Kielitaitoa työelämään

Väitöstutkimuksen mukaan ammatillisen toisen asteen kieltenopetuksessa tarvitaan tarpeiden mukaan räätälöityjä ratkaisuja.

Teksti SANNA DZIOMBA kuva COREPICS VOF / ScanStockPhoto

Väitöstutkimuksessani tarkastelin saksalaisten ja suomalaisten ammattikouluopiskelijoiden, heidän opettajiensa ja työelämän edustajien asenteita ammattikoululaisten tarpeita vastaavaan kieltenopetukseen. Idea syntyi toimiessani vieraiden kielten (englanti ja saksa) opettajana suomalaisessa ammattikoulussa.

Toiminnallisuutta ja integraatiota

Syksyllä 2015 voimaan tulivat uudet opetussuunnitelmat ja kielten ja ammatillisten aineiden integroidusta opettamisesta tuli pakollista. Niinpä tein yhteistyössä ammattiopettajien kanssa yritysvierailuja kansainvälisesti suuntautuneisiin yrityksiin tai opetimme yhdessä tiimiopetuksen muodossa, kuitenkin ilman valmiita tiimiopetusmalleja. Erilaisia kokeiluja oli paljon, mutta järjestelmällisyys puuttui. Opiskelijoilta saimme sekä positiivista että negatiivista palautetta.

Kielten ja ammatillisten aineiden integroidun oppimisen taustalla oli toiminnallinen lähestymistapa, joka on myös eurooppalaisen viitekehyksen lähtökohta. Kielenoppimisen keskiössä ovat kielenkäyttötilanteet (esimerkiksi myyntitilanne) ja niissä tarvittavat kielelliset toiminnot. Toiminnallinen lähestymistapa nähdään usein nimenomaan ammatilliseen koulutukseen sopivana, onhan tavoitteena kehittää opiskelijan ammatillista osaamista, jotta hän osaa toimia ammatissaan.

Huomio ammatilliselle toiselle asteelle

Ammatillisen vieraan kielen tarvetta ja tarpeen mukaista opetusta kartoittaneissa tutkimuksissa on tähän mennessä keskitytty ammattikorkea- ja korkeakoulutasolle ja ammatillinen toinen aste on jäänyt vähäiselle huomiolle. Ammattikoululaisten työssä käyttämä ammattikieli liittyy usein konkreettisiin työtehtäviin, ja se ei ole yhtä abstraktia kuin korkeakouluista valmistuneiden asiantuntijoiden työkieli. Ammattikielen pohjana on yleis- tai arkikieli, mutta lisäksi kieli sisältää ammattiin liittyviä erityispiirteitä kuten sanastoa, jota tarvitaan esimerkiksi käyttöohjeiden ymmärtämisessä. Oman alansa erityiskieltä ammattikoululaiset oppivat koulun lisäksi työpaikalla kielellisen sosialisaation kautta: työpaikan asiantuntijat ovat heidän roolimallejaan, joita he tarkkailevat ja jäljittelevät.

Väitöskirjani tavoitteena oli selvittää, miltä näyttää onnistunut oppija- ja työelämälähtöinen kielten oppiminen ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimuskohteenani olivat asenteet vieraan kielen tarpeesta ja tarpeen mukaisesta opetuksesta kahdessa eri Euroopan maassa, Saksassa ja Suomessa. Minua kiinnosti, vastaako perinteinen vieraan kielen opetus luokkahuoneessa ammattikouluopiskelijoiden tarpeita ja mikä rooli integroidulla vieraan kielen ja ammattiaineen opetuksella tulisi olla. Tutkimusmateriaalina käytin ammattikoululaisten haastatteluja ja ammattikouluopettajille ja työnantajille suunnattuja verkkokyselyjä.

Kielitaitoa tarvitaan viestintään ja liikkuvuuteen

Suurin osa kaikista vastaajaryhmistä oli sitä mieltä, että ammattikoululaiset tarvitsevat vieraita kieliä, ainakin englantia, yritysviestintään kotimaassa, esimerkiksi kommunikoidakseen vieraskielisten asiakkaiden tai kollegoiden kanssa tai ymmärtääkseen vieraskielisiä ammatillisia tekstejä kuten käyttöohjeita. Englannin merkitystä yritysviestinnän kielenä ei kyseenalaistettu, mutta useat haastatellut olivat sitä mieltä, ettei kielitarjonnan tulisi rajoittua englantiin. Siitä, mitä kieliä tulisi tarjota englannin lisäksi, heillä oli kuitenkin erilaisia mielipiteitä.

Osa haastatelluista oli sitä mieltä, että ammattikoululaiset tarvitsevat vieraita kieliä, ainakin englantia, myös liikkuvuuden mahdollistamiseksi koulutuksen aikana ja myöhemmin työelämässä. Suomalaiset ammattikouluopiskelijat osoittivat saksalaisia enemmän epävarmuutta tulevasta urastaan ja harkitsivat alan vaihtamista tai jatko-opintoja myöhemmin. Yksi syy voi olla se, että Suomessa ammattikoululaisten on helpompi päästä ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, kun taas Saksassa tämä on rajoitetumpaa ja usein monimutkaisempaa. Pieni vähemmistö kaikista vastaajaryhmistä oli sitä mieltä, että ammattikoululaisilla on vain vähän tai ei lainkaan tarvetta vieraille kielille tai he eivät kyenneet määrittelemään vieraiden kielten tarvetta tarkemmin.

Haasteena heterogeeniset ryhmät

Suurimpana haasteena vieraiden kielten oppijalähtöiselle opetukselle luokkahuoneessa ammattikouluopiskelijat niin Saksassa kuin Suomessa kokivat heterogeeniset kielelliset ja ammatilliset valmiudet. Kielellisesti ja ammatillisesti heterogeenisissä ryhmissä ei työelämä- ja tarvelähtöinen vieraiden kielten opetus heidän mielestään onnistu. Opiskelijat, joilla on heikko kielellinen lähtötaso, tarvitsisivat jäsenneltyä ja oppikirjapainotteista opetusta, kun taas opiskelijat, joilla on hyvä kielellinen lähtötaso, vieraan kielen ja ammattiaineen integroitua opetusta. Esimerkiksi opiskelija, jolla oli omasta mielestään heikko kielellinen lähtötaso, sanoi:

Mä tykkään enemmän sellasesta niinku oppikirjaopiskelusta [...] ei tääl nyt enempää niinku työelämälähtöisyyteen kannattais mennä.

Sen sijaan opiskelija, jolla oli omasta mielestään hyvä kielellinen lähtötaso, kehui oppineensa englantia parhaiten ammattitunneilla. Perinteisillä englannin tunneilla hän ei omasta mielestään ollut oppinut juuri mitään:

En mä periaattees hyötyny siit opetuksesta mitään ku se on niinku se on niin vahva jo se tausta siin englannin kielessä et siel vaan sit ehkä tuli jotain pari uutta sanaa.

Haastateltujen yhteinen näkemys oli, että parhaiten heterogeenisten opetusryhmien aiheuttamiin haasteisiin voidaan vastata yhdistämällä perinteiseen oppikirja- ja opettajajohtoiseen opetukseen osittain vapaaehtoisuuden pohjalta integroitua kielen ja ammattiaineen oppimista ammattitunnilla, tiimiopetuksen muodossa tai työssäoppimispaikalla.

Eriyttäviä ehdotuksia

Väitöskirjani tulosten mukaan opiskelijoiden, joilla on heikko kielellinen lähtötaso, tulisi aluksi keskittyä opettaja- ja oppikirjajohtoisesti yleiskielen opiskeluun ja vasta sen jälkeen alakohtaisen kielen opiskeluun. Opiskelijoille, joilla on hyvät yleiskielelliset valmiudet, olisi sen sijaan mahdollista osallistua pelkästään alakohtaisen kielen opetukseen joko ammattikoulussa tai työnantajan järjestämänä. Kielen oppimisen tulisi tapahtua sekä koulu- että työympäristössä: kielitaidoltaan aloittelevat opiskelijat voisivat ottaa työpaikalla tarkkailijan roolin, kun taas edistyneet voisivat käyttää vierasta kieltä työpaikan vieraskielisissä tilanteissa. Kuten tutkimukseen haastatellut ammattikouluopettajat ehdottivat, oppimispäiväkirjat voisivat toimia tästä näyttönä.

Vieraiden kielten opetusta tulisi eriyttää opiskelijoiden kielellisten ja ammatillisten lähtötasojen mukaan, ja opettajien ja työelämän edustajien tulisi tehdä yhteistyötä keskenään. Myös oppikirja- ja opettajalähtöisillä tunneilla oppimisen sisältö voidaan painottaa opiskelijan lähtötason mukaan esimerkiksi joko ammatilliseen kieleen tai yleiskieleen.

Kirjoittaja: Sanna Dziomba

Sanna Dziomban väitöskirja Bedarfsorientierter Erwerb von Fremdsprachen in der beruflichen Ausbildung: Einstellungen von deutschen und finnischen Auszubildenden, Berufsschullehrern und Arbeitgebern on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0470-9