Mitä kulttuuri on?

Kirjoittaja pohdiskelee kysymystä ja kokoaa siihen joitakin vastauksia.

Teksti EIJA VENÄLÄINEN kuva JP KORPI-VARTIAINEN / Kuopio tanssii ja soi

Nykyisessä keskustelussa kulttuuria pidetään toisinaan luksuspalveluna, johon menee liikaa rahaa. Kulttuuri on kuitenkin laajempi kuin tämän kapean näkemyksen mukainen ilmiö. Kulttuurintutkimuksessa kulttuuri voidaan määritellä ainakin kolmella eri tavalla.

Taide eri muodoissaan

Ensimmäinen kulttuurin määritelmä on kulttuuri isolla K:lla: kulttuuri on taidetta eri muodoissaan. Lukion A-kielten kolmannessa moduulissa käsitellään kieltä ja kulttuuria luovan ilmaisun välineenä. Siinä tarkoitetaan pääasiassa kulttuuria isolla K:lla. Johdattelen aihepiiriin näyttämällä kuvia New Yorkin matkaltani: Vapaudenpatsas, arkkitehtuuria, MoMan maalauksia, Broadwayn teatterivalomainoksia, katutaidetta, ruokaa. Näillä esimerkeillä koetan saada opiskelijat näkemään, että kulttuuria on muukin kuin kirjallisuus, taide ja ooppera eli niin sanottu high brow tai korkeakulttuuri. Kulttuuria on myös katutaide, ruoka, muoti, urheilutapahtumat, kirjastot; opiskelijoille puhuessani käytän näistä nimitystä low brow, tutkimuksessa puhutaan myös populaarikulttuurista.

Jaossa korkea- ja populaarikulttuuriin on kyse kulttuurin arvottamisesta: korkeakulttuuria pidetään arvokkaampana kuin populaarikulttuuria, ja ”kulttuuri on elitismiä” -lausunnot kuvaavat tätä kapeakatseista näkemystä. Kulttuuriin liittyy aina valta: populaarikulttuuria kutsutaan toisinaan roskatai massakulttuuriksi, millä viitataan siihen, että kulttuuri on massojen eli vähempiarvoisten kulttuuria. Voi miettiä myös sitä, onko massakulttuuri valtaapitävien keino hallita massoja ”leipää ja sirkushuveja” -periaatteen mukaan: kun on tarpeeksi viihdykettä, huomio ohjautuu pois sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja yhteiskunnallisista ongelmista. Näin kulttuuri ja politiikka usein ovat kytköksissä toisiinsa.

Kaikki inhimillinen toiminta

Toisen määritelmän mukaan kulttuuria on kaikki inhimillinen toiminta ja sen tulokset eli ihmisten elämäntapa (kulttuuri pienellä k:lla). Oleellista on myös, että se on ihmisten yhdessä tuottamaa ja opittua. Kulttuuria on se, miten asumme, mitä syömme aamiaiseksi, miten pukeudumme, puhumme toisillemme tai osoitamme kohteliaisuutta. Kun puhutaan kulttuurieroista, tarkoitetaan juuri tämän määritelmän mukaista kulttuuria.

Suuret ja ilmeiset kulttuurierot kuten vaikkapa muslimien huivinkäyttö on helppo havaita mutta pieniä ja hienovaraisia päivittäisen sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkeitä kulttuurieroja ei niinkään. Muistan toimittaja Roman Schatzin kertoneen jossain tilaisuudessa, kuinka hän toimiessaan Ylellä johtotehtävissä ihmetteli, miksi suomalaiset alaiset alkoivat kokea olonsa kiusaantuneiksi, kun hän saksalaiseen tapaan kierteli katsomassa heidän työntekoaan. Sitten kävi ilmi, että se, mikä hänelle oli kiinnostusta ja kannustamista, oli suomalaisille kyttäämistä ja merkki epäluottamuksesta. Sama koskee hiljaisuuden merkitystä eri kulttuureissa. Suomalaisille hiljaa kuunteleminen keskusteltaessa on merkki kunnioituksesta ja kiinnostuksesta, mutta anglosaksisissa maissa kiinnostusta osoitetaan tuottamalla verbaalista taustapalautetta ja kyselemällä. Jos näistä eroista ei olla tietoisia, voi esimerkiksi sopimusten solmiminen ja kaupankäynti olla paljon vaikeampaa.

Jatkumo ja prosessi

Kulttuureista puhuttaessa on muistettava, että kulttuurit eivät ole toisistaan irrallisia tai tarkkarajaisia. Ne ovat aina kanssakäymisessä toistensa kanssa, ja jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että kulttuuri on jatkumo. Tästä pääsemmekin kulttuurin kolmanteen määrittelyyn: sen prosessinomaisuuteen.

On hyvä arvostaa omaa kulttuuria ja pyrkiä säilyttämään sitä, mutta nykymaailmassa oleminen ja eläminen edellyttää tietoa muista kulttuureista ja kulttuurista sensitiivisyyttä eli tietoa siitä, että oma kulttuuri ja sen tarjoama näkymä ei ole ainoa mahdollinen tai ainoa oikea.

Kulttuuri muuttuu, ottaa vaikutteita muista kulttuureista ja muovaa niitä omikseen. Tästä muuttumisesta ja vaikutteiden ottamisesta käytetään monia termejä. Osa termeistä, kuten akkulturaatio, viittaa kulttuurien välisiin valta-asetelmiin, ja toiset, kuten mukautuminen tai mukauttaminen, ovat tasa-arvoisempia. Toiset taas, kuten kulttuurinen kääntäminen ja omiminen, korostavat yksilöiden omaa toimintaa. Kulttuurintutkija Peter Burke pitää termiä kulttuurinen kääntäminen hyvänä mutta varoittaa siitä, että kulttuurien kohdalla käy samoin kuin käännettäessä kielestä toiseen – vivahteita menetetään. Jos ilmiö puuttuu, on sen täsmällinen kuvaaminen toisen kulttuurin kautta väkisinkin puutteellista. Esimerkiksi suomalaisille tutut ”hankikanto” ja ”nuoska” menettävät osan merkityksestään, kun ne käännetään englanniksi sanoilla snow crust ja wet snow, puhumattakaan laajemmista ilmiöistä kuten vaikka ”penkkarit” tai ”juhannus”. Niihin liittyy niin paljon kulttuurista perinnettä, että kaikkia vivahteita on vaikea välittää.

Globaaleja lainoja

Kulttuurien välistä kanssakäymistä voidaan kuvata myös hybridisaationa: muista kulttuureista on aina lainailtu ja tullaan lainailemaan. Otetaan esimerkiksi musiikki. Vaikka afrikkalainen musiikkiperinne on yleensä ollut vain riiston kohteena, nyt on tapahtunut muutosta ja esimerkiksi nigerialaiset muusikot tekevät ja tuottavat musiikkia maailmanmarkkinoille itse. 29.7.2023 Helsingin Sanomat uutisoi afrobeats-musiikin voimakkaasta tulosta muun maailman tietoisuuteen. Siinä nigerialaiset artistit yhdistelevät heille tuttua afrobeat-rytmiä länsimaiseen popmusiikkiin saaden sen kuulostamaan uudelta ja raikkaalta. Hybridisaatiolla luodaan siten uusia kulttuurimuotoja. Onko globaalissa maailmassa kuitenkin vaarana homogenisaatio eli se, että kaikki musiikki alkaa kuulostaa kaikkialla samalta? Digitalisaation ja somen myötä nykymaailmassa vaikutteet leviävät nopeasti. Mielestäni hybridisaatio hyödyttää ja rikastuttaa kulttuurin kenttää, kunhan tekijänoikeuksista huolehditaan asianmukaisella tavalla. Toisaalta kuten Burke huomauttaa: ”Afrikkalainen musiikki matkustaa helpommin kuin afrikkalaiset.” Vaikka musiikki taidemuotona (kulttuuri = taide) on hyväksyttyä, sen tuottajat (kulttuuri = elämäntapa) eivät sitä ole. Ei voi naiivisti todistella itselleen kulttuurisen hybridisaation ylittävän kansalliset rajat, jos tällaiset sosiaaliset erot ovat silti todellisuutta. Maahanmuuttokeskustelu on edelleen eri puolilla maailmaa kiivasta.

Globalisaatiokeskustelun yhteydessä puhutaan kulttuurin amerikkalaistumisesta tai ”mcdonaldisaatiosta”. Afrobeats-musiikki ja sen suosio on virkistävä poikkeus musiikkimaailmassa, vaikka sekin on saanut vetoapua länsimaisilta pop-tähdiltä. Tästä esimerkkinä on nigerialaisen Reman yhteistyö yhdysvaltalaisen Selena Gomezin kanssa kappaleessa Calm Down (2022). Toisaal- ta voi miettiä sitä, onko tässä sittenkin kysymys glokalisaatiosta eli globaalien brändien sopeuttamisesta paikallisiin erityispiirteisiin. Kumpi hyötyy enemmän yhteistyöstä: Rema maailmanvalloituksessaan vai Selena Nigerian valloituksessa? Kyse lie edellä mainitusta, koska Selenan asema maailman ja sen myötä myös Nigerian tähtenä on jo vakaa. Selvempiä esimerkkejä glokalisaatiosta ovat Hong Kongin Starbucksin laaja teeosasto tai Suomen Muji-myymälän ruistuotteet.

Tutkimus ratkoo ongelmia

Kulttuurintutkimus on merkitysten tutkimusta: tutkitaan sitä, mihin tietty käsitys, traditio tai tieto perustuu ja miten menneisyys, paikka ja monet muut seikat vaikuttavat siihen. Puhutaan kulttuurisesta ja historiallisesta relativismista eli siitä, kuinka käsitys jostain asiasta voi muuttua, kun sitä peilataan kulttuuriseen ja historialliseen kontekstiin. On hyvä arvostaa omaa kulttuuria ja pyrkiä säilyttämään sitä, mutta nykymaailmassa oleminen ja eläminen edellyttää tietoa muista kulttuureista ja kulttuurista sensitiivisyyttä eli tietoa siitä, että oma kulttuuri ja sen tarjoama näkymä ei ole ainoa mahdollinen tai ainoa oikea. Polarisoitumaan taipuvaisessa maailmassa kulttuurientutkimus, tiedon lisääminen ja ennakkoluulojen hälventäminen on entistä tärkeämpää.

Olen vapaaehtoisena Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla, ja kesällä 2023 olin festivaaliemäntänä Intiasta tulleelle taiteilijalle Shantala Shivalingappalle. Erään keskustelumme päätteeksi hän totesi: ”Eikö olekin ihmeellistä: me asumme niin erilaisissa oloissa, ja silti me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme aivan samanlaisia?” Kulttuurin taidemääritelmän laajentamisen lisäksi tämä on se toinen havainto, jonka haluan välittää omille opiskelijoilleni. Yhdessä toimimalla voimme oppia toisiltamme ja laajentaa maailmankuvaamme. Vain yhdessä voimme ratkoa maailman ongelmia.

Kirjoittaja: Eija Venäläinen

Eija Venäläinen on lukion englanninopettaja ja SUKOLin hallituksen jäsen, joka on opiskellut alue- ja kulttuurintutkimusta Helsingin yliopistossa.

Kuopio tanssii ja soi -tapahtuman karnevaalikulkue tuo tanssi- ja musiikkikulttuurit kaupungin kaduille ja toreille.