MUKANA MYÖS: ARDEN JA HANNUN ARVIOT, JUOMASANOJEN ALKUPERÄ, KOTIOLUT RESEPTI: HAZY IPA OLUTHOROSKOOPPI JA PALJON MUUTA!
Mitentuomaroin SIidereitä?
Olutposti on nyt Juomaposti!
Olutposti on nyt Juomaposti!
Lehti joka kokoaa yhteen juomat ja ilmiöt.
Lehti joka kokoaa yhteen juomat ja ilmiöt.
SOMMELIER TISLAA!
Tynnyröinti Kehittää Juoman makua
LASISSA: VINKIT KOTIBAARIMESTARITARVIKKEISIIN
4 – Päätoimittajalta
5 – Lehden tekijät
OLUT
6 – Mikä on Juomaposti?
8 – Suomen Paras Olut 2024 voittajat
9 – Huikan Pituiset
10 – Kyllääntymisestä kyynistymiseen
12 – Oluen sanasto kertoo sen historian
18 – Tynnyrin vaikutus juoman makuun
20 – Skotlannin ylämailla
24 – Olutkaupunki Mainz
26 – Espanjan Aurinkorannoilla oluella
28 – Victorian putouksilla oluella
32 – Kanadan itsenäiset klassikot
34 – Pienpanimojen vuosi 2023
RUOKA
44 – Näin yhdistelet tapakset ja oluet
46 – Yhdistä helposti olut ruokaan
OLUT
48 – Hannun arviot
51 – Arden arviot
54 – Liitoilla on asiaa
KOTIOLUT
59 – Kvass – mitä se on?
60 – Oluttyyli: Hazy IPA
61 – Resepti: Panimo Himo: Loivari 7 %
SIIDERI
64 – Näin tuomaroin siideriä
68 – Siideri maustaa sienicappucinon
TISLE
68 – Jenever - ginin kantaisä
72 – Araga – maitotisle
74 – Sommelier tislaa
76 – Ristikko
77 – Oluthoroskooppi
Sadonkorjuuruokaa 14
Viking Maltin uusi mallastamo
MITÄ TAPAHTUU RUOKAKAUPPAOLUELLE?
Kesäkuun alkupuolella Suomessa kauppoihin tuli enintään kahdeksanprosenttiset, käymisteitse valmistetut alkoholijuomat. Oluen ystävät hurrasivat etukäteen - nyt saadaan kauppoihin huomattava olutvalikoima, mahtuuhan suurin osa markkinoilla olevista oluista tuon kahdeksan prosentin sisään. Laki on ollut nyt voimassa pari kuukautta, ja onkin hyvä katsoa, tapahtuiko näin?
Suomessa on ollut EU:n laajimmat olutvalikoimat johtuen osaksi aikaisemmasta alkoholilaista. Nyt lain muuttuessa, S-ryhmä kertoi viinivalikoiman lisääntyvän yli 200 tuotteen verran, kun samaan aikaan vahvempia oluita kauppoihin saapui noin viitisenkymmentä. Juomapostin mukaan myös Keskon tuoteryhmäsuhteet ovat hyvin samankaltaisia, joka on ymmärrettävää, koska kahdeksanprosenttiset viinit ovat uusi tuoteryhmä.
Olutvalikoimasta kysyttäessä Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen kertoi Radio Helsingin haastattelussa, että kauppa pyrkii säilyttämään oluen osalta monipuolisen valikoiman, mutta loppujen lopuksi kuluttajan käden käyminen näyttää sen, millä lailla uuden alkoholilain sallimat valikoimat asettuvat tuoteryhmittäin. Pienpanimoliitto on ollut huolestunut kotimaisten pienpanimoiden tuotevalikoiman mahdollisesta kaventumisesta viinien tulon jälkeen vaikkakin kauppa on vakuuttanut, että valikoimat pidetään monipuolisena.
Kaupoissa kierrellessä todellisuus paljastuu: Uusia oluita on tullut valikoimiin varsinkin kansainvälisten klassikoiden puolella, Orvalia, Leffeä, Fullersin ESB.tä ja muita tuttuja klassikkotuotteita näkyy kyllä vaihtelevasti kauppojen hyllyillä, mutta kotimaisia pienpanimo-oluiden määrä on kokemuspohjaisella tarkastelulla vähentynyt. Juomaosastojen koko on jonkin verran kasvanut, mutta viinien osuus osastosta on reipas, puhumattakaan nyt suosituista long drink- ja ready to drink- juomista. Tietysti täytyy todeta, että kauppa on uuden tilanteen edessä - kukaan ei voi tietää, miten valikoimat pitkällä tähtäimellä asettuvat, pysymmekö olutkansana, vai vaikuttaako hyvinkin kohtuuhintainen viini oluen asemaan?
Oluenystävänä herääkin huoli nimenomaan kotimaisen pienpanimo-oluen asemasta kaupassa, koska suomalaiset panimot painivat tällä hetkellä monien kannattavuusongelmien kanssa ja suomalaisen oluen valmistuslitrojen volyymin kasvu tai lasku vaikuttaa ei vain panimoiden, mutta myös esimerkiksi mallasohran viljelijöiden työn kannattavuuteen. Nyt kehoitankin sijoittamaan pieneen luksukseen ja ostamaan laajasti erilaista suomalaista olutta, jotta kotimainen olut säilyy hyllyssä!
Anikó Lehtinen Päätoimittaja
Juomaposti-lehden digitaalinen jatke juomaposti.fi -portaali päivittyy jatkuvasti ja tuo uuden tason myös analogiseen julkaisuumme. Skannaa osassa jutuista oleva QR-koodi ja jatka lukemista netissä.
Ulkoasu: Oskari Sarkima, Triad Oy oskari@triad.fi, 045 1315 172
Kannen kuvitus: Oskari Sarkima
Kotiolutposti, ja Siideriposti aloituskuvat: Anikó Lehtinen
Tisleposti aloituskuvat: Juha Väänänen
Kustantaja, ilmoitusmyynti ja kumppanuudet: Jari ”cyde” Hyttinen cyde@olutposti.fi, 0500 577 089
Tämän lehden tekijät: Jari ”cyde” Hyttinen, Ari Juntunen, Janne Koskenniemi, Anne Lukkarila, Mika Laitinen, Anikó Lehtinen, Toni Marjanen, Maria Markus, Sampo Marski, Eetu Niemi, Hannu Nikulainen, Asko Ryynänen, Oskari Sarkima, Harri Soinila, Juha
Taskinen, Christoffer Tuominen, Juha Väänänen
Mediatiedot: juomaposti.fi/mediatiedot
ISSN: 1258-1442
Painopaikka
PunaMusta, Ilmarisentie 9, 15200 LAHTI
Julkaisija ja kustantaja: Olutposti media Oy Rahakamarinportti 3 B 3 krs 00240 Helsinki Finland toimitus@olutposti.fi, 0500 577 089 | www.juomaposti.fi
Osoitteenmuutokset: olutposti@olutposti.fi
Voit tilata lehden sekä e-lehden osoitteesta: https://juomaposti.fi/tilaa-lehti
Juomaposti ilmestyy neljästi vuodessa.
Ilmestymispäivämäärät:
Vko 8 pe 23.2.
Vko 23 pe 7.6.
Vko 36 pe 6.9.
Vko 47 pe 22.11.
Lainattaessa lähde mainittava.
MALLASTA JA MUUTA
Juomapostin kulisseissa
Lehden tekemisessä saa kyllä kokea monenlaista. Ruokajuttuja tehdessä saa syödäkseen ja juodakseen koko lähipiiri sekä myös ei-toivotut pörriäiset kuten loppukesän vihaiset mehiläiset, joita pakoon välillä ulkokuvauksissa juostiin.
Mutta kyllä ruuat saatiin laitettua, oluet kaadettua ja kuvaukset loppuun, vaikka janoiset mehiläiset olutta havittelivatkin.
Juompostin kustantaja "cyde" Hyttinen toimi videoohjaajana Viking Maltin mallastamolla panimomestari Raimo Koljosen kertoessa mallastamon toiminnasta. Lopputuloksen näet mallas-juttumme lopusta!
Anikó Lehtinen ja cyde Hyttinen, kuvitus Oskari Sarkima
OLUTPOSTISTA TULI JUOMAPOSTI
Mikä on Juomaposti?
- Juomakategoriat laajenevat ja uusia juomatyyppejä syntyy koko ajan. Haluamme mediana olla mukana kehityksessä ja tuoda lukijoillemme ja seuraajillemme sekä lehdessä, netissä että sosiaalisen median puolella entistä enemmän tietoa juomamaailman ilmiöistä. Toki olut pysyy edelleen keskeisenä aiheena, sillä onhan se Suomen suosituin alkoholijuoma ja aiheena aina kiinnostava, kertoo Juomaposti-lehden päätoimittaja Anikó Lehtinen.
Juomapostin tärkeinä sisältöteemoina tulevat olemaan juomamaailman ilmiöt, kulttuuri sekä tietysti koko ajan nouseva juoma- ja ruokamatkailu. Tulevaisuudessa sisältö laajenee myös jonkin verran mm. viineihin, lonkeroihin, likööreihin, drinkkeihin ja yleisesti sekä alan trendeihin ja talouteen. Mukaan tulevat myös vahvemmin alkoholittomat juomat, ruoka sekä ruuan ja juoman yhdistäminen. Olut toimii lehden ja median ytimenä, siiderin ja muiden juomien tukiessa monipuolista sisältöä.
Olutpostin uudistaminen Juomapostiksi pohjaa vahvasti yleisökyselyyn, jossa toivottiin erittäin laajasti myös muiden juomien esille nostamista. Varsinkin tisleet, niistä tehdyt ready to drink -ja lonkerojuomat sekä erilaiset cocktailit kiinnostavat kyselyyn vastanneita ja näistä toivottiin lisää luettavaa oluen ja siiderin ohella.
- Brändiuudistuksella pyrimme toteuttamaan yleisön toiveet ja palvelemaan lukijoita paremmin sekä lisäämään mediamme lukijakuntaa. Uuden brändin avulla pääsemme esittelemään erilaisia juomia laajemmin sekä tuomaan esille juoma- ja ruokakulttuureita, josta hyötyvät lukijoiden ja seuraajien lisäksi myös kaikki kumppanimme sekä koko juomamaailma, toteaa Juomaposti Median kustantaja Jari ”cyde” Hyttinen.
Lehden lisäksi uudistuu myös verkko ja sosiaalinen media. Aikoinaan Hyttisen aloittaman Tolkku käteen- kamppanjan yli 36 000 seuraajan Facebook-sivu muuttuu Juomaposti-nimiseksi, siellä viestitään laajasti juomista. Muut Facebook-sivut kuten Olutposti, Tisleposti, Siideriposti ja Kotiolutposti säilyvät sellaisinaan. Samoin LinkedIn, Instagram ja TikTok muuttuvat Juomaposti-brändin alle. Keväällä sai päivänvalon Olutpostisovellus extrasisältöineen ja etukortteineen. Myös tämän sovelluksen nimi muuttuu Juomapostiksi.
-Onhan nämä taas aikamoiset talkoot mutta onhan kuitenkin kyseessä Euroopan ainoita vastaavan laajuisia juomamedioita sisältäen myös ruokaja matkailu-ulottuvuudet, kertoo brändimuutoksesta Hyttinen.
Juomaposti haluaa olla juomamaailman ytimessä kaikissa juomakategoriloissa viestien lehden, sovelluksen, verkon ja sosiaalisen median kautta lukijoille, seuraajille, kumppaneille ja alan toimijoille laajasti juomista ja niihin liittyvistä ilmiöistä kautta rintaman. Toivottavasti viihdyt kanssamme!
Löydät meidät myös täältä!
juomaposti.fi
Facebook.com/juomaposti
@juomaposti @juomaposti
Sanat
Ranskalaiset aidot Galipette Cidre - omenasiiderit ovat kunnianosoitus vuosisatoja vanhalle siiderinvalmistusperinteelle, jossa omenat valitaan tarkoin ja fermentoidaan hitaasti, sallien luonnon tehdä oma huolellinen työnsä täydellisen siiderin valmistamiseksi. 100% Pur Jus, Zero concentré.
SUOMEN PARAS OLUT 2024 ON VAASALAISEN
BOCK’S CORNER BREWERY:N DOPPELBOCK!
Suomen Paras Olut 2024 -kilpailun voiton vei tänä vuonna Bock´s Corner Breweryn tuhti Bock’s Doppelbock. Finaalituomaristo luonnehti voittajaolutta seuraavasti: “Erittäin vivahteikkaan aromikas olut, jossa aavistus sekä suklaata, kahvia, lakritsia ja paahdettua mallasta. Maku on moniulotteinen, mutta erinomaisella juotavuudella ja tasapainolla.”
Suomen Paras Olut 2024 voittajapanimo, vaasalainen Bock’s Corner Brewery on perustettu vuonna 2015 ja tunnelmallisen panimorakennuksen sisällä on myös oma panimoravintola ja -terassi. Tänä vuonna koko kisan voittanut Bock’s Doppelbock on saanut useana vuotena, mm. 2018 ja 2022
Suomen Paras Olut -kisan sarjavoiton.
Kilpailuun ilmoitetusta 50 panimon 443 oluesta valittiin yli viisikymmenpäisen tuomariston arvioimana viidentoista kilpasarjojen voittajat ja näistä kansainvälisen finaalituomariston avulla Suomen Paras Olut 2024. Kilpailun tuomarit edustavat laajasti suomalaista olutmakua: mukana on niin harrastajia, ravintola- ja kaupan alaa, olutmediaa kuin harrastustaan aloittelevia oluenystäviä. Kaikki oluet arvioitiin sokkona, jolloin vain oluen maulla ja laadulla on väliä.
Suomen Paras Olut -kilpailua järjestää Suomalainen Olut ry, jonka jäseniä ovat Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ja Pienpanimoliitto. Kilpailun käytännön järjestelyistä vastaa Olutliitto. Suomen Paras Olut on ainoa pelkästään suomalaisia oluita tuomaroiva kisa, jossa ovat osallisena sekä isot että pienet panimot. Se on avoin kaikille Suomessa valmistetuille, säännöllisessä myynnissä oleville oluille.
Bock's Corner Breweryn panimomestari Aleksander Maier on tuttu näky oluttapahumissa palkituilla oluillaan.
Sanat Juomapostin toimitus
SUOMEN PARAS OLUT 2024 VOITTAJAT SARJOITTAIN
Bock’s Doppelbock, Bock’s Corner Brewery
1. Alkoholiton tai vähäalkoholinen olut / Non-alcoholic or Low-alcoholic Beer Mylläri Low Alc 2-Tie, 2.8 %, OlutMylly
11. Stout tai portteri / Stout or Porter Hazelnut Imperial Stout, 12.0 %, Mallassepät
12. Hapanolut, maustamaton tai maustettu / Sour Beer, unspiced or spiced Rasps and Kittens, 3.7 %, Olarin Panimo
13. Maustettu olut / Spiced Beer Kaksi Kotia Vailla Humalaa, 5.5 %, Fiskarsin Panimo
14. Kypsytetty olut / Aged Beer DBA Dibs on the Cacao Nibs, 11.0 %, Olarin Panimo
15. Muut oluet / Other Beers Pramia Sahti, 6.0 %, Pramia
Paras gluteeniton olut, kunniamaininta Kråkö Bryggeri Alpha Lager 5.5%
Suomen Paras Olut 2024
wHUIKAN PITUISETx wHUIKAN PITUISETx
Rakenna
kotibaari keittiövälineistä!
Voit toimia helposti oman elämäsi baarimestarina, kun nappaat baaritarvikkeet keittiön kaapeista.
• Ravistettaviin cocktaileihin shakerin virkaa toimittaa tiukasti suljettava lasipurkki
• Teesiivilä toimii hyvin baarisiivilänä
• Pienellä veitsellä leikkaat juoman koristeet
• Perunankuorimaveitsellä saat leikattua sitruksista kuoripalan aromaattisia öljyjä ja koristeita varten
• Sauvasekoittimen sekoituslasissa on mittamäärät, se toimii hyvin sekoitettavien juomien astiana
• Desin mitassa on usein myös pienemmät mittamäärät, käytä alkoholimäärien mittaamiseen
• Blenderiä tai sauvasekoitinta voi hyvin käyttää paksuihin drinkkeihin, kuten vaikka pina coladaan!
• Muista myös varata aina pakastimeen jäitä
Osta vahvat alkoholijuomat mukaan ravintolasta!
Uuden alkoholilain mukaan myös niistä ravintoloista, joissa on ulosmyyntioikeus, voi ostaa mukaan ravintolan valikoimiin kuuluvia vahvoja oluita, siidereitä sekä viinejä. Ravintoloissa on usein tuotteita, mitä et muualta löydä, joten kannattaa hyödyntää tämäkin mahdollisuus!
Tiesitkö tätä siideristä?
Suomen ensimmäisen siiderin teki tiettävästi Marli heti kieltolain jälkeen, koska omenasato oli ollut ennätyksellisen suuri. Tosin siiderin valmistus ei silloin ollut täysin hallussa, joten samppanjapulloon pakatut siiderit poksahtelivat Alkon hyllyissä auki, koska painetta ei osattu arvioida oikein.
Ehkä siksi seuraavan kerran kotimaista siideriä oli myynnissä vasta 1960-luvun alussa…
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
KYLLÄÄNTYMISESTÄ
KYYNISYYTEEN
– Miten välttää olutharrastuksen henkiset sudenkuopat?
Harrastuksissa, myös olutharrastuksessa, on eri vaiheita. Pitkässä juoksussa törmää väistämättä ajatuksiin, että kaikki on nähty ja koettu. Tämän ei tarvitse perustua todellisuuteen, tunne riittää. Tätä kutsutaan saturaatioksi, kyllääntymiseksi. Olutharrastuksen parasta aikaa on se alkuhuuma, kun ymmärtää makujen moninaisuuden ja oluttyylien laajan kirjon. Jokaisella kauppareissulla löytyy uusi olut maistettavaksi ja uudet oluttyylit saavat sukat pyörimään jaloissa. Ovatpas nämä NEIPAt maukkaita! Miltähän maistuu barley wine? Sellaisen maistan ensi kerralla!
Jos hommaan hurahtaa kunnolla, uudet oluttyylit eivät kestä määräänsä kauempaa. Tämä kyllääntyminen on luonnollista, eikä yleensä harrastusinto tästä lopahda. Kyllääntyminen ei myöskään tarkoita sitä, että uusia elämyksiä ei olisi mahdollista saada. Niiden saavuttamiseen vain pitää tehdä niin paljon työtä, että suoritteessa ei ole nuorisokielellä enää “wörtit valuet”.
Uutuusoluiden suhteen kyllääntyminen tapahtuu hitaammin ja periaatteessa uudet oluet eivät kaupasta juomalla lopu, vaikka reittaussovelluksessa laskuri näyttäisi viisinumeroisia lukuja. Jo kaikkien uusien suomalaisten oluiden juominen on melkoinen urakka.
Kyllääntyminen tapahtuu uutuuksiin yleensä siinä vaiheessa, kun harrastaja tajuaa, että tyylien sisällä varianssit ovat rajattuja. IPA on ipaa ja stoutti stouttia, vaikka reseptissä vähän hulluteltaisiinkin, jotta etikettiin saadaan jokin uusi ja ostohalut herättävä avainsana.
Itse saavutin olutharrastuksessa uuden kyllääntymispisteen tänä keväänä, kun vierailin Mikkeller Beer Celebration -festareilla. Sen jälkeen tuli tunne, että eiköhän tämäntyyppiset olutfestarit ole nähty, ja palo Tallinnan ja Kööpenhaminan matkoihin hiipui.
Harrastuksen kyllääntymispisteiden saavuttamisessa ei ole mitään pahaa tai väärää. Niissä on vain yksi ongelma, jonka olen itse havainnut. Ne kyynistävät. Nämä kyyniset ajatukset voivat rajoittaa omaa harrastushorisonttia. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaisia ajatuksia, kuin “kaikki on maistettu” ja “ennen oli paremmin”. Lavennettuna en usko näiden ajatusmallien olevan hyväksi olutharrastajalle itselleen tai suomalaiselle olutkulttuurille.
Miten sitten taistella kyllääntymispisteiden mukanaan tuomaa kyynistymistä vastaan? Oma vastaukseni on opetella nauttimaan harrastuksen tyynistä jaksoista. Ei pidä säikähtää paikalleen jäämistä ja tulkita sitä lopuksi. Kun ei juokse seuraavan elämyksen perässä, on aikaa nauttia matkan varrella mukaan tarttuneesta kokemuksesta ja sen hedelmistä. Yleensä pysähtyminen antaa myös perspektiiviä, jonka kautta voi löytää olutharrastuksesta uuden puolen, jossa kyllääntyminen on vielä kaukana tulevaisuudessa.
SAMPO MARSKI
Oululaistunut oluenystävä ja elämästä nautiskelija. ”Oluessa minua kiehtoo itse juoman lisäksi ilmiöt oluen ympärillä.”
Kuva Tanja Seppälä
D dElion d Ams
SUOMEN PARAS VEHNÄOLUT 2019. JA JÄLLEEN 2024. JA ONHAN SE OLLUT KOKO AJAN JOS MEILTÄ KYSYTÄÄN.
TÄYNNÄ MAKUA OLEVA MERIPIHKANVÄRINEN KLASSISEN TYYLIKÄS MESTARITEOS.
KUKONASKELEEN MUITA EDELLÄ!
KIPPIS, HUMALA, KALJA JA OLUT
- oluen sanasto kertoo sen historian
Olueen ja juomiseen liittyvät sanat ovat niin tavallisia, ettemme useimmiten mieti, mitä ne kertovat juoman historiasta ja iästä. Vaikka kannattaisi, koska se, mistä sanat ovat kieleemme lainautuneet ja koska, kertoo myös paljon oluen historiasta.
OLUENTEKOSANASTO - OMAA JA LAINAA
Juominen on välttämätöntä ihmiselle ja niinpä juoda-sana on vanhinta kielikerrostumaamme ja kuuluu siihen yli 2000 sanaan, jotka periytyvät kantasuomesta, eli ovat kuuluneet suomen kieleen tai sen edeltäjiin vähintään 1500 vuotta. Juoda-sana palautuu uralilaiseen kantakieleemme, kuten myös vesi-sana, sekin elämälle välttämätön, mutta myös oluen määrällisesti suurin raaka-aine. Molemmat sanat löytyvät myös useista uralilaisista kielistä, kuten unkarin kielestä.
Suomessa oluenteko on vanhaa perua, luultavammin yhtä vanhaa kuin viljan viljely, joka on viljanjyvälöytöjen perusteella vakiintunut Suomen lounaisella rannikkoalueella pronssikauden alusta alkaen, eli noin 3500 vuotta sitten, leviten sieltä koko maahan. Toki humalaa ei näissä varhaisoluissa käytetty, vaikka se kasvoi jo silloin Suomessa.
Oluentekotaito on tullut meille pronssikauden alkupuolella, uusien asukkaiden ja kaupanteon muodossa monelta suunnalta ja näin myös oluentekosanasto on sanalainoja, kuten mallas ja vierre germaanisista kielistä tai ohra balttikielistä. Oluentekosanastosta epävarmimman menneisyyden omaa hiiva, tosin se tiedetään että sanan alkuperäinen tarkoitus on ollut luultavasti vaahto, jolloin se tietysti yhdistyy luontevasti oluentekoon, koska hiiva käydessään vaahtoaa melkoisestikin. Hiiva-sana löytyy suomen sukulaiskielistäkin joko käymisainetta tai alkuperäistä tarkoitusta olevana.
Se miksi olutta pannaan eikä tehdä, juontuu varmaan panna-verbin “alulle panevasta” tarkoituksesta. Panna-verbi on vanha ja se on ollut yleinen varsinkin länsimurteissa, tarkoittaen hyvin monialaisesti erilaista tekemistä. Kun olutta lähdetään tekemään, se nimenomaan pannaan tulemaan.
Toki panna-verbi tarkoittaa muutakin, ja siitä saadaankin usein väännettyä lukemattomia kaksimielisiä vitsejä ja kaskuja!
Sanat Anikó Lehtinen, kuvat
Finna (kuvaaja mainittu kuvan yhteydessä)
Kaljantekoa parjanossa 1936, kuva Eino Nikkilä
KALJA VAI OLUT - VAI MOLEMMAT?
Sekä olut että kalja ovat laina-sanoja, molemmat niin vanhaa perua, että esiintyvät mm. Mikael Agricolan teksteissä 1500-luvulla, tosin eri merkityksellään: Kalja kun oli arkijuoma ja olut juhlajuoma, kansankielessä onkin todettu: “Kaljalla työt tehdään, oluella pidot pidetään”
Varmaa alkuperää ei kummastakaan sanasta tiedetä, mutta luultavammin olut-sana on joko germaanista tai balttilaista lainaa. Edellistä puoltaa sanan samatyyppinen ruotsin muoto öl sekä englannin kielen ale ja jälkimmäistä taas latvian ja liettuan kielen alus, josta olut voidaan myös johtaa. Molemmat vaihtoehdot viittaavat siihen, että oluentekotaito on sieltäpäin peräisin.
Kalja-sanan alkuperä on myös epävarma. Se taas voi olla hyvin vanha nk. indoeurooppalaisen kielen laina, jonka alkuperä on jo mainittu balttikielen alus.
Näin loppujen lopuksi olut ja kalja voivatkin olla samaa alkuperää - tosin eri aikoina suomen kieleen lainautuneita
HUMALA - SEKÄ KASVI ETTÄ TILA
Humala on suomalainen alkuperäiskasvi, mutta sen nykyinen nimi on turkin kielestä, germaanisten kielien kautta meille lainautunut. Luultavammin humalalla on ollut vanhempikin nimi, mutta koska sen käyttö uudistui oluen tullessa Suomeen, vanha nimi unohtui.
Suomi ja tietyt itämerensuomalaiset kielet, kuten karjala, ovat ainoita kieliä maailmassa, jossa humala tarkoittaa sekä kasvia että päihtymystilaa. Toki päihtymystilaa on kuvattu Suomessa kansankielessä myös muiden alkoholijuomiin liittyvien raaka-aineiden kautta, kuten olla “hiivassa”, “mäskissä” tai “oluessa”, mutta olla humalassa on yleisin tapa ilmaista päihtymystilaa.
Kielentutkijoiden mukaan humalan kaksoismerkitys juontuu luultavimmin siitä, että humalaa ruvettiin käyttämään oluen valmistuksessa vasta muualta tulleen esimerkin kautta, ehkä jopa ulkomailta tuodun, vahvemman oluen kautta ja näin luultiin, että nimenomaan humala ja sen katkeruus aiheutti humalatilan. Toinen, luultavasti virheellinen, mutta hauskempi selitys humala-sanan käyttöön suomen kielessä sekä kasvin että tilan ilmentymänä, liittyy humalan kasvuun - sanottiin, että “humalainen” kävelee yhtä mutkitellen kuin humala kasvaa.
Kuva yllä: Sahdin ja oluen teko Tottijärvellä, kuva Vapriikin kuva-arkisto.
Kuva alla: kaljantekotonkkia ja tynnyreitä Parkanossa 1936, kuva Eino Nikkilä.
LOPUKSI - KIPPIS
Lasien kilistelyn yhteydessä käytetyn “kippis” -tervehdyksen alkuperä ei ole täysin selvä. Sen on arveltu olevan jonkinlainen slangijohdos saksan kippen-verbistä, jonka yksi merkitys on ’juopotella tai kallistaa lasia’. Toisaalta kippis on voinut olla myös omistusliitteellinen muoto tuoppia tai kippoa tarkoittavasta kippi-sanasta. Murteissa sanasta on käytetty myös muotos kipsis, kippistä tai kipsistä, joita voi jokainen kokeilla vaikka seuraavaksi maljaa nostaessaan!
Lähteet: Kielipankki-sanakirja, Kirsi Haapala ja Klaus Ruppel / Kotus, Kotuksen tietokanta
ILMAN MALLASTA
EI OLE OLUTTA
Kukapa meistä ei nauttisi olutkulausta ottaessaan ohramaltaan hieman makeasta, karamellimaisesta tai paahteisesta mausta? Harva muistaa että mallas on veden ohella oluen olennaisin ja vanhin raaka-aine, ilman sitä ei ole olutta.
Oluen alkuperä on viljapohjaisessa, ensin hieman itäneessä ja sitten epätasaisesti lämmitetyssä ja tähteeksi jätetyssä nesteessä joka sattui käymään ja näin muodostamaan alkoholia. Useiden arkeologien mukaan oluenteko, niin kuin monet muutkin suuret keksinnöt, on syntynyt vahingossa, mutta vaikutti niin suuresti silloisten, noin 10 000 vuotta sitten eläneiden ihmisten elämään, että paikalleen asettuminen, maanviljelys ja sitä kautta nyky-yhteiskunnan muodostuminen on kaikki oluen teon ansiota - haluttiin asettua paikalleen viljelemään ohraa, koska haluttiin olutta.
Yleisin oluessa käytettävä viljalaji on ohra, joka on Suomenkin vanhin viljakasvi. Ohran ominaisuudet, kuten irtoava kuori, tekee siitä haastavan leivontaan mutta erinomaisen oluentekoon. Ohraa ei kuitenkaan voi käyttää sellaisenaan, vaan sen mallastus on on välttämätöntä oluen alkoholin syntymiselle - vain näin saadaan olutvierteeseen sokeria, joka sitten hiivan kanssa käy alkoholiksi. Toki mallasta voidaan tehdä muistakin viljoista, mutta yleisimmin kaikissa oluissa, vehnäoluissakin, löytyy myös ohramallasta.
Käymiskelpoisten sokerien lisäksi tärkeä osa maltaassa on sen aromit. Kun sokerilla rakennetaan oluen runko, niin aromeilla saadaan aikaan oluen monimuotoinen aromi, joka tukee sekä humalan makuja että pehmentää alkoholin puraisua. Kaupan päälle tulee vielä oluen väri, joka maustamattomissa oluissa on aina maltaan aikaansaamaa. Kaikki ihanan kullankeltaiset, meripihkaiset, tumman mahonkiset, maitosuklaan ruskeat ja mustanruskean väriset oluet saavat kiittää väristään mallasta ja samalla saamme olueen vaikka miedon keksisiä, herkullisen toffeemaisia, makean karamellisia tai paahteisen kahvimaista aromeja.
Maltaat voidaan jakaa paahtoasteensa mukaan erilaisiin kategorioihin, jotka on nimetty usein niihin pääsääntoisesti käytetyn olutyylin mukaan, kuten pilsner- ja pale ale- maltaat tai jonkin ominaisuuden mukaan, mitä mallas olueen tuo, kuten suklaamallas tai karamellimallas. Oluentekijän ammattitaitoa on yhdistellä erilaisia mallaslaatuja niin, että runko on oluelle tasapainoiden maukas ja erilaisten maltaiden aromit muodostavat nenässä ja suussa herkullisen yhdistelmän, johon liittyy humalan aromaattisuus , käymisaromien maut ja alkoholin puraisu.
VIKING MALTIN UUSI MALLASTAMO - ILMAN ERINOMAISTA MALLASTA EI SYNNY MAUKASTA OLUTTA
Viking Malt on Suomen ja Pohjoismaiden suurin sekä maailman kahdeksanneksi suurin mallastamokonserni, jonka pääkonttori sijaitsee Lahdessa, samalla paikalla mihin on perustettu mallastamo jo vuonna 1883. Edelleen suurimmaksi osaksi suomalaisen perheomisteisen yrityksen uusi panimo aloitti toimintansa viime vuonna Lahden Kujalassa.
Uudessa mallastamossa tuotetaan sekä suuria määriä vaaleaa pilsner-mallasta, jota menee myös vientiin, ja yli kuuttakymmentä erilaista erikoismallasta, poislukien savumallas, sekä pienien että suurien panimoiden tarpeisiin, yhteensä uuden mallastamon tuotantokapasiteetti on 85 000 tonnia vuodessa. Olutposti pääsi kurkistamaan uuteen mallastamoon mallaslaareihin asti.
MALLASTUS: Mallastaminen tarkoittaa viljan, yleisimmin ohran hallittua idättämistä. Ohrassa on entsyymejä, joita tarvitaan panimoprosessissa. Mallastuksella eli hallitulla idättämisellä saadaan muodostumaan osa panimoprosessin kannalta oleellisista entsyymeistä ja puolestaan ne, jotka jo ovat valmiina ohran sisällä saadaan heräämään. Näiden entsyymien avulla tärkkelys myöhemmin pilkotaan sellaiseen muotoon, että hiiva pääse käyttämään sen alkoholiksi. Mallastus tehdään mallastamolla. Suomessa on tällä hetkellä kolme toiminnassa olevaa mallastamoa; Laihian Mallas Oy toimii elintarvikemallastamona, Oulun lähellä sijaitseva Pehkolan Mallastamo ja Lahden Viking Malt tuottavat miltei kaikki olutmaltaat.
TUOTEKEHITYKSESSÄ MYYDÄÄN TIETOA, EI TUOTTEITA
Tuotekehitys on yksi mallastamon ydintekemisiä, ja onpa mallastamolla oma pienpanimonsakin sekä panimomestari Raimo Koljonen, joka meitä mallastamolla kierrättää.
Tuotekehityspuolella kokeillaan sekä erilaisia innovatiivia raaka-aineita että kehitellään olutreseptejä asiakkaiden tarpeisiin ja maltaiden ominaisuuksien esiintuomiseen.
- Näitä reseptejä löytyy paljon Viking Maltin verkosta, vinkkaa panimomestari Koljonen.Meidän panimosta ei varsinaisesti myydä mitään, vaan kaikki oluet tehdään joko innovoiden tai asiakkaiden erilaisten pulmien ratkaisemiseen. Joskus olemme mukana jo viljalajikkeiden kehityksessä, toisinaan taas haluamme luoda uudentyyppisen maltaan, kuten muutama vuosi sitten markkinoille tuomamme Red Active -mallas, jossa on maltaista makua, voimakasta punertavaa väriä ja korkeaa aktiivisuutta samassa paketissa. Tuotekehityksessä me myymme tietoa, emme olutta.
Koepanimossa onkin muutama salainen paikka, mistä ei voi kuvia ottaa, koska uutta syntyy koko ajan. Viimeisin julkistettu projetkti on ollut mallastettu Sprau-härkäpapu, josta mm. Maku Brewing on tehnyt olutta.
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
MALLASTAMOSSA KUIN
ELOKUVASSA
Suuri osa mallastamon toiminnasta on kuitenkin jo tuotekehitettyjen mallastuotteiden valmistus hallitusti ja tasaisella laadulla. Uuden mallastamon rakentaminen oli valtava urakka. Koljosen mukaan käyttöönotto on kuitenkin mennyt sujuvasti. Jonkin aikaa ajettiin sekä vanhaa että uutta mallastamoa yhtä aikaa.
Mallastamon koko on valtava ja askeleita karttuu kun tutustumme rakennuksiin sisältä ja ulkoa. Vaikuttavia ovat valvomot, missä ohra- ja mallasmassoja pystyy valvomaan muutaman vuorossa olevan operaattorin voimin. Mallastamolla ohran laatuvaatimukset ovat hyvin tiukkoja. Viljelijän on jo aiemmin toimittanut esinäytteen Viking Maltille joka on tarkoin laboratoriossamme tutkittu. Kun näyte on hyväksi havaittu sovitaan erän vastaanottoaika toimitettavaksi Viking Maltille. Kun kyseinen erän saapuu mallastamolle, prosessioperaattorit ottavat vielä kuormasta edustavan näytteen ja analysoivat sen. Jos kaikki on kunnossa, antavat operaattorit kuskille luvan kuorman kippaamiseksi vastaanottomonttuun. Vastaanottonäytteitä säilytetään kaksi vuotta, joten yksittäiseenkin ohrakuormaan pystytään palaamaan jos laatuongelmia ilmenee.
Viking Maltilla ohran saapumisen jälkeen ohraerä ajetaan esipuhdistuksen läpi ohrasiiloon jossa on samaa ohralajiketta ja tilanteesta riipuen myös samaa proteiinitasoa olevaa samalajikkeista ohraa. - Toki tarvittaessa, jos panimon kanssa erikseen sovittaessa, tietty viljelijän tuoma ohraerä pystytään pitämään aivan erillisenä vastaanotosta maltaan ulosantoon asti, kertoo panimomestari.
”Mallastus muistuttaa oluentekoa monella lailla: prosessia täytyy tarkkailla ja alaan kuuluu paljon hiljaista tietoa, minkä oppii kokemuksen kautta”
Mallastamon laitteet vaikuttavat koollaan, kaikki on suurta ja komeaa. Läpi kulkeekin massoja mallasta, suurimmaksi osaksi pils-mallasta.
MALLASTUKSEN YDINPROSESSI
Varsinaisen mallastus alkaa, kun ohra ajetaan siilosta “likoomaan” eli likoprosessiin, joka kestää noin vuorokauden sisältäen märkä- ja kuivalikovaiheita.
- Likovaiheen tavoitteena on nostaa jyvän kosteus niin, että itäminen alkaa tehokkaasti. Märkälion aikana likovettä ilmastetaan ja kuivalion aikana poistetaan syntyvää hiilidioksidia. Likoprosessia seuraa idätys, ja kostea jyvämassa on siirrettävä idätyslaariin. Tavoitellusta mallaslaadusta riippuen idätys kestää Lahdessa 5–7 vuorokautta. Tänä aikana kontrolloidaan itävän ohran kosteutta, lämpötilaa sekä myös käännellään itävää ohrakasaa.
Idätyshalleissa käyminen on vaikuttava kokemus, idätettyä mallasta on pyöreissä laareissa hieman aaltoilevana petinä kuin elokuva Dyynissä ikään. Kasan läpi puhallettava ilma tuntuu viileänä kasvoilla
Idätyksen jälkeen vihermallas siirretään kuivausparveen, jossa jyvämassa kuivataan maltaaksi. Kuivaus kestää noin vuorokauden ja eri maltailla on erilaiset ohjelmansa omine lämpötilaprofiileineen riippuen aktiivisuus- ja väritavoitteista. Kuivauksen jälkeen maltaasta irrotetaan idut ja mallas ajetaan valittuun mallassiiloon. Poistetut idut menevät rehuteollisuuteen.
Ohranjyvien mallastus on hyvin tarkkaa työtä, vaikka suurista määristä puhutaan, kertoo mallaspetien vieressä Koljonen. - Vain koko ajan lämpötiloja ja kosteutta seuraamalla saadaan aikaan mallas, josta irtoaa juuri sopivasti käymiseen tarvittavaa sokeria, väriä, makua että myös hiivalle ravinteita tukemaan panimon prosessia.
Mallastus muistuttaa oluentekoa monella lailla: prosessia täytyy tarkkailla ja alaan kuuluu paljon hiljaista tietoa, minkä oppii kokemuksen kautta. Työsuhteet Viking Maltilla ovatkin pitkiä, osa työskentelee siellä koko työuransa, jolloin kokemus karttuu koko ajan. Monet ovat myös vaihtaneet panimopuolelta mallastamoon, jolloin voi käyttää hyväksi oluenteosta tuttuja tietoja. – Vaikka mittaamme koko ajan kaikkea laboratoriossa, kokenut henkilökuntamme haistaa jo mallastamon tuoksusta onko prosessissa kaikki kunnossa, kertoo Raimo Koljonen, joka on itse ollut mallastamolla yli kaksikymmentä vuotta ja työskennellyt niin tuotannon kuin tuotekehityksen puolella sekä kouluttautunut panimomestariksi työn ohella Chicagossa. Viking Maltin uudessa mallastamossa on ns. iso linja, jossa valmistetaan pääosa vaaleista maltaista ja erikoislinja jossa valmistetaan erikoismaltaat. Ehdottomasti eniten mallastetaan ohraa, jota saattaakin olla olut- ja mallastyypistä riippuen olutpullossa noin lähtien 135 g/pullo tai jopa jopa 300 g/ pullo.
zYleisimpiä mallastyylejä aromeineen:
PILSNERMALLAS on tavallisin mallas, jota käytetään usein oluen pohjamaltaana. Maultaan se on miedon makea, viljamainen.
PALE ALE -MALLAS on pilsnermallasta hieman tummempaa. Sen maku on hieman paahtunut, keksimäisen aromikas.
AMBERMALLAS tuo olueen meripihkaisen värin. Se tuo olueen pähkinämäisen aromin.
WIENERMALLAS on toffeemainen ja sitä käytetään esimerkiksi jouluoluissa täyteläisen maun aikaansaamiseksi. Väriltään se on myös toffeemaista.
MÜNICHMALLAS on maultaan paahdetun pähkinäinen. Se antaa oluelle täyteläisyyttä. Tästä maltaasta olut saa mukavaa pronssimaista vivahdetta. Käytetään usein tummissa oluissa yhdessä muiden maltaiden kanssa.
KARAMELLIMALLAS eli kristallimallas on aromikkaan toffeemainen mallas, joka on suosiossa varsinkin pale ale -oluissa.
SUKLAAMALLAS on paahdettua tummaa mallasta, joka antaa oluelle tumman värin ja paahteisen kahvimaisia ja tumman suklaan aromeja.
VÄRIMALLAS tai mustamallas on tummaksi paahdettua pilsnermallasta. Sitä lisätään olueen yleensä tuomaan voimakasta paahteisuutta ja espresson tyylistä katkeruutta.
zKatso Viking Maltin mallastuksesta lisää videolta
NÄIN MAISTAT MALLASTA
Mallastamossa on oma tuoksunsa, joka on sekoitus leivän ja oluen aromeja. Se tekee vierailijan hieman nälkäiseksi, joten on hyvä mennä laboratorioon maistamaan aistinvaraisesti maltaita. Tämä on tärkeää, koska maistamalla sekä mallasta, olutvierrettä, mallasuutteita että panimossa tehtyjä oluita saadaan kokonaisvaltainen käsitys siitä, miten tehdään oluita hyöyntäen kokonaisvaltaisesti mallaspohjan hyödyt.
NÄIN MAISTAT MALTAITA VIKING MALTIN TAPAAN
• Rouhi noin desi maltaita.
• Jaa ne kahteen, laita toinen osa heti pieneen, puhtaaseen, kannelliseen lasiastiaan tai petrimaljaan.
• Tee toisesta osasta “tuorepuuro”, yhdistä 40% vettä ja 60% mallasrouhetta pieneen, puhtaaseen, kannelliseen lasiastiaan tai petrimaljaan. Sekoita ja laita tunniksi kylmään.
• Haista ja maista sekä mallasrouhetta että tuotepuuroa ja tunnustele erilaisia aromeja suussasi. Voit käyttää apuna Olutpostin aromipyörää.
Maistamisen jälkeen kysellään vielä panimomestari Koljosen haasteita, inspiraationlähteitä ja tulevaisuudennäkymiä. Inspiraatiota hän saa usein erilaisilta, kansainvälisiltäkin messuilta, missä voi maistaa alan uutuuksia ja erikoisuuksia.
- Mallastamon täytyy tietää, mitä panimot haluavat. Ympäristötietoisuus, uudet olutyylit ja trendit asettavat meille sekä haasteita että mahdollisuuksia, mitä sitten ratkomme tuotekehityksessä. Ihan jokaisen panimon toiveita ei Viking Malt pysty toteuttamaan. Yleensä aika monet pienpanimoiden toiveet liittyvät maltaan rouhintakarkeuteen, vinkkaa panimomestari Koljonen. – Me emme valitettavasti pysty säätämään panimokohtaisesti rouhimistamme ja monasti panimolle vinkkaankin, että hyvän mallasmyllyn hankinta on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, minkä panimo voi tehdä.
Panimoiden haasteet ovat lisääntyneet ja monet ovat siirtyneet tekemään vähemmän humaloituja oluita kuten lagereita, erilaisia tummia oluita tai vahvoja oluttyylejä. Tämä nostaa maltaan roolia myös oluenteossa. - Viime vuosien humalavetoisten oluiden boomi on jättänyt maltaan merkityksen maun muodostajana monessa panimossa hieman pienemmälle arvolle, vaikka mallaspohjan hallitseminen oluenteossa on taitoa ja tietoa vaativa laji, jota ilman ei hyvää ja tasapainoisen makuista olutta tule, vinkkaa Koljonen lopuksi kävellessämme vaikuttavan uuden mallastamon portille.
MITEN TYNNYRI MAISTUU OLUESSA JA VISKISSÄ?
Tynnyröinti on nyt pop - niin olut, tisleet kuin siiderikin säilötään tynnyriin hakien sieltä monimuotoisempaa aromia juomaan kuin juomaan.
Katso lisää tynnyrikypsytyksestä
Sanat ja kuvat: Anikó Lehtinen
Tynnyröinti on ennen ollut juoman säilytysmuoto, mutta nykyään se tehdään siksi, että se saa juoman maistumaan paremmalta. Onkin hyvä tarkastella tynnyrin roolia nimenomaan juoman maun näkökulmasta, esimerkkinä olut ja viski - mitä tynnyri sinne tuo ja miksi?
Kun puhutaan juomien tynnyröinnistä, yleisemmin puhutaan tammitynnyreistä, tammi kun on ylivoimainen puulaji alkoholijuomien kypsytyksessä. Kestävyytensä lisäksi tammen vahvuus on myös sen aromimaailma, joka luovuttaa hyvin monipuolisesti erilaisia makuja kypsytettävään juomaan, riippuen myös tammilajista - eurooppalaiset tammilaadut antavat mausteisempia ja tammisempia makuja, kun taas amerikkalaiset tynnyrit tuottavat vaniljaisia ja toffeemaisia aromeja.
Koska tammi on huokoista materiaalia, tynnyröinnissä tapahtuu aina nk. hapettumista, joka antaa tuotteesta riippuen hedelmäistä tai sherrymäistä aromia ja haihtumista, joka vaikuttaa juoman makuun. Oman arominsa antaa myös tynnyrin sisäpinnan paahtokäsittely, joka paahtamisasteesta riippuen voi antaa hedelmäisiä tai karamellimaisia makuja sekä tietysti itse tynnyrin koko - mitä pienempi tynnyri, sen enemmän makua. Lopuksi, kaikkeen vaikuttaa myös ympäröivä maailma, sen lämpötila ja mikrokosmos.
Täytyy myös muistaa, että itse tynnyrin lisäksi makua antaa edellinen täyttö: Jo käytetyt tynnyrit taikovat kypsytykseen kiinnostavia sherryn, bourbonin, calvadoksen tai vaikka punaviinin aromeja, riippuen käytetystä tynnyristä. Usein harvinaisemmat tynnyrit kiinnostavat juomavalmistajia, saahan niistä jotain kiinnostavaa ja erilaista sekä olueen että viskiin.
Tynnyrissä voi kypsyttää mitä tahansa alkoholijuomaa, muistaen että juomassa täytyy kuitenkin olla tietty määrä alkoholia. Alkoholi- ja aromiprofiililtaan hennot juomat eivät yleensä säily hengittävässä tynnyrissä ja toisaalta tynnyrin maku voi tarttua juomaan niin dominoivasti, ettei muuta maistakaan.
TYNNYRÖIMISESSÄ KÄRSIVÄLLISYYS
PALKITAAN
TYNNYRIN AROMIMAAILMA ON LOPUTON
Jo vajaa kymmenen vuotta toimineessa Kyrö Distilleryssä kypsyy viskiä monenlaisissa tynnyreissä, mutta tällä hetkellä jälkiruokaviinit kiinnostavat eniten Master Distiller Kalle Valkosta
- Makeat jälkiruokaviinit ja madeira antavat viskille aromikkaan hedelmäisiä aromeja, jotka sopivat sekä tammen vaniljan ja toffeen että ruistisleemme kanssa. Useimmiten tisle kypsyy ensin jenkkitammesta tehdyssä bourbon-tynnyrissä ja sitten se maun takia laitetaan varta vasten suunniteltuun tynnyriin, joka voi olla niin punaviini- kuin konjakkitynnyrikin. Näissä tynnyreissä viskiä saatetaan pitää vähemmän aikaa kuin bourbonissa, saaden ikään kuin loppusilauksen mauille.
Myös Kyröllä on pitäydytty tammitynnyreissä, vaikkakin kokeiluja on tehty erilaisilla, kotimaisilla puulaaduillakin, mutta Valkosen mukaan ainakaan vielä ei ole löydetty tammen voittanutta. - Tammessa ei ole muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi myöskään pihkaa, joka vaikuttaisi tisleeseen. Lisäksi kotimaisten puulajien maku ei ainakaan vielä ole kilpailukykyinen monimuotoiseen tammeen verrattuna.
”Tammessa ei ole muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi myöskään pihkaa, joka vaikuttaisi tisleeseen”
– Kalle Valkonen, Kyrö Distillery
Mallaskosken panimolla tynnyrikypsytettyjä oluita on tehty jo kahdeksan vuotta ja vanhassa vesisäiliössä sijaitsevassa tynnyrikypsyttämössä on tälläkin hetkellä parikymmentä täyttä tynnyriä kypsymässä. - Kun puhutaan tynnyrin antamasta mausta, siihen kuuluu sekä itse tynnyri että se juoma, mitä siellä on ennen olutta ollut, kertoo panimomestari Jyri Ojaluoma. - Oluen täytyy olla tynnyrissä tarpeeksi pitkään, että sen aromit saadaan oikeasti tasapainoon. Kokemuksen mukaan ensimmäisen parin kuukauden aikana olueen siirtyy tynnyrissä olleen juoman aromit ja sitten vasta itse tammen maut. Kärsivällisyys on tynnyrikypsytettyjen oluiden tekemisessä yksi tärkeimpiä ominaisuuksia - jokaista tynnyriä maistetaan säännöllisesti ja maku ratkaisee, koska olut on valmis. Oluttyylistä riippuen, juoma kypsyy tynnyrissä noin 4–9 kuukautta, ja samalla tarkastelemme sekä aromien muodostumista että hapettumista, mitä tynnyreissä aina hieman tapahtuu.
”Kokemuksen mukaan ensimmäisen parin kuukauden aikana olueen siirtyy tynnyrissä olleen juoman aromit ja sitten vasta itse tammen maut”
– Jyri Ojaluoma, Mallaskosken panimo
Sekä Mallaskosken Jyri Ojaluoma että Kyrön Kalle Valkonen mainitsevat sekä tynnyreiden keskinäisen erilaisuuden juoman maun lopputuloksessa, että tynnyröiden käyttökertojen vaikutuksen. Valkonen kertoo, miten ensimmäisellä kerralla useasta tynnyristä voi irrota enemmän vahvempia, karamellimaisen vaniljaisia aromeja, niin toisella kertaa maut voivatkin vivahtaa voimakkasti hienostuneen hedelmäisyyteen.
- Kahden käyttökerran jälkeen olueen ei periaatteessa tule enää tynnyrissä säilytetyn juoman makua, kertoo Ojaluoma, vaan tynnyristä saadaan itse puun vaniljaisuus.
Mallaskosken panimomestarin lempitynnyrit ovat konjakkia sisältäneitä, niistä tulee kuulemma olueen kiinnostavan hedelmäisiä aromeja. - Calvadostynnyrit kiinnostavat kovasti myös, mutta niissä usein hinta on esteenä. Toisaalta myös hyvin savuisat viskitynnyrit ovat oluentekijälle kiinnostava mahdollisuus. Oluessa harvemmin tuplakypsytetään, kuten viskissä, koska yhdelläkin tynnyrillä saadaan mukavasti makua olueen.
Jokaisesta tynnyristä maut siirtyvät sekä eri vahvuudella että eri yhdistelminä. Mallaskoskella samaa olutta on noin 4-8:ssa tynnyrissä, jotka maistetaan, arvioidaan aromi ja yhteen sopivien tynnyreiden sisältö sekoitetaan yhteen painetankkisäiliöön ennen pullotusta. Tämä tapa on yleinen, ja siitä saadaan tasainen tulos, kaikkien aromeiden sekoittuessa yhteen. Toinen tapa on pullottaa tynnyri kerrallaan, ja tämä on sekä joidenkin panimoiden ja siiderimöiden käytössä että hyvin tavallista tisleissä.
Mitä pidempään juomaa kypsytetään, sen syvempiä aromeja viskiin tulee. Vaikka usein viski mielletään savusaksi ja vaniljaiseksi, Kyrön Valkosen maistattamissa viskeissä löytyy aromimaailmaa vihreästä omenasta mallasleivän ja irtokarkin kautta maukkaaseen savukalaan - kaikki kypsytyksessä syntyneitä. - Viski on matka, kuvaa Valkonen. Siinä ei ole oikeita tai vääriä aromeja, vaan pääasia on että löytää sen oikean viskin itselleen. Oluessa oluttyyli määrittää paljon käytettävää tynnyriä, kertoo Mallaskosken Ojaluoma. - Vahvat, maltaiset ja paahteiset oluet, kuten imperial stoutit ja barley winet vastaavat aromimaailmaltaan hyvin tynnyrin vaniljaisuuteen. Monimuotoiset, villihiivalla käytetyt hapanoluet sopivat myös tynnyrikypsytykseen, jolloin niiden viinimäisyys korostuu. Tynnyrikypsytyksen mahdollisuudet ja haasteet ovat juuri yksittäisten tynnyreiden aromimaailman erilaisuudessa, sanovat sekä Kyrön Valkonen että Mallaskosken Ojaluoma. Ja tutkimustenkin mukaan, vaikka tiedämme paljon miten tisle tai olut tammessa käyttäytyy, tuloksena voi olla tynnyreittäin hyvinkin erilaisia tuotteita - tammen ja juoman dialogi on joka kerta erilainen.
”OLUTTURISTILLE SKOTLANNIN YLÄMAAT OVAT AARREAITTA!”
Janne Koskenniemi kävi katsastamassa Skotlannin ylämaan oluttarjonnan.
Sanat ja kuvat: Janne Koskenniemi
Skotlannin ylämaan ainoa kaupunki Inverness voi olla osalle matkailijoista tuttu. Onhan kaupungin läpi virtaavan Ness-joen alkulähde legendaarisella Loch Nessillä, jonne kaupungista ei ole pitkä matka. Kyseinen järvi hirviöineen imeekin Invernessiin turisteja, tutkijoita ja seikkailijoita niin kotimaasta kuin muualtakin.
Invernessiä voi kutsua turistikaupungiksi hyvällä omallatunnolla, mutta myös hyvällä mielellä. Kaduilla kuuluu kieliä monipuolisesti espanjasta kiinaan ja siltä väliltä. Noin 50 000 asukkaan kaupunki on jo ihan kokonsa puolesta leppoisan pieni, ja sen näkee elämänmenon kiireettömyytenä.
Olutturistille Skotlannin ylämaat ovat, toki henkilöstä riippuen, aarreaitta. Invernessissä oluttarjonta on paikoin suht tutun oloista, mutta useassa pubissa on ilahduttavasti tarjolla joko täysin paikallista tai niin sanotusti Ylämaan oluita. Vaikka alueen suurin nimi onkin Black Isle Brewing Co., on useassa paikassa tarjolla myös esimerkiksi Invernessiläisen mikropanimon Dog Fallsin tuotteita.
Keskustassa on tarjolla useampi hyvä perinteinen pubilive-musiikilla tai ilman - eikä kulkijan tarvitse edes turvautua Wetherspoonin ketjupaikkoihin. Keskustan menomestoista paikallisilta kyseltyäni useampi kehotti menemään Hootanannyyn. Tämä live-musiikista tuttu paikka avautuu kahteen kerrokseen sisäpihoineen. Lauantai-iltana paikassa on tarjolla jopa kolme eri liveaktia. Tiskin takaa janoisia hoidetaan neljän real ale -hanan ja 13 perushanan voimin. Valikoimaa on Tennentsistä paikallisiin brändeihin.
Raskaamman musiikin ystävälle Inverness tarjoaa myös erittäin autenttisen kokemuksen. Tooth & Claw tarjoilee raskaampaa musiikkia niin livenä kuin levyltä kahden kerroksen voimin. Baari voisi toimia jonkinlaisena hevibaarin määritelmänä sanakirjassa aina henkilökuntaa myöten. Ihmeellisintä siellä on kuitenkin oluttarjonta: hanat ovat suhteellisen tuttua ja kansainvälistä, joskin pari hanaa on aina paikallisten panimoiden hallussa. Tölkki- ja pullopuolella tarjonta on kuitenkin hämmentävän laajaa, ja törmään itselle täysin uusiin panimoihin jääkaappeja tiiraillessa.
Uusimpana panimokentän tulokkaana Ness-joen rannalla komeilee Uile-bheist Distillery & Brewery. Keskustan lähellä sijaitseva panimo on saanut alkunsa vuonna 2023. Joen rannalta kulkevan reitin varrelta on helppo hypätä panimo-tislaamon sisäpihalle nauttimaan auringosta tai kuten usein, Skotlannin kosteammasta kelistä. Verrattuna alueen muihin panimoihin, on sisustus hieman modernimpaa ja tilojen kokonaistoteutus verraten grandiöösiä. Suuresta lasiseinästä näkee pihalta suoraan sisälle tislaamoon ja yhdistettyyn panohalliin. Tarjolla oli käyntihetkellä kymmenen hanan voimin oluita. Hanoja hallitsi viisi panimon omaa olutta kummassakin päässä baaritiskiä. Tasalaatuisten oluiden tarinat olivat osassa oluita itse makua mukaansatempaavampia. Oluiden nimien takana on skotlantilaisia legendoja, taruja ja uskomuksia.
Alueen suurin käsityöläisolutta valmistava Black Isle Brewing on myös ottanut tukevan jalansijan Invernessin keskustan baariskenestä. Black Islen oma ravintola ja hotelli sijaitsevat aivan keskustassa. 15 hanassa on panimon omia tuotteita ja lisäksi tarjolla on useampi vierashana ja neljä real ale -pumppua. Pullokaapista saa apua niin äkilliseen belgioluthätään kuin saksalaisen lagerin janoonkin. Kahdessa kerroksessa toimiva ravintola avautuu katutasossa avaraksi, aika perinteisen oloiseksi olutravintolaksi. Ylhäältä löytyy kuitenkin myös kattoterassi, jossa on ison oleskelualueen lisäksi muutama intiimimpi soppi. Samassa kiinteistössä toimiva Black Isle Rooms on Black Isle Brewigin hotelli, josta on myös käynti suoraan ravintolan tiloihin.
Tutustu skottipanimo
Traquair House Breweryyn!
Ravintolan menestyksestä kertoo se, että emme matkaseurani kanssa mahtuneet kertaakaan suoraan pöytiin istumaan. Hittituote niin lapsille kuin vanhuksille näytti olevan pizza. Parin kysymyksen jälkeen meille selvisi, että Black Islen pizzat ovat yksinkertaisesti kaupungin parhaat.
Oluen ystävälle Invernessin vierailu ei voisi olla täydellinen ilman visiittiä Black Isle Brewingin panimolle. Noin 20 minuutin taksimatkan ja vaihtoehtoisesti hieman pidemmän yhdistetyn bussi- ja kävelymatkan päässä oleva panimo sijaitsee keskellä maaseutua peltojen keskellä, nimensä mukaisesti Black Islella. Lokaatiolle on syynsä. Orgaanisuutta painottava panimo osti panimolle noin 75 hehtaarin kokoisen maa-alueen läheltä Invernessiä myös toteuttaakseen “organic brewing”-ideaa käytännössä.
Panimon lisäksi alueella toimiikin kaunis puutarha, jossa käytetään perinteisiä skotlantilaisia viljelymenetelmiä ja maanmuokkauksen keinoja. Lisäksi alueelta löytyy useampi kasvihuone, joissa kasvaa yrttejä, mausteita ja muita hyötykasveja. Peltotilaa löytyy myös paljon, ja panimon alueella laiduntaa niin lehmiä, lampaita kuin hevosia.
Aiemmin mainitsemani Black Isle Brewingin ravintola Invernessin keskustassa saakin kaikki yrtit, mausteet ja kasvipohjaiset raaka-aineet suoraan panimon omalta tilalta. Ravintolassa käytettävät lihat ovat myös lähituotteita ja muutenkin ravintolassa pyritään käyttämään paikallisia raaka-aineita ja minimoimaan tuotteiden kuljetusmatkat. Pelkästään omaksi huviksi ja hyödyksi kaikki kasvikunnan kauneus ei kuitenkaan ole. Panimon puutarhassa työskentelee useita harjoittelijoita, joiden opintoja harjoittelujaksot tukevat. Varsinaista akateemista tutkimustyötäkin panimon puutarhassa on tehty. Puutarhassa käyvät myös useat paikalliset ja kauempaakin tulevat koululaisryhmät. Ryhmiä käy parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Puutarha on myös avoinna panimolla ja sen taproomilla vieraileville.
Itse panimon on perustanut David Gladwin vuonna 1998. Panimoa on ohjannut perustamisesta lähtien idea ekologisuudesta ja halu näyttää, että laadukasta olutta voi tehdä myös ympäristöarvot mielessä. Alkuun yhtälö oli hankala, sillä tarvittavia orgaanisen viljelyn kriteeristöt täyttäviä raaka-aineiden tuottajia ei ollut paljoa. Jos olikin, oli raaka-aineiden logistiikka niin raskas, että kokonaisuus olisi ollut huomattavan miinusmerkkinen niin ympäristön kuin lompakon kannalta.
David Gladwinilla oli ennen panimon perustamista kotipanimotaustaa. Invernessin lähistölle hän päätyi tullessaan auttamaan lankoaan läheiseen Beaulyn kaupunkiin. David rakastui alueeseen ja päätti jäädä Highlandseille. Pienpanimoiden hyökyaaltoa ei vielä ollut näkyvissä, mutta olutyhteisössä laineet löivät kuitenkin sen verran lujaa, että David päätti perustaa panimon. Tarvitseehan jokainen kaupunki oman panimonsa.
Ensimmäinen panimo rakennettiin vuonna 1998 nykyisen toimitilan läheisyydessä olevaan navettaan. Nykyisiin tiloihin panimo siirtyi vuonna 2011. Luvassa on siirtymä vielä suurempiin tiloihin lähitulevaisuudessa. Kapasiteettikin kasvaa vastaamaan koronan jälkeen tasaisesti kasvanutta kysyntää
Tätä nykyä panimon operatiivista toimintaa johtaa Gladwinin vävy Lawrie Wotherspoon. Yhteensä panimolla työskentelee tätä nykyä 18 työntekijää, joiden joukossa on henkilöitä niin Saksasta kuin Australiastakin. Pääpanijan kotimaa Saksa näkyy myös osassa oluttyyleistä.
”Ylipäätään Skotlannissa paikallisuus oluessa on tärkeää, totta kai laadun ohella.”
Kysyessäni ketkä ovat Black Isle Brewingin niin sanottuja kilpailijoita, kertoo Wotherspoon, että hän ei välttämättä näe esimerkiksi Edinburghin Leithin alueen panimoita tai Vault Cityn tapaan soureilla hulluttelevia panimoita suorina kilpailijoina. Hän painottaa paikallisuutta ja toteaa ylämaan olevan heille tärkein alue tällä hetkellä. Ylipäätään Skotlannissa paikallisuus oluessa on tärkeää, totta kai laadun ohella. Highlandseilla Wotherspoon toteaa kilpailun olevan vähäistä ja jos sellaista ilmenee, on se enemmän veljellistä kilvoittelua kuin hampaat irvessä käytävää markkinointisotaa.
Black Islen punainen lanka näkyy hyvin heidän core rangen eli niin sanotun vakinaisen valikoiman oluissa. Red ale, outmeal stout, pale ale, scotch ale… helposti juotavia, perinteisiä ja laadukkaita. Kysyttäessä skotlannin “kansallistyylin” eli wee heavyn tulevaisuudesta, toteaa Wotherspoon, että tyylillä on tulevaisuus, mutta ei välttämättä vain Skotlannissa.
Toisaalta eipä panimo ole välttynyt tai halunnut vältellä herkkiä aiheitakaan. Vuonna 2013 panimo oli esillä julkaisemastaan 2,8 alkoholiprosenttia sisältäneestä Cold Turkey Breakfast Beer -oluesta. Oluen epäiltiin kannustavaan niin sanottuun aamutörpöttelyyn. Tuolloin Gladwin totesi osuvasti, että aamiaisen mainitseminen oluen yhteydessä tuntuu olevan suurikin tabu. Näin voinee olla ainakin Skotlannissa, sillä eräs tanskalainen vuonna 2006 perustettu panimohan nousi kuuluisuuteen osittain juurikin breakfast-stouteillaan.
Panimo on tehnyt myös yhteistyötä muun muassa lontoolaisen The Kernel Breweryn ja hongkongilaisen Young Master Breweryn kanssa muutamia mainitakseni, joten myös kansainvälistä ulottuvuutta panimolta löytyy myös. Ennen koronapandemiaa panimon vienti oli noin 15 prosenttia tuotannosta. Koronan jälkeen vienti on vain noin kolme prosenttia. Koska suomalaisia toki kiinnostaa “miten ne meistä siellä maailmalla ajattelevat”, Black Islella olisi haluja näkyä myös Suomessa. Toivottavasti ehkä ensi kesänä festivaaleilla nautitaan Skotlannin ylämaan oluita.
Tulevaisuus näyttää Black Islelle valoisalta. Kun muutto uusiin tiloihin tulee, ottaa panimo myös väkevän loikan kohti Skotlannin kansallisjuomaa, viskiä. Nykyisistä tiloista, osin jopa noin kaksisataa vuotta vanhoista rakennuksista, tulee joidenkin vuosien päästä löytymään viskitislaamo. Giniä he eivät ainakaan tällä hetkellä aio valmistaa tislaamon alkuvaiheessa toisin kuin muualla maailmassa on ollut tapana.
Tämän lisäksi alkoholittomien ja matala-alkoholisten oluiden tuotanto tulee kasvamaan, sillä kuten Suomessa, on Skotlannissakin juomakulttuuri muuttunut. Ihmiset juovat vähemmän, mutta laatua, ja suosivat matala-alkoholisempia tai alkoholittomia tuotteita.
Oluen valmistamisen, tulevan viskitislaamon, yleishyödyllisen puutarhan sekä maatilan lisäksi Black Isle järjestää vuosittain musiikki- ja taidepitoisen tapahtuman syksyn alkupuolella.
HuomioI
Ylämaan kulkijalle Skotlannin vaihteleva sää tulee tutuksi suhteellisen nopeasti. Auringonpaiste voi vaihtua nopeasti sateeksi. Sateiden pitkittyessä janoinen olutturisti voi joutua viettämään aikaansa useammankin hetken sisätiloissa. Tällaisten tilanteiden varalta on onni, että ylämaata on siunattu lukuisilla panimoilla.
Mikäli korkeat paikat kiinnostavat ja matkasi käy Cairngormsin huippuja valloittamaan, löytyy matkan varrelta Aviemoresta myös panimo. Cairngorms Breweryn tuotteita näkyi jonkin verran myös Invernessissä sekä Aberdeenissä, mutta laajimman katsauksen panimon tuotteisiin saa panimon kotikentällä. Panimon taproomilta löytyy myös muiden Cairngormsin alueen panimo- ja väkijuomatoimijoiden tuotteita. Monesti panimot voivat olla pieniä ja osa mainostaa itseään hyvin vähän. Onneksi olut kulkee laajasti myös kumipyörillä ja kiskoilla, joten harvoin pienimmissäkään pubeissa joutuu olemaan Tennentsin armoilla. Kannattaa siis pitää silmät avoimina, jotta maltaanmakuiset herkkuhetket eivät mene ohi suun.
FRAKFURTIN KYLJESSÄ - olutkaupunki Mainz
Mainz on viehättävä pikkukaupunki, johon voi tehdä helposti päiväretken vaikka Frankfurtista. Käyskennellä kauniilla kujilla ja ottaa välillä tuopponen olutta - mikäpä sen parempaa?
Menneisyys kaupungilla on mahtava - muinaiset roomalaiset perustivat paikalle kaupungin ennen ajanlaskuamme, se on ollut ruotsalaisten päämaja kolmikymmenvuotisen sodan aikana ja kirjapainotaidon keksijä Johannes Gutenberg on tästä kaupungista kotoisin.
Nyttemmin kaupungista on tullut mukava matkakohde juomien ystävälle, löytyyhän saksalaisen oluen lisäksi kaupungista runsaasti viiniä, Mainz kun on julistautunut Saksan viinipääkaupungiksi, ja sitä ympäröivät Saksan merkittävimmät viininviljelyalueet. Mainz on tunnettu myös karnevaalikaupunkina, Mainzer Fastnacht kestää kuukausia, melkein koko talvikauden.
Olutta Mainzista löytyy monestakin kohteesta, etsii sitten perinteistä saksalaista bierstubea tai modernia IPA ja pizza -paikkaa. Olutposti vinkkaa muutaman kohteen, mihin pääsee helposti päiväkseltään käymään!
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
KUEHN KUNZ ROSEN
Kuehn Kunz Rosen on paikallinen, vuonna 2014 perustettu pienpanimo, jonka yhteydessä on myös olutterassi ja hanahuone. Toukokuusta elokuuhun oluita voi nauttia ulkoilmassa rennossa ilmapiirissä, kun taas kylmänä vuodenaikana janoista kulkijaa kutsuu kodikas baari, jossa on hyvä olutvalikoma ja reippaan tuhtia ruokaa.
EISGRUB BRÄU
Eisgrub Bräu -panimoravintola on tunnettu puupaneelisesta ravintolastaan ja isosta terassista. Perinteikäs saksalainen oluthuonetunnelma henkii vastaan jo sisäänkäynnillä ja voimistuu entisestään, kun näkee isot oluenpanoon tarkoitetut kuparipannut ravintolapöytien keskellä. Oluet paikassa ovat hyvin perinteisiä saksalaisia, erilaista lageria on tarjolla montaa sorttia. Mukavan suunmyötäinen märzen solahtaa kurkusta nopeasti ja ennen kuin sitä huomaakaan, tekee mieli tuhtia makkarasettiä. Ravintolan oma erikoisuus näyttää olevan potka perunamuusilla, sitä syövät melkein kaikki. Panimoravintolan jylhä rakennus on ollut Weißliliengassen varrella vuodesta 1872, toki ei panimona vaan Mainzin kaupunki säilytti täällä jäävaransa. Myöhemmin holvikellareita käytettiin ilmahyökkäyssuojina ja viinikellareina vuoteen 1989 asti, jolloin tämä ravintolapanimo avasi ovensa vieraille. Nyt toimintaa on kolmessa kerroksessa ja oluen lisäksi valikoimaan kuuluvat paikalliset viinit. Juoman ja ruuan lisäksi paikassa vedetään myös panimokierroksia, mutta voi kiiltävän kuparisia olutpannuja mennä ihailemaan ihan yksinkin.
EULCHEN BIER
Mainzin historiallisessa Kupferbergissä sijaitseva, hyvin monipuolisen olutvalikoiman tarjoava Eulchen Bier on syntynyt opiskelijaprojektina mutta sittemmin perustajat ovat panostaneet ihan päätyönä valmistettuihin oluisiin yli kymmenen vuoden ajan.
Panimon taproomissa vierailuaikana listalta löytyi niin pilsneriä, vehnäolutta, IPAa, hapanoluita sekä jopa alkoholitonta olutta ja olutlikööriäkin. Oluen kylkeen tarjotaan pizzaa, jonka taikina on nostatettu panimohiivalla antaen siihen hieman erilaisen aromin. Ravintolamiljöö on pelkistetyn rouhea, kaakelilaattoineen ja isoine puupöytineen. Lämpimällä kelillä suositeltava on Eulchen Bierin terassi, josta näkee kaupungin kattojen ylle. Olutvalikoima oli laaja, maistettavista oluista huomasi, että täälläkin oluentekotaito keskittyy enemmän saksalaiseen perinteesen, vaikkakin IPA-oluet olivat myös hyviä, mutta hapanoluet eivät vakuuttaneet seuruetta.
Tässäkin paikassa järjestetään panimokierroksia sekä pari kertaa vuodessa Braumeister Dinner, jossa yhdistetään oluet monipuolisesti erilaisiin ruokiin.
Panimon pizzapaikan vieressä sijaitsee Kupferberg Mainz -ravintola, jossa voi syödä fiinimmin valkoisten pöytäliinojen kera. Täällä olutta on käytetty myös ruuanlaitossa, kiinnostavana jälkiruokana mm. Bieramisu, olutliköörillä kostutettu tiramisu-tyylinen herkku. Ravintolalla on myös historiallista miljöötä hyödyntävä sisäterassi sekä hieno leijonapäinen suihkulähde.
Maksuttomat nähtävyydet
Isis-jumalattarelle omistettu temppelimuseo sijaitsee Römerpassage -ostoskeskuksen kellarissa. Museo on hieman vaikea löytää, mutta erittäin mielenkiintoinen. Tämän 2000 vuotta vanha temppeli rauniot on huolellisesti kaivettu esiin ja luotu ainutlaatuinen pieni museo, jossa pääsee kokemaan muinaisen temppelin hengen.
Mainzin tuomiokirkko hämmästyttää koollaan. Vuonna 1009 valmistuneeseen, Pyhälle Martille omistettuun paikkaan liittyy kiinnostava yksityiskohta - samana päivänä kun se vihittiin käyttöön, syttyi tulipalo, joka tuhosi koko rakennuksen, joten kirkko jouduttiin rakentamaan uudelleen.
Mainzin kaunein aukio, Kirschgarten, ei ole nimensä mukaan puutarha, mutta täynnä pieniä ristikkotaloja ja terasseja, joilla voi levähtää ja katsella aukion vilinää. Kaupungin korkeimmalle kukkulalle vuonna 1340 rakennettu Pyhän Tapanin (St. Stephan) kirkko on tunnettu sinisävyisistä maalauksistaan, jotka on tehnyt Marc Chagall. Ristiriita vanhan ja modernin välillä on vaikuttava ja maalauksia tulee ihailtua pitkään.
Sanat ja kuvat: Kati Pohjanmaa Olut / Ruoka / Kotiolut
Espanjan Aurinkorannikko (Costa del Sol) tunnetaan erityisesti aurinkoisista rannoistaan, lomakeskuksistaan ja vilkkaasta yöelämästään mutta alue on nykyään myös oluen ystävien paratiisi. Aurinkorannikon monipuolinen ja kehittyvä olutkulttuuri tarjoaa niin perinteisiä espanjalaisia lagereita kuin innovatiivisia käsityöläisoluita sekä laajan kattauksen kansainvälisten panimoiden tuotteita.
Espanjassa olutkulttuuri on pitkään ollut keskittynyt massatuotettuihin lagereihin, kuten barcelonalainen Estrella Damm ja San Miguel, jotka ovat erityisen suosittuja kuumassa ilmastossa virkistävyytensä ansiosta. San Miguel sai alkunsa Filippiineiltä espanjalaisten perustamana, mutta nykyään sen panimo sijaitsee Kataloniassa. Estrella Damm kehitettiin vuonna 1876, jolloin August Kuentzmann Damm ja hänen vaimonsa avasivat oman panimonsa. He loivat oluen, joka oli sovitettu Välimeren ilmastoon sopivaksi, ja oli keveämpi kuin Keski-Euroopan oluet, jotka taasen oli suunniteltu kylmempiin ilmastoihin. Viime vuosina käsityöläisoluet ovat vallanneet tilaa myös Aurinkorannikolla. Paikalliset pienpanimot ovat nousseet tarjoamaan laajan valikoiman erilaisia oluita, jotka vaihtelevat hedelmäisistä IPA-oluista tummiin portereihin ja kaikkea siltä väliltä. Malagalaiset pienpanimot, kuten Cervezas Victoria ja La Fábrica, ovat tunnettuja laadukkaista tuotteistaan.
OLUTRETKI AURINKORANNIKOLLA
Hyppää Renfeen (paikallisjuna) ja matkusta Malagaan. Käy samalla päiväreissulla myös Fuengirolassa. Aurinkorannikon kehittyvä olutkulttuuri on luonut tilaa erilaisille olut-tapasravintoloille. Alueelta löytyy kymmeniä (tai jopa satoja) irlantilaisia pubeja kuin myös vasta myöhemmin illalla aukeavia olutravintoloita, mutta myös erinomaisia päivällä auki olevia olutravintoloita.
ALKUUN MALAGAAN
Cervezeria Untertürkheim sijaitsee Malagan hiekkarannan vieressä, reilun kilometrin kävelymatkan päässä Malagan Renfen pääteasemalta Malaga Estacion Tren. Untertürkheimin valikoimasta löytyy 200 erilaista olutta pullossa ja yhdeksäntoista hanassa. Lisäksi tarjolla on monipuolinen valikoima erilaisia tapaksia. Erityisesti oluiden kanssa kannattaa maistaa oliiveja ja makkaroita. Palvelu paikassa on ystävällistä ja nopeaa.
Vanhan kaupungin sydämessä sijaitseva Lolita Taberna Andaluza tarjoaa maistuvaa tortilla espanolaa, joka tarjoillaan poikkeuksellisesti paikallisen kinkun kera. Tortillan kaveriksi sopii esimerkiksi Voll Damm Märzen Bier ja Alhambra Reserva 1925. Lolitassa on mukava istua terassilla ja ihailla vanhan kaupungin vilinää.
Kävelymatkalla takaisin Renfen juna-asemalle kannattaa poiketa La Fábricaan. Panimoravintolassa on tarjolla yhdeksän erilaista hanatuotetta ja kahdeksan pullotuotetta, joista löytyy myös gluteenittomia ja alkoholittomia vaihtoehtoja. La Fábrica on suosittu myös ruokailupaikkana ja paikka syttyy eloon illalla.
La Fabricassa on saatavilla olutta myös maisteluannoksina, joten useampaa pääsee maistelemaan.
FUENGIROLAAN ESPANJALAISEEN KANSANKUPPILAAN
Fuengirolan sanotaan olevan Suomen eteläisin kaupunki, mutta kyllä kaupungista löytyy muutakin kuin suomalaisia ja suomalaisille suunnattuja palveluita. Jää pois Los Bolichesin asemalla ja suuntaa La Guerraan, joka avautuu klo 11.30 ja tarjoaa tapaksia niin kauan kuin niitä riittää.
Fuengirolan “junakadulla” sijaitseva La Guerra on toiminut jo yli kolmekymmentä vuotta. La Guerran perustajat ja nykyisetkin omistajat Manolo perheineen toimivat baarissa päivittäin. Paikka on suosittu kansanpaikka ja tarjoaa rennon andalusialaisen ilmapiirin nauttia oluesta ja tapaksista.
Olitpa sitten rentoutumassa rannalla, tutustumassa historiallisiin kaupunkeihin tai nauttimassa vilkkaasta yöelämästä, tarjoaa Aurinkorannikon olutkulttuuri jokaiselle jotakin. Salud!
Cervezeria Untertürkheim
P.º Marítimo Cdad. de Melilla 9 Málaga-Este, Malaga
Sambian ja Zimbabwen rajalla, lähellä paikkaa, jossa nämä kaksi maata kohtaavat Namibian ja Botswanan, mahtava Sambesi-joki syöksyy alas pystysuoraa kallioseinää, pudoten yli 100 metriä ja muodostaen yhden maailman upeimmista vesiputouksista, Victorian putoukset. Näillä yli 1700 metriä leveillä putouksilla vierailee vuosittain valtava määrä turisteja, joista monet käyvät myös putousten viereen rakentuneessa Victoria Fallsin pikkukaupungissa Zimbabwessa.
Sanat ja kuvat: Craft Beer Nomads, Anne Lukkarila ja Toni Marjanen
Victoria Falls on oivallinen tukikohta putouksilla ja niitä ympäröivässä Mosi-oa-Tunyan kansallispuistossa käymiseen, ja oluiden ystävä ilahtuu myös kaupungin craft beer -tarjonnasta! Ehdoton vierailukohde paikallista käsityöolutta arvostavalle on ihan putousten lähellä sijaitseva The River Brewing Co. Matkatessamme viime talven Itä-Afrikan maissa, tutustuimme luonnollisesti kaikissa kohteissa myös paikalliseen pienpanimo-oluttarjontaan. Zimbabween teimme valitettavasti vain hyvin lyhyen, yhden yön vierailun Zambiasta käsin, ensisijaisesti nähdäksemme henkeäsalpaavan kauniit Victorian putoukset, mutta ehdimme tehdä myös panimovierailun The River Brewingille. Tämä varsin laadukkaita oluita valmistava panimo ja ravintola todella sijaitsee niin lähellä putouksia, että niiden pauhun voi kuulla ravintolan terassille.
The River Brewing Co on Victoria Fallsin suurin pienpanimo ja yksi harvoista artesaanipanimoista koko Zimbabwessa. Panimon tarina alkoi kymmenisen vuotta sitten Zimbabwen pääkaupungissa Hararessa, jonne Alaskasta kotoisin oleva opettaja, maailmanmatkaaja ja kotiolutharrastaja Lionel McCauley oli muuttanut Norjasta. Olutharrastajilla on tunnetusti tapana löytää toisensa, ja niinpä myös Lionel tapasi Hararessa pari muuta alasta innostunutta herrasmiestä. Yhdessä he perustivat olutkerhon, ja tekivät erilaisia oluita pienillä kotipanimolaitteilla. Eräänä olutkegin äärellä pitkäksi venähtäneenä iltana he saivat loistoidean jättää työpaikkansa, muuttaa Victoria Fallsiin ja perustaa sinne pienpanimon. Suunnitelma luonnosteltiin klassisesti “tupakka-askin kylkeen” eli käsiin osuneen kirjekuoren päälle, ja ilmeisesti idea tuntui vielä seuraavana aamunakin jokseenkin hyvältä, sillä pian ryhdyttiin tuumasta toimeen. Panimon perustaminen vaati melkoista paperityötä, ja aiemmin kauppapaikkana toiminut panimorakennus ison remontin, mutta lopulta kaikki saatiin valmiiksi, ja panimo avattiin vuoden 2017 lopussa.
”The River Brewing Co. syntyi hullusta ideasta ja intohimosta laadukasta käsityöolutta kohtaan.”
The River Brewing Co syntyi siis hullusta ideasta ja intohimosta laadukasta käsityöolutta kohtaan. Artesaanioluen tunnettuus ja markkinatilanne ei ole itäisessä ja eteläisessä Afrikassa, Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta, kovinkaan hyvä, mutta Victoria Fallsin kaltaisessa turistikaupungissa kysyntää on luonnollisesti enemmän kuin “tavallisissa” kylissä ja kaupungeissa. River Brewingin oluet saivatkin nopeasti suosiota, ja panimo on kasvanut pienestä pubista kohtuullisen kokoiseksi ja suosituksi panimoravintolaksi. Valtaosa tuotannosta, joka on kaikkiaan noin 4000 litraa kuussa, myydään hanatuotteina omassa taproomissa ja muutamassa muussa ravintolassa Victoria Fallsissa, mutta nykyään osaa oluista pakataan myös tölkkeihin.
Panimon toimintaa hankaloittavat rajallisen menekin lisäksi alueelle tyypilliset, joskus pitkäksikin venähtävät sähkökatkot, sekä niin ikään monelle Afrikan maalle tyypilliset raaka-aineiden saatavuusongelmat. The River Brewin Co käyttää tuotteissaan pääasiassa Belgiasta tulevia maltaita, ja humalia tilataan maahantuojan kautta ympäri maailmaa. Paikallisuutta edustavat Sambesi-joen vesi sekä mausteena käytettävät paikalliset raaka-aineet, kuten apinanleipäpuun kukinnoista tehtävä jauhe ja peikonmähkän lehdet.
Jos jonain päivänä matkaat Zimbabween ja Victorian putouksille, lämmin suositus sisällyttää matkaohjelmaan ilta The River Brewingin panimoravintolassa, eli tuttavallisemmin Riverissä, joka on siis aivan panimon kyljessä. Se on mitä mainion paikka istahtaa oluen ja vaikkapa burgerin ääreen nauttimaan huikeasta miljööstä ja fiilistelemään vierailua Victorian putouksilla. Taproom tunnetaan myös live-musiikkipaikkana, ja siellä onkin keikkoja joka viikonloppu.
The River Brewingin olutvalikoima sisältää sekä klassisia oluttyylejä että modernimpia artesaanioluita. Panimon suosituin tuote on Painted Dog Pale Ale, kevyt mutta mukavan katkeroinen APA. Perusvalikoimaan kuuluu muun muassa myös peikonmähkällä maustettu, hunajainen ja yrttinen Resurrection Ale sekä paahteinen, suklainen Jack Tar Porter. Maisteltavaa löytyy myös muun muassa blonde alen ja red alen ystäville, ja uusia, kokeellisia ja sesonkiluontoisia oluita julkaistaan säännöllisesti.
NORSUVAROITUS!
Kuriositeettina mainittakoon, että panimoravintola sijaitsee niin sanotun elefanttipolun varrella, eli nykyään kylänraittina palvelevalla, muinaisella elefanttien kulkureitillä. Liekö kyseessä norsun muisti vai mikä, mutta yhä edelleen kylän läpi kulkee elefantteja kohtalaisen usein. Siispä vaikka majoituksesi olisi vain lyhyen kävelymatkan päässä Riveristä, pimeän tullen ei ole suositeltavaa liikkua jalkaisin. Ja vaikka elefantteja, tai puhveleita, ja niitä usein seuraavia leijonia, ei kaduilla näkisikään, eläinkohtaamisilta Victoria Fallsissa ei voi välttyä. Me menimme putouksille auringonnousun aikaan kävellen, ja näimme matkalla muun muassa paviaaneja ja pahkasikoja. Aika huikeita kokemuksia.
KURKISTUS NAAPURIMAAN
OLUTTARJONTAAN
Victorian putouksilla vierailevat matkailijat käyvät usein myös joen toisella puolella Sambiassa. Putousten ihaileminen onnistuu myös Sambian puolella, ja maasta löytyy safarikohteiksi lukuisia hienoja luonnonpuistoja
Putousvierailujen tukikohtana toimivasta Livingstonen kaupungista pienpanimo-oluita ei juurikaan löydy, mutta jos tie vie maan pääkaupunkiin Lusakaan, siellä voi tutustua peräti kahteen pienpanimoon. Maan ensimmäinen artesaanipanimo Tiemann Beer valmistaa oluita ja RTD-juomia Wild Dog -brändin alla, ja panimoravintola The Brewery at Cielan tiloissa käsityöläisolutta panee eteläafrikkalaisen panimomestarin pyörittämä The Rebel Beer. Näistä molemmista voisi kirjoittaa oman juttunsa (ja craftbeernomads.com blogista sellainen löytyykin), mutta tässä nyt näin lyhyesti vinkkinä niille, joita Sambia ja sen olutskene voisi kiinnostaa!
DRY LAGER
Onnellisten saaren lainehtivaa kultaa. Yhtä aikaa märkää ja kuivaa. Solmu
Dry Lager on olut, joka vie mielen merelle maissakin.
KANADAN ITSENÄISET KLASSIKOT
Kanadassa, kuten monissa maissa, on tietyt klassikko-oluet, joihin pitäisi tutustua vierailulla. Voisin tällä palstalla puhua esimerkiksi Labatt 50:stä, Molson Canadianista tai Old Style Pilsneristä, mutta sen sijaan, että annan isoille monikansallisille panimoille ilmaista palstatilaa, ajattelin kirjoittaa muutamasta itsenäisestä klassikko-oluesta.
Aloitetaan matkamme itärannikon Newfoundlandista ja Qvidi Vidi -panimolta. Panimo sijaitsee St. John’sin liepeillä olevassa Qvidi Vidin kylässä. Panimo on perustettu vuonna 1996, ja se on loistavalla sijainnillaan ja hienoilla maisemillaan erittäin käymisen arvoinen. Panimon klassikko- olut on Iceberg-lager. Iceberg on raikas, vaalea ja suodattamaton lager, joka tehdään talteen otetusta jäävuoren jäästä. Jälkimaku on raikkaan kuiva, mikä kuuluukin pehmeään veteen tehtyyn lager-olueen.
New Brunswickista löytyy Kanadan vanhin vielä itsenäinen panimo, Moosehead Breweries. Moosheadia voisi kutsua Kanadan Olviksi, sillä se on suhteellisen suuri, mutta vielä itsenäinen panimo, jolla on pitkä historia. Moosehead avasi ovensa jo vuonna 1867 ja nyt sitä pyörittää jo kuudes sukupolvi. Panimo on tunnettu Moosehead-lagerista, jolla on hieman maltaisen makea maku, jota täydentää Mooseheadille tyypillinen hieman tunkkainen humala-aromi.
Lager-junassa kuin ollaan, seuraava pysäkki on sitten Ontario. Ontariossa juodaan Steam Whistle Pilsneriä saman nimiseltä panimolta. Panimo on perustettu vuonna 2000, joten se on melko nuori klassikko-oluelle. Mutta Steam Whistle on loistava olut: puhdas kullankeltainen väri, hieman viljaista mallasta, rapsakka humalan katkero ja raikas kuiva loppumaku takaavat, että kyseessä on klassikko ja kestosuosikki.
Toki täällä Kanadassa juodaan myös pale aleja! Ontarion klassikko pale ale pannaan Great Lakes Brewerylla ja on nimeltään Canuck. Great Lakes Brewery on craft-panimoksi varsin vanha ja ovet avattiin jo vuonna 1987. Canuck tuli markkinoille hieman myöhemmin, mutta siitä on tullut GTAn baarien kestohitti. Canuckia saa melkein kaikkialta ja onneksi niin. Kyseessä on erittäin maukas West Coast -tyylinen pale ale. Väri on houkuttelevan meripihkainen ja tuoksusta löytyy greippiä, mangoa ja kuusenkerkkää. Maussa yhdistyvät sitrus, makea persikka ja lisää greippiä ja mangoa. IPA-klassikko löydetään sitten länsirannikon British Columbiasta ja Victoriasta.
Driftwood Breweryn tekemä Fat Tug on oikein iso jenkkityylinen IPA, alkoholia on noin 7 % ja IBUja yli 80! Humalan maku on intensiivinen, mutta monivivahteinen, ja tunnistettavissa ovat hunajameloni, greippi ja nektariini. Isoksi olueksi yllättävän juotava.
No entäs tummat oluet? Ne löytyvät Quebecistä. Montrealin oma Guinness on MacAuslan- panimon St.Ambroise Oatmeal Stout, jota on valmistettu jo vuodesta 1989. Olut voitti vuonna 1994 World Beer Cupin Platinum-mitalin. Maussa on espressoa ja suklaata, olut on keski-täyteläinen, ja humalista irtoaa hentoa kukkaisuutta, joka takaa juotavuuden.
Ja ainahan pitää lopettaa imperial stoutiin. Ja löytyykö Kanadasta tunnetumpaa olutta kuin Montrealin Dieu De Ciel -panimon Péché Mortel? Péché Mortel tarkoittaa ranskaksi kuolemansyntiä. Tämä erittäin tuhti imperial stout on vauhditettu kahvilla, joka antaa oluelle voimakkaan kahvin maun. Olut sopii korkean alkoholin ja katkeroiden takia loistavasti myös kellarointiin. Péché Mortel on ollut valmistuksessa jo vuodesta 2001 lähtien, ja oluesta tehdään myös bourbon-tynnyriversio, jossa olut saa makoilla bourbon-tynnyreissä kahvipapujen kanssa.
Dieu Du Ciel on monien mielestä (ja myös omasta mielestäni) ehkä Kanadan paras panimo. Panimon erittäin laadukas panimoravintola sijaitsee Montrealin Mile End -naapurustossa. Panimoravintola on ollut samassa paikassa jo vuodesta 1995, ja avasi se ovensa ensimmäistä kertaa asiakkaille vuonna 1998.
Christoffer Tuominen
Tuttavallisemmin Krippe. Suomenruotsalainen oluentekijä Porvoosta ja tällä hetkellä Senior Brewer Indie Alehouse panimolla Toronton Mimicossa.
Oluen lisäksi fiilistelen hyvää ruokaa, kahvia ja viiniä. Tykkään tutustua uusiin ruoka- ja juomakulttuureihin ja sukeltaa niiden makumaailmoihin. Instagramista minut löytää nimellä @yarrhebrews.
Sanat Eetu Niemi, kuvitus AI
Pienpanimoiden vuosi 2023: SINNITTELYÄ KRIISIEN
JÄLKIMAININGEISSA
Eetu Niemi kertoo, miten pienpanimoilla menee.
On se aika vuodesta, kun tapanani on sulkeutua työhuoneeseen pariksi päiväksi tietokoneen ja asiaankuuluvan olutvalikoiman kera, laittaa Fonecta Finder -yritystietopalvelu laulamaan ja kaivaa esille kaikkien pienpanimoiden tuoreimmat tilinpäätösluvut. Katsotaan siis taas, miten kotimaisilla pienpanimoilla talousmielessä menee – jo neljättä kertaa! Juomasuositukseni artikkelin kylkeen on Double Dry-Hopped Double IPA, jonka kitalaen autiomaaksi muuttava suutuntuma sopii hyvin talouslukujen katseluun ja korkea alkoholipitoisuus auttaa kestämään huonoja uutisia.
PIENPANIMOVUOSI
2023
Koronasta ja Ukrainan sodasta olen jauhanut miltei jokaisessa Olutposti-artikkelissani viimeiset pari–kolme vuotta, joten ei näistä aiheista tässä sen enempää. Vuonna 2023 pienpanimoiden suurimpien haasteiden joukossa olivat erityisesti kustannusten nousu ja kysynnän heikkeneminen. Tilastokeskuksen mukaan inflaatio pieneni vuoden aikana tammikuun 8,4 prosentista joulukuun 3,6 prosenttiin, mutta pienpanimot olivat edelleen vaikeuksissa jopa 20–30 % kallistuneiden raaka-aineiden, juomapakkausten, logistiikan ja energian kanssa (Yle 4.5.2024). Yrityksillä yleensäkään ei mennyt kovin vahvasti: konkursseja laitettiin vireille 25 % edellisvuotta enemmän ja konkurssimäärä oli jopa suurempi kuin vuoden 2009 finanssikriisissä. Kustannusten nousu vaikutti myös kuluttajien ostovoimaan, joten kalliimpien pienpanimo-oluiden sijasta juotavaksi valikoitui useimmin jokin edullisempi mallasjuoma (Talouselämä 1.9.2023).
Myös juomatrendit olivat pienpanimoita vastaan. Oluet tai monet muutkaan alkoholijuomat eivät maistuneet entiseen malliin. THL:n tilastojen mukaan alkoholin tilastoitu kulutus (100 % alkoholina) väheni 2,4 %. Tämä ei ole uusi juttu, vaan kokonaiskulutus on ollut pääosin laskusuunnassa yli 15 vuoden ajan. Litroissa keskioluen kulutus laski 3,3 % ja vahvan oluen 2 %. Ainoa alkoholiryhmä, jonka kulutus lisääntyi, olivat juomasekoitukset 15 % kasvulla. Tämäkin on pidempi trendi: väkevien juomien, oluiden ja siidereiden osuus kulutuksesta vähenee ja juomasekoitusten osuus kasvaa.
Luonnollisesti myös oluen myyntimäärät laskivat. Valviran mukaan oluen myynti litroissa väheni 2,4 %. Pudotus tapahtui vähittäismyynnissä, anniskelu itse asiassa vähän lisääntyi. Se ei kyllä paljon lämmitä, koska anniskelukulutus on vain 11 % kokonaiskulutuksesta. Prosentuaalisesti eniten väheni miedoimpien, maksimissaan 4,7 % oluiden myynti. Alkoholijuomien myynnissä näkyy sama trendi kuin kulutuksessakin: kaikkien alkoholiryhmien myynti väheni, pois lukien juomasekoitukset, joita myytiin 15,5 % enemmän. Oluen myynti itse asiassa pieneni vähiten – esimerkiksi siiderillä pudotus oli jopa 11,4 %.
Oluen tuotantomäärä pieneni Valviran mukaan noin 8,2 % edellisvuoteen verrattuna, mutta yllättäen pienpanimoiden tuottamat alkoholilitrat kasvoivat lähes 20 % (Viisi Tähteä 27.5.2024). Tämä johtui suurimpien pienpanimoiden tuotannon lisääntymisestä. Pienpanimot tuottivat 25,2 miljoonaa litraa, mikä on alle 8 % oluen 326 miljoonan litran kokonaistuotannosta. Hyvä uutinen pienpanimoille oli myös se, että alkoholijuomien ostaminen ulkomaisista verkkokaupoista väheni 62 prosenttia.
Koronavuosina lisääntynyttä tilailua suitsivat ehkä viranomaisten pelottelukampanjat (Iltalehti 28.3.2022) höystettynä tehovalvonnalla, joka huipentui Verohallinnon virheellisesti tilaajilta karhuamiin valmisteveroihin (Iltalehti 23.6.2024). Toisaalta matkustajatuonti lisääntyi 28 prosentilla.
KASVU JATKUI, MUTTA
KANNATTAVUUS HEIKKENI ENTISESTÄÄN
Tämä riittänee johdannoksi, aletaanpa tykittää talouslukuja! Keskitytään samoihin lukuihin kuin aikaisemmissa selvityksissä. Näitä ovat liikevaihto (eli myynnistä saadut tulot), tulos (eli rahamäärä, joka jää viivan alle yhtiön omistajille jaettavaksi) ja henkilöstömäärä. Kun näistä luvuista lasketaan keskiarvot, saadaan hyvä kuva siitä, kuinka pienpanimoilla yleisesti ottaen menee. Juuri tätä tarkoitan kirjoittaessani “keskimääräisestä pienpanimosta”. Keskiarvoista nähdään myös helposti, mihin suuntaan tilanne on muuttunut edellisistä vuosista.
Pienpanimoiden liikevaihto jatkoi kasvuaan: kun keskimääräisen pienpanimon myynti oli vuonna 2022 reilut 1,1 miljoonaa euroa, kasvoi se reiluun 1,2 miljoonaan vuonna 2023. Kasvuprosentti oli 6,6 %, mikä on alle puolet edellisvuotisesta. Vuoden 2021 pienen notkahduksen jälkeen takana on siis jo kaksi kasvun vuotta. Liikevaihtoaan kasvatti vajaat 70 % niistä yhtiöistä, joille oli saatavissa edellisen vuoden liikevaihtolukema. Toisaalta liikevaihto siis supistui hieman useammalla yhtiöllä kuin edellisenä vuonna (tällöin 23 %).
Myös pienpanimoiden henkilöstömäärä kasvoi edelleen. Keskimääräinen pienpanimo työllisti nyt vajaat kahdeksan henkilöä, mikä on 0,5 henkilöä enemmän kuin edellisenä vuonna. Prosenteissa lisäys on 7,8 %. Yhteensä pienpanimoissa työskenteli tilinpäätöstietojen mukaan keskimäärin 428 henkilöä, mikä on 31 henkilöä enemmän kuin vuonna 2022. Työntekijämäärä on lisääntynyt jo yli sadalla vuoden 2021 notkahduksesta.
Kannattavuuden osalta uutinen tulikin kerrottua jo otsikossa, mutta tässä sama vielä lukuna: keskimääräisen pienpanimon tulos jatkoi heikkenemistään -31 000 euroon. Prosenteissa pudotus oli -59,4 %, mikä on suuri mutta onneksi paljon pienempi kuin vuoden 2022 “vapaan pudotuksen” lukema -150 %. Tällöin pienpanimoiden keskimääräinen tulos putosi kahden voitollisen vuoden jälkeen 38 000 euron voitosta 19 000 euron tappioon. Tappiollisten pienpanimoiden osuus laski hieman: noin 47 prosenttiin edellisvuoden 55 prosentista.
Kuinka sitten kävi pienpanimoiden määrälle? Ylen (4.5.2024) mukaan määrä kääntyi laskuun vuonna 2022, ja siltä asia tosiaan eri lähteiden perusteella näyttää. Todistetusti olutta panevien yhtiöiden määrässä on havaittavissa notkahdus: edelliseen pienpanimokatsaukseeni karsiutui 132 yhtiötä, kun tässä katsauksessa niitä oli mukana enää 127. Tämä on vajaat neljä prosenttia vähemmän. BeerFinland.com ja Suomen pienpanimot -sivustojen mukaan pudotus oli pienempi, kun toimintansa aloitti kymmenen pienpanimoa ja lopetti 12. Jos taas katsotaan valmistuslupien määrää, on muutos vähän suurempi. Valviran mukaan uusia oluen valmistuslupia myönnettiin vuoden aikana pienpanimoille 12 kpl ja päätettiin 20 kpl. Luvan olemassaolo ei silti vielä kerro sitä, valmistaako yhtiö oikeasti olutta. Esimerkiksi tisleiden, viinien tai siiderin valmistaja on saattanut hakea luvan varmuuden vuoksi myös panimotoimintaan.
LAITILAN WIRVOITUSJUOMATEHTAALLA VAHVA VUOSI
Keskimääräisen pienpanimon luvut kertovat hyvin sen, mikä pienpanimoiden taloudellinen tilanne on muihin vuosiin verrattuna. Luvut eivät silti kerro koko totuutta. Pienpanimot ovat kooltaan hyvin kirjava joukko, joten isompien yhtiöiden vaikutus keskiarvoihin on suuri. Siinä missä liikevaihdoltaan pienin myi tuotteita noin 6 000 eurolla, oli liikevaihtolukema suurimmalla yli 23 miljoonaa euroa! Paljon eroa oli myös yhtiöiden kannattavuudessa: korkein tulos oli reilun miljoonan plussalla, kun taas heikoin reilut 1,7 miljoonaa miinuksella. Henkilöstömääräkin vaihteli nollan ja 64:n välillä. Siksi on syytä tarkastella erikseen eri kokoisten pienpanimoiden lukuja.
Aloitetaan Suomen neljänneksi suurimmasta panimosta, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy:stä, joka oli suurin selvityksessä mukana olevista yhtiöistä. Yhtiöllä on yleensä mennyt vahvasti, vaikkakin vuonna 2022 tapahtui harvinainen liikevaihdon notkahdus (-8,5 %). Tulos koki tällöin vielä kovemman kolauksen (-86 %), mutta oli edelleen voitollinen. Seuraavanakaan vuonna yhtiö ei ollut immuuni kustannusten nousulle, mutta onnistui parantamaan tilannetta korottamalla hintoja. Yhtiö pääsi vuonna 2023 jälleen kasvu-uralle, kun liikevaihto kasvoi lähes 12 % vajaaseen 23,4 miljoonaan euroon. Tulos yli tuplaantui noin 450 000 eurosta reiluun miljoonaan, mutta vuosien 2020 ja 2021 reilun kahden ja kolmen miljoonan tuloksiin jäi vielä matkaa. Työntekijämäärä kasvoi yhdellä.
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on kooltaan aivan omaa luokkaansa. Sen liikevaihto on reilusti yli neljäsosa kaikkien pienpanimoiden yhteenlasketusta liikevaihdosta ja yli tuplasti selvityksen toiseksi suurimman, Nokian Panimo Oy:n, liikevaihto. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vahvat luvut kaunistavatkin mukavasti keskimääräisen pienpanimon lukuja. Kun ne jätetään huomiotta, oli keskimääräisen pienpanimon liikevaihto reilut 879 000 euroa ja tulos jopa 45 000 euroa pakkasella. Työntekijämäärä oli yhden henkilön verran pienempi, mutta kuitenkin 0,5 henkilöä korkeampi kuin vuonna 2022. Liikevaihtolukema oli sentään 36 000 euroa eli noin 4 prosenttia parempi kuin edellisenä vuonna, mutta tulos paljon heikompi (noin -26 000 euroa vuonna 2022).
MUUTKIN SUURET TAAS KASVUURALLA, MUTTA KANNATTAVUUS JATKOI HEIKKENEMISTÄÄN
Kuinka pärjäsivät selvityksen kymmenen suurinta pienpanimoa? Tämän joukon pienimmän liikevaihto oli reilut 1,8 miljoonaa euroa ja puolella yhtiöistä se oli kahden ja kolmen miljoonan välillä, joten eroa suurimpaan on aika paljon. Ryhmän yhtiöt olivat lähes samat ja järjestyivät liikevaihdon mukaan suunnilleen samoin kuin edellisenä vuonna.
Keskimäärin liikevaihtoa saatiin reilut 5,6 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa noin 9,4 % kasvua. Liikevaihto laski neljällä yhtiöllä, mikä on kaksi enemmän kuin edellisenä vuonna. Kolme yhtiötä paransi liikevaihtoaan yli 20 %, pudotukset taas olivat kolmesta 22:een prosenttiin. Työntekijämäärä oli 23, mikä on yhden pienempi kuin vuonna 2022.
Kannattavuus kärsi tässäkin joukossa. Keskimääräinen tulos heikkeni noin 35 %, ollen enää suunnilleen 36 000 euroa. Edellisenä vuonna pudotus oli vieläkin suurempi, noin 85 %. Pitää tietysti huomata, että koska joukon suurin eli Laitilan Wirvoitusjuomatehdas paransi tulostaan, meni muilla isoilla tässä suhteessa siis aiempaa huonommin. Tappiollisia yhtiöitä oli viisi eli yksi enemmän kuin vuonna 2022. Tappion määrä oli useimmin 3–7 % liikevaihdosta eli ei kovin suuri. Tähän haarukkaan asettui myös viime vuoden isojen yhtiöiden sarjan pahnanpohjimmainen, joka onnistui vähentämään tappioitaan yli puolella. Toisaalta yksi yhtiö yli tuplasi tappionsa (reilut 11 % liikevaihdosta) ja kannattavuudeltaan heikoin teki turskaa peräti 32 % liikevaihdosta. Voitot olivat suhteellisen pieniä, pienimmillään alle prosentti liikevaihdosta ja suurimmillaan 7,5 %.
PIENTEN KASVU HYYTYI JA TAPPIO SYVENI EDELLEEN
Kahdenkymmenen liikevaihdoltaan pienimmän yhtiön tilanne heikkeni. Keskimääräinen liikevaihto putosi reilut kymmenen prosenttia 68 000 euroon, kun vielä edellisenä vuonna kasvua tuli 38 %. Sitäkin edeltävinä vuosina kasvuluvut olivat kaksinumeroisia. Liikevaihto supistui kuudella yhtiöllä, mikä on saman verran kuin edellisenä vuonna. Neljällä yhtiöllä pudotukset olivat erityisen rajuja, yli 30 prosentista reiluun 60 prosenttiin. Toisaalta kolmella yhtiöllä nähtiin useiden tuhansien, yhdellä useiden satojen ja kolmella useiden kymmenien prosenttien kasvulukuja. Tällaisiin lukemiin pääsee tietysti helpommin, kun lähtötaso on tarpeeksi matala.
Pienimpien pienpanimoiden tulos romahti. Turskaa tuli keskimäärin 37 000 euroa, eli edellisen vuoden tappioon tuli melkein puolet lisää. Yksinkertaisella jakolaskulla saamme selville, että tämä on noin 54 % keskimääräisestä liikevaihdosta. Vähän yksinkertaistaen tämä tarkoittaa sitä, että aina kun firma myy olutta eurolla, joutuvat firman omistajat maksamaan omasta pussistaan 54 senttiä. Saahan harrastus vähän maksaakin, mutta… no, antaa olla. Tappioiden kasvu myös kiihtyi: vuonna 2022 tulos heikkeni vain parikymmentä prosenttia. Positiivisen tai nollatuloksen teki seitsemän yhtiötä, mikä on sentään tuplasti enemmän kuin edellisenä vuonna. Kaksi yhtiötä teki enemmän tappiota kuin liikevaihtoa, mikä on yksi enemmän kuin edellisenä vuonna. Toiselle näistä tappiota tulikin sitten hurjat kymmenen kertaa enemmän!
Tämänvuotisessa selvityksessä tuli muuten vastaan pienpanimon pienuusennätys, kun pienin liikevaihto oli vain 6 000 euroa. Alle sadantuhannen euron jäi 13 yhtiötä, kun tällaisia vuotta aiemmin oli 15. Toisaalta ryhmän suurin teki liikevaihtoa vain 119 000 euroa, mikä on 42 000 euroa vähemmän kuin viime vuonna.
EIPÄ SE HYVÄLTÄ NÄYTÄ
Kaiken kaikkiaan pienpanimovuosi 2023 oli samantyyppinen kuin vuosi 2022 – vain vähän huonompi. Pienpanimot kyllä kasvavat edelleen, mutta toiminta on taloudellisesti kannattavaa vain reilulla puolella yhtiöistä. Alan yhtiöiden yhteenlaskettu tulos on tappiolla jo toista vuotta. Erityisesti pienimmät pienpanimot ovat hätää kärsimässä, kun tappiot vain suurenevat.
Miltä sitten näyttää kuluva pienpanimovuosi? Heinäkuun loppuun (28.7.2024) mennessä pienpanimoille oli myönnetty kuusi uutta valmistuslupaa ja päätetty 11 lupaa. Näyttää siis pahasti siltä, että vuonna 2022 alkanut trendi jatkuu ja Suomessa on vuoden loppuun mennessä entistä vähemmän pienpanimoita. Alalla liikkuva euromäärä saattaa kyllä jatkaa kasvuaan, mutta rahat kertyvät yhä harvemmille. Yksipuolistuuko myös tarjonta? Laaja valikoima on toisaalta myös alan pahimpia kompastuskiviä: aina pitäisi saada juotavaksi jotain uutta ja olutharrastajia on tunnetusti vaikea miellyttää (Keskisuomalainen 17.6.2024).
Onko mitään toivoa? Kauppaan saatiin kyllä vahvemmat juomat, mutta näyttää siltä, että tämän lakimuutoksen hyödyt satavat suurten valmistajien laariin (Yle 4.5.2024). Lakiesitys alkoholijuomien kotiinkuljetuksesta näyttäisi etenevän (Iltalehti 6.7.2024), mikä on ollut pienpanimoissa toiveena jo pitkään. Inflaatio huiteli toukokuussa 1,5 % lukemissa, mutta se ei vielä kerro, ovatko pienpanimoiden kustannukset jo siedettävämmällä tasolla ja asiakkaat vähemmän varovaisia. Kasvua voi edelleen hakea juomasekoituksista ja alkoholittomista juomista. Lisää rahavirtaa saa myös panimomyymälästä, ravintolasta ja tapahtumista. Lähteet: Alma Talent Tietopalveluiden tunnuslukuopas, BeerFinland.com, Facebook, Fonecta Finder, Iltalehti, Keskisuomalainen, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy:n toimintakertomus 2023, Olutposti, Suomen pienpanimot, Talouselämä, Taloustutka, THL, Tilastokeskus, Untappd, Vainu, Valvira, Viisi Tähteä, Yle.
”Alalla liikkuva euromäärä saattaa kyllä jatkaa kasvuaan, mutta rahat
Miten selvitys tehtiin?
Tässä selvityksessä keskityttiin omaa panimotoimintaa harjoittaviin pienpanimoihin. Osassa yhtiöitä tehtiin lisäksi muutakin, kuten pyöritettiin ravintolaa tai tuotettiin viiniä. Joillekin yhtiöille (esimerkiksi oppilaitokset ja vähittäiskaupat) pienpanimo oli vain hyvin pieni osa toiminnasta. Kiertolaispanimot eivät olleet mukana.
Pohjaksi haettiin oluen valmistusluvan haltijat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran avoimista tiedoista (tilanne 2.1.2024). Listasta poistettiin suuret panimot, saman yhtiön useammat toimipaikat ja yhtiöt, joiden osalta ei löytynyt viitteitä panimotoiminnasta (esimerkiksi Suomen pienpanimot ja BeerFinland.com -sivustoilta, Untappd-palvelusta tai Facebookista). Listalle lisättiin Valviran listalta poistuneet, mutta vielä vuonna 2023 panimotoimintaa harjoittaneet yhtiöt. Lopputuloksena mukaan tuli 127 pienpanimoa.
Pienpanimoiden taloustiedot pohjautuvat viimeisimpiin julkaistuihin tilinpäätöstietoihin, jotka haettiin Fonecta Finder -yritystietopalvelusta. Tarvittaessa käytettiin myös muita vastaavia tietopalveluita. Selvitykseen otettiin tuoreimman palvelusta löytyneen tilikauden (yleensä 12/2023) tiedot, mutta kaikkien yhtiöiden osalta näitä ei ollut saatavilla. Marketti-, oppilaitos- ja tutkimuspanimoiden sekä Finn Spring Oy:n talousluvut jätettiin huomioimatta, koska ne kuvaavat suurimmaksi osaksi muuta kuin panimotoimintaa. Selvityksessä oli mukana 78 yhtiön taloustiedot.
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
Olutruokaa sadonkorjuumalliin!
Sadonkorjuu on täällä ja sekä puutarhat että kaupat pursuavat vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Olutposti hyödynsi puutarhan antimet ja kokkasi sadonkorjuumenun, jonka voit nauttia sellaisenaan tai grillata lihaa tai kalaa seuraksi! Kaikki reseptit ovat neljälle, jos ei toisin mainita.
Oluinen tomaatti
Tarte Tatin
1 levy lehtitaikinaa noin 20-25 kpl kirsikkatomaatteja nokare voita oliiviöljyä 1/2 dl gose-olutta noin 1 rkl hunajaa suolaa ja mustapippuria tuoretta basilikaa
Ota lehtitaikina pakkasesta. Puolita kirsikkatomaatit. Laita voi ja öljy valurautapannulle ja tomaatit perään. Kuullota hetki, lisää olut ja hunaja, anna kuullottua hetken. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kauli lehtitaikina hieman isommaksi kuin valurautapannu. Aseta lehtitaikinalevy valurautapannuun kevyesti painellen tomaattien päälle. Taita reunoja alas niin että taikina on tiiviisti reunoille asti. Tee muutama viilto taikinaan, josta höyry pääsee ulos.
Paista 200 -asteessa uunissa noin 35-40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna jäähtyä ja irrota reuna veitsellä pannun reunasta. Aseta tarjoilulautanen pannun päälle ja keikauta ympäri. Ripottele päälle tuoretta basilikaa ja sormisuolaa.
Juomasuositus: Pirteä gose, sitrusmainen belgityylinen vehnäolut, raikas APA
Hasselbackan olutporkkanat
noin 8-10 porkkanaa herneitä oliiviöljyä
Yrttiseos
1 dl yrttejä, kuten salvia, basilika, timjami, persilja ja lehtipersilja
1,5 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua kirpeää omenaa
2/3 dl manteleita
1/2 dl amber ale -olutta suolaa ja mustapippuria
Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen. Pese porkkanat, kuori ne jos haluat. Viillä porkkanoihin viillot poikittain melkein pohjaan asti. Laita porkkanat öljyttyyn uunivuokaan ja pirskota öljyä päälle. Paahda uunissa kunnes porkkanat ovat napakan pehmeitä, noin 30 minuuttia, riippuen porkkanoiden koosta. Tee sillä aikaa yrttiseos laittamalla kulhoon kaikki raaka-aineet ja sekoittamalla rouheiseksi.
Ota porkkanat uunista ja lusikoi reippaasti yrttiseosta päälle. Lisää herneitä ja hieman yrttejä. Tarjoa heti rieskojen kera.
Sekoita vinegretten ainekset ja laita hetkeksi kylmään, siivilöi jos haluat kirkkaan vinegreten. Pese ja viipaloi punajuuret. Paista niitä pari minuuttia kuumalla pannulla öljyssä, niin että viipaleet saavat napakan pinnan. Pese salaatti. Lado kuumat punajuuriviipaleet salaatin päälle. Murustele sinihomejuustoa päälle. Pirskottele kaiken päälle vinegretteä. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.
1/2 dl porter tai imperial stout -olutta ripaus kanelia koristeeksi tomusokeria, tuoreminttua ja punaherukoita
Sulata voi ja suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Vatkaa munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada suklaaseos muna-sokerivaahtoon koko ajan sekoittaen. Lisää kesäkurpitsaraaste, olut ja jauhoseos siivilöiden. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
Paista leivinpaperilla vuoratussa vuoassa uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 minuuttia, tai kunnes kakun pinta tuntuu kovahkolta. Kuumenna maitosuklaa ja valuta jäähtyneen kakun päälle. Koristele punaherukoilla tai muilla marjoilla.
Yhdistä oluetja Tapakset
Tapaskulttuuri on rantautunut Suomeen ja nyt näitä juoman kanssa nautittavia herkkupaloja saa niin ravintoloista kuin kaupoistakin. Tarinan mukaan itse sana tapas tulee espanjan kielen sanasta “tapar”, joka tarkoittaa peittämistä - viinilasin päälle asetettiin pieni ruokapala kuten leipä- tai kinkkuviipale estämään kärpäsiä pääsemästä juomaan. Tavallisimpia tapaksia ovat erilaiset kestomakkarat, kovat juustot, oliivit, öljyssä säilötyt kalat ja äyriäiset, marinoidut kasvikset, usein rapeakuorisella leivällä. Yleensä tapakset yhdistetään viiniin, mutta ne ovat myös erinomaisia oluen kumppanina. Kokeile vaikka!
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
Sardiinit öljyssä ja pils
Pilsin rapea humalointi keventää sardiinien öljyisyyden tuntua suussa, samalla kun oluen hiilidioksidi raikastaa kalan makua.
Kova juusto ja brittityylinen IPA
IPA-oluen mallasmaiset aromit sopivat juuston suolaisuuteen, oluen aromaattinen katkeruus taas leikkaa juuston rasvaisuutta.
Uunikuivattu tomaatti ja belgityylinen vehnäolut
Hedelmäisen raikas belgityylinen vehnäolut tuo tomaatista esiin hienovaraisen makeankirpeitä aromeja.
Ilmakuivattu kinkku ja amber ale
Maltainen amber ale vähentää kinkun suolaisuutta ja sieltä maistuu paremmin lihan monisyiset maut.
Chilikatkaravut ja vaalea lager
Katkarapujen umamisuus ja tulisuus saa hyvän vastaparin hieman miedon maltaisesta ja raikkaasta vaaleasta lagerista.
Vihannekset öljymarinoituna ja gose
Oluen mieto suolaisuus ja happamuus keventää vihannesten öljyisyyttä.
Yrttioliivit ja belgialaistyylinen trippel
Oliivien katkeranhapan aromi saa tukea makean hedelmäisestä trippelistä, avaten yrttisiä makuja paremmin.
Salami ja stout
Rasvaisen täyteläinen salami nauttii paahteisen stoutin seurasta, samalla kun oluen hienoinen maltaisuus tukee salamin suolaisia aromeja.
Yhdistäolutta ruokaanhelposti
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
Olut / Ruoka / Kotiolut / SIideri / Tisle
Ruuan ja oluen yhdistämisestä on puhuttu pitkään, mutta yhä se tuntuu olevan Suomessa lapsenkengissä, vaikka olut on yksi parhaimpia ruokajuomia fyysistenkin ominaisuuksien vuoksi. Lisäksi mikäpä on parempaa kuin maistella erilaisia oluita ja syömisen lomassa oluita voi juoda enemmänkin, makuaistin tai olon siitä pahentumatta. Paras sääntö on yhdistää sellaista olutta ja ruokaa mistä pitää, mutta jos ujostuttaa kokeilla oluen ja ruuan liittoa kylmiltään, tässä muutama helppo neuvo, jota noudattamalla makuelämykset ovat varmoja. Oluessa on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erinomaisen ruokajuoman. Oluen hiilidioksidi neutraloi makuhermoja suupalojen välillä, jolloin ruoan makuja on mahdollista maistaa paremmin. Lisäksi oluen humala puhdistaa katkeroillaan suuta suupalojen välillä ja leikkaa ruoan tuhtiutta. Oluen alkoholipitoisuus puolestaan pyöristää ruoan makuja ja keventää ruoan raskautta, samalla kun oluen aromit täydentävät ruoan makuja.
MITEN OLUTTA JA RUOKAA YHDISTETÄÄN?
Olutta voi yhdistää ruoan kanssa vastamakujen, harmoniamakujen tai yhteisten makujuurien perusteella. Vastakkaiset maut täydentävät toisiaan. Näin toimii esimerkiksi maailman suosituin vastamakupari eli suolainen ja makea, kuten pizza ja maltainen lager-olut.
Samanlaiset eli harmoniamaut taas täydentävät toisiaan. Hyvä esimerkki tästä on savulohi ja paahteinen stout, jossa molempien savuisuus muodostaa maukkaan liiton.
Yksi perinteinen tapa on valita juoma ja ruoka samalta maantieteelliseltä alueelta. Näin valitsee makupareja, jotka liittää yhteen ruokakulttuurin historia. Kunnon jenkkihampurilainen pekoneineen ja kastikkeineen sitrusmaisesti humaloidun jenkkityylisen IPA:n kanssa onkin lyömätön yhdistelmä.
OLUEN KATKERUUS VASTAA VIININ TANNIINEJA
Kun valitaan olutta ruokajuomaksi, on huomioitava ensisijaisesti oluen katkeruus. Jos ruoka-annoksessa on paljon mietoja makuja, on oluen oltava katkeruudeltaan kevyt.
Voimakkaan tuhdit maut taas vaativat olueltakin katkeroa. Jos olet tottunut yhdistämään tanniinisia punaviinejä ruokaan, humalan katkeroaineet toimivat pitkälti samalla periaatteella kuin tanniinit: voimakastanniinista viiniä vastaa reippaasti katkeroitu olut. Rasvainen ruoka vaatii myös enemmän katkeroa, koska reippaalla humalan aromilla on ruuassa tehtävä - se leikkaa rasvan tuhtiutta.
Viinille usein haasteelliset maut, kuten etikka, savustetut ruoat, graavi- tai suolakalat, kananmuna ja tuliset mausteet maistuvat oluen seurassa, koska oluessa on useimmiten, hapanoluita lukuun ottamatta, makeutta maltaan kautta.
NAUTI OLUTTA LÄPI ATERIAN
Olutta voi tarjota koko aterian ajan, sillä jokaiselle ruokalajille löytyy sopiva olut. Oluissa tulisi edetä kevyemmistä ja kuivemmista raskaampiin ja makeampiin, alkoholipitoisuudeltaan väkevämpiin oluisiin.
Yleisjuomana ruokapöydässä on paras käyttää vehnäolutta, jonka hedelmäisyys toimii melkein minkä tahansa ruoan kanssa tai hennosti humaloitua, vaaleaa lager-olutta, jonka maltaisuus tasapainoittaa suolaisia aromeja.
MILLAISTA OLUTTA APERITIIVIKSI?
Aperitiiviksi sopivan oluen on oltava raikas, virkistävä ja melko kuiva. Hyviä valintoja ovat vaikka evyet hapanoluet, vaalea lager, pils, erilaiset vaaleat, session-vahvuiset ale-oluet ja vehnäolut.
Myös alkuruoat ja seurusteluruoat sopivat näiden samojen oluiden kanssa. Niiden maku on kuin luotu makean mallaspohjan ja piristävän hiilihapon kera nautittavaksi.
KEVYELLE KEVYTTÄ, TUHDILLE TUHTIA
Aina kannattaa muistaa, että vaikka usein kerrotaan ruuan pääraaka-aine, ruoka-annokseen vaikuttaa sen lisäksi valmistustapa, mahdollinen kastike ja lisäkkeet. Siksi kannattaa yrittää hahmottaa annoksen vahvin aromi ja rakentaa juomaparitus sen mukaan.
Jos halutaan etsiä esimerkkejä, lagerit ja vaaleat alet sopivat myös äyriäisten, sillin ja salaattien sekä friteerattujen ja maustettujen ruokien seuraan. Kaikki vehnäoluet, pilsit sekä mehukkaat NEIPAt tasapainottavat juuston rasvaisuutta erilaisissa juustoruoissa ja gratiineissa. Kala- ja linturuokien kanssa käytetään yleensä vaaleampia ja miedomman makuisia oluita. Pata- ja laatikkoruoat sekä liha- ja riistaruoat vaativat tummempia ja vahvemman makuisia oluita seurakseen.
OLUT SOPII MYÖS JÄLKIRUUILLE
Jälkiruoan kanssa tulisi pääsääntöisesti juoda vahvoja oluita, kuten belgitrippeleitä tai -dubbeleita, barley wineä, karamellimaltaista IPAa tai imperial stouttia, koska jälkiruoissa on usein intensiivisiä makuja sekä sokeria ja rasvaa. Poikkeuksen tästä muodostavat hieman hedelmäiset vehnäoluet ja erilaiset, varsinkin belgityyliset, hieman viinimäiset hapanoluet tai paksun hedelmäiset tai marjaiset, maustetut hapanoluet, jotka kirpeydellään ja hedelmäisyydellään vastaavat jälkiruuan tuhtiuteen. Jälkiruokajuustojen kanssa kannattaa suosia maltaisen makeita oluita kuten vaikka belgialaisia vahvoja oluita tai maltaisia vahvoja ale-oluita.
Huono Näkyvyys on ananasmehun värinen ja erityisesti jälkimaultaan kevyehkö NEIPA. Tyylissään kuivahko olut tarjoaa maussaan ja tuoksussaan värin kanssa hyvin linjassa olevaa runsasta hedelmäisyyttä ananas ja mango keskeisinä sävyinään. Pitkä viljamainen jälkimaku täydentyy kohtuullisen vahvalla ruohomaisella ja yrttimäisellä humalakatkeruudella. Lasin loppua kohti lisääntyvä”hop burn” heikentää muutoin tasapainoisen oluen juotavuutta.
«««
UNISON TOKYO DAMAGE
UNISON BREWING CO, JOENSUU
5,5 % HANAOLUT
Tämä vaalean meripihkanvärinen ja keskitäyteläinen APA on varsinkin tuoksultaan makean leipäisen viljamainen ja hunajamainen, runsas kukkainen hedelmäisyys (ananas, mango, greippi, meloni) tasapainottaa jonkin verran makeutta yhdessä jälkimaussa voimistuvan ruohomaisen ja yrttimäisen katkeruuden kanssa. Oluen lämmetessä myös kovahkot mineraalimaiset sävyt vahvistuvat. Sinänsä luonteikas mutta ei omassa tyylissään kaikkein pehmeämakuisin APA. ««½
OLVI COLORADO PALE ALE
OLVI OYJ, IISALMI
6,5 % 0,5 l TÖLKKI
Alkoholilain muutoksen myötä myös Olvin uusimmat erikoisuudet ovat hieman aiempaa vahvempia. Colorado Pale Ale on syvän kullankeltainen ja keskitäyteläinen APA, jossa makeahko karamellimaisuus ja toffeemaisuus yhdistyy vahvaan pihkaiseen ja yrttimäiseen katkeruuteen. Kolmantena keskeisenä elementtinä maussa ja tuoksussa on leipäinen viljamaisuus, joka nousee jälkimakuun siirryttäessä päärooliin katkeruuden kanssa. Appelsiinimarmeladimainen hedelmäisyys täydentää runsaan mutta ei juotavuudeltaan optimaalisen paketin, jälkimaun viljamaisuus ja katkeruus voisi olla hieman hillitympää omaan makuuni. «««
RPS HOPNADO
RPS BREWING, KUOPIO
6,4 % 0,44 l TÖLKKI
Syvän kullankeltainen ja erityisesti jälkimaultaan kevyehkö Hopnado on runsaan makean hedelmäinen (appelsiini, mango, litsi, greippi) maultaan ja tuoksultaan. Kookosta ja mentholia sekä jälkimakua kohti voimistuvaa kermaista viljamaisuutta kuuluu myös kokonaisuuteen, samoin lievää pihkaista katkeruutta pitkähkössä jälkimaussa. Hieman keskimääräistä makeampi NEIPA melko hyvällä juotavuudella. «««½
ISO-KALLAN MAAHINEN
ISO-KALLAN PANIMO, KUOPIO
6,0 % HANAOLUT
Maahinen on syvän kullankeltainen ja keskitäyteläinen saison, jonka maussa ja tuoksussa vahvat viljamaiset sävyt kohtaavat hunajaisen maltaisuuden, pippurimaisen mausteisuuden sekä sitrusmaisen, omenamaisen ja päärynämäisen hedelmäisyyden. Tyylille ominaisia hiivaisia aromeja on mukana myös, samoin hillittyä humalakatkeruutta runsaassa jälkimaussa. Tyylissään hyvin toimiva konstailematon saison.
««««
TUJU KARDINAALIMUNAUS
PANIMOYHTIÖ TUJU, LAPPEENRANTA
6,5 % HANAOLUT
Kardinaalimunaus on ravintola Pikkulinnun kesän 2024 kotiolutkilpailun voittajaolut Panimoyhtiö Tujun isommassa mittakaavassa valmistamana. Appelsiinimehun värinen ja rungoltaan kevyehkö NEIPA on maultaan ja tuoksultaan runsaan makean hedelmäinen (ananas, mango, passiohedelmä, persikka), kermaisen viljamainen, karviaismaisen marjainen ja mentholimainen. Pihkainen katkeruuskin tulee hieman esille jälkimaussa jääden muutoin pitkälti sivurooliin. Ei mikään kardinaalimunaus Tujulta, mutta ei myöskään sijoitu panimon laajan IPA-sarjan kärkijoukkoon. «««
ANT BREW KING KOALA
ANT BREW, LAHTI
6,0 % 0,44 l TÖLKKI
Australialaisilla lajikkeilla (Ella, Galaxy) humaloitu King Koala tarjoaa maussaan ja tuoksussaan vahvaa kukkaista hedelmäisyyttä (ananas, greippi, mango, meloni), mutta sen vastapainoksi myös erityisesti jälkimaussa korostuvaa yrttimäistä ja ruohomaista katkeruutta. Appelsiininkeltainen ja rungoltaan kevyehkö olut on myös jonkin verran kermaisen viljamainen ja mentholimainen, ja pitkä jälkimaku on kuivuvan katkera. Melko luonteikas Australian IPA, australialaiset ja uusiseelantilaiset humalalajikkeet ovatkin usein hieman erikoisemmilla aromeillaan herättäneet mielenkiintoa panimomaailmassa viime vuosina. «««
FISKARSIN / NOITA TIARA OF SKINS
FISKARSIN PANIMO, FISKARS
7,8 % HANAOLUT
Tämä yhteistyössä samassa Fiskarsin kylässä toimivan Noita Wineryn kanssa tehty kullankeltainen ja keskitäyteläinen wild ale on usean eri-ikäisen wild alen sekoitus, joka on uudelleenkäytetty tammitynnyrissä Grüner Veltliner -viinirypäleiden kera. Lopputuloksena on hunajaisen valkoviinimäinen, kirpeän hapan ja tamminen olut, joka tarjoaa odotetusti myös lievää tallimaisuutta varsinkin tuoksussaan ja jälkimaussaan. Greippimäistä ja omenamaista hedelmäisyyttäkin on mukana, ja jälkimaku on pitkä. Mukavan kompleksinen wild ale, jollaisia Suomessakin on viime vuosina alettu valmistaa aiempaa enemmän.
««««
HIISI NUMMIROCK PALE ALE (2024)
PANIMO HIISI, JYVÄSKYLÄ
5,5 % HANAOLUT
Kauhajoen Nummirock-festivaaleille valmistetun meripihkanvärisen ja kevyehkön pale alen tämänvuotinen versio on humaloitu Loral-lajikkeella, joka antaakin makuun ja tuoksuun sekä kukkaista sitrusmaisuutta että loppua kohti voimistuvaa yrttimäistä katkeruutta. Makeahkon keksimäinen, pähkinämäinen ja karamellimainen mallasrunko toimii hyvänä kontrastina humaloinnille. Puhdaspiirteinen ja tuoreenmakuinen pale ale, joka miellytti itseäni paria oluen aikaisempaa vuosikertaa enemmän.
««««
HIMO / MASIS JA SUOLAA MAA PERÄSSÄSI
PANIMO HIMO, PIRKKALA
4,8 % 0,44 L TÖLKKI
Tämä espoolaisen Masis Breweryn kanssa valmistettu syvänkeltainen ja kevyehkö gose on maustettu tavanomaisten suolan ja korianterin ohella sitruunalla ja humaloitu Citra-lajikkeella. Suola, korianteri ja sitruuna ovatkin hyvin esillä sekä maussa että tuoksussa, ja sitrusmainen humalointi antaa tiettyä taustatukea. Kuivahko, mausteinen ja omenamaiseen suuntaan kääntyvä jälkimaku on yllättävänkin pitkä. Raikas ja tyylissään varsin luonteikas gose.
«««½
FULL TASTE BEER #039 WIND OF CHANGE
TDH NEIPA
TAMPERE BREWING & DISTILLING CO, TAMPERE 8,0 % HANAOLUT
Oluiden ruokakaupparajan nosto kahdeksaan prosenttiin innoitti myös Tampere Brewing & Distillingin nostamaan Full Taste Beer -sarjansa vahvuutta. Wind Of Change on appelsiininkeltainen ja keskitäyteläinen NEDIPA tyylinmukaisen vahvoilla makeahkon hedelmäisillä sävyillä (mandariini, mango, ananas, meloni) maussa ja tuoksussa. Kermaista viljamaisuutta ja mustikkamaista marjaisuuttakin löytyy, ja maltillista männynpihkaista katkeruutta kuivemmassa jälkimaussa. Välillä epätasainen olutsarja näyttää tosiaan hyötyvän vahvuuksien nostoista, kuten jo lehden edellisessä numerossa totesin.
«««½
PLEVNAN SAISON
KOSKIPANIMO, TAMPERE
6,0 % O,33 L PULLO
Tähän vadelmanpunaiseen ja keskitäyteläiseen saisoniin on tosiaan käytetty myös vadelmapyrettä, mikä värin ohella tuntuu selkeästi myös maussa ja tuoksussa. Vadelmaisuuden alta kuitenkin löytyy saisoneille tyypillisiä pippurimaisen mausteisia, hiivaisia ja viljamaisia piirteitä. Sitruunamainen, omenamainen ja päärynämäinen hedelmäisyys tuo myös lisävivahteensa melko runsaaseen kokonaisuuteen. Viljamainen ja mausteinen jälkimaku on pitkä. Varsin epäortodoksinen mutta omalla tavallaan kyllä toimiva saison, kunhan ei kiinnitä liikaa huomiota tyylimääritelmiin.
«««½
MALLASSEPÄT TANAKKA DARK & MALTY
MALLASSEPÄT, NAANTALI
10 % HANAOLUT
Tanakka Dark & Malty on kieltämättä nimensä mukainen, väriltään hyvin tumman punaruskea ja mallasrungoltaan tanakan täyteläinen barley wine. Makeahkon kermaisen karamellimaisuuden, suklaamaisuuden ja toffeemaisuuden ohella olut on maultaan ja tuoksultaan melko portviinimäisen viinimäinen. Kuivattuja hedelmiä (luumu, rusina), kahvia ja lakritsiakin löytyy, ja pitkästä jälkimausta maltillista humalakatkeruutta. Amerikkalaistyylinen rehevä barley wine melko hyvin piilotetulla alkoholiprosentilla.
««««½
COOLHEAD BREW / PÕHJALA A RYE SMILE
COOLHEAD BREW, HELSINKI
10 % 0,75 L PULLO
Suomalais-virolaista rye winea on kypsytetty kahden eri tislaamon bourbontynnyreissä, minkä tuloksena tamminen puumaisuus ja vaniljamainen kermaisuus ovat hyvin läsnä maussa ja tuoksussa. Myös bourbonmaisia vivahteita on mukana, ja erityisesti tuoksussa selkeää viinimäisyyttä. Tumman punaruskea ja täyteläinen olut on lisäksi makean hunajaisen karamellimainen ja toffeemainen, siirappimainen, luumumainen ja lähinnä pitkältä jälkimaultaan rukiisen viljamainen. Korkea alkoholiprosentti pysyy melko hyvin piilossa. Voimakkaanpehmeä rye wine, jolla olisi selvästikin myös hyvää kellarikypsytyspotentiaalia.
««««
SALAMA GULP THE HOG
SALAMA BREWING CO, ESPOO
6,7 % HANAOLUT
Tämän mangomehun värisen ja kevyehkön sour alen raaka-aineena on käytetty myös tyrniä, mikä voimistaa osaltaan oluen kirpeää happamuutta. Tyrni on melko odotetusti päällimmäisenä oluen maussa ja tuoksussa, mutta sen alta löytyy myös makeaa hunajaisuutta, kuivuvaa viljamaisuutta sekä sitruunamaista, omenamaista ja banaanimaista hedelmäisyyttä. Jopa pientä keksimäistä maltaisuutta tulee oluen lämmetessä mukaan kuvaan. Vivahteikas sour ale runsaalla jälkimaulla.
««««
FACTORY DOUBLE IMPALA
ETKO BREWING CO, ESPOO
8,0 % HANAOLUT
Rehevä trooppinen hedelmäisyys (mango, ananas, mandariini) hallitsee appelsiininvärisen ja keskitäyteläisen Double Impalan maku- ja tuoksumaailmaa mentholimaisiin ja karviaismaisiin sävyihin yhdistyneenä. Tuoksultaan ja alkumaultaan makeahko olut kääntyy kuivemman viljamaiseen ja hieman pihkaisen katkeraankin suuntaan pitkään ja edelleen runsaaseen jälkimakuun päästessä. Laadukas NEDIPA Etkon Factory-osastolta jälleen.
««««
OLARIN OLARI VS EVERYBODY
OLARIN PANIMO, ESPOO
7,2 % 0,44 L TÖLKKI
Meripihkanvärinen ja keskitäyteläinen Olari Vs Everybody on humaloitu Euroopassa vielä harvinaisilla michiganilaisilla humalalajikkeilla. Humalat tuottavat olueen vahvaa mäntymäistä pihkaisuutta ja makeahkoa trooppista hedelmäisyyttä (appelsiini, mandariini, persikka, greippi), mutta myös marjaisia ja mentholimaisia vivahteita. Pitkä jälkimaku kääntyy kuivemman katkeruuden ja viljamaisuuden suuntaan. Modernisoitu west coast IPA varsin tasapainoisella makukokemuksella.
««««½
BOCK’S SUMMER ALE X = SOLERO
BOCK’S CORNER BREWERY, VAASA
4,5 % HANAOLUT
Bock’sin uuden kesäolutsarjan aloittaa tämä saksalaisella Solero-lajikkeella kuivahumaloitu blonde ale. Kullankeltaisen ja keskitäyteläisen alen makeahkoa hunajaista maltaisuutta tasapainottaa melko runsas ruohomainen humalointi. Leipämäinen viljamaisuus voimistuu pitkää kuivuvaa jälkimakua kohti humalakatkeruuden rinnalla. Luonteikas aloitusolut humalalajikkeitaan jatkossa vaihtelevalle sarjalle.
«««½
MALLASKOSKEN ROUTA SAARISTO GOSE
MALLASKOSKEN PANIMO, SEINÄJOKI
4,5 % HANAOLUT
Tämä appelsiininvärinen ja kevytrunkoinen gose on maustettu tavanomaisen suolan ohella seljankukalla. Parfyymisen kukkainen seljamaisuus onkin mukavasti läsnä oluen maussa ja tuoksussa, ja suolakin nousee hyvin esille lasin loppua kohti. Kirpeää happamuutta on myös sopivassa suhteessa mukana. Suutuntuman makeahko hunajaisuus kuivuu pitkässä jonkin verran pyöristyvässä jälkimaussa. Runsasmakuinen ja raikas gose.
««««
SONNISAARI BEERFORMANCE
SONNISAARI PANIMO OY, OULU
6,6 % HANAOLUT
Beerformance on vaalean meripihkanvärinen ja keskitäyteläinen länsirannikkotyylinen IPA, jonka maussa ja tuoksussa varsin runsas pihkainen, ruohomainen ja yrttimäinen humalakatkeruus yhdistyy
brittihenkiseen keksimäiseen ja pähkinämäiseen maltaisuuteen. Kukkaisen greippimäinen ja ananasmainen hedelmäisyys sekä kuivuva viljamaisuus rikastuttavat kokonaisuutta vielä osaltaan. Jälkimakukin on odotetun pitkä ja katkera. Sangen toimiva brittivivahteinen tulkinta klassisesta west coast IPAsta. ««««½
PAIHALAS CORNER GUY
PAIHALAS BREWERY, SODANKYLÄ 7,1 % 0,375 L PULLO
Tummahkon punaista ja keskitäyteläistä Corner Guyta on kypsytetty tammitynnyreissä 12 kk, mikä onkin tuottanut selvää tammimaisuutta makuun ja tuoksuun. Wild alelle tyylinä tyypillinen tallimaisuus on myös hyvin havaittavissa, samoin kuin lähinnä kirsikkamainen marjaisuus. Suutuntuman vahva kirpeä happamuus jatkuu pitkässä ja kuivassa jälkimaussa. Limemainen ja omenamainen hedelmäisyys täydentää varsin moniulotteista kokonaisuutta. Paihalas todistaa jälleen hallitsevansa leipälajinsa. «««««
LAGER
LAMMIN DHL
LAMMIN SAHTI, LAMMI
4,7 % HANAOLUT
Lammin DHL eli “dry hopped lager” sai kuulemma alkunsa panimomestarin erehdyksestä, olueen meni vahingossa tuplamäärä humalaa aiottuun nähden. Syvän kullankeltainen lager on kieltämättä suhteellisen humalainen, ja yrttimäinen sekä ruohomainen katkeruus jatkuu jälkimaussa melko pitkään. Myös hunajaista maltaisuutta ja leipämäistä viljamaisuutta löytyy, mutta humalakatkeruus säilyy pääroolissa oluen lämmettyäkin. Määrittelisin luultavasti alun perin premium lageriksi aiotun oluen nyt lähinnä premium pilsiksi, hauskoja erehdyksiä sattuu välillä panimoillakin. «««
KANAVAN CLASSIC IVA LAGER
KANAVAN PANIMO, VÄÄKSY
5,0 % HANAOLUT
Kanavan nostalgisesti nimetty syvän kullankeltainen ja keskitäyteläinen premium lager on tuoksultaan ja maultaan yhdistelmä hunajaista maltaisuutta, viljamaisuutta ja ruohomaista humalaisuutta, viljamaisuus ja ruohomaisuus korostuvat varsinkin pitkässä jälkimaussa. Kuivahkosta jälkimausta löytyy myös hienoista omenamaisuutta. Perinnetietoinen ja sarjassaan varsin toimiva lager suhteellisen katkeralla jälkimaulla. «««½
MAD FINN BERLIN LAGER
MAD FINN BREWING CO, YLÖJÄRVI
5,0 % 0,44 L TÖLKKI
Kullankeltainen ja keskitäyteläinen Berlin Lager on valmistettu saksalaisista maltaista ja humalista, ja kieltämättä hunajaisen maltainen, viljamainen sekä ruohomaisen ja yrttimäisen humalakatkera lager ainakin jossakin määrin saksalaisia esikuviaan muistuttaakin. Pitkässä kuivuvan katkerassa jälkimaussa mukaan tulee vielä lievää omenamaista hedelmäisyyttä. Tasapainoinen vaikkakin hieman yllätyksetön premium lager, tai humalaisuudessaan ehkä oikeammin pils.
«««
PYYNIKIN TUPLA URKKI
PYYNIKIN BREWING, TAMPERE 8,0 % 0,5 L TÖLKKI
Tummahkon punaruskea ja melko täyteläinen Tupla Urkki on makean karamellimainen, hunajamainen ja siirappimainen vahva tumma lager. Myös kuivattuja
hedelmiä (luumu, rusina) löytyy, samoin lievää alkoholimaisuutta ja sikunamaisuutta bockien tyyliin. Oluen humalointi on keskitasoa, ja runsas jälkimaku melko pitkä. Jonnekin dark lagerin ja doppelbockin välimaastoon sijoittuva lagerolut, positiivinen yllätys ja samalla selkeä tason nosto oluensa nykyisin Viron Haljalassa valmistavalta Pyynikiltä.
«««½
VANHAN PORVOON BORGÅ PILSNER
VANHAN PORVOON PANIMO, PORVOO
4,9 % 0,33 L PULLO
Borgå Pilsner on kullankeltainen ja keskitäyteläinen saksalaistyylinen pilsner, jonka maussa ja tuoksussa päärooliin nousevat makeahkon maltaiset, viljamaiset, ruohomaiset ja yrttimäiset sävyt. Myös kukkaisia ja minttumaisia vivahteita sisältyy pakettiin. Ruohomaisuus ja viljamaisuus hallitsevat myös pitkähköä suhteellisen katkeraa jälkimakua. Tyylissään aivan asiallinen German pils.
«««
MAD HOPPER THE PHANTOM
MAD HOPPER BREWING CO, HELSINKI
5,0 % 0,44 L TÖLKKI
The Phantom on hyvin tumman punaruskea ja keskitäyteläinen schwarzbier, tähän perinteiseen saksalaisoluttyyliin ei nykyisin kovin usein olutmaailmassa törmää. Palanut paahtuneisuus ja kahvimaisuus yhdistyvät maussa ja tuoksussa suklaamaisiin, lakritsimaisiin ja salmiakkimaisiin sekä kuivattujen hedelmien sävyihin, saaden kuivuvassa jälkimaussa vielä täydennystä ruohomaisesta ja yrttimäisestä humalakatkeruudesta. Varsin tyylipuhdas ja mukavan runsasflavorinen schwarzbier. ««««
PORTER
JA STOUT
YMIS IHANA
YMIS PANIMO OY, JYVÄSKYLÄ
6,2 % 0,33 L PULLO
Musta ja keskitäyteläinen Ihana on nimetty maatilapanimolla ennätysmäärän maitoa lypsäneen lehmän mukaan. Kun tyylinä on milk stout, on myös laktoosia käytetty: makean kermainen suklaamaisuus onkin keskeisenä elementtinä oluen maussa ja tuoksussa lakritsimaisuuden sekä kahvimaisen ja tuhkaisen paahtuneisuuden ohella. Kuivattuja hedelmiäkin löytyy, samoin lievää humalakatkeruutta pitkähköstä jälkimausta. Varsin tyylinmukainen milk stout, joka saattaisi ehkä hyötyä vielä hieman vahvemmasta mallasrungosta.
«««
MALLAS PARONI SMASH IT UP!
MALLAS PARONI, TAMPERE
4,3 % HANAOLUT
Mallas Paronin milk stout on maustettu tyylille ominaisen laktoosin ohella myös vaniljalla ja kookoksella. Musta ja rungoltaan kevyehkö stout onkin tavanomaisten kermaisen suklaamaisuuden, lakritsimaisuuden ja jälkimakua kohti voimistuvan tuhkaisen paahtuneisuuden ohella vahvan kookosmainen ja vaniljamainen erityisesti oluen lämmettyä. Runsaan paahtunut jälkimaku on sangen pitkä. Tyylissään keskimääräistä mielenkiintoisempi ja rehevämakuisempi milk stout. «««½
NILKKO NOXUM
NILKKO BREWING, MÄNTYHARJU
5,3 % HANAOLUT
Noxum on musta ja melko täyteläinen stout, jossa vaniljaisen kermainen suklaamaisuus kohtaa lakritsimaisuuden sekä kahvimaisen ja tuhkaisen
paahtuneisuuden. Hunajaa ja kuivattuja hedelmiä on myös mukana, ja pientä humalakatkeruuttakin jälkimaussa. Tyylinmukainen sweet stout, ja mielestäni panimon oluiden parhaimmistoa tällä hetkellä. «««½
KARVILAN / KIRJALAN ESPRESSO STOUT
KARVILAN PANIMO, KARVILA
8,0 % HANAOLUT
Yhdessä mikkeliläisen Kirjalan Kahvipaahtimon kanssa valmistettu Espresso Stout vastaa ennakko-odotuksia tuntuvassa kahvimaisuudessaan sekä maussa että tuoksussa. Musta ja keskitäyteläinen stout on myös makean kermaisen suklaamainen, karamellimainen ja siirappimainen, paahtuneet ja viljamaiset sävyt kuitenkin voimistuvat loppua kohti. Alkoholiprosentti jää varsin hyvin piiloon. Hyvin nimensä mukainen olut, joka olisi kuitenkin hyötynyt hieman paksummasta mallasrungosta vahvan kahvimaisuuden vastapainoksi. «««½
PANIMOYHTIÖ RAGNARÖK
PANIMOYHTIÖ X, JYVÄSKYLÄ 10 % HANAOLUT
Viikinkimytologian maailmanlopun taistelun Ragnarökin mukaan nimetty (mikä on itse asiassa yllättävänkin suosittu oluen nimi maailmalla) lähes musta ja täyteläinen imperial stout tarjoaa maussaan ja tuoksussaan makeaa suklaamaisuutta ja melassimaisuutta, kahvimaista paahtuneisuutta, salmiakkimaisuutta sekä luumumaista ja viikunamaista hedelmäisyyttä. Valmistuksessa käytetty turvesavustettu mallas taas tuo oluen lämmetessä mukaan myös savua, turvetta ja tervaa. Mukavan monimuotoinen, lasin pohjaa kohti kerroksittain avautuva imperial stout hyvin piilotetulla alkoholiprosentilla.
««««½
MAKU X TEELING SAUHU PEAT CASK BA IMPERIAL STOUT
MAKU BREWING, TUUSULA
10 % 0,33 L PULLO
Kuusi kuukautta kypsytystä uudehkon irlantilaisen
Teeling Distilleryn single malt -viskitynnyreissä antaa tälle imperial stoutille hyvin tunnistettavan viskimäisen turpeisen ja savuisen maun ja tuoksun. Musta ja täyteläinen olut on myös hunajamainen ja portviinimäisen viinimäinen, ja lajityypillinen paahtuneisuuskin nousee esille pitkässä jälkimaussa tammiseen puumaisuuteen yhdistyneenä. Lakritsi, luumu, rusina ja hienoinen lämmittävä alkoholimaisuus antavat vielä lisävivahteita. Intensiivinen mutta samalla pehmeä imperial stout, varsin miellyttävä ”slow sipper”.
««««½
FAT LIZARD FAT BARREL SERIES 04:
MARSALA
FAT LIZARD BREWING CO, ESPOO 12 % HANAOLUT
Fat Barrel -sarjan neljättä edustajaa on kypsytetty yhdeksän kuukautta Marsala-viinitynnyrissä, mikä tuottaa olueen tammimaisuuden ohella ilmeisiä jälkiruokaviinimäisiä sävyjä. Makean kermaisen suklaamaisuuden ja kahvimaisen paahtuneisuuden ohella maku ja tuoksu tarjoavat vivahteikasta hedelmäisyyttä (luumu, rusina, appelsiinimarmeladi) ja pientä alkoholimaisuutta, jälkimaun puolella mukaan tulee voimistuvaa humalakatkeruuttakin. Edelliseen lehteen arvioimaani sarjan kolmatta jäsentä selvästi tasapainoisempi kokonaisuus.
««««
TALEROCK PORTER
TALEROCK BREWING OY, JÄRVENPÄÄ
7,3 % HANAOLUT
Talerockin musta ja melko täyteläinen portteri on makean kermaisen suklaamainen ja melassimainen balttiporttereiden tapaan. Tämän ohella mausta ja tuoksusta löytyy kahvimaista paahtuneisuutta, salmiakkimaisuutta ja raaka-aineena käytettyjen viskimaltaiden ansiosta hieman savuisuuttakin. Jonkin verran kuivempi ja paahtuneiden sävyjen hallitsema jälkimaku on melko pitkä. Melko monipuolinen balttihenkinen portteri.
«««½
TIRED UNCLE BARREL AGED UNCLE IN AMERICAN OAK
TIRED UNCLE BREWING CO, ESPOO
12 % HANAOLUT
Tätä mustaa ja täyteläistä imperial stoutia on kypsytetty kuusi kuukautta Wyoming Whiskeyn bourbontynnyreissä. Tammi ja vanilja ovat odotetusti läsnä maussa ja tuoksussa, mutta viskimäisyyden ohella viinimäiset piirteet nousevat yllättävänkin vahvaan rooliin. Suklaata, lakritsia, kahvia, soijaa ja kuivattuja hedelmiä löytyy myös, ja pitkä jälkimaku on jonkin verran paahtunut ja humalakatkera. Rukiinen viljamaisuus tuo vielä oman lisävivahteensa flavoriin pienen alkoholimaisuuden kanssa. Vakuuttavan monitasoinen tynnyrikypsytys. «««««
PRAMIA SAHTI
PRAMIA, JALASJÄRVI
6,0 % 0,5 L PULLO
SAHTI
Pramia teki 1990-luvulla sahtia Jalasjärvellä Sahtimafian nimellä, ja pitkän tauon jälkeen oluen- ja sahdinvalmistus aloitettiin uudelleen 2022. Panimon sahdin vahvuus on pudotettu lain sallimaan minimiin eli kuuteen prosenttiin, mutta hyvin tyylinmukainen sahti on edelleen kyseessä: vaaleahkon punaruskea ja melko täyteläinen juoma on banaanimaisen hedelmäistä, katajamaisen mausteista ja kermaisen viljamaista. Makeahko karamellimaisuus ja jälkimakua kohti lisääntyvä fenolimaisuus kuuluvat kuvaan myös. Humalaa ei ole käytetty raaka-aineena. Tyylissään pyöreähkö ja kevyenpuoleinenkin, mutta juotavuudeltaan varsin hyvä sahti. ««««
HUSKY SAHTI
HUSKY BREWING, HELSINKI
8,0 % HANASSA
Huskyn tumman punaruskea ja täyteläinen sahti on odotetusti makean karamellimainen ja toffeemainen sekä banaanimaisen, luumumaisen ja hieman omenamaisenkin hedelmäinen. Fenolimaisia ja mausteisia sävyjä löytyy myös, samoin aavistus alkoholin lämpöä. Sahtierän valmistuksessa ei ole käytetty katajaa, mutta luultavasti hiivan tuottamia puumaisia ja yrttimäisiä piirteitä on silti mukana. Humalaa taas on käytetty, mutta perinteiseen tapaan hyvin maltillisesti. Kaiken kaikkiaan miellyttävän traditionaalinen sahti pitkällä jälkimaulla.
««««½
Ari "Arde arvioi" Juntusen olutarviot
Belgia, Beersel: Oud Beersel
Rabarberlambiek 5,0 % «««
Raparperi ei ole yleisin lambicin lisäaine, mutta siihen Beerselin perinnepanimo on nyt päätynyt. Syvänkeltaisessa oluessa on lievää sameutta. Satulannahkaisuutta levittävät aromit sekoittuvat pippurisuuteen ja happamuuteen. Maussa happamuus nousee päärooliin, vaikkei se niin limakalvoja supistavaa olekaan kuin joissakin lambic-klassikoissa. Kuivaa raparperin makua on ilman muuta mukana ohuehkossa rungossa. Juotavuus on ryhdikkäästä happamuudesta huolimatta kohtuullinen ja kokonaisuus pysyy miellyttävän raikkaana.
ArdenValinta!
Belgia, Moen: Alvinne Morpheus Saison 7,0 % ««««
Kaakkois-Flanderin Alvinne-panimo ei tyydy toistelemaan perinteisiä tyylejä vaan lisää omia koukkujaan mukaan. Tämäkin tapaus on kaukana tyypillisestä saisonista. Panimon oma villihiiva Morpheus on päästetty riehumaan tavallisen saison-hiivan rinnalla. Lisäksi blendiin on vielä lisätty kymmenen prosenttia Alvinnen Phi-nimistä hapanolutta. Vaalea ja hieman samea olut kuohui lasin reunojen yli hanakasti. Hiilihappoisessa oluessa on hedelmäistä ja funkya aromia. Pippurisessa ja erittäin kuivassa maussa on hienoisesti happamuuttakin. Kokonaisuus toimii yllättävän hyvin, lähes yhtä harmonisesti kuin Orvalissa. Raikas, monipuolinen ja miellyttävä olut.
Belgia, Tourpes: Dupont Moinette
Blonde
8,5 % ««½ Saisoneillaan maailmanmaineeseen kohonnut Vallonian länsilaidan Dupont-panimo on valmistanut pitkään myös tätä vahvaa blonde alea. Vaaleahko ja sameahko olut tarjoaa lupaavasti voimakkaan esterimäistä hedelmäistä tuoksua. Maku on sitten huomattavasti laimeampi, jopa vetinen, mikä on varsin yllättävää näin vahvassa oluessa. Vuosien takaisissa muistikuvissa olut oli paljon paremmassa kuosissa, mutta nykykunto ei tosiaan ole erityisen vakuuttavaa. Tyylisuunnan varsinainen klassikko Duvel tuntuu pitäneen tasonsa paljon tätä paremmin.
Englanti, Bath: Electric Bear To Be Pacific
6,4 % ««
Länsi-Englannin pittoreskin roomalaiskaupungin Bathin moderni craft-panimo Electric Bear sijaitsee melkein Avon-joen partaalla. Nimi on kunnianosoitus Bathissa 1800-luvulla vaikuttaneelle Bear Brewerylle. To Be Pacific ei paljon peruutuspeiliin katsele, se on trendikäs NZIPA, jossa Uuden-Seelannin humalista hieman vähemmän tunnettu Rakau on päästetty päärooliin
isompien starojen Nelson Sauvinin ja Motuekan tukiessa taustalla. Samea olut onkin varsin lupaava tuoksuvaiheessa, meloni ja passion nousevat hyvin esiin. Maussa kuitenkin trooppiset sävyt jäävät maltaisuuden jalkoihin, raikkaus muuttuu vihanneksiseksi eikä jälkimakukaan tuo erityisempää uutta nousua. Parempaankin panimo toivottavasti pystyy.
Nottinghamin Neon Raptor on Keski-Englannin modernin craft-skenen keskeisiä panimoita, mutta Suomessa se ei ole ollut kovin laajasti näkyvillä. Trombolese on trendikästä tiolisoidulla hiivalla buustattua sumukaljaa. Idaho 7 ja Citra huolehtivat perinteisemmästä aromipanostuksesta. Vaaleassa oluessa on makeahko intensiivinen mehuisuus, todella täyteläinen runko. Kuohkeutta ja raikkautta on paljon, juotavuus pysyy hyvänä, puuttuu oikeastaan vain jälkimaun täydentävä katkeruus. Ehkä hieman liian makea omassa skaalassani, mutta oikein onnistunutta tavaraa.
Espanja, Torremolinos: Attik Patchwork
6,5 % «««
Andalusialainen Attik-sopimusvalmistaja mainostaa olevansa Málagasta, mutta oikeasti osoite on suomalaisille jo 60-luvulta tutussa keihäsmatkakohteessa Torremolinosissa. Varsinaista valmistuspaikkaa ei ole julkaistu. Patchwork on tuplakuivahumaloitu sumukalja, 60 IBUa. Humalina Motueka, Mosaic ja Citra. Ananaksinen tuoksu jatkuu oikein raikkaana trooppishedelmäisenä raikkaana makuna. Tuoreus on säilynyt hyvin toiselle puolelle Eurooppaa kuljetettaessa. Jälkimakua ei juuri ole, mutta mehuisuus intensiivistä. Toki mitään erityisempää persoonallisuutta tuotteessa ei ole.
Espanja, Sant Llorenç d’Hortons: Espiga Octopint 6,3 % «««½
Katalonian sisämaassa sijaitsevasta Espigan panimosta sameaa modernia IPAa. Tutun Ekuanotin ohella tässä on käytetty harvinaisempaa Oregonin Willamettelaaksosta tulevaa McKenzie-humalaa. Vain 28 IBUa katkeruutta. Tummahko värisävy, aromit trooppisia hedelmiä muistuttavia. Maussa on pehmeää kypsää hedelmäisyyttä varsin monipuolisesti, lievää mausteisuuttakin löytyy. Täyteläisyyttä on riittävästi, vaikka vahvuudeltaan olut melkein jää sessio-tasolle. Kuivemmaksi kääntyvä olut kerää jälkimakuun nokareen katkeruuttakin. Oikein miellyttävää.
Espanja, Barcelona: The Oncle Pliny The Oncle 6,5 % «««½
The Oncle on barcelonalaisen olutkaupan Rosses i Torradesin olutbrändi. Pliny The Oncle viittaa tietysti kalifornialaisen Russian Riverin vahvoihin IPAklassikoihin Pliny The Elder ja Pliny The Younger. Olut on tehty Espigan panimossa. Ei siis esikuvien vahvuista, mutta länsirannikon vähemmän sameaa tyyliä kuitenkin ja humalina hyvin perinteiset Columbus, Centennial, Amarillo ja Citra. Monipuolisessa tuoksussa erottuu sitrusta, herukkaa, bensiiniä ja pihkaisuutta. Varsin raikasta, maltaisuus tulee tasapainoisesti hedelmäisyyden rinnalle. Jälkimakua ei paljoa ole, mutta hyvin puhdaspiirteinen kokonaisuus.
Irlanti, Dublin: Whiplash Immolator 8,6 % «« Kiertolaisena aloittanut Whiplash on nyt asettautunut Dublinin länsilaidalle. Irlanti ei ole kuuluisa doppelbockeistaan, mutta globalisaation aikana sellainen ei hämmästyttäne ketään. Tässä yksilössä on vielä
savuakin selvästi, varsinkin tuoksussa, mutta myös maussa. Täyteläinen makeahko maltainen selkäranka. Täyteläisyyttä on, mutta ei samanlaista puhdasta ja voimakasta jyhkeyttä kuin tyylilajin saksalaisissa klassikoissa. Tuntuu jopa hieman tunkkaiselta ja savuisuus jää puolitiehen. Epäilin ensin, että savuisuus ei ole edes tarkoituksellista, mutta kyllä valmistuksessa on käytetty bambergilaista pyökkisavumallasta.
Italia, Piozzo: Baladin Garden 7,0 % «««
Pohjois-Italian laatupanimon nimi Baladin tarkoittaa suomeksi hovinarria, mutta mitään pelleilyä ei tämä valmistamo harrasta. Garden on tummanruskeaa vahvaa savuolutta. Lihaisan mausteinen tuoksu, ei suoraan savuinen, enemmän yrttinen. Maussa savuisuutta on enemmän, tervaleijonaa, kurkkupastilleja. Silti juotavuus ei ole heikko, monipuoliset ainekset ovat varsin hyvin tasapainossa. Jälkimaku on hontelo, mutta tuottajan itse mainostamaa kastanjamaisuutta varmaankin löytyy. Ei muistuta Frankenin perinteisiä savuoluita, mutta kohtuullisen onnistunutta omaperäisyyttä tässä on.
Kroatia, Zagreb: Nova Runda Small Batch Series 61 Juicy IPA
6,3 % ««½
Kroatian pääkaupungin Nova Runda on maan craft-maiseman varhaisimpia tekijöitä, mutta ollut Suomessa vähemmän esillä kuin Garden tai Pulfer. Tässä pienemmän erän näytteessä ollaan liikkeellä kovin tallatulla polulla. Usvaisessa IPAssa on katkeruutta vain 35 IBUa. Sameassa oluessa on appelsiinin ja muiden sitrushedelmien aromeja, mutta kuitenkin varsin ohuesti. Mehuisuus jää saavuttamatta, mutta miellyttävänä olut säilyy ennen kuin loppuu ilman katkeruutta. Melkoisen anonyymi suoritus, vaikka erityisempiä ongelmia ei olekaan.
Kypros, Nikosia: Radical Way Celestial Incubation 8,1 % ««« Kyprokselta ei ole taidettu aiemmin tuoda Suomeen kuin Keo-lageria. Jaetussa pääkaupungissa kreikkalaisella puolella majaileva Radical Way Brewing on sopimusvalmistaja, joten täyttä varmuutta tuotteiden kyproslaisuudesta ei ole. Brändin tölkkioluet tehdään Hollannissa Frontaalilla, mutta tämän näytteen hankin festivaaleilla hanasta. Samea tupla-IPA, humalina Citra, Strata ja Sabro. Tuoksu ei ole kovin intensiivinen, mutta maussa pääsevät makeat trooppiset ja sitrushedelmäiset vivahteet pehmeään ja kuohkeaan lentoon. Katkeruutta ei ole tässäkään, mutta raikkautta on mukavasti. Juotavuus ilman muuta kunnossa. Sabroa on varmaan annosteltu niukasti, se ei pääse häiriköimään piparminttuisuudellaan.
Riian Labietis-panimo tykkää kokeilla kaikenlaista, mutta yleensä jonkinlainen holtti säilyy. Aikamoinen pala purtavaksi on kyllä tämäkin mustaherukkasour, johon on päästetty brettaa mylläämään. Tummanpunainen väri juomassa, erittäin happamat ja navettaiset aromit pomppaavat lasista. Maku on voimakkaan marjainen, mutta happamuutta on lähes lambic-tasoisesti. Melkoinen runttaus, voi melkein tuntea vatsahappojen yllätyksen, kun tällaista valuu alas. Tutusti annoksen loppupuolella juotavuus alkaa parantua, kun elimistö toipuu shokista. Ei mikään jokapäiväinen arkiolut, mutta välillä tällainenkin voi virkistää.
Latvia, Riika: NUTS Baltic Porter 6,5 % ««
Naapuri Labietisista poiketen Nurme tekee suhteellisen tyylinmukaisia oluita, mutta twistiä löytyy tarvittaessa heiltäkin. Tämä balttiporter on tehty oikeaoppisesti lager-hiivalla, vahvuuttakin on kohtuudella, mutta lisäaineena on käytetty nimenmukaisesti hasselpähkinää. Melkein mustassa oluessa onkin hyvin pähkinäinen tuoksu. Maussakin pähkinät hallitsevat, mutta ikävästi muut maut ovat hyvinkin makeita. Paahteisuutta on jonkin verran eikä tässä varsinaisia sivumakuja ole, mutta paljon kuivempi näin kevyt balttiporter pitäisi olla. Toki pähkinöitäkin voi kerran kokeilla kunhan ei ota tavaksi.
Portugali, Lissabon: Dois Corvos Maktoob Come And Sea Me
8,5 % ««½
Lissabonissa vuonna 2015 aloittanut Kahden Korpin panimo on saanut tähän länsirannikon tupla-IPAansa kumppaniksi Romanian Bukarestista tulevan Maktoob Brewingin. Ilmeisesti vain kaksi humalaa käytössä, Centennial ja Idaho 7. Kirkasta on, aromit ovat pääosin maltaisia. Mallas hallitsee makuakin, karamellisuuttakin on esillä. Olut kyllä kuivuu huomattavasti loppua kohden, jälkimaussa on yllättävänkin tuntuva katkeruus. Oluen ongelma on hedelmäisyyden vähäisyys, se on melkein olematonta. Toki jonkinlaista toimivuutta on tällaisenakin.
Portugali, Setúbal: Ophiussa Gugurmin TDH IPA
6,0 % «««½
Ophiussan panimo siis sijaitsee Setúbalissa, 50 km Lissabonista etelään. Ophiussa on muinaisten kreikkalaisten antama nimi tälle alueelle Tejo-joen suistossa. Nimi tarkoittaa käärmeiden maata. Gugurmin on puolestaan Australian aboriginaalien käyttämä nimi emua muistuttavasta tähdistöstä. Jostain syystä tälle IPAlle on annettu sama nimi ja onhan tässä käytetty australialaista Galaxy-humalaa, myös Sabroa ja Citraa. Hyvin vaaleassa sumukaljassa Galaxyn ananaksisuus tuoksuu raikkaasti. Maku on mausteisempi, Sabro alkaa jyrätä, pippuria ja minttua. Tuntuu vahvuuttaan täyteläisemmältä, hedelmäisyyttäkin on raikkaasti, jopa hieman jälkimakua. Oikein miellyttävää.
Puola, Gdańsk: Rockmill Brothers In Hops
7,8 % «««
Gdańskilaisen sopimusvalmistajan Rockmillin kumppanina tässä on ollut liettualainen craft-baariketju Nisha, joka toimii ainakin Klaipedassa, Kaunasissa ja Vilnassa. Yhteistyön hedelmä on New Zealand IPA, humalina pelkästään uusiseelantilaisia lajikkeita: Wakatu, Kohatu, Motueka ja Waimea. Samea olut on pehmeää ja täyteläistä, mango, meloni, ananas, passion ja lime tarjoavat raikasta mehuisuutta, joka pysyy silti kuivana. Jopa hienoinen katkeruus saattelee olutta loppumatkalleen. Jostain syystä kaikki ei kuitenkaan aivan klikkaa kohdalleen, vaikea sanoa tarkemmin mitä puuttuu.
Puola, Zabrze: TankBusters.Co Salama
Maniac Lunatic
8,0 % «««
Ghostbusters-leffalle kunnianosoitusta tekevä TankBusters on sopimusvalmistaja Ylä-Sleesian Katowicen ympärille kasvaneelta jättimäiseltä viiden miljoonan asukkaan metropolialueelta. Pääkonttori on Zabrzessa ja oluet tehdään naapurikaupunki Chorzówin Reden-panimossa. Innokkaasti kollaboja harrastava Espoon Salama on ehtinyt jo tännekin, tuloksena DDH double IPA, jota on maustettu pelkästään Stratalla, tosin kahdesta eri formaatista saatuna. Appelsiinin tuoksua sameassa oluessa. Pehmeää ja hyvin juotavaa,
tuntuu vahvuuttaan kevyemmältä. Kuiva ja puhdas runko, periaatteessa kaikki kunnossa, mutta jotenkin persoonaton fiilis jää.
Ranska, Nancy: Hoppy Road ZAP! 8,4 % «««½ Tuplausvaolutta Koillis-Ranskasta, Lorrainen Nancysta. El Dorado, Cashmere ja Ekuanot juoman päämausteina. Kohtuullisen sameaa, mutta ei niin läpitunkematonta kuin tyylipuristit toivoisivat. Aromeissa on monipuolisesti hedelmäisyyden eri puolia, sitruksisuudesta pehmeämpiin makeampiin ja kypsempiin vivahteisiin. Maussa on intensiivistä mehuisuutta, voisi kutsua jo nektarimaiseksi. Raikkautta on hyvin, samoin juotavuutta. Jonkinlainen pienikin katkeruuden puraisu kohottaisi nautintoa vielä lisää, mutta hyvä saavutus tämäkin on.
Romania, Cluj: Blackout Candy Flip BA
Heaven Hill Rye 12,0 % «
Blackout on Länsi-Romanian Transilvanian kiertolaispanimo, joka on tehnyt tämän imperial stoutin saman Cluj-kaupungin Hophead-panimossa. Kypsytystä Heaven Hillin ruisviskiastioissa, sekaan on heitetty kahvia ja vadelmaa. Ruskea vaahto, musta runko. Makea, sokerinen tuoksu. Maku on hyvin makea, imelä, melassinen, hieman kahvia mukana. Pehmeyttä löytyy, mutta makeus on ylitsevuotavaa. Jotain tammisuutta voi hakemalla haettuna löytää, mutta senkin sokeri sulattaa pois. Makeat vahvat stoutit ovat edelleen varsin suosittuja ja tämä saattaa olla ihan mallikas niiden joukossa. Itse en kuitenkaan pysty näitä juomaan. Join Blackoutilta sesongin aikana myös ihan kelvollisen tupla-IPAn, joten ei valmistajilta ilmeisestikään ammattitaitoa puutu.
Ruotsi, Örebro: Apex Helios IPA 6,5 % ««½ Keski-Ruotsin Örebro on olutmaailmassa parhaiten tunnettu Närke Kulturbryggeristä, mutta humalahakuisempi Apex Brewing on kerännyt mainetta sekin. Panimo mainitsee yhdeksi innoittajakseen The Gun Clubin edesmenneen Jeffrey Lee Piercen. Kreikkalaisen aurinkojumalan mukaan nimetty Cascadella, Citralla ja Mosaicilla maustettu NEIPA sisältää katkeruutta 50 IBUa. Olut on silti kovin kirkas, vain kevyesti utuinen. Maku on kohtuullisen monimuotoinen, pastillimaiseen karamellisuuteen sekoittuu hedelmäisyyttä ja bensiinimäisiä vivahteita. Ei suuria ongelmia, mutta raikkaus vähäistä eivätkä mautkaan tarpeeksi intensiivisiä.
Ruotsi, Uumaja: Bryggverket
Transporter Stout
7,8 % «««½
Toiselta puolelta Merenkurkkua amerikkalaistyylistä stoutia, Cascade-humalaa ja katkeropitoisuus jopa 80 IBU. Ruismallastakin mukana. Musta juoma, paahteisuutta ja kahvisuutta on tanakasti. Savuisuutta ja pähkinäisyyttäkin voi löytää lievästi. Erittäin kuivaa, hedelmäisyys ei korostu, mutta kunnon peräkärry on saatu varsin vahvaan stoutiin aikaiseksi. Mukavan monimuotoinen olut, jossa useimmat osat tuntuvat olevan hyvässä tasapainossa. Saattaisi kylmempänä vuodenaikana toimia vielä paremmin, mutta hyvää kesälläkin.
Saksa, Heidelbach: Atelier Vrai Mute. 6,5 % «««
Hesseniläinen Atelier Vrai on kiertolaispanimo, jolla on kuitenkin oma tölkityslinja, yhteisesti Blech.Brutin kanssa. Valmistaja julkaisee oluitaan ryhminä ja tämä Mute kuuluu post pandemic -sarjaan. Sumukaljaa, humalina persoonalliset Azacca ja Talus sekä hieman harvinaisempi Triumph. Erittäin sameaa, oikein vaaleaa.
Tuoksu jää hailakaksi, mutta maussa on minttuisuutta ja mausteisuutta. Voisi epäillä Sabroakin, mutta tällä kertaa Talus siis tuottanee sivumaut. Kuivassa rungossa ei ole mehuisuutta tarpeeksi. Katkeruutta sentään jonkin verran, mutta jokseenkin omalaatuinen lopputulos ei ole kovin puhdaspiirteinen. Persoonallisuudesta kuitenkin kolmas tähti.
Alkukesän lakimuutoksen seurauksena monopolimyynnistä vapautuivat laajempaan jakeluun muun muassa tällaiset tšekkiläiset hieman vahvemmat lagerit. Vahva vaahto vaaleanruskeassa kirkkaassa oluessa. Tuoksussa on makeaa maltaisuutta. Maltaista täyteläisyyttä on maussakin, joka on kuitenkin kuivempi, hieman keksinen ja lievästi mausteinenkin. Katkeruutta on varsin tuntuvasti jälkimaussa. Joissakin tšekkioluissa esiintyvä rasvainen diasetyyli ei ole tässä mukana. Oikein miellyttävää ja tasapainoista juotavuutta löytyy.
USA, Anaheim (CA): Bottle Logic More Time To Explain 2023 13,1 % «½ Katsauksen toinen leivonnaisstout, tällä kertaa Kaliforniasta ja alan tunnetun spesialistipanimon tuottamana. Tätäkin on kypsytetty tynnyreissä, tällä kertaa bourbon-viskiastioissa. Mustaa on, tuoksujen aromeista löytyy kookosta, vaniljaa, puuta ja fariinisokeria. Maku on makea, karamellinen. Harvoin jälkiruuissakaan sokerisuus on näin päällekäypä. Toivoin bourbon-tynnyrissä oleskelun leikanneen melassia pois, mutta näin ei ole käynyt. Jos jotain pientä eroa yrittää löytää romanialaisen Candy Flipin ja tämän väliltä, niin ehkä pienen aavistuksen vivahteikkaampi tämä on suuressa imelyydessään.
OLUTMATKALLE ETELÄISIIN
NAAPUREIHIN?
BALTIAN MAAT OVAT PULLOLLAAN kiinnostavaa ja omalaatuistakin olutkulttuuria. Isojen olutbrändien ohella löytyy paljon pienpanimoita niin kaupungeista kuin niiden ulkopuoleltakin.
Viron ja Latvian olutmarkkinoita dominoi suomalaisille tuttuun tapaan vaalea lager ja suuremmat, ulkopuoliset panimot: Virossa Carlsbergin omistama Saku Ôlletehas AS ja Olvin omistama AS A. Le Coq, ja Latviassa Carlsbergin omistama AS Aldaris ja Royal Unibrewin Bauskas Alus. Virossa on näiden suurpanimoiden osalta pääosin omaa pullotusja tölkitystoimintaa, mutta Latvian puolella kaksi suurinta tuovat suurimman osan oluistaan, joten 150 - 160 miljoonan litran kulutusmarkkinoista noin 100 miljoonaa litraa on tuontitavaraa.
Latviasta löytyy noin 65 aktiivista panimoa ja Virosta maan pienpanimoliiton mukaan noin 30. Molemmissa maissa on myös useita muiden panimoiden laitteilla vierailevia kiertolaispanimoita. Latviassa toimii poikkeuksellisen aktiivinen kotipanijoiden foorumi KUPLA, josta monet latvialaiset pienpanimot ovat saaneet alkunsa.
Monella virolaisella ja latvialaisella pienpanimolla on haasteena löytää tarpeeksi isot markkinat kotipaikkakunnan ulkopuolelta, eivätkä kaikki niitä aktiivisesti etsikään. Siksi Baltiassa uteliaan olutharrastajan matkailuun tarvitaan yleensä alle auto (ja kuski).
Esimerkkeinä laadukkaista ja osin omaperäisistäkin panimoista ovat Pohjois-Latviassa sijaitsevat Malduguns Alus, Trimpus Craft Brewery ja Kussh Brewery tai Jelgavan suunnalla sijaitsevat Zoltners, Hopalaa ja Viedi. Pääkaupunki Riiasta löytyvät suomalaisillekin tutut Labietis, Ārpus ja Nurme. Virossa pienpanimoita on hyvin ympäri maata, mutta esimerkiksi Tarton suunnalla niitä on mukava keskittymä: Anderson´s ja Pühaste sijaitsevat kaupunkialueella, ja läheisellä maaseudulla ovat Käbliku ja Nuustaku.
Suomen Olutseuran hallitus haluaisi nyt kuulla jäseniltään ehdotuksia heitä kiinnostavista virolaisista ja latvialaisista panimoista. Laita viestiä tulemaan osoitteeseen olut@suomenolutseura.fi, ja katsotaan, josko saataisiin kimppakyyti etelän suuntaan aikaiseksi vielä tämän syksyn aikana.
Kippis! Priekā! Tervist!
Suomen Olutseuran hallitus
HALUATKO SUOMEN
OLUTTAITURIKSI JA KILPAILEMAAN VIROON KANSAINVÄLISESTÄ BEER CHAMPION 2024 -VOITOSTA?
Olutliitto ja Suomen Sommelierit ry hakee Suomen Oluttaituria - henkilöä joka on suvereeni oluttiedon ja -tarjoilun taitaja. Voit olla sommerier, olutharrastaja, panimon työntekijä tai oluentekijä, ravintola-ammattilainen tai oluttoimittaja, tärkeintä on, että osaat kertoa oluesta mielenkiintoisesti, tietovarastosi on laaja ja hanskaat myös oluen suosittelun, tarjoilun ja ruokakumppanit. Kilpailun voittaja lähtee Suomen edustajana Viroon Baltic-Nordic Beer Champion 2024 -kilpailuun marraskuussa.
Hae mukaan 1.10. mennessä puheenjohtaja@olutliitto.fi -sähköpostiin. Liitä hakemukseen perustelu, miksi juuri sinä olet Suomen Oluttaituri sekä mukaan linkki videoon, missä esittelet ja tarjoilet itse valitsemasi oluen, kertoen siitä myös taustaa sekä ruokasuositukset. Hakemuksen ja videon voi tehdä sekä suomeksi että englanniksi. Voit myös tehdä videon sosiaaliseen mediaan, tägää silloin sekä @ olutliitto että @suomensommelierit ja käytä #suomenoluttaituri -tunnistetta.
Hakemukset arvioi lokakuussa raati, jossa on edustettuja Olutliiton, Suomen Sommelierin ja median asiantuntijoita sekä olutsommelier.
Ps. Muista myös Valtakunnallinen Kotiolutkilpailu, johon oluet ilmoitetaan 30.9 - 13.10. Itse kilpailu pidetään 26.10. Katso lisää Olutliiton netistä!
MITEN KULUTTAJA NÄKEE
PANIMOALAN MERKITYKSEN?
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto on selvittänyt suomalaisten kuluttajien näkemyksiä panimoalan vastuullisuudesta useiden vuosien ajan. Taloustutkimus toteutti viimeisimmän tutkimuksen tämän vuoden alkupuolella.
Valtaosa suomalaisista tunnistaa panimoalan tärkeäksi työnantajasektoriksi, sillä 85 prosenttia vastaajista kokee panimoalan tuottavan yhteiskunnalle tärkeitä verotuloja ja olevan alueellisesti tärkeä työllistäjä (74 %). Kuluttajalta ei ole jäänyt huomaamatta, että Suomessa on reilusti yli 100 panimoa ympäri maata ja ala työllistää suoraan noin 2 000 henkilöä. On laskettu, että välillisesti ja epäsuorasti koko arvoketjussa pellolta kuluttajalle työllistävä vaikutus on jopa 24 000 henkilöä. Tämä yksi ala tuottaa yhteiskunnalle yli 2 miljardia euroa verotuloja.
Kaksi kolmesta suomalaisesta luottaa asiallisesti toteutetun alkoholimainonnan vastuulliseen juomakulttuuriin ohjaavaan vaikutukseen. Vaikka alkoholilaki höllentyi muutama vuosi sitten, pysyivät vuonna 2015 tiukennetut alkoholimainonnan säädökset voimassa. Mainonnassa kotimaiset ja ulkomaiset toimijat pelaavat käytännössä eri säännöillä, vaikka laki on molemmille sama. Mainonnan valvonta erityisesti verkossa on vaikeaa, koska suurin osa markkinoinnista on globaalia.
Vapaaehtoiset pakkausmerkinnät antavat kuluttajille tärkeää tietoa. Valtaosa suomalaisista (77 %) kokee valmistusaineiden ilmoittamisen alkoholijuomissa hyödyllisenä ja useimpien suomalaisten (67 %) mielestä myös alkoholijuomien kalorimäärien ilmoittaminen on hyödyllistä.
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto on osana yhteiskuntavastuutaan suosittanut jäsenyrityksilleen jo lähes 20 vuoden ajan merkitsemään kaikkien kotimaassa valmistettujen oluiden, siiderien ja long drink -juomien etiketteihin ainesosaluettelon sekä ravintoarvomerkinnät. Laissa merkintöjä ei vaadita vaan valmistusaineiden ja kalorimäärien merkitseminen alkoholijuomiin on täysin vapaaehtoista. Näiden merkintöjen lisäksi liiton jäsenyritykset käyttävät kotimaassa valmistetuissa omien alkoholituotemerkkien pakkauksissa kohtuullisesti.fi-tunnusta. Tunnus on tuttu 48 prosentille kuluttajista. Kohtuullisesti.fi-sivusto jakaa tietoa vastuullisesta alkoholinkäytöstä.
Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton teettämä tutkimus toteutettiin online-kyselynä Taloustutkimuksen kuluttajapaneelissa 6.−12.2.2024. Tutkimukseen vastasi 1289 suomalaista, jotka ovat iältään 18−70-vuotiaita. Aineisto on painotettu vastaamaan täysi-ikäisiä suomalaisia sukupuolen, iän ja asuinpaikan mukaan.
NOUDATTAAKO HALLITUS
OMAA OHJELMAANSA, KUN KOTIINKULJETUKSISTA PÄÄTETÄÄN?
Saavatko käsityöläispanimot toimittaa olutta 12 prosenttiin saakka, niin kuin hallitusohjelmassa linjataan?
Eduskunnassa valmistellaan lakiesitystä, joka mahdollistaisi alkoholijuomien kotiinkuljetuksen luultavasti ensi vuoden alkupuolella.
Sosiaali- ja terveysministeriön kirjoittamassa esityksessä linjataan, että vähittäismyyjät, esimerkiksi ruokakaupat ja panimot, voisivat toimittaa juomia kahdeksaan prosenttiin saakka. Sitä vahvempia saisi toimittaa vain Alko.
Tämä on erikoinen rajaus, sillä Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa sanotaan, että “maan sisäisessä toimitusmyynnissä noudatetaan käsityöläispanimo-, pienpanimo- ja tilaviinipoikkeukset huomioiden voimassa olevia kotimaan vähittäismyynnin vahvuusrajoja”. Sama muotoilu löytyy myös STM:n omasta lainvalmistelun kuvauksesta.
Poikkeusten pitäisi siis tarkoittaa, että alle 500 000 litraa vuodessa valmistavien käsityöläispanimoiden pitäisi voida toimittaa enintään 12-prosenttisia juomia, sillä niitä ne saavat myydä puodeistaan kuluttajille. Nyt lakiesityksessä raja on kuitenkin niin sanottu uusi kauppavahvuus, kahdeksan. Perin kummallista.
Esityksessä on myös toinen kummallisuus. Kun tekstiä lukee tarkasti, näyttää siltä, että käsityöläispanimot saisivat kyllä myydä 12-prosenttisia oluitaan, mutta kuljetusliike ei saisi luovuttaa niitä kuluttajille. Laatikot jäisivät siis kuljetusliikkeiden varastoihin.
Tämä ilmeinen moka kertonee siitä, että lakiesityksessä on alun perin huomioitu käsityöläispoikkeukset, mutta sitten tekstiä on muutettu niin, että yli 8-prosenttisten juomien postimyynti rajataan Alkolle.
Sinänsä kotiinkuljetus on tervetullut uudistus, ja se korjaa pitkään vallinneen epäoikeudenmukaisen tilanteen, jossa ulkomaiset verkkokaupat ja pienpanimot ovat voineet toimittaa juomia suomalaisiin koteihin, mutta kotimaiset eivät. Pienpanimoiden markkinat kasvavat lähikyliltä koko maahan, ja olutharrastajat pääsevät helpommin maistelemaan tuotteita ympäri Suomen.
Toivoa sopii, että hallitus noudattaa omaa ohjelmaansa ja sallii käsityöläisille myös vahvempien oluiden toimittamisen kuluttajille.
KOTIOLUT
KVASS - MITÄ SE ON?
Kvass tai suomalaisittain kvassi voi tarkoittaa melkeinpä mitä tahansa viljoista, ruoantähteistä tai kasviksista käyttämällä valmistettua juomaa. Kvass onkin universumin väärinymmärretyin käyttämällä valmistettu juoma. Määritelmät, kuten ”kvass on ruisleivästä valmistettu venäläinen olut”, ovat hyvin harhaanjohtavia.
Sanat ja kuvat Mika Laitinen
Pahimman väärinymmärryksen välttämiseksi sanaan kvass on parasta lisätä tarkentava etuliite. Leipä-kvass valmistetaan leivästä, punajuuri-kvass punajuurista, kurkku-kvass kurkuista ja niin edelleen. Olutpostin numerossa 02/2024 kuvaamaani jauhokaljan kaltaista juomaa on toisinaan kutsuttu vaaleaksi kvassiksi (white kvass). Tässä jutussa keskityn leipä-kvassiin, jota valmistetaan lähinnä tähteiksi jääneistä leivistä. Tämä juoma vastaa parhaiten yleistä käsitystä kvassista. Perinteisin kotitekoinen leipä-kvass valmistetaan hapankäymisellä, jossa käyvät hiivat ja maitohappobakteerit. Hiiva tuottaa vähän alkoholia, mutta tavoitteena on hyvin vähäalkoholinen koko perheen juoma. Kvass ei siis ole olutta, koska se ei ole alkoholijuoma.
Leipä-kvassi on perinteinen juoma monin paikoin itäistä Eurooppaa. Se on ollut hyvin suosittua Venäjällä, mutta kvassin määritteleminen venäläiseksi juomaksi on samaan tapaan harhaanjohtavaa kuin määrittelisi lagerin saksalaiseksi olueksi. Leipä-kvass on perinteinen juoma Venäjällä, Ukrainassa, Valko-Venäjällä, Puolassa ja Baltian maissa. Aina tätä juomaa ei tosin sanota kvassiksi, esimerkiksi Liettuassa juoma tunnetaan nimellä gira. Leipä-kvassia on tehty myös Suomessa, mutta meillä tyypillisimpiä käytettyjä viljapohjaisia arkijuomia ovat olleet jauhokalja, taari ja erityyppiset kaljat, joita ei valmisteta tähteiksi jääneistä leivistä. Ostan toisinaan ruokakauppojen kvassia, joka muistuttaa hyvin paljon kotikaljaa. Sekä kaupallisessa kvassissa että nykyajan kotikaljassa hapan käyminen on yleensä jätetty pois. Molemmissa on runsaasti makeutta sokerista tai makeutusaineista. Mieluummin juon kuitenkin itse perinteisellä tavalla tehtyä ja hapatettua leipä-kvassia. Perinteinen leipä-kvass maistuu hapanimelältä ja viljaiselta, mutta vähemmän makealta kuin tämän päivän kotikalja. Pidän tätä juomaa kotikaljaan tottuneeseen suuhun sopivana. Elävät maitohappobakteerit tekevät perinteisestä kvassista terveellisen ja ravitsevan. Lisäksi juomaa on helppo valmistaa tavanomaisilla keittiövälineillä alla olevilla ohjeilla.
Leipä on lähinnä tärkkelystä, kuituja ja
proteiineja, joita hiiva ei käytä alkoholiksi. Miten leipä laitetaan käymään? Useimmat nykyiset leipä-kvassin reseptit sisältävät sokeria tai hunajaa, josta hiiva ja maitohappobakteerit saavat käyttövoimansa. Juomaan jää vielä reilusti tärkkelystä, mikä on tässä juomassa sallittavaa toisin kuin nykyajan oluessa. Leipäkvassin tekovaiheessa voidaan myös lisätä pieni määrä mallasta, jonka entsyymit pilkkovat tärkkelystä sokereiksi. Oheisessa reseptissä on huomioitu molemmat vaihtoehdot. Kvassiin saattaa myös päätyä mikrobeja, jotka pystyvät pilkkomaan tärkkelystä sokereiksi, mutta niiden varaan ei voi laskea.
Perinteisesti leipä-kvassi tehdään tähteeksi jääneistä leivistä, vaikka voihan sen tehdä myös tuoreesta leivästä. Kun sinulla on ylimääräistä leipää, jota et ehdi tai halua syödä, kuivaa leipäviipaleet kvassia varten. Leipä saa olla hieman vanhaa, mutta ei kuitenkaan homehtunutta tai pilaantunutta. Kuivattuna leipä säilyy kuukausia, samaan tapaan kuin jauhot. Jotkut keräävät leivän tähteitä viikkojen tai kuukausien ajan ja tekevät kvassia, kun leivänkannikoita on kertynyt riittävästi. Juuri ennen kvassin panoa leipä yleensä paahdetaan. Paahtaminen tekee leivän mausta jälleen tuoreemman. Useimmiten leipä-kvassi tehdään ruisleivästä, mutta muutkin leivät toimivat.
Mielestäni leipä-kvassin perinteinen hapankäyminen onnistuu parhaiten hapanleivän juurella kuten jauhokaljassa (Olutposti 02/2024). Pelkällä leivinhiivalla tai oluthiivalla kvass ei happane kunnolla ja juoma jää tympeän makuiseksi. Hapanjuuren korvikkeena voit käyttää myös leivinhiivaa ja piimää (laita 3 rkl hapanjuuren sijaan 3 rkl piimää + hyvin pieni nokare leivinhiivaa).
Kvassin kotivalmistus on enemmän ruoanlaittoa kuin nykyajan oluenpanoa. Kolmen litran leipä-kvassi -erän tekoon tarvitset vain 5–10 litran kattilan tai keraamisen padan sekä siivilöintiin harsokankaan. Suosittelen säilömään leipä-kvassin muovisiin PET-pulloihin, kuten 1,5 litran vissypulloihin. Näissä pulloissa juomaan saa jälkikäytettyä virkistävän poreilun kotikaljan tapaan ja ylimääräinen paine on helppo päästää pois.
LEIPÄ-KVASSI
–RESEPTI 3 LITRALLE
• 300 g kuivattuja leipäviipaleita
• 50 g hunajaa, sokeria tai rouhittua vaaleaa mallasta
• 3 ruokalusikallista leivän hapanjuurta
• 3 litraa vettä
Paahda ensin leipäviipaleet uunissa. Leivät saavat paahtua hieman tummemmiksi kuin aamiaispaahtoleipä, mutta ne eivät saisi näyttää tai maistua palaneelta. Yleensä 5–10 minuuttia 200 asteessa riittää.
Kiehauta kolme litraa vettä ja kaada vesi leipäpalojen päälle. Anna seoksen jäähtyä vähitellen huoneenlämmössä. Jos käytät mallasta, sekoita rouhittu mallas leipä-vesi-seokseen, kun se on jäähtynyt noin 70 asteeseen.
Kun seos on jäähtynyt 30–40 asteeseen, lisää hapanjuuri. Jos käytät hunajaa tai sokeria, lisää ne samalla. Sekoita huolellisesti ja peitä astia kannella tai kankaalla. Anna liemen käydä huoneenlämmössä 12–48 tuntia. Kvassi on käynyt riittävästi, kun se maistuu käyneeltä, kuivemmalta ja miedosti happamalta. Mausta tulee parempi, kun et anna juoman käydä rutikuivaksi.
Kun juoma on käynyt riittävästi, siivilöi se harsokankaan läpi pulloihin. Helpointa on poimia ensin suurimmat leipäpalat pois siivilällä ja kaataa sitten juoma suppilon kanssa harsokankaan läpi suoraan pulloihin. Voit painaa massaa kevyesti harson läpi – tässä juomassa pieni määrä sakkaa ei haittaa.
Anna pullojen olla vähän aikaa huoneenlämmössä, jolloin niihin muodostuu virkistävä pore. Yleensä tunti tai kaksi riittää. Kun muovipulloissa tuntuu kevyt paine, ne ovat valmiita siirrettäviksi jääkaappiin. Säilytä juomia kylmässä tarjoiluun saakka. Tarkista kerran päivässä, että pulloihin ei muodostu liikaa painetta. Juoma on valmista heti viilennyttyään.
Sanat Anikó Lehtinen, kuvitus Oskari Sarkima
HAZY IPA
Vaikka monet ajattelevat kaikkien hazy eli sameiden IPA-oluiden olevat tunnetusti mehukkaan sameita New England IPA-oluita, asia ei ole niin yksinkertainen. NEIPA-oluiden tullessa suosioon, sameutta ja usein tietynlaista hedelmäistä mehukkuutta tarkoittava “hazy” on myös vakiintunut vahvojen, tupla/tripla- tai jopa neljä kertaa vahvempien IPA-oluiden tyyliin ja nimeen.
Alun perin tätä sameutta tarkoittavaa sanaa on käytetty erotuksena jo 1800-luvun lopulta yleistyneeseen, meilläkin totuttuun kirkkaaseen olueen, mutta NEIPA:n mukaan tullessa hazy on vakiintunut tarkoittamaan ulkonäön rinnalla myös mehukkuutta ja joskus englanninkielinen “juicy” -sana mainitaankin hazyn rinnalle.
Hazy IPA-oluet ovat nykytyylilajissaan olutmaailman uusia tulijoita. Nämä oluet ovat usein väriltään greippimäisen tai aurinkomaisen kellertäviä, täysin läpinäkymättömän sameita tai voimakkaan opaalimaisia, aromiltaan trooppisen hedelmäisiä, sitruksisia tai jopa hieman karkkimaisiakin juomia, joissa on korkea alkoholiprosentti ja suuntäyteinen maku.
Tämän oluttyylin valmistuksessa käytetään usein vehnää tai kauraa pyöreän suutuntuman aikaansaamiseksi ja ulkonäön samentamiseksi. NEIPA-oluista nämä oluet erottuvat kuitenkin ensinnäkin alkoholiprosentillaan, joka on korkeampi kuin Uuden Englannin isoveljellään sekä usein voimakkaammasta katkerosta. Välillä ero prosenteiltaan kovemman NEDIPA:n eli New England Double IPA:n ja Hazy IPA:n välillä on hiuksenhieno, mutta niin on myös käytännössä vaikka porterin ja stoutinkin.
Markkinointimielessä useita suodattamatomia oluita sanotaan hazyksi, ja kertoohan se hyvin oluen ulkonäöstä, mutta hazy IPAssa pääosassa on sameus sekä ulkonäössä että suutuntumassa. Hazy IPA-oluet ovat oluharrastajien suosiossa, ja onnistuneet yksilöt tarjoavatkin moniuloitteista aromi-ilottelua sekä nenälle että suulle. Ruuan kanssa kannattaa kokeilla näitä oluita, erikoisen hyvin ne käyvät aasialaisen paistetun riisin, tuhdin jenkkityyppisen burgerin ja fritatun tofun ja majoneesin kera.
LOIVARI 7%
Panimo HIMO, resepti: Kalle Hirvikoski
Maltaat
Extra Pale Maris Otter
Flaked Oats
Chateau Oat
%
%
%
Chateau Wheat 7,95 %
Humalat
Nelson Sauvin – 5 min
Superdelic – 5 min
Citra – 5 min
WHIRLPOOL (75°C)
Nelson Sauvin – 30 min
Superdelic – 30 min
Citra – 30 min
KUIVAHUMALOINTI
3 pv Citra
5 pv Superdelic
5 pv Nelson Sauvin
Hiiva
Lallemand Verdant 18°C
Mäskäys
69°C, 1 tunti
Käyminen
10 päivää jonka jälkeen kylmäksi.
Muuta
Vesiprofiili: BeerSmith Hoppy Pale Ale
IBU: 45 EBC
0,85 g/l
0,85 g/l
0,6 g /l
2,0 g/l
2,8 g/l
2,0 g/l
4,3 g/l
5,7 g/l
4,3 g/l
Ihan tavallisiin tilanteisiin
Uusi Lahden Erikois Oktoberfest on raikas ja moderni vaalea Festbiertyylin täysmallasolut. Se hurmaa makean maltaisella ja runsaan pehmeällä suutuntumalla kaikenlaiset nautiskelijat.
Erikoisen hyvää!
SIIDERI
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
Miten siidereitä tuomaroidaan?
Katso kevään voittajat netistä ja tee oma sokkotasting kisan siidereistä!
Suomen Paras Siideri -kilpailu:
Suomen Paras Siideri -kilpailu järjestettiin keväällä kolmannen kerran. Tuomarit kokoontuivat Liiketalousopisto Perhoon koko päivän kestävään tuomarointiin, missä suomalaisia siidereitä arvioitiin neljässä eri luokassa.
Suomalaisen Aidon Siiderin Seuran (SASS) mukaan kisaan saivat osallistua kaikki kotimaiset kaupallista siideriä tuottavat yritykset. Kisasarjoiksi oli nimetty: ”Suomalainen aito siideri”, ”Maustettu suomalainen aito siideri”, ”Suomalainen aito perry” ja ”Muut siiderit”. Näistä sarjoista kolme ensimmäistä vaatii SASS:n Aito siideri- sertifioinnin, ja viimeiseen sarjaan ovat tervetulleita osallistumaan kaikki suomalaiset siiderit. Tuottajat saivat ilmoittaa kilpailuun niin monta siideriä kuin haluavat, tuotteita kisassa olikin 47 kappaletta.
Oluttuomarointi on yhä useammalla harrastajalle tuttua, mutta miten siidereitä tuomaroidaan? Päätoimittajamme Anikó Lehtinen kävi keväällä tuomaroimassa Suomen Paras Siideri -kilpailussa ja pohtii nyt siiderituomaroinnin saloja.
Siiderien tuomaroiminen on hieman erilaista kuin oluiden, vaikkakin perusasiat ovat samoja. Hyvässä siiderikisassa siiderit tuomaroidaan sokkona, samanlämpöisinä, laseissa, joissa voi arvioida niin väriä, kun tuoksua ja makua, useimmiten viereen on katettu myös vettä sekä makujen neutralisoivaa syötävää, kuten kurkkua ja patonkia tai keksejä.
Eroja itse tuomaroinnissa on paljon: Ensinnäkin tietysti siksi että aromimaailma on kovasti eri; siiderissä pääosassa on omenan maku ja siksi juomassa ovat tärkeitä ovat ovat erilaiset omenaiset ja hedelmäiset aromit, happokkuus, makeus, tanniinimaisuus sekä suutuntuma.
Hyvän siiderin makuprofiilissa on tärkeää nimenomaan hedelmässä olevan hapokkuuden ja makeuden aiheuttaman pyöreyden tasapaino, on siideri sitten makea tai kuiva, lisäksi siellä voi olla tiettyä suun peittävyyttä rakentavaa tanniinimaisuutta, jota voisi siiderissä usein kuvata ”kotamaisuudeksi”. Tätä kilpailusiidereissä usein etsitään. Siiderissä arvostetaan myös tuoksun aromikkuutta ja sen sopivuutta makuprofiiliin, maun moniuloitteisuutta ja pituutta jälkimakuun asti.
Makuvirheitä siideristä löytyy toki niinkuin
oluestakin, tyypillisiä siiderin virhemakuja ovat vaikka asetaldehydin aiheuttama sherrymäisyys, rikkimäisyys tai sitten kynsilakan tai etikkahapon aromi. Siiderissä voi tuntua myös villihiivojen aiheuttama tallimaisuus, joka voi olla sekä virhe että toivottu aromi, riippuen siideristä. Näitä aromeja etsitään kuten oluestakin, ja pyritään määrittämään samalla siiderin laatu. Siidereissä ei ole samalla lailla niin vakiintuneita tyylejä kuin oluessa, vaan usein puhutaan siidereistä joko sokeripitoisuuden(kuivat, makeat jne.), maatyylin(espanjalaistyyliset, englantilaistyyliset jne.), valmistustavan (aito siideri, konsentraattisiideri jne.) tai käytettyjen raaka-aineiden mukaan (omena, päärynä ja maustetut) mukaan. Oman kokemuksen mukaan kilpailuissa mennään usein viimeisellä luokittelulla, ne kun mukailevat maullisesti sarjoja, joihin siiderit sai ilmoittaa. Esimerkiksi ”Suomalainen aito siideri” -sarjassa tulee maistua omena, ”Maustettu suomalainen aito siideri” -sarjassa sekä omena että mauste, ”Suomalainen aito perry”-sarjassa päärynä ja ”Muut siiderit” -sarjassa omena ja mahdollinen mauste.
Siiderikilpailussa voidaan tuomaroida pitkälle myös sen mukaan, mitä itse pitää siideristä, ei niinkään mietitty tyylimukaisuutta vaan tyyliolemusta. Tyyliolemuksella tarkoitetaan esimerkiksi sitä millainen siideri on: onko kuplia vai ei, onko siideri makea vai kuiva, vähä- vai runsashappoinen tms. Jokainen tuomari saa näiden perusteella miettiä tuomarointiaan.
Tuomaroinnissa käytetään kaikkia aisteja: Arvioidaan siiderin väri ja mahdollinen sameus sekä kuplat, tuoksutellaan etsien aromeja ja miettien millainen siiderin aromi on – onko se vaikka makean hedelminen, kuivan hapokas vai jännittävän tallimainen. Maussa tunnustellaan siiderin runkoa, onko se tasapainossa maun happamuuden kanssa, onko siideri tarpeeksi vai liian täyteläinen tai liian lattea, miten kuplat tuntuvat suussa ja millainen on jälkimaku. Hyvä siideri on laadukas, tasapainoinen, moniulotteinen ja selkeästi raaka-aineeltaan maistuva.
Käytännössä Itse tuomarointi tehdään usein samalla lailla kuin oluessa - niin, että ensimmäisellä kierroksella kaikki pisteyttävät itsenäisesti, niin saadaan kokoon välierät, joissa tuomareiden keskustelulla on tärkeä sija. Keskuskelu onkin se osa tuomarointia, on sitten edessä olut tai siideri, joka on myös tuomareille sitä mielenkiintoisinta antia – siinä kun oppii toisilta, samalla kun he perustelevat omaa näkemystään.
Suomen Paras Siideri -tuomaroinnissa kategoriavoittajien ja -sijoittujien valitseminen meni sujuvasti – suuria mielipide-eroja ei ollut, ja konsensus oli helpohko saavuttaa. Siidereiden tuomarointi on mielenkiintoista oluisiin tottuneille, tuomarointikriteerit kun ovat erilaiset, vaikka tuomarointiprosessi olisi sama.
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
Siideri maustaa sienicappucinon!
Kokeile makeaa omenasiideriä syksyisen sienikeiton notkistajana. Saat makuun hieman hedelmäistä makeutta, joka käy hyvin yhteen kaikkien sienten kera, käytät sitten metsä- tai lähikaupan sieniä. Juomaksi voit käyttää samaa siideriä tai kokeilla seuraksi kuivaa omenasiideriä!
Siiderinen sienicapuccino
1 l sieniä
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
Yrttiöljy
1 dl oliiviöljyä
2 rkl makeaa omenasiideriä
2 dl makeaa omenasiideriä
2 dl kermaa
2/3 dl parmesania raastettuna suolaa ja mustapippuria
1 dl tuoreyrttejä, kuten persiljaa, salviaa ja timjamia suolaa ja pippuria
Putsaa ja viipaloi sienet. Tee yrttiöljy laittamalla kaikki ainesosat kulhoon ja sekoittamalla sauvasekoittimen kanssa tasaiseksi seokseksi, maista ja mausta. Laita viileään.
Hienonna sipuli ja pieni valkosipuli. Paista ensin sieniä kuivalla pannulla kovalla lämmöllä, että saat sienien nesteen esiin. Lisää voi ja öljy, sekoittele sienien sekaan, ota muutama sieni pois keiton koristeeksi. Lisää sitten sipulit ja kuullota hetken. Kaada sekaan siideri, anna kiehahtaa, lisää lopuksi kerma ja parmesanjuusto ja anna porista hiljaa noin kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla maistellen.
Lopuksi soseuta keitto blenderissä tai seuvasekoittimella kunnolla, jolloin keittoon tulee “cappuccinomaista” kuohkeutta. Tarjoa koristelemalla paistetuilla sienillä ja yrttiöljyllä rapeakuorisen leivän kera.
VINKKI!
Yrttiöljy säilyy jääkaapissa noin viikon.
JENEVER, GININ KANTAISÄN UUSI TULEMINEN
Sanat ja kuvat Juha Väänänen
Gini on kaikkien tiedossa, mutta kuka meistä tuntee jeneverin? Tisleposti perehtyy tähän ginin kantamuotoon.
Vaikka katajanmarja on pitkään esiintynyt alkoholin mausteena, omaa EU:n nimisuojaama jenever-snapsi ehkä pisimmän dokumentoidun historian sen käytöstä. Tähän Alankomaista juontavaan katajanmarjatisleeseen törmää useimmin nimellä “jenever” tai “genever”. Vaikka etiketissä lukisi “genièvre”, “peket” tai “Dutch gin”, on kyseessä sama juoma. Tässä jutussa käytetään sen yleisintä nimitystä “jenever”.
Myöhäiskeskiaikaisen tislaamo-osaamisen ollessa lapsen kengissä, sisälsivät tisletuotteet väistämättä maku- ja tuoksuprofiiliin ja terveyteenkin haitallisesti vaikuttavia epäpuhtauksia. Tuolloiset tislaajat, alkemistit, alkoivat lisäämään keitoksiinsa virhenyansseja peitteleviä ja lääkeaineiksikin luokiteltuja yrttejä, joista katajanmarja osoittautui tarkoitukseen sangen kelvolliseksi. Tiettävästi ensimmäinen kirjallinen maininta sen käytöstä löytyy flaamilaisen Jacob van Maerlantin julkaisusta “Der Naturen Bloeme” vuodelta 1266, jossa ohjeistetaan lisäämään tislattavaan viiniin “osia katajaisia”.
”Vaikkakin jenever määriteltiin alussa lääkeaineeksi, näkivät viranomaiset asian toisin.”
KESKIAIKAISESTA ROHDOSTA KANSANJUOMAKSI
Tiettävästi ensimmäisen jenever-reseptin laati antwerpeniläinen tri Phillipus Hermanni vuonna 1522. Tohtori määräsi lisäämään murskattuja katajanmarjoja tislattavaan viiniin. Koska Alankomaiden viinituotanto oli sääolosuhteista johtuen haasteellista ja viinisatoa ei aina riittänyt tislattavaksi, alkoivat tislaamot mäskäämään korkeamman alkoholisaannin omaavaa mallasrankkia. Tätä ohutpohjaista rankkia kutsutaan edelleenkin nimellä “moutwijn” eli “mallasviini”.
Vaikkakin jenever määriteltiin alussa lääkeaineeksi, näkivät viranomaiset asian toisin. Valtaosan jeneveristä päätyessä lääkinnällisen käyttötarkoituksen sijasta rahvaan viihdekäyttöön, määräsi kuningas Jan VI sen verolle pantavaksi vuonna 1606. Näin hovi sai lisää rahaa, jolla juhlia ja käydä sotia.
JENEVER-TISLAAMOJEN NOUSUKAUSI
1600-luvulla Hollannin satamametropolien, Amsterdamin ja Rotterdamin, keskustoihin syntyi lukuisia jenever-tislaamoja. Kun tuotantotoiminnan ylläpito isojen taajamien sisällä muodostui logistiikan ja jätehuollon osalta haasteelliseksi, joutuivat tislaamot muuttamaan otollisempiin tuotantoympäristöihin. Amsterdamin tislaamot siirtyivät viereiseen Weespin kaupunkiin, kun taas Rotterdamin tislaamot läksivät tiputtelemaan tuotteitaan läheiseen Schiedamiin. Schiedam vaalii edelleen rikasta tislaamoperinnettään ollen “Jenever-museon” kotipaikka ja juhlistaen vuotuista Jenever-festivaalia. Museon yhteydessä toimii myös historiallinen tislaamo, jossa jenever valmistuu perinteisellä 1600-luvun tekniikalla.
Vas. yllä ja edellinen sivu: Schiedamin vuotuista Jenever-festivaalia juhlitaan hollantilaiseen tapaan estoitta Jenever-museon vieressä sijaitsevassa vanhassa kirkossa.
Yllä: Jenever-museo sijaitsee postikorttimaisessa ympäristössä Hollannin “tislaamopääkaupungissa” Schiedamissa, Rotterdamin kupeessa.
Oik. alla: Schiedamin Jenever-museon historiallisessa tislaamossa jenever valmistuu 1600-luvun menetelmin.
Alla: Vain mielikuvitus on rajana jenever-pohjaisille cocktaileille.
JENEVERIN MAIHINNOUSU
BRITTEINSAARILLE
Brittiläinen Imperiumi ja Hollannin kuningaskunta olivat toistuvasti napit vastakkain. Ulkomaankaupasta ja kaukaisten siirtomaiden herruudesta syttyi lukuisia sotia. Sotiessa britit huomasivat hollantilaisten käyvän taistoon uhkarohkealla pelottomuudella. Pian briteille selvisi, että hollantilaisilla oli salainen ase, taikajuoma nimeltä “jenever”. Hollantilaisten sotilaiden päiväannokseen kuului riittävästi jeneveriä murtamaan taistojen estot. Tästä johtuen jenever sai lempinimekseen “Dutch Courage” eli “hollantilainen rohkeus”.
Muinoin sodat päätettiin kuninkaallisilla naimakaupoilla. Niinpä brittiläis-hollantilainen rauha solmittiin naittamalla Britannian prinsessa Mary ja hollantilainen Oranjen prinssi Wilhelm. Näin Britteihin saatiin hollantilainen
kuningas William III, joka hallitsi valtakuntaa puolisonsa kuningatar Mary II:n kanssa. Pariskunnan kerrottiin olevan siinä määrin perso kuninkaan kotikontujen katajanmarjajuomalle, että pian Britteihin tuotiin jeneveriä miljoonia litroja vuodessa. Koska uskonnollisella rintamalla protestanttiset Hollanti ja Britit jakoivat yhteisen vihollisen, katolisen Ranskan, alettiin Ranskasta tuotua viiniä ja konjakkia verottaa aiempaa rankemmin ja niille asetettiin jopa tuontikieltoja. Ei siis ihme, että jeneverin maahantuonti kasvoi räjähdysmäisesti.
William III:n valtakausi päättyi traagisesti vuonna 1702. Virallisen historiankirjoituksen mukaan kuninkaan hevonen astui myyränkoloon ja kaatui, jonka seurauksena kuningas tipahti hevosensa selästä ja menehtyi. Luotettavat tahot spekuloivat, että jeneverillä oli osaa tapahtuneeseen.
ONKO JENEVER GININ KANTAISÄ?
On selvää, että britit oppivat tislealkoholin maustamisen katajanmarjoilla hollantilaisilta. Schiedamin Jenever-museon kuraattori Marco Spruit Bleeker täsmentää, että Briteissä vuonna 1736 säädetyssä “Gin-laissa” juoma mainitaan nimellä “Dutch Gin”, eli “hollantilainen gini”. Myös nimen “gin” etymologiaa pidetään verbaali-evoluution tuloksena, ollen anglistinen vääristymä jeneverin nimimuodosta “genévre”.
Moderni gini on valmistussäännöiltään huomattavasti kantaisäänsä laveampi. Tislattavaksi kelpuutetaan muitakin käymisteitse valmistettuja alkoholeja kuin “mallasviiniä”, esim. viiniä tai nykyisin liiankin monen ginitislaamon käyttämää teollista pirtua. Ginin ja jeneverin sukulaisuussuhde on kiistaton, mutta käytännössä kyse on kahdesta eri kulttuurijuomasta.
UUTTA VAI WANHAA?
Jenever jaetaan kahteen pääluokkaan: “Oude” vanha ja “Jonge” nuori. Nimien olettaisi viittaavan kypsytysikään, mutta todellisuudessa tällä viitataan valmistustapaan. 1900-luvun alkupuolella kehiteltiin tislausmenetelmä, jossa rankista leikattiin likimain absoluuttista alkoholia. Tämä nopeutti valmistusta, vähensi työtunteja ja teki prosessista energiatehokkaampaa. Samoihin aikoihin syttynyt ensimmäinen maailmansota aiheutti puolestaan ongelmia raaka-aineiden saatavuuteen. Tislaamot olivat pakotettuja etsimään vaihtoehtoja ja sokerijuurikkaasta valmistetun melassin käyttö yleistyi tislerankin raaka-aineena.
“Jonge-jenever” on juoman moderni versio, jossa “mallasviinistä” valmistettua alkoholia on korkeintaan 15 % ja alkoholipitoisuus vähintään 35 %. Suurin osa jonge-jeneveristä onkin teollisesta alkoholista valmistettuja sekoituksia ja saattavat tuotekohtaisesti olla “vodkamaisia” ja kaukana perinteisestä jeneveristä.
“Oude-jenever” tislataan mallaspohjaisesta rankista ja sekoittaessa sitä on vähintään 15 % tuotteen kokonaismäärästä. Alkoholipitoisuus on yleensä vähintään 38 %, joskin monet valmistajat ovat veroteknisistä syistä tuoneet markkinoille 35 % vahvoja “oude-jeneveriksi” kutsuttuja tuotteita. Tyypillistä oude-jeneverille on tynnyrikypsytys, joka antaa sille niin väriä kuin luonnettakin.
“OIKEAOPPISESTI”
NAUTITTUNA…
Jeneveriä voi nauttia parhaaksi katsomallaan tavalla niin arkeen kuin juhlaankin. Lasiksi suositellaan aromeja sulkevaa tulppaanin muotoista lasia, mutta ei ole tyylivirhe nauttia sitä tavanomaisesta shottilasista. Jenever-museon Marco Spruit Bleeker kertoo suosivansa oude-jeneverin seuraksi perinteisiä hollantilaisia juustoja ja parmankinkkua. Yleisimmin oude-jenever tarjoillaan huoneenlämpöisenä, mutta jonge-jeneveristä löytyy hauskoja tarjoilutapoja. “Jonkie”, suomentuen muotoon “hunsvontti”, on shotti jonge-jeneveriä, sokeria ja pieni lusikka, jolla sokeri sekoitetaan juomaan. Jos jenever nautitaan yhdessä lager-oluen kyytipoikana, on kyseessä “Kopstoot” eli “luunappi”. Eksoottisin tapa lienee “Duikboot” eli “sukellsuvene”. Tässä olut-cocktailissa jonge-jeneverillä täytetty shottilasi asetetaan olutlasin sisälle kellumaan.
JENEVER TÄNÄÄN
Tänään jenever nauttii hollannissa ansaitsemaansa arvostusta, mutta ennen asiat olivat toisin. Schiedamin Jenever-museon museotislaamon mestari Rutger Vismans muistelee, että hänen lapsuudessaan jenever oli vanhojen setien juomaa, ja pullo pisti usein silmään puistojen puliukkojen seuralaisena. Se oli samaisessa maineessa kuin meillä koto-Suomessa pontikka tänään, sekundaviinaa, “äijien juomaa”. Hollantilaiset ovat ymmärtäneet jeneverin merkityksen kansanperinteessään, ja siitä johtuen on syntynyt muun muassa Schiedamin Jenever-museo, saattaen jeneverin mainetta laajaan tietoisuuteen osana hollantilaista identiteettiä.
HOLLANTILAISTA PONTIKKAA?
Istuskelen jenever-museon sisäpihalla ja rupattelen mestarien keskeisiä mukavia museotislaamon mestarin Rutgerin kanssa. Hollantilais-suomalaista tislaamoveljeyttä edistääkseni tarjoan Rutgerille perinteistä suomalaista pontikkaa Pihtiputaan Kolima-tislaamolta. Rutger pyörittää hetken lasia kädessään, haistaa ja lopulta maistaa. Hymyillen hän toteaa, että “erinomaista, tässä on oikea mallaspohja, lisää katajanmarjaa, niin tästä saa oivaa jeneveriä”.
ARAGA – maito
alkoholin lähteenä
”En oo koskaan juonut maitoa, enkä juo”
MONI SUOMALAINEN muistaa oheisen mainoslauseen. Valion mainoksessa pyritään luomaan mielikuva maidon juomisen yhteydestä parempaan elämänlaatuun. Mainosmiehet eivät käsikirjoitusta laatiessaan varmastikaan tienneet, että eräs vanhimmista tiedetyistä alkoholijuomista on nimenomaan valmistettu maidosta - yksi euraasialaisen arojen kansojen suosituimmista juomista on maidosta valmistettu alkoholijuoma, joka tunnetaan nimellä araga.
Maito ja alkoholi eivät ole aina itsestään selvä yhdistelmä. Lukuun ottamatta satunnaista munatotin tai valkovenäläisten nauttimista, useimmat länsimaiden ihmiset eivät halua juoda maitoa ja alkoholia samanaikaisesti. Euraasian aroilla elävien ihmisten kohdalla maito ja alkoholi ovat kuitenkin erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Syynä tähän on se, että toisin kuin useimmissa muissa maissa, suurin osa heidän kuluttamastaan alkoholista on itse asiassa valmistettu maidosta. Tämä maitopohjainen alkoholijuoma tunnetaan nimellä araga, ja vaikka se saattaa kuulostaa oudolta useimmille ulkopuolisille, se on yksi suosituimmista juomista paikallisesti.
Mikä tarkalleen ottaen on araga, ja mistä se on peräisin? Kuten monien kotipolttoisten alkoholien kohdalla, vastaus tähän kysymykseen voi olla hieman monimutkainen. Sana “araga” on vain yksi useista yleisesti hyväksytyistä termeistä tislatuille alkoholijuomille Mongoliassa ja Itä-Venäjällä. Kielellisesti araga juontaa todennäköisesti juurensa arabian sanasta “araq”, joka antoi meille myös turkkilaisen sanan “raki”.
Euraasian arojen paimentolaiskansojen keskuudessa araga määritellään perinteisesti maidosta tuotetuksi tisleeksi, joka on käynyt läpi alkoholikäymisen. Aragan todellista laillista määritelmää ei kuitenkaan ole olemassa, mikä tarkoittaa, että monet seikat, kuten juoman alkoholipitoisuus ja jopa käytetyn maidon lähde, voivat vaihdella suuresti riippuen siitä, missä olet ja kenen kanssa puhut. Paras tapa ymmärtää aragaa on oppia, miten sitä valmistetaan ja keitä ovat ne ihmiset, jotka sitä valmistavat.
Euraasian arojen paimentolaiset tunnetaan sitkeinä ihmisinä, ja maidolla on aina ollut tärkeä rooli heidän jokapäiväisessä elämässään. Alueen asukkaiden paimentolaiselämäntapa tekee perinteisen maanviljelyn vaikeaksi, ja yksi harvoista jatkuvasti saatavilla olevista ravinnonlähteistä on ylimääräinen maito, jota monet perheet saavat kasvattamiltaan eläinlaumoilta. Maidosta ja siitä valmistetuista johdannaisista ollaan hyvin riippuvaisia erityisesti kesä- ja syyskuukausina, kun suurinta osaa karjasta lihotetaan, eikä lihaa tai muuta ravintoa ole juurikaan saatavilla.
Sanat Asko Ryynänen, kuvitus Oskari Sarkima
”Euraasian arojen paimentolaiskansojen keskuudessa araga määritellään perinteisesti maidosta tuotetuksi tisleeksi, joka on käynyt läpi alkoholikäymisen”
Koska maito on niin tärkeä ravintoaine, aavikon paimentolaiset ovat kehittäneet erittäin kehittyneitä menetelmiä maidon säilyttämiseksi ja tehokkaaksi hyödyntämiseksi. Itse asiassa maidolla ja sen sivutuotteilla on niin tärkeä asema monien alueen kansojen kulttuurissa, että sitä pidetään pyhänä. Tuoretta maitoa käytetään usein uskonnollisissa rituaaleissa, ja se on yleinen lahja, joka annetaan kunnioitetuille vieraille tai vastanaineille pareille. Maito on myös osa lähes jokaista juomaa, jota aroilla nautitaan. Teetä juodaan aina maidon kera, kuten myös monia muita juomia. Maidon tuhlaamista pidetään epäkohteliaana ja sivistymättömänä, ja jopa pilaantuneelle maidolle löydetään käyttöä. Ei siis ole ihme, että nämä ihmiset keksivät tavan tislata maitoa alkoholijuomaksi.
On epäselvää, milloin ensimmäinen erä aragaa valmistettiin. Sen sijaan koumiss, joka on aragan esiaste, käynyt maitovierre, oli aktiivisesti tuotannossa Euraasian arojen kansojen keskuudessa jo niinkin varhain kuin 500-luvulla eaa. Muinainen kreikkalainen kirjailija Herodotos mainitsi koumissin valmistuksen joissakin varhaisissa kirjoituksissaan, ja juomasta löytyy monia kiinalaisia kertomuksia eri aikakausilta. Tislausmenetelmän tietämys saapui arolle luultavasti 1200- ja 1300-luvuilla sotureiden mukana, kun he palasivat Tšingiskaanin valloitusretkiltä Lähi-idästä. Näin ollen on turvallista olettaa, että aragan tuotanto alkoi noihin aikoihin. Koska aragan valmistus vaatii suuria määriä maitoa, juoma on kehittynyt eräänlaiseksi statussymboliksi arojen kansojen keskuudessa. Sitä valmistetaan usein pienten perheyksiköiden toimesta erityisiä tilaisuuksia varten. Vaikka aragan kulutus on yleensä rajoitettu vanhemmille, sitä annetaan joskus perheen nuoremmille jäsenille lääkkeenä. Kuten aiemmin mainittiin, aragan valmistuksen ensimmäinen vaihe on koumissin valmistaminen. Koumiss on yleinen termi kaikelle alkoholikäymisen läpikäyneelle maidolle. Koumissia voidaan valmistaa lähes mistä tahansa maidosta, mutta erityisesti tammanmaito on arvostettua, koska siinä on sopiva määrä rasvoja, proteiineja ja aminohappoja. Jotkut ryhmät käyttävät myös kamelinmaitoa sen samankaltaisen ravintoprofiilin vuoksi, vaikka sitä pidetään usein heikompilaatuisena.
NÄIN TEET MAIDOSTA ALKOHOLIA!
Koumissin valmistusprosessi on suhteellisen yksinkertainen, vaikka sen täydelliseksi hiominen voi vaatia vuosien harjoittelua. Ensiksi kerätään tuoretta maitoa. On tärkeää, että maito on mahdollisimman tuoretta eikä sitä ole koskaan keitetty, sillä keitetty maito ei käy kunnolla. Maito laitetaan suureen nahkapussiin, joka on valmistettu härännahasta, ja sen joukkoon lisätään käymisen aloittava bakteeriseos, joka sisältää erilaisia mikro-organismeja, kuten laktobasilleja, laktokokkeja ja hiivaa. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää pieni määrä aiemmasta erästä valmistettua koumissia tai jopa aiempien koumiss-erien jäänteitä, jotka ovat jääneet pussin seinämiin, käymisen aloittavana ”juurena”. Startterin mikro-organismit toimivat symbioosissa ja aloittavat käymisprosessin hyödyntäen maidon sokereita. Käymisprosessin aikana on tärkeää, että seokseen sitoutuu ilmaa, sillä ilman riittävää hapensaantia hiiva ja muut mikro-organismit kuolevat. Tämän saavuttamiseksi pussia ravistellaan tai lyödään säännöllisesti suurella kepillä. Tämä liike myös nopeuttaa käymistä, erityisesti silloin, kun käytetty maito on erityisen paksua. Käyminen kestää yleensä kolmesta viiteen päivään riippuen ravistelun määrästä ja halutusta käymisen asteesta. Tuloksena on kevyesti alkoholipitoinen maito, jonka alkoholipitoisuus on 1,5 prosentista kolmeen prosenttiin.
Kun käyminen on saatu päätökseen, aloitetaan tislaus erityisellä tislauksessa käytettävällä laitteella, joka tunnetaan nimellä “shuuruun”. Shuuruun on eräänlainen pannutislauslaite, jota kutsutaan joskus arkikielessä wok-tislaimeksi. Tislaimen pohjana oleva astia on perinteisesti valmistettu poppelin rungosta, joka on koverrettu ontoksi. Puunrunko asetetaan veteen upotettuun pataan, ja koverrettuun tilaan lisätään koumissia. Tämän jälkeen puunrungon päälle asetetaan suuri metalliastia, joka täytetään kylmällä vedellä toimimaan kondensaattorina. Mahdolliset raot kondensaattorin ja padan välillä tiivistetään joko mudalla tai huovalla. Puunrungon ulkopuolinen vesi kuumennetaan kiehuvaksi, ja kun koumiss lämpenee, alkoholin höyry tiivistyy hitaasti ylemmän metalliastian pinnalle ja valuu erityisesti
veistettyä uraa pitkin ulos shuuruunista. On tärkeää, että tislaus tapahtuu hitaasti, jotta koumissiin jääneet maidon proteiinit eivät pääse palamaan.
Uudelleen tislattua aragaa kutsutaan nimellä “arhi”, ja sen alkoholipitoisuus on yleensä 5–20 prosenttia. Tässä vaiheessa araga on valmista nautittavaksi, mutta jotkut tislaajat tislavat aragan uudelleen jopa viisi kertaa, jolloin saadaan juoma, joka voi sisältää jopa 80 prosenttia alkoholia. Tämä on kuitenkin melko harvinaista, koska se vaatii suuren määrän koumissia. Maidon ollessa arvokas raaka-aine on myös useampaan kertaan tislattu araga hyvin kallista ja arvostettua.
Nykyään aragan tuotanto tapahtuu lähes täysin yksityisissä kotitalouksissa omaan käyttöön. Vaikka tuotannon kaupallistamiseen on tehty yrityksiä, araga ei ole levinnyt laajasti Mongolian ja Itä-Venäjän ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö länsimaisilla kuluttajilla olisi mahdollisuutta kokeilla maitopohjaisia alkoholijuomia. Useat yritykset ovat alkaneet kokeilla omia versioitaan aragasta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Black Cow -vodka valmistetaan Dorsetissa Englannissa sijaitsevan meijerin tuottamasta herasta, ja jopa Suomessa Turku Distillery suunnittelee valmistavansa vodkaa muuten rehukäyttöön päätyvästä juustoherasta. Ekologisuus ja ruokatuotannon sivuvirtojen hyötykäyttö alkoholiteollisuudessa on vielä lasten kengissä, mutta maitotuotteiden sivuvirrat voivat olla tulevaisuuden raaka-aineita tislaamoille. Kuka tietää, ehkä lähitulevaisuudessa maitopohjaisilla alkoholijuomilla on oma hyllynsä Alkossa.
Samuel Angelov tislaa Mäntsälässä palkittuja tisleitä ja innostuu uudesta
Sanat ja kuvat Anikó Lehtinen
Jo aamuvarhaisella Mäntsälän keskustassa olevassa vanhassa, idyllisen rustiikissa rakennuksessa porisee tisle. Authors’ Distilleryn Master Distiller, sommelierina ja ravintoloitsijanakin tunnettu Samuel Angelov valmistautuu tislauspäivään. Pääsen seuraamaan koetislausta, josta ei paljon voi kertoa, sen voin vinkata että kyseessä on hävikkien hyödyntämistä täysin uudella lailla.
Angelovista tuli tislaaja hieman vahingossa. Hänet luultavasti tunnetaan paremmin edelleen viinien kanssa pelaajana, sommerilerina sekä mm. ravintola Murun ja Pastiksen ravintoloitsijana, mutta nyttemmin myös tislaus on asettunut viinimiehen elämän arjen osaksi.
- Lähdin osakkaaksi Authors’ Distilleryyn, koska kaikki uusi kiinnostaa. Yhtäkkiä olimme tilanteessa, jossa ei ollutkaan tislaajaa. Mietin hetken, ja lähdin sitten opiskelemaan tislausta Hollantiin ja siitä lähtien olen tislannut täällä Mäntsälässä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Itse tislaamo on syntynyt jo syksyllä 2020, kun kirjailijat kuten Tuomas Kyrö, Christian Rönnbacka ja Soili Pohjalainen alkoivat keitellä tisleitä Mäntsälässä edellisen tislaajan johdolla. Menestystä tuli nopeasti: Jo vuonna 2021 tislaamon Readers’ Gin 44 % palkittiin kultamitalilla maailman parhaimpana Gin & Tonicina International Wine & Spirits Competition -kilpailussa ja tislaamon ensimmäinen rommi, Readers’ Rum Preface 40 % keräsi lyhyellä kypsytysajalla samat pisteet kuin ikonisen Plantation -rommitislaamon pitkään kypsytetty kilpailija. Vuotta myöhemmin gini valittiin myös parhaaksi giniksi Uisge X+1 viskitapahtumassa 2022.
Nyt tislaamolla tuotetaan vakiona kahta erilaista giniä, rommia sekä soju-nimistä, Koreasta kotoisin olevaa tislettä. - Koreassa soju tehdään yleensä riisistä, mutta Authors’ Sojuun käytetään Kirkkonummen sokeritehtaan sivutuotetta eli sokerijuurikasmelassia, joten hävikinhallintajuomasta puhutaan, kertoo Angelov tislaamisen lomassa.
- Melassia myös myydään suurissa erissä, joten Sojun raaka-ainetta riittää tislaamolla pitkäksi aikaa. Olemme tietävästi ensimmäinen tislaamo Euroopassa, joka sojua tuottaa, joten juoma ei ole vielä niin tuttu suomalaisillekaan.
Tislaamon muitakin vakiotuotteita tislataan säännöllisesti, mutta Angelovin kiinnostus suuntautuu myös koko ajan uutta kohti. Pienessä tislevarastossa kypsyykin mm. limonchelloa, erilaisissa tynnyreissä maustuvaa tislettä sekä appelsiininkuorilla tai lämpimillä mausteilla tuunattua rommitislettä.
- Kaksoisroolini ravintoloitsijana mahdollistaa laajasti erilaisten hävikkiraaka-aineiden kuten hedelmänkuorien käytön tislauksessa. Murussa ja Pastiksessa syntyy kaikenlaista ruokahävikkiä, ja siellä mietin usein, miten voimme hyödyntää sen täällä juomanvalmistuksessa. Jos saan hävikin tislauksessa toimimaan, kaikki voittavat: saamme hävikit käyttöön ja uusia kokeiluja kohtuuhinnalla. Itse olen kiinnostunut nimenomaan tästä näkökulmasta - miten saamme uusia innovaatioita kehitettyä jo olemassa olevista, käytetyistä raaka-aineista.
Vakiotuotteissakin pyritään käyttämään kotimaisia raaka-aineita, jos hävikkituotteet eivät onnistu. Tunnetuimpaan tuotteeseen Readers’ Giniin käytetään kotimaisia katajanmarjoja, korianteria ja minttua. Angelovin tislausfilosofiassa nivoutuukin yhteen makujen hallinta harmoniseksi kokonaisuudeksi, raaka-aineiden tehokas hyödyntäminen ja uusien tapojen ja makujen kehittely niin, että tuloksena syntyy maukasta, mahdollisimman ympäristöystävällistä ja myyntikelpoista tuotetta.
Pääsen maistamaan useaakin varastossa olevaa, kehitteillä olevaa tuotetta, ja sitruksien aromit huumaavat maullaan. Pulloa löytyy jos minkälaista, osa tammitynnyrissä ja osa sammioissakin.
- Yksi tisleiden teon perusominaisuus on kärsivällisyys, uuttuminen kestää aikansa. Maistan koetuotteita säännöllisesti, vain siitä tietää, miten aromit käyttäytyvät ajan kanssa. Oma haasteensa on tietysti koetuotteen skaalaaminen itse tislaukseen, kaikkia määriä ei voi vaan kertoa litroilla. Tislauspannuja Mäntsälän tislaamossa on kaksi, mutta tänään on käytössä pieni koetislaamolaite, joka on syötävän söpö pienkopio isoveljistään. Sillä tislataan myös erilaisia käymispohjia, koska kaiken tisleen pohja on käymisteitse valmistettu alkoholijuoma. Angelovia kiinnostavat myös erilaiset valmiit tuotteet kuten viinit tai oluet tislepohjaksi, ja voisihan niitä käyttää lain puitteissa tislaukseen vaikka tuotteissa, joiden päiväys on mennyt pitkäksi.
Koetislauksemme on loppupuolella ja nyt onkin hyvä kysyä Angelovilta, mikä itse tislaustyössä on parasta? - Tietysti onnistunut kokeilu tai lopputulos tuo mielihyvän tunteen, mutta myös työn luonne viehättää. Ravintoloitsijana ja sommelierina olen koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, mitä rakastan, mutta yksin tislaaminen on välillä hyvin meditatiivista ja antaa tasapainoa muuhun tekemiseen.
MITÄ ON SOJU?
Soju on korealainen alkoholijuoma, maultaan mieto ja prosenteiltaan kevyempää kuin vodka, jonka sijaan sitä voi käyttää. Tyypillisesti sojussa on 16–25 % alkoholia. Juoman historia ulottuu yli tuhannen vuoden taakse, ja sen alkuperä voidaan jäljittää jopa Goryeon aikaan (918–1392), jolloin korealaiset oppivat tislaustekniikan Mongolin valloitusten aikana. Keskiajan jälkeen sojusta oli tullut Koreassa hyvin suosittua.
Perinteinen soju pannutislataan riisistä. Ensin riisi on puhdistetaan, huuhdellaan ja liotetaan vedessä useita tunteja, jonka jälkeen se höyrytetään. Sitten riisimäski sekoitetaan nuruk-nimisen homesienen kanssa, joka auttaa muuttamaan riisin tärkkelyksen sokeriksi, joka sitten muuttuu alkoholiksi. Tätä seosta fermentoidaan eli käytetään 10-15 päivän ajan, jonka jälkeen syntynyt riisiviini suodatetaan ja tislataan useita kertoja. Prosessin aikana säädellään tulevaa alkoholiprosenttia.
Sojua voidaan valmistaa myös ohrasta, vehnästä, tattarista sekä bataatista ja tapiokasta. Juoma voidaan myös maustaa erilaisilla hedelmillä, lisätä sokeria tai laimentaa. Soju nautitaan jäähdytettynä snapsina seurusteluun tai ruuan kanssa. Sojusta saa myös mukavasti erilaisia cocktaileja, se on hyvin monikäyttöinen miedon makunsa takia. Tyypillisesti Koreassa soju yhdistetään olueen, mutta erinomaista se on tonicin tai inkiväärivirvoitusjuoman kanssa sekä mojitona.
KAURIS 22.12.–19.1. Tällä kaudella universumi lähettää sinulle paljon viestejä. Kaikki niistä eivät ole tärkeitä, mutta kuuntele nyt ainakin se vastaajaviesti, minkä jätin äsken. Ihan vain koska minä laitoin puoli tuntia sitten Whatsappviestiä, että haluatko, että ostan raejuustoa, ja et koskaan vastannut, ja sitten näin uutisen jostain pohjoismaisesta turistista, joka oli kiidätetty sairaalaan Thaimaassa ja sinä kerran puhuit siitä, että olisi kiva matkustaa Thaimaahan, ja minä sanoin, että siellä on kaikkia vaarallisia eläimiä ja sinä sanoit vaan, että siellä on tosi kaunista ja lämmintä ympäri vuoden. Niin sitä vain, että kuuntele se viesti kokonaan ja soita takaisin heti kun ehdit, jooko?
Kuukauden juoma: Thaimaalainen ämpäri
VESIMIES 20.1.–19.2. Saturnuksen kulman, sijainnin ja yleisen mielentilan takia saat tällä kaudella oppitunnin nöyryydessä, kun suosittelet kavereillesi kuumaa uutta bändiä, jonka löysit viime viikolla. Edes minun maailmanluokan ennustajanlahjani eivät riitä siihen, että tietäisin, miten et ollut kuullut Beatlesista aikaisemmin.
Kuukauden juoma: TThe Hippy Hippy -shake
KALAT 20.2.–20.3. Tällä kaudella saat odottamattoman lisän kuukauden olutbudjettiin, kun joukko teinejä rautatieasemalla heittelee sinua kolikoilla. Tekeehän se kipeää, mutta osa niistä kolikoista on 50-senttisiä!
Kuukauden juoma: Nyt on varaa kerrankin ostaa sitä vähän kalliimpaa!
OINAS 21.3.–19.4. Ennen kuin postaat sen ivallisen kommentin oluita harrastamattoman kaverisi Facebookiin lataaman lomakuvan alle, jossa on kuva jostain Bulgarian paikallisesta bulkkioluesta, harkitse koko sovelluksen poistamista puhelimesta. Et sinäkään tiedä mitään hänen harrastuksistaan.
Kuukauden juoma: Bulgarialainen bulkkilager
HÄRKÄ 20.4.–20.5. Tähdet vakuuttavat, että huokumasi eleganssin ja karisman takia näytät hyvältä asussa kuin asussa. No, ei sentään ihan asussa kuin asussa, huomauttaa Kassiopeia, et voi laittaa huomioliiviä päällesi ja odottaa huomiota, ainakaan positiivista, mieleiseltäsi sukupuolelta paikallisessa.
Kuukauden juoma: Pangalaktinen kurlauspommi
KAKSONEN 21.5.–20.6. Kauden loppupuolella kirjoittamasi fanifiktio erilaisten oluttyylien monimutkaisista parisuhdekiemuroista lyö viimeinkin läpi. Novellikokoelmasi käännetään 72 kielelle! Harmi kyllä se tehdään harrastajavoimin hyvin pienelle yleisölle, etkä koskaan näe penniäkään. Olkoon tämä oppitunti siitä, että joitain asioita kannattaa tehdä vain sen takia, että se on hauskaa.
Kuukauden juoma: Samppanjaolut, sen kunniaksi!
RAPU 21.6.–22.7. Vaikka kesälomamatkasi jäi lyhyeksi tai kokonaan välistä, se ei haittaa, koska voit käydä ruokakaupassa käyttämässä lentolippujen verran rahaa viikon ruokaostoksiin ja asettaa VPN:n vaikka Dominikaaniseen tasavaltaan katsoaksesi Unelmien poikamiestä espanjaksi dubattuna aivan kuin olisit siellä!
Kuukauden juoma: Trooppinen cocktail
LEIJONA 23.7.–22.8. Universumi haluaisi sinun keskittyvän uuden uran aloittamiseen tällä kaudella. Älä anna sukulaistesi odotusten rajoittaa unelmiasi, sillä syksyllä vielä ehtii matkustaa Yhdysvaltoihin ja aloittaa presidentinvaalikampanjan.
Kuukauden juoma: Omenapiirakalla maustettu American Pale Ale
NEITSYT 23.8.–22.9. Osta lähikaupasta kaksi oikein aromikasta 8-prosenttista olutta ihan vain koska voit. Valitse oluet sellaisesta maasta, jossa et ole koskaan käynyt. Toinen niistä on juotavaksi ja toinen lisättäväksi kylpyveteesi vapaapäivänäsi. Ei ole mitään todisteita, että sillä olisi terapeuttisia vaikutuksia, mutta se ei sinua haittaa, sillä luethan sinä parhaillaankin horoskooppia jostain olutlehdestä.
Kuukauden juoma: Oikein aromikas 8-prosenttinen olut
VAAKA 23.9.–23.10. Lisää tällä kaudella kotiolutreseptiisi jotain odottamatonta. Suuri magellanin pilvi ehdotti surströmmingiä, mutta se ei ole tähtikuvio eikä edes planeetta, niin älä kuuntele sitä. Keksi jotain muuta, mitä sata panimoa Ruotsissa ei ole tehnyt jo.
Kuukauden juoma: Kotiolut maustettuna ehkä… durian-hedelmällä?
SKORPIONI 24.10.–22.11. Tällä kaudella joku tekee sinusta oletuksia horoskooppimerkkisi perusteella. Jos joku esimerkiksi olettaa, että sinulla on paljon rahaa vain sen takia, että olet skorpioni, maksa hänet saman tien hiljaiseksi.
Kuukauden juoma: Ylähyllyn konjakki
JOUSIMIES 23.11.–21.12. Tähdet ovat nyt päättäneet, että sinun täytyy yksin kantaa harteillasi koko Eta Carinaeta, joka on massaltaan 100-150 auringon massaa. Tai ainakin siltä tuntuu. Ota pari olutta ja hanki hyvä reppu, jossa on rintahihna. Ainakin kaikki, ketkä tämän lukevat tietävät, että olet sankari.
Kuukauden juoma: Stout, joka on yhtä vahva kuin sinäkin
JUOMAVISA
Kymmenen kysymystä juomista, testaa taitosi!
1. Mikä on määrällisesti oluen suurin raaka-aine?
A. Vesi
B. Mallas
C. Humala
D. Hiiva
2. Mistä asti on kaupassa saanut myydä tislepohjaista lonkeroa?
A. 1969
B. 1995
C. 2018
D. 2024
3. Mikä on scumpy -siideri?
A. Se tehdään vihreistä omenoista
B. Se tehdään maahan pudonneista omenoista
C. Se tehdään vain Englannissa
D. Se tehdään villihiivalla
4. Koska siiderit tulivat kauppoihin?
A. 1969
B. 1987
C. 1995
D. 2018
5. Koska siideri on suunnilleen syntynyt?
A. Noin 10 000 eea
B. Noin 1500-2000 eea.
C. Noin 200-400 eea
D. 1100-luvulla
6. Mistä lonkeron yleisin maku greippi on kotoisin?
A. Hawajilta
B. Indonesiasta
C. Barbadokselta
D. Kanarian saarilta
7. Mitä tarkoittaa oluen arviointitermi esterinen?
A. Hedelmäkarkkimainen aromi
B. Keitetyn vihanneksen aromi
C. Voin aromi
D. Viemärin aromi
8. Mikä on Suomen myydyin alkoholijuoma?
A. Olut
B. Viini
C. Viina
D. Lonkero
9. Miten paljon suomalaiset kuluttavat alkoholia vuodessa (laskettuna 100%?
A. 16 litraa
B. 12 litraa
C. 8 litraa
D. 6 litraa
10. Koska Suomessa on myyty ensimmäisen kerran kotimaista siideriä?
• 10 % alennus kaikista Juomapostin oheistuotteista verkkokaupastamme: www.backstagerockshop.com/juomaposti
• 10 % alennus kaikista painotuotteista Trinketistä. www.trinket.fi
• Etukortteja Juomaposti sovelluksessa!
Tilaa Juomaposti-lehti helposti osoitteessa: www.juomaposti.fi/tilaa-lehti
Tilaushinta lehti + digi 29 euroa/vuosi.
Digi e-lehti 19,50/vuosi.
Kumppanit jakaverit
Juomapostin kumppanit mahdollistavat toimintamme ja muodostavat yhteisen rintaman rikkaan juomakulttuurin edistämisessä. Juomaposti suosittelee lukijoitaan sekä ystäviään huomioimaan kumppaneidensa panostuksen yhteisen asian puolesta!
Juomapostin vastikkeellinen kumppanuusohjelma kestää aina vuoden tammikuun lopusta seuraavan vuoden tammikuun loppuun ja tarjoaa etuja kaikille siihen osallistuville. Mukaan pääsee myös kesken vuoden. Lisätietoja kumppanuusohjelmista saat laittamalla viestiä juomaposti@juomaposti.fi tai soittamalla 0500 577089. Kumppanuuslistaan tulee vuoden mittaan lisäyksiä.
YHTEISTYÖKUMPPANIT
alko.fi
www.facebook.com/alko.palvelee
PÄÄKUMPPANIT
Hartwall on juoma-alan kasvava suunnannäyttäjä. Valmistamme suomalaisten rakastamia juomia arkeen ja juhlaan. Hartwallin tuotevalikoimaan kuuluu vesiä, virvoitusjuomia, oluita, siidereitä ja long drink -juomia sekä viinejä ja muita alkoholijuomia.
www.hartwall.fi
www.facebook.com/Hartwall1836
www.instagram.comhartwall1836
www.provisual.fi
www.facebook.com/provisualoy
Olvi on ainoa itsenäisenä suomalaisena 1800-luvulta säilynyt panimo. Suomalainen Olvi luo positiivisia makunautintoja. Olvi on valmistanut juomia jo yli 140 vuoden ajan Iisalmessa. www.olvi.fi
Panimo Hoppa / Kymen Kauppakartano Oy www.panimohoppa.fi
Panimoyhtiö Tuju www.panimotuju.fi
Panimoyhtiö X www.panimoyhtiox.fi
Pehkolan Mallas www.pehkola.com
Perhon panimo www.ravintolaperho.fi
Plevna / Koskipanimo www.plevna.fi
Rookie Communications www.rookiecom.fi
Smilco's www.smilcosoriginal.com
Takatalo & Tompuri www.takatalotompuri.com
Three Engineers' Distillery www.3engineers.com
Uljas Distillery www.uljasdb.fi
Unison Brewing Company www.facebook.com/unisonbrewing
Vanhan Porvoon Panimo www.vanhanporvoonpanimo.fi
Viking Malt www.vikingmalt.fi
OLUTTUTKA
Juomapostin Oluttutkassa näkyvät kumppanuusravintolamme sekä panimokumppaneiden myymälät. Suunnista tuopilliselle tai ostoksille klikkaamalla tutkan kuvaketta osoitteessa www.juomaposti.fi/oluttutka/. Kuvakkeen takaa löytyvät ravintolan/panimomyymälän yhteystiedot ja linkki verkko/FB-sivuille. Haluatko ravintolasi tai panimomyymäläsi kartalle?
