Kielet ovat voimavara

On tärkeää lisätä kielitaidon arvostusta osana ammattitaitoa, sanoo Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtaja Leena Nissilä.

HAASTATTELU ANNA HALME KUVA LEENA NISSILÄ

Leena Nissilä on toiminut perusopetuksessa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa sekä yliopistossa Suomessa ja ulkomailla. Helsingin yliopiston kielikeskuksen uutena johtajana hän haluaa lisätä yliopiston kielitietoisuutta.

Kertoisitko hieman taustastasi? Miksi hakeuduit kielikeskukseen?

Viimeiset 16,5 vuotta olen ollut töissä Opetushallituksessa, jossa toimin viimeiseksi Yleissivistävä koulutus ja varhaiskasvatus -yksikön päällikkönä. Olen saanut olla monissa eri ministeriöiden kehittämishankkeissa, viime vuosina muun muassa peruskoulufoorumissa ja opettajankoulutusfoorumissa, ja olen vetänyt opetussuunnitelmaprosesseja. Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen olen ollut lähes 15 vuotta ja viimeiset kaksi vuotta sen varapuheenjohtaja.

Tuntui mukavalta palata juurilleni yliopistomaailmaan. Kielikeskuksen johtajan tehtävässä yhdistyvät monet asiat, joita olen urani varrella tehnyt. Tarkastelin jo väitöskirjassani kielenoppimista. Johtamiskokemukseni, tutkimukseni, opettajankoulutukseni, yliopistopedagogisten opintojeni ja laajan työkokemukseni kautta uskon voivani tuoda oman panokseni kielenoppimisen pedagogiikan kehittämiseen ja digitaalisuuden hyödyntämiseen.

Kielitaidolla ja sen kehittämisellä on merkittävä rooli jatkuvassa oppimisessa. Jokaisen tulee voida kehittää ja laajentaa kielitaitoaan läpi koko elämän. Yhteiskunnassa on tärkeää tehdä näkyväksi kaikkia kieliä voimavarana ja lisätä kielitaidon arvostusta osana ammattitaitoa. Yliopiston henkilöstön kielikoulutus tulee turvata osana kaikkien jatkuvan oppimisen mahdollisuutta.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimme antaa jokaiselle eväitä ja intoa elämänmittaiseen kielitaidon kehittämiseen ja auttaa sisäisen motivaation synnyttämisessä silloinkin, kun opiskelijoiden aiemmat kielenoppimiskokemukset eivät ole syystä tai toisesta olleet kovin rohkaisevia. Fokusta on hyvä siirtää tietyn kielen opetuksen rinnalla myös tukemaan monikielisen identiteetin vahvistumista: rohkaistaan opiskelijoita eri kielten rinnakkaiseen käyttöön, ohjataan tiedonhakuun eri kielillä, madalletaan kynnystä vähäisenkin kielitaidon käyttämiseen ja opastetaan hyödyntämään erilaisia tapoja oppia kieliä.

Kielikeskuksella on tärkeä tehtävä yhdessä yliopiston kieliaineiden kanssa pitää esillä kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuutta. Kielellä on suuri rooli oppimisessa, ja jokaisella tieteenalalla on oma kielensä, kielenkäyttötapansa ja terminologiansa. Oman tieteenalan kieli on siis jokaiselle opiskelijalle tietyllä tapaa vieras kieli ennen opintojen alkua. Siitä syystä myös jokainen yliopisto-opettaja on oman tieteenalansa ”kielen” opettaja. Kielikeskuksen kehittämispäivässä pohdimmekin, miten yliopistoista voisi tehdä entistä kielitietoisempia: korostaa kielen merkitystä oppimisessa ja kannustaa hyödyntämään opetuksessa opiskelijoiden koko kielivarantoa ja myös heidän vapaa-ajallaan käyttämiään kieliä.

Millaisia ovat kielikeskuksen erityispiirteet?

Koska kielten opiskelu perusopetuksessa ja lukiossa on vähentynyt ja yksipuolistunut, yliopistoissa annettavalla kielenopetuksella on entistä laajempi yhteiskunnallinen tehtävä. Kansainvälisten kontaktien lisäännyttyä on olennaista pystyä käymään keskustelua omaan alaan liittyvistä kysymyksistä useilla eri kielillä. Eri ammateissa kontaktit myös suuntautuvat vähän eri puolille maailmaa, joten on tärkeää, että meillä on kielitarjontaa monenlaisissa kielissä.

Eurooppalaisten kielten lisäksi kiinnostus esimerkiksi Aasian kieliä kohtaan on lisääntymässä. Joitakin kieliä löydämme myös uudelleen, kuten viron ja venäjän kohdalla tapahtuu. Pohjoismaisista kielistä taas mielenkiinto muitakin kuin ruotsia kohtaan on lisääntynyt erityisesti ruotsinkielisillä tai ruotsia muuten hyvin hallitsevilla.

Monet työyhteisöt ovat nykyään monikielisiä. Tästä syystä on yhä tärkeämpää, että kieliaineilla on riittävästi tilaa eri alojen opetusohjelmissa sekä perustutkinnoissa että jatkotutkinnoissa. Jotta kaikki opiskelijat saavat tutkintonsa kannalta pedagogisesti laadukasta kielenopetusta, on kielikeskuksen ja tiedekuntien välinen yhteistyö tärkeää. Sitä tulee kehittää edelleen, jotta kielitietoinen aineenopetus ja ainetietoinen kielenopetus voivat toteutua jokaisen kohdalla.

Millaisia opiskelijat ovat, ja millaisia kursseja tarjotaan?

Eri kielet ovat nykyään läsnä arjessa koko ajan, ja kiinnostus kieliin on siitä syystä luontaista. Kieltä ei enää välttämättä opita erillisesti, vaan esimerkiksi tiedonhakua tehdään koko ajan useilla kielillä. Median kautta eri kielet ovat läsnä, ja epämuodollinen kielen omaksuminen on vahvistunut tietoisen opiskelun rinnalla. Opetuksen yhtenä tehtävänä onkin auttaa oppijaa jäsentämään oppituntien ulkopuolella havaitsemaansa ja oppimaansa. Parhaimmillaan muodollisessa opetuksessa pystytään hyödyntämään nuorten vapaa-ajallaan kohtaama erikielinen teksti- ja mediamaailma.

Vaikka kielitaito on kapeutunut ja monet ovat huolissaan englannin ylivallasta, on Suomessa kuitenkin tarjolla kielenopetusta useammassa kielessä kuin koskaan. Suomessa puhutaan tänä päivänä äidinkielenäkin jo yli 150 eri kieltä

Helsingin yliopiston kielikeskus on Suomen suurin kielikouluttaja. Kieli- ja viestintäopetusta tarjotaan 16 kielessä, ja vuosittain annetaan lähes 35 000 opintopistettä. Opiskelijoita kursseilla käy lukuvuosittain noin 13 000. Opintojaksoja voi suorittaa useilla lähtötasoilla alkeista edistyneempiin ja alakohtaisiin kursseihin. Opetus on suomen ja ruotsin kielen opetusta äidinkielenä, toisena kielenä ja toisena kotimaisena kielenä sekä eri vieraiden kielten opetusta, josta volyymiltään suurin on englanti. Muut opetettavat kielet ovat italia, espanja, portugali, ranska, saksa, tanska, venäjä, japani, arabia, korea ja viro. Kiinan opetuksessa teemme yhteistyötä Konfutse-instituutin kanssa.

Mitä jäi vielä kysymättä?

Mielenkiintoista on ollut seurata yhteiskunnassa käytyä keskustelua kielistä ja kielitaidosta. Yksilön kielitaidon kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa ja jatkuu koko elämän ajan. Äidinkielten ja muiden kielten kompetenssi kehittyy sekä kotona että koulussa ja nykyään yhä enemmän myös vapaa-ajalla. Käytännössä kaikki ovat nykyään monikielisiä, eli heillä on useiden kielten eritasoista osaamista, jota he käyttävät kaiken oppimisen tukena eri oppiaineiden opiskelussa. Meillä ei vielä nähdä kaikkia kieliä voimavarana, eikä meillä ole riittävästi jaettua ymmärrystä monikielisyydestä.