Page 1

Juhliminen on tärkeää s. 4

Tänään taiteelta .ei pääse pakoon missään s. 8

Miten voin auttaa? Mikä sinua kiinnostaisi? s. 16

Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry fackorganisation för konst- och kultursektorn taku


Puheenjohtajalta .......................................................................... 3

T ä s s ä

n u m e r o s s a

Juhliminen on tärkeää ................................................................. 4 Raisa Niemi Kulttuuriministeripolitiikka eduskuntavaalien jälkeen ..................... 6 Petri Pietiläinen Tänään taiteelta ei pääse missään pakoon ................................... 8 Petri Pietiläinen, Raisa Niemi ja Merja Isotalo Toivoa tulevaisuuteen .................................................................. 9 Elina Ponkala Frankfurtin Kirjoja Suomesta –näyttely päätyi kirjastoon ............... 10 Petri Pietiläinen Opinnot voi rahoittaa ansiosidonnaisella päivärahalla .................... 13 Paula Launonen Intuitio – tunnetta vai järkeä vai jotakin muuta? ............................ 14 Merja Isotalo

Kansikuvan suunnittelu Petra Innanen

Fotografiska – valokulttuurin satama ............................................ 15 Raisa Niemi Korkeakulttuurista katutaiteeseen ................................................. 16 Raisa Niemi Linnunlaulun geenit muusikolla .................................................... 19 Merja isotalo Miten voin auttaa – Mikä sinua kiinnostaisi .................................. 20 Merja Isotalo Sosiaaliset vuorovaikutustaidot kulttuurituottajan työssä ............... 22 Ville Niutanen POLEMIIKKI ................................................................................ 23

Julkaisija: Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry/ Fackorganisationen för konst- och kultursektorn rf Lehden toimituskunta: päätoimittaja Kirsi Herala p. 040 5111 200 email: kirsi.herala@taku.fi. Mari Lankinen, Petri Pietiläinen, Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Riina Virkkunen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisuun tarkoitetuista artikkeleista ja niiden toimitusajoista on sovittava toimituskunnan kanssa. Jos kuvaajan nimeä ei ole mainittu, on lehden kuvituksessa käytetty Ingram-kuvakirjaston kuvia. Taitto: Kirsi Herala/Anne Punttila Paino: Painokotka Oy, Kotka ISSN 1457-7003 ISSN 2243-030X Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti TAKU:n lehdessä olevat artikkelit ja niissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä. Ne eivät välttämättä edusta TAKU ry:n virallista kantaa.

2 TAKU

Taidetta kansalle .......................................................................... 24 Elena Gorschkow-Salonranta Kolea elämä ................................................................................ 25 Panu Hämeenaho Jäsensivut .................................................................................. 26


P u h e e n j o h t a j a lt a

Säännöllisiä viikkotyöaikoja vaativa kansalaisaloite keräsi toukokuun alussa 50 000 nimeä ja päätyy näin ollen eduskunnan käsittelyyn. Tulevalla hallituskaudella työllisyyspolitiikassa nähtäneenkin useita suuria muutoksia. Akava madaltaisi työllistämisen kynnystä kokeilulla, joka mahdollistaisi pitkäaikaistyöttömien palkkaamisen määräaikaiseksi, vähintään 10 kuukaudeksi, ilman perustetta määräaikaisuudelle. Työttömyyden hoitamiseen käytettäviä määrärahoja tulisi Akavan mielestä voida käyttää nykyistä joustavammin.

Kuva: Johannes Wiehn

– On järjenvastaista, että hyvässä työiskussa oleva työtön ei käytännössä saa opiskella tai perustaa yritystä, vaan joutuu odottelemaan työn ilmaantumista. Työttömyysturvan pitäisi mahdollistaa opiskelu tai yrityksen käynnistäminen nykyistä joustavammin. Työttömyyskorvaus voisi olla esimerkiksi starttirahan kaltainen etuus, Fjäder esittää. ***

Kevät etenee ripeää tahtia eduskuntavaalien jälkeisissä tunnelmissa ja hallitusneuvotteluiden povataan etenevän vauhdilla. Menoleikkauksista ja valtiontalouden sopeuttamisesta on jo neuvotteluiden tässä vaiheessa päästy periaatteelliseen sopuun. Neuvottelevat osapuolet hyväksyvät pääpiirteissään valtiovarainministeriön arvion kuuden miljardin euron sopeutustarpeesta julkisessa taloudessa. EU:n ja Maailmanpankin laatimassa kansainvälisessä vertailussa Suomen julkishallinto on EU-maiden tehokkain. Julkisen sektorin kokoon ja tehtäviin liittyvissä keskusteluissa on hyvä muistaa, että useimmissa EUmaissa julkishallintojen tehokkuus on heikentynyt vuoden 2008 jälkeen, mutta Suomessa se on parantunut. *** Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan noin 330 000 työntekijää tekee Suomessa osa-aikatyötä, mikä on noin 17 prosenttia kaikista työsuhteista. Nollasopimuksilla, joissa vähimmäistyöaikaa ei ole määritelty, työskenteli viime vuonna päätoimisesti 83 000 työntekijää. Yleisesti ongelmana pidetäänkin sitä, ettei työnantaja tarjoa lisätunteja työntekijöilleen, vaan palkkaa lisää osa-aikaisia.

Kysymys kulttuuriministeristä on päivänpolttava. Neuvotteluita vetävä Sipilä on ilmaissut halunsa pienentää hallituksen kokoa jopa niin, että jaossa olisi kaksitoista tai kolmetoista ministerisalkkua. Toteutuessaan tämä tekee kysymyksestä entistä mielenkiintoisemman. Saammeko kenties sivistysministerin tai kulttuuri- ja tiedeministerin? Tai jotain ihan muuta? *** "Kokous, jossa ei naureta, ei ole hyvä kokous", totesi Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa taannoin ja jatkoi ajatusta, että varsinkin silloin, kun yritys taistelee olemassaolostaan, pitää löytää asioita, joille nauraa. Ja hallituksen sekä johdon lisäksi tarvitaan myös henkilöstön luottamusta. Tiukkoja aikoja lupailevien leikkauslistojen ja edunvalvonnallisten haasteiden keskellä minä uskon samaan. Periksi ei anneta. Mari Lankinen

TAKU 3


Juhliminen on tärkeää

– TAKU-lehden vuoden 2015 kansikuvataiteilija Petra Innasen monet vaatteet

Te k s t i : R a i s a N i e m i Kuvat: JBM

Petra Innasen työhuone Kaapelitehtaalla on kuin pikkutytön unelma. Plyymejä, puuhkia ja paljettiasuja roikkuu tangoilla ja on kasoina pöydillä. Seinän mittaisen peilin edessä on reilusti tilaa sovitella ja peilata. Kyseessä on kuitenkin totinen työ. Innanen on paitsi arvostettu ja apurahoin palkittu kuvataiteilija, myös yksi Suomen tunnetuimmista burkleskitaiteilijoista, itse asiassa eräänlainen burleskin pioneeri Suomessa.

Punkkarityttö löysi kuvataiteet Innanen oli energinen ja lahjakas oppilas, joka yläasteella haaveili punk-kampaamon perustamisesta Lontooseen. Kansanopiston taidelinjan opettajien suosituksesta hän haki – ja pääsi – kuusitoistavuotiaana Kuvataideakatemiaan. ”Olin ihan kauhuissani”, Innanen nauraa. ”Vaikka olinkin ensimmäisestä siveltimenvedosta asti tiennyt, että tässä se nyt on, vihdoinkin jotain minulle, niin olin varma, että minut otettiin

vahingossa sisään, että se oli jokin huumorikokeilu.” Akatemian opettajatkin olivat alussa huolissaan kuinka tyttö pärjää, mutta pärjäsihän se, jopa erinomaisesti. Innanen opiskeli ahkerasti ja oli aina ensimmäisenä paikalla. Itsekin kauan jo opettaneena Innasen on nykyisinkin vaikeaa kestää epämotivoituneita ihmisiä. ”Suurin haaste, jonka olen kokenut opettajana on se, että vaikka ihmiset ovat päässeet kouluun, he eivät tee töitä”, hän puuskahtaa. ”On kaikki mahtavat tilaisuudet ympärillä, ja silti mietitään, että menisinköhän tänään kouluun vai en”, hän pudistaa päätään. Popista burleskiin ”Jo opiskeluaikana lähestyin popkulttuuria. Se on ollut minun vitsini, maalata jotain b-kulttuurin maailmasta hitaasti öljyväreillä”, Innanen kertoo. Juuri maalausprosessin hitaus on ollut Innaselle tärkeää. Se on rytmittänyt työtä, antanut aikaa ajatella. Rakkaista öljyväreistä hän joutui kuitenkin luopumaan allergian takia. Innanen vaihtoi akryyliväreihin, vaikka Akatemiasta jäikin ”akryylitrauma”. ”Oikea taiteilija maalaa öljyväreillä”, Innanen naurahtaa, ”mutta olen vihdoin saanut akryylivärit tottelemaan niin, että värit näyttävät siltä mitä haluan. Rytminvaihdos teki kaikesta aluksia vaikeampaa, mutta nyt olen tyytyväinen.” Innanen on muutenkin murtautunut 1980-luvun Akatemian maalarimallista ulos. ”En olisi voinut kuvitellakaan vielä opiskeluaikoina, että yhtäkkiä tempaisisin jonkun videon. Herranjestas, sehän menisi ihan hulinaksi koko touhu!”, hän nauraa. Hulinaa Innasen elämään on tuonut myös burleski. Siirtyminen burleskin maailmaan on ollut Innaselle luontevaa. Kuvataiteessaan hän on aina käsitellyt rooleja, popkulttuuria ja b-kulttuuria. Häntä on kiinnostanut sirkus, kabaree ja ristiinpukeutuminen. Taiteen historiasta hän nostaa esiin surrealis-

4 TAKU

min ja dadismin. ”Nina Hagen on minun naisihanteeni!” Innanen huudahtaa. Juhliminen on tärkeää. ”Rakastan juhlien järjestämistä. Ystävät varoittelivat, etten voi jatkaa naimisiinmenoa juhlien takia, oli pakko keksiä muitakin syitä juhlaan. On kiva tuoda ihmisiä yhteen”, toista kertaa naimisissa oleva Innanen sanoo. Hänen nykyinen miehensä jakaa vaimon kiinnostuksen kohteet; punkrockin, visualisuuden ja näyttävyyden. Burleski löytyi 2000-luvun alussa valokuvakirjan kautta. New Yorkissa nähtyjen esitysten kautta tuli varmuus: tämä on meille. Samalla nousi halu tehdä burleskia itsekin. Alussa pariskunta järjesti pieniä taideiltamia ja teemajuhlia. Nyt tulossa ovat jo yhdeksännet Helsinki Burleskifestivaalit.    Innanen järjestää ja tuottaa paljon muutakin, kuten klubeja, gaaloja ja katselmuksia. Säännöllisimmin hän emännöi joka kuun toisena torstaina ravintolalaiva Wäiskissä Burleskiklubia. Burleskin ympärille on kerääntynyt suuri joukko eri alojen taiteilijoita, mutta myös leipätyönsä ihan muualta hankkivia ihmisiä. ”Oma taiteilijuus on varmasti vaikuttanut siihen, että olen tottunut te-


kemään asioita pienellä budjetilla”, Innanen huomauttaa. Festivaalin maailmatähtiä pursuava ohjelmisto tuotetaan lippuvaroin sekä satunnaisilla kulttuuriavustuksilla. Palkkaa niistä ei Innanen pysty itselleen maksamaan. Elannon tuo monenkirjava freelance paletti sisältäen esiintymisiä, kuvitusta, teosmyyntejä, opetusta ja vaikkapa tilaustyön hotellihuoneeseen. Sopiva ammattinimike lienee tällä hetkellä kuva- ja burleskitaiteilija. Innanen esiintyy paljon, hänen burleskitaiteilijanimensä on Bettie Blackheart. Lisäksi hän tekee esityksiä Leila Halkeaman hahmossa, joka on myös TAKU-lehden kansikuvien malli. Leila Halkeaman esiintymiset ovat performatiivisia aikuiskasvatuksellisia taideopastuksia, joissa komiikan keinoin avataan nykytaiteen problematiikkaa,    Kouluttaminen on iso osa Innasen työtä. Kuvataiteita hän on opettanut lukuisissa kouluissa, mukaan lukien Kuvataideakatemia ja Aalto-yliopisto. Esittävän burleskin pajoja sekä liikunnallisia burleskitanssitunteja Innanen opettaa sekä vakioryhmille että tilaus- ja viikonloppukursseilla. ”Burleskitanssitunnit polttariryhmille ovat jo trendi”, hän huomauttaa. Innanen korostaa burleskin monimuotoisuutta. Hänen vakioryhmäänsä kuuluu niin 70 -vuotta täyttäneitä kuin parikymppisiäkin. Tanssi sopii sekä miehille että naisille, ja transnaiset saavat kokea olevansa naisia naisten joukossa. Burleskissa sukupuolinormit unohtuvat ja ihminen saa olla se, jonka tuntee olevansa.

Isot muotokuvat Innanen on värikäs ja hauska. Myös hänen kuvataidetyönsä ovat värikylläisiä, koloristiksikin häntä voisi kutsua. ”Olen täysin hämmentynyt ja sanaton skandinaavisen minimalismin edessä”, hän nauraa. Nyt hänellä on työn alla isojen muotokuvien sarja, pitkällinen unelma, joka on lähtenyt apurahan turvin rullaamaan. ”Olen kuvannut burleski esiintyjiä Saksassa ja New Yorkissa, ja lähdössä kohta Yhdysvaltojen länsirannikolle. Tarkoituksena on tehdä parinkymmenen jättikokoisen muotokuvan sarja.” Kuvattavaksi hän on saanut tunnettuja nimiä, esimerkiksi Dr Luckyn, Dirty Martinin ja Tiggerin. Kuvissa ihmiset eivät ole lavalla, eivätkä siviiliminänään, vaan eräänlaisessa välitilassa. Innanen ottaa kohteestaan useita satoja kuvia, miljööstä ja symboliikasta keskustellaan paljon, kuvia rakennetaan yhdessä. Kuvat Innanen maalaa luonnollisessa koossa. ”Olisin halunnut isompiakin, muuta fyysisesti niitä on hankala näyttää missään”. Suuri koko asettaa myös maalaustekniikalle rajat, varsinkin kun Innanen ei halua maalata pingotetulle kankaalle. ”Se tökkää takaisin”. Ongelmat hän on ratkaissut maalaamalla kuvat yhdelle kankaalle, joka ripustetaan kujanauhasta rennosti kiinni. Dokumenttielokuva valmistuu 2018 Suomi burleskista on tekeillä dokumentti, jonka pääosassa on Innanen.

Dokumentin ohjaaja, Sydänfilmin Iina Terhon paneutuminen aiheeseen on tehnyt vaikutuksen Innaseen. Ohjaaja kävi ensin ”nimettömänä” useita kuukausia Innasen tunneilla. Nyt hän on seurannut kameran kanssa jo vuoden ajan Innasta työmatkoilla ja arjessa. Mukaan elokuvaan on tarkoitus saada vielä Burleskifestivaalin 10-vuotisjuhlat 2017, joten elokuvan odotetaan valmistuvan vuonna 2018.    Kaiken taiteentekemisen, esiintymisen ja kouluttamisen ohella Innanen on aiemmin työskennellyt pitkään myös sosiaalialalla, päihdetyössä ja mielenterveyspuolella. ”Minulla on jonkinlainen taito auttaa ihmisiä löytämään itsestään uusia puolia”, hän toteaa. ”Mutta jos valitsisin uudelleen ammatin, niin haluaisin olla biologi, tai joku, josta on oikeasti hyötyä tässä maailmassa. Omissa kriiseissäni koen, että teen jotain täysin hyödytöntä, että tuotan vain roskaa maailmaan”, hän miettii.    Petra Innanen on vuoden 2015 TAKU-lehden kansitaiteilija. Innasen ideana on että lehden kansikuvista tulee kerroksellinen kokonaisuus, kuvissa tapahtuu transformaatio. Innanen kertoo, että yksi hänen lempiopettajistaan Kuvataideakatemiassa, taidemaalari Juhana Blomstedt oli kertonut, että jos pohjalle maalaa vihreä neliö, se tulee aina olemaan läsnä, vaikka päälle maalaisi kolmetoista kerrosta punaista. Innasta kerroksellisuus kiehtoo. Miltä maalaus kuulostaa? Kuinka se vihreä on mukana maalauksen lopullisessa soinnissa? Tiger. Akryyli kankaalle, 250x460cm, 2013.

TAKU 5


Petri Pietiläinen

Kulttuuriministeripolitiikkaa eduskuntavaalien jälkeen Eduskuntavaalit 2015 on käyty. Keskustan ennakoitu vaalivoitto toteutui huomattavasti otaksuttua laimeampana ja perussuomalaiset nousivat yllättävästi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kumpikaan puolueista ei ottanut kantaa taiteeseen ja kulttuuriin vaaliohjelmissaan. Ainoa vaaliohjelmassaan vakavasti ja yksityiskohtaisesti taiteen ja kulttuurin puolesta esiintynyt puolue, vasemmistoliitto, kärsi yllätystappion.

Kuva: Eduskunnan kuvapalvelu

6 TAKU


U

udessa eduskunnassa on historiallisen vankka porvarienemmistö. Taiteen ja kulttuurin asema tulevassa hallituksessa näyttää vähäiseltä. Kulttuuriväki pelkää kulttuurin jäävän täysin ilman ”omaa” ministeriä. Pelon taustalla piilee se, että keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä puhui ennen vaaleja ministerien määrän radikaalista vähentämisestä. Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen totesi Helsingin Sanomissa (21.4.2015), että kulttuuriministeri on pelkkä sivistysvaltion imagokysymys. Ensimmäinen vaalien jälkeinen kulttuuriskandaali saatiin, koska taiteen ja kulttuurin edustajat ilmaisivat pettymystään vaalitulokseen Helsingin Sanomien artikkelissa (21.4.2015). Perussuomalaiset ja monet muutkin kirjoittajat iskivät takaisin sosiaalisessa mediassa ja yleisönosastopalstoilla. Kulttuuri nousi vaalien jälkeen suuremmaksi puheenaiheeksi kuin ennen vaaleja. Onko kulttuuriministeri todella ”imagojuttu” Vaikka julkisessa keskustelussa ennustetaan, ettei ministerien määrää radikaalisti vähennettäisi (17 nykyhallituksessa), niin puhdasta kulttuuriministeriä ei viimeisten hallitusten esimerkin mukaisesti varmaankaan saada. Kysymys liittynee tulevan hallituksen koostumukseen. Julkisuudessa panokset laitetaan puhtaan ”porvarihallituksen” puolesta ”peruspunamultaa” vastaan. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. ”Porvarihallituksessa”, joka muodostuisi keskustasta, perussuomalaisista, kokoomuksesta ja RKP:stä, ainoastaan pienin puolueista on jossain määrin profiloitunut kulttuurin, tosin suomenruotsalaisen kulttuurin puolustajaksi. Edellisissä eduskuntavaaleissa perussuomalaiset puolustivat puhdasta suomalaista kulttuuria, hyvin perinteistä ja realistista kulttuurinäkemystä elitististä ”postmodernia tekotaidetta” vastaan. Tässä hallituskoalitiossa voisi hyvin olla 16 ministeriä, joista viisi menisi kullekin suurelle puolueelle ja yksi RKP:lle. Muitakin ministerimääriä on julkisuudessa esitetty. Perussuomalaisten Ritva (Kike) Elomaa on ainoana julkisesti ilmoittautunut

halukkaaksi kulttuuriministeriksi. ”Peruspunamultahallituksessa”, joka muodostuisi keskustasta, perussuomalaisista, SDP:stä ja RKP:stä, vallitsee sama tilanne. Molempien hallituskoalitioiden suhteen pitää muistaa, että keskusta nojaa edelleen jossain määrin ajattelussaan niin sanottuun alkiolaisuuteen, joka ei ollut pelkästään maaseudun aseman puolustamista vaan sivistys-, kulttuuri- ja raittiusliike. SDP:llä on vastaavanlainen pohja sivistys- ja kulttuuriliikkeenä vanhassa työväenliikeajattelussa. Tätä taustaa ovat esimerkiksi nostaneet esiin jotkut nuoremmat demarit. Osa heistä korostaa SDP:n kulttuuritaustaa. Kummankin hallitusvaihtoehdon kohdalla lienee merkityksellistä se, kuinka paljon vaikutusvaltaa annetaan näille perinteille. Jos lähdetään siitä, ettei kulttuuriministeri olisikaan ”imagojuttu” vaan osa sivistysvaltion normaalia hallintaa tai osa tulevaisuutta osaamisen parantamisena tai uusien eiaineellisten vientituotteiden kehittämisenä, niin tarvitaanko sittenkin puhdasta kulttuuriministeriä! Jotkut vetoavat kulttuuriministerin töiden oletettuun vähäisyyteen. Joissakin puheenvuoroissa on esitetty yhtä ministeriä opetus- ja kulttuuriministeriöön, mutta silloin kritisoijat nostavat esiin syntyvän työtaakan suuruuden, asioihin perehtyminen jäisi vähäiseksi. Työtaakasta huolimatta ehdotan kahta vaihtoehtoa: toisessa sivistysministeri johtaisi koko opetusja kulttuuriministeriötä ja toisessa kulttuuri- ja tiedeministeri johtaisi näitä kahta tulevaisuuden kannalta keskeistä innovaatioalaa. Joku voi ihmetellä sitä, kuka jälkimmäisessä tapauksessa hoitaisi opetusministerin jäljelle jäävän työsaran? Mielestäni jälkimmäisessä mallissa opetusministeri toimisi yhteistyössä kulttuuri- ja tiedeministerin kanssa.

vyehkönä tai suorastaan niin helppona, että kulttuuriministerin tehtävät on yhdistetty muihin tehtäviin. Jos haluttaisiin suorastaan pätevä ministeri sivistys- tai kulttuuri- ja tiedeministeriksi, voitaisiin tässä kriittisessä tilanteessa nimittää ulkopuolinen asiantuntija ministeriksi. Tässä tapauksessa ehdotan julkeasti sivistysministerivaihtoehdossa professori Kari Uusikylää ja kulttuurija tiedeministerivaihtoehdossa professori Esko Valtaojaa. Molemmat tosin kelpaisivat mainiosti molempiin ministerivirkoihin. Kumpikin ratkaisu toisi Suomen ministerivalinnoille varmaan maailmanlaajuisen huomion. Jos tarvitaan sopiva ja pätevä nykyisten kansanedustajien keskuudesta, niin ”porvarivaihtoehdossa” tämän artikkelin kirjoittaja näkisi mieluusti RKP:n Carl Haglundin, keskustan Olli Rehnin, kokoomuksen Petteri Orpon tai perussuomalaisten Jussi Niinistön sivistys- tai kulttuuri- ja tiedeministerinä. ”Peruspunamultavaihtoehdossa” ministerinpaikalle voisi nimenä Haglundin, Rehnin ja Niinistön rinnalle nostaa SDP:n Jutta Urpilaisen ja Antti Lindtmanin. Joku lukijoista voi katsoa näitä nimiä ja ihmetellä niitä jopa ääneen. Näiden nimien tuominen esille tässä artikkelissa kertoo kirjoittajan halusta korostaa sitä, että taiteelle ja kulttuurille tärkeitä asioita hoitamaan pitää saada mistä tahansa hallituspuolueesta tarpeeksi kova tulevaisuuden poliittinen johtaja. Tällainen nimitys tukisi taiteen, kulttuurin, sivistyksen ja tieteen asemaa tulevaisuutta luotaessa.

Sopiva, pätevä vai molemmat? Hallituksen ministerit ovat luonnollisesti merkittäviä suomalaisia poliitikkoja. Jokainen hallituspuolueen kansanedustaja on sopiva ministeriksi. Monissa aiemmissa hallituksissa kulttuuriasioita hoitavan ministerin ”salkkua” on pidetty ke-

TAKU 7


Merja Isotalo, Raisa Niemi ja Petri Pietiläinen

Taiteen saavutettavuus kasvaa yhteiskunnassamme koko ajan. Taide ei pysy taidelaitoksissa. Jalkauttamisprojektien kautta taidetta ja kulttuuria törmäytetään ihmisten kanssa arkipäivän ympäristöissä ostoskeskuksista raitiovaunuihin. Jotkut yrityksistä tarttuvat erilaisten kulttuurimaailmojen tarjoamiin mahdollisuuksiin löytää ostajaryhmiä. Taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia kokeillaan aivan uusissa paikoissakin kuten kielten oppimisessa tai vankilatyössä.

V

uosisatojen ajan osa kuvataiteesta oli piilossa tavalliselta kansalta. Maalauksia, veistoksia, gobeliineja ja lasimaalauksia pääsi näkemään jos oli kirkonmies tai aatelinen tai varakas porvari. Taideteosten tehtävänä oli vahvistaa valtaapitävien asemaa, esteettisen mielihyvän tavoittelu saattoi olla toisarvoista. Rahvas näki kuvataidetta pääasiassa kirkoissa, missä maalausten ja veistosten tehtävänä oli uskon ylistäminen ja joskus rahvaan pelottaminen. Rahvaan taide oli tarinointia, musisointia ja markkinanäytelmiä. Toisin on nyt. Taidelaitosverkosto on laaja, eikä kuvataidekaan meinaa millään pysyä enää museoiden tai laitosten seinien sisäpuolella, vaan levittäytyy yhä enemmän sinne, missä ihmiset liikkuvat. Esittävät taiteet ovat jo pitkään olleet kaikkialla. Suomessa ilmainen kirjastolaitos ja koulutus tuovat taidetta kaikille. Ja hyvä näin. Taidelinjasta ostoskeskustaiteeseen Helsingissä  Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL haki alkuvuodesta ideoita joukkoliikenteessä toteutettavaan Taidelinja-ohjelmaan. Ehdotuksia tuli yli

8 TAKU

Tänään taiteelta ei pääse missään pakoon sata. Ideoita saatiin paitsi ammattitaiteilijoilta, myös joukkoliikenteen aktiivikäyttäjiltä; koululaisilta, eläkeläisiltä ja kaupunkiaktiiveilta. – Olen iloinen siitä, miten teokset inspiroituvat liikenteestä ja rakentavat kohtaamisia ihmisten kesken. Teossuunnitelmat ovat kestoltaan puolesta tunnista puoleen vuoteen. Valinta tuleekin olemaan vaikeaa, kertoo Taidelinjan taiteilija-koordinaattori Annika Niskanen. Espoossa puolestaan houkutellaan shoppailijoita kuvataiteen pariin. Kauppakeskus Sellossa kirjaston, Sellosalin ja Finnkinon rinnalle avautui huhtikuussa galleria Sello, joka tarjoaa tiloja vaihtuville näyttelyille. Heavy metal kelpaa korumarkkinointiin  Suomalaisesta taide- ja kulttuurielämää on pitkään aggressiivisestikin innostettu yrittäjyyteen ja perinteisiä toimintatapoja rikkoviin linjauksiin. Musiikissa markkinointi, brändääminen ja yhteistyökuviot erilaisten kaupallisten tuotteiden kanssa ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Keväällä 2015 heavy metal -yhtye Nightwish ja Kalevala Koru julkistivat Suomessa uraauurtavan yhteistyökuvion. Siinä Nightwishin uusi laulusolisti

Floor Jensen toimii Kalevala Korun kevään korukasvona. – Molemmilla on tinkimätöntä halua luoda uutta ja halu herättää tunteita, toteaa Kalevala Korun toimitusjohtaja Riitta Huuhtanen yhteistyön taustoista. Korukasvo Floor Jensen hehkuttaa yhtäläisyyksiä. Hänestä molemmat tahot hakevat inspiraatiota suomalaisesta maisemasta. Jensen on ylpeä saadessaan edustaa suomalaisesta kulttuurista ponnistavaa korumerkkiä.   – Taide herää henkiin niin monessa muodossa, sanoo Jensen. Aiemmin Kalevala Koru on tehnyt korukasvoyhteistyötä Hanna Pakarisen, Michael Monroen ja Duudsonien kanssa. Yhteistyön laajeneminen raskaaseen musiikkiin vaikuttaa luontevalta. Suomi on sekä kaikenlaisen metallimusiikin suurvalta että monien mielestä edelleen merkittävä muotoilumaa. Nightwishin valikoituminen yhteistyökumppaniksi jonkin raskaamman heavy metal -yhtyeen tai suorastaan Kalevalasta vaikutteita hakevan yhtyeen kuten Amorphiksen kanssa on sinänsä luontevaa: maailmalla menestyneen yhtyeen kautta Kalevala Koru hakee uutta näkyvyyttä ja uutta ostajakuntaa. Keväällä alkavalle yhteistyölle luvataan syksyllä jatkoa. Toimitusjohtaja Huuhtanen lupaa, että Kalevala Koru näkyy Nightwishin seuraavalla maailmankiertueella. Taidelaitoksista laitoksiin Sairaalaklovneja, laitoslaulajia, elämysoppaita - taiteen ja hoivatyön raja-aitoja rikotaan tietoisesti useammin kuin ennen. Herää jo kysymys, mikä sitten on taidetta, mikä taideperustaista terveydenhoitoa. Joka tapauksessa kaikki taiteen lajit ovat löytäneet tiensä myös hoitolaitoksiin, koululaitokseen, vankiloihin ja hoivakoteihin. Sairaalaklovnit kiertävät lastenosastoilla, lasten ehdoilla ja yhteistyössä henkilökunnan kanssa. Sairauden varjot väistyvät hetkeksi, kun vierelle tulee sairaalaklovni hulluttelemaan ja saa naurun aikaan. Sairaalakokemuksesta jää mieleen jotain hauskaakin. Klovnit ovat ammattilaisesiintyjiä, jotka on koulutettu tekemään työtään sairaalaympäristössä. He toimivat nykyisin kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa jo säännöllisesti.


Rajat häilyvät entisestään, kun ruotsia opetellaan tanssin avulla ja vielä hyvin tuloksin. Zodiakin yleisötyön hankkeessa TALK – taidetta ja liikettä kieltenopetukseen on mukana 12 peruskoulua, joissa tullaan pitämään työpajoja kuudella eri kielellä seuraavan kahden vuoden ajan. Opetuksessa hyödynnetään liikettä oppimisen apuna, työparina kieltenopettajalla on Zodiakin tanssitaiteilija. Taittuu ry on kehittänyt vankilateatteritoimintaa hankkeessa, jossa tavoitteena on vankien omaehtoinen kuntoutuminen ja valmistautuminen vapauteen. Siirtyminen vankilasta ns. normaalielämään ei ole yksinkertaista ja draaman keinoin vankilateatteri antaa vapautuville käytännön valmiuksia toimia yhteiskunnassa. Kokemusten mukaan osallistujien itsetuntemus paranee ja ryhmässä toimiminen helpottuu. Rohkeutta osallistumisessa tarvitaan, sillä esitykset toteutetaan oikeassa teatterissa ja oikealle yleisölle. Taide tulee luo Taide on kulkenut pitkän matkan pyhäköiden ja aateliskartanoiden seiniltä sekä niiden illanvietoista julkiseen tilaan kaikkialla ympärillämme. Samalla matkalla korkea- ja populaarikulttuurin vastakkainasettelu on vähentynyt. Taiteen ja kulttuurin ilmenemismuodot monipuolistuvat jatkuvasti, ja niitä käytetään osassa maailmaamme yhä tietoisemmin, monipuolisemmin ja laajemmin ihmisten hyväksi hyvinvoinnista kaupallisiin tarkoituksiin. Kuluvalla vuosituhannella Suomessakin taide vain puskee yhä lähemmäs ihmistä. Lisääntyvä tutkimustieto tuo taiteen ja kulttuurin vaikutukset meihin yhä tarkemmin ymmärrettäväksi. Vaikka tulevaisuudessa lääkäri voi kenties kirjoittaa potilaalle liikuntareseptin lisäksi konsertti-, taidenäyttely-, taidetyöpaja- tai runonkirjan lukemisreseptin, niin kulttuurintekijöiden velvollisuus on keksiä yhä uusia mahdollisuuksia taiteen ja kulttuurin hyödyntämiseen ja niistä nauttimiseen. Tähän tarvitaan taiteilijoita, kulttuurintekijöitä, kulttuurijärjestöjä ja kulttuurin kuluttajia.

Tällä palstalla kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestöt kertovat ajatuksiaan muun muassa koulutuspolitiikasta, työllistymisestä ja alan ajankohtaisista ilmiöistä.

Toivoa tulevaisuuteen Eilen illalla valvoin sanaristikon ja mustikkasuklaalevyn kanssa eduskuntavaalien tuloksia. Olin käynyt aikaisemmin päivällä tiputtamassa oman ääneni laatikkoon kuten kunnon kansalainen ja jännäsin mahalaukku solmussa miten vihreiden käy. Vaikka oma isäni on keskustalainen henkeen ja vereen, äänestin vihreitä, koska arvostan luontoa ja ihmisyyttä. Yksi vihreiden vaaliteemoja olikin, että koulusta tulee tehdä sellainen paikka, jossa lapsia kuunnellaan ja suhtaudutaan jokaiseen yksilönä. Moni varmaan muistaa sen kun – jonkin aikaa sitten – oli hälyä opettajasta, joka oli heivannut pulpetit ulos luokasta ja halusi poiketa opetussuunnitelmasta. Yksi Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymyksistä tivasi mielipidettä nykyiseen koulukuriin. Itse olin hyvä koulussa. Muistan itseasiassa odottaneeni innolla todistukseen numeroarvosanoja sanallisten sijaan. Minulla on hyvä kuulomuisti, joten perinteinen malli sopi minulle hyvin, ja tuttaviani, jotka eivät menestyneet aivan yhtä hyvin, pidin salaa hieman hitaina. Kun aloitin opiskelun yliopistossa puolitoista vuotta sitten, näkemykseni muuttui. Enää en pärjännytkään pelkästään luennoilla istumalla ja sivuaineeni suomen kieli ei vain mahtunut kalloon vaikka kuinka ahtasi. Nyt kaipaan sanallisia arvosanoja, luovempaa ja joustavampaa systeemiä, ja ymmärrystä ympäristöltä. Kuka on aikoinaan päättänyt millainen on fiksu ihminen ja miten kouluissa tulee oppia? Kaikkihan sen tietävät, että ihmisiä löytyy tältä pallolta joka ikiseen junaan ja lähtöön ja kaikki ovat hyviä jossain. Luovaa alaa opiskelevana tiedän, että kaikenlaista osaamista tarvitaan ja sitä tulisi kouluissa tukea. Ehkä varhaiseläkkeelle jäänti mielenterveysongelmien takia vähenisi, kun iänikuista suorittamista ei painotettaisikaan 7-vuotiaasta lähtien. Jos erilaisia työkaluja käytetään erilaisiin tehtäviin, niin eikö ihmisiin voisi suhtautua samalla tavalla. Sen sijaan, että yritettäisiin naulata vatupassilla, yritettäisiin miettiä mihin kukainenkin soveltuu parhaiten ja etenkin mistä kukakin nauttii. Vaikka itsekin motivoidun kilpailusta ja tykkään voittaa, niin ei aina tarvitse jakaa ihmisiä numeroiden ja tulosten alle. Kyllä ne voittajat ja suorittajatkin siihen lopulta tottuvat. Ja kuka tietää, ehkä Suomeen saataisiin vihdoinkin niitä kauan toivottuja Nobelisteja ja maailman valloittajia. Elina Ponkala Oulun yliopiston kulttuuritieteiden opiskelijoiden ainejärjestö KULTU ry:n tapahtuma-avustaja ja kirjallisuuden pääaineopiskelija

TAKU 9


Frankfurtin Kirjoja Suomesta -näyttely päätyi kirjastoon Kuvat ja teksti Petri Pietiläinen

Mikä yhdistää italiaksi käännettyä Aki Kaurismäen kirjaa, Salla Simukkaa saksaksi, Rosa Liksomia ranskaksi ja Tove Janssonia eri kielillä eli kaikkiaan 958 kirjaa? Nämä kaikki käännetyt suomalaiset kirjat lahjoitettiin 17. maaliskuuta Helsingin kaupunginkirjastoon kaikkien lukijoiden lainattavaksi.

H

elsingin kaupunginkirjastossa vietettiin juhlallinen hetki Pasilan pääkirjastossa maaliskuussa. FILI, Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus, lahjoitti kaupunginkirjastolle Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa olleen Books on Finland -näyttelyn 958 kirjaa. FILI:n lahjoitus oli kaupunginkirjastolle merkittävä. Kirjat sijoitetaan Pasilassa

10 T A K U

sijaitsevaan pääkirjastoon, koska kaupungin kirjastolaitoksessa juuri sen tehtävä on toimia vieraskielisten kirjojen keskittämispaikkana Helsingille ja sitä kautta koko Suomelle. Lahjoituskirjoja tullaan siis lukemaan kaikkialla Suomessa. Alun perin kirjoja oli näyttelyssä esillä vielä enemmän mutta muutama niistä oli lähtenyt kävelemään lukuhaluisten kirjaryöväreiden mukaan. Frankfurtissa on perinteisesti annettu teemamaille mahdollisuus esitellä kirjallisuuttaan näyttelyssä haluamallaan tavalla. FILI ja Suomi käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja veivät Saksaan suurimman siellä olleen kirjanäyttelyn. Kirjat edustavat sekä kauno- että tietokirjallisuutta. – Nämä kirjat näyttivät koko maailmalle, miten Suomessa rakastetaan kirjallisuutta ja lukemista. Samalla ne kuvaavat sitä, miten Suomi näh-

dään maailmalla, Frankfurtin kirjamessujen johtaja Jürgen Boos totesi tervehdyksessään Pasilassa. Suomi onnistui hänen mielestään kirjamessujen teemamaana tuomaan esille suomalaisen kirjakulttuurin monipuolisuuden lisäksi suomalaisten rakkauden lukemiseen.

Frankfurtin pääteasema Pasilassa FILI:n Iris Schwanck näki kirjojen päätymisen aktiiviseen käyttöön hienona päätepisteenä koko Frankfurtkirjamessuprojektille. Hän muistutti, että Suomen esiintymisen yksi keskeisistä teemoista oli kirjastolaitoksen esitteleminen. FILI halusikin tuoda Frankfurtissa esiin suomalaisen kirjoittamisFrankfurtin kirjamessujen johtaja Jürgen Boos tuli Pasilaan asti kehumaan onnistunutta yhteistyötä Suomen kanssa.


Käännöskirjojen kansikuvamaailmat vaihtelevat eri kielikulttuureissa.

kulttuurin lisäksi suomalaisten lukemiskulttuuria. He esittelivät sekä lukemisen historiaa että erityisesti nykypäivää. Lukeminen ja kirjat liitettiin tiukasti yhteen myös kirjastolaitoksen kautta, myös loppusijoituksena. – Päätimme, että näiden kirjojen paras paikka olisi täällä, jossa niistä olisi eniten hyötyä ja ne pääsivät lukijoiden käyttöön, Schwanck perusteli lahjoituksen kohdistumista Helsinkiin. Hän muistutti myös siitä, että Frankfurtissa tuotiin esiin lukemisen, kirjojen, kirjaston ja oppimisen yhteys, joka on Suomessa ollut perinteisesti hyvin vahva.

– Kuulin tarinan pienestä pojasta, joka oli juuri oppinut lukemaan. Hän oli sanonut vanhemmilleen, että lukeminen on oikeastaan hänen supervoimansa, Schwanck kertoi. Lahjoitus sopii Helsingin kirjastolle Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto oli luonnollisesti ilahtunut kirjalahjoituksesta, joka sopii hyvin juuri Helsingin kirjastolaitokselle. Valtio on määritellyt sen kaikkien Suomen kirjastojen keskuskirjastoksi. Tämä velvoittaa kirjastoa pitämään yllä laajaa kokoelmaa. – Lähetämme jatkuvasti kaikkialle Suomeen kirjoja tästä kansainvälisestä kokoelmastamme. Tämä lahjoitus tukee tätä tärkeätä osaa toimintaamme. Tietääkseni kaikkia näitä kirjoja ei edes löydy meidän

nykyisistä kokoelmistamme, Tuula Haavisto selitti. Käännetyt suomalaiset kirjat kertovat koko maailmalle tarinaa suomalaisuudesta mutta samalla antavat Suomessa asuville muita kieliä äidinkielenään puhuville mahdollisuuden tutustua omalla äidinkielellään suomalaiseen kulttuuriin. Pasilan kirjaston eli Helsingin pääkirjaston johtaja Tiina Tarvonen oli onnellinen lahjoituksesta. Hänen johtamansa kirjasto toimii sekä Pasilan alueen kirjastona että Helsingin pääkirjastona. Pasilan kirjastoon pyritään hankkimaan mahdollisuuksien mukaan kaikki eri kielillä julkaistut suomalaiset teokset.

T A K U 11


Helsingin kaupunginkirjasto toimii koko Suomen keskuskirjastona. Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto oli luonnollisesti onnellinen mittavasta lahjoituksesta.

– Täällä on kirjastolaitoksen hallinto ja laaja monikielinen kirjasto. Toimimme sen suhteen Helsingin ja itse asiassa koko Suomen yleisten kirjastojen keskuskirjastona, Tarvonen totesi.

pojalle luettavaa. Kaukolainauksen henkilökuntamme etsii sopivaksi katsomaansa luettavaa, josta sitten lähetetään valikoima toiseen kirjastoon, Tarvonen kertoi esimerkkinä normaalista kaukolainapyynnöstä.

sitten ihmiset tulevat taas omien lastensa kanssa kirjastoon tai haetaan lapselle kassikaupalla kuvakirjoja. Myöntää tietysti täytyy, että ahkerin kirjastonkäyttäjäryhmä ovat keskiikäiset naiset, Tarvonen pohtii.

Jos Suomen jossakin kunnassa asustaa tietyn kielen puhujia alle sata, he saavat käyttää Helsingin kirjaston monikielistä kokoelmaa hyödykseen. Suosituksena on, että sadan henkilömäärän ylittävän kielen puhujien kirjoja pitää hankkia myös paikkakunnan kirjastoon. Tämänkin jälkeen muiden kuntien kirjastot käyttävät Helsingin laajoja kirjavalikoimia hyödykseen. Oman kirjaston kirjavalikoimat voivat syystä tai toisesta olla vajavaiset.

Kirjaston tulevaisuus lapsissa

Pasilan kirjasto voi hyvin, eikä tuleva Keskustakirjasto millään lailla uhkaa sen asemaa. Kirjastolaitoksessa on tilaa erilaisille kirjastoille. Tarvonen muistutti, että Pasilaan rakennetaan lähitulevaisuudessa tiiviisti: syntyy uusia työpaikkoja ja asuntoja. Pasilan kirjasto tulee edelleen palvelemaan sekä lähialuetta että koko Helsinkiä.

– Meille voi kaukolainaukseen tulla esimerkiksi pyyntö, että pitäisi saada 15-vuotiaalle arabiankieliselle

12 T A K U

Kirjalahjoituksen yhteydessä puhuttiin lukemisen merkityksestä. Frankfurtissa puhuttiin kirjoista ja lukemisesta. Kirjasto elää lukijoista. Monet ovat huolissaan kirjaston ja lukemisen tulevaisuudesta Suomessa ja koko maailmassa. Pasilan kirjastonjohtaja Tarvonen ei pelkää kirjaston tulevaisuuden puolesta. Vaikka muutoksia lukemistottumuksissa tapahtuu, niin lapset lukevat ja lapsille luetaan edelleen. – Lapset tulevat koululuokissa tänne kirjastoon. Vanhemmat tulevat lastensa kanssa kirjastoon. Teini-iässä lukeminen yleensä vähenee, mutta

– Vaikka tulevaisuus näyttää hyvältä, niin aina pitää miettiä, miten ihmiset saataisiin kirjastonkäyttäjiksi jo lapsina. Kyllä meillekin on kirjastoon hankittu pikkulapsille tabletteja ja niihin opettavia pelejä, Tarvonen tunnusti.


Paula Launonen

Opinnot voi rahoittaa ansiosidonnaisella päivärahalla Työttömälle maksetaan päätoimisten opintojen ajalta ansiosidonnaista päivärahaa enintään kaksi vuotta, jos viranomainen uskoo kouluttautumisen edistävän työllistymistä.

toimistossa, jonka asiakas työtön on.   ‒ Vaakakupissa painavat puhtaasti työmarkkinatekijät. Viranomainen tarkastelee ennen kaikkea sitä, mikä on osaajien tarve alalla, jolle työtön haluaisi pätevöityä.

Työtön työnhakija on Suomessa voinut vuodesta 2010 ryhtyä päätoimiseksi opiskelijaksi päivärahaoikeuttaan menettämättä.

Virtanen tähdentää, ettei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta työttömyysetuuteen opintojen ajalta.   ‒ TE-toimisto ratkaisee asian henkilön toimittamien tietojen sekä oman kokonaisarvionsa perusteella.   Viranomainen selvittää ammatillisen koulutuksen tarpeen yksilöllisten työllistymismahdollisuuksien näkökulmasta ja varmistaa opinnoissa etenemisen edellytykset.   ‒ Opintojen sisällön on oltava sellaisia, että niillä todella on vaikutusta henkilön osaamiseen ja tuleviin mahdollisuuksiin saada työtä tai aloittaa yritystoiminta.   Virtasen mielestä on ymmärrettävää, että lähtökohdiltaan selkeän järjestelmän käytännön toteutus aiheuttaa runsaasti myös hämmennystä. Ristiriitatilanteita syntyy, kun työttömän ja viranomaisen näkemykset koulutuksen tarpeellisuudesta eivät kohtaa.

Akavalainen hyötyy Irtisanotulle akavalaiselle opiskelu mahdollistaa työttömyysajan tehokkaan hyödyntämisen, kun ansiosidonnaisen päivärahan turvin voi esimerkiksi saattaa loppuun keskeneräisen tutkinnon, hankkia virkakelpoisuuden edellyttämän pätevyyden tai kouluttautua kokonaan uudelle alalle.   ‒ Myös perusopetus ja lukioopinnot ovat mahdollisia, jos niiden puuttuminen on este ammatilliselle kehittymiselle. Samoin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa järjestettävä ammatillisesti suuntautunut koulutus tulee kyseeseen. Näiden lisäksi työttömyysetuudella voi opiskella yksityisten koulutuspalvelujen tuottamissa ammatillisesti suuntautuneissa koulutusohjelmissa, jos ne muutoin täyttävät lain ehdot, luettelee neuvotteleva virkamies Markku Virtanen työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjyysosastolta.   ‒ Tohtorin tai lisensiaatin tutkintoa työttömyysetuudella ei kuitenkaan voi suorittaa. Mahdollisia ovat vain ylempään korkeakoulututkintoon johtavat tai sitä alemmat opinnot.

Viranomainen päättää Virtanen kertoo, että yli 20 000 työtöntä aloittaa tällaiset omaehtoiset opinnot vuosittain.   ‒ Suosio on kasvanut jatkuvasti, ja järjestelmä on osoittautunut erittäin toimivaksi. Vuosi sitten ilmestyneen selvityksen mukaan kahdeksan kymmenestä oli saavuttanut tavoittelemansa päämäärän, ja puolen vuoden kuluttua opiskelujaksosta reilut 60 prosenttia oli saanut työpaikan. Työtön ei kuitenkaan itse päätä, voiko hän osallistua koulutukseen työttömyyspäivärahan turvin. Asian ratkaisee viranomainen siinä TE-

Sisältö ratkaisee

Vastuu yhdellä Ei ihme, että kielteisen päätöksen saanut työtön epäilee systeemin oikeudenmukaisuutta, jos vastaavassa tilanteessa ollut tuttu on voinut aloittaa päätoimisen opiskelun etuuksien turvin.   ‒ Ratkaisuun vaikuttavat ihmisen koko työ- ja koulutushistoria, soveltuvuus ja elämäntilanne; esimerkiksi se, haluaako hän muuttaa toiselle paikkakunnalle työn perässä. Jokainen tapaus on yksilöllinen, ja eri alojen työllistymismahdollisuudet eri puolilla maata vaihtelevat, Virtanen taustoittaa.   Päätöksen tekee yleensä sama TEtoimiston asiantuntija, jonka kanssa työtön muutoinkin asioi.   Monien mielestä päätöksenteko pitäisi siirtää yhdeltä ihmiseltä ryhmälle, jotta ratkaisuun saataisiin riittävän laaja näkemys.   ‒ Suurimmassa osassa toimistoja näin menetelläänkin, kun kysymys on monimutkaisista tapauksista tai uusintakäsittelypyynnöistä, Virtanen toteaa.

§

Laki sanelee ehdot Työvoimaviranomainen voi kieltäytyä maksamasta työttömyysetuutta opiskeluajaltasi vaikkapa siksi, ettei sinulle ole laadittu työllistymissuunnitelmaa kahden viikon kuluessa työttömyytesi alkamisesta. Jos olet työtön ja haluat opiskella täysiaikaisesti, tarkista lakisääteiset ehdot: ● Olet vähintään 25-vuotias. ● Sinut on irtisanottu tai työsuhteesi on päättynyt konkurssin tai viransijaisuuden päättymisen vuoksi. ● Olet ilmoittautunut TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi viimeistään ensimmäisenä työttömyyspäivänäsi. ● Sinulle on TE-toimistossa laadittu työllistymissuunnitelma 2 viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Tässä suunnitelmassa sovitaan myös opinnoista. ● Et ole aloittanut opiskelua etkä ole kirjoilla oppilaitoksessa ennen ilmoittautumistasi TE-toimistoon. (Opiskelun tukemisesta voidaan sopia opintojen alkamisen jälkeen, jos ne on aloitettu työsuhteen aikana tai työvoimakoulutuksena. Lisäksi tukemisesta voidaan sopia opintojen alkamisen jälkeen, jos siihen on painava syy. Jos olet esimerkiksi saanut opiskelupaikan varasijalta peruutuspaikkana tai TE-toimisto ei ehdi tehdä työllistymissuunnitelmaa tai sitä korvaavaa suunnitelmaa ennen opiskelun alkamista.) ● Et ole saanut irtisanomisen yhteydessä rahallista korvausta, jonka takia sinulle ei makseta työttömyysetuutta.

Kysy Työlinjalta Puntaroi koulutusvaihtoehtoja työvoimahallinnon valtakunnallisen asiantuntijan kanssa: Puhelin 0295 020 702 ma-to klo 8–17, pe klo 10–17 koulutusneuvonta@te-toimisto.fi www.facebook.com/koulutusneuvonta T A K U 13


Merja Isotalo

- tunnetta vai järkeä vai jotakin muuta? Tiedon määrä maailmassa on ylitsepursuava ja jokainen joutuu tekemään töitä löytääkseen juuri sen tiedon, jota tarvitsee. Ja työ jatkuu tiedon muokkaamisella ja soveltamisella, jotta saa aikaan haluamansa lopputulokset, oli se sitten ratkaisu johonkin ongelmaan tai perustelu päätökselle tai vain uteliaisuuden tyydyttäminen. Hitaalta tieltä nopeaan toimintaan Järjen käytön perään huudellaan monessa tilanteessa, oli sitten kysymys kotitöistä tai poliittisesta päätöksenteosta. Tänä keväänä väitellyt taiteen maisteri Asta Raami nostaa hitaan järkeilyn rinnalle ja joissakin tapauksissa jopa edelle nopean intuition merkityksen. Aalto-yliopistossa maaliskuussa tarkastetussa väitöskirjassaan "Intuition Unleashed. On the application and development of intuition in the creative prosess" Raami tutkii intuitiota ja nimenomaan sen kehittämistä. Tutkimus on siinäkin mielessä merkittävä, että intuition kehittämistä on tutkittu hyvin vähän. Raamin mukaan sitä kuitenkin voidaan kehittää samalla tavalla kuin muitakin taitoja, vaikka yleisesti ajatellaan intuition olevan jotakin synnynnäistä, mutumenetelmää muistuttavaa. Raami korostaa sitä, että intuitio on yksi tietämisen muoto. Jokainen käyttää sitä arkielämässään jatkuvasti, koska päätösten tekeminen vaikkapa kaupassa veisi muutoin liian paljon aikaa, kun kaikki valinnat pitäisi perustella itselleen tai muille pitkillä järkevillä ja loogisilla ajatuksenjuoksuilla. Erityisesti intuitiota kuitenkin tarvitaan monimutkaisissa kognitiivisissa toiminnoissa, kuten luovassa työssä, visioinnissa ja ongelmanratkaisuissa. Se on yksi tärkeimpiä työkaluja mm. monille

14 T A K U

suunnittelijoille, tutkijoille ja taiteilijoille. On tilanteita, joissa intuitio onkin rationaalista päättelyä tehokkaampi keino saada tuloksia aikaan. Tyypillisiä tilanteita ovat sellaiset, joissa päätöksen tekemiseen on liian vähän tietoa tai liikaa tietoa tai kun ratkaisu on löydettävä nopeasti.

Kokemuksen kautta Väitöskirjassaan Asta Raami kuvaa intuitiota ilmiönä ja tietämisen muotona, prosessina, kehittämisen kohteena ja menetelmänä. Tutkimusaineiston hän on kerännyt runsaasti intuitiota käyttävien henkilöiden kokemuksista, intuitiovalmennuksen kursseilta sekä henkilökohtaisista kokemuksistaan opettajana ja suunnittelijana. Intuitiota koskevissa tutkimuksissa on nostettu esiin itsetuntemuksen merkitys. Hyvin intuitiivisten ihmisten toimintatavat ovat myös hyvin persoonallisia ja erityisiä. Intuitiiviset henkilöt raportoivatkin kyvystään havaita heikkoja signaaleja, jotka ovat heille onnistuneen intuition perusta. Arkielämä ei onnistuisi ollenkaan, jos emme käyttäisi jatkuvasti tiedostamattamme intuitiota. Sen avulla nivomme asioita yhteen. Raami muistuttaa, ettei ylipäätään ole olemassa ehdottoman luotettavaa tietoa, vaan on olemassa tietoa, jota voidaan arvioida erilaisin keinoin. Rationaalinen päättely voi yhtä hyvin johtaa harhapoluille kuin mikä tahansa muukin ajattelutapa. Jos tietoa on liikaa, analyyttinen mieli helposti menee tukkoon. Asta Raamin tutkimuksen mukaan kokenut yritysjohtaja luottaa enemmän intuitioonsa kuin nuorempi kollega, mikä tulee esille esimerkiksi rekrytoinneissa. Kokemus tuo luottamusta oman intuition tueksi ja moni johtaja sanookin luottavansa ensisijaisesti intuitiivisiin tuntemuksiinsa.

Käytännön työkalujen avulla Asta Raami esittelee väitöskirjassaan erilaisia käytännön työkaluja ja harjoituksia intuition harjaannuttamiseen. Ensinnäkin on avarrettava mieltä ja annettava intuitioille mahdollisuus ja tila pelkän rationaalisen päättelyn sijaan ja rinnalle. Kulttuurissamme usein turhaan vähätellään intuition käyttöä, koska se liitetään tunnepohjaiseen toimintaan ja ajatteluun, jotka eivät tuota epäilijöiden mielestä luotettavaa tietoa. Toiseksi on kehitettävä havainto- ja erottelukykyä. Keho, tunteet ja mieli välittävät aivoihin tietoa erilaisilla signaaleilla ja ne on pystyttävä tietoisesti havaitsemaan. Kylmät väreet jonkin asian äärellä saattavat olla kehon viesti, jota kannattaa kuunnella. On kuitenkin otettava huomioon, että intuitio voi olla vääräkin. Vääristymistä voivat aiheuttaa voimakkaat pelot ja vahvat toiveet, joten ne on erotettava intuitiivisesta ajattelusta. Kolmanneksi Raami korostaa sitä, että kysymys ei ole joko-tai -ajattelusta, vaan rationaalisen päättelyn ja intuition yhteensovittamisesta, joka tuottaa yleisimmin parhaat tulokset. Hän käyttää tästä toimintatavasta käsitettä laajennettu ajattelu. Perinteisesti on sekä psykologisessa että lääketieteellisessä tutkimuksessa kuvattu ihmismieltä mekaanisten lakien mukaan toimivana, mutta Raamin tutkimus tuo uuden lähestymistavan, jota voidaan hyödyntää monella alalla, taiteessa, muotoilussa, koulutuksessa ja johtamisessa.

Tuloksiin ja hyötyihin Johtopäätöksissään Asta Raami toteaa, että intuitio on hyvin henkilökohtaista ja intuition tavat vaihtelevat eri ihmisillä. Hänen mukaansa intuitiiviset kokemukset vaativat legitimisointia, jotta ne tulevat laajemmin käyttöön ja hyödyksi. Intuitio on jatkumo, jota voidaan tietoisesti kehittää ja intuitiivisten taitojen kehitty-


Raisa Niemi

Fotografiska – valokuvakulttuurin satama mistä ja kehittämistä voidaan myös tukea. Intuitiivisten taitojen kehittäminen voi tuoda myös poikkeuksellisia tuloksia, mikä tietysti korostuu Raamin erityiskohderyhmässä suunnittelijat, taiteilijat ja tutkijat. Intuition käyttö ei tietystikään aina tuo parasta mahdollista lopputulosta. On myös monia tahoja, jotka pitävät intuitiota huonona vaihtoehtona ja korostavat järjen käyttöä. Jokaisella menetelmällä ja toimintatavalla on omat kannattajansa ja epäilijänsä. Intuitiotutkija ja kouluttaja Dominique Surel määritteli Aalto-yliopiston kevään luennossaan intuition "kognitiiviseksi kyvyksi, joka hyödyntää aivokapasiteettia kokonaisvaltaisesti ja mahdollistaa nopeamman, paremman ja tarkemman ongelmanratkaisun kuin mihin päästään rationaalisanalyyttisellä päättelyllä". Raamin tutkimuksen mukaan intuition käytöstä on kolmenlaisia hyötyjä päätöksenteossa. Ensinnäkin päätösten laatu paranee, koska se hyödyntää laajemmin käytössä olevaa tietoa. Toiseksi nopeus ja varmuus kasvavat, koska päätöksentekijä tunnistaa nopeammin potentiaalit ja etenemissuunnan ja resursseja vapautuu itse toteutukseen. Kolmanneksi päätöksen jälkeinen hyvinvointi kasvaa, koska intuitiivinen päätöksentekijä on tyytyväisempi päätökseen, koska on jo kokonaisvaltaisesti käsitellyt sitä tehdessään myös emootioihin liittyvät asiat.

Väitöskirja Asta Raami: ”Intuition Unleashed – On the application and development of intuition in the creative process” väitöskirjan tilaukset Aalto-yliopiston verkkokirjakaupasta shop.aalto.fi, tiedustelut artsbooks@aalto.fi

Vuonna 2010 Tukholmassa avatusta valokuvataiteen museo Fotogarfiskasta on tullut nopeasti yksi suomalaisten laivaristeilijöiden suosikki kulttuurikohteista. Tätä edesauttaa toki museon sopiva sijainti Viking Linen terminaalin vieressä. Museon ohi on pakkokin kulkea, jos mielii kaupunkiin.

S

Kuva:Kati Sinisalo

uosiota ei toki huononna museon ylimmän kerroksen kahvila/ravintola, jonka konseptista vastaa Strömsöstä tuttu Paul Svensson. Ravintolan seinän korkuisista ikkunoista voi ihailla vanhan kaupungin siluettia ja seurata Djurgårdenin lauttojen rauhallista kulkua keskellä suurkaupungin vilinää. Ja juurikaan kurkottamatta sieltä näkee myös Gröna Lundin huvipuiston. Mutta ei suosiota selitä pelkkä kätevä sijainti. Viiden toimintavuotensa aikana Fotografiska on onnistunut saamaan hämmästyttävän määrän näyttelyitä maailman eturivin kuvaajilta, ja samalla esittelemään vetonaulojen siivellä lukuisan joukon kiinnostavia, tuntemattomampia kuvaajia. Annie Leibowitz, Anton Corbijn, André Kertész, Julia Fullerton-Batten, Robert Frank tai vaikkapa Christopher Makoksen Andy Warhol kuvat ovat luoneet museolle niin vahvan brändin, että käynti museossa kuuluu jokaiseen Tukholman matkan ohjelmistoon. Eikä etukäteen tarvitse edes katsoa tarjontaa, koskaan ei pety. Tämän kevään ahaa-elämyksiä voi kokea esimerkiksi Vee Speerin ahdistavana kauniiden lapsi/nuorisokuvien sekä Martin Parrin oivaltavien, lomailevasta ja pitkästyneestä keskiluokasta tehtyjen karkkiväristen kuvien edessä. Museo on myös onnistunut esimerkki kaupunkitilojen uudelleenkäytöstä. Vanhasta tullimakasiinista on saatu tehtyä – ei kelvolliset – vaan erinomaisen hyvin toimivat tilat, jossa sekä pienet, että suuret, niin väri- kuin mustavalkokuvatkin saavat arvoisensa ympäristön. Fotografiskassa valokuva on pääosassa. Mutta ennen kaikkea museotiloista on saatu viihtyisät. Siellä on hyvä olla.

T A K U 15


Raisa Niemi

Kuvat: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus/Maarit Hohteri

Sörnäisten rantatiellä Suvilahden tapahtuma-aluetta vastapäätä sijaitsee Happi, kulttuuriin ja mediaan painottunut nuorten toimintakeskus. Rujo rakennus kätkee sisäänsä värikkäät ja monipuoliset toimitilat, jossa nuoret voivat tehdä esimerkiksi kuvataidetta, radio- tai videotuotantoja ja pelata. Hapen johtaja Ulla Laurio on syystäkin ylpeä toimipisteestään. ”Viime vuonna Hapessa kävi noin 75 000 nuorta”. Enemmänkin olisi tulossa, mutta joissakin toiminnoissa seinät tulevat vastaan.

Loistefestari 2015

Teatteripajoja ja musiikkistudioita Hapessa sijaitsee Helsingin nuorisotalojen suurin musiikkistudio. Nuorten tukena on ammattituottajia, joilta saa tarvittaessa apua. ”Musiikki nuorisotyön välineenä on uskomaton”, Laurio kehuu. ”Liikuttavimpia ja koskettavimpia kokemuksia olen saanut räppäämisen kautta. Sanoituksista tajuaa, mitä esimerkiksi maahanmuuttajanuoret ovat joutuneet kokemaan. On hienoa, että he pystyvät laulaman ulos vaikeat asiat itsestään.” Laurio mainitsee myös koulukiusatun tytön, jonka YouTube-musiikkivideon myötä entisistä kiusaajista on tullut tytön suuria ihailijoita. ”Tämä valtavan lahjakas tyttö sai yhteisön ja on nyt kunnioitettu”, Laurio toteaa tyytyväisenä. 16 T A K U

Korkeakulttuurista katutaiteeseen

– Ulla Laurio innostaa nuoria kulttuurin pariin

Hapessa toimii myös 15 teatteriryhmää. Enemmänkin tulijoita olisi tarjolla, mutta aika ei riitä. ”Kun nuoret ovat löytäneet hyvän harrastuksen, he haluavat jatkaa seuraavanakin vuonna. Uusia paikkoja avautuu näin ollen hirveän vähän”, Laurio suree. Hapesta voi onneksi varata myös tiloja. Ohjattujen ryhmien lisäksi talossa harjoittelee viikonloppuisin lukuisa joukko omaehtoisia ryhmiä. Graffiti on taidetta ”Katutaide on Helsingissä kehittynyt valtavain harppauksin”; Laurio huomauttaa. Kaupungissa on kaksitoista laillista maalausseinää ja Helsingin rakennusviraston kanssa käydään jatkuvaa keskustelua lisätiloista. Seinät löytyvät karttapalvelusta, ja laillisille seinille on laadittu yhdessä maalareitten kanssa säännöt. ”Graffitimaalareilla on myös kirjoittamaton sääntö, että päälle saa maalata, jos osaa tehdä paremman. Suurin osa kunnioittaa tätä, mutta aina on nuoria, jotka tekevät jonkun spagettitöhryn siihen päälle”, Laurio sanoo. Tämän vuoksi Happi on alkanut ylläpitää kuvapalvelua, jonne katutaiteilijat voivat tallentaa dokumentoinnin töistään. Palvelimelle tulee kuvia noin 1000 maalauksesta vuosittain. Kiasman kanssa Happi on järjestänyt kesästä 2013 alkaen vuosittaisen Kiasma Wall -tapahtuman, jossa kuukauden aikana on vieraillut viikoittain tunnettuja katutaiteilijoita. ”Suomessa on annettu instituuteille valta määrittää, mikä on taidetta. Kiasma Wall nosti graffitin taiteeksi. Sen jälkeen suhtautuminen on ollut toisenlaista”, Laurio huomauttaa. Hapessa kehitetään pelikulttuuria Pelaaminen on yksi Hapen suosituimmista aktiviteeteista. ”Nuorten pelaajien reaktionopeus on jotain ihan käsittämätöntä”, Laurio

huomauttaa ja väittääkin lähes ammattimaisen kilpapelaamisen olevan selkeästi nuorten laji. ”Peleissä nähdään paljon huonoa, mutta paljon pelaavat voivatkin olla juuri niitä, jotka pärjäävät tulevaisuudessa”, hän huomauttaa. Esimerkiksi paljon kirurgisia leikkauksia tehdään nykyään ohjaimilla ja nuorten hienomotoriikka on pelaamisen myötä kehittynyt ylivertaiseksi. Laurion kuuleman mukaan yli kolmekymppiset kirurgit eivät opi tekemään noita leikkauksia läheskään yhtä hyvin kuin nuorena pelaamista harrastaneet kolleegansa. Hapessa toimii pelien kehittämiskerhoja, joiden vetäjät ovat pelifirmojen huippuammattilaisia. Kerhoissa opetellaan esimerkiksi ohjelmointia. Kaksi Hapen 14 -vuotiasta poikaa sai viime syksynä kehittämänsä pelin jopa Google-kauppaan. ”Hieno suoritus”, Laurio kiittää. Hapessa kehitetään myös eräänlaista pelialan valmennusmallia, jossa mennään samalla periaatteella kuin yleisurheilussa. ”Jos joka ilta juoksee itsensä läkähdyksiin, ei synny tulosta. Myös pelaaminen vaatii tietynlaisia harjoituksia, täytyy muistaa syödä hyvin ja nukkua tarpeeksi”, Laurio sanoo. Hapessa on nyt 20 nuorta valmennettavana. ”Tältä odotan paljon. Kun pelaamisesta tulee muuhun harrastamiseen vertautuva juttu, ongelmat vähenevät”, Laurio huomauttaa. Pelitalon henkilökunta kouluttaa myös muun muassa. koulujen ja sosiaalitoimen henkilökuntaa ja kertoo toiminnasta vanhemmillekin. Tanssien oopperaan Hapen vetäminen on Ulla Lauriolle itse asiassa sivutyö. Varsinaiselta ammatiltaan hän on Helsingin kaupungin kulttuurisen nuorisotyön toimistopäällikkö, tehtävänään mahdollistaa nuorille kulttuurin harrastaminen ja toimia eräänlaisena siltana taideinstituuttien ja kulttuuritoimijoiden sekä nuorten välillä. Työ on hänelle tuttua. Laurio toimi pitkään Kansallisoopperan yleisötyössä. ”Ooppera oli siitä ihana, että se sisältää kaikki taiteen alat. Siinä on läsnä visuaaliset taiteet ja musiikki,


Ulla Laurio. Kuva: Timo Lukkari

”Musiikki nuorisotyön välineenä on uskomaton”

Loistefestari 2015

T A K U 17


tanssi ja teatteri, tarinankerronta, Myös kädentaidot kuten lavastus ja puvustus, sekä monet tekniset asiat kuten valaistus”, Laurio kehuu. Oopperaan Laurion johti tanssi. Opiskeltuaan alaa vuoden Yhdysvalloissa hän pääsi Kansallisteatteriin ensin järjestäjäksi ja myöhemmin myös tanssijaksi. Teatteritieteiden opintojen kautta avautui tie opetusministeriön harjoittelun kautta oopperaan. ”Minulla ei ollut minkäänlaisia lahjoja laulamiseen, mutta otin innoissani joitakin vuosia myös klassisia laulutunteja”; Laurio nauraa, ja totea, että kaikesta on lopulta ollut hyötyä. ”Yhtäkkiä olin sitten oopperassa ja tein yleisötyötä. Ja laulutuntien ansiosta tiedän periaatteessa, miten lauletaan”. Nuorten tavoittaminen taiteen keinoin Laurio piti työstään oopperassa. ”Se oli hirveän ihanan työ. Meillä oli paljon erilaisia projekteja ympäri Suomen. Meillä oli käytössä taidelähtöisiä menetelmiä ja pääsin näkemään, millainen vaikutus niillä oli nuoriin. Tuntui, että monilla asiat loksahtivat paikolleen, he saivat itsevarmuutta ja rohkeutta”, Laurio hehkuttaa. Samojen teemojen parissa Laurio työskentelee nykysinkin. Hän siirtyi Kansallisoopperasta Helsingin kaupungin kulttuurisen nuorisotyön päällikön paikalle vuonna 2010. Sekä aiemmin oopperassa että nyt kulttuurisen nuorisotyön toimessaan Laurio on ollut viemässä taidetta epätyypillisiin paikkoihin, ulos laitosten seinien sisältä. Laurion tehtävänä on ollut miettiä, kuinka saada erilaiset taiteilijaryhmät ja yleisöt kohtaamaan. Mikä on taiteilijan tehtävä nuorisotalossa? Mikä puolestaan on nuorten anti taideyhteisölle? Kuinka tavoittaa ne lapset ja nuoret, jotka kokevat taiteen ja kulttuurin vieraaksi, vaikka sisällöt olisivatkin kiinnostavia? Yksi kokemuksen kautta hyväksi koettu keino on ollut viedä taiteilijat keskelle nuoria ja ryhtyä hommiin, sen kummemmin mainostamatta että kyseessä on taideprojekti. Näin toimi esimerkiksi taiteilija Otto Karvonen, joka alkoi työstää taideteostaan nuorisotalolla. Aikansa sivusta seurattuaan nuoret lähtivät mukaan. Nuorisotaloilla kokeilussa on seuraavaksi mm. tanssiprojekti, joka toteutetaan jalkapallotreenien yhteydessä. Ulla Laurio toivoo, että jatkossa hän voisi keskittyä vielä enemmän taidelähtöisten menetelmien kehittämiseen ja kulttuuriseen nuorisotyöhön. Taiteen eri toimijoilla ja Helsingin kaupungilla on Laurion mukaan nyt valtava tahto tehdä yhteistyötä. Sitä pitäisi hyödyntää. Täysipäiväisesti.

18 T A K U

Loistefestari 2015

Kultturi TET l TET eli työelämään tutustuminen on yksi tärkeimmistä koulujen ja yritysten yhteistyömuodoista. TET-jakson aikana nuoret saavat käytännössä nähdä, kuulla ja kokea millaista on työskennellä erilaisissa ammateissa ja erilaisissa työympäristöissä. Näin siis teoriassa. Käytännössä moni nuori löytää itsensä marketin sukkahyllyjen välistä seisoskelemasta tai printterihuoneesta mapittamassa ilman sen suurempaa kosketusta työn tekemisen todellisuuteen. Kulttuurialalla on haluttu tehdä toisin. Kulttuuri TET lähti liikkeelle EMMAsta eli Espoon modernin taiteen museosta ja Helsingin nuorisoasiainkeskuksesta, joissa haluttiin tehdä työtä nuorten työelämään pääsyn eteen ja syrjäytymistä vastaan. Nuorille on haluttu tarjota järkevää tekemistä ja toisaalta myös saada laitoksille jotain konkreettisia tuloksia nuorten työpanoksesta. Mukaan innostuivat myös Helsingin ja Espoon opetustoimet. Taidelaitoksista EMMAn lisäksi mukana ovat muun muassa Suomen Kansallisteatteri, Suomen Kansallisooppera, Helsingin kaupunginorkesteri ja Tanssin talo Oy. Nuoret toteuttavat TET-viikkonsa aikana laitoksissa etukäteen mietityn pienen projektin. Esimerkiksi Tanssin talo järjesti syyskuussa 2014 ItäHelsingissä tanssin tapahtumaviikon, jonka järjestämiseen TET:iläiset pääsivät osallistumaan. Hankkeen kehittämisvaiheessa kesällä 2014 Nuorten toimintakeskus Hapessa järjestettiin myös leiri, jossa nuoret suunnittelivat hanketta yhdessä kulttuuritoimijoiden kanssa. Kulttuuri TET jatkuu ensi syksynä. Mukaan pääsee vielä. kulttuuri-tet.weebly.com


Merja Isotalo

Linnunlaulun geenit muusikolla

Musiikin ja aivojen toiminnan yhteydet alkavat olla jo tuttuja kaikille, mutta musiikin vaikutusten tutkiminen jatkuu edelleen. Helsingin yliopiston tutkimusryhmä selvitti, mitä ammattimuusikossa tapahtuu hänen soittaessaan konsertissa. Tulos: soittaminen aktivoi lihasten liikkeisiin, oppimiseen ja muistiin vaikuttavia geenejä. Näistä kolme vaikuttaa myös laululintujen laulamisessa.

Soittajan geeneissä tapahtuu Suomen Akatemia rahoittaa parhaillaan musikaalisen biologian taustan tutkimusta, josta yksi osa on “The effect of music performance on the transcriptome of professional musicians“ -tutkimus. Tähän tutkimukseen osallistui 20 ammattimuusikkoa Tapiola Sinfoniettasta ja Sibelius-Akatemiasta. Kahden tunnin konsertin jälkeen selvitettiin, miten esiintyminen oli vaikuttanut heidän geeniensä toimintaan. Perustilanne on se, että ammattimuusikoiden soittamisessa yhdistyvät musikaalisuus, lapsesta saakka jatkunut harjoittelu, lihastyö, yhteissoitto ja musiikin tulkinta. Tämä kaikki merkitsee monimutkaista aivojen toimintaa. Esiintymistilanteessa aktivoituivat muun muassa dopamiiniaineenvaihduntaan, lihasten liikkeisiin, oppimiseen ja muistiin vaikuttavat geenit, joista kolmen geenin, synuklein-alfa (SNCA), FOS ja DUSP1 tiedetään osallistuvan myös laululintujen laulun tuottamiseen. Näistä yksi eli SNCA-geeni on tunnettu myös Parkinsonin taudin ja dementian riskigeeninä, joka sijaitsee aivoissa samalla alueella kuin musikaalisuuteen liittyvä perimä. Musiikki vaikuttaa SNCA:n ja sen kanssa toimivien muiden geenien kautta hermosolujen rauta-aineenvaihduntaan, joka on elintärkeää hermosolujen normaalille toiminnalle.

Soittaminen aktivoi myös solujen kalsiumtasapainosta vastaavia geenejä. Ne puolestaan vaikuttavat kuuloaistinsolujen ja aivojen hermosolujen välittäjäaineiden säätelyyn ja viestien välitykseen. Tämäkin on yhteistä ihmisillä ja laululinnuilla. Entä kuuntelijan? Sama tutkimusryhmä on selvittänyt myös musiikin kuuntelijoiden geeneissä tapahtuvia muutoksia. Tutkimukseen osallistui 48 suomalaista, jotka kuuntelivat Wolfgang Amadeus Mozartin viulukonserton No. 3, G-duuri, K.216. Osallistujat antoivat verinäytteen ennen kuuntelun alkamista ja sen jälkeen. Tuloksena oli, että klassisen musiikin kuuntelu aktivoi samoja geenejä kuin soittaminen. Tämän tutkimuksen mukaan vaikutukset näkyivät kuitenkin vain ammattimuusikoilla ja musiikin aktiivisilla harrastajilla. Tutkimusta jatketaan edelleen, koska halutaan selvittää myös muiden musiikingenrejen ja kuuntelun keston vaikutuksia eri ikä- ja väestöryhmissä. Useissa aiemmissa aivotutkimuksissa on jo havaittu eri musiikinlajien vaikutukset aivotoimintaan. Tutkijat, kuten aivotutkijat Minna Huotilainen ja Teppo Särkämö, suosittelevat kuuntelemaan omaa mielimusiikkia, koska sillä on aivotoimintaa ja sitä kautta terveyttä ja hyvinvointia lisäävä vaikutus. Tässä yhteydessä tulevat mieleen vielä varhaisemmat selvitykset musiikin vaikutuksista mm. lehmillä ja nuorisolla. Juuri Mozartin musiikin kuuntelu lisäsi lehmien lypsämää maitomäärää, mutta toisaalta muutamat kauppakeskukset käyttivät samaa musiikkia karkottaakseen käytävillään muuten hyvin viihtyviä nuoria.

Hyötyä kaikille Edellä mainitut kaksi ammattimuusikoiden ja musiikin kuuntelijoiden geenitutkimusta kuuluvat Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimukseen, jossa ovat olleet mukana bioinformatiikan DI Chakravarthi Kanduri Helsingin yliopistosta, MuT Tuire Kuusi Sibelius-Akatemiasta ja dosentti, tutkimuksen johtaja Irma Järvelä Helsingin yliopistosta sekä bioinformatiikan asiantuntijana professori Harri Lähdesmäki Aaltoyliopistosta. Irma Järvelä on todennut, että tulokset vahvistavat käsitystä musiikin aivojen toimintaa parantavista ja suojaavista vaikutuksista. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia tutkia muun muassa musiikkiterapian vaikutusmekanismeja, äänen evoluutiota sekä musikaalisuuden ja ympäristötekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta. Tutkimus osoitti, että soittaminen vaikutti myös aivojen rappeumaa aiheuttavien geenien toimintaan, ja niillä saattaa olla merkitystä psykiatristen tautien ja dementian ehkäisyssä. Tutkimuksen tulokset viittaavat myös musiikin ja linnunlaulun yhteiseen kehityshistorialliseen alkuperään. Eräät tutkijat ovat esittäneetkin, että ihminen on ensin kommunikoinut ikään kuin musiikillisesti ja puhe on kehittynyt vasta myöhemmin. Musiikki on kuulunut ihmiselämään jo varhain. Aivotutkimuksella on osoitettu, että aivojen syvimmät eli vanhimmat osat, jotka liittyvät tunteisiin, aktivoituvat nykyihmiselläkin musiikkia kuunneltaessa. Esimerkiksi kehtolaulut ovat hyvin samanlaisia eri kulttuureissa. Mitä opimme tästä? Kuunnellaan musiikkia, lauletaan ja soitetaan ja voidaan hyvin - tai ainakin paremmin.

Lisätietoja Suomen Akatemian sivuilta: www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Ajankohtaiset-uutiset/ Geenitutkimus-yhdistaa-tieteen-ja-taiteen---ammattimuusikoidensoittaminen-aktivoi-linnunlaulun-geeneja-/ www.aka.fi/fi/A/Suomen-Akatemia/Mediapalvelut/Tiedotteet1/ Suomalaistutkimus-tarkensi-musikaalisuuden-perimaa/ www.biomedicum.fi/index.php?page=2488&lang=1 T A K U 19


Lohjan kulttuuripajan oman bändin Pots Lojon repertuaarista löytyy messeviä rockhelmiä, mutta myös hempeitä rakkauslauluja. Kuvaaja Kari Saaristo.

Merja Isotalo

Nyt ei olla vaatekaupassa eikä tavaratalon levyosastolla, vaan kulttuuripajassa. Ai missä kulttuuripajassa? Jossakin niistä Sosped säätiön Nuorten kulttuuripaja -hankkeen avulla Suomeen perustetuista kulttuuripajoista, jotka on tarkoitettu nuorille aikuisille mielenterveyskuntoutujille. Ensimmäinen niistä perustettiin Lohjalle alkuvuodesta 2013, toinen Kainuun alueelle loppuvuodesta 2013 ja kolmas Tampereelle keväällä 2015, mutta niiden edeltäjä Niemikotisäätiön kulttuuripaja ELVIS perustettiin jo vuonna 2009.

Lohjan Kulttuuripajalla askarrellaan kovasti. Kuvan vihreä hahmo Herra Lokumma on vertaisohjaaja Virpin luoma maskotti kulttuuripajalle.

20 T A K U

?

Kainuun Kulttuuripaja Marilynin väkeä Mental Health Art Week -kiertueella.

Miten voin auttaa Mikä sinua kiinnostaisi

ELVIKSEN jäljillä Kulttuuripajoista ensimmäinen, Kulttuuripaja ELVIS toimii Helsingin Kalasatamassa. Sen käynnistyshankkeesta Kuntoutussäätiö teki vaikuttavuuden arvioinnin syksyllä 2011. Arvioinnin mukaan kulttuuripajatoiminnalle oli selvä tilaus eikä aikaisemmin ollut tarjolla vastaavaa palvelua mielenterveyskuntoutujille. Kuntoutujilta tuli erittäin myönteinen palaute, sekä vertaisohjaajilta että ryhmiin osallistujilta. Malli todettiin kaikilla tahoilla hyväksi ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus saatiin myös sen levittämiseen. Kulttuuripajojen toiminta on suunnattu 18-35 -vuotiaille ja tavoitteena on löytää luovan ryhmätoiminnan keinoin välineitä elämänhallinnan sekä sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja edelleen työ- ja toimintakyvyn parantamiseen. Toiminnassa keskitytään osallistujien voimavaroihin, vahvuuksiin sekä uuden oppimisen mahdollisuuksiin. Nuorten kulttuuripaja -hankkeen hankejohtajan Markus Raivion mukaan "kulttuuripaja-malli perustuu sellaiseen kuntoutuskäsitykseen, jossa keskitytään sairauden sijaan ihmisen voimavaroihin ja mielen-

kiinnon kohteisiin. Mallissa mielenterveyskuntoutujia koulutetaan ohjaamaan toisilleen erilaisia kulttuurin, musiikin ja taiteen alojen pienryhmiä. Tätä kutsutaan 'ohjatuksi toiminnalliseksi vertaistukimalliksi'. Siinä korostuu puheen sijaan toiminnallisuus. Yhteisöllisyyden ja vertaisuuden keinoin." Raivion kuvauksessa kiteytyvät juuri se asiat, jotka ovat tehneet kulttuuripajamallista menestyksellisen.

Vertaistensa kanssa Kulttuuripaja-mallin mukaisesti ELVIKSESSÄ ja muissa pajoissa on tehtäväänsä koulutettuja vertaisohjaajia, jotka itsekin ovat mielenterveyskuntoutujia. Alan ammattilaiset ovat kouluttaneet heidät tehtäviinsä ja ovat heidän tukenaan. Vertaisohjaajat ohjaavat toiminnallisia ryhmiä. Heillä on käytössään oma kansliatila, itsearviointilomakkeet ja säännöllinen vertaistyönohjaus. Ryhmissä tehdään hyvin monenlaisia asioita, niissä on tarjolla mm. bändi- ja studiotoimintaa, eri instrumenttien soittamista, luovaa kirjoittamista, kädentaitoja, piirustusta, maalausta, lasitöitä, kulttuuriretkiä, atk-taitojen opettelua, lauta-, konso-


Kainuun Kulttuuripaja Marilynillä on käytössään palkittu pakettiauto. Kävijät osallistuivat tuunauskilpailuun, ja auto palkittiin toukokuussa 2014 Kajaanissa järjestetyssä Backwoods Cruising -tapahtumassa 10 parhaan auton joukossa.

li- ja tietokonepelejä, punttisaliharjoittelua, karaoke- ja yhteislaulua, liikuntaa ja rentoutusta. Suunnitelmat sisällöistä tehdään kuntoutujien kanssa yhdessä. Lisäksi tarjolla on kesällä ulkoilua, retkiä ja työpajoja sekä viikon kesäleiri. ELVIKSESSÄ pidetään kerran kuussa lauantaijamit. Kuntoutujille on tarjolla myös tietoa erilaisista mahdollisuuksista esimerkiksi harrastus-, opiskelu- ja työvaihtoehdoista.

Tuloksia ja tulevaisuutta Tulokset hankkeena alkaneen toiminnan vaikuttuvuudesta olivat siis jo ELVIS-hankkeen aikana lupaavia. Sitten käynnistyi Lohjan Kulttuuripaja ja kun siihen osallistuneilta kysyttiin, kuinka moni oli hakenut ensimmäisen vuoden aikana töihin tai opiskelemaan, 47 prosenttia vastasi myöntävästi. Lohjan Kulttuuripajalla on kirjoilla yli 130 nuorta aikuista mielenterveyskuntoutujaa, joista suurin osa on ja on ollut poissa työelämästä ja opiskeluista. Heistä 20 on koulutettu kulttuuripajan toiminnallisiksi vertaisohjaajiksi. Markus Raivio toteaa myös, että nuorille suunnattuja mielenterveyspalveluita on Suomessa yllättävän vähän. Hän kuvaa tilannetta ongelmallisesti, koska "Häpeä ja syyllisyys omasta sairaudesta ei helpotu kuntoutuksella, jossa ei huomioida kuntoutujan omia kiinnostuksen kohteita tai löydetä keinoja tukea it-

setunnon ja toimintakyvyn kehitystä. Yksinkertaisesti sanottuna: kaikille ei voi määrätä samaa lääkettä." Päivätoimintaa ja työkeskustoimintaa tarjotaan pääosin 50-vuotiaille ja vanhemmille kroonikoille eivätkä niiden sisällöt motivoi useinkaan nuoria. Kulttuuripaja-mallista ollaan kiinnostuneita myös kansainvälises-

ti. Mallin leviämistä ovat edesauttaneet tietenkin ELVIS-hankkeen vaikuttavuuden arvioinnin hyvät tulokset, jotka parhaiten näkyivät osallistuneiden kuntoutujien työ- ja toimintakyvyssä sekä elämänhallinnassa. Hankejohtaja Markus Raivion mukaan jatkossa tavoitteena on istuttaa kulttuuripaja-toiminta pysyväksi osaksi suomalaista psykiatrista kenttää.

Markus Raivio:

Vaarallisinta maailmassa ei ole ihmisten pahat teot toisilleen vaan ihmiset, jotka katsovat niiden aikana jollain verukkeella toiseen suuntaan.

Markus Raivio:

Suomessa jää joka päivä kuusi nuorta mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Se maksaa yhteiskunnalle paljon. Meillä ei ole siis yksinkertaisesti enää varaa pitää näitä ihmisiä laiskoina, tyhminä ja hyödyttöminä. Joskus tuntuu jopa kyseessä olevan valtava väärinkäsitys. Olemme aliarvioineet lahjakkaita ja kyvykkäitä ihmisiä sekä sulkeneet heidät sairautensa perusteella yhteiskuntamme ulkopuolelle. Lähteitä ja linkkejä: www.sosped.fi/nuortenkulttuuripaja/kulttuuripaja-malli/mika-kulttuuripaja-malli/ - sisältää myös Markus Raivion haastattelun - www.sosped.fi/wp-content/aineistot/Raivio_Markus_Nuoret_Sankari_Pamfletti.pdf - www.kuntoutusportti.fi/files/attachments/kuntoutus-lehden_artikkelit/2012/ eronen-hanke-esittely.pdf - http://niemikoti.fi/elvis.html - Eronen, Seppo: Elviksestä potkua nuorten mielenterveyskuntoutujien elämään. Kuntoutus 1/2012 s. 70-72. T A K U 21


Ville Niutanen

Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot kulttuurituottajan työssä Kulttuurituottajaopiskelija Annukka Vauhkonen (HUMAK Turku) selvitti TAKU ry:n tilauksesta opinnäytetyössään sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen merkitystä kulttuurituottajan työssä.

T

utkimustavoitteena oli kartoittaa, miten tärkeinä nämä taidot koetaan kulttuurituottajien keskuudessa työelämän erilaisissa tilanteissa. Opinnäytetyössä tarkastellaan, mitä ovat tärkeimmät sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot tuottajan työssä ja mitä taitoja erityisesti tulisi kehittää.

– Työn yhtenä kehittämistavoitteena oli nostaa näiden taitojen merkitystä työelämässä esiin ja siten kehittää kulttuurituottajien työelämätaitoja. Samalla on ehkä mahdollista lisätä ammattikentän tietoisuutta ja osaamista sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen osalta, Vauhkonen pohtii. Opinnäytetyön aineisto perustuu kaksivaiheisen tiedonhankintaan: jäsenkyselyyn ja teemahaastatteluihin. Kysely suunnattiin TAKUn jäsenistölle, ja haastatteluun osallistui kulttuurialalla työskenteleviä tuottajia. Tiedonhankinnan tärkein väylä oli jäsenkysely, josta saatua tietoa haastattelut täydensivät tuoden lisäsyvyyttä ja autenttista työkokemustietoa. – Olettamukseni oli, että sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot tunnistetaan tärkeäksi työvälineeksi kulttuurituottajalle, mutta tietoisuutta niiden merkityksestä tulisi tästä huolimatta lisätä sekä taitoja kehittää, Vauhkonen kertoo. Tutkimustulokset kiteytyvät Kulttuurituottajan sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot -muistilistaksi, joka kuvaa, miten jokainen tuottaja voi toimia vuorovaikutustilanteissa entistäkin ammattimaisemmin. Kysyttäessä Annukka Vauhkosen näkemystä opinnäytetyönsä keskeisimmästä tuloksesta hän korostaa erityisesti tutkittujen taitojen tiedostamisen ja edelleen kehittämisen tärkeyttä jokapäiväisessä työssä; – Toivon, että tämä tutkimus muistuttaa siitä, että sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot ovat niitä avaintyökaluja, joita kulttuurituottajan ei tule unohtaa työkalupakin pohjalle. Niitä taitoja hyödyntäen ja kehittäen tuottajat menestyvät paremmin vuorovaikutustilanteissa ja työssään.

Oppinäytetyö luettavissa Theseuksesta www.theseus.fi sekä TAKUn sivuilta www.taku.fi >> ajankohtaista >> julkaisuja ja tutkimuksia

22 T A K U

Kulttuurituottajan sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot -muistilista:  Miten sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot näkyvät kulttuurituottajan työssä? Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot näkyvät tuottajan työssä päivittäin monella eri osa-alueella, kuten asioiden yleisessä sujuvuudessa, johtamisessa, verkostoitumisessa, ongelmanratkaisuja neuvottelutilanteissa, mahdollisten konfliktien selvittelyssä ja palautteen antamisessa.  Miten sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot koetaan kulttuurituottajien keskuudessa? Sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot koetaan tärkeäksi työkaluksi kulttuurituottajalle ja niiden merkitys tunnistetaan.  Mitä taitoja olisi hyvä kehittää ja ylläpitää? Sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen kehittämisessä olisi hyvä panostaa sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen eroavaisuuden tunnistamiseen sekä empatian, kuuntelemisen ja toisten huomioonottamisen kehittämiseen.  Millaisia erityispiirteitä kulttuurituottajan työssä on liittyen sosiaalisiin ja vuorovaikutustaitoihin? Erityispiirteenä kulttuurituottajan työssä ovat kulttuurialalle tyypillisten, erilaisten persoonallisuuksien kanssa työskentely ja alan pienuudesta johtuva kova kilpailu sekä yhteistyö eri ammattiryhmien kesken, hankalien vuorovaikutustilanteiden hallinta, verkostoitumisen tärkeys ja nopeasti muuttuvat työyhteisöt. Kulttuurituottajan tärkeimmät sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot ovat seuraavat:  yhteistyö- ja verkostoitumiskyky  kuuntelu- ja neuvottelutaidot  kyky innostua ja innostaa muita  kyky arvostaa ja kunnioittaa muita  kyky luoda ja ylläpitää kontakti  kyky rakentaa luottamus  ihmisten arvostaminen


Polemiikki Suomen taiteen viestijoukkue odottaa tulemistaan

K Muista nämä:  Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre ja sosiaaliset taidot opittavissa sekä kehitettävissä oleva kyky.  Sosiaalisuuden aste, introverttius tai ekstroverttiys ei määrittele hyvää kulttuurituottajaa, vaan enemmän merkitystä on sillä, miten sosiaalisesti taitava olet.  Monessa tilanteessa kuuntelu on keskeisin työkalu.  Viestinnässä selkeä ja tietoinen ilmaisu sekä oikean väylän löytäminen ovat tärkeää.  Avoimuus on onnistuneen viestinnän avain.  Tunneäly on keskeistä tuottajalle ja siihen liittyy tunteista oppiminen, kyky tunnistaa tunteiden merkityksiä ja saadun tiedon hyödyntäminen.  Sosiaaliset taidot, joita ei tule unohtaa, ovat sensitiivisyys, empatia ja toisten huomioonottaminen.  Itsetuntemus ja empatiakyky ovat taitoja, jotka kulkevat käsi kädessä. Molemmat ovat tärkeitä tuottajalle.  Tuloksellisuutta ja ihmisläheisyyttä ei tule nähdä toisiaan pois sulkevina.  Sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja voi ja tulee kehittää. Ne ovat tärkeä työkalu tuottajan työssä menestymisen kannalta.

un joka vaalikausi kaikki ollaan keksivinään uudestaan, keskustelu taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä ei kehity. Taiteen toimijat tuntevat kunnallisen päätöksenteon rakenteita aivan yhtä heikosti kuin hallinnon asiantuntijat osaavat edistää taiteen sisältöpuhetta laajemmassa kulttuurisessa viitekehyksessä. Äänekkäimmin taiteesta näyttävät puhuvan ne, jotka taiteen sisältöjä ja sivistyspolitiikkaa vähiten tuntevat. Taide- ja kulttuuripuhe riutuu saman kasvatusopposition kourissa kuin koululaitos. Kokonaisuus hukkuu eri intressiryhmien kapea-alaisiin käsityksiin taiteen tarkoituksesta. Maakunnallinen välittäjäorganisaatio, jossa on syvällisesti taiteen alansa ja seutukuntansa tuntevia taiteen ammattilaisia, on siksi tässä viestijoukkueessa tarpeen. Olemme laittaneet huolestuneina merkille sen arvon kieltämisen päätöksenteon portaissa, mitä taiteilijat työllään yhteiskunnalle tuottavat. Kun valtion taidehallinnon tukemia hienoja, mutta paperinmakuisia hankkeita toteutetaan tarvetta selvittämättä, oletetaan, että taide voidaan johtaa kansalle tyhjiin aivoihin ja sitä voidaan purkkitavarana myydä mitä kummallisimpiin tarkoituksiin. Olemme vakuuttuneita, että luova talous pääsee mitalisijoille eri virkamiesportaiden yhteistyöllä ja kuulemisella reilun pelin hengessä, alhaalta ylöspäin yksipuolisen fanaattisuuden ja pelinappulaksi joutumisen sijaan. Mutta jos yhteistyöelimet käpertyvät itseensä, olemassa olevat resurssit jäävät hyödyntämättä ja paikallinen kulttuuritoimijan rooli on olla kulttuuribyrokratialle vain kiusallinen köyhäinavun hakija. Taiteeseen kuuluu silmänkantamaton monisäikeisyys ja siitä on puhuttava aina myös silloin kun puhutaan järjestäytymisestä, hallinnosta, rahasta, byrokratiasta, organisaatioista, vallasta ja omistajuudesta. Siksi eri asiantuntijatahot voisivat kuunnella taiteen ammattilaisia, kulttuu-

rijärjestöjen ja taideharrastusten vetäjiä nykyistä intensiivisemmin raporttiensa ja uusien käytäntöjen pohjaksi. Heidän pitkäjännitteisissä havainnoissaan ja toiminnassaan on usein enemmän toden tuntu kuin monien virkamiesmuistioiden ja komiteoiden raskaissa selvityksissä. Alueellista taidepolitiikkaa ei voi johtaa keskusvirastosta käsin, ellei sieltä ole hyvä tuntuma alueen taiteilijoihin, joiden käsissä esimerkiksi taiteen hyvinvointivaikutukset viimekädessä ovat. Maakunnat sen enempää kuin luovuuden kukoistaminen eivät kaipaa ensisijaisena tarviketäydennyksenä hankkeita, jotka pudotetaan korjaamaan kulttuurivaje, jonka keskusvirasto ajattelee kunnissa olevan – kun eivät siitä mitään tiedä. Taiteen tekijät tarvitsevat taloudellisia resursseja ja osaamisen tunnustavaa yhteistyötä, vaikka taiteellinen työ maakunnissa on edelleen useimmiten sidottu järjestötyöhön, jota toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Sen lisäksi tarvitaan osaajia, jotka vievät taiteen teot omissa hallinnon portaissa maaliin uudeksi suomalaiseksi taidepolitiikaksi ja päätöksenteon rakennuspuiksi. Satu Olkkonen, Multia Teatteritaiteen tohtori Lasse Allonen, Jyväskylä Intendentti, emeritus Ilkka Kuukka, Jyväskylä Keski-Suomen taidetoimikunnan viimeinen pääsihteeri 2011–2013 Risto Niemi-Pynttäri, Jyväskylä Kirjoittamisen tutkijatohtori Jorma Rihto, Viitasaari Vapaa-aikatoimenjohtaja Seppojuhani Ruotsalainen, Karstula Näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja, Keski-Suomen taidetoimikunnan puheenjohtaja 2013–2014

T A K U 23


Kolumni: Elena Gorschkow-Salonranta

TAIDETTA KANSALLE Minä tulen duunariperheestä. Juu, juuri sellaisesta jossa hienoin seinällä oleva taideteos oli kehystetty painotuote Pariisin Eiffel-tornista ja pari käsinmaalattua ikonia. Taide tai edes kodin sisustaminen ei ollut kovin kovassa kurssissa, kun mietittiin mihin resursseja laitetaan. Sama koski muutakin taidetta: teatteriin ja oopperaan ei menty, se oli liian kallista. Lapsuuteni kokemuspiiriin eivät kuuluneet kauniit esineet, vanhempien kanssa käyty keskustelu taiteesta tai ajatus siitä, että tuottaisin itse jotain luovaa oli mahdotonta – lähtökohtaisesti työnteon tuli olla kannattavaa. Ei haahuilua, vaan leipää pöytään. Kirjastoa ja elokuvia käytettiin toki ahkerasti. Taide tuli myöhemmin elämääni ja suorastaan ahmin varhaisaikuisuudessani kirjoja, musiikkia, teatteria, kuvataidetta, elokuvia ja oopperaa. En voinut käsittää, miksi eivät vanhempani olleet tällaisesta kiinnostuneita. Nykyään ymmärrän, että elämä oli heille toimeentuloa ja vapaa-ajalla raha tai jaksaminen eivät riittäneet muulle. Tällainen tarina ei ole mitenkään uusi. Oikeastaan vaatimus kaikenlaisen taiteen kuulumisesta koko kansalle tuli vasta post-teollisessa yhteiskunnassa. Tätäkin ennen ihmisen jano kauneuden ilmaisuun oli toki olemassa mm. käyttöesineinä, tarinoina, musiikkina ja uskonnollisena kuvastona. Uudenlaisen siitä tekee sen, että tiedämme tänä päivänä myös taiteen kulutuksen tuovan eriarvoisuutta lapsuuteen. Niukka taidetarjonta korreloi jossain määrin myös perheen koulutusmyönteisyyden, harrastusten mahdollisen puutteen ja matkustamisen vähyyden kanssa. Karkeasti yleistäen: jotkut saavat evääkseen kauniimmalta näyttävän maailman kuin toiset.

Helsingin juhlaviikot järjestetään tänä vuonna

14.-30.8. Tervehdinkin ilolla erilaisia hankkeita, joilla taide tehdään näkyväksi sen erilaisella käytöllä. Viime aikoina olen lukenut uutisia, joissa Myyrmäen juna-asemalle taiteilijaryhmä Multicoloured Dreams maalaa sisäpinnat täyteen, Helsingin kaupunki hakee huhtikuussa päiväkoteihin residenssitaiteilijoita, HKL avaa juhlavuotenaan tilansa taiteelle ja kauppakeskus Sello tuo taiteen ostosten keskellä luontevaksi osaksi kulutusta. Nimenomaan muun käytön yhteydessä näkyvä ja toimiva taide avaa mahdollisuuksia heille, jotka eivät hakeudu taiteen pariin oma-aloitteisesti jossain syrjässä sijaitsevaan galleriaan. Yhteistyön mahdollisuuksia on varmasti laajasti: niin käyttötuotteet kuin julkiset tilatkin joutuvat käymään kilpailua – yksi menestystekijä voi olla se, miltä se näyttää ja miltä se kuluttajana tuntuu. Miettikääpä vaikka Ivana Helsingin kärpänen katossapalohälytintä tai kaunista sammutuspeittoa. Odotan innolla, mitä muita ideoita tulemme vielä näkemäänkään ja kuinka se vaikuttaa yleisesti pitkällä aikavälillä kulttuurimyönteisyyteen.

Luvassa on jälleen taide-elämyksiä klassisesta musiikista tanssiin, teatteriin, nykysirkukseen, visuaalisiin taiteisiin, lastentapahtumiin ja kirjallisuuteen. Liput ovat myynnissä Lippupalvelussa. Festivaali myöntää ammattilais–alennuksen esittävän taiteen esityksiin (teatteri, tanssi, sirkus) ja klassisen musiikin konsertteihin. Alennus on n. 15 prosenttia perushintaisen pääsylipun hinnasta. Alennusliput tulee ostaa Lippupalvelun myyntipisteestä ja alennukseen oikeuttava kortti on näytettävä lunastettaessa. Alennus on henkilökohtainen (1 ammattilaishintainen lippu/tilaisuus).

Kolumnisti keskustelee säännöllisesti talousasioista Ylen Aamu-tv:n Jälkipörssi-ohjelmassa. 24 T A K U

Compañía Kaari & Roni Martin: KILL Carmen Kuva: Janne Mikkilä


Panu H채meenaho

T A K U 25


JÄSENSIVUT Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki

TYÖTTÖMYYSKASSA

Toimisto on avoinna 9.00-15.00 Palvelunumero (09) 7206 4343 faksi (09) 272 1212 Puhelinpalveluaika on maanantaista torstaihin klo 12.00-15.00 Sähköposti:erityiskoulutettujen.tk@erko.fi Kassan henkilökunta pyrkii vastaamaan sähköpostikyselyihin seitsemän päivän sisällä viestin saapumisesta kassaan. Info-puhelin: Info-puhelimesta 0600 944 94 etuuden hakija saa tiedon viimeisimmästä maksupäivästä 24 tuntia vuorokaudessa. Puhelun hinta on pvm + 0,37 euroa minuutissa.

Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT Ratavartijankatu 2 B, 00520 HELSINKI maksuton palvelunumero 0800 9 0888 ma-to klo 9-16, pe klo 9-13 puhelin 09 2535 3100 sposti asiakaspalvelu@ayt.fi

Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Puh. 0201 235 340 fax (09) 147 242

Sähköposti: etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Julkisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 380
 Yksityisen sektorin työsuhdeneuvonta puh. 0201 235 350 Puhelun hinta 0201-numeroihin: kiinteästä verkosta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/min matkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min l Jäsensihteerit Puh. 0201 235 370 Puhelinaika: klo 9 – 14 jasenpalvelut@akavanerityisalat.fi l Lakimiesten palvelujen puhelinaika klo 9 – 14

l Sähköpostit etunimi.sukunimi@akavanerityisalat.fi Aikio Saara, asiamies Yksityissektorin neuvottelu- ja sopimustoiminta, erityisesti kaupan ala ja järjestöala 0201 235 338 Eskola Kari, työmarkkinalakimies - Valtiosektorin ja kirkon sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta - Yksityinen museoala - YTN:n järjestösektorin edunvalvonta 0201 235 367 Haapasalo Toni, lakimies Yksityissektorin työsuhdeneuvonta 0201 235 365

INFOA Päivitä jäsentietosi

Ovatko jäsentietosi muuttuneet? Ilmoitathan näistä muutoksista meille: l osoitteen- ja nimenmuutos l työnantajatiedot l valmistumispäivä l sähköpostiosoitteen muutos l äitiys-, isyys- tai hoitovapaa l apurahatyöskentely l työttömyys, lomautus tai vuorotteluvapaa l siirtyminen ammatinharjoittajaksi/ yrittäjäksi Tiedot on helpointa ilmoittaa sähköisesti jäsensivuilla: www.akavanerityisalat. fi -> Jäsenkirjautuminen tai taku@taku.fi Viitenumerot hukassa? Tilaa uudet jäsensivujen kautta www.akavanerityisalat.fi -> Jäsenkirjautuminen

Ikonen Harri, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 354 Korpisaari Jaakko, asiamies Kuntasektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta 0201 235 363 Lamponen Helena, Edunvalvontayksikön päällikkö 0201 235 352 Mikkola Sonja, asiamies Yliopisto- ja amk-sektorin sopimus- ja neuvottelutoiminta, koulutuspolitiikka, tilastollinen palkkaneuvonta 0201 235 368 Ojanen Amalia, opiskelija- ja nuorisoasiamies 0201 235 336 Torvela Tuire, lakimies - Yksityissektorin edunvalvonta ja työsuhdeneuvonta - Ammatinharjoittajia ja yrittäjiä koskevat tehtävät - Perhe- ja perintöoikeudellinen neuvonta 0201 235 356 Zibellini Anna, lakimies Kunta-, valtio-, yliopisto- ja amk-sektorin virka- ja työsuhdeneuvonta 0201 235 353

26 T A K U


TAKUN HALLITUKSEN JÄSENTEN Y H T E Y S T I E D O T 2015 Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry l Snellmaninkatu 19-21 E 15, 00170 Helsinki l puh. 0440 664 800 l s-posti taku@taku.fi

Hallituksen puheenjohtaja Mari Lankinen Tuottaja Jyväskylän kesä Snellmaninkatu 19-21 E 15 00170 Helsinki 050 5363 231 mari.lankinen@taku.fi Hallituksen varapUHEENJOHTAJA Ville Niutanen Tuottaja 041 476 8347 ville.niutanen@taku.fi Hallituksen jäsenet Varsinaiset jäsenet Pauli Rautiainen Julkisoikeuden yliopisto-opettaja Tampereen yliopisto pauli.rautiainen@uta.fi Matti Karhos Kulttuuriasiainpäällikkö Lahden kaupungin kulttuurikeskus 050 387 8792 matti.karhos@lahti.fi

Arja Laitinen Aluepäällikkö Taiteen edistämiskeskus 0295 330 709 arja.laitinen@minedu.fi Kirsi Lajunen Läänintaiteilija Taiteen edistämiskeskus 0400 516 554 kirsi.lajunen@thl.fi Anna-Maria Leogrande Projektisuunnittelija Työelämäosallisuuden hyvät käytännöt Euroopassa -hanke, THL 040 757 8696 anna-maria.leogrande@helsinki.fi Anna Vesén Kulttuurituottaja Riihimäen kaupunki 040 822 6660 anna.vesen@riihimaki.fi

Varajäsenet Juha Isotalo 050 531 8414 jlaiso@utu.fi Chia Koskinen chia.koskinen@lilith.fi puh. 0503815205 Jaana Elonen jaana.elonen@gmail.com puh. 0415023573 Toiminnanjohtaja Kirsi Herala 040 511 1200 kirsi.herala@taku.fi Järjestö- ja kehitysvastaava Riina Virkkunen 0440 664 800 riina.virkkunen@taku.fi Opiskelija-asiamies Vilja Byström puh. 040 561 8967 vilja.bystrom@taku.fi

Riikka Wallin Kulttuurituottaja ammatinharjoittaja riikka.wallin@svenskateatern.fi

T A K U 27


TAKU-lehti 2/2015  

TAKU-lehti 2/2015

TAKU-lehti 2/2015  

TAKU-lehti 2/2015

Advertisement