Puheenjohtajan palstaNytSISÄLLYSontarjollatestattua ja toimivaksi todettua konseptia uusien harjoittelijoiden rekrytoimisek si. Jukaran aikidokoulusta kertoo Tarja Kämppi. Sivu 4. Awase puolestaan vei aikidon koululaisten ilta päiväkerhoihin. Näistä kokemuksista tarinoi Iiris Nikula. Sivu 6.
Aikidolehdessä julkaistaan aikidoharras tajien kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa mielipidettä, eivät Aikidolehden tai Suomen Aikidoliiton virallista kantaa.
Hakamaa solmiessani seuraan usein kokeneen junnuvetäjämme ja hänen työtään tukevien aikuisten harjoittelijoiden tekemistä. Ihaillen. Sitkeästi ja oivaltaen junnuvetäjämme valaa intoa lapsiin, joilla on etäinen suhde omaan kehoonsa ja usein vaivautunut suhde liikkumiseen ylipäänsä. Vetäjä narraa heitä sopivasti ja saa varovaisimmatkin innostumaan.
Aikidossa kasvatamme aikidon yhteisöä
Uskon, että aikidoa on uudennettu jo useammankin kerran. Kun aikido levisi Japanista muihin maihin ja kult tuureihin, suurin haaste oli varmaan lajin viestin saamiseksi ymmärrettäväksi. Tuolloinkin onnistuttiin. Jotain oikeaa säilytettiin, koska lajiamme treenataan yhä tänäänkin ympäri maailmaa. Nyt vaaditaan uudelleen kirjoittamisen kautta aikidon ytimen kirkastamista. Ainoastaan näin pystymme pitä mään lajimme hengissä ja mielenkiintoisena muuttuneessa maailmassa. Vaikka lajissamme ei olekaan voittajaa eikä häviäjää, aikido voi olla voittaja kamppailulajien taistellessa harrastajista ja ihmisten vapaa-ajasta, jos meillä on aito halu kamppailla lajimme puolesta. Haastan itseni ja kaikki muutkin tekemään oman osan sa tässäToivotansavotassa.kaikille hyvää jatkoa lajimme aikidon piirissä ja elämässä yleensä, AUNO MÄKINEN Suomen Aikidoliitto ry:n väistyvä puheenjohtaja
aikido@aikidoliitto.fi+35800380ValimotieSuomenIlmoitusmyynti:jaanaliisa.kuoppa@gmail.com040JaanaliisaPäätoimittaja:Kuoppa7074773Aikidoliittory10Helsinki(0)405738166
Lehtemme aloittaa sarjan My Way / Minun tieni, jossa esitellään suomalaisten aikidokoiden pol kuja kotoisilla ja kansainvälisillä dojoilla. Sarjan aloittaa Mari Wiklund, 6. dan. Tarinat julkaistaan myös Aikidoliiton kotisivuilla, jonne kertyy luet tavaa myös tuleville harjoittelijoille. Sivu 13. Missä ja miten kasvatamme kiinnostusta lajiam me kohtaan? Somessa, tietenkin. Liiton elokuus sa alkaneesta some-kampanjasta ja sen tuloksis ta kertoo Sami Hänninen. Sivu 16. Aikido näyttäytyy fyysisenä toimintona, mutta se on paljon, paljon muutakin. Siitä kertoo Terhi Kallonen. Sivu 18. Lehtemme takasivu kuuluu lajin tulevaisuudelle eli Aikidolehtijunioreille.onSuomen
AIKIDO 2 2021 32 AIKIDO 2 / 2021
TORSTAISIN SEURALLAMME ON ensin junnuharjoitukset, joiden jälkeen on meidän varttuneempien vuoro.
TAKAISIN TATAMILLE!
Sitä riemua katsellessa pohdin usein, miten valtavan arvokasta työtä nimenomaan junioreita ja nuoria ohjaavat aikidokat tekevät. Syvä kumar rus heille, kuin Japanin keisarille. Aikidovuosieni aikana olen harjoitellut monien tatamille vaeltaneiden tei nien kanssa. Heitä on tullut ja mennyt. Varmasti tämä on meille pitempään harjoitelleille yhteinen kokemus. Joidenkin nimet muistan, joistakin kas vot, toisista heidän kontaktinsa tai erityisen oivalluksen hetken tatamilla. Ja yhtäkkiä he ovat poissa: vaihtaneet harrastusta, lähteneet opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, venyneet kohti aikuisuuttaan. Jättäneet aikidon. Olen oppinut, että tämä ei ole koko totuus. Moni palaa myöhemmin tai tuo omat lapsensa lajin pariin, joka tarjosi heille joko lapsena tai kipeässä kasvuiässä elämyksiä ja meidän aikuisten tukea. Kaikki eivät palaa omaan kasvattajaseuraansa, vaan jatkavat lajin parissa eri puolella Suomea toi sessa seurassa. Usein kasvukaupungeissa toimivat seurat hyötyvät muita enemmän junioreiden, teinien ja miksei nuorten aikuisten parissa tehdystä ohjaustyöstä - toisinaan virta kulkee myös toiseen suuntaan. Mutta työ on tehty, aikidon idea jaettu ja yhteisöä on kasvatettu kannustamalla lapsia ja nuoria. Ja jonakin päivänä tatamin reunalla kumartaa 15 vuotta sitten 5. kyun suorittanut nuori aikuinen – tai se nuori aikui nen tuo 7-vuotiaan lapsensa tutustumaan lajiin, joka aikoinaan tutustutti hänet omaan kehoonsa.
Kannen kuva: Harri Kaimio Ulkoasu: Satu Salmivalli Paino M&P-Paino Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista kuten kuvista ja kirjoituk sista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.
JAANALIISAPÄÄKIRJOITUSKUOPPA
NYT KORONAN HELLITTÄESSÄ olemme pääsemässä harjoittele maan kuten ennen. Onko kuitenkaan paluuta entiseen vai pitääkö aikidon ja aikidokoiden sopeutua uuteen normaaliin? Mikä tämä uusi normaali sitten onkaan. En usko, ettei paluu entiseen ole enää mahdollista. Osa seuroista ja treenareista on jo pannut pillit pussiin. Rahoitus tuo tulevaisuu dessa enemmän haasteita. Saadaanko uusia harjoittelijoita lajin pariin ja vanhat palaamaan takaisin tatamille? Ja miten ylipäätään saadaan palautet tua aikidon uskottavuus ja kilpailukyky lajien kirjossa? Uskon, että koko kamppailulaji maailmaan tulee uusjako. Uudessa normaalissa on voittajia ja häviäjiä. Voittajia ovat ne, jotka pystyvät palvelemaan ihmisten tarpeita ja haluja. Olennaista heille on halu ja valmius muuttua, halu kirjoittaa vanha kertomus uudelleen siten, että tarina on ymmärrettävä tänään ja tulevai suudessa. Häviäjät jäävät roikkumaan vanhaan eivätkä suostu kirjoittamaan lajimme viestiä uudelleen. Mitä tämä uudelleen kirjoittaminen aikidos sa voisi olla? Tuleeko harjoitella eri tekniikoita tai eri tavalla? Mikä on ohjaajien ja ohjattavien välinen suhde? Pitääkö harjoittelua fyysisesti koventaa vai keventää? Onko tilausta aikidolle henkisen kasvun ja kehitty misen välineenä? Uskon, että voittajat aikidossakin uskaltavat lähteä kehittämään omaa toimintaansa siten, että myös uudes sa normaalissa saadaan riittävä määrä uusia harjoittelijoita. Valitettavasti joudumme tällöin arvioimaan nykyistä tapaamme ja tarinaamme. Uusiu tuminen on välttämätöntä: osasta vanhaa on luovuttava. Ajatustapojen ja itsestään selvyyksien kyseenalais tamien aiheuttaa tuskaa. Tuska on kestettävä ja puristettava ulos paras mahdollinen aikido uuteen normaaliin.
Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Lehden voi myös ostaa Aikidoliitosta.
Kainuu ♥. Miten syntyy kotiseudulle uusi aikido seura? Saku Ohtonen valottaa. Sivu 8. Punnittua puhetta suositusten perusteella haet tavista dan-arvoista. Asialla teknisen valiokun nan puheenjohtaja Tom Granström. Sivu 10.
Ohjaajauran voi aloittaa aikidokou lussa kokeneemman ohjaajan apu na ja kokemuksen kertyessä siirtyä varsinaiseksi ohjaajaksi. Ehkäpä juuri tämän ansiosta aikidokouluun on aina löytynyt ohjaajia. Aikidokoulu on vuosien kulues sa osoittautunut erittäin onnistu neeksi ja pidetyksi tavaksi järjestää aloittelijoiden aikido-opetus. Aloittaneiden joukossa on ollut pal Perusliikkumista harjoitellaan jokasamoinharjoituksessa,ukemeita.
AIKIDOKOULUN ENSIMMÄINEN perusajatus on, että varsinaista erillistä peruskurssia ei järjestetä lainkaan, vaan aikidon voi aloit taa milloin tahansa. Käytännössä aloittaa voi mihin aikaan tahansa kevät- tai syyskaudella. Kesällä aikidokoulun toimintaa ei ole.
Nuoruuden notkeutta aikidokoulussa.
Kynnys aikidon aloittamiselle on siis tehty hyvin matalaksi.
2:ssa harjoitellaan etupäässä aikuis ten 5. kyun tekniikoita. Lisäksi siel lä harjoittelevat isommat junnut, joiden koko ei vielä riitä harjoitte lemiseen yleisissä harjoituksissa aikuisten kanssa. Aikuiset voivat halutessaan siirtyä myös suoraan yleisiin harjoituksiin aikidokoulu 2:n lisäksi.
KAIMIOHARRIKUVAT:
Aikidokoulu tekee lajin aloittamisen helpoksi
Perusliikkumista harjoitellaan joka harjoituksessa, samoin ukemeita. Tenkan, irimitenkan, ja ikkyo-undo tulevat hyvin tutuiksi. Ukemeita harjoitellaan vaihe vaiheelta, jokai sen lähtötason mukaisesti tarvit taessa hyvinkin henkilökohtaisella opastuksella. Aikidokoulun toinen perusaja tus on se, että vaikkapa koko perhe voi harrastaa yhtä aikaa ja saada näin yhteisen harrastuksen.
Sama kahdentoista viikon ohjelma pyörii koko ajan kes keytyksettä. Kun ohjelma on käyty läpi, se aloitetaan taas alusta. Harjoittelijat voivat hypätä mukaan koska tahansa, ei ole väliä, missä kohtaa ohjelmaa aikidokoulun aloittaa. Harjoitukset ovat kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin.Yhdelläviikolla molempi na päivinä on sama ohjelma eli harjoitellaan samoja tekniikoita. Tämä mahdollistaa sen, että voi valita, käykö vain kerran viikossa vai molemmissa harjoituksissa. Jos esimerkiksi on muita harrastuk sia päällekkäin jommankumman harjoitusajan kanssa tai ei jostain muusta syystä halua tai pysty käy mään kuin kerran viikossa. Edistyä voi siis rauhassa omassa tahdissa ja mennä vyökokeeseen, kun harjoi tuskertoja on kertynyt tarvittava määrä ja kaikki tekniikat on käyty läpi. Aikidokoulussa käydään 12 viikon aikana perusteellisesti läpi ”vanhan” (vuoden 2007) kyu-vaati musten mukaiset aikuisten 6. kyun tekniikat. Lisäksi opetellaan bok kenin ja jon perustekniikat. Näistä kahden ensimmäisen viikon aikana ovat vuorossa bokkenin peruslyön nit, seuraavien kymmenen viikon aikana taas käydään läpi jo kihon suburi, kaksi tekniikkaa kerrallaan.
Jukaran
Aikidokoulu 1:ssä on läsnä aina vähintään kaksi ohjaajaa, aikido koulu 2:ssa vähintään yksi ohjaaja.
Aikuiset ja juniorit harjoittelevat samoissa harjoituksissa, suunnil leen saman ohjelman mukaisesti. Alaikäraja aikidokouluun on 7 vuotta ja luonnollisesti yläikärajaa ei ole. Eli sen sijaan, että vanhempi tuo lapsen harjoituksiin ja yrittää keksiä harjoituksen ajaksi jotain tekemistä, voi harrastaa yhdessä lapsen kanssa. Kynnys aikidon aloittamiselle on siis tehty hyvin matalaksi. Kaikkein pienimmil le junioreille suositellaan, että vanhempi osallistuu harjoituksiin lapsen kanssa. Oman vanhemman mukanaolo helpottaa 1,5 tunnin harjoituksiin osallistumista. Joskus tukena on saattanut olla myös esimerkiksi tiinin.mikänoudatetaanAikidokoulunisoveli.harjoituksissaainasamaakaavaa,luoharjoituksilletietynruEnsimmäisenäonvuorossa
Aikidokoulun ansiosta myös ohjaa jaksi siirtyminen on helpompaa.
alkuverryttely ja -venyttely. Tämän jälkeen on aseiden vuoro. Junioreil le on omat, pienemmät bokkenit ja jot. Tantoa ei aikidokoulussa käytetä. Seuraavaksi harjoitellaan perusliikkumista ja ukemeita. Uke mit pyritään saamaan sellaiselle ta solle, että aikidokoulun jälkeen on turvallista siirtyä yleisiin harjoituk siin. Tekniikkaosuudessa käydään siis läpi aikuisten 6. kyun tekniikat. Lopussa järjestetään mahdollisesti junioreille vielä jokin leikki, etenkin jos ryhmässä on paljon pienempiä junioreita. Leikin aikana aikuiset jatkavat tekniikoiden hiomista. Aikidokoulu on myös jaettu aikidokoulu 1:een ja 2:een. Edellä kuvattu ohjelma on aikidokoulu 1:n ohjelma, joka vastaa siis perinteisen peruskurssin ohjelmaa. Aikidokou lu 2:n ajatus on helpottaa siirty mistä yleisiin harjoituksiin. Sinne siirrytään yleensä, kun aikuisten 6. kyu on suoritettu. Aikidokoulu
Parikymmentä vuotta sitten Vantaan Jukaras sa alettiin pohtia, mikä olisi paras tapa hou kutella uusia harjoittelijoita aikidoon, saada kynnys aloittamiselle mahdollisimman matalaksi. Näiden pohdintojen tuloksena syntyi aikidokoulu, joka osoittautuikin erittäin onnistuneeksi konseptiksi.
AIKIDO 2 2021 54 AIKIDO 2 / 2021
6 AIKIDO 2 / 2021 AWASE vei aikidon iltapäiväkerhoihin
Tulevaisuudessa haasteena on saada lisää harjoittelijoi ta aikidokouluun ja kasvattaa niiden harjoittelijoiden määrää, jotka jatkavat aikidon polulla pidempään.
TARJA KÄMPPI Ja aikuisilla lajin löytämisen riemua.
Sininen jumppapallo riitelee vih reän kesänurmikon kanssa, kun takerrun sen pölyiseen pintaan ja valun sen ympäri. Lapsi vierellä nauraa ilahtuneesti. Kysyy, mikä tämän tekniikan nimi on. Hymyi len heiniä hiuksissa ja sanon “uke mi”. Hän pyrskähtää, ottaa pallon ja toistaa liikkeen perässä, mutta ei sanaa. Hymyilee leveästi silmä lasit vinossa ja kertoo tehneensä saman kuin Iikku.
AIKIDO 2 2021 7 LÄSNÄ INTOA, HAASTEITA JA KYSYMYKSIÄ OLENNAISESTA
Awase ry onkin tänä vuonna tarttunut tosissaan terveyden ja hyvinvoinnin polarisaation haasteeseen, palaten aikidon kartalla sen alkujuurille, vieden aikidoa kaikkien saataville. Olem me Helsingin kaupungin kanssa yhteistyössä suunnanneet aktiivi sesti ohjausta lähialueen lapsille ja nuorille, luoden matalan kynnyk sen toimintaa niin tatamille kuin kouluillekin, vetäen muun muassa iltapäivätoimintaa kouluilla lasten iloksi ja omaksi opiksemme. Mainita täytyy, että haasteetta siirtymä tatameilta koulun liikun tasaleihin ei ole sujunut. Suurim pana kysymyksenä siirtymässä ovat olleet olosuhteet ja niiden mukautuminen lajiin. Suuret ja kylmät liikuntasalit ovat olleet yksi iso haaste, samaten ryhmäkoot sekä lasten vapaaehtoinen pakko olla läsnä, kouluille viety aikido kun toimii osana lasten ohjattua iltapäivätoimintaa koulun omissa tiloissa. Minkään tason tatamia tai siihen verrattavaa lattiapintaa ei siis ole ollut saatavilla ja toimintaa laakeissa saleissa on tällä hetkellä ohjattu kymmenen lapsen ryhmä koosta huolimatta yhden ohjaajan voimin. Kovien pintojen haaste on pakot tanut meidät miettimään, millai sia harjoitteita näissä olosuhteissa voi tehdä ja millä tavalla näitä har joitteita voidaan lapsille ohjeistaa. Lisäksi suuret ja välinerikkaat tilat ovat haastaneet ohjaajaa ryhmän hallinnassa. Pitkäjänteisen lajin välineköyhyys on tuntunut osittain Junnuleirillä, josta tämä Markku Mustosen otta ma kuvakin on, harjoitellaan tietenkin oikeilla tatameilla. Awasen aktiivien vetämissä koululais ten iltapäiväharjoituksissa käytössä oli vain kova puulattia, mikä verotti harjoittelua. Mitä osioita lajista voidaan poistaa ja muokata olosuhteet huomioivaksi, että lajista yhä voidaan käyttääaikido?nimitystä Aikidokoulusta on hyvä aloittaa myös niiden, jotka pitkänkin tauon jälkeen palaavat aikidon pariin. jon yksittäisiä aikuisia ja junnuja, mutta myös paljon lapsia vanhemman tai vanhempien kanssa, vanhempia useamman lapsen kanssa, pariskuntia jne. Usein käy myös niin, että lapsi tai lapset lopettavat, mutta van hempi tai vanhemmat jatkavat. Aikidokoulusta on hyvä aloittaa myös niiden, jotka pitkänkin tauon jälkeen palaavat aikidon pariin. Aikidokoulussa aloittaneista osa käy vain kokei lemassa, osa jatkaa ensimmäiseen vyökokeeseen saakka ja osalle aikidosta tulee loppuelämän harrastus.
PIENEMPI LAPSI SEISOO vieressä huojuen ja katsoo Ryhmä Hau pal loa hetken, ennen kuin potkaisee sen kohti takanani olevaa maalia. Häntä ei kiinnosta vielä tekniikat tai aikido. Tuskin toistakaan, mutta yhdessäolo on tärkeintä. Kuukausia myöhemmin puhe limeeni tulee viestillä video. Videon kuvauksena lukee “Lapset leikkivät aikidoa”. Videolla kolme iloista lasta pyörii matolla ja sohval la. Isoin ohjeistaa, minne pienem pien pitää mennä ja millä tavalla. Liikkeistä on tunnistettavissa pari viikkoa aiemmin lähettämälläni vi deolla näkynyt ikkyo ura. Puutteita on paljon, mutta tekniikan tunnis tettavuus on hämmästyttävää, kun huomioi videolla näkyvien lasten iät - ne ovat viisi, kolme ja kaksi. Tätä samaa intoa me olemme tämän syksyn yrittäneet viedä sekä tatamille että tatamilta ulospäin. Olemme avanneet ovia ja katsoneet mitä niiden takaa löytyy. Olemme kohdanneet jumppasalit kovine lattioineen ja dojot tatameineen, nähneet liekkien syttyvän ja lasten innostuvan. Olemme joustaneet ja venyneet, yrittäneet löytää resurs seja sieltä, missä niitä ei ole ja saada paletin toimimaan myös silloin, kun toiminnan edellytykset eivät kokonaisuudessaan täyty.
Valitettavasti onkin todettava, että yksi suurin oppi kouluilla vedetyissä tunneissa onkin ollut itsensä negaatio - oma into ohjata, ei ole aina riittävästi, eikä rakkaus lajiinkaan aina riitä kantamaan tai kertomaan niille iloisille silmille sitä tarinaa, jota me itse elämme. Toisinaan tarvitaan jotain enemmän. Ja mitä se jotain on? Sitä me yhä etsimme ja mietimme.
Ja sitten olikin vuorossa Sotkamon Sakura Kun perheemme päätti muuttaa Vuokattiin, päätös tuntui heti itsestäänselvältä. Ehkäpä se viimeinen kipinä muuton toteuttamisesta tuli Porvoon suunnitel masta kehittää Kokonniemen liikuntapaikka-aluetta ja siihen liittyvästä palautekyselystä. Vastasin siihen: “... Suunnittelijat olivat tehneet loistavaa työtä! Perheen isän näkökulmasta olen aivan haltioissani. Tuommoinen liikuntapalvelukeskittymä voi oikeasti ratkaista jopa ihmisten/perheiden muuttopäätöksiä. Oman perheen osalta olen jopa haikaillut Vuokattiin muuttoa kun siellä on kaikki liikuntamahdollisuudet lähellä (ja itse kun olen tuolta suunnalta siis kotoisin)...”. Tuon palautteen jälkeen vaimo alkoi katsella asun toa Vuokatista, ja sopivan asunnon löytymisen jälkeen varmistin vielä esimieheltäni, että voin jatkaa etätöitä vähän etäämmältä. Ja kun lapsetkin olivat muutosta innoissaan, niin kaikki rullasi eteenpäin nopeasti.
Sotkamon Sakuran synty
MATKA KOUKKASI OULUN, Darmstadtin, Rovanie men, pääkaupunkiseudun ja Porvoon kautta. Muut pysähdyspaikat olivat 1-4 vuoden mittaisia, mutta Por vooseen alkoi jo juurtua 17 vuoden asumisen aikana.
Salivuorot Sotkamosta tulevalle aikidoseuralle varasin jo etukäteen ennen muuttoa Vuokattiin ja Sotkamon kunta hankki käytetyt palapelitatamit niin, että aikidon harrastaminen ylipäätään oli mahdollista. Sattumalta juuri samaan aikaan Petri Särkisaari oli luo pumassa omistamistaan tatameis ta, joten sain siitä myyjän ja ostajan kohtaamaan. Tatamin koko tosin on tällä hetkellä vain 25 m2 joten välillä se on ollut vähän ahdas, mutta alkuun päästään.
Darmstadtista mukaan tarttui aikido ja se onkin siitä eteenpäin sanellut oman osansa paikkakuntien vaihtu misessa. Rovaniemeltä sain Petri Särkisaaren opissa hyvän perustan omalle aikidolleni. Espoossa asuessani olin mukana Vihti Aikikain alkuvaiheessa kun toimin nan alulle pannut Erkki Mäki muutti Pohjanmaalle ja seuralle tarvittiin “primus motor”. Porvooseen muutettuani käynnistin Porvoo Aikikain ja perheellistyin. Suureksi ilokseni Porvoosta löytyi jo heti alkuun useita aikidon harrastajia, joten toiminta nytkähti käyntiin todella vauhdikkaasti.
Tukea Sotkamolehdestä ja kunnalta Ilmoittelin aikidotoiminnan aloit tamisesta facebookissa Sotkamossa tapahtuu -palstalla, ja sitä kautta Sotkamolehti otti yhteyttä ja teki aikidosta lehtijutun. Julkisuus toi erittäin mukavasti porukkaa katsomaan aikido-näytöstä, johon sain avustajiksi Kajaanin Aiki-jo:n treenaajia autolastillisen. Jo ensimmäiseen harjoitukseen tuli yli 10 kokeilijaa ja yli puolet näistä on vielä aktiivisia tälläkin hetkellä. Ikäprofiili on kovin nuori ja toi vonkin että vähän iäkkäämmätkin uskaltautuvat tatamille. Sotkamon kunnan tuki uuden harrastustoiminnan käynnistämi seksi on ollut huikaiseva. Tatamien hankinnan jo mainitsinkin. Sen lisäksi kunta on välittänyt yläkoulu laisille ja lukiolaisille Wilman kautta tiedotteen uudesta harrastusmah dollisuudesta paikkakunnalla. Salivuoroista kunta ei peri mitään, joten uuden harrastustoiminnan aloittaminen tapahtuu todella pienellä taloudellisella kynnyk sellä!Aikido on tällä hetkellä ainoa budolaji Sotkamossa, mutta uskoakseni tilanne voisi tulevai suudessa muuttua. Tenetin ylä koulun uusi koulurakennus on suunnitteilla ja tietääkseni suun nitelmissa olisi samalla ratkaista kamppailusalin puutos Sotka mosta. Sotkamossa on nuorisolle harrastetakuu. 6-8-luokkalaisille se tarkoittaa harrastepassilla il maisia käyttökertoja tai alennuk sia eri liikuntaharrastuspaikkoi hin (esim. uimahalli, Superpark, Megazone jne). 16-20 vuotiaille harrastetakuu tarkoittaa 100 euron ePassia eri harrasteiden maksamiseen. Lisäpontta yhteistyöstäseurojen Sotkamon Sakuran lisäksi liityin Kajaanin Aiki-jo:n jäseneksi ja ohjaan siellä viikoittain yhden harjoituksen. Tuo on itselleni “henkireikä” että pääsen vähän vauhdikkaampaa aikidoa harras tamaan säännöllisesti, kun Sot kamossa ollaan kuitenkin vielä varsin alkuvaiheessa. Sotkamon Sakuran alkuvaiheessa kajaani laiset kävivät auttamassa Sotka mossa mm. lehtijutun kuvauksissa, ensimmäisessä aikido-näytöksessä ja muutamassa treenissäkin.
AIKIDO 2 2021 98 AIKIDO 2 / 2021 näyttäytyvän lapsille koreografisena utopiana, johon kosketuspintaa ei ole, eikä tule. Konkretian luomista on yritetty niin eläinhahmoin kuin käytännön tilantei den selvittämiselläkin - poikittain kaatuvasta ukemista on tullut mäyräkoira ja tasoltaan putoavasta väärin ajoitetusta korkeasta ukemista strutsiukemi. Selvyyttä se ei ehkä asioihin ole tuonut, mutta ainakin hymyjä ja naurua, jos ei muuta. Toisinaan se riittää. Nyt puolen vuoden pilotoinnin jälkeen, ehkä jo hie man viisastuneena, onkin aika kääntää ajatus ja haaste toisin päin ja tuoda se myös muille pohdittavaksi - lajin mukautuminen olosuhteisiin. Millä tavalla aikido on mahdollista sopeuttaa ympäristöön, jossa lajille omi naisten harjoitteiden tekeminen on turvatonta ilman tatamin suomaa pehmeähköä laskeutumisalustaa? Mitä osioita lajista voidaan poistaa ja muokata olo suhteet huomioivaksi, että lajista yhä voidaan käyttää nimitystä aikido? Onko aikido aikidoa ilman loppuun vietyä tekniikkaa vai onko se vain aikidoa jäljittelevä tapa liikkua? Ja ennen kaikkea, ovatko dojo-olosuhteet pidemmän päälle pakko vai turvasatama harjoittelulle? Itse sanoisin, että kuten alun esimerkistä käy ilmi – olosuhteet ovat tulkintakysymys. Korkean ukemin tekeminen nurmikolle ei todennäköisesti nosta vapaaehtoisia käsiä kysyttäessä, mutta pehmeän version tekeminen voi saada jo muutaman ihmisen liikkeelle. Olo suhteet itsessään eivät siis ole ongelma, haaste ehkä. Suurimman ongelman luo harrastusryhmän innostus ja sen puute. Siinä missä yhä edelleen se sama lapsi silmälasit vinossa pyytää minua tekemään taas sen hassun kuperkeikan ja näyttämään, miten lehdet putoavat puista, ei kaikista paikoista ehkä tätä samaa liikkumisen intoa löydy. Harjoitteiden mukauttaminen ja keksiminen lajinomaisiksi ihmisille, joiden mielestä seinän tuijottaminen matoja odottaen on motivoivam paa kuin tekniikan opetteleminen, onkin kuin teen kaatamista jo täynnä olevaan teelasiin – virtaus on ja pysyy, mutta mikään ei jää.
Tarkoitus on myös hyödyn tää Kajaanin Aiki-jo:n ja muiden aikido-seurojen kokeneita ohjaajia Sotkamon vierailevina ohjaajina. Ensimmäinen vieraileva opetta ja oli Turku Aikikaista Tuomas Martikainen 4.dan, joka vieraili Vuokatissa lomailemassa. Kaikki vierailijat ovat Sotkamon treeneihin lämpimästi tervetulleita! Nyt vajaan 5 kuukauden Vuoka tissa asustelun jälkeen hykertelen edelleen sisäisesti joka kerta, kun Vuokatinvaara laskettelurinteineen tulee näkyviin. Nuorena miehenä hankkimani yli 30 vuotta vanhat laskettelusukset ja lumilauta (neon väriset totta kai!) pääsevät pian taas käyttöön!Sotkamo mainostaa itseään että “ole lomalla 365” ( kotipesasotkamo.fi/https://www. ). Ja siltähän tuo on kyllä itsestäni tuntunut eli kun työpäivän päätteeksi sulkee tietokoneen niin heti on huikaise van harrastustarjonnan ja upean luonnon keskellä. Mikäpä täällä on ollessa… vaarojen ja vesien äärellä!
T. SAKU Kerrottakoon vielä loppuun se että Kainuun poikamiestilanne ei perheeni paluun vuoksi suinkaan parantunut kun minun ja vaimoni mukana muutti kaksi alakouluikäistä poikaamme. Tätä samaa intoa me olemme tämän syksyn yrittäneet viedä sekä tatamille että tatamilta ulospäin.
IIRIS NIKULA, AWASE Kainuussa on jo kauan ollut poika miehiä enemmän kuin vapaita nai sia. Niinpä minäkin keräsin kamppeeni ja lähdin maailmalle… ja nyt sitten noin 30 vuotta myöhemmin palasin menestyksekkään neidon ryöstön jälkeen takaisin. Kainuu ♥.
SUOMEN AIKIDOLIITON (SAiL) tekninen valiokunta (TV) on viimeisen kolmen vuoden aikana uusinut sekä kyu- että dan-gra duointivaatimukset. Uudistuk sien lähtökohtina olivat vastuun siirtäminen omasta oppimisesta ja kehittymisestä enemmän harjoitte lijalle itselleen. Lisäksi kyu- ja dangraduointivaatimuksia selkeytet tiin ja yhdenmukaistettiin Hombu Dojon (HD) vastaavien vaatimusten kanssa. Seuroille annettiin myös mahdollisuus muokata kyu- gra duointivaatimuksia siten, että ohjaajien tärkeänä pitämät teknii kat/harjoitteet voidaan sisällyttää seuran omiin kyu-graduointivaati muksiin. Pienempi lukumäärä vaadit tavia vyökoetekniikoita painottaa liikkeen ymmärtämistä ja toiston harjoittelua sen sijaan, että opetel taisiin useita monia eri teknisiä yk sityiskohtia sisältäviä harjoitteita. Uudet vaatimukset lisäävät myös ohjaajien vastuuta seurata ja ohjata harjoittelijoiden kehitystä. Toisin kuin useimmissa bu dolajeissa aikidossa suoritetaan vyöarvoja vain 4. daniin asti. Tämän jälkeen ylemmän vyöarvon suorittaminen perustuu ainoastaan oman opettajan suositukseen siinä vaiheessa, kun harjoittelija on val mis uuteen vyöarvoon. HD antaa uusille suositusdan-arvoille seuraa vat vaatimukset, jotka hakijoiden pitää täyttää: harjoituskertojen määrä vuodessa, aikaraja edellisestä vyöarvon myönnöstä ja ikä. HD arvioi hakemuksessa ilmoitettujen harjoituskertojen määrän jokaisen haettavan suositusdan vyöarvon kohdalla erikseen siten, että ne riittävät ylempään vyöarvoon. Sen lisäksi, 6. dan edellyttää vähintään 33 vuoden ikää ja enemmän kuin 5 vuotta 5. danin myöntämisestä, 7. dan vähintään 45 vuoden ikää ja enemmän kuin 12 vuotta 6. danin myöntämisestä ja 8. dan vähintään 60 vuoden ikää ja enemmän kuin 15 vuotta 7. danin myöntämisestä. Kaikissa eri suositusdan-asteissa on vaatimuksena 180 harjoituspäivää vuodessa. Jos harjoittelee kaksi kertaa päivässä, se lasketaan hake muksessa yhdeksi harjoituskerrak si. Kaikista ylläolevista vaatimuksis ta on olemassa poikkeuksia. HD ei anna mitään laadullisia vaatimuksia uusille vyöarvoille. Tämä on myös TV:n periaate, kun suositusdan hakemuksia käsitellään. Asiasta saa kuitenkin jonkinlaisen käsityk sen Tamura-sensein määrittelystä 5. - 7. dan-arvojen laadullisista ominaisuuksista.Suomessaon tähän asti nou datettu kahta erilaista käytäntöä suositusdanien anomisessa. Ensim mäisessä tapauksessa monilla van hemmilla harrastajilla on läheiset suhteet johonkin korkea-arvoiseen ulkomaiseen opettajaan, jolla on vuorostaan HD:n valtuutus toimia suosittelijana. Tällaisessa tapauk sessa voidaan puhua opettaja-oppi las suhteesta, joka perustuu pitkän ajan yhteiseen kanssakäymiseen, oppilaan henkilökohtaisen ke hittymisen seurantaan, opetet tavien asioiden oppimiseen sekä erityisesti HD:n aikidon edelleen kehittämiseen ja opettamiseen.
Tom Granströmin ukena on Olli Ruotsalainen.
SIRPOMAHARRIKUVA:
Kun HD:n valtuuttama opettaja on henkilökohtaisesti suositellut uutta dan-arvoa oppilaalleen, suositus dan on myönnetty ilman, että hakemus on kulkenut TV:n kautta. HD on myöntänyt uudet dan -arvot vuosittaisessa KagamiBiraki seremoniassa. TV on myöhemmin hyväksynyt seremoniassa myönne tyt uudet dan-arvot käytettäväksi myösToisessaSuomessa.tapauksessa, seuran pääohjaaja voi suositella oman seuransa harjoittelijalle korkeam paa dan-vyöarvoa lähettämällä anomuksen ennen elokuun 15. päivää SAiL:iin. Suositusdanit ovat mahdollisia myös alempien 1-4. dan-arvojen kohdalla, jos graduoi tavalla henkilöllä on hyväksyttävä este olla osallistumatta vyökokee seen. Suosittelijalla pitää olla yksi ylempi dan-arvo, kuin mikä on uusi suositeltava dan-arvo. Mikäli suositeltavalla henkilöllä ei ole tar peeksi korkean vyöarvon omaavaa seuraohjaajaa, suosittelijaksi käy myös sellainen henkilö, joka tuntee ehdokkaan harjoitteluhistorian sekäKoskanykytilanteen.HDedellyttää 180 har joituskertaa vuodessa kaikissa eri suositusdan arvoissa, TV suositte lee, että kaikki pitävät harjoituspäi väkirjaa omasta harjoittelustaan. Sitä voidaan tarvittaessa pyytää nähtäväksi, kun HD arvioi suositus danSuosittelijaltahakemuksia. edellytetään omakohtaista tietoa siitä, että ha kijan harjoituskertojen määrä tulee täytetyksi HD ohjeiden mukaisesti. Suosittelija vahvistaa tämän omalla allekirjoituksellaan. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että 1) edellisen vyöarvon myönnöstä kulunut aika lasketaan HD:n rekisteröintipäivä määrästä, eikä vyökokeen suori tuspäivästä ja 2) HD:n asettamat aikarajat eri suositusdaneille ovat minimiaikoja.Suositusdania voi myös lykätä myöhäisemmäksi. Syyt voivat olla esim. harjoituskertojen vähyys tai ei koe itseään vielä valmiiksi uuteen dan-arvoon. Jos päämää ränä on suorittaa dan-arvot ja saada suositusdanit minimiajoissa, silloin olisi hyvä pystyä näyttämään harjoittelupäiväkirjasta useita eri pituisia harjoittelujaksoja HD:lla tai HD:n hyväksymän opettajan do jolla ja vähintään 4 kertaa viikossa tapahtuva jatkuva aikidoharjoittelu / tärkeätä,harjoitusmääristäeiuudistusehdotuksesta.lopullisestaSiksidaoleyhteinenlopputuloksenaHDharjoitusmäärätdan-arvoillepitkätuksenopettaminen.SAiLdan-graduointiuudisyhteydessäTV:ssakäytiinkeskustelusiitä,pitäisiköerimääritelläminimiviikossa,kutenedellyttää.Keskustelujenkaikkienjäsentennäkemysoli,ettäTV:lläeimitäänmahdollisuuttaarvioiehdokkaidenharjoitusmääriä.tämävaatimusjätettiinpoisdan-graduointi-KoskaTV:lläoletietoakaikkienhakijoidenonerityisenettäsuosittelijoillaon
Kaikissa eri180suositusdan-asteissaonvaatimuksenaharjoituspäiväävuodessa.
SUOSITUSDANIEN hakemiskäytäntöihin tarkennuksia
10 AIKIDO 2 / 2021 AIKIDO 2 / 2021 11
LIITTOKOKOUKSEN päätyttyä liitolle valittu uusi puheenjohtaja Antti Vesa la sai työrukkaset. Vaikka Aikidoliitto on erittäin hyvässä kunnossa, puheen johtajalla riittää töitä myös jatkos sa. Antti sai myös onnittelukukat valintansa johdosta. Hänen kautensa alkaa 1.1.2022.
Tutustumislisenssi on 18 vuotta täyttäneiden vasta-alkajien lisenssi. Liitto vastaa kyunjavoimassalajiinontonkustannuksista,tutustumislisenssinjotenseonmaksualoittelijalle.Tutustumislisenssitarkoitettunimensämukaisestitutustumiseen.SentakiaseonenintäänkolmekuukauttaA-lisenssionhankittavaennen6.vyökoetta.
omastaharjoituspäiväkirjaasuosittelee,valiokuntaettäkaikkipitävätharjoittelustaan.
AIKIDO 2 / 2021 1312 AIKIDO 2 / 2021
LIITON internet-sivuilta löytyy uutta juniorimateriaalia: Junioriohjaajan opas – tietopaketti aloittelevalle junioriohjaajalle. Isot kiitokset juniori
LIITTOKOKOUKSESSA elettiin tuntei kas hetki, kun liiton varapuheenjohtaja Anu Välimäki kukitti puheenjohtaja Auno Mäkisen. Varapuheenjohtaja kiitti puheenjohtajaa upeasta työstä, jota hän on kuluneen seitsemän vuo den aikana tehnyt liiton eteen.
kuinka olin juuri oppinut tekemään kovan ukemin kotegaeshista, ja pääsin ylpeänä demonstroimaan sitä parini kanssa näytöksessä.
SEUROJEN vuosijäsenmaksu liitolle pysyy ennallaan ja on 200 euroa. Jäsenmaksun eräpäivä on edellisvuo sien tapaan 31.3. Pääsihteeri lähettää jäsenmaksulaskun seuran ilmoitta malle rahastonhoitajalle.
TOM GRANSTRÖM Teknisen valiokunnan puheenjohtaja Tekninen
Ensimmäiset vuodet
TV:n puheenjohtaja vahvistaa omalla allekirjoituk sellaan, että HD:lle lähetettävät hakemukset ovat oikein täytetty ja tiedot pitävät paikkansa
…Aikidon tie ei ole sokerilla silattu vaan paikoitellen kivinen ja vaikeakulkuinen. Ne, jotka todella tahtovat kulkea sitä pitkin, tulevat omasta tahdostaan. … Petteri Silenius: Senseistä ja aikidosta [Aikido-lehti 1/1986]
Aikido vei teinin mukanaan Seitsemännen luokan syksyl lä siirryin Sandokain aikuisten ryhmään. Ryhmän pääohjaajana toimi tuolloin Juhani Laisi sensei Hänen lisäkseen Keravalla vaikut tivat tuohon aikaan myös mm. Kari Tamminen-sensei, Miranda Saarentaus sensei, Kari Pohjas niemi-sensei sekä Jarmo Fron delius sensei. Minulle sopi hyvin aikuisten ryhmän treenitapa ja myös se, että ryhmässä oli mukana eri-ikäisiä ihmisiä. Pidin sitä alusta lähtien rikkautena ja jollakin tapaa jännittävänä asiana. Toisaalta kuitenkin meillä oli seurassa myös aktiivinen teinipo rukka, johon kuului lisäkseni mm. Juuso Kenkkilä. Kävimme paljon leireillä, teimme näytöksiä yhdes sä ja kävimme aamutreeneissä Helsingissä asti. Meitä ei haitannut yhtään herätä viideltä aamulla ehtiäksemme Keravalta Helsinkiin menevään junaan, jotta ehdimme ajoissa seitsemäksi aamutreeneihin Helsingin Urheilutalolle. Treenasin kausittain aikidon ohella judoa. Omien aikidotreenien lisäksi toi min apuohjaajana junioritreeneissä sekä aikuisten alkeisharjoituksissa. Dojolla vietettyjen viikoittaisten tuntien määrä nousi siis erittäin suureksi. Treenisali oli kuin toinen kotini. Ensimmäinen matka Ranskaan Aikido-opettajani Juhani Laisi-sen sei oli tehnyt pitkiä harjoittelumat koja mm. Ranskaan ja Japaniin. Siitä minäkin innostuin, että pitäisi päästä lähtemään. Niinpä kirjoi tin englanniksi kirjeen Christian Tissier senseille ja kysyin, voisinko tulla hänen Vincennesissä, Parii sin lähellä, sijaitsevalle dojolleen kesäloman aikaan muutamaksi viikoksi treenaamaan täysipäi väisesti aikidoa. ”No problem”, kuului paluupostissa tullut vastaus senseiltä, joka oli jo siinä vaihees sa maailmankuulu. Olin toki jo tavannut hänet aiemmin leireillä, joten en ollut hänelle täysin uusi tuttavuus. Silti hänen vastauksensa yllätti ja sai minussa aikaan valta van innostuksen. Olinhan vain yksi suomalainen 15-vuotias tyttö, joka oli innostunut aikidosta. Vuosi oli 1993. Saavuin Cercle Christian Tissier -dojolle Vincenne siin lentoasemalle lähetetyn kara tekan kyydissä. Pariisissa oli ollut edellisenä viikonloppuna legen daarisena pidetyn Yamaguchi-sen sein leiri. Yamaguchi sensei istui katsomassa Tissier-sensein ohjaa
SYYSLIITTOKOKOUKSESSA 13.11. Nelli Erinko (Hietamäen Dojo) valittiin liittohallitukseen kaksivuotiskaudelle 2022–2023. AIKIDOLISENSSIEN hinnat pysyvät ennallaan vuonna 2022, paitsi jos Pohjola Vakuutus korottaa omaa osuuttaan (tapaturmavakuutus). Alisenssi on 90 ja B-lisenssi 40 euroa. Lisenssit tulevat myyntiin 23.12.2021.
Kari Pohjasniemi sensei, ja lapsia oli ryhmässä yli 40. Aikidosta en sinänsä tiennyt paljoakaan aloit taessani. Tiesin oikeastaan vain, että aikidossa käytettiin hassuja housuhameita ja että aikidossa ei ollut kilpailua. Se riitti minulle. Viihdyin harjoituksissa erin omaisesti alusta lähtien. Olin aina paikalla treeneissä, mutta ensim mäisten 1,5 vuoden aikana suuri osa treeniajasta meni ystävieni kanssa kikattaessa ja pelleillessä. Kuudennen luokan keväällä tapah tui käänne: silloin aloin oikeasti kiinnostua itse lajista. Aloin har joitella neljä kertaa viikossa, lisäksi harjoittelin karatea pari kertaa viikossa.Olinjuniorien jatkoryhmässä usein Kari Tamminen sensein ukena, mikä osaltaan innosti ja kannusti minua. Eräs motivoiva ja mieleenpainuva tapahtuma oli ”Aikido 20 vuotta Suomessa” -näytös Helsingin Urheilutalolla keväällä 1990. Esiinnyin näytöksen junioriosiossa, ja sain parini kanssa johtaa porukan sisään. Muistan,
M u r u s i a eettisten rikkomusten kurinpitojär jestelmään. Järjestelmän kurinpito valiokunnan jäsenet valittiin Suomen Olympiakomitean syyskokouksessa 20.11. Aikidoliiton varapuheenjohtaja Anu Välimäki valittiin valiokuntaan varapuheenjohtajaksi.
LIITTOKOKOUS päätti liittohallituk sen esityksen mukaisesti, että Aikido liitto liittyy mukaan urheiluyhteisön
aikidon parissa Aloitin aikidon Keravan Sando kain junioriryhmässä elokuussa 1988. Olin silloin 10-vuotias, juuri 5-luokan aloittanut tenminullejudoa.se,Aloittamispäätökseenkoululainen.vaikuttimm.ettäisosiskonioliharrastanutAikidonharjoitusajatsopivatparemminkuinjudon,joaloitinaikidon.Ryhmääohjasi
Minun tieni / Mari Wiklund
LAURAvaliokunnalle!VONBOEHM omakohtaista tietoa hakijan säännöllisestä viikot taisesta harjoittelumäärästä, joka voidaan tarvit taessa vahvistaa Aikaisemminharjoituspäiväkirjasta.TV:ltäonvoitupyytää lausun to liitteeksi suositusdan hakemukseen. Siihen on saattanut olla syynä se, että HD haluaa olla tarkemmin selvillä suosittelijan ja suositeltavan välisestä suhteesta tai HD haluaa, että kansalliset aikido-organisaatiot ovat tietoisia kaikista tulevis ta suositusdaneista. HD haluaa myös luonnolli sesti ohjata aikidoa maailmanlaajuisesti O-sensein viitoittamaan suuntaan työskentelemällä yhdessä kansallisten HD:n hyväksymien aikido-organisaa tioiden kanssa. Tältä hetkellä HD ei halua mitään liitteitä esim. oman opettajan suosituskirjeitä mu kaan hakemuksiin. Lisätietoja lähetetään pyydettä essä, jos niitä tarvitaan hakemusten arvioinnissa. Yksi TV:n syyskauden tehtävistä on valmistella uusien suositusdanien arviointi ja hakemusten lä hettäminen Hombu Dojolle (HD) hyväksyttäväksi.
Mari Wiklund ja uke Antti Pekkarinen Aikidoliiton 40-vuotisjuhlaleirillä Tikkurilassa vuonna 2010.
AIKIDO 2 / 2021 1514 AIKIDO 2 / 2021
mia keskiviikon kello yhdentoista bokken-treenejä, kun saavuin. Itse ehdin mukaan kello kahdentoista aseettomiin treeneihin. Kuulin jälkikäteen, että Tissier-sensei oli sanonut kaikille läheisimmille oppilailleen, että ”treenatkaa tuon tytön kanssa; hän tulee Suomesta asti”. Treeni kesti vain tunnin, mutta se oli fyysisesti rankin tunti, jonka olen koskaan kokenut. Lentelin ympäri tatamia kuin rätti eri uchideshien ja korkea-arvoisten treenaajien lennättämänä, pukuni liimautui ihooni kiinni, hikeä valui niin paljon, että oli vaikeaa nähdä eteen. Jalat tärisivät ja meinasivat pettää alta. Siltikin jatkoin treenaa mista täydellä teholla ja tein kaikki heitot kovina. Oli pakko. Olinhan unelmaniSamanaäärellä.iltana Tissier-sensei otti minut ukeksi eteen ja esitteli minut oppilailleen. En osannut siinä vai heessa sanaakaan ranskaa. Luulin, että hän kehui hienoa ukemiani ja loistavaa asentoani. Ja hakamakin oli tyylikkäästi sidottu. Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin ystäväl täni, että hän oli sanonut silloin: ”Tässä on Mari. Tiedän, että hän on nätti tyttö, mutta hän on vasta 15-vuotias, enkä tahdo, että hänelle sattuu MITÄÄN tämän matkan aikana.” (Olinkin ihmetellyt, miksi kaikki katsoivat minua kuin koiran pentua.)
Ensimmäinen Ranskan-matkani kesti hieman alle kuusi viikkoa, ja treenasin sinä aikana keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Toisinaan minua pyydettiin mukaan yli määräisiin treeneihinkin, joten saatoin treenata jopa kolme kertaa päivässä. Tissier-sensei oli pai kalla pääsääntöisesti tiistaisin ja keskiviikkoisin, sekä toisinaan viikonloppuisin leireillä. Hän otti minut ukeksi eteen keskimäärin kerran viikossa, ja pidin häntä erittäin kannustavana ja inspiroiva na hahmona. Hänen käyttäytymi sensä oli jatkuvasti hyvin hillittyä ja sivistynyttä. Hän antoi itsestään älykkövaikutelman: ihminen, joka on lukenut paljon ja ajatellut sitäkin enemmän. Viihdyin hänen ohjaamissaan harjoituksissa erin omaisesti.Matkani suurimpana päämää ränä oli ollut oppia ns. ”kuolleen lehden ukemi” (la chute feuille mor te), jollaista ei vielä siihen aikaan Suomessa tunnettu. Olin nähnyt kyseisen kaatumisen Tissier-sensein videolla ja olin pyytänyt Tissier-sen seitä osoittamaan jonkun nuorista oppilaistaan opettamaan minulle kyseisen ukemin. Thomas-niminen nuori mies osoitettiin tehtävään. Hän sanoi, että ei tuntenut yhtään naispuolista henkilöä, joka osaisi ”kuolleen lehden ukemin”. Tapa lisätä motivaatiotani…! Hypin ja pompin ja sinkoilin kuutisen viikkoa ympäri tatamia ja lopulta opin kuin opinkin ”kuolleen lehden ukemin”! Olin NIIN onnellinen, niin onnellinen… Tiesin, että minulla oli kiinnostavia tuomisia kotiin seuramme teiniporukalle. Pariisi oli ottanut minut omak seen. Tiesin lähtiessäni, että palai sin vielä, ja että Ranskasta tulisi osa elämääni myös pidemmällä tähtäi mellä. Matka kesti vain muutaman viikon, mutta se vastasi elämässäni huomattavasti pidempää aikaa. Se oli eräänlainen siirtymäriitti lapsuudesta nuoruuteen. Aikidoa urheilulukiossaMäkelänrinteen Yläasteen keskivaiheilla sain tietää Mäkelänrinteen urheilulukiosta ja siitä, että 1) sinne oli vaikea päästä; ja 2) kukaan ei ollut koskaan aiemmin ollut kyseisessä lukiossa aikidon edustajana. Päätökseni oli selvä: hakisin Mäkelänrinteen urheilulukioon lajinani aikido. Urheilulukiossa vallitseva ilmapiiri imaisi minut mukaansa ensimmäi sestä päivästä lähtien. Minusta tuli ”kympin tyttö”, joka panosti sekä kouluun että treenaamiseen täysillä.Urheilulukiolaisen elämä oli rankkaa. Koulupäivät olivat pitkiä, kun normaaleihin oppitunteihin lisättiin vielä sekä kaikille oppilaille yhteiset liikuntatunnit että lajikoh taiset treenit, joita suoritin aikidon aamutreeneissä Helsingin Urhei lutalolla sekä koulun kuntosalilla. Lisäksi treenasin aikidoa joka ilta ja joka viikonloppu. Sivulajina minulla oli judo, jota treenasin pari kertaa viikossa.Suoritin lukion toisen luokan tammikuussa, 17-vuotiaana, 1. dan mustan vyön Ranskassa Christian Tissier-senseille. Olin odottanut vyökoetta pitkään, mutta lopulta se ei ollutkaan mikään käänteentekevä kokemus minulle. Vyön väri vain vaihtui, ja treenaaminen jatkui. Ensimmäisenä vuonna sain liikunnasta arvosanan 8, toisena vuonna 9. Kolmantena vuonna todistuksessa komeili iloiseksi yllä tyksekseni liikunnan kohdalla täysi 10. Valmistuin lukiosta päättöto distuksen keskiarvolla 9,8 ja pääsin sisään Pariisin Université de René Descartes (Paris V) -yliopistoon lukemaan yleistä kielitiedettä. Muutto Ranskaan Olin lukioaikana käynyt Ranskassa useita kertoja treenaamassa aiki doa, joten Cercle Christian Tissier dojo ja myös Patrick Bénézi-sensein dojot tuntuivat alusta lähtien hyvin tutuilta ja kodikkailta paikoilta. Tunsin alusta lähtien olevani osa porukkaa, ja tunne vain vahvistui ajan myötä. Treenasin aikidoa kaksi kertaa päivässä, ja käytännössä joka viikonloppu oli leiri. Aikidon lisäksi aloitin jossain vaiheessa sivulajiksi brasilialaisen ju-jutsun, jossa kävin pari kertaa viikossa. Treenaaminen oli hyvin fyysistä. Porukkaa oli paljon, eikä loukkaantumisiltakaan vältytty. Jouduinkin kesken ensim mäisen Pariisin-vuoteni tulemaan Suomeen ensimmäiseen olkapää leikkaukseeni.Noinkahden vuoden Rans kan-oleskelun jälkeen päädyin sii hen, että palaan takaisin Suomeen. Yliopisto-opiskelujen yhdistäminen ammattimaiseen treenaamiseen Pariisin kaltaisessa suurkaupun gissa oli sekä taloudellisesti että aikataulullisesti vaikeaa. Minulla oli jo opiskelupaikka myös Helsingin yliopistossa, ja haaveenani oli joka tapauksessa oman seuran perusta minen, joten päätöstä ei loppujen lopuksi ollut hirveän vaikeaa tehdä. Paluu Suomeen ja oman seuran perustaminen Palasin Suomeen alkukesästä 1998. Aloitin syksyllä ranskalaisen filologian (jota nykyisin kutsutaan nimellä ’ranskan kieli ja ranskankie linen kulttuuri’) opinnot Helsingin yliopistossa. Opinnot lähtivät sujumaan hyvin, ja viihdyin alusta lähtien hyvin Helsingin yliopistos sa. Treenasin aikidoa pääkaupun kiseudun eri seuroissa, pääasiassa Awasessa Helsingin Kaapelitehtaal la. Lisäksi aloitin judon uudestaan ja innostuin treenaamaan sitä siinä määrin intensiivisesti, että osallis tuin myös joihinkin kilpailuihin. Pahat loukkaantumiset kuitenkin katkaisivat judon kilpahaaveeni muutamien kisojen jälkeen: vasen olkapääni leikattiin vuosituhannen vaihteessa kaksi kertaa ja oikea olkapää kerran. Koska minulla oli jo yksi olkapääleikkaus takana, leikkausten kokonaismäärän nousi neljään. Päätin keskittyä aiki doon ja ottaa sivulajiksi potkunyrkkeilyn, joka vahvisti olkapäitäni.Vuonna 2000 ohjasin treenejä säännöllisesti kolmessa eri pääkaupunkiseudun aikidoseurassa. Vähitellen alkoi käydä niin, että tietty pieni porukka seurasi minua eri seuroihin. Ajattelin, että voisi olla aika perustaa oma seura, vaikka olin vasta 22-vuotias.
Majoituin Patrick Bénézi sen sein kotiin, koska Tissier-sensei piti minua liian nuorena majoittumaan makuupussissa dojolle. Bénézi-sen sei on tunnettu varsin vaativasta – ja pikkutarkkanakin pidetystä – opetustyylistään. Minullekin se oli aluksi järkytys. Totuin siihen kuitenkin nopeasti Ranskassa olles sani ja opin pitämään siitä. Kävin Bénézi-sensein harjoituksissa aina silloin, kun Tissier-sensei ei itse ollut paikan päällä Vincennesissä.
PIKKARAINENMARKOKUVA:
Judopiirien kautta sain tietoa Helsingin Myllypurossa sijaitsevasta Liikuntamyllyn urheiluhallista sekä siitä, että siellä oli myös tatamit. En epäröinyt kovinkaan pit kään vaan perustin uuden yhdistyksen, Finn-Aiki ry:n Harri Eskonmaan ja Jouko Hyväkän kanssa. Lisäksi mukana toiminnassa oli alusta lähtien muutama muu henkilö. Saimmekin joitakin treenivuoroja, ja seuran toiminta alkoi tammikuussa 2001. Ensimmäinen ke vätkausi oli melko hiljainen (ts. uusia jäseniä tuli vain muutama), mutta syyskauden alussa uusia jäseniä tuli reilusti. Toiminta pyörähti kunnolla käyntiin. Hiukan myöhemmin aloitimme seurassamme myös junioritoi minnan, josta vastasi aluksi muutaman vuoden ajan Antti Pekkarinen. Nyt juniorivastaavamme on jo pitkään ollut Pekka Sipilä Olin alusta lähtien valtavan innostunut Finn-Ai kista. Tuntui siltä, että teinitytön haaveeni oli toteutu nut. En enää haikaillut takaisin Ranskaan tai muualle ulkomaille. Tavoitteenani oli kuitenkin edelleen aikidon ammattilaisuus. Opiskelun ja intensiivisen aikidoelämän yhdistäminen Opiskeluaikananikin panostin vahvasti aikidoon. Finn-Aikin perustamisen jälkeen vedin treenejä kuute na päivänä viikossa: viisi kertaa viikossa Finn-Aikissa ja kerran viikossa Awasessa. Lisäksi kävin itse tree naamassa eri seuroissa, pääasiassa Awasessa. Aikidon lisäksi treenasin siis sivulajina opiskeluni alkuaikoina judoa ja loppuaikoina potkunyrkkeilyä. Kävin paljon leireillä Ranskassa ja muualla Euroopassa. Kesät ja jou lulomat kuluivat Ranskassa treenaten. Asuin Pariisissa ollessani ystäväni Catherinen luona alivuokralaisena. Kesäleireillä eri puolilla Ranskaa asuin useimmiten teltassa – pisimmillään muistaakseni viitisen viikkoa yhteen menoon. Opiskelijaelämä, oman seuran pyö rittäminen ja treenaaminen sopivat mielestäni oikein hyvinFinn-Aikiinyhteen. tuli mukavasti uusia ihmisiä, ja olin aidosti innoissani jokaisesta uudesta jäsenestä – ja olen toki edelleen. On aina hienoa tutustua uuteen treenaa jaan. Luovuin nopeasti siitä ajatuksesta, että kaikkien pitäisi jatkaa aikidoa kymmeniä vuosia. Jos joku pysyy mukana toiminnassa edes pari vuotta, se on jo hyvä asia. Ja vaikka joku olisi mukana vain yhdessä treenis sä, niin kuitenkin hän on silloin siinä yhdessä treenissä mukana ja kontribuoi silloin seuramme toimintaan.
AIKIDO 2 / 2021 17
Seuranta Kampanjan aloituksen jälkeen seurasimme jännityksellä tilastoja liiton nettisivuilta. Ainakin itselleni mainokset putkahtivat ja putkah tavat yhä varsin usein Facebookin syötteeseen, mutta toisaalta seu raan aikidosivustoja aktiivisesti ja kavereina on myös kymmeniä aiki don treenaajia, joten epäilen näillä olevan tekemistä asian kanssa. Tilastoesimerkkejä Kolmen kuukauden aikana näyt tökertoja on ollut 295 567 kpl ja tavoittavuus on ollut 133 993 hen kilöä. Nämä ovat tuottaneet suoria reaktioita 2 553 kappaletta, jotka sisältävät mainoksiin reagoinnit, mainosten välittämisen ystäville yksityisviesteinä ja lisäksi mainok sen tai mainoksessa olevan linkin klikkaukset. Tiedossa ei ole, miten moni näistä näkijöistä jo on aikidon harrastaja.Suorialinkkiklikkauksia mai noksesta laskeutumissivulle on ollut 1762. Prosentuaalisesti klik kauskerrat / näyttökerrat ylittävät keskimääräisen vertailuprosentin Facebookissa (ka 0.9% vs. 1.31%). Tämä osoittaa, että mainokset ovat kiinnostaneet kohderyhmää. Parhaiten menestyneet mai nokset ovat ”Aikido on budoa ilman kilpailua” ja ”Aikido on kamppailua ilman tappiota”. Eniten klikkauksia on maantieteellisesti tullut Uuden maan alueelta, mutta valitettavasti tätä tilastoa ei ole suhteutettu väki määrään. Suurin osa klikkaajista on ollut miehiä iältään 25-54 vuotta.
Liiton somekampanja näkyi Facebookissa ja Instagramissa
Aikido on... budoa ilman
Juniorimainonta ei ole tehonnut vastaavasti eli sen klikkausmäärät ovat erittäin pienet, vaikka mai noksia esitetään myös Instagramin puolella.
Olisi mukava nähdä myös nuoria ja naisia enemmän mukana lajissa, mutta jostain syystä aikido ei ainakaan mainosten klikkaajien perusteella kiinnosta yhtä paljon nuoria tai naisia kuin miehiä. Kam panjaa voidaan muuttaa kesken ja yrittää löytää näkökulmia, joilla esim. naisia saataisiin tavoitettua paremmin.Aikidoliiton alaisia seuroja on kuukauden sisällä etsitty 62 kertaa ja yhteystietoja on tarkasteltu 23 kertaa. Nämä luvut ovat melko pieniä, eli mainoksesta kiinnostu minen saattaa realisoitua varsin hitaasti harrastuksen aloittamisena ja useilla meistä on kokemusta siitä, että harrastaminen ei läheskään kaikilla jatku peruskurssin jälkeen.
Toisaalta innostuneet sitten voivat jatkaa vuosikymmeniä, mikä on valtavan hienoa! Samoin moni on palannut takaisin aikidon pariin vuosien tauon jälkeen, kun tilanne on sen sallinut.
16 AIKIDO 2 / 2021
SAMI HÄNNINEN
Epätieteellisiä päätelmiä Kampanja on toistaiseksi vaikutta nut toimivan kuten sen odotettiin kin. Harrastajamäärän mahdollises ta lisääntymisestä ei valitettavasti saada sellaista tietoa, joka voitaisiin korreloida kampanjan kanssa, mutta sivustolla kävijöiden määrä on kampanjan aikana kasvanut ja toivottavasti se myös näkyy seurojen jäsenmäärissä vähitellen.
AIKIDOLIITTO on järjestänyt syksyn 2021 aikana somekampan jan Facebookissa ja Instagramissa. Tämän artikkelin tarkoitus on avata kampanjan toimintaa. Artikkelia varten on haastateltu viestintä- ja markkinointitoimikunnan jäseniä. Taustaa Kampanjan tausta-ajatuksena oli, että koronarajoitusten hellittäessä tarvitaan viestinnällisiä toimen piteitä, jotta pääsemme lajina mukaan”aaltoon”, jossa ihmiset taas uskaltautuvat tekemään ja har rastamaan. Aikido joutuu kamp pailemaan muiden lajien kanssa harrastajista ja tilannetta haluttiin parantaa nykyaikaisilla keinoilla. Syksyn myötä on myös havaittu seuroissa, että osa vakiharrastajista ei ole palannut lajin pariin toistai seksi. Suunnitteluvaihe Kampanjan suunnittelu käynnistyi viestintä- ja markkinointitoimi kunnan ja liittosihteerin voimin ke väällä 2021. Suunnittelun pohjana käytettiin aiemmin kerättyjä näke myksiä aikidosta, joiden perusteella rakennettiin perusviestit. Kuvitus poimittiin liitolle kertyneistä kuvista. Julkaisualustaksi valittiin Facebook ja Instagram, koska koh deyleisöä ajateltiin löytyvän paljon juuri näissä Yhteistyökumppaniksimedioissa. valikoi tui Fonecta, jonka kanssa järjes tettiin aloituspalaveri kesäkuussa. Kampanja piti saada julkaisukun toon kesän aikana eli tuli löytää ha lutut kuvat ja kehittää laskeutumis sivuille tarinat. Laskeutumissivulla tarkoitetaan sivua, jolle mainoksen klikkaaja päätyy ja tarkoituksena oli löytää sanoja tai tarinoita, jotka koukuttaisivat tutustumaan lajiin enemmän. Kampanja julkaistiin elokuussa lomien jälkeen.
Université de la Sorbonne Nouvelle (Paris III) -yliopistossa. Treenasin tietenkin silloinkin aikidoa joka päivä Cercle Christian Tissier -dojolla, mutta väitöskirjatyö oli etusijalla. Aikidon rinnalle oli syttynyt uusi intohimo: kielentutkimus.Luovuinaikidon ammattilais haaveista ja ryhdyin tavoittelemaan uraa yliopistolla. Vedin kuitenkin edelleen noin viidet treenit viikossa Finn-Aikissa ja kävin jatkuvasti leireillä, treenasin judoa, nyrkkeilyä ja viimeisimpänä savate formea. Tein myös treenikavereideni kanssa muutamia aikidoaiheisia videoita (ks. siltä,vatvideoita/).https://www.mariwiklund.fi/Aikidojatutkimuskulkisopuisastikäsikädessä.Tuntuiettäolinlöytänyttasapainon. Ruuhkavuodet ja nykytilanne Menin naimisiin vuonna 2012, ja esikoiseni syntyi vuonna 2013. Perheellistyminen muutti elämää paljon enemmän kuin olisin uskonut. Lisäksi oikea polveni leikattiin vuonna 2014, ja se on ollut siitä läh tien melko huonossa kunnossa. Toinen lapseni syntyi vuonna 2016. Viimeistään siitä lähtien olen kokenut eläväni ruuhkavuosia: kaksi lasta, ura yliopistolla ja oma aikidoseura terveydellisten huolien höystäminä ovat olleet rankka yhdistelmä. Päätin siksi luopua mm. toiminnasta Aikidoliiton toimielimissä (kuten Tekni sessä valiokunnassa, jonka jäsen olin vuosina 2010–2015 sekä 2017–2018). Olen viime vuosina pääasiassa ohjannut treenejä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että aikaa ja energiaa on taas hiukan enemmän myös itselle, ja olen toivon mukaan pääsemässä taas myös takaisin parempaan treenikuntoon. Tulevaisuuden näkymiä Toivon ennen kaikkea, että kaikki ihmiset, jotka ovat vaikuttaneet ja jotka olen kohdannut tielläni, menes tyvät sekä aikidossa että muussa elämässään. Toivon, että nykyiset ja entiset oppilaani pystyvät soveltamaan aikidon periaatteita myös muuhun elämäänsä. Toivon, että lapseni löytävät iloa aikidosta. Toivon, että itse pystyn vielä eläkepäivinänikin opettamaan ja harjoitte lemaan aikidoa ja että näen sen arvon elämäni kokonai suudessa. Aikido vei teinin mukanaan… MARI WIKLUND 6. dan Aikikai shidoin Finn-Aiki ry:n puheenjohtaja ja päävalmentaja Filosofian tohtori, dosentti, yliopistonlehtori (Helsingin yliopisto) Tämä on lyhennelmä pitemmästä kirjoituksesta, joka löy tyy myöhemmin myös liiton kotisivulta www.aikidoliitto.fi ja Wiklundin omalta sivustolta https://www.mariwiklund. fi/blogi/
Kuvaväkivaltaa.onsanoja vahvempi viesti. Tähän luotetaan myös liiton some-kampanjassa. Luopuminen ammattilais haaveista ja aloittaminenyliopistouran
Valmistuin filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2003. Tämän jälkeen, oikeastaan yhden syksyn ajan, kokeilin, pystyi sinkö elämään aikidolla Suomessa. Finn-Aikissa oli siihen aikaan ennä tysmäärä jäseniä, ja lisäksi ohjasin toisinaan leirejä ja annoin myös aikidon yksityistunteja. Kuitenkin oli selvää, että ammattilaisuus ei silloin ollut taloudellisesti mahdol lista.Olin törmännyt elämäni aikana lukuisiin kannustaviin aikido- ja judo-opettajiin, mutta vuoden 2004 paikkeilla elämäni suuntaa muut tanut käänne oli törmääminen kannustavaan yliopiston profes soriin. Sain apurahallavanayhtämäisestäHetiinnoissanivartentohtorintutkinnonjatko-opinto-oikeudensuorittamistakesäkuussa2004jaaloitinväitöskirjaprosessin.heinäkuussatulitietoensimapurahasta,jatiejatkuionnekkaasti,silläseuraavuonnateinväitöskirjaaniPariisin
Dominanssit voivat myös vaihdella eri tavoin ja mennä ristiin eri kehon osissa. Tämä on tärkeää siksi, että henkilökohtaiset ominaisuudet johtavat erilaisiin automaattisiin liikkumisen malleihin, joita sitten useimmiten harrastaa. Esimerkiksi voi mielellään pitää oikean jalan edessä, koska se tuntuu varmem malta ja sujuvammalta tavalta neurologisesti ja tämä voi johtaa puolieroihin ukemeissa. Näistä voi seurata erilaisia epätasapaino ja liikkumisessa, joka voi johtaa kipuihin ja kulumiin. Voi myös huomaamattaan tehdä tekniikan eri tavalla oikealla ja vasemmalla
KUHLMANUTEKUVA:
Budolajina aikidossa Ensimmäinen asia, mitä aikidossa opetellaan, on turvallisuus. Tata milla oppii kaatumaan pehmeästi satuttamatta itseään. Ensimmäi sistä harjoituksista alkaen keho oppii hyviä liikemalleja, jotka ovat toimivia itsesuojelun keinoja tata min ulkopuolellakin esim. kom pastuessa. Aikidon tekniikoiden hiomisessa löytyy jatkuvasti uusia tasoja. Taitolajina aikido mahdollis taa elinikäisen oppimisen. Aikidossa ei tapella eikä vahin goiteta harjoittelukumppania mil lään tavoin. Lukot ja sidonnat ovat olemassa uken liikkeen ohjaami seksi mutta tori ei kiristä otteitaan vahingoittaakseen ukea. Rannelu kot eivät ole itsetarkoitus, vaan ne syntyvät koko kehon liikkumisen seurauksena ja auttavat jatkamaan tekniikkaa loppuun asti. Esimerkik si nikyo uran lukko syntyy, kun tori on sopivassa kulmassa ja sopivalla etäisyydellä nagesta. Näin tekniikka syntyy torin kehon liikkeestä eikä ranteen vääntämisestä. Harjoituk sissa oppii pois voiman käytöstä ja manipulaatiosta, koska niiden avulla päätyy vain huonompaan tilanteeseen.Yksivaikuttavimmista itse suojelutaidoista missä tahansa tilanteessa on hyvä ryhti ja valpas mieli. Yllättävissä tilanteissa auttaa se, että on oppinut kaatumaan ja väistämään siten, että säilyttää toimintakykynsä.
Fyysisesti aikidossa Aikidon peruselementit – hyvä ryhti, lantion käyttö, painon siirrot vaaka- ja pystytasossa sekä käsien käyttö kehon keskilinjalla – ovat ergonomian kulmakiviä. Aikidohar joituksissa oppii käyttämään ke hoaan tehokkaasti, terveellisesti ja monipuolisesti. Lisäksi se on hyvää aerobista liikuntaa. Hyvässä harjoi tuksessa syke pääsee nousemaan ja tulee sopivasti lepohetkiä. Keho herätellään alkujumpassa aloittaen isoista lihaksista ja ihannetapauk sessa alkujumppa tukee aikidon harjoittelemista. Harjoitteiden avulla havainnollistetaan opiskel tavia kohtia ja liitetään niiden anti tekniikoiden harjoitteluun. Keho Aikidon tekniikoiden oikea tekota pa on ergonominen. Hartiat eivät nouse, kädet liikkuvat kehon kes kilinjalla, painon siirrot ja nostot tapahtuvat alavartalon voimalla. Polvet ovat linjassa varpaiden kanssa ja liikkeet lähtevät lantiosta. Tämä kaikki vähentää vammautu misen riskejä sekä tatamilla että muutenkin liikkuessa. Aikidossa käytetään varsinkin alaraajojen isoja lihaksia ja niveliä. Tämä kehit tää tasapainoa ja auttaa pysymään pystyssä haastavissakin tilanteissa, tai kaatumaan turvallisesti. Kehon painopistettä ja hyvää ryhtiä käyte tään fiksusti ja siitä saa heti hyvää palautetta, koska tekniikat tulevat helpommiksi.Aikidoharjoituksissa molempia kehonpuoliskoja käytetään lähes sa malla tavoin eli kaikki liikkeet teh dään sekä oikealla että vasemmalla puolella. Tämä edesauttaa kehon hyvää liikkuvuutta ja rentoutta. Ihmisellä on dominansseja kehon eri osilla eli tutuimman käsidomi nanssin lisäksi tärkeimpiä ovat jalat ja silmät.Oikeakätisellä
Aistit Yksi huomion arvoinen asia on se, että aikidossa saa monipuolisia aistikokemuksia. Ihminen turvaa eniten näköön ja kuuloon ja käyttää niitä tietenkin myös aikidoa harjoi tellessaan. Katsellessaan mallisuo ritusta näkee siitä osan. Huomaako eniten käsien liikkeen tilassa, vaik ka niitä liikuttaa lähinnä lantion liike? Näön suhteen voi kehittää yleisnäköä, sitä ettei tuijota esim. vastustajaa silmiin vaan avaa tietoi suutensa koko näkökentälle. Tällöin pystyy reagoimaan rennommin ja lyhyemmälläTasapainonviiveellä.kehittäminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin (huom, omalle tilille). Aikidon harjoitte lussa se kehittyy monipuolisesti.
18 AIKIDO 2 / 2021 AIKIDO ON AIKIDO ON Japanissa kehitetty budolaji, jossa etsitään väkivallatto mia ratkaisuja konfliktitilanteisiin. Siinä ohjataan uken tuottamaa voimaa käyttämällä molempien – sekä uken että torin – kehon luontevia liikeratoja. Niinpä laji sopii yhtä lailla pienelle ja hennolle kuin suurelle ja vahvallekin. Aikido on rentoa ja vauhdikasta. Käy tän aikido-sanasta suomennosta ”Harmonian voiman tie” yleisesti käytetyn käännöksen ”Harmonisen voiman tie” sijaan. Mielestäni se kuvaa täsmällisemmin sitä, että aikidossa tori ei käytä voimaa, edes harmonista, vaan etsii yhteyttä uken liikkeeseen. Kamppailulajei hin liittyvää erijaerilaisianiikoita.oppimaanyleisiätavoinharrastajaansalisäksiaikidoatalonedelleenottaauketuottajana,daanlöytyminenratkaisusuuntaan,kehittäätuminen-asetelmaahyökkäys-puolustauonmahdollistavuorovaikutukselliseenjolloinkonfliktitilanteeneiolevoittajanjahäviäjänvaantilanteessaluojotainuuttayhdessä.Ukenroolikorostuuenergianmitääneitapahduelleitoimi.Torihyväksyytämän,vastaanjaohjaaukenliikettäliikkumallalähinnäalavarvoimin.Tässäartikkelissalähestynerinäkökulmista.Näidenaikidotietenkinvaikuttaamoninmuineriesim.auttaasaavuttamaanliikunnantuomiahyötyjäjaerityisiäaikidontekAikidoaharrastavillaontavoitteitatoiminnassaankehittymistätapahtuumonellatasolla.
on usein oikea jalka dominoiva eli se on moto risesti tarkempi. Tällöin vasen jalka on usein vahvempi ja siinä on parempi staattinen tasapaino.
puolella. Tekniikoiden huolellinen suorittaminen auttaa voittamaan näitä neurologisia Kehonhallinnanhaasteita.kannalta on hyvä kiinnittää huomiota omiin au tomaattisiin liikemalleihinsa. Usein treenatessa törmää ongelmatilan teisiin: sitä voi tutkia miettimällä, mitä teki juuri ennen sitä, mikä liike johti hankalaan tilanteeseen. Jijuwazassa voi huomata kehon tekemiä ratkaisuja ja oppia oman kehon toiminnasta paljon.
Tasapainoaisti sijaitsee molemmis sa sisäkorvissa ja siinä on liikkeitä aistivia soluja kolmeen suuntaan menevissä putkissa. Kaikki suunnat harjaantuvat ukemeissa, tenkaneis sa, rytmin ja vauhdin vaihteluissa. Tasapaino on taito sinänsä mutta se myös pohjustaa kokonaisvaltaista toimintakykyä ja tukee koordinaati on kehittymistä. Aikidossa harjaan tuvat sekä staattinen että dynaami nen tasapaino. Kaiken liikkumisen kannalta tasapaino on perustekijä. Tasapainoaisti kertoo siis sen, miten pää liikkuu. Liikeaistin eli proprioseptiikan reseptorit sijaitsevat lihaksissa, jänteissä ja nivelpusseissa, ja ne antavat meille jatkuvasti palautetta koko kehon liikkumisesta ja asennoista. Enimmäkseen tämä tieto ei saavuta tietoisuuttamme. Uutta liikerataa opetellessamme joudumme kiin nittämään kehoomme enemmän huomiota ja usein tarvitsemme siihen näköaistia ja ulkopuolelta tulevia ohjeita. Proprioseptiikan ak tivoituminen liikkuessamme on osa sitä palautejärjestelmää, joka antaa mukavan olon liikkumisen aikana ja sen Kolmasjälkeen. kehoaisti on tuntoais ti. Yhdessä tasapainoaistin ja proprioseptiikan kanssa se syöt tää hermostoomme ärsykkeitä, jotka ovat perustana korkeampien aivotoimintojemme sujuvuudelle eli asioissa, joissa käytämme näön ja kuulon tuomaa tietoa ajattelum me pohjana. Tämän huomaa esim. yksilön kehityksessä kuinka lapsen karkeamotoriset taidot edeltävät hienomotoriikkaa ja akateemisia taitoja. Ihan aikuisenakin oppimis ta ja työsuorituksia auttaa moni puolinen liikkuminen.
AIKIDO 2 / 2021 19
Aikidoskola underlättar för att börja med arten Tarja Kämppi skriver att man i Vanda Jukara för tjugo år sedan började fundera på vad som skulle vara det bästa sättet att locka nya utövare till aikido. Ur resultaten av de här tankarna föddes aikidosko lan, som visade sig vara ett väldigt lyckatFörstarecept.grundtanken för aikidos kolan är att ingen specifik grund kurs inleds alls, utan man kan kom ma med när som helst. I praktiken kan man börja under vilken tid som helst under vår- eller höstterminen. Under sommaren har aikidoskolan ingen verksamhet Samma tolv veckors pro gram snurrade helat tiden utan avbrott. När man har kommit igenom programmet, börjar det från början igen. Så utövarna kunde hoppa på när som helst. Andra grundtanken med aikidoskolan är, att hela famil jen kan tränar på samma gång och får på så vis ett gemensamt intresse. Vuxna och juniorer tränar i samma träningar, i stort sätt med samma program. Åldersgräns för aikidoskolan är 7 år och någon övre åldersgräns finns naturligtvis inte.
Aivot Uuden oppiminen pitää aivot kunnossa. Aikidossa on paljon opittavaa monella alueella: tekniikat, sanasto, tavat. Mitä haastavampaa, sen parempi. Silti aikidossa rentoutuu, koska liikkeissä käytetään mahdollisimman vähän voimaa. Edellä mainittu aistien yhdessä toimi minen edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sosiaalisesti aikidossa En ole löytänyt suoraan aikidoa koskevia tut kimuksia mutta joidenkin liikuntamuotojen ominaisuuksissa on vahvasti samanlaisia piir teitä kuten vuorovaikutus, toisen huomioon ottaminen, rentous. Esimerkiksi paritanssin on tutkittu edistävän terveyttä ja hyvinvoin tia, koska siinä liikutaan rennosti ja synkro noidaan oma liikkuminen parin liikkumisen kanssa. Paritansseissa on ennalta sovitut askelkuviot, joita sovelletaan rennosti yhdessä parin kanssa vähän samaan tapaan kuin aikidossa pyritään tekemään tietty tekniikka ottaen huomioon parin liikkuminen. Aikidon sosiaalisiin vaikutuksiin liittyy se, että siinä harrastetaan liikuntaa vuorovaiku tuksessa. Harjoituksissa on selvät säännöt eri rooleissa toimimiselle. Kun olet uke, harjoitte let voiman tuottamista, sen ohjaamista torin suuntaan ja siihen liittyvää motoriikkaa. Kun olet tori, harjoittelet uken antaman voiman ohjaamista. Tekniikoiden oppiminen ei ole mahdollista ilman paria joten uke on riippu vainen torista, joka on riippuvainen ukesta. Sanoja voi välillä tarvita mutta vain ohjaa maan yhteistä liikkumista. Ryhmässä harjoitellaan yhdessä kaikkien kanssa. Sinänsä jo haastavaan tekniikoiden oppimiseen tuo lisänsä erilaisten ihmisten kanssa harjoitteleminen. Erilaiset koot, tem pot ja mieltymykset luovat vaihtelua samankin tekniikan toimivuuteen. Aikidossa kaikenta soiset harjoittelijat kohtaavat eikä siinä ole sääntöjä, kuka oppii keneltä. Harjoituksissa oppii tuntemaan monia tapoja toimia ja oppii vaikuttamaan erilaisiin ihmisiin. Ryhmässä harjoitteleminen kannustaa ja ryhmä motivoi lähtemään treeneihin. Tree neissä jaetaan oppimisen tuska ja ilo, arvos tetaan eri tahtia eteneviä polkuja ja asetetaan tavoitteita siinä ympäristössä, jossa kohda taan muiden harjoittelijoiden kanssa, yhdessä. Tätä kutsutaan yhteisöllisyydeksi.
Joitain asioita voi välillä opiskella hitaammalla tempollaVastustajanatehokkaammin.törmääeniten omaan mieleen ja kun voittaa turhautumisen, voi huomata olevansa itsensä kaveri. Lopuksi En oikein löytänyt kohtaa, jossa voisin tuoda esille liikunnalliset vitsit joita kokemukseni mukaan treeneissä tapahtuu. Ihan ukena, antaessaan voiman virrata toria kohti, voi olla oikein vahva olo ja sitten menettääkin yllät täen tasapainon (satuttamatta itseään). Tämä usein naurattaa molempia. Toinen tilanne on kun torina kovasti yrittää tehdä jotain eikä onnistu. Sitten luovuttaa ja hups, näinhän se menikin! Jijuwazassa tilanteet vaihtuvat yllättäen ja jos ei tarvitse pelätä turvallisuu tensa tai kasvojensa menetyksen vuoksi, voi yhteinen nauru syntyä. Eli otsikkona pitäisi olla ”Aikido huumorina” – onneksi sitäkin on! Parityöskentely on ajoittain vakavaa tutkimis ta ja välillä iloa tuottavaa mahdollisuuksien sallimista.
Vyökoejärjestelmä auttaa selventämään sitä, mikä tukee aikidossa oppimisen polkua, mut ta vyökoejärjestelmä ei ole se polku. Tie, do, on se polku, jota kukin harjoittelija kulkee. Se on paikka, jossa oppii asioita itsestä suhteessa muihin ja omista reaktioista. Hyvässä tapauk sessa itsetuntemus kasvaa ja itseluottamus lisääntyy. Aikido on tehokas ja turvallinen paikka työstää omia haasteita esim. pelko, tahto, hyväksyminen. Perinteinen kysymys ”miksi mulle aina käy näin” on hyvä kysymys myös aikidon harjoituksissa. Voi olla että vastaus löytyy aivokuorelta tai se voi löytyä autonomisen hermoston taistelu-pako-systee mistä. Molemmissa tapauksissa vuorovaiku tuksellisen ja ergonomisen liikunnan tuotta ma hyvä olo voi tehdä tilaa sen tutkimiselle.
Mentaalisesti aikidossa Joogaa on tutkittu keskittymisen kehitty misen kannalta ja aikidossa on mielestäni samantyyppinen lähestymistapa. Aikidohar joituksissa on hyvin hyödyllistä keskittyä. Aluksi saattaa olla haasteita huomata, kuinka monta vasenta jalkaa itsellä onkaan. Myö hemmin keskittymiskapasiteettia saattaa riittää muihinkin asioihin ja haluaa harjoittaa tietoista läsnäoloa. Kun keskittyy tekemiseen, voisi luulla että se rasittaa, mutta yleensä harjoitusten jälkeen on virkistynyt olo. Aikidossa oppii asettamaan tavoitteita.
Resume till eftermiddagsklubbar I samarbete med Helsingfors stad har Awase rf från Helsingfors aktivt riktat sin träning till närområ den för barn och unga. På så sätt har man skapat en låg tröskel för verksamheten så väl på tatami som i skolor, genom att bland annat dra eftermiddagsverksamhet i skolor till glädje för barnen och egna insikter.Med på den här resan har utövarna i Awase varit, om vars er farenheter Iiris Nikula skriver och de insikter de ger. Hon frågar: ”På vilket sätt kan aikido anpas sas till en miljö, där det är otryggt att göra artspecifika övningar utan ett mjukare tatamigolv. Vilka delar av arten kan man ta bort och ändra med beaktande av omständigheter na, så att man fortfarande kan kalla arten för aikido? Är aikido även om tekniken inte slutförs eller är det bara ett sätt att efterlikna aikido? Och framför allt, är omständigheterna i dojon mera av tvång eller en fristad för träning?” Borgåbaserade Saku Ohtonens hjärta har redan länge bultat för hemknutarna i Kainuu, så han flyttade med familjen till Sotkamo där han grundade aikidoföreningen Sotkamon Sakura. Den nya föreningen intresse rade lokaltidningen och också Sotkamo kommun. Så här skriver Ohtonen om föreningens grundan de: Jag meddelade om inledningen av aikidoverksamheten på Sotka mos händelsesida på facebook och via den tog Sotkamolehti kontakt och gjorde en tidningsartikel om aikido. Publiceringen lockade enkelt folk till aikido uppvisningen.
Sotkamo kommuns bidrag för uppstart av nya fritidsverksamheter har varit fantastisk. Insförskaffning av tatami nämnde jag redan. Des sutom har kommunen informerat högstadieelever och gymnasies tuderanden via Wilma om den nya möjligheten till fritidsverksamhet i kommunen.
KAIMIOHARRIKUVA:
20 AIKIDO 2 / 2021
“Och framför allt, är omständigheterna i dojon mera av tvång eller en fristad för träning?”
AIKIDO 2 / 2021 21
TERHI KALLONEN 5. dan, Meido-Kan r.y.
Ordförandens kolumn TILLBAKA TILL TATAMI!
NU NÄR CORONA avtar kan vi återgå till att träna som tidigare. Är det trots allt en återgång till det tidigare eller måste aikido anpassa sig till det nya normala? Vad det här nya normala då är. Jag tror inte att en återgång till det tidigare är omöjligt. En del av förenin garna och utövarna har redan lagt ner. Ekonomin för med sig mera utmanin gar i framtiden. Får man nya och gamla utövare att komma till tatami? Hur återställer man aikidons trovärdighet och konkurrenskraft artspektrumet i allmänhet? Jag tror att det kommer att ske en hel omfördelning i hela kampspor tvärlden. det nya normala finns vinnare och förlorare. Vinnarna är de, som klarar av att betjäna människans behov och önskningar. Grundläggande för dem är vilja till och förberedelse för förändring, vilja att skriva om en gammal berättelse så att man förstår berättelsen idag och framtiden. Förlorarna lämnar kvar hängande i det gamla och går inte med på att skriva om artens väsen på nytt. Vad skulle den här nya skrivna berättelsen kunna vara? Blir det att träna olika tekniker eller träna på olika sätt? Borde fysiska träningar intensifieras eller lättas på?
JOAKIMÖVERSÄTTNING:BORGMÄSTARS
22 AIKIDO 2 / 2021 AIKIDO 2 / 2021 23
Tom Granström: ”Utskottets uppgift under höstterminen är att utarbeta en utvärdering av nya rekommendationsdan och skicka ansökan till HD för godkännande.”
Preciseringar av principerna för rekommendationsdan Tekniska utskottets ordförande Tom Granström berättar om utskottets och Hombo Dojos (HD) syn på ansökan om rekommenda tionsdan: Till skillnad från de flesta budoarter utförs dan graderingar i aikido bara till 4.dan. Efter det grundar sig utförande av högre dangrader endast på den egna instruktörens rekommendation i det skedet, när utövaren är klar för en ny bältesgrad. Tidigare har man kunnat begära utlåtande från uts kottet och bifoga det med anhållan om rekommendationsdan. HD vill inte längre ha bilagor, som t.ex. egna instruktörens rekommenda tionsbrev, med i ansökningarna. Utskottets uppgift under höstterminen är att utarbeta en utvärdering av nya rekommenda tionsdan och skicka ansökan till HD för godkännande. Utskottets ordförande bekräftar med egen underskrift att ansökningar som skickas är rätt ifyllda och att uppgifterna stämmer.
Förnyelse är nödvändigt: en del av det gamla måste utgå. Att ifrågasätta tankesätt och det uppenbara orsakar smärta. Smärta måste uthärdas och bästa möjliga aikido pressas ut i en ny normal. Jag tror att aikido har förnyats många gånger redan. När aikido spreds sig till andra länder och kulturer från Japan var den största utmaningen säkert att Förbundets some-kampanj syntes på Facebook och Instagram Förbundet lanserade en halv års somekampanj i augusti. Resultatet av den berättar kommunikation- och marknadsföringsutskottets med lem Sami Hänninen om så här: Under tre månader har det blivit 295567 visningar och den har nått ut till 133933 personer. De här har producerat 2553 direktsvar, inklusive annonssvar, vidarebe fordran av annonser till vänner som privata meddelande och länkklick. Antalet direkt länkklick från an nonsen till målsidan har varit 1762. Andelen klick/visningar överstiger den genomsnittliga jämförelsepro centen på Facebook (0,9 % mot 1,31 %). Detta visar att annonserna är intressanta för målgruppen.
Min väg - My way-serien inleds av Mari Wiklund Aikidobladet inleder en ny artikel serie vars artiklar också publiceras senare på Aikidobladets webbfå artens väsen förståelig. Även då lyckades man. Något rätt bevarades eftersom vår art fortfarande utövas runt om i världen idag. Nu krävs en omskrivning där kärnan i aikido klargörs. Bara på detta sätt kommer vi att kunna hålla vår art vid liv och intressant i en förändrad värld. Även om det inte finns vinnare eller förlorare i vår art kan aikido vara en vinnare inom kampsporter som käm par för amatörer och människors fritid, ifall vi har en genuin önskan att kämpa för vår art. Jag utmanar mig själv och alla andra att bidra med sin egen del under den här senvintern. Jag önskar en god fortsättning till alla vår aikidokrets och livet i allmänhet, AUNO MÄKINEN Finlands Aikidoförbund rf:s avgående ordförande
Finns det en beställning på andlig tillväxt och utveckling som redskap inom aikido? Jag tror att vinnarna även inom aikido vågar inleda utveckling inom egen verksamhet så att också det nya normala får tillräckligt med nya utövare. Tyvärr måste vi här utvärdera vårt nuvarande sätt och berättelse.
Mari Wiklund: ”Jag framförhoppasallt,att alla människor, som har påverkat och som jag har mött på min väg, lyckas såväl inom aikido som i livet.”
sidor. Tanken är att samla och dela erfarenheter av finländska utövare som tränat lång tid. Serien inleds med Mari Wiklund som redan som tonåring inledde sin intensiva träning. Hennes berättelse börjar i Kerava Sandokai dojo och leder mot grundande av egen förening, Finn-Aiki, som 20 årig utövare. Wiklund skriver: Jag hoppas framför allt, att alla människor, som har påverkat och som jag har mött på min väg, lyckas såväl inom aikido som i livet. Jag hoppas, att mina nuvarande och före detta elever lyckas anpassa aikidons principer också till det andra i sina liv. Jag hoppas, att mitt barn finner glädjen i aikido. Jag hoppas, att jag själv som pensionär ännu klarar av att instruera och träna aikido och att jag ser dess värde i mitt liv som helhet. Aikido tog tonåringen med sig… Aikido är Terhi Kallonen grundar i sin artikel om aikido på många olika synvinklar: budo, fysisk, kroppslig, artistisk, hjärnfunktionell social och mental upplevelse. Kallonen betonar att aikido förstås påverkar sina utövare på många andra sätt t.ex. hjälper till att uppnå allmänna fördelar med träningen och lära sig specifika aikido tekniker. Aikido utövare har olika mål i sin verk samhet och utveckling sker på olika nivåer.
24 AIKIDO 2 / 2021
Esittelyssä juniorivaliokunta Aikidoliiton juniorivaliokunnan tehtävänä on kehittää ja edistää aikidon junioritoimin taa, mutta keitä juniorivaliokuntaan oikein kuuluu? Ja mitä he toivottavat junnuille. Konstamikko Korhonen Terveiseni junnuille: Ukemi on vaikea mutta hieno taito. Se on ehkä yksi siisteimmistä jutuista, mitä aikidossa voi oppia! Roosa Heiska Terveiseni junnuille:Muistakaahan treenata. Erityisesti niitä ihan perusjuttuja, vaikka se joskus puuduttavalta tuntuisikin. :) Kari Mantere Terveiseni junnuille: Uskaltakaa vain osallis tua ja kokeilla kaikkea Minna Oikola Terveiseni junnuille:Lähtekää rohkeasti mukaan aikidoleireille, jos mahdollisuus osuu kohdalle! Leirit ovat aikidoharjoittelun herkkua ja ovat aina hauskoja ja innostavia kokemuksia. Moni on saanut uusia kaverei takin leiriltä. Miska Vuorlaakso Terveiseni junnuille: Muistakaa pitää reeneissä hauskaa ja opetella uusia asioita. Jokaisesta reenistä on hyvä miettiä, mikä oli kivointa ja mikä oli uusi opittu juttu. Toivot tavasti tavataan junnuvaliokunnan leireillä tulevaisuudessa!
AIKIDOLIITON juniorivaliokun nan jäsenet pähkäilivät, millä tavoin voisimme järjestää aikido tapahtuman junioreille niin, että paikalle voisi päästä helposti. Sitten välähti: “Tuodaan leiri jokaisen jun nun kotidojolle!” Aikidoa on vähän tylsä harjoitella yksin, joten halu simme, että jokaisella osallistujalla on treeniporukka omalla salilla, ja voimme silti ohjata harjoitukset moneen paikkaan samaan aikaan. Tästä syntyi suunnitelma ensim mäisestä toinenTämäraamaanjotenAikiCirclenjaAikiCircle,osallistuiKonstamikkoKarikunnanaikidojunioreille.etä-lähi-hybridileiristäLeirinohjasivatjuniorivaliojäsenetRoosaHeiska,Manteresekäallekirjoittanut,Korhonen.Leirilleyhteensäneljäseuraa:Sandokai,YatagarasuAkari.OhjaustapahtuisekäettäSandokaindojoilta,kukinosallistujapääsiseuopetustamyösruudulta.vaikuttiolevanmielenkiinelementtiharjoittelijoille,
ja saimmekin useammalta taholta palautetta, että keskittyminen oli koko leirin ajan huipussaan! Leirin teemana olivat erilaiset kahden käden hyökkäysmuodot, tarkemmin ryotedori, ushiroryo katadori sekä katateryotedori. Kaikista hyökkäysmuodoista tehtiin yhden käden tartunnoista tuttuja tekniikoita, mutta jokai sessa toinen kiinni pitävä käsi toi oman haasteensa, johon etsimme yhdessä ratkaisuja. Lopuksi jokai nen osallistuja sai näyttää videolla valitsemansa tekniikan ruudun väli tyksellä toiselle ohjaajalle. Ja kaikki osasivat erinomaisesti näyttämänsä tekniikan!Toivon, että saamme järjes tää tällaisia leirejä uudestaankin. Samaa hybridileirimallia voi käyttää kuka tahansa ohjaaja tai seura. Mikäli seuranne haluaisi järjestää hybridileirin, mutta käytännön toteutus askarruttaa, saa juniorivaliokunnalta kysyä kokemuksia osoitteesta: Samaa hybridileirimallia voi käyttää kuka ohjaajatahansataiseura.
20.11.2021
JuniorivaliokunnanHYBRIDILEIRI
juniori.valiokunta@aikidoliitto.fi