Musiikkia korville

SUKOLin koulutuspäivän yhteiset luennot ammensivat aivotutkimuksesta ja kulttuurintuntemuksesta. Molemmissa aiheissa musiikki näytteli keskeistä roolia.

Teksti ANNA HALME kuvat ANNA HALME ja Лариса Горбунова / Wikimedia Commons

SUKOLin valtakunnallisilla koulutuspäivillä kieltenopettajat kokoontuivat pitkästä aikaa yhteen, ja kollegojen iloinen puheensorina oli musiikkia kaikkien korville. Koulutuspäivät järjestettiin Tampereella Sammon keskuslukion upeissa tiloissa huhtikuun lopulla.

Armoa aivoillesi

Professori Minna Huotilaisen aiheena oli aivojen hyvinvointi. Huotilainen on suosittu luennoitsija ja kouluttaja, joka toimii muun muassa Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikössä Helsingin yliopistossa.

Aivojen hyvinvointi on monin tavoin merkityksellistä oppimiselle. Aiheeseen liittyy myös opettajan työhyvinvointi. Huotilainen vertasi tätä tilanteeseen, jossa lentokoneessa pyydetään ensin kiinnittämään happinaamari omille kasvoille ja vasta sitten auttamaan muita.

Nykyään aivotutkimusta voi tehdä suoraan työpaikoilla ja oppilaitoksissa liikuteltavan EEG-eli aivosähkökäyrämittauksen avulla. Mittaukseen voidaan ottaa mukaan koko koululuokka, joten se soveltuu hyvin vaikkapa tarkkaavuushäiriöiden tutkimiseen. Aiemmin aivotutkimuksiin osallistuivat vapaaehtoiset, joiden huomattiin olevan valmiiksi valikoitunut joukko: esimerkiksi koululaisia koskevia tutkimuksissa taustalla olivat useimmiten koulutetut vanhemmat.

Ällistyminen ja uteliaisuus

Ällistyminen vahvistaa oppimishalua, ja uteliaisuus käynnistää oppimisen. Miten näille raivataan tilaa koulupäivässä? Olemmeko juuttuneet taitavan ja nopean opiskelijan, opettajan, työntekijän ja pomon malliin? Vai saako opinnoissa ja töissä olla hämillään, nöyrä, pieni ja tietämätön?

Ällistyminen viittaa siihen, että ihmiselle tekee hyvää tuntea itsensä pieneksi. Ällistymisen herättäjänä käytettiin Huotilaisen esittelemässä tutkimusesimerkissä Yosemiten kansallispuiston kaltaista valtavaa luontokohdetta, mutta saman tunteen voi saada vaikkapa musiikista. Pienuuden kokemus lisää sietokykyä muiden toimintaa kohtaan. Nöyryys ja hämmentyminen luovat omien ajattelumallien mukauttamisen tarpeen, joka puolestaan virittää ihmisen oppimiskyvyn ja -halun. Yhdessä koettu pienuus sitoo yhteisöön. Kaikki tämä edistää oppimista.

Toisessa Huotilaisen esittelemässä tutkimuksessa tutkittiin uteliaisuutta yksinkertaisten tietokilpailutehtävien avulla. Tehtäviin liittyi kaksi lisäkysymystä: Kuinka kiinnostunut olet kuulemaan vastauksen? Kuinka varma olet, että tiedät vastauksen? Tutkimuksessa todettiin, että väärät vastaukset, joihin liittyi uteliaisuutta, aktivoivat eri alueita kuin ne, joiden oikea vastaus ei edes kiinnostanut koehenkilöitä. Uteliaisuus aktivoi aivoissa Brocan aluetta ja hippokampusta, jotka liittyvät kieleen ja muistiin. Uteliaisuuden tilassa kaikki on helppo muistaa – ei vain yksittäinen opittava tai uteliaisuutta herättävä asia vaan kaikki muukin samaan aikaan esiin tuleva.

Huotilainen puhui konmaritetusta koulupäivästä. Liika sisältö, liiat muutokset ja jatkuva reagoinnin vaatimus aiheuttavat ähkyn, joka on kuin sekainen vaatehuone. Mitä voisi jättää pois? Samanlaisena pysyvä rakenne antaa tilaa uteliaisuudelle ja yhdessä ällistymiselle – kuin tyhjät henkarit siistissä vaatehuoneessa, josta turhat on siivottu pois.

Musiikki kielenoppimisen menetelmänä

Musiikilliset opetusmenetelmät ovat yksi tapa vähentää stressiä ja lisätä aivojen hyvinvointia. Tämä on todettu myös aivotutkimuksissa. Aivomme ovat muotoutuneet metsästäjä–keräilijän elinympäristössä, jossa oppimista luonnehtii kehon käyttäminen, tuttu yhteisö ja luottamus. Jokaisella on oma roolinsa, ja erilaisuus ei ole kuormittavaa, vaan siinä nähdään yksilön erityinen anti ryhmälle.

Elimistön fysiologien tila vaikuttaa oppimiseen. Oppimista saavutetaan flow-tilassa, johon liittyy into ja hallinnan tunne, edistyminen ja palautuminen. Sen vastakohtana on kyyninen ja välinpitämätön taistele ja pakene -tila, joka pahimmillaan on erittäin kuormittava ja josta pois pääseminen vaatii apua.

Huotilainen puhui stressin säätelyn aikaikkunoista. Erittäin nopea, vain sekunteja kestävä apu stressin säätelyyn on vauhdikas fyysinen toiminta tai innostava musiikki. Nopeaa apua saa myös hengitysharjoituksista, kehonskannauksesta, mindfulnessista tai päiväunista, joiden vaikutus tuntuu jo minuuttien aikana. Oppitunnin aikaskaalassa stressiä vähentävät Huotilaisen mukaan uteliaisuutta ja ällistystä herättävät sisällöt, tehtävien valmiiksi saaminen, palkitsevat aikaansaannokset sekä musiikilliset ja taiteelliset opetusmenetelmät. Koulupäivän aikaskaalaan on oppitunnilla vaikeampi vaikuttaa, sillä siinä näkyvät edellisyön unet, aamiainen, lounas ja edellispäivän pitkäkestoinen liikunta. Hitaimmat vaikutukset liittyvät muun muassa turvalliseen kouluympäristöön.

Huotilainen muistutti, että stressitön opettaja voi olla monenlainen: innostunut, tarkka, lannistumaton, rauhallinen, utelias, rento, nokkela, rohkea – tai kaikkia näitä. Oppijoissa on tärkeää vahvistaa kasvun asennetta. Huotilaisen mukaan sanakoe on tässä yksinkertainen tapa, sillä se osoittaa, että kun treenaat, opit.

Musiikki, äänteet ja sanat

Huotilaisen mukaan aivotutkimus tukee väitettä, että eka–tokaluokkalaisten vieraan kielen oppimisessa musiikki on tehokkain menetelmä. Erityisesti laulaminen ja rytmikkäät lorut kohdistavat oppimista tehokkaasti äänteisiin, sanapainoon ja prosodiaan. Isommillakin kielenoppijoilla laulaminen tehostaa lausumisen oppimista.

Musiikkia voi hyödyntää muistin tukena: vaikkapa kielioppiasian voi muistuttaa mieleen, jos se esiintyy tutun laulun sanoissa. Nuorten oppijoiden kohdalla Huotilainen suositteli heidän itse valitsemaansa kohdekielistä musiikkia, josta voi esimerkiksi analysoida sanoituksia.

Taustamusiikkia kannattaa hyödyntää maltillisesti. On todettu, että taustamusiikin kuuntelu ennen oppimista hyödyttää lähes jokaista oppijaa. Jos taustamusiikkia kuunnellaan tehtävän tekemisen tai oppimisen aikana, vain noin puolet oppijoista saa siitä apua ja joitakin se jopa häiritsee. Oppijat, jotka harrastavat tavoitteellisesti musiikkia tai tanssia vapaa-ajallaan, eivät yleensä hyödy taustamusiikista, koska he ovat tottuneet kiinnittämään huomionsa musiikkiin ja muu toiminto kärsii. Useimmin taustamusiikista hyötyvät oppijat, joilla on tarkkaavuuden säätelyn pulmia.

Hyötyyn vaikuttaa äänenvoimakkuus, tempo, genre, musiikin tuttuus ja se, onko musiikissa sanoja vai ei. On hyvä huomata, että nämä ovat yksilöllisesti jokaiselle erilaisia. Huotilainen kannustaa oppijoita kokeilemaan itsenäisesti erilaisia taustamusiikkeja osana muuta oppimaan oppimista.

Kehon käyttäminen vaikuttaa Tutkimuksissa on todettu, että masennusoireet vähenevät kevyellä liikunnalla kuten kävelyllä. Ahdistuneisuuden ja paniikkihäiriön hoitoon tarvitaan kuitenkin raskasta liikuntaa. Nuorten ahdistus on lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja yhtä selitystä ilmiölle ei ole. Huotilaisen mukaan psykiatrian puolella puhutaan Instagramista ja ulkonäköpaineista, kun taas lääketieteessä syyksi nostetaan laajemmin ruutuaika. ”Jos olisin pitämässä tätä luentoa yliopistolla, pari opiskelijaa olisi jo poistunut ahdistuksen ja paniikin takia”, Huotilainen sanoi.

Liikunnan lisäys kasvattaa aivojen muistialueita ja parantaa muistia. Hippokampuksessa syntyy uusia hermosoluja kestävyys- ja voimaharjoittelun seurauksena. 55–80-vuotiaiden aiemmin vähän liikkuneiden tutkimusryhmässä aivojen muistialueet kasvoivat ja muistisuoritus parani, kun heidän viikko-ohjelmaansa lisättiin kolme reipasta 40 minuutin kävelylenkkiä ja tätä jatkettiin yhden vuoden ajan. Voidaan sanoa, että liikunta ylläpitää muistikapasiteettia ja toimii jopa ikääntymistä vastaan. Uudet solut kuitenkin kuolevat helposti, jos niitä ei käytä. Haastava oppiminen saa solut jäämään henkiin.

Miten oppimisympäristöihin voitaisiin lisätä liikuntaa? Mitä liikkuva oppiminen on käytännössä, ja miten kehoa käytetään oppiessa? Huotilainen on muun muassa pitänyt luentojaan spinning-salissa. Osa opiskelijoista on urheiluvaatteissa ja polkee kovaa, osa taas ottaa rennommin farkuissa, ja luennoitsija polkee myös mutta sen verran hiljaa, että pystyy luennoimaan, hän kuvailee. Huotilainen mainitsi erikseen yhden aivojen superharrastuksen, joka mitattavasti ja todistetusti lisää oppimiskapasiteettia: tanssi yhdistää musiikin, liikkumisen ja oppimisen, ja useimmiten se myös tuottaa iloa.

Miten ope nukkuu?

Aivot eivät lepää yöllä vaan kondensoivat muistijälkiä. Unen aikana aivot myös käsittelevät tunteita ja asettavat niitä oikeisiin mittasuhteisiin. Opettajan unen haasteena on, että työt valuvat helposti kaikkeen käytettävissä olevaan aikaan. Työn rajaamisen sijaan Huotilainen suositteli ajan laadukasta täyttämistä. ”Päätän lopettaa työt klo 17” on suunnitelma, joka ei välttämättä toteudu. ”Ilmoittaudun kuoroon tai sovin lenkkitreffit klo 18” täyttää aikaa laadukkaasti ja auttaa päästämään irti töistä. ”Työpäivän pirstaleisuus, eettinen stressi ja vastuu kasaavat palautumisen tarvetta”, Huotilainen totesi.

Huotilainen esitteli rehtoribarometriä, jonka tulosten mukaan uupuneiden rehtoreiden nukkuminen ei ole normaalia. Vain ne rehtorit, joilla ei ole työuupumusoireita, palautuvat, ja hekin vain yöunien aikana, eivät muuhun vuorokaudenaikaan. Oletettavissa on, että sama pätee pitkälti myös opettajiin.

Palauttavan unen aikana oppiminen etenee. Nukuttuaan muistaa eilen oppimansa paremmin – paitsi jos nukkumaan mennessä veressä on stressihormoni kortisolia. Palauttava uni myös auttaa löytämään ratkaisuja edellispäivänä vaivanneisiin ongelmiin. Tiedämme, mistä hyvä vuorokausirytmi muodostuu: valoisan ajan hyödyntämisestä, säännöllisestä ruokailusta, sosiaalisuudesta ja liikunnasta päivällä ja ilta-ajan rauhoittamisesta. Todellisuus voi näyttää aivan toiselta.

Minna Huotilainen piti koulutuspäivän aloitusluennon.

Euroviisut kulttuurisena ilmiönä

Yliopistonlehtori Outi Hakola on tutkinut Euroviisuja kulttuurisena ilmiönä. Eurooppalaisuuden ja kansallisuuden köydenveto on näkynyt esimerkiksi viisujen muuttuvissa kielisäännöissä ja trendeissä, jotka luovat vaihtuvia ajankuvia eurooppalaisuudesta. Näitä Hakola esitteli koulutuspäivän toisella yhteisellä luennolla.

Euroviisuesitysten puhuttelukeinot voi Hakolan mukaan jakaa kolmeen pääluokkaan: kansankulttuurin ja alkuperäiskulttuurin korostaminen, kansalliset Euroviisu-tarinat ja ylirajainen kulttuuri. Näistä ensimmäinen eli lavastettu ”kansankulttuuri” idealisoi kansallisuuksien esittämistä. Puhutaan myös folklorismista. Ilmiössä korostetaan näennäisesti aitoutta, mutta siihen kuuluu vahvasti niin sanottu turistinen katse ja oman maan brändin vahvistaminen. Esimerkkinä Hakola nosti esiin monien muistamat ”Buranovon mummot” eli Бурановские бабушки -etno-pop-yhtyeen, joka edusti Venäjää vuonna 2012 ja tuli toiseksi.

Kansallista Euroviisu-tarinaa rakennetaan kansainvälisessä kontekstissa vertailemalla muihin maihin ja niiden menestykseen. Tyypillisesti tarinoita yksinkertaistetaan. Suomen tarinassa keskitytään huonoihin tuloksiin ja tasapainoillaan kansallisen häpeän ja positiivisen omaleimaisuuden välillä. Toistuvan häviämisen kertomus syntyi jo ennen vuoden 1982 ”Nolla-Kojoa”, vaikka 1960- ja 1970-luvuilla Suomi pärjäsi Euroviisuissa enimmäkseen hyvin. 2000-luvulla Suomen tarinassa korostuu omaperäisyys. Esimerkkinä on vuoden 2015 edustajamme Pertti Kurikan Nimipäivät, joka karsiutui finaalista mutta nosti Suomen moniarvoisuuden puolustajaksi.

Ylirajainen, kansainvälinen (musiikki)kulttuuri korostaa kaikkien kuulumista eurooppalaiseen yhteisöön, jossa on yhteiset arvot. Myös fanikulttuuri ja Euroviisujen tuotantoporras on yhä kansainvälisempää. Esiin nousee kuitenkin kysymys angloamerikkalaisen kulttuurin ylivallasta. Abba-yhtyeen Waterloo vuonna 1974 oli ensimmäinen moderni populaarimusiikin esitys Euroviisuissa. Se sai valtavan kansainvälisen suosion ja synnytti Abba-ilmiön. Hakolan mukaan sen vastaanotto kotimaassa Ruotsissa oli kuitenkin aluksi ristiriitainen: yhtyettä kritisoitiin kulttuuri-imperialismista ja kaupallisuudesta.

Uusi kielitrendi tulossa?

Euroviisuihin liittyy romanttinen kamppailu aitoudesta, joka rakentuu erilaisten vastakkainasettelujen varaan. Yksi näistä on kysymys oman kielen tai kansainvälisen kielen, yleensä englannin käyttämisestä. Euroviisujen kielivalinta on vapautunut vuonna 1999. Sitä ennenkin on ollut pari lyhyttä jaksoa, jolloin esityskielen on saanut valita vapaasti, mutta vain vuosina 1974 ja 1975 voittaja on laulanut muulla kuin omalla kielellään. Sen sijaan vuoden 1999 jälkeen voitto on tullut lähes aina englanniksi lauletulle kappaleelle. Trendi on kuitenkin kääntymässä.

Ensimmäinen omakielinen voittaja vapaan kielivalinnan jälkeen oli vuoden 2007 Serbian edustajan Marija Šerifović in kappale Molitva . Hakolan mukaan voittokappaleen valinnassa näkyy se, että haluttiin korostaa liberaaliutta ja eurooppalaisia arvoja, jotka liittyivät esiintyjän seksuaalisuuteen ja musiikin autenttisuuteen.

Vuosina 2016–2022 viisut voitettiin neljä kertaa omalla kielellä ja vain kaksi kertaa englanniksi.

Kielivalinnat ja lyriikat kertovat tarinaa siitä, millaista on olla eurooppalainen, ja voittajan valintaan voi liittyä myös politiikkaa, kuten Ukrainan voitosta 2022 muistetaan. Ukraina onkin yksi harvoista kielistä, joilla Euroviisut on voitettu useammin kuin kerran. Kilpailuesityksissä on käytetty yhteensä 55 eri kieltä, muun muassa viittomakieltä, kuvitteellista kieltä, latinaa, muinaiskreikkaa, sanskriittia, alkuperäiskansojen kieliä ja afrikkalaistaustaisia kieliä. Useimmin on voitettu englanniksi (34 kertaa) ja ranskaksi (15 kertaa, viimeksi vuonna 1988). Muita voittokieliä ovat olleet hollanti, italia, heprea, saksa, espanja, ruotsi, norja, ukraina, tanska, serbokroatia, serbia, krimintataari ja portugali.

Kielivalinnat eivät ole yksiselitteisiä. Voidaan pohtia, mitä tunteita kieli herättää, laskelmoida voittomahdollisuuksia tai pyrkiä vuorovaikutukseen kansainvälisen fanijoukon kanssa. Kielellä on voimakas symboliarvo. Hakola heitti ilmaan kysymyksen: ”Mitä tapahtuisi, jos Ranska jonain vuonna esiintyisi englanniksi?”

Tutkijat ja euroviisufanit ovat samaa mieltä siitä, että kielitrendi saattaa olla muuttumassa. Vuosina 2016–2022 viisut voitettiin neljä kertaa omalla kielellä ja vain kaksi kertaa englanniksi. Omakieliset voittajakappaleet ovat myös onnistuneet saamaan kansainvälistä menestystä omassa musiikkigenressään. Näistä hyviä esimerkkejä ovat vuoden 2021 Zitti e buoni (rock) ja vuoden 2022 Stefania (folk-rap). Kun luentoa huhtikuussa pidettiin, Käärijän menestystä vuoden 2023 Euroviisuissa saatettiin vain arvailla.

Buranovon mummojen Party for Everybody -laulu oli Euroviisuissa kaikkien aikojen parhaiten sijoittunut suomalais-ugrilaisella kielellä laulettu kappale. Osin udmurtinkielinen laulu sijoittui toiseksi vuonna 2012. Keväällä 2023 Käärijä nousi jakamaan tämän ykkössijan. Molemmat esitykset hävisivät omissa kilpailuissaan Ruotsin Loreenille.

Лариса Горбунова / Wikimedia Commons

Rammstein-saksaa

Kieltenopettaja Anneli Niemistön teemapaja käsitteli musiikkia kieltenopetuksessa, etenkin vapaassa sivistystyössä. Musiikki opetuksen mausteena ja monipuolistajana, tunnin rytmittäjänä tai sanaston oppimisen apuna on monille tuttua. Musiikin voi kuitenkin nostaa myös kieltenopetuksen lähtökohdaksi, josta poimitaan opetuksen keskeinen sisältö kuten sanasto ja rakenteet. Kurssin voi rakentaa jonkin yhtyeen, musiikkisuuntauksen, aikakauden tai ajankohtaisen teeman ympärille. Niemistö mainitsi esimerkkeinä 1990-luvun espanjalaisen rockin ja ruotsalaiset joululaulut. Hänen opetuksessaan suosituksi on noussut Rammstein-saksan kurssi.

Musiikin kuuntelun tai musiikkivideon katsomisen jälkeen käydään läpi kappaleen sanastoa, kielioppirakenteita ja teemaa. Yhteinen keskustelu kappaleen sanoituksesta ja sen merkityksistä on Niemistön mukaan usein mielenkiintoisin osuus.

Rammstein-yhtyeen musiikki soveltuu alkeisoppijoillekin, sillä kappaleissa on paljon toistoa ja yksinkertaisia rakenteita. Pariharjoituksena voi teettää vaikkapa kappaleen sanojen ääntämistä alkeisoppijoille ja sanoituksen lukemista yhdessä edistyneemmille. Niemistö on toteuttanut kurssia myös verkossa. Vapaassa sivistystyössä on mahdollista ottaa huomioon oppijoiden oma motivaatio kurssille osallistumiseen: haluavatko he esimerkiksi oppia saksan rakenteita tai vain keskustella yhtyeen kappaleista?

Baskervillen koirasta Goethen Frankfurtiin

SUKOL järjesti kevätkoulutuspäivät yhdessä LUKKI-hankkeen ja Pirkanmaan kieltenopettajat ry:n kanssa. Pirkanmaan kieltenopettajat vastasivat perjantai-illan ohjelmasta, johon kuului illallinen ja Baskervillen koira -esitys Tampereen komediateatterissa.

Lauantain koulutuspäivän teemapajoissa oli vaihtoehtoisia ryhmiä eri asteille. Perusopetukseen liittyi kaksi pajaa: Laura Pihkala-Posti kertoi immersiivisistä 3D-pelimaailmoista kielten tunneilla ja Sanna Kaukonen-Heikkilä peruskoulun päättöarvioinnin yhteisestä arviointikulttuurista. Katja Mäntylän aiheena olivat kielten ylioppilaskokeiden ajankohtaiset asiat. Ammatillisen toisen asteen ajankohtaisuuksia puolestaan käytiin läpi Anna-Leena Haapalan johdolla.

Myös kieliyhdistykset toteuttivat omaa rinnakkaisohjelmaansa päivään. Tarjontaan kuului Amerikan Keskilännen puheenpartta, Svenska nun ja Aue-säätiön tervehdykset, Saksan maantuntemusta esimerkkinä Frankfurt am Main, La météorologie et le français ja venäjänopettajien keskustelua ja materiaalin vaihtoa.

Seuraavat valtakunnalliset koulutuspäivät kannattaa jo merkitä kalentereihin: nähdään Oulussa 19.–20.4.2024!

SUKOLIN KOULUTUSTA LUKUVUONNA 2023–2024

LUKUVUODEN aloittaa vain jäsenille tarkoitettu, maksuton Loisto!-koulutus. Tänä lukuvuonna Loisto! pidettiin 23.8., ja sen aiheena oli itsemyötätunto. Syyslukukaudella järjestetään yleensä kolme etäkoulutusta, niin tänäkin vuonna. Yo-kirjoitelmien muuttuneesta pisteityksestä koulutettiin syyskuun alussa. Vapaan sivistystyön osaamisperusteisuudesta koulutetaan 6.10., ja 16.11. aiheena on Tekoäly kieltenopetuksessa. Tekoälykoulutukseen ehtii vielä hyvin ilmoittautua!

Kevätlukukauden etäkoulutusta ei ollut vielä vahvistettu lehden mennessä painoon. Valtakunnalliset lähikoulutuspäivät järjestetään jälleen huhtikuun loppupuolella, tällä kertaa 19.–20.4.2024 Oulussa.

LISÄTIETOJA koulutuksista saa SUKOLin verkkosivuilta ja koulutussihteeri Jennalta: jenna.latvala-suominen@sukol.fi, p. 040 487 3632.