Väärä kulttuuriministeri – taas kerran Irma Hirsjärvi Mediassa on vellonut koko Paavo Arhinmäen kulttuuri- ja urheiluministerikauden ajan oikea šokkien aalto: milloin tämä töhrijöiden puolustaja ja tatuoitu jalkapallohuligaani on lintsannut Musiikkitalon avajaisista, milloin Savonlinnan Oopperajuhlista. On puhuttu unohtamisesta tai päällekkäisistä buukkauksista, vedottu isyysvapaaseen ja kesälomaan. Seli seli – on media todennut.
E
nostone Oy:n toimitusjohtaja Vesa Niinikangas kirjoitti asiasta Facebook-sivullaan 15. 8. 2012 seuraavasti: ”Kun kulttuuriministeri halutaan vaikkapa oopperan juhliin ja perustellaan sitä paremmilla mahdollisuuksilla valtiontuen saamiseen, tulee mieleen Gogolin mainio satiiri Kuolleet sielut. Ei väliä kuka Tšitšikov kulloinkin on, pääasia on että hän ymmärtää näyttäytyä oikeassa paikassa.” Osuvasti sanottu. Arhinmäen odotetaan ministerinä antavan lisämerkitystä kohteelle olemalla läsnä, ja kertovan näin valtiovallan arvostuksesta. Se on ihan ok. Kokonaan toinen asia on kuitenkin se, onko läsnäolo usein mainittu rahanjaon peruste. Mikä on ”kansallisesti tärkeä” paikka ministerin näyttäytyä? Juhlavuodet ja merkkipäivät ovat tärkeitä, totta kai. Ministerin läsnäolon symbolinen merkitys on hyvin ymmärrettävä – arvovaltainen tepastelu ja ykkösjengissä hengailu kun nyt yksinkertaisesti kuuluvat toimenkuvaan. Eikä sitä kannata vähätellä. Ihan toinen kysymys on sitten se, mitä kulttuuria ministerin tulisi automaattisesti edustaa läsnäolollaan. Niin sanottu populaari- ja etenkään lastenkulttuuri ei ole juurikaan saanut tottua ministereiden kattavaan paikallaoloon. Mediakohu nostaakin esiin kysymyksen, onko meillä yhä olemassa se klassinen korkeakult-
tuuri/populaarikulttuuri -erottelu? En muista että vastaavaa kohua olisi syntynyt siitä, ettei ministeri ilmesty lastenkulttuurin merkkitapahtumiin. Voin olla väärässä. Kysymys kulttuurin arvottamisesta on elintärkeä, sillä taiteen eri alueiden prosessit, kulttuurin läpäisevä vaikutus sekä poikki- ja monikulttuurisuus ovat merkittävä osa kulttuurirahoituksen perusteita. Jos ministeri ei ymmärrä, miten moninaisesti taide niveltyy yhteiskuntaan, näkökulma jää suppeaksi. Kulttuuriministerin toivoisi ymmärtävän esimerkiksi sen, että meillä on korkea aita monen kulttuuritarjonnan ympärillä. Pääsylipullisiin tai muilla paikkakunnilla järjestettävään kulttuuritarjontaan on mahdotonta kaikkien osallistua. Sinfoniamatka toiseen kaupunkiin on työttömälle, sairaalle tai velkasaneerauksessa olevalle tai koko perheelle usein sula mahdottomuus. Oopperan, teatterin, tanssin tai musikaalin saavuttaminen on tällöin mahdollista lähinnä tallenteiden välityksellä. Siksi autenttisen osallistumisen mahdollistava, kattava taiteen ja kulttuurin tukeminen on tärkeää. MYRSKYn suora ammattitaiteilijoiden rahoitus on mielestäni tässä mielessä tärkein uusi kulttuurin rahoitusmuoto vuosikymmeniin. On hyvä, jos rahanjakoon vaikuttavalla ministerillä on taju siitä, että kenttä on moninainen, ja että kulttuurin ja taiteen tehtävä on jäsentää maailmaa uudella tavalla, kaikilla tasoilla. Se lienee tärkeämpää kuin edustuksellisuus. Seuratkaamme tilannetta. Jyväskyläläinen Irma Hirsjärvi on 52-vuotias kirjallisuuden maisteri ja nykykulttuurin tutkimuksesta Jyväskylän yliopistossa väitellyt ns. independent scholar, joka on opettanut yli 15 vuotta kirjoittamista, vetänyt kulttuurimatkailun EU-projekteja, harrastaa tieteisfiktiota, kirjallisuutta ja erilaisia kulttuuriprojekteja. TAKU 5