NÄKÖKULMA Saako luovalla työllä ansaita?

Luovan alan tekijät yhdistävät palkkatyön ja yrittäjyyden, erilaiset projektit, hankkeet ja asiakkaat.

Saako luovalla työllä ansaita?

Luovat alat on laaja, pirstaleinen kenttä kattaen niin audiovisuaaliset palvelut, museot, tapahtuma-alan kuin kuvataiteet ja monta muuta. Yhteistä luovan alan ammattilaisille on, että palkka ei useinkaan kerry yhdestä tulolähteestä, palkkatyöstä tai yrittäjyydestä vaan ”leipä on pieninä palasina maailmalla”. He monesti yhdistävät palkkatyön ja yrittäjyyden, erilaiset projektit, hankkeet ja asiakkaat. Tätä voidaan kutsua portfoliotyöksi. Kaikesta työstä ei taloudellista korvausta ole välttämättä tarjolla lainkaan, vaan työtä tehdään myös vapaaehtoisena ilman palkkaa pelkästä työn tekemisen ilosta tai mahdollisuudesta saada tarvittavaa näkyvyyttä ja kokemusta.

Teksti Jarna Heinonen ja Ulla Hytti Kuva Suomen Ekonomit Henkilökuvat Turun yliopisto Ryhmäkuva Cumediae

”LUOVAT ALAT TUOTTAVAT HYVINVOINTIA,

JOTA VOIDAAN MITATA MYÖS TALOUDELLISESTI.”

Jarna Heinonen (kuva vas.) ja Ulla Hytti (oik.) ovat molemmat yrittäjyyden professoreita Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Kirjoitus perustuu Heinosen johtamaan H2020 DISCE (Developing Inclusive and Sustainable Creative Economies) –tutkimushankkeeseen (2019–2022), jossa tutkitaan luovan talouden yrittäjyyttä, liiketoimintamalleja, työuria ja koulutusta sekä kulttuurista kehittymistä.

Lähtökohtana vapaus luovuuteen

Luovan talouden toimijoiden lähtökohta on vapaus luovuuteen ja intohimo taiteen ja kulttuurin tekemiseen, mitkä tuovat toimijoille merkityksellisyyttä ja energiaa luovaan työhön. Portfoliotyö mahdollistaa heidän luovan toimintansa, itsensä toteuttamisen ja henkisen kasvun. Luovan talouden toimijan fokus ei ole voiton tai palkan maksimoinnissa. Tavoitteena ei ole taloudellisen arvon luominen, vaan päähuomio on ei-taloudellisessa arvon luonnissa itselle ja muille. Luovan alan toimijat tavoittelevat nautintoa – taiteellista vapautta, uusia kokemuksia, merkityksellisyyttä – tai sosiaalista arvoa – yhdessä tekemistä ja oppimista – tai harmoniaa – mukanaolon tunnetta ja sosiaalista tietoisuutta – sekä mahdollisuutta vaikuttaa – rohkaistua, saada arvostusta ja mainetta.

Taloudelliset arvot nähdään selkeässä ristiriidassa näihin muihin luovan työn arvoihin: rahan korostaminen syövyttää luovuuden ja kyseenalaistaa oikeat motiivit luovaan työhön. Vaikka elanto ei riittäisi kattamaan edes päivittäisiä elinkustannuksia, riittävän hinnan asettaminen omalle työlle tai tuotoksille on vaikeaa. Oman työn – eli käytännössä usein oman itsen – hinnoittelu koetaan haastavaksi. Korkea hinta tarkoittaa, että tuotettu kulttuuri tai taide ei ole enää kaikkien saatavilla. Toisaalta taloudellisesti hyvin tuottava kulttuuri voidaan ymmärtää kaupallisin perustein tuotetuksi ja siten vähemmän luovaksi ja taiteelliseksi.

Hyvinvointivaikutukset

Tutkimukset ja kaiketi myös monen omakohtaiset kokemukset osoittavat, että kulttuurilla ja taiteella on laajoja hyvinvointivaikutuksia. Luovat alat tuottavat hyvinvointia, jota voidaan mitata myös taloudellisesti. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että luovan talouden toimijat voisivat tuottaa itselleen taloudellista lisäarvoa selvästi nykyistä enemmän. Tämä edellyttää systeemistä muutosta eri tasoilla.

Ensinnäkin, luovalla alalla toimivien yrittäjien ja palkansaajien olisi hyvä oppia ja kasvaa ajattelemaan toimintaansa myös taloudellisen arvonluonnin näkökulmasta. Toimijoiden olisi tärkeää osata kyseenalaistaa ilmainen tai karkeasti alipalkattu työ. Työstä kuuluu laskuttaa, harrastukset ovat eri asia. Raha ei huononna kulttuuria, päinvastoin, se mahdollistaa kulttuurin tekemisen tulevaisuudessakin.

Toiseksi, myös kulttuurin kuluttajien ja asiakkaiden on hyvä tuulettaa omia ajatusmallejaan. Kulttuuri ei ole ilmaista eikä kulttuuritoimijan lisäarvoksi riitä taiteilijan vapaus, vaan myös hänen on ansaittava ammatistaan itselleen elanto. Kulttuurin kuluttajat eivät voi laskea vapaaehtoistyön, harrastuksen tai julkisen tuen varaan, vaan heidän on ymmärrettävä myös itse avata kukkaronsa nyörejä kulttuurinautintoja saadakseen.

Kolmanneksi, myös julkisten toimijoiden ja politiikan tekijöiden on muutettava ajattelutapaa kulttuurin tukemisesta ja lisäarvosta. Maksajan tulee vaatia lisäarvoa ja toisaalta annettava siitä tekijälle käypä korvaus. Liian usein luovilla aloilla törmätään tilanteeseen, jossa esimerkiksi esiintyvien taiteilijoiden palkkioksi tarjotaan ’näkyvyyttä’. Tällaiset epäterveet käytännöt on syytä yhteisesti tunnistaa ja katkaista alkuunsa.

Lopuksi on tarpeen tuoda esille ja ymmärtää luovan talouden mittava ei-taloudellinen lisäarvo, kutsumme sitä luovan talouden hyvinvointivaikutukseksi. Karrikoiden voidaan todeta, että luovat alat ovat hoivaa ja luovien alojen työntekijät ovat hoiva-alan työntekijöitä. Luovilla aloillakin ’tarvitaan käsiä’ ja siksi julkisin varoin on tärkeää investoida kulttuuriin ja taiteeseen ja sitä kautta yhteiseen hyvinvointiimme. Samaan aikaan luovien alojen toimijoiden on hyvä myös itse kehittää uusia liiketoiminta- ja arvonluomisen malleja. Näin eri tasolla toteutuvin muutoksin luovan talouden työlläkin voi ansaita itselleen elannon ja peräti menestyä sekä taloudellisesti että ei-taloudellisin ar voin mitattuna. –-

> LISÄTIETOA DISCEstä ja sen tuoreista tutkimusjulkaisuista löytyy www.disce.eu.

DISCE-konsortio partneritapaamisessa talvella 2019 hanketta aloitettaessa.