Aikidolehti 2/2008

AIKIDO Suomen Aikidoliiton jäsenlehti 2 / 2008

H-P Virkki

-tatamin stuntmies Aikidolehti testaa:

MUAY THAI & KARATE Vierailulla O-sensein kotikaupungissa

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

Aikidon harrastamisessa on monia erinomaisia puolia. Kuntoa kohottavien ominaisuuksien lisäksi lajille on tyypillistä myös lämmin sosiaalisuus harjoittelijoiden kesken. Se on aistittavissa myös leireillä täysin ventovieraiden ihmisten välillä. Täytyy antaa vain rennosti mahdollisuus uken ja nagen väliselle vuorovaikutukselle.

Monesti tulee mietittyä, mistä tekemisen rentous oikein kumpuaa. Rentous tulee vuosien harjoittelusta, tekniikoiden pikkutarkasta viilaamisesta, toistuvasta testaamisesta eri partnereiden kanssa ja lajiharjoittelua tukevasta muusta toiminnasta.

Rentous vaatii myös varmuutta siitä, että tekniikan vastaanottaminen tai suorittaminen ei aiheuta vammoja tai liiallista kipua itselle tai harjoitusparille.

Vähemmän treenanneelle ukelle kehoitukset pysytellä rentona kaikuvat juuri tästä syystä usein kuuroille korville.

Varmuus kun on mielestäni rentouden isoveli. Turhaa on ravistella uken käsivartta rennoksi, kun hän kauhunsekaisin tuntein odottaa yonkyon napsahtavan

kivuliaana ranteeseen. Tai turha odottaa oikeanlaista ukewazaa, kun uuden reippaan hyökkäysaallon seurauksena on hakamapöksyisen reiden yli sukeltaminen kovaan kotegaeshiukemiin.

Rentoudessa piilee vaara myös enemmän harjoitelleelle. Usein törmää aikidokiin, jotka valitettavan usein ovat ”romuna” jonkin nivel-, lihas- tai muun vamman vuoksi. Tähän syynä voi olla esim leiritilanteessa tuntemattoman nagen tekemä liian jyrkkä yllättävä tekniikka. Voiko olla, että aikidoharjoittelu sinänsä ei ole riittävä tapa pitää kehoa kuosissa pitkään harjoitelleelle? On opittu hengittämään oikein, hallitsemaan etäisyydet, tekemään liikkeet taloudellisesti ja välillä ehkä hieman ”jarrutellaan” omaa ja kaverin suoritusta.

Eikö kolme aikidotreeniä viikossa riitä kunnon ylläpitoon, kun samaan aikaan keskivertojamppa käy koiran kanssa iltaisin vain lähitolpan juurelle ja ei sille ikinä mitään vammoja tule.

Pitkää treenitalvea,

Jussi

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti ilmestyy vuonna 2008 kaksi kertaa. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille. Levikki on noin 1500 kpl.

Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@finland-aikikai.fi

2

AIKIDO 2/08

Ilmoitusmyynti: Aikidoliiton toimisto, Sari Onninen Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

Paino: M&P-Paino, Lahti

Ulkoasu: Outi Heistman

Kannen kuva: Lauri Holopainen

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

puheenJOHTAJAN PALSTA

S I S Ä L LYS LU E T T E LO Pääkirjoitus

Lauri Holopainen

vierailulla o-sensein kotikaupungissa:

2

Puheenjohtajan palsta: Vierailulla O-sensein kotikaupungissa: Matka IAF –kokoukseen ja Kobayashi –sensein 40 –vuotisjuhlaleirille

3

Toiminnanjohtajan palsta

5

Ollako oikeassa – vai ei? Siinäpä pulma.

6

Muistaen Anna Karellia

8

Aikidon PR-työtä messuilla ja festivaaleilla

9

Tatamin stuntmies H-P Virkki

10

Tatamilta kehään

12

Shorin-ryu Seibukan karate

14

Kotimaisten opettajien leiri Porvoossa

16

Otetaan mitä on, kierrätysharjoitus

19

Aikidoa vaahteralehtien maassa

20

Meditaatiota ja mätkintää!

22

Kommentteja dan-arvojen suorittamisista ja suosituksista 24 Suuri Budoleiri jo 10 vuotta!

26

Porvoo Aikikain aikidojunnut leirillä

27

Juniorivaliokunnan sivut

28

DVD-koekatselu: Aikido&Voima DVD

29

Toimistosivut

30

Matka IAF –kokoukseen ja Kobayashi –sensein 40 –vuotisjuhlaleirille Kobayashi –sensein dojo on täyttänyt 40 vuotta. Dojo sai alkunsa kun sensei halusi järjestää yliopistodojoille harjoittelupaikan. Hän rakensi Kodaira –dojon itse (toisten kanssa) perheensä kotitalon parkkipaikalle. Ensimmäinen tatami koostui 18 mattopalasta. Pian sensei rakensi dojolleen samankaltaisen uchideshi –kouluttautumismahdollisuuden kuin hän oli rakentanut Hombullekin.

Tämän vuoden juhlatapahtumiin on osallistunut moni muukin suomalainen syksyn kuluessa. Kobayashi -sensei otti vastaan kutsun Suomen Aikidoliiton 40 –vuotisjuhlaleirille 2.-5.4. 2010 leirin toiseksi opettajaksi. Toinen kutsu on välitetty Aikido Doshu Moriteru Ueshiballe. Minua on hiukan varoiteltu kuvittelemasta liikoja tämän kutsumme hyväksymisestä, sillä Doshu vierailee nykyään juhlaleireillä vain joka 10. vuosi ja hän opetti juhlaleirillämme 2005.

Juhlaleiri Iwaissa 4.-5.10.2008 , noin 2 tunnin päässä Tokiosta, oli antoisa lukuisine harjoituksineen ja iltajuhlineen.

Paikalla olivat myös Igarashi –sensein uchideshit Reima ja Arttu sekä Jenny.

International Aikido Federation (IAF), joka on sääntöjensä mukaan tiiviisti siotutunut Morihei Ueshiban luoman aikidon periaatteisiin kokoontui kansainväliseen kokoukseensa täällä Tanabessa, Japanissa X kansainväliseen kokoukseensa. Tanabe on O-sensein syntymäkaupunki, tämän majoituspaikan pihalla on hänen patsaansakin (kuva kannessa).

Liittomme on IAF jäsen ja liiton edustaja on perinteisesti ollut kv. kokouksissa, joita on joka neljäs vuosi.

Maanantaina oli kokousasioita aika paljon enkä päässyt harjoituksiin. Tiistaista perjantaihin on kokousta aamupäivä ja iltapäivällä pääsi harjoituksiin. Olin senseiden Yamada, Tamura, Isoyama ja Tada harjoituksissa ja tunsin saaneeni niistä jokaisesta paljon.

IAF –kokouksen ensimmäisenä päivänä käsiteltiin semmosia asioita kun Report of the Chairman eli puheenjohtajan katsaus, se piti sisällään edellisestä IAF kokouksesta vuonna 2004 kesken jääneitä asioita mutta myös tulevaisuuden näkymiä. Huolta tuntuu aiheuttavan se että aikidolta halutaan kilpailullisuutta jotta se voisi esiintyä isoissa World Games -tyyppisissä tapahtumissa. Puheenjohtaja oli sillä kannalla että hyvä kun ollaan lajina mukana tapahtumissa mutta meidän pitää uskaltaa olla omilla ehdoillamme. Se tarkoittaa että voimme pitää näytöksiä - mutta kilpailua ei meillä ole.

Sitten IAF –kokouksen ohjelmassa olivat sihteerin ja rahastonhoitajan katsaukset. Joidenkin liittojen maksamattomista jäsenmaksuista keskusteltiin pitkään, näihin rästimaihin ei oma liittomme toki kuulu. Olemme maksaneet jäsenmaksumme täysin moitteettomasti ja lienemme ihan hyvä jäsen kun maassamme on kansainvälisesti vertaillen itse asiassa aika paljon toimintaa. IAF:n insideporukkaan emme silti tällä hetkellä kuulu missään nimessä, se edellyttäisi (usealta meiltä) aivan toisenlaista kiinnostusta.

On luonnollista että lähetimme vain yhden edustajan tähän tapahtumaan.

Moni maa on lähettänyt pari-kolme edustajaa ja lisäksi on darlingit ja pikkuväki. Voisimme muuttaa ajtteluamme ja osallistua enemmän näille leireille. Ehdotankin että koko porukka lähtisi vuonna 2012 Japaniin 11. IAF –kongressiin leireilemään ja tutustumaan. Merkkaa allakkaasi tämä. Mutta sitä ennen on Moskovassa 2010 järjestettävä IAF:n Directing Committee –kokous, joka valmistelee 2012 General Meetingiä. Venäjän edustajat kertoivat aikovansa järjestää Moskovassa 2010 kansainvälisen aikidoleirin. Mikäli leiri näyttää kiinnostavalta voisimme matkata Moskovaan leireilemään v. 2010 vähän isommallakin porukalla.

AIKIDO 2/08

3

Ja vihdoin se kaikkien niin odottama Aikikai-aikidon peruskäsitteiden peruskurssi 1a.

kuvat: Lauri Holopainen IAF - kokoussali Tanaben kaupungintalolla.

Aikikai Foundation perustettiin 1940 säilyttämään ja kehittämään perustajan luomaa tosi aikidoa. Maailman aikidopäämajana se on kaikkialla aikidon kehittämisen ja levittämisen “äiti”.

Hombu Dojo - On periaatteessa “vain” Dojo, rakennus.

Joskus kuitenkin joku saattaa sanoa olleensa yhteydessä Hombu Dojoon vaikka hän tarkoittaakin ollensa yhteydessä Doshuun, Moriteru Ueshibaan.

IAF - Kansainvälinen Aikidoliitto - The International Aikido Federation (IAF) on niiden aikidojärjestöjen liittymä, jotka ovat suorassa yhteydessä Aikikai Hombuun. IAF:n presidenttinä toimii Aikido Doshu (tällä hetkellä Moriteru Ueshiba), jolla on läsnäolo-oikeus ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta kaikissa IAF:n kokouksissa.

IAF puheenjohtajana jatkaa Peter Goldsbury, varapuheenjohtajaksi valittiin Ruotsin Stefan Stenudd , pääsihteeriksi Kei Izawa (jonka kääntämä O-sensein elämäkerta on nyt englanninnettu), avustavaksi pääsihteeriksi valittiin August Dragt. Rahastonhoitajaksi Mitsuyoshi Ishirara (hänellä on paljon taitoa ja kokemusta). Muiksi jäseniksi valittiin John Rogers (Ireland), herra Motohiro Fukakusa, herra Makoto Nishida, Göran Fagerlund (Ruotsi) ja Maxime Delhomme.

Kobayashi -dojon 40 -vuotisleiri, yhteisruokailu

Shintomunkit Kumanon näytöspaikan läheisyydessä.

IAF:n rooli on jäsenyhdistystensä suhteen tukea näitä ja tarjota mahdollisuus luoda suhteita Hombun opettajiin. Tämä ei toki ole IAF:n säännöissä mainittu asia mutta on ilmeistä. Toinen IAF:n rooli on tukea Doshua. Doshun toimintahan on aikidon levittämistä ja vyöarvojen myöntämistä. Doshu osallistuu aktiivisesti IAF:n joka neljäs vuosi järjestettävään kongressiin ja hän oli tälläkin kertaa päivittäin paikalla. Niin oli Waka -senseikin.

IAF:llä on myös korkeiden shihan -opettajien muodostama neuvosto (senior council, jonka jäsenet nimeää Doshu), heillä on veto -oikeus kaikkiin IAF:n tekemiin päätöksiin, heillä on myös läsnäolo- ja puheoikeus IAF:n kokouksissa, mutta ei äänioikeutta (aivan samoin kuin Doshulla).

Mihin Aikidoliittoa tarvitaan? Liittom-

4

AIKIDO 2/08

me kannattaisi ilman muuta olla jatkossakin IAF:n jäsen ja lähettää edustajia kv. kokouksiin. IAF:n jäsenyys antaa meille suunnan kehittää lajiamme, mahdollisuuden olla olemassa jossain suhteessa lajin keskeisiin vaikutta-

jiin. Suomen Aikidoliitto on ollut IAF jäsen 70 -luvun lopulta asti. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä että aikidoliiton tavoitteet tälle matkalle olisi saavutettu melko hyvin. Ainahan se olisi hyvä jos tuntisi vielä enemmän näitä vaikuttajia täällä.

TOIMINNANJOHTAJAN PALSTA

Sari Onninen

”Lapsissa on tulevaisuus” Sateinen kesä on ohi ja vuosi lähestyy loppuaan, taas. Tuntuu että juhannus ja joulu ovat läsnä vuoroviikoin, niin nopeasti niiden välissä olevat kuukaudet vilahtavat.

Tämä vuosi on ollut Aikidoliitossa hyvän perustoiminnan vuosi. Koulutuksia järjestettiin kiitettävästi, uuteen Kunto- ja terveysliikuntakoulutukseen osallistui 9 aikuisohjaajaa ja junnuohjaajakoulutuksiin 16 osanottajaa. Itason ohjaajakoulutus vietiin viimein myös pohjoisempaan Suomeen eli Ouluun ja osanottajia koulutuksessa oli 12. Aikidoliiton koulutuksen käyneitä uusia ohjaajia saatiin siis tänä vuonna 37. Tämä on loistava suuntaus, josta haluan kiittää kaikkia osanottajia sekä tietysti ammattitaitoisia kouluttajiamme. Seuraohjaajien kouluttautuminen on loistava panostus tulevaisuuteen ja seuratoiminnan jatkuvuuteen.

Kotimaisten opettajien leiri Porvoossa oli upea tapahtuma kaikin puolin. Pienestä Porvoo Aikikaista on kasvanut monipuolinen ja osaava seura, jossa on aktiivisia ja talkoohenkisiä harrastajia.

Itse leiristä on artikkeli toisaalla tässä lehdessä. Omasta puolestani haluan kiittää lämpimästi niin Porvoo Aikikain kuin muidenkin liiton tapahtumia järjestäneiden seurojen jäseniä. Teette kunnioitettavaa vapaaehtoistyötä yhteiseksi hyväksi, joka vahvistaa niin oman seuran kuin koko harrastajakunnan yhteishenkeä!

Viime aikojen järkyttävät uutiset mediassa lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja niiden seurauksista on saanut suomalaiset pohtimaan, mikä tässä yhteiskunnassamme oikein on vialla? Miksi niin monet lapset ja nuoret voivat pahoin? Uskaltaisin väittää, että aivan liian monelta lapselta ja nuorelta puuttuu viereltään välittävä aikuinen. Aikuinen, jolla on ihan oikeasti aikaa kuunnella ja keskittyä lapsen ajatuksiin ja elämään.

Järjestöpäivillä Hämeenlinnassa syyskuussa oli koolla suuri joukko urheiluliittojen päättäjiä sekä Opetusministeriön virkamiehiä ja –naisia. Päivillä todettiin yhteisesti seuratoiminnan ehdoton tärkeys ja tarve, eritoten tällaisena hektisenä ja itsekkäänä aikana.

Omalta osaltani toivon, että liikuntaja urheilujärjestöille luvatut rahalliset tuet todella toteutuisivat, eivätkä jäisi vain sanahelinäksi. Nyt jos koskaan järjestötoiminta tarvitsee yhteiskunnan tukea, niin henkistä kuin taloudellistakin, toimintansa aktiiviseen ylläpitämiseen ja kansalaisten, eritoten lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.

Oma Kiia-tyttäreni aloittaa koulun ensi syksynä, vaikka juurihan hän oli vaippapöksyinen sinappitykki. Niinpä, aika kuluu julman nopeasti ja lapsuus on niin pian ohi. Niinpä olen päättänyt hypätä oravanpyörästä vuodeksi pois, jäädä vuorotteluvapaalle ja viettää mahdollisimman paljon aikaa lapseni kanssa. Kiitos tästä ihanasta mahdollisuudesta Aikidoliiton hallitukselle heidän myönteisestä suhtautumisestaan.

Joulukuun alussa liitossa aloittaa liittosihteeri, joka hoitaa liiton toimistoa vuorotteluvapaani ajan. Opettelemme yhdessä toimiston moninaisia tehtäviä joulukuun ajan ja tammikuun puolivälissä siirryn sitten kotiäidiksi.

Kiitos teille kaikille mukavasta yhteistyöstä kanssanne. Voikaa oikein hyvin ja muistakaa, että tässä valmiissa maailmassa ei pitäisi olla kiire minnekään.

Sari Onninen Toiminnanjohtaja

ri te et a: P kuv Si

le ni us

AIKIDO 2/08

5

Ollako oikeassa – vai ei?

Siinäpä pulma.

Teksti: Petteri Silenius

Tapaamme mielenkiintoisen persoonan, olkoon hän sitten vaikka budo-opettaja. Olemme haltioissamme hänen tekniikastaan ja persoonastaan. Hyväksymme hänet omaksi henkilökohtaiseksi opettajaksemme ja ylistämme häntä kaikin tavoin joka puolella. Mitä enemmän olemme hänen kanssaan, sitä paremmin alamme tuntea hänet, samoin hänen vahvuutensa ja heikkoutensa niin tatamilla kuin sen ulkopuolellakin. Tunnemme myös tarvetta kertoa niistä muille koska se osoittaa meidän tietävän enemmän kuin muut. Ennenkaikkea voimme osoittaa olevamme lähellä opettajaa, profeettaa, gurua, jota muut ihailevat kaukaa. Olemme lähipiirissä.

Tulee erimielisyyksiä, opettajan ja oppilaan tiet erkanevat. Nyt meillä on kova tarve osoittaa muille, kuinka huono ihminen tuo opettaja oikein on. Itseasiassa ei ollenkaan niin taitava kuin muut luulevat, ja ihmisenäkin nolla. Huono ihminen. Välttäkää häntä! Mutta katsokaa mitä olen löytänyt! Uusi opettaja. Hän on taitava ja tietää varmasti enemmän kuin aikaisempi opettaja.

Edistyessämme taidossa, meille tulee tarve kiinnittyä johtajaan, opettajaan.

Se halu erottaa meidät muista kamppailutaitojen surffareista, jotka ottavat tekniikan sieltä ja toisen täältä pitääkseen itsensä puolustautumis- tai kamppailukykyisenä. Harras budoka, Tien Seuraaja tekee lajistaan elämän mittaisen polun. Siksi hän kaipaa johtajaa, joka osaa neuvoa häntä kaikilla elämän osa-alueilla. Siksi on vaarana, että budosta tulee uskontoa lähellä oleva kaipaus ja opettajasta leivotaan profeetta, pappi. Aloittelija siis etsii lajia, mutta edistyneempi harjoittelija etsii opettajaa, kaiken tietäjää, johtajaa, johon on turvallista tukeutua. Tarvitsemme johtajaksemme jonkun, jonka arvelemme olevan oikeassa.

Mikä osoittaa oikeellisuuden? Varmoja merkkejä on se, että johtajalla on takanaan vahva liittouma. Kuuluminen tunnettuun instituutioon, perinteiseen ja tunnustettuun traditioon takaa oikeellisuuden. Silloin unohtuu se, että isossa liittoumassa jyllää byrokratia ja opettajia on kaikentasoisia eivätkä

6

AIKIDO 2/08

kaikki aina ole samaa mieltä asioiden oikeellisuudesta. Et välttämättä saa kaikilta yhtäpitäviä vastauksia kaikkiin kysymyksiisi. Ehkä oikeellisuus onkin vain se oma sisäinen tunne, että tuon opettajan ajatusmaailma ja teot ovat lähellä omia tuntemuksia. Siispä luotan häneen.

“Ainoa tapa tehdä oikea päätös on tietää, mikä päätös olisi väärä.

On tutkittava toista tietä ennakkoluulottomasti, ja päätettävä sen jälkeen.”

- Paolo Coelho, Pyhiinvaellus Aikidossa on vaarana, että itse asia, tatamilla tapahtuva totuuden etsintä ja fysiikan lakien ymmärtäminen jäävät taka-alalle, ja tilalle nousee yltiöpäinen

uskomus johonkin suurempaan – ja vielä suurempaan. Joillain ihmisillä halu päästä lajin alkuperälle nousee jopa sairaudeksi asti. Aikidon perustajasta tehdään jumala tai pyhimys, jonka tekstejä luetaan pikkutarkasti. Tärkeintä on, että ei missään tapauksessa olla eksyksissä. Tärkeintä on olla oikeassa, ja ennenkaikkea oikeiden ihmisten seurassa. Se on oikeastaan aika turvallinen olotila. Siis kun tietää olevansa oikeassa. Minä lopetin oikeassa olemisen monta vuotta sitten ja huomasin, että kaikki oli oikeastaan paljon helpompaa.

Turha stressi jäi pois ja avoimuus tuli tilalle. Monien asioiden ymmärtäminen tuli selkeämmäksi.

Kävin opettamassa yhdessä seurassa, jossa oli huseerannut varsinainen sanaseppo. Vähin äänin, rahasotkujen takia, “sensei” oli kadonnut maisemista.

Oppilaiden hämmästys oli suuri, kun tein heille tekniikkaa. He sanoivat ensimmäistä kertaa kokevansa, että heitä todella heitettiin eikä heidän tarvinnut itse hypätä vaan nage todellakin vei heitä. Aikaisempi opettaja oli puhunut

oppilaat pyörryksiin ja saanut heidät vakuuttuneeksi, että ukessa oli vikaa jos tekniikka ei toiminut.

Jos uskot lujasti johonkin asiaan, teet siitä itsellesi vahvan linnoituksen. Mieli pysyy silloin lujana etkä hyväksy muita mielipiteitä tai uskomuksia. Ääriuskontosuuntaukset toimivat näin. Luja usko johonkin oikeuttaa sinut jopa murhaamaan tai taistelemaan uskosi puolesta.

Olet valmis uhraamaan henkesi uskosi vuoksi. Tekemällä vahvasta uskostasi linnoituksen, teet siitä samalla vankilan, josta et kykene näkemään muurien ulkopuolelle mitään. Ne jotka ovat muurien ulkopuolella, ovat vihollisia ja vääräuskoisia.

Kautta aikojen oikeassa ovat olleet ne, joilla on ollut isommat sotajoukot, paremmat aseet ja vahvempi taistelutahto. Voittajat ovat kirjoittaneet historiankirjat, joista tulevat sukupolvet ovat lukeneet tapahtumien kulun. Tarinat uljaista oman puolen sankareista ja vastapuolen julmuuksista. Pienemmässä mittakaavassa tarkasteltuna oikeassa on ollut hän joka on palannut saunan takaa ensin ja jälkimmäisenä tullut väärässä ja turpa enemmän tai vähemmän punaisena.

Aikidon levitessä yhä laajemmalti ja harjoittelijajoukon kasvaessa, etääntyy ja haalenee myös viesti, jonka lajin perustaja antoi perinnöksi tuleville sukupolville. Kun viimeisetkin läheiset perustajan oppilaat ovat kuolleet, taito alkaa degeneroitua ja vieraantua siitä ajasta ja ihmisistä, jolloin se on syntynyt. Aina löytyy harjoittelijoita, jotka silloin tukeutuvat kirjoituksiin, jotka ovat jääneet jäljelle näiltä pioneereilta.

Sitten ruvetaan kiistelemään tulkinnoista. Mitä todella O-sensei tarkoitti näillä teksteillä? Alkaa muistuttaa kristillistä kirkkoa ja raamatun tulkintaa.

Tekniikka on kokonaan oma juttunsa.

On niin paljon vanhoja opettajia, jotka väittävät opettavansa traditionaalista aikidoa, sitä vanhaa ja oikeaa, juuri niinkuin Ueshiba O-sensei opetti. Kuitenkin he kaikki ovat joutuneet muokkaamaan oman systeemin jonka avulla aikidoa opetetaan oppilaille, modernin aikakauden reppanoille, joiden pehmeät kädet ovat oppineet liikuttamaan vain hiirtä toimiston pöydällä. Vanhoilla opettajilla on mahdollisuus oikeastaan opettaa mitä vaan aikidon nimissä. Riittää, että he ovat olleet jossain elämänsä vaiheessa, nuorina miehinä ja naisina

O-sensein, suuren mestarin oppilaina.

Vaikka vain muutaman harjoituksen ajan. Auktoriteetteja harvoin Japanissa kyseenalaistetaan, mutta eihän tarvita kuin se yksi pieni poika, joka ilmaantuu paikalle todeten, että keisarilla ei olekaan vaatteita. Vilpittömyys, nöyryys ja muiden ihmisten kunnioittaminen unohtuu helposti, kun ympärillä riittää liehittelijöitä ja vakaasti opettajan taitoihin uskovia seuraajia. Niin pirun inhimillistä, totta tosiaan.

Oman valtakunnan luominen on aika helppoa aikidossa. Pieni seura, joka ei pidä kontakteja ulkopuolelle. Yksi opettaja, johon oppilaat voivat turvautua.

Valikoituja opettajia käydään tervehtimässä leireillä. Opettaja harjoittelee leirillä vain omien oppilaittensa kanssa.

Onko tuttua? Onneksi olkoon, olet osa valtakuntaa, jota hallitsee kuningas.

Muurien sisäpuolella sikiää sukurutsaisuus, joka ei johda mihinkään muuhun kuin taidon degeneroitumiseen. Taito alkaa elää omaa elämäänsä, joka on opettajasi, siis kuninkaan luomaa. Sillä ei ole kosketuspintaa muihin kamppailutaitoihin ja säännöt sanelee kuninkaasi. Ne eivät enää noudata luonnon lakeja vaan lait määrätään kuninkaan toimesta. Toivottavasti kuninkaallasi on vaatteet päällä?

? perustekniikka? Ole onnellinen, siinä kaikki.”

Tarvitsemme budossa seremonioita, koska ne virittävät mielemme oikealle taajuudelle ja herkäksi harjoitusta varten. Tarvitsemme opettajia, joilla on kaavat, katat hallussaan. Ilman muotoja, emme kykenisi opettelemaan asioita, jotka sisältyvät niihin. Tarvitsemme näitä pappeja, profeettoja, senseitä, valmentajia, opettajia, koska he voivat välittää meille tietoa, jonka keräämiseen kenties monet sukupolvet ovat uhranneet aikansa ja tarmonsa. Helposti unohtuu se tosiasia, että nämä kaavat ovat vain välineitä, joilla pyritään ymmärtämään luonnon lakeja. Niiden ylläpitäminen ei ole itsetarkoitus.

“Seremonia antaa meille rakennelman, jonka avulla tietoinen mieli ja keho siirtyvät yhdessä henkiseen tietoisuuteen. Ilman seremoniaa emme voi ylittää minuuden raja-aitoja. On olemassa kuitenkin vaara, että itse seremoniasta tulee itsetarkoitus ja shamaani nostetaan korkea-arvoiseen asemaan. Emme kykene näkemään sitä, että seremonia on opettaja, suunnan näyttäjä joka meidän täytyy ylittää löytääksemme absoluuttisen ja puhtaan tietoisuuden.”

- Tom Brown Jr, The Vision

?

“Älä luule, että tässä on kaikki mitä on olemassa. Enemmän ja vielä enemmän hienoja opetuksia löytyy maailmasta.

Miekan tie on mittaamaton. Maailma on laaja; se on täynnä sattumia. Pidä tämä mielessäsi äläkä koskaan ajattele, että minä olen ainoa joka tietää.”

- Yamaoka Tesshu, Muto-ryu

Oikeassa olemisen tarve tulee selkeästi esille harjoittelijoiden valmistautuessa vyökokeisiin. Ympärillä meuhkaa kirjava joukko eritasoisia harjoittelijoita, jotka kaikki esittävät kysyttäessä erilaisen version perustekniikasta. Samantasoinen treenikaveri neuvoo mielellään oikean tavan tehdä katatedori ikkyo jos alennut kysymään sitä häneltä. Edistyneemmiltä treenaajilta saat jokaiselta omat versiot ja lopulta uskaltautuessasi seuran pääohjaajajan juttusille, saat lopullisen totuuden. Sitten ihmettelet, kun leirillä sinulle räväytetään kuusi eri versiota samasta tekniikasta korkean shihanin opettamana. Jos sinulla on tarpeeksi rohkeutta lähestyä vanhaa senseitä, ja uskallat kysyä häneltä, mikä näistä teknikoista on se oikea tekniikka joka pitää esittää vyökokeissa, saat vastaukseksi naurun rämäkän. “Mikä

Budon tarkoitus on oppia ymmärtämään omia voimavaroja, heikkouksia ja vahvuuksia, joita meillä kaikilla on. Pitkäaikainen budon harjoittelu saa meidät myös ymmärtämään, että emme ole pelkkää lihaa ja luuta vaan myös henkisiä olentoja, joilla on vielä läheinen yhteys luontoon ja eläimiin.

Sivistyksen kuorrutus on kovin ohut eikä tarvita kovin suurta raaputusta, kun se alkaa karista ja tilalle astuu primitiviisyys ja vaistot. Harjoittelemme kataa, mutta kuinka moni kiinnostuu itsensä löytämisestä niin paljon, että hakeutuu paikkoihin joissa voi testata omia voimavarojaan ja taitojaan, joita on dojolla hankkinut? Harjoittelua nälkäisenä, janoisena. Harjoittelua voimiensa rajoille asti, että luulee pyörtyvänsä? Hakeutumista tilanteisiin tai paikkoihin, joissa voi todeta, että kipua ja kylmyyden tunnetta pystyy hallitsemaan. Ne ovat subjektiivisia asioita, joiden kokeminen osoittaa, että mielen hallinta on tärkeämpää kuin fyysinen tekniikka. Näiden asioiden kokeminen opettaa, kuinka suuri valta mielellä on kehoon.

AIKIDO 2/08

7

Eivät opettajat rohkaise oppilaitaan tekemään näitä asioita. Ensinnäkin ne ovat vaarallisia, toiseksi oppilaat saattaisivat kadota omille poluilleen etsimään lisää uusia ulottuvuuksia itsestään. Heille ei enää riittäisi pelkän muodon toistaminen pehmeillä matoilla. Kolmanneksi opettajat saattaisivat joutua kertomaan oppilailleen, että he eivät ole koskaan itse kokeilleet näitä ulottuvuuksia itsessään. Voi olla, että he alkavat vähitellen muistuttaa pappeja ja munkkeja, jotka rypevät yltäkylläisyydessä ja kullalla sisustetuissa kirkoissa ja suorittavat kyllästyneinä seremonioita, joita tavalliset ihmiset tulevat heiltä pyytämään pitääkseen uskonsa vahvana. Mutta papeilla ja senseillä on yksi yhteinen ominaisuus – he voivat joskus erehtyä, mutta viime kädessä he ovat aina oikeassa. Pomoilla on taipuvaisuutta samaan.

Jotkut ovat valmiita uhraamaan ystävyyssuhteet, jotka ovat kestäneet vuosia vain pyrkiessään kunnianhimoisesti päämääräänsä. Joskus se oikeassa olemisen tarve sokaisee näkemästä ympärilleen ja ennenpitkää huomaa olevansa yksin. Mikäli haluaa olla huipulla ja antaa käskyjä muille – silloinhan kaikki on hyvin. Ominaista itsekeskeisille ihmisille on se, että niin kauan kun muut ovat samaa mieltä heidän kanssaan, kaikki on hyvin. Kun soraääniä ilmenee taustalta, oman mielipiteen esittäjät palautetaan nopeasti takaisin ruotuun tai erotetaan. Toinen vaihtoehto on lähteminen ja koulukunnan, dojon, seuran, liiton vaihtaminen. Sellaiseen jossa kokee olevansa hyväksytty ja – oikeassa.

“Ole oikeassa tai ole onnellinen.

Elämä on jotain, mitä tapahtuu silloin, kun olet suunnittelemassa muita asioita...”

8

AIKIDO 2/08

Muistaen Anna Karellia 17.5. seuramme oli mukana SuomiMies seikkailee –tapahtumassa Turun Puutorilla. Tavaraa oli paljon ja ajatus ständin purkamisesta puolilta päivin ennen illan yleisötapahtumien alkamista tuntui työläältä. Mietin mahtaisiko paikalle saada seurasta valvojaa pariksi tunniksi. Suuntasin kulkuni Shaolin dojolle, jossa Kari oli juuri aloittamassa aamuharjoituksia. Kysyin mahtaisiko harjoittelijoista jollain olla aikaa seuran toiminnan esittelyyn SuomiMies -tapahtumassa harjoitusten jälkeen. Innokas käsi nousi pystyyn ja Anna ilmoitti kovaan ääneen; Minä voin tulla vaikka en ole Mies!

Tällaisena muistan Annan - innokkaana ja persoonallisena tyyppinä.

Ihmettelin illalla purkaessamme Turku Aikikain ständiä miksi Anna ei tullut katsomaan näytöstä. Hän oli päivällä maininnut tulevansa illemmalla uudelleen. Toisaalta Annalla oli paljon muitakin harrastuksia ja menoja, ehkä hän oli mennyt jonnekin muualle… Mutta hän oli joutunut iltapäivällä kohtalokkaaseen liikenneonnettomuuteen.

Järkyttävää miten yhtäkkiä kaikki on ohi. Hiljaista. Tyhjää.

Tapasin myöhemmin Annan äidin Marjukan. Autoimme häntä siivoamaan Annan asuntoa ja kokoamaan muuttokuorman.

Marjukka kertoi noiden tapaamisten yhteydessä lisää Annan elämästä ennen Turkuun muuttoa. Tarinat Annan valokuvausharrastuksista ja näyttelyistä Euroopassa, kuvausretkistä ja vihreiden kunnallisvaaliehdokkuudesta olivat aivan mahtavia.

Marjukka valotti Annan elämää aivan uudella tavalla ja hänen elämänsä eri värit kirkastuivat. Olisi ollut hienoa kuulla ne tarinat Annalta itseltään.

Anna Karelli siunattiin Tampereella 6.6.2008 Kalevankankaan pienessä kappelissa. Tilaisuus oli herkkä ja lämmin.

Persoonalliset ihmiset tuovat väriä elämäämme, sävyttävät harmaan hiljaisuuden ja kyseenalaistavat normit. Anna oli tuollainen persoona.

Kaivaten, Petteri Saisto Turku Aikikai

Awase-ho-tekniikkaa Fitness Expossa

AIKIDON PR-TYÖTÄ MESSUILLA JA FESTIVAALEILLA Fitness Expo 2008 Lahden Messukeskuksessa 4.-5. lokakuuta Samaan aikaan, kun kotimaisten opettajien leiri kokosi suomalaisia aikidon harrastajia Porvooseen, hikoili pieni iskujoukko Lahti Yuko Aikikain harjoittelijoita Lahden Messukeskuksessa Fitness Expo –messuilla esittelemässä aikidoa.

Messujen yhteydessä järjestettiin Combat Sports –tapahtuma, jossa eri kamppailulajit pitivät omia turnauksiaan ja näytösotteluitaan. Mukana oli taekwondo, karate, nyrkkeily, thainyrkkeily, potkunyrkkeily, vapaaottelu sekä näytöslajina aikido.

Aikidon ja taekwondon yhteinen esittelypiste toi kerrostalon kokoisten lihasmöykkybodareiden, kuparinruskeaksi maalattujen fitnessblondien ja nenänsä moneen kertaan murtaneiden kehäkamppailijoiden hallitsemille messuille tuulahduksen itämaista eksotiikaa ja budolajien historiaa.

Taekwondo-turnauksen ottelutauoilla pidettyjä näytöksiä kertyi kahden päivän aikana peräti yhdeksän kappaletta. Näytökset olivat lyhyitä noin viiden minuutin mittaisia action-pläjäyksiä, joissa esiteltiin aikidon eri ulottuvuuk-

sia aina katamuotoisesta kihonwazasta liikkuvampiin ja näyttävimpiin taninzudori- ja tantodoritekniikoihin asti.

Itsepuolustusosiossa miespuoliset huppari- ja tuulipukupahikset hyökkäilivät lyönnein, kuristuksin ja potkuin pienikokoisia naisia vastaan. Eräs näytöstä sivusta seurannut pikkupoika kaipasi kyseiseen tilanteeseen ilmeisesti hieman rankempia otteita: ”Eihän toi tyttö edes satuta noita kunnolla!” Toivoa sopii, että pojalle jäi näytöksen jälkeen kuitenkin kytemään ajatus siitä, että väkivaltaan ei aina tarvitse vastata samalla mitalla takaisin!

Kuntofestivaalit Helsingissä 29. elokuuta

Hieman toisenlainen tapahtuma oli Töölön Kisahallissa ja sen ympäristössä järjestetty Kuntofestivaali –tapahtuma.

Tapahtuman tavoitteena oli auttaa yritysten henkilöstöä löytämään itselleen sekä työpaikalleen liikkumisvirikkeitä ja antaa tietoa liikunnasta. Tavoitteena oli myös tuottaa hauska ja iloinen päivä liikunnan parissa ja työkavereiden kanssa. Liikunnalliseen ja vauhdikkaaseen päivään osallistui 1 500 innokasta liikkujaa 54: stä yrityksestä ja 40: stä Helsingin kaupungin yksiköstä. Osallistujille oli tarjolla 62 liikuntalajia, 94 liikuntaryhmää ja 10 nonstop –lajia.

Teksti: Kustaa Ylitalo Kuvat: Henni Töttölä

Olin itse toisen kerran mukana Kuntofestivaaleilla itsepuolustus-harjoituksia ohjaamassa. Ohjasin harjoituksia yhdessä judoliiton Marita Kokkosen kanssa, jolla oli miellyttävän räväkkä ja rempseä opetustyyli. Koska suurin osa harjoituksiin osallistuvista oli naisia, oli erittäin hyvä, että myös toinen koulutajista oli nainen. Itseni kaltainen isokokoinen kaljupäinen mies kelpaa tällaisissa opetustilanteissa paremmin esittämään hullua päällekarkaajaa kuin näyttämään näyttämään naisille, miten irtautua hyökkäjän otteesta.

Tunnin mittaisissa harjoituksissa tutustuttiin itsepuolustuksen perusteisiin aikido- ja judo -tekniikoita soveltaen.

Harjoitukset sisälsivät perusirtautumisotteita, kaatumisia, väistöjä sekä judon mattotekniikoita. Harjoituksen lopuksi harjoittelijat pääsivät myös testaamaan koordinaatiokykyään ja kiai-huudon voimakkuuttaan jo-kepin pyöritysten ja lyöntien välityksellä. Oleellisin viestimme harjoituksiin osallistuville oli kuitenkin se, että tärkein itsepuolustustaito on ennakointi. Eli kannattaa pitää silmät auki ja miettiä etukäteen, missä liikkuu ja kenen kanssa. Lisäksi kannustimme osallistujia aloittamaan hakeutumaan pidemmille itsepuolustuskursseille ja jaoimme tietenkin tietoa aikidon ja judon harrastusmahdollisuuksista pääkaupunkiseudulla.

AIKIDO 2/08

9

Tatamin stuntmies H-P Virkki, 5. Dan

teksti: Jussi Koukku, kuvat: Risto Tenhunen kuvitus: Outi Heistman

Helsinkiläisen huoltoaseman baarissa kaksi miestä kohtaa ja hetken päästä toinen lentää isojen pari-ikkunoiden läpi päin bensapumppuja ja kohta koko rakennus hukkuu liekkimereen.

Ihan näin vauhdikkaissa merkeissä haastattelumme kahvilassa ei sujunut, vaikka H-P:n arkielämään tällaiset kohtaukset voivat hyvin kuuluakin. H-P nimittäin toimii ammatikseen stuntmiehenä ja taistelukohtausten suunnittelijana. Hän on ollut mukana sadoissa eri produktioissa sekä elokuvissa että tv-sarjoissa vuodesta 1993 lähtien. Tämän kaltainen ammatinvalinta vaatii taitoja hyvin monissa eri lajeissa. Sen takia H-P on harjoitellut aikidon lisäksi taistelulajeista mm karatea, iaidoa, wing tsun kungfua, capoeiraa, kilpamiekkailua ja länsimaista miekkailua. Lisänä on tullut harrastettua myös ratsastusta, trampoliinia, kuntosalilla käyntiä sekä moottoripyöräilyä. Auton takakontissa oli vielä uusimpana hankintana rullalauta, jolla voi kivasti täyttää päivän tyhjiä hetkiä. Ammattikuntana stuntmiehet ovat Suomessa harvalukuinen joukko, ehkä osin pienehkön kotimaisen elokuva- ja tv-tuotannon takia.

Liikunnallisen pohjan H-P on kuitenkin luonut aikidon parissa. 25-vuotisjuhla lajissa on käsillä. Juniorina aikidoharjoitukset menivät lähinnä Pertti Lehväslaihon opissa. Sen jälkeen on tullut komea rivi hänen aikidoonsa vaikuttaneita opettajia:” Tärkeimmät ovat ehdottomasti Matti Joensuu ja Börje Linden, joiden kanssa viettämäni aika Kimusubi -seurassa oli perusta aikidolleni. Meidokanissa harjoitellessani on ollut etuoikeus päästä harjoittelemaan Juhani Laisin, Jukka Helmisen, Harri Rautilan ja muiden kotimaisten huippujen harjoituksissa. Olen vahvasti suomalaisen aikidon kasvatti ja on ollut hienoa nähdä, kun Suomeen on tullut ammattimaista aikido-opetusta. Se ei ole mikään selviö näin pienessä lajissa

10

AIKIDO 2/08

ja propsit niille, jotka jaksavat tehdä sitä työtä ja harjoitella jatkuvasti myös itse samaan aikaan. Ulkomaisista opettajista mainittakoon Endo, Kobayashi, Igarashi, Christian Tissier ja Franck Noel senseiden leireillä olen käynyt eniten. Se mistä aikidooni on tullut eniten vaikutteita on ehkä muitten paremmin arvioitavissa,” H-P kertoo.

Myös monet suomalaiset kanssatreenaajat saavat kiitosta häneltä; ” Harjoittelussa on tullut myös hyviä ja tärkeitä treenikavereita. Oman seuran porukan lisäksi on tullut tutustuttua ihmisiin, joiden kanssa yhteys on säilynyt aikidosalilla ja sen ulkopuolellakin. Toisinaan leirille motivoi lähtemään kaverit, joiden kanssa on hyvä harjoitella ja muutenkin puhua maailman menosta.”

Nimeltä mainittua tulee lukuisia suomalaisia pitkään treenanneita aikidokia.

H-P tietystikin on vetänyt myös itse lukuisia harjoituksia ja leirejä. Siitä huolimatta hän kuitenkin pitää itseään lähinnä treenaajana. Myös aikido-opettajana toimiminen mm Teatterikorkeakoulussa näyttelijäopiskelijoille, useille ammattijalkapalloilijoille, -tanssijoille sekä –jääkiekkoilijoille on hänen mielestään enemmän opettanut häntä kuin lukuisia oppilaita. ”Varsinkin teatterikorkeakoululla asenteeseeni ja aikidonhahmottamiseen vaikuttivat Aleksandertekniikan opettaja/muusikko Martti Syrjä sekä silloinen professori/ohjaaja/ näyttelijä Kari Väänänen. Luovuus, rentous, pystyasento ja läsnäolo tulivat tärkeiksi käsitteiksi. Martin kanssa harjoiteltiin paljon myös tiedostamista ihan fyysisestä ruumiinasennon tiedostamisesta lähtien.

Joskus mentiin tosin punkin ja koko yhteiskunnan kapitalistis-materialistisen maailmankuvan kyseenalaistamisen puolelle”, tarinoi H-P. Myös jääkiekkomiehistä hänelle on jäänyt hyviä kokemuksia:” Lätkäporukasta Otakar Janeckyn ja Juha Lindin huumorintajuinen ja energinen asenne on jäänyt mieleen. Otakarhan oli myös peleissä tunnettu ilmiömäisen tilannetajun eli pelinlukutaidon lisäksi siitä, että hänellä oli jäällä hauskaa.

Siitä mitä tekee voi myös nauttia. Pilke silmäkulmassa voi lisätä rentoutta.”

Tällaisen liikunnallisen taustan omaavalle ihmiselle kertyy arvokasta tietoa myös harjoittelemisen ja tekemisen syvemmästä olemuksesta. Kun pääsemme aiheeseen, saankin H-P:ltä runsaasti valaisevaa informaatiota ja esimerkkejä:” Aikidoharjoittelu on ikäänkuin peilinä olemista itselle ja muille. Itselleen itsensä peilaaminen on kaikkein vaikeinta. Tähän liittyy rehellisyys ja kyseenalaistaminen. Ehkäpä Bruce Lee puhuu samasta asiasta kun sanoi, että todellinen itsensä ilmaiseminen on vaikeaa. Hän puhuu rehellisyydestä ja minusta rehellisyys lähtee kyseenalaistamisesta. Kyseen-

alaistaminen ja ennen kaikkea omien ajattelumallien kyseenalaistaminen ja niistä luopuminen on mahdollisuuksien luomista luovalle aikidolle. Itseasiassa aikidon harjoittelussa tapahtuvista kohtaamisista voi tulla spontaamimpia, kun ei ole ennakkokäsityksiä, ajatuksia, vaan jokainen hetki ja tilanne on uusi.

Näinhän se oikeasti käytännössä onkin, mutta mieli on helposti kiinni tekemisessä ja muussa ylimääräisessä eikä tilanteessa olemisessa.” Samaan asiaan liittyy myös lainaus 8-mile elokuvasta:” Tunnuslause on minusta hyvä olemisen olotilan muistutus "every moment is a new possibility" Toki aikidossa on tärkeää harjoitella muotoa ja liikekieltä, jotta voi syntyä aikidonomaisia luovia kohtaamisia turvallisesti ja dynaamisestikin. Perusharjoittelunkin voi tehdä keskittyneellä ja rennolla asenteella.”

Lisää H-P tuntemuksista luin hänen tekemästään oppimateriaalista Teatterikorkeakoululle (maaliskuu 1997).

Lainaan tähän muutamia hänelle haastattelun aikaan tärkeitä teemoja.

Seuraavaksi H-P ottaa esille Joe Hyamsin lauseen kirjasta Zen in Martial Arts: ”Dojo on pienoismaailmankaikkeus, jossa saamme kontaktin itseemme – pelkoihimme, huoliimme, reaktioihimme ja tapoihimme. Se on rajoitetun konfliktin areena, missä kohtaamme vastustajan, joka ei olekaan vastustaja, vaan harjoituspari, joka on sitoutunut auttamaan meitä ymmärtämään itseämme syvemmin...

Vuorovaikutuksesta H-P kirjoitti seuraavasti: Aikido on vuorovaikutusta.

Jokaisella on oma tapansa liikkua ukena ja nagena ja ihmiset ”tuntuvat” erilaisilta. Se miltä parin tekniikka tuntuu, riippuu kontaktista. Parien keskustat kohtaavat toisensa eri tavoilla. Keskustalla H-P tarkoittaa tässä painopisteen ja huomion lisäksi uken ja nagen persoonaa, mielentilaa ja niiden välistä suhdetta. Tällaisessa kohtaamisessa tatamilla syntyy kontakti. Minkälainen; se riippuu harjoittelijoista. Kontaktin

avulla ihmiset kommunikoivat keskenään joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Kuunnellen harjoittelu herkistää tuntemaan parin liikkeet. Herkkä pari tuntee toisen virheet, tasapainon ja tunnetilan. Aikidon kommunikaatio on vaikeasti selitettävää ja sen voi ymmärtää vain harjoittelemalla.

Loppuun otan vielä erään H-P:n esiin tuoman ajatuksen, joka on peräisin zen-mestari Daishimarun kirjasta George Leonardin sanomana:” Taistelutaidot eivät ole sitä mitä teet; ne ovat sitä mitä sinä olet”

Tietoisuus omasta ruumiista ja mielentilasta ja näiden suhteesta on aikidossa tärkeää. Mielen ja ruumiin vuorovaikutuksen ymmärtäminen ja kehittäminen on yksi aikidon tavoitteista. Harjoittelu lähtee siitä, että tuodaan mieli ja ruumis samaan paikkaan. On budohengen vastaista harjoitella puolella mielellä, unelmoiden olevansa muualla kuin missä on. Budolajien harjoittelu vaatii koko psykofyysisen kokonaisuuden, harjoittelijan läsnäolon.

Seuraava lainaus on Hombu Dojon seinällä olevista ohjeista otettu: Aikido on taito, joka opettaa olemaan erilaisten asioiden kanssa kuin ne olisivat yhtä.

Tähän liittyen on tärkeää harjoitella niin, että ei huomaa vain sitä, mitä silmillään edessään näkee, vaan myös sen mitä ympärilllä tapahtuu.

AIKIDO 2/08

11

tatamilta kehään teksti: Outi Heistman kuvat: Mika ”Pietu” Pietilä , Otto Rokka

Viime vuodet olen viettänyt vapaa-aikaani lähinnä tatamilla aikidon merkeissä tai kuntosalilla painoja nostellen. Rakkaita harrastuksia edelleenkin, mutta tänä kesänä taisin viimein saavuttaa jonkin sortin tylsistymisen rajapyykin, sillä alkoi tuntua siltä että olisi hauska kokeilla jotain muuta välillä. Ryhdyin pohtimaan sopivaa vaihtoehtoa uudeksi harrastukseksi. Kamppailulaji sen ehdottomasti olisi oltava, ja mieluiten mahdollisimman erilainen aikidoon nähden. Halusin Nyrkkeily on kiehtonut minua jo pitkään, mutta olen epäröinyt lajin aloittamista koska olen halunnut myös opetella potkuja. Sitten se iski kuin lentävä polvi vatsaan; Muay Thai! Siinä on laji missä nyrkkeillään ja potkitaan! Kävin katsomassa Lahti Thai Boxing Clubin näytöksen ja ilmoittauduin heti peruskurssille. Heti kävi selväksi että laji on, treenikaverini Timon sanoin, paljon seksikkäämpi kuin aikido. Näytöksessä oli todella paljon katsojia, ja peruskurssilla 60 innokasta harjoittelijaa! Hyvä jos meidän aikidon peruskurssille saadaan kolmasosa tuosta…

Muay Thain liikevalikoima on monipuolinen; siihen kuuluvat lyönnit, kyynärpäälyönnit, potkut, polvipotkut ja mm. pystypaini. Peruskurssilla lähdettiin liikkeelle otteluasennon etsimisestä sekä peruslyönneistä ja –potkuista.

Niitä harjoitellaan ilmaan, sekä parin kanssa. Välineitä ei peruskurssilla ole pakko olla, mutta käsisiteet ja nyrkkeilyhanskat on pitänyt ottaa käyttöön rystysten kärsittyä liian innokkaista lyöntiharjoituksistani.

Myöhemmin

tarvitaan lisäksi ainakin säärisuojia. Sparri ei kuulu peruskurssille, mutta myöhemmin jatkokurssilta lähtien siihen on mahdollisuus, vaikkakaan pakollista se ei ole.

Fyysisesti treenit ovat rankemmat kuin aikidossa, sillä ne vedetään suunnilleen samalla tempolla alusta loppuun. Aikidotreeneissä taas on eri rytmillä tehtäviä tekniikoita, ja välillä ehtii hiki kuivua monta kertaa kun pitää pysähtyä pohdiskelemaan jotakin kimuranttia heittoa.

Vaikka lajit ovat niin erilaiset, on aikidotaustastani ollut apua Muay Thaihin tutustuessa. Esimerkiksi otteluasennon, oikean tasapainon yms. kehonhallintaan liittyvien asioiden kanssa ei ollut niin suuria ongelmia kuin pelkäsin. Lyönteihinkin osaa ottaa voimaa lantiosta ja selkälihaksista. Potkut sen sijaan ovat paljon hankalampia, ja

muutenkin minun pitää jatkuvasti muistuttaa jaloilleni etten ole aikidotreeneissä. Ne tahtovat kokoajan päätyä aikidon kapeaan hanmiin, vaikka asennon pitäisi olla leveämpi.

Olen viihtynyt Muay Thai-treeneissä todella hyvin. Nyt kun peruskurssi on takana, innostus treenaamiseen vain kasvaa. Nyt ensimmäisenä tavoitteenani on saada taottua perusteet kaaliin niin hyvin, että pääsisi sparraamaan.

Selkeästi tämä peruskurssi ei jäänyt vain kokeiluksi; tarkoituksenani on jatkaa molempien lajien harjoittelua rinnakkain.

Muay Thain eli thainyrkkeilyn perinteet ylettyvät jopa 2000 vuoden taakse, jolloin alkuperäiset thaiheimot alkoivat asuttaa Thaimaata. Muay Thai kehittyi heimojen sodankäynnistä, mutta sittemmin siitä on kehittynyt Thaimaan kansallisurheilulaji. Ennen 1930-lukua lajissa ei tunnettu nyrkkeilykehiä, ja kädet suojattiin hamppuköysin tai kankaanpaloin joita tarpeen mukaan tuunattiin mm. lasinsiruin. Ottelut käytiin keskeyttämättä kunnes toinen osapuolista ei enää kyennyt jatkamaan. 1930-luvulla Thaimaan hallitus teki stopin väkivaltaisuuksille, ja thainyrkkeily modernisoitui nyrkkeilykehien, -hanskojen, painoluokkien, erien ja erätaukojen, sekä ennen kaikkea sääntöjen avulla.

Suomeen Muay Thai tuli vuonna 1984 Mustosten veljesten, Jannen ja Kain toimesta. Kai aloitti thainyrkkeilyharrastuksen Ruotsissa asuessaan ja innostui lajista kovin. Yhdessä veljensä kanssa he perustivat Suomen ensimmäisen Muay Thai-seuran Turkuun. Siitä alkoi määrätietoinen lajin opiskelu mm. Thaimaassa. Pikkuhiljaa laji alkoi saavuttaa suosiota, ja saleja avattiin muuallekin Suomeen. Mustoset hankkivat ammattitaitoisia opettajia vierailuille, ja Muay Thain taso Suomessa kehittyi nopeasti. Ensimmäisiin amatöörien maailmanmestaruuskisoihinsa suomalaiset osallistuivat vuonna 1995, ja menestys oli heti lupaavaa; Suomi oli mitalitaulukossa seitsemäs. Vuoden 1997 MM-kisoissa Suomi sijoittui toiseksi heti Thaimaan jälkeen. Mustosten innostus lajiin on johtanut siihen, että nykyään Suomen thainyrkkeilyosaaminen on erittäin kovatasoista. (lähde: http://www.muaythai.fi/)

12

AIKIDO 1/08

sina on huomannut lajin saaneen julkisuutta ja muuttuneen ”trendikkääksi” mikä on näkynyt treenaajamäärien kasvuna. Aktiivisia treenaajia kaikki ryhmät mukaan laskien noin 140-150. Käytännössä päivät salilla voivat venyä klo 16 – 22.30.

- Mikä on mielestäsi suurin saavutuksesi lajissa?

No kyllä se on WMC:n (World Muay Thai Council) tämän vuoden Pohjoismaiden mestaruus. Se oli hieno voitto, sillä vastus oli todella kova. Lisäksi voitto tuli täällä Lahdessa kotiyleisön edessä.

Lahti Thai Boxing Clubin peruskurssilla opetus on laadukasta.

Yksi vetäjistä on seuran vastuuvalmentaja Hannu Vappula (WMC- Scandinavian Champion 2008 (75 Kg), SM-1 2007 (75 Kg) PM-1 2006 (-75 Kg) … ). Kysyin Hanskilta muutamia kysymyksiä liittyen lajiin sekä omaan treenaamiseensa: Nimi: Hannu Vappula Ikä: 28 Ammatti: turvallisuusalan kouluttaja / yrittäjä - Milloin aloitit Muay Thain? Miten päädyit lajin pariin?

Aloitin loppuvuodesta -94. Kaksi kaveriani lähtivät yhdessä peruskurssille, ja kumpikin pyysi minua mukaan siltä varalta että alkuperäinen treenikaveri lopettaisi. Kävi niin että kummankin harrastusinto sitten lopahti ja minä jäin…

- Mikä lajissa viehättää? Mitä Muay Thai sinulle merkitsee?

Ehkä eniten lajissa kiehtoo ajatus siitä että ei niin sanotusti tule koskaan valmiiksi. Mitä enemmän treenaa, sen selvemmin huomaa että aina on parannettavaa. Laji tarjoaa myös elämyksiä, varsinkin kilpailuiden kautta. Myönnän että olen pieni adrenaali-narkkari joka toimii kilpailutilanteissa eteenpäin puskevana voimana! Pidän myös siitä että treenaamisen puitteissa pääsee matkustelemaan, lähinnä tuonne Aasian suunnalle.

- Mitä omaan harjoitusohjelmaasi kuuluu? Miten paljon treenaat?

Kilpailuihin valmistautuessa 10-12 kertaa/vko. Tämä sisältää varsinaisten lajitreenien lisäksi mm. juoksua, uintia ja painoharjoittelua. Kilpailukauden ulkopuolella treenikerrat on luokkaa 3-6 krt/vko. Silloin on tavoitteena keskittyä kuntoa kohottavaan treeniin kuten juoksuun, ja kilpailujen alla sitten enemmän lajitreeniin. Tämän lisäksi vedän tietenkin treenejä muille sekä täällä Lahti Thai Boxing Clubilla että työssäni.

- Kuinka usein kilpailet?

Parhaimmillaan 8-9 kertaa vuodessa.

- Mikä lajissa on haastavinta?

Tähänkin voi vastata saman kuin pari kysymystä aiemmin, eli taas se tunne ettei ole koskaan valmis.Tätä voi myös soveltaa omaan fysiikkaan; aina voi hioa itseään paremmaksi.

- Laji taitaa muutenkin työllistää sinua paljon. Olet LTBC:n vastuuvalmentaja. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Olen ns. kilpailijoiden tukihenkilö ja tekninen neuvonantaja. Lähden kilpailuihin mukaan tueksi ja turvaksi. Varsinkin ensimmäisissä kilpailuissa voi jännittää paljon, ja on hyvä että mukana on tuttu ihminen ohjaamassa vaikka kädestä pitäen jos on tarvis.

Myöskin salin pyörittäminen on paljolti minun vastuullani. Se vie paljon aikaa ja vaatii omistautumista, koska kyseessä suurehko seura. Viime vuo-

- Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on Muay Thain suhteen?

Vielä on motivaatiota ja kipinää kilpailla. On sellainen tunne etten ole vielä kokenut sitä täydellistä matsia.

Myöskin on alkanut tuntua siltä että pitäisi kouluttaa itselleen ”manttelinperijä”, tarpeeksi innokas ja lahjakas treenaaja jolle voisi aikanaan pikkuhiljaa alkaa salin pyörittämiseen liittyvää vastuuta siirtää…

- Muay Thai tuntuu vievät ison osan ajastasi. Ehditkö harrastaa mitään muuta?

No tulee sitä autossa kuunneltua musiikkia…

- Sitten pakollinen kysymys koska tämä tulee aikidolehteen. Mitäs tuumaat aikidosta, onko sinulla mitään kokemuksia kys. lajista?

Itseasiassa joskus on tullut kokeiltuakin lajia! Nuorempana treenailin mm. karatea, ja jollakin yhteisleirillä oli mahdollisuus kokeilla aikidoa. Laji on todella haastava ja myös kaunista katsottavaa varsinkin silloin kun ”pelialueelle” osuu kaksi asiansa osaavaa henkilöä. Laji ei myöskään sovi ihmisille joilla ei ole pitkäjänteisyyttä jatkaa harjoittelua ja oppia ymmärtämään asioita. Tämä sama viisaus tosin pätee myös monen muun kamppailulajin kohdalla.

- Ja lopuksi: terveisesi aikidolehden lukijoille.

Treeni-intoa!!

AIKIDO 1/08

13

Perinteinen okinawalainen

Shorin-ryu Seibukan karate

teksti: Jussi Koukku kuvat: Outi Heistman, Jussi Koukku

Ensimmäinen yhteyteni budolajeihin syntyi kirjallisuuden kautta. Olin ahkera lukija ja lainasin lähikirjastostamme myös lähes kaikki kamppailulajeista kertovat kirjat. Niitä ei paljon kyllä tuolloin vielä löytynyt, mutta karatekirjat olivat ylivoimaisia suosikkejani. Pikkupojan kiinnostuminen ei kuitenkaan johtanut tuolloin vielä toiminnan asteelle. Täytyi odotella reilu kolmekymmentä vuotta ja aloittaa toinen budolaji ennen karaten peruskurssille menoa. Parin hassun sattuman johdosta kuitenkin löysin itseni Seibukan Lahti ry:n karaten peruskurssilta.

Muutaman muun rohkelikon kanssa pääsimme tutustumaan Shorin-ryu Seibukan karaten saloihin Kaarinin ja Aleksin osaavissa käsissä. Merkille pantavaa oli peruskurssin pieni aloittajamäärä, ilmiö, joka rassaa myös aikidon suosiota monella paikkakunnalla.

Kamppailulajeihin tulevalla on runsaasti tarjontaa myös Lahdessa, jossa mm karatea harrastetaan neljässä seurassa.

Harjoittelun rakenne muistuttaa hyvin paljon aikidon vastaavaa. Varsinaisiin tekniikoihin päästää lämmittelyjen ja venyttelyjen kautta. Pienenä extrana tulivat harjoitusten loppuvaiheessa tehtävät vartalon kovettamisharjoitukset kotekitai ja junan taiso. Myös rystysiä pääsimme testaamaan sekä makiwaraa että dojon lattiaa vasten. Alussa taitotaso piti huolen rauhallisesta temmosta.

Kurssin edetessä myös fyysinen rasitta-

vuus nousi ja sainkin sen vaikutelman, että harjoitukset ovat keskimäärin jonkin verran aikidotreenejä kovemmat.

Tekniikat jakautuvat peruskurssilla, kuten myöhemminkin, ensiksikin kihon renshu -sarjaan, joka pitää sisällään mm erilaiset potkut, torjunnat ja lyönnit. Nämä tehdään paikaltaan. Toisena tulee zenshin kotai -sarja, joka käsittää perusliikkumisharjoitteet eteen ja taaksepäin yhdistettynä esim lyöntiin, potkuun tai torjuntaan. Kolmas osa-alue on ippon kumite, jossa päästään jo tositoimiin uken kanssa. Se vastasikin luonteeltaan normaalia aikidon pariharjoittelua. Katoja ei peruskurssilla juurikaan ehditty läpikäymään ja ensimmäisessä graduoinnissa niitä ei tarvitse osatakaan. Myös katojen sovellukset eli bunkait ja aikidon jiyuwazaa vastaava jiyukumite tulevat kuvioihin pari vyöarvoa myöhemmin.

Shorin-ryu Seibukan on Okinawalla itsepuolustukseen kehitetty karaten tyylisuunta. Moderneista karatetyyleistä poiketen, tyylisuunnan tekniikoita ei ole muokattu urheilukaraten normien mukaiseksi, vaan tyylissä on säilytetty myös itsepuolustuksessa tehokkaat, kilpailuissa kielletyt tekniikat. Shorin-ryu on Okinawan karaten tyylisuunnista vanhin, ja se on ollut perustana useille myöhemmin syntyneille tyyleille. Seibukan kuuluu Okinawan shorin-ryu tyyliin ja niillä kanjeilla, joilla Seibukan koulu kirjoittaa tyylinsä nimen on myös kaksi muuta lausuntatapaa: sukunaihayashi ja shobayashi. Näistä lausuntatavoista varsinkin ensimmäinen on ollut Seibukan-koulussa käytössä yleisesti, koska sillä viitataan suurmestari Kyan Chotokun karateen. Nimenä ”Seibukan” merkitsee ”pyhän taistelutaidon koulua”, ja opetuksen tuloksena oppilaan tulisi kehittyä myös henkisesti vahvaksi. Nykyinen tyylisuunnan johtaja on Kyan Chotokun pitkäaikaisimman oppilaan, Shimabukuro Zenryon, poika Shimabukuro Zenpo.

Okinawa Shorin-ryu Seibukan Suomessa Suomessa Seibukan Shorin-ryu on aloittanut virallisesti toimintansa syksyllä v.1997, jolloin Ylämaan Karateseura ry. päätti siirtyä tämän okinawalaisen tyylin harjoitteluun. Muutamia kuukausia myöhemmin mukaan tulivat Siilinjärven Koubukan ja Lahden Seibukan.

Lisää tietoa tyylisuunnasta saa esim nettiosoitteesta: http://www.fssk.org

14

AIKIDO 2/08

Peruskurssigraduointiin harjoiteltiin reilu parikymmentä treeniä ja tekniikoita oli vähintään riittävästi. Joissakin asioissa aikidotaustasta oli apua, toisissa taas haittaa. Esim aikidohanmi oli koko ajan korvaamassa jotakin karaten lukuisista perusasennoista, mutta toi-

saalta asennot opeteltuani ne ehkä saivat aikidon ansiosta lisävakautta. Myös perusvoimantuotto ei tuntunut kovin vaikealta, mutta tekniikoiden jyrkkä suoritustapa poikkeaa paljon aikidon ideologiasta. Tuttujakin tekniikoita vilahteli karatesovelluksina myös joukos-

sa. Pääsimme kokeilemaan mm nikkyo uraa ja kotegaeshia shorin-ryu –tyyliin.

Parinkymmenen treenin jälkeen vetäjämme tuumasi graduoinnin olevan viikon päästä. Liian nopeasti hitaalle omaksujalle. Mutta vakio graduointikipsistä huolimatta ensimmäinen eli keltainen vyö on nyt suoritettu.

Lahdessa opetus on vankoissa käsissä. Seuran päävetäjänä toimii Jani Järvinen, jonka mielipiteitä karatesta ja vähän muustakin kävimme kuulostelemassa.

joukkueeseen. Vanhin veljeni kysyi, että haluaisinko lähteä karaten peruskurssille, jonka hän maksaisi. Minä halusin ja sillä tiellä ollaan. Jälkeenpäin olen miettinyt, että oli onni etten mahtunut jääkiekkojoukkueeseen.

kehittyminen nykytasolle. Tosin opittavaa löytyy vielä loppuelämän ajaksi riittävästi, sillä tyylisuunnan katojen osaaminen ja varsinkin katojen sovellukset ovat erittäin haastavia.

Nimi: Jani Järvinen Ikä: 33 vuotta Ammatti: Liikuntaneuvojana Heinolan Kaupungin liikuntapalveluissa Budotaustana liki 20 vuoden karateharrastaminen. Tämän hetkinen vyöarvo on 3. dan. Lahden Seibukan ry:n ja Finland Shorin-ryu Seibukan Karatedo ry:n puheenjohtaja. Ensimmäiset vuodet menivät tyylisuunnan japanilaisversion Shorinji-ryu Renshinkanin parissa. Myös katakilpailut ja ottelut ovat tulleet tutuksi, vaikka nykyisin tyylisuunnan edustajia harvoin kilpatatamilla nähdään.

Tämän lisäksi Jani ehtii myös harrastamaan kitaransoittoa bluesbändissä.

Hän myös esiintyy taikurina, jonka bravuurit ovat tietysti lähietäisyydellä toimivat close up –temput. Myös luonnossa liikkuminen ja kuvaaminen ovat lähellä Janin sydäntä.

Mikä toi sinut karaten pariin: Olin jääkiekossa maalivahtina yhden kauden kortteliliigassa ja sinne pääsi mukaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Minä en enää seuraavalla kaudella mahtunut

Mikä karatessa viehättää ja mitä se sinulle merkitsee: Karate on minulle elämäntapa. Jos en harjoittele vähään aikaan niin kroppa ja mieli kyllä ilmoittavat siitä. Minua viehättää karaten yksinkertaisuus, ja samalla sen ääretön vaikeus. Karatea on suhteellisen helppo oppia itsepuolustukseksi, mutta sen täydellinen tekeminen on jo aivan eri juttu.

Mitä kokemuksia sinulla on aikidosta ja mitä tuumaat lajista: Pidän lajista ja olen itsekin harrastanut sitä peruskurssin verran.

Ja pakolliset terveiset aikidolehden lukijoille: Hyvää syksyä ja treenatkaa kovaa!

Mitä erikoista on juuri Shorin-ryu Seibukan karatetyylisuunnassa: Nimenomaan sen toimivuus itsepuolustustilanteessa.

Mitään turhaa ei harjoitella, vaan tähdätään mahdollisimman toimivaan tekniikkaan. Katat, jotka ovat pysyneet vuosikymmeniä muuttumattomina, sisältävät koko tekniikkakirjon sovelluksineen.

Mikä on suurin saavutuksesi karaten parissa: Lajin ja tyylisuunnan löytyminen ja siinä

AIKIDO 2/08

15

kuva: Jyri Sillanpää

Kotimaisten opettajien leiri Porvoossa 4.-5.10.2008 Suomen Aikidoliiton vuosittain järjestämä kotimaisten opettajien leiri pyrkii saattamaan koko suomalaisen aikidokentän samalle tatamille riippumatta aikidonäkemyksistä ja mieltymyksistä. Leiri pyritään järjestämään eri puolilla Suomea ja joka vuosi ohjaajat vaihtuvat. Ohjaajiksi pyritään saamaan erilaisia aikidonäkemyksiä Suomen Aikidoliiton eri jäsenseuroista. Akira Kurosawan kuuluisassa Rashomon-elokuvassa murha kuvataan neljän eri todistajan näkökulmasta. Tässä samalla idealla koonti Porvoon leiristä, kolmena todistajana Petra Kraufvelin 6.kyu, Sami Siltala 1.kyu ja Saku Ohtonen 3.dan.

teksti: Petra Kraufvelin, Sami Siltala ja Saku Ohtonen

PERJANTAI 3.10.

Sami: Vaimo, perhe ja ainoa auto Kuopioon. Polkupyörällä tatamitalkoisiin klo 20. Koripalloilijat vallanneet salin eivätkä tiedä mistään tatameista mitään. Kiroilua niskaan på svenska. Yli 200 tatamia Helsingistä, á 20-25 kg.

Käsi kramppaa neljännen jälkeen. Tatami liikkuu juosten. Lohduton pino pienenee ja siirtyy kuorma-auton lavalta salin lattialle palapeliksi. Moppaus, esitteet, listat, pöydät, pöytäliinat, onko vessoissa paperia kailottaa Saku. Hiki tursuaa. Enää Morihein arvioiva naama leijumaan shomeniin. Metarmorfoosi: salista tulee dojo.

Saku: Fyysinen minä liikkuu hitaammin kuin henkinen minä. Henkinen minä on käynyt koko leirin läpi jo monta kertaa vaikka leiri ei ole vielä nähnyt päivänvaloa. Onko kaikki nyt muistettu hoitaa? Lounaalla Sarin kanssa piti varmistella vielä kaikki asiat läpi mutta erehdyttiin puhumaan vain luppakorvakanista lemmikkinä. Huomenna alkaa, vielä ehtii säätää. Infossa kaikki jees, sali ok ja shomeniin kukat aamulla, Sari hoitaa O-Sensein kuvan. Remille bokken hoituu mutta onko vessoissa

16

AIKIDO 2/08

paperia? Jännittää meneekö putkeen, tuleeko porukkaa.

LAUANTAI 4.10.

Juhani Laisi 6.dan Petra: Kauhistus. Valtaosalla leiriläisistä on hakama. Minulla ei. Tai onhan minulla. Se nyt sattuu vain olemaan vielä kaupan hyllyllä. Onneksi täällä on paljon tuttuja. Miten ihmeessä kaikki muut jotenkin luonnollisesti löytävät parin ja minä jään tänne reunalle ihmettelemään?

Sami: Aamulla treeneihin, alkulämpö polkupyörällä. Tatamin täyttävät hakamat, joita virittelevät yllensä tutut naamat eri leireiltä. Tuolla Helsinki, sivummalla Savonlinna. Terve terve.

Kuusi vetäjää, järjestys on salattua, esoteerista tietoa. Pidetään hulluja jännityksessä. Tyytyväinen porina täyttää salin. Laisi aloittaa, 6.dan kun on.

Tuttua, turvallista. Tenchinagea. Uke puhisee ja hyppii, minä myös. Tunnin jälkeen pihisen.

Saku: Näin unta että tatamille oli vaivautunut vain 30 henkeä. Lumimyrsky oli estänyt kaikkien järvenpääläisten

tulon paikalle. Onneksi vain unta. Vetäjistä suurin osa jo paikalla joten kättelyä ja halailua piisaa. Muista neljä ilmoitettavaa asiaa, eikun viisikö niitä oli. Niin ja muista toivottaa tervetulleeksi (sekö oli se viides?). Missä muiden paikkakuntien 6.-4.kyut? Aargh, porvoolaisten nurkka elää omaa elämäänsä, sisäsiittoisesti keskenään.

Leirin määritelmä kehittyy päässä. Tilaisuus, jossa on pyrkimyksenä päästä tuntemaan omissa käsissään kädet, joita ei ole tuntenut 6 kuukauteen, tai koskaan. Määritelmä kaipaa ehkä vielä työstämistä, mutta kelvannee tähän hätään.

M iranda S aarentaus 5.dan Petra: Apua, tuo hakamallinen korsto kävelee minua päin, vaikka kuinka luimin. Kaikki tutut kaikkoavat. Pitää muistaa, mitä Saku sanoi harjoitusten alussa: älä treenaa tuttujen kanssa.

Itselleni hyödyllisempää. Pitää kai hyväksyä vain tapa pokata vieressä istuvalle tai tarttua hihasta ja ottaa pariksi, muuten jään taas lehdelle soittelemaan.

Oli se vieressä istuva sitten pelottavan näköinen herra tai tuiman näköinen täti.

Sami: Mirandan treenit. Kontaktia, kontaktia. Kumarran vieressäni istuvalle miehelle. Shihonagea. Outo kontakti, mitä ihmettä? Mies ei liiku sitten minnekään. Väittää keskustani olevan muka hukassa. Tuhahdan jotakin epäselvää ja neuvon takaisin. Pah. Mikäköhän miekkonen tämäkin on. Minun pitäisi kuulemma ohjata häntä minne haluan.

Mutta kun ei kerran liiku!? Keskityn, rentoudun, ja äkkiä shihonage sujuukin kuin itsestään. Onnistuminen. Mies taitaa olla oikeassa. Hänen kontaktinsa on jäykkä, mutta rehellinen, pysyy samanlaisena kerrasta toiseen, vaikka yritän yllättää. OK, mies on oikeassa, ja kerronkin sen hänelle.

Petra: Ääk. Taas en tajua. Suu jäi auki tuijottaessani opettajan uskomatonta liikkumista ja tekniikan sulavaa toteutumista. Onneksi tämä pari neuvoo.

Ihmeellistä kuinka tutut ja yksinkertaiset tekniikat ovat niin hankalia uuden ja oudon parin kanssa. Toiset ovat notkeita kuin kumiletku ja toiset tönkköjä kuin rautatanko.

Saku: Leiri on onnistunut jos minulla on hauskaa, ja kappas vaan kun sattuu olemaan. Treenin aikana pyörii mielessä muistettavat asiat. Kummallista.

Yleensä kaikki muut asiat häviävät kun treenaa. Onko kaikki valmista tauolla pidettävään kokoukseen? Porvoolaiset onneksi vähän hajaantuneet ja itsekin pääsen monen itselleni uuden aikidokan kanssa harjoittelemaan. ** Väliaika, Aikidoliiton syyskokous **

neen vieressä. Mikä redskap? Punainen kaappi? Redrum? Ruotsi ei taivu, eikä tarvitsekaan. Haastattelevat guruja kumminkin. Shomenin eteen kävelee se sama shihonage-mies edellisistä treeneistä. Jaha. Remi Delcos, 5. dan.

Onneksi neuvoin häntä. Sitten ollaankin kioskilla. Pitkästä aikaa on kuin matto vedettäisiin alta. Siis mihin se veti sen jalkansa? Ukena Mari Lehtinen, Remi neuvoo, Sami räpyttelee silmiään. Kaiken tallentaa FST:n kameramies. Naurattaa vietävästi. Hienot treenit.

se niin pelottava kai sitten ole...

Petra: Katse jää kiinni opettajaan.

Siinä se tämänkertainen supermies menee. Kuinkakohan monta kymmentä vuotta menee siihen, että minäkin osaan liikkua noin. Eipä hätiä mitiä, aikidon huipun tavoittaa vasta joskus 80-vuotiaana, eikö? Yritänpä näyttää niin kysymysmerkiltä kuin osaan. No, tulihan se tänne. Ja vieläpä neuvoo. Ei

Sami: Lauteilla tulevia ykkösiä ja kakkosia, kohta kai tuolla minäkin. Jännää seurata: tatamilla neljä eri tapaa tehdä hijikimeosae chudan-tsukista, eikä yksikään sama kuin minun. Hetki jää mieleen ja oivallan jotakin.

Saku: FST:n parivaljakko lähettää savumerkkejä pihalla. Kerron lyhyen oppimäärän aikidotreenin rakenteesta ja lykkään Miralle. Taas kuusi tai seitsemän asiaa muistettava ilmoittaa.

Onneksi Sari muistin tukena. Remin parina tatami lähestyi kiihtyvällä nopeudella. Ei kyselty, mentiin. Treenin lopuksi kotijoukkojen edessä dan-diplomit jakoon.

Dan- graduointi

Saku: Keskittyminen muualla, ei pysty seuraamaan graduointeja ajatuksella.

Sami: Treenit ja tiivis viikko painavat lihaksia ja lyhentävät askelta. Lähipizzeriassa riisikebab naamaan, kahvit housuille ja kuppi lattialle tuhannen palasiksi. Olo sen mukainen. Aikidonaamoja ympäri Porvoota. Koulun aulassa liitto kokoontuu, kuuntelen muutaman tärkeän numeron tarkkaavaisen näköisenä, nyökkään, ja lähden moppaamaan tatamia. Vaatteet märkänä, housut kahvista, puku hiestä.

Saku: Ei taukoa vaan matalalentoa.

Kokouspaikan säätöä ja kokous käyntiin.

Remi Delcos 5.dan Sami: Treenit alkavat klo 15. Villi huhu kertoo, että paikalla on FST:n kamera.

Tuolla näyttää olevan. Redskap-huo-

AIKIDO 2/08

17

ta. Oivallus juuri siihen hijikimeosaeen.

Pieni on kaunista, siinäkin.

Saku: Jahas, tänään tiedossa vauhtia alusta asti. Loppukirin aloittaa Mari.

Nyt ei voi enää huolehtia järjestelyistä, ei mitään enää tehtävissä. Kaikki menossa putkeen. Nyt vaan nautitaan treenaamisesta ja tatamilla on tilaa heitellä.

Petri S ärkisaari, 3.dan

Naapuri kirjoittaa tekniikoita muistiin, taitaa valmistautua. Mitä on unohtunut illanvietosta?

Petra: Silmät eivät meinaa pysyä graduoijien perässä, mikä tekniikka on nyt menossa? Kadehtien katson kuinka helposti uke lentää koshinagessa, itselleni kun koshinage on sula mahdottomuus. Hahaa tuo teki virheen. No eipäs tehnytkään, katsoin vain väärin. Koska tämä loppuu, kiire kotiin vaihtamaan vaatteet ja sitten illanviettoon. Hetkinen, olen ala-ikäinen, pääsenkö anniskelupaikkaan sisään?

I llanvietto Sami: Soitan Markolle, tilaisuutta varten kootun bändimme laulajakitaristille numero kolme. Nukkuisi vielä tänäkin päivänä, ellen olisi soittanut.

Avataan ääniä, listataan muutama biisi.

Googletin eilen Trio Väkevän, ja kiinni jäätiin: sen niminen humppapumppu löytyy Pohjanmaalta. No, kyllä nyt maailmaan kaksi Trio Väkevää mahtuu, ainakin tänä iltana. Paahtimolla ruoka on hyvää ja tunnelma letkeä, akustiikka toimii. ”Sattumalta suustani jäin kiinni kaljatuoppiin, otetaanpas yhdet vielä töyssyihin ja kuoppiin...” Turun osasto kiroaa seuraavana aamuna. Kukaan ei myönnä mitään.

Petra: Hermostuttaa, uusia ihmisiä ympärillä ja kaikilla jokin alkoholipitoinen juoma edessään. Onneksi ruoka ja hyvä musiikki korvaa kaiken. No, tietokisa saattoi mennä hiukan päin puuta, mutta enpä olekaan perehtynyt Porvooseen niin kauhean hyvin. Juttua syntyy kuin itsestään tuntemattoman ihmisen kanssa ja vasta lähtiessäni saan kuulla

18

AIKIDO 2/08

hänen nimensä. Outoa kuinka aikido tuo samanhenkisiä ihmisiä yhteen.

Saku: Viimeinkin ruokaa. Ei ole ehtinyt missään välissä koko päivän aikana tankata. Ja riittävästi! Illanviettoon saatiin täysi tupa ja trio heittää upean keikan. Sivistetään kansalaisten yleistietämystä liittyen Porvoon kaupunkiin, porvoolaiseen aikidoon, Aikidoliittoon ja aikidoon Japanissa tietokisailun muodossa. Väsy hiipii, minä en. Kroppaa kolottaa.

SUNNUNTAI 5.10.

Mari Lehtinen, 4.dan Sami: Kolme tuntia, kolme treeniä.

Jumala armahtaa, Mari ei. Sunnuntaiaamun punnerrusta ja jumppaa. Kiitollisia ilmeitä tatami täynnä. Hauskoja tekniikoita mawashigeri-johdannaisis-

Petra: Kaikkein pahin on jos joutuu näin aloittelijana kivikasvoisen parin kanssa, joka ei neuvo vaikket osaisikaan liikettä. Siinä sitten seisot vaivaantuneena hymyillen ja yrität ilmaista, että nyt menee päin mäntyä. Onneksi suurin osa hakamallisista aikidon taitajista on valmis auttamaan pientä ja tyhmää kuudetta kyuta.

Sami: Miten mahtaa jänkhän mies pärjätä selkäsärkyinensä. Unohdetaan kädet. 85 kiloa turkulaista lihaa vyöryy pienellä aaltoilulla tatamiin. Toimii.

Saku: Tuttua tavaraa Petrin tammikuun Porvoon leiriltä. Elämä hymyilee vaikka kroppa jo narisee. Lupaan rasvata nivelet saunaoluella.

Tiina Manderbacka 5.dan Sami: Jo puhalluttaa. Kaeshi-waza löytyy vaikka vahingossa. Joko tämä muka loppuu?

Saku: Viimeiset energiavarastot tiristää iriminage. Ja jos jotain jäi jäljelle niin höntsyllä nekin rippeet. Armollisesti leiriväki kantaa apuna tatamit lähelle ulko-ovea.

Jälkilöylyt Petra: Sitä vain tuijottaa tätä tatamialuetta. Se vain on niin tyhjä. Ja takki.

Sami: Voi isä ja äiti. Mushin-mielentila on löytynyt. Petri Helsinki-Vantaalle ja 206 tatamia Pasilaan. Taidan hörpätä pullakahvit ensin.

Saku: Ensi yönä nukun sikeästi. Aamulla yritän päästä sängystä mutta en mene takaamaan onnistumista. Jokainen liike aiheuttaa tahattoman ähkäisyn. Koko rahan edestä.

ta seuroista olisi kaivattu 6.-4.kyun osallistujia. Tatami oli nyt siis hieman turhan ”tummasävytteinen” ja nimenomaan näitä vähemmän aikaa treenanneita olisi hyvä saada harjoittelemaan yhteiselle tatamille, että suomalaisen aikidon yhtenäisyys turvataan myös tulevaisuudessa. Muistakaahan siis kertoa kotiseuroissanne vähemmän aikaa harjoitelleille leireillä käymisen tärkeydestä! Leirin järjestäminen oli myöskin hyvä kokemus. Järjestävänä seurana tavoitteet saavutettiin... eli päästiin pätemään ja saatiin julkisuutta. Voisinpa kuvitella, että parin vuoden päästä Porvoossa taas treenataan ison leirin merkeissä.

Terveisin, Petra, Sami ja Saku

Yhteenvetona leirin järjestäjien puolelta voimme todeta että leiri oli muuten täydellisesti onnistunut, mutta muis-

O tetaan mitä on,

kierrätysharjoitus Teksti ja kuvat: Seppo Partanen Venevajan kattoruoteita naulatessa jäi kuusilautaa. Yksi pätkä aijastui eli harmaantui pinnaltaan. Varastointivirhe. Mieleen hiipi, että jokohan tuosta tuli jätettä.

Ostin puukeskuksesta harrastustarpeeksi pyöreää koivurimaa. Höyläilin siitä jo-keppejä. Aiemmin olin jo huomannut, että kelvollisen tanton aihio piileskelee koivuhalossa. Veistämällä ja vuolemalla harjoitteluvälineelle syntyy muoto.

Harjoittelukaveri tarjosi käytettyä bokkenia. Tehtiin vaihtokaupat. Luovutin yhden tanton ja sain tammipuisen bokkenin. Onnistunut ostos. Höyläsin pinnan bokkenista ja siitähän tuli kuin pakasta vedetty.

Lankomiehen puuvarastossa näin kylästelyreissulla mielenkiintoisen näköisiä punaruskeita lankkuja. Hänellä oli niitä kohtalaisen kokoinen tapuli. Mies harrastaa puutöitä.

Kysymällä selvisi, että lankut ovat kirsikkapuuta. Ei halpaa ainesta. Ostin kakkoskakkosta rimaa kympillä. Hintaan sisältyi kanttien höyläys myyjän tasohöylällä. Arvelin, että on tässä yhden jo-kepin ainekset.

Saranat syntyivät kuusilankun hukkapalasta, huonekalunauloista ja neljästä kukkaamppelin kannattimesta. Kaikki saranatarvikkeet neljää ruuvia lukuun ottamatta on poimittu romukopasta, johon ne ovat valikoituneet roskakuormasta.

Kokoelman helmi on säleistä koottu tanto.

Kahva ja hamara ovat samaa kirsikkapuun kappaletta. Terä ja kara kahvan sisällä ovat pihlajaa, yhtä puuta nämäkin kaksi. Terän ja hamaran välissä – siinä missä Iisakki Järvenpään puukoissa oli veriura – on säle kuusta. Pyöreitä heloja pinnoittaa koivun tuohi. Neljä eri puulajia tarvittiin.

Rimasta syntyikin jo-keppi. Vielä tuli ”säletanton” yhdistetty kahva- ja hamaraosa sekä kaksi vyöhyketerapiaan sopivaa itsehoito palikkaa. Kun tätä sälää oli jo läjä nurkassa, huolestuin. Tiesin kokemuksesta, että puu elää ja painuu, jos varastoidaan väärin. Keppi nojollaan seinään vääntyy lengoksi. Tarvitsin säilytystelineen.

Muistin sen harmaan laudan. Harjoitusohjelmassa seurasi höyläystä, talttausta, hiontaa, liimausta ja maalausta.

Tämän vaiheen tuloksena syntyi varasto. Kepit ovat pystysuorassa. Keppien kuljetuspussi mahtuu ovien taa kaappiin. Tietenkin siellä on myös kaikkien alan harrastajien perusaapinen eli Aloittelijan opas ja netistä ostettu DVD, joka opastaa keppien käyttöä.

Työtunteja en valitettavasti kirjannut, joten välinekokoelman koko kustannusta ei voi lopullisesti selvittää.

AIKIDO 2/08

19

Aikidoa vaahteralehtien maassa teksti ja kuvat: Tuomas Martikainen

Lähdin kahden kuukauden työmatkalle Ottawaan, Kanadan Ontarion osavaltioon keväällä 2008. Kanada on maailman toiseksi suurin maa. Sen pinta-ala on lähes 10 miljoonaa neliökilometriä, eli sinne mahtuu noin sata Suomea.

Asukkaita maassa on 32,5 miljoonaa.

Kuuden aikavyöhykkeen maan ylilento Halifaxista Atlantilta Vancouveriin Tyynellemerelle kestää kahdeksan tuntia.

Kanada on yksi monikulttuurisimpia länsimaita, jossa joka viides on syntynyt ulkomailla. Erityisesti aasialaisten maahanmuutto on kasvanut viime vuosina. Kuitenkaan mikään yksittäinen etninen ryhmä ei hallitse katukuvaa samalla tavoin kuin Euroopassa, vaan suuremmista kaupungeista löytyy niin China Town kuin Little Italykin. Tosin kahdeksan miljoonan asukkaan ranskankielinen Quebec ja sen suurin kaupunki Montreal ovat varsin omaleimaisia. Lähin vertailukohde voisi olla Ahvenanmaa. Lisäksi intiaanit alkuperäisväestönä luovat oman mausteensa kanadalaiseen mosaiikkiin.

Japanista on muutettu Kanadaan 1800-luvun lopulta lähtien. Alkujaan monet elivät omissa oloissaan.

Kanadan-japanilaisten historiaan tosin liittyy synkkiä hetkiä, kun toisen maailmansodan aikana noin 20 000 japanilaista siirrettiin keskitysleireihin.

Vuonna 1967 Kanadan maahanmuuttopolitiikka avautui korkeasti koulutetuille ja sen jälkeen maahan on muuttanut lisää japanilaisia. Nykyään maassa arvioidaan asuvan vajaa 100 000 japanilaistaustaista.

20

AIKIDO 2/08

Aikidon historia liittyy myös 1960-luvun loppuvuosiin. Tuolloin sekä Yoshinkan että Aikikai-aikido aloittivat toimintansa. Myöhemmin myös Yoseikan ja ki-aikido ovat löytäneet tiensä maahan.

Maan aikidokenttä on kuitenkin varsin sekava, liittoja ja opettajia on lukuisia sekä tiedot hajallaan siellä täällä. Osalle suomalaisille tuttu Yasuhisa Inaba -sensei (6. dan) toimii opettajana Calgary Aikikaissa. Inaba on Kazuo Igarashi -sensein ystävä ja Kobayashi-sensein oppilas.

O ttawa Laskeutuessani Ottawan MacdonaldCartierin lentokentällä oli maassa vielä lunta. Turusta lumi oli sulanut kaksi viikkoa aikaisemmin. Viime talvi oli kylmin ja lumisin miesmuistiin. Muutoinkin kevät oli myöhässä. Olin odottanut hieman lämpimämpää, sillä Ottawa sijaitsee Pohjois-Italian leveyspiirillä.

Matkani pääkohteena oli Ottawan yliopisto, mutta myös harjoituksiin piti päästä. Olin selvitellyt paikallista aikidoa netin kautta etukäteen ja eräs innokas treenaaja oli jo järjestänyt minulle kutsun grillijuhliin ennen kuin olin paikalla. Pari päivää laskeutumisesta olin jo tatamilla kello kuuden aamuharjoituksissa. Myöhemmin pääsin grillijuhliin, jossa Alan McKay tarjosi omatekoista olutta ja loistavia luomupihvejä.

Ottawa Aikikain dojo sijaitsee keskustan laitamilla, toimistorakennuksen kolmannessa kerroksessa. Hyvin ilmastoitu ja valoisa dojo tarjosi miellyttävän harjoitteluympäristön. Seura on perus-

tettu vuonna 1980 ja nykyisellään sillä on useita pääopettajia. Jäseniä on 70.

Seurassa noudatetaan enimmäkseen New Yorkissa pääpaikkansa pitävän Yoshimitsu Yamada -sensein (8. dan) opetuksia.

Eräänä päivänä ennen lähtöni istuin Ottawan China Townissa ravintolaan seuran käytäntöä pyörittelevän Andrew Milesin kanssa.

- Aloitin aikidon harjoittelun vuonna 1990 Ottawa Aikikaissa. Sen lisäksi on treenannut vuoden Saksassa ja harjoituksissa olen päässyt käymään kerran myös Malesiassa! Aikanaan kaipasin jotain vastapainoa stressille ja budolajit olivat aina kiinnostaneet.

Harjoittelin jujutsua kaksi vuotta, mutta se ei ollut minua varten.

- Nautin aikidon oppimisesta ja seuramme tyyli sopii minulle. Seura ei pyri tekemään voittoa, vaan ainoastaan mahdollistamaan aikidon harjoittelun.

Salin ylläpito maksaa 1300 Kanadan dollaria kuussa, muutoin toimimme vapaaehtoisvoimin. Eräät muut lajit vaikuttavat lähes ”mustavyötehtailta”, joissa tärkeintä on nopea ”eteneminen” hierarkiassa. Se ei ole minua varten.

Aikaisemmin harjoittelin kolme neljä kertaa viikossa, mutta nykyään käyn kerran tai kaksi. Perheellisen ei ole aina helppoa lähteä salille. Leireillä käyn mahdollisuuksien mukaan.

Ottawa Aikikain harjoittelu ei juurikaan poikennut niistä aikidoseuroista, joissa olen aikaisemmin käynyt, vaikka minulla ei aikaisempaa kokemusta Ya-

Alan McKay kutsui minut bbq-juhliin jo ennen kuin pääsin Ottawaan. Kanadalaista ystävällisyyttä parhaimmillaan.

Koshinage-heitto Ottawa Aikikain dojolla.

Tuomas ja Lorne Alan Mckayn grillijuhlissa.

Niagaran putoukset ovat vaikuttava näky.

Harjoittelijoita ja vieras Ottawa Aikikaissa.

mada-sensein oppilaiden harjoituksista olekaan. Harjoittelijat eivät tosin paljon hymyilleet, mutta eivät myöskään turhia rusikoineet. Alussa toki päänvaivaan herättivät tutut koska, kuinka ja kenelle kumarretaan, mitä tarkoittaa ”pehmeästi” tai ”kovaa” ja tehdäänkö alkuverryttelyt samaan suuntaan vai peilikuvana suhteessa ohjaajaan.

Reissun aikana piipahdin myös Montrealissa, Torontossa ja Vancouverissa, mutta harjoituksiin asti en niissä päässyt. Tosin aivan alussa piipahdin viikon Miamissa, jossa pääsin nauttimaan Gold Coast Aikikain Wee-Wow Dumlaon (4. dan) opetuksesta. Jos olet matkalla Floridassa, niin suosittelen tutustumista tähän seuraan: kaunis sali, hieno ilmapiiri ja erinomainen ohjaaja.

Ottawa Aikikai sijaitsee toimistorakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Tuomas Martikainen Turku Aikikai, 2. dan

AIKIDO 2/08

21

Meditaatiota

ja mätkintää!

teksti: Esa Hämäiäinen

Aikidon sanotaan olevan mietiskelyä liikkeessä ja toisaalta tehokasta itsepuolustusta.

Näissä näkemyksissä voi olla ristiriita. Varsinkin, kun jotkut aikido-koulukunnat ovat etääntyneet itsepuolustuksellisuudesta aika kauas ja toisaalta sitten syyttävät itsepuolustuksellisia koulukuntia ”jutsuilemisesta”. Olen pohtinut ristiriitaa paljon ja löytänyt ajatusmallin, joka pitää sisällään molemmat näkemykset.

Aikido meditaationa Mietiskelyssä on kolme tasoa. Ensimmäinen on paikallaan suoritettu mietiskely. Siinä pyritään ”tyhjään mieleen”, joka itse asiassa ei ole tyhjä vaan täydellisen fokusoitunut haluttuun huomiokeskipisteeseen (isshin). Keskipiste voi olla kehon kohta, mielikuva tai ajatus. Saavuttaessaan tämän tilan joogi tai kristitty rukoilija on tyytyväinen.

Aikidoka jatkaa seuraavalle tasolle. Hän nousee ylös istumasta ja alkaa liikkua.

Toinen meditaation taso on fokusoidun mielen saavuttaminen ja säilyttäminen liikkeessä. Jokainen liike pyrkii siirtämään fokuksen pois halutusta keskipisteestä. Aikidoka harjoittelee kunnes kykenee pitämään huomionsa keskipisteen haluamassaan asiassa tai paikassa.

Hän voi siirtää sen halutessaan vaikka sormensa päähän ja siitä seika-tandeniin jne. Ajatukset eivät harhaile vaan kohdistuvat aina haluttuun asiaan.

Kaikki hänen liikkeensä kuvastavat sisäistä tasapainoa. Liikkumista harjoitellaan, kunnes se on niin automaattista ja vaivatonta, ettei sisäinen lepo ja fokus häiriinny.

Meditaation alkaessa sujua aikidoka kohtaa seuraavan haasteen ja siirtyy meditaation kolmannelle tasolle. Hänen henkilökohtaiseen maailmaansa tulee toinen ihminen, joka pyrkii olemuksellaan järkyttämään ulkoista tasapainoa ja sitä kautta sisäistä tasapainoa. Aivan kuin aikidoka olisi lammen keskipisteessä ja toinen ihminen saisi pelkällä lampeen astumisellaan aikaiseksi aallot, jotka saisivat aikidokan tasapainon ja huomiokyvyn heilahtelemaan saa-

22

AIKIDO 2/08

vuttaessaan lammen keskikohdan. Nyt aikidokan meditaatio saa uuden ulottuvuuden. Kaikki hänen kehonsa liikkeet on suunniteltu ja harjoiteltu sellaisiksi, että ne hillitsevät lammen aaltoja. Ne ovat kuin öljy laineilla. Ne ovat sisäisen rauhan ilmentymää ja olemukseltaan sellaisia, ettei niitä tehdessä aikidokan sisällä jatkuva meditaatio häiriinny.

Toinen ihminen aikidokan maailmassa ei ole kuitenkaan häiriötekijä, sillä vain tuon toisen ihmisen avulla aikidoka voi koetella ja harjoittaa meditaation korkeinta tasoa. Jollei tuolla toisella ihmisellä (uke) ole todellista hyökkäystarkoitusta, ei aikidokan (nage) meditaatiota todella koetella. Ellei nagen tilannetta rauhoittavat liikkeet (waza) ole aitoja ja siinä tilanteessa toimivia, uke voi kyetä murtamaan nagen mietiskelyn ja aiheuttamaan fyysisiä vaurioita sekä henkistä hämmennystä.

Jutsua vai do:ta?

Tässä on ero aikijutsun ja aikidon välillä. Tässä on ero loistavan teknisen suorituksen ja oikeaa ”aikidohenkeä” ilmentävän suorituksen välillä. Ovatko nagen liikkeet sisäisen tunteen ilmentymiä sen lisäksi, että ne hyödyntävät kummankin fyysisiä ominaisuuksia (biomekaniikkaa)? Ulkopuolisen katsojan voi olla vaikea erottaa näitä tasoja toisistaan, sillä kokemus on aikidokan sisäinen. Hienossa teknisessä suorituksessa on kaikki oikean aikidon ulkoiset merkit. Sisäisesti koettu aikido saattaa joskus näkyä ulospäin tekniikoiden välillä ja jopa harjoitusten välillä. Fokus kestää juuri silloin, kun tekniikkataituri

paljastaa sisäisen epätasapainonsa.

Tämän henkisen aikidon etsintä on johtanut monet hylkäämään fyysisen aikidon ja tekniikoiden toimivuuden. Tämä on tietenkin jokaisen oma valinta, sillä rauhan ajan maailmassa taistelussa toimimaton tekniikka ei johda kuolemaan vaan ainoastaan rajoittuneeseen mahdollisuuteen harjoitella toisin ajattelevien ihmisten kanssa. Minusta tekniikoiden käytännöllinen toimivuus on tärkeää, koska vain oikeasti tehokkaalla tekniikalla voidaan varmistaa, ettei uke kykene särkemään sisäistä rauhaa esimerkiksi aiheuttamalla kipua tai jopa vammoja. Ilman aidon hyökkäyksen elementtiä uken hyökkäys ja nagen puolustus muodostavat koreografian, jossa ei meditaatiota koetella. Tämän tason meditoija voi saavuttaa kokonaan ilman toista ihmistä (vrt. tai-chi). Samaa vuoren huippua voidaan toki lähestyä eri keinoin ja eri järjestyksessä.

Ki-aikidossa aloitetaan mietiskely heti peruskurssilla ja pyritään tekniseen täydellisyyteen vasta, kun sisäinen vakaus on saavuttanut kohtuullisen vakaan tason. Aikikai-aikidossa pyritään ensin saavuttamaan niin hyvä tekninen osaaminen, ettei harjoitellessa enää tarvitse pohtia koko ajan perustekniikoiden yksityiskohtia. Voisi sanoa, että me kuljemme tässä asiassa taas kolmen askeleen tietä: ensin keskitytään askeleisiin ja käsien asentoihin, sitten asemiin ja ajoituksiin ja lopulta harjoitteiden spirittiin tai ”fiilikseen eli isshinin löytymiseen. Näin kuljetaan ulkoisesta kohti sisäistä. Jo perustekniikoiden harjoittelu valmistaa tuon kolmannen

tason saavuttamiseen, sillä siinäkin opetellaan huomion hajaantumisen välttämistä.

Harmoniaa vai ristiriitoja?

Monissa aikidoa käsittelevissä kirjoituksissa eri koulukunnat syyttävät toisiaan aikidon väärin ymmärtämisestä. Usein on kyse siitä, että harrastajat eivät ymmärrä toisiaan. Samoja termejä käytetään eri merkityksissä.

Unohdetaan, että jokainen joutuu raivaamaan oman tiensä sinne vuoren huipulle, jota kukaan meistä ei saavuta.

Edes Morihei Ueshiba jälkeläisineen ei voi auttaa, sillä Morihei ei juuri puhua pukahtanut oppilailleenkaan. Muistaakseni Gozo Shioda sanoi kerran, että niiden kymmenen vuoden aikana, jotka hän harjoitteli O-sensein kanssa, tämä ei koskaan selittänyt tekemisiään. O-sensei käski vain katsoa ja oppia. Niinpä jokainen hänen oppilaansa muodosti mielessään oman tulkintansa aikidosta. Miksi siis meidän pitäisi yhtenäistää aikido yhden näkemyksen mukaiseksi? Iloitaan moninaisuudesta. Jos joku haluaa harjoittaa aikidoa, jossa ei ole horjutuksia, vaan jossa uke ja nage muodostavat harmonisen koko-

naisuuden tekniikan alusta loppuun, se ei ole tarkoitettu loukkaukseksi minua kohtaan, vaikka satunkin pitämään horjutusta olennaisena asiana aikidotekniikoissa. Se on tämän harrastajan näkemys hänen omasta tiestään kohti isshiniä. Minun tehtäväni ei ole kritisoida häntä. Tehtäväni on auttaa häntä hänen matkallaan. Korkeintaan voin kertoa oman näkemykseni ja pyytää häntä auttamaan minua minun oman unelmani saavuttamisessa silloin, kun hän on minulle ukena. Ehkä hän joskus saa ahaa-elämyksen siitä, että minä olen olemassa. Tai sitten ei saa. Se ei ole minun ongelmani.

M iksi tämä kirjoitus?

Tällä kirjoituksella en halua yrittää määritellä, mitä aikido on. Yritän vajavaisesti löytää meitä kaikkia yhdistävää näkökulmaa fyysisyyden ja henkisyyden välille. Näistäkään ajatuksista en toivo dogmia, joka yleisesti hyväksyttäisiin aikidon määritelmän osaksi.

Yritän kertoa näkökulmasta, joka on auttanut minua hahmottamaan jotain minulle ennestään outoa. Inhimillisyyteen tuntuu kuuluvan halu luoda lainalaisuuksia ja määritelmiä, joiden

mukaan maailmaa järjestetään. Vietin nuoruudessani 10 vuotta helluntaiseurakunnan yhteydessä. Näin paljon dogmaattisuutta ja eri seurakuntien oppiristiriitoja. Vastaavanlaista ongelmaa on myös aikidon piirissä. Erityisen pettynyt olen, kun huomaan itse kritisoivani toisten tapaa harjoitella. Enkö ole oppinut mitään näinä vuosina?!

Pyydän siis anteeksi kireää pipoani ja toivotan sinut tervetulleeksi harjoittelemaan kanssani meidän salille ja leireille eri puolilla Suomea, vaikka sinun harjoittelemasi tyylisuunta olisi nimeltään shin-shin-yoshinkarate-ju-jutsudo….. enkä ymmärtäisi siitä tuon taivaallista!

Yhdessä voimme oppia paljon! Puhdasoppisuuden valvominen on kai annettu Moriteru Ueshiballe elämäntehtäväksi.

Olkoon niin. Hän varmasti tietää minua paremmin, mikä olisi sitä puhdasta oppia. Minä vain harrastan kykyjeni mukaan ja aiheutan kai pahaa mieltä niille, joiden mielestä olen harhaoppinen. Olkoon niin. Se on heidän ongelmansa.

Esa Hämäläinen 1. kyu Ryukikai, Lapinlahti

AIKIDO 2/08

23

Kommentteja dan-arvojen suorittamisista ja suosituksista teksti: Kari Tamminen

1. Yleistä Suomen Aikidoliitossa noudatetaan kulloinkin voimassaolevia liiton graduointivaatimuksia sekä Hombu Dojon ohjeita. Kaikki Suomessa suoritetut dan-arvot lähetetään Hombu Dojolle hyväksyttäviksi.

Suomen Aikidoliitto ei myönnä kansallisia dan-arvoja.

Vyöarvoja voidaan suorittaa kahdella tavalla: • vyökokeilla • hakemuksesta myöntämällä Näistä normaali, ja suositeltava tapa 1.4.danin kohdalla, on vyökoe. Suomessa suoritetut, Hombu dojolla hyväksytyt arvot rekisteröidään automaattisesti Suomen Aikidoliittoon. Muualla suoritetut, Hombu dojolla hyväksytyt anomuksesta.

5. ja 6. sekä 7. dan-arvot haetaan vapaamuotoisella kirjelmällä joka osoitetaan Suomen Aikidoliitolle / Tekniselle valiokunnalle. Suosittelijana voi olla myös shihan-arvoinen opettaja. Tällöin on kysymyksessä yleensä pitkäaikainen yhteistyö shihaniin, opettaja-oppilassuhde. Näissä tapauksissa shihan huolehtii suosituksesta sekä yhteydestä Hombu dojoon. 8. dan-arvolle Hombu dojolla on omat myöntämisperusteet, ne poikkeavat edellä mainituista.

2. Dan-arvon suorittaminen graduoimalla

2.1. Graduointiin ilmoittautuminen Tilaisuuteen on ilmoittauduttava määräaikaan mennessä liitosta saatavalla kaavakkeella. Myöhästyneitä tai ilmoituksia, jotka eivät täytä graduointivaatimuksien aika- ja muita rajoituksia, ei huomioida.

2.2. Graduointitilaisuus Tilaisuuteen saapuessaan kokelaalla on oltava mukanaan tarvittavat välineet ja avustajat graduointivaatimusten mukaisesti. Kokelas valitsee itse ukensa.

On huomioitava että uken on hallittava ukewaza suoritettavalla tasolla. Tämä on kokelaan vastuulla.

Graduointitilaisuudessa tuomareina toimivat Suomen Aikidoliiton Teknisen

24

AIKIDO 2/08

valiokunnan jäsenet. Normaalisti kokeen vastaanottaa 3-4 tuomarin kollegio. Tuomareista yksi toimii tilaisuuden ohjaajana, jonka ohjeita kokelaiden on ehdottomasti noudatettava. Vuoden 2009 aikana on mahdollista se että kokeen puheenjohtajana toimii teknisen valiokunnan jäsen. Kaksi muuta jäsentä voivat olla shidoin-opettaja-arvoisia.

Heidän ei tarvitse kuulua tekniseen valiokuntaan. Japanilaisia opettaja-arvoja on mahdollista anoa. Täsmälliset ohjeet tulevat myöhemmin.

Korkea-arvoisilla (shihan) ulkomaisilla opettajilla on mahdollisuus osallistua graduointituomari-työskentelyyn täysivaltaisesti heitä siihen teknisen valiokunnan erikseen pyytäessä.

2.3. Kokelaan arviointi Tuomarit arvioivat kokelaan suoritusta suoritettavaa vyötasoa kohden. 1. ja 2. dan ovat tasollisesti lähellä toisiaan.

Ne painottuvat perustekniikkaan. 2. ja 3. danin tasollinen ero on suurempi kuin aiemmin mainittu. 3. ja 4. danin kohdalla vapaa- ja sovellettutekniikka tulevat merkittäviksi, 4. danin kohdalla erityisesti.

Tuomarit eivät arvostele kokelaan valitsemaa tekniikan muotoa vaan arvioivat sitä miten hän tätä muotoa käyttää.

Samassa koetilaisuudessa eri kokelaat tekevät erilaisia tekniikan muotoja.

Kokelaan suorituksen tulisi olla ehyt ja looginen kokonaisuus. Samankaltainen siirtyminen, hyökkäyksen vastaanottamiset, horjutukset, uken ohjaaminen, tekniikan päättämiset jne.

Samassa kokeessa, samaa tasoa yrittävien kesken esiintyy myös suorituseroja. Erojen syntyyn on olemassa muutamia syitä. Yleensä nämä syyt kaikkineen ovat vain tuomareiden tiedossa. Jotkut tulevat kokeeseen nopeammin kuin toiset. Samaa tasoa yrittävien kesken saattaa olla suuria eroja harjoitusmäärissä ja ajassa edellisestä kokeesta. Jos kokeiden välit tulevat pitkiksi aktiivisilla harjoittelijoilla he saattavat suorittaa ”väärää” tasoa. Ovat harjoitelleet yli suoritettavan tason. Tämä saa sitten ns. normaalisuorituksen näyttämään huonolta. Olisi hyvä jos harjoittelija voisi osallistua kokeeseen sillä tasolla mitä yrittää. Asia toimii myös toista päin.

Tuomareilla on myös tiedossaan kokelaan fyysisiin ominaisuuksiin liittyviä tietoja. Jokin suoritusta laskeva tekijä on oltava pysyvä haitta. Muuten asiat on hoidettava kuntoon ja kokeeseen tullaan terveinä.

2.4. Tyytymättömyys vyökokeen tulokseen Mikäli kokelas on tyytymätön vyökokeensa arvosteluun on hänen jätettävä tästä kirjallinen hyvin perusteltu huomautus Suomen Aikidoliitolle 30 päivän kuluessa kokeesta. Huomautuksen käsittelee Suomen Aikidoliiton Tekninen valiokunta täydessä vahvuudessaan 30 päivän sisällä huomautuksen saapumisesta ja sen tuloksesta ilmoitetaan viipymättä käsittelyn jälkeen.

3. Dan-arvojen anominen 3.1. Yleistä dan-arvon hakemisesta Haettava dan-arvo voi olla harjoittelijavyöarvo tai kunnia-arvo.

Kunnia-arvo myönnetään pitkäaikaisesta työskentelystä aikidon hyväksi.

Kunnia-arvot ovat nimensä mukaisesti kunnianosoituksia toiminnasta aikidon parissa ja sen edistämiseksi Suomessa.

Kunnia-arvot eivät sisällä samoja oikeuksia kuin harjoittelija-arvot. Esimerkiksi kunniavyöarvon saaneet eivät voi saada kyu-graduointioikeuksia eivätkä

nämä arvot oikeuta muihinkaan danasteiden mukanaan tuomiin oikeuksiin tai suorittaa vyökokeella kunnia-arvoa seuraavaa dan-astetta.

Harjoittelija-arvot myönnetään aktiiviselle, vyökoevaatimuksien ehdot täyttävälle, hakijalle hakemuksesta, joka osoitetaan Suomen Aikidoliitolle. Anomuksen kautta myönnettyjä harjoittelija-arvoilla on samat oikeudet kuin vyökokeen kautta suoritetuilla.

tolle vuosittaiseen määräpäivään mennessä. Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Henkilö, jolle vyöarvoa anotaan, tulee täyttää sekä Suomen Aikidoliiton että Hombu Dojon graduointivaatimukset haettavaan vyöarvoon.

Hakemus on laadittava siten että siitä selviää kaikki oleellinen henkilöstä myös niille jotka häntä eivät tunne.

Oleellista on toiminta edellisen vyöarvon jälkeen.

3.2. Vyöarvon hakeminen Kunnia-arvoa haettaessa on perusteltava, miksi sellainen ko. henkilölle pitäisi myöntää. Perusteluja kirjoitettaessa on huomioitava, että vaikka ko. henkilö olisi paikallisesti hyvinkin tunnettu, on perustelut kirjoitettava siten, että ne ovat ymmärrettäviä myös niille, jotka eivät ko. henkilöä tunne.

Harjoittelijavyöarvoja anottaessa on hakijan oltava aktiivinen harjoittelija ja täytettävä Suomen Aikidoliiton ko. vyöarvoon liittämät graduointivaatimukset.

1.-5.danin arvojen kohdalla hakijana voi olla joko Suomen Aikidoliiton jäsenseura, Suomen Aikidoliiton hallitus tai Suomen Aikidoliiton Tekninen valiokunta. Lisäksi anottavalle vyöarvolle tulee olla suosittelija, jonka vyöarvo on vähintään sama kuin haettava arvo.

6. ja 7. dan-arvoissa hakijana on joko Suomen Aikidoliiton hallitus tai Suomen Aikidoliiton Tekninen valiokunta.

Tällöin suositus on haettava Suomen Aikidoliiton Tekniseltä valiokunnalta.

Suomen Aikidoliitto ei vastaa haettavien vyöarvojen kustannuksista vaan ne veloitetaan hakijalta tai hakemuksessa mainittavalta, asian hyväksyneeltä, taholta. Kunnia-arvon rekisteröintimaksu Hombu Dojolle on korkeampi kuin suosituksesta myönnetty harjoittelijaarvo.

3.2. Hakemus, jossa kolme erillistä paperia 1. Suomen Aikidoliiton dan-graduointi kaavake 2. CV/ansioluettelo 3. Hakevan yhteisö tai suosittelijan vapaamuotoinen puoltokirje Hakemus osoitetaan Suomen Aikidolii-

Hakemuksesta (ansioluettelo) on ilmikäytävä vähintään seuraavat asiat: • • •

•

• -

-

-

-

-

-

- -

- -

-

kenelle vyöarvoa haetaan mitä vyöarvoa haetaan haetaanko harjoittelija- vai kunniavyöarvoa hakemuksen esittävä taho kohdan 3.2. mukaisesti kuvaus hakijan aikidotaustasta: harjoitteluaika, milloin ko. henki- lö on aloittanut aikidon harjoit- telunsa viimeisimmän vyökokeen suori- tusajankohta kuvaus harjoittelun aktiivisuudes- ta (esimerkiksi x kertaa viikos- sa, leiripäivät edellisen vyöarvon saamisen jälkeen) mahdolliset luottamustehtävät seurassa ja Suomen Aikidoliitossa kuvaus ohjaajana toimimisesta, omassa seurassa/muu ohjaajatoi- minta toimiminen vyökoetuomarina omassa seurassa /muu tuomarointi kouluttautuminen muut seikat jotka tahdotaan hake- musta käsitellessä huomioida (esim. yhteisöllinen aktiivisuus ja sitoutuminen) Suosittelija kohdan 3.2. mukaan 1.-5.dan-arvoissa suosittelijan suosituskirjelmä 6.dan-arvossa Teknisen valiokun- nan jäsenistä 2/3 puolto hakemuk- selle

Jos henkilölle haetaan suositusta Tekniseltä valiokunnalta minimiajoin tai minimiharjoituspäivin on yllä mainittujen toimintojen oltava kokonaisuudessaan merkittäviä. Muussa tapauksessa minimiajat ja minimiharjoituspäivät tulevat merkittävästi ylittyä.

Mitä korkeampaa vyöarvoa haetaan sen merkittävämpää toiminnan on oltava.

3.3. Hakemusten käsittely Hakemusten on saavuttava Aikidoliiton toimistoon vuosittaiseen määräaikaan mennessä. Hakemukset lähetetään toimistosta lausunnolle Suomen Aikidoliiton Tekniseen valiokuntaan.

Valiokunta antaa lausuntonsa kustakin hakemuksesta ja kielteisissä tapauksissa hakemuksiin liitetään yleisesti hyväksyttävät perustelut ja huomiot hakemuksen hylkäämiseen johtaneista syistä. Lausunnon jälkeen Suomen Aikidoliiton hallitus tekee lausuntojen mukaisen päätöksen vyöarvojen hakemisesta ja lähettää hyväksytyt hakemukset Hombu Dojolle, joka päättää vyöarvojen myöntämisestä.

3.4. Teknisen valiokunnan päätöksistä valittaminen Mikäli hakija on tyytymätön Teknisen valiokunnan päätökseen, on hänen jätettävä tästä kirjallinen hyvin perusteltu huomautus Suomen Aikidoliitolle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Huomautuksen käsittelee Suomen Aikidoliiton Tekninen valiokunta täydessä vahvuudessaan 30 päivän sisällä huomautuksen saapumisesta ja sen tuloksesta ilmoitetaan viipymättä käsittelyn jälkeen.

Hombu Dojon päätöksistä ei voi valittaa Suomen Aikidoliittoon.

4. Ulkomailla suoritetut vyöarvot

Tekninen valiokunta käsittelee anomuksesta ulkomailla suoritetut vyöarvot vyökoetilaisuuksien yhteydessä.

Ehdot täyttävät suoritukset kirjataan ja toimitetaan Suomen Aikidoliiton hallituksen vahvistettavaksi ja liitettäväksi liiton vyökoerekisteriin. Rekisteriin liitetään vain Hombu dojon hyväksymät vyöarvot.

Anomuksen liitteenä tulee olla joko kopio Hombu Dojon myöntämästä vyökoetodistuksesta tai dan-passin kopio, jossa on Hombu Dojon merkinnät ja leima kyseisen vyöarvon kohdalla. Muita vyöarvoja, mm. eri maitten kansallisia vyöarvoja, ei Suomessa hyväksytä.

Kari Tamminen Tekninen valiokunta puheenjohtaja

AIKIDO 2/08

25

Väliaikaohjelmaa

Teksti ja kuvat: Sari Onninen

Suuri Budoleiri jo 10 vuotta!

Suuri Budoleiri täytti tänä vuonna upeat 10 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi leiri oli nelipäiväinen, päivän edellisvuosien leirejä pidempi. Aika meni siitä huolimatta kuin siivillä ja kotiinlähdön koittaessa moni harmittelikin leirin loppumista. Varala tarjosi meille jälleen aurinkoisen tapahtuman loistavissa Pyhäjärven maisemissa!

Leirillä ahkeroi yhteensä 195 junnua, aikidosta ja taekwondosta 53, karatesta 70 ja taidosta 19 osanottajaa. Ohjaajia leirillä oli yhteensä 18. Aikidon pääohjaajina toimivat leppoisat ja kuitenkin niin vaativat Kustaa Ylitalo ja Esa Hirvonen sekä apuohjaajina Margit Suontausta, Jarkko Tuominen, Reko Vuorinen ja Reima Välimäki.

Leiri alkoi torstai-iltapäivällä majoittumisella ja ensimmäisellä harjoituksella, jonka Kustaa ja Eddie ohjasivat varmalla ammattitaidolla. Lajiharjoituksissa treenattiin osaksi tekniikoita, joita oli tarkoitus esittää lajinäytöksessä lauantain juhlagaalassa.

Ruokailun jälkeen oli lajiesittelyjen vuoro, jossa pääsee kokeilemaan ihan käytännössä sisarlajeja. Esittelyjen jälkeen maistui iltapala ja sitten unille tatamille, tosin unta jotkut odottivat keskiyölle saakka…

Perjantaina olikin aikainen herätys, aamiainen ja lajiharjoitus. Harjoituksen jälkeen ”pikaruokaa” ja vauhdilla kohti Särkänniemeä. Onneksi huvipuistopäivä oli perjantai, sillä laitteisiin ei tarvinnut jonottaa lainkaan ja kyllä niissä sitten pyörittiinkin! Moisen hulinan jälkeen maistui virkistävä uinti raikkaassa Pyhäjärvessä. Laituri oli välillä niin täynnä uimareita, että se meinasi upota pohjaan.

Perjantai-iltana oli jonkinlaista väsymystä ilmassa, mutta siitä huolimatta

26

AIKIDO 1/08

Nukkumatti viivytteli joidenkin kohdalla. Tatamilla majoittuneet apuohjaajat joutuivat jopa komentamaan hiljaisuutta, kun Särkänniemen kokemuksien vaihtamiselle ei meinannut tulla loppua.

Lauantaina herätys jälleen kello 7.30, aamiainen ja lajiharjoitukset sekä viimeiset silaukset aikidon esittelynäytöstä varten. Lounaan jälkeen aikidokat suunnistivat luontopolulle, jossa oli hauska suunnistus-tietokilpailu. Ulkoilu kauniissa harjumaisemissa oli mukavaa vaihtelua salille ja samalla sai aimo annoksen luontotietoutta sekä suunnistustaitoa.

Sitten päivällisen jälkeen kokoonnuimmekin kaikki lajit juhlagaalaan päätalon saliin. Gaala alkoi juhlavasti tervetuliaispuheella, jonka jälkeen leirin osanottajat pääsivät parrasvaloihin.

Lajien ohjaajat selostivat lajien saloja samalla, kun juniorit näyttivät tekniikat tatamilla. Monimutkaiset tekniikatkin Ohjaajat vas. Eddie, Reima, Kustaa ja Jarkko

tuntuivat avautuvan, kun niiden tarkoitusperät selostettiin. Oli todella hienoa, että saimme esiintyä ”kaikki kaikille”.

Tunnelma oli korkealla ja yhteishenki hyvä!

Lajinäytösten jälkeen oli ”Improvisaatioteatteri Snorkkelin” vuoro. He improvisoivat yleisöstä tulleiden vihjeiden mukaan ja esitykset olivat kyllä niin hulvattoman hauskoja, että vatsa oli kipeä nauramisesta vielä iltapalallakin.

Kaikki loppuu aikanaan ja niin koitti myös sunnuntai, viimeiset harjoitukset, pakkaaminen, lounas ja kotiinlähdön aika. Kaikki (myös Helsingin bussi) pääsivät väsyneinä, mutta taatusti onnellisina kotimatkalle. Jälleen yksi upea Budoleiri takana ihanine muistoineen!

Lämpöiset kiitokset kaikille ohjaajille ja osanottajille mukavasta leiristä! Varatkaahan kalenteristanne 04.-07.06.2009 ensi kesän Budoleirille!

teksti ja kuvat: Saku Ohtonen

Porvoo Aikikain aikidojunnut leirillä Lauantai 19.4. oli jännittävä päivä monelle nuorelle aikidon harjoittelijalle.

Kauan odotettu retki Helsinkiin Meidokan seuran vieraaksi päivän mittaiselle aikidoleirille oli käsillä ja mukaan reissulle lähti 18 junioria ja 4 porvoolaista ohjaajaa. Odotettavissa oli päivän aikana 2 harjoitusta ja harjoitusten välillä väliaikaohjelmaa. Matkaan lähdettiin Porvoosta oman salin edestä klo 11.

Ryhmäkuvien ottamisen jälkeen pakkauduttiin autoihin ja olimme määränpäässä Meido-kanin salilla hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä harjoituksia.

Niinpä ehdimme ottaa jo alkulämpimän läheisen koulun leikkikentällä juosten, kiipeillen, hyppien, punnertaen...

Punaposkisina vedettiin aikidopuvut päälle ja järjestäydyttiin tatamille. Tatami olikin varsin täysi kun 18 junnua Porvoosta + 12 junnua Helsingistä + 4 ohjaajaa Porvoosta + 4 ohjaajaa Helsingistä järjestäytyivat riviin. Ensimmäisen harjoituksen ohjasi Terhi Kallonen 3.dan Meido-kanista.

Harjoituksen teemana oli horjuttaminen ja 1:15 mittainen harjoitus vilahti ohi nopeasti joskin osalla junnuista taisi harjoituksen loppupuolella luvassa oleva pitsatarjoilu hitusen häiritä keskittymistä. Harjoituksessa haettiin kehon oikeaa asentoa pitämällä hernepussia pään päällä samalla erilaisia liikesarjoja ja käännöksiä tehden. Tekniikkaa tehtiin sekä pystystä että polviltaan ja lopuksi rakennettiin tehtävärata jossa taidot pääsivät todelliseen testiin mm. tenkan käännöksellä puumiekan lyöntiä väistäen.

Väliajalla

tankattiin

energiavarastot

Yhden sormen ikkyo

pitsalla, hedelmillä ja limsalla. Väliajalla jokainen sai muistoksi leiripäivästä mukaansa oman nimensä kirjoitettuna japanilaisilla merkeillä ja vieläpä aidon japanilaisen toimesta.

Toisen harjoituksen ohjasi Jyri Sillanpää 1.dan Meido-kanista. Toisen harjoituksen alussa oli paljon koordinaatio- ja kehonhallintaharjoituksia. Harjoiteltiin mm. erilaisia käännössarjoja ja liikkumismuotoja. Tekniikkaa harjoiteltiin teemalla 1-2-3: yhden sormen ikkyo, kahden sormen kokyu nage ja kolmen sormen kokyu-ho. Lopuksi kisailtiin erilaisissa joukkueviesteissä ja tunnin treeni taisi tuntua monesta aivan liian lyhyeltä.

Jälkimmäisen harjoituksen lopuksi napattiin ryhmäkuva ja pukeutumisen päälle lähdettiin tyytyväisinä takaisin Porvoota kohti. Porvooseen saavuttuamme kävimme vielä tankkaamassa tyhjiin puristetut energiavarannot

Oma nimi katakana merkein

(BikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäkBikmäk...).

Tankkauksen päälle siirryimme Ruusupuistoon odottelemaan lasten vanhempia noutamaan leiriläisensä. Ja koskapa olimme niin hyvissä ajoin takaisin Porvoossa niin ehdimme vielä melkein tunnin verran pelata kirkonrottaa ja lipunryöstöä. Treenin täyteisen päivän päälle sitten uni varmasti kaikille maistuikin!

Kaiken kaikkiaan leirimatka oli todella antoisa sekä meille ohjaajille että tietenkin junioreille. Seuraavana onkin sitten Meido-kanin junioreiden vastavierailun aika Porvoon suunnalle!

Terveisin, Porvoo Aikikain junnuohjaajat

AIKIDO 1/08

27

teksti: Pertti Lindqvist Junnuvaliokunta on koulutusvaliokunnan suotuisalla avustuksella ja hallituksen hyväksymänä kehittänyt junioreiden vyökoe- eli natsajärjestelmää seuraavasti.

Junioreiden 8. - 4. kyu natsakokeissa tullaan uudistuksen voimaanastumisen 1.1.2009 jälkeen kysymään samat tekniikat kuin aikuisten nykyisessä 6. 4. kyu graduoinneissa. Järjestys eroaa aikuisten suorituksissa olevasta järjestyksestä. Uutena asiana junioreillekin tulevat ikkyon kaltaisten tekniikoiden

uramuodot. Aiemmin junioreilta on kysytty vain omotemuodot näistä tekniikoista.

Sinisen ja ruskean natsan suoritusaikoja on hieman pidennetty. Juniorivaliokuntaa puhututti ongelma ”vöiden” loppumisesta kesken jos aloittaa kovin nuorena. Seuroissa ei pitäisikään järjestää kovin montaa natsakoetilaisuutta kaudessa. Junnut jaksavat kyllä odottaa natsojaan pidempäänkin. Omassa seurassani junnuille järjestetään yksi natsakoe kaudessa. Sillä mielestäni varmistetaan harjoittelun monipuoli-

Junioreiden uudet vyökoevaatimukset

I vihreä natsa, 20 harjoituspäivää 7. kyun suorittamisesta shikko tachiwaza aihanmi katatedori

gyakuhanmi katatedori

I keltainen natsa, 10 harjoituspäivää aloittamisesta dojokäytös aikitaiso taisabaki tenkan ukemi mae, ushiro tachiwaza aihanmi katatedori ikkyo Omote

II keltainen natsa, 10 harjotuspäivää I keltaisen natsan suorittamisesta

ura omote

III keltaista natsaa, 10 harjoituspäivää II keltaisen natsan suorittamisesta ikkyo-undo shomen-uchi tachiwaza aihanmi katatedori gyakuhanmi katatedori shomen-uchi

paria kohti iriminage shihonage iriminage

ura

7.kyu, kaksi oranssia natsaa

I oranssi natsa, 15 harjoituspäivää 8. kyun suorittamisesta zengo-undo shikko tachiwaza aihanmi katatedori

ryotedori

omote

tachiwaza aihanmi katatedori nikyo ura gyakuhanmi katatedori ikkyo omote

kokyunage suwariwaza ryotedori kokyuho 13-vuotias voi 20 harjoituspäivän ja 2 kuukauden harjoittelun jälkeen suorittaa aikuisten 5:n kyun.

28

AIKIDO 1/08

omote, ura omote, ura ura

II vihreää natsaa, 20 harjoituspäivää I vihreän natsan suorittamisesta ukemi tobikoshi ukemi tachiwaza shomen-uchi ikkyo suwariwaza shomen-uchi iriminage

ikkyo

omote, ura omote, ura

5. kyu, kaksi sinistä natsaa shiho-undo tachiwaza katatedori

katadori

nikyo iriminage nikyo

omote, ura omote, ura

II sinistä natsaa, 20 harjoituspäivää I sinisen natsan suorittamisesta

tachiwaza katatedori kokyunage 3 erilaista shomen-uchi nikyo omote, ura

kotegaeshi suwariwaza katadori ikkyo omote, ura 13-vuotias voi suorittaa 40 harjoituspäivän ja 3 kuukauden harjoittelun jälkeen aikuisten 4:n kyun.

I ruskea natsa, 25 harjoituspäivää 5. kyun suorittamisesta kotegaeshi ukemi

II oranssia natsaa, 15 harjoituspäivää I oranssin natsan suorittamisesta

sankyo shihonage ikkyo

4. kyu, kaksi ruskeaa natsaa

mae, ushiro nikyo kotegaeshi tenchinage

tenkan, irimi-tenkan

I sininen natsa, 20 harjoituspäivää 6. kyun suorittamisesta

tandoku, sotai irimi-tenkan ikkyo shihonage

Uudistuksen ajatuksena oli päivittää junnujen koevaatimukset vastaamaan aikuisten uusia vaatimuksia. Monet ovat olleet huolissaan suuresta tasoerosta kolmosen ja junnujen nelosen välillä. Tasoero kaventui hiukan mutta mielestäni eron ei pitäisi olla ongelma.

Nelosesta kolmoseen vaadittava harjoittelumäärä ja minimiaika antavat nuorelle aikaa totuttautua harjoittelemaan oikealla tavalla kolmosen kokeeseen.

6. kyu, kaksi vihreää natsaa

8.kyu, kolme keltaista natsaa

taino-tenkan-ho kamae taisabaki tachiwaza aihanmi katatedori gyakuhanmi katatedori

suus kun ei tarvitse kokoajan olla opettelemassa natsakoetekniikoita.

tachiwaza katatedori

shomen-uchi

kokyu-ho kokyunage sankyo sankyo

4 erilaista omote, ura omote, ura

II ruskeaa natsaa, 25 harjoituspäivää I ruskean natsan suorittamisesta yokomen-uchi tachiwaza katatedori katadori yokomen-uchi suwariwaza shomen-uchi

paria kohti

kotegaeshi iriminage shihonage

omote, ura

nikyo

omote, ura

DVD koekatselu

Aikido&Voima DVD jonka avulla tehtäviä harjoitteita löytiikin aina parin kanssa tehtäviä myöten.

Kuulaharjoittelu soveltuukin monella tapaa aikidon tai muun kamppailulajin seuralaiseksi. Tätä seikkaa tukevat myös useat tutkimustulokset.

Tuottaja Sogo Budo Silenius, valmistusvuosi 2008, kesto noin 50 minuuttia. Tekijöinä Aikido-opettajat Kari Tamminen 6.dan, Petteri Silenius 6.dan, Jura Levkin 1.dan ja joukko avustajia.

DVD:n tarkoituksena tekijöiden mukaan on herättää aikidoharjoittelijoissa mielenkiintoa tehostaa omaa lajiharjoitteluaan lisäharjoitteiden muodossa.

Dvd:llä olevat harjoitteet ovat pyritty tietoisesti pitämään yksinkertaisina, jotta alkuunpääseminen olisi mahdollisimman vaivatonta.

Myös hieman lyhyemmät osiot suburi-ton ja tetsu-bon kanssa tehtävistä harjoitteista ovat kiinnostavia. Esim suburi-ton kanssa treenaamisen katsotaan kehittävän aikidon aseharjoittelussa tarvittavia ominaisuuksia kuten välineen hallittavuutta, nopeutta ja keskitysvoimaa. Sama koskee myös lähes kymmenkiloista rautatankoa tetsu-bota, jolla Silenius demonstroi eri harjoitteita. Aloittelijan on tosin syytä aloittaa paljon kevyemmällä kangella.

Kaikki välineet toimivat myös perusliikkumisharjoittelun avuksi. Irimitenkankin on huomattavasti haastavampi

kun sylissä on 16 kiloinen rautakuula.

Dvd:n lopussa esitellään tekijäkaarti ja Jura Levkin intoutuu näyttäviin kuulaliikkeisiin.

Loppuarvosteluna tekijäkaartille täytyy antaa tunnustusta kiinteän ja johdonmukaisen kokonaisuuden rakentamisesta. Liikkeet ja harjoitteet ovat näytetty selkeästi unohtamatta pahimpia virhesuoritustapoja. Karsintaa liikkeiden osalta on varmasti tehty ja valikoimasta poimittu niitä, jotka hyödyntävät aikidokia parhaiten. Uskon, että dvd:n avulla lisätreeniä kaipaava pääsee hyvin alkuun ja pitemmällekin. Lehden pienen testiryhmän kokemus oli, että liikkeitä on helppo ideoita itsekin. Ja jonain päivänä käyn metsässä veistämässä oman suburi-ton.

teksti ja kuva Jussi Koukku

Dvd täyttää sitä tarvetta, mikä syntyy kun aikidoharjoittelu saavuttaa tason, jolla fyysinen rasittavuus ei enää täytäkään kokonaisvaltaisena kehon liikunnantarvetta. Vaarana on jopa kehon yksipuoleinen käyttäminen, jolloin seurauksena voi olla ala- tai yläselän lihaksiston ongelmia.

Dvd sisältää oman kehon käytön- ja pariharjoitteluosion, jossa käytetään vastuksena oman tai parin kehon painoa.

Harjoitteita on helppo dvd:n ideoimana keksiä lisää. Näinhän usealla dojolla tehdäänkin esim alkulämmittelyn aikana.

Mielenkiintoisemman ja varmasti usealle aikidokalle vieraammat kohtaukset käsittelevät erilaisten apuvälineiden hyödyntämistä. Opettajat keskittyvät kolmen eri välineen käyttöön: girya -kahvakuula, suburi-to –harjoitusmiekka ja tetsubo –rautatanko. Suurimman osan sisällöstä haukkaa kahvakuula,

AIKIDO 1/08

29

Toimistosivut: toiminnanjohtaja Sari Onninen

Liittokokous 04.10.2008

Syyskokous pidettiin Porvoossa kotimaisten opettajien leirin yhteydessä. Läsnä kokouksessa oli edustajat 14 jäsenseurasta, kiitos kaikille osanotosta ja kiinnostuksesta Aikidoliiton toimintaan.

Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat (mm. jäsenmaksujen suuruus, toiminta- ja taloussuunnitelma) sekä valittiin hallitukseen v.2009-2011 uudeksi jäseneksi JANI HARTIKKA Vantaan Jukarasta. Janille lämpimästi tervetuloa mukaan aktiiviseen hallitustyöskentelyyn ja Saku Ohtoselle sydämelliset kiitokset ahkerasta hallituskaudesta koulutusvastaavana!

Hallituksen kokoonpano vuonna 2009: Puheenjohtaja Lauri Holopainen, Jani Hartikka, Tuula Laisi, Erkki Mäki, Janne Rovio ja Kari Tamminen.

Kokouksessa hyväksyttiin myös hallituksen esitys ”ISOVELI-OHJELMA”sta, joka perustuu seurojen omaan aktiivisuuteen hakea liiton avustusta. Projektin tarkoituksena on avustaa pieniä seuroja heidän toiminnassaan. Projektille on varattu Aikidoliiton vuoden 2009 budjetista 5.000 euroa. ”Isoveli-ohjelmaan" päästäkseen seuran tulee tehdä Aikidoliitolle anomus, jossa osoitetaan: - seuran nykytilanne (ohjaajat, harjoittelijat, salivuorot, talous jne.)

- oma aktiivisuus asioiden kehittämiseksi (henkilöt, taloudelliset panostukset, toteutetut kehitysasiat

seuratoiminnan edistämiseksi) - kehityssuunnitelma (tavoitteet seuraavien 2-3 vuoden kuluessa, vastuuhenkilöt ja projektisuunnitelma,

markkinointisuunnitelma, budjetti karkealla tasolla) - edellytyksenä raportointi projektin kuluessa Aikidoliiton panostus ”Isoveli-ohjelmaan” hyväksytyille: - liiton kustannuksella iskuryhmä paikalle, kun seurassa järjestetään julkinen näytös - liiton kustantamana vierailevia ohjaajia (lähiseudulta jos mahdollista?) käymään piristämässä treenejä - markkinointitukea lehtimainontaan tms. markkinoinnin suunnitelman mukaiseen toteuttamiseen. ”Isoveli-ohjelma” toteutetaan vuonna 2009 ja budjetista varataan projektille 5.000 euroa.

Pienten, toimintavaikeuksissa olevien seurojen kannattaa tarttua tähän loistavaan tilaisuuteen nostaakseen seuransa toiminnan tasoa. Hyvällä projektisuunnittelulla on loistavat edellytykset saada ”Isoveli-avustusta” seuran toimintaan. Älkää siis jättäkö tilaisuutta käyttämättä! Lisätietoja saat Aikidoliitosta.

Vuoden 2009 leirijärjestäjien haku

Ensi kesän Igarashi-sensein (heinäkuun viimeinen viikko) sekä kotimaisten opettajien (03.-04.10.) leirit kaipaavat innokkaita järjestäjäseuroja.

Toimimalla leirin järjestäjänä seura voi järjestää näkyvyyttä toiminnalleen ja ylittää median uutiskynnyksen. Leirit ovat aina muutenkin tärkeitä yhteisiä aikidotapahtumia, joiden kuluessa mm. Tekninen valiokunta järjestää dan-vyökokeen. Yhdessä tehty työ lisää järjestävän seuran jäsenten keskinäistä tuntemista ja näin vahvistaa seuraa. Lisäksi seura voi tehdä leiristä itselleen myös taloudellista tuottoa, sillä mikäli leiri tuottaa voittoa, saa järjestävä seura voitosta 50% seuran käyttöön.

Tartu heti tilaisuuteen ja ilmoita Aikidoliittoon kiinnostuksestanne järjestää joko kesäleiri tai kotimaisten opettajien leiri.

Ilmoitukset viimeistään marraskuun loppuun mennessä.

Budoleiri 2009 Varalassa

Ensi kesänä on jo 11. vuosi, kun perinteinen junnujen BUDOLEIRI järjestetään.

Leirillä lajeina ensi kesänä ovat aikidon lisäksi itf-taekwondo, taekwondo ja taido.

Karate jää ensi kesän leiriltä pois oman ison junioritapahtuman vuoksi.

Luvassa on jälleen paljon lajitreenaamista, tutustumista sisarlajeihin, loistavaa yhdessäoloa ja tekemistä muiden budojunnujen kanssa… sekä tietysti päivä Särkänniemessä!!

Budoleiri toteutetaan jälleen nelipäiväisenä ja ajankohta on 04.-07.06.2009. Merkitse jo nyt leiri kalenteriin. Lämpimästi tervetuloa mukaan kaikki vanhat ja uudet leiriläiset.

30

AIKIDO 1/08

Dan-graduointitilaisuudet la 06.12.

Igarashi-sensei leirillä la 07.02.2009 Endo-sensein leirillä pääsiäisleiri 2009 Kobayashi-sensein leirillä kesäleiri 2009 Igarashi-sensein leirillä kot.op.leiri 2009 kotim.opettajat

paikka

Helsinki Kerava Helsinki avoin avoin

hakemus liitossa 15.10.2008 15.12.2008 15.02.2009 15.06.2009 15.09.2009

Dan-graduointiin haetaan omalla kaavakkeellaan määräpäivään mennessä. Kaavakkeen voi tulostaa liiton kotisivuilta (www. finland-aikikai.fi), tilata liiton toimistosta tai seuran yhteyshenkilöltä. Teknisen valiokunnan käsittelyn jälkeen dan-graduointiin osallistuvalle lähetetään graduointimaksun pankkisiirto. Dan-graduointimaksu määräytyy jenin päivän kurssin mukaan.

Dan-diplomit

Dan-diplomit jaetaan graduointia seuraavan leirin; Endon alkuvuoden, pääsiäis-, kesä- ja kotimaisten opettajien leirin yhteydessä. Yleensä ennen ko. leirin dan-graduointia. Leiripaikalla diplomin noutavan tulee ilmoittautua leirin järjestäjälle ennen diplominjakotilaisuutta!

Ilmoitathan hyvissä ajoin liittoon, mikäli et pääse noutamaan diplomiasi, niin emme turhaan vie sitä leirille. Vuotta vanhemmat dan-diplomit lähetetään joko seuralle tai diplomin saajalle.

Dan-passit lähetetään omistajilleen heti niiden saavuttua liittoon Japanista.

Toimiston jouluaika

Toimisto on suljettu joululoman vuoksi 23.-28.12. ja tammikuussa 01.06.01.2009.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, lämminhenkistä joulun odotusta ja onnellista vuotta 2009!

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen toimitus@finland-aikikai.fi

KENDOSHOP

...JA SÄÄSTÄT SELVÄÄ RAHAA LAADULLA! Tapahtumakalenteri löytyy liiton kotisivuilta www.finland-aikikai.fi

LAADUKKAAT JA EDULLISET PUVUT, ASEET JA OHEISTUOTTEET AIKIDOON KENDOSHOPISTA. TERVETULOA OSTOKSILLE NETTIIN TAI LIIKKEESEEMME TURUSSA, JOSTA SAAT ASIANTUNTEVAA JA YSTÄVÄLLISTÄ PALVELUA.

MEILTÄ MYÖS AIKIDOKIRJALLISUUS JA DVD TUOTTEET

NOSTA HENKINEN JA FYYSINEN MENESTYKSESI SEURAAVALLE TASOLLE

WWW.KENDOSHOP.FI

UUDENMAANKATU 3, 20500 TURKU, PUH. 02-2388807

AIKIDO 1/08

31

Elä unelmaasi.

Me turvaamme.

Eurooppalaisen matkavakuutus on voimassa matkoilla kaikkialla maailmassa. Ulkomailla on käytössäsi Eurooppalaisen laaja Euro-Center-verkosto, joka maksaa korvauksia jo paikan päällä. Euro-Centereissä Sinua palvellaan myös suomen kielellä. Tällaista palvelua ei muilla matkavakuuttajilla ole. www.eurooppalainen.fi