

Sukeltajaliiton jäsenyydestä on etua
Mitä sukeltaja saa Sukeltajaliiton jäsenenä?
• kattava seuraverkosto – edullista harrastamista hyvässä seurassa ympäri maan
• henkilökohtaista jäsenpalvelua ja neuvontaa
• sukeltajavakuutus – Sukeltajaliiton jäsenille räätälöitynä
• Sukeltaja-lehti – ainoa suomalainen sukellusalan lehti neljä kertaa vuodessa
• koulutus – kehity sukeltajana
• kilpaileminen – omaksi iloksi tai huipulle asti
• julkaisut – sukellustietoa suomeksi
• jäsenedut – yhteistyössä kumppaniemme kanssa
• edunvalvonta – sukeltajan asialla yhteiskunnassa
• tapahtumat ja seminaarit – ole mukana sukeltajayhteisössä
• mahdollisuus vaikuttaa – vapaaehtoistyötä suomalaisen sukelluksen hyväksi
Mitä seura saa Sukeltajaliiton jäsenenä?
• innostava yhteisö, jonka osana toimia
• kattava koulutuskokonaisuus ja kortitukset
• monipuolinen toiminta sukelluksen eri sektoreilla
• tukea seuratoiminnan pyörittämiseen, apuja markkinointiin
• vapaaehtoisten tapaturmavakuutus ja seuran toiminnan vastuuvakuutus
• sparrausta toiminnan kehittämiseen ja tukien hakemiseen
• ohjeistuksia, edunvalvontaa, palkitsemisia
Lue lisää jäseneduista ja jäsenyydestä sukeltaja.fi
> Sukeltajaliitto > Jäsenyys www.sukeltaja.fi

Vakiot
6 RENTOA tunnelmaa ja vapaasukellusta Fidzillä.
8 TYRSKYT Kevätkokouksessa palkittiin, Sukeltajan oma appi, Hallilajien kisatuloksia, TOP3:ssa rantasukellusvinkkejä.
15 SEURASIVU Sukellusmobiili.
22 PERSOONA Vuoden Vapepasukeltaja.
24 NORPAT Kesätekemistä, Vuoden norppaohjaaja.
32 KUVA-ALBUMI Kesä inspiroi kuvaamaan.
35 VARUSTEKASSI Vedenalainen drone.
38 KUVAAJAN VINKKI Onnistu kisakuvaajana.
40 KAUDEN KOHDE Sukella kesäiseen Raumaan.
42 AJATTELEMISEN AIHETTA Kiinnostus sukelluslajeihin on kasvussa.
KANNEN KUVA Centro Sub Campi Flegrei. Vedenalainen puisto Italiassa.
2/2019

Päivitykset
16 PÄIJÄNTEEN sillat, saaret ja jyrkänteet.
26 ITALIASSA voi sukeltaa kylässä veden alla.
28 KUINKA onnistua käytettyjen varusteiden hankinnassa? Lue vinkit!
34 SUKELTAJAVAKUUTUS on räätälöity lajin harrastajia ja kilpailijoita varten.
36 SUKELLUSTAIDOISSA kerrataan poijun ampumisen anatomiaa.


MITÄ UUTTA INSTAGRAMISSA?
Mikä oli Instagramin hauskin, kiinnostavin, hienoin tai tärkein kuva? Esittelemme parhaita paloja. Tule seuraamaan Sukeltajaliittoa Instagramissa: @sukeltajaliitto
Merkitse omat sukelluskuvasi tägillä #sukeltajaliitto!

Vapepa-sukeltajakurssilla Turussa huhtikuun lopussa kurssilaisten treenikaverina oli tämä tyyppi, jota loppuharjoituksessa etsittiin vedestä. Kuva: Erno Olkkonen.
JULKAISIJA Sukeltajaliitto ry | Valimotie 10, 00380 HELSINKI | www.sukeltaja.fi | OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 | office@ sukeltaja.fi | PÄÄTOIMITTAJA Tero Lehtonen | tero.lehtonen@sukeltaja.fi | TOIMITUSSIHTEERI Kristiina Karila | kristiina.karila@sukeltaja.fi | TOIMITUS Kumppania Oy | Pohjoisranta 11 D, 28100 Pori | sukeltaja@kumppania.fi | TUOTTAJA Susanna Korkiatupa | puh. 044 589 6234 | susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi | TOIMITUSNEUVOSTO Tero Lehtonen, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Elina Mikkonen, Mika Rautiainen | SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki, Mika Viitanen | ULKOASU Kumppania Oy, Laura Telin | KUVAPANKKI Shutterstock | ILMOITUSMYYNTI Erja Joentausta | puh. 050 461 0929 | erja.joentausta@sukeltaja.fi | SUKELTAJA ILMESTYY maalis-, kesä-, syysja joulukuussa | PAINO Eura Print Oy | ISSN 1237-1688
Upea sukelluspäivä Kuopiossa
Kuopion Urheilusukeltajat ry täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Järjestämme juhlavuoden kunniaksi monipuolisen tapahtumapäivän ja iltajuhlan lauantaina 7.9. Kylpylähotelli Rauhalahdessa, Katiskaniementie 8, Kuopio. Kaikki sukeltajat ja sukellushengessä mukana olevat ovat tervetulleita!
OHJELMA
klo 10–13 Laitesukellustapahtuma Verotoimiston luolassa Kuopion keskustassa sekä seuraesittely klo 14–16 Sukeltajaliiton tarjoama keittolounas ja keskustelutilaisuus Kylpylähotelli Rauhalahdessa klo 16–17 Seuran laivan ja historian esittely klo 17.30–18 Tervehdysten vastaanotto sisääntulossa klo 18–22 Iltajuhla ravintola Estradissa (avec) klo 22 alkaen vapaata illanviettoa (yli 18-vuotialle)
Tule Sukeltajaliiton tarjoamalle keittolounaalle ja keskustelemaan Sukeltajaliiton edustajien kanssa. Aiheina mm. Vapepa-sukellustoiminta, Sukeltajaliiton merkitys suomalaisessa sukeltajakentässä sekä Liittoon kulumisen hyödyt ja edut. Voit myös haastaa Liiton edustajia keskusteluissa. Lisäksi voidaan keskustella yhteistyömahdollisuuksista paikalla olevien seurojen ja yhteisöjen välillä. Ilmoittaudu lounaalle sukeltaja.fi tapahtumakalenterissa 29.8. mennessä.
ILTAJUHLA
Iltajuhla pidetään Kylpylähotelli Rauhalahdessa ja laiva on laiturissa 300 metrin päässä. Ilmoittaudu iltajuhlaan 16.8. mennessä maksamalla illalliskortti 47 euroa Kuopion Kylpylä Oy:n tilille FI77 1596 3000 0912 33 (viestiin KURSK ja osallistujien nimet). Tumma puku ja urheilun ansiomerkit.
MAJOITUS
Kylpylähotelli Rauhalahti tarjoaa majoitusta juhlaan osallistuville 99 eur/vrk/2 hh. Varaa majoitus p. 030 60830 tai myynti@rauhalahti.fi, mainitse kiintiö ”sukeltajat”.
Lisätiedot www.kuopionurheilusukeltajat.fi tapahtumakalenterista.
Tervetuloa Kuopioon!

Tervetuloa
Aika: 5.10.2019
Paikka: Sporttitalo, Valimotie 10, Helsinki
OHJELMA klo 11.15-11.45
valtakirjojen tarkistus, tutustuminen
Sukeltajaliiton toimiston tiloihin klo 12-13.30
ajankohtaiset asiat, palkitsemisia, sukellusseura H2O esittelee toimintaansa
Sukellusseura H2O ry:n taloudellinen jäsentoiminta/Richard Eller
Sukellusseura H2O ry:n vahva meriarkeologiatoiminta/Juha Lauro klo 13.30 alkaen viralliset kokousasiat
Kokousasiakirjat viedään sukeltaja.fi Materiaalipankkiin. Lisätiedot ja ilmoittautuminen kokoukseen Tapahtumakalenterissa.
Päivä jatkuu Sukellusseura H2O ry:n 40-vuotisjuhlalla, jonne kokousvieraat ovat lämpimästi tervetulleita!
SUKELLA HYVÄÄN SEURAAN!
TERVETULOA NAUTTIMAAN HYVÄSTÄ SEURASTA, RUUASTA JA JUOMISTA SUKELLUSSEURA H2O RY:N 40-VUOTISJUHLAAN LAUANTAINA 5.10.2019 KLO 17:30 ALKAEN.
Agroksenmäen holvikellari, entisen 150-vuotiaan oluttehtaan tiloissa Helsingin Hermannissa.
Tapahtuma on kaikille avoin. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.h2ory.fi/40v
Ennakkoilmoittautuminen 30.6.2019 mennessä vain 75 €, sen jälkeen 90 €. Juhlat jatkuvat klo 04:00 asti.
www.sukeltaja.fi


Tero Lehtonen puheenjohtaja tero.lehtonen@sukeltaja.fi
PAULA HIETANEN JA VILJAMI TABELL viettivät talvella neljä ikimuistoista kuukautta Fidzillä. Saarivaltion uskomaton, vehreä kauneus ja elämää vilisevät vedet jättivät pariskuntaan jälkensä ja toiveen palata vielä joskus.
– Hienointa oli vapaasukeltaminen Nasaqalaun kylän edustalla, Lakeban saarella. Silmän kantamattomiin täysin ehyttä ja tervettä pöytäkorallia – lajien runsaus oli käsittämätön, kertoo Paula. – Tuskin mikään on parempaa kuin syvemmät rennot kalastussukellukset koskemattomissa vesissä. 25 metrin jälkeen kaikki muuttuu, sekä kalat että sukeltaja rentoutuvat, sanoo Viljami. Viljamilla on monipuolinen sukellustausta jo lapsesta: laite- ja vapaasukellusta, sukelluskalastusta ja -kuvaamista.
Kirkkaita vesiä
Kesä kuplii jo pinnan alla. Hallilajien mestaruudet on ratkottu, mutta sukelluskalastajilla ja laitesukeltajilla on aktiivisin kausi edessä. Jälleen kevään kursseilta on tullut harrastuksen pariin uusia sukeltajia. Pidetään huoli heistä ja otetaan aktiivisesti mukaan toimintaan, jotta näemme heidät porukassa vielä kaukana tulevaisuudessakin.
Sukellus on ollut esillä tiedotusvälineissä viimeisen vuoden aikana positiivisissa merkeissä. Se on näkynyt ainakin osassa Suomea suurina peruskursseina, minkä seurauksena laitesukelluskortitusten määrä on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Seurojen kannattaa tukea positiivista virettä suuntaamalla oman toiminnan mainostamisen painopistettä vielä enemmän lajin ulkopuolella oleville ihmisille. Tämä koskee sekä kilpalajeja, nuorisotoimintaa että laitesukellusta.
Sosiaalinen media on halpa keino julkaista materiaalia, mutta vasta kun uutinen jaetaan lajin ulkopuolisissa ryhmissä, saamme näkyvyyttä. Esimerkkinä voisi mainita erilaiset tempaukset yhdessä muiden paikallisten tai alueellisten toimijoiden kanssa, kuten luonnonsuojelu- tai arkeologiset yhdistykset. Yhteistyön tulokset kannattaa tehdä näkyväksi sähköisessä maailmassa. Kun saavutamme oman harrastajakunnan lisäksi ihmisiä lajin ulkopuolelta, saattaa heidän silmissään sukellus näyttäytyä lajina, jonka avulla voidaan edistää yhdessä omia tarkoitusperiä. Siinä sivussa voi jokunen ihminen löytää uuden harrastuksen sukelluslajeista. Sukeltajaliitto jatkaa ja kehittää jäsenistöään hyödyttävää yhteistyötä erilaisten kaupallisten toimijoiden kanssa. Keväällä meillä oli Ursuitin kanssa kampanja, jossa Liiton jäsenet saivat merkittävällä alennuksella tuotteita Ursuitin verkkomyymälästä. Liiton jäsenille suunnattuja etuja on tiedossa tulevaisuudessa lisää ja mukaan yritetään saada uusia toimijoita. Kaupallisten etujen lisäksi kannattaa muistaa myös seuratoimintaa tukevat Liiton edut, kuten ilmaiset koulutusmateriaalit seuran kouluttajien käyttöön tai se, että kouluttajien ei tarvitse maksaa vuosimaksuja koulutusoikeuksistaan tai laadukas ohjaajakoulutus vaikkapa juniorien parissa toimiville henkilöille.
Sukeltajaliitto on olemassa jäseniään varten ja sen tavoitteena on edistää kaikkien sukelluslajien harrastamista.
Turvallisia, hienoja ja mieleenpainuvia kokemuksia pinnalla ja pinnan alla alkaneelle kesälle!
– Lisäksi koulutan, valmennan kilpasukeltajia, tuomaroin, järjestän tapahtumia, kehitän toimintaa ja puuhailen muutenkin aktiivisesti sukelluksen parissa sekä seurassa että Liiton tehtävissä. Harrastan myös FPV-nelikoptereita ja ilmakuvaamista intohimoisesti. Sukelluksessa minulle tärkeintä on fiilis, joko omassa itsessä tai ympärillä, täydellinen flow ja hetkessä eläminen, hän kertoo. Paula aloitti vapaasukelluksen kuusi vuotta sitten nollasta. Tulosten parantuessa hän alkoi myös kilpailla, josta tuloksena yksi suomenennätys ja yhdeksän SM-mitalia, joista kolme kultaisia. Uusin kiinnostuksen kohde on sukelluskalastus, ja laitesukelluspuolella Paulan tavoitteena on suorittaa kouluttajakortti.

Paula Hietanen ja Viljami Tabell, Hämeenlinna
– Nautiskelen makrosukelluksista, vaikka klassisessa kalakeitossa virtasukeltaminen on myös mahtavaa, sanoo hän.
Lue sivuilta 6–7 Paulan ja Viljamin juttu Fidziltä.
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.
Dolphin Bay oli virtaukseton, rauhallinen ja 30 m syvä. Päivä toisensa jälkeen polskuttelimme lahdelle välineinemme sukeltamaan ja nautiskelemaan alkavan kesän lämmittämästä vedestä.

Maaginen Fidzi
Paula Hietanen ja Viljami Tabell viettivät talvella 2018–19 neljä kuukautta Fidzillä.
Vain ensimmäinen yö varattiin hotellista. Sen jälkeen paikallisten ylitsepursuava vieraanvaraisuus ja ystävällisyys, intohimo sukelluskalastukseen sekä halu esitellä kotikyliään veivät pariskunnan elämänsä matkalle tähän Tyynenmeren saarten kehittyneimpään saarivaltioon.
HIETANEN Kuvat Viljami Tabell ja Paula Hietanen
Aloitimme turneemme pieneltä
Manan saarelta Mamanucan saariryhmästä. Se sijaitsee 45 minuutin venematkan päässä pääsaarelta Viti Levulta, Nadin kaupungista, jonne kansainväliset lennot laskeutuvat.
Manan saari tunnetaan kauneudestaan ja hiekkarannoistaan paikallistenkin keskuudessa. Virtaukseton ja täysin tyyni ranta oli miellyttävä paikka pulikoida. Ihastelin erityisesti paikalla pyöriviä haita, kotoperäisiä lajeja ja nilviäisten runsautta, vaikka “tavallisiakin” kaloja oli katsottavana enemmän, kuin osasin tunnistaa. Manalla tuli sukellettua laitteilla, snorklattua ja pulahdeltua pieniä 20 metrisiä vapaasukelluksia. Paikka onkin sopiva lähinnä matalahkoja hupisukelluksia varten, jos sukelluskalastaminen ei kiinnosta. Köyden kanssa vapaasukellukseen
ei oikein tahtonut löytyä sopivaa paikkaa. Merellä ja paikallisella oppaalla oli kuitenkin tarjottavaa ronkelillekin sukeltajalle. Bird Rockin 30 metrissä lymyilevä hummeriluola oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, ja Supermarket-saittikin oli juuri nimensä veroinen: paljon kaikkea.
SOMOSOMO – SATEENKAARIRIUTTA
Jatkoimme reissuamme bussikyydillä Nadista pääkaupunkiin Suvaan, mistä laiva vei meidät kolmeksi viikoksi Taveunin supertrooppiselle saarelle. Navakawaun kivikkoiset rannat, napakat virtaukset, Winston-hurrikaanin repimät korallit, kalojen vähyys ja jatkuva aallokko tekivät kuitenkin vedessä olemisesta niin työlästä, että päätimme vaihtaa paikkaa. Siirryimme puolen tunnin venematkan päähän Vanua Levun saarelle, Delfiinilahdelle,
Dolphin Bay Divers Retreatin asiakkaaksi. Oli hämmästyttävää, kuinka lyhyt venematka muutti ilmaston tyyneksi ja rauhalliseksi.
Koralliranta majapaikkamme edessä oli monipuolinen ja mielenkiintoinen. Joka päivä näin aivan uusia kaloja, ja yösnorklaukset olivat myös häkellyttäviä. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja sille lajikirjolle ja näkymille, jotka pölähtivät silmien eteen Sateenkaaririutalla, Rainbow Reefillä, vartin venematkan päässä majoituksesta. Kyseessä on ehdottomasti maailmanluokan sukelluskohde. Pehmeän korallin määrä, kalapaljous ja kovien korallien lajikirjo oli käsittämätön. Jerry’s Jelly, White Wall, Cabbage Patch ja monet muut sukeltamamme kohteet olivat kaikki tolkuttoman hyvässä kunnossa, ja niissä oli niin paljon nähtävää, ettei useampi


Rainbow Reefin lajikirjo oli häkellyttävää. Useimmat asiakkaat tulevat tänne vuodesta toiseen yhä uudestaan.
sukellus samaan kohteeseen haitannut. Lisäksi Roland, riutalla 22 vuotta sukeltanut resortin omistaja, oli mitä mainioin opas.
LAKEBA – PIILOTETTU JALOKIVI
Niin kuin usein käy, parhaat paikat eivät ole turistioppaan etusivulla. Päädyimme paikallisen kontaktin avulla Lakeban saarelle Nasaqalaun kylään 30 tunnin laivamatkan päähän pääsaarelta. Saarelle pääsee myös pienkoneella. Meidät otettiin vastaan tarjoamalla parasta mitä kylässä on; hotelleja, resortteja tai majataloja kun saarella ei ole yhtä ainuttakaan. Tämä tarkoitti omaa taloa, jossa meillä oli lukollinen huone, parisänky joustinpatjalla ja wc/suihku sekä aterioimista paikallisen perheen kanssa.
Merenpinnan alapuolella oli tarjolla neitseellisen ehjää pöytäkorallia silmänkantamattomiin, satojen yksilöiden barrakudaparvia, kymmenittäin trevallyja tutkimassa mahdollista syömäkelpoisuuttamme ja loputtomia parvia papukaijakaloja, puhumattakaan uteliaista napoleon wrasseista, delfiineistä, rauskuista tai monikymmenkymmenkiloisista groupereista.
Paikka oli todellinen elämysmatkailijan paratiisi. Elämä oli seesteistä ja
nautinnollista, sukelluksen siivittämää ja vuoroveden rytmittämää. Täällä olisi viihtynyt tällä 15 euron viikkohinnalla pidempäänkin (sis. ruuat ja majoituksen), mutta syklonikautta ajatellen päätimme ottaa varman päälle ja siirtyä lähemmäs suurta manteretta.
ISOMPI EI OLE PAREMPAA
Jouluksi päädyimme yhdelle maailman suurimmista valliriutoista, The Great Astrolabe -riutalle, vain todetaksemme, että suuri ei ole aina kaunista, vaikka mantoja tulikin nähtyä. Uudeksi vuodeksi vuokrasimme oman yksityisen saaren, Nuku Levun (Iso Hiekka). Saari oli todella rauhallinen, mutta saaren ympärillä näkyvyys oli niin heikko, että kalastaminen riutan reunalla oli enemmän arpaonnea kuin taitoa.
Fidzillä on näkemistä ja tekemistä kaikille. Paikallisten vieraanvaraisuuteen voi luottaa, ja kohteliaasti käyttäytyvälle avautuu ovia paikkoihin, joihin massaturismi ei yllä. Tänne voisimme mennä uudelleenkin.
Tämä artikkeli on tiivistelmä. Lue koko juttu: sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit

Lakebassa sijaitsee eteläisen
Tyynenmeren suurin tippukiviluolasto.

Viljami korjasi kylässä mm. DVD-soittimia ja telkkareita dronetyökaluillaan ja iltaisin joimme kavaa isäntiemme kanssa liikkuen talosta toiseen.

Katso QR-koodin takaa
Viljamin dronevideoita Fidziltä. Koodin voi lukea lataamalla älypuhelimeen koodinlukijan sovelluskaupasta.
Video löytyy Youtubesta kanavalta Spiralz FPV.
Kevätkokous meren äärellä
Sukeltajaliiton kevätkokous pidettiin 6.4. Kotkassa, Merikeskus Vellamossa. Ennen virallista kokousta kunnioitettiin Liiton entisen puheenjohtajan ja kunniajäsenen Per Olov Prolle Janssonin muistoa hiljaisella hetkellä. Liiton puheenjohtaja Tero Lehtonen kertoi ajankohtaisista asioista.
KOKOUKSESSA jaettiin useita huomionosoituksia ja palkittiin Vuoden parhaat. Sukeltajaliiton pronssisen ansiomerkin ja -mitalin saivat Tuomo Palevaara, Irmeli Tirronen, Jorma Poikolainen ja Minna Tammesvirta. CMAS P4-kortti luovutettiin Päivi Vaherille ja Jouko Laitiselle
Vapepan Kymenlaakson maakuntatoimikunnan puheenjohtaja Anne Vainio jakoi Vapepan myöntämiä ansiomerkkejä. Erikoisluokan pronssisen ansiomitalin saivat Sanna Puha ja Timo Ovaskainen ja Tapani Kallioniemi sai erikoisluokan kultaisen ansiomitalin.
Sukellusseura Simppu ry ja Riihimäen Urheilusukeltajat ry vastaanottivat ensimmäisinä Sukeltajaliiton jäsenseuroina aikuisliikunnan Tähtimerkit.
SÄÄNTÖMÄÄRÄISET ASIAT
Varsinaisessa kokouksessa esitettiin vuoden 2018 vuosikertomus ja tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilivelvollisille myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Vuoden 2020 jäsenmaksut vahvistettiin hallituksen esityksen mukaisesti.
Kokous päätti ehdollepanotoimikunnan asettamisesta. Ehdollepanotoimikuntaan valittiin Antti Ellonen (pj) Helsingistä, Ari-Pekka Hakulinen Savonlinnasta, Kimmo Korja Laukaasta, Tuomo Palevaara Riihimäeltä ja Markus Puumala Hämeenlinnasta. Ehdollepanotoimikunta valtuutettiin täydentämään kokoonpanoaan sääntöjen sallimaan maksimimäärään asti eli enintään yhdellä jäsenellä.
Kevätkokous sai tiedoksi Liiton hallituksen hyväksymät päivitetyt Liiton eettiset ohjeet, mutta ne tuodaan vahvistettavaksi vasta syyskokouksessa, koska tästä päätösasiasta ei oltu huomattu mainita kokouskutsussa Liiton sääntöjen edellyttämällä tavalla.
TUULIA TULEVAISUUDESTA
Kokousväellä oli mahdollisuus tutustua Merimuseon näyttelyyn. Ohjelma jatkui miniseminaarilla, jossa kuultiin esitykset autonomisesta sukellusrobotista (Jouko Laitinen), Sukeltajaliiton ja Suomen meriarkeologisen seuran yhteistyöstä (Markku Luoto) ja saatiin esimakua ensi vuonna Merikeskus Vellamossa avautuvasta Ruotsinsalmi-suurnäyttelystä (Johanna Aartomaa).
MERKKAA KALENTERIIN
Sukeltajaliiton syyskokous ja Sukellusseura H20 ry:n 40-vuotisjuhla järjestetään 5.10.2019 Helsingissä. Sukeltajaliiton kevätkokous ja Sukellusseura Vesihiisi ry:n 50-vuotisjuhla järjestetään 4.4.2020 Varkaudessa.
KRISTIINA KARILA
Vuoden 2018 parhaat
Vuoden räpyläuimari Terhi Ikonen, Tampereen Urheilusukeltajat ry
Vuoden sukelluskalastaja Antti Olin, Team Kampela ry
Vuoden vapaasukeltaja Kristian Mäki-Jussila, Bothnia Gulf Divers -82 ry
Vuoden uppopalloilija Elina Salmela-Marttila, Riihimäen Urheilusukeltajat ry
Vuoden Vapepa-sukeltaja Tarja Kokko, Joensuun Urheilusukeltajat ry
Vuoden Vapepa-sukellusryhmä Tampereen Vapepa-sukellusryhmä
Vuoden sukelluskouluttaja Marko Niinistö, Sukellusseura Simppu ry
Vuoden norppaohjaaja Zinaida Terho, Sammakot ry
Vuoden norppa Santeri Saari, Urheilusukelluskerho Delfin ry
Vuoden norppaseura Aboa Aquanauts ry
Vuoden seura Tampereen Urheilusukeltajat ry
Vuoden sukeltaja Markku Luoto, Nousu ry, Suomen meriarkeologinen seura ry

Avustaminen matkustamiseen liittyvissä seikoissa sekä oikeusapu
Osallistuminen
sukelluslääketieteellisiin tutkimusprojekteihin
Lääketieteellinen neuvonta ja erikoislääkärien lähetteet




Jäsenmaksut 2020
JÄSENYHDISTYKSET
• aikuiset 27,00 euroa (2005 tai ennen syntyneet)
• norpat 13,50 euroa (2006–2013 syntyneet)
• kuutit 0 euroa (2014 tai sen jälkeen syntyneet)
• rinnakkaisjäsen 0 euroa (jäsen, joka maksaa yhden seuran kautta Liiton maksun, voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa)
MUUT
• henkilöjäsenen jäsenmaksu 27 euroa
• tukijäsen 1000 euroa
• yhteisöjäsen 100 euroa (Yhteisöjäsenen jäsenmaksu on 100 euroa ja sen lisäksi yhteisöjäsen maksaa jokaisesta henkilöstä, jonka haluaa liittää Liiton jäsenyyden piiriin, saman ikäryhmään perustuvan jäsenmaksun kuin seuratkin.)
Itämeren hylkeet
KALA Itämerestä löytyy kaksi hyljelajia, suurempi harmaahylje eli halli ja pienempi norppa. Molemmat ovat jääneet Itämereen viimeisimmän jääkauden jälkeen ja ovat siksi Pohjanmerellä esiintyvien norpan ja hallin alalajeja. Saimaannorppa on samaa perua, mutta sen alalajin reilut 400 yksilöä löytyvät vain Saimaasta.
Norppa on pienempi, vajaasta metristä puoleentoista pitkä ja korkeintaan 130-kiloinen, kun taas halliuros voi olla 2,5–3,3 metriä pitkä ja painaa jopa 300 kiloa. Naaraat ovat pienempiä. Paras tuntomerkki hylkeiden erottamiseksi toisistaan on niiden kuono – hallilla on koiramainen ulkoneva kuono ja norpalla litteämpi naama, jossa silmät katsovat suoraan eteenpäin.
Molempia hylkeitä löytää koko Itämerestä, mutta norppien kannat painottuvat pohjoiselle Perämerelle ja Itäiselle Suomenlahdelle. Hylkeet ovat uteliaita ja saattavat tulla katsomaan sukellustoimintaa, mutta hyvin harvoin niitä pääsee näkemään veden alla. Hylkeillä on hyvä näkö ja kuulo, ja ne ovat ketterämpiä kuin sukeltaja, joten luultavasti ne näkevät sukeltajan paljon useammin kuin sukeltaja niitä. Helpoiten hylkeen näkee touko-kesäkuussa, kun ne lepäilevät kallioluodoilla vaihtamassa karvaansa. Hylkeiden suojelualueita ei saa mennä puolta merimailia (926 m) lähemmäs.
Norpat ja hallit parittelevat keväällä, kantavat poikastaan melkein vuoden ja synnyttävät valkoisen kuutin helmi-maaliskuussa. Norpalle kelpaa vain kiinteä jää, halli kelpuuttaa myös kivikkorannan. Tästä syystä norppa on herkempi ilmastonmuutokselle.
Molemmat lajit metsästävät ruuakseen kalaa, norppa usein pieniä parvikaloja, kuten silakoita, ja halli myös suurempia kaloja. Norppa napsii myös suurempia äyriäisiä, kuten kilkkejä. Kalastajien kuulee usein valittavan, että hylkeet käyvät verkoilla ja rysissä. Verkoista ne saattavat poimia lohista vain parhaat kylkipalat. Hylkeitä yritetään karkottaa pyydyksiltä mm. ultraäänellä ja hylkeenkestävillä kalastusvälineillä, mutta samalle pyydykselle palaavalle hylkeelle voi myös saada kaatoluvan. Muutenkin hylkeet kuuluvat riistalajeihin eli niitä metsästetään vuosittain jonkin verran.
Hylkeet lasketaan vuosittain lentokoneesta. 1960–80-luvuilla molemmat hyljekannat olivat vaikeuksissa rankan metsästyksen ja ympäristömyrkkyjen aiheuttaman syntyvyyden vähenemisen vuoksi, mutta nykyisin molempien lajien kannat voivat hyvin. Viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa maaliskuussa 2019 norppa arvioitiin silmälläpidettäväksi ja harmaahylje elinvoimaiseksi.
ESSI KESKINEN

Hylkeitä voi löytää lekottelemasta kallio- tai kivikkoluodoilta tai nostamasta innokkaasti päätään haistaessaan sukeltajan tuulessa, talvisin myös jään reunalta.
SUKELLUSKALASTUKSEN
SM- JA PM-KISAT 2019
26.–27.7. RAIPPALUOTO, MUSTASAARI
Ensikertalaiset mukaan!
Lauantaina 27.7. järjestetään harrastesarja, johon kaikki lajista kiinnostuneet voivat osallistua.
Tarjolla on myös lainavälineitä. Osallistumismaksu 10 euroa.
SM/PM-sarjan osallistumismaksu 25 € + Sukeltajaliiton kilpailulisenssi.
Kaikkien osallistujien tulee lisäksi maksaa valtion kalastonhoitomaksu.
Parhaat palkitaan tuotepalkinnoilla ja lahjakorteilla.
Lauantaina osallistujille maksuton iltagaala.
Ilmoittautuminen ja lisätiedot joni.onnela@gmail.com, p. 044 0840 528, Lakeuden Sukeltajat ry.
Lue lisää sukeltaja.fi Tapahtumakalenterista
Kilpailua tukemassa:



Sukeltaja appi vie porukan kohteille
SUKELTAJALIITTO, Museovirasto ja Suomen meriarkeologinen seura ovat käynnistäneet yhteistyössä projektin sukeltajan oman mobiilisovelluksen kehittämiseksi. Museovirasto kaipaa muun muassa täsmällistä tietoa hylkyjen koordinaateista; ne kun ovat välillä vain valistuneita arvioita tai sitten hylky on ajan myrskyissä liikkunut.
Sovelluksen avulla sukellustapahtuman järjestäjä voi kutsua siihen osallistujia. Tapahtumassa sovellus tarjoaa muun muassa sukelluspöytäkirjatoiminnon eli paperisia pöytäkirjoja ei välttämättä enää tarvita. Sovelluksen kartta näyttää Museoviraston tiedossa olevat hylkykohteet. Jatkossa on tarkoitus ottaa mukaan myös muita sukelluskohteita ja mahdollistaa uusien kohteiden ilmoittaminen. Kartta näyttää oman liikkumissuunnan ja sijainnin, joten sitä voi käyttää myös kohteiden paikantamiseen.
Sovelluksen tuottavat Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen opiskelijat, jotka ovat jo opintojensa loppuvaiheessa. Nyt julkaistu versio on ensimmäinen betatestiversio. Toivomme, että sukeltajat ottavat sovelluksen käyttöönsä, testaavat sen eri ominaisuuksia ja antavat työryhmälle palautetta ja kehitysideoita, jotta sovelluksesta tulisi mahdollisimman kätevä ja hyödyllinen. Palautetta voi antaa sovelluksen palautetoiminnon kautta tai sähköpostilla mas@mas.fi. Kehittäminen jatkuu saadun palautteen perusteella syksyllä.

Lataa ilmainen Sukeltaja appi Google Play -kaupasta. Sovellus on tällä hetkellä saatavilla vain Android-puhelimiin. Latauslinkki ja ohjeita sovelluksen käyttämiseen löytyy myös Suomen meriarkeologisen seuran sivuilta www.mas.fi/fi/toiminta/sukeltajapp
Sukeltamaan
luonnonkauniille
Valkiajärvelle
Majoitusta Kiteen keskustassa, vain 20 min ajomatkan päässä Valkiajärveltä. Kauttamme myös pullojen täytöt. Valkiajärvelle pääset läpi talven autolla rantaan, jolloin oletkin jo sukelluskohteessa. Mainitse majoitusta varatessa "Valkiajärvi" ja saat -10 % alennuksen normaalihintaisesta huoneesta. Tarjous voimassa vuoden 2019 ajan.
Hotelli Kiteenhovi, Hovintie 2, 82500 KITEE p. 040 171 5110, f. 042-191715110 www kiteenhovi com


Finnish Openeissa uusittiin ennätyksiä
RÄPYLÄUINNIN Finnish Open -kisat uitiin 4–5.5. Tampereella. Kisoihin osallistui uimareita Lappeenrannasta, Kouvolasta, Lahdesta, Hyvinkäältä ja Tampereelta. Kisoissa nähtiin upeita suorituksia, huikea määrä henkilökohtaisia ennätyksiä sekä viisi Suomen ennätystä. Jo lauantaina ensimmäisen jakson aikana uusittiin 50 m sukelluksen SE Tampereen Urheilusukeltajien Laura Lähteenkorvan nimiin ajalla 18,05. Lappeenrannan Uimareiden Päivi-Kaisla Seppänen päivitti sunnuntaina D-tyttöjen Suomen ennätykset 50 m SF 22,08 sekä 100 m SF 48,97, joka on samalla C-tyttöjen uusi SE.
Myös pariräpylöillä uitiin uusi Suomen ennätysaika. Kouvolan Uimareiden Eetu Salo ui C-poikien 100 m BF aikaan 50,16.
TERHI IKONEN PALKITTIIN VUODEN 2018 RÄPYLÄUIMARINA
Kisojen yhteydessä palkittiin Vuoden räpyläuimari. Palkinnon sai 17 vuotta räpylällä uinut Terhi Ikonen, joka ui Belgradissa MM-kisoissa kultaa 1500 metrin SF matkalla. Ikonen teki samalla lajihistoriaa tuodessaan Suomeen lajin ensimmäisen aikuisten MM-kullan.
– Toivoisin näyttäväni omalla esimerkilläni, että unelmat ovat saavutettavissa, vaikka matkalla on välillä kuoppia. Pitää jaksaa uskoa itseensä ja yhdessä tekemiseen, hän sanoo.

100 metrin SF-mitalistit. Vas. Hilla Penttilä (TaUrsu) hopeaa, Laura Lähteenkorva (TaUrsu) kultaa ja Nelli Hytti (LrU) pronssia.
– On hienoa, että meillä on paljon vapaaehtoisia, jotka tekevät työtä lajin eteen. Iso kiitos Kalevi Turkalle, Antero Hammarille, Petri Tiitolalle ja Janne Toivolalle, kiittelee Ikonen.
JASMINE PAJARI

Myös Coltri ja Seeman Sub kompressorien huolto ja korjaus
Tilaa sähköinen Nardin lisälaitekuvasto sähköpostilla!


Maahantuonti, myynti ja huolto
Divetech Compressors Rataskuja 1, 03100 Nummela +358 (0)40 505 1146 jouko.askola@divetech.fi
Jälleenmyynti ja huolto
Arwell-Tekniikka Oy Maskuntie 226 b, 21250 Masku Puh. 0207 199 900 sales@arwell.fi

Uppopallon SM-kulta Hämeenlinnaan
18. kerran
LAUANTAINA 27.4. pelattiin Helsingin Pirkkolan uimahallissa uppopallosarjakauden 2018–2019 finaalikierrokset. Päivän pelit olivat tiukkoja ja mestarit eri sarjoissa ratkaistiin pienillä marginaaleilla. SM-sarjan voittaja Hämeenlinnan Sukeltajat lähtee edustamaan Suomea Berliinissä pelattavaan Champions Cupiin marraskuussa, missä Euroopan kovimmat joukkueet ottavat mittaa toisistaan.
TULOKSET
Nuoret/naiset finaali: Mansen Naiset - Nuorten Maajoukkue 2-3
I-divisioonan pronssi: Naiset - Seinäjoki & Vaasa 1-3
I-divisioonan kulta: JYVÄSUU - Hydromania Vantaa 1-2
SM-pronssi: PSK Kupla - West Coast UWR 1-3
SM-kulta: Hämeenlinnan Sukeltajat - RiUSuk 2-0
Lisätietoa Suomessa pelattavista sarjoista, niiden tuloksista ja otteluohjelmista: www.uppopallo.fi
Uppopallo Suomi – UW-Rugby Finland

Reipasta rallihulinaa Rovaniemellä
ROVANIEMEN Urheilusukeltajien Naparallissa huhtikuun lopussa kisailtiin monessa eri lajissa sekä junioreiden että vanhemmankin porukan kesken. Naparalliin osallistui yhteensä 20 kisailijaa.
Junioreiden norpparallissa ”Taru Pyydysten Herrasta” junnut pääsivät pelastamaan julman Meri-Sauronin pyydykseensä kaappaamat uhanalaiset merieläimet. Matka pyydyksen luo oli kuitenkin mutkainen, ja matkalla heidän tuli myös auttaa merten suojelijoita erilaisilla rastipisteillä. Juniorit keräsivät roskakoriin sekä kelluvia roskia pinnalta että muoviroskia pinnan alta. Juniorit pääsivät lisäksi auttamaan maailmankartan vartijaa karttatehtävässä, jossa eri eläinlajit tuli asettaa kartalle oikeisiin paikkoihin, ja vastaamaan myös tietovisailuun.
Naparallissa kisattiin myös räpyläuinnissa aikuisten ja lasten sarjoissa. Iltapäivällä kolme pelotonta laitesukeltajaparia lähti hallirallin haastavaakin haastavammalle laitesukellusradalle testailemaan sukellustaitojaan tulevia laitesukelluksen SM-taitokisoja silmällä pitäen. Rallissa sukeltajat joutuivat mm. ruuvailemaan sokkomaski päässään muttereita tiettyyn mittaan, taiteilemaan uppopallon tasapainolaudan päälle, riisumaan ja pukemaan t-paidan laitepaketin alle sekä kuljettamaan altaan pohjassa jääkiekkoja sählymailalla.
NEEA PAURI

CMAS 60 vuotta
SUKELLUKSEN KANSAINVÄLINEN kattojärjestö CMAS (Confédération Mondiale des Activités Subaquatiques) perustetiin Monacossa vuonna 1959. CMAS:n yleiskokous ja 60-vuotisgaalaillallinen järjestettiin 9.4. juhlallisissa merkeissä samassa salissa Monacon historiallisessa merimuseossa, jossa CMAS:n perustamisasiakirja aikanaan allekirjoitettiin. Ranskalainen sukeltajalegenda Jacques-Yves Cousteau on

Monacon ruhtinas Albert II ja CMAS:n puheenjohtaja Anna Arzhanova.
Oikaisuja
OHO Edelliseen Sukeltaja-lehteen oli päässyt lipsahtamaan muutama asiavirhe. Kiitos tarkkasilmäisille lukijoillemme!
HUIS TE WARMELO
Huis te Warmelo -hylystä kertovassa jutussa oli virhe. Tekstin mukaan SubZone Oy:n Immi Wallin sukeltajaryhmineen sukelsi hylyllä ensimmäistä kertaa 2014 ja aloitti hylyn videokuvaamisen. Vuoden 2014 sukellukset hylyllä tehtiin kuitenkin Badewanne-ryhmän toimintana ja Jouni Polkon johdolla. Pahoittelemme virhettä!
yksi CMAS:n perustajajäsenistä, ja hän myös toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1959–1973. Ruhtinas Albert II kunnioitti läsnäolollaan CMAS:n 60-vuotisjuhlallisuuksia. Sukeltajaliitto liittyi CMAS:n jäseneksi vuonna 1960.
SARI NUOTIO

Sukeltajaliiton puheenjohtaja Tero Lehtonen, toiminnanjohtaja Sari Nuotio, Tanskan liiton puheenjohtaja Jesper Risløv ja Norjan liiton puheenjohtaja Sigurd Paulsen osallistuivat juhlaan.
KAUKAJÄRVI
Viime lehdessä
Tampereen Kaukajärvestä kertovassa jutussa oli kuvatekstissä virhe. Kuvassa ei suinkaan uiskentele kuhanpoikanen vaan kiiski.

Vedenalaiseenkuvaukseenkamerakotelot,valot,salamat,varretjatarvikkeet. Suomenlaajinvalikoimahyllyssä.Myynti,vuokrausjahuoltoHelsingissäTöölössä. Puh 09-621 3301, myynti@cerella.fi. Osa tuotteistamme facebookissa ja www.cerella.fi

199€Alumiinikotelo GoPro Hero 5, 6 ja 7:lle. Max syvyys 150m. Saksalaista laatua.
159€Suodatinsetti neljä suodatinta, makrolinssi ja flip-saranat

Keldan-videovalot, max syvyys 200m: 9000 lumenia: 1150€, 15000 lumenia: 1660€, 30000 lumenia: 3590€



KaiMyrberg, MattiLeppäranta: Itämerijaihminen, Tammi 2019.
Itämeri, ihminen ja paljon muutakin
KIRJA Kun hydrosfäärin fysiikan professori ja merentutkija ja tietokirjailija kirjoittavat kirjan Itämerestä, se on ladattu täyteen faktoja, knoppitietoa ja mielenkiintoisia spekulaatioitakin. Sodista kiinnostunut saa kirjasta valtavasti tietoa Itämeren tärkeimmistä meritaisteluista, lukiolainen kahlaa kirjoituksia varten oppikirjamaiset osuudet ”Itämeri on murtovesiallas” ja ”Itämeressä on elämää”, sukeltaja kiinnostuu luvusta ”Hylkyjä ja onnettomuuksia” ja luonnonsuojelija lukee läpi luvun haavoittuvasta Itämerestä.
Kirja on helppolukuinen ja luvut voi lukea haluamassaan järjestyksessä tai poimia kirjasta vain itselleen kiinnostavat osuudet. Koko kirjan järjestyksessä lukenutta saattavat hämmästyttää kovin eri tyyliset ja jollain tavoin yhteen kuulumattomat kappaleet. Kirjan päättyminen eri rantakaupunkien ja saarten turistinähtävyyksien esittelyyn heti ravinteista ja kaasuputkien ympäristöongelmista puhumisen jälkeen on hämmentävää.
Itämeri ja ihminen vastaa parhaimmillaan otsikkoa – miten ihminen on vaikuttanut Itämeren historiaan ja miten Itämeren geologinen ja biologinen historia on vaikuttanut meren ranta-asukkaiden kulttuuriin. Välistä voisi ehkä poistaa koulun biologiankirjoja muistuttavat pari lukua, jotka kertaavat kaiken sen, mitä viime aikoina ilmestyneissä laajemmin luontoon ja Itämeren vedenalaiseen luontoon keskittyneissä kirjoissa on kerrottu.
Kirja on hieno lahja mökille tai veneeseen kenelle tahansa, helppolukuinen ja sisältää paljon kuvia. ESSI KESKINEN

www.diversbb.fi

TOP 3 Rantasukelluksen pelastajat
Rantasukellusten mukavuutta voi lisätä muutamalla lisävarusteella. Etenkin koko päivän kestävillä sukellusretkillä on aikaa panostaa puitteisiin. Mitä
Koonnut KRISTIINA KARILA Kuva Susanna Korkiatupa
PRESSU JA HARJA
LUONNOSSA on mukava olla, paitsi kun luonto pyrkii vaatteiden ja varusteiden sisäpuolelle. Havunneulanen kuivapuvun mansetissa ei ilahduta, ja vetoketjun välissä se voi olla myös turvallisuusriski. Tee isosta pressusta vaatteidenvaihtopiste, jossa saa kamat päälle ja pois keräämättä koko metsää mukaansa. Jos olet palelevaa sorttia, pressusta käy myös tukeva avaruushuopa, jonka alla voi lämmitellä sukellusten välillä. Varrellisella harjalla pressun päältä lakaistaan neulaset, hiekka ja muu roska pois ennen pukeutumista.
PYYKKINARU
- Majoitus: neljä makuuhuonetta
- Keittiö, sauna, pesuhuone
- Varusteiden huoltotila
- Varusteiden kuivaushuone
- Täyttöasema 230 / 300 bar
Kaatialaan 25 min
Rannankyläntie 686
040-59
VIRITÄ pyykkinaru puiden väliin ja heitä märät kamppeet siihen valumaan ja kuivumaan ennen autoon pakkaamista. Jos on kiire, varusteet voi heittää auton perään isoon muovilaatikkoon ja kuivatella kotona.
JÄTTIREPPU TAI TUKEVA KASSI
AIVAN vesirajaan ei välttämättä pääse autolla, joten varusteita voi joutua roudaamaan hyvänkin matkaa. Sukeltajalla riittää kaikenlaista pienempää ja isompaa rompetta. Pakkaa kaikki mahdollinen yhteen kantovälineeseen, jotta minimoit ees taas kulkemisen, etenkin mäkisessä maastossa. Rasittuminen sukelluksen jälkeen saattaa lisätä sukeltajataudin riskiä.
Sukellusmobiili kaikkien käytössä
HÄMEENLINNAN SUKELTAJIEN sukellusauto kääntää päät! Auton ovat maalanneet Koulutuskuntayhtymä Tavastian oppilaat. Sillä kulkevat kätevästi kompurat, kaasut ja laitepaketit, ja kun perään vielä isketään seuran kumivene, onkin yhdistelmällä pituutta aika tarkka 12 metriä. Auton tärkein ominaisuus on kuitenkin se, että se luo demokratiaa: kuka tahansa ajokortillinen henkilö voi järjestää sukellusreissuja – seura-aktiivisuus ei siis jää ainakaan ajoneuvosta kiinni!

Tähtimerkin arvoista aikuisliikuntaa
ENSIMMÄISET Sukeltajaliiton seurat vastaanottivat aikuisliikunnan Tähtimerkit Liiton kevätkokouksessa Kotkassa 6.4. Tähtimerkin myöntää Suomen Olympiakomitea. Aikuisliikunnan Tähtimerkki kertoo, että seuran aikuisliikunta on monipuolista ja laadukasta ja sitä kehitetään jatkuvasti.
Riihimäen Urheilusukeltajat ry ja Sukellusseura Simppu ry Salosta aloittivat marraskuussa auditointiprosessin. Molemmilla seuroilla oli jo ennestään nuorisotoiminnan Tähtimerkki. Simpuissa pohja hyvälle toiminnalle oli luotu jo Sinettiseurana: hallinto ja ohjeistukset olivat kunnossa ja nuorisotoiminnan malli olemassa.
– Nuorisotoiminnan vastaava on meillä nimetty tähtimerkkivastaavaksi, ja hän myös perehtyi tähtiseuraportaaliin ja toimii seuran pääkäyttäjänä, kertoo seuran puheenjohtaja Riitta Djupfors
– Hyvät toimintatavat olivat käytännössä olemassa myös aikuistoiminnassamme, mutta näitä ei ollut välttämättä kirjattu ylös. Kävimme neljän hengen tiimillä läpi toimintalinjan, toimintasuunnitelman, säännöt ja ohjeet.

Riihimäen Urheilusukeltajista Tähtimerkkiä olivat vastaanottamassa Tuomo Palevaara ja Satu Lehtinen ja Simpuista Riitta Djupfors ja Marko Niinistö.
Täydensimme olemassa olevia dokumentteja kirjoittamalla auki toimintamme nykytilan (mm. seuran vuosikello, toimihenkilöiden toimenkuvat) ja paransimme dokumenttien saa-
tavuutta nettisivuillamme. Samalla kirjasimme ylös mahdollisia lyhyen ja pitkän tähtäimen kehityskohteita (esim. hallituksen ja toimihenkilöiden vuosikellot), Djupfors lisää.
Mitä teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta? Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan. Laita viestiä kristiina.karila@sukeltaja.fi

– Dive around –
Päijänne
Saaria, siltoja, jyrkänteitä – ota kotimaan reissun kohteeksi Päijänteen monipuoliset sukelluskohteet. Alueen seuroista löytyy päteviä oppaita, venekyytejä ja vinkkejä, mitkä ovat Päijänteen parhaat palat.
KRISTIINA KARILA

Karisalmen silta Pulkkilanharjun keskivaiheilla. Sillan pohjoispäästä pääsee sukeltamaan, kunhan ottaa huomioon veneliikenteen.

Kärkisten silta on suosittu sukelluskohde, joka sopii kaikentasoisille.
Kirkasvetinen Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi. Pituutta sillä on 119 km ja leveyttä 28 km. Järven vesi on tummaa, joten valaisin on tarpeen jo 10 metrissä vuoden ympäri.
Veden laatu on kohentunut huomattavasti 70- ja 80-luvuilta lähtien, kun teollisuuden päästöjä on rajoitettu tuntuvasti. Päijänteen vedestä saadaan nauttia myös pääkaupunkiseudulla, sillä järvestä johdetaan raakavettä teollisuuden ja kotitalouksien käyttöön 120 km pitkää Päijännetunnelia pitkin.
Pohjoispään parhaat
RAPPUKALLIO
Toivakan kunnassa Rappukallion alla sijaitsee Suomen syvin tunnettu kohta noin 100 metrin syvyydessä. Komea, nimensä mukaisesti portaita muodostava kallio tarjoaa mielenkiintoisen seinämäsukelluksen yleensä kohtuullisessa 5–10 metrin näkyvyydessä. Kohteelle pääsee vain veneellä, ja esim. Säynätsalosta sinne ajaa puolisen tuntia. Se sopii monen tasoisille sukeltajille; peruskurssin suorittaneet voivat sukeltaa matalampia porrastasanteita pitkin noin 15 metrissä ja kokeneemmat voivat käydä syvemmällä. Sopii myös talvisukellukseen, jos käytössä on moottorikelkka tai mönkijä.
veteen. Itään lähdettäessä ranta viettää pitkään matalasti 3–8 metrin syvyydessä. Tällä alueella on hyvä harjoitella suunnistusta, opetella tasapainotusta ja bongailla pohjasta erilaista rojua.
Suomen syvin tunnettu kohta löytyy Päijänteestä.
KÄRKISTENSALMI
Kärkisten silta Jyväskylän Korpilahdella on paitsi kaunis katsella myös suosittu sukelluskohde. Kärkistensalmen Maapuoli eli pohjoisranta sopii kaiken tasoisille sukeltajille. Sukeltamaan on helppo lähteä, koska autolla pääsee aivan rantaan ja veneenlaskupaikalta pääsee mukavasti
Etelään eli sillan alle lähdettäessä ranta syvenee melko jyrkästi. Aivan sillan alla on 5–22 metrin alueella sillan rakentamisen aikana tehty lohkareinen jyrkänne, joka putoaa syvyyksiin. Jyrkänteellä voi ihailla jylhää kivikkoista maisemaa ja nähdä hienoja ahvenparvia ja matikoita. Varsinkin syksyn iltasukelluksilla näkee yleensä paljon kaloja. 22 metrin jälkeen jyrkänne loivenee hiekka- ja mutarinteeksi, joka syvenee aina syvimmillään 36 metriin muuttuen tasaiseksi aivan salmen keskellä.
Päijänne on tummavetinen, joten lamppu on tarpeen viimeistään 10 metrin syvyydessä. Kärkisissä käy hienoinen virtaus, joka pitää veden kohtuullisen selkeänä huuhtoen mennessään mahdollisen mutapöllyn. Vesi pysyy sulana pitkälle alkutalveen ja aukeaa keväällä aikaisin. Myös Vespuoli eli eteläranta sopii kai-
kille. Paikalla on vanha lossilaituri. Pohja on loivaa, melko kovaa mutarinnettä. Voit sukeltaa myös matalassa kivikossa lähempänä rantaa. Rannasta vasemmalle lähdettäessä vähän matkan päässä on polveileva kalliojyrkänne 7–17 metrin syvyydessä.
ASUNTOPROOMU
Asuntoproomu sijaitsee Säynätsalon kupeessa, ja sukeltaminen onnistuu parhaiten veneestä. Proomu on noin 30 metriä pitkä ja 6 metriä leveä. Keula on 12 metrissä ja pohja peräsimen luona 19 metrissä. Tummassa vedessä lamppu on välttämätön. Hylylle laskeutuneen mudan pöllyttämistä kannattaa välttää.
Proomulla asustelee muutama made, ja lisäksi kohteella voi törmätä ahveniin ja kiiskiin. Lähistöllä on myös tukkipinoja. Proomun keskellä on syvennys, johon kulkee portaikko ja josta on sisäänkäynti saunaan. Sisätiloista kannattaa tosin pysytellä poissa, koska hylky ei ole enää priimakunnossa.
Jos hämärässä sukeltaminen on tuttua, sopii kohde myös peruskurssin suorittaneelle.
JOS ON AIKAA, KOE VIELÄ NÄMÄ
Kinkomaan Matala proomu on nimensä mukaisesti rantavedessä. Hyvällä säällä sen voi löytää pinnalta katsellenkin. Keula on parissa metrissä, ja syvin kohta on noin 10 metrissä. Proomulla on yleensä paljon uteliaita ahvenia. Lähistöllä löytyy myös tukkeja ja pari hiekkavaunua (paikalla on aiemmin ollut hiekkamonttu). Matalasta vedestä huolimatta lamppu on tarpeen koko proomun tarkastelussa. Sukeltamaan voi lähteä rannalta, jos kantaa varusteet autolta noin 150 metrin matkan rantaan. Lähin osoite tällöin Kinkorinne 118 E. Syvälle proomulle on rannasta sen verran matkaa, että sille sukelletaan veneestä. Kohde on syvä ja pimeä, joten se soveltuu kokeneemmille sukeltajille. Syvin kohta on noin 32 metrissä. 30-metrinen proomu makaa pohjassa kyljellään ja ylempi kylki on noin 25 metrissä. Proomulla tapaa yleensä matikoita.
Molemmilla proomuilla voi periaatteessa vierailla samalla sukelluksella aloittamalla Syvältä proomulta ja sukeltamalla sieltä Matalan proomun kautta rantaan.

Pulkkilanharjulla on useita kohtia, joista pääsee turvallisesti veteen.
Eteläpään parhaat
PULKKILANHARJU
8 km pitkä Pulkkilanharju sijaitsee Asikkalan kunnassa. Harjua pitkin kulkee tie 314 Vääksystä Sysmään, joka kannattaa ajaa jo komeiden maisemienkin vuoksi. Harjulla on useita sukelluskohteita, joille on helppo lähteä rannasta.
Harjun eteläpäässä sijaitsee kohde, josta puhutaan nimillä Venevaja, Putki ja historiansa mukaan Tukinlaskupaikka. Rannassa on kivikkoa ja pohjoiseen lähdettäessä louhekiveä sillalle asti. Rannasta lähtee länteen naru, joka vie läpisukellettaville putkille: ensimmäinen on 11–14 metrissä ja toinen 20–24 metrissä. Pohjalla on kasa kantoja. Vesi on tummaa ja pohja mutainen.
Kohde nimeltään Pikkusilta tai Pikkuaukko Isosalmen pohjoisreunalla sopii hyvin kaiken tasoisille sukeltajille. Rannasta lähtee pohjoiseen päin sora-, kivi- ja savirinne 27–30 metriin asti. Rinne on itseasiassa kanjoni, jonka koilliskulmasta avautuu reitti 37 metrin monttuun. Montun pohjoispäässä on kohta ja toinen noin 30 metrin kohdalla, missä kompassit elävät omaa elämäänsä. Sillan eteläpuolelta löytyy paljon tukkeja noin 15 metriin asti. Paikassa on virtaus pohjoiseen Kalkkisten kanavaa kohti, ja se voi olla ajoittain voimakaskin. Kohteelle on vedetty narut talvisukellusta varten. Naru kiertää etelään tukeille ja siitä veneen rungolle 20 metrissä. Siinä naru jakautuu kahdelle reitille
Päijänne on aikoinaan ollut tärkeä tukinuittoreitti, josta muistona pohjassa diktaali eli kiinnityspaikka.
Tuuri

pohjoiseen: toinen kulkee 20–25 metrissä ja toinen 37 metrin montussa. Narut yhdistyvät jälleen pohjoisessa 25 metriä rantaan päin. 5 metrissä kulkee dekonaru sillalta pohjoisen loistolle asti. Karinsalmen sillan pohjoispäästä pääsee myös veteen. Pohjassa on ihmisten sillalta heittämää rojua, hajonnut tukkinippu, kanto ja autojen korinosia. Salmessa on ajoittain kova virtaus länsiitäsuuntaan. Satunnaisesti virta saattaa olla myös päinvastaiseen suuntaan. Kesällä on huomioitava vilkas veneliikenne. Kesäravintola Reimarin molemmin puolin pääsee mukavasti veteen. Länsipuolella on 4 metriin saakka kivilouhepenkka, jonka jälkeen loivaa savipohjaa 10 metriin asti. Itäpuoli rannasta 6-8 metrin välille loivaa savipohjaa, jonka

Pulkkilanharjun Pikkusillan veteenmenopaikka on Isosalmen pohjoisreunalla.

Pikkusillan eteläpuolelta on poistettu tukkikasoihin kiinnittyneitä haamuverkkoja.
jälkeen jyrkempää rinnettä 20-30 metrin matkalla. Tässä kannattaa suunnata etelään päin, sillä pohjoisen puolella on kalaverkkoja. Molemmat puolet toimivat hyvin P1-, P2- ja Rescue-kurssien avovesikoulutuksiin. Huomioi mahdollinen veneliikenne ja kesäravintolan ollessa auki muut autoilijat ja moottoripyöräilijät.
PURTSAARI JA LINNASAARI
Tehinselän eteläosassa sijaitsevat venekohteet Purtsaari ja Linnasaari, jotka ovat sukellettavissa samalla reissulla. Purtsaaressa 15–20 metrin syvyydestä alkaa kallioseinämä 60 metriin asti. Seinämä kulkee kaakko-luodelinjalla ja ulottuu Purtsaaren pohjoispuolelta Selkäsaaren eteläkärjen kohdille keskelle selkää. Sukellettavaa siis riittää! Rannasta noin 50–100 metrin
matkalla on loivasti viettävää pehmeää savipohjaa. Seinämän taitekohdassa on louhikkoa. Seinämän alla savirinne jatkuu 60 metrin syvemmälle puolelle, missä on satunnaisia kivenlohkareita.
Linnasaari sijaitsee Purtsaaresta luoteeseen. Saaren pohjoispuolella olevan poukaman edustalla kulkee pohjoiseen pitkä vedenalainen soraharju. Harjun päällä on syvyyttä 6–10 metriä ja pohjalla noin 30 metriä.
JOS ON AIKAA, KOE VIELÄ NÄMÄ
Padasjoen edustalla sijaitsevalta Paljaskallion saarelta löytyy komea jyrkänne saaren etelä- ja länsireunalta. Jyrkänne ulottuu noin 22 metrin syvyyteen, ja syvimmässä kohdassa se muuttuu hieman negatiiviseksi ja menee pari metriä saaren alle.


Pulkkilanharjun länsirannalla kuvattu talvinen sulamisvesikerros.
Päijänteen sukelluskohteita
1. Matala ja syvä proomu
2. Asuntoproomu
3. Rappukallio
4. Kärkistensalmi, Maapuoli
5. Kärkistensalmi, Vespuoli
6. Linnasaari
7. Purtsaari
8. Mainiemen sahan alue
9. Paljaskallio
10. Vähä Haukkasalo
11. Karisalmen silta
12. Pulkkilanharju ”Pikkusilta”
13. Pulkkilanharju ”Venevaja”
Pohja jatkuu jyrkänteen juurelta loivasti syventyen kohden 30–40 metrin monttua luode-pohjoissuunnalla. Maihinnousu saarelle on kielletty lintujensuojeluaikana.
Mainiemen sahan alueella Padasjoella on mielenkiintoinen jyrkkä penkka, joka muodostuu sahan vanhasta hylkypuusta, rimoista ja sahapintojen kappaleista. Puiden onkaloista hyvä mahdollisuus bongata rapuja.
Juttu on tehty yhteistyössä alueen seurojen kanssa. Kiitos Sammakot ry, Jyväskylän Delfiinit ry, Lahden Urheilusukeltajat ry ja Nastolan Sukellussuunnistajat ry!
Lisätietoja kohteista, retkiä ja hyvää sukellusseuraa voi kysellä Päijänteen alueen seuroista, yhteystiedot löytyvät www.sukeltaja.fi/seurahaku
Vuoden Vapepa-sukeltaja
Vuoden Vapepa-sukeltaja on joensuulainen Tarja Kokko. Vapepa-sukelluksen pariin hänet vei halu auttaa ja mahdollisuus käyttää sukellustaitoaan muiden ihmisten hyväksi.
Tarja kannustaa myös naisia Vapepa-sukelluksen pariin.
KRISTIINA
KARILA Kuva Heikki Kokko
MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?
Hupsista! Siitähän tulee juuri 20 vuotta, kun mieheni ehdotti yhteiseksi harrastukseksi laitesukellusta. Hän oli käynyt P1-kurssin noin 10 vuotta aiemmin opiskellessaan Kuopiossa. Harrastus oli hiipunut, mutta kyti edelleen. Ilmoittauduin Joensuun Urheilusukeltajien P1-kurssille. Asiastaan innostuneet ja innostavat kouluttajat ja täysin uusien asioiden oppiminen veivät mukanaan. Mahdollisuus tarkkailla luontoa uudesta perspektiivistä oli ja on edelleen mahtavaa. Sukeltaminen merkitsee minulle mielekästä tekemistä ystävien kanssa, jossa irrottautuu työstressistä ja arjen vaatimuksista. Saan myös haastaa itseäni opetellessani uusia taitoja.
MISSÄ JA MITEN SUKELLAT MIELUITEN?
Mieluiten hyvässä seurassa ja loistavissa olosuhteissa, kun mikään ei hierrä, kierrä eikä ole kylmä. Näkyvyys on mainio, maisemat upeita ja yksityiskohdat jänniä. Tosin sukellan mielelläni, vaikka ko. kriteerit eivät täyttyisivätkään, kunhan ensimmäinen. Tykkään sukeltaa myös haastavissa olosuhteissa.
MITEN LÄHDIT MUKAAN VAPEPA-SUKELLUSTOIMINTAAN?
Seurassamme on perinteisesti ollut aktiivisia Vapepa-sukeltajia. Ensin olin mukana auttamassa rannalla ja veneessä, näkemässä hukkuneen ihmisen ”turvallisesti”. Siitä sitten uskaltauduin pinnan alle etsintään. Vapepa-sukeltajakursseja alettiin järjestää, ja kävin sen vuonna 2007. Kurssilta saa kattavat tiedot toimintaan osallistumista varten.
MITÄ VAPEPA-SUKELLUS ANTAA SINULLE?
Mahdollisuuden käyttää taitojani ja laitteitani muiden ihmisten auttamiseen. Siitä saa hyvän mielen oltuaan hyödyksi. Olen päässyt osallistumaan harjoituksiin myös Venäjän Karjalaan. Ylitimme rajan ilman viisumeita mukanamme Medvedevin allekirjoittama paperinippu, joka takasi sujuvan rajanylityksen kaikkine varusteinemme.
VAPEPA-SUKELLUS VOI OLLA PELOTTAVAAKIN. MITEN HUOLEHDIT HENKISESTÄ HYVINVOINNISTASI?
En jää vellomaan ikäviin tapahtumiin ja ajatuksiin. Puramme ahdistavat tilanteet sukellusporukan kesken.
VAPEPA-SUKELLUKSESSA AVUN SAAJA ON JOKU MUU KUIN UHRI, ELI OMAISET. MITÄ AJATTELET SIITÄ?
Uskon, että läheisen löytyminen on omaisille tärkeää, koska hänet voidaan saattaa lepoon haluttuun paikkaan. Hyvästijättö konkretisoituu, mistä on apua surutyössä. Usein etsintäalueet ovat jo lähdettäessä suuria ja epämääräisiä lähes nollanäkyvyydessä, jolloin etsintä tuntuu turhauttavalta. Uhrin löytyminen, kaikessa ikävyydessään, on helpottavaa ja palkitsevaa.
NAISVAPEPA-SUKELTAJIA ON VÄHÄN.
MITÄ ARVELET, MIKSI VAPEPA-SUKELLUS
EI VETOA NAISIIN YHTÄ PALJON KUIN MIEHIIN?
Lähtötilannehan toiminnalle ei ole miellyttävin. Ehkä naisia tarvitsee rohkaista vaan enemmän mukaan toimintaan ja venyttämään omia rajojaan. Ovathan naiset kautta aikojen olleet hoitamassa niin eläviä kuin kuolleitakin – ainakaan sukupuolen heikkoudesta ei siis ole kyse.
MITEN KANNUSTAISIT SUKELTAJAA, JOKA
MIETTII VAPEPA-SUKELLUSKURSSILLE LÄHTEMISTÄ?
Rohkeasti vaan mukaan, uuden oppiminen on aina hienoa. Voit rauhassa totutella ensin pintaorganisaatiossa ja kuulostella omia resurssejasi. Toiminta on vapaaehtoista: sinä päätät, milloin sukellat. Hyvät perussukellustaidot eli jatkokurssi on oltava käytynä, kuten Vapepa-kurssille pääsykin edellyttää. Kokemusta vaativista ja vaihtelevista sukellusolosuhteista on hyvä hankkia ja treenata jatkuvasti. Itsetuntemusta, rauhallisuutta ja mielenhallintaa.
SUKELLATKO VAPEPA-TEHTÄVISSÄ
ERILAISELLA VARUSTUKSELLA KUIN MUULLOIN?
Käytän Vapepa-keikoilla useimmiten avoimenkierronlaitetta ja tuplakuutosia. Pinnalla olijat pystyvät helpommin seuraamaan, missä mennään.
MITÄ MUUTA HARRASTAT JA
MILLAISET ASIAT SINUA KIINNOSTAVAT?
Huolehdin kunnostani työmatkapyöräilyllä äänikirjoja kuunnellen ja osallistumalla ohjattuun ryhmäliikuntaan. Syksyisin käyn pystykorvani Martan kanssa etsimässä kanalintuja ja sieniä. Nautin kiireettömistä aamuista kahvin ja sanomalehtien kanssa.

Joko tai
Järvi vai meri?
Merellä, se on harvinaisempaa herkkua.
Lintu vai kala?
Kalakukko, hyvä ruoka –parempi mieli.
Veneestä vai rannasta?
Veneestä, siinä on oikeaa lomatunnelmaa.
Helppo vai haastava?
Haastava sukellus, voittajafiilis.














ei oo mitään tekemistä!
Paitsi että on! Pitkä kesäloma edessä ja välillä tulee niitäkin päiviä, ettei ole mitään tekemistä.
Tässä muutama vinkki kesäpuuhaan, joissa viihtyvät monen ikäiset norpat ja muukin perhe.
Koonnut HELI HALAVA
JOS PAISTAA
TREENAA VESIPELASTUSTAITOJA
Harjoittele kanisterin/heittoliinan/pelastusrenkaan heittoa
• Varmista, että pelastusvälineen toinen pää ei lähde välineen mukana.
• Heitä väline pelastettavan viereen käsivarren mitan päähän. Varo osumasta päähän. Ohjeet oman pelastuskanisterin tekoon: www.vesisankarit.fi/opettajat/materiaalit/vesipelastus

JOS SATAA
KÄY MERIAIHEISESSA
MUSEOSSA
Merimuseo Wellamossa Kotkassa on kesän ajan Merimonsterit-näyttely. Merikeskus Forum Marinum Turussa kertoo monipuolisesti merenkulusta. Rauman merimuseossa on esillä mm. merenkulusta ja merimiehen elämästä kertovia vanhoja esineitä, ja voit kokeilla elämää laivalla. Raahen museosta löytyy Wanha Herra – maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Myös Ahvenanmaalla on merenkulkumuseo.

Harjoittele pelastusuintia ja kaverin hinaamista
• Hyppää laiturilta pelastushyppy veteen, pidä katse pelastettavassa ja ui hänen luokseen.
• Rauhoittele, varmista kelluvuus ja hinaa hänet rantaan leuasta tukemalla.

TUTUSTU LUONTOKESKUKSIIN
Tammisaaren luontokeskus kertoo kiinnostavasti Itämeren ja länsiuusimaalaisen saariston muuttuvasta luonnosta. Lapsille suunnatussa näyttelyssä voit ihmetellä vedenalaisia ääniä, ihastella kalastajamökkiä, etsiä vieraslajeja kuivasta akvaariosta ja tutustua kosteikon elämään. Avoinna 24.6.–17.8 ja muulloin tilauksesta.
Saimaan luontokeskus Riihisaari esittelee Saimaan sylissä -perusnäyttelyn, ja nähtävillä on myös lyhytelokuva saimaannorpasta.

SUKELLA HYLKYPUISTOSSA TAI
VEDENALAISELLA LUONTOPOLULLA
Suomesta löytyy useampi hylkypuisto (Gustaf Adolfin hylkypuisto Helsingissä, Hangon hylkypuisto ja Porkkalan hylkypuisto Kirkkonummella). Näihin kohteisiin pääset tutustumaan laitesukeltaen.
Saaristomeren kansallispuistossa sijaitseva Stora Hästön vedenalainen luontopolku on saaren rantavedessä ja osa siitä on kuljettavissa kahlaten ja snorklaten.
vuoden norppaohjaaja
ESITTELYSSÄ Vuoden norppaohjaaja Zinaida Terho, Sammakot ry, Jyväskylä.
Mikä on parasta ohjaamisessa?
Parasta ohjaamisessa on nähdä, kuinka lapset nauttivat sukeltamisesta, oppivat uusia asioita ja kehittyvät jatkuvasti. Ohjaajan tähtihetkiä on todistaa, kun lapsella tai nuorella syttyy lamppu pään päälle ja hän oivaltaa jotain. Se on kunnon JES!-hetki.
Millainen on hyvä ohjaaja?
Innostava, avulias, kärsivällinen, jämpti, selkeä ja kaikkien kaveri!
Onko sinulla idolia?
Kaikki Sammakoiden muut ohjaajat! <3 Täydennämme toinen toisiamme ja meillä on mahtava yhteishenki.
Vinkki uusille ohjaajille?
Ole rohkea, näytä kuka määrää. Lapset ottavat ilon irti, jos selkeää toimintamallia ei ole. Ei haittaa, vaikka jännittää, päinvastoin, se on jopa hyväksi. Lievitä jännitystä suunnittelemalla jokaiset harjoitukset hyvin ja pidä aina pari ässää hihassa, oli se sitten vedenpolkeminen ja kuulumisten vaihto samalla tai joku leikki.
Oulangan luontokeskus kertoo jokiluonnosta. Voit mm. katsella jokiin ja joen ympäristöön liittyviä multimediaesityksiä. Joissa elävät taimenet ja niiden elintavat ovat iso osa näyttelyä.


Hyvä tyyppi!
Toinen keskiaikaisista myllyistä Capo d’Acquan huikean kirkkaassa vedessä.

Uponneet kylät
Italiassa voi päästä sukeltamaan uskomattomassa uponneessa kylässä.
Tia Silvanto ja Mika Tanninen tutustuivat kohteeseen reissullaan.
Capo d’Acqua -tekojärvi (tunnetaan myös nimellä Capodacqua) sijaitsee samannimisessä kylässä melko keskellä Italiaa, Capestranon kaupungin lähellä, parin tunnin ajomatkan päässä Roomasta. Järvi syntyi 1950-luvulla, kun Tirino-joen yläjuoksulle rakennettiin pato ja laakso täyttyi vedellä. Alun perin tekoallas oli tarkoitettu kasteluveden saamiseksi ympäristön viljelysmaille, mutta nykyisin myös sähköntuotantoon.
Veden alle jäivät kaksi keskiajalla rakennettua myllyä, maalitehdas sekä
taloja, katuja, siltoja ja puita, jotka ovat nyt sukeltajien ilona. Erityisen tunnettuja ovat myllyt, joista ensimmäisestä on jäljellä vain perustukset ja vesipyörän metallilavat. Toinen mylly on paremmin säilynyt, ja siitä on edelleen nähtävissä erilaisia rakenteita. Alueella yleiset maanjäristykset ovat kuitenkin aiheuttaneet paljon tuhoa, viimeksi vuonna 2009.
Järven kristallinkirkas vesi tulee pohjassa olevista lähteistä ja on peräisin ympäröiviltä vuorilta. Parhaimmillaan näkyvyys on jopa 70 metriä. Veden läm-
pötila on noin 10 astetta ympäri vuoden. Kasvillisuus on tyypillistä vuoristojärven kylmälle kirkkaalle lähdevedelle. Pinnan alla voi nähdä taimenia sekä vesilintuja sukeltamassa. Syvyyttä järvellä on vain noin seitsemän metriä. Se sijaitsee yli 300 metrin korkeudessa merenpinnasta, mikä pitää huomioida sukellusta suunnitellessa.
Gran Sasson ja Monti della Lagan kansallispuistossa sijaitseva Capo d’Acqua -järvi on yksityisomistuksessa, ja Atlantidesukelluskeskuksella on yksinoikeus järjestää sukelluksia järvellä. Keskus on auki
yleensä ainoastaan viikonloppuna, ja aika pitää varata etukäteen. Matala järvi sopii kaiken tasoisille sukeltajille, mutta nosteen hallinta pitää olla kunnossa, koska pohja on helposti pöllyävä. Järvessä ei saa uida tai snorklata, vain sukeltaminen on sallittua.
Ajoimme marraskuussa 2018 asuntoautolla pitkin Italiaa ja kävimme matkalla sukeltamassa Capo d’Acqua -järvessä. Oli satanut useamman päivän ja näkyvyys oli kuulemma huonoin kolmeen vuoteen, mutta silti useita kymmeniä metrejä. Sukellus kestää 30–40 minuuttia ja tehdään isossa, noin kymmenen hengen ryhmässä. Sukellus maksoi 20 euroa omilla varusteilla, tankeilla ja painoilla.
Tia Silvanto ja Mika Tanninen matkailevat asuntoautolla ympäri Eurooppaa sukeltamassa. Seuraa reissublogia osoitteessa matkalla.sulat.net.
www.atlantidesub.com


Sukellus historiaan
Baiassa
BAIAN PIENESTÄ merenrantakylästä avautuvat kauniit näkymät Napolin rannikolle. Ei siis ihme, että jo antiikin Rooman eliitti hakeutui tänne viettämään lomiaan. Alue oli myös tärkeä kaupallinen ja sotilaallinen keskus.
Tänä päivänä alue on kiinnostava vierailukohde, ja sukeltajalle se on aivan erityinen. Baian arkeologisessa vedenalaisessa puistossa pääsee tekemään ainutlaatuisen aikamatkan historiassa. Alueen seismisestä toiminnasta johtuen maa vajosi ja antiikin ajan kaupunki vajosi Pozzuolinlahden syleilyyn. Hiekan alta löytyy antiikin Rooman ajan rakenteita: kaunista, noin kaksituhatta vuotta vanhaa mosaiikkia ja katukivetyksiä, jotka ovat hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Oppaat pyyhkivät hyvin säilyneet mosaiikit esiin hiekan alta ja sukelluksen päättyessä ne peitetään jälleen huolellisesti (kts. lehden kansikuva). Marmoripatsaat ovat oman aikansa taidonnnäytteitä.

Alueella on kahdeksan nimettyä sukelluspaikkaa. Osa niistä sijaitsee lähekkäin, joten on mahdollista nähdä samalla sukelluksella useampia kohteita. Kohteet ovat matalalla, noin 5–7 metrin syvyydessä, joten ne sopivat hyvin myös esimerkiksi snorkkelisukeltajille.
kallisarvoiset alkuperäiset patsaat on viety talteen Baian arkeologiseen museoon ja korvattu jäljennöksillä.
Napolin alueen sukelluskeskukset järjestävät sukellusretkiä Baian vedenalaiseen arkeologiseen puistoon. Vuodesta 2002 alkaen alueen merialue on suojeltu.
SARI NUOTIO
www.parcoarcheologicosommersodibaia.it

Ostajan opas – käytetyt sukellusvarusteet
Käytettyjä varusteita liikkuu hyvin nettikirppiksillä ja kaveripiirissäkin moni kauppaa käy. Uusiokäyttö on ympäristöteko ja saattaapa siinä jokunen euro säästyäkin. Käytettyjen varusteiden hankinnassa terve kriittisyys on paikallaan. Lue jutusta vinkit käytettyjen varusteiden hankintaan.
SUSANNA KORKIATUPA
Ehjän ja voimakkaasti pykineen neopreenikumisen hihamansetin erottaa toisistaan varsin selkeästi.

Kaikessa varustehankinnassa pätee yksi nyrkkisääntö: istuvuus ja sopivuus. Mitä tahansa käytettyä varustetta hankkiessa sitä olisi hyvä päästä kokeilemaan uimahallissa. Kysy myyjältä mahdollisuutta tähän. Jos varuste ei ole sopiva tai se on selkeästi rikki, se pitäisi voida palauttaa. Kuluttajien välisessä kaupanteossa ei ole lakiin perustuvaa kuluttajan suojaa, toisin kuin yritykseltä ostettaessa. Rehti sopiminen on hyvä keino välttyä vikaostoilta. Varmistu ainakin siitä, mistä ja milloin tuote on ostettu, monesko omistaja on menossa ja onko tuotteessa jäljellä takuuta.
MITEN VARUSTEET ON SÄILYTETTY
Vaikka varustetta ei olisi juuri käytetty, on pitkä säilytys saattanut haurastuttaa materiaalia. Varmista, että edellinen omistaja on säilyttänyt tuotetta hyvin. Liian kuumassa tai kytkettyjen sähkölaitteiden läheisyydessä säilytetyt kumiset varusteet saattavat olla kärsineitä, eikä käyttöikää ole välttämättä pitkästi, vaikka päällisin puolin vikaa ei näy. Sähkölaitteiden muodostama otsoni voi haurastuttaa kumiosia.
Kannattaa varmistaa, että varusteita on säilytetty ilmavasti, mieluiten kuivassa, pimeässä ja viileässä ja että suolavesi on
sukellusten jälkeen huuhdeltu pois makealla vedellä. Myös uv-säteily haurastuttaa etenkin muovisia ja kumisia osia. Kaikista kumisista osista on hyvä tarkistaa, ettei niissä ole alkavaa, kuluneille kumiosille tyypillistä ”pykimää”.
KÄYTETYT PERUSVÄLINEET
Maskia ostaessa kannattaa katsoa, ettei maskin lasin ja kumin/silikonin väliin ole kertynyt epämääräistä töhnää tai sen pitäisi olla ainakin puhdistettavissa. Jos maski on valmistettu kumista, se on todennäköisesti melko vanha. Silikoniset maskit ovat
pitkäikäisiä. Jos maski on säilytyksessä vääntynyt jostain kohtaa, sitä ei välttämättä saa enää oikaistua. Maskia pitää kokeilla omille kasvoille ennen ostoa. Vedä ilmaa nenän kautta sisään. Maski on sopiva, jos se imeytyy kiinni kasvoihin tiiviisti. Räpylöistä on hyvä tarkistaa, ettei niissä ole minkäänlaisia murtumia eikä jalka- ja räpyläosan liitoskohta ole rikki. Jos räpylä on kovin vanhaa mallia, siihen ei välttämättä löydy hajonneen kantaremmin tilalle varaosana uutta. Kääntyneet tai vääntyneet räpylät eivät ole toimivia eivätkä mukavat ja turvalliset käyttää.
Ehdoton ei – kannattaako ihan kaikkea ostaa käytettynä?
Snorkkeli on niin henkilökohtainen varuste, että sitä ei kannata hankkia käytettynä. Käyttämätön tuote on asia erikseen. Snorkkeli ei ole kallis, joten se on paras hankkia uutena. Märkkärin kengät eivät ole kovin iso kustannus uutenakaan. Kenkä tulee tiiviisti ihoa vasten ja vesi lilluu pitkiäkin aikoja kengän sisällä. Ostaisitko lenkkarit käytettynä?
• Mikäli käy ilmi, että varuste, kuten regulaattori, on hankittu etelänmatkalta, se
ei todennäköisesti ole jäätymissuojattu pohjoisen viileitä vesiä varten. Osta harkiten, jos aiot sukeltaa kotimaassa.
• Vanhaa tekniikkaa olevat sukellusvalaisimet, joissa on esimerkiksi hehku-, halogeeni- tai kaasupurkauslamppu. Akkujen vuosimalli kannattaa aina tarkistaa. Yli 10 vuotta vanhaa alumiinipulloa ei kannata ostaa käytettynä. Se kestää aikaa huonommin kuin teräspullo, eikä välttämättä sovi sille kaavailtuun käyttötarkoitukseen, kuten dekopulloksi.
Liivin haitariletkun pää on useissa liiveissä muovia. Tarkista, että se on ehjä. Painele myös nappeja, liikkuvatko ne kunnolla?


Liivin haitariletkun välit kannattaa tutkia. Liivin olemuksesta yleensä huomaa, jos se ei ole ihan viimeisimpiä malleja.
MÄRKÄPUVUT
Märkäpuvun on istuttava napakasti päällä, mutta sen ei saa puristaa yhtään. Vesi kulkee sisällä, mutta hölskyä ei saa, silloin puku on liian iso. Tunnustele, onko neopreeni yhä joustavaa. Jäykkä neopreeni kertoo, että materiaali on alkanut haurastua ja puku on tulossa käyttöikänsä päähän.
Kun kokeilet pukua, sen pitää olla mukavan letkeä, eikä sellainen, jota pitää kynsin hampain kiskoa. Kannattaa kysyä, onko asulla sukellettu paljon uimahallissa. Paljon hallissa sukellettu märkäpuku vanhenee kloorin takia nopeammin kuin pääasiassa luonnonvesissä käytetty. Sukellusvedestä riippumatta puvun huuhtelu
pidentää käyttöikää, sillä pitkässä käytössä ihosta irtoaa kaikenlaista puvun sisäpintaan. Nuuhkaise pukua sisältä: paha haju kertoo, ettei sitä kannata ostaa.
Vapaasukelluspuvuista kannattaa tarkastaa pinta, ettei siinä ole kynsien jälkiä tai palkeenkieliä ja saumat ovat hyvässä kunnossa. Jos puvun pinta on kovin himmeä, puku on todennäköisesti paljon käytetty. Tekstiilipintaista pukua voi katsoa etenkin kainaloista ja nivusista. Vaaleat kohdat näillä alueilla tekstiilin pinnalla ovat sen merkki, että puku on ollut kovassa käytössä. Pinnasta voi yrittää pyytää myös kuvaa, jos puvun etukäteen näkeminen ei onnistu. Pukuostoksille kannattaa ottaa kaveri mukaan arvioimaan
Check list – tasapainotusliivit
Tarkista, että yleisilme on siisti ja kaikki lenkit ja soljet kunnossa.
• Täyttöletkusta puhaltamalla saat selville, onko liivissä reikiä.
• Tarkista pintamateriaali, ettei nailon ole hapsuuntunut mistään kohdasta. Jos liivi on 20 vuotta komerossa säilytetty koppura, on sen sisällä oleva täyttöpussi todennäköisesti yhtä koppura.
• Testaa istuvuus. Pue takkiliivin alle paksu veryttelypusero. Kiristä remmit ja pyydä kaveria ravistelemaan takaa. Jos heilut kunnolla mukana, liivi on sopiva. Jos olkapäissä on löysää, liivi on liian iso.
Wings-liivissä istuvuus ei ole kriittinen, sillä se on irrallinen osa selkälevyn takana ja laitepaketin istuvuus säädetään selkälevyn valjaiden avulla. Tarkista kuitenkin valjaiden kunto. Huonokuntoiset valjaat voi vaihtaa edullisesti.
Tarkista, että täyttöletkut ovat ehjät ja ettei niiden pinnassa ole pykimää. Uusi täyttöletku ei kuitenkaan ole kallis.
• Tarkista liiveissä haitariletkun kunto, ettei haitarin väleissä ole esimerkiksi reikiä.
• Tarkista, että tyhjennysventtiili avautuu ja sulkeutuu normaalisti.
istuvuutta. Kainaloihin ja nivelalueisiin ei saa jäädä liikaa ilmatilaa; silloin puku ei ole lämmin.
KUIVAPUKU
Kuivapuku on luonnollisestikin löysempi kuin märkäpuku, mutta liian iso puku on huono – jopa vaarallinen. Hyvä keino testata istuvuus, on mennä puku päällä kyykkyyn ja ojentaa kädet eteenpäin. Jos asu kiristää selästä tai takapuolesta, se on liian pieni. Sopiva liikkumavara pitää olla. Asua kannattaa kokeilla mieluiten aluspuvun kanssa. Senkin voi ostaa käytettynä, kunhan se on siisti eikä palkeenkieliä näy missään. Nuhjuiset puvut ovat paljon käytettyjä, eivätkä enää välttämättä lämmitä.
Kysy, onko liivi puhdistettu säännöllisesti sisältä. Levämäinen haju ei vaikuta käyttöön.
• Heiluttele liiviä tarkistaaksesi, hölskyykö sisällä vesi. Vesi liivin sisällä ei ole hyvä merkki. Liivien sisäpussit ovat ohuita ja menevät herkästi rikki, jos sinne kertyy hiekkaa, suolaa tai likaa. Joissakin wings-liiveissä sisäpussin kunnon pystyy tarkistamaan avaamalla liivin ulkopussissa olevan vetoketjun.

Kuvassa on huollon yhteydessä vaihdettuja paineenalentimen sisällä olleita sintterisuodattimia. Näistä pystyy päättelemään, missä kunnossa paineenalennin on ollut. Vasemmalla on huolellisesti käytetyn ja määrävälein huolletun paineenalentimen suodattimia ja oikealla meriveteen uponneen paineenalentimen suodatin.
Useat pesukerrat heikentävät aluspuvun lämmittävyyttä, joten sen hoitamisessa vähemmän on enemmän.
Mikäli kuivapuvussa on paikka, se ei tule olemaan viimeinen. Etenkin vanhemmista kumipuvuista on tarkistettava, ettei niissä ole alkavia pykimäkohtia. Kumipinnan on syytä olla kauttaaltaan sileä. Nivelten alueen kulumat kertovat siitä, että pukua on käytetty reilusti. Kysy suoraan myyjältä ainakin, onko ollut vuotoja ja pitävätkö saumat. Tarkista kaikki saumakohdat, sillä saumateipin liima ja itse teippi tikkauksen päällä ovat kovalla kulutuksella ja yleensä antavat ensimmäisenä periksi.
Tarkista, etteivät kenkien pohjat ole aivan loppuun kuluneet. Tarkista, että hanskojen pinta ja saumat ovat hyvässä kunnossa. Hanskat saa kyllä vaihdettua tunnettujen merkkien pukuihin. Käytettyä kuivapukua hankkiessa on syytä pitää mielessä, missä menee mielekkyyden raja. Korjaukset voivat lopulta tulla maksamaan yhtä paljon kuin uusi puku.
VETOKETJUT JA MANSETIT
Märkäpuvun vetoketju on tavallisesti muovia, ja sen on toimittava sujuvasti. Vetoketju ei saa takellella ja tikkauksen on
oltava kunnossa. Repsottavaa vetskaria ei välttämättä saa millään koneella korjattua. Joissakin märkäpuvuissa on neopreeniset mansetit. Niiden kunto ei ole kriittinen, sillä niiden ei tarvitse pitää vettä. Jos mansetin ulkoreuna on kovin hauraan näköinen, sen saattaa joutua vaihtamaan. Jos kuivapuvun vetoketju on poikki, se ei pidä lainkaan vettä. Kuluneen näköisen ketjun joudut todennäköisesti vaihtamaan pian. Kuivapuvun vetoketjun vaihto maksaa helposti parisataa euroa.
Kuivapuvun mansettien on oltava siistit, eikä niissä saa olla pykimiä. Kaulamansetin koko on yksilöllinen, ja jos myyjällä sattuu olemaan leveämpi kaula kuin ostajalla, mansetti ei pidä vettä. Hyvä keino testata mansettien sopivuutta on mennä puku päällä kyykkyyn. Jos manseteista falskaa rutkasti ilmaa ulos, ne ovat liian isot ja joudut vaihtamaan ne, vaikka mansetit olisivat muuten hyväkuntoiset.
Mansettirenkaallisista kuivahanskoista kannattaa tarkistaa, että renkaan o-rengas on kunnossa eikä mansetin tiivistyspinnassa ole isoja naarmuja. Puvun voi vetää päälle hanskojen kanssa ja kokeilla, pysyvätkö hanskat hyvin paikoillaan vai havaitsetko selvästi tuntuvaa ilmavuotoa.
Pullot – tarkista ainakin nämä
• Koska pullo on huollettu/katsastettu, kauanko leimaa on jäljellä?
Onko lommoja tai ruostetta? Ruosteisuus voi aiheuttaa katsastuksessa hylkäyksen. Vääntynyt venttiili saattaa viitata siihen, että pullo on kolhiintunut esimerkiksi kuljetuksessa.
• Onko pullon sisäpuolella vettä tai ruostetta?
Onko pulloventtiili huollettu?
• Onko pullossa ja venttiilissä samat kierreja käyttöpainemerkinnät?
Onko pullossa CE-merkintä? Merkintä on pakollinen 90-luvun puolivälin jälkeen valmistetuissa tai maahantuoduissa pulloissa.
• Vinkki: Sukeltajaliiton e-oppismateriaaleista ja TUKESin sivuilta löytyvät oikeat pullomerkinnät hakusanalla Sukelluspullojen merkinnät.
KUIVAPUVUN VENTTIILIT
Venttiilit voivat herkästi rikkoontua – esimerkiksi laitepaketti voi pukiessa pyyhkäistä tyhjennysventtiiliä turhan kovakouraisesti. Kannattaa siis tarkistaa, että kuivapuvun täyttö- ja tyhjennysventtiilit toimivat hyvin eivätkä takeltele, eikä niissä näy mekaanista vauriota. Venttiilien vaihtaminen on onneksi kohtuullisen edullinen toimenpide, ja varaosia saa yleensä maahantuojalta tai sukellusalan liikkeestä. Jos myyjällä on paineilmapullo, kysy, saatko testata venttiilien toimivuutta käytännössä.
REGULAATTORIT
Yleisesti regulaattorit ovat kohtuullisen kestävää ja pitkäikäistä tavaraa, kunhan ne on huollettu säännöllisesti. Voit pyytää nähdä huoltopöytäkirjan. Selvitä, onko regulaattorisetti ollut kovassa käytössä vai säilytyksessä kaapin perällä. Pitkä säilytys ei tee hyvää o-renkaille ja kalvoille: jo puolen vuoden säilytys voi kuivattaa ne. On hyvä myös kysyä, onko regulaattori asianmukaisesti huuhdeltu makealla vedellä sukellusten jälkeen. Kysy, kuinka usein regulaattoria on huollettu. On hyvin tavanomaista, että reguja käytetään pitkään. Hyvä huoltoväli on noin 50 sukellustuntia. Jos regulaattori letkuineen näyttää yleiskunnoltaan siistiltä ja huoltohistoria on kunnossa, se on todennäköisesti turvallinen ostos. Suoraan käytöstä tuleva on varmin valinta, sillä aktiivisesti sukellettuina setit pysyvät usein hyvässä käyttökunnossa.
Kiitos avusta jutunteossa Sukeltajaliiton ja Hämeenlinnan Sukeltajien puheenjohtaja Tero Lehtonen sekä Divers B&B:n omistaja Janne Joensuu.

Inspiroidu kuvaamaan kesällä
KESÄ on hyvää aikaa sukelluskuvaukseen, kun valoa riittää pitkälle iltaan. Pidä mielessä siis lähestyvät sukelluskuvauskisat, ja lähetä kauneimmat otokset kilpailemaan Suomen tai Pohjoismaiden mestaruudesta.
SM-KISAN SARJAT:
A. Makro
B. Normaali/laajakulma, kotimaan vedet
C. Normaali/laajakulma, ulkomaan vedet
D. Allaskuvat
E. Teemasarja: Tasapaino
F. Sukellusaiheiset pintakuvat
G. Videosarja
H. Nuorten sarja
KILPAILU on avoin kaikille Sukeltajaliiton jäsenseurojen jäsenille sekä Liiton henkilöjäsenille. Joka sarjaan voi lähettää kolme työtä. Toimita työt joko sähköisesti (esim. Dropbox, WeTransfer) osoitteeseen sukelluskuvaSM2019@sukeltaja.fi tai postitse levylle tai muistitikulle tallennettuna osoitteeseen Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 Helsinki. Saat sähköpostiisi vahvistuksen, kun kilpailutyöt on vastaanotettu.
Liitä mukaan yhteystietosi, seuran nimi ja lista nimetyistä kuvista/videoista. Työt arvostellaan anonyymeinä, joten poista kuvista ja videoista tekijän tiedot, vesileimat ja muut tunnisteet. Töiden tulee olla Sukeltajaliiton toimistolla viimeistään perjantaina 1.11.2019 klo 16.
Muista myös PM-kisa
SUKELLUSKUVAUKSEN PM-KILPAILUN järjestää tänä vuonna Tanska. Kilpailutyöt toimitetaan viimeistään perjantaina 1.11.2019. Teemasarjan E teema on tänä vuonna Action.
Kisakutsu ja linkki ruotiskielisiin sääntöihin löytyy Tanskan liiton sivuilta http://uvfoto.sportsdykning.dk/nm/nm-i-uvfoto-indkaldelse/. Suomenkieliset säännöt löytyvät sukeltaja.fi Materiaalipankki > Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus
Lisätiedot ja säännöt www.sukeltaja.fi > Tapahtumakalenteri

Lumme, Teemu Lakka. Sukelluskuvauksen SM-kisoissa 2018 Pintakuvat-sarjan kunniamaininta.
Kattava DAN Europe -vakuutus tuo turvaa
Aktiivisen sukelluskauden alla haluamme muistuttaa, miten Sukeltajaliitto – DAN Europe -vakuutuksen ottaneiden tulee toimia onnettomuuden sattuessa.
Toimittanut SARI NUOTIO
SUKELTAJALIITON ja DAN Europen vakuutusyhteistyö käynnistyi vuoden 2018 alusta. Vakuutuspalvelut tulevat DANin tytäryhtiön VING Insurance Brokers Ltd:n kautta. Sukellusturvallisuuden edistäminen on Sukeltajaliiton ja DAN Europen yhteinen intressi, ja DAN Europe on ollut kumppanimme ensiapukoulutustoiminnassa ja turvallisuustyössä aiemminkin.
– Tavoitteena on tuoda lisäetua jäsenistölle DAN Europen asiantuntijuudesta, kertoo Sukeltajaliiton puheenjohtaja Tero Lehtonen
1. JOUDUIN SUKELLUSONNETTOMUUTEEN JA MINUN PITÄISI SAADA YHTEYS LÄÄKÄRIIN, MITÄ TEEN?
DAN toimii kansainvälisen hälytyskeskusverkoston kautta. Saat siten asiantuntevaa apua vuorokauden ympäri vuoden jokaisena päivänä.
Jos sukellusonnettomuus tapahtuu ulkomailla, ota mahdollisimman pian yhteyttä DANin päivystävään hätänumeroon +39 06 4211 5685 tai sähköpostitse emergencies@daneurope.org. Voit myös kirjoittaa ja pyytää soittamaan sinulle.
Jos sukellusonnettomuus tapahtuu kotimaassa ja epäillään vakavaa sukeltajantautia, tulee soittaa 112 ja aloittaa happiensiapu välittömästi. Jos epäilet lievää sukeltajantautia, soita TYKS p. 02 313 1950. Puhelu ohjautuu suoraan teho-osaston päivystäjälle vuorokauden ympäri. Ota sen jälkeen yhteyttä myös DANin päivystävään hätänumeroon, jotta myös DAN saa tiedon tapahtuneesta ja asiantuntijat voivat tarvittaessa ohjeistaa sinua lisää.
2. LOUKKASIN RANTEENI UPPOPALLOTREENEISSÄ, MIHIN PITÄISI OTTAA YHTEYTTÄ?
Suosittelemme, että otat aina yhteyttä DANiin. Tämä mahdollistaa sairaanhoitokulujesi suoraveloituksen. Jos olet jo hakeutunut oma-aloitteisesti hoitoon, voit silti ottaa yhteyttä saadaksesi lisää konsultaatioapua. Jos olet jo maksanut kuluja etkä tarvitse DANilta mitään muuta lääketieteellistä apua, voit lähettää korvaushakemuksesi osoitteeseen claims@idassure.eu
3. MIHIN MENNESSÄ MINUN TULEE OTTAA YHTEYTTÄ DANIIN SAADAKSENI KORVAUKSEN, JA MITEN VOIN VÄLTTYÄ MAKSAMASTA HOITOA ENSIN ITSE?
Jos mahdollista, ota yhteyttä DANiin ennen kuin hakeudut hoitoon tai maksat mitään. Siten DAN voi tukea sinua parhaiten heti alusta lähtien ja osoittaa sinulle sopivimman hoitopaikan. DAN Europe tekee yhteistyötä usean lääkärikeskuksen ja hoitolaitoksen kanssa. DAN hätäkeskus ilmoittaa sähköpostitse lähimmän hoitopaikan, jonne suoraveloitus voidaan järjestää. Tapauksesi alustavaa arviointia varten sinua saatetaan pyytää täyttämään ja lähettämään DAN/Sukeltajaliitto vahinkoilmoitus, ennen kuin saat luvan käyttää
Päivystysnumero auttaa

suoraveloitusta. Lomakkeen löydät Liiton kotisivuilta. Jos hakeudut hoitoon ilman yhteydenottoa DANiin, sinun tulee hakea korvausta viimeistään 12 kk kuluttua vahingon tapahtumisesta.
4. YHDEN VAKUUTUSTAPAHTUMAN OMAVASTUU ON 100 EUROA. MILLOIN SE MAKSETAAN?
Vakuutettu maksaa 100 euron omavastuun, ja se peritään kerran jokaisesta erillisestä vakuutustapahtumasta. Vakuutettu voi maksaa omavastuun sairaalalle tai lääkärille tai se vähennetään vakuutusyhtiön maksamasta korvauksesta silloin, kun vakuutettu hakee korvausta jälkikäteen.
6. MITKÄ OVAT VAKUUTUKSEN SUURIMMAT EDUT?
Vakuutus on räätälöity Sukeltajaliiton jäsenille niin, että se – toisin kuin DANin tarjoamat yleiset vakuutukset – sisältää myös Liiton alaisen kilpailutoiminnan. Sukeltajaliiton jäsenet saavat onnettomuustapauksissa konsultaatioapua parhailta asiantuntijoilta. He saavat myös vakuutuskortin, josta löytyy DAN hätänumero. Osa DAN-tuotteista ja -palveluista on myynnissä jäsenetuhintaan. Vakuutetuilla on mahdollisuus konsultoida DAN asiantuntijoita myös ei-kiireellisissä tapauksissa.
ÄLÄ EPÄRÖI soittaa DANin päivystävään hätänumeroon, jos tarvitset apua. Koulutetut, englanninkieliset operaattorit vastaavat puheluihin ja ohjaavat puhelusi eteenpäin DAN Diving Medical Officerille (sukelluslääkäri), joka puhuu sinun kieltäsi. Soittaessasi noudata vakuutustodistuksessasi olevia ohjeita. Mainitse nimesi ja Sukeltajaliitto – DAN -jäsenyytesi ja kerro lyhyesti, mitä tapahtui ja missä.
Kantajousi muoviräpylään
OSASSA avokantaisista muoviräpylöistä on hankala ki ristysmekanismi kantaremmissä. Tällaiseen räpylään voi kätevästi vaihtaa remmin tilalle kantajousen. Kantajou set ovat merkkikohtaisia, ja niitä löytyy monilta valmista jilta. Kantajousi kiinnitetään kantaremmin kiinnitysklipsin nuppiin. Youtubesta löytyy tähän hommaan ohjevideoita. Kantaremmin irrotuksessa voi joutua käyttämään hieman voimaa. Kantajouselliset räpylät ovat nopeammat ja hel pommat pukea jalkaan hanskat kädessä, koska niitä ei tar vitse enää erikseen kiristää. Esimerkiksi Mareksen Bungee Strap 39,90 €. www.varuste.net
Drone veden alle
MARKKINOILLE ovat tulleet erilaiset vedenalaiset dronet, jotka ovat kuin pieniä sukellusveneitä. Esimerkiksi Gladius Mini toimii viidellä moottorilla, ja valmistajan mukaan sen maksimisyvyys on huikeat 100 metriä. Laitteessa on valot, joiden tehoa voidaan säätää. Valojen maksimiteho on 1200 lumenia ja värilämpö 4500k. Gladius Minillä voi kuvata 4Klaatuista videota. Akun pitäisi valmistajan mukaan kestää 1,5–2 tuntia. Dronea ohjataan mobiililaitteella. Pakkauksen mukana drone, sadan metrin pituinen yhteyskaapeli, perusasema, ohjain ja laturi. Hinta 1599 €. www.fotoman.fi




KOMMENTTI: Sukellusdronea voi käyttää vaikka uusien sukelluskohteiden tutkimiseen, jos haluaa etukäteen vilkaista, miltä pinnan alla näyttää. Myös hankalakulkuiset paikat, kuten laitureiden tai veneiden aluset voi etukäteen katsastaa sillä. Mika Vakkilainen seurasi vuosia vedenalaisten dronejen tuloa markkinoille, ennen kuin osti oman laitteen tänä vuonna. Mikalla on käytössä PowerVisionin PowerRay, joka eroaa Gladiuksesta oikeastaan vain käyttösyvyydessä.
– Ohjailtavuus on helppoa niin kauan kuin näet laitteen, mutta kun näköyhteys häviää, tulee ohjaamisesta hankalampaa. Pääsääntöisesti sukellusdroneissa on hyvät LED-valot, joten kuvasta on mahdollista saada syvemmälläkin selkeää, hän sanoo.
Ammattikäyttöön tarkoitetut laitteet ovat huomattavasti hintavampia kuin PowerRay tai Gladius Mini.

Hyödyllistä ja hauskaa pinnan alle tai pinnan päälle, välttämätöntä varustekassiin, ehdotonta eväsreppuun, aparaatteja autoon tai veneeseen. Tällä palstalla esittelemme poimintoja uusista varusteista, päivitetyistä malleista tai muuten vaan sukeltajille ajankohtaisista tuotteista. Tuotteita voi myös vinkata toimitukselle osoitteeseen kristiina.karila@sukeltaja.fi

Lähetä
poiju pintaan
Poiju on turvaruste, jonka avulla sukeltaja havaitaan vedessä, ja jolla hän voi viestittää ongelmista pintaan. Poijun käyttö opetellaan jo peruskurssilla. Harjoittele taitoa säännöllisesti.
Teksti ja kuvat PERRY SUOJOKI, liittokouluttaja, laitesukellusvaliokunta
1
2
Tasapainota itsesi liikkumattomaksi syvyyteen, josta kelan naru ylettyy pintaan. Käytä pariasi kiintopisteenä nosteen hallinnassa.
Ota poiju ja kela esiin ja tarvittaessa kiinnitä ne toisiinsa. Levitä poiju suoraksi ja irrota kelaa lukitseva pistoolihaka.

3
Pidä poijua ja kelaa yhdellä kädellä ja varmista, ettei kelan naru roiku löysänä etkä ole sotkeutunut siihen. Kaksipäinen pistoolihaka voidaan kiinnittää väliaikaisesti esimerkiksi tasapainotusliivin D-lenkkiin tai vaikkapa ranteessa olevaan tietokoneen tai kompassin hihnaan. Tarvittaessa se voidaan jättää naruun roikkumaan, kuitenkin niin, ettei se ole kiinni poijussa tai kelassa.

4
Lisää poijuun hieman kaasua niin, että se nousee oikeaan asentoonsa, jolloin sitä on helpompi käsitellä.
· Suljettu poiju täytetään kuivapuvun täyttöletkulla tai puhaltamalla. Jos käytät täyttöletkua, on se kiinnitettävä takaisin kuivapukuun täytön jälkeen.
· Avoin ja puolisuljettu poiju täytetään annostimen viiksestä hyödyntämällä uloshengityskuplia. Pidä tarvittaessa toisella kädellä poijun täyttöaukko avoimena. Toinen vaihtoehto on täyttää poiju annostimella. Kun pidät annostimen suukappaletta alaspäin täytön aikana, ehkäisee se annostimen vapaavirtauista. Annostimen käyttöä suositellaan lähinnä suljetun kierron laitteella sukellettaessa ja avoimen kierron laitteella vain lämpimissä vesissä jäätymisvaaran vuoksi.
5
Lisää kaasua poijuun. Muista, että kaasu laajenee noustessaan ylöspäin, joten sinun ei tarvitse puhaltaa poijua aivan täyteen. Tarvittaessa korjaa noste tasapainotusliivillä.
6
Tarkista, ettei yläpuolellasi ole muita sukeltajia tai estettä, johon poiju voisi sotkeutua ja vapauta poiju. Tasapainota tarvittaessa neutraalin nosteen säilyttämiseksi.
7
Kun poiju on pinnassa, kierrä narua muutama kierros kelan ympäri niin, että naru kiristyy. Varo, ettei kela pääse tipahtamaan.
8
Kiinnitä kaksipäinen pistoolihaka takaisin kelaan siten, että se lukitsee narun.

Elina Manninen ottaa kisoissa myös fiiliskuvia. Salla Hakanpää poseeraa.
Kisakuvaaminen on kestävyyslaji
Vapaasukelluksen allaslajien avoimet SM-kilpailut ikuistettiin kolmen kameran voimin. Kilpailijoiden ja turvasukeltajien lisäksi altaassa häärivät sukelluskuvaajat Juhani Väihkönen ja Elina Manninen. Pintakuvauksesta huolehti Kati Vainikainen.
KRISTIINA KARILA
Elina on kuvannut vapaaehtoisena monet vapaasukelluksen arvokisat Suomessa ja ollut maajoukkueen mukana myös kisamatkoilla ulkomailla. Elinan mukaan kisojen kuvaaminen käy työstä – päivät venyvät pitkiksi.
– Se on kuitenkin myös kivaa, ja saan siitä paljon itselleni. Vaikka en itse kilpaile, voin olla mukana kisoissa. Siellä tapaa ystäviä ympäri maailmaa; vapaasukellusyhteisö on kuitenkin aika pieni ja kaikki tuntevat toisensa, hän kertoo.
Vapaasukelluskilpailut tarjoavat visuaalisesti kaunista kuvattavaa: sukeltajat virtaviivaisine, värikkäine varusteineen näyttävät sulavilta ja linjakkailta. Onnistuneet kisakuvat vaativat kuitenkin taustatyötä ja tilannetajua – lajin tuntemuksesta on myös hyötyä.
ELINAN VINKIT ONNISTUNEESEEN KISAKUVAUSKEIKKAAN
1. Varusteet valmiiksi edellisenä päivänä. Kisapäivänä tapahtuu koko ajan, eikä ylimääräiseen säätämiseen ole aikaa. Ovatko akut täynnä, riittävästi muistikortteja, tilaa kovalevyllä, kotelo tiivis ja kaikki tarvittava mukana?
– Kerran harjoituksissa kävi niin, että kameran tarkennus oli jäänyt vahingossa manuaalille eli kuvat olivat enemmän tai vähemmän epätarkkoja. Onneksi ne olivat vaan harjoitukset eikä kisapäivä, Elina muistelee.
2. Puhu kisaorganisaation kanssa. Kuvaajan pitää tietää, mitä tapahtuu milloinkin ja missäkin kohdassa allasta. Selvitä ennakkosuosikit tai onko odotettavissa esimerkiksi ennätyksiä.

Kristian Mäki-Jussila pisti suomenennätyksen uusiksi pituussukelluksessa ilman räpylöitä, 184 m.
Valkoinen kortti – hyväksytty suoritus.

3. Varaudu kylmään ja nälkään. Kisoissa sukelluskuvaaja viettää altaassa eniten aikaa koko porukasta. Käytä sellaista märkäpukua, että tarkenet, ja käy tauoilla saunassa lämmittelemässä. Huolehdi myös siitä, että syöt ja juot tarpeeksi. Homma on fyysistä ja väsymys iskee helposti loppupäivästä.
4. Ole huomaamaton. Kuvaajalle on yleensä varattu yksi rata, jossa hän voi liikkua häiritsemättä kilpailijoilta. Vaikka altaalla valaistus voi olla haastava, salamaa ei kannata käyttää, sillä se saattaa häiritä. Pidä riittävä etäisyys kilpailijoihin – tahatonkin kosketus saattaa johtaa suorituksen hylkäämiseen.
5. Kuvaajaa ei vahdi kukaan. Jos kuvaat vapaasukeltamalla, huolehdi omasta turvallisuudestasi. Älä pidätä hengitystä liian pitkään senkään uhalla, että se paras kuva jää saamatta.
6. Varaa koko vuorokausi. Kilpailuista kuvat halutaan käyttöön ja julki mahdollisimman pian. Altaan jälkeen alkaa kuvien käsittely ja lataaminen esim. pilveen järjestäjien käyttöön. Jos päivä kuluu altaassa, niin ilta vierähtää helposti tietokoneella.
Vapaasukellusdokkari työn alla
BRITTILÄINEN Ian Derry kuvaa parhaillaan dokumenttia Elinasta ja hänen siskostaan vapaasukeltaja Johanna Nordbladista Naiset tunnetaan etenkin unenomaisista vapaasukelluskuvistaan jään alla. Kuvaukset huipentuvat ensi keväänä, kun Johanna yrittää rikkoa miesten jään alla sukeltamisen maailmanennätyksen 76,2 m, jota pitää hallussaan tanskalainen Stig Severinsen
www.greenwaterproduction.com

Ennätyksiä Espoossa
VAPAASUKELLUKSEN allaslajien avoimet SM-kisat käytiin 20.–21.4. Espoossa. Kisoissa tehtiin useita kansallisia ja henkilökohtaisia ennätyksiä.
Kristian Mäki-Jussila teki uuden suomenennätyksen pituussukelluksessa ilman räpylöitä, 184 m. Mäki-Jussila voitti molemmat pituussukelluslajit, ja staattisen hengenpidätyksen suomenmestaruuden vei Mikko Niemeläinen
Naisten sarjassa Janita Kulkula voitti pituussukelluksen ilman räpylöitä ja Salla Hakanpää sekä pituussukelluksen räpylöillä että staattisen hengenpidätyksen.
Kaikki tulokset löytyvät Facebook-tapahtumasta Freediving Finnish Open Pool Competition 2019
Rauman oma sukelluspuisto
Rauman edustalla voi sukeltaa mukavissa olosuhteissa Riskonpöllän sukelluspuistossa.
Rauman Laitesukeltajat ry rakensi puiston 90-luvun lopulla harjoittelu- ja koulutuspaikaksi: pienelle alueelle on saatu paljon nähtävää turvallisesti sukellettavaksi.
Toimittanut KRISTIINA KARILA
Kuuskajaskarin linnakesaarella riittää tekemistä. Snorklattava sukelluspuisto on tehty lapsia ajatellen. Keramiikkataiteilija Kirsi Backmanin kuusi veistosta on upotettu rannan lähelle, reilun metrin syvyyteen, lasten löydettäväksi.


Puiston tärkeimmät nähtävyydet ovat sukelluskello Aurelia, vuonna 1898 uponnut kuunari Siiwo ja 1990-luvulla upotettu troolari Delfin. Sukeltajia varten Riskonpöllän itäpuolella on poiju, ja puisto on varustettu ohjausköysin. Rauman pienvenesatamasta on kohteelle noin puolen tunnin ajo. Valkeakarin laivaväylä ja venereitti ovat lähellä sukelluspuistoa.
Pienen Riskonpöllän ja Riskonpöllän välissä on suhteellisen syvä rantautumispaikka, ja saaresta on portaat mereen.
Seura käyttää puistoa koulutussukelluksiin, ja se on helppoutensa ja turvallisuutensa vuoksi usein uusien laitesukeltajien ensimmäinen sukelluskohde. Puisto sopii parhaiten avoveden aikaan sukellettavaksi, sillä laivaväylä on monesti talvella sula eikä paikalle pääse jäätä pitkin. Riskonpöllän kohteet sopivat myös vapaasukeltamalla tutkittavaksi.
AURELIA
Runsaat 2300 kiloa painava teräskello on valmistettu raumalaisella konepajalla seuran vapaaehtoisvoimin. Kello on upotettu noin 6 metrin syvyyteen, ja sinne mahtuu kerrallaan neljä sukeltajaa. Kyljessä oleva pieni ikkuna antaa sisälle sen verran valoa, ettei valaisinta tarvita. Kelloon mielivän kannattaa sukeltaa sinne varasäiliön kanssa, josta päästetään ilma kelloon. Käynnin jälkeen kello täytetään aina vedellä sen katossa olevasta venttiilistä, jottei seuraava kävijä hengittäisi käytettyä ilmaa.
DELFIN
Delfin lepää Riskonpöllän ja sen luoteispuolella olevan pienemmän saaren välissä noin yhdeksän metrin syvyydessä noin 45 astetta kallellaan. Hylky on 10 metriä pitkä ja 4 metriä leveä. Kylkeen on leikattu aukko ja pohja on leikattu pois. Hylyssä on köysiopasteet ja se on poijutettu. Näkyvyys on metristä 5 metriin. Delfin on helposti sukellettavissa ja sopii erinomaisesti aloittelijoille.
Teräsrunkoinen Delfin upotettiin puistoon sukelluskohteeksi vuonna 1998.
SIIWO
Kuunari Siiwo sijaitsee noin 400 metriä Riskonpöllästä kaakkoon 11 metrin syvyydessä, ylimmät osat parissa metrissä. Siiwo upposi vuonna 1898 ilmeisesti myrskyn seurauksena. 25-metrisen aluksen toinen kylki on edelleen pystyssä, ja ympäriltä löytyy hylystä irronnutta puutavaraa. Siiwo on poijutettu. Näkyvyys on yleensä 1–2 metriä. Hylky sopii myös aloittelijoille.
Lähteet: hylyt.net www.raumanlaitesukeltajat.fi Sukeltaja-lehti 4/1999
Katso lisätietoa Riskonpöllän sukelluspuistosta, kysy sukellusretkiä ja sukellusseuraa Rauman Laitesukeltajista www.raumanlaitesuskeltajat.fi
Kuuskajaskarilla lasten sukelluspuisto
RAUMAN LAITESUKELTAJAT RY on tehnyt Kuuskajaskarin saaren rantaan lasten snorkkelisukelluspuiston. Rannan lähelle noin metrin syvyyteen on upotettu kuusi veistosta, joita voi tutkia helposti snorklaten tai uiden. Saarelle pääsee Raumalta reittiveneellä.
www.kuuskajaskari.fi

Janne Hyvärisen vuonna 2010 tekemää havainnepienoismallia kuunari Siiwon hylystä voi käydä katsomassa Rauman merimuseossa.

Ajattelemisen aihetta
Nousukausi on täällä
Sukeltajaliiton jäsenseurojen koulutuksessa eletään nousukautta! Kahdeksan vuotta kestänyt sukelluskoulutuksen laskusuhdanne taittui, kun vuonna 2018 Sukeltajaliiton kortitusten kokonaismäärä oli 12 % suurempi kuin vuonna 2017.
Nousu näyttää jatkuvan myös tänä vuonna. CMAS One Star Diver -kurssin oppilaspaketteja oli toimitettu seuroille jo huhtikuun puolivälissä enemmän kuin koko viime vuoden aikana. Kun seuroissa oli vuosien ajan totuttu noin viiden oppilaan P1-kursseihin, tänä vuonna oppilaita onkin ollut 15. Useat seurat ovat päätyneet suuren kysynnän vuoksi järjestämään useampia P1-kursseja, kun kurssikokoa ei ole enää pystytty kasvattamaan muun muassa seuran koulutuskaluston loppuessa kesken.
Mikä sitten on kasvun takana? Voi olla, että yleinen kiinnostus sukeltamiseen on lisääntynyt positiivisen julkisuuden myötä, mutta varmasti myös Sukeltajaliiton ja jäsenseurojemme toimintatavoissa tapahtuneet muutokset houkuttelevat seurojen kursseille.
Sukeltajaliiton hallituksessa, laitesukellusvaliokunnassa ja materiaalityöryhmässä toimivien talkoolaisten mielestä varmasti tärkeimmät syyt ovat olleet laitesukelluksen koulutusjärjestelmään, turvaohjeeseen, koulutusohjeeseen ja kurssien järjestämisohjeisiin tehdyt uudistukset ja e-oppimismateriaalien käyttöönotto.
Edellä mainitut ovatkin lisänneet seurojen järjestämän sukelluskoulutuksen monipuolisuutta, joustavuutta ja keveyttä. Seuroilla ja kouluttajilla on entistä enemmän toiminnanvapautta ja mahdollisuuksia paikallisten olosuhteiden huomioimiseen kurssin järjestelyissä. Erilaiset vaihtoehtoiset toimintatavat on mahdollistettu entistä paremmin. Seurojen toiveeseen laajem-

masta kurssivalikoimasta on vastattu. Talkoolaisista koostuva pieni materiaalityöryhmä on tehnyt suorastaan hämmästyttäviä urotekoja e-oppimismateriaalien tuottamisessa.
E-oppimisen joustavuus huomattiin jo ensimmäisillä pilottikursseilla. Ihmisen on helpompi tehdä päätös sukelluskurssille lähtemisestä, kun hänen ei tarvitse sitoutua viikkokausien istumiseen luokkahuoneessa. Teoriaopinnot on kätevä hoitaa oman aikataulun mukaan omatoimisesti opiskellen, ja lähiopetuksessa voidaan keskittyä opitun asian kertaamiseen ja havainnollistamiseen, seuraan tutustumiseen ja käytännön asioiden oppimiseen.
Seurojen mielestä kasvu varmaankin johtuu siitä, että seurat vaan ovat niin hyviä! Siinä ne ovatkin oikeassa. Seurat ovat tehneet valtavasti markkinointityötä. On herätty huomaamaan, että avoimet nettisivut ja Facebook-sivut houkuttelevat seuraan uusia jäseniä ja kursseille lisää oppilaita. Sieltä myös seuran ulkopuoliset pääsevät näkemään, miten paljon toimintaa seura järjestää ja kuinka hauskalta se näyttää. Maksullisia Facebook-mainoksia ja muuta some-mainontaa on kokeiltu hyvällä menestyksellä. Aktiivinen laitesukelluskokeilujen järjestäminen kannattaa: ahkerasti introja järjestäneet seurat ovat myös saaneet paljon kurssilaisia.
Seurat ovat löytäneet myös uusia ratkaisuja kurssien järjestämiseen. Joillakin paikkakunnilla seurat tekevät yhteistyötä
niin, että oppilas voi tehdä allassuorituksia toisen seuran kurssin yhteydessä, jos oman seuran kurssin viikonpäivä ei sovikaan yhtä hyvin kuin naapuriseuran.
Vielä toistaiseksi seurojen kurssit ovat olleet siinä mielessä perinteisiä, että ne ovat alkaneet tiettynä ennakkoon mainostettuna päivänä. Joustavuutta on sitten toteutettu aloitetun kurssin sisällä. Tulevaisuudessa yleistyvät varmaankin rullaavasti alkavat kurssit: oppilas voi aloittaa e-oppimisosuuden heti, kun hän on ilmoittanut seuralle olevansa kiinnostunut sukelluskurssille osallistumisesta.
E-oppimisalustana on toiminut Discendum Oy:n Optima. Vuodenvaihteessa materiaalityöryhmä aloitti materiaalien siirtämisen Discendumin uudelle Priima-alustalle, joka nykyaikaisempana tuotteena mahdollistaa entistä paremman käyttäjäkokemuksen sekä oppilaille, kouluttajille että materiaalin tuottajille. Materiaalityöryhmä jatkaa myös uusien kurssimateriaalien tekemistä niin, että lopuillekin kursseille, joille on jo olemassa suomenkieliset järjestämisohjeet mutta ei vielä materiaalia, saataisiin e-oppimismateriaalit käyttöön. Tällöinkin vasta pieni osa CMAS:n kaikesta koulutustarjonnasta on käytössä Sukeltajaliiton jäsenseuroissa, joten uusia kursseja ja entistäkin monipuolisempia vaihtoehtoja on odotettavissa tulevinakin vuosina!
Mika Rautiainen, Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö
www.sukeltaja.fi
SUKELTAJALIITTO RY
Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.
ANNA PALAUTETTA
Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?
Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi
LEHDEN AVUSTAJAKSI?
Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.
Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.
ILMOITA SUKELTAJASSA!
Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.
Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!
NETTIARTIKKELIT
Lisää ajankohtaisia sukeltamiseen liittyviä artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi > Lehti > Artikkelit.

SARI NUOTIO toiminnanjohtaja
040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi
Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen seuraja työvaliokunnan esittelijänä.

MIKA RAUTIAINEN koulutuspäällikkö
0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi
Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.


040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi
Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.
ANNE KETTUNEN järjestöassistentti Palveluksessasi

KRISTIINA KARILA viestintäkoordinaattori
0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi
Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen.

RIKU VERKKOMÄKI jäsenpalveluvastaava
09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi
Iso osa päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi
Hoidan monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.
