Sukeltaja 2 2016

Junioriuppopallo kerää harrastajia

Kuninkaalliset ryhävalaat

www.sukeltaja.fi

Ota haltuun uusi kaasu loppu -merkki

Hinta 6,50 €

2/2016

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Leguaani meressä Unohtumaton liveaboard

EDESS

1•

Pysäytä potkuri tai hiljennä vauhtia ja pysyttele kaukana •

•

•• Sukeltajaliitto ry www.sukeltaja. f1

Sisältö

2/2016

Minna Viitala

16

Antti Jormanainen

Olli Eeronheimo

26

Vakiot

Päivitykset

6 MALEDIIVEILLE pääsee myös maltillisella budjetilla.

16 GALÁPAGOS tarjosi huikeita kokemuksia 10 päivän liveaboardilaisille.

8 TYRSKYT Vapepa-valiokunta esittäytyy, TOP 3 muistoja sukelluksesta, Räpyläuinnin kilpailuissa uitiin uusia ennätyksiä, Sukelluskalastuksessa startattiin kausi, Päijänne on the Rocks.

26 JUNIORIUPPOPALLO on saavuttanut suosiota Seinäjoen seudulla.

22 PERSOONA Uppopalloilija Irina Viippola.

36 KAASU LOPPU -merkki on nyt sama kuin muuallakin maailmalla.

24 NORPAT Esittelyssä kuuttiohjaaja, Ilmoittaudu kesän norppaleirille.

38 TROMSSAN liepeillä voi nähdä merten ballerinojen eli ryhävalaiden tanssin.

32 KUVA-ALBUMI Upeat ryhävalaat.

34 PAREMMAKSI KUVAAJAKSI Näin käytät mallia sukelluskuvissa.

35 TINGI JA TÖRSÄÄ Tasapainotusliivit.

40 KOTIKOHDE Porkkalan keittokatoksella kelpaa.

42 AJATTELEMISEN AIHETTA Kuinka onnistumme vapaaehtoistoiminnassa?

28 FILIPPIINIT ja Cebun seutu ovat täynnä värikkäitä kohteita.

40 Simo Sukeltaja: MIKÄ SAA TALKOO­VÄEN LIIKKEELLE KEVÄÄLLÄ?

3 % aurinko 7 % makkara + kahvi 11 % suostuttelu 17 % mukava puuha

35

45 % hyvä seura 17 % joku muu: usko että kaikki muutkin tuloo, sukellus­paikan varmistus, uimareiden turvallisuus...

Seuraavaksi kysymme: SUKELTAJAN SUOSIKKIKALA? Vastaa Facebookissa!

Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

KANNEN KUVA Olli Eeronheimo.

Merileguaanin voi nähdä ruokailemassa ainoastaan Galápagoksella.

JULKAISIJA Sukeltajaliitto ry | Radiokatu 20, 00093 VALO | www.sukeltaja.fi | OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258 | office@sukeltaja.fi | PÄÄTOIMITTAJA Alex Nieminen | aleksi.nieminen@sukeltaja.fi | TOIMITUSSIHTEERI Kristiina Karila | kristiina.karila@sukeltaja.fi | TOIMITUS Kumppania Oy | Pohjoisranta 11 D, 28100 Pori | sukeltaja@kumppania.fi | TUOTTAJA Susanna Korkiatupa | puh. 044 589 6234 | TOIMITUSNEUVOSTO Alex Nieminen, Stig Gustavsson, Susanna Kallama, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen | SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki, Mika Viitanen | ULKOASU Kumppania Oy, Laura Karjalainen | KUVAPANKKI Shutterstock | ILMOITUSMYYNTI Erja Joentausta | puh. 050 461 0929 | erja.joentausta@sukeltaja.fi | SUKELTAJA ILMESTYY helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa PAINO Ark­media | ISSN 1237-1688 2/2016 SUKELTAJA

3

Sukelluskuvauksen PM-kilpailut 2016 Tänä vuonna on Suomen vuoro järjestää sukellus­ kuvauksen Pohjoismaiden mestaruuskilpailut.

Kilpailu on avoin Pohjoismaiden sukellusliittoihin kuuluvien seurojen jäsenille ja henkilöjäsenille.

Kilpailun sääntöjä on uudistettu viime vuodesta, joten tutustu niihin huolellisesti osoitteessa www.sukeltaja.fi > Materiaalipankki > Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus.

HUOM! Erillistä SM-kilpailua ei järjestetä tänä vuonna vaan suomalaisten kuvista valitaan Vuoden Sukelluskuva.

Kilpailu sulkeutuu 1.11. Toimita kilpailukuvasi Liiton toimistolle: Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 VALO. Voit myös toimittaa kuvat säh­köisesti esim. Dropboxilla tai WeTransferilla osoitteeseen: uwfoto2016@sukeltaja.fi.

Varmista, että kuvat ovat ladattavissa täysikokoisina, jotta tuomaristo saa arvosteltavaksi mahdol­lisimman korkealaatuisia kuvia.

Lisätiedot kilpailusihteeriltä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

KILPAILUSARJAT A. MAKRO 1. Itämeri ja pohjoismaiset makeat vedet.

2. Muut pohjoismaiset vedet. Pohjoismaiset vedet pois luettuna Itämeri ja makeat vedet.

3. Muut kuin pohjoismaiset vedet. Kaikki vedet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ala­ sarjoihin.

B. NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT ILMAN SUKELTAJAA 1. Itämeri ja pohjoismaiset makeat vedet.

2. Muut pohjoismaiset vedet. Pohjoismaiset vedet pois luettuna Itämeri ja makeat vedet.

3. Muut kuin pohjoismaiset vedet. Kaikki vedet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ala­ sarjoihin.

C. NORMAALI/LAAJAKULMAKUVAT, JOISSA ESIINTYY SUKELTAJA 1. I tämeri ja pohjoismaiset makeat vedet.

2. Muut pohjoismaiset vedet. Pohjoismaiset vedet pois luettuna Itämeri ja makeat vedet.

3. Muut kuin pohjoismaiset vedet. Kaikki vedet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ala­ sarjoihin.

D. KALA 1. Itämeri ja pohjoismaiset makeat vedet.

2. Muut pohjoismaiset vedet. Pohjoismaiset vedet pois luettuna Itämeri ja makeat vedet.

3. Muut kuin pohjoismaiset vedet. Kaikki vedet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin ala­ sarjoihin.

E. TEEMASARJA: VALO

Tule mukaan vapaasukelluksen MM-kisoihin Turkuun Vapaasukelluksen MM-kisojen valmistelut etenevät tasaisesti. MM-kisojen odotettu osallistujamäärä on noin 100 kilpailijaa ympäri maailman, ja tapahtumaa pyörittämään tarvitaan reilun 50 henkilön vapaaehtoisporukka. Vapaaehtoisia on saatu niin Suomesta kuin naapurimaistakin, mutta vielä on useampia tehtäviä avoinna.

Tapahtuma on varmasti kaikille osallistujaryhm­ille mahtava elämys, ja toivotamme tervetulleiksi vapaaehtoisia niin vapaasukelluksen, laitesukelluksen, sukelluskalastuksen,

uppopallon kuin räpyläuinninkin parista tai muuten vaan yhdessä tekemisestä ja kansainvälisestä ympäristöstä innostuvia henkilöitä.

Tehtäviä löytyy yleisistä järjestelyistä videokuvaukseen ja autokuskin hommiin sekä kokeneemmille sukeltajille turvasukellustehtäviä. Kilpailu alkaa 25.6. ja päättyy 3.7. Tehtäviin voi hakea koko ajalle tai lyhemmäksi ajaksi.

Lisätiedot tehtävistä: www.sukeltaja.fi Tehtäväpankki, Mikko Anttonen manttone@gmail.com.

Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 VALO, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Avovesikausi alkaa!

PÄRLA SALOMAAN harrastus alkoi lomamatkan sukelluskokeilusta liki 20 vuotta sitten.

Aluksi hän sukelsi vai satunnaisesti, mutta kymmenen vuotta sitten sukelluskärpänen iski.

– Teimme silloin mieheni kanssa ensimmäisen varsinaisen sukellusreissun. Parinkymmenen sukelluksen jälkeen pääsin kunnolla jyvälle ja innostuin kovasti nudibrancheista. Nykyisin sukellus on yksi vakiintuneista harrastuksistamme, hän kertoo.

Pärla viihtyy lämpöisissä ja kirkkaissa vesissä, joihin suunnataan lomareissulla yleensä kerran vuodessa.

– Olemme tehneet pari lyhyttä liveaboardreissua, mutta useimmiten sukellamme jossain

Kevät etenee hurjaa vauhtia. Sukelluskurssit pyörivät ympäri Suomen ja kesän avovesikausi on lähellä. Pian Suomessa on taas joukko uusia, innokkaita sukeltajia. Liiton seurat ovat viime vuosina kouluttaneet vuosittain yhteensä noin 500 uutta sukeltajaa. Tämä on kunnioitettava määrä – kiitos kaikille kouluttajille ja seuroille hienosta työstä.

Liitossa on käynnistetty kuluvan kevään aikana pitkään toivottu ja odotettu sukeltamisen e-oppimisprojekti. Hankkeen tarkoitus on luoda järjestelmä, joka mahdollistaa oppilaille kurssin teoriaosuuksien suorittamisen sähköisesti. Työryhmä on edennyt työssään hyvin, ja jo tämän vuoden syksynä järjestelmää on tarkoitus pilotoida ensimmäisten P1-oppilaiden kanssa.

Norjassa paikallinen sukeltajaliitto on saanut e-oppimisesta erinomaisia kokemuksia. Joustava kurssimuoto on tuonut muun muassa paljon uusia oppilaita.

Uudet sukeltajat muodostavat innokkuudellaan tärkeän joukon sukellusharrastajia. Olisikin hyvä, että seuroissa pidempään mukana olleet konkarit ottaisivat nämä uudet sukeltajat nopeasti mukaan myös seuratoimintaan: Uudet jäsenet voivat “tuoreilla silmillään” tuoda uusia näkökulmia seuratoimintaan, kursseihin ja moniin muihin asioihin. Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa!

Sama asia pätee Liiton toimintaan. Liiton sivuilla haemme jatkuvasti ihmisiä mukaan kehittämään kaikkien yhteistä Liittoa eteenpäin. Avoimet tehtävät löytyvät sukeltaja.fi:n Tehtäväpankista. Liian korkeaa kynnystä Liiton tehtäviin ei tule itselleen asettaa. Innostus ja aika ovat tärkeimmät resurssit.

Syyskokouksessa valitaan uusi hallitus ja puheenjohtaja.

Nämä tehtävät tarjoavat todellisia näköalapaikkoja sukellusharrastukseen Suomessa. Toivottavasti lämmin sukelluskesä innostaa ihmisiä hakemaan paikkoja!

Onnistunutta avovesikautta kaikille!

kohteessa. Filippiinit on yksi suosikkimme, koska siellä on niin paljon sukelluspaikkoja.

Tällä hetkellä Pärla asuu Vietnamissa Ho Chi Minh Cityssä miehensä työn vuoksi.

– Olen tällä hetkellä vapaalla Suomen Uima­ opetus- ja Hengenpelastusliiton toiminnanjohtajan toimesta. Vapaa-aikaa minulla on huomattavasti normaalia enemmän, ja olen nauttinut liikkumisesta ja erilaisista aktiviteeteista muiden expattien kanssa. Täältä käsin on helppo matkustaa Kaakkois-Aasiassa, jossa noita kirkkaita ja lämpimiä vesiä on, joten nyt tulee sukellettua normaalia enemmän.

Lue sivuilta 6–7 Pärlan reissusta R­asdhoon saarelle.

Atte Salomaa

Alex Nieminen puheenjohtaja aleksi.nieminen@sukeltaja.fi

Elina Manninen

Timo Pullinen

Tule an a ltam suke aan Saim rille lei järvi uun elok a! s alus

Pärla Salomaa, Vietnam

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

2/2016 SUKELTAJA

5

Matkalaukku

Pienellä saarella ei ole ruuhkaa. Työtahti on kuumassa ilmanalassa luontaisesti verkkainen.

Malediivit maltillisella budjetilla Malediiveilla pienissä guest houseissa voi majoittua kohtuuhintaan kalliiden all inclusive -pakettien sijaan.

Teksti ja kuvat PÄRLA JA ATTE SALOMAA

M

e yövyimme Rasdhoo-nimisellä, noin tuhannen asukkaan saarella. Valitsimme saaren sukeltamisen perusteella. Rasdhoon lähellä on liki parikymmentä sukelluskohdetta, kuten kuuluisat Hammerhead Point, Madhivaru Corner ja Rasdhoo Channel. Moni kohde on alle vartin venematkan päässä.

kahdestaan divemasterin kanssa, melkoista luksusta. Heidän suurin ryhmäkokonsa on neljä henkeä. Pari kertaa oli samalla sukelluspaikalla muita veneitä, mutta suurimman osan ajasta veden alla ei muita kuplia näkynyt.

NÄKYVYYS 30 METRIÄ

SUKELLUSKESKUKSET

Saarella toimii kolme sukellusfirmaa: Rasdhoo Dive Centre, Dive Shack ja Rasdhoo Dive Club. Meihin vetosi Dive Shackin slogan “We are diving in small groups”. Koko viikon saimme sukeltaa

6

2/2016 SUKELTAJA

Korallit olivat terveitä, eikä missään näkynyt jälkiä dynamiitti­ kalastuksesta. Ilahduttavaa monella sukelluksella oli monimuotoisuus. Samalla sukelluksella tuli uitua akvaariossa ja nähtyä haita ja kilpikonnia. Näkyvyys oli parhaimmillaan yli 30 metriä.

Ilahduttavaa monella sukelluksella oli monimuotoisuus.

Dive Shack Rasdhoo

Vitivalkoista pehmeää hiekkaa löytyy muutaman minuutin venematkan päässä sijaitsevalta hiekkatörmältä, jossa veden siniset sävyt ovat uskomattomat.

Yksi saaren pienistä hotelleista.

Muun muassa barrakudaparvia näkyi useita. Atlantinlevykaloja (spade fish) oli välillä ympärillä koko sukelluksen ajan heti pinnan alle pääsystä liki turvapysähdykseen asti. Vasarahait välttelivät meitä, mutta valkoevähaita ja harmaita riuttahaita sekä kotkarauskuja näkyi useilla sukelluksilla.

Kotkarauskuparvi uimassa rauhallisesti ohitse.

Faktoja saarelta VALUUTTA ON Malediivien rufiyaa (1 €

saarille tapahtuu joko vesitasolla (noin

= noin 16,5 rufiyaa). USA:n dollarit ovat

250 euroa, kallein ja nopein vaihtoehto),

paras valuutta mukaan. Luottokortilla voi

pikaveneellä (45 euroa) tai paikallisella

VIRTASUKELLUKSIA

nostaa rahaa saarten pankkiautomaateis-

lautalla (kolme euroa ja hitain vaihtoehto,

Sukelluksista useat olivat virtasukelluksia erilaisissa kanavissa ja seinäsukelluksia. Sukellustemme keskisyvyys oli 15–16 metrin luokkaa, mikä on aika paljon, kun suurin sallittu sukellussyvyys Malediiveilla on 30 metriä. Koska syvyyden lisäksi virtaukset olivat kohtalaisia ja välillä koviakin, emme suosittele paikkaa aloittelijoille.

ta; maksamiseen se käy rajoitetusti.

ei päivittäin). Pikaveneet ja lautat kulkevat

http://rasdhoodivecentre.com www.diveshack-maldives.com

valoisaan aikaan, joten mennessä tai lähtiHOTELLISTA SAA kahden hengen huo-

essä voi joutua yöpymään Malessa.

neen alle sadalla eurolla. Rasdhoossa on 15 pientä hotellia, ja saarella on yhteensä

SAARELLA ON NELJÄ ravintolaa, joten

noin 120 huonetta. Lähin painekammio

ihan gourmet-reissuksi tätä ei kannata

löytyy naapurisaari Kuramathilta.

kutsua. Ruoka kannatti tilata edellisenä päivänä, jolloin se oli valmiina sovittuna

RASDHOO KUULUU North Ari -atolliin

aikana. Muuten ruokaa sai odottaa jopa

ja sijaitsee 56 km länteen Malediivien

puolitoista tuntia, ja moni annos oli tilapäi-

pääkaupungista Malesta. Kansainväliset

sesti loppu. Alkoholia ei saarella myydä

lennot saapuvat Maleen (MLE). Kuljetus

eikä tarjoilla.

2/2016 SUKELTAJA

7

Tyrskyt

Räpyläuinnissa vilkas kevät Alkuvuonna räpyläuinnissa kisattiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Finnish Openissa tehtiin kaksi uutta Suomen ennätystä.

Kisajärjestelyistä vastasivat Tampereen Urheilusukeltajat ja Uima­ seura Kangasalan Kuohu. Apua saatiin myös Rauma-Repola Diving Clubilta. Järjestelyt sujuivat hyvin, kiitos Kuohun rutinoitujen apujoukkojen ja kilpailujen pääsihteerin Anne-Marja Hammarin.

CUP-KILPAILUJA 27.–28.2. uitiin Egerissä Unkarissa CMAS World Cup -osakilpailu. Suomesta mukana oli kaksi Tampereen Urheilusukeltajien uimaria ja yksi Kouvolan Uimareista.

TaUrsun Terhi Ikonen sijoittui 800 metrin matkalla pronssille ja

KANSAINVÄLINEN Finnish Open räpyläuintikilpailu uitiin 13.–14.2.

200 metrillä sijalle 15. Samassa yhteydessä uitavassa Minaret Cupissa

Tampereen Uintikeskuksessa Sukeltajaliiton 60-vuotisjuhlakilpailuna.

Terhi ui 1500 metrin voittoon. TaUrsun Laura Lähteenkorva sukelsi 50

Kilpailuihin osallistui yhteensä 70 uimaria Venäjältä, Virosta ja Sveit-

metrillä sijalle 11 ja 100 metrin räpyläuinnissa sijalle 18. 50 metrin rä-

sistä ja 22 Suomesta edustaen neljää seuraa. Lisäksi kilpailussa oli

pyläuinnissa hän sijoittui sijalle 9. Kouvolan Uimarien Ville Koti­kuusi

perinteisen uinnin lähtöjä junioriuimareille kolmessa lajissa, ja niihin

sijoittui 50 metrin sukelluksessa sijalle 23 ja paraatilajissaan 50 met-

osallistui noin 60 Kangasalan Kuohun uimaria.

rin pariräpyläuinnissa sijalle 10. 50 metrin räpyläuinnissa hän sijoittui

Kilpailijoista suurin osa oli alle 18-vuotiaita. Mukana oli myös muutamia MM-tason uimareita, ja tulostaso nousikin paikoin ­todella

sijalle 21.

Ranskan Provencen CMAS World Cup -osakilpailussa 3.–4.4. Suo-

komeaksi. Kilpailuissa syntyi kaksi uutta Suomen ennätystä. T­erhi

mea edustivat Tampereen Urheilusukeltajista Terhi Ikonen, Laura läh-

Ikosen 1500 metrillä uima Suomen ennätys 13.28,63 on myös uusi

teenkorva ja Tytti Kuusela sekä Kouvolan Uimareista Ville Kotikuusi.

Pohjoismaiden ennätys.

Laura Lähteenkorva onnistui hienosti ja ui kaikissa kilpailula-

Terhi Ikonen voitti ylivoimaisesti 800 metrin matkan ja sijoittui 400 metrillä pronssille. Laura Lähteenkorva sukelsi 50 metrillä sijal-

jeissaan pronssille parantaen joka kerralla reilusti omia ennätyksiään.

le 18. Tytti Kuusela oli ensikertalaisena mukana saamassa kokemusta

Myös D-ikäluokassa kirjattiin muutama uusi Suomen ennätys pari-

isoista kilpailuista ja ui hienosti uudet henkilökohtaiset ennätyksen-

räpylälajeissa. Kouvolan Uimareiden Eetu Salo sai nimiinsä 50 ja 100

sä sekä 200 että 400 metrin räpyläuinneissa. Kouvolan Uimarien Ville

metrin ennätykset ja Atlantiksen Ella Salmenius 100 metrin ennätyk-

Kotikuusi ui 50 metrin pariräpyläuinnissa sijalle 11.

sen. Näissä lajeissa ei ole aiemmin kilpailtu Suomessa 50 metrin

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän MM-kisoja.

KALEVI TURKKA

Timo Vikman

altaassa sähköisellä ajanotolla.

8

2/2016 SUKELTAJA

Makunautintoja koko kesäksi

Saitti näyttää syvyydet

KIRJA Grillipizzaa ja kvinoasalaattia. Jen-

NETTIVINKKI Sukellusreissun suun­

nie Gillander kokkaa vaihtelevaa ja mais-

nittelussa saattaa olla apua Paikkatieto­

tuvaa ruokaa veneretkillään varusteinaan

ikkuna-sivustosta, jossa pääsee tarkaste-

kahden polttimon kaasuliesi, grilli ja ­pieni

lemaan vesistöjen syvyyskäyriä. Sieltä voi

jääkaappi.

vaikkapa tarkistaa, mistä kohtaa ­rannasta

Hyvä ruoka on venereissun onnistu-

kannattaa lähteä sukeltamaan, ettei tar-

miselle ensiarvoisen tär­keää. Hyvä mieli ja

vitse ensin uida kilometriä käsipohjaa

energiataso tuovat voimaa täysipainoisen

matalikolla.

reissun toteuttamiselle. Veneruokaa-k­irja

Syvyystiedot löydät näin: Valitse

antaa helppoja ja maukkaita lisävinkkejä

valikosta Karttatasot ja sieltä ­Korkeus.

veneruokavalioon. Kirjan neuvojen avulla voi tehdä erilaista ruokaa

Merkitse kohdat Syvyyskäyrät ja

joka päiväksi. Monia salaatteja, grilliruokaa, pataruokaa ja keittoja

Syvyys­pisteet. Syvyydet näkyvät nyt

nautittavaksi aalloilla tai maissa. Kirjassa Gillander osoittaa, ettei se

kartalla numeroina ja käyrinä. Meri­

ole edes vaikeaa. Ohjeet on tehty niin, että ruoan valmistaminen on-

alueet on varsin hyvin katettu, mut-

nistuu pienessä tilassa ja vähillä astioilla.

ta järvistä vain suurimmista löyty-

Venereissun kauppalistaa suunnitellessa Veneruokaa-kirja on

vät ­syvyydet. Huomaa, että kartta

verraton apu. Osa keittokirjan ohjeista on tehty tuoreista raaka-

ei s­ovellu navigointiin veneellä liikuttaessa,

aineista, mutta myös säilykkeistä tehtyjä ruokia on mukana.

vaan sitä varten tulee olla ajan­tasainen merikartta.

Melkein kaikki kuukauden mittaisen reissun ruokatarvikkeet voi hankkia yhdellä kerralla.

MINNA GUSTAVSSON

Palvelun tuottaa Maanmittauslaitos.

www.paikkatietoikkuna.fi

Alex Barnab Voyer

Hylkysukellusta seminaarissa VUOTUINEN hylkysukellusseminaari järjestettiin tutulla paikalla Ve-

nemessujen aloitusviikonloppuna 13.2. Helsingissä. Paikat seminaariin varattiin nopeasti loppuun, mutta etenkin aamupäivällä oli tilaisuudessa tilaa. Iltapäivän ohjelma veti paremmin väkeä.

Aiempiin vuosiin verrattuna uutta seminaarissa oli öljyntorjuntaan liittyvä teema, jota käsiteltiin neljässä luennossa eri näkökulmista.

Immi Wallin Subzonesta kertoi Itämeren viimeisimmistä hylkylöydöistä, joista hollantilaisen sotalaivan tapaus sai huomiota alkuvuodesta myös valtamediassa. Mikko Simola kertoi kuparilastissa löydetystä alle satavuotiaasta hylystä, ja tarina muistuttaa todellista

Päijänne on the Rocks 2016 PERINTEINEN jääsukellustapahtuma 19.3. Asikkalan Lehmonkär-

jessä sai nauttia hyvistä jääolosuhteista, vaikka osa vesistöä lainehtikin jo vapaana. Talven pitkän pakkasjakson aikaan oli tullut

aarrelaivatarinaa, sillä Suomen lain mukaan joku voisi ainakin teoriassa nostaa rahanarvoisen lastin.

Venäläisten sukeltajien vuonna 2013 löytämästä Lefort-sotalaivasta kertova dokumentti kuvasi tämän 1800-luvulla uponneen aluksen tarinan kiinnostavasti.

Harry Alopaeus kertoi meriarkeologian kenttätöistä, ja Museoviraston Maija Matikka ja Riikka Alvik tiedottivat ajankohtaisista hylkyasioista.

Sukeltajaliitto tuki seminaarin järjestämistä.

KRISTIINA KARILA

yli 40 cm kirkasta teräsjäätä, ja sukelluspaikka Lehmonkärjen lomakylän edustalla oli vailla virtauksia. Olosuhteet olivat täydelliset auringonpaiste ja lasiseinäinen rantasauna mukaan lukien.

Jäällä nähtiinkin useita avannosta saunaan ja takaisin kirmaavia vapaasukeltajia sekä hieman rauhallisemmin liikkuvia laitesukeltajia. Paikalla olleita huippuvalokuvaajia hieman haittasi humuspitoinen vesi, mutta alustavien tarkastelujen jälkeen löytyi muistikorteilta muutamia loistavia otoksia. Erityisesti ulkomaiset

Hyvää treeniä MM-kisoihin

vieraamme Ranskasta, Kroatiasta ja Iso-Britanniasta viljelivät yli-

TURUSSA, Impivaaran uimahallissa taisteltiin 2.–3.4. vapaasukelluk-

sanoja päivän annista.

sen allaslajien SM-mitaleista avoimessa kansainvälisessä kilpailussa.

Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Antero Joki ja EW-­Dive.

Suunto lahjoitti arvontaan D4i-sukellustietokoneen. Kiitos kaikille mukana olleille! Ensi vuonna tapahtuma järjestetään jälleen sa-

Tapahtuma oli myös harjoitusta siellä kesäkuun lopussa pidettäviä vapaasukelluksen maailmanmestaruuskisoja varten.

Kansainvälisen miesten sarjan voiton vei moninkertainen maail-

massa paikassa 18.3. Tervetuloa!

manmestari ja ME-mies, kroatialainen Goran Colak. Hopealle sijoit-

ANTERO JOKI

tui monikertainen suomenmestari ja MM-mitalisti Mikko Pöntinen ja kolmanneksi Saksan Willi Hoffman. Naisten sarjassa kärkisijoista oli tiukka kamppailu Puolan Agnieszka Kalskan ja Magdalena Solichin välillä ensimmäinen hyväksi. Pronssin vei Paula Hietanen.

Suomenmestaruuksista kilpailtiin kaikissa kolmessa allaslajissa.

Miesten sarjassa käytiin kova kilpailu MM-kisapaikoista. Hengenpidätystä hallitsi Timo Kinnunen yli 7 minuutin suorituksella. Pituussukelluksessa kärkikolmikko ylitti 150 metrin rajan ilman räpylöitä ja 200 metrin rajan räpylöillä. Suomenmestarit lajeissa olivat Kristian

57

5

Mäki-Jussila ilman räpylöitä ja Mikko Pöntinen räpylöillä.

Naisten sarjoissa ensikertalainen Pinja Partinen ylsi kahdesti mitalikorokkeelle, ja moninkertainen suomenmestari ja MM-mi­talisti Johanna Nordblad otti kultaa hengenpidätyksessä ja pituussukelluksessa ilman räpylöitä. Paula Hietanen paransi aikaisempaa henkilökohtaista ennätystään 157 metriin, mikä takasi suomenmestaruuden lajissa.

MIKKO ANTTONEN

10

2/2016 SUKELTAJA

Matti Pyykkö

Viime vuoden PM-kisajoukkue. Tänä vuonna PM-kilpailut järjestetään 19.–20.8. Vaasassa.

Kalastuskausi käynnistyi huippukokouksella SUKELLUSKALASTAJIEN kauden suunnittelupalaveri, tuttavallisem-

lijakohtainen keskisaalis oli reilusti alle yhden kalan. Tilastojen valossa

min Huippukokous, pidettiin 5.3. Raumalla. Jokavuotisessa kokoukses-

voikin sanoa, että lajia harrastetaan intohimosta.

sa sovitaan tulevan kauden kilpailukalenteri sekä kuullaan seurojen

Huonosta kalansaannista huolimatta laji kiehtoo meitä yhä ja ke-

mietteitä ja sääntömuutostoiveita. Tänä vuonna kokoukseen osallis-

rää edelleen ympärilleen iloisen joukon optimistisia urheilijoita ympäri

tui ennätyksellisesti kymmenen eri seuran edustajia, joten keskuste-

Suomen. Kalaisaa kautta odotellessa on vielä aikaa nostaa kuntoa ui-

lu oli vilkasta.

mahalleissa ja lenkkipoluilla!

Tulevan kauden kilpailukalenteriin merkittiin tavallisen seitsemän

JUSSI NUUTINEN, Sukelluskalastusvaliokunta

sijaan yhdeksän kilpailua. Samalla nostettiin ranking-pisteisiin laskettavien kilpailujen määrä neljästä viiteen. Sukelluskalastajat juhlistavat Sukeltajaliiton 60-vuotista taivalta Vaasassa 19.–20.8. järjestettävien avointen PM-kilpailujen merkeissä sekä syksyllä julkaistavalla sukelluskalastusdokumentilla.

Merkittävin sääntömuutos on lajibonusten myöntäminen vähintään kolmen lajin sijaan jo kahden kalalajin saalistaneille. Lajikirjon ja kalastajien taidon kehittämiseksi myös SM-venekisoihin on asetettu kymmenen kalayksilön lajikohtainen rajoitus. Tilastojen valossa rajoittaminen on enemmän periaatteellinen kuin käytäntöön vaikuttava

Ranking-kilpailut 2016 11.6. Högland Cup, Parainen 19.6. Vene-SM, Hanko 9.7. Rauma Open 16.7. Kotka 30.–31.7. SM-kilpailut, Vaasa 6.8. Jaskan muistokisat, Lahti/Päijänne

päätös: 2015 kilpailuissa vedessä vietetyt noin tuhat sukelluskalastus-

19.–20.8. Avoimet PM-kilpailut, Vaasa

tuntia tuottivat yhteensä 417 kalaa. Jokaista kilpailussa saatua kalaa

3.9. Siika Cup, Helsinki

kohden käytettiin siis yli kaksi tuntia aikaa. Kauden kilpailuissa kilpai-

7.–8.10. Frivanssliv Festival, Bergen, Norja

Cerella Oy on erikoistunut vedenalaisen valo- ja videokuvaajan tarpeisiin. Soita 09-621 3301, sovi aika ja tule tutustumaan tuotteisiimme Helsingin keskustassa. Osa tuotteistamme myös netissä. Lisätietoja www.cerella.fi

k u va a j a l l e

Aquatica Amphibico Gates Ikelite Inon Nauticam NLS Patima Sea & Sea TLC

Cerella.fi

Vapepa-valiokunta järjestäytyi alkuvuonna Vapepa-valiokunta koordinoi valtakunnallisesti Vapepa-sukellustoimintaa Sukeltajaliiton hallituksen alaisena.

Valiokunnan kokoonpano SAMI KUIVAINEN, KOUVOLA

”Toimin valiokunnan

luttaa uusia Vapepa-sukeltajia. Tavoitteena on lisätä Vapepa-sukeltamisen tunnettavuutta ja uskottavuutta viranomaisten kuten poliisin, Rajavartiolaitoksen ja alueellisten pelastuslaitosten silmissä, jotta he osaavat ja uskaltavat käyttää vapaaehtoisia apunaan sukellustehtävillään.

puheenjohtajana ja vastaan mm. viranomaisyhteistyöstä ja sen kehittämisestä. Edustan myös Sukeltajaliittoa Vapepan maakuntatoimikunnassa.

Kävin peruskurssin jo

VAPEPA-KURSSIT

edesmenneen Haminan

Valiokunta järjestää vuosittain 1–2 Vapepa-sukeltajakurssia. Kurssin

Vehkahait ry:n riveissä

yhteydessä on iso loppuharjoitus, joka kokoaa yhteen mm. Vape-

vuonna 1993. Kotiseu-

pan paikallistoimikunnan eri hälytysryhmiä ja viranomaisia. Kursseja

rani on Sukellusseura

järjestetään tarpeen mukaan eri puolilla maata, ja kursseille otetaan

Vesikot ry. Tällä hetkellä

oppilaita lähialueen sukellusseuroista.

Sukellusseuran, joka ylläpitää Vapepa-sukellusvalmiutta, on oltava Liiton jäsenyhdistyksenä. Jos sukellusseurassa on kiinnostusta Vapepa-toimintaan, lisätietoa saa SPR:n oman piirin valmiuspäälliköltä, paikallistoimikunnan puheenjohtajalta tai sihteeriltä. Sukeltajaliitolla on edustajia alueellisesti myös Vapepan eri maakuntatoimikunnissa.

olen lähikouluttaja ja minulla on IANTD Advanced Recreational Trimix -luokitus. Vapaalla

Sami Kuivasen arkisto

VALIOKUNNAN tärkeimpinä tehtäviä on kehittää toimintaa ja kou-

liikun paljon luonnossa ja mm. metsästysharrastus on tärkeä osa elämääni sukeltamista unohtamatta. Pidän matkustelusta ja pyrin liittämään reissuihin aina sukelluksia.

Jokainen Vapepa-sukeltaja varmasti tekee tätä työtä ennen

MITEN MUKAAN?

kaikkea omaisten takia. Omaisten kannalta on hyvin tärkeää, että

Vapepa-sukellustoimintaan pääsee mukaan suorittamalla hyväksy-

joku etsii läheistä. On myös paljon parempi, että vainajan löytävät

tysti Vapepa-sukeltajakurssin. Kurssin pääsyvaatimuksena on mm.

koulutetut ja kokeneet etsijät kuin pahimmassa tapauksessa

laitesukelluksen jatkokurssi tai vastaava, voimassa oleva ensiapu-

nuoret onkireissullaan.”

pätevyys, riittävä sukelluskokemus tehtävistä suoriutumiseen, 18 vuoden ikä ja hyvä terveys.

Vuoden 2016 aikana kartoitetaan, kuinka paljon Suomessa on aktiivisia Vapepa-sukellusryhmiä ja ohjataan näitä Vapepan paikallistoimikuntatyöskentelyyn.

ARI-PEKKA ARPONEN, HELSINKI

”Olen Vapepa-sukelluksen liittokouluttaja, valiokunnan jäsen sekä

Vapepa-sukeltajille löytyy Facebookista keskustelufoorumi

Helsingin Vapepa-sukel-

”Vapepa-sukeltajat”. Valiokunta pyytää myös sukellusseurojen

tajaryhmän vetäjä. Olen

Vapepa-vastaavia liittymään omalle foorumille ”Vapepa-sukel-

sukeltanut vuodesta

lusjohtajat”.

1990, ja koulutukseltani laitesukelluskouluttaja, PADI Staff instruc-instructor, DAN- ja EFR-ensiapukouluttaja.

Olen mukana Vapepassa sukeltajana, lentotähystäjänä (MC) ja maastoetsijänä eli toimintaa maalla, merellä ja ilmassa, koska haluan auttaa avun tarpeessa olevia. Siviilissä pidän Helsingissä One Eye Diving -nimistä sukelluskauppaa ja koulua, juoksen marathoneja ja ultramatkoja. Kesälomat vietän kultavaltauksella Lapissa.”

12

2/2016 SUKELTAJA

Juha Pietiläinen

Seuraava Vapepa-sukeltajakurssi Hämeenlinnassa 16.–18.9.2016.

tor ja SSI Advanced

Tarkastussukeltajan tutkintoon valmistava koulutus (ammattisukeltajan ammattitutkinnon osatutkinto)

A M M AT T I TA I T O A

TAPANI ”TAPSA” KALLIONIEMI, HAUKIJÄRVI

”Olen sukeltanut yli 20 vuotta, ja toimin laitesukelluskouluttajana. Tehtävänäni valiokunnassa on yhteydenpito Vapepaerikoissukellusryhmän kanssa. Sukeltajana voin tehdä oman osani kadonneiden löytämiseksi. Asustan maaseudulla ja tilalla on seitsemän erillistä rakennusta, joten niiden kunnostamisessa riittää puuhaa.”

ERNO OLKKONEN, PUHOS

”Olen sukeltanut vuodesta 1986. Koulutustaustani on laitesukelluskouluttaja, Vapepa-sukelluskouluttaja ja erityisryhmien sukelluskouluttaja. Tehtäväni valiokunnassa on mm. koulutusmateriaalin kehittäminen ja uudistaminen vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Myös viranomaisyhteistyön parantaminen ja luottamuksellisten suhteiden parantaminen viranomaisiin on yksi

Aloitus 8.8.2016, Lohja.

Hakuaika päättyy 20.5.2016.

Tarkastussukeltaja toimii vedenalaisten rakenteiden huoltotöissä. Rakennus-/ metallialan koulutus tai työkokemus on eduksi, sukelluskokemusta ei edellytetä.

Koulutuksen käynyt henkilö voi jatkaa ammattisukeltajan ammattitutkintoon.

Lisätiedot: jarno.seppanen@luksia.fi, p. 044 335 6367 tai www.luksia.fi > Aikuisopiston koulutuskalenteri.

Info 044 369 6626, aikuisopisto@luksia.fi

www.luksia.fi

tärkeimpiä tehtäviä. Toki kouluttaminenkin kuuluu toimenkuvaan. Toimin myös Vapepan maakuntatoimikunnan ja paikallistoimikunnan puheenjohtajana. Omien töitteni ohella sukellan, harrastan ratsastusta, veneilen ja yritämme omalta osaltamme myös pitää Suomen kirkkaiden vesien puolia.”

KARI SAVOLAINEN, JOENSUU

”Toimin Liiton hallituksen yhteyshenkilönä Vapepavaliokuntaan päin.

Olen sukeltanut vuodesta 1998, jonka jälkeen kouluttautunut laitesukelluskouluttajaksi, Vapepasukelluskouluttajaksi luttajaksi. Toimin kotiseurani Joensuun Urheilusukeltajien Vapepa-vastaavana.

Olen myös toiminut Sukeltajaliitossa lukuisissa tehtävissä – tällä

Kari Savolaisen arkisto

ja DAN-ensiapukou-

hetkellä hallituksen varapuheenjohtajana.

Vapepa-toiminnassa pystyn auttamaan hukkuneiden läheisiä.

Samalla pystyn omalla harrastustoiminnallani tukemaan viranomaistoimintaa ja sitä kautta myös yhteiskuntaa. Sukeltamisen lisäksi suurin osa vapaa-ajastani menee luottamustehtävien

Sukellusvarusteet myy ja maahantuo

hoitamiseen: toimin Joensuussa mm. Kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna. Kesäisin käyn tuulettamassa ajatuksiani Harrikalla ajellen tai museoautoani ulkoiluttaen.”

Vuorikatu 5, Lahti, www.ewdive.com p. 050-559 8333, info@ewdive.com

TOP 3

Sukellusmuistot

Kirkkaat vedet muistan vieläkin Parhaimpien sukellushetkien kertaaminen jatkuu Jouko Laitisen sukellusmuistoilla.

1

SUKELTAMISTA 24/7 OLIN JO aloittanut sukeltamisen seurassani Ro-

vaniemen Urheilusukeltajat ry:ssä ja suorittanut PM-sukelluskurssin, joksi laitesukelluksen peruskurssia siihen aikaan kutsuttiin, kun pääsin Merivoimien sukelluskurssille Upinniemeen. Paikka oli melkoinen sukeltamisen Mekka ainakin intoa piuJorma Karhunen

kassa olevalle, sukeltamisen makuun päässeelle nuorelle miehelle. Itämeri oli siihen aikaan kirkas, jopa pohjoisen kirkkaisiin järviin tottuneelle, ja sukeltamista oli joskus yötä päivää – mitä sitä voisi muuta toivoa!

2

Merivoimien sukeltajakurssilla sukellettiin monenlaisilla välineillä, tässä Dräger-raskassukelluslaitteella.

POHJOIS-NORJAA RISTIIN RASTIIN POHJOIS-SUOMEN sukellusseurat tapasivat tehdä porukkaretken Poh-

jois-Norjaan vähintään kerran vuodessa. Matkaa taitettiin tavallisesti linja-autolla ja majoituttiin maastossa teltoissa. Se ei haitannut, koska tällä tavalla voitiin asua ihan sukelluskohteiden vieressä. Sukellusolosuhteet olivat kerrassaan upeat, näkyvyys oli parhaimmillaan kymmeniä metrejä. Pohjoisessa Jäämeressä on hämmästyttävän paljon elämää, laivojen ja

3

DELFIINIPARVESSA PUNAISELLAMERELLÄ SUKELLUSMATKAMME viimeisellä sukelluksella tulimme lähelle pintaa

etappeihin. Aivan yllättäen meidät piiritti utelias delfiiniparvi. Delfiinit oli-

JOUKO LAITINEN

toimi Sukeltajaliiton puheenjohtajana 1997–2008, on Liiton kunniajäsen ja toimii

vat liikkeellä yhdessä muutaman tonnikalan kanssa, jotka jäivät sivum-

edelleen liittokoulut-

malle ihmetellen seuraamaan delfiinien temmellystä ihmisten seassa.

tajana.

Kohtaamista kesti useita minuutteja, ja delfiinit olivat lähimmillään käsivarren mitan päässä meistä. Huikea päätös sukellusreissulle.

14

Kuka?

2/2016 SUKELTAJA

Jouko Laitisen arkisto

lentokoneiden hylyistä puhumattakaan.

Seurat

Sali täynnä sukeltajia Tampereella NORJAN PLURDALENIN traagisesta sukel-

– Leffa on tehty kaikille, mutta olem-

lusonnettomuudesta ja uhrien nosto-ope-

me kiitollisia, että sukeltajat ovat ottaneet

raatiosta kertovaa dokumenttia on sukelta-

elokuvan omakseen ja pitävät elokuvasta,

jien keskuudessa odotettu mielenkiinnolla.

kommentoi tuottaja Juho Harjula.

Tapahtumat herättivät runsaasti kysymyksiä

– Harvoin näkee elokuvateatterissa

ja dokumentti tarjoaa niihin vastauksia.

samaan aikaan niin paljon tuttuja! TamJari Vitikkala

Tampereen alueen sukeltajat päättivät lähteä yhdessä katsomaan dokumentin lauantaina 20.2. Sukellusyrittäjä Jari Tuominen otti yhteyttä seurojen aktiiveihin, jotka markkinoivat tapahtumaa omalle jäsenistölleen. Salin 127 paikkaa varattiin täyteen muutamassa päivässä.

Näytöksen jälkeen elokuvan tuottaja Juho Harjula ja elokuvan päähenkilöistä Vesa Rantanen vastailivat yleisön kysymyksiin.

Klupi-ilta Helsingissä

pereen seudun sukeltajat ovat yhtenäistä porukkaa, ja yhteisiä tapahtumia on mukava järjestää myös jatkossa, sanoo Jari Tuominen.

Lähes sadan hengen voimin mentiin

vielä läheiseen ravintolaan syömään. Illanvietto tarjosi hyvän ruuan lisäksi vilkasta, sukellusaiheista keskustelua.

KIRSIMARJA SIIROINEN

Nivalan Sukeltajien junnutoimintaa

TAMPEREEN URHEILUSUKELTAJAT on jo vuosien ajan järjestänyt sukelluspiireissä tutuksi tulleita ”Taursun klu-

NIVALAN SUKELTAJISSA on jo toista vuotta pyöritetty uppopallotoimin-

pi-iltoja”, joiden ajatuksena on kerätä sukeltajia yhteen

taa ja lasten peliryhmää. Uudessa, vuonna 2014 perustetussa seurassa oli

rennon meiningin ja hyvien sukellusaiheisten esitysten

aluksi haasteena keksiä, miten väki löytäisi harrastuksen pariin.

– Teimme kou-

kiinnostuneille kokemukseen tai sukellusseuraan katso-

luille ja uimahal-

matta. Taursun klupi-iltoja on vietetty Pirkanmaalla, ra-

lin ilmoitustauluille

vintola Siipiweikkojen alakerrassa.

ilmoituksia harjoi-

Syksyllä 2015 muutama pääkaupunkiseudun sukel-

tusvuoroista, mutta

lusseura ilmoitti halukkuudestaan aloittaa samanlaisten

eniten porukkaa on

klupi-iltojen järjestämisen, ja ne pyysivät Taursulta koke-

tullut puskaradion

muksia sekä tapahtumajärjestämisestä että sparrausapua

kautta. Kun yksi on

ensimmäisten tapahtumien orkesterointiin. Siitä se aja-

uskaltautunut koet-

tus sitten lähti!

tamaan ja hehkutta-

Tampereen Urheilusukeltajien, Urheilusukeltajien ja

Nivalan Sukeltajat

äärelle. Tapahtumat ovat avoimia kaikille sukelluksesta

nut lajia kavereilleen,

Sukeltajaliiton yhteisponnistuksella järjestettiin ensim-

niin kuukaudesta

mäinen, sukellusseurojen yhteistyönä toteuttama sukel-

toiseen on näkynyt

tajien klupi-ilta Helsingissä 24.3. Aiheena oli kaivossu-

uusia kokeilijoita ja osa onkin innostunut jäämään mukavan harrastuksen

keltaminen Ruotsissa ja puhujana iki-ihana ruotsalainen

pariin. Myös kyläkoululla pidetty seuran salivuoro, jossa pelailtiin esimer-

”kaivosnörttimme” Rickard Lundberg, pitkän linjan kai-

kiksi sählyä, toi mukanaan innokkaita kokeilijoita lajin pariin, kertoo seu-

vosharrastaja ja -sukeltaja. Tapahtumapaikaksi valikoitui

ran puheenjohtaja Krista Naukkarinen.

ravintola Cantina West Helsingin sydämessä. Ilta ei päät-

– Lasten ja nuorten peliryhmässä harjoitellaan sukellustaitoja pelien

tynyt esitykseen, vaan jatkoimme mukavaa tapahtumaa

ja leikkien lomassa, ja uppopallotreeneissä alkulämmittelyjen jälkeen ote-

illallisen merkeissä. Tapahtuma oli maksuton ja avoin kai-

taan tekniikkaharjoituksia ja tietysti pelataan paljon. Mukana uppopallo-

kille, ja siihen osallistui huikeat 34 innokasta sukeltajaa.

harjoituksissa on monen kokoista ja ikäistä väkeä, ja aina otetaan uudet

Lämmin kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille

tulokkaat iloisesti vastaan ja pelataan leppoisalla meiningillä, hän sanoo.

– te mahdollistitte tämän hienon perinteen aloittamisen.

JONNA VILLIKKA, Taursun klupi-iltavastaava

Mitä teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta?

Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan.

Laita viestiä kristiina.karila@sukeltaja.fi

2/2016 SUKELTAJA

15

16

2/2016 SUKELTAJA

Liveaboard Galápagoksella

Merileguaanin

maassa Suuri lisko tarrautuu pohjaan pitkillä kynsillään ja ryhtyy jyrsimään lyhytkasvuista levää. Näitä eläimiä voi nähdä ainoastaan Galápagoksella. Vain kookkaimmat merileguaanit sukeltavat ruokansa.

OLLI EERONHEIMO

2/2016 SUKELTAJA

17

Barrakudaparvet ovat komeita.

S

iinä se nyt vihdoinkin on: riemukaaren näköinen kallioluoto Darwinin saaren kupeessa, Darwin’s Arch, yksi maailman kuuluisimmista sukelluspaikoista. Kierähdämme ribistä veteen, laskeudumme reilun 20 metrin syvyyteen ja asetumme Teatteriin seisomaan, istumaan tai makaamaan vatsallemme. Näytös voi alkaa: sadat vasarahait uivat pienemmissä tai isommissa ryhmissä edessä, alapuolella ja yläpuolella. Muutamat eksyvät omasta mielestään liian lähelle meitä ja tekevät parin metrin päässä terävän äkkikäännöksen – pyrstön aiheuttama virtaus tuntuu kasvoilla. Olemme paikoillamme puoli tuntia katsellen näytelmää, jossa pääosassa ovat vasarahaiparvet ja sivuosissa galapagoshait, kotkarauskut, kilpikonnat ja satunnaiset valashait. Sitten liitymme puoleksi tunniksi mukaan, virran vietäviksi, ihailemaan pohjan valkoista hiekkaa vasten piirtyviä vasarahaiden ja meritähtien siluetteja.

18

2/2016 SUKELTAJA

DARWIN JA WOLF

Olen kymmenen päivän ja 1200 kilomerin liveaboard-reissulla Galápagoksella.

Takana on 11 000 kilometrin lentomatka Amsterdamin kautta Quitoon, muutaman päivän pysähdys Ecuadorin maailmanperintölistalla olevassa pääkaupungissa, lento mantereelta 1 200 kilometrin päässä oleville Galápagossaarille ja vielä 300 kilometrin laivamatka Darwinille, tälle luoteisimmalle pikkusaarelle, jonne eksyvät vain sukeltajat ja meribiologit. Toki jo matkalla ehdittiin sukeltaakin: Baltran satamassa check dive, matkalla yksi sukellus (Cousin’s Rock, San Salvador) ja neljä sukellusta Darwinin lähimmällä naapurisaarella Wolfilla. Wolfin ja Darwinin sukellukset noudattavat samaa, jo äsken kuvattua kaavaa. Kummallakin saarella on yksi hyväksi havaittu sukelluspaikka, jossa ollaan rinteessä pohjassa paikoillaan puoli tuntia ja toinen puolituntinen ajelehditaan kevyemmän tai kovemman

virtauksen mukana isoja kaloja ihmetellen.

Olemme Wolfilla ja Darwinilla yhteensä unohtumattomat neljä päivää.

Sukellukset tehdään sukellusoppaan vetämässä, korkeintaan kahdeksan sukeltajan ryhmässä. Sukellusoppaat ovat samalla Galápagoksen kansallispuiston virallisia luonto-oppaita. Sukellus on tarkoin säädeltyä. Kansallispuisto määrää sukellustukialusten reitit ja sukelluskohteet.

Galápagoksella on kuusi sukellusreissuja tekevää liveaboardia. Tyypillisesti reissut ovat viikon mittaisia; näitä kymmenen päivän reissuja on vain muutama vuodessa joillakin aluksilla. Reissut kannattaa varata hyvissä ajoin; omaa varausta tehdessäni lähes vuotta aiemmin tässä laivassa oli enää kaksi paikkaa vapaana.

Olen liikkeellä elokuussa, joka on valashaisesonki. Neljä viidestä Wolfilla ja Darwinilla tavattavasta valashaista on täysikasvuisia, yli kymmenmetrisiä naaraita. Ne viipyvät seudulla vain pari

Bartolomen saarella pääsee ihailemaan hienoja tulivuorenpurkausten muovaamia maisemia sekä ihmettelemään saaren karua luontoa.

Kampavasarahain pään etuosassa on sähkömagneettisia reseptoreja, joiden avulla se saalistaa.

päivää. Oppaat kertovat reissuista, joilla jokaisella Wolfin ja Darwinin sukelluksella on nähty vähintään yksi valashai, joskus jopa kahdeksan samalla sukelluksella.

Me emme ole yhtä onnekkaita, mutta sentään kahdella sukelluksella pääsemme tekemään tuttavuutta näiden lempeiden, majesteettisten,12-metristen jättiläisten kanssa.

Roca Redondalla pinta-ajan viihdykkeenä toimii rintaevillään vilkutteleva ryhävalas, joka kuitenkin torjuu varovaisen lähestymisyrityksemme.

MERILEGUAANIEN RUOKAILU

Wolf ja Darwin jäävät taakse, ja pääsemme ihmettelemään Roca Redondan lähellä pohjasta putkahtelevia rikkidioksidikuplia ja isoja barrakudaparvia sekä möhkäkaloja, punahuulisia lepakkokaloja, häränpäähaita, pingviinejä, siivettömiä ruokkeja ja merileijonia Punta Vicente Rocassa Isabelan saarella. Roca Redondalla pinta-ajan viihdykkeenä toimii rintaevillään vilkutteleva ryhävalas, joka kuitenkin torjuu varovaisen lähestymisyrityksemme pitämällä etäisyyden lähes vakiona.

Yksi Galápagoksen kohokohdista on sukellus merileguaanien kanssa. Merileguaaneja elää vain Galápagoksella, ja liveaboard­ aluksemme on ainoana tänä vuonna saanut lisenssin sukeltaa luontokuvaajien ja elokuvantekijöiden suosikkirannalla, Douglas Capessa Fernandinan saarella. Ruokailusukellusta varten suurimmat ja vahvimmat merileguaanit lämmittelevät ensin puolille päivin rantakalliolla ja pulahtavat sitten kymmenmetriseen veteen jyrsimään levää kivikkoiselta leväniityltä. Puolen tunnin

ruokailusessio on niin intensiivinen, etteivät liskot tunnu huomaavankaan ympärillä ihmetteleviä, joskus aika lähellekin kameransa kanssa pyrkiviä sukeltajia. Pitkillä kaarevilla kynsillään lisko tarrautuu pohjan kiviin ja kallioihin ja jyrsii pää kallellaan lyhytkasvuista vihreää levää pohjasta. Kun vatsa on täynnä, happi loppuu tai vilu yllättää, lisko ui pitkän häntänsä avulla pintaan ja siirtyy rantakalliolle lämmittelemään, sulattelemaan apettaan ja puhaltelemaan suolavettä sieraimistaan. » 2/2016 SUKELTAJA

19

Purkautuva Cotopaxi.

Fregattilintusaattue.

Muuta koettavaa ja nähtävää GALÁPAGOKSELLA ON NÄHTÄVÄÄ myös pinnan päällä. Me kävimme vain kahdella saarella,

matkailumainoksista ja Master and Commander -elokuvasta tutulla kuvankauniilla Bartolomella ja Puerto Ayoran kaupungissa Santa Cruzilla jättiläiskilpikonnia katsomassa – tosin eläintarhamaisissa oloissa Charles Darwin Centre -tutkimuskeskuksessa. Kolme sukellusreissulle osallistuneista jäi vielä viikoksi toiselle liveaboardille keskittymään pinnanpäälliseen elämään. Lintuja, maisemia ja valaita näki mukavasti myös laivalta ja kumiveneestä.

Tulo- tai paluumatkalla kannattaa viivähtää muutama päivä Quitossa ihailemassa historiallista keskustaa ja hienoja kirkkoja. Halutessaan pääsee köysiradalla keskustasta kolmen kilometrin korkeudesta reiluun neljään kilometriin ihailemaan maisemia, patikoimaan tai ratsastamaan. Pieniin vuoristokyliin voi tehdä päiväretkiä, ja jos aikaa ja intoa on, voi käydä valloittamassa tulivuoria tai suunnata Ecuadorin sademetsiin Amazonin latvavesille.

VILAHDUS MIEKKAVALAISTA

Mantasesonki on joulukuusta toukokuuhun, mutta mantoja voi nähdä ympäri vuoden. Sain tästä esimakua heti ensimmäisenä aamuna, kun olin aamuviideltä kannella katselemassa maisemia.

Tämähän alkaa hyvin, tuumasin, kun näin mantan hyppäävän ilmaan ja läiskähtävän komeasti takaisin mereen. Cape Marshallin sukellukselle lähdemmekin suurin mantatoivein, mutta joudumme tyytymään muutamaan riuttahaihin, pallokaloihin, hummereihin, barrakudiin, muihin rauskuihin, mureenoihin ja aina niin leikkisiin, mutta kuvaajan kannalta vähän turhan vikkeliin merileijoniin.

Irroittelen jo ribin vieressä sidemountpullojani, kun huomaan alapuolellani kaksi mustavalkoista, nopeasti kiitävää

20

2/2016 SUKELTAJA

sukkulaa – elämäni ensimmäiset veden alla nähdyt miekkavalaat! Ei ihme, ettei mantoja näkynyt, eivät kuulemma oikein viihdy miekkavalaiden seurassa. No, mantojakin lopulta näemme viimeisellä sukelluksella, mutta kaukaa ja iltahämärissä, joten ei niistä sen enempää.

Darwinilla 23–24 astetta, eteläisemmillä saarilla noin 22 astetta. Kylmän, 15-asteisen veden kumpuamisesta varoiteltiin etukäteen, mutta toteutuneet ”kylmät” virtaukset olivat vain 19-asteisia. 7 mm:n märkkärillä pärjäsi mainiosti.

HARRASTAJIA YMPÄRI MAAILMAA

OLOSUHTEET

Mantasesongin aikaan vesi on lämpimimmillään ja näkyvyys parhaimmillaan.

Wolfilla ja Darwinilla vesi on 26–27-asteista, eteläisemmillä saarilla muutaman asteen viileämpää. Mantojen lisäksi voi nähdä muun muassa suuria kotka- ja mobularauskuparvia, ja vasarahaiparvetkin ovat suurimmillaan. Valashaiaikaan (kesä-marraskuu) on kylmempää. Meillä ilma oli 24–25 astetta, vesi Wolfilla ja

Kansainvälisessä 15 hengen sukeltajaporukassa oli sukeltajia Australiasta, Kiinasta, Taiwanilta, Meksikosta, Yhdysvalloista, Ranskasta, Sveitsistä, Belgiasta, Saksasta ja Suomesta. Olimme pääosin netin ja puhelinverkkojen ulottumattomissa, mikä mukavasti lisäsi sosiaalista kanssakäymistä.

Me ensikertalaiset olimme vähemmistönä, muut olivat Galápagoksella toista, kolmatta ja yksi pariskunta jopa viidettä kertaa.

Koukuttava paikka siis!

Kuppikorallit antavat suojaa tälle pienelle tokolle.

06_kuvateksti

2/2016 SUKELTAJA

21

Irina Viippola

Joukkuepelaaja omalla paikallaan Irina, 42, on pelannut uppopalloa 19 vuotta. Hän pelaa SM-tasolla, ja oman joukkueen muut jäsenet ovat miehiä. Jokaisella jäsenellä on oma tärkeä roolinsa uppopallojoukkueessa.

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Juhani Honkanen

MISSÄ JOUKKUEESSA PELAAT?

ONKO MIES- JA NAISUPPOPALLOSSA EROJA?

Tällä hetkellä pelaan PSK Kuplan joukkueessa miesten SM-sarjassa, missä olenkin saanut hyvin peliaikaa. Kokoonpano hieman vaihtelee vuosittain, joukkueessa on 15–16 pelaajaa. Olen aikoinaan pelannut myös divarissa. Lisäksi pelaan Najadit-joukkueessa, nuorten ja naisten yhteisessä SM-sarjassa. Viime vuoteen asti pelasin myös naisten maajoukkueessa.

Naiset ja miehet ovat eri kokoisia, joten eroja tietysti on. Kaikissa joukkuelajeissa pelaajilla kuitenkin on erilaisia tehtäviä. Uppopallossa on siinä mielessä tasaisempaa, että kaikkia paikkoja pitää pelata. En naisena kuitenkaan tunge pahimpiin vääntöihin mukaan miesten peleissä, pelisilmää pitää siinäkin mielessä olla. Melkein kaikissa miesten SM-joukkueissa on yksi tai useampi naispelaaja tällä hetkellä.

MILLOIN JA MIKSI ALOITIT UPPOPALLON?

Lähes 20 vuotta sitten kaverini Pekka Tapaninen pelasi uppopalloa. Ainakin puolen vuoden ajan hän jaksoi puhua minua treeneihin joka kerta kun tapasimme. Olin harrastanut uimahyppyjä, joten vesi oli tuttu elementti, mutta en koskaan ollut pelannut joukkuelajeja. Lopulta kuitenkin suostuin kokeilemaan, ja uppopallo tuntuikin heti hauskalta ja sopivan haastavalta. Asuimme Pekan kanssa lähekkäin, joten pääsin aina kyydissä treeneihin. Siitä oli apua, kun oli aloittamisessa kaverista tukea ja turvaa.

PELASITKO HETI TAVOITTEELLISESTI?

Aluksi uppopallo oli vain kiva harrastus. Meni puolitoista vuotta, kun huomasin, että tässähän voi edetäkin. Aloin käydä maajoukkueleireillä, joilla opin paljon enemmän. Pärjäsin heti hyvin, koska minulla oli reipas asenne. Uppopallossa ei saa pelätä, että jotain sattuu. En myöskään kokenut kontaktia ja puristusta epämukavaksi. Oma suhtautumiseni antoi hyvät edellytykset kehittyä.

KUINKA USEIN TREENAAT?

Uppopallotreenejä on kahdet kolmet viikossa, ja pelikierroksia tulee noin joka toinen viikko. Pelkkä pelaaminen ei kuitenkaan riitä peruskunnon kehittämiseen. Kuntoa täytyy ylläpitää, ja siksi harrastan muutakin liikuntaa, käyn lenkillä, joogassa ja sählyssä.

MITÄ UPPOPALLON HARRASTAMINEN VAATII?

Suomessa on melko vähän harrastajia, joten fyysisten lähtökohtien kynnys on aika matalalla. Kaikki saavat tulla kokeilemaan.

Uimataitoa täytyy kuitenkin olla, ja etenkin hyvät uimarit ovat etulyöntiasemassa. Pallosilmästä on etua, kuten kaikissa pallolajeissa. Vesi on armollinen elementti, joten ruumiinrakenteella ei ole niin väliä. Lievää ikävää tunnetta pitää pystyä sietämään, eikä tiiviistä kontaktista saa ärsyyntyä.

22

2/2016 SUKELTAJA

MIKÄ ON SINUN ROOLISI JOUKKUEESSA?

Minulla on erilaiset roolit eri joukkueissa. Kuplan joukkueessa seuraan tarkasti peliä, sukellan paljon ja haen palloja. Pelaan taidolla, järkevyydellä ja kokemuksella. Keskityn enemmän siihen, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan eikä fyysistä kontaktia tule niin paljon. Naisten peleissä roolini vastuunkantajana on isompi. Minulla on aktiivisempi ote korien tekemisessä ja syöttämisessä, mikä tekee siitä tietyllä tavalla haastavampaakin. Molemmat roolit ovat mukavat, ja tämä on yksi tekijä, joka tuo hommaan lisää rentoutta.

ONKO SINULLA MUITA HARRASTUKSIA?

Minulla on kaksi lasta ja koti, joten perheen parissa menee loppuaika. Lapsetkin harrastavat liikuntaa ja ovat kiinnostuneita vesilajeista. Harmittaa, kun sopivia norppavuoroja ei ole uppopallolle.

Olemme kyllä joskus turnausten yhteydessä vetäneet kokeilutreenejä norpille, mistä lapset ovat olleet todella innoissaan. Eli intoa kyllä löytyisi, mutta vuoroista on puute.

MITÄ TEET TYÖKSESI?

Koulutukseltani olen teollinen muotoilija. Tällä hetkellä olen töissä Fiskarsilla konseptisuunnittelijana, eli suunnittelen uusia tuotekokonaisuuksia. Teen töitä Iittala-, Arabia- ja Röstrand-brändien kanssa.

MITÄ HALUAT SANOA MUILLE HARRASTAJILLE?

Olen omalla esimerkilläni yrittänyt osoittaa, että sukupuolella ei ole niin isoa merkitystä. Kohdelkaa kaikkia harrastajia henkilöinä, ei sukupuolen tai iän kautta. Onneksi ajat ja asenteet ovat muuttuneet yhä enemmän siihen suuntaan, että kaikki pitää ottaa huomioon ja kuunnella kaikkia.

Joko tai Halli vai avovesi?

Halli, vaikka pidän myös avovesiuinnista. Kloorin tuoksu tuntuu kotoisalta!

Kisassa vai treeneissä?

Kisassa. Silloin pelataan täysillä.

Reissussa vai kotona?

Kotona perheen kanssa.

SM vai MM? SM tällä hetkellä riittää varsin hyvin!

Norpat

kuuttiohjaaja espoosta

Tommi Tolvanen

saanko esitellä

Sanna Kokkonen aloitti sukeltamisen norppana, jatkoi norppaohjaajaksi ja toimii nyt kuuttien ohjaajana. Ohjaajana toimiminen on antanut paljon hienoja kokemuksia.

Parasta palautetta ovat lasten vilpitön ilo ja onnistumisen kokemukset.

24

Kauanko olet sukeltanut ja ollut kuuttiohjaajana?

Miten harrastus alkoi?

Sukelluksen olen aloittanut jo ihan pienenä, muistaakseni vuonna

Sukelluksen löysin tosiaan isän kautta, mutta pian siitä tuli itsellekin

1994, espoolaisessa Nousussa isän mukana. Siitä olen hiljalleen kas-

rakasta puuhaa. Olen aina viihtynyt vedessä, ja sukellus lajina ei ollut

vanut sitten norppatoiminnan myötä ensin norppaohjaajaksi ja viime

vielä viime vuosituhannen lopussa löytänyt ihan lapsiperheitä, mutta

keväänä vietin jo kuuttiohjaajaurani kymmenvuotispäivää.

itse olen saanut jo osallistua norppaleireille ympäri Suomen.

2/2016 SUKELTAJA

Vappupallon painot talteen Pian on vappu ja vappupallojen aika. Pallon mukana tulee muovinen paino, joka kannattaa ottaa talteen. Niistä saa erinomaisia välineitä Mitä ohjaaminen antaa sinulle?

Kuuttitoimintoja oli vasta alettu käynnistellä Suomessa, kun

norppien allastreeneihin.

Osa painoista uppoaa ja osa taas kelluu. Uppoavaan painoon voi

Nousu ja Urheilusukeltajat päättivät lyödä lusikkansa sop-

kiinnittää kelluvia leluja narun päähän, ja näin voi rakentaa altaaseen

paan. Minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä kurssille 18

esimerkiksi pujotteluradan tai suorituspisteitä tehtäviä varten. Narul-

vuotta täytettyäni, enkä hetkeäkään aikaillut tarttua siihen.

la voi säätää syvyyden kullekin ikäluokalle sopivaksi. Uppoavia pai-

Toisaalta näin ohjaajakoulutuksissa myös mahdollisuuden tu-

noja voi myös sukeltaa pohjasta, ja niihin voi merkitä vedenkestävällä

kea tulevaisuuden työskentelyhaaveitani, sillä tiesin sen ole-

tussilla numeroita, kirjaimia tai muita merkkejä tai liimata vedenkes-

van hieno meriitti nuoren ansioluettelossakin. Mielettömiä

täviä tarroja.

kokemuksia ja ihmissuhteita on ohjauksen kautta saatu!

Kelluvista painoista voi rakentaa reittejä pinnalle. Niitä voi kuljettaa tai kerätä eri uintityyleillä. Niitä voi katsella ja samalla harjoitel-

Paljonko käytät harrastukseen aikaa esim.

la selällään sukeltamista. Kelluva paino voi olla merkkinä kohdasta,

kuukaudessa?

josta sukelletaan alas. Narun tilalle voi kiinnittää avainrenkaan, jos-

Tällä hetkellä olen tauolla äitiysloman vuoksi eikä meillä ole

ta painon voi käydä klipsaamassa hakaan pohjassa. Kun painon pu-

omaa kuutti-ikäistäkään, kun meidän eskarilainen lopetti

jottaa avainrenkaasta ohueen muoviköyteen, sitä voi kuljettaa köyt-

viime syyskauteen oman kuuttipolkunsa. Aiemmin tuli käy-

tä myöten.

tettyä ehkä 2–4 tuntia kuukaudessa kuutteihin, mihin sisäl-

HELI HALAVA

tyy ohjelmoiden ideointia ja itse ohjausta. Aktiivisempina vuosina, eli ennen omia lapsia, tuli käytettyä kyllä paljon enemmän!

Kerro joku kiva muisto kuuttiohjaajan uraltasi.

Meillä kävi treeneissä eräs pieni tyttö, jolla oli samassa ryhmässä myös veljensä. Tyttö oli aika arka ja pelokas, eikä oikein aina halunnut tulla ohjatuksi. Meidän välillä kuitenkin synkkasi, ja erään hallivuoron jälkeen äiti halusikin vielä tulla erikseen kiittämään, miten olin ottanut hänen tyttärensä niin kivasti huomioon. Äiti sai samalla annettua isoveljelle tärkeää kahdenkeskistä aikaa, kun tuo tyttö teki harjoituksia minun sylissäni. Lasten vilpitön ilo ja onnistumisen kokemukset on kyllä parhaita palautteita, niitä onneksi saa kokea usein!

Millainen tyyppi sopii kuuttiohjaajaksi?

Heittäytyjä. Lapset, etenkin kuutti-ikäiset kun saattavat olla yhdellä kertaa aivan jääräpäisellä tuulella, eikä heitä kiinnosta mikään. Aina ei innostaminen onnistu, ja se on ihan okei, lasten ehdoilla kuitenkin mennään. Täytyy myös uskaltaa rohkeasti ohjata sekä lasta että hänen mukanaan olevaa aikuista, vaikka aikuisen ohjaaminen voikin olla pelottavaa, jos on itse nuorempi.

Sikin sokin saduissa HALUAISITKO etsiä aarretta Peter Panin kanssa, lennellä

pitkin kesäistä Kuuskajaskaria Aladdinin taikamatolla ja kiipeillä vuorilla muumeja avustaen?

Mitä muuta puuhaat vapaalla?

Meidän kolmikko kahdeksankuisesta eskarilaiseen pitää äi-

KAIKKI TÄMÄ on mahdollista vain tänä kesänä! Ilmoittaudu

din kiireisenä. Onneksi lapseni jakavat rakkauteni vesilajeihin,

vuoden huikeimmalle norppaleirille Raumalle 15.–17.7.2016!

joten käymme aika usein pulaamassa ihan keskenämme ui-

Leirin hinta 85 euroa sisältää ohjelman, majoituksen ja

mahallissa. Omasta päänupista yritän pitää huolta käymällä treenaamassa ihan itsekseni, ja jostain syystä minut löytääkin pari kertaa viikossa kuntosalini vesijumppatunneilta.

ruokailut.

ILMOITTAUTUMISET 30.6. MENNESSÄ SEUROITTAIN NORPAT@RAUMANLAITESUKELTAJAT.FI

2/2016 SUKELTAJA

25

Junioriuppopallo

Lakeuden Sukeltajien junnujoukkue toivoo, että muista seuroista saadaan pian turnausvastusta.

Nuorissa on energiaa Lakeuden Sukeltajissa Seinäjoella on panostettu junioriuppopalloon.

Se kannatti, sillä uusia, innokkaita nuoria saatiin lajin pariin. Lajin kuin lajin jatkuvuus edellyttää, että nuorilla on mahdollisuus harrastaa.

SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Antti Jormanainen

L

akeuden Sukeltajien uppopallojuniorit treenaavat keskiviikkoiltaisin puoli kahdeksalta Seinäjoen uimahallin hyppyaltaalla. Sopiva vuoro löytyi helposti, sillä yhteistyö kaupungin ja uimahallin henkilökunnan kanssa on aina ollut mutkatonta.

Junnujoukkue sai alkunsa aikuisten harrastajien haaveesta.

– Olen itse pelannut kymmenen vuotta uppopalloa. Vuosia sitten olimme Riihimäellä turnauksessa, missä näin norppien pelaavan uppopalloa. Siitä se ajatus jäi itämään. 2014 syksyllä haave toteutui, kun perustimme LakSuun oman ryhmän junnuille, kertoo juniorivalmentaja ja uppopalloa itsekin harrastava Jani Mäkinen.

Yksi syy toiminnan aloittamiselle oli se, että haluttiin tarjota innokkaille norpille mahdollisuus jatkaa harrastusta sen jälkeen, kun norppatoiminnasta on kasvanut ulos.

– Joskus silta norpasta laitesukeltajaksi voi olla vähän liian pitkä. Lakeuden Sukeltajat halusi tällä tavalla antaa yhden tavan jatkaa harrastamista.

– Osa aloittaneista on siirtymässä jo aikuisten porukkaan.

16-vuotiaat jo pystyvät pelaamaan aikuisten kanssa samoissa treeneissä. Tällä hetkellä ryhmässä on 20 junioria, yleensä kerrallaan treeneissä on 15 henkeä. On upeaa seurata, miten mahtava tekniikka monilla jo on. Nuoret kehittyvät todella nopeasti, ja taso on nyt jo hyvä. Voi vaan kuvitella, miten hyviä nämä tytöt ja pojat ovat vanhempina, Jani sanoo.

EI LIIAN YKSITOIKKOISTA

Vaikka on vaan allas ja pallo, niin harjoitteista voi ja pitääkin keksiä monipuolisesti erilaisia. Seinäjoella vuoro on 75-minuuttinen, mutta ajasta pelataan noin 30 minuuttia.

– Joka kerta teemme alkulämmittelyt, erilaisia sukelluskuvioita, syöttelyä ja harjoittelemme erilaisia tekniikoita. Nuoret kyllästyisivät, jos treenit olisivat aina samanlaiset. Improvisoida on siis pitänyt, ja joka kerta tulee jotain uutta mieleen. Tarkoitus onkin tehdä kevään aikana videoita harjoitteista, ja jakaa tietoutta tätä kautta muillekin, Jani kertoo.

NUORET OVAT TAITAVIA

Junioriryhmän ikäraja päätettiin asettaa 11–15-vuotiaisiin.

Mitään kiveen hakattua linjaa ei kuitenkaan olla vedetty. Ainoa edellytys on, että pitää itse päästä hyppyaltaan pohjaan.

26

2/2016 SUKELTAJA

AKTIIVINEN PITÄÄ OLLA

Vanhemmat ovat antaneet hyvää palautetta, ja moni on ollut tyytyväinen, kun nuori on löytänyt oman lajinsa. Uppopallo on

siitä hyvä laji, että se sopii kaikille, olipa sitten pitkä tai pätkä.

– Juniorityö ja valmentajana toimiminen on hyvin palkitsevaa. On hienoa nähdä nuorten kehitys. Monissa seuroissa voi olla haastavaa saada sopivia vuoroja, ja joillakin paikkakunnilla on myös tullut hallimaksuihin korotuksia. Suuri ongelma on myös se, ettei junnutoiminnalle löydy vetäjiä. Seuroissa pitäisi jakaa vastuuta, sillä monia voi hirvittää lupautua hoitamaan jotain asiaa, jossa sitten kuvittelee olevansa yksin, Jani kannustaa.

LakSun junnuporukkaa markkinoitiin sosiaalisessa mediassa.

Viime syksynä aloittaneista nuorista moni sanoikin tulleensa treeneihin, kun ”iskä näki videon Facebookissa”.

– Olemme huomanneet somen erinomaiseksi markkinointikanavaksi. Julisteita laitettiin myös hallin ja koulujen ilmoitustauluille. Olen myös itse paljon tehnyt sitä, että mennyt ihan suoraan juttelemaan, jos olen nähnyt hallilla potentiaalista porukkaa, Jani vinkkaa.

JUNNUILLA ON LEIRI

Sukeltajaliitto järjestää yhdessä LakSun kanssa keväällä valtakunnallisen uppopallon B-junioreiden leirin Seinäjoella. Leirille odotetaan ainakin 50 nuorta uppopalloilijaa. Leirille ovat tervetulleita myös junioritoiminnasta kiinnostuneet ohjaajat katsomaan

käytännössä, miten junnutreenejä vedetään. Harmillisesti leiri sattuu juuri olemaan samoihin aikoihin, kun tämä lehti ilmestyy, joten ihan tuoreimpia uutisia ei sen menestyksestä saatu.

Sukeltajaliiton ja LakSun Facebook-tilejä seuraamalla voi nähdä 23.–24.4. järjestettävän leirin kuulumiset tuoreeltaan.

Kehitä junnutoimintaa omassa seurassasi - Jos vetäjiä on vaikea sitouttaa, jaa vastuuta. Lajin tai seuran jatkuvuus on kiinni junioreista.

- Ideoikaa uusia mahdollisuuksia jatkaa harrastusta norppa-ajan jälkeen. Mitkä ovat vahvat lajit teidän seurassanne? Lähtekää niistä.

- Huolehtikaa yhteistyöstä kaupungin tai kunnan kanssa.

- Jakakaa hyvät käytännöt. Ottakaa oppia muilta.

- Sosiaalinen media käyttöön markkinoinnissa.

- Kysy myös vinkkejä tai apuja Sukeltajaliitosta.

LakSun uppopallovideo löytyy Youtubesta: Lakeuden Sukeltajat Junioriuppopallo 2015.

2/2016 SUKELTAJA

27

Kilpikonnia ja valashaita

Cebun seudulla Filippiinit näyttää lisäävän suosiotaan matkakohteena vuosi vuodelta varsinkin sukeltajien keskuudessa – eikä ihme. Maan reilut seitsemän tuhatta saarta tarjoavat rantaviivaa loputtomiin.

NIKO TORVINEN, TEIJA NIKKARI Kuvat Ville Vaajakallio ja Niko Torvinen

28

2/2016 SUKELTAJA

Oslobissa, Cebun saarella, on valashaitakuu.

2/2016 SUKELTAJA

29

Cabilaon värikkäät, korallien peittämät seinämät yltävät yli 60 metrin syvyyteen.

Cebusta käsin avautuu iso kirjo erilaisia sukellus­ mahdollisuuksia.

K

30

2/2016 SUKELTAJA

sukellusasiaan.fi

Filippiiniläisellä torilla on laaja hajujen, makujen ja värien kirjo.

sen kuuluisimmat sukelluskohteet Balicasag, Cabilao ja Panglao. Moalboalin sardiiniparvet ja Apo-saaren riutat ovat myös käden ulottuvilla. Alueen matkailun kannalta hyvä uutinen on se, että tänne voi matkustaa ympäri vuoden suojaisan sijainnin vuoksi. Ulkosaaret suojaavat paikkoja taifuuneilta, joita Filippiinien aluevesille saapuu useampia vuosittain.

SUKELTAJIEN SUOSIKKISAARET

eski-Visayasin alueelta, Cebun saaren lähistöltä löytyy mielenkiintoista sukellettavaa ja saavutettavuuskin on kohtuullinen. Muun muassa Singaporesta ja Hong Kongista saa suoria lentoja Cebu Cityyn, josta pääsee parin tunnin auto- tai lauttamatkan jälkeen keskelle provinsseja ja upeiden sukelluskohteiden äärelle.

Cebusta käsin avautuu iso kirjo erilaisia sukellusmahdollisuuksia. Oslobista, Cebun saaren eteläosasta löytyvät kuuluisat puolikesyt valashait ja itäpuolella sijaitsevan Boholin saaren läheisyydestä

sukellusasiaan.fi

Balicasagin sukeltajiin tottuneet kilpikonnat päästävät kuvaajan lähelleen.

Balicasag, tuo kilpikonnistaan kuuluisa saari, on yksi tämän alueen tarkimmin varjelluista sukelluskohteista. Pientä saarta ympäröi riutta, joka koostuu viidestä pääsukelluskohteesta. Kolmen sukelluksen aikana saarella voi parhaimmillaan nähdä lähes kolmisenkymmentä kilpikonnaa, valtavia määriä erilaisia riuttakaloja sekä vilkasta makroelämää. Saarta ympäröivä riutta on ehjä ja täynnä väriloistoa. Ajoittaisista kevyistä virtauksista huolimatta kohde sopii loistavasti kaiken tasoisille sukeltajille aloittelijoista ammattilaisiin.

Rinnemäinen riutta alkaa 6–8 metrin syvyydestä ja laskee loivasti lähelle 30

metriä. Riutan päällinen on meriruohoa, joka vilisee kilpikonnia.

Cabilaon saaren sukellukset sijoittuvat saaren seitsemälle pääkohteelle. Henkeäsalpaavan kauniit koralliriutat alkavat 3–5 metrin syvyydestä ja jatkuvat seinäminä aina 60 metrin syvyyteen. Ehjät, pehmeällä korallilla vuoratut seinämät edustavat riuttojen parhaimmistoa. Kohde sopii mainiosti virtasukelluksista kiinnostuneille, sillä kuun kierrosta riippuen ajoittain vauhtia riittää. Ylös- tai alaspäin suuntaavista virtauksista ei tarvitse huolehtia, sillä virrat kiertävät riuttaa säännönmukaisesti.

Sukelluksella voi törmätä myös saaren läheisyydessä asustelevaan isoon barrakudaparveen. Riutoilla piileskelee myös kääpiömerihevonen.

Panglaon saari Boholin länsipuolella on kuuluisa muun muassa antennikroteistaan. Saarta ympäröivä riutta rinteineen ja 20–30 metriin ulottuvine seinämineen tarjoaa kymmenkunta sukelluskohdetta.

Tuulten ollessa epäsuotuisat saari on päätynyt tuhoisien myrskyjen reiteille, mutta riutta on palautumassa entiseen

Dive Point Alcoy tarjoaa loistavat puitteet sekä mahdollisuuden tutustua monipuoliseen valikoimaan erilaisia sukelluskohteita.

sukellusasiaan.fi

Pehmytkorallirapu on osa alueen kirjavaa makroelämää.

Myöhäisen iltapäivän sukelluksella voi nähdä mandariinikalat parittelemassa.

kukoistukseensa. Panglao tarjoaa helppoa ja näyttävää sukellusta vaativampaankin makuun mutta muotonsa ja virtaustensa puolesta sopii erinomaisesti myös aloittelijoille.

ja ne haluttiin hävittää. Onneksi kuitenkin kolmisen vuotta sitten tajuttiin, että eläinten ympärille voidaan rakentaa järkevä bisnes, ja nuo lempeät jättiläiset saivat pitää henkensä.

VALASHAITAKUU OSLOBISSA

PALJON NÄHTÄVÄÄ CEBULTA KÄSIN

Oslobin Whaleshark Pointin ansiosta valashaiden tilanne on noussut suuren yleisön tietoisuuteen. Puolikesyt valashait, joita näillä seuduilla on vielä ainakin toistaiseksi paljon, pysähtyvät ohikulkumatkallaan Oslobissa ruokintapaikalla, jossa niitä voi käydä ihastelemassa snorklaten tai sukeltaen. Valashaiden ruokinta herättää ihmisissä monenlaisia tunteita, ja osa pitää sitä moraalittomana ja epäeettisenä toimintana. Täällä valashait ovat kuitenkin päätyneet suojelun ja arvostuksen kohteeksi ja näin saaneet pitää henkensä.

Oslobissa voi nähdä valashain lähestulkoon vuoden jokaisena päivänä!

Alueen valashai- ja delfiinikantoja on aiemmin vainottu sillä verukkeella, että ne syövät kalastajien saaliit. Valashaita kohdeltiin ajoittain todella väkivaltaisesti

Kaiken kaikkiaan Keski-Visayasin sukelluskohteilta voi löytää ison kirjon erilaista merenelävää makrosarjan kääpiömerihevosista ja pehmytkoralliravuista isoihin kalaparviin ja valashaihin. Siipisimppujen, skorpionisimppujen, kummitusneulojen, mandariinikalojen, merikäärmeiden ja vapaakiduskotiloiden värikäs joukko on näillä seuduilla usein tavattavissa. Osaa niistä ymmärrettävistä syistä joutuu toki etsiskelemään. Tämä kohdevalikoima tarjoaa haastetta ja uutuudenviehätystä kokeneemmillekin sukeltajille ja valo­ kuvaajille.

Cebun saaren eteläosasta löytyy keskeltä maaseutua pieni kylä nimeltä Alcoy, joka on sivussa turistialueista ja vailla massoille suunnattuja palveluja mutta tarjoaa silti mielenkiintoisen ympäristön

paikalliseen elämänmenoon tykästyneille. Alcoysta löytyy monien yllätykseksi myös suomalainen sukelluskoulu ja pieni resortti nimeltä Dive Point Alcoy. Heillä on kymmenkunta paikallista sukelluskohdetta, joista löytyy makroelämästä kiinnostuneille paljon tutkittavaa, päiväretkiä Panglaolle, Cabilaolle, Sumilonille, Balicasagille, Oslobiin valashaiden luo ja maitse saaren toiselle puolelle Moalboaliin. Täältä käsin on helppo tutustua alueen tarjontaan. Sijaintinsa ansiosta Alcoy soveltuu pysähdyspaikaksi myös, jos olet matkalla Moalboaliin tai etelämmäksi Negrosille tai Apo-saarelle.

Sukelluksen välipäiville ja ei-sukeltajille on myös runsaasti tarjolla erilaista aktiviteettia. Löytyy kyliä ja toreja ihmeteltäviksi sekä vesiputouksia, joista Kawasan-putouksilla voi kokea canyoning-seikkailun.

Tekemistä riittää jopa viikoiksi.

Nikon ja Teijan seikkailuun maailman merissä voi tutustua blogissa.

www. sukellusasiaan.fi, sukellusasiaan@gmail.com

2/2016 SUKELTAJA

31

Ryhävalaiden tanssi KUVA-ALBUMI Pekka Tuuri kävi kuvaamassa ryhävalaita Pohjois-Norjassa Tromssan seudulla. Nämä 30-tonniset eläimet ovat vaikuttava näky veden alla. Lue tarkemmin elämyksestä Pekan kirjoittamassa jutussa sivuilta 38–39.

KUVA PEKKA TUURI

32

2/2016 SUKEL-

2/2016 SUKEL-

33

Paremmaksi kuvaajaksi

Sukeltaja kuvassa Miten sukellusmallin kanssa kannattaa toimia, jotta kuvat onnistuvat?

Nämä vinkit auttavat parempiin kuviin.

Teksti ja kuva JUHANI VÄIHKÖNEN

on hyvä suunnitella etukäteen eikä kannata yrittää toteuttaa liian monta ideaa yhdellä kertaa. Yksi tai kaksi hyvää ideaa tunnissa on aluksi hyvä, ja kokemuksen karttuessa voi tehdä enemmän.

Olosuhteet valitaan mallin mukaan. Jos mallilla ei ole sukelluspukua, pitää veden lämpötila ottaa huomioon. Kylmässä vedessä on vaikeaa ja jopa vaarallista poseerata pidempiä aikoja, ja toisaalta laitesukeltaja kuivapuvussaan voi olla helposti mallina jopa jääsukelluksella. Mallia kannattaa kuvata mieluummin alhaalta ylöspäin, jolloin pinta saadaan mahdollisesti kuvaan mukaan.

KUVAUS

KOMMUNIKOINTI

Mallin kanssa kommunikointi on erilaista riippuen siitä, onko hän vapaa- vai laitesukeltaja. Vapaasukeltajan kanssa voi palata pinnalle keskustelemaan, kun taas laitesukeltajan kanssa voidaan tehdä kokonainen sukellus käymättä pinnalla.

Veden alla kommunikoidaan käsimerkein, ja ne kannattaa sopia ennakkoon. Haastavampi tapa, jolla vapaasukeltajan kanssa saadaan enemmän aikaa pinnan alla, on ottaa mukaan turvasukeltaja, joka antaa mallin hengittää välillä laitteistaan ja antaa maskin. Tässä tapauksessa olisi hyvä, että malli on kokenut ja osaa myös laitesukeltaa. Tällöin kommunikoidaan merkeillä.

Myös sleiteillä voi antaa ohjeita, mutta kauempaa malli ei näe kirjoitusta.

34

2/2016 SUKELTAJA

HYVÄ MALLI?

Sukellusmallilta vaaditaan hyvin erilaisia asioita kuin mallilta yleensä. Ammattimalli ei ole välttämättä hyvä pinnan alla, kun taas sukeltaja, joka ei ole koskaan toiminut mallina, voi olla todella hyvä.

Mallin pitää olla todella kotonaan vedessä ja nauttia siitä, koska hyvän kuvan saamiseksi tarvitaan yleensä monta sukellusta ja yritystä. Tärkein asia onkin kärsivällisyys.

Kuvauksissa yleensä menee joku pieleen (kamera, asetukset, valaisu jne.) ja se pitää vain hyväksyä. Kokemuksen myötä virheet vähenevät, mutta yleensä myös kuvaukset ovat haastavampia, joten mahdollisuus, että jokin menee pieleen, pysyy samana.

On hyvä, jos malli pystyy pidättämään henkeä pidempiä aikoja; tämä ei ole pakollista mutta helpottaa kuvausta.

Laitesukeltajaa kuvatessa kuplat saattavat pilata kuvan, joten pieni hengen pidättäminen on avuksi kuitenkin muistaen turvallisuus. Laitesukeltajalla ilmeet ja eleet eivät näy kunnolla maskin takaa, mutta tasapainotus on tärkeää, kun haluaa sukeltajan tiettyyn kohtaan ja esimerkiksi osoittamaan valolla tiettyyn kohtaan.

KASVOT ESIIN

Mallin kasvojen on hyvä näkyä, ja ne kannattaa valaista hyvin, koska katsojan silmä hakeutuu sinne ensimmäisenä. Laitesukeltajaa kuvatessa kannattaa ottaa huomioon, että sukellusmaski heijastaa valoa todella

helposti, joten kannattaa käyttää pidempiä salamanvarsia, joilla saa heijastukset pois ja silmät paremmin näkyviin. Toki toinen vaihtoehto on vain kääntää sukeltajan kasvoja tai muuttaa kameran paikkaa.

Vapaasukellusmallille poseeraaminen saattaa olla haastavaa, sillä vedessä on vaikea tuntea ilme kasvoillaan ja vartalon saaminen oikeaan asentoon on aluksi vaikeaa.

Siluettikuvissa on enemmän vapautta, koska niissä haetaan muotoja ja ihmisen muoto on helposti tunnistettava kohde.

VÄRIÄ IHOON

Ihmisen iho näyttää veden alla helposti kalvakalta ja elottomalta. Tämä johtuu veden ominaisuudesta vaimentaa lämpimiä sävyjä sitä enemmän mitä syvemmälle mennään. Ihmisen silmä erottaa aika nopeasti, onko iho oikean värinen. Helpoin tapa saada oikea väri on käyttää tarpeeksi valoa. Myös punafiltterin tai punavalojen lisääminen auttaa. Salamat auttavat aina, ja mitä enemmän tehoa, sen parempi.

Meikkien ja maskeerausten olisi syytä olla vedenkestäviä, mutta olen saanut hyviä tuloksia myös lisäämällä vedenkestävän kalvon tavallisten meikkien päälle – tosin ne eivät kovin kauaa vedessä kestäneet kuitenkaan. Mallin kannattaa liikkua veden alla rauhallisesti, sillä vesi venyttää ihoa nopeasti liikuttaessa, eikä se näytä hyvältä.

Toki siitä voi saada hauskojakin kuvia kuten esimerkiksi hyppykuvat pinnalla.

Perus, viritetty vai käytetty?

Liiveissä on varaa valita, perusliivillä pärjää jo pitkälle ja vähän enemmän haluavallekin löytyy valikoimaa. Kierrätystäkin voi harkita, kunhan käytetty liivi ei ole loppuun sukellettu ja siihen saa varaosia.

TINGI

Uusi Wave

TÖRSÄÄ

Hybrid AT

AQUA LUNGIN Wave on hyvä perusliivi kenelle tahansa. Yksinkertai-

MAREKSEN Hybrid AT on myös valmistettu kestävästä Cordura-mate-

nen liivi sopii aloittelijallekin, koska siinä on vain vähän liikkuvia osia.

riaalista. AirTrim-järjestelmän ansiosta ilma tyhjenee pintaa lähinnä ole-

Wavea on uudistettu, ja uuden liivin materiaali on lujempaa ja haa-

vasta venttiilistä. Ilmarakko on sijoitettu enemmän selkäpuolelle, mikä

listumatonta ResisteK™iä. Edellistä mallia voi löytyä vielä noin 200

voi auttaa trimmin pitämisessä. Selkälevy on taittuva ja siinä on ken-

eurolla.

norakenne, eli liivi on helppo ja kevyt ottaa matkalle mukaan. Hihnasto mukailee nykyaikaisia rinkkoja, joten ergonomia on hyvällä tasolla.

noin

615 €

• Saatavilla jopa kahdeksaa eri kokoa

BONUS

Ma

re s

/V aru

Aqua Lung

ste

.ne

t

300 €

• Huipputekninen • Saatavana myös perinteisellä täyttöletkulla

Entä käytetty liivi?

KUN olet ostamassa käytettyä liiviä, tarkista ainakin ettei se vuoda.

Täytä liivi ilmalla ja upota kokonaan veteen. Tuleeko kuplia? Selvitä

???

myös, voiko liiviin ostaa varaosia, kuten uutta solkea. Tutki venttiilit, ja kokeile, voiko niitä avata ja purkaa helposti. Selvitä onko tiivisteitä saatavilla varaosina. Haista myös miltä liivi ja ilma sen sisällä tuoksuvat. Homeen haju kertoo, ettei liiviä ole kuivatettu kunnolla. Pidemmän päälle merivesi haurastuttaa materiaalia ja aiheuttaa vuotoja.

Sh

utt

ers

toc

k

• Löytyykö varaosia?

• Kuinka vanha liivi on?

2/2016 SUKELTAJA

35

Taidot

Kaasu loppu -käsimerkki vaihtuu

Sukeltajaliiton käyttämä kaasu loppu -käsimerkki on perinteisesti ollut erilainen kuin yleisesti käytössä ollut kansainvälinen käsimerkki. Nyt kun seuroihin liittyy entistä enemmän sukeltajia, jotka ovat suorittaneet kurssit muualla ja Suomessa koulutetut sukeltajat matkustavat maailmalle, on meilläkin aika siirtyä käyttämään parhaiten tunnettua merkkiä.

M

eillä käytetyssä kaasu loppu -käsimerkissä hengityskaasun tarpeessa oleva sukeltaja liikuttaa sormenpäitään annostimen edessä sisään ja ulospäin. Lempinimi tälle merkille on ollut ”anna ruokaa” -merkki. Kansainvälisesti yleisempi on kuitenkin ”kurkunleikkaus”-merkki, jossa sukeltaja liikuttaa alaspäin käännettyä kämmentään poikittain kaulan edessä.

Kaasu loppu -tilanteet ovat aina vakavia. Tilanne on myös hyvin stressaava sekä kaasun tarpeessa olevalle sukeltajalle että auttajalle. Siksi on tärkeää, että merkinannot ovat ymmärrettäviä eikä väärinkäsityksen vaaraa ole. Suomalainen käsimerkki, joka

36

2/2016 SUKELTAJA

poikkeaa yleisestä kansainvälisestä käytännöstä, saattaa aiheuttaa näitä vaarallisia väärinkäsityksiä.

Sukeltajaliiton kattojärjestö CMAS:n ohjeissa neuvotaan käyttämään ”kurkunleikkaus”-merkkiä (Universal Standards and Procedures, sivu 20). Samoin WRSTC:n (World Recreational Scuba Training Council) julkaisemissa käsimerkeissä käytetään ”kurkunleikkaus”-merkkiä. WRSTC:n jäsenjärjestöjä ovat muun muassa PADI, SSI ja SDI, joten valtaosa maailman sukeltajista opetetaan käyttämään WRSTC:n käsimerkkejä. Kun Sukeltajaliitto ottaa käyttöön kansainvälisen merkin, käytäntömme tulee yhdenmukaiseksi oman kattojärjestömme kanssa ja samaan aikaan

Shutterstock

MIKA RAUTIAINEN Kuvitus Mika Viitanen

Turvallisuus

Rebe-onnettomuudet REBREATHEREIDEN eli suljetun kierron laitteiden määrä Suo-

messa on lisääntynyt vilkkaasti sitten viime vuosikymmenen.

Sukellus Suomessa on yleistynyt 1950-luvulta lähtien, ja tarkasti ottaen rebreathereillä on sukellettu Suomessa sama aika. Alkuaikojen laitteet olivat tosin lähinnä merivoimien käytössä olevia täyssuljettuja happilaitteita tai puolisuljettuja nitroksilaitteita. Vasta viimeisen 15 vuoden aikana harrastajien aktiivikäytössä olevien laitteiden määrä on ylittänyt kymmeniä kappaleita, ja nykyisellään niitä on jo satoja, toistakymmentä eri mallia.

VAIKKA rebreather-koulutusta saa Suomessa jo usealta taholta,

on yleinen kysymys: Onko se turvallista? Onhan se, mutta toki erilaista kuin avoimella kierrolla sukeltaminen. Mitä onnettoVanha käsimerkki.

muuksiin tulee, niitä sattuu laitteista riippumatta. Vakavia, kuolemaan johtaneita ei onneksi yhtään viime vuonna. Läheltä piti -tilanteita kylläkin.

REBREATHER-SUKELTAJAN kuolemaan johtaneita onnetto-

muuksia on tapahtunut Suomessa kaikkiaan viisi, vuodesta 2011 alkaen. Samassa ajassa avoimen kierron laitteella sukeltaville on tapahtunut 13 onnettomuutta. Lukumäärät ovat – onneksi – liian pieniä, jotta tilastollista analyysiä voisi verrata takavuosiin tarkemmin. On kuitenkin huomattavaa, että viimeisen 25 vuoden aikana Suomessa on menehtynyt keskimäärin 2.8 sukeltajaa vuodessa. Suhdeluku verrattuna kortitettuihin sukeltajiin on lähes sama kuin tieliikennekuolemien määrä verrattuna ajokortin omaaviin suomalaisiin. Tälläkään mittarilla laitesukeltamista ei voida pitää vaarallisena lajina.

ONNETTOMUUSTYYPIT ovat muuttuneet aiemmista avoimen

kierron onnettomuuksista. Virheitä sattuu muun muassa yhdessä tärkeimmistä asioista: tiedä mitä hengität. Happipullo on jäänyt kiinni veteen mentäessä ainakin kahdessa tapauksessa. Hiilidioksidin määrä suhteessa suodattimen kapasiteettiin on tiettävästi myös ollut ongelma. Yhdessä onnettomuudessa baiUusi käsimerkki.

lout-säiliö on aiheuttanut ongelman. Kaikki nämä ovat yksinomaan rebreathereiden ominaisuuksia. Ongelmien ydin on ollut aina joko sukellussuunnitelmassa tai itse sukelluksessa: yhteise-

myös lähes kaikkien muidenkin koko maailman sukeltajien kanssa.

Muutoksen läpimeno vie kuitenkin aikaa. Oppikirjoihin merkki uusiutuu sitä mukaa, kun kirjoista otetaan tulevina vuosina uusia painoksia. Kouluttajat alkavat opettaa kansainvälistä merkkiä välittömästi. Vanhasta merkistä on kuitenkin kerrottava uuden rinnalla vielä vuosia, sillä lukemattomat sukupolvet Suomessa koulutettuja sukeltajia ovat oppineet vanhan merkin. Hätätilanteessa toiminta tulee selkärangasta eli toimitaan sillä tavalla kuin on aivan ensimmäisenä opittu. Uusien sukeltajien on siis hyvä tietää, mitä pidempään sukeltanut avun tarvitsija viittilöinnillään tarkoittaa.

nä tekijänä kaikissa on käyttäjän virhe.

SUKELTAJALIITON turvallisuusvaliokunta toivoo, että rebre-

ather-sukeltajat lähettäisivät aktiivisesti tapahtumaraportteja mahdollisista läheltä piti -tilanteista. Valiokunta käsittelee raportit ja pyrkii niiden pohjalta luomaan tarkistuslistan, esimerkiksi varusteisiin liimattavan tarran, muistuttamaan tärkeistä laitteita koskevista seikoista ennen sukellusta. Otathan yhteyttä, jos haluat osallistua yhteisen turvallisuuden kehittämiseen!

MATTI ANTTILA, turvallisuusvaliokunta, matti.anttila@sukeltaja.fi.

2/2016 SUKELTAJA

37

Merten ballerinat Ryhävalas ei ole hetulavalaista suurin, mutta se on kaunein ja uljain. Rauhalliset liikkeet, pitkät ja valkoiset kylkievät ja urosten loputon seireenimäinen laulu tekevät siitä merten ballerinan.

Pienen snorklaajan mielestä kokokin on aivan riittävä, keskimäärin 25 tonnia ja 14 metriä.

PEKKA TUURI

N

äitä eläimiä on aivan pakko päästä näkemään, mutta minne mennä?

Ryhävalas on levinnyt laajalle.

Maapallon kahdeksantoista populaatiota uivat seitsemällä merellä, siis lähes kaikkialla Välimerta lukuun ottamatta.

Tunnetuimmat katselupaikat ovat Dominikaaninen tasavalta ja Tonga, kaukana molemmat. Vaan uusi katselupaikka, Pohjois-Norja, on avautunut muutama vuosi sitten. Itäisen Pohjois-Atlantin kanta siivilöi planktonia kesäisin Huippuvuorten tienoilla ja lähtee marraskuussa etelämmäksi kohti Pohjois-Norjan rannikkoa. Valaat seuraavat silliparvien liikkeitä ahmien sillejä valtaviin kitoihinsa. Yli 5000 kilometrin matka paastoten lisääntymisseuduille Dominikaaniseen tasavaltaan

38

2/2016 SUKELTAJA

tai Kap Verden saarille vaatii kunnon tankkauksen. Viime vuosina silliparvet ovat tulleet vuonoihin asti ja ryhävalaat ovat seuranneet; tuloksena ennen näkemätön ryhävalaiden runsaus Tromssan ja Pohjois-Lofoottien seudulla.

PIMEÄÄ, MÄRKÄÄ JA KYLMÄÄ

Tromssan lähellä, Kvaløyan saarella taivas on kirkas ja mieleni jännittynyt. Kylmääkin on, -13 astetta ja pientä tuulta. Vesi on onneksi lämmintä, 3-asteista. Tromssan kalataloustieteen professori, huippukuvaaja Audun Rikardsen, on vuokrannut kumiveneensä käyttöömme. Tavatessamme Audun kertoi, että muutama viikko sitten sata ryhävalasta kierteli lahdella kylän edustalla! Suurin osa niistä oli jo

poistunut, mutta myöhäisiä valaita oli vielä jäljellä.

Viisitoista minuuttia veneellä henkeä salpaavissa maisemissa ja siellä niitä on! Hengityshöyryt paljastavat neljän valaan ryhmän. Lähestymme ryömintävauhtia. Valaat nukkuvat pinnalla ja pysyvät paikallaan. Kaverini pujahtaa veteen kameroineen 30 metrin päässä eläimistä. Kaikuluotaimen avulla valaat tietävät koko ajan, mitä on tapahtumassa.

Kaverini pääsee lähelle, mutta ei kuitenkaan riittävän lähelle kuvia varten. Valaat lähtevät liikkeelle kiusoittelevan hitaasti pudottaen kuitenkin helposti snorklaajan kyydistä. Mutta ne palaavat takaisin!

Seuraavan tunnin ajan valaat sukeltelevat edestakaisin sadan metrin säteellä. Sitten

Norjan miekkavalaat ovat erikoistuneet sillinsyöntiin.

Sillejä riittää niin valaille kuin kalastajillekin.

on minun vuoroni. Valo vähenee huolestuttavasti. Valkoinen kylkievä kuultaa veden läpi, sitten näkyy siluettikin. Mutta yksi potku pyrstöllä, ja valas lipuu näkymättömiin.

KYMMENEN SEKUNTIA VALAIDEN KANSSA

Seuraavat päivät opettavat paljon valaiden käytöksestä. On suorastaan kummallista, että 25-tonninen valas varoo 80-kiloista snorklaajaa. Ryhävalaita näkyy siellä täällä, mutta kerta toisensa jälkeen valaat siirtyvät hitaan arvokkaasti sata metriä sivuun, kun snorklaaja pääsee näköetäisyydelle. Miekkavalaitakin näkyy joka päivä, mutta me haluamme nähdä ryhävalaita.

Lopulta sitten tärppää! Kaksi valasta nukkuu pinnalla. Kerrankin pääsen lähestymään suoraan edestä. Rauhallisin potkuin lähestyn, ja valaat pysyvät paikoillaan. Kymmenen metrin etäisyydellä silmä siirtyy kameran etsimelle ja suljin alkaa raksuttaa. Ripeät potkut eteenpäin, mutta pahus, ne taitavat sukeltaa alitseni! Vaan ihme tapahtuu, valas kääntyy vasemmalle ja sukeltaa suoraan edestäni kylkievä minua hipoen! Olen nähnyt ballerinojen tanssin.

Milloin ja miten ?

ENSIMMÄISET RYHÄVALAAT saapuvat marraskuun puolivälis-

sä ja viimeiset lähtevät helmikuun puolivälissä. Valaat liikkuvat 2−4 yksilön ryhmissä. Valaiden seurannan kannalta paras aika on tammikuun ensimmäinen puolisko. Vuonot antavat suojaa tuulelta.

Sen sijaan valosta on kova puute, sillä kyseessä on kaamosaika.

Veneilyaikaa on noin viisi tuntia ja kuvausaikaa noin kolme tuntia vuorokaudessa. Veden lämpötila kolme astetta ja näkyvyys 20−30 metriä.

VALHALL SIJAITSEE Krøttøyan saarella Lofoottien koillisosas-

sa. Lomakeskus järjestää valaiden katselua ja sukellusta. Sijainti Andfjorden-vuonossa on erinomainen erityisesti loppukaudesta (tammi−helmikuu). Operaattorilla on runsaasti kokemusta valaiden tarkkailusta ja käytössä kumiveneet. Lisätiedot Valhall.no.

STRÖMSHOLMENIN OLAV järjestää valassafareja 30-metrisellä

M/S Sula-aluksella. Pääkohteena ovat miekkavalaat, mutta samoilla reissuilla näkee myös ryhävalaita. Lisätiedot stromsholmen.no.

2/2016 SUKELTAJA

39

Porkkalan keittokatos

Porkkala pursuaa elämää Pinnan alla piisaa ötökkää Porkkalan keittokatoksen edustalta lähtevällä alueella.

Sukellusaika täytyy arvioida tarkkaan, sillä parhaimmillaan näkkärit ovat huippuluokkaa ja pahimmillaan ei näe omaa sormenpäätään.

SUSANNA KORKIATUPA Kuvat Minna Viitala

M

ikä on varma kevään merkki? Se kun Porkkalaan ajaessa bussipysäkit ovat täynnä lintubongareita kameroineen ja kaukoputkineen. Keväällä Porkkalaan kannattaa mennäkin, heti jäiden lähdön jälkeen, mutta ei kovalla tuulella eikä etenkään silloin, kun tuulee lounaasta tai etelästä.

– Näkyvyystilannetta voi kysellä Dyykkiremmi Vesipäätryhmässä Facebookissa. Usein joku tietää sanoa tai on ollut siellä juuri sukeltamassa. Lisäksi kannattaa selvittää, mistä päin tuulee, kuinka lujaa ja ottaa huomioon myös edellisten päivien tuulitilanne. Kovalla merenkäynnillä vesi on niin sameaa, ettei siellä näe mitään. Tosin joskus voi olla niinkin, että alussa on höttöä mutta syvemmällä ihan kirkasta, kertoo paljon Porkkalan keittokatokselta sukeltanut Minna Viitala Espoon Dyykkareista.

Hän kertoo, että parhaimmillaan näkyvyys on ollut 20 metrissä niin hyvä, ettei lamppua ole tarvinnut. Vaakanäkyvyys on ollut tällöin noin 10 metriä.

– Myöhäinen syksy on parasta aikaa, silloin on varmimmin kirkasta, Minna sanoo.

MITÄ KAIKKEA VOI NÄHDÄ?

Pohjassa on runsaasti simpukkaa ja kotiloita. Silttipilven saa pölläytettyä hyvin helposti ellei pysy tarkkana. Rakkolevät ovat upeita, ja niistä löytyy paljon tutkittavaa.

– Kilkkejä, kivinilkkaa ja tokkoja voi nähdä. Olen satunnaisesti nähnyt myös kampeloita. Syksyisin tulevat meduusat kuin pienet vaaleanpunaiset lampunvarjostimet. Silo- ja särmäneuloja löytyy varsinkin levän peittämistä rantakivikoista. Usein lähes joka kivenkolosta vipattavat sirokatkaravun tuntosarvet, kun alkaa tarkasti tutkimaan, Minna kertoo.

Hän on järjestänyt muutamia sukellusiltoja keittokatokselle. Silloin on sukellettu pimeän tullen ja grillattu sukelluksen jälkeen.

– Pimeällä veden alla näkee paljon enemmän elämää. Joskus on näkynyt valtavia kymmenpiikkiparvia, Minna sanoo.

Veden alla voi ihailla myös kauniita kalliomuodostelmia.

40

2/2016 SUKELTAJA

VETEENMENOPAIKAT

Veteenmenopaikkoja on kolme. Keittokatoksen takaa lähtevät jyrkät puuportaat, joita pitkin pääsee alas. Loppumatka täytyy mennä kalliota pitkin.

– Itse tykkään mennä veteen keskeltä rinnettä, siitä hieman alaoikealle ja kallion vierestä rantaan. Tällä reitillä on hieman kivikkoa, mikä on vähän hankalaa. Yksi paikka on rinnettä vielä lisää oikealle ja pikkukallion vierestä alas. Siellä on vähän pienempää kiveä ja helpompi mennä, mutta kaikki eivät viitsi sinne asti kävellä, Minna kertoo.

Syvyydet ovat rannan myötäisesti mennessä 7–14 metriä, ja pidemmälle uidessa pääsee noin 20 metriin.

– Kun keskimmäisestä paikasta lähtee hieman oikealle, löytyy koristeltu joulukuusi sekä postilaatikko. Jos lähtee suoraan ulospäin samasta kohdasta, tulee hetken päästä vastaan pieni matalikko ja kivikkoista pientä rinnettä.

VAROVASTI VETEEN JA VEDESTÄ POIS

Keittokatokselta lähtevä rinne on jyrkkä, kivikkoa ja puunjuuria on paljon, joten laskeutumisessa täytyy olla hyvin varovainen.

– Ihan rannassa on myös vähän vaikean kokoisia kiviä, ja jos on levää, voi olla tosi liukasta. En koskaan yritä sukeltaa täällä tuplilla, yhdellä pullolla on helpompi säilyttää tasapaino. Voi joutua vähän konttaamaankin, ja on viisasta mennä veteen liivi täynnä ja regu valmiiksi suussa, Minna muistuttaa.

Toisinaan rantakivet ovat kokonaan veden peitossa, mikä helpottaa veteenmenoa. Ranta syvenee jossain kohtaa aika jyrkästi, siinä täytyy olla varovainen, ettei menetä tasapainoaan.

Alueella on myös mökkejä ja veneliikennettä, mistä syystä on hyvä pitää nousupoijua mukana, ja käyttää sitä, mikäli joutuu pintautumaan kauempana rannasta.

– Jos aikoo lähteä rantakallioita kauemmas, kannattaa pitää mukana myös kompassia. Pohja on kauempana niin loivaa, ettei ole ollenkaan itsestään selvää, missä päin ranta on, Minna muistuttaa.

Rantakivikossa on hieman haasteellista toimia, mutta näkymät ovat ainakin hienot.

Kivinilkka piilottelee.

Kallioilla kelpaa paistatella päivää.

Joukko Vesipäitä dyykkitauolla.

Koordinaatit: Kirkkonummi PORKKALANNIEMI SIJAITSEE Kirkkonummella. Keittokatokselle

pääset, kun laitat navigaattoriin osoitteen Tullandintie, Kirkko­ nummi. Pitkää ja mutkaista Tullandintietä ajetaan kunnes tulee oikealle kääntyvä tie, jossa viitassa lukee 114 A ja B. Parkkipaikka ja keittokatos löytyvät tien päästä.

PORUKAN EI-SUKELTAVILLE jäsenille riittää puuhaa, sillä keitto­

katoksella voi grillailla ja ympäristöstä löytyy tutkittavaa ja bongail­ tavaa vaikka millä mitalla. Kesäisin kalliot ovat erinomaisia auringon­ ottopaikkoja. Kalliot voivat olla paikoin varsin jyrkkiä, joten kaikkein pienimpien retkeilijöiden kanssa kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta. Alueella asustelee myös hirvieläimiä, joten jos ajelet ilta- tai aamuhämärissä, varaudu väistelemään peuroja.

Porkkala on Etelä-Suomen parhaimpia rantakohteita rikkaan eliöstönsä ansiosta.

Ajattelemisen aihetta

Rakkaudesta lajiin Siitä se kaikki alkoi, pullojen raahaamisesta uimahallilla. Olihan siinä tietysti paljon muutakin, painovöitä ja kavereiden kanssa kurssilaisten auttamista. Lopuksi pääsi vielä pizzalle, eikä tarvinnut edes vanhempien antamia roposia käyttää, vaan seura maksoi laskun. Silloin tunsin olevani vapaaehtoinen ja minulla oli vapaus osallistua.

Olen nuoresta iästäni huolimatta ehtinyt touhuta vähän kaikenlaista sukelluksen parissa. Välillä on ollut pakko pitää taukoa jostain, mutta silloin on voinut hoitaa jotain muuta hommaa samalla. Muutto opiskelujen perässä kauemmas tai armeija eivät poissulkeneet hallinnollisten asioiden hoitoa. Kasarmilta saattoi hyvin illalla lähetellä muutamat sähköpostit norppien vanhemmille, ja toisaalta tenttiviikolla ei tarvinnut huolehtia, sillä taustalla oli verkosto, joka tarvittaessa tuki ja hoiti ne hommat, jotka itseltä jäivät rästiin.

Vapaus on kenelle tahansa tärkeä asia, ja tuntuu, että sen merkitys nykyihmiselle kasvaa päivä päivältä. Myös liikunnan parissa vapauden tunne on pitkälti se, joka saa ihmiset pysymään harrastuksen tai toiminnan parissa. Tunne voi syntyä niin itse liikunnasta kuin sen mahdollistavasta toiminnastakin. Vapaus osallistua, vapaus vaikuttaa ja vapaus kieltäytyä ovat vapaaehtoistoiminnan kulmakiviä.

Sukellusyhteisön toiminnan lähtökohtana ovat sukeltajat ja sitä kautta seurat. Seuran rakenteen tulee olla sellainen, että se mahdollistaa vapaan osallistumisen ja vaikuttamisen. Turha byrokraattisuus, vanhojen hyvien aikojen haikailu ja vanhat kaunat eivät palvele ketään. Nämä ajavat erityisesti uudet innokkaat pois seura-aktiivien joukosta tehden heistä vain seuran palvelujen käyttäjiä. Vapaus ei kuitenkaan ole sama asia kuin ”tee sitten itse” tai ”muutetaan asioita muuttamisen ilosta”. Nämä kaksi näkökulmaa nousevat erityisesti seuratasolla esiin. Nuorena toimijana tiedän sen, että joissain tilanteissa on enemmän energiaa kuin osaamista. Vanhempien toimijoiden ei pidä tuomita tätä vaan valjastaa energia oikein ja luoda jotain uutta, jos sille on kysyntää. Vapautta tehdä ei tarvitse rajoittaa, mutta ohjata pitää.

Tavoitteiden asettaminen on hyvä keino ohjata toimintaa. Meillä Nokian Urheilusukeltajissa nuorisotoiminta oli itsessään laadukasta, mutta hallinnollisella tasolla oli puutteita. Minua itseäni ei dokumenttien kirjoittaminen erityisesti sytytä.

42

2/2016 SUKELTAJA

Olli Suominen

Näin jälkikäteen mietittynä oman sukellusaktiivin ”uran” startti näyttää melko vähäpätöiseltä, mutta silloin se oli kova juttu. Olin jo pitkään ollut mukana norppatoiminnassa ja vähintäänkin apukouluttaja, mutta se ei tuntunut samalta, kun kyseessä oli itselle rakas harrastus. Ensimmäisten seuran eteen tehtyjen talkoiden myötä huomasin, ettei sekään tunnu työltä, vaan on erinomainen tapa päästä lajin saloihin sisään.

Vapaus osallistua, vapaus vaikuttaa ja vapaus kieltäytyä ovat vapaaehtoistoiminnan kulmakiviä.

Päätimme kuitenkin hakea Sinettiseuran arvoa, ja se vaatii myös hallinnon selkeyttämistä ja parantelua. Taisimme tehdä kaikki dokumentit valmiiksi yhden viikonlopun aikana hyvällä boogiella, kun meillä oli kerrankin hyvä syy laittaa ne kuntoon.

Vapaaehtoistoiminnassa pätevät samat lainalaisuudet kuin missä tahansa joukkuelajissa. Itse harrastus on mahtava ja treenit vapaaehtoisia. On kuitenkin sellaisia harjoituksia, joita ei millään jaksaisi tehdä. Kun kaverit treenaavat mukana, ei halua jäädä pois ja tuottaa pettymystä. Finaalissa tehdyn maalin jälkeen voi ripustaa mitalin tyytyväisenä kaulaan ja todeta, että kylläpä me suoriuduttiin erinomaisesti. Ja jos hävitään, niin hävitään sitten porukalla ja rehdisti. Kun suhtautuu samalla tavalla seuran tehtäviin, voi onnistumisista nauttia porukalla tai sitten ottaa oppia.

Toivon, että yhteen hiileen puhalletaan niin seuroissa kuin Liitossakin jatkossa entistä tehokkaammin. Sen lisäksi, että yhdessä saa enemmän aikaan, on asioiden valmistelu ja työstäminen paljon hauskempaa, kun ympärillä on tällainen omalaatuinen, mahtava porukka. Osallistu, osallista ja onnistu!

Riku Metsälä, Sukeltajaliiton varapuheenjohtaja

Palveluksessasi

www.sukeltaja.fi SUKELTAJALIITTO RY Sukeltaja on Sukeltajaliiton jäsenlehti.

SARI NUOTIO

KRISTIINA KARILA

040 525 6336 sari.nuotio@sukeltaja.fi

0400 163 262 kristiina.karila@sukeltaja.fi

Vastuullani on Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen ja työvaliokunnan esittelijänä.

Minuun voi ottaa yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen tai vaikka Sukeltajan blogiin.

toiminnanjohtaja ANNA PALAUTETTA Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

LEHDEN AVUSTAJAKSI?

viestintäkoordinaattori

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

MIKA RAUTIAINEN

koulutuspäällikkö

RIKU VERKKOMÄKI

TULE MUKAAN BLOGGAAMAAN Päästä näkemyksesi, kokemuksesi ja sukelluselämyksesi kuuluville. Sukeltajaliiton nettisivulta www.sukeltaja.fi löytyy sukeltajien oma blogi.

0400 380 981 mika.rautiainen@sukeltaja.fi

09 3481 2258 riku.verkkomaki@sukeltaja.fi

Vastaan koulutustoiminnasta ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Iso osa päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

HELI HALAVA

ANNE KETTUNEN

040 764 1157 heli.halava@sukeltaja.fi

09 3481 2258 anne.kettunen@sukeltaja.fi

Minuun voi olla yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuoriso-toimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

Hoidan monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja.

Blogiin ovat tervetulleita kirjoittamaan kaikki sukeltajat. Blogia voi kirjoittaa omalla Blogger-tunnuksella, jonka saa luomalla gmail-tilin. Valmiin tekstin ja mieluusti myös muutaman kuvan voi myös lähettää Liiton toimistolle, ja se viedään blogiin puolestasi.

jäsenpalveluvastaava

Kun haluat kirjoittaa, ota yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

ILMOITA SUKELTAJASSA! Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti.

Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

nuorisopäällikkö

järjestöassistentti

2/2016 SUKELTAJA

43

VING I D EW ON I N T C L AL LLE O C SUIT

w w w. u r s u i t . c o m