Kaikki kielet käyttöön

Monikielisten lasten kotikielet kannattaa ottaa huomioon opeteltaessa uusia kieliä. Tämä lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Teksti ANU PALOJÄRVI kuva YAN KRUKAU / pexels.com

Millä tavalla monikielisiä lapsia voitaisiin ottaa huomioon, kun lapset opettelevat heille uutta kieltä? Entä miten kielirikasteista opetusta toteuttava opettaja toimii monikielisten lasten kanssa? Tarkastelin muun muassa näitä kysymyksiä väitöstutkimuksessani, jonka aiheena oli kaksikielistä pedagogiikkaa toteuttavan eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoria ja käytäntö monikielisten lasten kanssa varhaiskasvatuksessa.

Kaksikielinen pedagogiikka on yksi suppeamman kaksikielisen opetuksen eli kielirikasteisen opetuksen muoto, ja siinä kohdekieltä (lapsille uusi kieli, tässä ruotsi) käytetään alle 25 prosentissa toiminnasta. Käyttöteorialla taas tarkoitetaan opettajan pedagogista näkemystä hyvästä opetuksesta.

Eksperttiopettaja esimerkkinä

Tutkimukseni keskiössä oli yksi eksperttiopettaja eli opettaja, jolla on pitkä työkokemus ja jonka asiantuntijuus on sosiaalisesti tunnustettua. Tutkimukseeni osallistuneesta eksperttiopettajasta käytän pseudonyymiä Johanna. Tarkastelin Johannan kielipedagogiikan käyttöteoriaa: sitä, millainen näkemys Johannalla on hyvästä kielten käyttöä ja opetusta koskevasta pedagogiikasta, ja sitä, miten tämä näkemys ohjaa Johannan toimintaa käytännössä.

Tutkimuksessani käytän termiä kotikieli tai -kielet viittaamaan kaikkiin lapsen perheessä käytettyihin kieliin. Termi sisältää siis sekä äidinkielen tai -kielet että muut perheessä mahdollisesti käytettävät kielet. Vaikka kaikki tutkimukseeni osallistuneet lapset ovat jossain määrin monikielisiä, viittaan selkeyden vuoksi ilmaisulla monikieliset lapset vain niihin lapsiin, joiden perheissä käytetään suomen kielen lisäksi tai sen sijaan jotain muuta kieltä tai muita kieliä.

Koska kielellinen ympäristömme muuttuu maahanmuuton yleistymisen ja globalisaation myötä yhä monikielisemmäksi, opettajien on entistä enemmän pohdittava, miten kielellinen moninaisuus huomioidaan rakentavalla ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan monikielisillä lapsilla on oikeus käyttää kotikieltään ja koulutuksen tulee edistää kielten kunnioitusta. Monikielisilläkin lapsilla tulisi olla mahdollisuus oppia uusia kieliä esimerkiksi kaksikielisen opetuksen tai vieraan kielen opetuksen kautta.

Käyttöteoria ohjaamassa kielipedagogiikkaa

Tutkimukseni mukaan Johannan kielipedagogiikan käyttöteoriassa keskeistä on se, että kaikki kielet nähdään yhtä arvokkaina. Johanna ajattelee, että lasten kotikielet ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä kuin suomi ja ruotsi, joita opeteltiin kaksikielisen pedagogiikan kautta.

Tavoitteina ja periaatteina Johannan käyttöteoriassa olivat muun muassa vastavuoroinen oppiminen, kieli-identiteetin tukeminen ja pedagoginen tahdikkuus. Johanna pyrki itsekin oppimaan lasten kotikieliä samalla, kun tuki heidän suomen ja ruotsin oppimistaan. Hän halusi vahvistaa lasten monikielistä identiteettiä ja toimia pedagogisesti tahdikkaasti eli päättää ryhmän ja tilanteen mukaan, mitä kieltä tai kieliä hän itse käytti missäkin tilanteessa ja miten hän käytti niitä. Tällaisesta pedagogisesta tahdikkuudesta on hyötyä kaikessa kielten opettamisessa niin varhaiskasvatuksessa kuin perusopetuksessakin. Esimerkiksi sen ottaminen huomioon, haluaako lapsi itse tuoda esiin omaa kotikieltään jossakin tilanteessa, on erittäin tärkeää.

Tutkimukseni osoitti, että Johannan kielipedagogiikan käyttöteoria kuvastaa monikielistä kieli-ideologiaa: monikielisyys nähdään luontevana asiana ja lapsia rohkaistaan eri kielten käyttöön. Esimerkiksi jumpassa saatettiin laskea jonkun lapsen kotikielellä, tai kotikieltä saatettiin käyttää ruokailuhetkissä samassa pöydässä istuvien lasten kanssa tai kahden kesken monikielisen lapsen kanssa.

Monikielisyys pääsi ryhmässä luontevasti esiin, mistä on etua kaikille: Monikieliset lapset pääsevät hyödyntämään kielellisiä resurssejaan ja saavat tukea kieli-identiteetilleen. Ryhmän muut lapset puolestaan pääsevät tutustumaan eri kieliin ja kehittämään sekä kielitietoisuuttaan että myönteistä suhtautumistaan kielten oppimiseen ja eri kielten käyttöön, mitä tarvitaan nykyisessä globalisoituneessa ja kansainvälistyneessä maailmassa. Lisäksi kotikielten hyödyntäminen ja kielitietoisuuden kasvu luovat hyvää pohjaa varhaiskasvatuksessa ja koulussa opeteltavien kielten oppimiselle.

Taitava opettaja toimii tilanteen mukaan

Tutkimukseni osoittaa, että Johannan käyttöteoria on muuttunut ajan kuluessa ja ryhmän monikielistyessä. Nykyään Johanna identifioi useampia tilanteita, joissa opeteltavaa ruotsin kieltä voidaan käyttää, ja hän sisällyttää käyttöteoriaansa lasten kotikielet. Näiden muutosten taustalla on henkilökohtaisia, vuorovaikutuksellisia ja ympäristöön liittyviä tekijöitä Esimerkiksi kokeileminen ja reflektointi, vuorovaikutus lasten, perheiden ja kollegoiden kanssa sekä käsitteet, kuten kokopäiväpedagogiikka, kielirikasteisuus ja osallisuus, ovat vaikuttaneet Johannan käyttöteorian muutokseen.

Toisin kuin noviisiopettajista aiemmin tehdyissä tutkimuksissa tässä väitöstutkimuksessa tutkitun eksperttiopettajan, Johannan, kielipedagogiikan käyttöteoria ja käytäntö vastasivat melko hyvin toisiaan, eli opettajan ajatukset toteutuivat käytännössä. Kielipedagogiikan käyttöteorian toteuttamisessa samat periaatteet ja tavoitteet saattoivat ilmetä eri tilanteissa eri tavoin ja useat käyttöteorian tavoitteet ja periaatteet vaikuttivat toimintaan samanaikaisesti. Käyttöteorian siirtyminen käytäntöön näyttää siis eksperttiopettajalla olevan monimutkainen kokonaisuus, johon vaikuttaa niin tilanne kuin eri tavoitteet ja periaatteet.

Tutkimustulosteni perusteella haluan rohkaista jokaista opettajaa pohtimaan sitä, toteutuuko oma käyttöteoria käytännössä ja miten se näkyy eri tilanteissa. Mitkä tavoitteet ja periaatteet painottuvat missäkin tilanteessa? Entä onko joitakin arvoja, tavoitteita tai periaatteita, jotka vain harvoin näkyvät käytännön toiminnassa?

Käyttöteorian muuttuminen voi olla henkilökohtaista ja kontekstisidonnaista. Tämän vuoksi jokaisen opettajan olisi hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan omaa käyttöteoriaansa ja siihen vaikuttavia tekijöitä esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Mitkä asiat omassa ympäristössäni vaikuttavat siihen, mitä ajattelen kielten opettamisesta ja oppimisesta? Miten olen onnistunut toteuttamaan opetussuunnitelmassa painotettuja käsitteitä ja periaatteita omassa käyttöteoriassani? Olenko huomioinut lapsia ja perheitä riittävästi miettiessäni, miten haluaisin toimia eri kielten suhteen? Entä onko jotain muuta minulle tärkeää, joka vaikuttaa ajatteluuni ja toimintaani?

Pysähtyminen oman käyttöteorian ja siihen vaikuttavien asioiden äärelle voi antaa tärkeitä näkökulmia omaan työhön sekä auttaa huomaamaan mahdollisia kehittämiskohtia omassa käyttöteoriassa ja toiminnassa. Se voi auttaa kriittisesti reflektoimaan sitä, vaikuttavatko oman käyttöteoriani muutokseen ne asiat, joiden itse toivoisikin vaikuttavan siihen, vai jotkin muut tekijät.

Kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista opetusta

Tutkimukseni mukaan Johanna otti monikielisiä lapsia huomioon sisällyttämällä lasten kotikielet käyttöteoriaan ja arvostamalla niitä sekä pyrkimällä kasvattamaan lasten suomen ja ruotsin kielten resursseja. Johanna myös hyödyntää limittäiskieleilyä lasten kotikielillä, eli yksinkertaistetusti sanottuna hän antaa lapsille mahdollisuuden käyttää kotikieliään joustavasti tilanteen mukaan ja käyttää niitä itsekin suomen ja ruotsin rinnalla. Näin hän osoitti arvostusta kotikielille ja rakensi siltoja kielten välille.

Jos limittäiskieleilyä lasten kotikielillä haluttaisiin vielä monipuolistaa, olisi tärkeää ottaa monikielisten lasten kotikielet oppimisen kieliksi ja tukea niiden kehitystä yhteistyössä perheiden kanssa. Näitä asioita voidaan kehittää kaikessa opetuksessa. Näin kotikielet voisivat saada tasa-arvoisemman aseman toimintakielten kanssa.

Samalla on toki hyvä muistaa, että vaikka toiminnalla pyrittäisiinkin tuomaan lasten kotikielet tasa-arvoisempaan asemaan varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa opeteltavien kielten kanssa, kotikielten rooli jää kuitenkin väistämättä erilaiseksi. On mahdotonta käyttää esimerkiksi kahdeksaa eri kieltä (kuten tässä tapauksessa) samassa määrin kuin kaksikielisen toiminnan kahta virallista kieltä. Tästä huolimatta monikielisten lasten kotikielten mukaan ottamisella toimintaan voi olla myönteinen vaikutus monikielisten lasten kielelliseen kehitykseen ja kieli-identiteetin rakentumiseen.

Väitöskirjatutkimukseni osoittaa, että kaksikielisen opetuksen kehittäminen ja monikielisten lasten kotikielten sisällyttäminen toimintaan voivat tapahtua samanaikaisesti. Näin myös monikieliset lapset saavat mahdollisuuden kehittää kieliresurssejaan, samalla kun heidän kotikieltensä arvostusta ja hyödyntämistä tuetaan. Tämä on askel kohti sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa opetusta.

Toivonkin, että tutkimukseni voisi innostaa yhä useampia opettajia sisällyttämään lasten kotikielet omaan käyttöteoriaansa sekä hyödyntämään niitä ja osoittamaan arvostusta niille käytännön toiminnassaan. Kielellisen moninaisuuden myönteinen esiin nostaminen on kaikkien etu.

Kirjoittaja Anu Palojärvi

Anu Palojärven väitöskirja Kaksikielistä pedagogiikkaa toteuttavan eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoria ja käytäntö monikielisten lasten kanssa varhaiskasvatuksessa on julkaistu osoitteessa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0332-0