enemmän vapautta kuin oppikirjakuvitusten laatijalla. Kuvitus voidaan lukea käyttötaiteeksi. Kuvakirjan kuvitukset ovat usein itseilmaisullisesti vahvoja. Pakkausja tuotekuvituksetkaan eivät syntyisi ilman luovuutta. Hiekkalan mukaan kuvittaja saa pakkauskuvituksia varten tarkat ohjeet, mutta sommittelun rakentamiseen jätetään vapautta. Mainoskuvittaja on suorittavan portaan työntekijä, joka toteuttaa annetun toimeksiannon. Hiekkalan mielestä kuvittajan panosta myös suunnittelussa kannattaisi hyödyntää useammin.
Salla Savolainen: Tyttö, joka muisti kaiken, kirj. Kim Fupz Aakeson,Tammi 2009
Hanna Ruusulampi: Polly & Me:n käsinkirjottuun Peace of Cake -mallistoon. 2011 (Pakistan)
”Mitä enemmän halutaan hyödyntää kuvittajan koko osaamista, sitä parempi lopputuloksesta tulee”, Hiekkala toteaa. Ruusulampi kehuu myös asiakkaita, jotka ovat valjastaneet kuvittajan koko osaamisen käyttöön. ”Suunnittelin joku aika sitten eräälle kanta-asiakkaalleni graafisen materiaalin lisäksi toimistotapetit ja hupparibrodeeraukset.”
Kuvittajan suurimmat haasteet Koko kuvitusala on elänyt viime vuosikymmeninä teknistä vallankumousta. Osa kuvittajista on käsityöläisiä, osa toteuttaa kuvituksensa alusta loppuun digitaalisesti. Tietokone kuuluu useimpien kuvittajien
työvälineisiin vähintäänkin viimeistelyvaiheessa. Paitsi työvälineet, myös kuvituksen alustat ovat muuttumassa. Yhä useammin kuvitus on digitaalisessa muodossa, tietokoneen, puhelimen tai tabletin ruudulla. Kirjojen kohtalo mietityttää. ”Suomalaiset kustantamot tekevät vielä pääasiassa painettua kirjaa, mutta tilanne tulee varmaan muuttumaan. Ainakaan itse en osaa arvata, miten se mahdollisesti vaikuttaa työhöni”, Savolainen miettii. Kuvituksen kaupallinen kysyntä on noussut viime vuosina. Ala on kansainvälistynyt, kun kuvittajia on napattu kansainvälisten agenttien listoille. Ruusulampi pääsi taas toteuttamaan kansainvälisen digipainon avulla tekstiilikuvituksia laukkuihin, joiden tarkoituksena on tukea pakistanilaisten naisten työllisyyttä. Agentuurit eivät välttämättä avaa kilpailuilla kansainvälisillä markkinoilla portteja kuvitustaivaaseen, mutta luovat lisää ansaintamahdollisuuksia luovassa työssä, joka on riippuvainen markkinoista ja suhdanteista. ”Suurimmat haasteet ovat oman osaamisen markkinointi ja erottuminen kaiken kuvatulvan keskeltä”, Hiekkala toteaa. Teknisen kehityksen ohella kuvitusalaa koskettavat kustannustoiminnan muutokset. Viime vuosina työt kustannusalalla ovat vähenty-
neet. Isoja kustantamoja on mennyt yhteen, työntekijöitä on vähennetty ja painosmääriä on pienennetty. Sillä on merkitystä kuvittajallekin. ”Tuntuu, että markkinointiin ja myyntiin pitäisi kirjantekijän panostaa nykyään enemmän.” Savolainen pohtii. Suomessa lähes kaikki lastenkirjakuvittajat ovat apurahataiteilijan asemassa. Kirjakuvittajien palkkiot ovat jääneet viime vuosituhannen tasolle, vaikka kansainvälisesti vertailtuna suomalainen lastenkirjakuvitus on rikasta ja omaleimaista. Tukevina kulmakivinä ovat tekijöiden saamat hanke- ja vuosiapurahat. Kuvittajille ongelmia aiheuttavat suurten mediayritysten yksipuoliset yhteistyösopimukset. ”Ne nakertavat freelancereiden toimeentuloa ja ajavat lahjakkaita tekijöitä alalta”, Hiekkala arvioi.
Salla Savolainen: Sinisen kärpäsen sirkus, kirj. Reetta Niemelä, Otava 2010
Kirjoittaja on Kuvittajat ry:n toiminnanjohtaja. Kuvittajat ry on kuvittajien ammatillinen ja aatteellinen järjestö, johon kuuluu yli 300 suomalaista ammattikuvittajaa. T A K U 21