Kohti eriyttävämpää arviointia lukion kieltenopetuksessa

Tutkimuksessa selvitettiin lukion vieraiden kielten opettajien eriyttämiskäytänteitä ja -käsityksiä kyselyn ja haastattelujen avulla. Vaikka opettajat jo käyttivätkin erilaisia arvioinnin tapoja, eriyttävää arviointia voisi toteuttaa nykyistä enemmän ja laajemmin. Arviointia eriyttäessään opettajat keskittyivät pääsääntöisesti alaspäin eriyttämiseen.

Teksti ANSSI ROIHA, JUUSO NIEMINEN ja KATJA MÄNTYLÄ

Eriyttämisellä tarkoitetaan kaikkia niitä käytännön keinoja ja toimintatapoja, joiden avulla opettaja ottaa huomioon yksittäisten oppilaiden ja oppilasryhmien erilaisia tarpeita. Kokonaisvaltainen eriyttäminen ulottuu oppimisen arviointiin asti.

Lukion valtakunnallinen opetussuunnitelma ohjaa eriyttävään arviointiin, sillä siinä todetaan: ”Oppimisen tuen tarpeet, kuten sairaudesta tai vammasta johtuvat haasteet, lukemisen tai kirjoittamisen erityisvaikeus, maahanmuuttajien kielelliset vaikeudet sekä muut syyt, jotka vaikeuttavat osaamisen osoittamista, tulee ottaa arvioinnissa huomioon siten, että opiskelijalla on mahdollisuus erityisjärjestelyihin ja vaihtoehtoisiin tapoihin osoittaa osaamisensa.” Eriyttämistä ei ole juuri tutkittu suomalaisessa lukion vieraiden kielten opetuksessa.

Omassa tutkimuksessamme tarkastelimme lukion vieraiden kielten opettajien käytänteitä ja käsityksiä eriyttävästä arvioinnista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastasi 48 lukion vieraiden kielten opettajaa. Heistä 43 opetti englantia, ja muita opetettavia kieliä olivat ruotsi, ranska, saksa ja espanja. Lisäksi neljää kyselyyn vastannutta opettajaa haastateltiin aiheesta.

Opettajien eriyttävän arvioinnin käytänteet

Tutkimukseen osallistuneet opettajat hyödynsivät varsin laajasti erilaisia arvioinnin menetelmiä ja painottivat opetuksessaan formatiivista arviointia. Opettajien yleisesti käyttämien menetelmien joukossa oli eriyttämisen hyvin mahdollistavia keinoja kuten jatkuva arviointi tai kirjoitelmat. Varsin vähän kuitenkin käytettiin joitakin keskeisiä eriyttävän summatiivisen arvioinnin menetelmiä kuten avointa koetta jakson päätteeksi, portfolioarviointia, oppimiskeskusteluja tai projekteja. Kieliprofiili mainittiin hyväksi eriyttävän arvioinnin välineeksi, sillä opiskelijat voivat tehdä siihen liittyviä tehtäviä omien kykyjensä ja innostuksensa mukaisesti.

OPETTAJIEN KÄYTTÄMIÄ ARVIOINTIMENETELMIÄ NIIDEN YLEISYYDEN MUKAAN (ASTEIKKO 1–5):

Arviointimenetelmä Keskiarvo

Kirjoitelma/essee 4,75

Jatkuva arviointi 4,71

Suljettu koe jakson päätteeksi 4,67

Kuuntelukoe 4,48

Sanakoe 4,45

Itsearviointi 3,98

Suullinen arviointi 3,46

Vertaisarviointi 3,04

Esitelmä 3,00

Projekti 2,81

Oppimiskeskustelu 2,58

Portfolio 2,17

Avoin koe jakson päätteeksi 1,89

Moni opettaja kertoi eriyttävänsä arviointiaan vain vähän, ja kuusi opettajaa mainitsi, ettei eriytä arviointia lainkaan. Kaiken kaikkiaan opettajat toivat esiin paljon erilaisia eriyttävän arvioinnin keinoja, mutta niitä hyödynsivät lähinnä yksittäiset opettajat. Ainoastaan yksilöllisten tavoitteiden asettaminen sekä palautteen anto olivat eriyttäviä arviointimenetelmiä, joita yli 10 opettajaa mainitsi käyttävänsä.

OPETTAJIEN MAINITSEMIA ARVIOINNIN ERIYTTÄMISEN MENETELMIÄ:

• Eriyttäminen tavoitteita asettamalla ja seuraamalla

• Palaute eriyttämisen välineenä

• Helpotetut arviointitehtävät

• Itsearviointi

• Opiskelijoiden edistymisen jatkuva seuraaminen

• Tukiopetus

• Arviointiformaatin muutos

• Arvioinnin pilkkominen pienempiin osiin

• Käänteinen opetus

• Opiskelijoiden osallistaminen arvioinnin suunnittelussa

• Erityisopettaja osallistuu koetilanteeseen

• Kokeessa saa kysyä kysymyksiä

• Avoin koe (oppikirjan tai muun materiaalin kanssa tehtävä koe)

• Pari- ja ryhmäkokeet

• Suulliset kokeet

• Kieliprofiili

Opettajien eriyttämiskäsitykset

Haastatellut opettajat kuvasivat eriyttävää arviointia ihmisten väliseksi vuorovaikutukseksi, jossa korostui dialogi, tuki ja ohjaaminen. Usein opettajat lähestyivät arvioinnin eriyttämistä kuitenkin lähes yksinomaan taitotasojen näkökulmasta, eivätkä he maininneet eriyttävänsä arviointia esimerkiksi työskentelytyylien tai kiinnostuksen kohteiden perusteella. Opettajat keskittyivät eriyttävissä arviointikäytänteissään pääsääntöisesti alaspäin eriyttämiseen. Opiskelijoiden näkökulma ei juuri tullut esiin haastatteluissa, vaan vaikutti siltä, että opettajat päättivät erilaisista arviointikeinoista ja niiden mahdollisesta eriyttämisestä usein yksin.

Opettajat toivat esiin lukuisia arvioinnin eriyttämisen haasteita, joista yleisimmät olivat ajan rajallisuus tai puutteet käytännön eriyttävien arviointikeinojen tuntemuksessa. Vinkkejä toivottiin erityisesti ylöspäin eriyttämiseen. Suuret luokkakoot mainittiin usein tekijänä, joka vaikeuttaa opiskelijan yksilöllistä kohtaamista ja arvioinnin eriyttämistä. Näiden lisäksi arvioinnin eriyttämisen haasteeksi mainittiin ylioppilastutkinnon kielikokeet. Yhtäältä niiden roolia vähäteltiin lukion opintojaksojen sisältöjen määrittäjänä, toisaalta ne tuntuivat kuitenkin jossain määrin ohjaavan opettajien opetus- ja arviointikäytänteitä ja rajoittavan eriyttämistä.

Mitä voimme oppia tutkimuksesta?

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että eriyttämistä voisi toteuttaa arvioinnissa nykyistä laajemmin. Opiskelijaa voisi enemmän osallistaa oppimisprosessiin ja siihen liittyviin päätöksiin – myös arviointiin. Opettajat hyötyisivät eriyttämiseen liittyvästä täydennyskoulutuksesta, jossa otettaisiin huomioon lahjakkaiden oppilaiden eriyttäminen.

Suuret luokkakoot mainittiin usein tekijänä, joka vaikeuttaa opiskelijan yksilöllistä kohtaamista ja arvioinnin eriyttämistä. Näiden lisäksi arvioinnin eriyttämisen haasteeksi mainittiin ylioppilastutkinnon kielikokeet.

Valtaosa opettajista oli saanut täydennyskoulutusta arviointiin, mutta eriyttämiseen liittyvä täydennyskoulutus oli varsin vähäistä. Täydennyskoulutuksen avulla eriyttämisestä tulisi entistä kiinteämpi osa kaikkea opetusta ja arviointia. Ihanteellista eriyttämistä palvelisi muun muassa ryhmäkokojen pienentäminen ja tarvittavien resurssien osoittaminen esimerkiksi materiaaleihin, tukiopetukseen tai erityisopetukseen.

Kirjoittajat: Anssi Roiha, Juuso Nieminen ja Katja Mäntylä

Anssi Roiha toimii erityispedagogiikan yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa, Juuso Nieminen apulaisprofessorina Hongkongin yliopistossa (University of Hong Kong) ja Katja Mäntylä englannin kielen yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa. Juttu pohjautuu kirjoittajien artikkeliin ”Lukion vieraiden kielten opettajien käytänteitä ja käsityksiä eriyttävästä arvioinnista” teoksessa T. Mäkipää, R. Hildén & A. Huhta (toim. 2023): Kieltenoppimista tukeva arviointi. AFinLA-e teemanumero.

VINKKEJÄ ERIYTTÄMISEEN

LÄHETÄ omat vinkkisi alaspäin tai ylöspäin eriyttämiseen Tempuksen toimitukseen: anna.halme@sukol.fi. Vinkkejä voidaan käyttää myöhemmissä jutuissa.