Sukeltaja 4 2013 by Sukeltajaliitto ry

Sukelluskuvauksen kisat käyntiin

Vaikea, tärkeä tasapainotus

Helsingin vesillä Komea

6,50 €

Räpyläuinti tuo vauhtia altaaseen

kalakisa

Sukelluskuvauksen kisat käyntiin

Komea

kalakisa

Helsingin vesillä

Kannen kuva

Pekka Tuuri

Julkaisija

Sukeltajaliitto ry

Radiokatu 20, 00093 VALO www.sukeltaja.fi

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi

Päätoimittaja

Teppo Lallukka teppo.lallukka@sukeltaja.fi

Toimitussihteeri

Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

Toimitus

Kumppania Oy

Susanna Kallama

Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

Toimitusneuvosto

Teppo Lallukka, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen

Taitto

Kumppania Oy

Julia Hannula

Kuvapankit

Dreamstime, IngImage

Ilmoitusmyynti

Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi

Sukeltaja ilmestyy

helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa

Paino

Eura Print

ISSN 1237-1688

Sisältö 4/13

Vakiot

TYRSKYT: Sveitsi sukellusmaana. Kaukajärvi siistiksi. Söpö siilikalat. Upeita suomalaissuorituksia kilpalajeissa. Talkoot Hangossa.

PERSOONA: Mia Huopalainen elää haavettaan.

NORPAT: Kuulumiset kesän laitesukellusleiriltä ja kutsu tuleviin seikkailuihin.

IDEA: Haluatko oman Itämeren? Lue vinkit akvaarion perustamiseen.

KUVA-ALBUMI: Uima-altaastakin löytyy kuvattavaa.

KOLUMNI: Sukelluskalastus on vaativa harrastus.

VARUSTEET: Uppisräpylä, ventiilihuppu, kotivesien lajikortit ja värikkäät sukelluskalat pienimmille.

KAUDEN KOHDE: Upeana säilynyt Siivo-hylky.

SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Miksi lasten liikunnalla rahastetaan?

Päivitykset

SUKELLUSKALASTAJAT kisasivat EuroAfrikan mestaruudesta Helsingissä. Kisat käytiin ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa.

UUDET SÄÄNNÖT sukelluskuvauksen PMkisoihin. Tutustu ja osallistu.

TASAPAINOTTAMINEN – ota haltuun tärkein perustaito.

Simo Sukeltaja: Mikä on kesäsi huippuhetki sukelluksessa?

5 % bongasin uuden lajin

8 % sukelsin uuden hylyn

5 % osallistuin kilpailuun

5 % olin järjestämässä tapahtumaa tai reissua 77 % joka kerta kun pääsee pinnan alle!

SEURAAVAKSI KYSYMME: Kuinka aktiivinen oli sukelluskesäsi? Vastaa Facebookissa!

Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

SANNA HAUTAMÄKI

Vaikea, tärkeä tasapainotus

SUKELTAJALIITTO RY

Sukelluskuvauksen

SM- ja PM-kilpailut

Sukelluskuvaajat, nyt on aika osallistua kilpailuihin!

Sukelluskuvauksen Suomen ja Pohjoismaiden mestaruudet ratkotaan jälleen. Kilpailuihin osallistuminen on oiva tapa saada palautetta omista kuvista ja tuoda esille hienoja vedenalaisia näkymiä esille koko sukeltajayhteisön iloksi.

SM-kilpailut

Sarjat

A. Makrokuvat

B. Normaali/laajakulmakuvat, kotimaa

C. Normaali/laajakulmakuvat, ulkomaat

D. Allaskuvat

E. Teemasarja: Punainen

F. Sukellusaiheiset pintakuvat

G. Nuorten sarja

Osallistuja voi lähettää jokaiseen sarjaan korkeintaan kolme teosta CD/ DVD-levylle tai muistitikulle tallennettuna. Mukaan tulee liittää osallistujan yhteystiedot, seuran nimi sekä lista nimetyistä kuvista. Kuvat toimitetaan osoitteella

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 VALO. Kuvien tulee olla Sukeltajaliiton toimistolla viimeistään perjantaina 1.11.2013. Kilpailu on avoin kaikille Liiton jäsenseurojen jäsenille sekä Liiton henkilöjäsenille.

Lue kilpailun säännöt ja tarkemmat ohjeet www. sukeltaja.fi Materiaalit > Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus.

PM-kilpailut

Sarjat

A. Makro, pohjoismaiset vedet

B. Normaali/laajakulmakuvat, joissa esiintyy sukeltaja

1. Itämeri

2. Makeat vedet

3. Muut pohjoismaiset vedet

4. Muut kuin pohjoismaiset vedet

C. Normaali/laajakulmakuvat ilman sukeltajaa

1. Itämeri

2. Makeat vedet

3. Muut pohjoismaiset vedet

4. Muut kuin pohjoismaiset vedet

D. Kala, pohjoismaiset vedet

Teemasarja: Hylky

Kilpailun järjestää tänä vuonna Norja. Kuvat toimitetaan 1.11.2013 mennessä sähköpostilla osoitteeseen torkel.ronningen@nif.idrett.no.

HUOM! jamestaruuskilpailujenPohjoismaidensäännöt sarjat ovat muuttuneet. Lue sivulta 33 artikkeli sääntömuutoksista.tärkeimmistä Lue myös huolellisesti itse säännöt www.sukeltaja.fi Materiaalit > Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus.

Kauan odotettu uutuus on nyt täällä

NUORISOVASTAAVAN KURSSI! 16.–17.11. Tampere, Varalan urheiluopisto

Kaksi tehokasta päivää tärkeää asiaa: mitä norppavastaava tekee seuroissa. Innostava ilmapiiri, hyvät kouluttajat ja mukavat ohjaajakaverit toisista seuroista tekevät tästä koulutuksesta ikimuistoisen! Hinta 135 € sisältää opetuksen, majoituksen ja ruokailut. Kurssilaisen tulee olla vähintään 17-vuotias.

Ilmoittaudu 16.10. mennessä www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta.

Upeita juttuja

KESÄ ON KOHDELLUT sukeltajia hyvin. Merelle on päästy sukeltamaan useina viikonloppuina. Hakemus Suomen ensimmäisen hylkypuiston perustamisesta pääsi valtamediaan asti. Uskon, että Sauli Lallan idea upottaa käytöstä poistettuja veneitä Uudenkaupungin edustalle on hyvä tapa saada kaloille kasvupaikkoja ja sukeltajille katsottavaa pinnan alla. Hanke nykyisessä muodossaan on ensimmäinen Suomessa, joten on ollut odotettavissa, että lupien saaminen on haastavaa.

TOINEN HIENO projekti, jota on ollut mielenkiintoista seurata, oli Hangon edustan hylkyjen poijuttaminen. Hienoja ovat myös muutamien viistokaiun omistajien kuvat uusista kohteista, joita on löytynyt runsaasti. Suomenlahtemme on jopa maailman mittakaavassa hylkyjen aarreaitta, joten on ollut samalla ikävä lukea uutisista, että joistakin hylyistä on viety esineitä.

Uskon, että hylkypuisto on hyvä idea – kaloille ja sukeltajille.

KÄVIN ALKUKESÄSTÄ katsomassa nuorten laitesukellusleiriä Pirkanmaalla. Leiri on nuorille hyvä tapa tutustua eri sukelluskohteisiin ja sukeltaa yhdessä. Ensi vuonna nuorten leirin, Melqqu 2014:n, järjestää Riihimäen Urheilusukeltajat ry yhdessä nuortenryhmän kanssa IsoMelkuttimella kesäkuussa. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori pääsee mukaan.

KESÄKUUSSA järjestettiin sukelluskalastuksen Euro-Afrikan mestaruuskilpailut Helsingissä. Oli hienoa nähdä tiimin kovan työn tulos ja ilo olla paikalla seuraamassa isoa tapahtumaa. Voitto kisoista saavutettiin niinkin erikoisilla kaloilla kuin turskilla, joita kreikkalainen voittajakalastaja oli väijynyt 20 metrin syvyydessä harppuunan ja lampun kanssa kumpanakin kisapäivänä.

SUKELLUSKAUSI tästä vain paranee, kun vedet viilentyvät ja näkyvyydet alkavat parantua. Syksy on myös hyvää aikaa käydä kursseja.

TEPPO LALLUKKA päätoimittaja teppo.lallukka@sukeltaja.fi

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

LAURI ON KASVANUT sukeltajaksi jo pienestä pitäen: 6-vuotiaasta hän on kolunnut Nokian rantoja snorklaamalla ja Nokian Urheilusukeltajien norppatoiminnan kautta kouluttautunut norppaohjaajaksi ja myöhemmin laitesukeltajaksi. Hän toimii seuransa koulutusvastaavana ja rahastonhoitajana sekä Sukeltajaliiton nuorisovaliokunnan liittokouluttajaharjoittelijana.

– Tavoitteenani on päästä kehittämään nuorille tarkoitettua sukellustoimintaa. Alle 15-vuotiaiden toiminta on jo nyt hyvällä mallilla, mutta tämän ikärajan jälkeen ei ole vielä tarjolla riittävän innostavaa toimintaa. Tavoitteenani on kouluttautua myös laitesukelluskouluttajaksi, kunhan laitesukelluskokemusta ja koulutuskokemusta snorkkelisukel-

luksesta kertyy tarpeeksi, jotta sitä voisi jakaa eteenpäin, Lauri kertoo.

Lauria miellyttävät eniten pitkäkestoiset, kohtuullisen matalat sukellukset sekä sukellukset hylyille.

– Lähikohteet jaksavat aina kiinnostaa ja niilläkin sukeltaminen on mieluisaa. Viime aikoina olen innostunut uudelleen myös snorkkelisukelluksesta uusissa kohteissa sen helppouden vuoksi. Harrastustoimintani koostuu enimmäkseen kaikesta sukeltamiseen liittyvästä. Sukeltamisen ohella käyn myös kiipeilemässä, erityisesti boulderointi on mieleeni, hän kertoo.

Lauri kirjoitti tähän lehteen jutun Nokian Urheilusukeltajien järjestämästä nuorten laitesukellusleiristä. Jutun voit lukea sivuilta 24–25.

Lauri Kivimäki, Tampere

TOMMI ERONEN

Rheinfall Zollbrucke.

Vastarannalla Saksa. Virtaus on syönyt hienoja muodostelmia joen keskivaiheilla. Kovempi kiviaines on tehnyt lippoja ja hyllyjä joen rannalle.

Maisemat sukelluksella todennäköisesti olivat paremmat jään päällä kuin alla, vaikka veden kirkkaudessa ei ollut moittimista.

on sukellusmaa Sveitsi

KUN Juha Karlenius muutti työn perässä Sveitsiin, ei sukeltaminen ollut päällimmäisenä mielessä.

– Olin harrastanut sukellusta kolmisenkymmentä vuotta, joten palo oli jo hieman vähentynyt. Kuitenkin sukellus hiipi mieleen, kun viikonloppuisin kävelin Rein-joen rantoja Baselissa, Juha kertoo.

Juha tutustui työkaveriinsa, joka myös oli sukeltaja. Tämä kertoi Sveitsin hienoista sukellusmahdollisuuksista ja suositteli sukellusliikettä, jonka omistajaan Pedroon Juha otti yhteyttä.

– Yhteys syntyi välittömästi ja tuntui kuin olisi kotiin tullut. Sukeltajat ovat samanlaisia joka puolella maailmaa.

SVEITSILÄISEN SÄNTILLISTÄ

Juha lähti katsomaan toimintaa sukellusretkelle Zürichinjärvelle. Järvi on noin 450 metrin korkeudessa merenpinnasta, joten sukellustietokoneiden piti olla säädetty oikein. Kaikilla oli kahdennetut laitteet sinkkupulloista lähtien. Parityöskentely sujui kuin oppikirjassa; pariköysiä ei tosin näkynyt. Näkyvyys oli hyvä ja kaikilla oli tehokkaat lamput. Sukelluslippu oli laitettu rannalle, jossa oli valmiita putkia sitä varten maahan upotettuna.Vesi oli lämmintä. Märkäpukusukeltajat viihtyivät saman sukellusajan kuin kuivapukusukeltajatkin, jotkut vielä ohuilla hanskoilla kuivapuvun kanssa. Pukeminen näytti erilaiselta kuin kotoSuomessa. Auto parkkipaikalle asutuksen

keskelle ja kamoja päälle pukemaan liikenteen ajaessa aivan vierestä. Joillekin sukelluskohteille on mahdollista ajaa jopa raitiovaunulla. Sukeltajien noustua tuli raportti: Vesi kirkasta noin 6–10 metrin jälkeen, lämpö pinnalla lähes 20 astetta ja siitä syvemmälle mentäessä hieman alle 10 astetta.

– Sukelsin itse muutaman sukelluksen Zürichinjärvessä ja Bodenseessä, joissa oli paljon kaloja, mutta ei oikeastaan muuta nähtävää rinnesukelluksen lisäksi, Juha kertoo.

SUKELLUS SAKSAAN

Reissu Reinille Rheinaun Zollbruckeen oli erikoinen: siellä oli mahdollista sukeltaa Sveitsistä Saksaan ja takaisin, sillä joen toi-

TEKSTI KRISTIINA KARILA, JUHA KARLENIUS KUVAT JUHA KARLENIUS

Sukellustoiminnan loputtua jäälautta palautettiin peittämään avanto ja varoitusteipit asennettiin paikoilleen, ettei kukaan vahingossa putoa avantoon.

nen ranta kuului Saksalle.

– Näkyvyys oli erinomainen ja virta todella mieto. Kaloista ei ollut puutetta: ahvenia, ankeriaita ja jonkinlaisia monneja uiskenteli joka puolella.Yksi iso, varmaankin metrin mittainen viiksekäs kissakala asusteli yhdessä luolassa. Jos lähestyi varovasti, pääsi sitä katselemaan rauhassa. Joku pari meni liian läheltä luolaa ja kala otti hatkat. En tiennyt tästä paosta mitään kun olin tulossa peräjoukossa ja huomasin välivedessä jotain kiiltävää. Olin onnekas sen nähdessäni, Juha kuvailee.

– Suurin syvyys oli 10 metriä ja lämpötila yli 15 astetta, joten pienoinen hiki tuli Loitokarin puvussa. Ymmärrän hyvin, miksi paikallisilla on irtohuput ja hanskat. He eivät

myöskään käytä aluspukuna kuivapuvuissaan samanlaisia pukuja kuin Suomessa.

TURVALLISESTI JÄISSÄ

Talvella porukka tekee reissuja etelän kirkkaisiin ja kalarikkaisiin vesiin, mutta jääsukellustakin harrastetaan. Juha ilmoittautui mukaan viikonloppujääleirille, joka pidettiin Silserseellä Engadinissa. Järvi sijaitsee noin 1 800 metrin korkeudessa ja veden kirkkaudessa ei ole moittimista.

– Kolmioreikä jäässä, jäälautta jään alle tungettuna sukeltajat pulahtivat pareina veteen. Jään paksuus ei ollut kotimaan luokkaa, ehkä noin 20 cm. Sukeltajat ähelsivät lautan kokonaisena jään alle. Turvaköyden

toinen pää oli ankkuroitu tukevasti jääkiilalla jäähän, jolloin narumiehen ei tarvinnut pelätä köyden lipsahtamista avantoon. Touhu oli kuten koti-Suomessakin, etukäteen mietittyä turvasukeltajineen päivineen.

– Kaiken kaikkiaan sukeltaminen täällä Sveitsissä on yhtä monipuolista kuin Suomessa. Kaikille löytyy kohteita: hylkyjä, biodyykkejä, virtaavia kohteita. Kesäkauden kohokohta on Verzasca-viikonloppu. Silloin sukelletaan joessa, jossa on uskomattoman kirkas vesi ja kalliot syöpyneet hienoihin muotoihin, Juha kuvailee.

Katso upeita kuvia Verzascasta: www.waterworld.ch/de/9_galerieseiten/europa/Verzasca2011.ph

Matkalaukku

Sujuu se matkanteko näinkin.

Mittava siivousprojekti Kaukajärvellä

ELOKUUSSA TAMPEREELLA SUURI JOUKKO SUKELTAJIA ERI SEUROISTA YHDISTI VOIMANSA KAUKAJÄRVEN SIIVOUSTALKOISSA. ROMUA OLI KERÄÄMÄSSÄ PERÄTI 53 SUKELTAJAA. LISÄKSI PAIKALLA OLI PARISENKYMMENTÄ VENEILIJÄÄ JA MUUTA TALKOOVÄKEÄ VASTAANOTTAMASSA ROSKIA.

SIIVOUKSEN tarpeessa järvi olikin; pohjasta nostettiin säkkikaupalla rikkinäisiä pulloja, metalliromua, pyöränrunkoja, ongenkoukkuja ja muita esineitä, jotka esimerkiksi rannalla aiheuttavat uimareille pahaa jälkeä. Onnettomuusriskin lisäksi romut rehevöittävät järveä.

– Viime vuoteen verrattuna näkyvyys on huonontunut selvästi. On jo paikkoja, joihin ei halua mennä sukeltamaan, koska siellä vesi on niin sakkaista, kertoo sukellusseura ScubaDo:n sukeltaja Aino Oura. Ouraa harmittaa ennen kaikkea välinpitämätön asenne.

– Tuntuu että järveen suhtaudutaan poissa silmistä, poissa mielestä -asenteella. Kuin järvi olisi vain jotain, josta mei-

Onnettomuusriskin lisäksi romut rehevöittävät järveä.

dän on lupa ottaa, mutta jolle ei tarvitse antaa mitään takaisin ja joka kestää mitä vaan.

Myös sukeltaja Arttu Ylinen toivoo, että tapahtuma havahduttaisi ihmiset ottamaan vastuuta järvestä.

– Tempaus avasi monen sukeltajankin silmät, omani ainakin, Ylinen sanoo katsoessaan roskalavalle tuotuja romuja.

Siivoustalkoot onnistuivat niin hyvin, että talkoolaiset aikovat tehdä tapahtumasta jokavuotisen perinteen.

Sukellustalkoisiin osallistuivat ScubaDo, RRDC ry, TAURSU ry, Oxy Dive Club, Kangasalan VPK:n sukeltajat, Scuba Libre ry sekä muutama vapaasukeltaja. Tapahtuman järjesti Pelastakaa Kaukajärvi ry. EVA WÄLJAS

KAUKAJÄRVI on ainutlaatuinen luontoparatiisi keskellä kaupunkia. Puhdas ja kirkasvetinen järvi tarjoaa vehreän virkistyspaikan niin uimareille, sukeltajille, kalastajille ja kesäasukkaille kuin myös lukuisille lintu- ja eläinlajeillekin. Pieni järvi on kuitenkin hyvin haavoittuvainen ja pienetkin ympäristöongelmat voivat vahingoittaa järven tasapainoa. Viemärivuodot, Metson tehtaan kuormitus ja ympäristöstä tulevat hulevedet rehevöittävät järveä. Pelastakaa Kaukajärvi ry haluaa suojella Kaukajärveä ja turvata sen säilymisen puhtaana myös jälkipolville. www.facebook.com/PelastakaaKaukajarviRy pelastakaakaukajarvi@gmail.com

siilikalat

MIKÄ on piikikäs ja pallomainen, ui hitaan ja kömpelön näköisesti riutan reunalla ja näyttää koko ajan hyvin hämmästyneeltä?

Se on tietysti siilikala, englanniksi porcupinefish eli piikkisikakala. Siili lienee otettu kalan suomenkieliseen nimeen sen takia, että piikkisikojen puuttuessa Suomen luonnosta siilit edustavat meille piikikkäitä pallomaisia eläimiä. Siilikaloja on 19 eri lajia kuudessa eri heimossa. Siilikalojen puolustuskeino petoja vastaan on nerokas: vaaran uhatessa ne nielevät vettä tai ilmaa ja paisuvat jopa kaksinkertaisiksi verrattuna normaaliin olotilaansa. Samalla kalaa peittävät, muuten ihoa myöten makaavat, terävät piikit nousevat pystyyn.

Jos petokala kuitenkin pystyy nielemään tämän piikikkään jalkapallon, joidenkin siilikalalajien sisältä löytyy vielä kolmaskin puolustuskeino, myrkky. Maksaan ja

munasarjoihin varastoitunut hermomyrkky on jopa 1 200 kertaa syanidia vahvempaa ja tappaa helposti suuremmankin tietämättömän saalistajan. Myrkky syntyy siilikalojen ravinnosta saamien bakteereiden tuottamana.

Ainoat pedot, jotka joskus pystyvät syömään siilikaloja, ovat suuremmat hait ja miekkavalaat. Tonnikalat ja delfiinit syövät joskus nuoria pallokaloja.

Siilikaloja löytyy ympäri maailman trooppisten merien, joissa nuoret yksilöt usein uiskentelevat avovedessä ja aikuisena siirtyvät riutan suojiin. Siilikalat syövät kovakuorisia selkärangattomia, jotka ne pystyvät murskaamaan yhteen sulautuneista hampaista muodostuneella “nokallaan”. Siilikalojen heimon latinankielinen nimi Diodontidae, kaksihampainen, kuvaa juuri tätä ominaisuutta.

ESSI KESKINEN METSÄHALLITUS

Paukkunen onnistuneen räpyläsukelluksen jälkeen.

Johanna Nordblad aloittamassa finaalisukellustaan.

Laura

Elina Manninen tallensi kameralla kisatunnelmia.

MIKKO ANTTONEN

ELINA MANNINEN

Mikko Pöntinen valmistautumassa pituussukellukseen ilman räpylöitä.

Team Finland 2013.

Kovatasoiset MM-kisat vapaasukelluksen allaslajeissa

VAPAASUKELLUKSEN ALLASLAJIEN MM-KILPAILUT JÄRJESTETTIIN TÄNÄ VUONNA SERBIAN BELGRADISSA. JUHANNUSAATTONA ALKANEESEEN KILPAILUUN OSALLISTUI POIKKEUKSELLISEN SUURI, 11 SUKELTAJAN JOUKKUE, MIKÄ KERTOO LAJIN HYVÄSTÄ KEHITYKSESTÄ SUOMESSA VIIME VUOSIEN AIKANA.

VAPAASUKELLUKSEN kouluttajia on vihdoin saatu lisää, ja tietotaitoa on jaettu seuroihin ympäri maata. Kilpasukeltajien määrä on pysynyt aika tasaisena viime vuosina, mutta monet suomalaiset sukeltajat ovat yltäneet kansainvälisesti kovatasoisiin suorituksiin, minkä vuoksi Serbian kisoihin pystyttiin lähettämään näinkin suuri joukkue.

Helteiseen Belgradiin kokoontui vapaasukeltajia yli 20 maasta, ja kilpailut olivatkin tähän mennessä suurimmat. Kisoissa kamppailtiin pituussukelluksessa räpylöillä ja ilman sekä staattisessa hengenpidätyksessä. Suomalaisjoukkueen vahvuudet olivat selkeästi pituussukelluslajeissa, joissa nähtiin upeita suorituksia sekä kokeneilta sukeltajilta että uusilta tulokkailta. Yleisestikin kisat nostivat suoritusten tason korkeaksi. Hyppäys edellisiin vuosiin oli pituuslajeissa yli 20 metriä. Kilpailuja hallitsivat ennakkosuosikit miesten sarjassa Kroatian Goran Colak ja naisten sarjassa Venäjän Natalia Molchanova. Molemmat keräsivät maailmanmestaruudet kaikissa lajeissa Natalien rikkoessa lisäksi kaikkien lajien maailmanennätykset.

SUOMENENNÄTYKSET UUSIKSI

Suomalaisittainkin kisat onnistuivat erinomaisesti. Kilpailutulokset olivat lähes poikkeuksessa henkilökohtaisia ennätyksiä, ja näiden lisäksi Johanna Nordblad ja Mikko Pöntinen tekivät räpyläsukel-

luksessa suomenennätykset lukemin 192 ja 254 m. Molemmat selvisivät lajien A-finaaliin Johannan sijoittuessa seitsemänneksi ja Mikon viidenneksi.

– Kisavalmistautumiseni menivät hyvin ja huippukunto ajoittui suunnitelmien mukaisesti. Molemmissa pituussukelluslajeissa sijoituin seitsemänneksi. Suurin henkilökohtainen onnistumiseni oli suomenennätyksen rikkominen räpyläsukelluksessa, kommentoi Johanna Nordblad.

Räpyläsukellus olikin selkeästi suomalaisten päälaji. Naisten sarjassa Veera López-Lehto karsiutui B-finaaliin ollen kilpailun 14. ja Laura Paukkunen sijoittui 18. sijalle. Miesten sarjassa arvokisojen ensikertalainen, Jaakko Keskitalo, oli upeasti B-finaalissa ja 13. sijalla 213 metrin sukelluksella.

– Suomella oli näissä kisoissa aiempaa suurempi joukkue, ja olikin mukava nähdä uusien tulokkaiden tekevän vakuuttavia tuloksia ensimmäisissä MM-kisoissaan, tiivistää Mikko Pöntinen.

Seuraavat arvokisat, syvyyssukelluksen MM-kisat käydään syyskuussa, ja Suomea lähtee edustamaan Kaj Toivola. Kisapaikkana toimiva Kreikan Kalamata on Kaj’lle tuttu paikka edellisistä kisoista, ja kesän treenit ovat sujuneet hyvin. Tsemppiä Kaidelle kisoihin.

MIKKO ANTTONEN

ELINA MANNINEN

Joukkueessa pelasivat ylhäällä vasemmalta: Mari Pesola, Sirpa Törrönen, Ella Parviainen, Seda Ilksöz, Mirva Kleemola, Oona Tuuri, Nelly Holmbäck ja Irina Viippola. Alhaalla vasemmalta: Heli Koskinen, Hanna Weckman, Jenni Hyvärinen, Saija Jokinen, Ulla Sten ja Mira Seppänen.Valmentajana toimi Juhani Honkanen.

Naisille uppopallon PM-hopeaa

SUOMEN uppopallonaiset kävivät hakemassa hopean Norjan Sandefjordissa pidetyistä Pohjoismaiden mestaruuskilpailuista kesäkuun alussa. Suomi voitti kaksinkertaisessa sarjassa Ruotsin molemmilla kerroilla, mutta joutui taipumaan Norjalle kaikissa kolmessa ottelussa. – Pelasimme uudistetulla taktiikalla ja se tuotti tulosta. Erityisen tyytyväinen olen molemmista Ruotsi-otteluista. Valitettavasti Norjaan on vielä hieman etumatkaa kurottavana tässä aktiivisessa pelityylissä. Joukkue näytti kuitenkin erittäin kypsää peliä heitä vastaan, joten tulevaisuudessa kaikki on mahdollista, tuumaili joukkueen valmentaja Juhani Honkanen

Seuraavan kerran maajoukkueet kohtaavat Suomessa järjestettävissä PM-kilpailuissa helmikuussa 2014.

RIKU RIIKONEN

Uppopalloa Ottelutulokset

7-0 (5-0)

2-1 (2-0)

5-0 (4-0)

2-0 (1-0)

7-2 (4-1)

NOR–FIN 6-0 (4-0)

Malmön tapaan

JO VUOSIA ruotsalainen Malmö Triton on järjestänyt kesäleirejä, missä harjoitellaan pitkä viikonloppu uppopalloa. Tänä vuonna leiri pidettiin Mullsjössä ja mukana oli myös neljä suomalaista testaamassa taitojaan ja oppimassa uutta.

Leiriläisiä oli seitsemästä eri maasta noin 60, joista nuorin oli syntynyt 1996 ja vanhin 1963. Pelikokemusta oli vuodesta 25 vuoteen. Tasoerot huomioitiin jakamalla pelaajat neljään tasoryhmään, jolloin allasja kuivaharjoitukset voitiin tehdä mahdollisimman kovatasoisena.

Alussa oli paljon allasharjoitteita, mutta loppupuolella leiriä vain pelattiin. Pisimmät allastreenit olivat 2,5 tuntia. Kuivaharjoitteet olivat CrossFit-tyyppisiä, joiden sisältö oli suunniteltu nimenomaan uppopallon tarpeita ajatellen. Kolmeen vuorokauteen mahtuikin harjoituksia yhteensä 17 tuntia joka ryhmälle.

Triton oli hoitanut järjestelyt erinomaisesti ja suunnitellut leirin hyvin. Leiri oli edullinen, vaikka maksu sisälsi myös ruokailut. Majoitus oli järjestetty läheisen koulun liikuntasaliin.

Leiri sopii kaikille tasosta ja sukupuolesta riippumatta.

Sukellusveneestä

risteilijään

ROD MACDONALDIN Great British Shipwrecks kertoo 37 tunnetuimman brittiläisen hylyn tarinan. Kirjan tekeminen on vaatinut 30 vuotta sukeltamista ja kymmenien avustajien panoksen.

Hylkykirjan kirjoittamisen alkuaikoina hylyistä ei löytynyt juurikaan tietoa ja niiden sijainti oli usein epäselvä. Hylyt on jouduttu ensin etsimään maamerkkien ja heikon tausta-aineiston perusteella. Alkuaikoina kirjan kirjoittajalla ei ollut käytettävissään kaikua, joten useimmat hylyt on etsitty naaraamalla ankkurilla. Englannin vesien näkyvyyttä voi verrata Suomeen, ja siksi hylkyjen kuvituksena on Rob Wardin loistavia piirroksia, jotka on tehty opastamaan sukeltajaa. Vedenalaisia kuvia on melko vähän, ja ne kertovat heikohkosta näkyvyydestä.

Kirja sisältää hylkyjen historiatietojen lisäksi sukelluksen kannalta oleellista tietoa. Sijainnin lisäksi kirja opastaa sukeltajan hylylle ja kuvailee jopa yksityiskohdat ja niiden syvyydet. Satunnainen turisti jää kaipaamaan tietoa hylkyjen tavoitettavuudesta, sukelluskeskuksista ja majoituksista. Kirjoittajan kotisivuilta osoitteesta www.rod-macdonald.co.uk löytyy täydentävää tietoa ja muun muassa linkkejä sukelluskeskuksiin.

Monien kohteiden syvyydet ovat 20–50 metriä, joten ne ovat helposti sukellettavissa. Englannin vuorovedet ja kanaalin kohteilla myös liikenne tuovat oman haasteensa, mutta kun kohteiden kirjo vaihtelee sukellusveneestä risteilijään, on lukijalla jo monta syytä aloittaa matkan varaaminen.

PASI MANNERKOSKI

Tervetuloa

Muista Sukeltajaliiton syyskokous la 19.10. Helsingissä.

Kokouksessa

• esitellään vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja budjetti

• valitaan jäseniä Liiton hallitukseen

Tarkemmat tiedot kokouskutsussa www.sukeltaja.fi Uutisissa ja Tapahtumakalenterissa.

Kirja

Hylkysukellusta

talkoohengessä

Janne Rekilä lähdössä sukeltamaan vedenalaiselle luontopolulle.

Essi Keskinen nousemassa takaisin Pauhaan toimittajien valokuvatessa.

METSÄHALLITUKSEN HYLKYTALKOOPÄIVÄ HEINÄKUISENA VIIKONLOPPUNA TOI SUKELTAJIA YMPÄRI SUOMEN PERÄMEREN KANSALLISPUISTOON SELKÄSARVEN SAAREEN KEMIN JA TORNION EDUSTALLE. PÄIVÄN TARKOITUKSENA OLI KERTOA, ETTÄ MYÖS PERÄMERELLÄ ON HYLKYHISTORIAA.

PERJANTAINA veneitä saapuu pitkin Perämerta. Lahdesta, Tampereelta ja Porista on pitänyt lähteä jo aamulla autolla. Helsingistä on lentänyt järjestäjiä, luennoitsijoita ja median väkeä.

Selkä-Sarven vierasvenesatama – Perämeren kansallispuiston ainoa – täyttyy iltaan mennessä. Yöllä saapuvat sukellusseurojen veneet joudutaan kiinnittämään kylkiparkkiin. Nuotiopaikat täyttyvät eri puolilta Suomea saapuneista sukeltajista, ja saunassa spekuloidaan seuraavan päivän sukelluksia.

Lauantaina Metsähallituksen vene kuljettaa paikalle lehdistöä sekä Museoviraston intendentin Maija Matikan. Matikka on tullut kertomaan innokkaalle sukellus- ja veneily-yleisölle Suomen vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä ja Perämeren hylyistä. Hän painottaa, että sukeltajien apua tarvitaan uusien kohteiden löytämisessä ja dokumentoinnissa.

– Vedenalainen kulttuuriperintö kuuluu meille kaikille, joten on

hienoa, jos sukeltajat käyvät tutustumassa kohteisiin”, Matikka päättää esityksensä rantapenkereellä.

Laminoidut kuvat vedenalaisista kohteista ovat kiertäneet yleisöllä ja erityisesti ilmakuva Raahen matalasta hylystä puhututtaa.

Sitten päätetään sukelluskohteista. Jorma Vähä Kemin sukellusseurasta lähtee opastamaan kahta venettä Kemin Ajoksen ulkopuolella olevalle Salem-hylylle. Hylky löytyi vasta muutama vuosi sitten Ajoksen sataman laajennuksen yhteydessä ja paljastui vuonna 1906 uponneeksi alun perin 54 metriä pitkäksi puuparkiksi. Sukellus onnistuu hyvin ja hylyllä on tunnelmaa.

Samaan aikaan Kemin ja Tornion sukellusseurojen veneet viistokaikuluotaavat lähivesiä. Torniolaiset löytävät viitteitä mahdollisista laudoista matalikolla, jonne on kertomuksen mukaan haaksirikkoutunut alus 1910-luvulla. Torniolaiset päättävät sukeltaa paikalla myöhemmin kesällä ja varmistaa löydön.

Sukeltajien apua tarvitaan uusien kohteiden löytämisessä ja dokumentoinnissa.

Intendentti Maija Matikka pitää esitelmää Suomen vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä Selkä-Sarven satamassa.

TOP3 Sukeltajan allastreeniä

HELI HALAVA, SUKELTAJALIITON NUORISOPÄÄLLIKKÖ, VESILIIKKUMISEN JA -LIIKUTTAMISEN MONIOTTELIJA

Muutama sukeltaja lähtee vedenalaiselle luontopolulle poseeraamaan valokuvaajille ja toimittajille. Minä kierrän polun oululaisen sukeltajan Janne Rekilän kanssa ja olen kuin puulla päähän lyötynä, kun polulle on ilmestynyt lähes 7 metriä pitkä ja 2 metriä leveä kappale limilautaisen, vajaa 20-metrisen puualuksen kylkeä! Epäilen käytännön pilaa, mutta kuulen myöhemmin tiimini jäseniltä, että kylki on ollut siinä jo keväällä kun luontopolkua on pystytetty, mutta uudet sukeltajat eivät ole tienneet että kappale on uusi.

Matias Kulmala kiteyttää viikonlopun tunnelmat.

– Mielestäni kannatti lähteä Tampereelta asti – tapahtuma oli hyvin järjestetty. Tapasimme samanhenkisiä ihmisiä ja myös Selkä-Sarven saari oli tutustumisen arvoinen paikka. Saaren historia, luonto sekä varaus- ja autiotupa saivat pohtimaan, minkälaista on ollut elämä menneinä vuosisatoina Perämeren talven ankarassa ilmastossa. Lisäksi saimme huomata, että hylkysukeltajalle myös Perämeri tarjoaa nähtävää. Hylyt ovat helppoja sukeltaa, koska vedet ovat matalia.

Moni kyselikin sunnuntaina lähdön hetkellä, onko Metsähallituksen Hylkytalkoista tarkoitus tehdä vuotuista tapahtumaa. Saapa nähdä. ESSI KESKINEN

MONORÄPYLÄ 1 3

PINKKAAMINEN

PINKKAAMINEN on yksi suosikeistani, sillä se treenaa useita sukeltajalle tärkeitä taitoja: hengenpidätystä, varusteiden pukemista ja riisumista sukelluksissa sekä rauhallista toimimista veden alla.

VESIJUOKSUVYÖ 2

VESIJUOKSUVYÖ on todella monipuolinen ja kuntouttava väline, jonka avulla altaassa voi tehdä paljon muutakin kuin juosta. Omaan tai erilaisten ryhmien tarpeeseen on kehitelty kaikille sopivia treenejä: pallopelejä, juoksuleikkejä, jumppaa…

ENITEN ehkä pidän monoräpyläuinnista. Siinä voi kokea vauhdin hurmaa. Toisaalta kun keskittyy tekniikkaan ja pyrkii tekemään mahdollisimman puhtaita potkuja, saa keskivartalo aina syviä vastalihaksia myöten tehokkaan ja kokonaisvaltaisen treenin.

Räpyläuintikuulumisia

RÄPYLÄUINNIN MM-kisat uitiin CMAS Gamesien yhteydessä Tatarstanin Kazanissa 3.–10. 8. Puitteet olivat uskomattomat. Muutamassa vuodessa kaupungin laidalle on rakennettu 30 kerrostalon opiskelija- ja urheilualue. Majoitustiloja on 12 000 hengelle sekä kaksi uimahallia, tennishalli, urheilu- ja pallokenttiä ym. Kazanissa järjestettiin juuri opiskelijoiden Universiadit ja ensi vuonna uinnin EM- ja vuonna 2015 MM-kilpailut. Nyt kilpailijoita oli 40 maasta, kaukaisimmat Meksikosta, Kolumbiasta, Ecuadorista ja Venezuelasta. Kisat olivat kovatasoiset. Niissä uitiin 12 maailmanennätystä, joista sekä miehet että naiset tekivät kuusi ennätystä. Suomen joukkueen suurimmat odotukset oli asetettu Terhi Ikoseen hänen keväisen World Cup-menestyksensä perusteella. Huhtikuussa Ranskan Provencessa uidut uudet Pohjoismaiden ennätykset olivat 400 m:llä 3:25,97 ja 800 m:llä 7:03,04. Sijoitukset olivat silloin 4. ja 2. Toukokuussa Puolan Gliwicessä sijoitukset paranivat ollen 2. ja 1. Ennätykset eivät tällä kertaa parantuneet paitsi 400 m:n väliaikana 200 m:n kohdalla uusi SE 1:41,87. Näillä ennätyksillä Terhi olisi lähtenyt 400 m:lle 9. parhaalla ajalla ja 800 m:lle 6. parhaalla ajalla. Lisäksi helmikuun lopulla Tampereella ui-

duissa Finnish Open -kisoissa Terhi ui käytännössä yksinään 1500 m aikaan 13:50,75, jolla olisi lähtenyt kisoissa uimaan 5. parhaalla ajalla. Valitettavasti Terhi sai heinäkuun alussa rasitusvamman toiseen jalkapöytäänsä eikä pysty pitämään monoräpylää jalassaan. Vaivan paraneminen vie yleensä muutaman kuukauden, joten MMkisat menivät näin ollen ohi.

Myös Ville Kotikuusi ui samoissa World Cupeissa hyvin. Hän voitti Provencessa 50 m stereoräpyläuinnin ajalla 20,21 ja oli 100 m:llä 5. ajalla 47,27. Gliwicessä hän oli 50 m:llä 4. ajalla 20,25 ja 100 m:llä 8. ajalla 47,33. Vaikka Ville ui paremmin MM-kisoissa, tulokset riittivät 50 m:n 13. sijaan ajalla 20,11 ja 100 m:llä 18. sijaan ajalla 45,71.

Stereoräpyläuinti tuli arvokisojen ohjelmaan ensi kerran kokeiluna vuonna 2006 ja virallisesti ensimmäisiin CMAS Games:hin seuraavana vuonna. Sen saavuttama suosio on kasvanut ja tulokset sen myötä parantuneet huomattavasti. Arvokisoissa lajit uidaan välittömästi saman matkan monoräpyläuintien jälkeen, jolla pyritään saamaan lajien uimarit erikoistumaan omiin lajeihinsa.

KALEVI TURKKA

KUVAT: KALEVI TURKKA

Räpyläuintivaliokunta vuonna 2013

• Kimmo Korja, puheenjohtaja

• Marja-Liisa Kotikuusi, sihteeri (markkinointi)

• Ville Kotikuusi (tiedotus)

• Elise Mattsson (fysioterapia ja lajikehitys)

• Janne Toivola (maajoukkueen valmennus)

• Kalevi Turkka (välinehuolto ja yleisavustus)

Valiokunnan toimintaan pääsee parhaiten mukaan ottamalla yhteyttä

• valiokunnan puheenjohtajaan

Kimmo Korjaan, kimmo.korja@sukeltaja.fi puh. 050 359 1184, tai

• sihteeriin Marja-Liisa Kotikuuseen, marja-liisa.kotikuusi@sukeltaja.fi, puh. 040 770 0356 tai

• Kalevi Turkkaan, kalevi.turkka@sukeltaja.fi, puh. 0400 959 002.

Räpyläuintivaliokunta

Räpyläuinti on vauhdin hurmaa

RÄPYLÄUINTI ON PERINTEISTÄ UINTIA HUOMATTAVASTI VAUHDIKKAAMPAA. UIMARI LIIKKUU VEDESSÄ RÄPYLÄN AVULLA MATKIEN DELFIININ LIIKETTÄ. TAITAVAN RÄPYLÄUIMARIN RINNALLA PITÄÄ LAITTAA JUOKSUKSI, JOS HALUAA PYSYÄ MUKANA.

RÄPYLÄUINTIA harrastetaan pääasiassa altaassa, mutta se sopii erinomaisesti myös avovesiin kesäiseksi kuntoilulajiksi. Se sopii kaikille norpista senioreihin. Harjoittelu olisikin hyvä aloittaa jo norppaiässä, jolloin liikeradat oppii helpoiten. Räpyläuinti on erittäin suosittu kilpailumuoto Euroopassa sekä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Räpyläuintia voi harrastaa joko kahdella räpylällä tai yhdellä isolla monoräpylällä, johon laitetaan molemmat jalat. Kokeilemiseen ja kuntoiluun sopivia monoräpylöitä saa suomalaisistakin verkkokaupoista. Kil-

pailuvälineet tehdään pääsääntöisesti käsityönä, joten niitä voi hankkia tilaamalla ulkomailta tai tiedustelemalla räpyläuintivaliokunnan jäseniltä.

Sukeltajaliiton räpyläuintivaliokuntaa pitkään luotsannut Kalevi Turkka kertoo, että Suomessa ja Pohjoismaissa lajissa on tällä hetkellä meneillään sukupolvenvaihdos.

– Meillä on muutama kansainvälinen huippu-uimari, mutta laajempi harrastajajoukko puuttuu. Suomessa räpyläuintia kilpailumuotona harrastetaan noin kymme-

nessä seurassa. Kilpauimareita on noin viisikymmentä.

Valiokunta on pyrkinyt löytämään tapoja esitellä lajia kiinnostuneille esimerkiksi leirien muodossa.

– Valiokunta järjestää seuraavan koulutusleirin ja valmentajakoulutusta Kannonkosken Piispalassa 10.–13.10. Samalla on myös maajoukkueen leiri. Tavoitteena on tietysti elvyttää räpyläuintia Suomessa ja saada uutta verta mukaan, Kalevi Turkka kertoo.

KRISTIINA KARILA

Kalamies on eri

mies

Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetyissä

sukelluskalastuksen Euro-Afrikan

mestaruuskilpailuissa nautittiin ainutlaatuisesta tunnelmasta ja napattiin harvinaisia saaliskaloja.

Mestaruuden voittanut kreikkalainen Emmanouil

Giankos osoittautui uskomattomaksi kalamieheksi.

TEKSTI SUSANNA KALLAMA KUVAT PEKKA TUURI JA SUSANNA KALLAMA

KISOIHIN OSALLISTUI kaikkiaan 14 maata ja 43 sukelluskalastajaa. Suomen edustajina kilpailivat Matti Pyykkö, Kim Jaatinen, Jukka Levonen ja Juha Siitonen. Joukkueen kapteenina toimi Stig Gustavsson. Ensimmäiset kilpailijat saapuivat Suomeen kesäkuun alkupuolella ja viimeisetkin päiviä ennen kisaa. Aika ennen kisaa käytettiin tarkasti meren ja olosuhteiden tutkimiseen.

Espanjan joukkue saapui Suomeen noin kaksi viikkoa ennen kilpailua.

– Olosuhteet ovat meille hyvin vieraat ja Itämeri on vaikea meri. Tutustumisaika oli liian lyhyt sille, että olisimme oppineet tuntemaan meren, kertoo Mallorcalta tuleva Espanjan joukkueen kapteeni Andres Sureda. Toisaalta vaativat olosuhteet olivat kaikille samat. Heikko näkyvyys ja kylmähkö vesi eivät armahda ketään. Suurinta hämmennystä ennen kisapäiviä tuntui aiheuttaneen olosuhteiden nopea vaihtelu. Kisaa edeltävällä viikolla merivesi lämpeni asteita. Ensimmäistä kisapäivää edeltäneenä yönä aurinkoinen helle vaihtui pilviseen kuurosateeseen ja tuulen suunta kääntyi.

LATAUTUNUT JÄNNITYS

Lauantaiaamuna Helsingin Kauppatorin vieressä sijaitsevalla Vironaltaalla käy kuhina. Jokaisella kilpailijalla on oma vene ja kuljettaja. Osa veneistä on kilpailijoiden omia, mutta suuri osa kisajärjestäjän kautta organisoituja. Sukellusseuroista eri puolilta Suomea järjestelyihin osallistui kaikkiaan yli 50 venettä kuljettajineen sekä kymmeniä muita talkoolaisia.

Kilpailijoiden keskuudessa on aistittavissa poikamaista jännitystä. Sukelluskalastajat ovat yhtä suurta innostunutta jahtiporukkaa. Kisaveneet kokoontuvat lähtöpaikalle. Kun lähtömerkki kuuluu, suuntaavat veneet vauhdilla eri suuntiin. Merellä jokainen on omillaan.

Suomen joukkueen Kim Jaatinen nappasi ensimmäisenä päivänä harppuunaansa ankeriaan.

YKSINÄISTÄ JAHTIA

Sukelluskalastuksessa haastetaan luonto, kalat sekä oma mieli ja keho. Kalastajan pitää olla taitava vapaasukeltaja, pystyä odottamaan saalistaan pinnan alla jopa minuutteja ja käsitellä harppuunaansa taitavasti.

Suomen edustajan Kim Jaatisen ensimmäisen päivän kruunaa kookas ankerias.

– Ankerias on vaikea saalis. Tänään olin oikeastaan jahtaamassa kovassa virtauksessa kahta lahnaa. Lahnat uivat ristikkäin pois edestäni, mutta harppuunani löysi ankeriaan. Täytyy tunnustaa, että mukana oli myös tuuria.

Kilpailijoiden keskuudessa kuplii poikamainen innostus.

Sukelluskalastajat ovat yhtä suurta perhettä.

Espanjan joukkueen kapteeni Andres Sureda sanoo, että suomalaisilla sukelluskalastajilla on pakko olla rautainen mielenhallinta.

– Näissä olosuhteissa laji on äärimmäisen vaativa, hän sanoo.

Mies todennäköisesti tietää, mistä puhuu, sillä koko Espanjan joukkue elättää itsensä sukelluskalastuksen parissa. Sukelluskalastuksen asemaa Espanjassa voisi ehkä verrata mäkihypyn asemaan Suomessa, kertovat suomalaiset.

AJOISSA JÄRJESTYKSESSÄ

Ensimmäisenä päivänä satamassa odotellaan kilpailijoita saapuvaksi. Järjestäjien keskuudessa tunnelma on helpottunut. Kisajärjestelyt ovat sujuneet hyvin. Osa järjestelyjen yksityiskohdista on varmistunut vasta viime hetkellä, mutta kaikki ajoissa. – Jotkut maat ovat hieman kritisoineet haastavia olosuhteita. Toisaalta ne olivat juuri yksi syy sille, että kisat tuotiin Suomeen. Muuten järjestelyt ovat saaneet hyvää palautetta. Erityisesti on kiitetty aikataulujen pitävyyttä, mikä tosin ei ole meille suomalaisille erityinen hämmästyksen aihe, toteaa kilpailun pääsihteeri Tapio Salakari.

Veneiltä on tihkunut päivän aikana niukasti tietoa tuloksista. Lajin luonteeseen kuuluu, että menestyksellä ei kesken kalastuksen juhlita. Koskaan ei voi tietää, millainen saalis naapuriveneestä löytyy. Mutta huhut kertovat, että kreikkalaisen Emmanouil Giankosin harppuuna olisi osunut turskaan. – Kuulostaa huikealta. En muista, että Suomessa kukaan sukelluskalastaja olisi ampunut turskaa sitten 1980-luvun, jos silloinkaan, sanoo Suomen joukkueen kapteeni Stig Gustavsson.

Saapuessaan satamaan Kreikan joukkueen kapteeni Nikos Kambanis vahvistaa huhun nyökkäämällä, mutta kalat pysyvät piilossa.

PUNNITUS RATKAISEE

Sukelluskalastuksessa tulos ratkeaa vasta punnituksessa. Jokaiselle lajille on päiväkohtaisesti määritelty enimmäismäärä. Lisäksi kalan pitää täyttää painoraja. Vasta punnituksessa virallinen vaaka kertoo hyväksytäänkö kala vai ei.

Päivän saaliit kätkettiin juuttisäkkeihin odottamaan illan punnitusta.

Euro-Afrikan mestaruuskilpailun avajaiset ja punnitukset tapahtuvat keskellä Helsinkiä Espan lavalla. Aurinkoinen sää houkutteli paikalle paljon ihmisiä ja tapahtuma sai ohikulkijat pysähtymään.

Punnitusta seuraavien kilpailijoiden odottavat ilmeet ovat paljon puhuvia. Nyt selviää, ovatko merellä esitetyt tuuletukset totta vai tarua. Emmanouil Giankosin kaksi turskaa nousevat puntariin raikuvien aplodien saattelemana ja hän lähtee toiseen kisapäivään henkilökohtaisen kilpailun kärjessä. Muutenkin vahvat maat pitävät pintansa. Joukkuekisan piikkipaikalle nousee Espanja. Suomalaisten kisapäivä ei sujunut odotetusti, mutta tunnelmaa se ei latista.

– Huomenna on uusi päivä, toteavat Kim Jaatinen ja Matti Pyykkö.

Molempien mielestä yksi tavoite on jo saavutettu.

– Tavoittelimme lajillemme näkyvyyttä. Tänään sukelluskalastus esitellään Urheiluruudussa ja huomenna on tiedossa MTV:n uutisten kevennys. Lisäksi kaikki tämä yleisö täällä. Arvokasta on myös kanssakilpailijoiden palaute.

– Hallitseva maailmanmestari sekä Euroopan parhaat sukelluskalastajat ovat täällä, heille täysin vieraissa olosuhteissa. He ovat kertoneet nauttivansa olosuhteiden tuomista haasteista ja arvostus Pohjoismaisia lajin harrastajia kohtaa on noussut.

YLIVOIMAINEN RATKAISU

Toinen kisapäivä sujuu ensimmäistä aurinkoisemmassa, mutta hieman tuulisemmassa säässä. Mereltä saatujen tietojen mukaan kalaa on tullut ensimmäistä kisapäivää enemmän. Veneiden saapuessa satamaan saalista ei juuri hiiskuta.

– Meillä oli hyvä päivä, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, hymyilee Espanjan kapteeni Andres Sureda, jonka suojatit pitävät lopulta tasaisella suorituksellaan kärkipaikan joukkuekisassa.

Viimeisten veneiden joukossa laituriin kiinnittyneestä Emmanouil Giankosin veneestä kantautuva turskauutinen ei enää yllätä ketään. Yllätys on siinä, että turskia on kuusi ja että niiden seuraksi on löytynyt vielä kolme lahnaa ja yksi simppu. Aurinkoisella Espan lavalla mestaruusmitali ripustetaan ylivoimaisen voittajan kaulaan.

Uskomaton voittaja

HENKILÖKOHTAISEN EURO-AFRIKAN mestaruuden napannut Emmanouil Giankosin olemus on rauhallisen varma. Haastattelussa Helsingin vesillä unohtumattoman suorituksen tehnyt mies toteaa vain tehneensä asiat hyvin.

– En voi sanoa, että olen paras sukelluskalastaja, mutta olen valmistautunut parhaiten. Tutustuessani mereen näin samat kalat kuin kaikki muutkin. Ajattelin, että jos haluan voittaa minun pitää tehdä jotain erilaista.

Noin 10-vuotiaasta lähtien sukelluskalastuksen parissa viihtynyt, kirkkaisiin ja lämpimiin vesiin tottunut kreikkalainen päätti sukeltaa syvemmälle.

– Se oli todella hankalaa. Vesi oli kylmää ja näkyvyys olematonta. Minun oli pakko käyttää lamppua.

Sinnikkyys palkittiin.

– Lopulta näin yhden turskan. Tiesin, että niitä on pakko olla enemmän.

Emmanouil Giankos kalasti kilpailussa kaikkiaan kahdeksan turskaa. Ne hän löysi 20–35 metrin syvyydestä hylkyjen liepeiltä.

– Nyt kun kilpailu on ohi, kerron löytämäni turskapaikat ystävälleni Kim Jaatiselle. Kohta hänelläkin on turska harppuunassaan, hymyilee ylivoimainen voittaja.

NÄIN LAAJAN kilpailun järjestäminen on todellista ryhmätyötä, jossa jokaisella ryhmän jäsenellä on erittäin tärkeä rooli. Jos yksikin vene, venemies tai avustaja puuttuu, on kova työ saada korvaavia. Vuosi tehtiin töitä kisojen parissa ja välillä kellon ympäri. Oli mukavaa, että kilpailijat ja heidän delegaationsa olivat todella tyytyväisiä kisoihimme. CMASin Antonio Cruz ja Sergio Perez sekä Anna Arzhanova ilmaisivat tyytyväisyytensä erinomaisiin järjestelyihin. Järjestelyissä teimme nappisuorituksen ja kiitos siitä kuuluu teille kaikille, jotka osallistuitte niihin.

KILPAILUN KAUTTA saimme todella hienoa näkyvyyttä ja julkisuutta sekä suomalaiselle että pohjoismaiselle sukelluskulttuurille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

KILPAILUISTA JÄI ennen kaikkea todella hienoja muistoja. Voimme vieläkin näin Sukeltaja-lehden välityksellä palata mahtaviin tunnelmiin ja muistella kuluvaa kesää ja H-hetkeä. Olimme mukana toteuttamassa historiallista Euro-Afrikan Mestaruuskilpailua! Tästä voi turista ihan jälkipolvillekin.

Ylpeänä!

KIITOS

Kilpailun johtaja Ville Lahikainen

Sukeltajaliiton hallitus ja toimisto

Eliel Kilkki

Henrik Tuomas

Matti Pyykkö, joka toi kisat Suomeen

Niklas Saari

Kimmo Hohkuri

Kaikki venekuskit, apuhenkilöt, veneiden tuojat ym. Kiitos todella paljon, apunne oli korvaamatonta.

KILPAILUN PÄÄSIHTEERI TAPIO SALAKARI

ISO KIITOS MYÖS TUKIJOILLEMME

Nurkora Oy, Rautia UKI Ukin LVI-palvelu, KoneKesko

Kala- ja vesitutkimus Oy

Värikästä sukelluselämää kaukana Bunakenilla

MIA HUOPALAINEN ELÄÄ NUORUUTENSA HAAVETTA RIKKAIDEN KORALLISEINÄMIEN KESKELLÄ.

OSA ARKEA ON TOIMIA YMPÄRISTÖN, MEREN JA KESTÄVÄN KEHITYKSEN PUOLESTA.

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVA HEINI HÄRSILÄ

Osallistuin silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni Jaakon kanssa PADIn Open Water -kurssille jo 90-luvun alussa, kun anoppi ehdotti yhteistä sukelluslomaa Kreikkaan. Avovesisukellukset sukelsin Helsingin Lauttasaaressa, mikä oli jännittävä ja kiehtova kokemus ahvenineen ja katiskoineen. Yhteinen sukellusloma ei kuitenkaan onnistunut, ja sukellusharrastus jäi hyllylle vuosiksi. Vasta 90-luvun lopussa opiskelujen päätteeksi lähdimme ystäväni kanssa matkustamaan Kaakkois-Aasiaan, ja Indonesian kirkkaat vedet ja rikkaat koralliriutat houkuttelivat minut jälleen vedenalaiseen maailmaan. Silloin minusta tuli sukeltaja.

MILLAISISTA KOHTEISTA TAI SUKELLUKSISTA ITSE PIDÄT?

Rakastan värikkäitä ja rikkaita koralliseinämiä, jotka ovat täynnä elämää. Siksi alun perin tulimme ja jäimme Bunakenille.

MITEN SYNTYI AJATUS PERUSTAA SUKELLUSKESKUS ULKOMAILLE?

Olimme Jaakon kanssa haaveilleet jo nuorina, että jonain päivänä asetumme aloillemme johonkin lämpimään paikkaan. Rakkaus Bunakenin riuttoihin roihahti heti, ja saaren rento elämäntapa oli juuri sitä mistä olimme haaveilleet. Päätös sukelluskeskuksen perustamisesta oli silloin helppo; yllätyksenä tuli se, että jouduimmekin perustamaan koko resortin!

MILLAISTA ON SUKELLUSKESKUKSEN ARKI JA SEN PYÖRITTÄMINEN TOISENLAISESSA KULTTUURISSA?

Kulttuurierot tuovat omat haasteensa sukelluskeskuksen jokapäiväiseen arkeen. Työntekijöille ei voi esimerkiksi puhua tyypilliseen suomalaiseen suoraan tyyliin. Paikallinen yhteistyökumppanimme, saaren oma kasvatti Lorenso opasti meidät kulttuurin saloihin kädestä pitäen. Elämäntyyli saarella on iloisempaa ja varsinkin rennompaa kuin Suomessa. Haittapuolena rentoudessa on tietenkin se, että asiat eivät toimi aina yhtä jämptisti kuin mihin olemme tottuneet. Välillä joudunkin muistuttamaan itseäni siitä, ettei työnteko ole suorittamista vaan se on elämää, josta tulee nauttia. Kompromissi on avainsana.

ENTÄ TYÖSI HUIPPUHETKET?

Kun näen, että omat sukellusoppaamme nauttivat yhdessä vieraidemme kanssa päivän sukelluksista, kun porukka saapuu veneeltä iloisina ja nauraen. Työni ehdottomia huippuhetkiä ovat kuitenkin ne kerrat, kun vieraat palaavat Living Coloursille uudestaan. Silloin tunnen, että tiimi toimii ja työt on tehty hyvin.

KESKUKSENNE ON VALVEUTUNUT YMPÄRISTÖASIOISSA JA LUONNONSUOJELUSSA. MITÄ KAIKKEA TEETTE?

Yhdessä paikallisen WWF:n, NSWA:n ja Greenfinsien kanssa olemme osallistuneet vuosien varrella erilaisiin luonnonsuojeluprojekteihin, joissa pyritään lisäämään paikallisen väestön ympäristötietoutta. Living Colours on myös tukenut kouluprojektia, joka kouluttaa paikallisista nuorista ympäristötietoisia marine-ammattilaisia. Jokapäiväisessä arjessa joudumme opettamaan työntekijöillemme jatkuvasti ympäristön tärkeydestä, meren haavoittuvaisuudesta ja kestävästä kehityksestä, joka rikkaiden luonnonvarojen Indonesiassa on vielä kaukainen haave. Lisäksi teemme rannan ja riuttojen siivoustalkoita.

OLETKO JUURTUNUT BUNAKENIIN, JA MITÄ SE VAATII?

Kielen perusteiden oppiminen oli helppoa ja sitä kautta pääsin paremmin mukaan täkäläiseen yhteiskuntaan. Olen juurtunut Bunakenin saarelle, mutta jo mantereen puolella kulttuuri on hieman erilaista. 16 000 saaren Indonesia on kulttuurillisesti valtavan rikas ja monimuotoinen maa.

MITEN VIETÄT VAPAA-AIKAA, EHDITKÖ HARRASTAA JOTAIN?

Sukellusresortin pyörittäminen on pitkälti ympärivuorokautista hommaa, joten vapaa-ajan harrastuksille ei juuri jää aikaa. Luen paljon kirjoja ja lenkkeilen aina kuin mahdollista. Suomessa lomailen vuosittain.

MILLAISIA TULEVAISUUDEN SUUNNITELMASI JA HAAVESI OVAT?

Jos jotain olen paikalliselta väestöltä oppinut, on se, ettei tulevaisuutta voi pahemmin suunnitella. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elän päivä kerrallaan, sillä elänhän jo nuoruuden haavettani.

KALA VAI KORALLI?

Koralli, koska ilman koralleja ei ole riuttakaloja.

YÖSUKELLUS VAI YÖUINTI?

Yösukellus tietysti!

UIKKARI VAI MÄRKKÄRI?

Uikkari, koska vesi on niin lämmintä!

MANSIKKA VAI MANGO?

Mansikka, koska mansikkakermakakkua ei voita mikään.

OPPAANA VAI OMALLA SUKELLUKSELLA?

Oman sukelluksen oppaana. Parasta on, kun pääsee näyttämään parhaille ystäville suosikkikohteet.

Parasta on porukka!

SUKELTAJALIITON NUORTEN RYHMÄN IDEOIMA NUORTEN LAITESUKELLUSLEIRI JÄRJESTETTIIN JO NELJÄNNEN KERRAN.

TÄNÄ KESÄNÄ JÄRJESTÄJINÄ TOIMIVAT NOKIAN URHEILUSUKELTAJAT. NUORTEN KESÄTYÖT HIEMAN VEROTTIVAT

OSALLISTUJIA, MUTTA LOPULTA MUKANA OLI NELJÄSTÄ VIITEEN LEIRILÄISTÄ SEKÄ KOLME VAPAAEHTOISTA. LEIRI

KESTI KESKIVIIKKOILLASTA SUNNUNTAIHIN, MUTTA MUKAAN OLI MAHDOLLISTA LIITTYÄ MYÖS PERJANTAI-ILTANA.

TEKSTI LAURI KIVIMÄKI KUVAT SAANA TUURI

NOKIAN Linnavuoressa sijaitseva kylätalo toimi majoituspaikkana. Sukelluskohteiksi valikoitiin Tampereen seudun sukellusseurojen suosimia kohteita: Kaatialan louhos Kuortaneella, Ruutanalampi Talviaisissa sekä Tampereen Näsijärvi ja Kaukajärvi. Leirin järjestäjiin kuuluneen Tomi Leinosen mukaan aikaisempien leirien parannusehdotuksia selattiin tarkoin ja niihin pyrittiin myös reagoimaan.

– Varustauduimme ruoan puolesta samalla tavoin kuin partioleireillä on tapana. Emme kuitenkaan huomioineet, ettei ruoka maitakaan samalla tavoin sukelluksen ja koko leirin ajan vallinneen aurinkoisen kelin jälkeen, kuin se maittai-

si vauhdikkaalla metsäleirillä. Voimmekin sanoa, ettei ruoka ainakaan loppunut kesken! Pyrimme panostamaan myös sukelluksen toiseen puoleen eli veden pinnalla tapahtuvaan toimintaan. Kävimme tutustumassa Suomen Meripelastusseuran toimintaan ja uuteen alukseen Tampereella, sekä tietysti syömässä kaikkien rakastamaa mustaa makkaraa. Lisäksi vapaata oleskeluaikaa oli varattu reilusti.

Leirin vastuuhenkilönä toiminut Riku Metsälä summaa kokemukset.

– Saimme oikeastaan ainoastaan positiivista palautetta leiristämme. Ainoa epäsuora parannusehdotus koski majoitustilaamme. Kaikille yhteiset tilat toimivat mainiosti, mutta nukkumatiloiksi tarkoitetut huoneet olivat varustukseltaan ankeat. Myös ajankohta ja sen

Tule mukaan Jeah! Jes!

myötä tuleva osallistujamäärä olisi voinut olla suotuisampi. Kaiken kaikkiaan myös järjestäjille jäi erittäin positiivinen fiilis leiristä.

Teemu Holopainen osallistui leirille ensimmäistä kertaa ja piti sitä hienona kokemuksena.

– Parasta leirissä oli kokonaisuus, sillä porukka oli mahtava! Sukelluskohteet olivat loistavia, ja sukeltamista oli sopivassa suhteessa muuhun ohjelmaan. Haluan todellakin lähteä mukaan myös ensi vuonna.

Melqulle!

SUKELTAJALIITON vuoden 2014 nuorten laitesukellusleiri järjestetään 13.–15.6. nimellä MELQQU 2014 Lopen Räyskälässä. Leirin järjestävät Riihimäen Urheilusukeltajat ry ja Sukeltajaliiton nuortenryhmä. Sukellukset tapahtuvat kolmen päivän aikana Iso-Melkuttimella, joka on Räyskälän lentokentän lähistöllä sijaitseva kirkasvetinen erämaajärvi.

Leirille mahtuu 15–20 laitesukeltajaa, jotka voivat olla iältään 15–20-vuotiaita. Kysynnän mukaan järjestetään lisäpaikkoja myös snorklaajille.

Osallistujilla on myös mahdollisuus vaikuttaa leirin ohjelmaan: suunnitteilla on esimerkiksi taitoharjoitteita ja ”työsukelluksia”.

Leirille ilmoittautuminen alkaa marraskuussa. Seuraa Sukeltaja-lehteä, www.sukeltaja.fi-sivuja ja Facebookin Melqqu 2014 -sivuja. Lisätiedot Riku Kiviluodolta, riku. kiviluoto@sukeltaja.fi sekä Facebookissa www.facebook.com/melqqu2014.

Itämeri

olohuoneeseen

JAAKKO LEPPÄNEN ON OLLUT LAPSESTA KIINNOSTUNUT VEDENALAISESTA LUONNOSTA JA HAAVEILI JO SILLOIN OMAN

ITÄMERIAKVAARION PERUSTAMISESTA. NYT AKVAARIO ON VOINUT HYVIN JAAKON KOTONA JO PUOLITOISTA VUOTTA.

TEKSTI JA KUVAT JAAKKO LEPPÄNEN

AKVAARION PERUSTAMINEN

Kotonani on 180-litrainen Suomenlahti-akvaario, jonka sisältö on soraa myöten pyydystetty luonnosta. Sen suodatinjärjestelmä koostuu akvaariopaketin mukana tulleesta sisäsuodattimesta ja tehokkaammasta ulkosuodattimesta, josta vesi johdetaan jäähdyttimen kautta takaisin akvaarioon. Lämpötila on säädetty 18 asteeseen, joka karkeasti vastaa Suomenlahden pintaveden kesälämpötilaa. Loisteputkivalaisimet toimivat ajastimen määräämänä.

KYPSYTTELYÄ

Merenrannasta noudettu sora pestiin vesijohtovedellä ja lopuksi huuhdeltiin murtovedellä. Akvaarion vesi on sekoitus Suomenlahden merivettä ja vesijohtovedestä akvaariosuolalla

Vinkkejä murtovesiakvaarion perustamiseen

EN OLE AKVAARIOASIANTUNTIJA, MUTTA SEURAAVIEN

OHJEIDEN AVULLA ON KUITENKIN MAHDOLLISTA LUODA

OLOSUHTEET, JOTKA AINAKIN OMASSA ALTAASSANI VAIKUTTAVAT SOVELTUVAN AKVAARIOSSA ELÄVILLE LAJEILLE.

• HANKI RIITTÄVÄN TEHOKAS SUODATIN. Valmiissa akvaariopaketeissa mukana tuleva, altaan sisälle asennettava suodatin ei välttämättä riitä pitämään asukkaitasi hengissä.

Akvaario on ollut yllättävän helppohoitoinen ja mielenkiintoinen.

noin 0,5 prosentin suolapitoisuuteen sekoitettua murtovettä. Kun vesi ja sora olivat altaassa, akvaario ”kypsytettiin” kuten aina uutta akvaariota perustettaessa. Tämä vaatii hieman kärsivällisyyttä ja vesiarvojen mittaamiseen tarvittavia akvaariotestejä. Kypsyttämisen tarkoituksena on synnyttää akvaarioon oikeanlainen bakteeriyhteisö. Muutaman viikon kuluttua veden lisäämisestä alkoi tapahtua kummia. Akvaarioon alkoi ilmestyä ruskeaa ainesta ja kohta koko akvaario oli sen peitossa. Mikroskooppitarkastelu paljasti peitteen olemuksen: kyseessä oli piilevien kasvupyrähdys. Onneksi piilevät kuitenkin käyttävät kuorensa rakentamiseen tarvitsemansa silikaatin kohtalaisen nopeasti loppuun akvaariossa. Kuolleista leväsoluista silikaatti puolestaan liukenee takaisin veteen niin hitaasti, ettei se enää riitä ylläpitämään piileväyhteisöä. Peite hävisikin parissa viikossa. Kun vesiarvot alkoivat olla kohdallaan, oli aika lähteä metsästämään asukkaita.

TERVETULOA ASUKKAAT!

Päätin kuormittaa akvaariota maltillisesti. Esimerkiksi kaloja altaaseen ei ole toistaiseksi tuotu lainkaan. Noukin akvaarioon kiviä, joihin oli kiinnittyneenä muun muassa erilaisia leviä, kotiloita ja simpukoita. Samalla altaaseen päätyi pikkueläimiä, kuten eläinplanktoniin kuuluvia hankajalkaisia ja vesikirppuja. Pyydystin rantavedestä kaksi sirokatkarapua ja runsaasti kat-

• SÄÄDÄ LÄMPÖTILA. Sisätiloissa oleva akvaario voi joutua alttiiksi suurille lämpötilan vaihteluille ja useimmissa kodeissa huoneenlämpötila on ylipäänsä aina liian korkea Suomenlahden eliöstölle. Talvikauden olosuhteiden luominen akvaarioon on erityisen haastavaa.

• ALOITA PIENELLÄ KUORMALLA. Asukkaita kannattaa lisätä hitaasti. Tällöin on mahdollista havaita epätoivottavat muutokset ennen kuin on liian myöhäistä.

• MIETI MITÄ AKVAARIOON LAITAT. Kannattaa pohtia mitä kukin asukas syö luonnossa/akvaariossasi. Eläinkaupan tuotteet eivät välttämättä maistu luonnosta pyydystetyille otuksille.

• SEURAA AKVAARION TILAA. Kannattaa tehdä säännöllisesti vesitestejä ja pitää kirjaa havaituista muutoksista sekä vesiarvoissa että eliöstössä. Valokuvaaminen on hyvä tapa saada yleiskuva esimerkiksi levien kasvusta.

• TUTUSTU VESIKEMIAAN. Kannattaa opetella perusteet akvaariokemiasta. Akvaariossa muutokset ovat nopeita ja joskus peruuttamattomia. Vesikemiaan voi perehtyä akvaariooppaiden avulla.

• PIDÄ ASUKKAISTA HUOLTA. Luonnonvaraisten eläinten vangitseminen omaksi huvikseen on aina arveluttavaa toimintaa. Kunnioita elävien olentojen itseisarvoa ja pyri luomaan niille mahdollisimman hyvät elinolosuhteet. Pyydystä asukkaat niitä vahingoittamatta. Luovu akvaariosta, jos et pysty pitämään sitä kunnossa.

• NAUTI. Murtovesiakvaario on parhaimmillaan sekä visuaalisesti kaunis että erinomaisen opettavainen harrastus. Kerro esimerkiksi akvaariofoorumilla, jos teet mielenkiintoisia havaintoja.

koja. Sirokatkarapu on tulokaslaji Suomenlahdella. Se on hurja peto. Akvaariossa katkaravut hyökkäsivät katkojen ja kotiloiden kimppuun. Kaikki parikymmentä katkaa katosivat kahden päivän aikana. Kotilot sitä vastoin ovat ilmeisesti joko pahan makuisia tai sitten niiden syöminen on energiataloudellisesti kannattamatonta. Muutaman kotiloaterian jälkeen pienillä saksilla aseistautuneet ravut nimittäin lopetti-

Lajisto

LEVÄT: Rakkolevä, ahdinparta, punahelmilevä, suolilevä, leveäpartalevä, laikkupunalevä, lettiruskolevä.

ELÄIMET: Sirokatkarapu, katkat, levärupi, sinisimpukka, merirokko, sukkulakotilo, limakotilo, leväkotilo, murtovesipolyyppi, hankajalkaiset, vesikirput.

Jos paljain silmin nähtävien ihmeiden ihailu alkaa kyllästyttää, voi mikroskoopin avulla ottaa askeleen syvemmälle vesiluonnon ihastuttavaan maailmaan.

vat kotiloiden jahtaamisen. Ne keskittyivät leväravintoon ja kaivelemaan soran seasta syötävää. Sirokatkarapu syö myös kalanruokaa. Ne taittelevat akvaarioon pudotetun kalanruokahiutaleen palloksi ja siirtyvät rauhalliseen paikkaan aterioimaan.

LEVÄNHALLINTAA

Rakkolevät alkoivat pian kärsiä päällyslevistä. Varsinkin punahelmilevä kasvoi silmissä. Myös ahdinparta levittäytyi nopeasti kaikkialle akvaarioon. Leveäpartalevä ja lettiruskolevä eivät sitä vastoin pärjänneet uudessa kodissaan, vaan hävisivät kohtalaisen nopeasti. Ahdinparran ja punahelmilevän kasvua onnistuttiin rajoittamaan vähentämällä valon määrää altaassa ja pian ne katosivatkin lähes kokonaan. Samalla kun akvaarion levämaailma muuttui, muuttui myös eläinplanktonyhteisö. Ahdinpartavaltaisessa akvaariossa eleli erittäin runsaasti hankajalkaisia. Kun ahdinparta väheni, menettivät hankajalkaiset asemiaan vesikirpuille. Nyttemmin myös vesikirput ovat vähentyneet.

KAUNIS JA HELPPOHOITOINEN

Akvaario on ollut asuttuna nyt noin 18 kuukautta. Sirokatkaravut kasvavat edelleen. Muiden rapujen tavoin nekin vaihtavat kuorta edellisen jäädessä liian pieneksi. Vanhoja kuoria näkyy akvaariossa tasaisin väliajoin. Kaikki kotilolajit ovat lisääntyneet, mutta eivät häiriöksi saakka. Merirokko ei menesty kovin hyvin; ehkä niille ei ole riittävästi ravintoa akvaariossa. Rakkolevä kasvaa, mutta hitaasti. Kaiken kaikkiaan akvaario on ollut helppohoitoinen ja mielenkiintoinen projekti. Lasit pysyvät puhtaana, eikä asukkaita oikeastaan tarvitse ruokkia. Vedenvaihtoja on tehty epäsäännöllisesti käyttäen merivettä tai keinotekoista murtovettä.

Kirjoittaja

OLEN 35-vuotias helsinkiläinen ympäristöekologi ja tutkimussukeltaja. Olen harrastanut vedenalaisluontoa lapsesta asti ja Itämeriakvaario on ollut haaveena jo pitkään. Biologipuolen koulutuksesta on eittämättä ollut apua projektin onnistumisessa, mutta pieni allas poikkeaa luonnonvesistä monin tavoin. Akvaarioni on ollut tähän mennessä mielestäni kohtalaisen toimiva kokonaisuus ja asukkaat tuntuvat voivan varsin hyvin.

Kuva-albumi Nimetön

ILKKA KESKINEN

työpaikalleni ja siitä innostus kasvoi. Vanhin kuvani on siis otettu jo lähes 30 vuotta sitten.

KUVA ON OTETTU Jyväskylän uimahallissa ehkä vuonna 2001. Henkilön letit kiinnostivat ja pyysin häntä malliksi. Letit näyttävät veden alla aika mystisiltä, ehkä jopa vesikasveilta.

Aloitin vedenalaisen valokuvaukseni jo 80-luvulla saatuani lainaksi Nikonos-kameran. Hankin samanlaisen joku vuosi myöhemmin

Olen kuvannut oikeastaan kaikki kuvani uima-altaassa. Syynä ovat kirkas vesi ja helppo pääsy. En ole koskaan varsinaisesti harrastanut sukellusta, jos satunnaista snorklausta ei lasketa. Sairastan astmaa ja sen takia olen jättänyt laitesukelluskurssit käymättä. Sukeltelen alle neljämetrisissä altaissa, ja sukellusajat vaihtelevat puolesta minuutista minuuttiin. Malleinani on ollut omia opiskelijoita, uima-

reita ja tanssijoita, mutta myös esimerkiksi vaimoni ja tyttäreni. Läheskään kaikkien kanssa kuvaukset eivät ole kuitenkaan onnistuneet, koska veden alla oleminen on joillekin melko haasteellista. Pitkähiuksiset mallit ovat kiinnostavia, koska hiukset leijuvat upeasti veden alla.

Toimin Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vesiliikunnan lehtorina ja opetan vesiliikuntaa liikunnanopettajaksi valmistuville. Toimin Suomen

uimaopetus- ja hengenpelastusliitossa kouluttajana ja Uimaopetusvaliokunnan puheenjohtajana. Olen tehnyt myös kirjakuvituksia, joista keskeisin lienee Uimaopetuksen käsikirja, johon olen kuvannut uintitekniikkakuvat. Harrastan Mastersuintia ja parhaiten olen menestynyt perhosuinnissa. Myös melonta kuuluu mieliharrastuksiini.

PS. Näyttelyni on menossa ensi kesänä Islantiin Pohjolan talolle.

Sukelluskuvauksen PM-kisoissa uudet säännöt

SUKELLUSKUVAUKSEN Pohjoismaiden mestaruuskilpailujen sääntöjä on muutettu ja täsmennetty. Uusien sääntöjen toivotaan rohkaisevan sukeltajia kuvaamaan monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä. Kilpailun tavoitteena on edistää sukelluskuvausta pohjoismaisissa vesissä, lisätä sukelluksen harrastamista kotivesissämme sekä vahvistaa tietoisuutta pohjoismaisesta vedenalaisesta luonnosta. Kilpailun painopiste on kotivesissämme otettavissa kuvissa. Uudet säännöt antavat suomalaisille kuvaajille aiempaa paremman mahdollisuuden menestyä, sillä Itämeressä ja makeissa vesissä otetut kuvat kilpailevat omissa sarjoissaan.

Tärkeimpiä muutoksia

Uudet säännöt ovat voimassa 1.7.2013 alkaen. Tämän vuoden PM-kisa käydään uusilla säännöillä. Tässä keskeisimpiä muutoksia:

• Alle 18-vuotiaiden kilpailijoiden kuvat kilpailevat tasa-arvoisesti muiden kuvien joukossa. Tämän lisäksi nuorten kuvat asetetaan keskenään paremmuusjärjestykseen pisteiden perusteella, ja eniten pisteitä kerännyt kuva palkitaan nuorten PM-kuvana.

• Kuvaajan tulee olla kuvaushetkellä vedessä, ja kuvan ottamisen vaatia sukellusvarustusta ja sukellustaitoa. Rajapintakuvissa, joissa osa kuvasta pinnan päällä ja osa alla, vähintään kolmannes kuvasta tulee olla pinnan alta.

• Uudet sarjat ovat

A. Makrokuva, pohjoismaiset vedet. Sarjaan kuuluvat esim. kuvat kalojen yksityiskohdista kuten silmästä tai suomuista. Kuvat, joissa kalaa on enemmän kuin yksityiskohtia, kuuluvat sarjaan D.

B. Normaali/laajakulmakuva, jossa esiintyy sukeltaja. Sarjassa on neljä alakategoriaa: 1. Itämeri

2. Makea vesi (järvet, joet, lammet jne.)

3. Pohjoismaiset vedet (muut kuin kohdat 1–2)

4. Muut kuin Pohjoismaiset vedet (muut kuin kohdat 1–3)

C. Normaali/laajakuvakuva, jossa ei ole sukeltajaa. Sarjassa on neljä alakategoriaa:

1. Itämeri

2. Makea vesi (järvet, joet, lammet jne.)

3. Pohjoismaiset vedet (muut kuin kohdat 1–2)

4. Muut kuin Pohjoismaiset vedet (muut kuin kohdat 1–3)

D. Kala, pohjoismaiset vedet. Sarjaan osallistutaan kalan muotokuvalla. Lähikuvat kalan yksityiskohdista kuuluvat sarjaan A. E. Teemasarja. Vuosittain vaihtuvan teeman päättää kilpailun järjestäjämaa, ja se julkistetaan kilpailukutsussa. Tänä vuonna teemana on Hylky.

KUHUNKIN sarjaan saa lähettää kolme kuvaa eli enintään 15 kuvaa/kuvaaja. Kuvat nimetään A1, A2, A3, B1 jne. HUOM! Poista kuvistasi metadata, josta saattaa käydä ilmi kuvaajan nimi. Kuvat toimitetaan jpeg-muodossa niin, että pitemmän sivun maksimipituus on 3000 pikseliä. Kilpailijoiden toivotaan lähettävän kilpailuun uusia kuvia, jotka on otettu edellisen kilpailun jälkeen. Aiemmissa PM-kisoissa sijoille 1–10 päässeillä kuvilla ei voi osallistua.

PISTEYTYKSESTÄ

Kuville annetaan kussakin sarjassa pisteitä 1–100. Sarjoissa B ja C kunkin alakategorian kuvat pisteytetään 1–100, kuvaajan pisteet lasketaan yhteen ja korkeimman pistemäärän saanut kuva voittaa pääkategorian. Kokonaiskilpailun voitto ratkeaa siten, että kaikista eri sarjoista saadut pisteet lasketaan yhteen ja eniten kokonaispisteitä saanut voittaa. Jos haluaa menestyä kokonaiskilpailussa, kannattaa lähettää jokaiseen sarjaan maksimimäärä kuvia. Jos niistä mahdollisimman moni pääsee pistesijoille, saa mahdollisimman suuren kokonaispistemäärän. Osallistua voi myös vain yhteen sarjaan, ja vaikka vain yhdellä kuvalla.

Järjestäjämaa voi halutessaan kutsua kolmen hengen tuomaristoon jäseniä muista Pohjoismaista. Tuomariston päätöksistä ei voi valittaa. Keskustelua kilpailusta rohkaistaan, ja kehittämisehdotuksia voi toimittaa oman maansa sukellusliitolle.

Tänä vuonna kilpailun järjestää Norja. Kuvat vaadittuine lisätietoineen toimitetaan 1.11. mennessä sähköpostilla osoitteeseen torkel. ronningen@nif.idrett.no.

TUTUSTU SÄÄNTÖIHIN

LUE säännöt huolellisesti www.sukeltaja.fi > Materiaalit > Lajikohtaiset tiedostot > Sukelluskuvaus. Lisätietoja koulutuspäälliköltä mika.rautiainen@sukeltaja.fi.

JUSSI NUUTINEN, SAIMAAN NORPAT URHEILUSUKELLUSSEURAN HALLITUKSEN JÄSEN JA KILPAILUVASTAAVA, SUKELLUSKALASTAJA 13-VUOTIAASTA LÄHTIEN

Sukelluskalastus,

vaikeampaa kuin luulisi

EDELLISESSÄ Sukeltaja-lehdessä (3/2013) Mikko Saareila ilmaisi huolestumisensa sukelluskalastuksesta. Hänen mukaansa ”sukelluskalastuksella on mahdollista tuhota hetkessä hyvissä näkyvyyksissä pienen järven kymmeniä vuosia kasvaneet näyttävät ahvenparvet ja hauet”. Pitkään sukelluskalastusta harrastaneen on vaikea yhtyä hänen mielipiteeseensä.

OLEN HARRASTANUT sukelluskalastusta enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin 20 vuotta. Myös kilpailukokemusta on kertynyt. Pidän itseäni ihan kohtuullisena kalastajana. Silti,

symällä on mahdollista saada kalat palaamaan: pienet kymmenissä sekunneissa, suuremmat noin minuutin kuluttua, jos silloinkaan. Se, että kalat palaavat näköpiiriin, ei riitä, sillä tyypillisen harppuunan pisin ampumaetäisyys on vain muutama metri. On hyvä muistaa, että suuret kalat ovat lähes poikkeuksetta arkoja.

KILPAILUTILASTOJA tarkastelemalla saadaan kuva Suomen parhaiden sukelluskalastajien saaliista. Tyypillisesti viiden tunnin kilpailu voitetaan alle kymmenellä kalalla, joskin silloin tällöin saalista tulee enemmänkin.

Yleensä jokaisessa kilpailussa moni kilpailija jää ilman saalista.

jos kalaa pitäisi saada ruokapöytään varmasti, veisin verkot veteen tai lähtisin ongelle.

SUKELLUSKALASTUS ON vapaasukellusvälinein tapahtuvaa harppuunakalastusta. Käyttämällä omia keuhkoja kalalle annetaan etulyöntiasema. Kun sukeltaa pohjaan, kalat lähtevät karkuun. Rauhallisesti paikallaan py-

Aina moni kilpailija jää ilman saalista. Oma paras saaliini viiden tunnin (järvi)kilpailussa on 17 kalaa. Tällä irtosi sen kilpailun voitto.

OLEN SUKELTANUT laitteilla avovedessä vain kerran, joten en tiedä, miten helppo laitesukeltajan on kaloja lähestyä. Laitesukeltaja voi kuitenkin pysyä hyvillä kalapaikoilla pitkään paikal-

laan ja luullakseni sen vuoksi tarkkailla kaloja helpommin kuin me vapaasukellusvälinein sukeltavat. Myös kalojen etsiminen lienee helpompaa. Vapaasukeltajalle jokainen sukellus on käytännössä uusi tilanne: jokainen liike pelottaa kalat karkuun ja jokainen harppuunan laukaus pelottaa kalat vieläkin kauemmas.

SUKELLUSKALASTUS ON antoisa harrastus, joka edellyttää kalojen käyttäytymisen tuntemusta, hyvää fyysistä kuntoa sekä ainakin alkeistason vapaasukellustaitoa. Valitettavasti etenkin järvialueiden harrastajien ongelmana on lupien saanti kalavesiin. Lupien myyjiä on vaikea löytää ja valitettavan usein lupien myyjillä on väärä – joskin valitettavan yleinen – mielikuva lajistamme: luullaan, että sukeltamalla kalastaminen on erittäin helppoa. Ei ole.

SUKELLUSKALASTUS YHDISTÄÄ parhaat asiat, mitä Suomen vesissä voi tehdä: sukeltamisen ja kalastamisen. Suosittelen jokaista sukeltajaa ostamaan tai lainaamaan harppuunan, jättämään laitteet kotiin, hankkimaan tarvittavat luvat ja kokeilemaan sukelluskalastusta. Suuria saaliita ei kannata odottaa, mutta hienoja kokemuksia senkin edestä.

TOIVOTTAVASTI Sukeltaja-lehdestä saadaan tulevaisuudessa lukea sukelluskalastukseen perehdyttävä artikkeli. Sitä odotellessa jokainen voi hankkia lajista käytännön kokemusta – laitteitta.

Valoa vaativaan makuun

ULTRA RUSH sopii ulkoilijalle, joka liikkuu haastavassa maastossa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Valaisin pysyy liikkuessa erittäin tukevasti päässä ja kestää likaa, vettä ja koviakin kolhuja. Valmistaja lupaa sen valaisevan kirkkaasti ja kauas, jopa 170 metrin etäisyydelle. Paloajan voi itse määrittää valitsemalla neljän valaisutilan välillä. Vaihtoehtoina on 2, 5, 7 ja 38 tuntia. Hinnat alkaen 435 euroa.

Kuplivat sukelluslelut

SPEEDON UUSIEN Sea Squad Spinning Dive Toy -sukelluslelujen avulla vedenalaiseen maailmaan rakentuu hauska leikki. Kalanmuotoiset sukelluslelut painuvat altaan pohjalle pyörien ja jättäen jälkeensä kuplavanan, jonka avulla ne on helppo löytää. Iloisen väriset sukelluslelut myydään neljän kappaleen lajitelmissa. Hinta 29,90 euroa/ lajitelma.

Tunnetko Itämeren lajit?

SUKELTAJALIITTO julkaisee Suomen vedenalaista elämää esittelevän lajintunnistuskorttien sarjan. Ensimmäiset kortit esittelevät Itämeren leviä, putkilokasveja ja selkärangattomia eläimiä. Kansioon kuuluvat kuvalliset kortit sekä tekstisivut, joissa on tarkempia tietoja liittyen korttien kuviin. Kortit on suunniteltu vedenalaiseen käyttöön ja kansio kestää sukelluskassin märät varusteet. Hinta 20 euroa. sukeltaja.fi > verkkokauppa

Aqua Sphere Aquaskin shorty

OHUESTA 0,5–1MM GLIDE SKIN -neopreenista valmistettu shortsimallinen märkäpuku allasja avovesikäyttöön. Mahdollisimman ohut neopreeni parantaa liikkuvuutta ja antaa nopeutta vedessä. Thermo-Guard -teknologian ansiosta puku on lämmin mutta silti joustava. Kauluksessa on tuplakangas varmistamassa, ettei kauluksesta pääse vettä sisään. Hinta 149 euroa.

Huppu venttiilillä

WATERPROOF H1 on tukeva 7 mm neopreenistä tehty huppu, jossa on glideskin-neopreenistä tehdyt tiivisteet kaulalla ja kasvoja vasten. Hupussa on yksisuuntainen HAVS-venttiili huppuun kertyvän ilman poistamiseksi. Hinta 61€. www. varuste.net

Uudet räpylät uppopalloon

KLUBBEN SPORT FINLAND OY:N uppopalloräpylöissä on 45 cm lasikuitulapa. Räpylöitä on saatavissa kolmella eri jäykkyydellä: soft, medium ja hard. Kokovalikoima ulottuu aina lasten 33-koosta miehekkääseen 45-kokoon. Hinta 169 euroa. www.swimshop.fi

Tapahtumaraportti

SUKELTAJALIITON LAITESUKELLUS- JA TURVALLISUUSVALIOKUNTA KERÄÄ JA ANALYSOI TAPAHTUMARAPORTTEJA

ONNETTOMUUS- JA LÄHELTÄ PITI -TILANTEISTA. TARKOITUKSENA ON OPPIA

NÄISTÄ TILANTEISTA JA PYRKIÄ ESTÄMÄÄN

VASTAAVAN TAPAHTUMINEN JATKOSSA.

Harjoittele rutiineja

KOULUTUSSUKELLUKSELLA oli viisi oppilasta, divemaster ja kouluttaja. Viikon kestäneen trimix-kurssin viimeinen sukellus oli alkamassa. Sukelluksen suunniteltu syvyys oli 90 m, ja käytössä oli pohjakaasun lisäksi kolme dekompressiokaasua. Jokaisella oli siis viisi regulaattoria mukanaan. Oppilaat sukelsivat kahden ja kolmen hengen ryhmissä.

Nousun aikana 60 m syvyydessä, ensimmäisen dekompressiokaasun käyttöönoton jälkeen, sukeltaja viittoilee valaisimellaan hätämerkkiä. Parilta menee hetki huomata tilanne. Hädässä oleva sukeltaja on ilman hengitysventtiiliä ja pidättelee hengitystään. Sukeltajan pari ja kouluttaja uivat tämän luokse, ja pari luovuttaa nopeasti pitkän letkunsa sukeltajalle.

Kouluttaja saa selville, että dekompressiokaasun regulaattorissa on vikaa, ja kokeilee sitä itse. Regulaattori toimii, mutta päästää runsaasti vettä sisään. Regulaattorin kansi on lähes kokonaan auki. Regulaattori korjataan dekompression aikana. Sukeltaja jättää syvimmän dekompressiokaasun väliin jatkaen välittömästi ylöspäin rauhallisesti omalla pitkällä letkullaan ja pohjakaasullaan. Dekompressiota ryhmän osalta pidennetään vastaavasti.

Pinnalla sukeltaja ei voinut käsittää, miksi laite oli viallinen. Hän epäili mekaanista iskua jossain vaiheessa sukellusta. Yön yli nukuttuaan hän muisti edellisenä päivänä aloittaneensa regulaattorin huoltamisen, mutta puhelu tai käskynjako keskeytti toimenpiteen. Hän laittoi regulaattorin nopeasti kasaan ja suunnitteli kokoavansa sen kunnolla heti kun tilanne on ohi, mutta asia unohtui.

Vedessä oppilailla oli samaan aikaan 25 regulaattoria, joista yksi jäi paritarkastuksessa tarkastamatta. Kouluttaja ja divemaster valvoivat, että parit vaativat toisiltaan omien laitteidensa tarkastamisen. Viallinen regulaattori läpäisi seulan jokaisessa vaiheessa.

Sukeltaja toimii perustason laitesukelluskouluttajana, joten hän sukeltaa paljon myös takkiliivillä. Jälkeenpäin selvisi, että sukeltajan saama aiempi koulutus hogarthialaisen laitekokonaisuuden käyttöön ja erityisesti siihen liittyviin perusrutiineihin oli puutteellinen. Hätätilanteessa siirtyminen oman laitteen vara-annostimelle ei enää onnistunut.

Siirtymistä vara-annostimelle voi harjoitella siirtymällä määräajoin hetkeksi vara-annostimelle. Näin syntyy luottamus ja tuttu käsien liikerata. Kaasunvaihdon yhteydessä edellisestä annostimesta ei saa luopua ennen kuin uusi annostin ja kaasu on koettu toimivaksi.

JOUNI PIISPANEN JA MATTI ANTTILA

Vaikea,

tasa

VAIKEIN TAITO HALLITA SUKELLUKSESSA ON TASAPAINOTTAMINEN.

KUN HALLITSET TASAPAINOTUKSEN, VEDEN ALLA TOIMIMINEN

HELPOTTUU, JOLLOIN KULUTAT VÄHEMMÄN ILMAA JA LUULTAVASTI

NAUTIT SUKELLUKSESTA ENEMMÄN.

YLIPAINOTUKSEN NOIDANKEHÄ

Ylipainotus on hyvin yleinen virhe. Monet pelkäävät menettävänsä matalassa vedessä nosteensa hallinnan ja käyttävät siksi liikaa painoja. Liiallinen paino on korvattava lisäämällä liiviin kaasua, minkä johdosta noste vaihtelee entistäkin herkemmin. Sukeltaja saattaa myös yrittää kompensoida vajoamista alaspäin potkimalla.

Tästä seuraa helposti ylipainotuksen noidankehä:

1. Sukeltajalla on liikaa painoja. Hän tuntee vajoavansa.

2. Sukeltaja yrittää estää vajoamista potkimalla.

3. Potkiminen saa sukeltajan kohoamaan ylöspäin. Hän pelkää nousevansa vahingossa pintaan ja laittaa lisää painoja – noidankehä on valmis.

Yleisin virhe on lisätä tai vähentää ilmaa liivissä tai puvussa liikaa ja liian myöhään.

TEKSTI MARTTI LUMIKURU KUVITUS JULIA HANNULA

tärkeä paino

PAINOT KUNTOON

Myös liian raskaat pullot tai vaikkapa paksu selkälevy aiheuttavat ylipainotusta. Luultavasti yleisin virhe tasapainottamiseen liittyen on koota liian raskas laitepaketti. Laitepaketin kokoamiseen on puolestaan vaikea antaa yleispäteviä ohjeita, sillä se riippuu siitä, millaisia sukelluksia on tarkoitus tehdä ja millaisilla laitteilla.

Voit tarkastaa painojesi määrän sukelluksen lopussa, kun pulloissa on vain vähän ilmaa (noin 30–50 bar). Sinun pitäisi kyetä pysymään kolmen metrin turvapysähdyksessä vaivatta. Liivin tulee olla tyhjä ja kuivapuvussa ilmaa vain sen verran, ettei se purista. Sinun tulisi kohota ja laskea hengityksen mukaan.

Muista myös, että vaikka tekniikkasukeltajat sijoittavatkin usein painonsa niin, ettei niitä pysty sukelluksen aikana pudottamaan, niin suoranoususukelluksilla mahdollisuus painojen pudottamiseen on yksi tärkeimmistä turvallisuustekijöistä. Tekniikkasukeltajien dekompressiorasitus on yleensä suuri, joten hätänousu ei ole heille realistinen eikä turvallinen ratkaisu.

Toki suurin osa tilanteista, joissa sukeltaja on joutunut hylkäämään painonsa, on liittynyt kelluvuuden varmistamiseen pinnalla, ei hätänousuihin.

KALLISTUMINEN

Voit myös testata painojen sijoittelun helposti. Leiju välivedessä rentona ja kokeile lähdetkö ”kaatumaan”, eli viekö laitepaketti ja painosi sinua johonkin suuntaan. Yleinen ongelma on pääpainoisuus eli lähdet kallistumaan eteenpäin. Laske hieman pulloasi ja kokeile uudestaan. Pyri siihen, että pystyt olemaan välivedessä vaakatasossa niin, ettei laitepaketti kallista sinua mihinkään suuntaan.

Tasapainottamisen hallintaa kuvaillaan usein sanomalla, että sukeltaja pysyy liikkumatta välivedessä. Samalla kuitenkin unohdetaan mainita, että avoimenkierronlaitteella sukeltajan tulee nousta ja laskea hengityksen tahdissa. Hengitystahdin tulee olla rauhallinen ja hengityksen syvä – ei pinnallinen! Mikäli sukeltaja lähtee nousemaan kohti pintaa hallitsemattomasti sisäänhengityksen yhteydessä, on hänellä liikaa nostetta. Ja vastaavasti, jos hän lähtee vajoamaan kohti pohjaa kiihtyvällä vauhdilla, ei nostetta ole riittävästi.

PIENIÄ MUUTOKSIA

Kun teet muutoksia tasapainotukseen joko lisäämällä tai vähentämällä ilmaa liivissä tai puvussa, niin aina vähän kerrallaan. Muista tehdä näin aina, kun syvyytesi muuttuu. Yleisin virhe on tehdä liikaa ja liian myöhään. Näin ajaudutaan itseään ruokkivaan sykliin, jossa sukeltaja nousee ja laskeutuu ilman todellista hallintaa. Kuten kaikki taidot, niin myös tämä vaatii harjoittelua. Toivottavasti tämän jälkeen sinulla on enemmän eväitä lähteä harjoittelemaan tasapainotusta sekä säätämään painotuksesi kohdalleen.

1. Liikaa painoja – sukeltaja tuntee vajoavansa.

2. Hän yrittää estää vajoamista potkimalla.

3. Potkiminen kohottaa sukeltajaa ylöspäin. Hän pelkää nousevansa pintaan ja lisää painoja.

Suomen vesiin turvallisesti

URHEILUSUKELTAJAT RY ON KEHITTÄNYT TÄYSIN UUDENLAISEN KOULUTUKSEN, JOKA PIDETTIIN TÄNÄ KEVÄÄNÄ SEURASSA ENSIMMÄISEN KERRAN. SUKELLA SUOMESSA -KURSSI ON SUUNNATTU HENKILÖLLE, JOKA ON SUORITTANUT PERUSKURSSIN ULKOMAILLA ESIMERKIKSI LOMAMATKAN YHTEYDESSÄ JA HALUAA JATKAA SUKELLUSTA SUOMESSA.

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVAT DREAMSTIME JA JARI KUISMA

Suomen vesiin on helpompi lähteä

Sukella Suomessa -kurssin jälkeen. Oppia hakemassa Tuomas Mikkola (vas.) ja Jari Köngäs (3. vas.).

Kouluttamassa Juha Tähtiharju (2. vas.) ja Jari Kuisma (oik.)

Saimme uusia sukelluskavereita

sekä jäseniä seuraan.

SUKELLA SUOMESSA -kurssilla käydään läpi eteläisten ja pohjoisten vesien eroja sukeltajan näkökulmasta ja tutustutaan käytännön kautta kotoisiin olosuhteisiin. Etelässä suoritettu kurssi kyllä kattaa kaikki perusasiat, mutta Sukella Suomessa -kurssin jälkeen uuden harrastuksen jatkamisessa Suomessa tuntuu mahdollisimman antoisalta ja mukavalta.

Ensimmäiselle kurssille osallistui neljä sukeltajaa. Jari Köngäs kertoi, miten tuli lähteneeksi Sukella Suomessa -kurssille.

– Aloitin sukeltamisen muistaakseni jo 12–13-vuotiaana Urheilusukeltajissa. P1-kortin suoritin heti täytettyäni 15 vuotta. Ensimmäisenä kesänä tuli muutamia sukelluksia, jonka jälkeen harrastus jäi. 30-vuotissynttärilahjaksi sain puolisoltani PADIn AOWD-kurssin, jonka suoritin Egyptissä. Samalla tulikin suoritettua nitroksikurssikin. Kotiin palattuani innostuin hankkimaan kamat ja elvyttämään harrastukseni uudestaan. Kurssille päädyin, kun soitin Sihvosen Tommille, jonka muistin seurastamme jo nuoruudesta, ja hän kertoi tämmöisestä kurssista kun kyselin kuivapukukurssia.

Jari on ollut tyytyväinen kurssin antiin.

– Mielestäni sain kurssilta mitä hain. Pääsin tutustumaan kuivapukusukeltamiseen valvotuissa olosuhteissa, ja sukelluksen erilaisuus täällä ja ulkomailla tuli selkeästi esille. Tarkoitukseni olisi jatkaa ja kehittyä sukeltaja.

Kurssilla opiskeltiin yksi ilta teoriaa, käytiin harjoittelemassa Meriturvan altaalla yhdessä talven kurssien kanssa ja tehtiin yksi avovesisukellus kouluttajan kanssa. Teoriaopetuksen pohjana käytettiin perus- ja jatkokurssin materiaalia. Allasharjoituksissa sukellettiin täydellä avovesivarustuksella. Päätavoite oli katsoa painotus ja sukellusasento kuntoon ja lisäksi tehtiin peruskurssin allaskertauksen harjoitukset.

Sukeltajaliiton laitesukellus- ja turvallisuusvaliokunnan puheenjohtaja Martti Lumikuru pitää kurssia hyvänä ajatuksena.

– Jonkin verran tällaista on tehty seuroissa aikaisemminkin. Tämä on hyvä tapa tutustua Suomen sukellusolosuhteisiin ja uuteen seuraan sekä saada uusia sukelluskavereita. Seurojen kannattaisikin markkinoida ulkomailla kortitetuille mahdollisuutta tulla kokeilemaan suomalaista sukellusseuratoimintaa, esimerkiksi seuransa web-sivuilla. Tämä Urheilusukeltajien kurssi on varmasti monelle luonteva tapa tulla mukaan toimintaan, Lumikuru toteaa.

ja matkamuistojen Siivo keräily

TEKSTI TEEMU KEROLA KUVAT STIG GUSTAVSSON

KOLMIMASTOINEN PARKKI SIIVO MAKAA TIILILASTISSAAN AIVAN INGAN KUPEESSA SAARISTOMERELLÄ.

SIIVO UPPOSI JO VUONNA 1900, MUTTA HYLKY ON LÖYTYNYT VASTA MUUTAMA VUOSI SITTEN. EHKÄPÄ SEN VUOKSI SE ON VIELÄ HERTTAISEN HIENOSSA KUNNOSSA. ON UPEATA LÖYTÄÄ NÄIN HYVIN SÄILYNEEN PURJEALUKSEN HYLKY OIKEASSA ASENNOSSA RUNKO MELKEIN EHJÄNÄ. PUUTTUU VAIN, ETTÄ MASTOT OLISIVAT PYSTYSSÄ, MUTTA KAIKKEA EI VOI SAADA.

PLOKEJA JA JUMPRUJA

Hyvä nitroksi-hylky

SIIVO (59°44.0’ N, 22°10.7’E) sijaitsee Saaristomerellä noin kuusi mailia Öröstä lounaaseen, vain noin sadan metrin päässä Ingasta. Paikalla on syvyyttä 32–34 metriä, kova tasainen savipohja ja hylky makaa 1–2 metriä syvässä savimontussa. Kohde on avomerellä, joten tuulta ei saa olla liikaa. Hylky näkyy kaiussa erittäin hyvin. Sen kaikki kolme mastoa ovat kaatuneet, ja ainakin kaksi mastoa ovat aika eheänä pohjassa hylyn vasemmalla puolella. Kohde sopii myös kokeneille P2-sukeltajille, koska paikalla on usein hyvä näkyvyys ja hylky on selkeä yhtenäinen kokonaisuus. Siivo on juuri sopivalla syvyydellä nitroksin hyödyntämiseen.

JOKU ON JO KAJONNUT

Sukelluksen voi aloittaa seuraamalla keulassa paapuurin puolella reunan päällä makaavaa keulamastoa savipohjalle, jossa raakapuut ja muut takilan osat ovat hienosti esillä. Ylämaston liitoskohta märssykorin jämineen tulee kohta vastaan ja sitten oikealla rinteessä näkyy lisää rikauksia. Paluu takaisin hylylle ja kun jatkaa sukellusta perään päin, vastaan tulee pian isomasto ja sen takilat. Plokeja ja jumpruja löytyy kymmeniä. Mastojen köydetkin ovat osittain paikallaan. Toivottavasti kukaan ei ankkurillaan riko hyvin säilynyttä takilaa tai sen osia.

Perässä paapuurin puolella rikkinäisen laidan alla pilkistää joku messinkinen koneisto metrisen varren päässä. Mikäköhän senkin tehtävä on ollut? Ei se oikein kompassiltakaan näyttänyt. Peräsimen ihailun jälkeen voikin sitten nousta ylös ruuman päälle ja tarkastaa irralliset lautaset styyrpuurin puolella ja lautaskasat toisella puolella. Rautaisen uunin päälle joku koiraleuka on nostanut ison saviruukun. Niin ikään rautainen iso hella löytyy vähän edempää.

Kansi on romahtanut paikoittain, mutta siellä on suuria rakoja siellä täällä aarteiden ja tiililastin ihailuun. Juuri ennen isoa ankkuripeliä kannella makaa ilmeisesti laivan pikkuveneen ankkuri, mutta laivakelloa ankkuripelin ja mastontyngän välissä voi joutua ihan etsimään – ainakin ensimmäisellä kerralla. Sitten alkaakin olla 30 metrin syvyydessä aika kortilla ja on palattava pintaan.

Aika näyttää, miten Siivon jäljellä olevalle irtaimistolle käy. Tunnen sukeltajia, joille moisten aarteiden näkeminen vielä nykyaikanakin aiheuttaa kutkuttavaa houkutusta rikkoa lakia. Hylkyhän on tunnetusti yli 100 vuotta vanha muinaismuisto, johon ei saa koskea, saati sitten nostaa tavaroita. Joku on kuitenkin jo koskenut, koska viime vuoden toukokuussa uunin päällys oli vielä tyhjä. Mitä lie ruumasta on löydetty, kun iso ruukkukaan ei ole kelvannut?

Pääosa hylyn esineistöä on oikeastaan hyvinkin vähäarvoisia, ja esimerkiksi jumprujen pintaan tuominen tuottaa vain lyhytaikaista iloa, ellei niitä osaa asianmukaisesti restauroida. Lautasilla tai ainakin laivakellolla voi olla rahallistakin arvoa, joten joku matalaotsainen saattaa nostaa niitä talteen joko itselleen tai verkossa myytäväksi. Ainakin kello on nyt jo niin tunnettu, että sitä olisi riskialtista myydä julkisesti. Ja aika noloa sitä olisi nykyään näyttää edes kavereilleen.

Kaikkein eniten hylkyirtaimistosta on kestävää iloa, jos sen malttaa jättää paikalleen tulevaisuuden sukeltajasukupolville. Mitäpä jos tyytyisimme vain katselemaan Siivoa, sen hienoja rikkauksia ja siellä täällä hylyssä olevia mielenkiintoisia tavaroita. Hylkyrosvoille voi selkeästi sanoa, että matkamuistojen keräilijät eivät sukella kanssamme. Tällaiset tavoitteet olisi hyvä kirjata seurojen toimintalinjoihin ja niitä tulisi painottaa sukelluskursseilla ja -retkillä. Olisi hienoa, jos pääsisimme tilanteeseen, jossa kenellekään ei tulisi edes mieleen poimia talteen hylyissä olevaa irtotavaraa.

Lapset liikkumaan –mutta millä rahalla?

RAUMALLA JÄRJESTETTIIN keväällä norpparalli, johon osallistui noin 170 lasta ja nuorta sukellusseuroista ympäri Suomen. Järjestävän seuran vapaaehtoiset hoitivat hallin, ohjelman, majoituksen, ruokailut, kuljetukset – eli siis kaiken, mitä tarvitaan, jotta tuo porukka sai liikkua, harrastaa ja innostua viikonlopun verran. Kaikki tehtiin vapaaehtoistyönä, ja osallistumismaksulla katettiin kulut.

KOULUMAJOITUS ON edulliseksi mielletty tapa majoittaa tällainen porukka. Ei niin hienoa, mutta halpaa. Rauman kaupungilta tiedusteltaessa saatiin tyly ”tarjous”: koulumajoitus viikonlopuksi 7400 euroa eli 43 euroa per osallistuja! Siis anteeksi?

SEURAAVAKSI käännyttiin paikallisen hotellin puoleen, ja saatiin tarjous 4987 euroa eli 29 euroa osallistujaa kohden, ja tähän sisältyi myös aamiainen, kun taas koulumajoituksessa aamiaiskulut olisivat tulleet vielä päälle.

JOITAKIN VUOSIA sitten norpparalli järjestettiin Helsingissä, ja kyselykierros paljasti, että kouluihin ei ole todellakaan haluta majoittujia: roisein tarjous huiteli 10 000 euron tienoilla. Ralliporukka majoittui Rastilan leirintäalueelle murto-osalla tuosta rahasta. Toisaalta tässäkin on omituista vaihtelua kaupungeittain: Espoossa saatiin lasten tapahtumalle koulumajoitus palovaroittimien hinnalla, jotka järjestävä seura ruuvasi talkootyönä luokkien kattoon. Luova ratkaisu, joka hyödytti molempia.

ONKOHAN NIIN, että rehtorit eivät halua kouluihinsa yöpyjiä ihan varmuuden vuoksi? Että pidetään varmuuden vuoksi isot tilat tyhjillään sen sijaan, että

vuokrataan niitä tarvitseville ja hankitaan rahoilla vaikka lisää liikuntavälineitä kouluun.

TOINEN TAPAUS. Hämeenlinnasta tiedusteltiin nuorten ohjaajien kouluttamiseen hyppyallasta. Tarjous 250 euroa tunti. Jos treeneihin tarvitaan neljä tuntia halliaikaa, ei koulutusta voida järjestää Hämeenlinnassa. Raha vaan ei riitä.

SAMANLAISIA tarinoita kuulee ympäri Suomen. Sukeltajia koskettaa erityisesti hallien hinnoittelu sekä seuroille että yksittäisissä tapahtumissa. Ja kun järjestetään jotakin, joka vaatii yöpymistä, etsitään edullinen majoitus vaikka kiven alta – on pakko. Tarvittavien palvelujen hinnoittelu vaihtelee paikkakunnittain ällistyttävän paljon. Jossakin halliaikaa saa pikkurahalla samaan aikaan kun toisaalla hallimaksut nielevät leijonan osan seuran/järjestäjän budjetista. Ja kuitenkin Suomen joka nurkalla lapsille ja nuorille pitäisi järjestää kohtuuhintaista liikuntaa ja harrastustoimintaa. Ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta.

TOKI LASTEN ja nuorten liikuntaa myös tuetaan yhteiskunnassa isolla kädellä. Se on tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä, jos halutaan kasvattaa liikkuva, terve kansa ihan pienestä pitäen. Varmaan lähes kaikissa lajeissa yritetään taklata näitä samoja ongelmia: mistä halliaikaa pienille jalkapalloilijoille tai taitoluistelijoille, ja kuinka paljon harrastuksen vuosikustannus voi nousta, että vanhemmilla on vielä varaa maksaa. Joskus se on muutamasta kympistä kiinni, jos pitää tehdä kovia valintoja ruokakassin ja lapsen ralli-, turnaus-, leiri- tai vuosimaksun välillä.

JUKKA REPO

SUKELTAJALIITTO RY

HERÄSIKÖ KYSYMYKSIÄ, HALUATKO LISÄTIETOA JÄSENYYDESTÄ, ILMOITUSMYYNNISTÄ TAI YLEENSÄ LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LÖYDÄT MYÖS INTERNETISTÄ OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. 040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila viestintäkoordinaattori puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

Mika Rautiainen koulutuspäällikkö puh. 0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsenpalveluvastaava puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Heli Halava nuorisopäällikkö puh. 040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta?

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Sukeltajaliitto on myös Facebookissa. Tykkää sivusta ja tule omiesi joukkoon!

Tervetuloa lauantaina 16.11. Sukeltajaliiton seurojen Aluetapaamiseen Kemiin Hotelli Cumulukseen, Hahtisaarenkatu 3 klo 10.00–16.00.

Aluetapaaminen Kemissä

SUKELTAJALIITTO RY

Tervetuloa lauantaina 16.11. Sukeltajaliiton Aluetapaamiseen Kemiin Hotelli Cumulukseen, Hahtisaarenkatu 3 klo 10.00–16.00.

Hallituksen jäsenet kertovat koulutuksen ja Vapepa-toiminnan ajankohtaisista asioista. Seuroilla on mahdollisuus keskustella hallituksen jäsenten kanssa mieltä askarruttavista asioista esimerkiksi seuratoiminnan pyörittämiseen ja kouluttamiseen liittyen.

Cumuluksesta on varattu huoneita majoittuville Sukeltajaliiton sopimushintaan, 1 hh 67 € ja 2 hh 78 €. Pyydämme ilmoittautumaan www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta.

Illalla Kemin Urheilusukeltajat ry juhlii 40-vuotispäiväänsä Kemin Pursiseuran tiloissa. Vastaanotto alkaa klo 18.00 ja juhlatilaisuus klo 19.00. Lisätiedot ja ilmoittautuminen juhlaan keursry@gmail.com.

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 VALO puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi