Oman äidinkielen opetus tukee muiden aineiden oppimista

Vaikka oman äidinkielen opettajan työ saattaa mielikuvissa vaikuttaa erilaiselta kuin vieraiden kielten opettajan työ, työnkuvat eivät ole kaukana toisistaan.

Teksti MAIJA YLI-JOKIPII

Väittelin filosofian tohtoriksi vuoden 2024 joulukuussa Tamperen yliopistossa. Väitöstutkimukseni otsikko oli ”Oman äidinkielen opettaja osana kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullista koulua”. Tarkastelin tutkimuksessani monikielisten oppilaiden oman äidinkielen (OÄK) opettajien käsityksiä ja kokemuksia omasta työstään heidän itsensä kuvaamina. 

Oman äidinkielen opettajat ovat yksi kaikkein marginaalisimmista opettajaryhmistä Suomessa, eikä heidän määrästään ole saatavilla ajantasaista tilastotietoa. Vuosittain omana äidinkielenä opetetaan noin 60 eri kieltä, ja noin neljännes opetuksen järjestäjistä tarjoaa oppilaille mahdollisuuden osallistua oman äidinkielen opetukseen. Tämä tarkoittaa ikävä kyllä sitä, että suurimmalla osalla monikielisistä oppilaista ei ole tilaisuutta kehittää omaa äidinkieltään koulun yhteydessä, mikä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan esimerkiksi asuinpaikan tai kotona puhutun kielen vuoksi. Vaikka tutkimus on osoittanut, että nimenomaan kouluopetuksena annettu OÄK-opetus tukee sekä koulukielen että kaikkien oppiaineiden oppimista, ei OÄK-opetuksen arvoa ehkä oikein osata nähdä. Eikä ongelma ole vain opetuksen järjestäjissä, sillä vaikka opetusta olisi tarjolla, eivät kaikki huoltajat ilmoita oppilasta OÄK-opetukseen.

Kapeneeko kielivaranto?

Suomalaisten kapenevasta kielivarannosta on oltu huolissaan jo toistakymmentä vuotta. Vieraiden kielten opetuksen näkökulmasta näin varmasti onkin: tällä hetkellä sekä opetuksen järjestäjät että kodit ja oppilaat tuntuvat elävän sellaisessa harhassa, että englannin kielen osaaminen on ainoa tärkeä asia. Me kaikki eri kielten ja niiden puhujien kanssa työskentelevät tiedämme, että usein englannilla pärjää mutta lähemmäs ihmistä ja hänen kulttuuriaan pääsee, kun välissä ei ole molemmille vierasta kieltä vaan voimme kommunikoida suoraan jommankumman äidinkielellä. Lisäksi tiedämme, että mitä useampaa kieltä osaa, sitä helpompaa on oppia vielä lisää kieliä, ja että kielen oppiminen opettaa tarkastelemaan maailmaa jälleen vähän erilaisesta näkökulmasta. Muun muassa näistä syistä kielivarannon kapeutuminen on huolestuttavaa.

Esiin voi nostaa toisenkin näkökulman: Koskaan aikaisemmin ei Suomessa ole ollut näin laajaa kielivarantoa. Eri arvioiden mukaan Suomessa puhutaan tällä hetkellä noin 160–400 eri kieltä. Jo 160 kieltä on aika huima määrä, saati tuo neljäsataa, mutta jostain syystä näitä kieliä ei osata tai haluta nähdä suomalaisten kielivarantona. Huoli kielivarannon kapeutumisesta on kuitenkin yhteinen, ja kielitietoisuuden ja kaikkien kielten arvostaminen on kaikkien kieltenopettajien asia.

Vuosittain omana äidinkielenä opetetaan noin 60 eri kieltä, ja noin neljännes opetuksen järjestäjistä tarjoaa oppilaille mahdollisuuden osallistua oman äidinkielen opetukseen.

Vastuullista pedagogiikkaa

Väitöstutkimukseni viitekehyksenä on ollut kielellisesti ja kulttuurisesti vastuullinen pedagogiikka. Olen tarkastellut sitä, miten OÄK-opettajat tukevat oppilaiden kasvua monikielisiksi suomalaisiksi. Tutkimukseni perusteella OÄK-opettajilla on monenlaisia tapoja tukea oppilaidensa kielitaitoa ja kasvua. Lienee itsestään selvää, että itse kielen oppimiseen ja opettamiseen liittyy hieman erilaisia näkökulmia, joihin vaikuttaa esimerkiksi kirjoitustapa: ne OÄK-opettajat, jotka opettavat latinalaisen kirjaimiston kieliä, kuluttavat mekaanisen luku- ja kirjoitustaidon opetukseen vähemmän aikaa kuin ne opettajat, jotka opettavat esimerkiksi kyrillisiä tai arabialaisia kirjaimistoja käyttäviä kieliä – kiinan tai japanin kaltaisista kirjoitusmerkkejä käyttävistä kielistä puhumattakaan. Käytännössä kaikki OÄK-opettajat kuitenkin pitävät luku- ja kirjoitustaitoa yhtenä keskeisimmistä oppisisällöistä ja perustelevat tätä esimerkiksi sillä, että lukutaito avaa mahdollisuuden oppia itse lisää. Muutenkin OÄK-opettajat näkevät työnsä ikään kuin oven avaajina: he haluavat herättää oppilaissa kiinnostuksen omaa kieltä ja kulttuuria kohtaan.

Vaikka OÄK-opettajien työ saattaa kuulostaa erilaiselta kuin vieraiden kielten opettajan työ, työnkuvat eivät ole kovin kaukana toisistaan. Oman äidinkielen opetusryhmissä saattaa olla hyvin monen tasoisia oppilaita, ja toisinaan ryhmässä on lapsia, joiden kielitaito opetettavassa kielessä on aivan alkeistasolla. Näiden oppilaiden tapauksessa opetus on käytännössä vieraan kielen opetusta. OÄK-opettajat kertovat joutuvansa tämän vuoksi eriyttämään todella paljon. Oman lisähaasteensa OÄK-opetukseen tuo se, että soveltuvia oppimateriaaleja on usein hankala hankkia, joten monet opettajat tekevät paljon omaa materiaalia opetuksensa tueksi.

Eri arvioiden mukaan Suomessa puhutaan tällä hetkellä noin 160–400 eri kieltä.

Kieltä ja kulttuuria

Kieltenopettajan työ – on se sitten oman äidinkielen tai vieraan kielen opetusta – on samalla kulttuuristen tapojen, mallien ja käsitysten opettamista. OÄK-opettajat käsittelevät oppilaiden kanssa sekä perheiden taustakulttuurin että suomalaisen kulttuurin tapoja ja uskomuksia. OÄK-tunneilla nousee esiin myös kulttuurien välisiä eroja ja ristiriitoja. Jotta opetus olisi tältä osin pikemminkin stereotypioita rikkovaa kuin niitä luovaa, tarvitsee jokainen kieltenopettaja taitoa opettaa kulttuurien kriittistä tarkastelua. Tutkimukseni perusteella osa OÄK-opettajista ymmärtää erittäin hyvin tämän tarpeen ja osaa myös toimia kriittisen tarkastelun ohjaajana ja tukijana, mutta toiset tarvitsevat lisää koulutusta, jotta he voivat irtautua vanhentuneista käsityksistä ja uskomuksista ja niiden välittämisestä opetuksessaan. Tämä havainto on hyvin linjassa muita suomalaisia opettajia koskevan tutkimuksen kanssa: edelleen osa opettajista tarvitsee lisää osaamista esimerkiksi kielellisestä ja kulttuurisesta moninaisuudesta, vaikka nämä teemat ovat olleet mukana perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodesta 2014.

Tutkimukseni perusteella monilla OÄK-opettajilla olisi paljon annettavaa kouluyhteisöilleen: Oppilaantuntemus on usein hyvä, ja koska suuri osa OÄK-opettajista on itse joko kouluiässä tai aikuisina Suomeen muuttaneita, heillä on kokemusta ja ymmärrystä kotoutumiseen liittyvistä haasteista. Monilla on lisäksi vahva oppilaiden ja huoltajien taustakulttuurin tuntemus, joka voi tarvittaessa auttaa ratkomaan niin vuorovaikutukseen kuin oppimiseenkin liittyviä haasteita. OÄK-opettajat toimivat kielen ja kulttuurin tulkkeina ja mahdollistavat paremmin toimivan kodin ja koulun yhteistyön niiden perheiden kanssa, joissa ei vielä osata koulun opetuskieltä kovin hyvin.

Uusi SUKOLin jäsenyhdistys

Oman äidinkielen opettajat ry on OÄK-opettajien oma yhdistys. Syksystä 2025 lähtien Oman äidinkielen opettajat ry on yksi SUKOLin valtakunnallisista jäsenyhdistyksistä.

Kirjoittaja Maija Yli-Jokipii

Maija Yli-Jokipii, FT, on Tallinnan yliopiston vieraileva suomen kielen ja kulttuurin lehtori.