Aikidolehti 1/2014

AIKIDO Suomen Aikidoliiton j채senlehti 1 / 2014

Spirit of Budo -n채yttelyss채 v채littyi pala Japanin historiaa s. 24

O-Sensein oppilaat Motomichi Anno & Kiichi Hine vierailivat Suomessa s. 16

PÄÄKIRJOITUS

Jussi Koukku

Keho, mieli ja hengitys Aikidon eräänä perusajatuksena on otsikossa mainittujen elementtien yhdistäminen. Sen pitäisi tapahtua luonnollisesti ja rennosti. Vasta kun kaikki kolme osa-aluetta hallitaan, voi tekniikkakin olla tehokasta, vapautunutta ja toimivaa.

Harjoittelun alussa aikidoka keskittyy pelkästään kehon hallintaan. Aloittelijalle aikidon luonnolliset, ja selkärangasta nuoruusiän jälkeen kadonneet, raajojen ja vartalon liikkeet vaativat yleensä täydellisen keskittymisen ja uudelleen oppimisen. Sen myötä esimerkiksi hengitysrytmi katoaa ja liikkumisestakin tulee jäykkää ja katkonaista. Muodon oppimisen jälkeen voi alkaa keskittyä siihen sisältöön, mikä kulloinkin tuntuu ajankohtaiselle. Jossain vaiheessa eniten harjoitelluissa tekniikoissa hengitys ja liikkuminen vapautuvat ja treenaajan ei enää juurikaan tarvitse kiinnittää niihin huomiota. Tällöin aikidossa alkaa vaikein ja työläin vaihe eli miten saada mieli mukaan tekemiseen ja keskittyminen budolajin vaatimalle tasolle. Mitä helpommaksi perustekniikoiden tekeminen ja eri muotojen oppiminen tulee, sitä vaikeammaksi tulee myös mielen keskittäminen juuri tässä ja nyt tehtävään tekniikkaan.

S I S Ä L LYS LU E T T E LO

pilaita dojolle aikidoa harjoittelemaan lajin alkuvuosina. Pienen tutkiskelun tuloksena löytyi heidän taustoistaan jooga-, qigong-, meditaatio- ja muiden sisäisten metodien runsasta harjoittamista. Muutama suuri sensei on jopa kehitellyt omia mielen, kehon ja hengityksen yhdistäviä menetelmiä. Eipä ihme, että näiden opettajien tekeminen on usein oppilaista ylimaallisen toimivaa ja jopa eräällä lailla maagista.

Länsimaiselle aikidokalle mielen harjoitteiden mukaantulo lajin treenaamisen kestää usein vuosia. Meille suomalaisille on usein jopa hieman noloa ja epäbudohenkistä edes viitata tällaisiin asioihin. Aiheesta löytyy hyvin vähän selkokielistä suomenkielistä informaatiota. Asiantilahan vaatii selkeästi korjaamista!

Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajan palsta

3

Jore palasi Thaimaasta Suomeen

4

Talitintin opetus

6

Aikido ja mielen puolet

8

Budon solmut, osa 1

10

Opiskelijoiden liikuntapalvelut aikidon sanomaa levittämässä

14

Motomichi Anno & Kiichi Hine -senseit

16

Aikidolehden kirjavinkki

19

Junioripalsta

20

Spirit of Budō -näyttely

24

Qigong aikidoharjoittelun tukena

25

Mielekästä aikidovuotta kaikille!

Jussi

Taannoin perehdyin korkeiden vyöarvojen omaavien senseiden taustoihin.

Kaikilta, joiden henkilöhistoriaan perehdyin, löytyi yhdistävänä tekijänä monen erilaisen sisäisen metodin harjoittelua. Lähtökohtana luultavimmin on O-Sensein henkinen ja syvästi uskonnollinen tausta, joka on ollut osana houkuttelemassa samankaltaisia op-

Aikido-lehti on Suomen Aikidoliiton virallinen äänenkannattaja. Lehti ilmestyy vuonna 2014 kerran. Lehti jaetaan kaikille lisenssin maksaneille.

Levikki on noin 1500 kpl. Lehteä voi myös ostaa Aikidoliitosta.

2 AIKIDO 1/14

Päätoimittaja: Jussi Koukku 0400 494 626 toimitus@aikidoliitto.fi Ilmoitusmyynti: Suomen Aikidoliitto ry Radiokatu 20, 00240 Hki 09 - 3481 2566 040 - 573 8166

Ulkoasu : Outi Heistman Paino: N-Paino, Lahti Kannen kuva: Japan Foundation

Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista, kuten kuvista ja kirjoituksista. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä ainoastaan toimituksen luvalla.

Aikidolehdessä julkaistaan aikidoharrastajien kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa mielipidettä, eivät Aikidolehden tai Suomen Aikidoliiton virallista kantaa.

puheenJOHTAJAN PALSTA

Erkki Mäki

Kiitos ja nähdään tatamilla Aloin päätoimittaa Aikido-lehteä vuonna -96 tai 97. Kaivoimme sen Tuomas Martikaisen kanssa haudastaan melkoisin ponnistuksin.

Muutamaa vuotta myöhemmin olin sekä päätoimittajana että istuin Aikidoliiton hallituksessa, kunnes minut ensi kerran valittiin puheenjohtajaksi vuoden 2009 liittokokouksessa. Aikidolehden olin jättänyt jo aiemmin vuonna 2006 nykyisen päätoimittajan Jussin pätevään huomaan.

Minut valittiin toiselle kaudelle liiton puheenjohtajaksi vuoden 2013 syksyllä.

Tälle lähes 20 vuotta kestäneelle vapaaehtoistyölle Suomen aikidon kehittämiseksi annetulle ajalle on sattunut monen monta suunnitelmaa, kokousta, tuhansia sähköposteja – osa täysin asiattomia ja isoilla jakelulistoilla lähetettyjä uhkia ja vaatimuksia – kirjeenvaihtoa Japaniin ja naapurimaihin, leirejä, puheitten pitämisiä ja edustustehtäviä.

Vapaaehtoistyönä arviolta vähintään 24 päivää vuodessa on kuitenkin liikaa – asiat toivottavasti sujuvat tulevaisuudessa vähemmällä työmäärällä.

Kiitollisimmat asiat ovat olleet mukavia, myöskin yhteistä hyvää ajaneet ihmiset, mainitakseni erityisesti Jukka Helmisen, Harri Rautilan, Matti Joensuun, Laura von Boehmin ja Auno Mäkisen sekä monen monta hallituksessa toiminutta henkilöä.

Asetettuja tavoitteita on saavutettu: junioritoiminta on vakiintunut, danarvojen määrä on kasvanut nopeaan tahtiin, ja erityisesti koulutusjärjestelmää on kehitetty ja liitetty Suomen ja Euroopan virallisiin koulutusjärjestelmiin. Suomessa on tällä hetkellä kolme Hombu-järjestelmän shihan-arvoa Juhani Laisilla, Petteri Sileniuksella ja Jukka Helmisellä. Niin, ja Suomessa on edelleen vain yksi Aikidoliitto!

Puheenjohtajakaudelleni osui vaikeita asioita, kuten erään aikidoseuran sääntörikkomukset, jotka johtivat siihen, että seura erotettiin ylimääräisen liittokouksen toimesta Aikidoliiton jäsenyydestä.

Toinen raskas urakka oli liiton sääntöuudistus, joka onneksi saatiin hoidettua kunnialla loppuun.

Tekemätöntä työtä riittää: nuorille opettajille ei ole vieläkään kunnon stipendi- tai koulutusjärjestelmää. Ja tällä hetkellä on meneillään valiokuntien sääntöuudistus, joka herättänee taas melkoisia intohimoja puoleen jos toiseen. Pitää malttaa muistaa muutama asia. Ensinnäkin Suomen Aikidoliitto, sen puheenjohtaja ja liiton hallitus on ensisijainen toimija paitsi suomalaisen juridiikan, myös testatusti Aikido Hombu Dojon mielestä ja suuntaan.

Tämä pätee myös valiokuntien osalta.

Shihan-asiaan muuten Hombu otti kantaa niinikään ja kertoi, että shihanarvo merkitsee ainoastaan virallista opettajaosaamisen tunnustamista. Se ei anna mitään lisävaltuuksia. Shihan ei esimerkiksi voi pitää omiin nimiinsä tai yksin dan-graduointeja, vaan se mandaatti on teknisellä valiokunnalla.

Sairastuin vakavasti maaliskuun 31. päivänä kuluvaa vuotta. Kiireinen ura yrittäjänä ja samanaikainen Aikidoliiton puheenjohtajuus oli liikaa keholleni. Totesimme yhdessä ystävien, sukulaisten ja minua hoitaneen lääkärin kanssa, että jostain minun on luovuttava. Aikidon treenaamista en reilun 22 tatamilla vietetyn vuoden jälkeen halua jättää, vaan mieluummin treenaan entistä enemmän, mikä on myös lääkärini mielipide, kunhan toipumiseni etenee.

Päätös luopua Aikidoliiton puheenjohtajuudesta on sekä helppo – koska se on pakko tehdä – että vaikea – koska koen pettäväni minut valinneiden seurojen luottamuksen.

Kiitän erittäin suuresti kaikkia ihmisiä joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä Liiton asioissa näinä vuosina. Tatamilla tavataan! Toivottavasti useammilla leireillä kuin tähän asti minulle on ollut ajallisesti mahdollista.

Tätä lukiessanne syysliittokokous lienee jo valinnut uuden puheenjohtajan.

Hänelle runsaasti menestystä ja kärsivällisyyttä vaativassa pestissä.

Jalasjärvellä 5.9. kauniina intiaanikesän päivänä

Erkki Mäki

Tekninen valiokunta on asiantuntijaelin dan-graduointiasioissa ja koulutusvaliokunta kaikissa koulutukseen liittyvissä asioissa. Samoin juniorivaliokunta omalla sektorillaan. Millään näistä ei kuitenkaan ole mitään määräysvaltaa liiton asioissa yli Aikidoliiton hallituksen.

Hallitus tekee päätökset ja on niistä juridisesti vastuussa. Mutta hyvän hallintotavan mukaisesti on järkevää ja tarkoituksenmukaista uskoa omia asiantuntijaelimiään päätöksenteossa. Yhteistyö ja asiantuntijaosaamisen hyödyntäminen on kaikkien etu.

AIKIDO 1/14

3

Teksti ja kuvat: Pertti Eskelinen

Pitkän linjan aikido-opettaja, kuopiolainen Jorma ”Jore” Rissanen (58) vaihtoi maisemaa 2000-luvun alussa.

Seikkailu Thaimaassa alkoi vuorotteluvapaalla. Lämpö, hymyilevät ihmiset ja edulliset hinnat venyttivät Joren matkan 13 vuoden mittaiseksi. Tämän vuoden toukokuussa Rissanen palasi Kuopioon.

Kotinurkilla Suomessa hän oli käynyt vain kerran pitämässä aikidoleirin Thaimaan vuosien aikana. Kotiinpaluun kunniaksi Jore veti Kouvolassa yhteisleirin Mika Saarinummen, 4. dan, kanssa Kouvolassa.

Monet muistavat Rissasen Joren Kuopio-hallin työntekijänä ja aikidon eteenpäin viejänä. Jorella on 5. danin musta vyö, joka myönnettiin hänelle tammikuussa 2000.

Jore kävi jo 80-luvulla Hannu Reinikosken kanssa Japanissa harjoittelemassa. Shingussa Jore oli muutamia kuukausia Michio Hikitsuchi -sensein (10. dan) dojolla harjoittelemassa.

Jore ja Kuopion aikidoseura Tenchikanin tiimi järjestivät ikimuistoisen Suomen suurimman aikidoleirin 1993.

Vetäjänä Michio Hikitsuchi seurueineen. Osanottajia oli yli 300, tämän ju-

4 AIKIDO 1/14

tun kirjoittaja mukaan lukien. Leirillä Mika Saarinummi innostui ja lähti seitsemäksi vuodeksi Japaniin, Kumanojuku-dojolle Shinguun uchideshiksi. Nykyään Mika Saarinummi on suunnan pääopettaja Suomessa.

Itämaiset taistelutaitonsa Jore hyödynsi myös Thaimaassa. –Aikaisemmin thai-poliisilla oli liipaisin hyvin herkässä. Kun kännykkäkamerat yleistyivät, kovaotteiset poliisit joutuivat oikeuslaitoksen syyniin. Opetin armeijan erikoisjoukoille ja poliisille pehmeämpiä keinoja taltuttaa vastustaja, kertoo Rissanen. Jore veti myös Phuketissa diskojen turvamiehille aikidoa allekirjoittaneen (3. dan) kanssa.

Suomalaiset joutuvat Thaimaassa juovuksissa silloin tällöin vaikeuksiin thai-viranomaisten kanssa. Rissanen on selvitellyt suomalaismatkailijoiden töppäyksiä ja hankkinut heille lentolippuja putka- ja vankilareissujen vuoksi. Monet suomalaismiehet ajautuvat Thaimaassa baarityttöjen maailmaan.

Rissanen varoittaa, että köyhille naisille ja baaritytöille länsimaalainen voi olla kuin kävelevä pankkiautomaatti eikä rakkaus aina ole kovin aitoa.

Rissanen kertoo, että Thaimaassa monet menevät naimisiin, jos on luvassa

Kuvat: Saarinummen (4. dan) ja Rissasen (5. dan) leiri Kouvolassa 16. - 18.5.2014.

elintasoa ja terveysturvaa. – Jos naimisiin meno tapahtuu alle kuukaudessa, ennusmerkit ovat huonot. Tavallisen thai-naisen kanssa suhde etenee hitaasti. Yläluokan väki ei halua olla juuri tekemisissä ulkomaalaisten kanssa.

Rissanen perusti jo vuonna 2001 Thaimaan ensimmäisen kuntosalin, joka oli thainyrkkeilyn, taekwondon, aerobicin ja aikidon keskus.

Jorella on myös omakohtaista kokemusta, miten ulkomailla voi joutua huijatuksi. –Myydessäni kuntosalikeskusta jouduin hyväuskoisuuttani huijatuksi. Firmasta saadut myyntirahat hävisivät ulkomaille. Rahojani en saanut takaisin, mutta en jäänyt sitä suremaan. Neuvoin muita asiakirjojen tekemisessä ja jouduin silti myös itse huijatuksi.

AIKIDO 1/14

5

Talitintin opetus Teksti ja kuvitus: Petteri Silenius

Talitintit parveilevat lintulaudalla helmikuun pakkasilla. Katselen lämpimästä keittiön ikkunasta niiden parveilua siementen ja talipallojen kimpussa. Ei ole helppoa heilläkään. Jokainen suupala täytyy kaivaa esiin lumen tai jään alta tai taistella siitä, jotta saisi energiaa selviytyäkseen talven yli. Vaikka tintti löytäisikin syötävää, vaarat eivät rajoitu pakkasiin. Yöllä sen voi napata puunoksalta pöllö, päivällä lennosta haukka tai lintulaudalta kissa. Ihmisillä on omat huolensa, mutta kun katsoo näiden kavereiden taiteilua puunoksilla, meidän murheet vaikuttavat perin pieniltä. Kumpi on vahvempi, monta vapaaottelua voittanut fighteri vai pikkuinen talitintti?

Ajattelepas nyt itseäsi istumassa alasti puunoksalla talvipakkasella. Ei yhtään auta se, että lihakset pullistuvat kivasti, iho kiiltelee aamuauringon kimalteessa ja tatskat tulevat hyvin näkyviin. Nälkää ei hälvennä se, että olet juuri peitonnut pahimman vastustajasi pohjoismaiden

6 AIKIDO 1/14

välisissä otteluissa. Kylmää ei lievitä se tieto, että olet juuri tehnyt hyvän sopimuksen ulkomaisen tallin kanssa.

Silmät kiiluen halajat samaa jäätynyttä talipalloa lintulaudalta kilpaa oravan kanssa. Sukukalleudet jäässä mietit mistä saisit lämpöä ja syötävää tälle päivälle, jotta näkisit seuraavan aamun auringon kajon. Katsotaanpa uusin silmin talitintin voimaa.

Vahvuutta ja voimaa on monenlaista.

Mies pystyy nostamaan penkiltä yli sata kiloa. Hän saattaa olla monta vuotta lyömätön mestari kamppailutaidoissa.

Silti hän ei kestä pienen vauvan itkua yöllä edes tuntia. Kuinka hän voisi, koska ei siedä edes keskenkasvuisten nulkkien haistattelua pubista palattaessa.

Hänen voimansa ei oikeastaan hyödytä ketään muuta kuin häntä itseään. Onko sellainen voima tarpeellista muuhun kuin suvun jatkamiseen? Ehkä luontoäiti onkin tarkoittanut testosteronin

miehelle, jotta hän voisi olla vahva, suojella pesuettaan ja tehdä lisää jälkeläisiä? Miksi niin monen ison ja vahvan miehen itsetunto on heikko? Niin heikko, että täytyy jatkuvasti todistella olevansa vahvempi kuin muut. Varsinkin muutaman kaljan jälkeen. Ulkoinen vahvuus on helppo hankkia, mutta sitkeys, johon liittyy voimakas tahto ei tule harjoittelemalla. Se on vanhemmilta perittyä. Niiltä, jotka ovat sitkeytensä ja itsepäisyytensä ansiosta selviytyneet rankoissa olosuhteissa kaskia raivaamalla ja palaamalla sodista elävinä, kuitenkin fyysisesti tai henkisesti runneltuina.

Kamppailulajit ovat meille perintöä menneiltä sukupolvilta. Ne ovat muistikirjoja ajoilta, jolloin selvityminen hengissä taistelussa mies miestä vastaan oli elinehto. Jos vertaamme tarkoitus-

periä, joita edelläkävijöillämme oli ja nykyaikaa, kontrasti on suuri. Luonnossa eläimet käyvät edelleen samaa kamppailua elintilasta, joka ihmisillä oli vuosisatoja sitten. Harva eläin luonnossa kokee luonnollisen kuoleman eli kuolee vanhuuteen. Nyky-yhteiskunnassa valitettavasti viina ja elintasosairaudet vievät miehiä ennenaikaiseen hautaan. Meidän ei tarvitse kuolla taistelussa. Meillä on aikaa kehittää itseämme kamppailulajien avulla. Toivon mukaan terveemmiksi, vahvemmiksi fyysisesti ja henkisesti, nöyremmiksi ja kenties myös vilpittömiksi. Voima jota halajamme itsellemme ollaksemme vahvempia kuin muut kalpenee sen voiman rinnalla, joka saa meidät jatkamaan ihmisen sukua. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Primitiivisyys ja vaistot ohjailevat meitä. Jos jaamme vuosikierron ihmiskunnan historiaksi, tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen ihminen alkoi käyttää kiveä työkaluna ja aseena.

Joulukuun 13. päivän tienoilla keksittiin metallit ja viimeinen päivä on nykyhetki. Olemme käyneet kuussa, moderni teknologia helpottaa elämäämme ja tietokoneet hallitsevat aikaamme. Ei siis ole ihme, että urbaanin ulkokuoremme alla piilee kivikauden ihminen.

Havaitset sen helposti astuessasi sisään ravintolaan. Mies tarkistaa ensimmäisellä silmäyksellä onko uhkaavia uroksia lähellä ja missä ovat mahdolliset naaraat joiden kanssa voi pariutua. Toinen silmäys hakee pöytää rauhallisesta nurkkauksesta jossa voi syödä ateriansa rauhassa.

Rajaseudun torpassa asuu akka, joka on tehnyt kahdeksan lasta juopon miehensä suosiollisella avustuksella. Vesi juoksee vain jos akka jaksaa juosta kaivolta tupaan. Välillä mies saa juoppohulluuskohtauksia ja ajaa perheen pihalle. Nimismiehen haettua miehen rauhoittumaan, elämä jatkuu taas arkisena. Seuraavana aamuna mies palaa vaiteliaana kotiin, sytyttää tupakan ja menee korjaamaan traktoria. Vaimo hankkii lapsilleen ruuat ja vaatteet.

Kasvattaa heidät alkeellisissa oloissa yhteiskuntakelpoisiksi jäseniksi. Voimaa on monenlaista.

Kreikassa oli taitava karateopettaja.

Hän oli vahvarakenteinen, ilmiömäisen nopea ja hyvä tekniikka. Näytöksissä hän pystyi murskaamaan kiviä palasiksi. Tämä helleeninen taistelukone rakastui kauniiseen tyttöön ja halusi mennä naimisiin hänen kanssaan. Tytön isä ja veljet olivat toista mieltä avioliitosta ja kielsivät sen. Mitä teki tämä spartalaisten soturien jälkeläinen? Hän lähti vaatimaan neitoa itselleen, mutta varustautui dynamiiteilla ja kranaateilla. Mies joka pystyi murskaamaan paljain käsin kiviä otti mukaansa niin sanotusti kättäpidempää. Kukaan ei kuollut, mutta mies joutui vankilaan ja lopulta kuoli siellä. Hän olisi voinut

käyttää voimaansa järkevämmin, mutta kaunis neito oli hänen heikkoutensa, joka sai tekemään järjettömän teon.

Täytyy muistaa, että me vain harrastelemme. Treenailemme saleilla kavereiden kanssa joutoaikoina koska elämä on yksinkertaisesti helppoa. Senkun parilla sormella vääntää hanaa ja puhdas, juomakelpoinen vesi valuu lasiin.

Kattila hellalle, ja sähkö lämmittää maksalaatikon tuotapikaa syötäväksi.

Elintilan raivaaminen on jo tehty ja sodat käyty toivottavasti joksikin aikaa. Elintasoyhteiskunta antaa meille mahdollisuuden harrastella ja laittaa aikaamme itsemme kehittämiseen. Pitää myös ymmärtää, että taistelu ei aina tarkoita matsia, johon valmistaudutaan saleilla. Se voi joillekin ihmisille olla vielä tämänkin päivän Suomessa taistelua köyhyyttä vastaan. Sinnikkäästi kohti parempia elinoloja, helpompaa elämää. Kaikille ei ole annettu lähtökuoppia valmiiksi. Joillekin lähtökuopat on kaivettu niin syviksi, että sieltä maaliin rämpiminen vaatii paljon enemmän voimaa kuin niiltä, joille rata on silotettu valmiiksi.

Talitintti alkaa visertää keskipäivällä auringon lämmittäessä kattoa ja räystäistä alkaa tippua pulleita vesitippoja.

On tullut aika visertää ja kutsua naista kumppaniksi. Se on selviytynyt talven kourista neuvokkuutensa ja elämänhalunsa ansiosta. Mistähän saisi talitintin veroiset voimat?

AIKIDO 1/14

7

Suomessa on noin 3000 aikidon harrastajaa ja 10 000 lajia harrastanutta.

Tutkimusten mukaan noin 1 % väestöstä esiintyy skitsofreniaa. Voidaan olettaa, että lajin aktiivien parissa on vähintään 30 oireista kärsivää. Sairauden puhkeamisikä on yleensä 15-45 vuotta (Therapia Fennica). Aikidon harrastajista valtaosa on tässä ikähaarukassa.

Skitsofrenian ennakoivia oireita ja jälkioireita ovat muun muassa epätavalliset havaintokokemukset, esimerkiksi toistuvat illuusiot ja tietyn voiman tai henkilön läsnäolon tunteminen. Henkilöllä voi esiintyä myös outoa, eriskummallista tai maagista ajattelua; esimerkiksi taikauskoisuuta, selvännäköisyyttä, ajatusten lukemista, kuudetta aistia, ”muut voivat tuntea tunteeni”uskomusta, kohdistumiskuvitelmia ja yliarvostettuja käsityksiä (Therapia Fennica).

Aikidon suljettu konteksti luo kasvuympäristön myös vahvalle suggestiiviselle hypnoosiohjaukselle. YouTubesta löytyy ainakin kahden Shihanin tuotoksia, joissa ohjataan jälkisuggestioilla oman dojon miehiä ukemiin matkan päästä ja estetään hyökkäys niin ikään matkan päästä. Televisiossa pyörii "Mitä tuli tehtyä" -sarja, jossa rahan tarpeessa olevia, valikoituja suggestioherkkiä henkilöitä pistetään tekemään kaikkea naurettavaa. Terveydenhuolto alan ammattilaiset paheksuvat hypnoosin käyttöä tälläiseen.

Edellisessä aikidolehden numerossakin esitelty Efo on oma lukunsa. Mielestäni

8 AIKIDO 1/14

laji perustuu vahvasti hypnoosiohjaukseen. Hatun noston arvoista on se, että vetäjä on itseoppinut metodinsa oman työn kautta. Tarvitaan luontaista lahjakuutta uskoa, jotta saadaan luotua niin vahva fiilinki, että homma onnistuu.

Vetäjä oppi aikidonkin käytännössä itse pähkäilemällä ja perusasioita harjoittelemalla. Leireillä vetäjä ei juurikaan käynyt.

Monet ihmiset haluavat kokemuksia ja ovat innolla mukana. On hienoa, että on uusi laji ja ihmiset tykkäävät. Realismiakin tuli mukaan, kun skeptikot testasivat lajin Barcelonassa. YouTube video löytyy hakusanoilla Efo fails.

Mutta toimiviakin juttuja löytyy, kuten aikakausilehti Seuran kotisivuilta löytyvä video, jossa toimittaja testaa Efoa: www.seura.fi. Myös Radio Rockin sivuilta löytyy vastaavankaltainen video: radiorock.fi.

Laji toimii tietynlaiselle, hyvään uskovalle ihmistyypille ja lajeissahan on lajille tyypillisiä harrastajia. Kouvola on lajin syntykaupunki. Kouvolassa harjoitellaan edelleenkin myös aikidoa.

Efo on irtautunut aikidosta, ja hyvä niin.

Aiemmin mainitsemassani muutamassa Japanin dojossa on käynyt niin, että Shihan efoilee ja muilla ei heidän kulttuurissaan ole muuta vaihtoehtoa kuin olla mukana. Suomessakin opettava ja aikidolehdessä usein esiintyvän Gerard Blaizen haaste erään harrastajan mielestä on se, että hän on niin irronnut reaaliaikidon maailmasta efoilemaan.

Kehon käytön logiikka pettää paikoitellen todella pahasti. Omat oppilaat eivät sitä hänelle osoita, mutta vakavaa harrastajaa Gerard Blaize ei saa liikahtamaankaan, koska yrittää liikuttaa massaa hartiavoimin.

Blaizen voima ei tule maasta ja jaloista vaan käsistä. Tätä ihmetellään kovasti.

Kun hän ei saa tehtyä tekniikkaan, hän ei hyväksy tilannetta ja ukea sellaisena kun se on, ja vaihda toiseen variaatioon veden lailla, vaan yrittää väkisin ratkaista asian jumiutumalla valittuun muotoon.

Blaize on luonut mittavan järjestön ja vie aikidoa osaltaan eteenpäin. Kaikki lajit tarjoavat ihmisille jotain mitä he tarvitsevat, muuten he eivät harjoittelisi.

Aikidon perustaja teki uskonnallisia harjoituksia. Näitten harjoitusten toistaminen luo samantapaisia vaikutuksia kuin esimerkiksi kundaliinijooga. Kun toistaa mantroja tai kameja ja kuvittelee punaisen pallon kasvavan, näin alkaa ajastaan tapahtua. Mieli luo mitä tahansa.

Lopputulos on joskus positiivinen. Mistä sitten lienee, että tämän esoteerisen reunan kulkijat ovat monesti hyvin negatiivisia käytökseltään ja fyysistä aikidoa tekevät monesti onnellisen vauvan näköisiä? Emmekö oivalla, että myös käytös muuttuu, jos saavuttaa sen minkä O-Sensei saavutti? Mekanismin sanotaan toimivan myös päinvastoin.

Hyvä käytös on edellytys tuon jonkin

saavuttamiseen. On mielenkiintoista, että skitsofrenian joihinkin esioireisiin kuluu samantapaisia kokemuksia, joita syntyy joogan ja uskonnollisten harjoitusten myötä. Tavoite joogan menetelmissä on kuitenkin päästä eroon mielen ehdollistumista, tavoista reagoida ilman tietoisuutta ja havaintoa kertyneiden stressien mukaan. Täysin tietoinen ymmärtää myös tiedostamattoman osan ja sen voiman. Mieli luo kaiken, myös tuon tunteen, joka pistää kaatumaan refleksistä tai ehdollistumasta.

Lajimme konteksti ja valtarakenne johtaa huipulla olevat helposti keisareiksi ilman kalsareita.

Pertti Eskelinen 3. dan Fukushidoin Kouvola

AIKIDO 1/14

9

Budon solmut osa 1

Puupiirros Musha-e. Samurai vangitsemassa vastustajaa sitomalla narulla. Hojojutsu tekniikkaan liittyi jujutsu-sidonnat ja vastustajan painaminen maahan, jonka jälkeen hänet sidottiin liikkumattomaksi narulla.

Teksti ja kuvat: Petteri Silenius 8-vuotias Kasper saapuu harjoituksiin vyönsolmu huolimattomasti tehtynä ja vyön päät harottaen sinne tänne. Huomautan, että solmu on huonosti, korjataanpa asia. Poika puolustautuu sanomalla, että äiti on tehnyt sen taas väärin. ”Sinun pitää osata tehdä itse pukusi solmu. Äitisi ei opettele aikidoa” vastaan hänelle. Mielessäni näin, kuinka äiti on paniikissa etsinyt netistä ohjeita vyön solmimiseen. Vanhemmat eivät tiedä, että minä kärsivällisesti opetan lapsille lähes joka harjoituksen alussa, kuinka vyö solmitaan oikein.

Miksi se pitää tehdä oikein? Eikö solmu ole vain solmu? Eikö sen tarkoitus ole pitää takkia kiinni? Eikö mikä tahansa solmu kelpaisi – tai vaikka rusetti?

Tekniikat eivät ole ainoita asioita budossa, jotka tuottavat päänvaivaa ja aivonystyröiden hiertymistä aloittelijalle. Aikidon sidontatekniikoiden monimuotoisuus ja yksityiskohtaisuus saa odottaa niin kauan, kunnes aloittelija on päässyt pukuhuoneesta tatamille saatuaan vihdoin ja viimein vyön solmun oikein. Sittenkin opettaja saa tämän tästä huomauttaa solmun olevan väärin solmittu. Kun vyön solmu alkaa sujua rutiinilla ja sen kummemmin ajattelematta, tulee eteen hakaman hankinta. Nyt vasta kärsivällisyys punnitaan ja hakaman nauhat saadaan solmittua sopivan kireiksi niin, että hengityskin kulkee eikä hakama valahda iriminagen tuoksinassa nilkkoihin.

Jo aloittelija alkaa huomaamaan, kuinka hyvä asia oikeastaan onkaan, että solmu löystyy ja sitä voi hetken aikaa korjailla. Hakaman nauhat antavat myös hetken hengähdysaikaa ja hyvän tekosyyn vetää happea niiden korjailemisen ajan. Kunnes vuodet vierivät ja osaa tehdä solmut juuri oikean kireik-

10 AIKIDO 1/14

si sekä oppia taloudellisen liikkumisen periaatteet jottei hakamaakaan enää tarvitse solmeilla koko treeniä – varsinkaan iriminagen aikana.

Historian solmujen havinaa Japanilaiseen mytologiaan ja uskontoihin sisältyvät narut ja solmut tärkeänä osana. Buddhalaisuuden jumala Fudo Myo-o pitää oikeassa kädessään miekkaa, joka symboloi tietämättömyyden leikkaavaa viisauden miekkaa. Vasemmassa kädessä on köysi, jolla pyydystetään ja sidotaan pahuuden voimat.

Kansallisuskonto Shintossa köysi symboloi kaiken yhdistävää henkeä ja jumalallisuutta. Shintopyhäköissä voi nähdä isojen puiden tai kivien ympärille kiedottuja riisiolkiköysiä, joissa on pyhiä papereita taiteltuna. Köysi osoittaa, että kivi tai puu on kami, jumala.

Japanissa samurain täytyi kirjaimellisesti pukeutua solmuihin. Arkipuvun kanssa käytettiin tiettyjä solmuja, samoin arkipuvun kanssa käytettävät

miekat katana ja wakizashi (pitkä ja lyhyt miekka) kiinnitettiin hakaman solmuihin tietytyllä tavalla. Takki, kimono kiedottiin ympärille obilla, pitkällä vyöllä ja leveät housut, hakama jota vieläkin käytetään myös aikidossa vaativat oman sidontatavan. Kun hakama taiteltiin kaappiin säilytettäväksi, se tehtiin niin että laskokset pysyivät siisteinä ja koko paketti viimeisteltiin kauniilla ja käytännöllisellä solmulla, johon käytettiin vaatteen omia nauhoja.

Haarniskan kanssa käytettiin lukuisia solmuja, jotka olivat käytännöllisiä ja lujia. Samurain haarniska oli itse asiassa silkkinyörisolmuilla punotuista metallilevyistä koostuva. Se antoi joustavuuden ja maksimaalisen liikkuvuuden ja suojaavuuden kovakuntoisille sotureille. Nuolikotelot sidottiin haarniskaan sopivilla solmuilla, samoin selässä hulmuava viiri, josta tunnistettiin omat taistelujoukot. Vielä nykyäänkin yabusame-ampujat Japanissa, jotka ampuvat jousilla perinteiseen tapaan ratsun selästä oppivat lukuisia solmuja, joita on

käytetty sukupolvesta toiseen yli 800 vuotta. Pukuihin, aseisiin ja ratsun varustukseen on jokaiselle omat erikoiset solmunsa. Nappeja eikä vetoketjuja ei käytetä.

Samurain kamppailutaitokoulutukseen kuului myös hojojutsu, jossa harjoiteltiin vastustajan sitomistekniikoita narulla. Taistelukentällä tärkeän vihollisen vangitseminen elävänä saattoi johtaa strategisiin tietoihin, jotka olivat elintärkeitä oman klaanin selviytymisen kannalta. Edo-kauden poliisille rikollisten pidättämisessä ja aloillaan pitämisessä käytettiin nopeasti suoritettuja solmuja, joilla kädet ja jalat sidottiin selän taakse. Luokkajakoisessa feodaaliyhteisössä mentiin jopa niin pitkälle, että eri yhteiskuntaluokille oli omat erikoiset sitomistapansa.

Mitä korkeampi asema, sitä vähemmän nöyryyttävämpi sitomiskeino oli käytössä esiinnyttäessä tuomariston edessä.

Joissakin osavaltioissa Yhdysvalloissa käytetään pidätettyjen sitomiseen käsirautojen sijasta narua, koska sillä voidaan sitoa yhtaikaa kädet ja jalat. Todennäköisesti poliisien kouluttajilla on ollut kokemusta perinteisistä hojojutsu-kouluista.

heitä tekemään samoin. Jos katsot valmista solmua, et varmaankaan osaa ajatella mielessäsi, kuinka solmu tehdään alusta pitäen valmiiksi. Vain kokenut solmuntekijä voi päätellä valmiin solmun nähtyään, kuinka se on solmittu. Voimme tietysti katsoa solmukirjasta vaihe vaiheelta, kuinka solmu tehdään. Sekin on vaikeaa ja aivokapasiteettia kuluttavaa. Helpointa on oppia solmu seuraamalla, kun joku tekee sen ja yrittää kopioida se saman tien. Sitten sitä täytyy tehdä uudestaan, toistaa peräjälkeen, kunnes solmu tulee tutuksi ja sormet oppivat oikeat reitit.

Solmun tekeminen rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Levollinen mieli seuraa tietysti vasta silloin, kun solmun osaa tehdä. Jos emme osaa vielä solmua,

videoita. Kunnes saamme uuden näppäimistön, jossa merkit ovat eri paikoissa. Vauhti hiljenee taas aluksi.

Purjelaivojen aikakaudella merimiehet olivat mestareita solmujen tekemisessä. Tuhansia erilaisia solmuja tarvittiin purjehtimisessa ja joutoaikoina miehet tekivät koristeellisia punoksia ja solmutöitä. Merimiesten mukana solmut liikkuivat mantereelta toiselle ja tieto niiden käytöstä levisi myös tavallisten maakrapujen keskuuteen. Nykyihminen ei käytä enää vaatteissaan solmuja muissa kuin kengännyöreissä ja nekin tuntuvat olevan katoavaa kansanperinnettä tarranauhojen yleistyessä.

Vanhemmilla ei tunnu olevan aikaa opettaa lapsille kärsivällisesti yksinkertaisia solmuja, kuten rusettia. Kii-

Tästä monimuotoisesta sitomis- ja solmukulttuurista on virinnyt myös ns. alakulttuureita. Shibari on Japanin Ogasawara-suvun yabusame-ampuja käyttää varusteissaan punoksia ja solmuja, joita on käytetty kouluulkopuolellakin suosit- kunnassa jo 800 vuoden ajan. tua performanssia, jossa vähäpukeinen, joskus jopa täysin todennäköisesti tuskanhiki helmeilee reessä lapsen kengät solmitaan itse, alaston nainen sidotaan monimutkai- otsalla. Kun teemme sormilla pikku- kuin tuhlataan aikaa sen opettamiseen silla solmuilla ja punoksilla kivuliaisiin tarkkaa työtä, koko hermostomme akti- lapselle. Näen isiä ja äitejä, jotka saatasentoihin tai hänet laitetaan riippu- voituu ja mielemme rauhoittuu ja pysyy tavat lapsensa dojolla pukuhuoneeseen maan katosta solmujen muodostamaan vireänä. Mielessä toimii kaava, jota sor- ja auttavat puvun ja vyön pukemisessa. verkostoon. Performanssin väitetään met toteuttavat. Jos solmuja tai punok- Sama juttu treenin päätyttyä puvun tuottavan sidottavalle euforisen ja va- sia tehdään useampia peräkkäin, voim- riisumisessa ja pakkaamisessa kassiin. pauttavan tunnekokemuksen. Ainakin me antaa sormien liikkua kuin robotit Olisi hyvä tehdä se vain ensimmäisellä viimeistään silloin, kun hänet vapaute- ja samalla voimme ajatella muita asi- kerralla ja sitten antaa lapsen itsensä taan solmuista? oita. Näin toimii myös virkkaaminen, huolehtia pukeutumisestaan. Siten lapjoka on varsinkin naisille rentouttava si oppii selviytymään vähitellen yksinajanviete. Tietokoneet toimivat samoin. kertaisista arkisista asioista.

Mitä solmut voivat opettaa?

Näppäimistö tuottaa kaikille opettelua Kun opetan lapsille vyön solmun sito- aluksi, mutta pian emme enää mieti S olmujen viisaus mista pyydän heitä katsomaan tarkas- sormien liikkumista näppäimistöllä ti, kuinka sormet ja kädet liikkkuvat ja vaan surffaamme netissä vauhdilla ja Junioriharjoitusten alussa tarkistan missä järjestyksessä, ja sitten neuvon luomme tietokoneella tekstiä, kuvia, lasten puvut ja vöiden solmut. Käyn

AIKIDO 1/14

11

korjaamassa solmut jos ne ovat väärin, harottavat huolimattomasti tai vyön päät ovat eripituiset. Kun opettaja polvistuu lapsen eteen ja alkaa korjata hänen asuaan, syntyy luottamus. Yleensä vain äiti tai isä vaatettaa lasta tai korjaa hänen vaatetustaan. Kun aikidoohjaaja tekee sen, hän saavuttaa lapsen luottamuksen ja opetus voi alkaa. Vyön solmu ei siis ole vain pelkkä solmu, se voi olla kimusubi – energioiden liittämistä yhteen. Oikea ja vasen, ylhäällä ja alhaalla, alla ja päällä. Vastavoimat ja toisiaan täydentävät voimat yin ja yang kietoutuvat toisiinsa muodostaen ykseyden. Solmut kattavat kaikki suunnat ja tasot.

Näytän kärsivällisesti, kuinka toinen vyön päistä tekee silmukan ja toinen pujotetaan siitä läpi. ”Osaatko nyt?” tiedustelen.

Vastauksena äänetön nyökkäys ja avaan solmun ja pyydän häntä toistamaan sen. ”Ei mene oikein, otetaan uudestaan.” Vähä vähältä lapsi oppii keskittymään ja toistamaan kaavan. Pian hän on jo opastamassa muita, jotka eivät vielä osaa. Hänen itsetuntonsa on kohentunut ja hän on oppinut jotain, mitä voi käyttää myöhemminkin – kyvyn hahmottaa ja keskittyä. Tärkeintä ei ole hutaista solmua paikoilleen vaan keskittyä huolella sen tekemiseen ja tehdä siitä myös sopusointuinen kokonaisuus. Aikido ei ole taistelutemppujen tai itsepuolustuskikkojen opettelua. Se opettaa kokonaisvaltaisesti harjoittelijaa laajentamaan tietämystään ja tietoisuuttaan. Mielen ja kehon välistä yhteistyötä.

Obi - Aikidopuvun vyön solmiminen Ennen modernien budolajien syntyä vanhassa bujutsussa ja klassisessa budossa keikogi sidottiin leveällä iaiobilla ja sen päälle puettiin hakama.

Iai-obin sitomistapa on erilainen kuin nykyisin paremmin tuntemamme ohuen vyön solmiminen. 1800-luvun loppupuolella judon perustaja Jigoro Kano aloitti käyttämään yhtenäistä pukua judon harjoittelijoiden parissa. Takki, keikogi, sidottiin paikoilleen obilla, paksulla vyöllä. Vyön värillä osoitettiin oppilaiden edistymisen aste. Japanissa käytettiin aluksi valkoista, sitten ruskeaa, mustaa ja lopuksi punavalkoista vyötä korkeimmissa dan-arvoissa. Valkoisen, ruskean ja mustan vyön käyttö omaksuttiin käyttöön myös aikidossa ja karatessa. Euroopassa judossa ja karatessa kyu-tasoihin lisättiin useampia värejä.

Solmuna käytetään merimiessolmua, joka on varmasti yleisimpiä solmuja maailmassa. Englanniksi se on nimeltään reef knot tai square knot. Ulkomailla siitä voidaan käyttää myös nimitystä hercules knot eli herkuleen solmu. Merimiessolmu voidaan huoli-

1. Tapa solmia obi Tämä on yksinkertainen versio ja soveltuu aloittelijoille ja lapsille.

1. Mittaa keskikohta riiputtamalla vyötä niin että molemmat päät koskettavat lattiaan. Takin vasen lieve tulee päällepäin.

2. Aloita keskeltä vatsan edestä.

3. Vie molemmat päät vyötärön ympäri ja takaisin eteen.

4. Vyö menee lomittain takana.

5. Toinen pää laitetaan päälle. Voit laittaa myös kuvasta poiketen vasemman puolen oikean päälle, mutta toista sitten seuraavat vaiheet peilikuvana.

6. Pujota kaikkien vyökerrosten ali.

7. Taita alas ja päälle.

8. Tee oikeanpuoleisesta silmukka ja pujota vasen alhaalta ylös.

9. Kiristä vetämällä eri suuntiin ja asettele solmu litteäksi.

10. Oikeassa solmussa vyön päät laskeutuvat sivuille. Jos solmu on solmittu väärin, vyön päät osoittavat ylös ja alas.

12 AIKIDO 1/14

mattomasti solmia ns. ämmänsolmuksi, jolloin vyön päät eivät laskeudu siististi sivuille vaan toinen nousee ylös ja toinen laskee alas.

Koska solmittava materiaali on litteä ja varsinkin uusi vyö aluksi jäykän kankea, solmu pitää taitella litteäksi eikä jättää pullottavaksi palloksi vatsan eteen. Erityisesti hakaman alla paksu solmu on hankala ja sidontatekniikoissa maatessa tatamilla solmu voi painaa ikävästi vatsaan.

Seuraavassa numerossa hakaman pukeminen, laskostaminen sekä iai-obin solmiminen.

2. Tapa solmia obi Tämä solmu kestää aukeamatta paremmin. Siinä vyön kaksi kerrosta ovat päällekkäin myös selän puolella. Jos vyö on paksu, kaksi kerrosta saattavat tuntua alaselässä ukemin aikana.

1. Aloita kuten 1. tekotavassa, mutta jätä vasen puoli oikean alle.

2. Vyöt ovat takana päällekkäin.

Toista kuten vaiheet 5, 6, 7 ja 8 3. Pujota oikea vyön pää kahden vyökerroksen välistä.

4. Pujota vasen vyön pää kahden vyökerroksen välistä.

5. Kiristä solmu vetämällä molemmista päistä sivuille ja alas. Muotoile solmu litteäksi.

6. Harjoitusten jälkeen pakkaa vyö kassiin taittelemalla se puoliksi kahteen kertaan ja tekemällä yksinkertainen solmu.

AIKIDO 1/14

13

Teksti: Jussi Koukku | Kuvat: Jarkko Tuominen

Lehdessämme on usein käsitelty aihepiirejä, joiden tarkoituksena on tuoda lukijoille ja seuran vastuuhenkilöille ajatuksia ja ideoita siitä, miten omalle kotidojolle voidaan saada lisää innokkaita aikidokanalkuja. Yksi suhteellisen uusi tapa on toimia yhteistyössä opiskelijoiden liikuntajärjestöjen ja muiden –palvelujärjestöjen kanssa. Tällaisia toimijoita ovat mm helsinkiläinen Unisport ja tamperelainen Unipoli Sport ja lahtelainen ammattikorkeakoulumaailmassa vaikuttava Lamk Sports. Kävimme ottamassa selvää, mitä lahtelaisessa Lamk Sportsissa touhutaan. Vetäjänä Lamk Sportsissa toimii projektipäälliköksi tänä vuonna nimitetty Jarkko Tuominen, joka on tatamilta tuttu myös aikidon harrastajille.

Lahdessa toimii Lahden ammattikorkeakoulun liikuntapalvelut, Lamk Sports, jonka liikuntaharrastuksien laajaan lajitarjontaan myös aikido kuuluu. Yhteistyössä koulun ja opiskelijakunnan kanssa toimiva yksikkö perustettiin viime vuonna, koska opetusministeriö edellyttää tietynkokoista ja -laajuista panostusta ammattikorkeakouluissa opiskelevien liikuntamahdollisuuksiin. Samalla myös tarjotaan mahdollisuuksia liikkua myös koulun henkilökunnalle.

Aluksi tehtiin kartoitustyötä, toimintasuunnitelma ja lähdettiin liikkeelle muutamien lajien kanssa. Tammi- ja helmikuu menivät suunnittelutyössä, joka valmistui huhtikuun aikana. Samalla aloitettiin eri lajien demotunnit ja niiden markkinointi. Tuominen lisäksi teki koko ajan työtä uusien, kiinnostavien liikuntamuotojen löytämiseksi.

Tälle syksylle on saatu erittäin laaja lajikirjo, joka käsittää 40 tuntia erilaisia ryhmäliikuntamuotoja ja 10 tuntia

palloilulajeja viikottain. Kausimaksut on pystytty pitämään erittäin kohtuullisina: Opiskelijat maksavat lystistä 20-30 euroja ja henkilökunta 40 euroa kaudessa.

Tuomisella on vetovastuuta myös lajien osalta: Hän hoitaa mm aikido-, akrobatia- ja erilaisia kehonhuollon tuntien vetämistä. Budolajeista edustettuna ovat aikidon lisäksi muun muassa karate. Myös qigong kuuluu lajitarjontaa ja Tuomisen vetämillä qigong-taukolii-

Lamks Sportsin lajivalikoima kattaa kymmeniä lajeja.

14 AIKIDO 1/14

Tatami on ihanteellinen tila mm. kehonhallinta- ja akrobatiatuntien järjestämiseen.

kuntahetkillä on ollut hyvä suosio heti alusta alkaen. Myös vähemmän liikkuville on suunniteltu erilaisia helppoja tapoja aloittaa säännöllinen harrastus. Heille on kohdistettu tänä vuonna yhden opintojakson käsittävä kurssi, jossa terveydenhoitohenkilöstö on mukana suunnittelemassa personoituja palveluja.

Yksin tietysti tällaisen paletin järjestäminen ei ole mahdollista. Jarkolla on ennestään hyvät suhteen mm Päijät-Hämeen Liikunta- ja urheilu ry:n kanssa. Lisäksi töitä tehdään koulutuskeskus Salpauksen, Helsingin yliopiston, Haaga-Helian, Ladecin, P-H Urheiluakatemian, lahtelaisen jättiseuran Kortteliliiga ry:n, Lahden Ahkeran, Seibukan Lahti ry:n ja tietysti Lahti Yuko Aikikain kanssa.

Aikidon saaminen Lahdessa harjoiteltavien lajien joukkoon on tietysti paljon ollut kiinni siitä, että Lamk Sportsin vetäjä on myös paikallisen aikidoseuran aktiivi ja kokenut treenien vetäjä. En kuitenkaan näe mitään estettä, etteikö tämän kaltaista yhteistyötä pysty synnyttämään myös sellaisilla paikkakunnilla, jossa näin läheistä suhdetta aikidopiireihin ei ole olemassa. Kysymys on lähinnä verkottumisesta oikeiden tahojen kanssa. Seuran vetäjien ja muiden aktiivien kannattaisi ottaa liikunnasta vastaaviin oppilaitoksen ihmisiin yhteyttä ja tarjota helppoa tapaa tulla harjoittelemaan aikidoa. Usein näillä henkilöillä on jopa tarvetta saada lisätarjontaa opiskelijoille ja koulujen henkilökunnalle ja siihen saumaanhan lajimme sopii kuin valettu.

AIKIDO 1/14

15

Motomichi Anno -sensei & Kiichi Hine -sensei Huippuohjaajat Lahdessa 28.-30.11.2014

Teksti ja kuvat: Jussi Koukku

Lahdessa järjestettiin yllä mainittuna ajankohtana leiri, jossa olivat ohjaajina O-Sensein ja Michio Hikitsuchi -sensein oppilaat Motomichi Anno -sensei ja Kiichi Hine -sensei. Leirille osallistui kaikkiaan 128 harjoittelijaa ja edustettuna oli 9 eri maata. Päätin käydä katsomassa mitä leirillä tapahtuu. Lisäksi tarjoutui mahdollisuus viettää hetki opettajien kanssa ja rupatella heidän näkemyksistään aikidosta nyt ja ennen.

Keskustelutuokion aluksi muisteltiin vanhoja. Anno-sensei kertoi, miten aikoinaan aloitti harjoittelun. Pääsy aikidon pariin ja O-Sensein oppilaaksi oli työlästä. Normaalisti vaadittiin kolme suosittelijaa ja 25 vuoden ikä. Annosensei oli tuolloin 23-vuotias ja joutui vakuuttamaan Hikitsuchi-sensein vaimonkin siitä, että haluaa palavasti paljon aikidoa treenaamaan. Vihdoin tätä reittiä käyttämällä Anno-sensei pääsi dojolle, luvattuaan sitä ennen harjoitel-

16 AIKIDO 1/14

la todella ahkerasti. Vuonna 1961, kun Hine-sensei aloitti aikido-polkunsa, pääsy harjoittelijaksi oli jo huomattavasti helpompaa vaikka hän oli vasta 12-vuotias.

O-Sensei vieraili useasti Shingussa, vaikka junamatka yöjunalla sinne kesti noin 12 tuntia. Jokainen vierailu kesti useita viikkoja. Tunnelma harjoittelijoiden keskuudessa nousi sitä korkeammalle mitä lähempänä O-Sensein

saapuminen oli. Kumanon alue tunnetaan Japanissa yleisesti ”voimapaikkana” ja tämä oli Hine-sensein mukaan syy siihen, miksi O-Sensei alunperin kehotti oppilastaan Hikitsuchia rakentamaan dojon juuri Shinguun.

Dojo-etiketti oli erittäin tiukka ja harjoituksia pidettiin kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina. Päivään mahtui kaksi erittäin intensiivistä sessiota.

Jopa teen valmistaminen oli pidem-

Motomichi Anno -sensei • •

•

•

•

•

Syntynyt vuonna 1931 Aloittanut aikidon harjoittelemisen vuonna 1954 Shingussa, takana siis 60 vuotta aikidoa!

Toimi sekä O-Sensein että Hikitsuchi -sensein suorana oppilaana ja Hikitsuchin kuoleman jälkeen Kumano Juku Dojon dojochona O-Sensei myönsi 6. danin Anno Senseille vuonna -69, 8. dan myönnettiin vuonna 1978 2009 Japanin budolajien kattojärjestö Nihon Budo Kyogikai myönsi Anno-senseille ansiomitalin aikidon hyväksi tehdystä työstä Oli ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 1993 Hikitsuchi -sensein kanssa, tämänkertainen vierailu oli kuudes.

mälle edistyneiden oppilaiden tehtävä.

Anno-sensei kertoo Hikitsuchi-sensein tehneen teet, koska O-Sensei ei vielä täysin luottanut nuoren Motomichin teenkeittotaitoihin. Lisäksi oppilaat huolehtivat mm. O-Sensein kylpyvedestä ja jopa selän pesemisestä kylvyn yhteydessä. Anno-sensei kertoi, että Hikitsuchin ohjeiden mukaan lämpötilan sopivuuden testaaminen piti suorittaa erillisestä kuupasta eikä siten, että käsi työnnettiin suoraan kylpypaljuun.

Tarinan mukaan O-Sensei tiesi jos joku oli koskettanut kylpyvettä ennen häntä.

Hine-sensei kertoi välillä olleensa ehdokkaana O-Sensein selänpesijäksi, kun normaalisti tätä postia hoitanut henkilö oli ollut todella väsynyt treenaamisen jäljiltä. Tähän ei nuori Hine kuitenkaan rohjennut ryhtyä, vaan pitäytyi alkuperäisessä tehtävässään kylvyn tulipesän kaitsijana. Hine-sensein mukaan O-Sensei kohteli lapsia hyvin ystävällisesti ollen samaan aikaan todella tiukka aikuisille.

Miten sitten varsinainen opetus tapahtui: opettajien kertoman mukaan OSensei näytti harjoiteltavan tekniikan pari kertaa ja sitten harjoittelijat yrittivät jäljitellä häntä parhaimpansa mukaan. Mitään selityksiä teknisistä yksityiskohdista saatiin harvoin. O-Sensein puheet koskettivat paljon syvällisempiä asioita kuin perustekniikoiden suorittaminen.

Kun Hine-sensei lähti opiskelemaan Tokioon, hän aloitti myös lyhyeksi jääneen harjoittelujakson Hombu Dojolla.

O-Sensei huomasi nuoren Hinen ja esitteli hänet kaikille - Hombulla myös korkealle arvostetun - Hikitsuchi-sensein oppilaana. Tämä tasoitti harjoittelun

aloittamista myös aikidon pääpaikalla.

O-Sensein poismenon jälkeen Hinesensein harjoittelu Hombulla hiipui.

Vanhojen tarinoiden jälkeen keskusteltiin opettajien kanssa tämän päivän aikidosta. Anno-sensei sanoo aikidon merkityksen oleva suuri tämän päivän maailmassa. Ymmärtämällä aikidon tavoitteet henkisellä tasolla, olemme kaikki omalta osaltamme kasvattamassa harmoniaa ja oikeaa elämänasennetta ihmisten keskuudessa. Hänen puheessaan vilahtaa usein sana kokoro, joka tarkoittaa sydämen ja positiivisen mielen käyttöä niin aikidossa kuin elämässä laajemmassakin mittakaavassa.

Molemmat senseit sanovat suomalaisilla harjoittelijoilla olevan hyvät mahdollisuudet edetä todella pitkälle, koska treenaamme hyvällä ja vaatimattomalla mielellä. Hikitsuchi-sensei opetti myös elinaikanaan, että aikido syntyy sydämestä ja harjoittelemisesta vakaalla aikomuksella kehittää itseään.

Harjoittelemisen osat rakentuvat sekä fyysisestä harjoittelemisesta että henki-

sen puolen kehittymisestä. Molemmat senseit liputtavat jatkuvan ja intensiivisen tekemisen puolesta. Kun vuosia, kokemusta ja treenikertoja on kertynyt tarpeeksi, on mahdollisuus päästä tasolle, jossa fyysiset voimat menettävät merkityksensä ja tilalle astuvat henkisemmät voimavarat. Keskustelussa vilahti englanninkielinen termi ”miracle power” paremman käännöstavan puuttuessa. Tämä ”ihmevoima” mahdollistaa harjoittelun silloinkin kun keho ei enää omaa samoja fyysisiä valmiuksia kuin nuorena. Hine-sensei lisäsi, että tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, vaan se on normaalia kehitystä. Hän valotti vielä samaa asiaa: kova fyysinen voiman käyttö johtaa vain kolarointiin. Korkea, tietylle tasolle kehittynyt mentaalinen valmius auttaa ylittämään esteet tai ne vain väistyvät tieltämme.

Käsitin hänen puhuvan laajemmaltikin elämästä tässä kohtaa.

Lopuksi vielä Anno-sensein autuuteen vievä ohje meille kaikille: ”Keiko, keiko, keiko,” eli ”Treeniä, treeniä, treeniä”.

AIKIDO 1/14

17

Kiichi Hine -sensei • •

•

•

•

•

Syntynyt vuonna 1949 Aloitti harjoittelemisen Shingussa vuonna 1961, vain 12-vuotiaana Harjoitteli vuoden myös Hombu Dojolla aina O-Sensein poismenoon saakka O-Sensei myönsi hänelle 3. danin Hinesensein ollessa vain 18-vuotias Vieraili Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1998 Hine-sensei on ollut Suomessa opettamassa yhteensä neljä kertaa

Anno-sensei ja Hine-sensei ovat aikido-opettajina monille tuttuja jo 1990-luvun alusta. Suomalaisista harjoittelijoista heidän oppilaanaan on pisimpään ollut Mika Saarinummi. Anno-sensei myönsi Mikalle 4. danin vuonna 2007.

Mika aloitti aikidon harjoittelun 1992 Hyvinkäällä. Kumano Juku Dojolla hän vieraili ensimmäisen kerran 1996. Tuolloin dojon pääopettajana toiminut Hikitsuchi-sensei toivotti Mikan tervetulleeksi pitemmäksikin aikaa ja lupasi opettaa häntä.

Hikitsuchi-senseiltä Mika katsoo saaneensa merkittävimmän pohjan perustekniikalleen.

Hikitsuchi-senseitä Mika kuvaa pikkutarkaksi ja vaativaksi opettajaksi. ”Jos tukijalan piti pysyä paikoillaan, opettaja astui sen päälle. Sillä tavoin opin tekniikan perustan.”

Parhaimmillaan puolen vuoden pituiset harjoittelumatkat aikidon synnyinseudulle muuttuivat lopulta pysyväksi oleskeluksi. Mika asui vakituisesti Shingussa vuosina 2003-2007.

Yhtäjaksoista harjoittelua Kumano Juku Dojolla kesti yhteensä seitsemisen vuotta ja harjoituksia kertyi noin 3500.

Mikan asetuttua Shinguun jo ensimmäisillä vierailuilla kehittynyt oppilas-opettajasuhde ja ystävyys Anno-sensein ja Hinesensein kanssa tiivistyi entisestään ja jatkuu edelleen. Kolmas merkittävä opettaja oli Shinguun vanhoilla päivillään palannut Nagakuchi-sensei. ”Harjoitteluni Shingussa osui hyvään aikaan, sillä Anno-senseillä oli paljon aikaa opettaa. Usein harjoittelu jatkui aamuharjoitusten jälkeenkin pitkälle aamupäivään, kun Anno-sensein ja Nagakuchi-sensein kanssa harjoittelimme tekniikoita kolmistaan. Myös muille dojon opettajille olen kiitollinen yhteisestä harjoittelusta,” Mika kertoo.

Hine-sensein kanssa harjoittelu tapahtui enimmäkseen luonnossa – vuorilla, metsässä ja merenrannalla. Monet yksin tehtävät harjoitteet kuten myös opettajan työntäminen selästä ylös vuorenrinnettä tulivat Mikalle tutuksi Hine-sensein seurassa.

Vanhojen veteraanien ja nuoren suomalaisen yhteisharjoittelu antoi kaikille paljon ja tulostakin alkoi ennen pitkää syntyä: ”Muistan elävästi, kun Anno-sensei eräänä aamuna totesi tekniikastani, että pudotan painopistettä hyvin ja sopivassa kohdassa. Nagakuchi-sensei totesi välittömästi, että eihän siihen mennytkään kuin kolme vuotta. Ja nauroi.”

Teksti: Heikki Saarenketo

Mika Saarinummi, Anno-sensei ja Hinesensei viettämässä O-Sensein muistojuhlaa aikidon maailmankonferenssin yhteydessä Hongussa 2008. Mika Saarinummi edusti juhlanäytöksessä Suomea, ukeina olivat hyvät ystävät Benjamin Särkkä ja Heikki Saarenketo.

18 AIKIDO 1/14

H-P Virkki: Action! Stuntkohtausten suunnittelu ja kuvaus H-P Virkki on 5. danin aikidoka ja stuntnäyttelijä, jonka töitä on nähtävissä monissa kotimaisissa ja ulkomaisissa elokuvissa. Nyt Virkki on kirjoittanut ja ohjannut aivan uudenlaisen kirjan Action! Stuntkohtausten suunnittelu ja kuvaus, jossa yhdistyy kirjallisen ja elokuvallisen ilmaisun parhaat elementit.

Kirja esittelee elokuva-alan ammattilaisen silmin toimintakohtausten kuvausten valmistelun, harjoittelun, tekniset apuvälineet ja kuvaukset. Vauhdikkaiden ja todentuntuisten kohtausten toteutukseen ei välttämättä tarvita monipuolista kuvauskalustoa, vaan hyviä ideoita, liikunnallista taitoa ja kuvasilmää.

Vauhdikasta toimintaa on elokuvien lisäksi mainoksissa, tv-sarjoissa, musiikkivideoissa ja sosiaalisen median videoilla, joilla eri lajien harrastajat, kuten skeittaajat, parkourin taitajat, capoeiran osaajat ja BMX-pyöräilijät

esittelevät taitojaan. Myös toimintakohtauksia on erilaisia lähtien miekkataisteluista, kaatumisista, törmäyksistä ja tappeluista aina räjähdyksiin ja tietokoneilla tehostettuihin kohtauksiin asti. Kirjassa esitellään useasta erilaisesta toimintajaksosta koostuvan kuvausprojektin toteutus sekä kameran takana että sen edessä olevien henkilöiden kannalta.

Stuntammattilaisen uraa suunnittelevalle kirjassa on käytännön vinkkejä mitä alalle pääseminen vaatii ja miten alalla toimitaan. Teos on myös kaikille elokuvien ystäville mielenkiintoinen silmäys kulissien taakse siihen, miten toimintakohtauksia tehdään.

Kirja on toteutettu Apple iPad -tabletille ja tietokoneille, joissa on iBookslukuohjelma. Runsas kuva-aineisto, videojaksot ja käytännön esimerkit niin kamerakartoista kuin kuvakäsikirjoituksistakin tekevät kirjasta helposti

lähestyttävän kaikille vauhdikkaiden jaksojen kuvaajille ja esiintyjille.

Lähde: klaava.fi

Heikki Helala: Aikido, sovellettu tekniikka Järjestyksessä tekijänsä toinen kirja käsittelee nimensä mukaisesti erilaisia perustekniikoiden sovelluksia ensimmäisen opuksen läpikäydessä perustekniikat kuudennesta kyusta ensimmäiseen. Ulkoasu ja tekninen toteutus pehmytkantisena A4-kokoisena kirjana on tuttu myös aikaisemmasta teoksesta.

Kirjan ensimmäinen osio käsittelee pystytekniikkasovelluksia. Sen jälkeen käsitellään muutamia yhdistelmätekniikoita. Lisäksi kirjassa on osiot vastatekniikoille ja asetekniikoille.

Tekniikoiden esittely tapahtuu jo ensimmäisestä kirjasta tutulla metodilla, jossa se palastellaan aikajärjestyksessä esitettäviin kuviin. Tässä kirjassa on kuvamateriaali kehittynyt sitten ensimmäisen osan. Tekniikan eri osien ja otteiden erottaminen on sen ansiosta

paljon helpompaa. Lisäksi yksityiskohtia on otettu suurempina kuvina, silloin kun tekijä on katsonut sen olevan tarpeellista. Kuvien lisäksi tekniikoista on vaihettain kuvateksteinä selitykset.

Muuten tekijä ei ole sortunut pitkiin selityksiin, vaan antaa kuvamateriaalin kertoa tekniikasta olennaisen.

Kirja toimii, kuten tekijänsä ensimmäinen teos, oppaana ja muistin tukena.

Voisin kuvitella harjoitusten vetäjien käyttävän kirjaa esimerkiksi ideoiden ammentamiseen treenejä suunniteltaessa. Lisäksi harjoittelija voi kirjasta tarkistaa tekniikan suorituksen myös dojon ulkopuolella.

• • • • •

Kustantaja: Books on Demand Sidosasu: Nidottu Kieli: suomi Julkaistu: 2014 Sivumäärä: 200

AIKIDO 1/14

19

Teksti ja kuvat Heidi Eloranta

Minimeininkiä Tatamilla

Yoshinkai ry on yksi ensimmäisiä suomalaisia aikidoseuroja, joka tarjoaa alle kouluikäisille aikidotoimintaa. Seuran nuorin harjoittelija tällä hetkellä onkin vasta neljävuotias. Ryhmän perustamisen idea syntyi seuran junioriohjaajan ajatuksesta lähteä kokeilemaan tällaista ryhmää, jolla saataisiin pidennettyä aikidokan polkua, toisin sanoen voisimme luoda pohjaa aikidoharjoittelulle jo nuoremmasta iästä alkaen. Miniryhmä toiminta sai innostusta myös II-tason junioriohjaajakoulutuksesta sekä muiden budolajien samankaltaisesta toiminnasta.

20 AIKIDO 1/14

Miniryhmässä keskitytään enemmän perusmotoriikkaan ja liikunnallisiin taitoihin kuin vanhempien junioreiden ryhmässä. Tärkeänä tavoitteena on luoda lapselle rikas pohja kaikkeen liikunnan harrastamiseen, ei vain aikidoon.

Siksi harjoituksissa näkeekin monipuolisesti kaikenlaisia motorisia leikkejä, joissa opettelemme esimerkiksi pallon heittämistä tai sen kiinniottamista.

Minit ovat iässä (4-7v), jossa luodaan hyvin pitkälti ne perustaidot, joihin myöhemmin sitten kaikki lajitaidot pohjautuvat. Kuinka voisi oppia hyvin

aikidoa jos koordinaatio tai tasapaino ei ole kunnossa?

Lajitekniikan opettaminen keskittyy pitkälti kaatumisen, liikkumisen ja väistämisen oppimiseen. Ryhmässä kuitenkin harjoitellaan myös paritekniikkaa ja minit ovatkin taidoillaan yllättäneet ohjaajansa useimmissakin harjoituksissa. Kuka sanoi, ettei tämän ikäiset voisi oppia aikidoa? Harjoittelun painopiste ei kuitenkaan ole lajitekniikassa kuten aikaisemmin tuli ilmi, vaan yli puolet ajasta käytämme liikunnallisiin harjoitteisiin, peleihin ja

leikkeihin. Pääasia meillä kuitenkin on, että mini tuntee nauttivansa harjoittelusta ja hänellä on mukavaa harjoituksissa. Kun jo pienestä pitäen saamme lapsille tunteen, että tatamilla on hauskaa, niin varmistamme näin ollen sen, että juniori haluaa myös jatkaa lajimme parissa.

Valitettavan usein kuitenkin, junioritoiminta useassa lajissa on vain kasvatustoimintaa ja lapset vaihtavat mielenkiintoaan tiuhaan tahtiin. Voimme kuitenkin luoda lapselle pohjan liikunnallisesti sellaiseksi, että mikäli hän haluaa vaihtaa lajia, on hänellä siihen hyvä pohja.

Lisäksi jos hänelle jää positiiviset mielikuvat aikidosta, ehkä hänen ensimmäisestä lajistaan, voi hän hyvinkin palata hyvä pohja mukanaan takaisin lajimme pariin myöhemmässä iässä. Koskaan emme tee turhaa työtä, junioriohjaajat.

Kannustankin teitä kaikkia junioriohjaajia ottamaan mukaan myös nuorempaa väkeä ja yllättymään minkälaisia Shihanin alkuja sieltä löytyykään! Vastaan myös mielelläni minitoiminnasta kiinnostuneiden kysymyksiin.

Heidi Eloranta Yoshinkai ry:n juniorivastaava

AIKIDO 1/14

21

AIKIDON ILOA TAMPEREELLA Perinteinen Suuri Budoleiri oli jälleen menestys.

Teksti ja kuvat Heidi Eloranta

Tänä vuonna Suurta Budoleiriä ohjasivat senseit Sami Poutiainen ja Kari Mantere. Samille budoleiri olikin jo tuttu juttu, Karin taas päästessä ensimmäistä kertaa tutustumaan tähän iloon. Senseit haastoivat lapsia, mutta samalla toivat ilon tekemiseen mukaan.

Tunnelmasta välittyi selkeästi, että tekniikoiden oppimisen lisäksi opettajille oli tärkeää, että lapset nauttivat harjoittelusta. Kuvista voi varmasti nähdä, että asia todellakin toteutui.

Ilo sen kuin lisääntyi perinteisellä Särkänniemi visiitillä. Ukkospilvet ja sateet koittivat välillä vähän latistaa tunnelmaa, mutta ei meidän mahtavien tulevaisuuden toiveiden! Hyvä aikidospiritti ja ilo säilyi läpi leirin, eikä siinä sateet, pienet haaverit tai muutkaan paljoa menoa hidastaneet. Tällaista leirielämän kuuluukin olla!

Myös ohjaajille leiri oli avartava kokemus. Kun näin jälleen kerran Suurella Budoleirillä suuren nuoren joukon, lajimme tulevaisuutta, innokkaasti pyörimässä tatamilla, pysähdyin miettimään. Pysähdyin miettimään sitä, että

22 AIKIDO 1/14

tässä iässä lapsilla tosiaan on tekemisen ilo. He nauttivat täysin siemauksin juuri siitä asiasta, jota tekevät. He nauttivat itse harjoituksista. He keskittyvät aikidoon. Heidän ei tarvitse miettiä asioita, joita ehkä aikuisena harjoitellessa joutuu. He eivät murehdi ”aikidopolitiikasta” tai keskity epäolennaisiin asioihin vaan siihen mikä pitäisi olla jokaiselle meistä aikidonharrastajista olennaista: itse harjoittelu.

Lapsilta usein kysyttäessäkin syytä harrastukselle ja sen jatkamiselle, esiin nousee vain ja ainoastaan se, että se on kivaa ja siellä on hyviä ystäviä. Jos lapsi ei tykkää, hän lähtee pois ja etsii jotain muuta, joka on kivaa. Pidetään me aikuiset ja junioriohjaajat huolen siitä, että lapsilla on mahdollisuus kasvaa lajiin, jossa on aikuisenakin mukavaa ja kivaa sekä maailman parhaat ja mukavimmat opettajat sekä harjoituskumppanit!

Kiitos kaikille osallistujille, ohjaajille ja leirituristeille! Ensi vuonna nähdään taas.

AIKIDO 1/14

23

Näyttelyn avajaiset.

Spirit of Budō -näyttely Suomen kansallismuseossa oli menestys Teksti: Outi Heistman, kuvat: Jenny Tervakari

Maailmalla ihastuttaneen SPIRIT OF BUDŌ - Soturin tie - näyttelyn aukioloaikaa jatkettiin lähes kolmella kuukaudella suuren kiinnostuksen vuoksi. Näyttelyyn pääsi tutustumaan Suomen Kansallismuseossa 31.8.2014 asti.

Kuluvan vuoden huhtikuussa avattu näyttely esitteli japanilaisten kamppailulajien historian taistelukenttien kamppailutekniikoista (bujutsu) urheilu- ja budolajeihin. Esillä oli historiallisten aseiden, kuten nuolten ja haarniskojen jäljitelmiä ja alkuperäisiä kappaleita. Vanhimmat esineet ovat 1800-luvulta. Esillä oli myös materiaaleja ja valokuvia suosituista lajeista ja harjoitteista, kuten kendosta, judosta ja sumosta. Myös aikido oli edustettuna.

Suomen kansallismuseon, Japan Foundationin ja Japanin Suomen-suurlähetystön yhteistyössä järjestämä näyttely oli osa Spirit of Samurai -kokonaisuutta, johon kuului myös esimerkiksi Ōmatoshiki-jousiammuntaseremonia ja Chadōteeseremonia toukokuussa Suomenlinnassa sekä ratsastavien Yabusame-samuraiden jousiammuntanäytös kesäkuussa Helsingissä Laakson ratsastuskentällä.

Katori Shinto Ryu -näytös.

24 AIKIDO 1/14

aikidoharjoittelun tukena Qigong (chikung) on muinainen kiinalainen harjoitusmenetelmä, jonka avulla pyritään lisäämään terveyttä ja hyvinvointia erilaisten liikesarjojen sekä hengitys- ja keskittymisharjoitusten avulla. Laji nojaa kiinalaiseen traditionaaliseen lääketieteeseen ja kaiken keskiössä on qi:n, aikidokillekin tutun energian kehittäminen.

Teksti ja kuvitus: Outi Heistman Qigongia tehdessään kokee olevansa osa jotain lähes ikiaikaista. Lajin juuret ovat syvällä historiassa; todistetusti vanhin qigong-menetelmä on yli 5000 vuotta vanha kilpikonna ja käärme -sarja. Laji on imenyt vaikutteita esimerkiksi taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta ja vaikuttanut osaltaan eteenpäin; esimerkiksi taijin kehittymiseen 1600-luvulla. Nykyään qigongista on olemassa tuhansia koulukuntia, joista 1300 on virallisia sellaisia. Traditionaalisia, ennen vuoden 1911 vallankumousta syntyneitä koulukuntia on parisataa.

Olen varmaan tullut vanhaksi, sillä viime aikoina qigong on alkanut kiinnostaa. Aiemmin koin lajin liian hidastempoiseksi makuuni, ja pitäydyin aikidossa ja vauhdikkaissa kamppailulajeissa kuten thainyrkkeilyssä. Nyt olen yllätyksekseni löytänyt qigongista kiinnostavia puolia. Sitä se vanhuus teettää, olenkin jo 30-vuotias.

keintä, qigongin jälkeen oman keskustan käyttäminen aikidossa on muuttunut jotenkin selkeämmäksi ja helpommaksi. Qigongin avulla olen myös löytänyt sen tunteen, kun keho on jykevästi ja vakaasti kiinni maassa, toisin sanoen olen oppinut madaltamaan painopistettä.

Jos kaipaa oheisharjoittelua aikidon kylkeen, kannattaa kokeilla qigongia.

Lähteet: Chinese Health Qigong -organisaation kirjallisuus Kustaa Ylitalo (www.aikijuku.fi)

Qigongissa tehdään monipuolisia harjoituksia yksinkertaisista ja pitkäkestoisista toistoharjoituksista (esim. käsienheilutteluharjoitukset) monimutkaisiin liikesarjoihin. Erityisesti jälkimmäiset ovat mieleeni. Pikkutarkkoja koreografioita toistaessa ja hioessa tyhjenee myös mieli. Minun on vilkkaana ihmisenä vaikea keskittyä meditoimiseen ja mielen tyhjentämiseen paikalla istuen, mutta qigong-sarjaa tehdessä pääsen rauhoittuneeseen keskittyneisyyden tilaan.

Liikkeitä voi hioa loputtomiin ja niistä löytää aina uusia yksityiskohtia. Haastetta on aloittelijalle ja konkarille.

Aikidon kannalta ajateltuna qigongista on apua monella tasolla. Se auttaa hahmottamaan omaa kehoa ja asentoa. Ryhti paranee ja hengityksen liittäminen liikkeeseen muuttuu luontevammaksi. Ja mikä tär-

AIKIDO 1/14

25

Jarno Metsosta ki-aikidon ammattiopettaja Jarno Metso kertoo tiedotteessaan seuraavaa: Olen tehnyt päätöksen ryhtyä ammatikseni opettamaan ki-aikidoa ja sen periaatteita. Tarkoituksenani on saada ihmiset laajemmin tietoiseksi ki-aikidosta ja siitä kuinka sen periaatteita voi soveltaa monille elämän eri osa-alueille.

Käytän nimeä ki-aikido selkeyden vuoksi, koska opettamani aikidon perustana on vuorovaikutuksen lisäksi nimen omaan meditaatio ja mielen ja kehon luonnollinen yhteistoiminta.

Seuraan Morihei Ueshiban ja Koichi Tohein linjaa aikidossa, josta varsinaista oppia olen kiitollisena saanut mm. doshu Yoshigasaki Kenjirolta, shihan Giuseppe Ruglionilta, sensei Pietro Maidalta ja sensei Rainer Varikselta. Kuulun Ki no kenkyukai internationale -organisaatioon ja tarkoitukseni on opiskella kyseisessä organisaatiossa mahdollisimman pitkälle.

Olen aloittanut budolajit 1983 judolla ja kiinnostuin niistä syvemmin jo 13-vuotiaana. Silloin aloin tutustumaan myös zenbudhalaisuuteen ja muihin meditatiivisiin oppeihin. Ki-aikidon olen aloittanut vuonna 1991 ja koin sen heti omakseni.

Sen jälkeen olen ollut perustamassa kahta aikidoseuraa Suomessa. Toinen on Kemin Aikidoseura ja toinen Ki-Aikidoseura KiDo ry, jossa toimin tällä hetkellä pääopettajana. Näiden lisäksi olen toiminut opettajana myös Suomen Ki-Aikido -yhdistyksessä.

Koska meditatiivisten menetelmien hyöty on alettu huomaamaan länsimäisessa tieteessäkin, haluan tuoda oman kokemukseni asiasta laajemmin ihmisten käyttöön. Jotta voin keskittyä mkokonaisvaltaisesti ki-aikidosta saatavaan hyötyyn sekä sen kehittämiseen ja opettamiseen, olen päättänyt ryhtyä tekemään sitä ammattimaisesti.

Vihdissä 16.6.2014

Jarno Metso

Kotimaisten opettajien leiri leireiltiin iloisissa tunnelmissa Turussa 7. - 11.11.2014 Börje Linden in 6. dan ja Matti Joensuun 6. dan johdolla. Leirin yhteydessä pidettiin Aikidoliiton syysliittokokous, jossa liiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Auno Mäkinen.

26 AIKIDO 1/14

Kuvat: Agneta Land-Koskinen

Lahtelainen aikidoseura Lahti Yûkô Aikikai kävi matkalla Japanissa.

Lue kuulumiset osoitteesta blog.lahtiyukoaikikai.net!

www.karipokki.fi

Tarjoan kokonaisvaltaista kehon hoitoa, jotta Sinun olisi helpompi sekä kevyempi matkaasi kulkea. Hoitoa kehoasi kunnioittaen!

Koulutettu hieroja

Jäsenkorjaaja

Osteopatiaan erikoistuva

Ota yhteyttä ja varaa aika kehon hoitoon ja huoltoon: Kari Pokki 050 372 8723 tai info@karipokki.fi. Tervetuloa!

Lähetä Aikidolehdelle palautetta ja juttuvinkkejä osoitteeseen toimitus@finland-aikikai.fi

AIKIDO 1/14

27