Riihimäki ponkaisi takaisin paperiin

”Käänteinen digiloikka” toteutettiin Riihimäen peruskouluissa tämän lukuvuoden alussa. Taustalla oli kaupungin teettämä selvitys digilaitteiden käytön haitoista. Myös Riihimäen lukiossa printtimateriaalit ovat käytössä. Miten paperiponkaisu näkyy kielten opiskelussa?

Teksti ANNA HALME kuvat MAIJA KAUNONEN

Kieltenopettajat Maija Kaunonen, Päivi Lahti, Pirjo Nieminen ja Elina Niskanen työskentelevät Pohjolanrinteen koulussa Riihimäellä. He kertovat yhdestä suusta, että paluu perinteisiin oppikirjoihin on ollut positiivinen kokemus. Digimateriaaliajoista he eivät ole jääneet kaipaamaan mitään. ”Verrattuna viime kevääseen, jolloin Riihimäen yläkouluissa oli vielä käytössä digitaaliset oppimateriaalit kaikissa oppiaineissa, oppilaiden työskentely oli syyslukukauden kielten tunneilla selkeästi keskittyneempää”, Kaunonen sanoo.

Ero entiseen näkyy oppitunneilla

Kaunosen mukaan aiemmin melko iso osa oppilaista teki tietokoneellaan koko ajan vähän jotain muuta kuin opettajan määräämiä tehtäviä: ”Toisella välilehdellä oli jokin peli tai chatti päällä, ja välilehtiä vaihdettiin aina, kun opettaja ei ollut lähettyvillä näkemässä.”

Aiemmin käytössä olleessa digimateriaalissa oli puutteita, minkä vuoksi painettuun materiaaliin palaaminen ilahduttaa opettajaa. Painetun kirjan tekstit ja tehtävät ovat Kaunosen mielestä hyviä, suoraan digitaalisiksi muutettuina samat tehtävät eivät toimi. Hän kertoo, että kirjasta oppilaat saavat enemmän irti, oppivat enemmän ja käyttävät sanastoa monipuolisemmin. Lisäksi digimateriaalin aikana lisätehtäviä joutui tekemään itse ja kopioimaan oppilaille, jotta he saivat riittävää harjoitusta.

Pirjo Nieminen vahvistaa, että kopioimista on nyt huomattavasti vähemmän. Monet oppilaat hyötyvät siitä, että esimerkiksi sanakokeisiin opeteltavat sanastot ovat kirjassa paperilla.

Elina Niskanen toteaa, että oppilaat tekevät nyt huolellisemmin läksyjä, koska ne on helpompi löytää kirjasta: ”Oppilailla on selkeämpi käsitys siitä, missä kohdassa kirjaa mennään ja mistä mikin asia löytyy.” Niemisen mielestä opettajankin on helpompi nopealla silmäyksellä tarkistaa, että läksyt on kunnolla tehty.

Digiaika aiheutti sen, että osa oppilaista ei lukenut kokeisiin. ”Digimateriaalista opiskelu koettiin sen verran hankalaksi, että osa oppilaista ei edes vaivautunut avaamaan konetta ja etsimään opiskeltavaa asiaa”, Päivi Lahti sanoo. Hänen mielestään oppitunnin valmistelu on nyt nopeampaa ja tunneista saa monipuolisempia.

Digiaika aiheutti sen, että osa oppilaista ei lukenut kokeisiin. ’Digimateriaalista opiskelu koettiin sen verran hankalaksi, että osa oppilaista ei edes vaivautunut avaamaan konetta ja etsimään opiskeltavaa asiaa.’

Materiaali vaikuttaa tasoon ja tyytyväisyyteen

”Jo digimateriaaliin siirryttäessä monella meistä kieltenopettajista oli vahva epäilys siitä, että oppilaiden taitotaso tulee laskemaan kielissä. Näin meidän mielestämme myös kävi, etenkin ruotsissa. Toki tänä aikana oli myös koronavuodet ja etäopetusaika”, Lahti muistelee.

Kaunonen kuvaa ideaalia oppilaan digiopiskelumateriaalia taitavasti koodatuksi, pedagogisesti ansiokkaaksi, sisällöltään mielenkiintoiseksi sekä tarpeen mukaan ylös- ja alaspäin eriyttäväksi. Lisäksi materiaalia pitäisi voida käyttää suljetussa ympäristössä, jossa oppilaalla ei olisi pääsyä muille verkkosivuille. ”Jos jokin oppikirjakustantaja onnistuu tekemään sellaisen materiaalin, ottaisin sen käyttöön, mutta siihen asti pysyn mieluusti paperikirjojen parissa”, hän summaa.

Kieltenopettajat kertovat, että Pohjolanrinteen koulussa paperikirjoihin on toistaiseksi siirrytty vain kielissä ja matematiikassa, joten oppilailla on edelleen myös koneet käytössään. ”Meillähän on nyt kielissä suorastaan unelmatilanne, kun saamme kielten tunneilla hyödyntää molempia: painettuja materiaaleja sekä tietokoneen mahdollistamia pelejä ja harjoituksia”, Nieminen hehkuttaa.

”Onneksi monen vuoden digikorpivaellus on päättynyt!” Lahti iloitsee. Huoltajat ovat tyytyväisiä muutokseen, ja oppilaatkin ovat suhtautuneet positiivisesti. ”Yhtäkään nurinaa ei ole syksyn aikana oppilaiden suusta kuulunut itse kirjoista. Ainoa valituksen aihe on ollut liian painava reppu”, Kaunonen sanoo.

Kaunonen kuvaa ideaalia oppilaan digiopiskelumateriaalia taitavasti koodatuksi, pedagogisesti ansiokkaaksi, sisällöltään mielenkiintoiseksi sekä tarpeen mukaan ylös- ja alaspäin eriyttäväksi. Lisäksi materiaalia pitäisi voida käyttää suljetussa ympäristössä, jossa oppilaalla ei olisi pääsyä muille verkkosivuille.

POHJOLANRINTEEN KOULUN OPPILAIDEN MIETTEITÄ

… PAPERIKIRJOJEN PUOLESTA:

• kokeisiin lukeminen on 100 kertaa helpompaa

• kirjoista oppii paremmin

• silmät eivät rasitu kirjoista niin paljon, etenkin jos illalla opiskelee

• tehtävät saa paljon nopeammin eteensä, ei kirjautumisia tai nettiongelmia, akku ei pääse loppumaan

… DIGIMATERIAALIN PUOLESTA:

• asiat saattavat olla paljon tiivistetymmässä, helpommin omaksuttavassa muodossa esimerkiksi Classroomissa

• jos kirjan unohtaa kotiin, se on sitten siellä kotona, mutta jos materiaali on digitaalisena, tehtävät pystyy tekemään myös puhelimella

• tekstit pystyy kuuntelemaan, jolloin voi tehdä samalla jotain muuta

• kokeisiin on helpompi lukea kirjoista, mutta tehtävät on helpompi tehdä diginä

Lukiossa molemmat käytössä

Riihimäen lukion rehtori Kari Jukarainen kertoo, että lukiossa digimateriaalin käyttöön ei ole velvoitettu vaan opettajat ovat itse saaneet valita, onko käytössä digi vai printti. ”Toki päätös on tehty aineryhmässä”, Jukarainen tarkentaa. ”Osassa oppiaineista käytetään toisissa opintojaksoissa printtiä, toisissa digiä, eli käytäntö voi vaihdella oppiaineen sisälläkin.”

Jukarainen valottaa, että valinnanmahdollisuus on ollut koko sen ajan, kun digimateriaalia on ollut tarjolla: ”Aiemmin opiskelijat käyttivät lähestulkoon yksinomaan printtiä. Kun vuoden 2019 LOPS otettiin käyttöön, silloinen opetuspäällikkö jätti suosiolla päätöksen materiaalin hankkimisesta opettajalle. Asiaa ei siis lähdetty ohjaamaan ylhäältä.”

Oppivelvollisuuden laajenemisen jälkeen oppimateriaalihankinnat tehdään lukiolla. Rehtori laatii lukuvuoden materiaalitilauksen koulusihteerin kanssa edellisenä keväänä. Erityisopettajan suosituksesta joillekin opiskelijoille voidaan hankkia digimateriaali, vaikka muu ryhmä käyttäisi perinteistä printtiä – ja päinvastoin.

Aiemmin tehdyn pikagallupin perusteella opiskelijoiden mielestä digimateriaali soveltuu hyvin kieltenopiskeluun, mutta esimerkiksi reaaliaineissa he käyttävät mielellään perinteisiä printtikirjoja. Jukarainen uskoo yhtenä syynä olevan sen, että printtikirja on helpommin hahmotettava rajallinen kokonaisuus. Digimateriaalin mahdollisuus loputtomiin lisämateriaalilinkkeihin saattaa uuvuttaa erityisesti kiltit ja tunnolliset opiskelijat, jotka eivät voi jättää yhtään linkkiä avaamatta. Ilmiö saattaa olla tuttu kenelle tahansa esimerkiksi verkkosanomalehdistä. ”Itsekin luen mieluummin verkosta näköispainoksen, koska sillä on selkeä alku ja loppu”, hän toteaa.

Rahakirstun vartija myhäilee

Jukaraisen mielestä digimateriaalien lisenssipolitiikka ja hinnoittelu on edelleen melko sekavaa, vaikka siihen on vuosien varrella saatukin jonkinlaista logiikkaa. Digiä ja printtiä yhdistelevä käytäntö on kuitenkin suorastaan säästänyt rahaa.

”Rehtorina voisin todeta, että suuressa lukiossa opiskelijalta toiselle kierrätettävä printtikirja on huomattavan edullinen verrattuna digimateriaaliin. Meillä esimerkiksi tällä hetkellä vuoden 2024 tilinpäätöksen mukaan digimateriaaleihin varattu summa ei riitä mutta printtikirjoista säästimme useita tuhansia euroja.” Joissakin oppiaineissa yksi printtikirja ehtii vuoden aikana kiertää kolmella eri opiskelijalla. Opiskelijat pitävät vihkotyöskentelystä, joten vihkoja kuluu nykyisin Riihimäen lukiossa tuhansittain lukuvuodessa.

Jukarainen suosittelee oman lukionsa käytäntöä muillekin: ”Näin koulupäivän aikana on myös oppitunteja, jolloin ei tarvitse tuijottaa ruutua. Ja printtikirja ei tarkoita sitä, että oppitunnilla ei voitaisi hyödyntää digitaalisen maailman mukanaan tuomia etuja. Uskon tässä vahvasti hybridimalliin, ja vielä kirstunvartijana täytyy todeta rahan säästyminen. Minusta cocktail on toimivampi kuin mustavalkoinen ajattelu.”

Huoltajien ja asiantuntijoiden näkemykset esiin

Riihimäkeläisen neuropsykologian erikoispsykologi Minna Peltopuron kirjoittama mielipidekirjoitus aiheesta ”Mitä yleistyvä digitaalinen opetus tekee lastemme aivoille?” julkaistiin Helsingin Sanomissa marraskuussa 2023, ja se oli osaltaan vauhdittamassa Riihimäen kaupungin käänteistä digiloikkaa.

Peltopuro kertoo, että kirjoituksen ilmestymisen jälkeen Riihimäen koulutoimi otti häneen yhteyttä ja pyysi neuropsykologian asiantuntijana hänet mukaan muokkaamaan digiopetusta terveellisempään suuntaan. Asian suunnittelutyö oli jo tuolloin aloitettu.

”Teimme mittavan selvityksen asiasta, muun muassa lähetimme kyselyt oppilaille, huoltajille ja opettajille. Oma roolini liittyi myös sen selvittämiseen, mitä tämänhetkinen tutkimus tietää riskeistä”, Peltopuro selittää.

Terveyshaitoista on yksimielisyys

Liiallinen digilaitteilla vietetty päivittäinen aika on tutkimusten mukaan yksiselitteisesti terveydelle haitallista. Riskejä tiedetään olevan muun muassa silmäterveydelle, lihaksille ja nivelille, unen häiriintymiselle, mielenterveydelle ja aivoterveydelle, ja esimerkiksi päänsäryt voivat lisääntyä.

Riihimäen selvityksessä kysyttiin suomalaisilta eri alojen asiantuntijoilta kuten neurologeilta, psykologeilta ja optikoilta mielipidettä siihen, mikä olisi turvallinen digilaitteella vietetty aika koulupäivän aikana. ”Asiantuntijoiden mukaan 12-vuotiaille aika olisi 1–2 tuntia ja 15-vuotiaille 2–3 tuntia”, Peltopuro sanoo.

Asiantuntijoiden mukaan turvallinen digilaitteella vietetty aika olisi 12-vuotiaille 1–2 tuntia ja 15-vuotiaille 2–3 tuntia, Peltopuro sanoo.

Hänen mukaansa aivoterveyden näkökulmasta erityisen kuormittavaa on digilaitteilla multitaskaaminen eli monen yhtäaikaisen asian tekeminen: ”Nuorten aivojen kehitys on täysin kesken, erityisesti niiltä osin, jotka ohjaavat toimintaa. Kun digilaitteella tekee yhtä aikaa vaikkapa matikkaa ja samalla eri somekanavien sovellukset ovat auki tai vaikkapa älypuhelin käytössä, kuormitus aivoille kasvaa hyvin suureksi. Tästä seuraa väsymystä, ärtymystä ja keskittymisen haasteita, eikä oppiminen onnistu.”

Lisää keskustelua kouluihin

Peltopuro on myös riihimäkeläisen koululaisen huoltaja. Hänen lapsensa koulussa oppituntien aikana digilaitteen ääressä vietetty aika on vähintään puolittunut kuudesta tunnista 0–3 tuntiin, sillä viikoittain on runsaasti tunteja juuri niissä aineissa, joissa on siirretty takaisin perinteisiin oppikirjoihin – eli kielissä ja matematiikassa.

Peltopuron näkemyksen mukaan puhe älylaitteiden käyttämisestä ja haitoista on kokonaisuutena lisääntynyt Suomessa, ja samaa keskustelua käydään maailmanlaajuisestikin. Hän kiittelee sitä, että älypuhelinten käyttämiseen on kansallisen aivoterveysohjelman puitteissa saatu näyttöön perustuvat suositukset lapsille ja nuorille. ”Jos tällä hetkellä kirjoittaisin asiasta mielipidekirjoituksen, ensimmäiseksi kiittäisin Riihimäen koulutoimen johtoa siitä, että he tarttuivat haasteeseen muokata digioppiminen uudelle tolalle”, hän sanoo.

Peltopuro haluaisi myös herätellä keskustelua ylipäätään digitaalisen materiaalin käytöstä opiskelussa, erityisesti peruskoulussa Suomessa. Hän toivoo tutkimusnäyttöön perustuvaa kansallista linjaa, jotta innostuneessa uuden kokeilun ilmapiirissä emme poistaisi oppimisen näkökulmasta kaikkea jo tehokkaaksi tiedettyä tai tuottaisi nuorille vahingossa terveydellisiä haittoja.

Esimerkiksi luetun ymmärtämisen oppiminen on yläkouluiässä kriittisessä vaiheessa: tällöin opitaan lukemaan tietotekstejä ja poimimaan niistä olennainen. ”Mitä tapahtuu luetun ymmärtämisen taidolle, jos kaikki oppilaat voivat lukemisen sijaan valita digimateriaalista löytyvän kuuntelunapin klikkaamisen?” Peltopuro kysyy. ”Kuullun ymmärtäminen on eri asia kuin luetun ymmärtäminen, ja luetun ymmärtäminen kehittyy vain lukemalla.”

KAUPUNKI KYSYI OPPIMATERIAALIEN KÄYTÖSTÄ

OPETUSPÄÄLLIKKÖ Outi Ervasti esittelee kaupungin teettämän kyselyn tuloksia. Oppimateriaaleja koskevaan kyselyyn saatiin opettajilta, huoltajilta ja oppilailta yhteensä 1 969 vastausta, ja asiantuntijoille suunnattuun osioon vastasi 62. ”Saimme kaikilta vastaajaryhmiltä runsaasti vastauksia myös avoimiin kysymyksiin”, Ervasti kertoo.

Kieltenopettajilta ja huoltajilta tuli muun muassa seuraavaa kieltenopiskeluun liittyvää palautetta:

Jos oppilaalla on oppimisvaikeuksia, sähköinen materiaali on vaikeaa – tekstit ovat pitkiä ja hankalasti löydettävissä.

Kielioppitehtävissä ei ole tarpeeksi variaatioita eikä eriyttämismahdollisuuksia.

Usein myös oikeinkirjoitus tuottaa haasteita sähköisen materiaalin kanssa.

Huoltajien on helpompaa tukea oppilaita, jos heillä on käytettävissään perinteiset oppikirjat.

Sähköisessä materiaalissa on omat etunsa, mutta siinä on myös ongelmakohtia.

Suurimpana ongelmana on oppilaiden toiminnan valvominen. Osa oppilaista tekee koneella jotain muuta kuin opiskelee.

Kielten oppimistaso on ollut selkeästi laskusuunnassa sen jälkeen, kun on siirrytty pelkkään digimateriaalien käyttöön.

Monivalintatehtävissä on mahdollista kokeilla ”rämpyttämällä” vastaukset oikeiksi.

Kielten tehtävissä on osattava käyttää juuri oikeaa sanaa ja sanamuotoa, jotta tehtävä on järjestelmän mukaan oikein.

Selvityksen mukaan opettajat suosivat perinteistä oppimateriaalia matemaattisissa aineissa ja vieraissa kielissä. Oppilaat taas kannattivat perinteisiä materiaaleja kaikissa aineissa matematiikkaa lukuun ottamatta. Selvityksen seuraus oli, että syksyllä 2024 Riihimäen kouluissa siirryttiin digialustoista takaisin kirjoihin kielissä ja matematiikassa. Ervasti kertoo, että ensi syksynä tarkoitus on lisätä kirjoja myös muissa oppiaineissa.

Kaupungin toimenpiteenä digihyvinvoinnin edistämiseksi koulujen digilaitteiden käyttöä rajataan opiskeluun. Joillekin sivustoille, sovelluksiin ja peleihin pääsyä rajoitetaan, ja yörauhan aikana klo 22.00–6.00 laitteita ei voi käyttää ollenkaan.

Kieltenopettajat iloitsevat siitä, että heidän käytössään on nykyään printin ja digin yhdistelmä.