Pääkirjoitus

Arvovalintoja

Vuosi jatkuu uudessa normaalissa, joka ei ole mitenkään vakiintunut sisällöltään: käsite muuttuu, venyy ja paukkuu sitä mukaa kun pandemiatilanne muuttuu ja vaatii jälleen mukautumaan yhä ennakoimattomampaan arkeen.

Jokainen meistä on koetuksella, ja suhtautuminen ratkaisee pitkälti sen, miten arjen haasteista selviämme. Opettaja-lehden 22/2020 kolumnissa Arto O. Salolainen, kestävyystutkija, visionääri ja apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa, käsitteli suhtautumista. Salolaisen mukaan elinvoimaa kannatteleva suhtautuminen voi olla vaikkapa sitä, että houkuttelee toisen ihmisen ainutlaatuisuutta esiin tai luo ilmapiiriä, jossa luottamus lisääntyy. Tällaisessa ilmapiirissä on hänen mukaansa helppoa yltää omaan parhaaseensa. Salolainen toteaa myös, että heikkouksiin keskittymällä pienennämme toisiamme ja pelko saa sijaa.

Pitää siis jaksaa uskoa omaan tekemiseensä ja kannustaa samaan muitakin. Meitä opettajia tarvitaan epätavallisessa maailmassa enemmän kuin koskaan kannattelemaan oppilaiden, opiskelijoiden, kollegoiden ja huoltajien uskoa omaan tekemiseensä ja selviytymiseensä.

Itseohjautuvuus on ollut jo jonkin aikaa trendisana työelämässä ja rantautunut sieltä koulu- ja opiskelumaailmaankin. Tosiasia kuitenkin on, että me kaikki tarvitsemme sparraajia, jotka osaavat nostaa ainutlaatuisuutemme esiin, antaa tukea ja ohjausta. Tämä vaatii henkistä kestävyyttä, uskoa, toivoa ja rakkautta siihen, mitä tekee. Tähän tarvitaan meitä opettajia.

Värdeval

Året fortsätter inom det nya normala, som på inget vis har stabiliserats: begreppet förändras, töjer och vänds i takt med att pandemin skiftar och kräver en ständig anpassning till en allt mer oförutsägbar vardag.

Vi utsätts alla för prövningar, och inställningen avgör långt, hur vi klarar utmaningarna i vardagen. I en kolumn i tidskriften Opettaja 22/2020 tog Arto O. Salolainen, uthållighetsforskare, visionär och biträdande professor vid Östra Finlands universitet, upp förhållningen till temat. Salolainen säger att en attityd som stärker livskraften kan exempelvis ta sig uttryck i att man lockar fram det unika hos en annan mänska eller skapar en atmosfär där förtroendet kan växa. I en dylik atmosfär är det enligt honom lätt att uppnå sitt allra bästa. Salolainen konstaterar också att fokuseringen på svagheter får oss att krympa varandra och rädslan får fäste.

Man måste alltså lita på på sig själv och sporra andra att göra lika. Vi lärare behövs i en ovanlig värld mer än någonsin för att stöda elevernas, studerandenas, kollegernas och vårdnadshavarnas tilltro till sin egen aktivitet och överlevnad.

Självstyrning har redan en tid varit ett trendord i arbetslivet och har därifrån letat sig också till skol- och studievärlden. Ett faktum är dock att vi alla behöver sparrare, som kan framhäva det unika hos oss, stöda och handleda. Detta kräver mental uthållighet, tilltro, hopp och kärlek till det som man sysslar med. Då behövs vi lärare.

OUTI VILKUNA, PUHEENJOHTAJA outi.vilkuna@sukol.fi