisällä. Aineistojen pohjalta on voitu päätellä esimerkiksi, miten Moskovassa käydyissä keskusteluissa sosialistisille valtioille luotiin yhtenäistä neuvottelulinjaa kansainvälisiä merensuojelukokouksia varten. Puolalaiset arkistot tarjoavat siten ainutlaatuisen näköalan kylmän sodan aikakauden ympäristöpolitiikkaan ja -diplomatiaan. Työ on kuitenkin vasta alussa, sillä digitoimattomien historiallisten arkistokokoelmien tutkimus on hidasta käsityötä. Arkistokokonaisuuksien sisältöä ei voi tietää etukäteen ja vain osa aineistosta koskee tutkimuksen kohteena olevaa teemaa. Hyödyllisen aineiston löytäminen vaatii siksi laajojen asiakirjakokonaisuuksien ja satojen arkistomappien läpikäymistä sivu sivulta. Historioitsijoiden arki on kärsivällistä salapoliisityötä – arkistoihin pitää porautua syvälle öljyn löytämiseksi.

SIMO LAAKKONEN

maisemantutkimuksen yliopistolehtori, Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Porin yliopistokeskus

UCPori 2020

29


Kotoisin Reposaaresta?

Ensimmäinen Aaltoyliopiston Taiteen laitoksen maisteriohjelmaan liittyvä ”Reposaarikurssi” järjestettiin Reposaaressa syksyllä 2011. Siitä lähtien olemme tavalla tai toisella toteuttaneet kurssin joka syksy – ensin Porin yksikössä sijainneen Visuaalisen kulttuurin maisteriohjelman kurssina ja 2014 lähtien uuden Otaniemessä sijaitsevan Visual Cultures, Curating and Contemporary Art ViCCA -maisteriohjelman kurssina PUPAliikkuvuustuen turvin, myös vuonna 2019.

O

llaan tultu siihen, että sen sijaan, että sitä lähtisi taas Reposaareen ja palaisi sitten muualle kotiinsa, sitä palaakin taas Reposaareen. Miten ihminen on jostain kotoisin? Jos uskomme italialaista antropologia Franco La Ceclaa, ihminen ei asu eikä ole kotoisin jostain kaivautumalla paikkaan kuin poteroon tai laskemalla paljaita varpaita ja sukutauluja. Asuminen ja kotoisin oleminen jostain paikasta tapahtuu liikkeessä, läh-

30

Säikeitä

temisen ja paluun liikkeessä. Tavanomaisessa liikkeessä - liikkeessä, joka muodostaa tavan ja juurruttaa paikkaan, joka ei pysy paikallaan kuin tässä liikkeessä. Ollaan tultu siihen, että Reposaari on paikka, jonne palataan: siis jotain mistä ollaan kotoisin?

Opetus taideteoksena Reposaarikurssissa toteutuu puhtaimmillaan ”PoPedaksi” (Pori Peda) ni-

Opetettava asia ei ole valmis ja irrallinen paketti, vaan se muodostuu opetettavien ja opettajien yhteistyönä.

meämämme pedagoginen ajattelu. Opetukseen suhtaudutaan kokonaistaideteoksena: opetuksen sisältö ja

opetuksen saama muoto, sisällön käsittelytapa sekä se tila ja tilanne, jossa opetus tapahtuu, muodostavat kokemuksellisen kokonaisuuden. Opetus on ”suuntautunut”, kuten relationaalinen estetiikka määrittelee taideteoksesta: opetettava asia ei ole valmis ja irrallinen paketti, vaan se muodostuu opetettavien ja opettajien yhteistyönä. Opetus ei toteudu samana kerrasta toiseen, vaan muuttaa muotoaan opetukseen osallistuvien muuttuessa. Opetus ei myöskään tapahdu irrallisessa opetuksen tilassa, vaan se altistuu ympäröivälle todellisuudelle ja tilan ja olemisen materiaalisuudelle. Nimenomaan Reposaarikurssilla yhdessäolo, ruoan valmistus ja ruokailu (ns. keittiöfilosofiset sessiot), saunominen, kaikki käytännön tehtävät ja toimet ovat olennainen ja elimellinen osa kurssin kokemuksellista ja siis opetuksellista kokonaisuutta.

Reposaari taideteoksena Kurssin sisältönä on tehdä teoksia, jotka heijastelevat jotain paikkaa tai asiaa Reposaaressa. Ihan tarkkaan en voi spoilata tehtävänantoa, sillä emme halua, että opiskelijat tulevat paikalle valmiiden ideoiden kanssa, vaan ottavat avoimesti vaikutteita ympäriltään. Vuosien saatossa on nähty mitä


Kuva Nikolina Georgieva

moninaisimpia teoksia. Luonto – meri, tuuli, metsä, sammaleet, varvut, kotilot ja sienet, linnun laulu ja Reposaaren ainutlaatuiset roudan muokkaamat litteät kivet ovat luonnollisesti kiehtoneet opiskelijoita. Etenkin ulkomaalaiset opiskelijat tempautuvat tutkimaan heille ällistyttävästi käden ulottuvilla olevaa luontoa. Olemme saaneet veistoksellisia installaatioita ja huikeita videoita, jotka pyrkivät pohtimaan, mikä on tuulen osuus maisemassa tai rakentamaan asumuksia tai omituisia otuksia luonnon tarjoamista materiaaleista. Tähtikuvioita elävistä kotiloista. Olemme kuunnelleet berliiniläisen satakielen liverrystä Linnakepuiston metsässä ja katselleet videota hurjana kohisevasta merestä – kuullaksemme, että ääniraita olikin moottoritieltä peräisin. Reposaarelle ominainen kulttuuri on myös tuonut esiin useita teoksia. Paarlastikasvit ovat kirvoittaneet tutkimuksia. Linnakepuiston synkät bunkkerit ovat toimineet näyttämönä muistoja ja tunteita luotaaville teoksille. Hautausmaalla on etsitty kontaktia omiin ja paikallisiin esi-isiin. On koluttu tuulimyllyjen huminaa, sahan yksinäinen jälkeenjäänyt tehtaan piippu tai Repolinnan silloisen ympäristöntutkimusaseman laboratoriot ja oudot varastoidut näytteet sen ullakolla. Olemme jättäneet Reposaareen muistolaatan ”Siesta 1955 – 1998 Ne-

ver Forget”, kun Verna Kovanen ja Krista Seppälä innostuivat tutkimaan Reposaaressa vietetyn siestan historiaa ja järjestivät tapahtuman, jonne keskellä arkipäivää tuli paikallisradio ja kymmenittäin yleisöä– jopa Ulvilasta saakka. Lystikäs oli erään opiskelijaryhmän idea muodostaa liikenneruuhka pääkadulle. Monet teokset ovatkin halunneet myös antaa jotain reposaarelaisille, ei vain käyttää saarta, sen asukkaita ja näiden elämää materiaalinaan. Yksi opiskelijaryhmä halusi jakaa meidän keittiöfilosofiaamme ja kävi tarjoamassa aamiaisen, pannukakkua ja hilloa, erään opiskelijan reposaarelaiselle sukulaiselle. Reposaaren kerrostalon asukkaiden yhteiseen pihamökkiin rakentui taidenäyttely. Sitä en tiedä, kuka oli antavana ja kuka saavana osapuolena sillä kertaa, kun opiskelijoiden taiteellinen tutkimus johti siihen, että koko kurssi kutsuttiin nuoren parin vintillä olevaan kotipubiin, jossa vietimme iloisesti isäntien kanssa iltaa ja laulutaitoiset ilahduttivat meitä muutamalla numerolla.

Kenen Reposaari? Milloin ihminen sitten on jostakin kotoisin? Kuinka monta kertaa pitää lähteä ja palata? Olemme oppineet, että kaksikymmentä vuotta ei riitä siihen, että Reposaareen muuttanutta pidet-

täisiin aitona reposaarelaisena. Ja eihän Reposaarikurssikaan vuodesta toiseen tuo sinne samoja ihmisiä, sen paremmin opettajia kuin opiskelijoita. Mutta kummallinen yhteisyyden tunne siellä aina syntyy, ja ne, jotka ovat kurssin käyneet, säilövät kokemuksen syvälle itseensä. Kenties ihminen on silloin jostakin kotoisin, kun siitä nimenomaisesta lähtemisestä ja palaamisesta tulee olennainen osa omaa kokemusta, omaa olemista. Aina ainakin hiukan siis myös Reposaaresta.

TAINA RAJANTI

vanhempi yliopistonlehtori Aalto-yliopisto, Porin yksikkö

UCPori 2020

31


Yhteistyöllä ja osallisuudella elinvoimaa kehittämässä

Tulevaisuuden kunnan ydintehtäviä ovat kuntalaisten hyvinvoinnin ja kunnan elinvoimaisuuden edistäminen. Yhdessä tekeminen, sitä tukevan yhteisöllisyyden kehittäminen sekä näin syntyvät verkostomaiset toimintatavat ovat välineitä hyvinvoinnin ja elinvoiman kehittämiseen.

Kuntalaiset ja yritykset kunnan voimavara

T

ulevaisuuden kunta on enenevässä määrin palvelutuotannon ja -kehityksen ohjaaja, mahdollistaja ja koordinaattori – palveluintegraattori. Siksi yhdessä tekeminen ja osallisuuden mahdollistaminen ovat yhä tärkeämmässä roolissa. Osallisuus ja sen edistämisen tärkeys nostetaan esiin kuntalaissa, joka tuli voimaan vuonna 2015. Lakia on monelta osin sovellettu vasta vuodesta 2017 uuden kuntavaalikauden alus-

32

Säikeitä

ta. Kuntalain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Tarkoituksena on myös edistää kunnan toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellisuutta sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Osallisuuden ajatus ei ole uusi, vaikka se on nyt noussut esiin aiempaa voimakkaammin teknologian kehityksen, koulutustason nousun ja menneen ’yhteisöllisyyden ajan’ romantisoinnin myötä. Kuntaympäristössä osallisuus liittyy kunnan eri toimijoiden kuten kuntalaisten, yritysten ja yhdistysten mahdollisuuteen vaikuttaa oman kunnan tai kaupungin kehittämiseen ja tulevaisuuden ratkaisuihin. Osallistamisen muodot ovat moninaiset, kuten kuntalaisraadit, työpajat, mielipidekyselyt, kokemusasiantuntijuus ja osallistuva budjetointi. Kuntalaiset ja sidosryhmien edustajat voivat osallistua mm. tulemalla mukaan tilaisuuksiin ja työpajoihin tai virtuaalisesti sähköisten työkalujen avulla. Osallisuus on enemmän kuin kuulemista ja mielipiteiden kysymistä. Se on yhteis-

työtä läpi koko toiminnan ja edellyttää kahdensuuntaista näkemysten ja ideoiden vaihtoa.

Tavoitteena elinvoiman vahvistaminen Yhteistyön ja osallisuuden kehittäminen linkittyy vahvasti kuntien ja kaupunkien elinvoiman vahvistamiseen. Elinvoima on uusi ja laaja käsite. Se kattaa niitä elämän ja toiminnan osa-alueita, jotka tekevät kunnasta hyvän ja houkuttelevan paikan asua ja yrittää. Elinvoimainen kunta on uudistumiskykyinen, sillä on riittävät taloudelliset sekä henkiset resurssit ja vuorovaikutus kunnan eri toimijoiden välillä sujuu tehokkaasti. Käsitys elinvoiman osatekijöistä vaihtelee kunnittain. Kapeimmillaan elinvoima linkittyy yritysyhteistyöhön, yritysten kasvun tukemiseen, uusien yritysten perustamiseen ja siihen, miten elinkeinotoiminnan edellytyksiä voidaan kehittää. Laajempi käsitys rakentuu sille lähtökohdalle, että elinvoima on kiinteästi yhteydessä hyvinvointiin. Tällöin erityisen tärkeitä ovat työpaikat ja osaavan työvoiman saannin varmis-


Kuva Leena Peltomäki

taminen nyt ja tulevaisuudessa. Myös kansalaisyhteiskunnan, palvelujen saavutettavuuden, matkailun ja alkutuotannon kehittäminen vahvistavat kunnan elinvoimaisuutta.

Esimerkkejä yhteistyöstä Kuntalaisten ja muiden sidosryhmien näkemykset saadaan parhaiten esiin kutsumalla heidät mukaan kehittämiseen jo heti alkuvaiheessa, oli kyse sitten strategiatyöstä tai oman kaupungin tai kunnan brändin kehittämisestä. Hankkeessamme kerättiin esimerkkejä kuntien osallistamisen tavoista. Yhtenä esimerkkinä oli, miten kunnan brändiuudistukseen saadaan omaa kuntaa kuvaavia asioita esiin käyttämällä ns. ’mysteerilaatikoita’. Niihin jokainen kuntalainen voi tuoda esineitä, tarinoita tai kuvia, jotka tuovat oman kunnan erityispiirteitä esiin. Erilaisten sähköisten työkalujen ja työpajojen avulla voidaan myös saada esiin kaupunkilaisten ja kuntalaisten ideoita oman kaupungin ja sen brändin kehittämiseen. Yritysyhteistyössä ja uusien työpaikkojen luomisessa yrityspuistot toimi-

Erilaisten sähköisten työkalujen ja työpajojen avulla voidaan myös saada esiin kaupunkilaisten ja kuntalaisten ideoita oman kaupungin ja sen brändin kehittämiseen. vat alustana uudenlaisten ja erilaisten yhteistyötapojen kehittämisessä. Kunnan rooli on silloin mahdollistaa ja edistää eri toimijoiden yhteistyötä. Myös yhdistykset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Yhdistysten ja

kaupungin välinen yhteistyö voi poikia parhaimmillaan esimerkiksi merkittävän määrän kesätyöpaikkoja nuorille. Osallistuva budjetointi on nouseva ilmiö kunnissa. Esimerkkimme osoittavat, miten hyvinvointirahan ja ideakilpailujen kautta päästään toteuttamaan asukkaiden tarpeisiin perustuvia projekteja ja vahvistamaan näin osallisuutta ja yhteishenkeä kunnassa. Sosiaalisen median käyttö mahdollistaa uudenlaiset toimintamuodot. Lisäarvoa saadaan, kun kunta tarjoaa kuntalaisille, yhdistyksille ja yrityksille mahdollisuuden tuottaa sisältöä omille some-kanavilleen. Näin luodaan paitsi me-henkeä, myös tuodaan oman kunnan tapahtumille ja vahvuuksille näkyvyyttä laajemminkin. Sidosryhmien osallistamisen esimerkit tuovat esiin tapoja, miten eri toimijoiden tärkeiksi kokemia asioita saadaan otetuksi huomioon mm. kunnan strategiassa, yrityspalveluissa ja nuorisopalveluissa.

SATU AALTONEN

Projektitutkija, Turun kauppakorkeakoulu, Johtamisen ja yrittäjyyden laitos

Haaste kunnille Uudet osallistamisen muodot aiheuttavat luonnollisesti muutoksia myös kunnan sisäisissä toimintatavoissa. Viranhaltijat pääsevät ottamaan uudenlaisia rooleja ja toimialojen väliset raja-aidat, jos eivät ihan murru, niin ainakin madaltuvat ja aiemmat johtamistavat sekä valta-asemat saattavat joutua kyseenalaistetuiksi. Näihin muutoksiin on hyvä kiinnittää huomiota kuntaorganisaatioissa. Avuksi kunnille on Osallistamisella elinvoimaa -työkirja. Tuomme siinä esiin hyväksi havaittuja tapoja osallistaa ja tehdä yhteistyötä kunnan ja sen sidosryhmien välillä. Jokaisen työkirjan esimerkin kohdalla on kysymyksiä, jotka auttavat miettimään osallistamista oman kunnan näkökulmasta. Työkirja on toteutettu Business Finlandin osarahoittamassa hankekokonaisuudessa MUKI –Muutoskitkasta elinvoimaan. Mukana Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin ja Turun yksiköiden lisäksi Merikarvian kunta, Sastamalan kaupunki ja Suupohjan elinkeinotoimen kuntayhtymä.

TANJA LEPISTÖ

Projektitutkija, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

ULLA HYTTI

Professori, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Johtamisen ja yrittäjyyden laitos

UCPori 2020

33


Porin yliopistokeskuksesta valmistui vuonna 2019

134

maisteria ja diplomi-insinööriä sekä

OPISKELIJOITA

1317

2

1095 PERUSTUTKINTO-OPISKELIJAT 69 JATKOTUTKINTO-OPISKELIJAT 160 AVOIMEN YLIOPISTON 62

HENKILÖSTÖÄ

152

tohtoria

OPETUKSEEN ILMOITTAUTUNEET TÄYDENNYSKOULUTUKSEEN OSALLISTUNEET

15 PROFESSORIT 55 MUU OPETUSHENKILÖSTÖ 50 TUTKIMUSHENKILÖSTÖ 15 HALLINTO- JA TALOUSHENKILÖSTÖ 36 MUU HENKILÖSTÖ HENKILÖSTÖN KOKONAISMÄÄRÄSTÄ

TOHTOREITA 70

43,8 % OKM-RAHOITUS

25,6 % PORIN KAUPUNKI

34

Säikeitä

14,3 %

RAKENNERAHASTOT

4,2 %

KILPAILTU TUTKIMUSRAHOITUS


OPISKELIJAVAIHTO

LÄHTENEET 23 TULLEET 65

YHTEENSÄ

311 203

VERTAISARVIOIDUT TIETEELLISET ARTIKKELIT

3,8 %

YKSITYINEN (YRITYS, YHDISTYS, YKSITYISHLÖ)

JULKAISUA (pl. opinnäytetyöt)

32

VERTAISARVIOIMATTOMAT TIETEELLISET KIRJOITUKSET

5,8 %

VALTIO, MUU

34

AMMATTIYLEISÖLLE SUUNNATUT JULKAISUT

1,1 %

MUU RAHOITUS (SÄÄTIÖT)

11

TIETEELLISET KIRJAT (MONOGRAFIAT)

6

SUURELLE YLEISÖLLE SUUNNATUT JULKAISUT

RAHOITUS

10,5 milj. UCPori 2020

35


Porin yliopistokeskus / PL 181 (Pohjoisranta 11A), 28101 Pori / puh. 044 790 0079 / www.ucpori.fi Aalto-yliopisto / Tampereen yliopisto / Turun yliopisto

Säikeitä 2020  

Advertisement
Advertisement
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded