Urheilusukeltaja 1977 3

.0

~.

Q.i:

~ ~

URHEILU

•

Z

ISSN 0356-059

".

'4.

•

O.

1977

•II

•

~

VOL 16.

.

)-0. V . . .•

No 3.1977

PUHEENJOHTAJALTA: Kesä on alkanut. Valtio on jakanut urheilumäärärahoja. Meidän kohdalla tänä vuonna tulla helpotusta rahamutta eihän niin käynyt.

Aikoinaan liittyessämme SVUL. oon määrättiin meille 3 vuoden harkintaaika määrärahojen osalta. Tämä tarkoitti sitä, että jaettaessa valtion avustuksia, me emme saa täysimääräisenä toimintapisteiden edellyttämää rahamäärää, vaan vähemmän. Nyt, kun karanteeniaika on ohi, toivoin, että me saisimme avustuksen toimintapisteiden mukaan. Kiristynyt rahatilanne aiheutti sen, että meille ei voitu korottaa määrärahojå niin paljon kuin toimintapisteemme olisivat edellyttäneet. Pystymme kuitenkin näillä näkymin jatkamaan ennakkosuunnitelmiemme mukaista toimintaamme, vaikka hiukan lisäämälläkin sitä.

Kesä nyt tuli kuitenkin vaikkei rahaa tullutkaan niin paljon kuin odotimme.

Kesä on meille tosi toiminnan aikaa ja järjestötyöskentely saa siirtyä syyskauteen. Kun Suomi sulkee ovensa niin sukeltajat avaavat ilmapullonsa, eikös vain.

Muistakaamme lähtiessämme sukellusretkillemme: mukavampaa on kohdata miellyttäviä paikkakuntalaisia kuin suolapanoksin ladattuja haulikoita.

Siis eläkäämme ihmisiksi ja siivotkaamme jälkemme niin ehkä meitäkin muistellaan hyvällä seuraavana kesänä.

Hyvää sukelluskesää toivoen Make

URHEILU

SUKELTAJA Sisällysluettelo 20.06.1977 Sivu 3 Puheenjohtaja 4 Sukeltajakurssilleko ...

7 Ei mitään uutta vedenkään alla Maailman vanhin sukell uspuku 8 Sukellustoimintaa napapiirin tuntumassa 9 Alle 100-vuotta vanhOjen puuesineiden konservoinnista 10 Veden alainen valokuvaus, mikä kamera, mikä kotelo 14 Köysistä ja köysitöistä: ..

17 Borgå-avloppet 18 Muualta luettua 19 Uppopallosta 20 Muualta luettua ja kuultua 21 Sukellusseura Vesikot Tapahtumia vuosien varrelta 22 Ladoga-näyttely 24 Delfiinit ja Malta 26 Kort sammanfattning Kansi: Ralvaaja sukeltaja tutkimassa kosketusmiinaa.

FOTO: SA-KUVA H. Pilrtanen

AJATUKSIA "SEAWOLF"IN RUORIN TAKANA 11.06.1977 Kesä on vihdoin alkanut. Sukeltajien tukialukset suuntaavat keulansa kohti sukelluskohteita ja saaristoa. Se on vielä mahdollista, mutta kuinka kauan.

Eri yhteisöt puuhaavat saariston rauhoittamista, varsin vaihtelevien tarkoitusperien ajamiseksi. Yksi on varmaa, ei mene montakaan vuotta kun saamme kulkea vain määrättyjä reittejä ja käyttää vain määrättyjä satamapaikkoja. Silloin ehkä tajuamme kuinka kaunis ja ainulaatuinen saaristomme on tai oli. Syy saariston sulkemiseen ei ole yksin sukeltajien vaan yhä kasvavien veneilijä-Iaumojen ilmestyminen rellestämään ennen niin rauhallisille rannoille.

Sattuu vain olemaan niin, että me sukeltajat olemme yksi näkyvimmistä ja helpoimmin muistettavista saariston kuluttajista. Aluksemme ovat suuria, nuoret "urokset" suu laita ja reheviä sekä kompressorimme paha-äänisiä.

Meidät huomataan ja muistetaan. Meitä syytetään usein myös muiden veneilijöiden rikkeistä. Ottakaamme siis joukolla sydämen asiaksemme hyvät merimies- ja veneily tavat. Pyrkikäämme joukolla siihen että meidät muistetaan positiivisessa mielessä.

Rautaisten hylkysukellusten välillä löytyy varmasti sen verran aikaa, että ehdimme tarkastaa jonkun jäljellä olevan kalastajayhdyskunnan slipin kiskot, puhdistaa jonkun laiturin ympäristön tai jotain muuta vastaavaa. Kyllä tekijä työtä löytää. Eikä sitä tarvitse aina mainostaa. Ehkä me tällä toiminnalla saisimme edes hiukan parannettua niin veneilijöiden kuin omaakin mainettamme.

Ja vielä pari asiaa, joita olen vuosien varrella ihmetellyt. Mikä meidät ihmiset muuttaa. Me pidämme kotivesillä, omassa satamassam me yllä järjestystä jop~ siisteyttä. Mutta voi, kun lähdetään sukellusretkelle kauemmas, naapurkerhon toiminta-alueelle.

Mihin unohtuvat hyvät tavat. Veneilijöistä ja sukeltajistakin tulee varsinainen "Bandito". Melutaan ja räyhätään, sotketaan rannat, kalastetaan luvatta toisten kotivesillä. Jätesangot tyhjennetään suoraan yli laidan vieras-satamissa jne. listaa voin jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Aina pitäisi muistaa: Vaikka joku satama tai turvapaikka on meille "kertakäyttöinen" ei se ole sitä alueen vakituisille käyttäjille, saaristolaisille, muille veneilijöille tai sukeltajille.

Käyttäytykäämme aina siten, että voimme käyttää satamaa toisenkin kerran häpeämättä.

Me voimme tehdä paljon ja ojentaa auttavan kätemme monessa paikassa

kunhan sen vain huomaamme ja VIITSIMME! Ja sitten se jokakeväinen ikävä asia.

Heikot jäät ja jäälauttaleikit. Tai oikeastaan niiden seuraukset. Seurat eri puolilla maatamme saavat keväisin avun pyyntöjä vanhemmilta, viranomaisilta jne. Joku on hukkunut ja apua tarvitaan. Meidän moraalinen velvollisuutemme on antaa apua, ei välttämättä ilmaiseksi, mutta se on toinen asia.

Seurojen kannattaisi ehdottomasti harkita vakiokäytäntö avunpyyntöön.

Vai olisiko se kenties liiton asia. Oli kuinka tahansa on muutamia seikkoja joita olisi huomioitava. - Tulo paikalle, sopimuksen mukaan ja mieluimmin yhtenä ryhmänä, asiallinen ilmoittautuminen ja tehtävän selvittäminen ennen sukeltamiseen ryhtymistä. Varsinkin suulaitten nuorten miesten käytökseen kiinnitettävä huomiota, jos jonkun täytyy peittää pelkonsa suunsoittoon tehköön sen muualla, ei onnettomuuspaikalla. Varsinainen sukeltaminen sitten. Jo joukon koollekutsujan on harkittava keiltä homma onnistuu. Sukellustaito ja Välineet on oltava ajantasalla varsinkin taito niin fyysinen kuin psyykkinenkin. Eivät ne jokiuomat ja mutaiset lahdet ole mitään herkkua sukeltaa, mutta me olemme juuri se ryhmä, joka on koulutettu vedenalaisiin puuhiin. Jos joku munaa suunsoitolla jonkun ryhmän työn, heijastuu se kaikkiin.

Tämän laatuisessakin toiminnassa kannattaa muistaa vanhan konkarin "Raikke" Ansalahden sanat: "Äkkiä sinne - Äkkiä alas - Äkkiä työ valmiiksi - Äkkiä ylös ja pois!" Mitä täsmällisemmin toimitaan sen parempi kuva jää muille meidän joukostamme.

Mutta tästä asiasta kannattaa kirjoittaa enemmän myöhemmin ja jollain muulla palstalla.

Kolmanneksi. Ne selvittämättömät osoiteasiat, joko on selvitetty seurojen puitteissa, ovatko listat lähteneet ja koska. Lehtemme postitusmäärä on pudonnut ja kuitenkin kysyntä on kasvanut. HOitakaapa asiat joukolla kuntoon. Monta tuttua seuraa on jäänyt listalta pois.

Mutta se siitä. Kaunis kesä on edessäpäin. Nauttikaamme siitä kaikin tavoin. Kirkkaat vedet odottavat sukeltajia. Ja puhdasta ilmaa on "monta litraa" puristamatta laitteisiin. Mikäli lähdette sukellusretkelle "vieraisiin" ottakaa yhteyttä alueen seuroihin. Yhteistoiminta kannattaa aina.

Turvallisia sukelluksia ja hyvää kesää.

Eka

3

Merivoimat kouluttaa

yksi heistä RUOTUIA.I 16.2.77 7

SUKELTAJAKURSSILLEKO PUOLUSTUSLAITOKSEEN?

Helsingin laivastoasemalla Upinniemessä pannaan toi" meen Sukeltajakurssi 35 suojasukeltajalinja ajalla 4.4.10.10.6.1911 ja raivaajasukeltajalinja ajalla 10.6.-

26.8.1911 Kurssin suorittaneiffa varusmiehillä on mahdollisuus jäädä palvelukseen sukeltajina tai hakeutua ammattisukeltajiksi siviilissä.

1 Sukeltaja-alalfa maksetaan s:..kellusrahaa mm. koulutussukelluksista kanta henkilökunta oppilaalle 18 ;-1 sukelluspäivä ja varusmiesoppilaalle 1 ;-/ sukelluspäivä 7 Oppilaat kurssille valitaan valintakokeiden perusteella vapaaehtoisiksi ilmoittautuneista varusmiehistä kaikista puolustushaaroista sekä ensisijaisesti merivoimien kanfahenkilökuntaan kuuluvista. Valintakokeet pidetään Helsingin laivastoasemalla 7.-11.3.1977. , Sukeltajakoulutukseen halukkaille suoritetaan esivalin-, ta joukko-osastoissa. Joukko-osasto lähettää esityksen valintakokeisiin osallistuvista Helsingin ·laivastoasemalle 1.3.1911 mennessä.

7 Tarkat ohjeet hakumenettelystä on ilmoitettu Pääesikunnan antamassa sukeltajakurssin toimeenpanokäskyssä.

7 Raivaajasukeltajalinjan oppiiaat valitaan suojasukeltajalinjalla menestymisen perusteella.

1

Jiirjestyksessii 35, Sukeltajakurssin toimeenpanosta tIedotettiin muun muassa oheisella ilmoituksella.

Tiesitkö muuten, että puolustusvoimissa on koulutettu sukeltajia 22 vuoden ajan, sillä Sukeltajakurssi 1 toimeenpantiin v. 1955 Turun Laivastoasemalla, Pansiossa.

Nykyisin sukeltajien koulutus tapahtuu Sukeltajakurssilla Helsingin Laivastoasemalla, joka sijaitsee Upinniemessä. Siirtyminen Upinniemeen tapahtui Porkkalan Varuskunnan kuntotalon valmistuttua v. 1962. Uimahalliosan yhteyteen oli tuolloin rakennettu erityisesti sukeltajakoulutusta varten tarvittavat koulutus-, toimisto- ja huoltotilat. Nämä tilathan ovat varmaan tuttuja myös useimmille "siviilisukeltajille" perinteisen Upinniemi cupin tapahtumapaikkana.

A. Sukeltajien valinta Sukeltajakurssille pyrkiminen ja kurssilla opiskelu perustuu vapaaehtoisuuteen. Joukko-osastoissa kurssille halukkaiksi ilmoittautuneille varusmiehille ja kantahenkilökuntaan kuuluville suoritetaan alustava lääkärintarkastus, jonka hyväksyttävästi läpäisseet komennetaan valintakokeisiin Upinniemeen. Kokeisiin osallistuneista pyrkijöistä yleensä n. 10-15 % hyväksytään sukeltajaoppilaiksi. Oppilaiden valinta suoritetaan viisi päivää kestävillä kokeilla, jotka toimeenpannaan Sukeltajakurssilla, Helsingin Laivastoasemalla. Valintakokeisiin kuuluu 1) perusteellinen lääkärintarkastus, 2) painekammiokoe 5 iky, 3) seuraavat fyysiset kokeet: 4

UINNIT

Pääsyvaatimus

1000 m: n vapaauinti 50 m: n vapaauinti 100 m:n uinti laudalla

alle 30 min alle 1 min alle 3 min

SUKELLUKSET pituussukellus 4 m: n etsintä 6 m: n etsintä 4 m: n pOiminta

25 m 3 levykettä 10: stä 3 levykettä 10: stä 10 levykettä, aika 2 min

KESTÄVYYS maastojuoksu erikoiskoe no 1 erikoiskoe no 2

15 km 1 t 30 min riipunta 1,5 min askeltaminen 60 kertaa aika 3 min

4) psykologiset testit 5) henkilökohtainen haastattelu

FOTO: SA-KUVA H. Partanen

B. Sukeltajien jako Merivoimien sukeltajat jaetaan tehtävien ja sukellussyvyyden mukaan kolmeen luokkaan - suojasukeltajat sukellussyvyydet 0-15 m, pronssinen merkki - raivaajasukeltajat sukellussyvyydet 0-40 m, hopeinen merkki - syväsukeltajat sukellussyvyydet 0-60 m, kultainen merkki.

Puolustusvoimain sukeltajamerkki Merkin muodostaa aaltokuvion keskustaan sijoitettu kirkkaan hopean värinen sukeltajan kypärä, jota - pronssisessa merkissä kannattaa pronssatut aallot - hopeisessa merkissä kannattaa hopeoidut aallot - kultaisessa merkissä kannattaa kullatut aallot.

SUOJASUKELTAJAT (0-15 m) ovat aluksilla toimivia sukeltajia, joita käytetään aluksilla esiintyviin sukellustehtäviin kuten aluksen va (vedenal~isten) osien tarkastuksiin, erilaisiin etsintätehtäviin, va rakenteiden tutkimiseen ja rakentamiseen jne.

RAIVAAJASUKELTAJAT (0-40 m) ovat merimiinojen etsintään ja tuhoamiseen koulutettuja sukeltajia. Näiden tehtävien lisäksi heitä voidaan käyttää lähestulkoon kaikissa muissakin heidän koulutussyvyydellään esiintyvissä sukell ustehtävissä.

SYV ASUKEL TAJA T (0-60 m) ovat vaikeisiin, pitkiä sukellusaikoja vaativiin ja syvällä tapahtuviin sukellustehtäviin koulutettuja sukeltajia. He ovat saaneet koulutuksen myös raivaajasukeltajiksi, jolloin heitä voidaan käyttää myös raivaajasukeltajan tehtävissä.

c.

osin kotimaista valmistetta. Huolimatta suuresta kotimaisuusasteesta, ei varustuksen laadusta ole tingitty, vaan päämääränä on ollut ennen kaikkea varustuksen tarkoituksenmukaisuus ja sukeltajan turvallisuus.

Päivittäinen koulutus muodostuu oppitunneista (n. 30 %) ja harjoituksista (n. 70 %). Sukellusharjoitukset toteutetaan ryhmittäin, joihin kuuluu 12 kouluttajaa ja 5-6 oppilasta. Kaikissa harjoituksissa noudatetaan tiukasti puolustusvoimain sukeltajien varomääräyksiä. Sukellusharjoituksissa on mm. sukeltamiseen perehtynyt lääkäri paikalla.

Tyypillinen suojasukeltajan päiväohjelma avovesijaksolla on esimerkiksi seuraava:

SUKELTAJA VEDESsil ~

~

potkuri tai hiljennä vauhtia ja pysytlele kaukana

0545

herätys

0600

aamulenkki, 3 km maastojuoksu, aamu-uinti, joko uimahallissa 200 m tai "jäiden lähdettyä" meressä

0700

aamiainen, ravitseva ja vitamiinipitoinen

0800 1100

aamupäivän palvelus oppitunteja sukeltajan terveysoppi kalustokoulutus sukeltamisen teoria

1130

lounas

1300 1700

iltapäivän palvel us - sukellusharjoitus (ryhmittäin) - aluksen pohjatutkimuksen suoritus - varotoimenpiteet - suoritusperiaate - apuvälineiden käyttö (m ittaväl , va tv jne) tulosten kirjaaminen ja esittäminen työnvastaanottajalle

1730

päivällinen

1900(2400-) 1200

iltapalvelus sovellettu harjoitus I sukellusharjoitus - toiminta/sukeltaminen pimeässä ja rasituksen alaisena.

Sukeltajien koulutus

Vuosittain toimeenpa-lnaan 1-2 sukeltajakurssia, käsittäen 1-2 linjaa.

Koulutusajan pituus eri linjoilla vaihtelee seuraavasti ....:. suojasukeltajalinja n. 2,5 kk - raivaajasukeltajalinja n. 5 kk - syväsukeltajalinja edellisten lisäksi n. 2-3 kk. (nykyään sukeltajakouluttajalinja).

Kurssien toimeenpanoaika sijoittuu yleensä avovesikauteen huhtikuusta joulukuuhun.

Sukeltajakurssi (35): n koulutusohjelma on esitetty pääpiirteittäisesti viereisellä sivulla.

Koulutusohjelma Pääsiäisviikolla 4.4. alkoi Sukeltajakurssi 35: n suojasukeltajalinja. Oppilaat kuittasivat ensitöikseen n. 8000 mk: n arvoiset kevyen sukeJtajan varusteet (vert. kuva), jotka ovat suurelta

Py!'ytä

Erityisesti avovesikauden aikana pidempiä sovellettuja sukellusharjoituksia toimeenpannaan koulutusohjelman mukaisesti. Vaihtelua monesti yksitoikkoiseen avovesikauden sukelluskoulutukseen tuovat normaalirutiinista poikkeavat jaksot kuten yhteistoiminta merivoimien muiden joukkojen kanssa.

Lisäksi Sukeltajakurssi on antanut virka-apua erilaisissa vedenalaisissa tehtävissä. Esimerkkinä voidaan mainita Sotamuseon toimeksiannosta suoritettu miinalaiva Ladogan tutkiminen kesällä 1976, josta ohessa Ruotuväki-Iehden leike.

D. Päätäntä Sukeltaminen menVOlmlssa on reipashenkistä ja monipuolista toimintaa.

Monille kurssin käyneille saatu koulutus on merkinnyt mielenkiintoisen ja antoisan harrastuksen omaksumista.

Myös sukeltajan ammattiin hakeutumiselle kurssin käyminen antaa vankan pohjan. - Kuka ties Sinullekin!

Tapani Korhonen

t

SUKELTAJAKURSSIN {

J

2

KOULUTUSOHJELMA

6

va/I~koe

'7

a. v-halli

b. meri

A. JiL9Jasvke/laj:at:

va"~fJkoe

A. s(JojClsuke/laj'c:1linjCt (yerl JvkK 35) , 1 a.. b.

B. RaivoCljasvke/lo).'af:

- Suke//usl"öl tJ- 15m - pain el1ma/alltein

- efsinfä- ja mvvl $uKellus!f/oIO-40m

!:.-!J~LJ.!!~ff§..Q.

f2 __ NGRL(=-/!J(gY,EjQJA~S~

painellmq-ji:l J'eoskaasu/allleln a. _ Jf..ALJ..IJ~'5...S2_

1.

1.1.

(-H)

vefeen (mm) kdyhV' (C/ppopa//o) kOpV/C1) naCll7Jarl

xv/raIla pvyu/lq raskoS3l/kellajan pvyv//a

2.

J.

Sl/KELLlJSKOULUTUS (H+O)

(0 +/-1)

KAL USTOKOUL{/TUS Rlf.lA"YTYSKOULVTiJS

KALlJSTOKOULUTUS (H+O)

4: 5.

RÅJA'V7YSKOtJL/./TUS ( J.I) LI/KUNTA (H)

6.

YLE/SMER/SOT/LAALLINEN KOI/LUTUS (1-1)

l./IKUN TA + YLEISMERISOTILAALL/NEN KOULUTUS (0##) Alerlfeiden J'titti?nlJl

.LISÄKSI JÅRJ.GSTG14JN

KER7AI/SIIARJOITVKSJA

Sl/KliLLl/SKOl/Ll/7US (u)

- svkel/vshar/Olfvksel ~20m -sv/(elfaminen seosl<aosul/c1 - v/a ffläl<o/vl, kä(lflä 1. 2. SUKELLUSKOULUTUS (0) - elsinlCisvke/lvksef erimenefe/min - seos/(oasusvke/I(/s SUKEL 7AJAN TERYEYSOPP/ (J.I+o) - varomiidräyksef - ensiajJu + elvljfys b. _J:PRIJ~t5.~~ - rel<ompressio

1.

SUKliLLUSKOULU7US (H+ 0)

- svke//ushar;o/Ivksef paineJ/ma/lct ja seoskOC/$U//cl ~ 40m -- efs/nlä, v/a Iyo~ rekompressio - suke/laminen raskassvkel/O'jon I alf/el/la - sOI/eI/elvI

~ suke//uskcr/ustof - kaluston I<äylldj'a hvo/lo

f!:lömenele/mät

N TERVEYSOPP/ ~-----------------------~

J//estikol//ulus: //pul, Vi/ld<l!,

3 4.

5.

6.

7

+ SVXELTA.lAKURSSI

0.:::

V,EJ)5NAL4INEN

. , . . . ILMOITUS SukJ(:N YALINTAKOKEISTA

I-IAR.lOITUS

12

SukK 36

a. ~b.

SukK 36:/le

J lJl<ElTAJAN

tl

8. rail/oojasvke/fc1.l0/inja

$(JkK .35://e

1C1lireSi.'1Ke,lllI.f

to

9

OPPITUNTI

KALUSTOKOULUTUS (0 R4JAvTYSKOULUTUS (O+H)

MIINA - JA RAIVAUSKOULUTUS ( LIIKUNTA (H)

1-1)

VLE/SMER/SOT/LAALLINEN KOULU7US L -_______________________

~

EI MITÄÄN UUTTA VEDENKÄÄN ALLA Tieteiskirjailija Jules Verne kirjoittaa 1890 ilmestyneessä kirjassaan "Kiinalaisen koettelemukset" alla olevalla tavalla , joka ei paljoakaan eroa jostain tämänpäiväisestä sukellusliikkeen pukuesittelystä Purje on sellainen uutuus, joka meidän puvuistamme vielä puuttuu. Kuka ottaa vihjeen vastaan?

-ORA.

KAPTEENI BOYTONIN TAMINEET ...

Verne, Jules: Kiinalaisen koettelemukset, WSOY 1975, s. 191 Kapteeni Boytonin tamineet ovat kumivaatteita. Pukuun kuuluvat housut, takki ja huppu. Käytetyn materiaalin laadusta johtuu, että ne ovat vedenpitäviä. Mutta lämmönpitävää tuo materiaali ei ole, jos joutuu olemaan kauan vedessä. Siitä syystä puvut on tehty kahdesta päällekkäin asetetusta kerroksesta, joiden väliin voidaan puhaltaa jonkin verran ilmaa.

Ilmalla on kaksi tarkoitusta: 1. Se kannattaatamineitavedenpinnalla. 2. Se eristää käyttäjän ympäröivästä nesteestä ja suojelee häntä siten kylmettymiseltä. Tällä tavoin pukeutuneena ihminen voisi kellua vedessä hyvinkin pitkiä aikoja.

On sanomattakin selvää, että pukujen liitokset olivat täysin tiiviit. Housut, joiden lahkeet päättyivät anturoihin, kiinnitettiin hakasilla van teen kaltaiseen metallivyöhön. Se oli niin laaja, että vartaloIle jäi hieman liikkumatilaa.

Samaan vyöhön kiinnitetyssä takissa oli tukeva kaulus, jonka päälle huppu mukautui. Päätä ympäröivän hupun joustava reunus painui ilmanpitävästi otsaa, poskiaja leukaa vasten. Kasvoista 01 i näkyvissä vain nenä, silmät ja suu.

Takkiin oli kiinnitetty useita kumiputkia, jotka toimivat ilmajohtoina.

Niiden avulla voitiin säätää ominaispaino halutun suuruiseksi. Oli siis mahdollista olla upoksissa kaulaa myöten tai ainoastaan vartalon puoliväliin saakka. Voitiin asettua myös vaakasuoraan asentoon. Lyhyesti sanottuna: täydellinen toiminnan ja. liikunnan vapaus, taattu ja ehdoton turvallisuus. .

Sellainen oli tuo puku, joka oli tuottanut rohkealIe keksijätleen niin suuren menestyksen. Sen käyttökelpoisuus oli todettu useissa meri onnettomuuksissa.

Sitä täydensivät erilaiset apuvälineet : vedenpitävä, joitakin tarvekaluja sisältävä laukku, jota kuljetettiin olkahihnassa, tukeva keppi, joka voitiin pistää kengässä olevaan tuppeen ja johon oli kiinnitetty pieni, harusfokan muotoinen purje, kevyt mela, jota käytettiin olosuhteista riippuen joko ainoana tai peräsimenä.

MAAILMAN VANHIN SUKELLUSPUKU Raahessa toimii seura nimeltä Mursut r.y. Seura on perustettu -75, jäseniä on parisenkymmentä.

Toiminta on kovasti vilkastumaan päin, pidämme laitesukelluskurssia liiton hyväksymän kouluttajan vetämänä ja olemme hankkineet veneen jota innokkaasti talkootyönä kUflnostelemme, jotta pääsisimme ensi kesänä kokeilemaan opittua tietoa ja taitoa .

Raahessa on myös Suomen vanhin merimuseo, joka on perustettu v. 1862.

Museo on täynnä kaikennäköistä esinettä Raahen vanhoilta hyviltä ajoilta (n. 1700), jolloin Raahe oli Suomen vilkkaimpia purjelaivakauden satamakaupunkeja.

Museossa on myös kuvassa näkyvä maailmassa ainut "elossa oleva" sukelluspuku, jonka on lahjoittanut museolle merikapteeni 1. F. Leufstadlus. Puku on peräisin 1700 luvulta, valmistajaa ja maata ei ole tiedossa.

Sian nahasta valmistettu puku on tarkoitettu n. 170 cm: n mittaiselle ihmiselle. Puvussa on mahan kohdalla aukko josta notkea kaveri on kimpinyt sisään, jonka jälkeen asistentit ovat sulkeneet aukon. Puvun yläosassa on kolme pyöreää ikkunaa jOista saattoi ihailla vedenalaista maailmaa. Puvun selkäpuolella, niskan tienoilla on ilmaputken liitin, johonka liitettiin puusta valmistettuja 1/2 m: n mittaisia ja sisähalkaisijaltaan 70 mm: n putkia peräkkäin. Näitä puuputkia myöten ilma sitten pumpattiin pinnalta jonkinlaisilla palkeilla samaan paineeseen, mikä sukeltajaa ympäröivän veden paine on.

Pukua on kuuleman mukaan käytetty laivojen pohjan tarkastamiseen ja korjaamiseen- n. 5 m: n syvyydessä 15-20 min. ajan. Itte en taitas moisella puvulla uskaltautua veteen.

Mursut r.y.: n puolesta Arvo Hepoaho 7

SUKELLUSTOIMINTAA NAPAPIIRIN TUNTUMASSA Kun puhutaan sukeltamisesta yhdistetään se tavallisesti rannikon läheisyyteen. Kuitenkin suuri määrä seuroja toimii sisämaassa, jopa lapissakin.

Sukeltaminen sameissa mustissa vesissä on juuri sitä sukeltamista sukeltamisen tähden. Ei. kohteen aina tarvitse olla hylky tai aarrelaiva. Epäilijöille seuraavana katkelma maamme pohjoisimman sukellusseuran vuosikertomuksesta jonka toimitus on saanut käsiinsä.

Malliksi siinäkin mielessä, että uusi seura haluaa jakaa informaatiota myös lehtemme suuntaan., eikä vain "virallisia" kanavia pitkin, tapa joka kilpailujen järjestäjiltä melko yleisesti on unohtunut. Vaatii joskus melkoista salapoliisintyötä saada kilpailujen tulokset lehden käyttöön, oikeellisuudesta puhumattakaan.

Siispä kunnia rovaniemeläisille oikeasta oivalluksesta.

Vuoden 1975 alkupuolella oli villien sukeltajien ja vedenalaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten välillä pientä "käymistä", josta nousi sitten kakku: perustava kokous 17. 7. 1975.

Kokouksen valmistelut vaativat pieniä palaverejä ja yhteydenottoja urheifuliittoihin ja SUSL:oon asioiden selvittämiseksi. Kuitenkin jo ennen perustavaa kokousta oli otettu varaslähtö. avovesitoiminnassa. Kaksi laitetta 2 x 4 litran Drägereitä olivat ahkerassa käytössä ei järvillä Rovaniemen ympäristössä.

Toiminnassa noudatettiin heti varomääräyksiä ja sukelIettiin SUSL: n antamien ohjeiden mukaan. Perustajajäseniä oli pöytäkirjojen mukaan 14.

Loppuvuodesta tulivat rekisteröintipa-

perit oike!Jsministeriöstä korjattaviksi ja lähetettiin ylimääräisen kokouksen sääntökorjauksen jälkeen takaisin uudelleen hyväksyttäväksi.

Loppuvuoden aikana oli johtokunnan kokouksia neljä. Vuoden 1975 päättyessä oli PM-Iuokan allaskoulutuksen saaneita onnellisia neljä kappaletta.

Tämä kävi mahdolliseksi kaupungin myönnettyä seuralle hallivuoron, joka olikin talvitoiminnalle välttämätön edellytys. Suomen Urheilijasukeltajain liiton jäsenyttää ei voitu hakea päättyneen vuoden aikana reklsteröintlpapereiden puuttuessa. Asiasta on kuitenkin perustavan kokouksen päAtös.

Samoin liittymisestä SVUL:n Lapin piiriin.

Sukellustaidot karttuivat seuraavasti: - Vähintään OM-luokan taso 13 henkilöä - PM-Iuokan snorkelitaso 6 henkilöä.

Viimeksi suoritetun tarkistuksen mukaan toimivia jäseniä oli 37 kappaletta.

Sukellustunteja kertyi toimintakauden aikana 543 t 6 min jota lukua on pidettävä vasta-alkaneen seuran ongelmat huomioiden erittäin hyvänä. AlIaskoulutus ja harjoitustunnit eivät sisälly emo lukemaan. Rovaniemen kaupungin myönnettyä seuralle syksyllä 76 toisen kipeästi kaivatun hallivuoron on halliharjoituksia ollut 64 kertaa.

Osanotto emo harjoituksiin: min 13, max 38 jäsentä josta keskiarvo 25,5.

Kokonaistuntimäärä hallikertoina toiminnallisina tunteina yht. 1632 jota jäsenmäärä huomioonottaen on pidettä-

vä kohtalaisena suorituksena. Rovaniemen kansalaisopisto tarjosi ystävällisen tukensa järjestämällä laitesukelluksen teoriakurssin jolla opettajina toimivat lääket.lis. 0 Tirkkonen, palotark. P Hoikka ja R Martikainen. Kurssin pituus 35 t. Kesällä pidettiin avovesikurssi josta kertomus liitteenä' ja snorkelikurssi josta myös kertomus liitteenä.

Seuran käytössä olleet 14 paineilmalaitetta ovat mahdollistaneet sukellustuntien kohoamisen.

Sukelluskouluttajista on ollut puutetta mutta asia korjaantunee uuden toimintakauden aikana.

Seuran saaman erityisen tuen johdosta on annettava ansaitut kiitokset Rovaniemen kaupungille, Lapin Lennostolle, Suomen Urheilusukeltajien Liitolle ja SVUL: n Lapin piirille.

Kehitysnäkymistä on mainittava nuorisojaoston perustaminen, kaluston lisääminen ja koulutuksen sekä sukellusturvallisuuden tehostaminen.

Jäsenmäärän kasvaessa näyttää myös tarpeelliselta perustaa uusia jaostoja kuten: sukellusturvallisuus-, koulutusjaostot.

Seuran talous on jo pidettyjen tilinpäätösten mukaan terveellä pohjalla.

Vaaratilanteita tai läheltä piti tapaus raportteja ei kuluneen kauden aikana ole ollut yhtään.

Kilpailutoimintaa ei kuluneen kauden aikana ole ollut. Päätavoite on ollut koulutus ja peruskunnon kohentaminen. Va-pooloa 1. uppopalloa on halliharjoitusten päätteeksi pelattu sekä muutamia kokeiluluonteisia 50 m: n räpyläsukelluksia on kuitenkin tehty.

Seura on suorittanut joitakin etsintätehtäviä sekä useita sukellusretkiä eri puolille Lappia. Sukellussyvyydet ovat vaihdelleet matalasta 25 m: Iin. Vavalokuvausta ja sukelluskalustusta on kauden aikana kokeiltu, samoin kullan etsintää.

1.2.1977 ROVANIEMEN URHEILUSUKELTAJAT

Sven LÖfström, Box 14, 33541 Tampere 54 Puh. 931-59955, myynti suoraan 53761

MAAN SUURIN LIPPUALAN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE Valmistamme pienoislippuja ja -viirejä, seuramerkkejä, kulkuelippuja, kansalllspukuja ja isännä.n viirejä.

KERROMME MIELELLÄMME LISÄÄ.

OTTAKAAPA YHTEYTTÄ.

8

Useimpien urheilusukeltajien komeroista löytyy vedenalaisilla retkillä muistoksi poimittuja hylynosia ja esineitä. Useimmilla ne myöskin jäävät, ensimmäisen kiinnostuksen mentyä ohi, sinne komeroihin hajoamaan ja tuoksahtelemaan. . epämääräisesti' Lopullinen sijoituspaikka on silloin roskis. Moni haluaisi kuitenkin säilyttä nämä löytönsä asianmukaisesti, vaikka niillA ei varsinaisesti historiallista arvoa Juuri olisikaan.

Tässä yhteydesd IlhdetAAnkln siitä, että urheilusukeltajat Jo tletlvll mitä muinaismuistolaki v.e slstölöydöistä sanoo. Sataa vuotta vanheo:-plin löytöihinhän ei ole lupa koskea, ja silloin niiden konservolntikln jää asiantuntijoiden päänvaivaksi. Muuten, voisi joskus olla aiheellista käydä näyttämässä. nuorempiakinvesistölöytöjä museomiehille. Selvästi sataa vuotta nuorempienkin esineiden kerAllyssä ainakin hylyistä tulisi noudattaa . kohtuutta, eikä pitää matkamuistojen metsästystä sukelluksen ainoana motiivina.

Esineet, joita urheilusukeltaja mieluimmin nostaa, ovat sellaisenaan säiIyvlä tai helposti käsiteltävlä. Tällaisia ovat lasl-, posliini ja keramiikkaesineet sekä pronssi- tai messinkihelat. Joskus löytyy myöskin konservointia vaativaa materiaalia olevia esineitä, jotka haluttaisiin säilyttä. Tavallisinpia ovat rauta- ja puuesineet, jotka vähemmänkin aikaa vedessä oltuaan vaativat tiettyjä toimenpiteitä noston jälkeen.

Puhumme tässä vain ykslnkertaislmmista menetelmistä, jotka jokainen pystyy helposti suorittamaan. Laajemmin on eri materiaalien konservointia käsitelty mm. Urheilusukeltaja-Iehden numeroissa 11/1970, 12/1971 ja 13/1971 Ora Patoharjun artikkelisarjassa "Korjatkaa kesän sato talteen."

Valuraudan ja teräksen konservointia käsitelIän UrhellusukeltaJa-lehden numerossa 2/1976 Ora Patoharjun artikkelissa "Murtovedestä nostettujen valurautatykkien konservoinnista". Varsinaisesta aiheestamme, puuesineiden konservoinnista, saa perusteellisempia tietoja esim. Ora Patoharjun artikkelista "Puun konservoinnin vaikeuksista".

Suomen Merihistoriallinen Yhdistys r.y: n Nautica Fennica-vuosikirjassa.

Vedessä kauan ollut 'puu on läpi vettynyttA ja ainakin sen pintakerroksista on biologisen hajoamisen johcjosta hävlnnytlujuutta ' antavaa selluloosaa.

Jos '· tAJlainen esine Jitetun sellais~ naan kuivumaan, se kutistuu ja menet~ tää alkuperäisen muotonsa ja hauras pintaosa hajoaa. Karkeampla rakennepuita, kuten polvla, joiden pinnan sAiIyttämisellä ei löytlJllle ole vAIIA, voidaan kyllä niInkin kuivata. Esine puhdistetaan vain liejusta, huuhdotaan makealla vedellä Jos se on löydetty merestä, ja annetaan kuivua hitaasti. Irti hilseilevä pintakerros harJataan pois ja jäljelle jäänyt kova puu suojataan esineen sijoitusympäristön mukaan tervalla, lahonsuoja-aineella tai lakalla.

Nimenomaan puheena olevat nuoremmat puuesineet säilyvät näinkin yksln-

ALLE 100-VUOTIAIDEN PUUESINEIDEN KONSERVOINNISTA "PENA" NYRÖNEN

kertaisestl käslteltyinä.

Jos on konservoitava hienompi _esine, joka halutaan saada säilymään alkuperäisen näköisenä, on kotikonservaattorinki.n ryhdyttävä hiukan mutkikkaampiin toimenpiteisiin.

Työjärjestys on pääpiirteittäin: esineen varovainen puhdistus, suolan liottaminen pois makeassa vedessä, jos löytö on tehty merestä, veden poisto alkoholissa liottamalla, jatkokuivaus asetonikylvyssä ja lopuksi esineen imeyttäminen sopivalla muovilla tai vahalla, sekä pinnan suojaaminen lakalla tai vahalla. Tällaisen kuivausmenetelmän lisäksi voidaan vaihtoehtoisesti käyttää konservointitapaa, jossa esineen sisältämä vesi syrjAytetään kuivaamatta kalialunalla tai polyglykolilla.

Tätä ' menetelmää käytettäessä ei 'puu kutistu senkään vertaa kuin alkoholikuivaukessa.

Helppo konservointimenetelmä kotioloissa on esimerkiksi seuraava kui~ vauskäsittely: Nostamisen jälkeen esine PUhdistetaan varovasti savesta. Jos konservointia ei heti voida aloittaa, esine säilytetään märkänä esim. vedessä, johon on lisätty vähän jotain sienimyrkkyä.

KuljetUksen ajaksi esine voidaan kietoa märkänä vaikkapa muovikaivoon.

Merestä nostettu puu upotetaan likoamaan makeaan veteen suolan poistamiseksi. Vesi vaihdetaan aluksi ainakin pari kertaa Viikossa, myöhemmin voi vaihtoväleJI pidentää. Suolapitoisuuden alenemista liotusvedessä seurataan lapiksen avulla, jota saa apteekista: Vettä otetaan koeputkeen ja tiputetaan siihen vähän lapista. Jos vedessä on suolaa, muodostuu koeputkeen valkoinen pilvi.Kun suolaa ei vedes84 enää ole, pysyy vesi kokeessa kirkkaana. Esineen liotuata ' Jatk,taan niin kauan ettA suola saadan .pois. Myöhemmäsal ~alhee888 käytetAän 1I0tuk-

seen tislattua vettä. Suolan poistamisen jälkeen kuivataan esine alkoholissa, se upotetaan metyylialkoholiin.

Kuivaus kestää muutaman viikon, esIneen koosta ja sen Sisältämästä' vesimäärästä riippuen. Alkoholista esine siirretään jatkokuivaukseen asetoniln.

Asetoniliotuksen jälkeen on muinaislöytömme valmis imeyteUäväksi muovilla tai vahalla, mikä täyttää puun kuivauksessa tyhjäksi jääneet huokoset.

Tarkoitukseen sopii esim. 60 C asteessa sulava parafiini. Parafiini kuumennetaan sulaksi ja esine upotetaan siihen suoraan asetonista nostettuna.

Tällöin tapahtuu aluksi voimakasta kuohumista ja kaasuuntumista, josta syystä tämä vaihe on tehtävä hyvin tuuletetussa tilassa • Esinettä pidetään sulassa parafiinissa, kunnes kuohuminen lakka. Tämän jälkeen esine nostetaan pois ja suojataan sen h uokoiseksl jäänyt pinta kaatamalla sitä sulaan parafiiniin tai lavlttlmAllä pinnalle sulaa parafiinla pensselilll, kunnes esine on ohuen vahakalvon peitossa. Lopuksi esineen annetaan JOhtyl rauhassa ja työ on valmis.

Toisessa yksinkertaisessa menetelmässä jät8tOn kulvausllotus kokonaan poiS: Edellä selostettujen puhdistus- ja suolanpoistotoimien jälkeen esine upotetaan märkänä, suoraan vedestä liuokseen, jossa on 1 osa vettä, 1 osa glyseriiniä ja 2-3 osaa kallaJunaa.

Puuta käsitellään liuokS8S88 10-30 tuntia 92-96 C asteessa. Klslttelyn päätyttyä esine nostetaan lIuoksesta pinnalta huuhtalataan nopeasti klteyty: nyt aluna vedellä. Esineen annetaan jäähtyä ja kuivua, jOlloin kalialuna kiteytyy puun huokosiIn täyttAen ne.

Ploki on valmis nostettavaksi kirjahyllyn reunalle.

Muistakaa kuuman kesän lelkelssA: AlkU jahtallko satavuotiaita neltsyitäl

Kirjoitin yleisartikkelin VAk uvau ksesta Urhei lusukeltajalehteen No 15/73. Kerään nyt aineistoa laajempaa opasta varten Joka Liiton monistamana tulee melko halvaksi. Olen todennut, että kameran ja kotelon valinta on niin 'monihaarainen juttu, ja kustannukset siksi suuret, että kannattaa julkaista nämä tiedot jo nyt. Hanki niiden perusteella varusteet, etsi lehdestä no 15/73 yleistiedot, ja ryhdy kuvaamaan

VEDENALAINEN VALOKUVAUS MIKÄ KAMERA MIKÄ KOTELO lon ulkopuolella olevan voimakkaamman salamalaitteen sytyttäjänä valokennon avulla - siis ilman johtoja). Ja on täysin tarpeettomiakin vemoeleitä. niinkuin itselaukaisin.

Eräitä sopivia kameramalleja

1.Laajakulmaobjektiivi on meidän sameissa vesissämme tärkein. 24x36 mm kameroissa tämä merkitsee alle 50 mm polttovälin, kiInteäobjektiivisissa kameroissa tavallisesti 38-40 mm , vaihtoobjektiivisissa yleensä 28-35 mm, mutta 20-24 mm ovat ehkä suositeltavimmat, vaikka maksavat enemmän ja vaativat koteloon kuperan etuJasin.

2. Automaattivalotus on toiseksi tärkein. Melko halvalla saa täysiautomaatin, joka säätää samana'i kaisesti sekä aukkoa että valotusaikaa käyttäjän voimatta vaikuttaa valittuun yhdistelmään. Sitten on kalliimpia malleja, joissa voi käsin säätää joko aukkoa tai valotusaikaa, jolloin toinen toiminta säätyy automaattisesti valaistuksen mukaan. VA-kuvaajalle suosittelen mallia jossa valotusaikaa säädetään (ennen sukellusta), esim 1/125 sek, ja kamera valitsee sitten automaattisesti olosuhteiSiin sopivan aukon.

3. Etsin pitää olla suuri ja selvä.

Etsin yleensä näyttää koko kuva-alan vain jos käyttäjä pitää silmänsä mahdollisimmanlähellä sitä. Kun kamera on kotelossa ja käyttäjällä naamari päässä, on etsin liian kaukana ja kuvaalasta näkyy vain keskiosa. Tarkista ennenkuin ostat, eri malleissa on tässä suhteessa eroja.

4. Valovoima ei saa olla liian vaatimaton. Tämä-sulkee pois kaikki hyvin halvat kamerat suuri valovoima maksaa. Tavall isia arvoja ovat: f /1,8f/2,8 - f/3,5 - f/5,6 - f/8. Mitä pienempi luku, sitä suurempi valovoima.

Sanoisin että 2,8 pitäisi olla. Hyvin valovoimaisilla objektiiveilla, esim 1,4 on vaikeaa kuvata koska syvyystarkkuus on pieni ja etäisyydenmittaus oltava erittäin tarkka.

5. Etäisyysmittarin arvo on hieman kyseenalainen. Sitä on vaikeaa käyttää VA-oloissa. Jos kuvaat n. 1,5 m etäisyydellä tai yli, käytä mieluummin arviointia, jos etäisyys on alle 1,5 m tai haluat hyvin tarkan kuvan, käytä joko kameran etiäisyysmittaria tai mittakeppiä. Peiliheijastuskameralla on helppo tarkentaa, vaikka prismaetsimessä näkyisikin vain kuva-alan keskiosa. 6x6 peiliheijastuskameran himmeälasista suoritetaan tarkennus parhaiten sen ison koon ansiosta, mutta Iso on hintakin, sekä kameran että kotelon.

6. LIsähinnalla saa mielenkiintoisia "bonukseja", niinkuin etäisyysastelkkoon ja himmentimeen kytketty salamasäätö, tai slsäänrakeonettu sähkösalama (en suosittele muuta kuin kote10

(Tietolähteenä Kameralehden valokuvaustarvikeluettelo 1976) Koska pidän lyhyttä polttoväliä tärkeimpänä, mainitsen vain ne mallit jotka parhaiten täyttävät tämän vaatimuksen. Valovoima on 2,8 tai parempi. Kaikilla on automaattivalotus. Jos rakennat itse kotelon, on valinta täysin vapaa, mutta jos ostat kotelon on otettava huomioon että valmistajat eivät tee läheskään kaikkiin kameramalleihin sopivia koteloita. Ikelite esimerkiksi tekee koteloita sellaisilIekin kameramalleille jotka eivät löydy luettelostani: syy on polttoväli, joka on pitempi kuin minun toivomani.

11 G-koko pocket-kamera lexankotelossa

Kiinteäobjektiiviset 24x36 mm kamerat

Kameramalli

Poltto väli

Valo voima Automatiikka

40 mm 1,7 ajan esivalinta Canonet G-III 7 40 mm 2,8 täysiautom.

Canonet 28 38 mm 2,7 täysiautom.

Chinon 35 EE 38 mm 2,8 täysiautom.

Fujica GA 38 mm 1,8 ajan esivalinta Konica Auto S3 täysiautom.

38 mm 2,8 Konica C 35 35 mm 2,8 himmenninesiv.

Mainox 35 EL täysiautom.

40 mm 1,7.

Petri Computor II täysiautom.

Minolta Himatic F 38 mm 2,7 täysiautom.

Yashica Electro 35 40 mm' 1,7 Yashica Electro täysin automaattinen salamakuvaus, laaja- ja telelisäkkeet, laajakulmal isäkkeellä polttoväli n. mm.

Etsin Etäis.

VA-käyt. mitt. Hinta

kohta!. hyvä

kohtal. hyvä hyvä

on on on on on on on on on on

alle alle alle alle alle alle alle alle alle alle

Erikoista

1000:- salama-autom, 500:- salama-autom.

400:500:700:- päivänvalo-sala700:- ma-automat.

700:- tehtaan oma VA-kotelo 700:- ero pienikok.

600:- salama-autom.

1000:- salama-autom. elektroninen

Yleisarvostelu Kiinteäobjektiiviset 24 X 36 mm kamerat käyttävät verrattain lyhyttä polttovällä, mikä tekee ne sopiviksi VAkäyttöön. Filmivalikoima on täydellinen. Kaksoiskuva-etäisyysmittaria on vaikeaa käyttää veden alla. Valmiita koteloita kohtuuhintaan.

Vaihto-objektIIviset 24 x 36 mm kamerat Yleistä Periaatteessa on 2 tyyppiä, valotuvarustetut, hinta sautomatiikalla 1500:- - 2500:-, ja säädettävät hintaan 900: - - 1300: - Säätöä varten täytyy katsoa etslmestä, missä esim, näkyy IUkkuvaosoitin, ja nastalla tai vivulla kytkeä mittarI. Tämä toimitus on valkea koska etslmestä veden alla näkee vain kuva-alan keskiosan ja mittarin osoitin on sivussa. Korkeasta hinnasta huolimatta luettelen sentakia vain automaattivalotuksella varustettuja malleja.

KiinteäobjektiIvinen 35 mm kamera kotelossaan

Kamera

Hinta norm.Etsin sopii VA-käyttOOn objektiivilla

Asahi Pentax huonosti Pentax K-sarja huonosti kohtalaisesti Canon EF Chinon CE kohtalaisesti FUjica ST 901 kohtalaisesti Konica Autorefle Minolta XE 1 kohtalaisesti N ikkormat EL Olympos OM 2 kohtalaisesti Petri FT E Topcon IC 1 Yashica FX 1 Contax RTS Canon F 1

hyvin hyvin

erikoista

Vanhentunut , käytettynä halvalla 42 mm kierre pajunettikiln. ajan esivalinta 1600:himmenninesivalinta 42 mm kierre 2000:himmenninesivallnta 42 mm kierre 1600:ajan esivalinta 2000:himmenninesivalinta himmenn inesival inta runko alle 2000:- sis. rako elektr. salama-autom. sekä muita hienouksia. täysautom. tai käsisäätO alle 1300:alle 1000:ajan eSivalinta, obj. 28 mm 4,0 runko alle 1300:- täysautom. tai käsisåätO runko yli 2000:28 mm 2,0

alle alle alle alle alle alle

2000:2000:-

Kaikkiin on saatavana VA-kuvaukseen sopivat laajakulmaobjektiivit eikä kameraan tarvitse lainkaan ostaa normaaliobjektlivia jollei halua sellaista maanpäälliseen kuvaukseen. Polttoväliksi sopii 28 mm jos kotelon etulasi on suora. Jos haluaa vielä laajemman kuvakulman (lyhyemmän poIUovälin) on syytä hankkia tehdasvalmisteinen kotelo ja lisävarusteena kupera etulasi, sillä muuten kuvatarkkuus on huono, varsinkin kulmissa. Laajakulmaobjektiivien valovoima on yleensä 2,8 .

Canonilla on erittäin valovoimainen 24 mm 1,4, Pentaxilla 35 mm 2,0, Minolta 28 mm 2,0, niinkuin myös Soligor, jonka saa eri sovitteilla monta kameramerkkiä varten. Samanlaisen lasin valmistaa myös Olympos. Valitettavasti nämä VA-kuvaukseen ihanteellis~t objektiivit maksavat yhtä paljon kuin kamerarunko.

Canon vaihto-objektllvlnen avattuna

t

kotelo

Vleisarvostelu 110-koon kameran kuvaruutu on 13x17 mm. Kuvakulma on 25 mm objektiivilla ' sama kuin 24x36 mm kameralla 53 mm objektiivilla, siis n.S. normaaliobjektiivilla. Ainoastaan Rollei A 110 on jonkunlainen laajakulmakamera 23 mm objektiivilla (vastaa 48 mm 24x36 koossa) Nämä kamerat sopivat siis paremmin kuvaukseen, hyvin kirkkaissa vesissä, huonommin meidän oloissamme. - Filmivalikoima on suppea, mustavalkoinen filmi puuttuu, samoin herkät väridiafilmit niinkuin Ektachrome High Speed. Pienen kamerakoon ansiosta saa halvan, helppokäyttöisen kotelon, tehdasvalmisteisen tai omatekoisen.

Kaitafilmaukseen on suuri valikoima kameroita. Halvimmilla on kiinteä polttoväli, valitettavasti yli 10 mm, mikä antaa kovin suppean kuvakulman VAkuvausta ajatellen. Kaikki alle 10 mm objektiivit ovat zoomeja, esim 8-32 mm on 3-kertainen zoom, 6-60 mm on 10-kertainen zoom. Mitä laajempi zoom-alue sitä kovempi hinta. Meitä kiinnostaa vain zoom-alueen lyhyt pää,mutta sitä ei saa ostaa erikseen.

Kamera jossa on tarvitsemamme lyhyt polttoväli sisältää siis samalla hyvin pitkän pOlttovälin, jota emme tarvitse. sekä yleensä muita teknisiä hienouksia joita emme ainakaan veden alla tarvitse.

On kolme systeemiä: Super 8, Single 8 ja 2x8 mm(vanhentunut). Super 8 on yleisin, Single 8 (Fujica) on japanilainen jolla on kylläkin merkittäviä rakenteellisia etuja ja hyvin näppäriä pienikokoisia kameroita, mutta niihin saa vain Fujican omaa filmiä joka ei ehkä ole aivan Kodachromen laatua. Koska Super 8 on Kodakin sponsiroima, eivät

11 G-koon kamerat

Kameramalli

Poltto vAli

Pocket Fullea 500 25 mm 23 mm Rollei A 110 25 mm Minox 110 S 24 mm Chinon Mini 66 24 mm Chinon Mini 55 26 mm Canon 110 ED 26 mm Minolta 270

Valo voima 2,8 2,8 2,8 2,7 2,7 2,0 3,5 \

Automatiikka

Etsin VA-kAyt .

EtAis. mitt. Hinta

täysiautom. himmenninesiv. täysiautom. \äysiautom. ajan esivalinta täysiautom.

hyvä hyvä hyvä kohtal. erittäin hyvä

ei ei on on ei on ei

alle alle alle alle alle alle alle

600:1300: 1000:500:400:700:500: -

Erikoista elektr. salama kuutiosalama salama-autom. sa.lama-autom. lählllnssl

tietystikään tee filmiä Single 8 kameroihin. 2 x 8 mm on vanha systeemi, filmiä saa edelleen ostaa, käytetyt kamerat saa puoli-ilmaiseksi, projektorit samoin ; 2 x 8 filmin reiitys ja kuvakoko on erilainen kuin nykyiset super 8 ja single 8, joten myöhempi siirtyminen uuteen systeemiin merkitsee usein paitsi kameran myös liimaus- katselu- japrojektorilaitteiden uusimisen. Eräät projektorit sopivat kumpaankin systeemiin.

Kameralehden tarvikeluettelo osoittaa että esim. 6 mm polttoväli tulee maksamaan yleensä yli 2000:-, 7 mm maksaa 1000:-- 1300:- ja 8 mm voi saada hintaan alle 1000:-. itse omistan 2x 8 mm Canon Zoom EEC kameran. Lyhin polttoväli on 10 mm, mutta lisävälineenä ostin laajakulmalisäkkeen, jolla polttoväli on 6,5 mm. Ja kamera msksaa nyt käytettynä n. 150:- Canon valmistaa nykyään super 8 kameran laajalisäkkeellä, josta lisää myöhemmin.

Super 8 kaitafIImikamera, erikolsetalmelll.

Luettelon lopussa on 2 erikoista kameraa, jotka kaipaavat lisäselvitystä.

Canon XL 310 on tavattoman valovoimainen, joten filmaus on mahdollinen hyvinkin syvällä ilman lisävaloa. Kuitenkin on muistettava että sellaisissa oloissa on myös syvätarkkuus huono, ja etäisyys on mitattava huolelfa, muuten voi tulla epätarkka kuva. Riittävässä valossa ei suuresta valovoimasta mitään etua ole. Keinovaloa ajatellen kamera on oivallinen: kuvan saa voimakkaan taskulampun valolla.

Kahva kääntyy taakse joten kamera mahtuu pieneen koteloon. Zoomialue ei ole"laaja, mutta sitä ei VA-kuvaaja tarvitsekaan.

Laajakulmalisäke lyhentää potttoväIin 5,5 mm: ksi samalla valovoimaIla, ja tekee tästä kamerasta aivan loistavan VA-käyttöön. Kameralehden tarvikeluettelo ei mainitse tästä laajalisäkkeestä mitään, ja mahdollista on että johonkin muuhunkin kameraan voidaan läHainen lisäke saada. näin huomattavasti parantaen ominaisuuksia VAkäyttöä silmälläpitäen. Sietää kaupasta kysyä enrienkuin päättää kalliin hankinnan. Canonin lisäke on vain lyhyen ajan oHut markkinoilla.

Fujlea P1 on niin huokea kiinteän pOlttovälin ansiosta. Siihen kuuluva kotelo (Optomec) on hyvin suunniteltu.

11

Etsinkuva näkyy kokonaan kotelon läpi myös maskin päässä. Hinta ei ole järkyttävä. Kamera on erittäin pienikokoinen ja näppärä, koteJo samoin.

Mutta: kamera on fix-focus tyyppiä, käytännöSSä saat veden alla (heikon valon takia) tarkan kuvan vain jos kohde on kauempana kuin 1-1 ,5 m kamerasta. Samalla kuvakulma on paljon pienempi kuin zoom-kameroissa (polttoväli 11,5 mm). Jos haluat kokokuvan sukeltajasta joudut niin kauas kohteesta et.tä kuvaus Suomen oloissa epäonnistuu veden sameuden takia.

Kamera on siis hintaansa nähden mainio kirkkaissa vesissä missä valoa on enemmän ja voi kauempaakin kuvata, mutta se on huono Suomen oloissa.

Tämän käsityksen vahvistaa Savonlinnan talvipäivillä nähty filmi: kaikki lähikuvat olivat epätarkkoja, kaukokuvia varten taas ei veden kirkkaus ollut riittävä.

Malli

Poltto väli

Agfa Movexoom 10 6-60 Leicina Special 6-66 Chinon 410 Macro 6,5-65 Nalcom FTL 1000 6,5-65 Agfa Movexoom 3000 7-42 Bolex 480 Macrozoom 7-56 Canon 1014 E 7-70 7-58 Eimo S 108 M Fujica 2x 500 7,5-36 8-64 Raynox ZX 808 11 ,5 Fujica P1 8,5-25,5 Canon 310 XL 5,5- ., Canon

~ f::'!{t • • ~

...._..,....

1,8 1,8 1,7 1,8 1,8 1,8 1,4 1,8 1,3 1,8 1,8 1,0 1,0

-~

~~nlr

ii

'

/'i -

~~

Esimerkkejä koteloista

valo hinta voima luokka

lJ ..*

pehmelstä

Ewa-marlne

erikoista

yli 2000:yli 2000:alle 1600:alle 1600 : alle 1300: n. 1800:yli 2000:alle 1600:alle 1600:alle 1000 :alle 300:alle 1000:-

Kotelon valinta Eräät valmistajat, niinkuin Ikelite (Nepto Sub) ja Scubapro (Finnsuit) tOimittavat suuren joukon erilaisia koteloita kameroille, valomittareille, salamalaitteille ja valaisimille. Nämä luonnollisesti ovat tarkasti merkkikohtaisia, joten pitää antaa tarpeelliset tiedot varusteista niin että maahantuoja voi tilata täsmälleen oikeat "kotelot. Toimitusaika on 2-3 kuukautta, kertoi minulte Ruotsissa Scubapron .edustaja. Sieltä on tulossa yksityiskohtaisempi luettelo kuin nykyinen .

Vähittäiskaupan hyllyltä ei voi odottaa Iyötyvän nähtäväksi koteloita, kun ottaa huomioon, että kamerakoteloita on saman tehtaan yli 50 erilaista, valoym . kotelot vielä sitten lisäksi. Jos hankinta on vielä edessä, voit siis VAkaupassa tutustua luetteloissa oleviin koteloihln , jos kamera on jo, tarkistat löytyykö juuri siihen sopiva kotelomalIi: monessa tapauksessa voidaan kamera sovittaa koteloon tehtaalla.

Koska mainitsemistani filmlkameroista kehuin erityisesti Canon 310 X1 , voin mainita että tähän löytyy kohtuuhintainen kotelokin. Koska kahva kääntyy taaksepäin mahtuu kamera pienikokoiseen koteloon , kamerat joilla on kiinteä kahva vaativat ison kotelon joka maksaa n. 300 :- enemmän .

12

/trfil· ·1

W.!ll-"L...I; ._

;

lyhin polttoväli lyhin polttoväli

tetty akryyliputkea. Putkirakenne lienee helpoin, ja yleisesti katsoen on f ilmikameran kotelo helpompi rakentaa kuin tavallisen kameran, syvyystarkkuus on näet pienestä kuvakoosta johtuen niin suuri että etäisyyden voi etukäteen säätää esim 2:een metriin, eikä kotelossa tarvita läpivientiä etäisyyden säätöä varten,eikä myöskään tarvita filminsiirtoa varten vipua, vaan ainoa läpivienti on laukaisuvipu.

Erlkoiskotelot Ja kamerat Vanhastaan tutut ovat esim. 16 mm Paillardin, 6x6 Rollein ja Hasselbladin kotelot: hyvin kalliita koteloita kalliisiin kameroihin.

Mielenkiintoinen uutuus on Rollein Rollei E kotelo elektronisalamalIe 36RE, kytkettynä saman tehtaan kamerakoteloon. Valmistaja on saksalainen UWS (Unterwasser Systeme). Salama on riittävän voimakas VA-käyttöön, tyristoriohjattu (sähköä säästävä) ja varustettu erillisellä sensorilla joka automaattisesti säätää valotuksen .

Konica valmistaa kameralleen Konlca C 35 kotelon "Marine C35". Salaman varsi on käsikahvan jatkona

halvin 7 mm polttovälillä suurin välovoima 7 mm polttovälillä. valovoimaisin 7,5 mm polttovälillä Kiinteä polttoväli, erittäin halpa.

Tavaton valovoima Laajalisäkkeellä edelliseen

Ewa-marlne pehmeät VA-kotelot (URSUK) ovat pehmeää, kirkasta muovia, objektiivin ja etsimen edessä paineenkestävää lasia. Käsineosan välityksellä pystyy säätämään kameran toimintoja.

Pehmeästä rakenteesta johtuen koteloita voidaan mukavasti käyttää korkeintaan 10m syvyydessä.

Etuna taas se että yksi kotelomalli sopii monelle kameramallille . Kotelo on varsin kätevä myös maan päällä kameran suojaksi roisketta ja pölyä vastaan. Älä rakenna itse, sanoo Bo. Brännhagen, Ruotsin parhaita asiantuntijoita.

Olen samaa mieltä. Varsinkin nykyään kun Lexanista leivotaan tavattoman kestäviä kohtuuhintaisia koteJolta melkein kaikkiin kameramaJleihln , ei tunnu järkevältä rakentaa itse koteJo joka mahdollisesti vuotaa tai särkyy , tai toimii huonosti.

Jos kuitenkin välttämättä haluat itse rakentaa, säästät tietysti selvää rahaa.

Sekä Scubapro että Ikellte toimittavat erilaisia läpivientejä, kahvoja ja kannellisia Lexankoteloita. Lexanlevyä saa lasltusliikkeistä~ se on hi nnaltaan noin 2 kertaa kalliimpi kuin akryyli. Rakennusohjeita en anna tämän artikkelin puit- , teissa , voin mai nita että Marmennell no. 3, 1976 sisältää ohjeet kotelon rakentam iseen Canon XL 310:een . Koska kameran korkeus on vähäinen , on käy-

Konica C35 tehtaan omassa "Marlne' C35" kotelossa.

AB-kotelon valmistaa Arne Barkhult Ruotsista alumiinista. Kotelo on lähinnä vaihto-objektiivis ia 35 mm kameroita varten. Kamera lähetetUn Arnelle, joka sovittaa tarpeellise1l4piviennit.

Eri laisia salamaratkaisuja saadaan myös (Sportdykaren 2-76) Nemrod Siluro on ni inkuin Nikonos vesitiivis kamera, eikä tavallinen kamera vesitiiviissä kotelossa. Sama Siluro myyti in jo 50-luvulla nimellä Mako Shark. Ruotsissa hinta on 345: --Skr, salaman jatkovarsi '(meidän vesillä tarpeen) 15 : --Skr lisää. Kuvakoko on 6x6 cm, etäisyydensäätöå ei ole, mutta kamera antaa parhaan tarkkuuden n. 2 m. etäisyydellä, mikä on VA-kameralle hyvin sopivaa. Valovoi ma lienee n 8-11 , niin vaat imaton että salama on tarpeellinen jo muutaman metrin syvyydessä. Rakenteeltaan kamera vaikuttaa kestäväitä. Ni inkuin kaikki huokeat ja optisesti vaatimattomat kamerat tämä-

eli

AB-kotelo Ruotsista. kin on sopivampi etelän kirkk'aissa vesissä kuin meillä Suomessa, mutta hinta on tosi edullinen.

Nikkomarin Sub 35 (Dyfo service Ruotsi), on perusteellisesti selostettu, Ruotsin "Sportdykaren"-Iehdessä; numerot 3-75 ja 2'-:"76'. Se sopii kaikkiin 35 mm kameroihin, hinta täydellisenä asennettuna päälle 2000:- Skrl, puolivalmisteelia 500:-Skr. halvempi.

Nlkomarln Sub35, kallis .ylelskotelo Ruotsista.

Pentax '6x7 onihåneellinen' VA-kamera - JOs kukkaro kestää- yhdessä saman tehtaan ' . kotelon kanssa, kevytmetallivalua, peiliheijastusetsimellä, mahdollisuuS käyttää 7 eri obj€.:diivia.

Nlkono. Il - NIkono. II': .....el 10mnyt vlell kuva.. .

Nlkonos 111 - entinen Ca.l upso NIIc· kOI II (Finnsuit) . on. jo maailmankuulu ainoana vesitHvHnä laatukamerana.

Ammattikuvaajat .käyttävät si-tA maan päÅllåkin kun olosuhteet vaativat: purjehdus y~m. marin-aih'e iset kuvat, Saharassa; hiekan takia,. 'sateella J.n.&.

Kamera on nyt saanut ;uu"denetsimen joka on parempi kuin vanha kehäetstn lisäksi runkoon rakennettuat••n maanpäällistä kuvausta ' varten .. OblektHvejä on saatavissa 4 erllai$t,~, laaJakulmaobjektHvit 1'5 , mm j'EI 28 mm on sU'unniteltu vain vedenalaista kuvausta

varten~ 15., mm linssillä .on kuvakulnia 94 asteUa. Siinä olisi ' verraton laite meidän olojamme varten. Lähikuvauslisäkkeitä ja salamalisäkkeen ynnä eri suotimia saa.

Edellisiin malleihin verrattuna on monta pikkuasiaa .parannettu uudessa Nikonos III-malllssa, mm. salamakosketin ja filminsiirto, jossa ennen esiintyi häiriöitä.

Nikonos on tunnetusti luotettava ja hyvin sUlHl..niteltu, ainoa varjopuoli verrattain korkea hinta, siihen nähden että sekä valomittari että etäisyysmittari puuttuvat. Oikea ratkaisu se on sille joka haluaa erittäin tukevan ja helppokäyttöisen kaiken sään kameran ja pienikokoisen VA-kameran, kun taas esim. vaihto-objektiivikameran omistaja saa monipuolisemman VA-kameran hankkimalla siihen kotelon.

Spirotechnique:n Aquamatic (URSUK) on uudenlainen ratkaisu: filmikasetti on Ves1U1vis, kaikki muut osat toimivat vedessä, niinkuin myös linssisysteemi. Kamera on no. 126 filmille, polttoväli vedessä 35 mm, ilmassa 28 mm. Magicubex salamalla ilman paristoja kameran hinta n. 700:Salamalaite.

Omana käsityksenä sanoisin että tyhjiösalama, vaikka onkin halpa, yksinkertainen ja lampun koosta riippuen joko pieni- tai erittäin suuritehoinen, häviää tyristoriohjatuille elektronisalamille automaattisäädöllä. Sillä varauksella kylläkin että laite on säädettävä pienemmälle ohjeluvulle kuin maan päällä, j9tta se antai.si enemmän valoa.

Näitä salamalaitteitahan on kymmeniä eri malleja, enkä aio suositella mitään erikoista. Pääasia ettei kaikkein halvinta osta, silloin ei teho riitä. Tyristoriohjaus pitää olla, se säästää sähköä, mikä on välttämätöntä jos haluaa pitää laite kytkettynä ja laukaisuvalmiina koko sukelluksen aikana.

Scubapro ja Ikelite valmistavat erinomaisen sarjan koteloi-ta elektronisalamia varten,viisaintatysyä maahantuojalta.mihln saiamålaiUeisiin löytyy kotelot, ennenkuin valitsee salaman valokuvausliikkeestä.

On kameroita, niinkuin Konica C35EF , joissa on yhdysrakenteinen salamalaite. Tämä antaa tilaisuuden mielenkllr:atoiseen ratkaisuun. Eräissä salamalaiUelssa on n.s. orja,8li se välähtää ilman kaapeli yhteyttä jos läheIII välähtää toinen salama. Jos kameraan on siis kytketty salama kotelon sislllä,

voimme kAytUtä orjalaitetta sen ulkOpUOlella ilman kaapelia. Ehdottais',n että koteloon sijoitetaan peili heittämään sen salaman valon esim. ylös vasemmalle, niin että s.e osuus orjan valokennoon kun laite ' pidetään vasemmassa kädessä. Toinen ratkaisu on ostaa Nlssin Synchro Eye (alle 50:-) joka voidaan kytkeä mihin salamaan tahansa ja tekee siitä orjalaitteen.

Lopuksi haluan korostaa että oikean kameran ja sopivan kotelon ynnä salaman valinta on niin visainen juttu, että tämä artikkeli varmasti on monessa suhteessa puutteellinen. Olen kuitenkin yrittänyt parastani ja tietoja kerätessäni oppinut paljon ja todennut miten vähän aloittaessani tiesin.

Prolle

Urheilusukeltaja-Iehden volyymit: Olen käynyt läpi ilmestyneet lehdet alusta alkaen ja laatinut niille volyyminumerot kysyen neuvoa Yliopiston kirjastolta. Ehdotan, että lehteen merkittäisiin· nyt 1977 alkaen volyymit, 1977 16. Peruste: Barracuda No 0 1 (1956) Barråclida 5/57 No 1 2(1957).

Urho suk. 5/582 No 3 3 (1958) ei ole olemassa 3 (1958) Urho suk. 12/58 No 4 4 (1959) Urho suk. kevät 59 5 5 (1960) Urho suk. talvi 60 6 Urho suk. No Urho suk '- No Urh .. suk. No Urho suk. No Urh o suk. No Urho suk. No Urho $uk. No Urho suk. No Urho $uk . . No Urho suk. No Urho suk. No Urho suk. No

7

8 9 10 11 12 13 14 .

15 1 ... 5/74 1 ... 5/75 1 ....5/76

6 (1961) 7 8 9 9 10 . 10 11 12 13 14 15

(1962) (1969) (1970) (1970) (1971) (1971) (1972) (1973) (1974) (1975) (1976)

Or.8 Patoharju

Valokuvaatko sinä veden alla - Haluatko tavata myös muita valokuvaajia Sen sinä voit tehdä ottamalla osaa sukeUuskerho Krakenin kilpailuissa ehkä juuri Sinä voi.t saada jonkun loistavista paJkinnolsta ' " Mlklli olet kiinnostunut . ota yhteyttä jo1<osUo.taan

Nemrod SUun;: 'weeltllVl. kam.. niinkuin Nlkonos

Yngve 81ckwaU laromet.rga.an 29 S 417 41 GOterborg tai ' Suomen .UrhellusukeltaJaln LIItto Ry TopeIluksenk.tu 41 a 00250 Helsinki 25

13

KÖVSISTÄJA KÖVSITÖISTÄ ...

Punoksen pää rihmataan tavallisesti kahdella rihmoksella, joiden väli toisistaan on noin punoksen ympärysmitan levyinen. Rihmattu påä tervataan.

Kun punos tahdotaan toisen punoksen avulla viedä pylpyrään, punokset yhdistetään rihmoksen takaa säikeiden ympäri ristiin neulotulla rihmauslangalla. (Kuva 3.)

1. Rlhmokset Ja sidokset Pu'noksen pään purkaantuminen estetään rihmoksella.

Vierekkäiset punokset yhdistetään toisiinsa sidoksella.

Sekä rihmokset että sidokset kiedotaan punosten ympäri punosten kiertosuuntaa vastaan.

A. Rihmokset K i e d 0 t t u-r i h m 0 s. Kiedottua rihmosta käytetään ohuen punoksen rihmaamiseen. Yksinkertaisen rihmauslangan pää asetetaan punoksen päälle niin, että langan pää osoittaa punoksen pään suuntaan. Rihmauslankaa kiedotaan vähintään neljä kierrosta punoksen ympärI. Tämän jälkeen rihmauslangan toinen pää asetetaan punokselle päinvastaiseen suuntaan kuin edellinen langanpää. Muodostuneen langanmutkan kietomista jatketaan vielä 4-5 kierrosta punoksen ympäri ja samalla siis langan molempien päiden ylitse. Viimeiset kierrokset pidätetään vasemman käden peukalon ja etusormen välissä ja samalla mutka vedetään tiukasti punoksen ympäri. Langan päät katkaistaan. (Kuva 1.)

N e u I 0 t t u r i s t i r i h m 0 s.

Neulan silmään pujotetaan rihmauslanka, jota käytetään kaksinkertaisena.

Tämän kaksinkertaisen langan tulee olla ainakin 10 kertaa punoksen ympärysmitan pituinen. Kun langan pää on solmittu, lanka neulotaan punoksen säikeiden alitse. Sen jälkeen siitä kiedotaan 10-12 tiukkaa kierrosta punoksen ympärille päähän päin, minkä jälkeen se neulotaan tiukkaan säikeen alitse tai lävitse. Lanka viedään säieuomaa seuraten rihmoksen ylitse ja neulotaan toiselle puolen saman säikeen alitse tai lävitse seuraavaan säieuomaan. Siten jatketaan ristiyttämistä vetämällä lanka tiukkaan, kunnes kaikki säieuomat on rlstiytetty. Rihmos lopetetaan neulan avulla tehtyyn puolisorkkaan kohdalla olevan ensimmäisen risteilylangan ympäri ja puolisorkka kiristetään tiukkaan säikeiden väliin.

Rihmoksen leveys on tavallisesti hiukan pienempi kuin punoksen paksuus.

(Kuva 2.)

Käsin tehty ristirihm 0 s. Punoksen pää avataan kiertelstään varovasti ja riittävästi. Rihmoslangan mutka pujotetaan riippumaan yhden säikeen ympäri sen ulkopuolelle kahden muun sälkeen välitse. Säikeet kierretään takaisin paikoilleen. Langan toisella päällä rihmataan tarvittava määrä. Sen jälkeen nostetaan langanmutka rihmoksen yli ja uudelleen saman säikeen ympäri, jonka ympäri se rihmoksen alkupäässäkin otikierretty.

Näin muodostuu kaksi rlstosta, jotka tiukennetaan vetämällä langan päästä.

Langan pää solmitaan toiseen rihmoksen alapäässä olevaan ' langan päähän säikeltten välissä.

14

B. Sidokset

2

Sidoksen tekemiseen tarvitaan sopiva määrä sidettä sekä pulkko eli lävistln (malspiikki). Yhdistettävien punoksien paksuuden mukaan sidos tehdään joko rlhmauslangasta, säielangasta, punolangasta tai sidenuorasta. Kolmisäikeisen siteen toiseen päähän pujotaan silmä. Jos sidepunos on kakslsäikeistä, silmä palmikoidaan käyttäen kiinteää punosta kolmantena sälkeenä, ja jos sidepunos on yksi$ålkelstA, lävistetään siteen kiinteä osa kolme kertaa ja sldepunoksen pääosa pujotetaan aukoista. , (Kuva 4.)

Kun on kyseessI silmän ,tekeminen punokseen t aloitetaan sldoksen kledonta hyvänkjrlstyksen aikaansaamiseksi punoksesta silmään päin (Kuva 5)

n

3

4

5

6

Y k s i n k e r tai e n s i dos.

Side kiedotaan molempien punosten ympäri niin, että siteen silmä joutuu punosten keskiväliin. Sen jälkeen kiedotaan punosten ympäri riittävä määrä kierroksia, tavallisesti seitsemän.

Jokainen kierros kuristetaan puikkoja käyttäen Siteen pää pujotetaan sidoksen alitse, siteen silmän lävitse ja solmitaan lopuksi umpisolmuun. (Kuva 6.) .

K e r r a t t ,u s i dos. Kerrattu sidos kiedotaan sidenuorasta. Aiemman sidoksen kierrosmäärä on pariton , yleensä 7 tai 9, ja päällimmäisen kierrosluku vastaavasti parillinen, 6 tai 8.

Yhdistettävät punokset peitetään sidekohdastaan tervatulla peitekankaan palasella. Tämä ei saa peittää sitä punosten välistä kohtaa, josta side ,lopuksi pujotetaan sidoksen alitse. Kerratun sidoksen alempi kerros tehdlAn samalla tavalla kuin yksinkertainen sidos.

Jokainen puolikierros yhdistetään lävistlmellä. Kun sidenuora on pujotettu silmän lävitse ja kurlstettu tiukkaan, kiedotaan pohjakerroksen viimeinen kierros silmän ulkopuolelle sitä peittämään. Sen jälkeeo kiedotaan sidoksen päällimmäinen kerros alemman kerroksen kierrosten välisiin uomiin. Päällimmäistä kerrosta ei saa kiristää niin tiukkaan, että se leikkaantuu uomien väliin alemman kerroksen tasalle. Lopuksi siteen pää pujotetaan samaa tietä kuin alemmassakin kierroksessa sidoksen alitse ja silmän läpi, jos on mahdollista, sekä solmitaan umplsolmuun.

Ylimääräinen kangas poistetaan leikkaamalla. Sidos on erittäin vahva.

R i s t i s i dos. Sidos kiedotaan kuten yksinkertainenkin sidos. Viimeisellä kierroksella avataan yhdistettävien punosten väliin lävistimellä aukko.

Sidenuora kierretään kaksi kertaa sidoksen ympäri aukon kautta ristiin.

Siteen pää pujotetaan oikealta vasemmalle ristikierrosten alitse ja kuristetaan yhdistettyjen punosten väliin.

Tämän jälkeen viedään sidenuora ristikierrosten yli ja toistamiseen vasemmalta oikealle ristikierroksen alle ja ulos ristikierrosten välistä, vedetään alaspäin yhdistettyjen punosten väliin ja kuristetaan tiukasti siihen.

Ristisidos on sidoksista käytännöliisin kahden sellaisen punoksen yhteensitomisessa, joita ei voida täysin puristaa toistensa viereen, esim. kousisilmän sidoksessa tai pylpyränkannikkeissa, kun kannike sidotaan pylpyrän ympäri.

K e r r a t t u r i s t i s i dos.

Tehdään kuten kerrattu sidos ja ristlytetään samoin kuin tavallinen ristisidos. Tämä ristisidos on harvinainen, sitä käytetään ainoastaan raskaiden kaapelien sidonnassa.

7

8

11 10

B. Sorkat S i a n s 0 r k k a. Siansorkka muodostetaan kietomalla kaksi polvea samaan suuntaan. Sorkka tehdään myötäpäivään vasemmalle punotuilla ja vasta päivään oikealle punotuilla köysillä. (Kuva 13) S isä s 0 r k k a solmitaan siten, että kaksi polvea tehdään punoksensa kiinteän osan ympäri niin, että sisempi polvi on viimeisenä (Kuva 14) Nämä ovat sorkkien perusmuodot ja lukuisten vaihtelevien polviyhdistelmien pohjana. Seuraavassa esitetään niistä muutamia: Varmistettu sians 0 r k k a. Tässä yhdistelmässä on viimeinen polvi tehty vastapäivään vasemmalle punotuissa ja myötä päivään oikealle punotuissa punoksissa. (Kuva 15.)

A. Solmut 9

P a a I u soi m u. Paalusolmu solmitaan esim. seuraavalla tavalla.

Punokseen tartutaan molemmin käsin alta päin kiinni niin, että siitä jää silmusta varten sopiva kappale käsien väliin ja sen pää oikeaan käteen. Punoksen pää viedään punoksen yli vasemman käden yläpuolelle. Oikean käden peukalolla yhdistetään punoksen risteyskohta ja päästämällä otetta rannetta kierretään ulospäin. Täten muodostuu punokseen kierros, jonka sormien välissä oleva punoksen pää samalla lävistää oikealla tavalla. Tämän jälkeen punoksen pää kierretään mutkaan punoksen kiinteän osan ympäri ja pujotetaan lopuksi päinvastaiseen suuntaan kierroksen lävitse. Paalusolmua käytetään tavallisimmin kiinnitysköysissä.

(Kuva 7.)

K e r ra t t u p a a I u soi m u.

Kerratussa paalusolmussa punos käännetään kaksinkertaiseksi ja mutka solmitaan samalla tavalla kuin tavallinen paalusolmu. Mutka vedetään muodostamaan kolmas yhtä suuri silmus kuin muutkin kaksi. (Kuva 8.)

H i r t t 0 s i Imu k k a aikaansaadaan solmimalla heittosolmu punoksen mutkan ympärille. (Kuva 9)

12

22

13

14

b. Kahden punoksen solmuja U m p iso Imu eli merImIehensolmu, myös kypäräsolmu, reivisolmu jne.

Solmua käytetään merellä purjeiden raakapuihin kytkentään, relvipaulojen solmintaan ym. Myös maissa tällä solmulla on laaja käyttö. Se solmitaan niin kuin kuva 10 osoittaa. Solmu on oikein

15

tehty, kun kumpikin punos ja punoksen pää lävistävät toisen punoksen muodostaman mutkan vierekkäin. Tämä solmu voidaan tehdä myös vetosolmuksi kuten esim. kengän pauloissa.

- Jos punoksen pää ja punos lävistävät mutkan eri suuntiin, ei solmu ole kestävä. Tätä virheellistä solmua nimitetään "ämmänsolmuksi" (Kuva 11) J aio s soi m u, kynsisolmu, lippusolmu. Solmu on solmittava niin, että punosten päät jäävät samalle puolelle punosta. Jos solmulla yhdistetään eripaksuisia punoksia, käännetään paksumpi punos mutkaan ja ohuemmasta tehdään puolisorkka sen ympäri.

(Kuva 12) Solmu avataan siten, että se ensin taivutetaan ja sitten mutka työnnetään irti puolisorkasta.

Kai a s taj a n soi m u. Solmun muodostaa kaksi tavallista solmua, yksi kummankin punoksen päässä toisen punoksen ympäri.

Solmu sitoo hyvin, mutta on työläästi avattavissa. Käytetään kiinnikkeiden solmimiseen silloin, kun ei ole aikaa niiden pujomiseen.

18

D Sliesolmut K r u u n u. Kruunun tekoa varten punosta avataan pari kierrosta. Ensimmäinen säle käännetään kahden väliin, toinen sen ylitse ja samalla tavalla kahden väliin, kolmas ja viimeinen edellisen ylitse sekä pujotetaan ensimmäisen alitse. Säikeet tiukataan ja pujotaan punoksen säikeiden alitse kuten tavallisessa silmäpujoksessa. Käytetään estämään punoksen pään purkaantumista ja kutsutaan myös espanjalaiseksi rihmokseksi (Kuva 16.)

S ä ies 0 Imu (taljareeppi) on yksinkertaisin varsinaisista diesoImuista. Punosta avataan noin 2 klerteen pituudelta ja solmu tehdään niin, että sen kierrokset klertyvät päinvastaiseen suuntaan kuin punoksen kierrokset. Solmua solmittaessa säle kierretään toisen säikeen ulkopuolItse toisen El kolmannen väliin, ja niin jatketaan

15

solmun tekoa säie säikeeltä. Lopuksi solmu kootaan ja kaikki säikeet kiristetään yht'aikaa (Kuva 17.)

Säiesolmua käytetään harvoin yksinkertaisena, sillä se on verrattain pieni.

Koska tähän solmuun perustuu muutaman muun solmun teko, on hyödyllistä tuntea sen tekotapa kunnollisesti.

K r'u u n u soi m u ("falreeppisolmu"). Tehdään säiesolmu, jonka päälle tehdään kruunu pujottamalla punoksen säikeet toistensa alitse, ja solmut kootaan. Näistä kahdesta soImusta muodostunut kruunusolmu kerrataan antamalla kunkin säikeen seurata omaa säiettään ensin säiesolmun ja sitten kruunun lävitse. Viimeinen pujotus toimitetaan suoraan koko solmun lävitse keskeltä alaspäin. Säikeet katkaistaan solmun alapuolelta punoksen vierestä (Kuva 18.)

17

G. Pujokset S i I m ä p ujo s. Pujottava punos rihmataan pujomisen ajaksi niin, että punoksen 3 tai 4 kierrosta jää rihmauksen ulkopuolelle. Rihmauksen ulkopuolelle jäänyt punoksen osa puretåan, minkä jälkeen punos taivutetaan halutun silmän suuruiseen mutkaan niin, että puretun osan alimmainen säie painuu kiinni punoksen kiinteään osaan, tämä säie jätetään vasemmalle, jos punoksen avattu osa on ajateltu kääntyväksi pujojasta ulospäin. Päällimmäinen punoksen irrotetuista säikeistä pujotaan punoksen kiinteän osan keskimmäisen säikeen al.l tsepunoksen kierresuuntaa vastaan, sen jälkeen kierretään oikeanpuolista säiettä puoli kierrosta tiukemmalle ja pujotetaan punoksen kiinteän osan oikeanpuoleisen" säikeen alitse, ja vasenta säiettä avataan puoli kierrosta, ennen kuin se pujotetaan punoksen kiinteän . osan vasemman säikeen alitse. Avaamalla se 'saadaan sujumaan paremmin yhteen punoksen kysymyksessä olevaan säikeeseen. Tämän jälkeen kukin säie vuorollaan pujotetaan yhden säikeen ylitse ja seuraavan alitse kaksi kertaa. Seuraavilla pujotuksilla ohennetaan säikeitä vähentämällä niitä 1/3 tai 1/4 riippuen siitä, pujotaanko säikeet vielä 3 vai 4 kertaa kultakin kerralta. (Kuva 19.)

Kauneussyistä voidaan pujos kietoa vielä kiedoslangoilla. Tällöin ensimmäisen pujotuksen jälkeen säikeen alta erotetaan kustakin säikeestä kolme lankaa. Kun pujas on · valmis, langat pujotaan tiukoiksi kiedoslangoiksi, jotka kiedotaan tiukkaan kukin omaan ·säieuomaansa pujoksen ympäri.

Lopuksi langat pujotetaan kerran punoksen säikeen alitse ja seuraavan lävitse neulan avulla.

Paksuja köysiä pujottaessa säikeitä ei.ohenneta. Pujotusta suoritetaan viisi kierrosta ja sen jälkeen säikeet katkaistaan. Vastakkaisen puolikkaat vierekkäin olevistasäikeistä sidotaan kaksittain rihmauslangalla ristisidokseen.

L y h Y t P ujo s. Pujonta aloitetaan purkamalla punoksia 2-3 kierros-

18

ta, minkä jälkeen vastaavat päät joko solmitaan puolisolmuilla toisiinsa tai viedään ainoastaan vastakkain . Kummassakin tapauksessa pujontaa jatketaan molemmin puolin samalla tavalla kuin silmän pujonnassa. Kanniketta pujottaessa on punoksesta ensin helli:teHävä pari kierrosta, koska muuten kannikkeeseen muodostuu mutkia, sen vuoksi että pujonta kiristä.ä punoksen kierteitä. (Kuva 20.)

P i t k ä P ujo s. Jos jatkettu punos joutuu kulkemaan esim. pylpyröissä, ei sen jatkamiseen sovi käyttää Iyhytpujosta, sillä tällainen pujos ei kestä rasitusta, koska se on paksu ja kömpelö. Punokset yhdistetään pitkäpujoksella.

Pitkäpujoksen tekoa varten puretaan kummastakin punoksesta 9 kierrosta ja päät viedään vastakkain samoin kuin Iyhytpujonnassakin. Kummankin punoksen yhtä sälettä puretaan 6-7 kierrosta ja toisen punoksen vastaava säie kierretään tilalle. Siten s~Ueparit kohtaavat toisensa pareittain 6-7 kierroksen päässä toisistansa. Parit pujotaan yhteen kuten edellisessäkin. Jotta pujoksen paksuus pysyisi muuttumattomana, leikataan ennen pujontaa pUOlet pois jokaisesta säikeestä. Kun ensimmäinen kunkin säleparin pujotuksista on suoritettu tavalliseen tapaan kierteenvastaiseen suuntaan, voidaan pujontaa jatkaa, jos niin halutaan, myös saman säikeen -ympärI. Kun pujous on valmis, se venytetään, minkä jälkeen säikeet leikataan lyhyiksi. (Kuva 21.)

Lähteenä käytetty Otavan Solmukirjaa.

19

Lukijan kynästä Valitut Palat marraskuun numero 1975 kirjoittaa sivulla 40 seuraavaa:

20

21

Kapteeni Jaques Cousteau, jonka äskettäisissä merentutkimuksissa joutui Calypson miehistö sukeltamaan Etelänavan jäätikköjen alle, on sanonut: "Minä en ole mikään erityisen rohkea mies. Tunnen pelkoa hyvinkin voimakkaasti. Ainoat vaaralliset tilanteet joihin olemme joutuneet tapahtuivat jo uramme alkuaikoina, enkä' mielelläni liiemmälti muistele niitä, koska ne olivat erehdyksiä, Vaaran aiheuttaa erehdys. Sankarit jotka muistelevat vaarallisimpia hetkiään muistelevatkin oikeastaan hetkiä, jolloin he.olivat ajattelemattomia tai huonosti valmistuneita.

Sankaruutta kunnioitetaan vieläkin, mikä on naurettavaa. Uskallus olisi paljon sattuvampi sana. Me uskallamme, mutta tarkistamme taulukkomme ja mahdollisuutemme moneen kertaan, ja jos panos näyttää liian suurelta me kieltäydymme. Ja jos joku ryhtyy omin päin ottamaan riskejä, hän saa todennäköisesti potkut. Me emme pidä sankareista."

Mielestäni tässä on julkilausuma, jonka jOkaisen meistä pitäisi lukea tOIseen kertaan ja harkiten!

Sukellus Terveisin Raimo Keto

Niinkuin tulosluettelosta on voinut havaita on osanotto viime vuosina tapahtunut joko kilpailusarjassa - miehet ja naiset - tai kuntouimareiden sarjassa. Kuntoilijain sarja on tullut mukaan sen vuoksi että tavallinen kuntoilljaurheilusukeltajakin voisi kokeilla voimiaan ja pukuaan ennen varsinaista kesäkautta, tarvitsematta kuitenkaan uida kilpaa. Tänä vuonna syntyi kilpailupäivän aamuna kysyntää myös juniorien kilpailuluokasta, joka sitten häthätää järjestettilnkin. Koska Ilahduttavaa kiinnostusta juniorien kohdalta Porvoon jokiuintia kohtaan tuntuu olevan tullaan vastaisuudessa heille järjestämään oma kilpailuluokka.

Tämän vuoden Borgi "Avloppet"ln kolme nopelnt. uimaria maallpelk.n rann.....

Oikealta vasemmalle lukien Jussi Kuosmanen Merlsaukoista, Markku Mustonen Kemin Urheilusukeltajista ja Vesa Raita Saaristomeren sukeltajista.

Urheilusukelluskerho MURENA järjesti äitienpäivänä tämän vuotisen Porvoon jokiuinnin n.k. Borgå "Avloppet" ikään kuin kesäkautensa avajaistilaisuutena. Uinti järjestettiin jo yhdennentoista kerran joten tapahtumaa voidaankin jo ehkä kutsua perinteiseksi. Nimitys "Avloppet" ei suinkaan johdu siitä että Porvoon joen vesi olisi erityisen likaista, - päinvastoin se on viime vuosien aikana puhdistunut entisestään, - vaan siitä syystä että osattaisiin erottaa tämä tärkeä tapahtuma eräästä toisesta suuresta perinteisestä kevättapahtumasta Porvoossa, nimittäin Borgå loppet. lähtöpaikka sijaitsi niinkuin ennekin Hattulan sahan ja pikku linnanmäen korkeudella joen yläjuoksulla josta uitiin Porvoon vanhankaupungin rantaaittojen ohitse, alta vanhan ja uuden maantiesillan maalipaikalle uuden kä-

~elysillan luona aivan keskikaupungin

tuntumassa. Matkaa karttui noin 1.400 metriä jonka taivalsi parisenkymmentä räpyläuimaria eri pUOlilta maata. Tykillä ammutun lähtölaukauksen jälkeen otti Jussi Kuosmanen Kokkolan Merisaukoista ohjakset käsiinsä ja ui voittajana maaliin ajalla joka lukeutuu parhaimpiin Porvoon jokiuinnin historiassa. Aika on erityisen merkillepantava myötävirtauksen ollessa melko olematon koska tulvavesiajankohta Porvoon joessa oli tänä vuonna jo aikaa sitten ohitettu. Junioriluokassa Kuosmasen nuori seuratoveri IIpi Kotanen täydenSi Merisaukkojen menestystä näissä uinneissa. Naisten sarjan voitti Helsinain Urhei lusukeltajain Hannele Spring jo kolmannen kerran perättäin saaden omakseen naisten sarjan kiertopalkinnon.

1) Kuosmanen Jussi Merisaukot Kokkola 13,20, 2) Mustonen Markku Kemin urheilusuk. 13,42, 3) Raita Vesa Saaristomeren sukeltajat, Turku 14,13, 4) Westerholm Harri Pingviinit lahti 16,12, 5) Nieminen Esa Suk. kurssi Hellas 16,12,5.

Juniorit 1) Kotanen Ilpo Merisaukot Kokkola 14,25, 2) lukkarinen Pekka Saaristomeren sukeltajat, Turku 14,29, 3) lyy Martti Saaristomeren sukeltajat, Turku 14,53.

Naiset Damer 1) Spring Hannele Urh.suk.

14,36, 2) Kaskimies Katl Urh.suk.

15,36, 3) Niiranen Tuula Urh.suk.

16,19, 4) linberg Enni Urh.suk.

17.10, 5) Castran Jaana Urh.suk.

17,14.

Hki Hki Hki Hki Hki

Kondltlonsslmmare Kuntoilijat 1) lahtinen Jyrki Syväsukeltajat Hkl, Melan Henry Murena (kurssi) Porvoo, Andersson Matti Murena (kurssi) Porvoo, Westerholm Risto Pingvlinit lahti, Forsell Bo Murena, Porvoo, Sundberg Bjarne Murena, Porvoo, liitiäinen Stig Murena, Porvoo.

Kaikki se tieto mitä urheilusukeltaja ehdottomasti tarvitsee. Kirja kuuluu niin aloittelijan kuin kokeneenkin sukeltajan varusteisiin, sillä se sisältää perusteiden lisäksi paljon sukellustietoutta aina vedenalaiseen valokuvaukseen , hylkyjen tutkimiseen Ja luolasukellukseen saakka.

225 sivua. Ovh. sid o39,30

17

Muualta luettua ...

Underwater Association perustettiin 1965 Englannissa nuorten, työssään sukellusta käyttävien tutkijoiden toimesta periaatteenaan , että vedenalla voi harjoittaa järkiperäistä, tieteellisesti ohjelmoitua kokeilutoimintaa, t.S. rajoittamatta sukeltajien käyttöä pelkästään näyteenottoon ja havainnointUn vaan nimenomaan käyttämään vedenalaista maailmaa sellaisenaan laboratoriona. Tarkoitusperiensä toteuttamiseksi Underwater Association järjestää Ison Britannian eri yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa symposioita ja kokouksia, joissa laajempaa mielenkiintoa omaavat esitelmät ja tutkimusaiheet pyritään kokoamaan vuosijulkaisuun, josta nyt referoitava on toinen osa uutta raportti sarjaa : Progress in Underwater Science, ed.

K. Hiscock and A. D. Baume, voI. 2, 134 sivua, Pentech Press·, London, ISBN 0-8448-1078-9, hinta ~r 7.50 Kirja koostuu kahdestatoista artikkelista hyvin erilaisista aihepiireistä : Ensimmäisinä ovat kolme biologisia erikoiskysymyksiä käsittelevää artikkeliä. R. W. Ingle käsittelee erään makeanvedenäyriäisen (Austropotamobius palllpes) elintapojen selvittelyä sekä sukellusbiologisin että laboratorio keipoin. J. D. Taylor on tutkinut Intian ja Tyynen Valtameren alueella korall i riuttaympäristössä tavattavien petokotiloiden elintapoja. Telllna sukuun kuuluvan kahden simpukkalajin esiintymistä ja keskinäisiä suhteita

SK-4

Kames lahdessa, Milloport'ssa, Skotlannissa on ollut J. G. Wilsonin tutkimusten aihe. Kaikki kolme artikkelia ovat biologien kirjoittamia bIologilukijaa varten hyvin suppeista aiheista. heista.

R. Earll'n matalan rannIkkovyöhykkeen ekologisen perustutkimuksen metodologiaa käsittelevä artikkeli on lähinnä tarkoitettu biologisukeltajille ohjeeksi mahdollisimman tehokkaan tutkimusohjelman suunnittelemiseksi.

Artikkelissa käsitellään kuitenkin tutkImusstrategiaan kuuluvia yleiskysymyksiä kuten esisuunnittelun merkitystä, varsinaisen sukellustyön toteuttamista siihen liittyvine henkilöstö- ja laitteistokysymyksineen sekä aineiston keruuta, taltioimista ja luetteloimista, joista saattaa olla hyötyä muutakin kuin biologista sukellustoimintaa suunniteltaessa.

R. Mitchell pohdiskelee artikkelissaan mer'ielämän suojelutarpeita Ison Britannian kansallisen luonnonsuojeluneuvoston toimintamahdollisuuksien valossa. Suojelutarpeet on tiedostettu mutta sopivien toimenpiteiden toteuttaminen kansantaloudellisten ja luonnonsuojelullisten ristiriitojen vallitessa edellyttää tutkimustoiminnan ja information lisäämistä.

Skotlannissa oleva Loch Ness järvi on kuuluisa "hirviöstään", jonka mahdollista olemassaoloa on pyritty usean vuoden aikana selvittämään nykyaikaista tutkimustekniikkaa hyväksikäyttäen. G. E. Harwood, valokuvausasiantuntijana, esittää oman tulkintansa kahdesta automaattikameralla otetusta valokuvasta, joiden on tulkittu mahdollisesti esittävän kyseistä "hirviötä".

Harwoodin mukaan kuvissa näkyvän kohteen mittasuhteita on julkisuudessa suuresti liioteltu, perustellen käsitystään kuvissa näkyvien kontrastierojen perusteella. D. Creasey käsittelee artikkelissaan kaikumittauksen,

luotauksen ja -kuuntelun käyttökelpoisuutta selvitettäessä Loch Ness "hirviön" tapaisia kysymyksiä. Harwoodin ja Creaseyn artikkelien tiimoilta käytyjä puheenvuoroja on myös kerätty kirjaan.

Meriarkeologisia kysymyksiä on käsitelty kahdessa artikkelissa. D. P. Davidson kirjoittaa Karthagon muinålsten satamien tutkimisesta käytetyistä menetelmistä sekä saaduista tuloksista. K. Muckelroy vuorostaan käsittelee ympäristötekijöiden vaikutusta meriarkeologisten löytöjen, lähinnä laivahylkyjen, kuntoon - säilyvyyteen. Hän pyrkii korreloimaan hylkyjen säilyvyyttä sellaisiin tekijöihin kuten veden syvyys, vuorovesivirtaukset, aallokko, ulappasuhteet, pohjanlaatu, pohjan topografia ja poJljan kaltevuus. Tutkimus perustuu 20 hylkyesiintymän analysointiin, joten tulosten tilastollista luotettavuutta on pidettävä heikkona, joskin menetelmänä ilmeisesti varteenotettava.

Kolme viimeistä kirjoitusta liittyvät vedenalaiseen välinetekniikkaan . B. Ray käsittelee lyhyessä artikkelissaan valokuvauksen ja television suomia mahdollisuuksia esimerkkien valossa.

D. G. Erwin vuorostaan selvittää veneen perässä hinattavan sukellusliitimen (gliderin) rakennetta ja käyttöä korostaen sukeltajan ja hinaavan veneen välisen puhelinyhteyden tärkeyttä. Viimeisessä kirjoituksessa G. J. Byers selostaa pienoissanelukoneen (Philips Pocket Meno) käyttöä vedenalla antaen myös ohjeita sopivan veden pitävän kotelon rakentam iseksl.

Vaikka kirjan aihevalinta on sangen kirjava ja artikkeleiden taso vaihtelee sekä tieteellisen että käytännöllisen antinsa pUOlesta katsoisin, että kirja kokonaisuutena ottaen puolustaa paikkansa vedenalaisesta tutkimustoiminnasta kiinnostuneen sukeltajan kIrjahyllyssä.

B. WinterhaUer

SUUNNON kotimainen sukelluskompassi vaativankin käyttäjän ranteeseen.

Sukelluskompassien SK-4 ja SK-S paineenkestävyys todettu 5 km:n syvyyteen. Rei'ityksen ansiosta voidaan kompassi huuhtoa merisuolasta.

Suunto kompasseilla sukelletaan kaikkialla maailmassa.

02920 Espoo 92

puh. 90847033 18

UPPOPALLOA UIMAHALLISSA OK Polar Luleå uppopallotaituri

Uppopallon SM-sarjan toinen pelitapahtuma järjestettiin Turussa Impivaaran uimahallissa maaliskuun ensimmäisenä viikkonloppuna. Kaikki sarjaan osaa ottavat joukkueet olivat paikalla jo lauantai-iltana, jolloin ensimmäiset pelit pelattiin klo 18 alkaen. Viimeinen ottelu päättyi puoli kymmeneltä. Peliohjelmaan oli suoritettu muutos Salon joukkueen poisjäämisen takia: viimeiseksi sunnuntaina pelattavaksi merkitty ottelu pelattiin jo lauantaina.

Pyhäpäivänä aloitettiin pelit aamulla yhdeksältä. Sukeltajan lääkärintodistusta, green cardia ei vaadittu enää erikseen niiltä pelaajilta, jotka olivat jo Joensuussa esittäneet omansa tuomareille. Näin helpotettiin paperit yötä ja tuskin toimittiin vastoin sääntöjen kirjainta. .

Ottelut pelattiin hallin hyppyaltaassa, jota oli jouduttu rajaamaan pintaköydellä sääntömääräisen pelialueen aikaansaamiseksi. Allas aiheutti monelle epämiellyttävän yllätyksen: jotka ovat tottuneet pelaamaan 3,80-4 m syvyisessä altaassa, joutuivat totuttautumaan puoli metriä syvempään aItaaseen (syvyys 4,5 m). Syvyyssuunnassa kyseinen matka tuntuu moninkertaiselta. Arviointivirheitä sattui etenkin maalivahdeille. Turkulaiset hyötyivät ehkä eniten sarjan aikana "kotikenttäedusta".

Pelit olivat Joensuussa pelattujen tapaan erittäin siistejä, sääntöjen vastaisia otteita ei esiintynyt paljoakaan, joten tuomareiden ei juuri tarvinnut puuttua otteluiden kulkuun. Muutama huomautus ja varoitus jouduttiin antamaan, mutta rikkeet olivat varsin mitättömiä - luokkaa räpylästä kiinni pitäminen, pintapallo yms. Päätuomarina kaikissa otteluissa toimi Saaristomeren sukeltajien Erkki Paaskunta, pintaja pohjatuomareina eri seurojen tuomarit sit~n, että seuran tuomari ei kuitenkaan saanut tuomita oman joukkueen peliä.

SM-sarjan pyöriessä nyt vasta ensimmäistä kertaa ottelutottumusten puute näkyy myös loppunumeroissa.

Kullakin paikkakunnalla on kehittynyt tavallaan oma pelityylinsä ja vaikutteiden saaminen toisilta on ollut vähäistä.

Tätä puutetta korjaa suuresti käynnissä oleva sarja. Muutaman kauden kuluttua se on varmasti paljon tasaisempi. Tärkeintä nyt onkin yritys ja rehti kilpa.

Peleistä keskusteltiin niiden jälkeen ja itse kukin otti varmasti opikseen esiintyneistä mielipiteistä uppopallon kehittämiseksi Suomessa yhä korkeampitasolseksi joukkuepelIksI.

Ruotsalaisvieraat korjasivat kaksoisvoiton IV Vesikko Cupin päättyessä sunnuntaina Kouvolan uimahallissa.

Ruotsin mestari OK Polar Luleå voitti kaikki vastustajansa ja sen ylivoimaa kuvaa 42 tehtyä koria, kun vastustaja päästettiin upottamaan pallo ainoastaan kolme kertaa omaan koriin. Linköping hävisi vain Luleålle ja kolmanneksi tuli Joensuun Urheilusukeltajat I hävi~en ottelunsa molempia ruotsalaisseuroja vastaan.

Tämän kertaiseen cupiin osallistui kaksi joukkuetta Ruotsista, mukana Ruotsinmestaruuden uppopallossa voittanut OK Luleå Polar ja MOlheim TSC Länsi-Saksasta. Ruotsista piti tulla myös kolmas joukkue Tukholmasta, mutta lakon takia lautta ei "vetänyt".

Lisäksi mukana on kuusi suomalaisjoukkuetta.

Ensimmäisen päivän otteluiden jälkeen johtaa Vesikko Cupia Ruotsin mestari - Sukellusseura Polar Luleåsta. Tiukimmassa OK Polarin voitto oli maanmiehistään Linköpingistä, joka selvitettiin luvuin 2-1. Linköping, Joensuu II, Joensuu I ja MOlhelm TSC ovat kaikki koonneet lauantain jälkeen 6 pistettä. Vesikot 1: lIä ja turkulaisella Saaristomeri 1: IIä on koossa kaksi pinnaa ja Vesikot " ja Saaristomeri II ovat toistaiseksi nollakerhossa.

Vesikko Cupin ottelut kestävät poikkeuksellisesti 10 min. Normaaliottelu käsittää neljä 5 min. erää jääkiekon tapaan tehokasta peliaikaa. Jokaisen erän välillä on 2 mln. tauko. Joukkueesta on neljä pelaajaa yht'aikaa vedessä. Heistä yksi hoitaa maalivahdin tehtäviä. Maali on kori, joka on veden alla. Lisäksi on kolme yaihtomiestä.

Toinen tuomareista on altaan pohjalla happinaamarin avulla ja toinen seuraa tapahtumia veden pinnasta käsin. Palloa saa kuljettaa vain veden alla; Lauantain ottelutulokset : LindkOping Saaristomeren Sukeltajat II 11-0, Joensuu I - Saaristomeri I 60, MOlheim - Luleå 1-6, Vesikot II I 0-7, LindVesikot köping- Joensuu I 2-1, Saaristomeri II-Saaristomeri I 1-4. MOlheimVesikot II 6-0, Luleå- Veikot I 30, Saaristomeri II-Joensuu II 0-9, Joensuu I-MOlheim 3-1, Saaristomeri I-Luleå 0-8, Vesikot 11Joensuu II 0-5, LlndköpingSaaristomeri I 5-0, Saaristomeri 11MOlheim 0-8, Joensuu I-Luleå 1-3, Joensuu II-Vesikot I 3-1, Saaristomeri I-MOlheim 0-6, LlndköpingLuleå 1-2.

Sunnuntain ottelut: LuleåJoensuu 4-0, Lindköping- MOlheim 6-1, · Saaristomeri II-Vesikotll 3-0, Joensuu I-Vesikot I 5-0, Saaristomeri I"':"'Joensuu II 1-1, LlndköpingVesikot II 6-0, Joensuu I-Jöensuu II 4-0, MOlheim-Vesikot I 4-0, Luleå-Saaristomeri " 2-1, Joen~uu II-MOlheim3-1, Lindköping-Vesikot I 5-0, Saaristomeri-Vesikot I 5-0, Saaristomeri-Vesikot II 4-0, Llndköping-Joensuu II 3-0, Luleå-Vesikot " 7-0.

IV Vesikko Cup: 1) OK Polar Luleå 16 p, 2) Llndköping 14 p, 3) Joensuun Urheilusukeltajat I 12 p, 4) Joensuun Urheilusukeltajat II 9 p, 5) MOlheim TSC 8 p, 6, Saaristomeren Sukeltajat I Turku 7 p, 7) Sukellusseura Vesikot I Kouvola 4 p, 8) Saaristomeri II 2 p, 9) Veslkot II 0 p.

Saaristomeri II 2 p, 9) Vesikot II 0 p.

• Karl Wirman Saaristomeren Sukeltajat ry.

19

såhtyy ja palaa automaattisesti nollapisteeseen noin 10 sekunnissa. Seuraavaan sukellukseen ei jää mitään muistia. Mikäli toisaalta sukeltaja meUutuus ta;uttomuutta vastaan: vih- ' nettäisi tajuntansa paluumatkalla, hän doinkin laite jolla vapaasukelluksen ta- jää veteen liikkumatta, tlmer käy edeljuttomuuden seuraukset voitetaan? leen, ja kun edeltäkäsin valittu aika menee umpeen se aiheuttaa CO 2 patKuvaus tilanteesta veden alla Harppuunakalastaja näkee elämänsä ruunan laukeamisen, liivin täyttymisen saaliin ja jää veteen liian pitkäksi aikaa. sekä sukeltajan nousun pintaan.

Seurauksena saattaa olla tajuttomuus Tapahtumaketjun alkaminen varmismatkalla takaisin pintaan. Mikäli kalas- tetaan pienellä laitteella jota valmistatustoveri huomaa tapahtuneen, on su- jan tekntkot kutsuvat "attuatore" tokeltaja pelastettu. Mutta jos näin ei teuttajaksi. Joka on _aivan samanlainE!r)_ käy, hän on yksin sinä päivänä, seu- kuin laite jolla esim. kilpa-autojen turauksena on kuolema. Näin tapahtuu lensammutusjärjestemä käynnistyy. useasti joka kesä.

UIvi on suunniteltu siten että tajutTajuttomuus on ylivoimaisesti suu- toman sukeltajanpää aina jää pinnan rin vaara harppuunakalastajalle. Var- yläpuolelle, kasvot ylöspäin. Tästä aisinkin kesäkauiena, jolloin lämmin ja heutuu eräs vaaratekijä. Mikäli sukeltakirkas vesi houkuttelee sukeltajan yhä ja noustessaan pitää snorkkeJia suussyvemmälle. Sukeltaja voi kuitenkin sa, se tässä asennossa täyttyy vedellä. menettää tajuntansa hyvin matalassa- Tästä syystä pitäisi pintaan noustessa kin vedessä. Ibizalla, Baleareilla, IOy- ottaa snorkkeli suusta. Mitä sääntOä dettiin tänä keslnA kalastaja joka oli suurin osa ItalialaiSista ja espanjalaimenehtynyt tajuttomuuden seuraukse- sista kalastajista noudattavatkln. Ja na 12 metrin syvyydessä. heti kun tullaan pintaan voidaan taas Jokainen kumppaninsa avulla pelas- hengittää sisään, vältytään tajuttomatunut sukeltaja vakuuttaa että tajutto- nakin esimerkin tilanteesta. muus tulee aivan yllättäen, Ilman minUsean kuukauden ajan OSA: ta ovat käänlaista ennakkovaroitusta. Joten testanneet italialaiset va-kalastuksen painovyOn irroittaminen ei tule mie- mestarit. Vaikka laite onkin tänään täyleen. Nimenomaan tAatä syysta, Suo- sin kunnossa, kokeita jatketaan edelmessakin kilpailuissa pakolliset, tähä- leen, kunnes valmistajan teknikot ovat nastiset täytettävät liivit ovat olleet aivan varmoja että he esittävät yleisOlle puutteelliset, ne vaativat käyttäjän toi- luotettavan ja virheettömän tuotteen. menpiteitä. "OSA!' -vapaasukeltajan Tuote jota toivottavasti heti tuodaan apuvälineellään valmistaja on halunnut Ranskaan (Suomeen), koska on varma toteuttaa kalastajan turvaliivin, jonka 'että OSA o"n tärkein uutuus viimeiautomaattnen toiminta on täysin riip- sen kymmenen vuoden aikana va-kapumaton käyttäjän tahdosta. lastuksen alalla.

Haluamme kuitenkin huomauttaa etOSA koostu kolmesta osasta: 1. liivi jonka tilavuus on 7 litraa tä laitetta ei koskaan saa pitää mln2. pieni mustekynänkokoinen CO 2 käänlaisena 'elämän suojana' , johon sokeasti voisi luottaa. Tietoisen ja järpatruuna 3. sisuaskin kokoinen musta rasia kevän kalastajan on oltava tarkoin selvilläomistarajoituksistaanjahänentulee OSA turvaliivi ei ole tiellä ja se on noudattaa suurta varovaisuutta jotta hän erittäin kevyt. Kokonaispaino ei ylitä voisi harjoittaa urheiluaan ilman riskiä.

400 grammaa. Pieneen kosteudelta hy- Jos kaikesta huolimatta hän jonakin päivin eristettyyn mustaan rasiaan sisäl- vänämenettäisi tajuntansa, laite saattaa tyy pienikokoinen elektroninen järjestI- pelastaa hänet, ja vuosien ponnistukset mä, laskija, jota kutsutaan 'trimeriksi", saavat satakertaiset kiitokset. ja joka toimii 4: lIä 1,5 v paristolla. tokset.

Tämä on varustettu valolla joka ilmaisee jänn itteen vähenem 18en. OSA: n toimintaperiaatte on hyvin yksinkertainen. Ennen sukelluksen alkua klyttljA Itse ohjelmoi alttllnao,loalkansa omien' JaIkaO., fYYSisten voimiensa mukaan. Tämä ohMihin sinä pyrit, mies? Pitääkö meijelmointi tehdän elektorlnlsen jlrjestelmän pienelle asteikollie jossa on 1-3 dän rajoittaa välineet johonkin tiettyyn mailIIn tai tasoon, vai palata paljasjalmin ohjelma. Tämän jälkeen IUvl puetaan joko puvun ylle tai alle. V'i1memainitussa kaulntiin? Kuvittele millaisia vaikeuktapauksessa IiIvl ei mitenkUn haittaa sia meille koituu valvonnassa, J08 asehengltysliikkeitä. On myOs todettu että tetaan viIIneIlIe rajat. On paljon halvempi rakentaa kokonaan uudet räpyllivl tayttyy oli puvun paksuus mikA taIät, ku in IAhteä kokeilemaan uusia hansa.

Melkein heti liikkeelle lähdettyä pieni seoksla sUntOjenmukaislin räpyJÖlhln. hydros1aa1tInen kalvo alkaa vaikuttaa Vaikka kahdet räpylät olisikin pUltä samanlaiset, niin toiset voisivat silti mikro-kafkaisljaan. Tamä tapahtuu jo olla täysin ylivoimaiset paremman 1,5 m: h syvyydessä. Mikrokatkaisijan ansiosta elektronijArjestelmä käynnIsjoustavuuden takia. Tällainen kehitys tyy, rekisterOiden sekunn!t. Sukeltajan on mielestämme niin vaikeasti valvotpalatessa pintaan, paine~n ollessa pietava, ja niin kallis ettemme halua edes nempi kuin 1,5 m: ssä järjestelmä pyharkita sitä. _

Muualta luettua ...

-

20

ja kuul't ua -

Tottakai päädymme ajan mittaan"siihen samaan pisteeseen, kun välinekehittely on viety loppuun. Siihen on kuitenkin niin pi1kl matka, tO,ivotaan ainakin näin, ettei silta kannata murehtia.

TOistaiseksi viedään näin ollen kehitystä eteenpäin kahdella tasolla.

Kovalla fyysisellä rääkillä parannetaan koneiston tehoa, ja joidenkin idealistien ansiosta kehitetään välineitä.

Vaikka Sinun mielestäsi ehkä tuo välinepuoli näytteleekin pääosaa, niin ei pidä unohtaa, että voittajat ovat kaikkea muuta kuin leikkipoikia. - Siinä muuten on syy siihen, ettei Prollen kanssa enää pärjätä niin hyvin suunnistuksessa. ,On toki mahdollista päästä koko joukon edelle, keksimällä yhdellä kertaa niin hyvät välineet, ettei muilla ole vastaan pantavaa. Näin ' kävi aikoinaan suunnistuksessa, ja olen matti siitä, että näin tulee käymään räpyläuinnissakin. Suuret keksinnöt roikkuvat niin sanoakseni ilmassa. Voidaan todella kvsyä, kannattaako juuri nyt investoida kalliisiin välineisiin. Kysyn siksi, että odotan niitä suuria keksintöjä, mutta ennenkaikkea siksi, että tiedän miten huono tuo fyysinen puoti on sukeltajilla. Neuvoisin ostamaan parhaat mahdolliset välineet vasta sitten kun kunto on noussut riittävän korkealle. Harjoituksissa kelpaavat paljon vaatimattomammat välineet.

On olemassa toinenkin mahdollisuus. Lähdetään nostamaan kuntoa yleensä, välittämättä liikoja siitä, millä välineillä se tehdään. Kotona sitten raavitaan päätä ja keksitään ne mullistavat välineet millä sitten lyödään sukelluskansa, jollei muuta, niin ällikällä.

Tällainen työ on tosiaan hyvin kallista.

Keksijä maksaa jokaisesta laitteestaan täyden hinnan, oli se sitten susi tai ei.

Tämän takia kutsun heitä idealisteiksi.

He uhraavat paljon enemmän kuin tuo edellä mainittu sukeltaja, joka ensin valmentautuu hyvin, ja vasta sitten ostaa parhaat saatavissa olevat välineet.

Toinen keksii, toinen kuluttaa.

Käsittääkseni ei ole mitään järkevää syytä rajoittaa välineiden kehitystä.

LopputulOS kaikesta tästä työstähän koituu jokaisen hyväksi. Tavoite on vedessä helposti ja vaivattomasti liikkuva aquanautti. Rannallaliikkumista varten suunnitellaan laitteet helposti kannettaviksi ja kolhuja kestäviksi. Vedessä pitää vehkeet olla helposti hallittavissa haittaamatta liikkumista tai muuta työtä. Jos nämä loogiset vaatimukset osoittaa, että laite työnnettynä aiheuttaa vähemmän vastusta kuin selässä pidettynä, niin se on sitten rakennettava työnnettäväksi. 'Ruikutus epäesteettisestä uinnista on lähinnä otettava pelleilynä. Jos taas järki osoittaa, että tällainen tyOntäminen haittaa jotain toimintaa, niin ollaan työntämättä. Ei nämä käsitteet vastakkaisia ole. On aivan idioottimaista vaatia, että sukeltajan olisi aina oltava saman näkOinen, vehkeet aina samat ja samoissa paikoissa.

Jansson nuorempi

TAPAHTUMIA VUOSIEN VARRELTA 13 pnä tammikuuta 1967 kokoontui Kouvolan Uimahallin kerhohuoneeseen joukko urheilusukelluksesta kiinnostuneita kavereita KouvolanKuusankosken alueelta perustamaan sukellusseuraa. Ja niinhän siinä sitten kävi että seura perustettiin ja sai kakteessa nimeksi Sukellusseura Vesikot.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittfin Vesa Harsi, varapuheenjohtajaksi Heimo Itkonen sekä sIhteeriksi Jouko Askola. Seuran hallitukseen valittiin Anssi Kivinen, Raimo Hietamies, Pekka Eklund ja Markku Heinonen. Saman vuoden aikana liityttiin SUSL: iin , varattiin harjoitusaika hallista, pidettiin avovesiharjoituksia, suunniteltiin seuran merkki, pidettiin jääsukellusharjoitus, hankittiin vesipelastusauto. Seuran jäsenmäärä oli tuona aloitusvuonna 18.

1968 järjestettiin ensimmäinen urheilusukelluskurssi, pelastus- ja sukellusharjoitus, seuran jäsentenväliset sukellustieto- ja taitokilpailut. Pidettiin ensimmäinen meri leiri Ulko Tammiossa sekä jääsukellusharjoitus. Suoritettiin ruumiinetsintää ja hankittiin seuralle ruutuetsintäkalusto. Otettiin osaa liiton kilpailuihin ym. vastaaviin kisoihin.

Puheenjohtajana toimi Markku Heinonen ja jäsenmäärä oli noussut 23: een.

Vuonna 1969 suoritettiin peräti 6 ruumiinetsintää, pidettiin perinteellinen jääsukellusharjoitus sekä etsintäleiri Ulko Tammiossa. Järjestettiin ensimmäinen va-kalastuksen seuraottelu Lahden Pingviinit-Vesikot. Osallistuttiin EA kurssille sekä Liiton kesäleirille. Syysleiri pidettiin Ulko Tammiossao Järjestettiin 2 urheilusukelluskurssia. Puheenjohtajana toimi Paavo Markkanen ja jäseniä oli 34.

1970 järjestettiin jääsukellusharjoitus Suomenniemellä Laamon Sakun toimiessa isäntänä, otettiin "osaa Porvoonjoenuintiin, järjestettiin sukellusnäytös Kouvolan Partiolaisille sekä

käytiin peittoamassa Lahden Pingviinit heidän omalla kotilammellaan . Sukellusharjoituksia järjestettiin kesäaikana joka viikonvaihde sekä talvikautena hallissa.

Pidettiin sukelluskurs.sL Ruotsinpyhtään pojat perustivat oman seuran, joten jäsenmäärämme putosi hiukan eli 32:een. Puheenjohtajana toimi edelleen Paavo Markkanen. Vuoden aikana oli 5 ruumiinetsintätapausta.

Vuoden 1971 aikana järjestettiin kaksi pelastusnäytöstä, toinen Haukka- ja toinen Pesäntäjärvellä. Perinteellinen jääsukellusharjoitus ja merileiri kuuluivat ohjelmaan samoinkuin kurssi.

Jäsenmäärä nousi 48: aan Heimo Itkosen toim iessa puheenjohtajana.

1972 valittiin puheenjohtajaksi Ilpo Raatikainen. Toimintakausi oli erittäin vilkas sisältäen mm. sukellusmatkan MallorcalIe, yhteisleirin Saimaan Norppien kanssa, 3 jääsukellusharjoitusta, sukellusnäytöksiä. Ohjelmassa olivat myös perinteellinen seuraottelu Pingviinien kanssa sekä sukelluskurssi.

Jäsenmäärä vuoden lopussa 68.

1973 tehtiin sukellusmatka Jugoslajärjestettiin näyttelyosasto viaan, Nuorten Harrastenäyttelyyn, osallistuttiin helikopterin ja hinauskoneen . nostoihin sekä ruumiinetsintöihin. 2 meriretkeä, toinen Nauvoon ja toinen Kotkan vesille sekä sisäveslretki Puumalaan. Kouvola-Mikkeli-Lappeenranta va-kalakisat pidettiin Tommolansalmella.

Liityttiin SVUL: n Kymeenlaakson piiriin. Ilpo Raatikainen toimi puheenjohtajana ja jäsenmäärä senkun nousi eli 75:een.

Ja sitten alkoi tuo seuråmme toimintaan niin suuresti vaikuttanut uppopallokausi eli vuonna 1974. Järjestettiin ensimmäinen Vesikko Cup, jonka vei nimiinsä Gallypso Upinniemestä. Suoritettiin Salolaisella kaljaasi Hwalilla viikon sukellusreissu Turun saaristoon, pidettiin kesäleiri Lappalalla sekä teh-

tiin meriretki Långön saarelle. Näyttelyosasto Liikuntanäyttelyssä. Ilpo Raatikainen veti edelleen toimintaa ja jäsenmäärä oli vuoden vaihteessa 81.

Kauden aikana aloitettiin myös nappulatoiminta.

1975 astui kansainvälisyys mukaan seuramme toimintaan. II Vesikko Cup: iin osallistui huippujoukkueSaksan Liittotasavallasta Mulheimistä ja vei kiertopalkinnon. Syksyllä käytiin vastavierailuIla Joensuun poikien kanssa. Hankittiin seuralle oma kompressori sekä järjestettiin muun toiminnan ohella näyttelyosasto Kouvolan I Nuorisomessuille. Merileiri purjehti Kotkan vesillä M/AUX VIVANILLA. Ilpo Raatikainen toimi puheenjohtajana ja lisäksi SUSL: n johtokunnassa. Jäsenmäärä nousi lähinnä nappulatoiminnan ansiosta 112:een.

1976 tulivat kuvaan mukaan Linköpingin pojat Ruotsinmaalta ja veivät, saksalaisten poiss·a ollessa 111 Vesikko Cup : n voiton. Kovimman vastuksen tarjosivat Joensuun Urheilusukeltajat J. Vuoden aikana tapahtui kehitystä lähinnä Uppopallon ja nappulatoiminnan alalla. Muun perinteisen ohjelman ohella pistäytyi uppopallojoukkueemme Mulheimissä Kultainen Pallo-kisoissa saavuttaen 22. sijan kovassa seurassa. Jäsenmäärä osoitti edelleen kasvua nousten 124:ään.

VESIKOT TÄNÄÄN

JOHTOKUNTA Puh. johto Ilpo Raatikainen, Seppo Vanhanen, Ahti Harinen, Pekka Hietamies, Siv Ahti, Ari Wahlberg, Taisto Huovila, varajäsenet Hannu Kilkki ja Heimo Itkonen.

Vesikkojen jäsenmäärä on tällä hetkellä 148, josta luvusta nuorisojäseniä 45. Toiminta jakaantuu neljän eri valiokunnan johtamiin alueisiin. Valiokunnat ovat: Nuoriso-, koulutus-, kilpailuja pelastuspalveluvaliokunta. Valiokuntien lähempi esittely seuraavilla sivuilla.

Seuramme toiminta pyörii etupäässä uimahallivuorojen ympärillä, joita on seuraavasti: Kouvolassa sunnuntaina klo 08.00-10.00 ja tiistaina 20.4522.00, Kuusankoskella perjantaina klo 20.00-21 .00. Tähän asti ovat nämä ajat jotenkuten riittäneet, mutta tästä eteenpäin tarvitsemme lisäaikaa uimahalleista, koska jokainen yliämainituista valiokunnista tulee tarvitsemaan yhä enem män omaa allasaikaa kasvavan toimintansa tarpeisiin. Kesäisin on pyörinyt , suurempien leirien ja sukellusmatkojen lisäksi, jokaviikkoinen sukellusharjoitus luonnonvesissä.

Taloudellisesti olemme jotenkuten selvinneet ilman vekselivetoa, mutta tulevaisuudessa on taloudelliseen suunnitteluun kiinnitettävä erityistä huomiota pystyäksemme luomaan hyvät ja turvalliset puitteet seuramme toiminnalle.

Ilpo Raatikainen ja Tapani Toijonen ovat j o vuosikausia toimineet SUSL: n johtokunnassa.

21

Ml ALAIVA

LADOGA •• AYTTELY Helsingin varuskuntasoittokunnan reippaiden marssisävelten siivittämänä avattiin Helsingissä Sotamuseon suojissa huhtikuun 14 päivänä "Miinalaiva Ladoga"-näyttely. Ladoga on eräs arvokkaimmista meriarkeologisista löydöistä maassamme kautta aikojen.

Myös meriarkeologiset erikoisnäyttelyt ovat Suomessa harvinaisuuksia.

Kyseessä on vasta kolmas alan erikoisnäyttely maassamme.

Avajaispuheessa Sotatieteen laitoksen johtaja eversti Martti Lappalainen kiitti kaikkia asianosaisia näyttelyn hyväksi tehdystä työstä. Saimmepa siis me urheilusukeltajatkin kiitosta hyvin tehdystä työstä.

Tyytyväisyyttä Museohoitaja Melkkon mielestä näyttely täyttää siihen kohdistetut odotukset, Hänen tyytyväisyytensä onkin täysin ymmärrettävää sillä näyttelyn pystytys on useiden eri instanssien yhteistyön tulos. Samaan hiileen puhaitamaIla urheilusukeltajat, puolustusvoimat Sotamuseo ja Museoviraston Merihistorian toimisto ovat osaltaan olleet myötävaikuttamassa näyttelyn syntym iseen.

"Miinalaiva Ladoga"-näyttely on avoinna yleisölle lokakuun alkuun asti.

Sotamuseo on avoinna yleisölle päivittäin klo 11-15 (ei lauantaisin). Rohkenen suositella.

Tyypillistä esineistöä Näyttelyyn on museohoitaja Markku Melkon mukaan valittu tyypillisintä esineistöä mitä viime kesän sukelluksiIta saatiin ylös. Kaikkiaan Ladogasta on tähän mennessä nostettu n. 300 esinettä. Esineet on tuotu Sotamuseoon konsertoitaviksi ja kunnostettaviksi.

Näyttelyvieras voikin todeta, että työ on onnistunut erinomaisesti. Erityisen hankalina työkohteina museohoitaja Melkko muisteli Kodakin paljekameraa sekä merimiesarkuista 'Iöydettyjen nahkaesineiden entisöintiä.

Markku Salo kuvat Tauno Teriö

Ladogan vaiheita lyhyesti Venäjän keisarillisen laivaston panssaroitujen alusten kantaäiti, miinalaiva Ladoga makaa ehjänä hylkynä 40 metrin syvyydessä örön eteläp,u olella.

Alus upposi ensimmäisessä maailmansodassa elokuussa 1915.

Melkein päivälleen 60' vuotta myöhemmin, elokuussa 1975 urheilusukelluskerho MarIin club löysi hylyn uudelleen .

Ladoga on ainutlaatuinen hylky. Se on ainut säilynyt välikausityypin alus maailmassa, so Ladogassa on sekä purjeet että höyrykone.

Suppea näyttely Näyttely on rakennettu yhteen Sotamuseon lukuisista näyttely huoneista.

Kaikkia 300 esinettä ei siis ole asetettu näytteille vaan isokokoisiin lasivitriineihin on koottu esineistöä aiheryhmittäin. Omat vitriininsä ovat saaneet merenkulkuväl ineistö, upseerimessin ruokailuväUneistö, miehistön henkilökohtaiset varusteet sekä eräät isokokoiset esinee1.

Tärkeä sijansa näyttelyssä on valokuvilla ja teksteilläi; jotka kertovat vierailijalle Ladogan tarinan. Teksteissä kerrotaan myös lyhyesti mitä . ensimmäisessä maailmansodassa Itämeren piirissä tapahtu i. Lisäksi eräässä nurkassa pyörii diasarja, joka kertoo viime kesän sukelluksista örössä. Näyttelyn taustamusiikkina soivat Ladogan musiikkihuoneesta nostetut äänilevyt.

22

NIin uunlla.1 kllltll kunnon 'alvam..• slnkl. Ja 'elegrammln kello pelaa totta kaI!

UpseerImessin porslllnlastlolssa on usein pietarilaisen Kuznetsovln tehtaan leima - maitopullossa puolestaan on kotoisesti " Jordbrokarens mjölkcentral" merkintä. Laslpurkkien sisältö, klrsikat ja olivlt, ovat säilyneet 60 vuotta + 4 asteisessa vedessä.

vei mukaan yksitoistametrisen laivaveneen , joka oli vaijerilla kiinni Ladogas-

sao

lusukellus alkoi vallata alaa maassamme alettiin Ladogaakin jälleen tietoisesti etsiä. Etsintää kesti kymmenkunta vuotta, kunnes Marlin clubia onnisti.

Entinen panssarifregatti Ladogasta alkoi kehitys Baltian laivatelakalla Pietarissa lasketti in vesille vuonna 1869 englantilaisen Monarc-Iuokan panssarifregatti Minin. Alus sai suojakseen vahvan kylkipanssaroinnin sekä voimakkaan tykistön. Mininissä oli fregatin purjeet sekä höyrykone.

1900-luvun alussa Minin ol i vanhentunut sota-aluksena. Miina-ase oli tullut keske iseksi aseeksi merisodassa.

Niinpä alus koki muodonmuutoksen.

Aseistusta kevennettiin tuntuvasti.

Panssarointia vähennettiin ja takilaa riisuttiin. Aluksen ruumassa oli tilat 800 miinalle ja sen perään rakennettiin miinakiskot. Miinalaiva Ladoga oli syntynyt.

MarIin ei ollut ensimmäinen

Museohoitaja Melkkon mukaan Ladogaa voidaan pitää ainutlaatuisena löytönä. Muita välikausityyppisiä sotaaluksia ei ole maailmassa säilynyt.

Ladoga on merkittävä alus myös siinä mielessä, että se on Venäjän keisarillisen laivaston ensimmäinen panssaroitu sota-alus . Siitä siis lähti kehitys liikkeelle.

"Esineistön perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä sen aikuisista palveluolosuhteista laivalla", toteaa museohoitaja Melkko. Museossa ei ole entuudestaan tätä esineistötyyppiäkään, joten kyllä esineistö paikkaansa tulee puolustamaan. Nostetun esineistön perusteella voidaan lisäksi tutkia aikakauden Venäläistä laivanrakennustaitoa sekä materiaalia.

Uppoaminen Elokuun 15 päivä 1915 saksalainen sukellusvene UC 4 miinoitti ns . Sevastopol-väylän örön saaren länsipuolisen osan. Kymmenen päivää myöhemmin saapui Ladoga miinanlaskumatkalta örön sot ilastukikohtaan ja ajoi suoraan UC 4:N laskemaan miinaan. Alus koetettiin hinata ensin tukikohdan lait uriin mutta pian huomattiin, että se tulee uppoamaan. Niinpä sitä ryhdytt iin hinaamaan avomerelle, jottei hylky t ukkisi väylää. Kolmen tunnin kuluttua räjähdyksestä Ladoga upposi kesken hinauksen väylälle niin nopeasti, että

Jo 1920-luvulla Ladogan hylyssä sukelsi kaksi ammattisukeltajaa. He saivat nostettua ylös kaksi Obuhov-tykkiä.

Siihen aikaan ei "deko" hommista tiedetty tuon taivaallista. Niinpä miehet tek ivät yl i 30 m: n syvyydessä pitkän työpäivän ja nousivat suoraan pinnalle.

Toinen sukeltajista kuoli välittömästi ja toinen sai pahan sukeltajantaudin, joka jätti, häneen merkkinsä loppu iäksi.

Niinpä Ladoga sai pahan maineen saaristolaisten keskuudessa. Se haluttiin unohtaa. Huhu Ladogasta jäi kuitenkin sitkeästi elämään Hiittisten alueen asujaimiston piiriin. Kun urhei-

Sukeltamiseen Sotamuseon lupa Suomen aluevesiltä löydetyt sotaalusten hylyt kuuluvat lain mukaan puolustusministeriölle. Sotamuseo antoi vallitsevan käytännön mukaan hylyn löytäjilJe sukellusluvan sekä ohjeet Ladogan tutkimiseksi.

Ladogaa on Sotamuseon johdolla ja valvonnassa tutkittu koko viime kesä " Koska kyseessä on ainutlaatuinen löytö, on hylky rauhoiteftu kokonaan tieteelliselle tutkimustyölle ja sukelluslupa myönnetään ainoastaan löytäjille sekä valtion ao tutkimusviranomaisille" , painottaa museohoitaja Melkko.

KIRJOITTAJILLE ...

Kodakin paljekamera nykykunnossa, taustalla vuosisadan alun äänilevy (soittokunnossa!), kuvan oikeassa kulmassa osa merimieslaatikkoa, vasemmassa kulmassa vyö, jonka soljessa Venäjän kaksipäinen kotka . Kameran edessä Venäjän keisarisuku Romanovin 300-vuotls juhlamitaleja .

Isompaa esineistöä. Ladogan ruori, pääkompassi sekä ·kulkuvalot. Vasemmanpuoleinen kulkuvalo nostohetkisessä kunnossa, oikeanpuoleinen kunnostettuna.

Muutama yleisohje : - kirjoittakaa aina A4-kokoisen paperin toiselle puolelle ja koneella, - kirjoittakaa sellaisella rivivälillä, että liuskalle tulee noin 30 riviä, - harrastakaa lyhyitä virkkeitä ja menkää suoraan asiaan ilman ylimääräisiä koristeita , - harrastakaa tiuhaa kappalejakoa, se lisää tavattomasti jutun lukuarvoa, keventää lukem istaakkaa, - harrastakaa väliotsikoita, ne helpottavat kirjoittamistakin, - kirjoittakaa juttunne yhteyteen aina koko nimenne ja osoitteenne, mielui ten myös puhelinnumero , - jos kirj oitatte selvin päin ei ajatuksissanne ole mi tään häpeämistä, pelkurithan eivät kirjoita, - valokuvia, mustavalkoisia , kaipaamme kipeäst i.

TOIMITUSSIHTEER I

23

Nyt on taas tullut aika ottaa kynä kauniisti käteen, tulipahan näet aikanaan luvattua jatkaa kirjoittamista Maltalta ja miten kaunista on sukeltaa kirk'kaassa Välimeressä.

Niin taas kauan odotettu syksy tuli matkan valmistelujen merkeissä. 24 urhoolIista pesun kestävää vaasalaista sukeltajaa, vaimot mukaan luettuna on matkalla linja-autossa torkkuen kohti Helsingin lentoasemaa.

Niin me sukeltajat saavuimme unisina lentoasemalle. Tax Friissä oli pientä tungosta, ei tietenkään meistä johtuva ilmiö, pojat vain vertailivat hintoja.

Kone rullasi kentälle, muutama lehtimieskin tuli konetta vastaan, näet MaIta Airin kone lensi ensimmäistä kertaa Suomeen ja hyvin oli kuulemma Suomi löytynytkin, ilmeisesti suunnistajalla oli vanhasta koulukirjasta repäisty sivu Suomen kartasta. Ja kun lennetään korkealla niin onhan helppoa verrata lentokoneen ikkunasta Suomea ja paperilla olevaa karttaa jos sattuu Suomineidon löytämään.

Lento sujui oikein mukavasti vaikka vähän pälyiltiinkin toisiimme.

Neljä tuntia kului siivillä ja koneen tasaisessa huminassa. Sieltä Malta taas nousi horisonttiin kuin taikakäden nostamana Välimeren sinisistä aalloista. Koneen laskeuduttua Lugan lentokentälle mittari näytti + 30 astetta varjossa, joten varjoon ei ollut menemistä.

Hotelliselvitykset menivät pois tiehensä vaikka opas meinasi pyörtyä nähdessään Delfiinien taas tulevan autoon, ei kauhusta vaan ilosta niin suosittua porukkaa me Vaasalaiset olemme, kirjoittihan Suomen Kuvalehtikin viime ' syksynä pienen kertomuksen vaasalaisista Urheilusukeltajista jotka olivat kannustamassa TPS-Slieman väIisessä jalkapallomatsissa.

Kun kaikki olivat löytäneet kravatin paikan kclapista ja saaneet kengät sängyn alle. Olikin seuraava homma auton vuokraus. Olimme varanneet kolme viikkoa aikaisemmin kuusi Escorttia viikon kestävälle Cooperin testiIle. Ja kohta autot olivat hotellin edessä hienossa epäjärjestyksessä "maassa maan tavalla".

Seuraavaksi ajettiin Mr Sonnettin luokse vuokraamaan paineilmalaitteita, hänellekin olimme kirjoittaneet Delfiinien maihinnoususta, hän myös vastasi kirjeeseemme jotensakin tähän tyyliin "Liv everything in my hands" niin me myös tehtiin. Kyllä hän hommansa osasi, illalla tyhjät pullot haettiin hotellin aulasta ja aamulla oli täydet pullot odottamassa,kaikki muut tarvittavat kamat vuokrattiin myös häneltä, hintaan 70:-lviikko ei ollut kyllä hinnalla pilattu. jos joku aikoo sukeltaa Maltalla ottakaa yhteys Sonnettiin.

Osoitteen saatte tässä SON ETT DIVE SHOP 55 TOWER ROAD SlIEMA MALTA. Seuraavana aamuna kun herättiin kuuman kosteaan ilmaan ja kalakauppiaan huutoon "ostakaa lambukia tai humbugia" jompi kumpi se kuitenkin oli, mutta kalaa kuitenkin, aurinko paistoi jo täydeltä teräit ä Afrikan puolesta, mistä johtui kostea ilma.

24

Siitä sitä sitten startattiin komeasti hotellin edestä Escortin renkaat ulvoen kohti sukelluspaikkaa jonka nimi on Char lapsi. Paikka oli tuttu jo edellisiltä kerroilta', mutta sinne mentiin sen vuoksi kun oli muutama uusi kaveri mukana että saisivat rauhassa kokeilla rauhallista paikkaa, oli helppo hypätä ja nousta vedestä, sitä oli noin viisitoista metriä ja syveni sopivasti noin 35 metriin. Siellä sitä Ihmeteltiin ja kummasteltiin veden kir-kkautta ja kalojen paljoutta, vesi oli yhtä kirkasta kuin kotona akvaariossa, pintaväreet näkyi aivan selvästi niinkin syvältä, sen kummemmitta kommelluksitta lopetettiin sen päivän, sukellus ja painuttiin syömään paikalliseen kalaravintellin labugia, hyvälle se maistui tunnin sukelluksen jälkeen. Uusien poikien toteamus vedestä oli että "kirkasta on muuallakin kuin forttis pullossa".

Päivät meni muitakin paikkoja kolutessa ja maaseutuun tutustuessa. Mutta eräänä päivänä kun tultiin eräälle tutulle sukelluspaikalle, niin nähtiin ihmisiä ihmettelemässä jotakin. Siinä se oli HAin evä ui hitaasti edes-takaisin laiturin lähellä. Sitten huomattiin kameramiehet, kysyttiin tilannetta erit-

Hain t koevlt Ja takana

Siitä sitten lähdettiin vähin äänin toiseen paikkaan missä oli rauhallisempaa ja pienempiä kaloja. Kyllä pojat yrittivät pelkoansa peitellä sanomalla että jos tuo olis tullut syvällä vastaan ilmielävänä olisin varmasti "lyönyt puukolla". (Minä olisin kyllä yrittänyt juosta vaikka pintaa pitkin.)

Viikko alkoi olla lopussaan ja sukellettu jokikinen päivä, kerron vielä yhdestä sukelluskerrasta kun kävimme sukeltamassa tosi syvällä.

".,paJavalu.

täin hyvällä italian kielellä "parliamo italIano" 011 meidän osaaminen. Siellä fil mattIIn jotain samantyyppistä kuin tappajahai , siitä johtui hain evän uiminen lähellä rantaa. Hai oli tosiaan mahtavaa kokoa, kun meidän vaimoihmisemme näkivät evän liukuvan laiturin edestä, tuumasivat tytöt yhtäaikaa että tuonne te ette kyllä mene sukeltamaan, se oli niin luonnollisen näköinen että oikein hirvitti.

Viime vuonna IOydettlin aivan ihanteellinen sukelluspalkka Gozon saarelta. Paikka johonka mentiin lautalla ja loppumatka ajettiin autolla, paikan nimikin muistuu vielä mieleen Ras idDwergia, paikka on kuin kuuma kattila, mistä on osa reunaa pois, joten autolla pääsi ajamaan aivan rantaan asti pienistä mukulakivistä huolimatta. Laiska koirakin kävi nuuhkaisemassa tulijoita todetakseen vieraat vaarattomiksi ja

metriä näytti neula ja pantiin stoppi, niin teki myös kamerakin, salamavalolamppu lopetti kokonaan toimintansa ja kokeilin ottaa ilman salamaa, valoa kyllä riitti ja kyllä diat, joita on yhdessä katseltu kerhoilloissa, puhuvat omaa kieltänsä.

Nyt oli palattava takaisin pintaan sillä ilmaa oli kulunut yllättävän paljon 100 kg ja paluumatka edessä, pitkä, raskas ja paljon ilmaa kuluttava puvun nostovoima nollassa, nyt kunto punnittiin, sydän jyskyttäen ja räpylät tekivät työtä, noustiin kuin noustiinkin tunnelin aukkoa kohti painemittari näytti ilmaa olevan jäljellä 40 kg kun tulimme tunneliin ja uimme pintaa pitkin takaisin rantaan ja totesin kaikkien olevan talle"a.

Kun rantauduttiin niin tytöt ihmettelivät että nytkö jo te tulette takaisin, koko sukeltamiseen oli kulunut aikaa noin 25 min, noin 5 minuuttia oleskeltiin kaikkein syvimmällä. Hienosti meni sukeltaminen kaikilta, toinen ryhmä oli lähti IOnkyttelemään takaisin varjoon jatkaakseen keskeytynyttä päiväuntaan, aurinko paahtoi täydeltä laidalta. Riisuimme vaatteet rannalle ja puimme suke"uspuvut päälle, sillä syvällä tulee olemaan kylmä vaikkakin pintavesi lähenteli + 24 astetta. Neuvottelimme kuinka lähdetään ja missä ryhmissä, meitä lähti kuusi miestä, jotka lähtivät tosi syvälle osa jäi 20 metriä matalemma"e. Uitiin hitaasti tunnelin läpi noin 15 metrin syvyydessä, kauempana alkoi tunnelin merenpuoleinen suuaukko häämöttää tumman sinisenä ja hiljaisena, kalat ui laiskasti suuaukon editse tietämättä tulevista uusista kumipukuisista kummajaisista.

Rauha"isesti alettiin ottaa syvyyttä lisää, mittarin neula näytti 30 metriä, 40 metriä aina vain alaspäin, pohja tuntui olevan lähellä, 50 metriä näytti neula ennenkuin tultiin pohjaan, pohja vietti koko ajan alaspäin, pieni neuvottelu ja taas lähdettiin hitaasti syvemmälle 60

käynyt 45 metrissä muunmuassa yksi nainen.

Taas lensi juttu isoista kaloista joita nähtiin matkan varrella, rannalla olijat pyörittelivät silmiään kauhusta, niin hyvin pojat ja tyttö heittivät huulta.

Oli tosiaan elämys sukeltaa tosi syvälle kirkkaassa ja kalarikkaassa vedessä, tuli mieleen Costeun Hiljainen maailma.

Taas kerran kaivettiin eväät repuista ja nautittiin auringosta, käytiin uimassa ja tuhottiin metrikaupalla filmiä.

Kaikki kiva ja jännä loppuu aikanaan autotkin kestivät testin muutamista kolhulsta huolimatta, matka muistot ja farkut oli ostettu ja pakkaaminen jäljellä, siinä pakatessaan tuli mieleen kaikki jännät asiat, kyllä viikkoonkin mahtuu paljon asiaa kun ollaan yhdessä matkalla. Niin Malta Air toi meidät takaisin Suomeen ruskettuneina ja kokemusta rikkaampana.

Tämän jutun kertoi ja kuvasi Ake Roslng

Syvlsukellus on ohi ja pojat ovat tyytyvlisil.

SUKELLUKSEE Spirotecnique. Poseidon. Ursuit •

AMF varusteet Partio-Aitasta

TECHNISUBIN LAITEUUTUUS NYT SUOMESSAI

ARALU 2

X

9 lit. Alu

TULE JA TUTUSTU ENNENKUIN TEET VALlNTASI.

ARALU 2 x 9 paineilmalaite on turvallinen vaikeissa ja vaarallisissakin olosuhteissa: - kaksi ulosottoa; voit käyttää kahta hengitysventtiiliä, - varailma puoliautomaattinen, ts. se ei voi vahingossa jäädä auki, jos laitteessa on painetta 100-200 bar., täyttö mahdollinen kaikilla kompressoreilla.

Laite toimitetaan Yoke-liittimellä ja sulkutuipalla varustettuna.

YRJöNKATU 34·00100 HELSINKI 10 . <1'643622

Avoinna ma, to kesällä: ti, ke, pe la

8.30-18.00 8.30-17.00 8.00-13.00 25

URHEILU

SUKELTAJA Toimitusneuvosto

KORT SAMMANFATTNING

ORA PATOHARJU PENni PUHAKKA HENRIK ROSENIUS SEPPO SIPINEN MAURI VALLEMA ERKKI METSAVUORI Päätoimittaja Erkki Metsävuori Kustavintie 9 C 24 20310 Turku 31 k. 921-391098 t. 921-333600

ORDFöRANDEN Make Vallema berättar att fOrbundet ännu inte får så mycket pengar som vi borde få.

Penningkistan hos FRIF är tom.

Han påminner också om att dykarna behOver vänner - och dem får man genom att bära sig hyggligt åt. Eka skriver isin spalt om att dykaren kan gör pr fOr sig genom att hjälpa ortsbefolkningen med att läta saker, rensa bottnar, gräva ned stenar m.m. dykargOra. Eka efterlyser också katastrotgrupper inom fOreningarna som på ett sakligt och riktigt sätt kan sOka drunknade m.m. Och så viII han ha ordning på adresserna. Har din klubb skickat in rätt tOrteckning?

På sid 4- 5 redogOr Tapani Korhonen tOransOkningstodringarna tili flottans dykarkurser. Låt Oversätta.

På sid 6 skolningsmaterial. Oklart f skrivande stund.

På sid 7 berättar Ora om Jules Vernes "vattendräkt" trån år 1890.

Det är knappast någon skillnad på den och dagens dykardräkt! Arvo Hepoaho berättar om Brahestad sjOhistoriska museum där världens äldsta dykardräkt av 'svinskinn tOrvaras.

På sid 8 berättar Rovaniemi sportdykare - Finlands nordligaste dykarklubb, om sin spirande verksamhet. Man har 1975 bildat tOreningen som nu har hela 37 medlemmar. Skolning pågår och utvecklingen är god. Tili tOrbundet ansluter man sig redan i hOst. På sid 9 redogOr P. NyrOnen tor konservering av träfynd. Intresserade rekommenderas översäktning.

Sidoma 10-13 utgör en stor kavalkad över våra undervattenskameror m.m. Volymmärkning av vår dykartidning (Ora) samt inbjudan tili fotografträff och tävlingar genom Yngve Bäckv'all i Göteborg 1Sverige.

Också sid 13.

Sidoma 14-16 Om reparbete och goda knopar. God instruktion. Låt översätta.

På sid 16 redogör Raimo Keto fOr J.Y. Costeaus ord: Han gillar inga hjältar. Var gärna rädd, överväg riskerna och handla därefter. Dumdirstiga hjältar har ingen plats i Costeaus team. Visa ord.

Sid 17 Idrottsreterat.

Borgå Avloppet som detta år vanns av Jussi Kuosmanen.

På sid 18 redogOr Boba Winterhalter tor Underwater Association i England - en sammanslutning av dykande vetenskapsmän från år 1965 - och den av dem utgivna skriften "Progress in Underwater Science". Här behandlas alla slag av vetenskap från Loch Ness odjuret tili arkeologiska frågor.

Sid 19idrottsreterat. UV polo.

På sid 20 referat Over en automatisk livräddningsväst tör snorkeldykaren. Västen kan inställas på tider mellan 1 och 3 minuter. Om dykaren under sin dykning överskrider inställt värde (blir medvetsl.ös, eiler dyker fOr länge) blåses västen upp och hä'mtar dykaren tili ytan. På samma slda svarar Peter Jansson på Jaskas inlägg i senaste nummer.

Jansson ser utrustningens utveckling som en klar nödvändighet och dömer Jaskas ide att standardisera utrustning fOr tävlande.

På sid 21 redogörelse över dykarklubben Vesikot som fyllt 10 år.

Sidoma 22- 23 utställningen "Minfartyget Ladoga". MarIin klubb har här i samråd med armen utfOrt ett värdefullt fOrskararbete . God töredOmlig dykning!

På sidoma 24- 25 berättar Ake Rosing om Malta som dykmål. Värdetulla råd. Låt Oversätta.

Så önskar redaktionen god sommar och fin dykning Henrik Rosenius

Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 JyväSkylä 20 Puh t 941-12980 k 941-214471

II

Ilmoitukset Tellervo Rouhiainen Pietarink. 16 B 35 00140 Helsinki 14 90-4550044 Suomen Urheilusukeltajaln Liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa.

36 mk

Vuosikerta Ilmoitushinnat : 1/6 sivu 1/3 sivu 1/2 sivu 1/1 sivu Lisävärit å

230 340 620 770 250

mk mk mk mk mk

Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain liitto ry.

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitussihteerilIe. Lehti postitetaan niille rekisterOidyille sukeltajille. joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana liiton toimistosta.

Tekstl- ja ilmoitusmateriaalin oltava viimeistään lehden käytettävissä seuraavasti: N:04 N:o 5 05.09.,

07.11.

19.09.

18. 11 .

10.10

12.12.

Toimitus jättää kirjoittajille vastuun heidän mielipiteistään.

Ooitteenmuutokset pyydetään lähettämään liiton toimistoon.

Liiton toimistonhoitaja Leila Jakobsson puh. toimeen 4737257 os. Suomen Urheilusukeltajain Liitto ry., Topeliuksenkatu 41 A 00250 Helsinki 25.

26

Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy Kokkola

-""-"-- ~

~~:~:a NIKONOS III

NIKONOS 111 on vesitiivis, paineenkestävä kamera, joka on tarkoitettu kaikkeen erikoiskäyttoon , jossa joudutaan veden , lumen , pölyn tai muun tavallista kameraa vahin goittavan ympäristön kanssa tekemisiin.

NIKONOS III - TEKNISET TIEDOT KAMERATYYPPI : 35 mm : n kamera KUVAKOKO / FILMI : 24.x 36 mm (normaali 12, 20 tai 36 kuvan kasetti ) OBJEKTIIVINKIINNITYS : jousin varustettu bajonetti kiinnitys OBJEKTIIVIT : normaaliobjektiivi : Nikkor 35 mm f!2 .5, kolme muuta objektiivia superlaajakulmasta te leeseen .

ETSIN Helokehäetsin, 0,61 kertaa suurentava, etsinala 84%, 35 mm: n ja 80 mm: n kirkkaat kehät, parallaksin korjausmerkinnät lähikuvaukseen, -0,5 dptr perus korjaus.

SULJIN Pystysuoraan liikkuva metalliverhosuljin.

SULJINAJAT B, 1 / 30, 1 / 60, 1 / 125, 1/250 ja 1/500 sek ., tasaisesti porrastetuin välein .

FILMINSIIRTO JA LAUKAISU Sama vipu siirtää filmiä ja kuvaniaskinta , virittää ja laukaisee sulkimen . Kääntymiskulma 73° . Vivussa on lukko sekä laite, joka estää lau kaisun, mikäli kamera ei ole kokonaan virittynyt. Laukaisukulma 6 fl 30' .

FILMIN T AKAISINKELAUS Taittuva takaisinkelauskampi. Filmin takaisinkelauksen osoitin näkyy kuvanIaskinikkunasta. Suljinaika-asteikko on säädettävä takaisinkelauksen ajaksi asentoon "R" (rewind = takaisinkel. ).

KUVANLASKIN Automaattisestinollautuva, lisäävä .

LISÄ V ARUSTEISTUKKA Sijaitsee kamerarungon päällä.

SALAMATÄSMÄ YS Fp· ja X -täsmäys, vedenpitävä kos· ketin.

PAINEENKESTO 50 metriin (160 jalkaa) saakka (6 kg / cm 2 ) SYÖPYMISENKESTO Sekä rungon sisä- että ulkopuoli on valmistettu syöpymisenkestävästä metallisekoituksesta ja lasikuidulla vahvistetusta polyetyleenikarbonaatista .

MITAT leveys 144 mm, korkeus 99 mm, syvyys 47 mm, paino 620 g (runko)

Malminkatu 20, Mannerheimintie 12, Mikonkatu 13, City Center, Asematunneli, Kampinkatu 2, Siltasaarenkatu 12. Vllhonvuorenk. 5, Tapiola-HeikintOri, Tampere 3 myymälää. Hämeenlinna 2 myymälää. Turku 2 myymälää, Pori 2 myymälää, Oulu 2 myymälää, Lahti, Lohja, Imatra. Kouvola. Kuopio, Lappeenranta.

Raahe. Rauma. Vaasa.

Palv"u pet. . myCSa postIpelY"un kautta. Hello. Oy, PL 490, 00101 H....nJd 10. puh. 90-641 321.

UPPOPILLOI SM-SARJA 1977-78 alkaa SYYSkuussa -77 Kirjalliset ilmoittautumiset SUSL:n toimistoon viimeist채채n 30. 7. -77.

Kaikki v채h채nkin pelanneet rohkeasti mukaan!

Tarkempia tietoja Leilalta Liiton toimistosta.

Uppopallovalioku nta