Parran pärinää vol. 2 Teksti: Riku Kangasniemi – Kuva: Ina Tirri
Tällä kertaa en istu odottamassa haastattelun alkua kertsin sohvalla, sillä paikaksi on hieman olosuhteiden pakosta valikoitunut Zoomin ihmeellinen maailma. Kuvayhteyden muodostuttua näkyy läppärin näytöllä parrakas biologi.
Haistattelu
Kuka olet ja mitä teet? – Olen Aapo Salmela ja työskentelen suojeluasiantuntijana ja lintuatlaskoordinaattorina BirdLife Suomella, joka on lintuharrastajien valtakunnallinen kattojärjestö Suomessa. Olen taustaltani entinen biologian opiskelija ja aktiivisymbiontti ja lukenut biologiaa sekä ympäristötieteitä Helsingin yliopistossa ja sieltä valmistunut tuossa muutama vuosi sitten. Sittemmin olen työskennellyt erilaisissa luonnonsuojelujärjestöissä. Lähinnä lintuharrastaja, mutta nykyään puuhailen myös työajalla näiden lintujen kanssa. Miten päädyit opiskelemaan biologiaa? – Siitä on jo aika pitkä aika, kun aloitin opinnot. Lukiossa piti ruveta miettimään, mikä kiinnostaa, ja biologia oli sitten yksi niistä. Päätin sitten jostain syystä, en enää tarkalleen muista miksi, juuri sinne hakea. Mikä on lintuatlas? – Lintuatlas on hanke, jossa selvitetään Suomen pesimälinnuston levinneisyys. Tämä on järjestyksessä neljäs lintuatlas. Tämä alkaa tänä vuonna ja kestää neljä vuotta. Edelliset on toteutettu 1970- ja 1980-luvuilla sekä 2006–2010. Tarkoitus on selvittää mitä lintuja Suomessa pesii ja missä niitä pesii. Atlas tarkoittaa kartastoa ja lintuatlaksen havainnot kerätään atlasruutuihin, jotka ovat 10 x 10 kilometrin kokoisia. Tämä tosiaan perustuu vapaaehtoisten harrastajien havaintoihin. Mikä on lintuatlaksen merkitys suomalaiselle linnustonsuojelulle? – Kyllä se on aika suuri. Tämähän on ihan valtava hanke, kun mietitään sitä määrää havaintoja, miten isoja alueita ja miten pitkä aika niitä kerätään. Ideana on juu-
20
ri se, että päästään käsiksi siihen, miten pesimälinnusto on muuttunut. Hyvinkin keskeinen tieto on se, miten lintujen levinneisyysalueet ovat muuttuneet. Sehän kertoo, kun linnuista puhutaan, muutoksista kaikessa muussakin. Linnut ovat ravintoketjun huipulla ja indikoivat ympäristönmuutoksia aika hyvin, ovat nopeita siirtymään, ne tunnetaan hyvin ja niistä on kattavat aikasarjat. Niinpä sillä [lintuatlaksella] päästään myös kiinni siihen, mitä muita mahdollisia muutoksia on tapahtunut. Näitä lintuatlastietoja käytetään myös usein lintudirektiiviraportoinnissa, ne ovat yksi tärkeä osa sitä. Eläisitkö loppuelämäsi mieluummin Hangon vai Jurmon lintuasemalla? – Pahan pistit kyllä. Sanotaan, että riippuu seurasta. Molemmat ovat hienoja paikkoja, mielellään käy. Parhaat parranhoitovinkit? Mikä on paras tapa pestä vuorokauden rallihiki pois parrasta? – Hyvä parranhoitovinkki, jos haluaa välillä käydä töissä esim. muuallakin kuin [Hangon lintuaseman] bunkkerilla, niin käy välillä vaikka suihkussa. Se auttaa aika paljon. Ja sillä lähtee myös rallihiki. Miksi niin monella ornilla on parta? – Alun perin itse asiassa Pentti Linkolan lanseeraamia juttuja tällainen lintuasemaparta. Eli kun lähdettiin lintuasemalle, otettiin kauhea määrä tavaraa mukaan, muttei parranajovälineitä, koska ne ovat ihan turhia, kun pitää keskittyä lintuihin eikä mihinkään epäolennaisuuksiin. En tiedä onko tällä nykyään niin suurta merkitystä. Itse yritän peitellä sitä, etten oikeasti tiedä linnuista juuri mitään, joten kyseessä on ns. auktoriteettiparta.
Symbiontti 1/ 2022
