Symbiontti 1/2022

Parran pärinää vol. 2

Teksti: Riku Kangasniemi – Kuva: Ina Tirri

Tällä kertaa en istu odottamassa haastattelun alkua kertsin sohvalla, sillä paikaksi on hieman olosuhteiden pakosta valikoitunut Zoomin ihmeellinen maailma. Kuvayhteyden muodostuttua näkyy läppärin näytöllä parrakas biologi.

Kuka olet ja mitä teet?

– Olen Aapo Salmela ja työskentelen suojeluasiantuntijana ja lintuatlaskoordinaattorina BirdLife Suomella, joka on lintuharrastajien valtakunnallinen kattojärjestö Suomessa. Olen taustaltani entinen biologian opiskelija ja aktiivisymbiontti ja lukenut biologiaa sekä ympäristötieteitä Helsingin yliopistossa ja sieltä valmistunut tuossa muutama vuosi sitten. Sittemmin olen työskennellyt erilaisissa luonnonsuojelujärjestöissä. Lähinnä lintuharrastaja, mutta nykyään puuhailen myös työajalla näiden lintujen kanssa.

Miten päädyit opiskelemaan biologiaa?

– Siitä on jo aika pitkä aika, kun aloitin opinnot. Lukiossa piti ruveta miettimään, mikä kiinnostaa, ja biologia oli sitten yksi niistä. Päätin sitten jostain syystä, en enää tarkalleen muista miksi, juuri sinne hakea.

Mikä on lintuatlas?

– Lintuatlas on hanke, jossa selvitetään Suomen pesimälinnuston levinneisyys. Tämä on järjestyksessä neljäs lintuatlas. Tämä alkaa tänä vuonna ja kestää neljä vuotta. Edelliset on toteutettu 1970- ja 1980-luvuilla sekä 2006–2010. Tarkoitus on selvittää mitä lintuja Suomessa pesii ja missä niitä pesii. Atlas tarkoittaa kartastoa ja lintuatlaksen havainnot kerätään atlasruutuihin, jotka ovat 10 x 10 kilometrin kokoisia. Tämä tosiaan perustuu vapaaehtoisten harrastajien havaintoihin.

Mikä on lintuatlaksen merkitys suomalaiselle linnustonsuojelulle?

– Kyllä se on aika suuri. Tämähän on ihan valtava hanke, kun mietitään sitä määrää havaintoja, miten isoja alueita ja miten pitkä aika niitä kerätään. Ideana on juuri se, että päästään käsiksi siihen, miten pesimälinnusto on muuttunut. Hyvinkin keskeinen tieto on se, miten lintujen levinneisyysalueet ovat muuttuneet. Sehän kertoo, kun linnuista puhutaan, muutoksista kaikessa muussakin. Linnut ovat ravintoketjun huipulla ja indikoivat ympäristönmuutoksia aika hyvin, ovat nopeita siirtymään, ne tunnetaan hyvin ja niistä on kattavat aikasarjat. Niinpä sillä [lintuatlaksella] päästään myös kiinni siihen, mitä muita mahdollisia muutoksia on tapahtunut. Näitä lintuatlastietoja käytetään myös usein lintudirektiiviraportoinnissa, ne ovat yksi tärkeä osa sitä.

Eläisitkö loppuelämäsi mieluummin Hangon vai Jurmon lintuasemalla?

– Pahan pistit kyllä. Sanotaan, että riippuu seurasta. Molemmat ovat hienoja paikkoja, mielellään käy.

Parhaat parranhoitovinkit? Mikä on paras tapa pestä vuorokauden rallihiki pois parrasta?

– Hyvä parranhoitovinkki, jos haluaa välillä käydä töissä esim. muuallakin kuin [Hangon lintuaseman] bunkkerilla, niin käy välillä vaikka suihkussa. Se auttaa aika paljon. Ja sillä lähtee myös rallihiki.

Miksi niin monella ornilla on parta?

– Alun perin itse asiassa Pentti Linkolan lanseeraamia juttuja tällainen lintuasemaparta. Eli kun lähdettiin lintuasemalle, otettiin kauhea määrä tavaraa mukaan, muttei parranajovälineitä, koska ne ovat ihan turhia, kun pitää keskittyä lintuihin eikä mihinkään epäolennaisuuksiin. En tiedä onko tällä nykyään niin suurta merkitystä. Itse yritän peitellä sitä, etten oikeasti tiedä linnuista juuri mitään, joten kyseessä on ns. auktoriteettiparta.

Missä habitaatissa linturetkeily on mukavinta?

– Kyllähän se on mukavaa ihan kaikissa habitaateissa. Itselle läheisiä ovat olleet tunturimaisemat tietysti tuolla Kilpisjärven suunnalla. On tuota Lappia tullut muutenkin koluttua, niin nuo vanhat metsät siellä Itä-Lapissa ovat hienoja. Se on tietysti myös siitä kiinni, että jos päivät pitkät retkeilee vaikka Viikissä, vaikka se onkin hieno habitaatti, niin siihen jossain kohtaa vähän turtuu, eikä se tunnu enää samalla tavalla hienolta.

Aina kuulee puhuttuvan, että biologit työllistyvät huonosti. Mitä mieltä sinä olet?

– Kyllähän se on ollut sellainen mantra, mitä varsinkin ekologipuolella on toisteltu niin kauan kuin itsekin olen opiskellut. Viime aikoina tilanne tuntuu parantuneen. Luonnonsuojeluunhan on laitettu tällä hallituskaudella enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin. Ja sitä myötä biologeille on syntynyt myös työpaikkoja. Ja mitä omaa kaveripiiriä miettii, melkein kaikille on aina löytynyt jotain hommia. Sitä se ei tarkoita, että vakituisia töitä löytyisi tai että niitä löytyisi helposti tai että ne olisivat kokopäiväisiä. Ei se tilanne ihan mikään toivoton kuitenkaan ole.

Mikä on mieleenpainuvin muistosi opiskeluajoilta?

– Vaikea nostaa mitään yksittäistä tapahtumaa. Kyllä nuo kenttäkurssit ehkä yhtenä kokonaisuutena. Vähän tällainen kliseinen vastaus, on ne olleet niin hienoa ja opettavaista aikaa.

Mitä mieltä olet kenttäkursseihin kohdistuvista leikkauspaineista?

– Tässä vähän sama kuin ammattikoulujen etäopetuksessa, että aika vaikea opetella etänä kaikkea. Kyllä sitä pitäisi välillä päästä opettajan kanssa katsomaan niitä asioita. Suhtaudun hyvin kielteisesti suunnitelmiin.

Mitä kaipaat opiskeluajoista?

– Varmaan korostuu ehkä nyt varsinkin näin koronaaikana, että sellaista yhteisöllisyyttä. Meillä oli hyvä porukka ja pidetään vieläkin tiiviisti yhteyttä joidenkin ihmisten kanssa, ei nyt tietysti ihan kaikkien enää. Oltiinpa sitten kenttäkurssilla tai kertsillä tai missä tahansa.

Jos raha ei olisi rajoite, minkä luonnonsuojelutoimen toteuttaisit ja miten?

– Viime aikoina on puhuttu paljon vanhojen metsien suojelusta, mutta nostaisin ehkä esiin nämä uhanalaiset maatalousympäristöt ja niihin liittyvät luontoarvot. Sitä vääristävät aika paljon maataloustuet ja ylipäätään rahapolitiikka. Ehkä tekisin Suomesta sellaisen luomuviljelyn supervallan, jossa olisi pääskysiä kaikki ojanpientareet ja muut paikat täynnä. Saataisiin sellainen hyvä luonnonmukainen maatalousmeininki koko maahan.

Jos voisit, haluaisitko matkustaa avaruuteen ja nähdä maapallon sieltä käsin?

– Ei kai siinä, voisi olla ihan mielenkiintoista!

Jos lintuatlas kiinnostaa, täältä voi lukea lisätietoa: birdlife.fi/lintuatlas