Issuu on Google+

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 4/11

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

<RXU0RYH OLLNXWWLMDLQQRVWL Outokummun Vanha Kaivos sukelluskohteeksi Sukelluskokemus syrjäisestä Intiasta

Uppopallon

MM-kisat VIRTASUKELLUSMUISTOJA NORJASTA | KUNNOLLA ON VÄLIÄ | NÄIN TEET HYVÄN TREENIN

1


8568,7.HYODU%'6 %UHDWKDEOH'LYLQJ6XLW HULWWlLQNHY\WMDKHQJLWWlYlVXNHOOXVNXLYDSXNX 6LQXOOH MRNDKDOXDWNRNRVXNHOOXVWDSDKWXPDVWDVL Wl\GHOOLVHQNRNHPXNVHQ ıķľŌĿŁŁĻĻŊ ľķňŊĿŅĿłłķ ŀķ ľķķňŅĿʼnʼnķ ĻʼnŊƩŌƩŊ ľķńŁķŋŊŋŃĿʼnŊķ ŃŃ ʼnŁŅŅŊŊĻňĿķ ŁƩŏŊĻŊŊƩĻʼnʼnƩ İŋĺĻńŊŏŏņņĿʼnĻŊ ŊĿłķŌķŊ İňʼnŋĿŊ įĻĹľ ňĻĿʼnĿŊķʼnŁŋŊ ŃŅłĻŃŃĿń ņŋŅłĿń ʼnķķŊķŌķńķ Ńŏƻʼn ĿňňķłłĿʼnĿńķ  įĻĹľ ŊķʼnŁŋŊ Ņń ľĻłņņŅ ķŌķŊķ Ńŏƻʼn ŁŋĿŌķľķńʼnŁŅĿłłķ łĿʼnƩŁʼnĿ łƩņƩʼnʼnƩŅńŌĻŊŅŁĻŊŀŋłłĿńĻńņĿŁŁŋŊķʼnŁŋ ĤňŊŅľŋņņŋŀķłƩŃņƻŁķŋłŋʼn īķĿńŅŌķĿńńŁĽ ħŁŅŁŅ ĨķŊĻňĿķķłĿń ŁĻŌĻŏĺĻń ŀķ ľĻńĽĿŊŊƩŌŏŏĺĻń ķńʼnĿŅʼnŊķ ņŋŁŋ Ņń ĻňĿńŅŃķĿńĻń ŌķłĿńŊķ ŃŏƻʼnŃķŊŁŋʼnŊŋʼnŁƩŏŊŊƻƻń ĨķľĺŅłłĿʼnŋŋʼn łŋŁŋĿʼnĿĿń łĿʼnƩŌķňŋʼnŊĻĿʼnĿĿń ŃŃ ņĻĻ ŌķłŌĻ ŁĿĿńŊĻƩ ľŋņņŋ ŁĿĿńŊĻƩŊ ŁƩʼnĿńĻĻŊįĻĹľğňŏĝŅŅŊʼnĿŊ

1H[W/HYHO


Sisältö 4/11

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

VAKIOT Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 SLU www.sukeltaja.fi

6 22

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 fax (09) 3481 2516 office@sukeltaja.fi

24

Päätoimittaja Matti Anttila matti.anttila@sukeltaja.fi

34

Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi

40

Toimitus Kumppania Oy Susanna Kallama Keskuskatu 51 38700 Kankaanpää puh. 040 587 2445 susanna.kallama@kumppania.fi

42

TYRSKYT: Mikä on sukeltajan kunto? Sukelluksen päivä Turussa, uusi hylyt.net, eväitä sukeltajalle. PERSOONA: Monessa aktiivinen Lilli Pykäläinen-Liikka. NORPAT: Tuusulanjärvihevonen seikkailee norppaleirillä. KUVA-ALBUMI: Rosalie Möller -hylky Egyptissä.

PÄIVITYKSET

16 28 36

HAVELOCK ISLAND. Keskellä Bengalinlahtea sijaitsee rauhallinen ja syrjäisä sukeltajan onnela. VUODEN suurin liikuntatapahtuma Your Move onnistui upeasti. VINKKEJÄ hyvälle valmentajalle.

Varusteuutuuksia sivulla 40.

VARUSTEET: Metallinpaljastin, uusi D-sarja, kuivapuku, kameramaski. SYVÄSTÄ PÄÄSTÄ: Katri Kuusisto

26

Toimitusneuvosto Matti Anttila, Stig Gustavsson, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Ilona Lindström, Pasi Mannerkoski, Juuso Nikkilä, Mimi Rantanen, Mika Rautiainen, Juha Toivonen Taitto Kumppania Oy Julia Hannula

Aurinko helli nuorten laitesukellusleiriläisiä Kouvolassa.

Kannen kuva Pekka Tuuri Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Repro Aste Helsinki Oy Paino Oy Scanweb Ab

OONA TUURI

ISSN 1237-1688

3


SUKELTAJALIITTO RY 1RUSSDUDOOL1RUSS$UW 0lQWWlยฒ ย‡ย”ยกย–ยกย–ยƒย‹ย–ย‡ย‡ยŽยŽย‹ยย‡ยยย‘ย”ย’ย’ยƒย•ย‹ยŒยƒย–ย—ยŽย‡ย‘ย–ย–ยƒยยƒยƒย ย•ย‡ยŽย˜ยกยก รšย•ย–ยƒยยŒยƒ ย—ย•ย–ยƒฦคยย•ยƒยŽยƒย‹ย•ย—ย—ย†ย‡ย•ย–ยƒวจ 

ยƒยŽยŽย‹ยƒยŽยยƒยƒยŽยƒย—ยƒยย–ยƒย‹ยยƒอวคอ™อ™วคอšอ˜อ™อ™ยยŽย‘อ™อšวคอ›อ˜ยกยย–ยกยยย‘ย—ยŽย—ยย‡ย•ยย—ยย•ย‡ย•ย•ยƒศ‹ย‘ย•ยย‡ยŽยƒยยยƒย–ย—อ›วก ยกยย–ย–ยกศŒวค ยŽยย‘ย‹ย–ย–ยƒย—ย–ย—ยƒย˜ย‘ย‹ยยŽย‘อ™อ™วคอ˜อ˜ยƒยŽยยƒย‡ยวค ยƒยŽยŽย‹ยยŠย‹ยย–ยƒวฃออ˜ย‡ย—ย”ย‘ยƒศ€ยŠย‡ยยย‹ยŽรšวค ย‹ยย–ยƒย‘ยย•ยƒยยƒย•ย‡ยยกยย‘ย”ย’ยƒยŽยŽย‡ย‡ย–ย–ยกย‘ยŠยŒยƒยƒยŒยƒยŽยŽย‡ยŒยƒย•ย‹ย•ยกยŽย–ยกยก ยยƒยŒย‘ย‹ย–ย—ยย•ย‡ยยย‘ย—ยŽย—ยŽยŽยƒวกย”ย—ย‘ยยƒย‹ยŽย—ย–วกย‘ยŠยŒย‡ยŽยยƒยยŒยƒย˜ยƒยย—ย—ย–ย—ยย•ย‡ยวค

ยƒยŽยŽย‹ยย‹ยยกย•ยƒย”ยŒยƒย–วฃอŸศ‚อกวฆย˜ย—ย‘ย–ย‹ยƒยƒย–วกอ™อ˜ศ‚อ™อšวฆย˜ย—ย‘ย–ย‹ยƒยƒย–ยŒยƒอ™อ›ศ‚อ™อวฆย˜ย—ย‘ย–ย‹ยƒยƒย–วคยŠยŒยƒยƒยŒย‹ยŽยŽย‡ย‘ยยƒย•ยƒย”ยŒยƒ ศ‹ย‘ย•ยƒยŽยŽย‹ย•ย–ย—ยย‹ยย‡ยย”ยƒยŒย‘ย‹ย–ย‡ย–ย–ย—วกยยƒยšอšอ˜ย‘ยŠยŒยƒยƒยŒยƒยƒศŒวคย‡ย—ย”ยƒย•ย–ยƒย–ย—ยŽย‡ย‡ย‘ยŽยŽยƒยŒย‘ยยƒย‹ย•ย–ยƒอยย‘ย”ย’ย’ยƒยƒยย‘ยŠย–ย‹อ™ ย‘ยŠยŒยƒยƒยŒยƒยŒยƒยŒย‘ยยƒย‹ย•ย–ยƒอ™อ˜ยย‘ย”ย’ย’ยƒยƒยย‘ยŠย–ย‹อ™ย–ยกย›ย•ย‹วฆย‹ยยกย‹ยย‡ยย‘ยŠยŒยƒยƒยŒยƒวค

ยŽยย‘ย‹ย–ย–ยƒย—ย–ย—ยย‹ย•ย‡ย–ย•ย‡ย—ย”ย‘ย‹ย–ย–ยƒย‹ยย—ยย‡ยŽย–ยƒยŒยƒยŽย‹ย‹ย–ย–ย‘ย‘ยย˜ย‹ย‹ยย‡ย‹ย•ย–ยกยกยย–ย‹ย‹ย•ย–ยƒย‹ยยƒอžวคอ™อ˜วคย‘ย•ย‘ย‹ย–ย–ย‡ย‡ย•ย‡ย‡ยยย‹ยยยƒวค ย–ยƒยยย‡ย•ย˜ย‹ย”ย–ยƒฬปย•ย—ยย‡ยŽย–ยƒยŒยƒวคฦควคย‹ยยยย‹ย‹ยŽยย‘ย‹ย–ย–ยƒย—ย–ย—ยย‹ย•ยŽย‘ยยƒยยย‡ย‡ย•ย‡ย‡ยยŽรšย›ย–ย›ย› ย™ย™ย™วคย•ย—ยย‡ยŽย–ยƒยŒยƒวคฦคยƒย’ยƒยŠย–ย—ยยƒยยƒยŽย‡ยย–ย‡ย”ย‹ย•ย–ยƒอวคอ™อ™วคยย‘ยŠย†ยƒยŽย–ยƒวค ย‹ย•ยกย–ย‹ย‡ย–ย‘ยŒยƒย”ยƒยŽยŽย‹ย•ย–ยƒยƒย–ย—ยŒยƒย‡ย”ย‘ยกยย‡ยŽยกยŽย–ยกยย•ย—ย•วคยย‘ย”ย’ยƒย–ฬปย‰ยยƒย‹ยŽวคย…ย‘ย

6HPLQDD UL

0XLVWD ย—ยย‡ยŽยŽย—ย•ยย—ย˜ยƒย—ยย•ย‡ยวฆยย‹ยŽย’ยƒย‹ยŽย—ย•ย—ยŽยย‡ย—ย–ย—ย—อ™วคอ™อ™วคย‹ย•ยƒยย—ย˜ยƒย–ยยƒยยยƒย–วฆ ย–ยƒยƒยŽยกยŠย‡ย–ย–ยกยกยŒย‘ยย›ย–ย‹ย‹ย–ย‘ยย–ย‘ย‹ยย‹ย•ย–ย‘ยŽยŽย‡วกยƒย†ย‹ย‘ยยƒย–ย—อšอ˜วกอ˜อ˜อ˜อกอ›วค ย—ย‡ยย‹ย•ยƒยย—ย–ย•ย—วกย•ยกยกยยรšย–ยŒยƒย‘ย•ยƒยŽยŽย‹ย•ย–ย—ยย‹ย•ย‘ยŠยŒย‡ย‡ย–ย™ย™ย™วคย•ย—ยย‡ยŽย–ยƒยŒยƒวคฦค ยƒย’ยƒยŠย–ย—ยยƒยยƒยŽย‡ยย–ย‡ย”ย‹ย•ย–ยƒยยƒย”ย”ยƒย•ยย—ย—ยอ™วคย’ยกย‹ย˜ยกยยย‘ยŠย†ยƒยŽย–ยƒวค

ยย•ย‹ย˜ย—ย‘ย†ย‡ย ย–ย‡ย‡ยยƒย•ย‡ยย‹ย ยƒยƒย”ย‹ยŒยกย”ยŒย‡ย•ย–ย‡วฆ ย–ยกยกยกยยยƒยƒยŽย‹ย•ยย— ย—ย•ย•ยƒ ย‡ยŽย•ย‹ยย‰ ย‹ย•ย•ยกวคย‹ยŠย‡ย‡ยยƒ ย‘ยย•ย—ยย‡ยŽยŽย—ย•ย  ย—ย˜ยƒย—ย•วคย‹ย•ยกย–ย‹ย‡ ย–ย‘ยƒย–ย—ยŽยŽยƒยƒย ย’ยกย‹ย˜ย‹ย–ย–ยกยยกยก ยย™ย™ย™วคย•ย—ยย‡ ยŽย–ยƒยŒยƒวคฦคย—ย–ย‹ย• ยŒยƒยƒย’ ยƒ ยƒยŠย–ย—ยยƒยยƒยŽ ย‹ย‹ย ย‡ยย–ย‡ย”ย‹ย‹ยวค

ย—ย‹ย•ย–ยƒยย›รšย•วฆยย‹ย•ยƒวจ ยŠยŒย‡ย‡ย–ยŒยƒยŽย‹ย•ยกย–ย‹ย‡ย†ย‘ย–ยƒย’ยƒยŠย–ย—ยยƒยยƒยŽย‡ยย–ย‡ย”ย‹ย•ย•ยƒอ™วคอ™อ™วคยย‘ยŠย†ยƒยŽยŽยƒวค

SUKELTAJALIITTO RY, Radiokatu 20, 00093 SLU puh. (09) 3481 2258, fax (09) 3481 2516, office@sukeltaja.fi | www.sukeltaja.fi


Pääkirjoitus

matti.anttila@sukeltaja.fi

ONKO KAIKILLA KIVAA? Käsi pystyyn, jos harrastat sukellusta, mutta teet muutakin lajin eteen. Melko moni meistä huomaa, että on kuin ohimennenkin tullut joskus touhuttua seuran veneen kimpussa tai toimittua seuran rahastonhoitajana, kouluttajana tai webmasterina. Jotkut meistä ovat toimineet ulkomailla divemasterina tai kouluttajana, vetäneet kevään ensimmäistä peruskurssia järven rannalla tai toimineet huoltojoukoissa junnuleirillä. Osa pistää pystyyn kaveripiirilleen sähköpostilistan tai Facebook-ryhmän, jossa ehdottaa hylkysukellusviikonloppua Porkkalaan, reissua Norjaan tai Floridaan, ja tekee ihan vahingossa toistakymmentä tuntia järjestelytyötä yhteisen asian eteen.

Jotta panos tukisi sitä alkuperäistä asiaa, joka oli vielä kivaa. Millä tätä pakotusta voitaisiin estää? Ainakin sillä, että pienten piirien sijaan otetaan avoimin mielin lisää tekijöitä mukaan. Olen pistänyt merkille, että moni haluaisi tehdä edes vähän, mutta ei välttämättä enempää. Kun nykyään ei kellään tunnu riittävän aikaa. Otetaan sitten porukka mukaan edes pienellä panoksella. Ja pidetään se kiva mielessä.

Kiva saattaa kuitenkin muuttua huo-

On tärkeää myös vaihtaa porukkaa usein, jotta into tehdä asioita pysyy yllä. Näin syksyn kolkuttaessa on hyvä muistuttaa siitä, että lukuisten seurojemme johtokunnat ja työryhmät tarkistavat kokoonpanoansa. Niin tekevät myös Liittomme valiokunnat ja hallitus. Jos juuri sinua kiinnostaa osallistua liittotasolla tehtäviin asioihin, niin ota yhteyttä! Syyskokouksessa on taas hallitusvaalit, ja vuodenvaihteessa valiokunnat nimittävät jäsenensä. Meillä on kyllä kivaa, pidettiinhän Liiton hallituksen kokouskin alkukesästä veden alla – jos näitte uutiset!

maamatta pakkopullaksi. Talkootyöstä tulee stressitekijä: se pitää saada tehtyä, koska muut, ja itsekin, odottaa tulosta.

MATTI ANTTILA päätoimittaja

Mikä näitä kaikkia yhdistää? Sekö, että tehdään duunia muiden eteen edistäen samalla omaa harrastamista? Sekin, mutta kuten otsikko kertoo, yhdistävä tekijä on se, että on kivaa. Kiva kun tehdään ja ollaan porukalla.

TALKOOTYÖN PITÄÄ OLLA KIVAA. PIENELLÄKIN PANOKSELLA VOI OSALLISTUA. SÄILYTETÄÄN YHDESSÄ TEKEMISEN MUKAVUUS.

EMILIA RAUNIO

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

EMILIA RAUNIO, HELSINKI

Emiliaa sukellukseen innoittivat Cousteaun vedenalaisdokumentit, ja niinpä vuonna -96 hän osallistui veljeänsä ja isänsä jalanjäljissä sukelluskurssille jos toisellekin. – Mieluiten sukellan Itämeren rannoilla, meremme asukkeja ihastellen ja päivänpaisteesta ja hyvästä seurasta nauttien. Mitä vähemmän varusteita, sen parempi. Syvät ja pimeät hylkysukellukset ovat suosikkikohteitani, mutta pidän myös matalista biodyykeistä, hän kertoo. – Aiemmin haaveilin maailmanmeristä ja valashain ja muiden upeiden olioiden kohtaamisesta, mutta nyt toteutan unelmia mielelläni kuvia ja dokumentteja katsellen. Unelmasukelluksia teen Suomen vesissä. Pienikin yksityiskohta sukelluksella on upea kokemus, kuten esimerkiksi rasvakalan kohtaaminen tai nukkuvan taimenen kanssa virrassa soljuminen. Parasta on hiljaisuus pinnan alla.

Luonnon hyvinvointi on tärkeää. – Mielestäni on jokaisen velvollisuus tai paremminkin oikeus toimia niin työssä kuin vapaa-ajallakin luonnon hyvinvointia vaalien. Itse kirjoitan mielelläni ympäristöön liittyviä artikkeleita ja vaikutan myös valokuvaamalla. Sukellusseura Biosukeltajien mukana olen päässyt mukaan moneen mielenkiintoiseen projektiin esimerkiksi edistämään Itämeren hyvinvointia. Haluan jakaa positiivista energiaa ympärille ja keskittyä oleellisiin asioihin elämässä, kuten onnellisuuden lisäämiseen jatkuvan kuluttamisen ja välinpitämättömän toiminnan sijaan. Ja tietysti odotan seuraavaa sukellusta kirpeänä syyspäivänä! Emilia on kirjoittanut lehteen Ekosukeltajasarjaa. Lue sivulta 9, miten sukeltaja valitsee eväänsä ekologisesti. 5


PEKKA TUURI

UPPOPALLON MM-KISAT SAIVAT PALJON KIITOSTA Uppopallon maailmanmestaruuksista kilpailtiin Helsingissä, Pirkkolan uimahallissa 15.–20.8. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomessa järjestettiin sukelluslajien MM-kilpailut. Sukelluksen kansainvälisen kattojärjestön CMAS:in jouduttua perumaan Kolumbiaan suunnitellut sukelluslajien suurkisat Sukeltajaliitto päätti anoa uppopallon MM-kisoja Suomeen. Kisajärjestelyihin oli aikaa vain puoli vuotta. Yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa hallivuoro saatiin vielä järjestymään ja tehokkaalla valmistelulla kisat toteutettua. Uppopallon kärkimaita ovat pohjoismaiden lisäksi Saksa ja Kolumbia. Lisäväriä kilpailuihin toi Etelä-Afrikan joukkue, joka oli ensimmäistä kertaa mukana hakemassa oppia. Tasoerot kärjessä ovat pienet, ja kaikki mitalipelit päättyivät 1–0 tulokseen. Norja korjasi kisoista tuplamestaruuden, kun se kukisti miesten finaalissa Saksan ja naisten finaalissa Ruotsin. Suomi oli mukana molemmissa pronssiotteluissa, mutta miehet taipuivat Ruotsille ja naiset Saksalle yhden maalin tappiolla. Miesten valmentajan Marko Enbergin mukaan odotukset olivat kovat, mutta toisaalta tiedettiin, että vastus tulee olemaan tiukka ja marginaalit neljän parhaimman joukkueen välillä hyvin pienet. – Välieräpeli Norjaa vastaan oli joukkueelta erinomainen suoritus. Pronssia joukkue lähti toisissaan hakemaan viimeisessä pelissä. Hyvä peli, vaikkakin ylivoima jäi hyödyntämättä ja tasoitus saavuttamatta ja Ruotsi lopulta vei pronssia. Kisojen järjestelyt olivat 6 S U K E LTA J A

MA RK US BJU RE N

erinomaiset ja yleisö kannusti mahtavasti. Suomi on siis uppopallossa maailman huipulla sekä pelillisesti että kilpailujen järjestäjänä, Enberg toteaa. Samoin naisten valmentaja Juhani Honkanen kiitteli joukkuettaan ja kisojen järjestelyjä. – Joukkue pelasi upeasti, ja olemme tulleet jo todella pitkälle. Nälkä tästä jäi kytemään, joten katsotaan mihin vielä päästään, hän sanoo. Kisat olivat suurin koskaan järjestetty uppopallon MM-kilpailutapahtuma: 14 miesten ja seitsemän naisten joukkuetta. Ensimmäistä kertaa MM-tasolla otteluita pääsi katsomaan internetin kautta livenä, ja kisoja seurattiin tiiviisti ympäri maailmaa. Facebookissa kisojen sivuilla on kommentoitu innokkaasti ja lisätty kuvia. Järjestelyt saivat laajasti kiitosta niin joukkueilta, kisayleisöltä, tuomareilta, kansainvälisiltä kutsuvierailta kuin ADT ry:ltäkin. – Hyvät ennakkovalmistelut ja sitoutunut vapaaehtoisten joukko mahdollistivat sen, että kaikki meni nappiin, kiteytti helpottunut kisojen pääsihteeri Hannu Ahonen kiitellessään vapaaehtoisiaan. – Jos tämä on aina standardi Suomessa järjestettävälle kansainväliselle turnaukselle, palaan mielelläni uudelleen, kiitteli yksi tanskalaistuomareista. SARI NUOTIO


WWW.SUKELTAJA.FI

STIG GUSTAVSSON

SUKELTAJALIITON HALLITUS KOKOUSTI ALTAASSA Liiton hallituksen kesäkuinen kokous Helsingissä uimastadionin hyppyaltaan pohjassa huomioitiin laajasti nettimediassa. Kokouksessa hallitus julisti Liiton Itämeri-juliste-

kampanjan avatuksi ja teki Alippua tunnetuksi aktiivisen sukelluskauden alkaessa. Kokouksessa hyväksyttiin myös Liitolle uusi jäsenseura.

ILMA-ANALYYSIPALVELU JATKUU Sukeltajaliiton tarjoama kompressorin ilma-analyysipalvelu jatkuu. Paineilmakompressori on huollettava säännöllisesti. Liian korkea käyttölämpötila alentaa kompressorin tehoa ja lyhentää suodattimien ikää. Kompressorin käyttöympäristön on oltava puhdas ja hyvin ilmastoitu. Imuletkun tulee olla riittävän tilava eikä liian pitkä. Jos letkussa käytetään esisuodatinta, sen poikkipinta-alan tulee olla riittävä, jottei synny imuvastusta. NÄYTTEEN OTTAMINEN

Käytä kompressori normaali-

lämpöiseksi. Laske vedenerottimista vedet ja täyttöletkusta jonkin verran ilmaa pois. Täytä näytteenottopullo 200 barin paineeseen. Liiton käytössä olevat ilma-analyysipullot ovat asiakkaalle tullessa kuivattuja, ja niissä on neljän barin paine. Jos käytät omia pulloja analyysiä varten, tulee ne kuivata ennen täyttämistä. KRISTIINA KARILA Toimita pullo osoitteeseen: Pentti Parkkila Taronranta 15 95600 Ylitornio puh. 040 085 8835

OSA: 4

SUKELTAMALLA BONGATTAVAT VIERASLAJIT: SIMPUKAT

Monimuotoisia yhteisöjä muodostava sinisimpukka (Mytilus trossulus) on pitkään pitänyt valtaa rannikon ainoana koville pohjille kiinnittyvänä simpukkalajinamme. Viime aikoina Suomeen on levittäytynyt kaksi muuta simpukkalajia, jotka sinisimpukan tapaan suodattavat vettä kovilla pohjilla. Mustan- ja Kaspianmeren alueelta kotoisin oleva vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha, Suomen ensihavainto 1980-luvulla) ja Meksikonlahdelta peräisin oleva valekirjosimpukka (Mytilopsis leucophaeata, Suomen ensihavainto v. 2003) muistuttavat paljolti sini-ruskehtavaa pisaranmuotoista sinisimpukkaa. Sinisimpukan väri on yleensä tasainen, vaikka vuosirenkaat saattavat luoda kuoreen raitamaisuutta. Ruskehtavan väristen vieraslajien kuoressa on usein selkeää siksak-kuviointia, joka rikkoo vuosirenkaiden rajat. Vaeltajasimpukan tunnistaa lisäksi litistyneestä kuoren alareunasta, jonka vuoksi tasaiselle alustalle asetettuna se pysyy pystyssä, toisin kuin kuperareunaiset sini- ja valekirjosimpukka. Valekirjosimpukalla GB ER G RE ET TA LJ UN

siksak-kuviointi saattaa toisinaan puuttua, jolloin varma tuntomerkki on kuoren sisällä suiposta päästä löytyvä pieni hammas, joka puuttuu muilta lajeilta. Myös havaintopaikka antaa vihjeen lajista: vaeltajasimpukka on lähtöisin makeasta vedestä ja sen levinneisyyden länsiraja Suomenlahdella kulkee Porvoossa, jossa se kohtaa mereisen sinisimpukan itäisen levinneisyysrajan. Lajien levinneisyydet eivät mene juuri päällekkäin. Valekirjosimpukka selviytyy murtovedessä hyvin, mutta koska sen alkuperä on lämpimissä vesissä, esiintyy se vain lämpimissä lahdissa Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimaloiden lauhdevesialueilla sekä Helsingin Töölönlahdessa. Valekirjo- ja sinisimpukan levinneisyydet saattavat tulevaisuudessa mennä enemmän päällekkäin rantavesien lämmetessä ilmastonmuutoksen myötä. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ottavat vastaan yleisöhavaintoja vieraslajeista osoitteessa: www.riistakala. info/vieraslajit. REETTA LJUNGBERG Vaeltajasimpukan (Dreissena polymorpha) kuoren siksak-kuviointia sekä tasainen kuoren alareuna.

ILMA-ANALYYSIN HINTA • Liiton jäsenseuroille ja yhteisöjäsenille 70 € + lähetyskulut • muille 100 € + lähetyskulut

Sinisimpukan an (Mytilus trossulus) tumman kuoren en et. alareuna ja kärki ovat pyöristyneet. 7


TURUN SUKELLUKSEN PÄIVÄSTÄ KANSAINVÄLINEN RASKASSUKELTAJA VILKUTTAA YLEISÖLLE SEN VERRAN, MITÄ JÄYKÄLTÄ PUVULTAAN PYSTYY JA KATOAA AURAJOEN SAMEAAN VETEEN METALLIHÄKKIÄ MUISTUTTAVASSA TELINEESSÄ. PAINAVAN KYPÄRÄN TAKAOSASSA ON VENTTIILI, JOLLA SUKELTAJA PYSTYY SÄÄTELEMÄÄN POISTUVAN ILMAN MÄÄRÄÄ JA KUPLAT NOUSEVAT PINTAAN MIEHEN KADOTTUA PINNAN ALLE. RANNALLA PYÖRITETÄÄN PUMPPUA, JOTTA SUKELTAJALLE RIITTÄISI TUORETTA ILMAA.

Suomen Sukellushistoriallinen yhdistys järjestää vuosittain Turussa Sukelluksen Päivän. Forum Marinumin edustalla, Aurajoen rannassa järjestettävä tilaisuus tarjoaa kiinnostavia näytöksiä sukelluksen harrastajille, mutta kerää paikalle suuren määrän myös muuta yleisöä.

lustarvikeliikkeet ja sukellusmatkojen järjestäjät. Nuorempi sukeltajasukupolvi pääsi esittelemään taitojaan 15-asteisen altaan vedessä. Pikku sukeltajat noukkivat pohjalta värikkäitä esineitä ja snorklasivat tottuneen näköisesti.

HISTORIALLINEN SUKELLUSKELLO

Vuoden 2011 Sukelluksen Päivä jää historiaan myös postimerkin muodossa. Tapahtumaa varten julkaistiin postimerkki sekä samasta aiheesta tehty kirjekuori. Sekä merkissä että kuoressa on kuvattuna raskassukeltajan asuun pukeutunut sukellusalan tunnettu veteraani, Jouko Moisala, joka on myös jo perinteeksi muodostuneen Sukelluksen Päivän puuhamies. Merkki on keräilyharvinaisuus, sillä painosmäärä on vain 260 kappaletta. Suomessa on aikaisemmin julkaistu tiettävästi vain kaksi sukellusaiheista postimerkkiä. Vuonna 2012 Sukelluksen Päivä laajenee kansainväliseksi tapahtumaksi, johon odotetaan osallistujia jopa kahdeksasta eri maasta. Tilaisuus saa myös kansainvälisen nimen, Diving Historical Event. ANNE PENTTI

SUKELLUSAIHEINEN KERÄILYHARVINAISUUS

Tänä vuonna nähtiin raskassukeltajan lisäksi myös yli 700 kilon painoinen sukelluskello. Sukelluskelloja käytettiin paljon 1600- ja 1700-luvuilla arvokkaiden lastien pelastamiseen hylyistä. Suomen Sukellushistoriallinen yhdistys teetti norjalaisen mallin mukaisen kellon, jolla näytössukelluksen Aurajokeen suoritti norjalainen Stein Paulsen. Sukelluksen aikana kellosta saatiin ääntä ja kuvaa, joten Paulsen pystyi välittämään tuntemuksiaan yleisölle. Päivän ehkä erikoisin sukellus suoritettiin Taneli Porasen itse tehdyllä avoimella puukypärällä, johon ilmaa pumpattiin auton pumpulla. Pelastuslaitoksen sukeltajat varmistivat, että kaikki näytössukellukset sujuivat turvallisesti. Paikalla olivat myös merivartiosto, meripelastusyhdistys sekä SPR:n edustajat. Toimintojaan Forum Marinumin edustalla esittelivät useat sukellusseurat, sukel-

Sukellus kello. Fo rum Mari Jaakko T numin to ikka (vas imitusjo .) avasi ti Jouko M htaja laisuude oisala. n. Oikea lla

Raskassukeltaja laskettiin veteen metallikehikon avulla.


WWW.SUKELTAJA.FI

EKOSUKELTAJA Laitesukeltamista ei voi pitää kovin ympäristöystävällisenä harrastuksena. Pienillä arkisilla valinnoilla voimme kuitenkin pienentää ympäristöön kohdistuvaa rasitusta ja säästää maapallon rajallisia resursseja. Ekosukeltaja-juttusarjassa annamme vinkkejä, miten sukeltaa ympäristöä vähemmän kuluttaen.

RUOKA Moni ei tule arvanneeksi, että se, mitä syömme, vaikuttaa merkittävästi ympäristön hyvinvointiin. Jopa kolmannes ympäristövaikutuksista syntyy kuluttamamme ruoan kautta. Tähän voimme vaikuttaa pienillä muutoksilla arkikäyttäytymisessä. Tutkimusten mukaan lähellä tuotettu sesonginmukaisista raaka-aineista valmistettu ruoka on ympäristön kannalta paras valinta. Ekosukeltaja suosii luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita ja kasvispainotteisia eväitä sekä kantaa mukanaan WWF:n kalaopasta, joka ohjaa kestäviin kalavalintoihin. Kertakäyttöastioita tulee luonnollisesti välttää. Hyvä idea on pitää mukana omia ateriointivälineitä. Termariin on mukava tehdä kuumaa juomaa valmiiksi odottamaan. Pillimehut jäävät ekosukeltajalta kaupan hyllylle, kun mukana kulkee oma juomapullo. Evästauko luonnonhelmassa on varmasti nautinnollisempi kuin perinteinen huoltoasemakahvio, jonka tarjonta harvemmin on kovin ympäristöystävällistä. Jos sukellusmatkan varrella on maatilatori, niin

pidot vain paranevat! Eväiden suhteen hauska idea on myös nyyttärieväät, jolloin kukin valmistaa jotain mukaan, ja näin ateriasta tulee monipuolinen ja runsas pienellä vaivalla. Lähellä tuotettu sesonginmukainen ruoka on usein myös ravintoarvoltaan ja maultaan maukkaampi. Mikäli astioita pitää pestä retkellä, on ekosukeltajalla mukana biologisesti hajoavaa pesuainetta. Usein myös pelkkä haalealla vedellä huuhtelu riittää. Ruokailu on olennainen osa retkeä. Siksi siihen kannattaa panostaa. Ja kun panostaa luomu- ja lähiruokaan sesongin mukaan, makuaistien lisäksi myös luonto kiittää! EMILIA RAUNIO

IS TO C K P

H O TO


ERIK SAANILA

HYLYT.NET UUDISTUU www.hylyt.net on toistakymmentä vuotta ollut tunnetuin suomalainen hylkysivusto internetissä. Sen sisältö on päivittynyt ja kasvanut vuosi vuodelta. Ulkoasu ja toiminnot ovat pysyneet lähes muuttumattomina, mutta toimivina. Karttaliittymä jäi ajastaan jälkeen. Viime syksynä Aalto-yliopistossa opiskeleva Saara Ilvesniemi otti yhteyttä hylytnettiläisiin ajatuksenaan uudistaa hylyt.netin karttaliittymä harjoitustyönä. Hän tuntee aiheen läpikotaisin, onhan hän sukellusseura H2O:n jäsen ja työskentelee paikkatietoyhtiö Esri Finland Oy:ssä. Saara ja hänen tiiminsä työskentelivät koko talven. Oleellinen osa hanketta oli, että Esrin perusohjelmistot ja tarkat karttapohjat saatiin käyttöön korvauksetta. KARTAT PARANIVAT

Uusi karttaliittymä aukeaa sivuvalikon ”kartta”-linkistä. Karttauudistuksen myötä tekstisivujen kaikki hylyt saadaan automaattisesti näkyviin kartassa. Karttaa voi zoomata vapaasti, ja näytettävät 10 S U K E LTA J A

Karttaliittymän ole tusnäkymä. Kartt a hylkytäplineen täyttää ruudun ja valikot ovat vase mmassa reunassa .

hylyt voidaan rajata monella tavalla: sijaintitarkkuuden sekä hylkytyypin ja -luokituksen mukaan. Hylkyikonia klikkaamalla aukeavat hylyn tyypin ja sijainnin tiivistetyt tiedot omaan pikku ikkunaan. Hylyn tarinasivulle pääsee yhdellä klikkauksella ikkunan alareunasta. Kaikki aiempi toimivuus on tallella, kuten hylkyjen aakkosellinen listaus ja vapaa sanahaku. Karttaliittymä palvelee käyttäjäänsä monella tavalla. Esimerkkeinä suoja-alueiden näyttäminen, matkan mittaaminen klikkailemalla ja karttakuvan sijaan voi taustalle valita ilmakuvan. Mittakaavajana näkyy vasemmassa alakulmassa. Zoomatessa esitysasu vaihtelee: on pyritty kussakin mittakaavassa havainnollisimpaan esitysmuotoon. Sivusto on ilmainen eikä sinne tarvitse rekisteröityä. Joten ei kun nettiin ja kokeilemaan! Ylläpitäjät toivovat runsasta palautetta: päivityksiä, tarkennuksia, uusia hylkyjä. Tähänkin löytyy oma palauteruutunsa. RISTO SAJANIEMI POHJALLA RY, PUHEENJOHTAJA


WWW.SUKELTAJA.FI

VINKKI

MUSIIKKIA SUKELTAJAN KORVILLE Sukellus on elämäntapa, joka ulottaa lonkeronsa kaikille elämänalueille. Pinnanalaiset tunnelmat ovat aina kiehtoneet musiikintekijöitä. Näitä sukeltaja kuuntelee! SUOMALAISTA

ULKOMAAN KIELELLÄ

Jenni Vartiainen J. Karjalainen Emma Salokoski Ensamble PMMP

No air Underwater world Underwater Love Waiting For Cousteau Under Pressure Skin Divers Octopuses Garden

FUTUREIMAGEBANK

Vedenalaista Vedenneitoni ja minä Veden alla Poika

Jordin Sparks with Chris Brown Hanoi Rocks Faith No More J.M. Jarre Queen Duran Duran Beatles. (kappaleen tehnyt suomeksi Freud, Marx, Engels & Jung nimellä ”Tursaan puutarhassa”)

Lähetä oma ”sukellusaiheinen” musiikkivinkkisi Sukeltaja-lehteen kristiina.karila@sukeltaja.fi.

6HXUDNRUWWL

JANI LUNDQVIST

PHOTO

NIMI

Pietarsaaren Urheilusukeltajat Diving-80 ry

PAIKKAKUNTA

Pietarsaari

JÄSENIÄ

noin 100

ALUS

m/s Oulunjärvi ja muutama pienempi vene

YHTEYS

www.diving80.fi

Harrastamme laitesukellusta vuoden ympäri, ja talvikaudella järjestämme myös sukelluskursseja. Valikoimaan kuuluvat niin P1, P2, P3 kuin nitroksikin. Sukelluskohteina ovat yleensä lähialueen hylyt ja kaivokset sekä muutaman kerran vuodessa pidemmälle, esimerkiksi Ruotsiin, Norjaan, Utöhön ulottuvat retket. Seuran tukikohta sijaitsee Pietarsaaren Alholmissa, jossa on myös tukialuksemme kotisatama sekä kerhokämppämme. Uppopallojaostomme on yksi aktiivisimmista seuramme osista; hyvät tulokset SM-tasolla puhuvatkin puolestaan. Seurassamme toimii aktiivinen junioriosasto innokkaine vetäjineen turvaamassa seuran tulevaisuutta.

11


KOLUMNI

SUOMEN ENSIMMÄINEN TUPAKOINNIN LOPETTAMINEN ON YKSINKERTAINEN TAPA VÄHENTÄÄ SUKELTAMISEEN LIITTYVIÄ RISKEJÄ.

VELVOLLISUUS PYSYÄ HENGISSÄ Olen juoksija ja suunnistaja. Pidän siitä, kun harjoittelussa ja kilpailussa rasittuu kunnolla. Nautin hikoilusta, nautin hengästymisestä, nautin väsymyksestä. Tällainen on minulle liikuntaa. Säännöllisen harvoin käyn sukeltamassa. Se on aina samanaikaisesti jännittävää ja nautittavaa. Sukeltaminen on kuitenkin fyysisesti niin leppoisaa, että en luokittele sukelluskeikkojani liikunnaksi. Pikkuisen voi tulla hiki pintaan, kun märkäpuku päällä viimeistelee rensselit kuntoon etelän auringon alla. Itse sukeltaminen on kuitenkin rauhallista meriluonnon ihmettelyä. Oikeastaan sukeltamiseni saisi olla vielä nykyistäkin rauhallisempaa, mutta minun on vain opittava kunnolla hengityksen oikea käyttö ja muut tasapainotustekniikat. 12 S U K E LTA J A

Ajatukseni sukeltamisesta ja kunnosta muuttui, kun sain käsiini DAN:n eli Divers Alert Networkin muutaman vuoden takaisen vuosiraportin. Sukelluskuolemien tarkastelussa näkyi selvästi, miten liikapainoiset ja yli viisikymppiset olivat yliedustettuina. Tämän mukaan liikapainoa ja yli 50 vuoden ikää voidaan siten pitää sukelluskuolemien riskitekijöinä. Liikapaino ja iän kertyminen ovat yhteydessä muun muassa kohonneeseen verenpaineeseen sekä sydäntaudin ja kakkostyypin diabeteksen kehittymiseen. Liikapaino ja erityisesti lihavuus myös heikentävät keuhkojen toimintaa. Sukellus ei ole kestävyyslaji, ja juuri siksi se ei minun luokittelussani saa korkeita rasittavuuspisteitä. Mutta tosiasiassa veden aiheuttama paine ei ole keholle ihan mitätön stressitekijä, puhumattakaan raskaiden säiliöiden nostamisesta. Etenkään harrastelijasukeltajan ei tarvitse olla kestävyystai voimaihme. Esimerkiksi

miehelle on aivan riittävää, kun pystyy juoksemaan 5 km puoleen tuntiin tai tekemään 40 etunojapunnerrusta peräkkäin. Tärkeintä on, ettei sukeltamaan lähdetä rapakuntoisena. Liikapaino heikentää kuntoa, ja siksi kilojen kertyessä on aina vain oleellisempaa huolehtia kuntotason säilymisestä. Tupakoinnin lopettaminen on myös yksinkertainen tapa vähentää sukeltamiseen liittyviä riskejä. Jo laitesukelluksen peruskurssilla ihmettelin sitä, miksi lähes kaikki nuoret sukelluksenopettajat tupakoivat niin ahnaasti. Heidän esimerkkinsä ei ainakaan osoittanut ymmärrystä lajin kokonaisturvallisuudesta. Sukeltaminen on hieno harrastus. Meillä kaikilla on – tasosta ja kokemuksesta riippumatta – suuri etuoikeus saada olla yhtä kalojen kanssa ja käydä niiden omassa elementissä katsomassa, mitä siellä tapahtuu. Mutta samalla meillä on tärkeä velvollisuus tulla takaisin pinnalle kertomaan vedenalaisista ihmeistä niille, jotka eivät (vielä) ole siellä käyneet. Voisi varmaan sanoa, että meillä on velvollisuus pysyä hengissä. Ja sitä velvollisuutta täytetään huolehtimalla riittävässä määrin omasta terveydestä ja kunnosta.

TEEMU AHO

MIKAEL FOGELHOLM ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto ”PADI:n AOWD-kurssi suoritettuna, mutta sukellan edelleen enemmän innon ja ihastuksen kuin kokemuksen avulla.”

Tunnin sukeltaminen ei siis ole minulle sen enempää kuntoliikuntaa kuin tunnin oleskelu lintutornissa. Molemmista saan suurta iloa ja nautintoa, mutta ihan eri syistä kuin juostessa tai suunnistaessa.

Vapaasukelluskouluttaja Simo Kurra on nimitetty AIDA Instructor Traineriksi, eli hänellä on lupa kouluttaa AIDA kouluttajia missä päin maailmaa tahansa. Nimitys on ensimmäinen Suomessa.

RÄPYLÄUINTIA UNKARISSA Räpyläuinnin nuorten Euroopan mestaruuskilpailut uitiin 13.–15.7. Miskolcissa Unkarissa. Mukana oli noin 180 kilpailijaa 17 maasta. Kilpailut olivat kovatasoiset; maailmanennätyksiäkin uitiin useita. Suomesta oli mukana kolme uimaria, Teemu Aho ja Tiia Nieminen Kirkkonummelta sekä Teija Kotikuusi Kouvolasta. Joukkueen johtajana oli Mari Aho Kirkkonummelta ja huoltaja Katja Kotikuusi Kouvolasta. Teemu saavutti kaksi viidettä sijaa ja yhden kuudennen sijan. Hän teki kaikissa lajeissa uuden nuorten Suomen ennätyksen ja 100 metrin stereoräpyläuinnin ennätys on myös avoimen luokan Suomen ennätys. Kisatuloksia osoitteessa: www.finswimmer.com KALEVI TURKKA


WWW.SUKELTAJA.FI

LEFFA

PINNAN ALTA VALKOKANKAALLE Elokuvateattereissamme on pyörinyt tänä vuonna mielenkiintoisia veden alle keskittyviä elokuvia, jotka lienevät jo DVD:lläkin. Toinen on armoton ja kärjistetty kuvaus luolasukelluksesta ja sen vaaroista, toinen jättibudjetilla toteutettu dokumenttielokuva. Sanctum 3D on maailmankuulun James Cameronin (Titanic, Avatar) tuottama jännityselokuva luolasukeltamisesta. Siinä ryhmä sukeltavia tutkijoita tekee vaarallisen tutkimusretken maailman suurimpaan ja vaikeakulkuisimpaan luolastoon. Tutkimusretki saa yllättävän käänteen, kun trooppinen myrsky täyttää luolaston ulospääsyn vedellä. Ainoa mahdollisuus selvitä on löytää mereen vievä luolasto. Elokuva hämmästyttää. Hämmästystä tarjoavat mielettömän kauniit maisemat sinisestä luolastosta, mutta yhtälailla käsittämättömät virheet, joita elokuvasta löytyy. Varmasti monet pitävät Sanctum 3D:n tarjoamasta jännityksestä, mutta sukeltajat se valitettavasti jättää hieman kylmäksi. Mikäli olet luontodokumenttien ystävä, pidät varmasti

ranskalaisen tuotantoyhtiön tekemästä, yhdestä maailman kalleimmasta luontodokumentista, Oceans-elokuvasta. Oceans vie katsojansa ennennäkemättömän lähelle erilaisia valtameren otuksia. 50 miljoonan euron budjetilla toteutetussa teoksessa käytetyt kuvaustekniikat ovat täysin uutta, mikä on antanut mahdollisuuden kuvata asioita, joita tuskin kukaan on aikaisemmin nähnyt. Perinteisestä luontodokumentista Oceans eroaa etenkin kerronnan osalta: sitä on todella vähän. Enemmän elokuvassa leikitellään erilaisilla musiikkityyleillä, jotka sointuvat eläinten liikkeisiin. Tämä jakaa mielipiteet, sillä varsinaista tietoa dokumentista irtoaa todella vähän. Loppupuolella Oceans ottaa eettisen katseen valtameriin ja näyttää ihmisen aikaansaamaa tuhoa. Elokuva on todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä, mutta vaatii katsojakseen luonnosta todella kiinnostuneen. JUUSO NIKKILÄ

VINKKI

KYLMÄÄ JUOMAA Helpotusta viime kesän hellepäiviin toi sukeltajan juoma, joka pysyi miellyttävästi tarjoilulämpöisenä painon avulla.

KUVA: TIIU TAMM, IDEOIMASSA MYÖS SOILI, TIIA, PEKKA JA ARTO, KESKIKARJALAN SUKELTAJAT RY


OCEANA ITÄMERELLÄ TUTKIMUSLAIVA HANSE EXPLORERIN MESSIN PÖYDÄLLE ON LEVITETTY ITÄMEREN ALUEEN KARTTA. SE ON OLLUT KOVASSA KÄYTÖSSÄ, KUN OCEANAN TUTKIJAJOUKKO ON SAAPUNUT ITÄMERELLE KOLMEKSI KUUKAUDEKSI DOKUMENTOIMAAN MEREMME TILAA. MATKA ALKOI TANSKAN AMALIENHAVENISTA, JA KUUDEN VIIKON MATKAN JÄLKEEN ALUS SAAPUI HELSINKIIN.

Vuonna 2001 perustettu Oceana on suurin kansainvälinen merien suojeluun keskittyvä järjestö. Järjestö uskoo, että merten tila voidaan palauttaa entiseen kukoistukseen. Toimenpiteisiin on vain ryhdyttävä. Ja sitä Oceana tekee: tutkii, selvittää ja antaa ohjeita parempiin toimintatapoihin. Vuodesta 2003 asti Oceanan Euroopan osasto on tehnyt työtä Välimerellä ja Madeiran saaristossa. Nyt tuli aika tutkia Itämeren tilaa. Itämerellä Oceanan miehistö teki yli 120 sukellusta. Sukellukset ovat olleet 40 metriin saakka ihmisen teke-

miä ja tätä syvemmälle vedenalaisrobotin suorittamia. Vedenalaisrobotti on tuonut tietoja Itämeren syvimmistä paikoista. CTD:llä eli lämpötila-suolaisuusluotaimella on mitattu meriveden lämpötilaa, suolaisuutta ja painetta. Myös Van veen -noudinta on käytetty ottamaan näytteitä pohjasedimentistä. Kaikki tieto analysoidaan tulevien kuukausien aikana ja on luonnollisesti muidenkin käytettävissä. KESTÄVÄMPÄÄ KALATALOUTTA

Oceana European toiminnan-

KUVAT: EMILIA RAUNIO JA OCEANA EUROPEN ARKISTO

14 S U K E LTA J A

johtaja Xavier Pastor tuntee maailman meret. Mallorcalla syntynyt meri- ja kalabiologi on työskennellyt Espanjan Oceanographic Institutessa ja myöhemmin Norjassa Marine Research Institutessa. Hän on myös yksi Espanjan Greenpeacen perustajista. Pastor on nähnyt niin kauniita merimaisemia kuin ihmistoiminnan vaikutuksesta tuhoutuneita alueitakin. Silti usko tulevaan on suuri. – Tieteellinen ja teknologinen tieto-taito löytyy. Nyt tarvitaan vain päättäjien tahto ja uskallus suojella meriämme, Pastor toteaa.

– Moni tietää Itämerta koskevan huolen, kuten saastumisen ja rehevöitymisen. Mietimme, mitä me Oceanan miehistön kanssa voisimme tehdä Itämeren hyväksi. Ylikalastus on tuttua Välimeren ja Afrikan sarven alueella, mutta sitä tapahtuu myös Itämerellä. Näin ollen matkamme aikana dokumentoimme ja tutustumme kalastuspuoleen. Matkan jälkeen kokoamme raportin ja annamme ehdotukset kestävämmän kalatalouden toiminnalle. Oceanan toiminta on pitkälti tiedon keräämistä ja informaation levittämistä.


WWW.SUKELTAJA.FI

– Kun ihmiset tiedostavat meriemme huonon tilan ja kuitenkin näkevät upeita kuvia pinnan alta, tuo se uskoa paremmasta tulevaisuudesta ja siitä, että merten hyvinvoinnin eteen kannattaa tehdä töitä, hän jatkaa. Aluksella työskentelee ammattikuvaajia ja sukeltajia dokumentoimassa meremme tilaa. – Nettisivuillamme olevat kuvat kertovat toisaalta Itämeren monimuotoisuudesta ja toisaalta saastumisesta ja ihmistoiminnan vaikutuksesta herkkään meriympäristöön. Kauniit kuvat kertovat, miten voisi olla ja huonot kuvat, mitä tulee tapahtumaan entistä laajemmilla alueilla, mikäli toimintatapoihimme ei tule muutosta. Ylikalastus ja

kestämättömät kalastusmetodit vahingoittavat herkkää merta ja sen eliöstöä. Pohjatroolaus tulisi kieltää ja ottaa käyttöön ympäristöä vähemmän vahingoittavia kalastusmenetelmiä. VAIKUTA JA KULUTA VASTUULLISESTI

Yksi laivan asiantuntijoista on tanskalainen Christina Abel, joka on liittynyt miehistöön maaliskuussa. – On hienoa saada työskennellä Itämeren alueella yhdessä eri maista tulevien asiantuntijoiden kanssa. Kukin maa tekee tutkimusta meriympäristössään, mutta meillä on mahdollisuus kiertää koko Itämeren alueella ja tehdä vertailevaa tutkimusta, sanoo Abel.

Miten sitten tulisi toimia, jotta meremme voisivat paremmin? – Keskivertokansalainen voi tehdä paljon toimimalla arjessa vastuullisen kuluttajan tavoin. Kannattaa esimerkiksi ottaa selvää, mistä syömämme kala tulee ja että se on kalastettu asianmukaisesti. Päättäjille voisi viestiä, että tarvitsemme myös kalatuotteisiin täydellisen jäljitettävyyden. Uusiutuvien energiamuotojen käyttö fossiilisten sijaan on myös yksi hyvä keino auttaa meriemme tilaa. Fossiiliset polttoaineet tuottavat hiilidioksidipäästöjä, mikä edelleen happamoittaa meriä. Ennen kaikkea kansalaisten tulisi käyttää vaikutusmahdollisuuksiaan ja painostaa päättäjiä parantamaan ja kehittämään meriensuo-

jelualueita sekä kalataloutta kestävämpään suuntaan, Pastor toteaa. TYÖ MERIEN PUOLESTA JATKUU

Oceana on matkoillaan saanut paljon hyvää aikaan. Hienoja saavutuksia ovat Chilen ja Pääsiäissaaren alueelle perustetut suojelualueet sekä pohjatroolauksen kieltäminen monissa paikoissa Alaskan alueella. Myös Madeiran ja Azoreiden alueella pohjatroolaus on kielletty muun muassa Oceanan työn tuloksena. Paljon on vielä tehtävää. Maailman meret peittävät maapallon pinta-alasta yli 70 prosenttia. Työ ei lopu – se tuntuu vasta alkaneen. www.oceana.org EMILIA RAUNIO


INTIA

Havelock

16 S U K E LTA J A


Island – Bengalinlahden korallimetsä TEKSTI JA KUVAT HEIKKI JOKINEN

Intian niemimaan ja Thaimaan välissä keskellä Bengalinlahtea sijaitsee Andamaanien ja Nikobaarien saaristo, syrjäisin Intian osavaltioista. Havelockilla, yhdellä alueen puolestatuhannesta saaresta, on myös tilaa sukeltaa.

17


SAARELLE PÄÄSEMINEN vaatii hivenen reissuhenkeä. Intiassa pitää ensin löytää itsensä Chennaista tai Kolkatalta, joista on säännölliset reittilennot Port Blairiin, Andamaanien pääkaupunkiin. Sieltä matka jatkuu vähän reitistä ja aluksesta riippuen noin kolmen tunnin lauttamatkalla Havelockille – eikä puhuta mistään ruotsinlaivasta: omin eväin kannattaa varustautua. Matkan alkaessa olin työskennellyt pari kuukautta Mumbaissa, ja tuolla lauttamatkalla oli suurin keskittymä länsimaalaisia, mitä yhdessä paikassa olin nähnyt. Paluumatkalla lautta- ja lentoaikataulut eivät osu millään yksiin, joten sitä joutuu viettämään yhden yön Port Blairissa. Turismi on yksi saarten pääelinkeinoista; sukeltajien lisäksi saarelle kasaantuu reppureissaajia etsimään valkohiekkaisia autioita rantoja sekä rauhaa ja rakkautta riippumatosta käsin. Muuten saarelaiset saavat tulonsa maanviljelystä ja kalastuksesta sekä valtion avustuksista. Tämä on Intian köyhimpiä kolkkia. Suomalaiset tarvitsevat Intiaan viisumin sekä erillisen oleskeluluvan Andamaanien saaristoon. Lupa on voimassa

Havelockin kylä ei tarjoa hurjaa yöelämän sykettä. 18 S U K E LTA J A

30 päivää, ja sen saa saapuessa Port Blairin lentokentälle. Osa alueen saarista on asumattomia, ja niille rantautuminen on kiellettyä joko luonnonsuojelullisista tai sotilaallisista syistä, eikä omin päin veneilyä voi suositella. AAMUVARHAIN SYVYYKSIIN

Intiassa ei ole käytössä maan sisäisiä aikavyöhykkeitä, vaikka niitä sinne helposti kolme mahtuisi, joten Andamaanien valoisa aika on suunnilleen viidestä viiteen. Puoli kahdeksalta piti siis jo olla istumassa veneessä kohti ensimmäistä kohdetta. Alukset olivat pienehköjä, sukelluskäyttöön muutettuja kalastusveneitä; mitään mukavuuksia niistä ei löytynyt. Venematkat olivat melkoisen pitkiä, suurin osa reilusti yli tunnin. Merenkäynti ja keinunta olivat välillä sangen voimakkaita, eivätkä sadekuurotkaan ihan tavattomia. Kun aurinko sattui paistamaan, olivat varjopaikat


kortilla, joten retkireppuun kannattaa pakata hattua, huivia ja aurinkorasvaa. Veneissä oli tarjolla vettä ja naposteltavaa sekä sukelluksen päälle chaita, intialaista teetä maidolla ja runsaalla sokerilla maustettuna. Näkyvyys sukelluksilla vaihteli 5–20 metrin välillä. Toisinaan virtaukset olivat niin voimakkaita, että haluttuun suuntaan eteneminen oli ihan työvoitto. Isoista otuksista ryhmämme bongasivat haita, rauskuja ja kilpikonnia sekä venematkojen aikana delfiinejä. Itsehän olin niinä hetkinä taas väärässä paikassa väärään aikaan tai ainakin ihmettelemässä jotakin muuta. Kyllä ne vielä joskus osuvat kohdalleni. Osallistuin viikon aikana vedenalaisen valokuvauksen kurssille, joten osa sukelluksista meni siihen, että kyhjötin kouluttajan kanssa yhden korallipuskan juurella säätämässä kameran namiskoita. Käytin näillä sukelluksilla ensimmäistä kertaa ulkoista salamaa, mikä avasi kyllä ihan uusia ikkunoita hyvien kuvien ottamiseen, mutta samalla tuli aika paljon lisää mietittävää ja hanskattavaa sukeltamisen lisäksi. Sukelsin Dive India -nimisen firman kanssa; heidän pääkouluttajansa hallitsivat nämä kuvaushommat melko su-

Dive Indian kotirantaa.

Halvimmillaan maja maksoi alle 5 euroa yö. vereenisti. Juuri kun sitä kuvitteli ottaneensa kelpo otoksen, niin saattoi käydä sukelluskeskuksen seinältä vilkaisemassa, millaisia kuvia isot pojat ottavat, ja palauttelemassa itseään takaisin maan pinnalle. Pitkä matka edessä tällä saralla. TILAA SUKELTAJILLE

Valokuvauksen kannalta oli harmillista, että suurin osa parhaista kohteista oli melko syvällä, 20–25 metrissä, eikä niissä näkyvyysolosuhteissa valoa vaan ollut riittävästi. Palelemisen takia pinnalle ei tarvinnut kiirehtiä, sillä vesi oli leppoisat 28° C. Viikon aikana ehti saada melko kattavan kuvan paikan kohteista, mutta jos aika on rajallinen, ovat Jackson Bar ja Inchkettin hylky mainioita paikkoja. Olosuhteet tuolla vaan heilahtelivat melko nopeasti, joten aika paljon on päivästä ja onnesta kiinni millainen sukelluksesta tulee. Inchkett on 30 vuotta meren pohjassa maanneen suurehkon rahtilaivan hylky. Näkyvyys kohteessa on usein heikohko, mutta nähtävää riittää. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon rungon ulkopuolelle vierähtänyt vessanpönttö, mikä tietysti tarjoaa lapsenmieliselle sukeltajalle mahdollisuuden mitä moninaisimpiin poseerauksiin. Paikan syrjäisen sijainnin ja hankalien kulkuyhteyksien palkintona tulee se, että sukelluksilla ei joudu naapurin 19


Krokotiilikala omimaansa hylkyä vahtimassa.

räpylää pureksimaan. Pahimmillaan meitä oli kahdeksan sukeltajaa ja oppaat samassa veneessä, ja yhteen poijuun ruuhka-aikaan kiinnitettynä kolmen eri firman paatit. Pääsääntöisesti sukellukset tehtiin neljän hengen porukoissa. Sukeltaminen ei Intiassa varsinaisesti ole mikään massojen harrastus. KOSTEA TROPIIKKI

Sukelluskeskus tarjosi paketin, joka sisälsi sukellusten lisäksi myös majoituksen ja sapuskat. Majoitus tarkoitti katettua telttaa tai bamburuokomajaa. Sähköä sai seinästä, ja oma kylpyhuone löytyi – kyllä sellaisessa majaili. Saarella on ihan kunnollisia hotellejakin vaativampaan makuun, mutta mitään viiden tähden all inclusive -komplekseja on turha etsiskellä. Kun majasta halvimmillaan tarvitsi maksaa alle 5 euroa yö, niin ei ihme, että sinne reissaajia kokoontuu. 20 S U K E LTA J A


    Minulle tämä oli paras sukelluslomani tähän mennessä, ja matka jatkuu.

    *4(,)-##. 54/3)#23#      1638 #00&&.1#.3##.,#4#.3#).#   (*&,-#22#0&1(&1)23&),6#)-##,,#+#++43#1*/),4).&&. +,/  2&+8),3#*4(,#/3&,,)#00&&22#+,/ #,+#&.#00&&23#/.5#1#334-#*/)342+)).3)9 5#1#4+2&33&(3858 -&..&228

$"''## &&&"! ######

##$#$"#! #%"! #

       ""    #00&&.1#..#.+#404.').3#,/.5#,34423/2#,)). !),,)-)&(&.+#34 (*&,-# Tropiikissa kun ollaan, on ilmasto melkoisen kostea. Jos jonkun vaatekappaleen onnistui kastelemaan, ei sitä viikon aikana enää kuivaksi saanut. Moskiittoja riitti: jalat olivat loppuviikosta yhtä kirjavaa paisetta. Saaret ovatkin korkean riskin malaria-aluetta, ja estolääkitys on tarpeen. Vesiurheilun lisäksi saattoi kalastella tai tehdä pieniä viidakkovaelluksia. Kulttuurinnälkää ei saa tyydytettyä, ja ostosmahdollisuudet rajoittuvat muutamiin sekatavarakauppoihin sekä paikallisia käsitöitä myyviin putiikkeihin. Kieliongelmia ei esiinny, sillä kuten lähes kaikkialla Intiassa, englannilla pärjää varsin hyvin. Taskulamppu on hyvä pitää kannossa, koska pimeys laskeutuu yllättävän nopeasti, eikä paikka varsinaisesti hohda kirkkaissa neonvaloissa. Sen verran tapahtumaköyhää on elo pinnan päällä, että perhesovun kannalta ei-sukeltavan puolison ja lasten kanssa matkaavan kannattanee harkita jotain toista kohdetta. Minulle tämä oli paras sukelluslomani tähän mennessä, ja matka jatkuu.

 7  5#,3#+)1*/*&.3#1+#2342  +/+/42#,+##

/+/4+2&22#&2)3&,,88.3/)-).3#244..)3&,-#*#$4%*&33) 54/%&,,&  2&+85#,)3##.442)#*82&.)8))3/. (#,,)34+2&&./+/42#2)#+)1*#3,9636583&&&"$# #3&1)##,)2#,+423##,,)../,,)2&3%/+4-&.3)3 662+/+/42 



  





   


LILLI PYKÄLÄINENLIIKKA, LAPPEENRANTA

AKTIIVISELLE SEURATOIMINTA ON OMAA AIKAA ”SITÄ VAAN ON JOTENKIN AINA OLLUT NIIN MUKANA SEURAN JA LIITON TOIMINNASSA SEN ENEMPÄÄ MIETTIMÄTTÄ, ETTÄ MIKSI TAI MITÄ SIITÄ SAA IRTI. SE ON VAAN OLLUT TAPA ELÄÄ”, POHTII AKTIIVINEN KOLMEN LAPSEN ÄITI, JOLLA ON AINA OLLUT MONTA RAUTAA TULESSA.

TEKSTI JA KUVA KRISTIINA KARILA

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Näin joskus 11–12-vuotiaana uimahallin seinällä ilmoituksen laitesukelluskurssista. Silloin vielä eivät alle 15-vuotiaat päässeet laitesukelluskurssille, joten seurasta tarjottiin mahdollisuutta osallistua seuran nuorisotoimintaan. Laitesukelluksen peruskurssin kävin vuoden 1999 keväällä. LEMPISUKELLUS LEMPIPAIKASSA?

En osaa sanoa. Moni paikka aukeaa ihan erilaisena riippuen siitä, onko snorkkelisukeltamassa vai laitesukeltamassa. Viime kesänä kävin ekaa kertaa Savitaipaleella, Koiveslammella snorkkelisukeltamassa. Kirkasta vettä ja rannan tuntumassa, paikassa, jossa maksimisyvyys oli kuusi metriä, lepäsi paljon veteen kaatuneita puita, joiden välissä uiskenteli paljon kaloja. Se oli hienoa! MILLAINEN OLI TIESI SEURASI PUHEENJOHTAJAKSI?

Olen tavallaan kasvanut puheenjohtajaksi pikkuhiljaa. Norppatoiminnasta oli aikanaan helppo siirtyä ohjaajaksi. Siitä sitten seuran nuorisovastaavaksi ja hallitukseen. Ohjaajana pääsin mukaan seuran toimintaan ja näki miten seura toimii. MITEN MIELESTÄSI SEURATOIMINTA SAATAISIIN PIDETTYÄ VIREÄNÄ?

Voi kunpa tähän olisikin ”taikaiskuvastauksia”… Kaikissa seuroissa on varmaan tuttu ongelma eli tekijöiden puute. Muutama aktiivi tekee ja toimii, ja monilla aktiiveilla on seurassa jopa monta roolia. Usein ihmisillä ei ole aikaa, eikä kiinnostusta sitoutua pitkäjänteisesti toimintaan. Uskon, että mitä enemmän tehtäviä saadaan pilkottua, sitä helpompaa on ihmisten sitouttaminen. On helpompi saada tekijä hommalle, joka kestää ennalta määrätyn ajan, kuin sitouttaa sama henkilö jatkuvaan toimintaan. Jossain vaiheessa oli painetta siihen, että seurojen pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Nyt voidaan taas ”erikoistua”. Jokainen seura tehköön sitä mikä seuralaisia kiinnostaa – väkisin tekemisestä ei tule mitään. Sukellus on niin monipuolinen laji, että jokainen varmasti löytää sen oman mielenkiinnon kohteensa. 22 S U K E LTA J A

SINULLA ON KOULUTUS SEURATOIMINTAAN. MILLAINEN SE ON, JA MITÄ HYÖTYÄ SIITÄ ON OLLUT?

On kyllä, liikunnan ammattitutkinto, osaamisalana seuratoiminta. Koulutus järjestettiin Vierumäellä 2008. Tosin lopputyöt ovat edelleen palauttamatta, pitäisi kirjoittaa ne puhtaaksi… Ammattitutkinnon lähijaksoilla käytiin paljon läpi seuratoiminnan taloutta, suunnittelua, mainontaa, seuran johtamista sekä ohjaus- ja koulutustoiminnan järjestämistä. OLET OLLUT AKTIIVINEN PITKÄÄN MYÖS LIITTOTASOLLA. MITÄ KAIKKEA OLET TEHNYT?

Pääsin mukaan nuorisovaliokunnan toimintaan vuonna 2002. Valiokuntatyöskentelyn kautta lähdin kouluttamaan norppaohjaajia ja snorkkelisukelluskouluttajia. Koulutuspuolella olen ollut enemmän viime vuosina liittokouluttajahommissa kuin seurassa laitesukelluskouluttajana. Liittokouluttajana olen ollut mukana norppaohjaajakursseilla ja snorkkelisukelluskouluttajakursseilla. Seuratasolla koulutan snorkkelisukeltajia. Norppa- ja kuuttiohjaajan hommat ovat olleet tauolla nyt, kun omat lapset ovat kuuttiryhmässä. MISTÄ AIKA JA ENERGIA KAIKKEEN?

Energiaa saa siitä, että pääsee tekemään. Esimerkiksi viime keväänä saatiin järjestettyä pitkään suunniteltu aikuisille suunnattu snorkkelisukelluksen peruskurssi. Vaikka näin aina sanotaankin, en voi olla toteamatta, että kurssilaisten innostuneisuus ihan oikeasti tarttuu… Se on tosi hienoa. Minulle kurssit ja kokoukset ovat omaa aikaani, minun harrastukseni. Seurassa on paljon aktiivista väkeä, joiden toimesta seura pyörii. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Välillä toki tuntuu, ettei aika ja energia riitä. Harmittaa, ettei ehdi ja pysty osallistumaan kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. EHDITKÖ HARRASTAA MITÄÄN MUUTA?

Enpä oikeastaan. Neulon ja ompelen. Neuloa voi missä vaan. Neuletyöt kulkevat mukana niin kokouksissa kuin sukellusreissuillakin.


JOKO TAI...

SNORKLATEN VAI LAITTEILLA? Kyllä. Molemmat. MERELLE VAI JÄRVELLE? Saimaan rannalla aina asuneena ehdottomasti järvelle. KALA VAI KASVI? Kasvi. Ne ei säikyttele :) KURSSILLA VAI KOKOUKSESSA? Kurssilla. Kokouksetkin on kivoja, mutta kursseilla oppii aina jotain uutta, oli sitten kouluttajana tai kurssilaisena.

23


norpat

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

/lKGHOLLNXVQRUNODDÂą

Q L N V X D K  Q .HVl QRUSSDOHLUL JA S N IKU LI

2.

OR

LĂ&#x201E;H

AA KL

DE ,

1.

Olipa kerran Tuusulanjärvihevonen, joka asusteli kotikolossaan syvällä utuisen järven pohjassa. 2 011

Kerran hän tapasi joukon iloisia snorkkelisukeltajia, jotka olivat tulleet leirille Suomen suurimman lähteen rannalle.

KIITOS YHTEISTYĂ&#x2013;KUMPPANEILLE! AQUA WORLD, KERAVAN URHEILIJOIDEN SUUNNISTUSJAOS, PORVOON MERIPELASTAJAT, SUKELTAJALIITTO, VĂ&#x201E;RIVETO

24 S U K E LTA J A

TEKSTI SUSANNA LAINE KUVAT VELI-MATTI KORPPI-TOMMOLA


Tuusulanjärvihevonen näki leirillä, miten karttaa ja kompassia käytetään maalla, ja kertoi taitojen olevan tärkeitä myös veden alla.

3. Leiriläiset nauttivat silminnähden vesitouhuista, ja Tuusulanjärvihevonen ystävystyikin sukeltajien kanssa. Vedessä olisi voinut uida ja snorklailla vaikka koko päivän!

4.

Suunnistaminen sopii kaikille;, viime hetken ohjeet antoi Keravan Urheilijoiden suunnistusjaoksesta Timo Sirola.

5.

Merimerkit ja Sukellussuunnistuksen väistämissäännöt koukeroihin tutustumassa vesillä olivat kouluttaja Atte Peltolan tutumpia johdolla. Tuusulanjärvihevoselle. Se huomasi, että hypyt RTliivit päällä, ryhmäuinti ja -kellunnat sekä erityisesti lautalle pelastautuminen olivat snorklaajien mielestä hauskaa, vesikansaa kun olivat.

Porvoon Meripelastajien aluksen päällikkö Tomi Nissinen luotsaa lapset merimerkkien saloihin.

7. Vaikka haikeus täytti Tuusulanjärvihevosen mielen leirin lähestyessä loppuaan, se tiesi, että he tapaisivat sukeltajien kanssa vielä! Ja olihan heillä kaikilla monia mukavia muistoja kotiin viemisiksi.

Yhteistyössä on voimaa pelastautumislautalle kiipeämisessä, kansimies Sari Häkkinen avustaa.

Vedessä selviytymistaidot kuuluvat oleellisena osana vesiturvallisuuteen jo pienestä pitäen. Kuvassa hudling-kellunta, joka antaa lämpöä.

6. Leirirace oli Tuusulanjärvihevosen tapa kokeilla sukeltavien leiriläisten ryhmähenkeä erilaisten tehtävien parissa. Ja hauskaa kaikilla olikin kannustushuutojen raikuessa vesillä. Leirirace vaatii nopeutta, yhteishenkeä mutta myös nokkeluutta. 25


norpat

K U VAT: H E L I L AU K K A R I N E N

LEIKKIHAASTE: KORIPALLOA KELLUEN TARVITTAVAT varusteet peliin ovat kaksi kelluvaa koria, joiden paikallaan pysyminen voidaan varmistaa narun päässä roikkuvien painojen avulla sekä juniorikoon vesipallo. Pelialue rajataan rataköysin. Pelaajien uimataitotasosta riippuen voidaan pelata siten, että jalat yltävät pohjaan

tai kokeneemmat norpat voivat pelata myös hyppyallaspäädyssä. Pelin yksinkertainen tavoite on saada heitetyksi kori hyökkäyspäähän siten, että syöttöä vastaanotettaessa sekä heitettäessä kori pelaajan jalat eivät saa koskea pohjaan. Peli voidaan toteuttaa esimerkiksi 4 vs. 4 tai 5 vs. 5 joukkueilla.

Haastamme Lohjan Urheilusukeltajat kertomaan seuraavan leikkivinkin! Ville Mäkelä, Kirkkonummi, sukellusseura Calypson nuorisovastaava

6\YlOOHMDNRUNHXNVLLQ SUKELTAJALIITON historian toinen nuorten laitesukellusleiri järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteessa Kouvolan Vuohijärven kauniissa ja monipuolisessa ympäristössä. Leirin järjestivät yhteistyössä Kouvolan Vesikot ja Sukeltajaliiton Nuortenryhmä. Leirille osallistui 13 nuorta, joista kaksi tyttöjä. Osallistujat olivat kaikki eritasoisia: joillakin oli satoja sukelluksia takana, jotkut su-

kelsivat ensimmäistä kertaa Suomessa. VALTAVA AHVEN

Leirin ensimmäisenä päivänä tehtiin kaksi sukellusta Vennukassa, jossa leiriläiset pääsivät tutustumaan virrassa sukeltamiseen, Puhelinhylkyyn sekä sanoin kuvaamattoman isoon ahveneen. Sukellusten välissä tutustuttiin Vennukan paperitehtaan toimintaan opastetulla kierroksella ja syötiin lounas paperitehtaan kahvi-

lassa. Ilta sujui rattoisasti lentopalloa pelatessa. Toisena päivänä tehtiin myös kaksi sukellusta veneeltä, toinen Lautaniemen ”Seinämällä” ja toinen ”Karikolla”. Sukellukset tarjosivat jylhiä maisemia sekä sopivia syvyyksiä jokaiseen makuun. Illanvietto sujui vauhdikkaasti, kun paikalle oli järjestetty veneet, joista toisen perässä leiriläiset pääsivät kokeilemaan vesihiihtoa, ja toisella vedettiin leiriläisiä renkaalla hurjaa kyytiä. AURINKOISIA KOKEMUKSIA

Lauantaiaamuna sukellettiin uudelleen Karikolle, jossa riitti katseltavaa toisellekin sukellukselle. Lounaan jälkeen matkattiin veneillä Olha-

26 2 6 S U K E LLT LTA TA J A

vanvuorelle, jossa on Suomen korkein kalliokiipeilyyn soveltuva seinämä. Leiriläiset kipusivat jyrkkää polkua 50 metrisen ”vuoren” huipulle, josta laskeutuivat kiipeilyvarustein lähes pystysuoraa seinämää takaisin alas. Päätä huimaavan kokemuksen jälkeen grillattiin ansaitut makkarat Olhavan kupeessa. Sunnuntaina sukellettiin vielä yksi sukellus Seinämällä. Sää helli koko leirin ajan, veden lämpötila oli 18 astetta, ja ilman lämpötila paahtoi lähellä kolmeakymmentä useana päivänä. Leiri loppui täydellisellä hetkellä, auringon paisteessa juuri ennen rankkasateita. Sään lisäksi paljon kiitosta sai ruokapuoli, joka hoitui paikallisen pitopalvelun toimesta. Leiriläiset lähtivät kotiin useita sukelluksia, kokemuksia, auringossa palaneita selkiä ja uusia ystäviä rikkaampana. Kiitos Kouvolan Vesikot ja aikuissukeltajina toimineet Outi Wallen, Timo Vatto ja Jouko Kaipinen! Myös suuresta avusta ja yhteistyöstä kiitokset Jukka Gardemaisterille! ASTRID MANNERKOSKI


TEKNARI | LUOLASUKELLUS

OUTOKUMMUN UUMENISSA SUKELLUSTARINA ALKAA OIKEASTAAN JO VUONNA 1908, JOLLOIN RÄÄKKYLÄN PITÄJÄSTÄ LÖYTYI SUURI KELTAINEN KIVI.

TEKSTI KLAUS BERGHEM KUVA JANNE SUHONEN

KIVEN TODETTIIN sisältävän runsaasti kuparia. Kivi oli jääkauden irrottama lohkare itse pääsuonesta. Kahden vuoden tarkempien etsintöjen jälkeen timanttikaira puhkaisi pääsuonen. Outokummussa aloitettiin koekaivaukset, jotka johtivat kaivostoimintaan. Noin vuosi sitten nettiä selaillessani huomasin Outokummussa käynnissä olevan Vanhan Kaivoksen kehittämishankkeen. Kaivos oli kiinnostanut minua sukeltajana, joten otin yhteyttä kaupungin matkailutoimeen, josta tuli ripeä vastaus ja kutsu kaivosvierailulle. Kehittämishankkeen tiimoilta kaupungin väkeä kiinnosti kuulla kaivossukeltamisesta, ja käynnistimme pohdinnat siitä, millaista potentiaalia Vanhassa Kaivoksessa voisi olla sukellustoiminnalle, jos vesi olisi sukelluskelpoista ja sukellussyvyys alkaisi sopivalta tasolta. Raamit ainakin olivat huikeat: idyllinen Vanhan Kaivoksen museoalue, jonka alla lepää noin 400 kilometriä pilarilouhittua tunneliverkostoa aina 400 metrin syvyyteen saakka. Valmiit ravintola- ja majoituspalvelut sekä tiloja, joita kenties voitaisiin muuttaa sukellustoimintaa tukeviksi. KIRKASTA VAI SAMEAA?

Outokummussa avattiin yksi tunneleista tiimiämme varten. Suunnittelemme Janne Suhosen ja Pasi Lammin kanssa kaksi

sukellusta. Toinen tehtäisiin suljetunkierronlaitteilla, jotta mahdollinen ”kaivospöly” ei tippuisi katosta ja saisimme videokuvaa. Toinen sukellus olisi avoimella kierrolla selvittääksemme, miten paljon pölyä katosta tippuu siellä sukellettaessa. Sen tekisivät Risto Kinnunen ja Jorma Turhala. Outokummussa pääsimme ensimmäistä kertaa kaivoskarttojen ääreen ja kuulimme kaivosinsinööri Arto Hakolan tarinankerrontaa kaivoksen historiasta ja kaivosalueesta. Hakola on toiminut Keretin kaivoksen päällikkönä ja tuntee alueen sekä kaivostoiminnan erinomaisesti. Turvallisen kaivossukeltamiseen kuuluu kohteen tietojen selvittämistä ja sukellussuunnitelman laatimista. Kukaan ei kuitenkaan ole käynyt tunnelin vedenalaisissa osissa kymmeniin vuosiin, kaikkea ei ehkä ole merkitty karttoihin ja muistot eivät kenties vastaakaan nykytilannetta. Koen itseni etuoikeutetuksi päästessäni sukeltamaan ensimmäisten joukossa kaivokseen. Kaivoksen ulkopuolella paukkuu 20 asteen pakkanen, mutta itse tunnelissa lämpötila on noin 8 astetta. Sukelluksen alussa näkyvyys on täysin nolla vedenrajassa olevan mudan vuoksi. Muutaman metrin jälkeen vesi kirkastuu. Vedän narua tunneliin ja haen sille kiinnityspaikkoja, Janne kuvaa videota ja Pasi valaisee videovalollaan. VIDEOLLA POHJAA SUUNNITTELUUN

KIINNOSTUITKO? Jos sukeltaminen Outokummun Vanhalla Kaivoksella kiinnostaa, ota yhteyttä: klaus@unlimited-divers.fi tai puh. 050 514 3759 Lisätiedot: Outokummun kaupunki, matkailutoimi, puh. 044 755 9223 matkailu@outokummunkaupunki.fi

Kuvaaminen poikkeaa täysin siitä, mihin olemme tottuneet, koska nyt tarkoitus ei ole saada parasta mahdollista kuvaa, vaan kuvata sukellus ja kohde, jotta myös pinnalla olevat näkevät, millaista tunnelissa on vuosikymmenten jälkeen. Uimme hitaasti eteenpäin ja sadan metrin jälkeen tulemme risteykseen, josta lähdemme ensin oikealle – tunneli päättyy aitaan, vasemmalle jatkuva tunneli näyttää niin ahtaalta, että päätän näyttää peukaloa ja tiimimme kääntyy paluumatkalle. Olimme saavuttaneet tavoitteemme eli todenneet veden kirkkaaksi. Sukelluksen maksimisyvyys oli vain 20 metriä, joten tiedämme myös, että sukellussyvyys on sopiva eri tasoisille luolasukeltajille ja koulutukseenkin. Risto ja Jorma tekevät vielä oman sukelluksensa, jonka jälkeen lähdemme katsomaan videokuvaa. Videolla veden kirkkaus ilahduttaa kaikkia. Tunneleita voidaan puhdistaa ja aita raivata. Videokuva riitti vakuuttamaan Outokummun kaupungin väen siitä, että kannattaa avata myös Kaasilan vinotunneli, josta pääsee sukeltamaan kolmeen kaivokseen eli Kerettiin, Vanhaan Kaivokseen sekä Mökkivaaraan. Voimme aloittaa projektin suunnittelun ja toteuttamisen täydellä teholla yhdessä kaupungin kanssa. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä lisää sukelluksia ja kuvata käyttöön uutta videokuvaa. Kun tunneleita saadaan avattua lisää, aloitamme kaivoksen naruttamisen. Aikaa myöten tavoitteena on avata sukellustoiminta koulutetuille alan harrastajille ja koulutuskäyttöön. Suomeen tullaan siis saamaan yksi kaivoshistoriallisesti tärkeä kaivos sukelluskäyttöön. 27


YOUR MOVE LIIKUTTI JA POIKI PALJON HYVÄÄ TEKSTI JA KUVAT KRISTIINA KARILA

TOUKO-KESÄKUUN VAIHTEESSA HELSINGIN STADIONIN TIENOO VÄRJÄYTYI PINKKIIN JA SINISEEN JA MUUTTUI VALTAVAKSI SPORTTIAREENAKSI. NOIN 42 000 NUORTA LIIKKUI YOUR MOVE -SUURTAPAHTUMASSA KUUDEN PÄIVÄN AIKANA. TAPAHTUMA OLI VUODEN 2011 SUURIN LIIKUNTATAPAHTUMA.

Ilona Lindström oli varmasti Stadikan iloisin. ”Vihdoinkin Your Move! Puolentoista vuoden suunnittelu ja odottelu kannatti: aurinkoinen sää Stadikalla kavereiden ja innostuneiden sukelluskokeilijoiden kanssa - voiko enää parempaa toivoa? Mahtavaa, että vapaaehtoiset olivat niin innolla mukana ja kaikki toimi hyvin.” 28 S U K E LTA J A


SUKELLUKSEN toimintapisteillä oli kävijöitä tasaisena virtana. Jopa alkupäivien hyytävän sateisessa säässä uskaltautui porukkaa altaaseen. Aurinkoisina päivinä laitesukelluksen kokeilijoita riitti jonoksi asti. SIKAMAKEETA

Natalia ja Niina, 15, Lahdesta olivat luokkaretkellä ja halusivat kokeilla sukellusta. – On kyl sikakivaa kun pystyy hengittämään veden alla. Ekalla kerralla kun vetää henkeä, tuntuu että vois mennä vettä henkeen, mut ei sit mennykään, Niina kuvailee. – Olisi kyl kiva sukeltaa meressä ja nähdä vaikka kaloja, hän tuumii. Tyttöjä sukellutti Juha Karlenius, Finnairin Sukeltajien, Merisukeltajien ja Dipnoi Diversin jäsen. – Täällä on kiva olla. Muksujen kanssa on aina kivaa, katsoa kun ne ovat niin innostuneita, ne ilmeet kun kokeilevat sukelluslaitetta. Olen ihan fiiliksissä illalla kun menen kotiin, Juha hymyilee. – Aamulla oli ihan näitä ala-astelaisia, jotka vaan hengittivät veden alla. Meitä oli kolme uittamassa heitä, ja jokainen teki varmaan viisi kierrosta kun halusivat kokeilla uudestaan ja uudestaan.

Lähes jokaisella lajikokeilupisteellä kävi kuhina tapahtuman aurinkoisina päivinä.

Yhdessä tekeminen on arvokasta. VELIMAT TI KORPPITOMMOLA

Konsta ja Tuomas ottivat altaassa kuvattujen kokeilijoiden yhteystietoja ylös - sateessa ja paisteessa.

SUKELLUSKUVA MATKAMUISTOKSI

Veli-Matti Korppi-Tommola Keski-Uudenmaan Sukeltajista istui kärsivällisesti altaan pohjalla kameran kanssa ja napsi kuvia kokeilijoista ”matkamuistoksi”. Riihimäen Urheilusukeltajien Konsta Honkala ja Tuomas Limo, 16, ottivat altaan reunalla kokeilijoiden yhteystietoja ylös kuvien toimittamista varten. – Meidät pyydettiin tänne auttamaan ja innostuttiin lähtemään kun ei näitä tapahtumia niin usein ole. Pyydettiin koulusta vapaata, saa vähän vaihtelua arkeen, Konsta kertoo. Edes alun huono sää ei harmittanut. – Vettä pitävällä takilla pärjäsi ihan hyvin ja hauskaa on ollut, tuumaa Tuomas. INNOSTUS TARTTUI

Lastenaltaassa pelattiin uppokiekkoa ja hyppyaltaassa sai kokeilla perusvälineillä uintia ja uppopalloa. Siellä nuoria oli uittamassa Anton Ahonen, 23, Jyväskylän Sammakoista.

Pienimmille jo pelkästään laitteesta hengittäminen tarjosi hienon elämyksen.

29


Parasta oli kokeilijoiden innostuneet ilmeet.

Kuvateksti amnim voluptat aut la simus rem quias nonserr orectur at.

Kikkailua pyörällä vai kiipeilyradalle? Kaikkea sai kokeilla!

– Opiskelen liikunta-alaa ja opiskelut jäivät sopivasti kesä-tauolle ja kesätyöt eivät ole vielä alkaneet, joten oli hyvä sauma tulla tänne. Opiskelujen puolesta on hyvä nähdä tällaista isoa liikuntatapahtumaa ja olla osana sitä, ja onhan se mukavaakin olla tuolla lasten ja nuorten kanssa. Palaute on ollut positiivista; hymyileviä kasvoja on näkynyt, hän kertoo. Tapahtumalla oli muitakin kuin liikkumiseen liittyviä vaikutuksia, joita ei osattu ennakoida. Nuorisopäällikkö Minna Tammesvirta yllättyi siitä, miten innostuneita ja sitoutuneita tapahtuman vapaaehtoiset olivat. – Jotkut sukelluspisteiden vapaaehtoisista olivat lupautuneet yhdeksi päiväksi, mutta päätyivätkin jatkamaan pidempään, koska ”oli niin kivaa”. Lisäksi minusta näytti ja kuulosti siltä, että Your Moven hyvä, aktiivinen meininki kulkeutui vapaaehtoisten mukana takaisin heidän omiin seuroihinsa, eli tapahtuman vaikutus tuntuu laajemmalla kuin vain nuorten toiminnassa. Siitäkin syystä tällainen yhdessä tekeminen on arvokasta, hän sanoo. 30 S U K E LTA J A


Laitesukelluskokeilu oli varsin suosittu toimintapiste: kouluttajilla riitti hommia.

    



  !

                                 

   $          

#

&

   

   

%! & Juha Karlenius viihtyi erinomaisesti altaassa sukelluttamassa nuoria.

   

   

" &

   

$ 


VIISTOKAIKULUOTAIN SUKELTAJAN APUNA HYLKYJEN ETSINNÄSSÄ HYLYN ETSINNÄSSÄ MODERNI TEKNIIKKA TULEE SUKELTAJAN AVUKSI. VIISTOKAIKULUOTAIMELLA VOI SAADA HYVINKIN TARKKAA KUVAA HYLYSTÄ JA SEN OSISTA, MISTÄ ON MERKITTÄVÄSTI APUA SUKELLUKSEN SUUNNITTELUSSA. HYLKYJÄ AKTIIVISESTI ETSIVÄ JA DEEPTECH-SUKELLUSTUKIALUSTA KIPPAROIVA ARI KAPANEN KERTOO KOKEMUKSIAAN JA ANTAA VINKKEJÄ.

TEKSTI JA KUVAT ARI KAPANEN

VIISTOKAIKULAITTEET, joissa anturi kiinnitetään veneen peräpeiliin, ovat yleensä siitä käteviä, että useimmiten itse laite on lähes koko ajan veneellä ajettaessa päällä. Jos veneellä siirrytään paikasta toiseen kohtuullisen alhaisella alle viiden solmun nopeudella, on aina mahdollisuus ”sattumalta” bongata uusi hylky. Perässä vedettävillä kaloilla tai torpeedoilla varustetut viistokaikulaitteet edellyttävät ennakkovalmisteluja, ja niitä käytetään enimmäkseen silloin, kun ollaan nimenomaan luotaamassa hylkyjä tai muita veden alta etsittäviä kohteita. Veneen perässä vedettävien kalojen käyttö on enimmäkseen kimppatyötä. Veneessä saisi olla vähintään kolme henkilöä, josta yksi hoitaa kaapelin syöttämistä perässä vedettävälle kalalle, toinen ohjaa alusta suunniteltua reittiä pitkin ja kolmas seuraa luotaimen näyttöä sekä etsii näytöltä vinkkejä kohteista, jotka kannattaa ajaa uudelleen yli. Tällaisella miehityksellä rajatun alueen kartoittaminen sujuu tehokkaasti ja tarkasti, ja kaikki vähänkin ”adrealiinia nostattavat” kohteet tulee merkattua ylös.

Hylkyjä on löytämättä. Uuden hylyn löytäminen on sykähdyttävä hetki. varustettuihin viistokaikujen kuvaan vaikuttaa myös vuodenaika: kesällä harppauskerros kasvaa ja planktonkukinnot lisääntyvät aiheuttaen häiriöitä kaiun tuottamaan kuvaan. Yleensä perässä vedettävät kalat tai torpeedot saa upotettua sen verran syvälle harppauskerroksen alle, ettei häiriötä enää synny. Lisäksi laitteen näyttö kannattaa asettaa paikkaan, jossa mahdollinen auringonvalo ei aiheuta heijastumia tai heikennä kuvan luettavuutta. OMIA KOKEMUKSIA

TYYNELLÄ KAIUTTAMAAN

Itselläni on Starfish 452F -merkkinen viistokaikuluotain, jossa kaapelia on 50 metriä. Olen modannut itse kalaa sekä kehittänyt vetotekniikan, millä käytännössä voin luodata viistokaiulla yksinkin aina 60 metrin syvyyteen saakka. Syvemmältäkin etsiminen periaatteessa onnistuu, mutta sitten etsittävän alueen täytyy olla rajattu tarkkaan sekä itse kohteen melko ehjä, toisin sanoen helposti erotettavissa pohjasta. Noin 50 metriin saakka pystyn käytännössä erottamaan yksittäisen puukappaleen, kuten yksittäisen kylkikaaren, sikokölin osan tai kyljen kappaleen pohjasta. Koska etsin enimmäkseen vanhoja puualuksia, on silmä harjaantunut havaitsemaan koneen näytöltä nämä yksittäiset puunkappaleet. Jos havaitsen näitä pohjassa enemmänkin, on haaksirikkoutunut alus mahdollisesti jo askeleen lähempänä. Kun homman tekee oikein ja saa kohteesta kuvaa, josta pystyy selkeästi erottamaan lastiruumat, mastot, mahdolliset repeämät aluksen kyljessä sekä aluksesta irronneet osat ympäristössä, on näistä tavattomasti apua sukelluksia suunniteltaessa. Etukäteissuunnittelu korostuu, mitä syvemmällä kohde sitten lopulta on.

Kaiutuskeliksi kannattaa valita mahdollisimman tyyni keli, jolloin aallot eivät aiheuta veneen heilumisen kautta häiriöitä peräpeilianturin tuottamaan kuvaan, eivätkä vaikuta myöskään perässä vedettävän kalan liikkeisiin. Varsinkin peräpeilianturilla

Olen myös vieraillut jonkun verran arkistoissa, penkonut 1800-luvun meriselityksiä ja onnistunut tunnistamaan ja nimeä-

LAITTEITA JOKA HINTALUOKASSA

Viistokaikuluotaimia löytyy jo hintaluokassa 1 000 euroa ja siitä ylöspäin. Ammattimaisempaan etsintään tarkoitetut laitteet maksavat 30 000 eurosta 60 000 euroon. Olennainen ero halvemman hintaluokan ja kalliimpien laitteiden välillä on laitteiden tarkkuudessa, näytön koossa ja tarkkuudessa sekä siinä, onko laite varustettu perässä vedettävällä kalalla tai torpedolla vai onko luotaimen anturi tarkoitus kiinnittää veneen peräpeiliin. Veneen peräpeiliin kiinnitettävät luotaimet liikkuvat yleensä hintaluokassa 1 000–4 000 euroa, kun taas perässä vedettävillä kaloilla varustetut mallit ovat yleensä hinnaltaan 3 000 eurosta ylöspäin. Käytettyjäkin laitteita Suomen markkinoilla on myynnissä. Harkittaessa käytetyn laitteen hankintaa on kuitenkin hyvä huomata, että elektroniikka kehittyy huimaa tahtia. Jo 4–10 vuotta vanha viistokaiku on vanhentuneella tekniikalla varustettu ja aikalailla epätarkempi kuin uudet laitteet.

32 S U K E LTA J A

TAUSTATYÖTÄ ARKISTOJEN KÄTKÖISSÄ


Pampskatanin hylky Viistokaikukuva Porkkalan edustalla sijaitsevasta Pampskatanin hylystä. Hylkykentän pituus on noin 38 metriä, syvyys 1–7 metriä. Aluksen keula osoittaa kuvassa oikealle. Viistokaikukuvasta voi erottaa aluksen yksittäiset kylkikaaret sekä pystyssä olevan perärangan. Aluksen rakenteet ja kansilaudoitus ovat säilyneet ehjempinä vasemmalla laidalla, mikä näkyy kuvan yläosassa.

Kaljaasi Edmund Viistokaikukuva Porkkalan edustalla sijaitsevasta 1907 uponneesta Edmund-nimisestä kaljaasista. Hylyn pituus on 26 metriä, syvyys 25 metriä, hylyn kansi on noin 18–20 metrissä. Viistokaikukuvasta on erotettavissa keula, joka osoittaa kuvassa oikealle ja joka jättää oikeaan laitaan pitkän varjon. Edelleen mastot kaatuneet oikealle kyljelle ja yksi mastoista selvästi kauempana hylystä kuvassa alhaalla.

Räfsön hylky Viistokaikukuva Porkkalan edustalla sijaitsevasta Räfsön hylystä. Hylyn pituus on noin 20 metriä, syvyys 6–8 metriä. Aluksen keula on kuvassa alaspäin. Viistokaikukuvasta voi nähdä kuinka aluksen oikea kylki on lähes ehjä ja kuinka vasen kylki on hajonnut kalliota vasten. Kuvan vasempaan laitaan jäävät varjot kertovat siitä, että aluksen rakenteet ovat melko korkealla irti pohjasta.

s/s Sundsborg Viistokaikukuva Porkkalan edustalla sijaitsevasta 1929 uponneesta Sundsborg-nimisestä aluksesta. Hylyn pituus on 77 metriä, syvyys 42 metriä, hylyn kansi on noin 32 metrissä. Viistokaikukuvasta on helposti erotettavissa muun muassa ruumat sekä muita kannella olevia rakenteita.

mään muutaman hyvinkin vanhan aluksen. Hommasta tekee erityisen vaativaa se, että meriselitykset ovat yleensä vanhaa ruotsia, käsinkirjoitettuja ja jokaisella kirjaajalla ollut oma apteekkarin käsialansa. Käytetty termistökin edellyttää perehtymistä. Aloittelevalle hylkytietojen penkojalle haasteensa asettaa se, ettei yleensä edes välttämättä tiedetä mistä arkistolaitoksesta tietoja lähtisi etsimään. Seuraavaksi pitäisi löytää tieto kenen arkiston ylläpitäjän mappeja halutaan selata. Viimeiseksi vielä oikeat mapit, josta tietoa etsiä. Haasteellista hommaa.

PALKINTO

Uuden hylyn löytyminen on aina sykähdyttävä hetki. Paras viistokaiutuspäiväni oli pari vuotta sitten kesäkuussa, jolloin paikansin samalla reissulla kaksi entuudestaan tiedettyä hylkyä, joiden sijainti oli kuitenkin hukassa sekä kaksi täysin uutta hylkyä, jotka tavallaan löytyivät aivan vahinkolaukauksina. 11 tunnin kaiutuskeikan jälkeen oli takki tyhjänä, mutta samalla mahdottoman tyytyväinen olo. Eli kyllä niitä hylkyjä siellä Suomenlahdella on. Ja lukuisia hylkyjä on vielä löytymättä! 33


KUVA-ALBUMI AIKAMATKA HARRI NIEMINEN

34 S U K E LTA J A


AITOJA TILANNEKUVIA KUVA ON tallentunut muistikortille Egyptissä tammikuussa 2010. Seilasimme tuolloin kaveriporukalla parin viikon ajan ristiin rastiin Punaistamerta sukellellen seutukunnan riuttoja ja hylkyjä. Yhtenä kohteistamme oli vuonna 1941 Gubal Saghir -saaren läheisyyteen uponnut rahtihöyry Rosalie Möller. IHANA YÖ

Rosalie Möller on seutukunnan hylkykohteeksi hieman vähemmän vierailtu. Valitettavan monien hylkyjen tarjoamien tyhjien kuorien tai museokäyntitunnelman sijaan Rosalie Möller antaa paljon enemmän – aikamatkan. Tämän ohella esteetikon silmissä vanhan höyrylaivan hylky detaljeineen on sinällään kaunis ja faunasta kiinnostunut löytää ympäristöstä paljon erikokoista elämää. Niinpä sukelsimme kohteessa kahden päivän kuluessa viidesti. Kuvassa sukeltajat leijuvat lasikalakeitossa hylyn konehuoneen yläpuolella. Kuva on otettu päivällä, mutta erityisen ikimuistoisen kokemuksen tarjosi öinen retki hylylle. Yöllä hylky muuttuu. Alhaalla vallitseva rauha ja hiljaisuus on käsinkosketeltavaa. Valtavien lasikalaparvien säntäily sukellusvalaisimen valokeilassa on jotain ainutlaatuista, jonka kuvaamiseen sanat eivät riitä. KUVAUSREISSUJA KOTIVESIIN

Suunnittelen aika harvoin kuvaamista itse sukelluskohdetta pidemmälle, ja näin myös tämä kuva, kuten valtaosa otoksistani, syntyi aitona tilannekuvana matkan varrella. Valokuva pysäyttää ajan. Kuviin tallentuneita hetkiä katsellessa on mukava muistella tilanteita sellaisina kuin ne oikeasti eteen tulivat. Kevään kuluessa en juuri kameraan kiireiltäni ehtinyt tarttua. Alkukesästä piipahdin Ranskan Lotissa hakemassa lisäoppia sukeltamiseen ja tutustumassa minulle uuteen ympäristöön. Tuolla kuvaaminen jäi kouluttajalle ja keskityin lähinnä poseeraamiseen. Oma kuvauskesä alkoi kotikulmilta Kaukajärvi Open -tapahtumasta, ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, syksyä kohden vauhti kiihtyy. Sisämaan kohteiden ohella suunnitelmissa on ainakin kuvausreissu syksyiselle Saaristomerelle. 3535


SUKELLUSTAIDOT: VALMENNUS

HARJOITUKSIIN TULEMISEN PITÄÄ OLLA MUKAVAA NYKYKÄSITYKSEN MUKAAN OMINAISUUKSIEN MONIPUOLINEN HARJOITTAMINEN EI ENÄÄ PELKÄSTÄÄN RIITÄ. SUOMALAISEN VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUKSEN PERUSTEISSA OTETAAN TARKASTELUUN MYÖS VALMENTAMISEN EETTINEN JA TERVEYTTÄ EDISTÄVÄ PUOLI.

TEKSTI VIRPI HAUTAMÄKI KUVITUS JULIA HANNULA

VALMENTAJA ON myös eräänlainen terveyskasvattaja. Terveys käsittää liikunnallisen elämäntavan ja terveellisen ruokavalion lisäksi sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. – Valmentajan tehtävänä on luoda turvallinen ja kannustava harjoitteluilmapiiri ja johtaa toimintaa esimerkillään oikeaan suuntaan. Harjoituksiin tulee olla mukavaa tulla toistekin. Kiusaamista ei suvaita, koulutuspäällikkö Pulmu Puonti Suomen Liikunta ja Urheilusta kertoo. Vanhemmat haluavat olla aktiivisesti mukana lastensa harrastuksissa ja seuran toiminnassa – toisinaan hieman liian innokkaasti. – Vanhempia on syytä kuunnella, mutta he eivät saa varastaa ohjaajan roolia. Valmentajalle on annettava työrauha. OPPIMINEN TUODAAN ARJEN KESKELLE

Valmentajakoulutuksessa on tapahtunut iso muutos. Lähiopetusta järjestetään edelleen eikä sen merkitystä pidä aliarvioida, mutta painopiste on nyt käytännön harjoittelussa. Työssä oppimista omassa valmennusryhmässä tuetaan. – Oppimistehtävät ovat tärkeä osa koulutusta. Vain niistä saadun palautteen avulla valmentaja voi kehittyä. Mentorina voisi toimia esimerkiksi saman seuran kokeneempi valmentaja tai kurssikaveri. Puonti muistuttaa, ettei arviointi keskity pelkästään harjoituksen läpiviemiseen vaan sen kokonaisvaltaiseen organisoimiseen. Siinä huomioidaan myös, miten ryhmän motivointi ja harjoituksen sisältö on onnistunut.

36 S U K E LTA J A


HYVILLĂ&#x201E; VUOROVAIKUTUSTAIDOILLA SELVIĂ&#x201E;Ă&#x201E; PITKĂ&#x201E;LLE

Valmentajaksi/ohjaajaksi ryhtymiseen ei saa olla liian korkeaa kynnystä. Valmentajan takana on kuitenkin aina oman seuran tuki. Tänä päivänä tehdään paljon tiimityĂśtä. Rinnalla toimii usein myĂśs yksi tai useampi apuvalmentaja. â&#x20AC;&#x201C; Vaikka valmentajalta vaaditaan paljon, ei hänen tarvitse kuitenkaan olla mikään superihminen. Kannustava asenne ja hyvät vuorovaikutustaidot ovat keskeisimpiä ominaisuuksia. Totta kai hyvä lajin tuntemus ja oma harrastustausta ovat merkittäviä. Suomessa ohjaaminen ja valmentaminen perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen. Valmentamisesta voi kuitenkin saada halutessaan myĂśs ammatin, jos motivaatiota jatkokouluttautumiseen riittää. â&#x20AC;&#x201C; Valmentajaksi aikova pitkän linjan urheilija ei välttämättä pidä koulutusta tarpeellisena. Kouluttautuminen on kuitenkin aina suositeltavaa. Se auttaa tarkastelemaan lajia uudesta valmentajan näkĂśkulmasta ja antaa hyviä tyĂśkaluja harjoitusten suunnitteluun sekä osaamisen lisääntyessä auttaa onnistumaan valmentajan roolissa, Pulmu Puonti muistuttaa.

Valmentajan tärkein tyĂśkalu on hyvät vuorovaikutustaidot. UUSI TYĂ&#x2013;KALU VALMENTAJAKOULUTUKSEN TUEKSI Suomalaisen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen perusteet on valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen suunnittelijoiden tyĂśkalu lajiliittojohtoisen koulutuksen kehittämiseksi. KehittämistyĂśssä on ollut mukana Suomen Liikunta ja Urheilu, Nuori Suomi, Suomen Olympiakomitea, Suomen Kuntoliikuntaliitto ja Suomen Valmentajat. Lisätietoja: www.valmentajakoulutus.fi

VSRUWWLVDLWWLFRP

-DNDLNNLSHODDYHUNRVVD

6lKN|LQHQYLHVWLQWlRQWlUNHlRVDVHXUDQWRLPLQWDD 1\WNDQQDWWDDRWWDDVHXUDVVDSXKHHNVLYHUNNRVLYXMHQXXVLPLQHQ 6XNHOWDMDOLLWWRVXRVLWWHOHHVHXURLOOH6SRUWWLVDLWWLDMROODUDNHQQDWKHOSRVWLQl\WWlYlWNRWLVL /LLWRQNDXWWDSllVHWV\NV\OOlNl\WWlPllQWXRWHWWDNNPDNVXWWD7DUMRXVDONDD YXW  +HOSRWDVHXUDQUXWLLQLHQKDOOLQWDDMDRVDOOLVWD MlVHQLlPXNDDQWRLPLQWDDQ6SRUWWLVDLWLOOD .RNHLOHRVRLWWHHVVD ZZZVSRUWWLVDLWWLFRP

3DOYHOXQWDUMRDYDW6/8U\MD2SWLQHWR\


TUR VALLISUUS: VIRTASUKELLUSTA NORJASSA VUONNA 1959

NORJAN KURIMUS JUHANNUKSENA 1959 URHEILUSUKELTAJAT PÄÄTTIVÄT TEHDÄ IKIMUISTOISEN RETKEN POHJOIS-NORJAAN. ERKKI KOIVUSALO TUNSI TROMSSAN KAUPUNGIN SUKELTAJAN TORLEIF MARKUSSENIN ENTUUDESTAAN. TORLEIF TOIVOTTI MEIDÄT TERVETULLEIKSI JA LUPASI JOPA JÄRJESTÄÄ MAJOITUKSEN.

TEKSTI JA KUVAT BORIS WINTERALTER

NIIN LÄHTI vajaa tusina innokkaita sukeltajia muutamalla autolla ajamaan juhannuksen tienoilla kohti Tromssaa. Retkeen osallistuivat oman muistikuvani mukaan ainakin Ora ja Anna-Liisa Patoharju, Erkki ja Ulla Koivusalo, Jarkko Vartiainen, Raimo ja Pertti Sarkio, Erkki Seppä ja Olli Koskinen.

jonka olin tehnyt USA:sta saamastani neopreenista. Märkäpuku ei olisi riittänyt pitämään lämpimänä, joten käytin yhdistelmää. Märkäpuku alle ja kuivapuku päälle. Yhdistelmä oli lämpimämpi kuin PeeHoolta ostamani, villasta kudottu ”pellepuku”.

VAARALLINEN VUOROVESI

Sukeltaminen Straumsbuktan valtavissa, toistakymmentä metriä korkeissa levämetsissä oli todella vaikuttavaa ja myös verrattain turvallista, koska ranteenpaksuiset rungot istuivat tukevasti pohjassa kiinni ja niistä tarttumalla pystyi vetämään itsensä maihin, jos sukellus venyi vuoroveden suunnan vaihtumisesta kovin paljon. Itse nuorena ja uhkarohkeana sukeltelin muita hieman kauempana ja törmäsin usein syvemmällä levämetsän pimennossa oleskeleviin kissakaloihin (Anarchicas lupus). Kun kukaan muu ei ollut niitä nähnyt, oli pakko ottaa harppuuna mukaan ja tuoda muille kala nähtäväksi. Löysinkin sopivan kohteen ja ammuin. Harppuuna tunkeutui kalan kylkeen juuri sen verran, että väkäset avautuivat nahan sisäpuolella. Tästähän kala suuttui ja lähti kita auki uimaan kohti ja minä karkuun. Onneksi kissakala on hidas uimari, joten ehdin saalista harppuunan narusta hinaten rantaan tulematta purruksi. Rannalle kivutessani huusin porukkaa avuksi, sillä kala oli suuri, yli metrin pituinen. Pertti Sarkiolla oli kokemusta kalan nylkemisestä ja valmistamisesta, joten hän ryhtyi saalistani käsittelemään. Sitä ennen kokeilimme, pitivätkö paikallisten kalastajien puheet kalan huimasta puruvoimasta paikkansa – kissakala saattoi murskata varomattoman kalastajan ranteen. Työnsimme sopivan laudanpätkän poikittain kalan suuhun ja eikös se haukannut kiinni. Siinä nostettaessa se roikkui kuin terrieri saaliissaan. Lihat syötiin hyvällä ruokahalulla ja Pertin nylkemä nahka ja kallo pantiin talteen. Se oli myöhemmin pitkään näytillä Fredalla kalastustarvikekaupan ikkunassa. Kaiken kaikkiaan sukeltaminen Straumsbuktan hieman sameissa mutta värikkäissä vesissä oli hieno kokemus, jopa niin, että monta vuotta myöhemmin kävin siellä sukeltamassa pääsiäisen tienoilla 1966 ja muistot vain paranivat.

KARKUUN KISSAKALAA

Torleif järjesti käyttöömme Kvalöyan saarella, Straumsbuktan lahden rannalla sijaitsevan ammattijärjestönsä lomapaikan. Sijainti oli sukeltamisen puolesta hieman ongelmallinen, sillä Malangen-vuonon vuorovesivirtaama oli todella nopeaa ja turvallisesti pystyttiin sukeltamaan vain lyhyen aikaa kerralla vuoroveden suunnan vaihtuessa. Straumsbukta on pienehkö lahti vuonon kapeimman kohdan kupeessa. Itse kapeikossa sukeltaminen olisi ollut todella uskaliasta, sillä isot valtamerihöyryt tuskin pääsivät siinä eteenpäin vaikka pyrkivät välttämään vuoroveden pahinta virtausta. Voimakas vuorovesivirta synnytti ajoittain lahdellakin pahanlaatuisia kurimuksia, pyörteitä. Lainasimme Jarkon kanssa veneen, jonka soudimme tällaisen kurimuksen päälle, ja kylläpä alkoi varsinainen karuselli. Vene pyöri vinhasti ympäri, mutta onneksemme pyörre ei nielaissut meitä. Päästyämme siitä irti kovalla soudulla, heitimme ”suppiloon” veneessä olleen laudanpätkän, joka hieman pyörähdettyään hävisi reikään kadoten näkyvistämme lopullisesti. JOKA HEITOLLA KALAA

Sukellusporukassamme oli useita innokkaita virvelimiehiä. Majoituttuamme nämä innokkaat ryhtyivät heittämään virveliä. Lysti loppui lyhyeen, kun joka heitolla tuli isohko sei tai muu syötävä kala. Vajaan tunnin heittelyn jälkeen miehet kyllästyivät kalan tuloon ja vavat joutuivat loppuajaksi nurkkaan. Ruoaksi kelpasivat lopulta vain kalojen erinomaisen maukkaat maksat. Lahdessa vesi oli luonnollisesti juhannuksen tienoilla alueelle ja vuodenajalle tyypillisen kylmää, joten kuivapuvut olivat tarpeen. Itselläni oli USA:sta hankkimani lateksista tehdyn, erittäin joustavan kuivapuvun lisänä myös 6 mm märkäpuku,

38 3 8 S U K E LLT LTA TA J A


ERKKI KOIVUSALO

Paluu sukellukselta keskiyön auringon valaistessa vuonon vastakkaisella rannalla olevaa Bengtsjordstindiä.

Boris Winterhalterin nappaama kissakala oli komea saalis.

Olli Koskinen harrasti vapaasukellusta, mutta kokeili myös laitetta kun piti hakea pohjasta simpukoita.

Saaliina simpukoita, meritähtiä ja sienieläimiä.

ORA PATOHARJU MUISTELEE ”Lähdimme hakemaan Norjasta kirkasta vettä. Perillä veden sameus ihmetytti ensin, mutta sitten todettiin, että vastapäisen vuorenhuipun jäätikkö oli sulamassa ja mereen valuva makea vesi sotki näkyvyyttä. Sukeltaessa kellonajat sai

unohtaa: vuorovesitaulukot säätelivät kokonaan sukellusta. Tromssanaltaan vesi vaihtui joka 6. tunti, mistä seurasi, että huippuvirta salmessa oli 20 solmun luokkaa. Kerran olimme Anna-Liisan kanssa hieman myöhässä, ja uimisesta ei ollut enää mitään

apua. Leirille palattiin pohjaa myöten ”kiipeämällä” lähes 8-metristen levien paksuista juurista kiinni pitäen. Olin juuri ennen matkaa saanut liimattua valmiiksi Italiasta salakuljetetusta 3 mm Pirellin neopreenistä tehdyn märkäpuvun. Siitä tulikin sit-

ten Pirellin jääkaappimainosta mukaillen ”Pirelli – maailmankuulua kylmyyttä.” Vähän irrotellessa käytiin vesisotaa majapaikan sankoruiskulla, kunnes huomattiin, että napapiirin tuolla puolen ruiskussa olikin vahvaa pakkasnestettä!” 39


TEHOKKAITA POTKUJA Mantaray uutuusräpylä on valmistajan mukaan erityisen tehokas. Räpylöissä oleva veden kanavointisysteemi suuntaa vettä niin, että potkut tuntuvat vaivattomilta, mutta samalla tehokkailta. Räpylä on kevyt, ja muotoilun ansiosta sillä on helppo liikkua myös rannalla. Hinta 129 euroa. www.divepoint.fi

D-SARJA SAI TÄYDENNYSTÄ Suunto on tuonut markkinoille uusia Dsarjan sukellustietokoneita. D4 ja D6 -sukellustietokoneet on päivitetty lisävarusteena hankittavalla langattomalla tankinpainelähettimellä. D6i:hin on lisätty erillinen vapaasukellustila. Kallistuskompensoidun, elektronisen 3D-kompassin avulla suunnistaminen veden alla on helpompaa. Täysin uudessa, trimiksiyhteensopivassa D9tx:ssä on jopa kahdeksan kaasuseoksen vaihto-ominaisuus. Hinnat D9 alk. 1 021 euroa, D4i alk. 479 euroa, D6i alk. 728 euroa. www.suunto.fi, www.ursuk.fi

SUOJAA ÄLYPUHELIMESI Aqua Box on sopiva tuote niille, jotka haluavat käyttää älypuhelintaan kaikissa olosuhteissa. Aqua Box -kotelon avulla kosketusnäytöllistä puhelinta voi käyttää jopa veden alla. Uutisten lukeminen, valokuvaus tai musiikin kuuntelu onnistuu huolettomasti veden läheisyydessä, ilman pelkoa kosteusvaurioista. Tuote lupaa pitää vettä aina 6 metriin asti. Hinta 39,90 euroa. www.sukellustukku.fi

40 S U K E LTA J A


AARTEITA ETSIMĂ&#x201E;Ă&#x201E;N Minelab Excaliburilla voi etsiä metalliesineitä rannalta mutta myĂśs vedestä! Metallinpaljastin toimii aina 66 metrin syvyyteen saakka. MyĂśs kuulokkeet ovat vedenpitävät, jotta aarteiden etsintä onnistuisi pinnankin alla. Valmistajan mukaan Excalibur on tarkka ja myĂśs kevyt, ja siinä on paljon säätĂśmahdollisuuksia eri metalleille. Hinta 1 280 euroa. www.divepoint.fi

VAATIVAAN V KĂ&#x201E;YTTĂ&#x2013;Ă&#x2013;N Ursuitin uutuuskuivapuku Kevlar BDS on valmistajan mukaan sukelluksien ohessa. Pumainio käyttää myĂśs pinnan päällä suke vun sisäänrakennetut olkaimet muodostavat haararemmin kanssa â&#x20AC;?teleskooppivyĂśtärĂśnâ&#x20AC;?, minkä ansiosta puku on hyvin ergonominen. Materiaali on kevyttä ja hengittävää. Tilavat uudenlaiset reisitaskut on helppo avata myĂśs kuivahanskoilla. Pukuun kuuluu irtohuppu ja lämpĂśkaulus, ja sitä on mahdollisuus täydentää useilla lisävarusteilla, kuten kiinteällä hupulla tai käsineillä sekä Tech Dry -bootseilla. Paino (L-koko) vain 3,65 kg. Hinta 1 780 euroa. www.ursuk.fi HD-KUVAUS SIIRTYI VEDEN ALLE Liquid Imagen videokameralla varustetut maskit ovat kehittyneet HD-tasolle, ja niitä saa nyt myĂśs Suomesta. Kuvanlaatu on oleellisesti parempi kuin aiemmissa malleissa. HelppokäyttĂśinen videokamera maskissa on aina mukana sukelluksilla, ja samalla molemmat kädet ovat vapaana muuhun toimintaan. Kameralla voi ottaa myĂśs still-kuvia. Tiedostot tallentuvat Micro-SD-kortille, josta ne on helppo siirtää tietokoneelle. Erilaisia malleja on snorklauksesta laitesukellukseen, luokitellut syvyydet ovat viidestä metristä 40 metriin. Maskiin saa lisävarusteena muun muassa suotimia ja valoja. Hinnat alkaen 100 euroa. www.robokeskus.fi.

     



+HOVLQJLQ8UKHLOXOllNlULDVHPD ZZZXUKHLOXODDNDULDVHPDIL  7HUYH\VWDUNDVWXNVHWVXNHOOXVWRGLVWXNVHW .HXKNRMHQWRLPLQWDNRNHHW DVWPDWXWNLPXNVHW  6\GlPHQMDYHUHQNLHUWRHOLPLVW|QWXWNLPXNVHW /LLNXQWDYDPPRMHQWXWNLPXVMDKRLWR



$MDQYDUDXVSXK   3DDVLNLYHQNDWX+HOVLQNL


SY VÄSTÄ PÄÄSTÄ | KATRI KUUSISTO

Pieni vaiva, iso harmi OLIN PERHEENI kanssa maalishuhtikuussa 2010 reissussa Thaimaassa ja sukellettiin paljon. Sain korvatulehduksen loman loppuvaiheessa. Tulehdus ei mennyt antibioottikuurilla ohi, joten menin yleislääkärin puheille. Hän oli sitä mieltä, että korva kannattaa puhdistaa. Kolmas ruiskaisu todennäköisesti puhkaisi tärykalvon: sattui niin paljon, että itku tuli ja tajunta sumeni hetkeksi. TOIMENPITEEN jälkeen kuulo heikentyi huomattavasti, joten noin viikon kuluttua menin uudestaan, mutta tällä kertaa korvalääkärille. Hänen diagnoosinsa oli, että tärykalvon taakse on jäänyt jotain ”eritettä” ja määräsi antibioottikuurin ja kortisonikuurin päälle. Ohjeeksi sain, että jos kuulo ei

van puhkaisuun ja epäpuhtauksien poistamiseen. HYKSISSÄ lääkäri katsoi korvaani ja totesi, että tärykalvosta on vain riekale jäljellä! Korvalle ei tehty mitään, vaan sain uuden ajan syyskuulle, jossa katsotaan, onko tärykalvo kasvanut umpeen. Ei ollut. Vuorossa siis tärykalvon paikkausleikkaus, myringoplastia noin 6 kuukauden päästä. Myringoplastia tehtiin 29.04.2011. Olisin päässyt leikkaukseen helmikuun lopussa, mutta olin maaliskuun reissussa, ja leikkauksen jälkeen tulee lentokielto. Ensimmäiset päivät oli huonovointisuutta, tasapaino-ongelmia ja verta vuotava korva. NYT TÄTÄ kirjoittaessani leikkauksesta on kulunut 3 kuukautta. Kävin kuukausi sitten jälkitarkastuksessa ja uutiset eivät olleet hyviä: korvassa oli reikä edelleen. Itku tuli. Sain tippoja, joita laitoin viikon korvaan. Vielä on pienen pieni mahdollisuus, että rei-

Opin, että harkitsen vakavasti kenen annan koskea ja katsoa korvaani. ole palautunut kuukauden kuluttua niin uudestaan lääkäriin. Kuulo ei palautunut ja menin uudestaan. Korvalääkäri laittoi lähetteen noin viikon päähän HYKSin korvaklinikalle kor42 S U K E LTA J A

kä umpeutuisi. Mietin, miten näin pienestä asiasta voi tulla näin suuri harmi. Tuntui, ettei tämä koskaan pääty. Vaiva näkyy jo arjessakin, sillä suihkuun tai uimaan mennessä

KATRI KUUSISTO

SAIN sukellusmatkan päätteeksi korvatulehduksen. Pienestä, varsin tavanomaisesta vaivasta kehkeytyi hankala ongelmien kierre, joka odottaa edelleen ratkaisua.

täytyy laittaa vaseliini-pumpulituppo korvaan. Nyt siis odotellaan syksyä, jolloin tapaan lääkärini. Todennäköisesti päätetään leikkausjonoon menosta, jos reikä ei ole mennyt umpeen. Ainoa hyvä asia on, että kuuloni parani hieman leikkauksen myötä. OPIN TÄSTÄ sen, että harkitsen vakavasti kenen annan koskea ja katsoa korvaani. Mitään en olisi nopeammin pystynyt tekemään, sillä menin heti hoitoon. Tästä lähtien menen kuitenkin korviini liittyvissä

asioissa suoraan korvalääkärille, joka on erikoistunut sukelluslääketieteeseen. Nyt minulla on aivan mahtava lääkäri/kirurgi, joka on pitänyt oikein hyvää huolta minusta. RAKAS sukellusharrastus on ollut nyt vuoden ja neljä kuukautta tauolla. Jos leikkaus uusitaan, voisi olla pieni toivo, että pääsen ensi talven reissussa sukeltamaan. Mutta viimeistään ensi kesänä jos kaikki menee niin kuin pitää. Toivossa ainakin eletään koko perheen voimin, koska tämä on koko perheen yhteinen harrastus.


SUKELTAJALIITTO RY HERĂ&#x201E;SIKĂ&#x2013; KYSYMYKSIĂ&#x201E;, HALUATKO LISĂ&#x201E;TIETOA JĂ&#x201E;SENYYDESTĂ&#x201E;, ILMOITUSMYYNNISTĂ&#x201E; TAI YLEENSĂ&#x201E; LIITON TOIMINNASTA? YHTEYSTIEDOT, TAPAHTUMAT JA SEURAT KAUTTA MAAN LĂ&#x2013;YDĂ&#x201E;T MYĂ&#x2013;S INTERNETISTĂ&#x201E; OSOITTEESTA WWW.SUKELTAJA.FI

Sari Nuotio toiminnanjohtaja puh. (09) 3481 2257 sari.nuotio@sukeltaja.fi

Kristiina Karila toimitussihteeri puh. 0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Onko sinulla kiinnostavaa kerrottavaa sukelluksen maailmasta? Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähkÜpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

Mika Rautiainen koulutuspäällikkÜ puh. (09) 3481 2569 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto on myÜs Facebookissa. Tule omiesi joukkoon ja liity ryhmään!

Riikka Taipale järjestÜassistentti puh. (09) 3481 2258 riikka.taipale@sukeltaja.fi

Riku Verkkomäki jäsensihteeri puh. (09) 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Minna Tammesvirta nuorisopäällikÜn sijainen puh. (09) 3481 3190 minna.tammesvirta@sukeltaja.fi Heli Halava (hoitovapaalla)

9HWWHQDODLVHWYHKNHHW-RHQVXXVWD 2QDLNDKXROODWWDDVXNHOOXVODLWWHHWHQQHQ VHXUDDYDDNDXWWDHWWHLMllYLLPHWLQNDDQ /lKHVNDLNNLHQVXNHOOXVYlOLQHLGHQKXROORW Â&#x2021;UHJXODDWWRULKXROORW Â&#x2021;KDSSLSXKGLVWXNVHW Â&#x2021;VlLOL|LGHQSHVXWMDSXKGLVWXNVHW Â&#x2021;NXLYDSXNXKXROORW Â&#x2021;YHWRNHWMXMHQMDPDQVHWWLHQ KXROORWYDLKGRW

Â&#x2021;NRPSUHVVRULHQ KDSSLSXKGLVWXNVHW Â&#x2021;NDDVXQVHNRLWXVODLWWHLGHQ VXXQQLWWHOXMDYDOPLVWXV

(5b5$$7(

SURXGO\GHVLJQHG PDGHLQFDUHOLD)LQODQG 8NNRODQWLH-RHQVXXSXK ,$17'68.(//86.28/8786



Sukeltaja 2011 4