Kunnon alku lapselle Teksti ja kuvat: Roope Nykänen
Varhaiskasvatus näyttäytyy tärkeänä osana lapsen kehittymisen ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä on siis haastava mutta erittäin merkityksellinen rooli yhteiskunnassamme. Lieneekin olennaista kysyä, miksi tämä ei näy varhaiskasvatusta koskevissa säädöksissä?
V
arhaiskasvatuksen hyödyistä ja merkityksestä tuskin tarvitsee kiistellä. Varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja oppimista ja valmistaa lasta koulumaailmaan siirtymiseen. Kouluvalmiuksia kehittää etenkin 6-vuotiaille mahdollinen esikoulu, jossa lapsi oppii ensimmäiset alkeet esimerkiksi lukemisesta, kirjoittamisesta ja matematiikasta. Onkin helpompaa siirtyä opinahjoon, kun ymmärtää vaikka kellon toimintaperiaatteen tai kirjainten merkityksen. Useat koti- ja ulkomaiset korrelaatiotutkimukset tukevat varhaiskasvatuksen merkitystä, sillä varhaiskasvatukseen osallistuneilla oli merkittävästi paremmat arvosanat myöhemmissä opinnoissa kuin lapsilla, jotka eivät varhaiskasvatukseen osallistuneet. Vaikka suoria syy-seuraus-suhteita ei voi kyseisistä tutkimuksista johtaa, ovat tutkimustulokset ainakin mietinnän arvoisia. Peruskouluun valmistaminen ei ole kuitenkaan ainoa asia, miten lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta. Päiväkodissa lapsi pääsee rakentamaan sosiaalisia suhteita muiden samanikäisten kanssa, mikä ehkäisee lapsen syrjäytymistä ja kehittää vuorovaikutus- sekä ryhmässä toimimistaitoja. Lisäksi varhaiskasvatus tarjoaa lapselle mahdollisuuden kehittää itseään monipuolisesti, kun päiväkodeista löytyvä materiaali, lelut ja toimintamahdollisuudet ylittävät oletettavasti kodin repertuaarin. Voi piirtää, pelata lukuisia lautapelejä, musisoida ja kokeilla uusia liikuntamuotoja. Lapsen kehityksen tukeminen voidaan nähdä olevan arvokkain ja ensisijaisin merkitys varhaiskasvatuksessa, mutta varhaiskasvatuksen työntekijöiden arvostamiseen on myös lukuisia muita syitä. Päiväkotien tuoma etu on esimerkiksi yksinkertaisesti se, että se vapauttaa vanhemmat lasten jatkuvasta hoidosta, mikä mahdollistaa sellaisen asian kuin töissä käymisen. Lisäksi varhaiskasvatuksessa tapahtuvan työn tuomia haasteita ei mielestäni tuoda tarpeeksi usein esille. Melutasot voivat olla päiväkodeissa erittäin korkeat, mikä voi aiheuttaa kuulovaurioita hoitajille. Epähygieeniset lapset uteliain sormineen ovat myös mitä otollisin ympäristö taudinaiheuttajille ja loisille. Läheinen toiminta lasten kanssa
24
aina vaatteiden pukemisesta pyllyn pyyhkimiseen altistaa myös lastenhoitajat kihomadoille ja kaiken maailman patogeeneille. Kun varhaiskasvatuksen hyödyt ja työn haasteellisuuden ymmärtää, olisi varmasti loogista ajatella varhaiskasvatuksessa toimivien työntekijöiden kokevan syvää yhteiskunnallista arvostusta? Ihmeellistä ja järkyttävää kyllä, tämä ei näy varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien palkoissa. Otetaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja, johon kouluttautuminen vaatii yliopisto-opinnot, vähintään kanditasoinen, useat opiskevat kasvatustieteen maistereiksi. Varhaiskasvatuksennopettajan minimipalkka on 2300 euroa kuukaudessa ja keskimäärin noin 2500 euroa. Jos tätä verrataan esimerkiksi luokanopettajaan, joka on opettaja-ammattinimikkeistä kaikista vähiten tienaavin, ovat ero järisyttäviä. Luokanopettaja tienaa nimittäin keskimäärin 3400 euroa kuukaudessa. Melkein tuhat euroa enemmän! Luokanopettajan työ on ensiarvoisen tärkeää hyvinvointivaltiossa, eikä tämän ammattinimikkeen palkkoja tulisi mielestäni laskea. Ymmärrykseni ei kuitenkaan riitä näkemään, miksi luokanopettajan tulisi tienata enemmän kuin varhaiskasvatuksen opettajan ja vielä näin paljon. Palkkauksiin liittyvät ongelmat ollaankin viime vuosina nostettu esille Ei leikkirahaa -kampanjassa. Kampanja syntyi alunperin huhusta, jonka mukaan pääkaupunkiseudun kuntien välillä olisi ollut palkkakartelli varhaiskasvatuksen opettajien palkoista (Itsessään palkkakartelli aluksi myönnettiin, mutta myöhemmässä vaiheessa kiistettiin. Jokainen saakoon itse tehdä omat päätelmänsä tästä.) Kampanja pyrkii edistämään varhaiskasvatuksessa toimivien palkankasvua yhdessä monien muiden usein naisvaltaisten matalapalkka-alojen kanssa. Vaikka suuremman mittaluokan päätökset ovatkin jääneet tekemättä, on joitain askelia parempaan otettu. Tästä esimerkkinä Helsingin kaupunki, joka vuonna 2019 päätti nostaa varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien palkkoja 221 eurolla. Altruismisuuden voi kuitenkin nähdä tässä ta-
Symbiontti 1/ 2020
