Tatamin stuntmies H-P Virkki, 5. Dan
teksti: Jussi Koukku, kuvat: Risto Tenhunen kuvitus: Outi Heistman
Helsinkiläisen huoltoaseman baarissa kaksi miestä kohtaa ja hetken päästä toinen lentää isojen pari-ikkunoiden läpi päin bensapumppuja ja kohta koko rakennus hukkuu liekkimereen.
Ihan näin vauhdikkaissa merkeissä haastattelumme kahvilassa ei sujunut, vaikka H-P:n arkielämään tällaiset kohtaukset voivat hyvin kuuluakin. H-P nimittäin toimii ammatikseen stuntmiehenä ja taistelukohtausten suunnittelijana. Hän on ollut mukana sadoissa eri produktioissa sekä elokuvissa että tv-sarjoissa vuodesta 1993 lähtien. Tämän kaltainen ammatinvalinta vaatii taitoja hyvin monissa eri lajeissa. Sen takia H-P on harjoitellut aikidon lisäksi taistelulajeista mm karatea, iaidoa, wing tsun kungfua, capoeiraa, kilpamiekkailua ja länsimaista miekkailua. Lisänä on tullut harrastettua myös ratsastusta, trampoliinia, kuntosalilla käyntiä sekä moottoripyöräilyä. Auton takakontissa oli vielä uusimpana hankintana rullalauta, jolla voi kivasti täyttää päivän tyhjiä hetkiä. Ammattikuntana stuntmiehet ovat Suomessa harvalukuinen joukko, ehkä osin pienehkön kotimaisen elokuva- ja tv-tuotannon takia. Liikunnallisen pohjan H-P on kuitenkin luonut aikidon parissa. 25-vuotisjuhla lajissa on käsillä. Juniorina aikidoharjoitukset menivät lähinnä Pertti Lehväslaihon opissa. Sen jälkeen on tullut komea rivi hänen aikidoonsa vaikuttaneita opettajia:” Tärkeimmät ovat ehdottomasti Matti Joensuu ja Börje Linden, joiden kanssa viettämäni aika Kimusubi -seurassa oli perusta aikidolleni. Meidokanissa harjoitellessani on ollut etuoikeus päästä harjoittelemaan Juhani Laisin, Jukka Helmisen, Harri Rautilan ja muiden kotimaisten huippujen harjoituksissa. Olen vahvasti suomalaisen aikidon kasvatti ja on ollut hienoa nähdä, kun Suomeen on tullut ammattimaista aikido-opetusta. Se ei ole mikään selviö näin pienessä lajissa
10
AIKIDO 2/08
ja propsit niille, jotka jaksavat tehdä sitä työtä ja harjoitella jatkuvasti myös itse samaan aikaan. Ulkomaisista opettajista mainittakoon Endo, Kobayashi, Igarashi, Christian Tissier ja Franck Noel senseiden leireillä olen käynyt eniten. Se mistä aikidooni on tullut eniten vaikutteita on ehkä muitten paremmin arvioitavissa,” H-P kertoo. Myös monet suomalaiset kanssatreenaajat saavat kiitosta häneltä; ” Harjoittelussa on tullut myös hyviä ja tärkeitä treenikavereita. Oman seuran porukan lisäksi on tullut tutustuttua ihmisiin, joiden kanssa yhteys on säilynyt aikidosalilla ja sen ulkopuolellakin. Toisinaan leirille motivoi lähtemään kaverit, joiden kanssa on hyvä harjoitella ja muutenkin puhua maailman menosta.” Nimeltä mainittua tulee lukuisia suomalaisia pitkään treenanneita aikidokia. H-P tietystikin on vetänyt myös itse lukuisia harjoituksia ja leirejä. Siitä huolimatta hän kuitenkin pitää itseään lähinnä treenaajana. Myös aikido-opettajana toimiminen mm Teatterikorkeakoulussa näyttelijäopiskelijoille, useille ammattijalkapalloilijoille, -tanssijoille sekä –jääkiekkoilijoille on hänen mielestään enemmän opettanut häntä kuin lukuisia oppilaita. ”Varsinkin teatterikorkeakoululla asenteeseeni ja aikidonhahmottamiseen vaikuttivat Aleksandertekniikan opettaja/muusikko Martti Syrjä sekä silloinen professori/ohjaaja/ näyttelijä Kari Väänänen. Luovuus, rentous, pystyasento ja läsnäolo tulivat tärkeiksi käsitteiksi. Martin kanssa harjoiteltiin paljon myös tiedostamista ihan fyysisestä ruumiinasennon tiedostamisesta lähtien.
Joskus mentiin tosin punkin ja koko yhteiskunnan kapitalistis-materialistisen maailmankuvan kyseenalaistamisen puolelle”, tarinoi H-P. Myös jääkiekkomiehistä hänelle on jäänyt hyviä kokemuksia:” Lätkäporukasta Otakar Janeckyn ja Juha Lindin huumorintajuinen ja energinen asenne on jäänyt mieleen. Otakarhan oli myös peleissä tunnettu ilmiömäisen tilannetajun eli pelinlukutaidon lisäksi siitä, että hänellä oli jäällä hauskaa. Siitä mitä tekee voi myös nauttia. Pilke silmäkulmassa voi lisätä rentoutta.” Tällaisen liikunnallisen taustan omaavalle ihmiselle kertyy arvokasta tietoa myös harjoittelemisen ja tekemisen syvemmästä olemuksesta. Kun pääsemme aiheeseen, saankin H-P:ltä runsaasti valaisevaa informaatiota ja esimerkkejä:” Aikidoharjoittelu on ikäänkuin peilinä olemista itselle ja muille. Itselleen itsensä peilaaminen on kaikkein vaikeinta. Tähän liittyy rehellisyys ja kyseenalaistaminen. Ehkäpä Bruce Lee puhuu samasta asiasta kun sanoi, että todellinen itsensä ilmaiseminen on vaikeaa. Hän puhuu rehellisyydestä ja minusta rehellisyys lähtee kyseenalaistamisesta. Kyseen-