Kunnon alku lapselle

Teksti ja kuvat: Roope Nykänen

Varhaiskasvatus näyttäytyy tärkeänä osana lapsen kehittymisen ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä on siis haastava mutta erittäin merkityksellinen rooli yhteiskunnassamme. Lieneekin olennaista kysyä, miksi tämä ei näy varhaiskasvatusta koskevissa säädöksissä?

Varhaiskasvatuksen hyödyistä ja merkityksestä tuskin tarvitsee kiistellä. Varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja oppimista ja valmistaa lasta koulumaailmaan siirtymiseen. Kouluvalmiuksia kehittää etenkin 6-vuotiaille mahdollinen esikoulu, jossa lapsi oppii ensimmäiset alkeet esimerkiksi lukemisesta, kirjoittamisesta ja matematiikasta. Onkin helpompaa siirtyä opinahjoon, kun ymmärtää vaikka kellon toimintaperiaatteen tai kirjainten merkityksen. Useat koti- ja ulkomaiset korrelaatiotutkimukset tukevat varhaiskasvatuksen merkitystä, sillä varhaiskasvatukseen osallistuneilla oli merkittävästi paremmat arvosanat myöhemmissä opinnoissa kuin lapsilla, jotka eivät varhaiskasvatukseen osallistuneet. Vaikka suoria syy-seuraus-suhteita ei voi kyseisistä tutkimuksista johtaa, ovat tutkimustulokset ainakin mietinnän arvoisia.

Peruskouluun valmistaminen ei ole kuitenkaan ainoa asia, miten lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta. Päiväkodissa lapsi pääsee rakentamaan sosiaalisia suhteita muiden samanikäisten kanssa, mikä ehkäisee lapsen syrjäytymistä ja kehittää vuorovaikutus- sekä ryhmässä toimimistaitoja. Lisäksi varhaiskasvatus tarjoaa lapselle mahdollisuuden kehittää itseään monipuolisesti, kun päiväkodeista löytyvä materiaali, lelut ja toimintamahdollisuudet ylittävät oletettavasti kodin repertuaarin. Voi piirtää, pelata lukuisia lautapelejä, musisoida ja kokeilla uusia liikuntamuotoja.

Lapsen kehityksen tukeminen voidaan nähdä olevan arvokkain ja ensisijaisin merkitys varhaiskasvatuksessa, mutta varhaiskasvatuksen työntekijöiden arvostamiseen on myös lukuisia muita syitä. Päiväkotien tuoma etu on esimerkiksi yksinkertaisesti se, että se vapauttaa vanhemmat lasten jatkuvasta hoidosta, mikä mahdollistaa sellaisen asian kuin töissä käymisen. Lisäksi varhaiskasvatuksessa tapahtuvan työn tuomia haasteita ei mielestäni tuoda tarpeeksi usein esille. Melutasot voivat olla päiväkodeissa erittäin korkeat, mikä voi aiheuttaa kuulovaurioita hoitajille. Epähygieeniset lapset uteliain sormineen ovat myös mitä otollisin ympäristö taudinaiheuttajille ja loisille. Läheinen toiminta lasten kanssa

aina vaatteiden pukemisesta pyllyn pyyhkimiseen altistaa myös lastenhoitajat kihomadoille ja kaiken maailman patogeeneille.

Kun varhaiskasvatuksen hyödyt ja työn haasteellisuuden ymmärtää, olisi varmasti loogista ajatella varhaiskasvatuksessa toimivien työntekijöiden kokevan syvää yhteiskunnallista arvostusta? Ihmeellistä ja järkyttävää kyllä, tämä ei näy varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien palkoissa. Otetaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja, johon kouluttautuminen vaatii yliopisto-opinnot, vähintään kanditasoinen, useat opiskevat kasvatustieteen maistereiksi. Varhaiskasvatuksennopettajan minimipalkka on 2300 euroa kuukaudessa ja keskimäärin noin 2500 euroa. Jos tätä verrataan esimerkiksi luokanopettajaan, joka on opettaja-ammattinimikkeistä kaikista vähiten tienaavin, ovat ero järisyttäviä. Luokanopettaja tienaa nimittäin keskimäärin 3400 euroa kuukaudessa. Melkein tuhat euroa enemmän! Luokanopettajan työ on ensiarvoisen tärkeää hyvinvointivaltiossa, eikä tämän ammattinimikkeen palkkoja tulisi mielestäni laskea. Ymmärrykseni ei kuitenkaan riitä näkemään, miksi luokanopettajan tulisi tienata enemmän kuin varhaiskasvatuksen opettajan ja vielä näin paljon.

Palkkauksiin liittyvät ongelmat ollaankin viime vuosina nostettu esille Ei leikkirahaa -kampanjassa. Kampanja syntyi alunperin huhusta, jonka mukaan pääkaupunkiseudun kuntien välillä olisi ollut palkkakartelli varhaiskasvatuksen opettajien palkoista (Itsessään palkkakartelli aluksi myönnettiin, mutta myöhemmässä vaiheessa kiistettiin. Jokainen saakoon itse tehdä omat päätelmänsä tästä.) Kampanja pyrkii edistämään varhaiskasvatuksessa toimivien palkankasvua yhdessä monien muiden usein naisvaltaisten matalapalkka-alojen kanssa. Vaikka suuremman mittaluokan päätökset ovatkin jääneet tekemättä, on joitain askelia parempaan otettu. Tästä esimerkkinä Helsingin kaupunki, joka vuonna 2019 päätti nostaa varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien palkkoja 221 eurolla. Altruismisuuden voi kuitenkin nähdä tässä ta

pauksessa varsin häilyvänä, kun päätös palkkojen nostamiseen kumpusi alunperin Helsingin suuresta pulasta lastentarhanopettajia kohtaan.

Palkka ei ole kuitenkaan ainoa asia, missä varhaiskasvatuksen työntekijöiden hiekkakakkuja on kaadettu. Monien muiden timanttisten päätösten ohella Sipilän hallitus tarttui myös varhaiskasvatukseen omilla saksivilla sormillaan. Tulos oli tyly: ryhmäkokoja kasvatettiin ja subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin. Työntekijät varhaiskasvatuksessa eivät myöskään säästyneet kiky-tunneilta ja lomarahojen leikkaamiselta. Vaikka osa Sipilän hallituksen päätöksistä oli myös varhaiskasvatuksen kannalta positiivisia (mm. kokeilu viisivuotiaiden maksuttomasta päivähoidosta), jäi kokonaispanos selkeästi negatiivisen puolelle.

Miten ryhmäkokoja ja subjektiivista päivähoitooikeutta sitten muutettiin? Ryhmäkoon kasvattaminen kohdistui yli kolmevuotiaiden ryhmiin, joissa yhden hoitajan katsottiin pystyvän vastaamaan kahdeksasta lapsesta aiemman seitsemän sijaan. Tällöin kolmen työntekijän ryhmässä ryhmäkoko pystyi kasvamaan 21:stä 24:ään. Päätös on ongelmallinen sekä lasten että hoitajien kannalta. Kun lapsia on enemmän, ei lasten kohtaamista yksilöinä voida huomioida yhtä tehokkaasti. Tämä johtaa siihen, että lapsen kehityksen ohjaaminen ja tukeminen hankaloituu. Työntekijöiden kohdalla kyseinen uudistus lisää taas riskiä uupumiselle. Tämä näkyy esimerkiksi Lappeenrannassa tehdyssä selvityksessä, jonka mukaan mielenterveydellisistä syistä johtu

vat sairaslomapäivät varhaiskasvatuksessa lähes tuplaantuivat vuoden 2015 ja 2016 välillä.

Uudet trendit varhaiskasvatuksessa myös vahvistavat ryhmäkoon kasvun synnyttämiä negatiivisia seurauksia. Viime aikoina varhaiskasvatuksessa ollaan pyritty enemmän inklusiiviseen kasvatukseen segregaation sijaan. Tausta-ajatus erityistä tukea vaativien lasten sijoittamisesta normaaleihin ryhmiin on itsessään hyväntahtoinen: sen on ajateltu esimerkiksi vähentävän syrjimistä, lisäävän tasavertaisuutta sekä mahdollistavan lähipäiväkodissa käymisen. Inkluusio ilmiönä on kuitenkin mielipiteitä jakava. Isoin ongelma syntyy silti siitä, että ryhmien tukea ja avustusta ei lisätä inkluusion myötä riittävästi. Tämä uuvuttaa jo valmiiksi ylityöllistettyjä työntekijöitä entisestään. On myös mahdotonta kuvitella, että tällainen yhtälö olisi millään tapaa hyödyllinen ja reilu erityistä tukea tarvitseville lapsille.

Toinen Sipilän hallituksen päätöksistä oli tosiaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Päivähoito-oikeuden rajaus koskee niitä perheitä, joissa vähintään toinen vanhemmista on kotona eikä työskentele tai opiskele kokopäiväisesti. Tällöin lasten oikeus varhaiskasvatukseen pienennettiin 20 tuntiin. Kyseinen päätös asettaa surullisesti perheet eriarvoiseen asemaan, kun vain toisten perheiden lapset pääsevät hyötymään varhaiskasvatuksen jo yllämainituista eduista täysin rinnoin. Lisäksi säädös myös pienentää valinnanvapautta osassa perheistä, mikä voi itsessään vaikeuttaa esimerkiksi töiden saamista. Kirsikkana tietenkin häpeällinen stigma laiskan statuksesta.

Jotta tilanne ei olisi liian ruusuinen, pitää näiden kahden diabolisen päätöksen vielä kietoutua toistensa ympärille. Päätöksissä ollaan nimittäin linjattu, että kunta voi poiketa säädetyistä suhdeluvuista, jos lapsia on lyhytaikaisesti yhtäaikaisesti hoidossa enemmän kuin kokonaissuhdeluku edellyttää. Ja kun osalla lapsista varhaiskasvatusoikeus rajautuu vain 20 tuntiin, pystytään tällä perustelemaan suuremmat ryhmäkoot. Tämän takia ryhmäkoot ovatkin voineet pompata jopa 30 saakka.

Kyseisten päätösten musertavuus varhaiskastusta kohtaan on kuitenkin onneksi rekisteröity ja nykyinen hallitus on sanonut purkavansa ne vuoden 2020 aikana. Lisäksi esimerkiksi Tehy on sanonut pyrkivänsä edistämään varhaiskasvatuksen aloja yhdessä muiden terveysja sosiaalialan ammattijärjestön allaolevien työnimikkeiden lisäksi. Esimerkiksi Tehy vaatii varhaiskasvatuksessa toimiville työntekijöille vaatekorvausta. Vaatteet voikin nähdä suurena menoeränä varhaiskasvatuksen työntekijöille, kun lasten kanssa toimiminen kuluttaa vaatteita normaalia enemmän ja eri sää- oloissa toimiminen vaatii jo itsessään monenlaista varustetta. Lisäksi asusteiden pesu on oletettavasti myös yleisempää johtuen lasten hygienian puutteesta. Itsessään siis varsin perusteltu ehdotus.

Vaikka päätöksiä ollaankin tehty oikeaan suuntaan, on tilanteessa silti paljon parannettavaa. On epäreilua, että yhteiskunnallisesti näin merkittävä ala on näin sorrettu palkansaannissa. Epäinhimilliseksi nostettu työn vaativuus on itsessään surullista varhaiskasvatuksen työntekijöiden kannalta. He eivät ole kuitenkaan ainoat, jotka tällaisista päätöksistä kärsivät. Tulevaisuus ei näytä valoisalta sellaiselle yhteiskunnalle, joka laiminlyö lasten kehityksen ja kasvamisen tukemista.

Lähteet

Karisto, E: ”Uusi tutkimus kertoo varhaiskasvatuksen ja koulumenestyksen suhteesta”, Kuntalehti 8.5.2018. < https://kuntalehti.fi/uutiset/opetus-ja-kulttuuri/ uusi-tutkimus-kertoo-varhaiskasvatuksen-jakoulumenestyksen-suhteesta/>.

Nurmi, L: ”Rinteen hallitus palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja pienentää päiväkotien ryhmäkokoa – viisivuotiaille tulossa maksuttomuutta varhaiskasvatukseen”, Iltalehti 31.5.2019. < https:// www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b489909-6e13-4f10- 9281-22931ea979b5>.

Eskonen, H: ”Pääkaupunkiseudun kunnilla herrasmiessopimus, että lastentarhanopettajien palkkoja ei nosteta – ”Kutsun tätä palkkakartelliksi””, Yle 5.3.2018. < https://yle.fi/uutiset/3-10093555?utm_ source=twitter-share&utm_medium=social >.

Korkeakivi, R: ”Helsinki nostaa palkkoja – varhaiskasvatuksen opettajille lisää rahaa””, OAJ 13.12.2019. < https://www.oaj.fi/ajankohtaista/ uutiset-ja-tiedotteet/2019/helsinkinostaa-palkkoja--varhaiskasvatuksenopettajille-lisaa-rahaa/>.

H e n k i l ö s t ö m i t o i t u s varhaiskasvatuksessa, Tehy < https:// www.tehy.fi/fi/apua/tyosuojelu/ henkilostomitoitus-varhaiskasvatuksessa>.

Laine, A: ”Lastentarhanopettaja ei aio enää palata päiväkotiin: ”En halua enää työskennellä sellaisissa olosuhteissa, missä ne tärkeimmät eli lapsetken kärsivät””, Yle 16.2.2018. < https://yle.fi/ uutiset/3-10078345 >.