Huomio opettajan työhön

Opetusalan Educa-tapahtumassa opettajat voivat virkistyä ja kouluttautua. SUKOLin tuottamassa ohjelmassa keskusteltiin monikielisistä ryhmistä ja tutustuttiin kirjailijaan tuttujen tarinoiden takana.

Teksti ANNA HALME kuvat ANNA HALME, HELSINGIN MESSUKESKUS

Tammikuussa Helsingin Messukeskuksessa järjestetyssä Educa-tapahtumassa vieraili lähes 17000 koulutusalan ammattilaista ja vaikuttajaa. Jo 29. kertaa järjestetyn tapahtuman teema kuului: ”Merkityksellinen tulevaisuus rakentuu osallisuudella, oppimisella ja osaamisella.” Educassa kuultiin muun muassa vaalivuoden ensimmäinen puoluejohtajien tentti, jonka alkusanoissa OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto totesi, että koulutus ja sivistys ovat osa henkistä huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Samaa voi sanoa erityisesti kieli- ja kulttuuritaidoista.

SUKOLin messuständi oli perinteiseen tapaan pedagogisten opettajajärjestöjen yhteisellä osastolla Opettajan olohuoneessa. Kieltenopettajia keräsi ständille mahdollisuus tutustua SUKOLiin ja sen jäsenyhdistyksiin ja tavata kieliyhdistysten puheenjohtajia. Opettajan olohuoneen lavaohjelma tarjosi messujen kumpanakin päivänä aineksia opettajan työn kehittämiseen.

Monikielinen koulu

SUKOLin ja Oman äidinkielen opettajat ry:n yhdessä tuottama Monikielinen koulu -paneelikeskustelu kiinnosti laajaa yleisöä Educan perjantai-iltapäivänä. Paneelissa käsiteltiin monikielisten oppijoiden tukemista ja pohdittiin monikielisyyden haasteita ja iloja, muutos- ja kehitystarpeita. Keskustelijoilla oli itsellään opettajataustaa ja laajaa asiantuntemusta monikielisessä ryhmässä toimimisesta ja monikielisyyden vahvistamisesta. Paneelia johti Helsinki–Vantaan kieltenopettajat ry:n puheenjohtaja Hanna Pyykönen. Oman äidinkielen opettajat ry:stä mukana oli puheenjohtaja Larissa Aksinovits, joka opettamisen ohella on tohtoriopiskelija Tallinnan yliopistossa. Paneeliin osallistui saman yliopiston suomen kielen ja kulttuurin lehtorina toimiva Maija Yli-Jokipii. Heidän lisäkseen paneelissa olivat opinto-ohjaaja, auktorisoitu kääntäjä Pertti Pyhtilä ja Jyväskylän kaupungin kielija kulttuuriryhmien opetuksen palvelupäällikkö Pia Bärlund.

Hanna Pyykösen ensimmäinen kysymys käsitteli käytännön keinoja monikielisten oppijoiden tukemiseksi luokassa. Maija Yli-Jokipii listasi omia kikkojaan: ”Kuvat, piirtäminen, näytteleminen, saman asian selittäminen monella tavalla.” Hän korosti myös oppijan yritysten kannustamista, vaikka kielenpäästä saisi kiinni vain vähänkin. Larissa Aksinovits lisäsi, että opettaja voi toimia kulttuurilinkkinä, joka selventää muuntaustaisille oppijoille Suomen koulusysteemiä ja vaikkapa käytössääntöjä.

Pyykönen totesi, että kaikki tämä kuulostaakin onneksi tutulta vieraan kielen opettajalle, joka on jo omassa oppiaineessaan tottunut käyttämään kuvia ja eleitä, kannustamaan ja välittämään kulttuuritietoutta.

Aikuisten haasteet heijastuvat lapsiin

Kysymykseen isoimmista haasteista monikielisten oppijoiden kanssa työskenneltäessä Pia Bärlund vastasi, että valitettavasti hallinnollinen byrokratia saattaa muodostaa suurimman esteen avun saamiselle. ”Tarvitaan lisää poikkihallinnollista yhteistyötä”, hän summasi. Aina haasteet eivät johdu esimerkiksi oppimisvaikeuksista. Suomen- ja ruotsinkielisillä lapsilla on etulyöntiasema: jos oma äidinkieli on myös koulun opetuskieli, voi sanoa, että lapsi valmistautuu koulunkäyntiin koko elämänsä ajan. Maahantulleiden tilanne on täysin eri.

Aksinovits vahvisti, että tarvitaan monikielisiä osaajia monille aloille, esimerkiksi koulupsykologeiksi. Panostamalla oman äidinkielen opetukseen saadaan tulevaisuudessa monikielisiä asiantuntijoita, joita tarvitaan, kun monikielisten lasten määrä kasvaa. Aksonovits korosti, että haasteet ovat aikuisten asenteissa ja politiikassa. Pertti Pyhtilä muistutti, että aikuisilla maahanmuuttajilla elämäntilanne voi olla kokonaisvaltaisesti haasteellinen – taustalla on usein esimerkiksi traumaa ja taloudellisia huolia.

Pyykönen veti keskustelua yhteen: mahdolliset haasteelliset tilanteet vaativat opettajilta tietotaitoa ja ymmärrystä siitä, että ainakin osa lasten haasteista on rakenteellisia.

Muutoksia ja kehitystarpeita

Yli-Jokipii toi esiin, että jos nuori oppija on muuttanut usein eikä tiedä, minne hänen tulevaisuutensa sijoittuu, suomi toisena kielenä voi tuntua ”turhalta kieleltä”, jonka oppimisen motivaatio puuttuu kokonaan. Bärlund pahoitteli sitä, että moni maahanmuuttaja on välitilassa, mutta hän kannustaisi kaikkia silti ottamaan hyödyn irti siitä, mistä saa: ”Kaikesta oppimisesta on hyötyä, päätyipä myöhemmin minne tahansa.”

Pyykönen toivoi osaamisen näkyväksi tekemistä ja korosti oman äidinkielen merkitystä vieraiden kielten oppimisessa. Hinta on pieni: Aksinovitsin mukaan yhden lapsen oman äidinkielen opetus koko yleissivistävän koulun ajan maksaisi yhteensä 4500 euroa.

Panelistit totesivat yhteistuumin kolme tärkeintä kehitystarvetta, joista ensimmäisenä Pyhtilä manitsi syrjinnän poistamisen työnhausta. ”Entä jos kansainvälisten rekrytointien sijaan rekrytoisimme niitä, jotka jo asuvat täällä?” hän kysyi.

Yhtä tärkeänä tavoitteena tuotiin esiin oman äidinkielen opettajien kelpoisuusvaatimusten vahvistaminen ja oppiaineen aseman parantaminen. Lopulta monikielisten oppijoiden tilannetta kohentaisi sekin, että väestötiedoissa äidinkieleksi olisi mahdollista rekisteröidä edes kaksi kieltä nykyisen yksikielisyyden vaatimuksen sijaan.

Miten tarinat syntyvät

Lauantai-iltapäivänä SUKOLin ja Äidinkielen opettajain liiton yhteisessä ohjelmassa haastateltavana oli realististen ja koukuttavien tarinoiden taituri Jukka Behm. Hän on palkittu kirjailija ja toimittaja, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, nuortenromaaneja, novelleja, lastenrunoja ja tietokirjoja. Häntä haastatteli äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, opettajankouluttaja Elsi Santala.

Behm on monipuolinen kirjoittaja, jolla on teoksia niin aikuisille kuin nuorillekin. Hänen mukaansa kummallekin kohderyhmälle on yhtä helppoa tai yhtä vaikeaa kirjoittaa – vaihtelua on pikemminkin sen mukaan, millainen päivä sattuu olemaan, kuin sen mukaan, kuka valmista tuotosta lukee. Nuortenkirjoihin tulee kuitenkin kustannustoimittajalta enemmän korjausehdotuksia, koska on tärkeää, että teksti ei ole liian aikuismaista tai rajua. Santala totesi, että yhteistyö kustannustoimittajan kanssa on selvästikin toiminut, sillä kirjat ovat realistisia ja koukuttavia, vaikka niissä saatetaan käsitellä vaikeitakin asioita.

Behm kertoi, että kirjan aihe voi tulla nopeana välähdyksenä. Pehmolelutyttö -kirjan taustalla oli hänen silmiinsä sattumalta osunut uutinen Ruotsista, jossa ”hyvän perheen tyttö” hankki taskurahoja samalla tavalla kuin kirjan päähenkilö. Ihmepoika Leonin idea nuoresta lahjakkaasta pelaajasta taas syntyi niin aikoihin, kun kirjailijan omat lapset pelasivat jalkapalloa ja pitivät taukoa lukuharrastuksesta. ”Aloin miettiä, mikä heitä voisi kiinnostaa”, hän muisteli.

Ideasta toteutukseen kului Ihmepoika Leonin kohdalla kymmenisen vuotta. Kirjoittamisesta kiinnostuneille Behmin ohje kuuluukin: ”Kirjoittakaa paljon, mutta älkää pitäkö kiirettä. Voi kestää, ennen kuin on valmista.”

Suomalaisia nuortenkirjoja maailmalla

Etenkin Behmin nuortenkirjoista on tehty käännöksiä ruotsiksi, norjaksi, tšekiksi, slovakiksi, venäjäksi ja viroksi, ja käännöksiä on tulossa latviaksi ja liettuaksi.

Behmin mukaan käännösprosessi elää omaa elämäänsä: ”Agentti ilmoittaa, että oikeudet on myyty, ja saatan huomata vasta somesta, että kirja on ilmestynyt uudella kielellä.” Palautetta Behm seuraa verkkopalveluista, joihin lukijat voivat kirjoittaa kommenttejaan – tosin esimerkiksi tšekin tai slovakin automaattikäännöksistä ei hänen mukaansa paljon selvää saa.

Ihmepoika Leon jatko-osineen on saanut erittäin hyvän vastaanoton. Vironkielinen käännös ilmestyi heti 2023 eli samana vuonna kuin alkuperäisteoskin. Behm kertoi, että kirja on tulossa latviaksi ja liettuaksi. Ruotsiin on ostettu Ihmepoika Leonin ja sen jatko-osan Enkelin nyrkin lisäksi jo etukäteen myöhemmin ilmestyvä kolmaskin osa. Ihmepoika Leonista on tekeillä myös selkokielimukautus.

Lukujumia purkamaan

Ei tarvitse olla futari, että voi koukuttua Ihmepoika Leon -kirjaan. Jalkapallon lisäksi kirja kuvaa esimerkiksi kasvua, sosiaalista mediaa ja nuorten arkea yleensä. Behm painotti, että kirjan maailmassa yhteisö on tärkeä. Yhteinen tavoite ja ihmisten suhteet luovat kirjan kannalta hyvän jännitteen ja antavat polttoainetta romaanille. Kirjailija voi ammentaa omista muistoistaan, sillä monet nuoruusajan tapahtumat ja pohdinnat ovat yleispäteviä ja samastuttavia edelleen.

Santala poimi kirjasta ajankohtaisten lisäsi ajattomia teemoja kuten ystävyyden ja löydetyksi tulemisen. Behm vahvisti, että huomion saaminen on yleisinhimillinen tarve – tuntuu hyvältä, jos joku sanoo: ”Sinä olet erityinen.” Ihmepojan jatko-osassa Enkelin nyrkissä juoni etenee dekkarimaisesti. Tämä oli tietoinen ratkaisu, koska Behm halusi jatko-osaan jotain uutta. On mahdollista, että hän jatkaisi myöhemmässäkin tuotannossaan nuorille suunnatun rikostarinan maailmassa.

Santala sanoi olevansa henkilökohtaisesti onnellinen Ihmepoika Leonista, joka oli poistanut hänen 6.-luokkalaiselta lapseltaan lukujumin. Koulumaailmasta hän toi sellaisia terveisiä, että Ihmepoika on myös yläkoululaisten mieleen. Yksittäiset suosikeiksi nousevat kirjat voivat olla tärkeä portti kirjallisuuden pariin. Santala kysyi Behmiltä, miten luokissa kannattaisi lähteä kirjavinkkaamaan esimerkiksi Ihmepojasta. Behm totesi, että hän itse ei ole niin sanotun hissipuheen mestari. Vinkkaamisessa on luettava paljon ja löydettävä helmet. Behm muistutti kuitenkin, että urheilukirjaa ei pidä vinkata vain urheilijoille. Hyvällä vinkkaajalla on psykologista silmää ja ymmärrystä siitä, mikä sopii kenellekin. Jos ensimmäinen vinkki ei toimi, kannattaa pyytää uusi tilalle. Suomessa julkaistaan paljon hyvää kirjallisuutta – kirjat eivät lukemalla lopu.

Opettajan olohuoneen vilinää.

Jukka Behm ja Elsi Santala Opettajan olohuoneen lavalla.