S’il vous plaît

Kirjoittaja tutki väitöskirjassaan, miten suomenkieliset muotoilevat ja käyttävät pyyntöjä ranskaksi.

TEKSTI TUULI HOLTTINEN KUVAT TUULI HOLTTINEN JA ROBERT BYE / UNSPLASH

Pyyntöjä harjoitellaan jo kielen oppimisen alkuvaiheessa, mutta niiden hallitseminen erilaisissa tilanteissa vaatii monenlaisia kieliopillisia ja kulttuurisia taitoja. Pyynnöt liittyvät pragmaattiseen kompetenssiin eli kielen käyttötaitoon kontekstissa. Tämä kielitaidon osa-alue on tärkeä sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä: miten kieltä käytetään erilaisten puhekumppanien kanssa erilaisiin tarkoituksiin?

Tutkimuksissa on todettu, että hyvä kieliopin hallinta ei automaattisesti takaa hyvää pragmaattista osaamista. Toisaalta ilman riittävää kieliopillista osaamista on vaikea käyttää kieltä laajasti erilaisiin tarkoituksiin. Osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa, mutta niiden hallinta ei välttämättä ole samalla tasolla: joskus edistynyt kielenoppija ääntää hienosti, hallitsee kieliopin ja käyttää laajaa sanastoa mutta toimiikin joissain tilanteissa tavalla, joka voidaan kokea epäkohteliaaksi.

Kielitausta vaikuttaa

Tilanteeseen sopiva muotoilu on tärkeää kohteliaisuuden kannalta, ja pyyntöjen kehittymistä vieraissa kielissä onkin tutkittu paljon. Tyypilliset pyynnöt vaihtelevat: esimerkiksi englanniksi pyynnöt ovat usein epäsuoria eli kysymysmuotoisia, kun taas espanjassa imperatiivin käyttö on yleisempää monessa kontekstissa. Ei ole mahdollista antaa suoraa ohjetta siihen, miten pyyntö kannattaisi suorittaa milläkin kielellä ja missäkin tilanteessa.

Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu eroja oppijoiden ja äidinkielisten puhujien välillä. Varsinkin oppimisen alkuvaiheissa tehdään paljon suoria pyyntöjä. Oppijat saattavat siis käyttää esimerkiksi halua tai pakkoa ilmaisevia lauseita turhan usein: kun äidinkielinen englanninpuhuja sanoisi jossain tilanteessa I was wondering if you could help me, oppija saattaa vastaavasti sanoa I need your help.

Lisäksi on havaittu, että oppijat käyttävät enemmän kohteliaisuusfraaseja, kuten please, por favor tai bitte, kuin äidinkieliset puhujat. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että fraaseilla voi ilmaista sekä kohteliaisuutta että pyynnön funktiota. Aiemmin on kuitenkin tutkittu eniten oppijoita, joiden äidinkieli tai opittava vieras kieli on englanti tai espanja, joissa fraaseja käytetään melko tiuhaan. Suomen kielessä täysin vastaavaa ilmaisua ei ole, vaan kohteliaisuutta ilmaistaan usein konditionaalilla. Miten siis suomenkieliset pyytävät vierailla kielillä?

Pyyntöjen kehittyminen

Väitöskirjassani tutkin pyyntöjen kehittymistä aikuisilla suomenkielisillä ranskanoppijoilla. Toteutin tutkimuksen vertailemalla kolmen eri tason ranskanoppijoiden pyyntöjä äidinkielisten suomen- ja ranskanpuhujien pyyntöihin.

Tutkittavat reagoivat erilaisiin kuvitteellisiin tilanteisiin, jotka vaihtelivat asiointitilanteista yliopistokontekstiin ja kotona tapahtuviin tilanteisiin. He lukivat tilanteen kuvauksen, esimerkiksi: ”Olet tavaratalon kassalla maksamassa ystävälle ostamaasi lahjaa. Haluaisit, että myyjä paketoi ostoksesi lahjapakettiin.” He myös näkivät kuvan kuvitteellisesta puhekumppanistaan ja sanoivat ääneen, mitä tilanteessa uskoivat sanovansa. Lisäksi he reflektoivat pyyntötilanteita ja vastauksiaan jälkihaastattelussa.

Tulokset osoittivat, että pyyntöjen kehittyminen ei aina etene suoraviivaisesti. Jotkin piirteet kehittyvät niin, että mitä parempi yleinen kielitaidon taso on, sitä enemmän oppijoiden pyynnöt muistuttavat ranskankielisen verrokkiryhmän pyyntöjä, kun taas toisten piirteiden oppiminen etenee mutkittelevammin.

Alkeistason oppijoiden pyynnöt muistuttivat joiltakin piirteiltään enemmän äidinkielisten ranskanpuhujien käytäntöjä kuin edistyneiden pyynnöt – toisin sanoen kielitaidon kehittyessä jotkin piirteet loittonevat kohdekielen normeista. Tämä koski esimerkiksi pyynnön aloituksia: edistyneet ranskanoppijat tervehtivät useammin (bonjour) ja pyysivät anteeksi harvemmin (excusez-moi) kuin ranskankielinen verrokkiryhmä, kun taas alkeistason oppijoilla aloitusten jakauma oli lähempänä ranskankielisten vastaavaa.

Kohteliaisuusfraasit haasteena

Tarkastelin myös oppijoiden äidinkielen vaikutusta ranskaksi tehtyihin pyyntöihin. Selvisi, että moni piirre on altis suomen vaikutukselle: esimerkiksi s’il te/vous plaît -kohteliaisuusfraasin vastineen puuttuminen suomen kielestä näkyy oppijoiden pyynnöissä vähäisenä fraasin käyttönä etenkin alkeistasolla. Tämä onkin piirre, joka erottaa suomenkieliset ranskanoppijat selkeimmin aiemmin tutkituista muiden kielten oppijoista. S’il te/vous plaît -fraasin rutiininomainen käyttö opitaan vasta edistyneellä tasolla, kun taas muista kielitaustoista tulevat oppijat tapaavat jo oppimisen alkuvaiheissa käyttää liikaa erilaisia kohteliaisuusfraaseja pyynnöissään.

En ole tutkinut suomenkielisiä englannin tai espanjan oppijoita, mutta voisi olettaa, että tämä tulos pätee myös muihin opittaviin kieliin. Jälkihaastatteluissa tutkittavat puhuivat vaikeudesta käyttää kohteliaisuusfraaseja ja antoivat esimerkkejä muistakin eurooppalaisista kielistä. Aikuiset oppijat vaikuttavat siis usein olevan tietoisia tästä haasteesta.

Äidinkielen vaikutus voi myös vahvistua, kun oppija on jo hyvin edistynyt, sillä silloin hänellä on kielelliset keinot ilmaista tarkalleen, mitä haluaa. Tämä näkyi edistyneiden ranskanoppijoiden pyynnöissä esimerkiksi siten, että he esittelivät itsensä usein pyynnön aluksi tuntemattomalle puhekumppanille, samoin kuin tekivät suomeksi vastanneet tutkittavat (esimerkiksi naapurin ovella ”hei, mä oon naapuri tosta alakerrasta”). Ranskankielisen verrokkiryhmän puhujat taas esittelivät itsensä harvoin. Edistyneet oppijat siis käyttivät suomalaista tapaa esitellä itsensä myös puhuessaan ranskaa.

Ranskanoppijat arastelivat jonkin verran sinuttelua ja käyttivät enemmän ja monimutkaisempia puhuttelusanoja (esimerkiksi monsieur le professeur) kuin äidinkieliset ranskanpuhujat. Oppijoiden mukaan on parempi olla varmuuden vuoksi liian kohtelias.

Tietoisuutta ja harjoittelua

Miten pyyntöjä ja muita pragmaattisia taitoja voitaisiin harjoitella kielten tunneilla? Yksi keino on metapragmaattisten taitojen tukeminen materiaalien ja harjoitusten avulla. Ne voivat auttaa oppijoita tulemaan tietoiseksi seikoista, jotka vaikuttavat kielenkäyttöön eri kielissä ja kulttuureissa.

Varsinkin oppimisen alkuvaiheessa voi tuntua kätevältä antaa erilaisia nyrkkisääntöjä, kuten ”teitittele vanhempia ja korkeammassa asemassa olevia henkilöitä ranskaksi”, mutta ne saattavat antaa turhan yksinkertaisen kuvan. Analysoimalla puhuttelumuotojen käyttöä vaikkapa elokuvien kohtauksista oppijat voivat tulla tietoiseksi siitä, millaisia merkityksiä kielellisillä valinnoilla on eri tilanteissa.

Harjoittelu tekee kielenkäytöstä automaattisempaa. Esimerkiksi kohteliaisuusfraasin lisääminen pyyntöihin asiointitilanteissa tai aloitusfraasien kuten pahoittelun tai tervehtimisen treenaaminen voi tuoda varmuutta tiettyihin, usein toistuviin tilanteisiin.

Kannattaa myös muistuttaa oppijoita siitä, että kielenkäyttötavat vaihtelevat alueittain ja puhujaryhmittäin. Tästä syystä valintojen tekeminen voi olla vaikeaa äidinkielisille puhujillekin. Asiaa voi havainnollistaa keskustelemalla vastaavista tilanteista suomen kielessä.

Monta toimivaa tapaa

Väitöstutkimukseni paljasti monia eroja ranskanoppijoiden ja äidinkielisten puhujien välillä. On hyvä muistaa, että oppijat voivat halutakin erottautua äidinkielisistä puhujista esimerkiksi identiteettiin liittyvistä syistä.

Pyynnön toimivuutta ei voi arvioida sen perusteella, onko se muodoltaan samankaltainen kuin äidinkielisen vastaavassa tilanteessa tuottama. Esimerkiksi pelkkä kohteliaisuusfraasi ei määritä pyynnön kohteliaisuutta, vaan siihen vaikuttavat muut pyynnön kielelliset elementit ja myös muun muassa äänensävy, ilmeet ja eleet sekä tietenkin se, kenelle ja missä tilanteessa pyyntö tehdään.

Sekä oppijoiden että opettajien kannattaakin muistaa, että on monta toimivaa tapaa tehdä pyyntöjä – tärkeintä on käyttää rohkeasti kieliä erilaisiin tarkoituksiin.

KIRJOITTAJA

FT Tuuli Holttinen puolusti väitöskirjaansa Le développement des requêtes en langue étrangère – comparaison entre le français L2, le fi nnois L1 et le français L1 Helsingin yliopistossa marraskuussa 2020.