Muualta luettua ...
Underwater Association perustettiin 1965 Englannissa nuorten, työssään sukellusta käyttävien tutkijoiden toimesta periaatteenaan , että vedenalla voi harjoittaa järkiperäistä, tieteellisesti ohjelmoitua kokeilutoimintaa, t.S. rajoittamatta sukeltajien käyttöä pelkästään näyteenottoon ja havainnointUn vaan nimenomaan käyttämään vedenalaista maailmaa sellaisenaan laboratoriona. Tarkoitusperiensä toteuttamiseksi Underwater Association järjestää Ison Britannian eri yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa symposioita ja kokouksia, joissa laajempaa mielenkiintoa omaavat esitelmät ja tutkimusaiheet pyritään kokoamaan vuosijulkaisuun, josta nyt referoitava on toinen osa uutta raportti sarjaa : Progress in Underwater Science, ed. K. Hiscock and A. D. Baume, voI. 2, 134 sivua, Pentech Press·, London, ISBN 0-8448-1078-9, hinta ~r 7.50 Kirja koostuu kahdestatoista artikkelista hyvin erilaisista aihepiireistä : Ensimmäisinä ovat kolme biologisia erikoiskysymyksiä käsittelevää artikkeliä. R. W. Ingle käsittelee erään makeanvedenäyriäisen (Austropotamobius palllpes) elintapojen selvittelyä sekä sukellusbiologisin että laboratorio keipoin. J. D. Taylor on tutkinut Intian ja Tyynen Valtameren alueella korall i riuttaympäristössä tavattavien petokotiloiden elintapoja. Telllna sukuun kuuluvan kahden simpukkalajin esiintymistä ja keskinäisiä suhteita
SK-4
Kames lahdessa, Milloport'ssa, Skotlannissa on ollut J. G. Wilsonin tutkimusten aihe. Kaikki kolme artikkelia ovat biologien kirjoittamia bIologilukijaa varten hyvin suppeista aiheista. heista. R. Earll'n matalan rannIkkovyöhykkeen ekologisen perustutkimuksen metodologiaa käsittelevä artikkeli on lähinnä tarkoitettu biologisukeltajille ohjeeksi mahdollisimman tehokkaan tutkimusohjelman suunnittelemiseksi. Artikkelissa käsitellään kuitenkin tutkImusstrategiaan kuuluvia yleiskysymyksiä kuten esisuunnittelun merkitystä, varsinaisen sukellustyön toteuttamista siihen liittyvine henkilöstö- ja laitteistokysymyksineen sekä aineiston keruuta, taltioimista ja luetteloimista, joista saattaa olla hyötyä muutakin kuin biologista sukellustoimintaa suunniteltaessa. R. Mitchell pohdiskelee artikkelissaan mer'ielämän suojelutarpeita Ison Britannian kansallisen luonnonsuojeluneuvoston toimintamahdollisuuksien valossa. Suojelutarpeet on tiedostettu mutta sopivien toimenpiteiden toteuttaminen kansantaloudellisten ja luonnonsuojelullisten ristiriitojen vallitessa edellyttää tutkimustoiminnan ja information lisäämistä. Skotlannissa oleva Loch Ness järvi on kuuluisa "hirviöstään", jonka mahdollista olemassaoloa on pyritty usean vuoden aikana selvittämään nykyaikaista tutkimustekniikkaa hyväksikäyttäen. G. E. Harwood, valokuvausasiantuntijana, esittää oman tulkintansa kahdesta automaattikameralla otetusta valokuvasta, joiden on tulkittu mahdollisesti esittävän kyseistä "hirviötä". Harwoodin mukaan kuvissa näkyvän kohteen mittasuhteita on julkisuudessa suuresti liioteltu, perustellen käsitystään kuvissa näkyvien kontrastierojen perusteella. D. Creasey käsittelee artikkelissaan kaikumittauksen,
luotauksen ja -kuuntelun käyttökelpoisuutta selvitettäessä Loch Ness "hirviön" tapaisia kysymyksiä. Harwoodin ja Creaseyn artikkelien tiimoilta käytyjä puheenvuoroja on myös kerätty kirjaan. Meriarkeologisia kysymyksiä on käsitelty kahdessa artikkelissa. D. P. Davidson kirjoittaa Karthagon muinålsten satamien tutkimisesta käytetyistä menetelmistä sekä saaduista tuloksista. K. Muckelroy vuorostaan käsittelee ympäristötekijöiden vaikutusta meriarkeologisten löytöjen, lähinnä laivahylkyjen, kuntoon - säilyvyyteen. Hän pyrkii korreloimaan hylkyjen säilyvyyttä sellaisiin tekijöihin kuten veden syvyys, vuorovesivirtaukset, aallokko, ulappasuhteet, pohjanlaatu, pohjan topografia ja poJljan kaltevuus. Tutkimus perustuu 20 hylkyesiintymän analysointiin, joten tulosten tilastollista luotettavuutta on pidettävä heikkona, joskin menetelmänä ilmeisesti varteenotettava. Kolme viimeistä kirjoitusta liittyvät vedenalaiseen välinetekniikkaan . B. Ray käsittelee lyhyessä artikkelissaan valokuvauksen ja television suomia mahdollisuuksia esimerkkien valossa. D. G. Erwin vuorostaan selvittää veneen perässä hinattavan sukellusliitimen (gliderin) rakennetta ja käyttöä korostaen sukeltajan ja hinaavan veneen välisen puhelinyhteyden tärkeyttä. Viimeisessä kirjoituksessa G. J. Byers selostaa pienoissanelukoneen (Philips Pocket Meno) käyttöä vedenalla antaen myös ohjeita sopivan veden pitävän kotelon rakentam iseksl. Vaikka kirjan aihevalinta on sangen kirjava ja artikkeleiden taso vaihtelee sekä tieteellisen että käytännöllisen antinsa pUOlesta katsoisin, että kirja kokonaisuutena ottaen puolustaa paikkansa vedenalaisesta tutkimustoiminnasta kiinnostuneen sukeltajan kIrjahyllyssä. B. WinterhaUer
SUUNNON kotimainen sukelluskompassi vaativankin käyttäjän ranteeseen. Sukelluskompassien SK-4 ja SK-S paineenkestävyys todettu 5 km:n syvyyteen. Rei'ityksen ansiosta voidaan kompassi huuhtoa merisuolasta. Suunto kompasseilla sukelletaan kaikkialla maailmassa.
02920 Espoo 92
puh. 90847033 18