LUKUPIIRI
Tervetuloa mukaan Lukupiiriin!
Kuinka selvitä elämän vaikeimmasta hetkestä? Tämä kysymys esitetään Ulrika Björkstamin kirjoittaman Nouse nyt -kirjan takakannessa. Kirjailija itse osallistui toukokuun lukupiiriimme Teamsin välityksellä taustoittaen oman elämänsä vaikeinta hetkeä ja siitä selviytymistä. Teams-tapaaminen venyikin lähes parituntiseksi koskettavan tarinan ja sen synnyttämän keskustelun ansiosta. Mitä siis oli tapahtunut? Teksti Nina Andersson Kuva Otto Virtanen, WSOY
4,3
K
un Ulrika Björkstam marraskuussa 2008 aamulla astui Mexico Cityn vilkasliikenteiseltä kadulta työpaikkansa ovesta sisään, oli melkein tavallinen päivä. Paitsi että illalla oli tarkoitus päivän etuajassa juhlistaa Björkstamin syntymäpäivää yhdessä tämän meksikolaisen aviomiehen, Suomesta vierailulla olevan äidin ja muutaman ystävän kanssa. Kun Björkstam työpäivän päätteeksi astui ovesta ulos kadulle, tavallinen päivä sai dramaattisen käänteen, joka muuttaisi hänen elämänsä suunnan täydellisesti. Björkstam vilkaisi taivaalle ja ihmetteli poikkeuksellisen matalalla lentävää pienkonetta. Hän katsahti kelloa ranteessaan, koska oli kiire ja ruuhka-aika oli pahimmillaan. Nostaessaan katseensa takaisin ylös, lentokone oli jo niin lähellä syöksymässä häntä kohti, että hän miltei näki sisälle ohjaamoon. Täyskäännös, vain muutama juoksuaskel, räjähdys ja paineaalto, joka heitti hänet maahan. ”Nouse nyt, jos meinaat koskaan enää nousta, sanoo ääni pääni sisällä.” Nouse nyt. Ja Ulrika Björkstam nousi.
Posttraumaattinen kasvutarina
ULRIKA BJÖRKSTAM Nouse nyt – kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta (2018) Arvosana: 4,3/5
14 14
Kirjassa Björkstam käy yksityiskohtaisesti läpi tapahtumien kulkua ja traumanjälkeistä toipumisprosessiaan. Hämmästelemme yksityiskohtien tarkkuutta, sillä hän onnistuu koskettavasti ja pikkutarkasti kuvailemaan koko onnettomuuden jälkeisen ajan tapahtumat. Kun makaa sairaalavuoteessa kovissa kivuissa lähes muumioksi siteisiin käärittynä, kokemusmuistia tukee tunnetilojen vahvuus. Faktat löytyivät luonnollisesti potilaskertomuksista, mutta suuri apu oli myös oman äidin pitämän päiväkirjan merkinnöistä sekä läheisten ja ystävien kertomuksista. Kun onnettomuudesta oli kulunut kahdeksan vuotta, Björkstam päätti, että aikaa oli nyt kulunut tarpeeksi. Hän oli valmis käsittelemään aihetta kirjoittamalla kirjan. ”Media oli nostanut onnettomuuteni uutisaiheeksi, jonka dramatiikalla tehtiin rahaa minulle henkilökohtaisen tragedian varjolla”, hän kertoo. ”IHMEPELASTUS. Suomalaisnainen PELASTUI TÄÄLTÄ.” Näin kirkui iltapäivälehden etusivu sanoittaen kuvitusta tulimerestä.
