Kestävää kehitystä edistävää materiaalia kieliin

EKKO-hankkeessa on kehitetty oppimateriaaleja ja kerätty kieltenopettajien kokemuksia niistä.

Teksti MINNA MAIJALA, PÄIVI LAINE, MAREEN PATZELT, MAARIT MUTTA, RIIKKA ULLAKONOJA kuva SOILA MERIJÄRVI

Kieltenopetuksen ja kestävän kehityksen yhdistäminen on yhä enemmän esillä ja tutkimuksen keskiössä. Kestävän kehityksen tavoitteet ja kestävyyskasvatus yhdistetään usein erityisesti luonnontieteiden opetukseen ja ympäristöasioihin, vaikka ne koskettavat kaikkea opetusta, myös kieltenopetusta. Viime vuosien aikana kieltenopetuksen ja kestävän kehityksen yhteyksien tutkimuksen määrä on Suomessa lisääntynyt, ja samanaikaisesti kieltenopettajien tietoisuus ja tuntemus siitä on kasvanut. Uusia näkökulmia suomalaiseen kielikoulutukseen ovat tuoneet esimerkiksi Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitokselta johdettu Eettisesti kestävä kielten opetus (EKKO) -hanke (Koneen Säätiö 2021–2025) ja Kieliverkosto, joka nimesi vuoden 2024 teemaksi kestävän kehityksen.

Tutkimustyötä materiaalien taustalla

Kestävän kehityksen periaatteet ovat keskeisiä, kun pyritään turvaamaan maapallon elinkelpoisuus tuleville sukupolville. Niistä sovittiin Yhdistyneiden kansakuntien kesken jo 1980-luvulla, ja ne konkretisoituivat kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin vuonna 2015. Ohjelmassa määriteltiin 17 tavoitetta, jotka linkittyvät ihmisten elämään monella osa-alueella ja kokonaisvaltaisesti. Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta keskeinen keino on kestävyyskasvatus. Se on laaja-alainen pedagoginen lähestymistapa, jota toteutettaessa otetaan huomioon koko oppimisympäristö sisällöistä menetelmiin.

EKKO-hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, miten kestävän kehityksen aihepiirejä ja kestävyyskasvatuksen menetelmiä voidaan yhdistää kieltenopetukseen. Tämän lisäksi yksi keskeinen tavoite on ollut kehittää tutkimukseen pohjautuvia kestävän kieltenopetuksen oppimateriaaleja. Oppimateriaalit perustuvat hankkeessa kehitettyyn teoreettiseen malliin: transformatiivinen kestävää kehitystä edistävä kieltenopetus (Transformative Language teaching for Sustainability, TLS). Mallissa keskeistä on kestävyyskasvatuksen mukaisten sisältöjen ja menetelmien tunnistaminen kieltenopetuksessa, tietoisuuden lisääminen niistä ja niiden integrointi opetukseen. Mallissa yhdistyvät kieltenoppimisen ja kestävyyskasvatuksen tavoitteet. Päämääränä on oppijan aktivointi ja osallistaminen niin, että aktiivinen toimijuus ulottuu oppijan omaan elämään luokkahuoneen ulkopuolella.

Oppimateriaalien kehittämistyö sidottiin hankkeessa tutkimukseen, koska koettiin tarpeelliseksi kehittää juuri kieltenopetukseen räätälöityjä pedagogisia ratkaisuja. Tutkimusten mukaan tälle oli tarvetta, sillä kieltenopetuksessa käytetään paljon valmiita materiaaleja. Kestävän kehityksen aihepiirien käsittely kielten oppimateriaaleissa on kuitenkin vaihtelevaa ja riippuu usein opetettavasta kielestä ja oppijoiden kielitaitotasosta. Jos kieltenopettaja haluaa lisätä kestävän kehityksen tavoitteiden huomiointia omassa opetuksessaan, hän joutuu usein mukauttamaan oppikirjojen sisältöjä sopiviksi kestävyyskasvatuksen periaatteisiin tai laatimaan materiaalia itse. Omien materiaalien laatiminen opettajan arjessa on usein mahdotonta ajan puutteen takia. Lisäksi kestävyyskasvatuksessa keskeiset periaatteet, kuten kokonaisvaltainen ajattelu, reflektointi ja aktiivinen toimijuus, eivät aina välttämättä toteudu kielten oppimateriaaleissa, ja ne voivat olla haastavia toteuttaa käytännössä.

Oppimateriaalien periaatteita

Hankkeessa kehitettyjen oppimateriaalien on tarkoitus täydentää oppikirjojen sisältöjä ja tarjota kielten oppitunneille ja esimerkiksi erilaisille koulujen teemaviikoille kielten oppimisen näkökulmaa kestävään kehitykseen. Kaikki tehtävät julkaistaan kevään 2025 aikana hankkeen verkkosivuilla (https://sites.utu.fi/ekko/), ja ne ovat vapaasti käytettävissä. Osa materiaaleista on jo julkaistu.

Erityisesti olemme halunneet tuoda esille, mitä kieltenopetus voi antaa kestävälle tulevaisuudelle ja millaisia mahdollisuuksia kestävän elämäntavan ylläpitämisessä voidaan kieltenopetuksen kautta nostaa esille. Tämä on tärkeää, jotta kestävyyskasvatus ei rajoitu vain luonnontieteellisiin näkökulmiin. Tehtävät helpottavat opettajien arkea niin, ettei ajankohtaisen ja oppikirjoja täydentävän materiaalin tekemiseen mene opettajan työaikaa.

Edellä esitellyn TLS-mallin mukaisesti oppimateriaalit ohjaavat kestävyysaiheiden ja kieltenopetuksen yhdistämistä, ja niissä käytetään oppijoita aktivoivia ja osallistavia opetusmenetelmiä. Kaikissa tehtäväkokonaisuuksissa huomioidaan sekä kestävyyskasvatuksen että kielenoppimisen tavoitteet, ja ne saavutetaan sekä aiheiden että työskentelytapojen kautta.

Tehtäväkokonaisuuksissa käsitellään kaikkia neljää kestävän kehityksen ulottuvuutta: ekologista, kulttuurista, sosiaalista ja taloudellista. Tehtäviä on eri taitotasoille (A1–C1) ja tällä hetkellä englannin, espanjan, ranskan, saksan, suomen ja venäjän kielten opetukseen. Ruotsin kieleen tehtäviä on tulossa keväällä 2025. Kokonaisuudet rakentuvat neljästä tehtävätyypistä: lämmittelytehtävä, kielitaitotehtävä, oppiminen ja muutostoimijuus -tehtävä sekä reflektiotehtävä.

Opettajien kokemuksia materiaaleista

EKKO-hankkeen oppimateriaaleja on ennen niiden julkaisemista kehitetty yhdessä kieltenopettajien kanssa sekä työpajoissa että haastattelemalla opettajia. Heiltä saatu palaute on ollut kehitystyössä arvokasta. Monille kieltenopettajille kestävän kehityksen aiheista tutuimpia ovat esimerkiksi kierrätys ja ilmastonmuutos. Näitä aiheita käsitellään jo kielten oppikirjateksteissä ja tehtävissä. Opettajat kokevatkin, että kouluissa kestävää kehitystä on käsitelty paljon mutta lähes pelkästään ekologisen kestävyyden näkökulmasta.

Kestävä kehitys on kuitenkin paljon muutakin. Kun kestävää kehitystä tarkastellaan neljän ulottuvuuden kautta, opettajien näkemykset kestävästä kieltenopetuksesta laajenevat, ja he huomaavat, että esimerkiksi kielellisen monimuotoisuuden, vähemmistökielten ja -kulttuurien ja erilaisuuden teemat sopivat hyvin kieltenopetukseen. Sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden alle lukeutuvat aiheet ovat luontaisia kielten ja kulttuurien opetukselle, mutta kieltenopetuksessa voi lisäksi ottaa esille monia ekologiseen tai taloudelliseen kestävyyteen liittyviä aihepiirejä. Monet osallisuutta ja esimerkiksi vuorovaikutus- ja demokratiataitoja edistävät työskentelytavat, kuten ryhmätyöt, projektityöt, väittelyt ja mielipidetekstit, ovat aiemminkin olleet tavallisia kielten oppitunneilla, ja kestävyyskasvatus vain korostaa niiden roolia ja pyrkii sanallistamaan opittuja taitoja.

Opettajat ovatkin palautteissa pitäneet tärkeänä, että oppijoille avataan kestävyyskasvatuksen tavoitteet ja perustellaan, miksi kestävyysaiheita on tarpeellista käsitellä kielten oppitunneilla. Uudenlaiset aiheet ja näkökulmat mahdollistavat esimerkiksi sen, että kieltenopettajatkin osallistuisivat koulujen kestävyysviikkojen toteuttamiseen ja että kestävyysaiheiden käsittelystä tulisi kouluissa yhä kokonaisvaltaisempaa. Kouluissa tarvitaan keskustelua arvoista ja koulun toimintatavoista, sillä maailmantilanne saattaa aiheuttaa kestävyysaiheiden mahdollista politisoitumista. Hankkeen materiaalit pyrkivät ohjaamaan keskustelua opettajan apuna.

Materiaalien kehittämistyön aikana tutkimusryhmässä on pohdittu sitä, miten reflektoinnin ja muutostoimijuuden aktivoinnin osuutta voisi lisätä kieltenopetuksessa ja opettajankoulutuksessa, eritoten kielten alkeiden opettamisessa. Vuorovaikutusta tukevat työtavat, kuten keskustelut ja väittelyt, saattavat viedä enemmän aikaa kuin muissa aineissa, koska opetuksessa on usein tarjottava oppijoille kielellistä apua, jota on ensin harjoiteltava erikseen. Haasteena voi olla holistisen ajattelutavan integrointi, johon kieltenopettajat saattavat tarvita tukea ja apua muiden aineiden opettajilta. Kestävän kehityksen aihepiirien käsittely opetuksessa ei saisi olla päälle liimattua tai pakonomaista. Tutkimustietoa ja opettajien täydennyskoulutusta aiheesta kaivataankin lisää. Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan kieltenopettajia, sillä kielillä, vuorovaikutuksella ja kulttuurien tuntemuksella on kestävyyskasvatukselle paljon annettavaa.

Ekko lyhyesti

EETTISESTI kestävä kielten opetus (EKKO) on Koneen Säätiön vuosina 2021–2025 rahoittama tutkimushanke, jota johtaa professori Minna Maijala Turun yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitokselta: https://sites.utu.fi/ekko/

LUE LISÄÄ

EKKO-hankkeen tutkijoiden toimittama teemanumero ”Kestävän kehityksen tavoitteet kielikoulutuksessa” Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehdessä 15 (7): https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-joulukuu-2024

Maijala, Minna, Gericke, Niklas, Kuusalu, Salla-Riikka, Heikkola, Leena Maria, Mutta, Maarit, Mäntylä, Katja & Rose, Judi (2024). Conceptualising transformative language teaching for sustainability and why it is needed. Environmental Education Research, 30(3), 377–396: https://doi.org/10.1080/13504622.2023.2167941

Opettajan kortin aloitussivu tehtäväkokonaisuudesta, joka käsittelee kestävää matkailua taloudellisesta näkökulmasta.