Hiilineutraali Suomi

HIILINEUTRAALI

SUOMI Ilmastotyö tehdään kunnissa: KAUPUNGINJOHTAJAT KERTOVAT ETELÄ-KARJALA haluaa esikuvaksi PÄÄSTÖLASKENTA on tärkeä työkalu

HIILINEUTRAALI SUOMI Julkaisija Suomen ympäristökeskus Päätoimittaja Jyri Seppälä jyri.seppala@ymparisto.fi Tuottaja Hannele Ahponen hannele.x.ahponen@ymparisto.fi Toimitus Markku Vento, Kuntalehti markku.vento@kuntalehti.fi Ulkoasu Kari Långsjö, AD kari.langsjo@kuntalehti.fi Painopaikka Punamusta, Forssa 2020 ISBN: (pdf) 978-952-11-5211-5 ISBN: (nid) 978-952-11-5210-8 Kansikuva: Istock CANEMURE-HANKE PÄHKINÄNKUORESSA Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia (CANEMURE) on kuusivuotinen EU:n Life-hanke, joka toteuttaa kansallista ilmastopolitiikkaa.

Hankkeessa toteutetaan käytännön ilmastotoimia, edistetään alueellista ilmastotyötä ja tuetaan Hinkuverkostoa. Hanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus ja siinä on mukana 14 eri toimijaa sekä 17 osahankekokonaisuutta.

Canemure-hankkeessa edistetään älykästä ja vähähiilistä liikkumista, hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa ja rakennusten energiatehokkuutta.

Lisäksi tuetaan toimia, joilla luodaan kestävää kaupunkirakennetta sekä edellytyksiä vähähiiliselle tuotannolle ja kulutukselle. Hankkeessa edistetään myös maa- ja metsätalouden siirtymistä vähäpäästöisiin maaperän hoitomenetelmiin erityisesti turvemailla.

Tämän julkaisun tuottamiseen on saatu rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Tämän julkaisun sisältö edustaa ainoastaan CANEMURE-projektin näkemyksiä ja EASME/Komissio ei ole vastuussa julkaisun sisältämän informaation mahdollisesta käytöstä.”

hiilineutraalisuomi.fi/canemure

2

Sisällysluettelo Mikä on Canemure........................................................................... s.2 Pääkirjoitus....................................................................................... s.3 Kunnat ilmastotyön ohjaimissa......................................................... s.4 Etelä-Karjalan ilmastotyö.................................................................. s.7 Päästölaskenta tukee kuntien ilmastotyötä....................................... s.8 Hiilijalanjälki paljastaa hankintojen ilmastokuorman....................... s.10 Tampereen ilmastobudjetti............................................................. s.12 Kolumni: Verkostosta vaikuttavuutta............................................... s.14 Kestävää kaupunkia rakentamassa Turkuun.................................... s.15 Hinku alkoi viidestä kunnasta......................................................... s.16 Raumalla reaaliaikainen päästöseuranta......................................... s.18 Infografiikka: Ajoneuvokanta uusiutuu kaupunkiseuduilla............... s.20

Kuva: Laura Vanzo

Pääkirjoitus

oronakriisi on muistuttanut meitä siitä, että maailma voi muuttua toisin kuin haluamme uskoa. Toisaalta ongelma on otettavissa haltuun, jos pystymme toimimaan yhdessä yhteisen päämäärän eteen.

Nämä kokemukset pitäisi kääntää ilmastonmuutoksen selättämiseen.

Muutos lähtee yksittäisen ihmisen halusta tehdä tärkeän asian eteen oma osuutensa. Yksilö on kuitenkin melko voimaton, jos yhteiskunta ei tue muutosta. Kunnat ovat asukkailleen lähipäätöksenteon taso, joka vaikuttaa heidän toimintaedellytyksiinsä monella tavalla.

Asukkaat muodostavat edelleen kunnan eri toimijat – hallinnon, yritykset, maatilat ja kolmannen sektorin, jotka ovat ilmastokestävässä siirtymässä keskiössä. He vaikuttavat omilla ratkaisuillaan siihen, kuinka vähähiilisyys ja resurssitehokkuus etenevät kunnan alueella ja välillisesti sen ulkopuolella.

Kunnan omien päästövähennystoimien vaikutus alueellaan on yleensä vähäinen, esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöissä useimmiten alle 20 prosentin luokkaa.

Kunnilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa muiden tahojen edellytyksiin vähentää päästöjään toimimalla esimerkkinä ja mahdollistajana. Etenkin julkisilla hankinnoilla, joiden suuruus Suomessa on noin 20 miljardia euroa vuodessa, kunnat voivat lisätä vihreää kysyntää ja sitä kautta myös ilmastomyönteisiä tuotteita ja palveluita tarjoavien yritysten toimintaedellytyksiä.

Kunnilla on myös erityisasema eri sidosryhmien osallistamisessa hiilineut-

raaliin siirtymään. Kunnallisvaalien kautta valittu kunnanvaltuusto edustaa asukkaidensa tahtotilaa, ja toisaalta kunnalla on käytännön työvälineitä sitouttaa heidät kunnan kehittämiseen muun muassa osallistavilla kaavoituksen suunnittelukäytännöillä.

Kunnat ovat lisäksi edustettuna maakuntahallinnossa, jonka kautta ne voivat vaikuttaa oikeudenmukaiseen siirtymään alueidensa näkökulmasta.

Yksinkertaisesti kunnilla on käytössään ilmastonmuutoksen hillintään keinoja, jotka puuttuvat valtiolta. Toisaalta valtion ja EU:n asettamat ohjauskeinot säätelevät ja mahdollistavat kuntien ja niiden asukkaiden toimintaa. Kumpikin tarvitsee toistaan ilmastokestävässä siirtymässä.

Edelläkävijäkunnat ympäri Eurooppaa ovat liikkeellä hiilineutraalin siirtymän edistämisessä nopeammalla aikataululla kuin mihin valtiot ovat sitoutuneet.

Useimmilla Länsi-Euroopan pääkaupungeilla ja etenkin lukuisilla pohjoismaisilla kunnilla on omat kunniahimoiset ilmastolupauksensa. Suomi on pohjoismaittainkin katsottuna tässä asiassa eturintamassa.

Koronan jälkeisellä elvytyksellä tulee virittää kuntien ilmastotoimet iskuun ja saada vielä puuttuvat kunnat mukaan siten, että Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta tulee meille mahdollisuus. Tarvitsemmehan tulevaisuudessa menestystekijöitä, joilla pystymme maksamaan koronakriisin hoitoon ottamamme velan.

Kuva: Kai Widell

K

KUNNISSA ON JOUKKOVOIMAA

TEKSTI: Professori, Hinku-verkoston valtakunnallinen johtaja ja Canemurehankeen vastuullinen johtaja Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus

3

Jokainen päätös on ilmastopäätös

Kuva: Laura Vanzo

KUNNAT ILMASTOTYÖN OHJAIMISSA

4

KÄYTÄNNÖN ilmastotyö tehdään meitä kaikkia lähellä, kunnissa. Kysyimme kuudelta kaupunginjohtajalta, miten ilmastotyötä luotsataan Suomen kaupungeissa.

1) Miten ilmastojohtaminen näkyy kunnassanne?

2) Konkreettinen esimerkki kuntanne ilmastotyöstä?

3) Ilmastotyön positiivinen vaikutus kunnassanne?

Pormestari Jan Vapaavuori, Helsinki

1. Ilmastomuutos on kaikkea kaupungin tekemistä läpileikkaava teema ja siten jokainen päätös on ilmastopäätös.

Johtaminen on ilmastojohtamista ja kaikissa isoissa, ilmastovaikutuksia sisältävissä päätöksissä on oltava sisäänrakennettuna tietoisuus hiilineutraaliustavoitteestamme 2035.

2. Meillä on sitovat tavoitteet rakennusten energiatehokkuudelle. Kaikki kaupungin toimitilat rakennetaan energiatehokkaiksi ja varustetaan aurinkosähkö- ja energianseurantajärjestelmillä. Energiarenessanssi-ohjelmalla vauhditetaan yksityisten kiinteistöjen energiaremontteja. Haastoimme myös innovaattorit mukaan ratkaisemaan, miten Helsinki tulevaisuudessa lämpiää kestävästi, ilman kivihiiltä ja siirtymistä massiiviseen biomassan polttamiseen.

3. Tärkeintä on, että tiedämme tekevämme tulevaisuuden kannalta välttämättömiä toimia panostaessamme vahvasti ilmastotyöhön. Myös kaupunkilaiset ovat sisäistäneet tämän.

Kaupunginjohtaja Marita Toikka, Kouvola

1. Ilmastojohtaminen näkyy Kouvolassa teemaan liittyvän toiminnallisuuden lisääntymisenä.

Ilmasto on esillä niin kaupungin strategisissa linjauksissa kuin oppilaitostemme kiertotalouteen liittyvissä projekteissa. Teemme tiivistä ilmastoyhteistyötä yritysten, kuten KSS Energian ja Kouvola Innovation Oy:n kanssa. Kaikki keskeiset tahot ovat mukana Hinku-työryhmässä.

2. Olemme lisänneet uusiutuvan energian osuutta kaukolämmössä ja luopuneet öljylämmityksestä vähitellen kaupungin kohteissa. Parhaillaan työn 5

alla ovat kiinteistökierrokset, joiden avulla tehostetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta. Myös energiatehokkuussopimus etenee.

3. Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on edennyt kaupungin alkupanoksen jälkeen uudeksi yritystoiminnaksi. Esimerkiksi kaupunkipyörät tuovat työn näkyväksi.

Kaupunginjohtaja Päivi Laajala, Oulu:

1. Oulun ilmastotoimia ohjaa Ympäristöohjelma 2026 – kohti hiilineutraalia Oulua. Ohjelma muodostaa kokonaisuuden ympäristötilinpäätösten sekä Sustainable Energy and Climate Action Plan (SECAP) -raportoinnin kanssa. Ympäristöohjelman seurantaryhmään kuuluvat kaupungin toimialojen lisäksi edustajat Oulun Energiasta, Oulun Vedestä ja kunnan jäteyhtiö Kiertokaaresta.

2. Tänä vuonna käynnistyvä Oulun Energian Laanilan biovoimalaitos tuottaa puhtaampaa energiaa huipputeknologialla. Laitos käyttää polttoaineenaan noin 70-prosenttisesti puuta. Loppuosa on kierrätyspolttoainetta ja huoltovarmuuden varmistavaa turvetta, jonka käyttö loppuu asteittain. Yli 200 miljoonan euron investointi on merkittävä askel kohti hiilineutraalia Oulua.

3. Ilmastotyö on myös mainetyötä. Oulu on teknologiakaupunki ja innovatiiviset, kansainväliset yrityksemme vaikuttavat imagoomme myönteisesti. Yksi kärkiyrityksistämme on Proventia Group, joka tarjoaa tuotteita ja palveluita moottori-, kone- ja ajoneuvoteollisuuteen maailmanlaajuisen ilmansaasteongelman ratkaisemiseksi. Proventia sai Oulun vientiyrityspalkinnon vuonna 2018.

6

Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen, Pori

1. Ilmastojohtamisen keskiössä on Hinku-työ, jota luotsaa kaupungin toimialoilta ja tytäryhtiöiden edustajista koottu Hinku-työryhmä. Hinku-tiekarttaa konkretisoidaan toimilla kuten tuulivoiman lisärakentaminen ja investoinnit uusiutuviin kaukolämmössä. Olemme myös Climate Leadership Coalition -verkostossa ja EU:n Covenant of Mayors for Climate and Energy -sitoumuksessa.

2. Pori on jo muutamia vuosia haastanut alueen yrityksiä vapaaehtoiseen ilmastositoumukseen. Sitoumuksessa yritys määrittelee 3-4 vuosittain seurattavaa ilmastotoimenpidettä ja vastaavasti kaupunki raportoi sitoumukseen omat toimensa. Yritysten aktivoinnissa ja kannustamisessa tehdään vahvaa yhteistyötä alueen ammattikorkeakoulun kanssa.

3. Hinku-kaupunkistatus tuo selkeän viestin alueen yrityksille siitä, mikä on kaupungin tahtotila ilmastotyössä. Tämä antaa alueen markkinointiin ja kehittämiseen suuntaviivoja. Päästöjen vähentäminen ja energiatehokkuus ovat monilla yrityksillä keskeinen osa toimintaa.

Pormestari Lauri Lyly, Tampere

1.Tampereen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä ja ilmastoasiat ovat mukana kaupungin strategiassa. Tavoitteiden toteuttamiseksi on perustettu vuonna 2019 Kestävä Tampere 2030 -ohjelma, joka kokoaa kaikki kaupungin yksiköt yhteen laatimaan hiilineutraaliustiekarttaa. Tiekartta tarjoaa pitkän tähtäimen näkymän siitä, miten hiilineutraalius saavutetaan.

2. Tampere on ottanut ensimmäisenä Suomen kuntana käyttöön ilmastobudjetin osana vuoden 2020 talousarviota.

Ilmastobudjetti kytkee ilmastotavoitteet kaupungin talousarviomenettelyyn. Se

lisää läpinäkyvyyttä tuomalla ilmastotoimet, niiden etenemisen ja käytetyt varat näkyviksi, sekä havainnollistaa toimien riittävyyden säännöllisen raportoinnin kautta tilinpäätöksen yhteydessä.

3. Hiilineutraalisuustiekarttatyö on edistänyt yhteistyötä kaupungin eri yksiköiden välillä, kun on yhdessä kokoonnuttu miettimään toimenpiteitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Kaupunginjohtaja Minna Arve, Turku

1. Pyrimme ilmastopositiiviseksi alueeksi 2029 alkaen.

Tavoitetta toteutetaan koko kaupunkikonsernia sitovan ilmastosuunnitelman avulla. Luomme ilmastojohtajuutta myös kansalaisyhteiskunnan kanssa – olemme yhdessä Turun ilmastojoukkue kapteeninaan Saku Koivu. Lupauksilla ei pääse mukaan peliin, vaan vaadimme ja viestimme tekoja. Johtajuutta ovat myös omat tekomme, kuten energiajärjestelmän nopea uudistaminen.

2. Olemme onnistuneesti yhdistäneet ilmastoteot muihin hyötyihin. Meillä on esimerkiksi jo noin 300 kiertotalousyritystä. Metsäsuunnitelmamme vahvistaa hiilinieluja ja tuottaa ekologisia hyötyjä.

Yleiskaavamme vahvistaa viherverkkoa ja sujuvaa kestävää liikkumista. 350 miljoonan euron investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat tuottaneet alueelle satoja pysyviä työpaikkoja.

3. Saavuttamamme vahva kansainvälinen arvostus on ollut positiivinen yllätys.

Euroopan komissio arvioi Turun tänä vuonna parhaaksi ilmastokaupungiksi keskikokoisten kaupunkien luokassa, mistä osoituksena saimme Covenant of Mayors -ilmastopalkinnon. Olemme tulleet hyvin noteeratuiksi globaaleissa CDP-arvioinneissa ja maine on kiirinyt hyvin kansainvälisten yritysten korviin.

TEKSTI: Viestintäasiantuntija Hannele Ahponen, Suomen ympäristökeskus KUVAT: Jetro Staven, Ulla Juuma, Sanna Krook, Studio Torkkeli ja Samu Valleala

LAPPEENRANTA JA ETELÄ-KARJALA HALUAVAT ILMASTOTYÖN ESIKUVIKSI Kuva: Lappeenrannan kaupunki

Canemure-hanke on osa Etelä-Karjalan maakunnan ja Lappeenrannan kaupungin pitkän ajan ilmastostrategiaa ja tavoitetta olla ilmastoviisaan toiminnan esikuvia.

P

äästövähennystavoite on sekä Lappeenrannan kaupungissa että Etelä-Karjalan maakunnassa 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 tasoon. Päästöjä vähennetään konkreettisilla toimilla nopeasti ja tehokkaasti.

Lappeenrannan kaupungin lämpöakkuhanke perustuu Elstor-nimisen yrityksen ratkaisuun, jossa hiilidioksidivapaata sähköä varastoidaan silloin, kun sähkö on edullista. Akkuun varastoitu energia puretaan lämpönä kaukolämpöverkkoon lämmittämään kiinteistöjä ja niissä käytettävää vettä.

Päästöt pienenevät satoja tonneja Lämpöakku sijoitettiin kesäkuussa Mustolan kaukolämpölaitokseen ja sen testikäyttö alkoi loppukesästä. Mustolan laitos on tähän saakka käyttänyt polttoaineenaan maakaasua ja polttoöljyä. ”Lämpöakun latautuminen kestää sen varaustilanteesta riippuen kahdesta kahdeksaan tuntiin”, Elstorin tuotekehitysinsinööri Aleksi Porkola sanoo.

Lämpöakku voi tuottaa Mustolan kaukolämpöverkon hiilidioksidipäästöissä jopa 480 tonnin laskun vuosittain. Koko Etelä-Karjalan maakunnan hiilidioksidipäästöt olivat 864 000 tonnia vuonna 2017.

”Haluamme tukea alueemme energiatehokkuutta edistäviä innovaatioita ja pilotoida niiden käyttöä”, Lappeenrannan kaupungin ilmastokoordinaattori Petri Kero sanoo.

Lappeenrannan lämpöakkuhankkeen kokonaiskustannus on hieman yli 500 000 euroa, josta puolet katetaan EU-LIFE -hankerahoituksella.

Pitkät sulut kanavassa estävät päästöjen kasvun Etelä-Karjalalla on hyvät edellytykset toimia maakuntana päästövähennysten suunnannäyttäjä, koska sen Hinku-kunnissa asuu 88 prosenttia asukkaista.

Maakunnassa tuotetusta sähköstä 85 prosenttia tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla. Hinku-kunnat ovat sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjään 80 prosenttia vuoteen 2035 mennessä.

Etelä-Karjalassa kehitetään bio- ja synteettisiä polttoaineita, maaseudulla panostetaan hiilinieluihin, raideliikenteen merkitystä korostetaan ja tavoitteena on, että Saimaan kanavan sulkuja pidennetään. ”Aluskanta uudistuu niin, että se vaatii pidemmät sulut. Jos kanavaa ei modernisoida, siirtyy kanavan liikenne pahimmassa tapauksessa kumipyörille, jolloin joudumme jättämään hyvästit päästövä-

hennystavoitteille”, Etelä-Karjalan liiton ympäristöpäällikkö Matti Vaittinen sanoo.

Maakunnassa edistetään julkisia vihreitä hankintoja ja myös sitä, että kaavoituksessa huomioidaan entistä paremmin ympäristö- ja päästötavoitteet. Molemmille kehitetään parhaillaan työkaluja ja mittaristoja. ”Ruohonjuuritasolla tärkeintä on se, että saamme kansalaiset sitoutumaan yhteisiin ilmastotavoitteisiin. Asennemuutos on selkeästi menossa. Yksi konkreettinen osa-alue on energiatehokas ja vähäpäästöinen asuminen”, Vaittinen sanoo.

Edelläkävijän etu Etelä-Karjalassa on työn alla maakunnan kattava hiilineutraalisuuden tiekartta, jonka yksi askel oli maakunnan nousu viime syksynä Pirkanmaan rinnalla ensimmäiseksi hiilineutraalisuutta tavoittelevaksi Hinku-maakunnaksi. ”Kehitimme viidessä työpajassa yhteensä noin 200 toimenpiteen listan, joista 80 valikoitui tiekarttaluonnokseen ja kuntien arvioitavaksi kesän 2020 aikana”, Kero sanoo.

Etelä-Karjalaa ja Lappeenrantaa motivoivat samat syyt kohti hiilineutraalisuutta. ”Päästövähennyksiä on tehtävä ja tässä työssä kannattaa olla edelläkävijä.

Se parantaa sekä kaupungin että maakunnan elinvoimaa. Puhdas teknologia on meillä eritäin suuressa roolissa. Alan uusia toimijoita nousee koko ajan Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta.”

Kansalaisia aktivoidaan muun muassa etsimällä vapaaehtoisia perheitä tutkimukseen, jossa he voivat selvittää keinoja oman hiilijalanjälkensä pienentämiseen.

TEKSTI: Jukka Nortio 7

PÄÄSTÖLASKENTA TUKEE KUNTIEN ILMASTOTYÖTÄ KAIKKIEN Suomen kuntien on oltava keskimäärin hiilineutraaleja jo 15 vuoden kuluttua.

Hiilineutraaliuden tavoittelussa keskeinen työkalu on kasvihuonekaasupäästöjen seuranta.

S

uomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa, että kaikkien Suomen kuntien on oltava keskimäärin hiilineutraaleja jo 15 vuoden kuluttua. Hiilineutraaliuden tavoittelussa keskeinen työkalu on kasvihuonekaasupäästöjen seuranta.

Päästölaskenta luo pohjan kuntien ilmastotyölle. Se on ilmastojohtamisen ja kuntaorganisaation, asukkaiden ja yritysten sitouttamisen työkalu.

Päästölaskenta vastaa muun muassa seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mistä päästöjä kunnassa syntyy ja miten ne ovat kehittyneet? Miten toimenpiteitä

pitäisi priorisoida? Miten kunnat vertautuvat toisiinsa ja mitä muilta kunnilta voi oppia?

Yhdenmukainen päästölaskenta kaikille Suomen kunnille Kuntien päästölaskentoja on tehty Suomessa 1990-luvulta alkaen, ja käytössä on ollut useita, toisistaan hieman poikkeavia laskentamenetelmiä. Tilanteen selkeyttämiseksi Suomen ympäristökeskuksessa on kehitetty kuntatason päästölaskennan Alueellinen Laskenta -malli (ALas).

Läpinäkyvällä, luotettavalla ja vertailukelpoista tietoa tuottavalla mallilla

lasketaan päästötiedot kaikille Suomen kunnille vuosittain. ALas on kehitetty aiemmin Suomessa tehtyjen laskentojen pohjalta, eivätkä sen laskentaperiaatteet merkittävästi poikkea esimerkiksi Suomessa yleisesti käytetystä CO2-raportista.

ALas-malli noudattaa pääpiirteissään maailmalla eniten käytettyä aluetason päästölaskentojen ohjeistusta GPC-standardia. Laskentaperiaate on käyttöperusteinen, jossa lähtökohtana ovat alueen tuotantoperusteiset päästöt, mutta sähkön, kaukolämmön, henkilöautoliikenteen ja jätteiden käsittelyn päästöt lasketaan kulutuksen perusteella.

Päästösektoreista ALas-mallissa ovat mukana rakennusten lämmitys, sähkönkulutus, liikenne, teollisuus, työkoneet, jätteiden käsittely, F-kaasut ja maatalous. Pääsektorit jakautuvat edelleen yhteensä 80 alasektoriin.

Laskenta ei toistaiseksi sisällä lentoliikenteen, ulkomaan laivaliikenteen ja jäänmurtajien päästöjä, teollisuusprosessien ei-polttoperäisiä päästöjä eikä maankäyttösektorin (LULUCF) päästöjä ja nieluja.

On myös huomattava, että erilaisten kulutushyödykkeiden – mukaan lukien rakennusmateriaalit – valmistuksesta alueen ulkopuolella syntyvät päästöt eivät ole mukana käyttöperusteisessa laskennassa.

Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosina 2005‐2018 Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosina 2005‐2018 Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosina 2005–2018 60 000 60 000 F‐kaasut F‐kaasut Jätteiden käsittely Jätteiden käsittely Maatalous Maatalous 40 000 40 000 Vesiliikenne Vesiliikenne Raideliikenne Raideliikenne 30 000 30 000 Tieliikenne Tieliikenne Työkoneet Työkoneet 20 000 20 000 Teollisuus Teollisuus Muu lämmitys Muu lämmitys 10 000 10 000 Öljylämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö Kaukolämpö 0 0 Sähkölämmitys Sähkölämmitys 2005 2006 20052007 20062008 20072009 20082010 20092011 20102012 20112013 20122014 20132015 20142016 20152017 20162018 2017 2018 Kulutussähkö Kulutussähkö ‐10 000 ‐10 000 Tuulivoima Tuulivoima

50 000 50 000

ktCO2e ktCO2e Kuva 3. Suomen kuntien yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosina 2005‐2018.

Kuva 3. Suomen kuntien yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosina 2005‐2018.

Päästöt on laskettu Hinku‐laskentasääntöjen mukaisesti.

Päästöt on laskettu Hinku‐laskentasääntöjen mukaisesti.

8

© SYKE

© SYKE

Kuntien yhteenlaskettujen päästöjen jakauma vuonna 2018 Jätteiden käsittely

F‐kaasut

4 % 3 %

Kulutussähkö Sähkölämmitys

10 % 5 %

Maatalous

17 % 1 % Vesiliikenne Raideliikenne 0,4 %

38 060

16 %

Kaukolämpö

tCO2e

5 % Tieliikenne

25 %

Suomen kuntien yhteenlaskettujen kasvihuonekaasupäästöjen jakauma vuonna 2018. Päästöt on laskettu Hinku– laskentasääntöjen mukaisesti.

5 %

Öljylämmitys

6 %

Muu lämmitys Teollisuus Työkoneet 2 % © SYKE

Tavoitteena oikeudenmukainen ja kannustava menetelmä ALas-mallin niin sanottu Hinku-laskenta on kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettu oletuslaskentamalli. Siinä laskennan ulkopuolelle jätetään sellaisia tekijöitä, joihin kunnassa ei välttämättä pystytä kovin paljon vaikuttamaan.

Ilmastopolitiikan toimeenpano on tämän johdosta motivoivampaa.

Hinku-laskentaan eivät kuulu päästökauppaan kuuluvan teollisuuden polttoaineiden käytön, teollisuuden koko sähkönkulutuksen, teollisuuden jätteiden käsittelyn eivätkä paketti-, linja- ja kuorma-autojen läpiajoliikenteen aiheuttamat päästöt.

Lisäksi kunnan alueella tapahtuvasta tuulivoiman tuotannosta lasketaan päästökompensaatio tuotantomäärän ja valtakunnallisen sähkön päästökertoimen perusteella. Tuulisähkön päästöjä vähentävä vaikutus siis allokoidaan niille kunnille, joissa tuulivoimaa tuotetaan.

Oletuslaskennan ohella ALas-mallin päästötulokset raportoidaan myös ilman tuulivoimakompensaatiota tai muita Hinku-laskennan rajauksia. Lisäksi päästöt jaetaan päästökauppa- ja taakanjakosektoreille.

Päästöt vähentyneet lähes kaikissa kunnissa Hinku-laskennan mukaan eniten päästöjä vuonna 2018 aiheutui tieliiken-

Sähkön päästöt ovat pienentyneet puhtaamman tuotannon seurauksena. teestä (25 %), maataloudesta (17 %), kaukolämmöstä (16 %) ja sähkönkulutuksesta (15 %). Vuonna 2018 Suomen kuntien yhteenlasketut päästöt kasvoivat vajaan prosentin edellisvuodesta.

Päästöt ovat kuitenkin vähentyneet 15 prosenttia tarkastelujaksolla vuosina 2005–2018.

Kuntien päästöjä ovat vähentäneet merkittävästi öljylämmityksen korvaaminen muilla lämmitysmuodoilla, maakaasun ja öljyn väheneminen kaukolämmön tuotannossa sekä tuulivoiman rakentaminen. Myös sähkön päästöt ovat pienentyneet puhtaamman sähkön tuotantotavan seurauksena.

Suunta on pitkällä aikavälillä oikea, mutta hiilineutraaliustavoitteisiin nähden kehitys on liian hidasta. Jatkossa kuntien tuleekin tarttua entistä tehokkaampiin toimenpiteisiin.

Kuntien päästöjen välillä on suuria eroja. Suurimmat päästövähennykset ovat jopa reilusti yli 50 prosenttia. Toi-

saalta joissakin kunnissa päästöt ovat kasvaneet esimerkiksi kaukolämmön polttoainevalintojen takia.

Kuntien asukasta kohti lasketut päästöt vaihtelevat tuulivoimakompensaation ansiosta jopa negatiivisista päästöistä yli 25 hiilidioksidiekvivalenttitonnin vuosipäästöihin. Keskimäärin kuntien päästöt olivat 11,0 t/as. vuonna 2018.

Vaikka Hinku-laskentasäännöillä pystytään jonkin verran tasaamaan kuntien erilaisia lähtökohtia, kuntien yksinkertainen asettaminen paremmuusjärjestykseen ei päästötulosten valossa ole välttämättä järkevää. Tämä johtuu esimerkiksi kuntien erilaisesta maantieteellisestä sijainnista ja elinkeinorakenteesta.

Päästölaskenta on ilmastotyön tärkein indikaattori Päästölaskentojen käyttäminen kuntien päätöksenteon tukena edellyttää luottamusta laskentamenetelmään ja ymmärrystä siitä, mitä tulokset kertovat.

Laskennan tarkkuuden määrittää käytettävissä olevien lähtötietojen taso.

ALas-mallissa pyritään käyttämään avoimia, paikallista dataa sisältäviä aineistoja aina kun mahdollista, mutta monessa kohtaa kansallisia päästötietoja on kohdistettu kuntiin erilaisin jakoperustein. Laskenta on aina paras arvio tilanteesta.

ALas-mallin tuottamat luvut ovat tärkeitä indikaattoreita, mutta on pyrittävä katsomaan myös lukujen taakse: miten toimenpiteet ovat vaikuttaneet, ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi? Kokonaiskuvan kirkastamiseksi on syytä seurata päästöjen ohella myös muita, ilmastotyön edistymistä kuvaavia paikallisia indikaattoreita.

Tiedot kaikkien Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöistä ovat avoimesti kaikkien hyödynnettävissä osoitteessa https:// paastot.hiilineutraalisuomi.fi/. ALas-mallin laskentaperusteet on avattu yksityiskohtaisesti tuoreessa julkaisussa: Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöjen laskenta, ALas-mallin menetelmäkuvaus ja laskentojen tuloksia 2005–2018 (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2020) TEKSTI: Erityisasiantuntija Johannes Lounasheimo, Suomen ympäristökeskus 9

HIILIJALANJÄLKI PALJASTAA HANKINTOJEN ILMASTOKUORMAN HIILIJALANJÄLKI on erinomainen indikaattori kertomaan tuotteiden ja palveluiden ilmastokestävyydestä. Kokosimme yhteen Helsingin Canemure-osahankkeen vinkit hiilijalanjäljen huomioimiseen.

H

Tunnista ilmastovaikutuksiltaan merkittävimmät hankintaryhmät ja ryhdy toimiin Suomen ympäristökeskus toteutti arvion Helsingin kaupungin hankintojen ja investointien hiilijalanjäljestä viime syksynä. Suurimmat päästövaikutukset syntyvät Helsingissä rakennusinvestoinneista sekä niihin liittyvistä rakennus- ja kunnossapitopalveluista. ”Kaupungin on pystyttävä ohjaamaan paremmin palvelutuotantoaan ja hankintojaan nykyistä vähähiilisempään suuntaan. Hiilijalanjälkitiedon avulla tunnistamme, missä meidän on tehtävä eniten vähähiilisyyden edistämiseksi”, toteaa Helsingin kaupungin hankintajohtaja Jorma Lamminmäki.

Rakentamisen lisäksi Helsingin osahankkeessa tarkastellaan muitakin päästöintensiivisiä hankintaryhmiä.

Mukana ovat puisten asuinkerrostalojen suunnittele- ja rakenna -urakka, tiiviin ympäristön katu- ja vesihuoltourakka, 70-luvun kerrostalon peruskorjaus, sekä uudelleenpäällystysurakat.

Lisäksi tarkastelussa ovat henkilöstöravintolapalvelu, palvelutalojen ruo10

kapalvelut sekä liha- ja maitotuotteet.

Viimeisimpänä mukaan on tullut myös työvaatehankinta.

Helsingin kaupungin kestävien hankintojen asiantuntija Mia Malin kertoo, että hiilijalanjälkitietoa on jo hyödynnetty hankintojen vastuullisuuden arviointityökalun kehittämisessä.

Kuvat: Jussi Hellsten / Helsingin kaupunki

ankinnoissa hiilijalanjälki kuulostaa houkuttelevalta: ilmastovaikutukset tunnistava lukuarvo, joka voisi ohjata hankintaa kustannusten ohella. Mutta kuinka hyvin hiilijalanjälki todellisuudessa soveltuu osaksi julkisia hankintoja? Tätä selvitetään parhaillaan Helsingin kaupungin Canemure-osahankkeessa.

”Vähähiilisyyskriteerien kehitystyö tullaan kohdentamaan arviointityökalun avulla tunnistettuihin merkittäviin hankintoihin. Myös vaikuttavuuden seurantaa esimerkiksi päästövähennysten osalta kehitetään juuri näissä hankintaryhmissä”, Mia Malin sanoo.

Tuo näkyväksi, mistä tekijöistä hankinnan elinkaaren hiilijalanjälki muodostuu Vertailukelpoista hiilijalanjälkitietoa on tarjolla valitettavan vähän, eikä tiedon soveltaminen käytännön tasolla ole yksinkertaista. Sen sijaan hiilijalanjälkeen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen auttaa tunnistamaan, mistä hankinnan kohteen suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät. Tämä taas mahdollistaa oikeanlaisten ilmastokriteerien käyttämisen itse hankinnassa.

Maitohankinnan yhteydessä pohdittiin Euroopan komission suositteleman ympäristöjalanjälkimenetelmän (PEF) hyödyntämistä.

Lopulta hankinnassa päädyttiin tarjoajilta pyydettävään toimenpidesuunnitelmaan, jolla tavoitellaan hankinnan kohteesta aiheutuvien ilmastovaikutusten vähentämistä. Myös uudelleenpäällystysurakoissa edellytetään ilmastovaikutuksia vähentäviä toimia ja

tiedonkeruuta tulevaisuuden urakoiden hiilijalanjälkilaskentaa varten.

Pohdi, miten hiilijalanjälkitietoa on tarkoituksenmukaista hyödyntää hankinnassa Julkisessa hankinnassa hiilijalanjälkitiedon hyödyntämisen tekee haastavaksi vaatimus tietojen vertailukelpoisuudesta sekä laskureiden ilmaisesta saavutettavuudesta. Laskentamenetelmän yhdenmukaisuus, lähtötietojen luotettavuus sekä laskijan osaaminen vaikuttavat kaikki tarjousten vertailukelpoisuuteen ja siten kilpailutuksen tasapuolisuuteen.

Keskeinen selvityskohde on, voiko hiilijalanjälkitietoa hyödyntää kilpailutustilanteessa. Suomessa on kehitetty kansallinen rakennusten hiilijalanjäljen arviointimenetelmä, minkä lisäksi uudisrakennusten hiilijalanjälkeä tullaan ohjaamaan lähitulevaisuudessa lainsäädännöllä.

Standardoidun laskentamenetelmän olemassaolo mahdollisti hiilijalanjälkitiedon ottamisen vertailuperusteeksi asuinkerrostalojen SR-urakan kilpailutuksessa.

Mikäli hiilijalanjälkitietoa ei ole mahdollista hyödyntää kilpailutuksessa, voi hiilijalanjälkilaskennan toteuttaa sopimuskaudella kehityskohteiden löytämiseksi. Näin meneteltiin ravintolapalveluiden hankinnan kohdalla.

Käy keskustelua markkinan kanssa ja etsi yhdessä ratkaisu ilmastotavoitteisiin Ilmastotavoitteisiin pääseminen edellyttää yhteistyötä. Markkinan valmius kannattaa selvittää viestimällä avoimesti konkreettisista ideoista ja haasteista.

Yksityisellä sektorilla voi olla kaupunkien kanssa hyvinkin samankaltaiset tavoit-

teet. Vuoropuhelu voi auttaa löytämään yhteistyön hedelmiä.

Liha- ja maitotuotehankintojen valmistelun alla käytiin monivaiheista markkinakeskustelua. Yritysten näkemyksiä kuultiin erityisesti siitä, miten ympäristövaikutukset ja hiilijalanjälki voitaisiin ottaa huomioon. ”Tavoitteenamme on vähentää hankintojen päästöjä ympäristökriteerien avulla. Olemme huomanneet, että kriteerien kehittäminen yhteistyössä markkinoiden kanssa on avainasemassa”, tiivistää Palvelukeskus Helsingin hankintapäällikkö Antti Virtanen.

Tarkastele, voidaanko ilmastovaikutuksia pienentää hankintatapaa muuttamalla Pitkän aikavälin tavoitteena on hankintojen hiilijalanjäljen jatkuva pieneneminen, mitä toteutetaan niin ilmastokriteerien kuin ilmastoystävällisten tuotteiden ja palveluiden avulla. Näiden lisäksi vähähiilisten hankintojen edistäminen vaatii ennen kaikkea totuttujen käytäntöjen tarkastelua ja avoimuutta erilaisille hankintatavoille.

Kaupungin kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tavoitteena on lisätä ymmärrystä resurssiviisaista ja elinkaarivaikutusten kannalta järkevistä hankintatavoista. Huomiota tullaan kiinnittämään niin arkiseen kuluttamiseen tarvikehankinnoissa kuin palveluhankintoihin omistamisen sijaan. Jälkimmäistä tarkastellaan muun muassa kaupungin työvaatehankintojen osalta.

KIRJOITTAJAT: Projektikoordinaattori Satu Turula, Helsingin kaupunki ja projektiasiantuntija Reetta Huomo, Helsingin kaupunki

+ Hyödynnä hyvät käytännöt! Esimerkkejä onnistuneista vähähiilisistä hankinnoista on saatavilla ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Poimi omaan hankintaasi sopivat palikat muun muassa komission GPP-kriteereistä sekä Keinon ja Motivan esimerkeistä! + Muista, että hiilijalanjälki on vain yksi indikaattori! Vaikka hankkeessa keskitytään hiilijalanjälkeen, kiinnitetään kilpailutuksissa huomioita kokonaisvaltaiseen vastuullisuuden huomioimiseen. Hankinnoissa käytetään muun muassa työllistämisehtoa ja ruoan vastuullisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota.

11

Kuva: Tampereen kaupunki

TAMPEREEN ILMASTOBUDJETTI ON TYÖKALU KOKONAISVALTAISEEN ILMASTOTYÖHÖN

TAMPEREEN kaupunki on ottanut Suomessa pioneerina ilmastoasiat mukaan kaupungin talousjohtamiseen. Tampere laatii viime vuonna ensi kertaa ilmastobudjetin, joka tukee kaupungin tavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.

”T

ampereen hiilineutraaliustavoitteeseen pyritään niin, että vähintään 80 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä vähenee ja loput kompensoidaan hiilinieluihin tai muilla keinoin. Se on iso haaste, mutta myös iso mahdollisuus”, kertoo Tampereen pormestari Lauri Lyly.

Ilmastobudjetti koostuu kahdesta 12

osiosta: päästöbudjetista ja talousbudjetista. Nyt laaditussa versiossa on mukana vain päästöbudjetti, mutta vuonna 2021 ilmastobudjettia laajennetaan talousarvioon niin, että siinä ovat mukana myös ilmastotoimien euromäärät.

Ilmastotyö näkyväksi Ilmastobudjetti tuo uusia työkaluja kaupungin päätöksentekoon.

Budjetti tuo näkyväksi, kuinka paljon investoidaan ja millaisiin toimiin. Tämä tuo paremmin esille sen, mitä kaupunki todella tekee ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mikäli ilmastobudjetin päästöpuoli osoittaa, etteivät päästöt laske tavoitellusti, voidaan pohtia, tulisiko ilmastoratkaisuihin investoida voimakkaammin. ”Pohjana työssä käytimme päästöskenaariota, joka osoittaa, kuinka paljon milläkin sektorilla päästöjen pitäisi vähentyä. Määrittelimme käytettävissä olevat sektorikohtaiset päästöbudjetit ja sen pohjalta rakensimme sellaisen budjetin, joka johtaa tavoittelemiimme päästövähennyksiin”, kertoo energia- ja ilmastoasiantuntija Elina Seppänen Tampereen kaupungilta

Tampere otti oppia Oslosta, joka laatii jo viidettä ilmastobudjettiaan. Seuraavana askeleena Tampereen ilmastobudjettiin kytketään tarvittavat ilmastotoimet ja niihin budjetoidut taloudelliset resurssit. Näin päästään tarkastelemaan kuinka lähellä ilmastotavoitetta ollaan, ja kuinka suurella panostuksella kaupunki edistää sitä. ”Olen iloinen siitä, että kaupungin päättäjät innostuivat ideasta jo alkumetreillä. Ilmastobudjetti tuo lisää läpinäkyvyyttä resurssien käyttöön ja näyttää, mihin toimiin tulee panostaa. Esimerkiksi kestävän liikkumisen ohjaus näyttäisi vaativan lisäpanostusta tällä hetkellä”, sanoo Seppänen.

Kohti ilmastoviisasta resurssien jakoa

Ilmastobudjetti tuo uusia työkaluja kaupungin päätöksentekoon. niin liikennettä, asumista kuin energiantuotantoa, jotka ovat merkittävimmät päästölähteet. Tarvitsemme uutta teknologiaa ja toimintatapoja”, linjaa Lyly. Hän korostaa, että kaupungistuminen, kasvu ja ilmastotavoitteet voivat tukea toisiaan. ”Tampere on jo osoittanut, että kaupungin kasvu ja päästöjen lasku voidaan yhdistää - vuoteen 1990 verrattuna väestö on kasvanut noin 25 prosentilla, mutta kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet lähes 25 prosentilla”, Lyly muistuttaa.

Ilmastobudjetti kytketään tiiviisti Tampereen ilmastotiekartan toimenpiteisiin ja kaupungin vuosisuunnitelmiin. Budjettiin otetaan mukaan ilmastoon liittyviä investointeja, kuten energiatehokkuuden parantaminen rakennushankkeissa, aurinkopaneelihankinnat tai esimerkiksi kestävää liikkumista tukevat parannukset liikenneverkostoon. ”Ilmastotoimien resurssointi ei ole aina helppoa. Esimerkiksi energiatehokkuuteen voidaan investoida tällä hetkellä vain rajallisesti, koska korjausrakentamisessa on paljon sisäilma-asioiden parantamisen liittyvää korjausvelkaa”, kertoo Seppänen.

Haasteita aiheuttaa myös se, että kaupungin budjetti katsoo suhteellisen lyhyttä aikajaksoa eteenpäin, mutta ilmastotyö on hyvin pitkäjänteistä.

Lisäksi päästöjen kehitys on tiedossa aina vasta edellisen vuoden osalta.

Monissa ilmastotoimissa voidaan kuitenkin osoittaa myös rahallisia säästöjä.

Esimerkiksi valaistuksen vaihtaminen led-valoihin ja maamassojen kuljetusten optimointi rakennustyömailta tuovat niin energian- kuin taloudellisia säästöjä kunnalle.

Ilmastotoimet poikivat myös monia muita hyötyjä. Esimerkiksi julkista liikennettä ja kevyen liikenteen palveluita edistämällä tuetaan asukkaiden terveyttä ja tasa-arvoa. ”Haluamme yritykset ja yhteisöt mukaan kehittämään hiilineutraalia Tamperetta. Tampere uudistaa vahvasti

KIRJOITTAJA: Viestintäasiantuntija Hannele Ahponen, Suomen ympäristökeskus

Kuva: Kai Widell

Energiansyöjät kuriin ja kulut alas

”Seuraava askel on pureutua vielä syvemmälle päästöjen taakse ja luoda indikaattoreita päästöjä aiheuttavasta kehityksestä. Näin voisimme mitata esimerkiksi joukkoliikenteen pysäkkien tai kävelijöiden ja pyöräilijöiden määrää. Näitä indikaattoreita seuraamalla näkisimme toimien vaikutukset päästöissä”, kertoo Seppänen.

Tampereen ilmastobudjetti kiinnostaa myös muita, ja Suomen kuusi suurinta kuntaa haluavat kehittää yhdessä menetelmää eteenpäin. Lisäksi Hampurin ja Tampereen yliopistot ovat käynnistäneet yhteisen tutkimushankkeen teemasta.

Jatkohanketta pohditaan yhdessä Saksan ja Ruotsin kanssa – suunnitelmissa on levittää käytäntö koko Itämeren alueelle.

13

Kolumni

S

VERKOSTOSTA VAIKUTTAVUUTTA KUNTIEN ILMASTOTYÖHÖN

Monessa kunnassa pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen ilmastotyö tuottaa kuitenkin myös tuloksia. Hinku-kunnat ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Tärkeimpinä ilmastotoimina Hinku-kunnat mainitsivat energiantuotantoon, rakennusten energiatehokkuuteen, liikenteeseen ja aurinkosähköön liittyviä toimia. Suurin osa haastateltujen kuntien edustajista koki, että Hinku-verkostoon liittyminen oli edistänyt näitä konkreettisia tekoja.

Lähes puolet haastatelluista Hinku-kunnista koki verkoston kautta saadun asiantuntijatuen arvokkaaksi.

Vertaistuki, tiedon jakaminen ja mallit ilmastotoimien toteuttamiseen olivat tärkeässä roolissa.

14

Kuva: Luukas Myller

uomi on asettanut hiilineutraaliustavoitteen, joka pitäisi saavuttaa 15 vuoden päästä.

Yksittäiset kunnat ovat asettaneet omia tavoitteitaan, joissa mittavia päästövähennyksiä pitäisi toteuttaa jo kuluvan vuosikymmenen aikana.

Hyvät tavoitteet ja aikomukset eivät kuitenkaan automaattisesti realisoidu sellaisiksi toimiksi, jotka suoraan näkyisivät kuntien päästöissä.

Päästövähennystiekarttoihin ja -suunnitelmiin voidaan kirjata toimia laidasta laitaan, mutta toteutukseen saatetaan valita niistä helpoimmat ja vaikutuksiltaan vaatimattomimmat. Aina toimien todelliset päästövaikutukset eivät ole edes tiedossa.

Näitä seikkoja on tullut jo aiemmassa tutkimuksessa esiin, ja saman totesimme, kun haastattelimme 40:n Hinku-verkostoon liittyneen kunnan edustajia. Kunnissa kaivataan pureskeltua tutkittua tietoa ja eteenpäin potkijaa.

liittyen. Ilmastotoimia on edistänyt se, että työ on jalkautettu läpi toimialojen, kokemuksia on vaihdettu, ja työhön on osallistettu useita eri toimijoita.

Jatkossa päästövähennysten on toteuduttava entistä nopeammin.

Nämä tukitoimet olivat onnistuneesti auttaneet kuntia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Tilastollinen mallinnus nimittäin osoitti, että Hinku-verkostoon liittyneiden kuntien päästöt olivat noin kolme prosenttia alemmalla tasolla, kuin mitä ne olisivat olleet ilman verkostoa. Tämä on suora Hinku-verkoston lisävaikutus, sillä kunnat tekevät toimia toki muutenkin.

Hinku-kunnissa onnistumisia on koettu johdon sitoutumiseen, henkilöstön aktiivisuuteen ja työn riittävään resurssointiin

Jatkossa päästövähennysten on toteuduttava entistä nopeammin.

Kuntien hyvät opit ilmastotyön edistämisessä tulee saada laajasti käyttöön ja kuntien usein niukat resurssit tulee suunnata kaikkein merkittävimpien toimien edistämiseen. Näitä ovat energiankäytön tehostaminen, vähäpäästöisen energian merkittävä lisäys sekä lämmityksen, liikenteen ja teollisuusprosessien puhdas sähköistäminen.

Metsän hiilinieluja voidaan kasvattaa pidentämällä kasvatusaikaa ja vähentämällä hakkuita. Muita maankäyttösektorin kriittisiä toimia ovat etenkin turvemaapeltojen ja -metsien päästöjen hallinta sekä metsäkadon estäminen.

TEKSTI: Laura Saikku, erikoistutkija, Canemure-hankkeen vetäjä, Suomen ympäristökeskus

VEHMASTA JA KESTÄVÄÄ KAUPUNKIA RAKENTAMASSA TURKUUN

S

anoissa ”vehmas, viihtyisä ja kestävä” kiteytyy hyvin kaupunkisuunnittelun tavoite niin yksityisille pihoille kuin julkiselle kaupunkitilallekin.

Kaavoituksen kielellä puhutaan laadukkaasta vihertehokkuudesta.

Turussa tavoitetta työstetään muun muassa sisällyttämällä siniviherkerroin kaupunkisuunnittelun ja -rakentamisen vakiovaiheisiin. Tavoite on myös kirjattu kaupunkistrategiasta ilmastosuunnitelmaan ja kaupungin hulevesiohjelmaan.

Kuva: Turun kaupunki/Arto Takala

TURUN kaupunki tähtää hiilineutraaliuteen vuonna 2029. Siniviherkerroin on yksi kaupungin palkitun ilmastotyön monista toimenpiteistä, ja sillä arvioidaan pihojen ilmastokestävyyttä. Turun Canemure-osahanke jalkauttaa siniviherkerrointa järjestelmälliseen käyttöön kaupunkirakentamisessa.

Siniviherkerroin menetelmänä Siniviherkerroin on työkalu pihojen suunnitteluun. Kerroin mittaa sitä, miten paljon ja minkälaista kasvillisuutta pihoilla on, sekä sitä, miten paljon kasvillisuus, pinnat ja mahdolliset hulevesirakenteet viivyttävät hulevettä. Käytännössä kerroin on kolmiosainen laskentataulukko, jonka pihasuunnittelija täyttää.

Kerroin kehitettiin iWater-hankkeessa Itämeren alueen UBC-kaupunkiverkostossa. Nyt viestikapula on siirtynyt Turussa ilmastokestävän kaupunkisuunnittelun Canemure-osahankkeelle.

Hanke kouluttaa, tukee ja kehittää kertoimen käyttöä niin, että se vakiintuu osaksi perustyötä asemakaavoituksessa, rakennusvalvonnassa ja tilapalveluissa.

Suurimmilla suomalaisilla kaupungeilla on omat siniviherkertoimensa. Ne ovat ytimeltään yhteneväiset, mutta yksityiskohdissa on hieman eroja. Helsingissä ja Vantaalla kertoimia on käytetty pisimpään – maailmalla erilaisia kertoimia on käytetty etenkin Berliinissä, Malmössä ja Seattlessa.

Haasteena hulevedet, ilmastonmuutos ja kaupunkitilan laatu Hulevesien hallinta on vaikeutunut

isoissa kaupungeissa. Ensinnäkin suuret kaupungit kasvavat pääosin sisäänpäin täydennysrakentamisena. Kaupunkirakenteen energiatehokkuuden kannalta tämä on myönteistä. Hulevesien pintavaluntaa se kuitenkin lisää, kun läpäisemättömän pinnan määrä kasvaa eikä vesi imeydy, haihdu eikä viivy samoin kuin vähemmän rakennetuilla alueilla.

Ilmastonmuutos muuttaa sadantaa ja lisää sään ääri-ilmiöitä: voimakkaat rankkasateiden piikit yleistyvät ja sade tulee yhä enemmän vetenä myös talvisin. Varsinkin rankkasateilla saattaa hulevesiviemäristön mitoitus ylittyä ja syntyä hulevesitulvia, jotka aiheuttavat pahimmillaan vaurioita myös rakenteille ja ihmisille. Tämän vuoksi keinot kaupunkien lähivihreän ja läpäisevien pintojen lisäämiseksi ovat tarpeen. Siniviherkerroin on tonttitason työkalu asian edistämiseksi.

Hulevesien viivyttämisen lisäksi kaupunkivihreä edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista myös tasaamalla pienilmastoja eli lämpöä, tuulta ja kosteutta sekä tukemalla kasvillisuuden monimuotoisuutta. Etenkin isot puut sitovat myös hiiltä.

Tuiki tärkeää on kuitenkin myös vehreän ja laadukkaan, viihtyisän ja kauniin kaupungin kehittäminen niin tonteilla kuin yleisillä alueillakin. Yhtenä siniviherkertoimen jatkokehitysaiheena tullaan Canemure-hankkeessa kokeilemaan myös Tukholmassa kehitettyä alueellisen kertoimen mallia yleisille alueille.

Lisätietoja turku.fi/siniviherkerroin TEKSTI: Projektipäällikkö Kristina Karppi, Turun kaupungin Canemure-osahanke, kaupunkisuunnittelu ja maaomaisuus, Turun kaupunki 15

Hinku on kasvanut 5 kunnan

PIONEERITYÖSTÄ 73 KUNNAN VERKOSTOKSI KOHTI HIILINEUTRAALIUTTA KOHTI hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -verkosto on kasvanut viiden kunnan pioneerityöstä 73 kunnan verkostoksi. Hinku-kunnat tekevät vaikuttavaa työtä ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja hyvien käytäntöjen levittämiseksi. Hinkun historia kertoo siitä, kuinka yllättävät ideat ja yhteistyö voivat kantaa pitkälle.

16

V

uonna 2007 ilmastonmuutoskeskustelun ottaessa ensimmäisiä askeliaan Suomessa Devoi Oy:n toimitusjohtaja Jari Raitanen ja Veikkaus Oy:n toimitusjohtaja Risto Nieminen tapasivat aamiaisella.

Jari Raitanen luotsasi yritysten johtajayhteisöä, ja hän alkoi pohtia Risto Niemisen kanssa, olisiko mahdollista saada noin kymmenen yritysjohtajaa mukaan valmistelemaan ”Yllätetään yhteiskunta” -ideaa. Tässä onnistuttiin.

Yhteisen yritysjohtajatapaamisen perusteella aihealueeksi tunnistettiin energiansäästö, mutta tekeminen ei tahtonut hahmottua. Sattuman seurauksena Jari Raitanen pyysi allekirjoittanutta Suomen ympäristökeskuksesta mukaan konkretisoimaan valmistelua.

Jumppaamisen myötä idea kiteytyi Pienois-Suomi-laboratoriokokeiluksi ilmastonmuutoksen hillinnän ympärille.

Kuva: Unsplash

Mahdottomasta tulee mahdollista Jotta yllätyksellisyys säilyisi, tavoite asetettiin korkealle: Kohti hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -nimeä kantavassa ideassa kunnan alueen kasvihuonekaasupäästöjen tulisi vähentyä 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.

EU:ssa oli hahmoteltu ilmastonmuutoksen hillinnän edellyttävän 80 prosentin päästövähennystä jäsenmaissa vuoteen 2050 mennessä. Päästövähennysten vertailuvuodeksi valittiin vuosi 2007, jolloin Hinkua ei kunnissa vielä ollut.

Hinku-idean ympärille laadittiin Tekes-hakemus, jolla haluttiin turvata kunnille keskitetyn tuen resurssit Suomen ympäristökeskukselta. Hankesuunnitelma sai Tekesiltä tuen hankkeen selkeän tavoitteen ”tehdään mahdoton mahdolliseksi” takia. Hankkeessa haluttiin osoittaa, että päästöjen vähentäminen on järkevää myös kuntatalouden, asukkaiden viihtyvyyden ja alueen elinkeinoelämän toimintaedellytysten vahvistamiseksi.

Pilottikunniksi tulivat Kuhmoinen, Mynämäki, Padasjoki, Parikkala ja Uusikaupunki.

Pioneerikunnat mukaan ihmetellen Pilottikunniksi hankkeeseen tulivat Kuhmoinen, Mynämäki, Padasjoki, Parikkala ja Uusikaupunki. Nämä kunnat valikoituivat sen perusteella, että yritysjohtajilla oli jonkinlainen suhde kuntiin. Parikkala tuli mukaan silloisen ympäristöministerin Kimmo Tiilikaisen nimeämänä.

Kun näitä kuntia lähestyttiin idealla, ne yllätettiin. Tavoite tuntui abstraktilta.

Asian markkinointi onnistui kuitenkin erikoisen aloitekonsortion takia: kumpikaan osapuoli, Suomen ympäristökeskus tai ”Yllätetään yhteiskunta”-yritysverkosto, ei todennäköisesti olisi yksin saanut kuntia sitoutumaan hankkeeseen.

Tekes rahoitti kokeilua kahdesti vuodesta 2008 vuoteen 2011 asti. Hinku sai jo alkutaipaleella paljon mediahuomiota ja tulokset olivat rohkaisevia.

Hinku-hanke muuttui uusien kuntien mukaantulon seurauksena Hinku-foorumiksi ja sen jälkeen nykyiseksi Hinku-verkostoksi.

Ilmastonmuutoksen kiireellisyys siivittää verkostoa Hinku-verkoston jäsenmäärän kasvaminen on ollut viime vuosina nopeaa – se kattaa monipuolisen joukon pienistä kunnista isoihin kaupunkeihin. Nykyisin ilmastoasian tärkeyttä ei tarvitse enää perustella kuntapäättäjille. Hinkun 80 prosentin päästövähennys ei ole enää niin mahdottoman tuntuinen ajatus kuin Hinkun alkuaikoina, kun koko yhteiskunta tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä.

Kuntien eri toimijoiden teot ratkaisevat viime kädessä ilmastotavoitteiden toteutumisen. Tietoa toimien tueksi ei ole ikinä liikaa. Tilannetta helpottaa se, että Hinkun tueksi saatu EU:n Life IP Canemure -hanke mahdollistaa lähivuosina uudella tavalla Kuntaliiton, eri asiantuntijalaitosten ja ministeriöiden tekemän työn tulosten levittämisen kuntien ja maakuntien käyttöön.

Hinkun tarinan jatkolle on tilaus. Mitä useampi kunta on mukana Hinkussa, sen parempi Suomen hiilineutraaliustavoitteen onnistumiselle.

TEKSTI: Hinku-verkoston valtakunnallinen johtaja, professori Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus 17

Raumalla yritykset näkevät kulutuksensa reaaliaikaisesti:

KOLMANNES POIS PÄÄSTÖISTÄ RAUMAN Meriteollisuuskiinteistöt analysoi vuokralaistensa sähkön, kaukolämmön ja vedenkulutusta. Kun kiinteistöjen kulutus tunnetaan, löydetään myös säästökohteet.

K

olmellekymmenelle teolliselle toimijalle tiloja tarjoava Rauman Meriteollisuuskiinteistöt Oy on aloittanut laajan energiansäästöhankkeen. Sen on määrä kattaa kokeiluvaiheesta saatujen kokemusten jälkeen Seaside Industry Parkin yli 50 000 neliömetrin kiinteistöt. Hanke on osa kuusivuotista Canemure-hanketta,

18

sähkön, lämmön, veden, paineilman ja kaasun. Hankkeen päätavoitteena on kulutuksen vähentäminen. ”Tavoitteemme on 30 prosentin säästöt tuotannon määrään suhteutettuna sekä 30 prosentin C02-päästövähennykset”, Rauman Meriteollisuuskiinteistöjen toimitusjohtaja Timo Luukkonen sanoo.

Seaside Industry Parkin vuokralaisten eri resursseja koskevat laskut on laadittu tähän saakka pääosin arvioperusteisesti.

Syynä on ollut se, ettei kiinteistöissä ole ollut eri toimijoilla omia mittareita esimerkiksi sähkön-, lämmön- tai vedenkulutukselle. Taustalla on alueen historia,

jonka tavoitteena on toteuttaa EU:n ilmastotavoitteita vähentämällä hiilidioksidipäästöjä.

Älykästä mittarointia Kokeiluhankkeen ytimessä on eri energiamuotojen älykäs mittaus- ja valvontajärjestelmä, joka valvoo meriteollisuuspuistossa eri energiamuotojen ja resurssien käyttöä. Valvonta kattaa

Valvonta kattaa sähkön, lämmön, veden, paineilman ja kaasun.

jolloin se oli yhden yrityksen eli Rauma-Repolan hallussa. Rauman Meriteollisuuskiinteistöt perustettiin vuonna 2014.

Koska laskutus on ollut arvioperusteista, yrityksiltä on puuttunut motiivi toimia resurssiviisaasti. ”Kun uusi järjestelmämme antaa jokaiselle toimijalle tietoa heidän omasta kulutuksestaan, näkevät he nykyistä paremmin säästöpotentiaalin ja voivat toimintaansa tehostamalla vaikuttaa energia- ja vesilaskujensa suuruuteen.

Tavoitteemme on, että järjestelmä antaa tulevaisuudessa kaikille yrityksille reaaliaikaista tietoa eri resurssien käytöstä”, Luukkonen sanoo.

Raakadatasta analytiikkaan

Kuva: Jussi Partanen

Uusi mittaus- ja valvontajärjestelmä asennettiin kevään 2020 aikana ensin yhden asiakkaan eli metalliteollisuuden esikäsittelypalveluja tarjoavan Logistikaksen käytössä olevaan kiinteistöön.

Pelkkä datan kerääminen ja raakadatan esittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan suuresta datamassasta on kyettävä erottamaan kultajyvät. Tähän työhön Rauman meriteollisuuspuistolla on kumppanina raumalainen ohjelmistoyri-

tys ionSign Oy, joka kehittää järjestelmään data-analytiikkaa ja raportointia eri käyttäjäryhmien tarpeeseen. Kehittämistyötä jatketaan koko hankkeen ajan vastaamaan eri käyttäjäyritysten tarpeita. ”Meille ja asiakkaillemme on tärkeää, että voimme suhteuttaa järjestelmällä saavutettavat säästöt tuotannon määrään. Meriteollisuusyrityksillä tuotanto ja myös resurssien käyttö vaihtelee suuresti vuosien ja vuodenaikojen välillä”, kehityskoordinaattori Saara Haaslahti sanoo.

Hankkeessa edetään niin, että mittarointia lisätään alueelle vaiheittain lähivuosina. ”Keskitymme hankkeessa tuotantorakennuksiin, koska niissä on suurimmat säästömahdollisuudet”, Haaslahti sanoo.

Koko 40 hehtaarin alueen energiakulutus vaihtelee kuukausittain miljoonan kilowattitunnin molemmin puolin. Kaukolämmön kulutus on ollut enimmillään tammikuussa noin 1500 megawattituntia. Vedenkulutus vaihtelee 1000 ja 1500 kuutiometrin välillä.

Alueen yritykset ovat olleet alusta saakka kiinnostuneita hankkeesta, koska ne näkevät siinä mahdollisuuden laskujen pienentämiseen ja pienempiin päästöihin. Alkuvaiheessa kiinteistökohtainen mittarointi tosin saattaa tuoda yllätyksiä molempiin suuntiin eli osalle yrityksistä voi tulla aiempaa isommat laskut, kun laskut vastaavat todellista kulutusta. ”Oleellista on, että yritykset näkevät uuden järjestelmän kautta kulutuksensa reaaliaikaisesti ja pystyvät siten vaikuttamaan toimintoihinsa prosessin ollessa vielä käynnissä. Uskon, että paljon energiaa käyttävillä toimijoilla on mahdollisuuksia pienentää energialaskua merkittävästi”, Luukkonen sanoo.

Koko alue yhteen näkymään Rauman meriteollisuuspuistossa nähdään, että nyt meneillään oleva hanke voisi hyödyttää myös muita vastaavia teollisuuspuistoja ja kiinteistöyrityksiä, joiden suojissa toimii iso joukko yrityksiä.

Seaside Industry Parkissa hyötyjiä ovat sekä kiinteistöjen omistaja että vuokralaiset. ”Me saamme koko alueen käyttötiedot yhden käyttöliittymän alle ja samalla voimme tarjota monipuolisesti tietoa

asiakkaillemme”, Haaslahti sanoo.

Meriteollisuuskiinteistöjen kunnossapitopäällikölle järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi havaita, jos jonkin kiinteistön veden tai lämmön kulutus nousee yllättäen. Järjestelmä voidaan määrittää hälyttämään tällaisissa tilanteissa, jolloin kunnossapitopäällikkö voi lähteä tarkastamaan, onko kyseisen kiinteistön lvi-järjestelmissä vuotoja. ”Yksi valvontajärjestelmä kaikille kiinteistöille ja niissä oleville kulutusmittareille helpottaa merkittävästi kunnossapitomme työtä. Toinen tärkeä asia on meille se, että laskutusjärjestelmä on jatkossa meillä selkeä ja tasapuolinen kaikille”, Haaslahti sanoo.

Nopea takaisinmaksu Jatkossa mittarointia viedään kussakin kiinteistössä yhä tarkemmin käyttöpaikkakohtaisten mittareiden alle, jolloin esimerkiksi saadaan tietoa, miten valot, koneet, latauslaitteet sekä sähköiset ilmanvaihto- ja jäähdytyslaitteet ovat kuluttaneet sähköä. ”Kun saamme järjestelmämme laajasti käyttöön, luomme prosessit sellaisiksi, että yritykset jakavat toisilleen parhaita käytäntöjä, kuinka energiansäästötavoitteita päästään”, Luukkonen sanoo.

Opastukseksi niille, jotka lähtevät rakentamaan vastaavaa järjestelmää Haaslahti haluaa antaa muutaman neuvon. ”Mittaroinnin suunnittelu on tärkeää eli se, mihin kohtaan kiinteistöjä kulutusmittarit asennetaan. Mittareita ei voi asentaa määrättömästi. Toinen iso asia on käyttöliittymän suunnittelu käyttäjäystävälliseksi. Tämä on pitkä hanke, jossa oppii koko ajan lisää ja joka mahdollistaa opitun soveltamisen käytäntöön.”

Koko hankkeen budjetti on noin 400 000 euroa, josta EU-rahaa on noin 160 000 euroa. Koska Rauman Meriteollisuuskiinteistöjen sähkölasku on vuosittain noin miljoona euroa ja lämpölasku noin puoli miljoonaa, on investoinnilla hyvin lyhyt takaisinmaksuaika, kunhan asetettuihin energiansäästötavoitteisiin päästään. Samalla putoavat myös hiilidioksidipäästöt ja ilmasto kiittää.

TEKSTI: Jukka Nortio 19

Autot sähköistyvät kaupunkiseuduilla AJONEUVOKANNAN muutoksia on ennustettu Tampereen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernen tuottamalla henkilöautoliikenteen skenaariomallilla.

Malli perustuu autojen klusterointiin Traficomin ajoneuvokannan sisältämien aluetietojen ja auton haltijan tietojen pohjalta. Ennusteessa uusien autojen määrä sekä autojen keskimääräinen vuosisuorite henkilöä kohden pysyvät vuoden 2018 tasolla, eli ne muuttuvat vain alueellisen väestökehityksen verran.

Perusennusteen mukaisella kehityksellä ei saavuteta liikenteelle asetettuja päästövähennystavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen vaatisi muun muassa autokannan nopeampaa sähköistymistä.

Kuntien tulee tukea vähäpäästöisten autojen yleistymistä panostamalla niiden lataus- ja tankkausinfrastruktuuriin. Kunnat voivat lisäksi itse vähentää autokannan päästöjä uusimalla julkisen sektorin autoja vähäpäästöisiksi. Tähän ohjaa myös EU:n muutosdirektiivi puhtaiden ajoneuvojen osuuksista julkisen sektorin ajoneuvohankinnoissa.

Täyssähköautot ja ladattavat hybridit keskittyvät kaupunkiseuduille ≤1 % ≤2 %

2025 2030

≤3 % ≤4 % ≤5 % ≤6 % ≤1 % ≤7 % ≤2 % ≤8 % ≤3 % ≤9 % ≤4 % ≤10 %≤5 % ≤11 %≤6 % ≤12 %≤7 % ≤13 %≤8 % ≤14 %≤9 % ≤15 %≤10 % ≤16 %≤11 % ≤17 %≤12 % ≤18 %≤13 % ≤19 %≤14 % ≤20 %≤15 % ≤16 %

Ennuste ≤18 % ≤19 % täyssähköautojen ≤20 % ja ladattavien hybridien osuudesta henkilöautoista, %. ≤17 %

(Kartta-aineisto: Kunnat 2020, Tilastokeskuksen avoin data, CC BY 4.0)

KIRJOITTAJA: Tutkija Johanna Mäkinen, Henkilöautokanta käyttövoimittain Tampereen yliopisto

2019–2040 kaupunkialueilla sekä maaseutualueilla

Kaupunkialueet

Maaseutualueet

1 800 000

Henkilöautokanta käyttövoimittain 2019–2040 kaupunkialueilla sekä maaseutualueilla 1 800 000

1 600 000

1 600 000

Bensiini

Kaupunkialueet

1 400 000 1 800 000

1 200 000 1 600 000

1 200 000 1 600 000

1 000 000 1 400 000

1 000 000 1 400 000

800 000 1 200 000

800 000 1 200 000

600 000 1 000 000

600 000 1 000 000

400 000 800 000

400 000 800 000

200 000 600 000

200 000 600 000 2022

200 000

2028

2031

2034

2037

2040

Täyssähkö

0 400 000 2019

Bensiini

2022

2025

Diesel

2028

Ladattava hybridi

2031

2034

Täyssähkö

2037

2040

200 000

Maaseutualueilla vaihtoehtoiset käyttövoimat yleistyvät kaupunkiseutuja hitaammin.

0 2019

2025

Ladattava hybridi

Maaseutualueet

1 400 000 1 800 000

0 400 000 2019

Diesel

0

2022

2025

2028

2031

2034

2037

2040

2019

2022

2025

2028

2031

Maaseutualueilla vaihtoehtoiset käyttövoimat yleistyvät kaupunkiseutuja hitaammin.

2034

2037

2040